Kehitys ja kunto kehittyy

Lauantai 2.6.2012 - Kauko Niemi

Sitähän on taas kuin mullikka kevätlaitumella, kun pääsee tuulista huolimatta kunnolla ulkoilemaan.

Toukokuun terveysprojektin saldo ei ole paha. Toukokuussa tuli uusia lajeja matkaan kuten pyöräily ja uinti. Kuukauden kokonaissaldo oli 37 liikunnallista suoritetta yhteensä 40,23 tuntia. Kuukauden aikana kertyi keskimäärin 10569 askelta joka päivä - siis mukana hyötyliikunta ja kävelylenkit.

Tekeminen jakautui mukavan tasaisesti. Kävelyä ja patikointia reilut 13 tuntia, salilla yhdeksän tuntia, uintia 10,5 tuntia ja fillarointia 7,5 tuntia. Eiköhän tällä tahdilla tule rasitettua kroppaa tasaisesti eripuolilta.

Ehkä kaikkein positiivisin yllätys on uinti ainakin kirjanpitoa seuratessa. Se on ollut aina hauskaa mutta niin hankala laji. Pinnalla pysyn, mutta tekniikka täysin hakusessa. Kaikki mummon menee menojaan, kun pärskin epätoivoisesti eteenpäin. Silti kolmessa viikossa on Uimastadionilla kertynyt uintimatkaa 9,1 km ja paljon raitista ilmaa.

Tekemisen tarkkuus nyt kärsii, sillä Suunnon mittarini ei suostu toimimaan vedessä ja uinnista ei siis kirjaudu mitään merkintää kunto-ohjelman tavoitetauluun. Siksi myös yhteenveto kertoo tavoitteiden toteutuneen vajaa 70 prosenttisesti. Näillä kuitenkin mennään.

Fiilikset ovat pirteät ja halu liikkua sen kun kasvaa kasvamistaan. Mitään väkinäistä pakkopullaa ei nyt mössötetä. Paino on lievässä laskussa, mikä sekään ei haittaa pätkääkään. Varaa on menettää läskiä.

Tänään kävin tekemässä kuntotestin Leppävaaran urheilukentällä. Kuntotestissä kävellään 1,6 km niin nopeasti kuin suinkin. Sykemittarin ohjelma laskee ajasta ja sykkeestä kuntotason. Lienee sukua UKK-testille, vaikka onkin amerikkalaisen yliopiston kehittämä.

Tänään karu totuus osoitti kuntoa numerolla mitattuna 6,6. Tämä tarkoittaa selkokielellä oikein hyvä. Kuukausi sitten vastaava luku oli 6,0. Silloinkin oli oikein hyvä, kun osuu asteikolle 6,0 – 6,9. Kohti erinomaista ollaan siis menossa ja se alkaa asteikolla 7,0. Eivätpä ole hukkaan menneet nämäkään aherrukset.

Terveysprojektini alkoi vuosi sitten toukokuun alussa.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Keskiviikko 23.5.2012 - Kauko Niemi

Tiistaisen seminaarin – Jalostettua kärsimystä suurin anti oli se, että kaikki osapuolet tunnustavat tosiasiat. J.K. Paasikiven lausahdusta lainaten tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Koirien jalostus on mennyt pieleen ja aiheuttaa kärsimystä eläimille. Kuinka tästä eteenpäin ja millä keinoin onkin jo toinen asia. Kukaan ei uskalla arvioida konkreettisesti millä aikataululla koirien hyvinvointi paranee ja keinoistakin ollaan montaa eri mieltä.

Eilisen seminaarin järjestelyvastuussa olivat Suomen Eläinlääkäriliitto, SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto, Helsingin Eläinsuojeluyhdistys ja Eläinsuojeluliitto Animalia. Kuvannee hyvin, että kyse on paljon muustakin kuin koiran elinolosuhteiden parantamisesta. Siinä ei paljon häkin koko auta, jos aivot eivät mahdu pääkoppaan. Jos selkäranka on jalostettu vinoksi, eikä normaali liikkuminen enää suju kivutta ja tuskitta.

Koirien terveydentilaa on hyssytelty liian pitkään. Yhden naisen, eilisen pääpuhujan professori emerita Marjatta Snellmanin kiihkoton, tosiasioiden esilletuonti ei ole riittävää, kun vastassa ovat jäykät byrokratiat, sisäsiittoiset rotujärjestöt, rahan kiilto silmissä toimivat kasvattajat ja tietämättömät, tunteella toimivat koirien ostajat.

Eilisistä äänenpainoista voi tulkita, että yksi politikoinnin pääpesäkkeistä on kansainvälinen koirajärjestö FCI. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja ja FCI:ssäkin toimiva Kirsi Sainio tunnustaa, ettei politikoinnilta vältytty viime viikonlopulla Salzburgissa järjestetyissä Maailman Voittaja 2012 järjestetyssä tapahtumassa.

Rotujärjestöillä, siis liki neljällä sadalla kuppikunnalla on merkittävä rooli koirien terveyskehityksessä. Rotujärjestöistä kaikki eivät ole tosiasioita vielä tunnustaneet. Siinä kohtaa missä kerrotaan rodun kymmen kaunista ja yksitoista hyvää ominaisuutta, pitäisi kertoa totuudenmukaisesti rodun sairaudet.

Rotukoirien rekisteröinnit laskevat niin Suomessa kuin etenkin muualla Euroopassa. Koirien määrä kuitenkin kasvaa. Mistä se kertoo? Kentällä on kaikenlaisia yrittäjiä, joille rekisteröintien välttely on samalla myös vastuun välttelyä. Suomessakin uusia virallisia kasvattajanimiä myönnetään noin 800 vuodessa.

Eteenpäin on menty koirien hyvinvoinnissa, oli eilinen virallinen yhteenveto. Voisiko myös ajatella, että huonompaan suuntaan ei oikeastaan ole tietä olemassakaan.

Ongelmien taustalla on pitkälti vastuuton sisäsiittoisuus koirien jalostuksessa. Tai jalostus lienee väärä sana vaan parempi olisi puhua pentujen teettämisestä. Eikä kyse edes ole pentutehtailusta.

”Suurten massojen itkut itketään eläinlääkärillä”, kuten Snellman eilen sanoi. Avoimuus ja vastuu ovat avain asioita lähitulevaisuudessa. Rotua kun ei voida muuttaa ja tervehdyttää yhdessä yössä. Ostajien valistaminen kaikissa kuppikunnissa koirien terveydellisestä tilanteesta pitää nostaa päällimmäiseksi. Ostajalla on oikeus tiedostaa riskit ja arvioita onko hänellä mahdollisuus maksaa tuhansia euroja eläinlääkärimaksuja ja kärsiä lemmikkinsä rinnalla.

Englannin yleisradioyhtiö BBC on tehnyt arvokasta työtä tiedon levittämissä ja julkistamisessa sekä saanut aikaan nopeitakin ratkaisuja esimerkiksi näyttelyiden suhteen.

Näyttelyiden roolia ja muotoakin tulisi arvioida uudestaan. Jos Suomen vastuullisista ulkomuototuomareista löytyy eläinlääkärikoulutuksen saanut henkilö, joka julkisesti sanoo, että molemminpuolinen lonkkavika ei häiritse, kun koira ei kehässä linkkaa, niin kaukana ollaan terveystavoitteista. Ja yksikin tällainen henkilö on liikaa.

Yleinen laaja ja avoin keskustelu tilanteen vakavuudesta tuo ihmisten tietoisuuteen tosiasiat. Koirakuumeen iskettyä olisi uhrilla valmius puntaroida myös tosiasioita eikä edetä päättömästi tunteiden vallassa.

Koira on onnellinen, jos se saa olla koira. Liikkua vaivattomasti, synnyttää normaalisti ja hengittää vapaasti.

Julkisuuden ja joukon voima

Torstai 17.5.2012 klo 21.24 - Kauko Niemi

Helsingin Herttoniemessä pelkoa kylvänyt, yhden koiran kuoliaaksi purrut koirakko on vihdoin viimein joutunut vastaamaan teoistaan oikeudessa, kun sakot eivät saaneet mitään konkreettista aikaan.

Tällaisessa tapauksessa vuosi tuntuu kovin pitkältä ajalta, ennen kuin poliisi ryhtyy tosi toimiin.

Kyseisellä koiramiehellä on pelottelun ”työkaluna” rotu, jonka yllyttäminen pahantekoon ei ole järin vaikeaa. Luonnevika ei ole koirassa vaan isännässä.

Herttoniemessä ensimmäinen virallinen rikosilmoitus rottweilerin omistajasta tehtiin reilu vuosi sitten. Omistaja on saanut lukuisia sakkoja purematapauksista. Naapuroston pinna petti lopullisesti kun häirikkökoira puri koiratarhassa Tahvo-koiran kuoliaaksi.

Laaja julkisuus ja asukkaiden järjestämä asukastapaaminen, johon kutsuttiin poliisin edustaja mukaan, sai käynnistämään tosi toimet.

Tämä tuntuu kokolailla kohtuuttoman pitkäveteiseltä ratkaisulta, näinkin vakavassa tilanteessa. Jos häiriköintiin ei puututa ripeämmin, syntyy ajan mittaan vääriä signaaleita mitä saa tehdä ja mitä ei.

Nyt kun päästy oikeille raiteille, Helsingin kihlakunnansyyttäjä vaatii Tahvo-koiran tappaneen rottweilerin omistajalle muun muassa eläintenpitokieltoa sekä rottweilerin luovuttamista valtiolle.

Käräjäoikeus aloittaa käsittelyn 23. toukokuuta. Samassa yhteydessä käsitellään koiran omistajan isää vastaan kohdistuneet syytteet.

Isällä ja pojalla on yhteensä kolme rottweileria, joista kahdella omistajat ovat pelotelleet asukkaita.

Millaisen YLE:n minä haluaisin

Tiistai 8.5.2012 - Kauko Niemi

Kävin muutama päivä sitten netissä kertomassa millaisen YLE:n haluaisin. Seuraavaksi pitäisi neuvoa millaisen Hesarin haluaisin ja samalla keikalla voin neuvoa millaiseksi Sanomatalo pitää muuttaa.

Onkos suurten media-konsernien eväät lopussa? Onko luovuus laantunut? Onko tämä taas iänkaikkista silmänlumetta?

Pitäähän olla asiakaslähtöinen. Järjestetään näytelmä missä kaikki vaikuttaa siltä kuin kuultaisiin lukijoita, katselijoita ja kuuntelijoita.

Mediatalot, yksittäiset lehdet ovat kautta aikojen tehneet lukijatutkimuksiaan. Niiden lopputulos on vain ollut laiha toimitusten näkökulmasta. Lukijatutkimukset ovat antaneet markkinoinnille lukuja, joita painetaan mediakortteihin. Toimitusta se ei paljoa hetkauta, jos tiedetään lukijoiden ikäjakautuma tai asuinpaikkakunta.

En muista 20-vuoden uraltani montakaan lukijalta tullutta kuningasajatusta, joka olisi muuttanut julkaisun

Lukijoiden mielipiteet ovat toki arvokkaita, mutta harva lukija kuitenkaan ymmärtää mediabisneksen kokonaisuutta ja se mitä haluaisi lehdestä lukea, on yleensä kaukana  julkaistusta aineistosta. Ikuinen ristiriita ja yllättävä lähestymistapa asioihin on se, minkä takia lehtiä loppujen lopuksi luetaan. Itsestään selvyydet eivät jaksa innostaa.

Nyt on kuitenkin sellainen aika, että sekä YLE, että Sanoma hyötyvät palautteesta, jos vaikka Sanomat kysyy muutakin kuin lehden kokoa. Sehän on jo selvää pässinlihaa, vaikka virallinen päätös tulee kesäkuussa.

YLE hyötyy, jos se ottaa tosissaan tulevan tekniikan kehittymisen. Pahaa pelkään, että minunkin vastaukseni luokitellaan marginaaleihin. Liian vanha ihminen haluaa palvelut nettiin. Karu totuus on että kaapissa oleva televisiovastaanotin pääsee pramille pari kertaa kuukaudessa.

Mediatalojen huoli on aiheellinen ja etenkin huoli ansaintalogiikasta. Mediatalojen kohdalla tilanne on kuin matkatoimistoilla muuta vuosi sitten. Kuka tarvitsee matkatoimistojen palveluita, kun kaiken saa suoraan netistä.

Eikä mediatalojen pidä vähätellä myöskään ekologista kehitystä. Paperinkeräys Oy julkisti jo viime viikolla huikean paperin vähennysluvut ja ei tarvitse kauaakaan odotella kun tilausten lopettamisen yksi merkittävä syy on ekologisuus. Sähköiset kanavat kiidyttävät myös tätä kautta paperille painetun informaation määrä.

Onnea ja menestystä kyselyille ja jalkautumisille kansan pariin.

Taas tuli tehtyä treeni ? so what

Maanantai 7.5.2012 - Kauko Niemi

Nyt on vuosi kuluun. kun aloitin terveysprojektini. Ehkä sana projekti on paikallaan, sillä kaikki tavoitteet eivät menneet putkeen. Jos nyt pitäisi antaa avosana menneelle vuodelle niin se olisi 9 miinus.

Jotain tapahtui joulukuun puolivälissä. Projekti pysähtyi tai mitattavia, tavoiteltuja muutoksia ei tapahtunut. Enkä lopullista syytä pysty sanomaa. Toisaalta onko se edes tarpeellista.

Nyt olen päättänyt, että unohdan menneet. Aloitan uuden terveysprojektin ja lähtökohtana on nykyinen tilanne ja uudet tavoitteet.

Sanoin, että mitattavia, tavoiteltuja muutoksia ei tapahtunut. Nyt voisinkin katsoa vuoden kokemuksia mittaustekniikan näkökulmasta.

Ehdottomasti suurin ongelma on se, että mitä mitatut ominaisuudet tarkoittavat minun tapauksessa ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ei yleisesti, vaan minun aineenvaihdollani, lihaskunnolla, mentaalilla, olemassa olevilla vaivoillani,  jne jne.

Vuoden aikana mittasin painoani kehonanalyysilla (jalkapohjista)  varustetulla Beurerin vaalla, verenpainetta Omronin M6 mansetilla varustettu verenpainemittari, sykettä Suunnon M5 sykemittarilla, syke/harjoitustiedot latasin Suunnon Movescount-verkkopalveluun, ulkotreeneissä käytin myös Nokian E7:ssa Sport tracker –palvelua, taskussa on aina askelmittari, käytössä on myös Nokia Labsin Wellnes diary. Ja kaiken kukkuraksi verenpainedata on tallennettava exeliin, kun mikään palvelu ei suostu tätä taltioimaan.

Laite- ja palveluvalikoima on melkoinen ja osoittaa, ettei kokonaisvaltaista terveystekniikkaa ole olemassa, vaikka ihmisen terveys on kokonaisvaltaista ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Suuren ongelman muodostaa myös, ettei mitattu tieto siirry automaattisesti yhteiseen ”terveystietovarastoon.”

Verepainemittari on täysin stand alone. Muutama muistipaikka ei asiaa auta vuoden mittaisessa projektissa. Nokian Wellness Diaryn uusimmassa versiossa verenpaineelle ei ole enää seurantataulua. Omronilla on malli, jossa on tietokoneliitäntä, mutta tulostusta varten hoitavalle lääkärille.

Askelmittari kuvannee parhaiten hyötyliikuntaa. 10.000 askelta päivässä auttaa pitämään kuntoa yllä. Esimerkiksi viime kuussa askeleita kertyi keskimäärin 10569 päivässä. Myös maaliskuussa keskiarvo ylitti myös tuon tavoitteen. Siis noin kahdeksan kilometriä päivässä. Askeleet tilastoin manuaalisesti askelmittarista Wellness Diaryyn.

Wellness Diaryyn taltioin myös unen määrän, harjoituksiin käytetyn ajan ja painon. Wellness Diary ilmoittaa taltioiduista tiedoista viikon keskiarvot vaikkapa painosta.

Wellness Diary osaa laskea askeleita, jos puhelin on taskussa. Ainakin minun rytmillä hyötyaskeleista jäisi noin puolet pois , jos käyttäisi vain puhelinta. Yhtään vaakaa en tunne joka osaisi lähettää painotiedot suoraan Wellnes Diaryyn.

Sport Tracker puhelimessa osaa piirtää kauniita karttoja ja mitata matkaa. Verkkopalvelu toimii hyvin ja siellä minulla on nyt yli 300 harjoitusta taltioituna. Mielenkiintoista on aika ajoin verrata kuinka paljon on eroa nyt ja kaksi vuotta sitten ajetulla 70 km fillarilenkillä.

Sport Trackeriin on saatavissa myös sykevyö. Itse asiassa minulla sellainen onkin paitsi en sitä käytä.

Sykettä seuraan Suunnon sykemittarilla. Siihen on selkeä syy. Suunnossa on kunto-ohjelma, joka rakentaa kunto-ohjelmaa sen mukaan kuinka kuntosi kehittyy. Tämä on siis kaiken syvällisin toiminne koko terveysprojektin aikana. Sykettä mittaan Suunnolla sekä sisä- että ulkoharjoituksissa.

Suunnon ongelma on se, ettei se toimi uidessa. Polar tekisi sen, mutta Polarista luovuin silloin kun siinä ei ollut ohjaavaa kunto-ohjelmaa ja jokaisen harjoituksen jälkeen maksimisyke oli 220. Jos kuljin ratikkalinjojen alta niin syke oli aina 220 ja Helsingin keskustasta ei lenkille pääse ilman ratikkalinjoja, eikä muitakaan voimalinjoja.

Sunnon mittaustiedot synkroinoidaan pc:lle langattomasti Suunnon omalla Movescount linkillä.

Mittaustietoa on siis runsaasti – so what? Valitettavasti liian moni tolpanväli on ilman piuhoja. Voin hyvin ymmärtää lääkäreiden tuskan, jotka tallentavat tietoja sovelluksesta toiseen.

Suunnon kunto-ohjelma on se todellinen osa tätä häkkyrääni, joka pitää yllä riittävää motivaatiota. Muutenhan en ymmärtäisi mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä. Niin suurta asiantuntemusta en omaa, että pystyisin mitattujen tietojen pohjalta laatimaan viikon harjoitusohjelman.

Tästä tarinasta voit huomata, ettei minkäänlaista tietoa keräänny syömisestä. Sellainenkin palvelu oli, mutta K-ryhmä lopetti Ravintotiedon. Kuitenkin ravintoaineiden kokonaismäärä olisi hyvä osviitta terveellisestä syömisestä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos olisi se oikea instanssi, jonka pitäisi tarjota ravintotietopalvelua.

Onkohan viiden vuoden kuluttua jo kokonaisvaltaisempaa terveystekniikkaa itsestään huoltapitäville ihmisille? Eri valmistajat voisivat yhdistää voimiaan ja määritellä toimivat rajapinnat terveystiedoille, jotta eri järjestelmät toimisivat automaattisesti yhteen ja ymmärtäisivät toisiaan.

PS.

Huhtikuussa 29 harjoituskertaa, yhteensä 34:30 tuntia.
Ensimmäisen 4 kuukauden aikana 90 harjoitusta 113:29 tuntia. 10 eri lajia.

Maaliskuu

Helmikuu

Tammikuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Koirat kärsivät jalostuksesta

Torstai 19.4.2012 - Kauko Niemi

Vain noin kaksi prosenttia uskoo, etteivät koirat kärsi jalostamisesta, ja noin kolme prosenttia ei osaa ottaa kantaa. Huikeat 93 prosenttia, pitivät koirarotuja liian jalostettuina. Suomalaisten käsitys jalostuksen vaikutuksesta koirien terveyteen on varsin selvä.

Luvut selviävät, kun  MTV3:n Helmi-verkkopalvelu kysyi lukijoiltaan, jalostetaanko koirarotuja liikaa. Noin 500 henkilöä kävi kertomassa mielipiteensä kyselyssä, jonka mukaan koirat ovat joutuneet kärsimään jalostamisesta.

Vastaajien mukaan erityisesti saksanpaimenkoira ja lyhytkuonoiset rodut kuten mopsi olivat joutuneet kärsimään jalostamisesta. Vastaajien mukaan jalostaminen aiheutti koirille vikoja ja sairauksia, joilta olisi muuten voinut välttyä.

Kyselyssä moni häpesi ihmisten toimintaa. Kuinka moni sitten oikeasti huomioi koiraa valitessaan koiran mahdolliset kärsimykset saati koiran elinkaarikustannukset.

Jos ihmisten toiminta hävettää, niin siihen voi ottaa selkeästi kantaa karttamalla ongelmarotuja. Koirakaupoissa ovat tunteet aina niin pinnalla, ettei ”tuotevalintaa” pystytä tekemään järkiperustein.

Tuttavani koiran polviremontti on maksanut tähän mennessä 2500 euroa. Eikä kyse ole edes ongelmarodusta. Entä sitten kun koiraansa rakastuneella omistajalla ei olekaan noita tuhansia euroja lääkärikuluihin. Valitettavasti silloin astuu piikkivaihtoehto esiin.

Tarkka rodun ja kennelin valinta sekä kaikin puolin terveellinen elämä saattavat auttaa jonkin verran, mutta nekään eivät takaa koiran elinkaarikustannusten pysymistä kohtuullisina. Perinnöllisiä tauteja on jo paikallistettu satoja. Kaikki enemmän ja vähemmän ihmisten oman edun tavoittelun seurauksena.

Brittiläisessä parin vuoden takaisessa selvityksessä laskettiin, paljonko koirien omistajilta uppoaa rahaa eläinlääkäriin, ruokaa, trimmaukseen, vakuutuksiin ja muihin välttämättömyyksiin.

Halvimmalla selviävät jackrusselterrierin, spanielin ja labradorinnoutajan omistajat. He saattavat päästä koiran omistamisesta jopa 33 000 - 38 000 eurolla. Tutkimukseen vastanneista koiranomistajista 39 prosentilla ei ollut käsitystä, kuinka paljon lemmikkiin kokonaisuudessaan kuluu rahaa. Tutkimuksessa haastateltiin yli 3000 koiranomistajaa.

Tässä listaa brittiläisistä koirakustannuksista, jotka antavat osviittaa Millaiseen määrään euroja pitäisi varautua.

Chihuahua 112 400 euroa
Bokseri 62 100 euroa
Kultainennoutaja 60 800 euroa
Bulldog 43 100 euroa
Beagle 42 000 euroa
Labradorinnoutaja 38 400 euroa
Spanieli 34 100 euroa
Jackrussel 33 400 euroa

Uusmediatutkijalle tuhannen taalan paikka

Maanantai 16.4.2012 - Kauko Niemi

Oikotie kertoo olevansa suurin asuntokanava Suomessa, silloin kun mittarina käytetään sivulatauksia. Jokakoti kertoo olevansa suurin asuntokanava, silloin kun mittarina käytetään palvelussa olevien asuntojen määrää. Etuovi ehti jo päästää hätäpaskat sekä muuttaa hinnoitteluaan että avata palvelun kaikenmaailman kansalle.

Suomessa on menossa suurin niin sanotun uuden median muutos. Siinä on mediatukijalle tuhannen taalan paikka. Miten ja missä ajassa yli puolen miljoonan viikkokävijän massa käännetään toiseen palveluun. Tai jos ei onnistu, niin miksi - sekin on arvokasta tietoa.

Asuntoilmoitusmarkkinoilla tapahtui todella iso muutos. Kiinteistövälittäjät perustivat oman verkkopalvelunsa Jokakoti.fi. Suuret kiinteistövälittäjät luopuvat Oikotien ja Etuoven nettikäytöstä.

On vain melko lyhyen ajan kysymys kun käytettyjen asuntojen ilmoittelu häviää painetussa muodossa. Asuntoilmoittelu painettuna ei vain kerta kaikkiaan täytä sitä haku- ja informaatiotarvetta, mikä asunnonetsijällä on ja mitä hän haluaa internet-aikana tietää ennen kuin nostaa pyllynsä tuolista ja lähtee näytölle. Sunnuntaikävelijät ovat erikseen ja heille riittää kadulla oleva esittelyteline.

Sanoma-konsernin hädän ymmärtää, sillä suuri bisnes hiipuu – ensin verkosta ja hieman hitaammin painettuna. Sanoman kampanjointi näyttää jopa surkuhupaisalta, jos pitää painaa sivun kokoinen lippu, jolla asunnonmyyjää pyydetään pakottamaan välittäjä ilmoittamaan asuntoa Oikotiellä.

Alma Median omistama Etuovi perusti hädissään uuden Listaus-palvelun, johon kiinteistönvälittäjät saavat ilmoituksensa näkyville veloituksetta. Etuovi.comin valikoimasta katosi noin 12 000 kohdetta helmikuussa.  Kato vei lähes kolmanneksen myytävistä tai vuokrattavista kohteista.

Jokakodilla ei näytä olevan rohkeutta yhden yön yli tapahtuvaan muutokseen. Eli lopettaa kertaheitolla Oikotien ja Etu-oven verkkopalvelut. Onko vitkuttelu viisasta näin suuressa muutoksessa. Se olisi mediatutkijoille hyvä arvioinnin paikka ja arvokasta tietoa kaikille muille. Kuinka suuria massoja pystytään ohjaamaan nettimaailmassa.
Asunnontarvitsijoille ei ole syntynyt tähän mennessä kovinkaan hyvää kuvaa, mistä kanavasta asuntoa pitäisi nyt etsiä. Jokakodin vaisu tulo markkinoille vain tuntuu enemmänkin hajottavan kenttää, kun ohjaavan käyttäjiä yhtenäisempään palveluun.

Oman luonteensa muutokseen synnyttää se, että asunnonostajat ovat enemmän tai vähemmän satunnaisia käyttäjiä. Palveluita käytetään muutama kuukausi vain silloin kun asunnonvaihtotarve iskee muutaman vuoden välein. Seuraavalla kerralla tilanne ja palvelut ovatkin jo muuttuneet.

Tästä prosessista on paljon opittavaa kävipä siinä kuinka vain, kunhan vain paljastuisi todellisia faktoja.

Auto on asenne

Perjantai 13.4.2012 - Kauko Niemi

Helsingissä määrättiin viime vuonna yhteensä 222 817 pysäköintivirhemaksua. Näistä melkoinen osa on asennevammaisten aiheuttamia tapauksia.

Pysäköintivirhemaksut nousevat maanantaina 16. huhtikuuta. Helsingin ydinkeskustassa 50 eurosta 80 euroon ja muualla Helsingissä 40 eurosta 60 euroon.

Pysäköintimaksua nostetaan, jotta sillä olisi riittävä virheellistä pysäköintiä ennaltaehkäisevä vaikutus. Nykyiset maksut on koettu liian pieniksi etenkin asennevammaisten väärinpysäköinnin ehkäisyssä.

Korotetut pysäköintivirhemaksut otetaan käyttöön Helsingissä sisäasiainministeriön uuden asetuksen astuessa voimaan. Esityksen korotuksesta tekivät viime vuoden puolella Helsingin yleisten töiden lautakunta ja kaupunginhallitus. Pysäköintivirhemaksu nousee samaan aikaan myös 12 muussa kaupungissa ja kunnassa.

Rohkenen epäillä, että 20 – 30 euron korotus ei juurikaan niitä, audien, bemareiden, mersujen ja muiden ökyautojen kuljettajia hetkauta. Auto kun on asenne, jolla ilmaistaan etteivät kaikki arkiset pikkupykälät meitä ohjaa.

Ja jos autoon on halua tuhlata ylenpalttisesti, reilusti enemmän kuin päästäkseen paikasta A paikkaan B, niin siinä muutamalla kympillä sinne tai tänne, ei ole suurtakaan väliä.

Mielenkiintoista on nähdä mihin suuntaan tuo 222817 lappuliisojen kirjoittamaa tikettiä muuttuu hinnankorotuksen jälkeen. Ainakin hinnankorotus kasvattaa kaupunkien kassaa. Sehän on vain positiivista.

Itse kokeilin muutama vuosi sitten pysäköintivalvonnan tehoa. Vuoden aikana jätin tietoisesti maksamatta parkkimaksut. Sain vuoden aikana kahdet sakot. Investointina se oli varmaan kutakuinkin plus-miinus-nolla. Tosin en ollut mitenkään tuolloinkaan mikään auton suurkuluttaja Helsingin keskustassa. Selkeä osoitus, että vain harva saa parkkisakot.

Viimeaikoina olen sitä vastoin harkinnut kokeilla kuinka monta päivää kuluu, kun saan kuvattua sata väärinpysäköityä autoa. Tämän pelin sääntönä on se, että kuvattavaksi kelpaavat vain Audi, BMW, MMercedes Benz, Volvo, Porche ja isot katumaasturit. Tässä malliksi alkua.

Olis luullu

Tiistai 10.4.2012 - Kauko Niemi

Maaliskuussa 30 liikuntasuoritetta - 40t 41 min - jaloilla matkaa 85,66 km – liikuntasuoriteilla poltettu energiaa 9885 kcal ja silti painossa ei tapahtunut muutosta suuntaan eikä toiseen.

Tässä maaliskuisessa terveyblogissani iloitsen ennen kaikkea siitä, että pääsin taas liikkumisen makuun tammi- ja helmikuun pakkasten jälkeen. Olis kuitenkin luullu, että liikunnan näinkin reipas lisääminen olisi muuttanut painoa lähemmäs tavoitetta.(tammikuu/10, helmikuu/13). -   Vaan ei.  - Kilot ovat nyt tiukasti samassa lukemassa mihin ne jysähtivät joulukuun puolivälissä.

Suuria muutoksia ruokailussa ei ole tapahtunut. Jääkö sitten ainoaksi vaihtoehdoksi liikunnan tehon nostaminen, kun aikaa ei juurikaan pysty lisäämään.

Olen kuitenkin seurannut Suunnon antamia harjoitusohjeita ja suurin muutos liikunnassa on ollut voimaharjoittelu punttisalilla. Maaliskuussa salikertoja kertyi 13.

Tässä vaiheessa kannustavimmat ja optimistisimmat ystäväni sanovat, ettet voi pudottaa painoasi kun käyt salilla ja kasvava lihasmassa on painavampaa kuin läski. Toivottavasti asia olisi juuri näin, vaikkei se peilissä näykään.

Huijaanko ja kuinka paljon itseäni?  Ainoa asia tässä terveysprojektissani, jota en faktisesti mittaa on syönti. Veikkaanpa, että siinä tulee huijatuksi itseään. Olen jo melko varma, että tämä yleisesti hyväksi tavaksi sanottu monta pientä ateriaa ei nyt ihan mene kaikkien sääntöjen mukaan. Luulenpa, että kohdallani on kyse monta ateriaa päivässä ja se sana pientä on nyt vain pudonnut matkan varrella pois.

Ehkä mämmin jälkeen ennen tippaleipiä on parasta palata perusruutuun ja syödä vain ihan tavalliset ateriat pieninä. Ruoan laatuun ja terveellisyyteen ei tarvitse edelleenkään puuttua. Tuoteselosteet luen erittäin tarkkaan. Leipä eikä muutkaan tuotteet, joissa hiilarit ylittävät 10 prosenttia eivät kuulu edelleenkään ruokapöytääni. Hedelmät, juurekset ja marjat eivät sisälly tähän kieltoon.

Siis kohti seuraavaa etappia mennään hieman liikuntatehoja lisäten – onneksi pyöräilykausi pääsee käyntiin. Luovun useiden pienten aterioiden suosituksesta.

Helmikuu

Tammukuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Allergia kelpaa selitykseksi

Perjantai 30.3.2012 - Kauko Niemi

Kaikki merkit viittaavat siihen, että allergikot joutuvat lujille tämän kevään aikana. Allergia on vakava tauti ollessaan vakava. Tiedän varmuudella tapauksen, jossa riski mies kuoli ampiaisen pistoon, kun lääkkeet unohtuivat keittiön kaappiin. Tiedän tapauksen, jossa koira on toiminut siedätyshoitajana ja oireilut ovat lieventyneet minimiin.

Jos on koiralle allerginen ja se aiheuttaa voimakkaita reaktioita, niin sellaista rotua ei löydy, joka reaktioita ei aiheuttaisi. Ei kannata tulla petetyksi silla, että jotkut koirat eivät muka aiheuttaisi allergiaa. Eikä se ole edes karvan pituudesta kiinni, sillä pääsääntöinen allergian aiheuttaja on koiran hienon hieno hilse.

Allegia on siis riittävän mystinen tauti, jonka aiheuttajaa eivät asiantuntijatkaan pysty kertomaan. Allergia on hyväksyttävä syy moneen asiaan. Synkimmillään se on silloin kun kyllästytään suurella innolla hankittuun koiraan. Nykyajan koiraihminen ”allergisoituu” yllättävän helposti.

Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen eläintalon johtaja Nina Ledentsa sanoo YLE:n haastattelussa, että ihmiset ottavat lemmikkejä liian heppoisin perustein, eivätkä jaksa huolehtia niistä. Tämä näkyy muun muassa netissä lemmikkien myyntipalstoilla, joissa myyntisyinä mainitaan usein allergia. Ilmiö on Ledentsalle huolestuttavan tuttu.

Monesti meille tulevat kissat ovat 8 kuukauden – 1 vuoden ikäisiä, leikkaamattomia pentuja. Tuolloin kollit alkavat haista ja tyttökissoilla alkaa kiimat. Leikkauksella on hintaa ja kun siitä ei haluta maksaa, puhkeaa allergia, huokaisee Ledentsa.

Jos tunteet ovat kaikonneet kokonaan ja jos koirasta ei ole tiedossa kohtuullista myyntihintaa, viedään entinen rakas piikille. Kukaan ei tarkista todellista syytä ja jälleen allergia on pätevä selitys sekä lääkärille että tuttaville ja naapureille ja voi jatkaa puhtaalla omalla tunnolla ilman koiraa.

Ongelmaryhmänä onkin pääsääntöisesti ne, jotka eivät ole koiriin tutustuneet ja pentu otetaan hetken mielijohteesta ja kun koirakuume on tarttunut tavatusta, niin söpöstä pennusta. Käy kuin aikoinaan Myrsky elokuvassa.

Valistuksen välittäminen kun ei ehdi tavoittaa kovin helposti tätä tietämätöntä ja ymmärtämätöntä ryhmää, jonka on saatava pentu heti seuraavan päivä, kun koirakuume on iskenyt.

Terveisiä kuntosalilta

Keskiviikko 14.3.2012 klo 17.59 - Kauko Niemi

Tämä ei ollut kirjoitusvirhe. Eikä liioin löysää löpinää toiveajattelusta. Sen verran olen saanut itseäni niskasta kiinni, että olen asiantuntijan avulla tehnyt kuntosaliohjelman ja miettinyt kuinka yhdistän sen sykemittarin tuottamaan kunto-ohjelmaan.

Tämä helmikuun kuntokatsaus tulee hieman jälkijunassa. Voi johtua oikeestikin siitä, ettei ollut intoa kirjoittaa, kun vähän kaikki olivat hakusessa. Eikä oikein mikään suosinut  liikkumista – ei ainakaan ilmat. Etenkin kun en saanut kaivettua suksia pramille.

Näistä alkukommenteista voi jo päätellä, että suurta edistymistä ei ole tapahtunut. Päätavoite eli verenpaineet pysyvät loistavasti tavoitteessaan. Sen sijaan paino on keikkunut samoissa lukemissa ja edelleen puuttuva viisi kiloa odottaa suurta hävitysvimmaa.

Faktisesti tein helmikuussa treenejä 18 tuntia. En kuitenkaan niin intensitiivisesti kuin olisi pitänyt. Se oli kuitenkin kuusi tuntia enemmän kuin tammikuussa. Syömäpuolella en sortunut kuin kerran.
Runebergintorttua en pystynyt ohittamaan. Se onkin sitten ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen leivonnainen viime toukokuun jälkeen.

Painonhallinnan kannalta on keskeistä - vaikka ruoan laatu onkin pysynyt hyvänä, niin liikuntaan nähden sitä on ollut liian paljon, eikä painon pudotusta ole tapahtunut. Ikuinen ongelma liian vähäinen nesteytys jatkuu sekin.

Jos helmikuuta luonnehtisi, ettei mitään uutta länsirintamalla, niin maaliskuun alkuun on oltava tyytyväinen ainakin liikunnan suhteen. Nyt tuo kuntosalipainajainen näyttäisi asettuvan uomaansa. Harjoituksia on kasassa jo yhtä paljon kuin helmikuussa ja kauaahan ei mene kun voi hypätä fillarin selkään.

Kuntosaliharjoitteet teen reilun alkulämmittelyn jälkeen ja jos tämän jälkeen päivän harjoitustavoitteesta puuttuu, niin hyppään soutukoneeseen, fillariin tai crostraineriin ja teen korkealla sykkeellä niin kauan, että tavoite on 100 prosentissa.

Nyt olen 0,5 kg viikkovauhdista hieman jäljessä, mutta toukokuuhun mennessä kuitenkin kirittävissä. Ja kaikki huomio ruokailun rytmiin ja ruoan määrään.

Tammikuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Miksi menisin toista kertaa samaan ravintolaan

Keskiviikko 14.3.2012 klo 12.04 - Kauko Niemi

Tunnustettakoon heti kättelyssä etten tiedä mitään ravintolabisneksestä, mutta olen ihmetellyt pitkään pitääkö ravintolan toimia, niin kuin ne nyt toimivat.

Jonkinlainen käsitys ravintolan asiakkaana minulla on. Harvakseltaan käyn täyttämässä vatsani. Jonkin verran useammin ravintola toimii tapaamis- ja neuvottelupaikkana ja silloin ravintolan tarjonnalla ei juurikaan ole merkitystä, koska se on vain sivujuonne tapaamiselle.

En oikeastaan muista että olisin erityisemmin viihtynyt saati nauttinut ravintolakäynnistä. Kahta kertaa en mielelläni syö samaa ruokaa kuin olosuhteiden pakosta. Tuskin olen kotonakaan tehnyt kahta kertaa täsmälleen saman makuista ruokaa, vaikka syönkin 95 prosenttisesti omassa keittiössäni. Ruoan tekemiseni on aina luova ja kokeileva prosessi ilman tiukkoja reseptejä saati muodollisuuksia.

Mitä ideaa on mennä ja syödä täysin samanlaista ja tismalleen saman makuista ruokaa samanlaiselta menu-listalta valittuna. Kun menen Amarilloon Kokkolassa, Kemissä, Kuopiossa ja Kouvolassa (en nyt ole varma onko joka kaupungissa) niin tiedät tarkalleen miltä listan oikean sivun ensimmäinen ruoka maistuu. Eihän siinä ole mitään ideaa.

Bisnestä ohjaa joku muu kuin asiakkaan yllättäminen positiivisesti. Alan epäillä, että moni muukin on samaa mieltä. Ainakin kun seuraa vaikkapa Ravintolapäivän suurta suosiota. Et taatusti saa samaa ruokaa, etkä edes pääse kahta kertaa samaan ”ravintolaan.”

Matkanjärjestäjillä on noin 80 perheen rengas, joiden luo on järjestettävissä koti-illallinen ja turistit maksavat maltaita päästäkseen illalliselle suomalaiseen perheeseen. Toki on kokonaan oma rotunsa ihmisiä, joiden tarve on snoppailla michelin-tähtien varjossa. Sillä ei sitten olekaan mitään tekemistä ruoan kanssa.

Minua kiinnostaisi ravintola, joka toimisi kuin vaikkapa ooppera.  Tietyllä miehityksellä tulee takuuvarmaa, mutta yllätyksellistä tarjontaa. Ohjaus ja lavasteet vaihtuvat. tapahtumat ovat sijoitettu eri ympäristöihin.

Orkesterin panos vaihtelee illasta toiseen kapellimestarin mukaan. Koskaan en tiedä etukäteen, kuinka tänä iltana onnistutaan ja millainen fiilis loppujen lopuksi syntyy.

Voisin valita ravintolaillan siltä pohjalta millainen miehitys siellä kulloinkin on. Tiedän vain, että tämän miehityksen lihapullat ja muut tarjottavat ovat aina yllätyksellisiä. Ne ovat ajassa, kauden tuoreet ja parhaat raaka-aineet luovasti yhdistettynä. Ne ovat maultaan erilaisia kuin eilisen miehityksen luomat pullat. Eikä miehityksen tarvitse noudattaa pilkun tarkasti tiettyä protokollaa tarjoiltaessakaan.

Ehkä nuo ravintolapäivät tekevät tehtävänsä ja avaa silmämme ja aistimme muullekin kuin 100 g vehnäjauhoja, 6 g chilikastiketta, 12 grammaa ruokakermaa, kaksi munaa, 23 grammaa brasilialaista filettä. Automaattiuunin piipattua, annos nostetaan lautasen oikealle laidalle 28 asteen kulmaan ja täytetään loppu lisukkeilla, niin kuin on tehty viimeiset 10 vuotta.

Mihin me tarvitsemme verkkopalveluita

Torstai 1.3.2012 - Kauko Niemi

Ostin lipun oopperaan, Julius Caesarin tällä erää viimeiseen näytökseen eilen illalla. Valitsen näytöksen itse, valitsen paikan itse, tulostan lipun itse omalla tulostimellani ja omilla musteillani. Se että teen kaiken itse, enkä häiritse sen enempää oopperan lipunmyyntiä kuin Lippupisteen ihmisiä ja minun pitää maksaa tekemästäni työstä jollekin 2,5 euroa.

Verkkokauppa: Palvelupalkkio 1,00 e/lippu. Printtilipun toimitusmaksu 2,50 e/tilaus (alle 100 euron tilaus) ja 3,50 e/tilaus (yli 100 euron tilaus). Kirjetoimitus 8 e/tilaus.

Valitettavasti minun ajatteluni ei löydä mitään logiikkaa tälle toimintamallille. Mitään muuta kuin älä käytä nettipalvelua. Osta netistä 10 prosentin ylihintaan - tuntuuko huokuttelevalta mainoslauseelta.

Myyn www.huuto.net:ssä tavaraa. Sanoma ja Itella ovat suuressa viisaudessaan kehittäneet huutopaketin. Ostan huutopaketin suoraan sivulta senttiä tai kahta vaille kahdeksan euroa. Maksan postimaksun verkkopankissa, josta pankki veloitta palvelumaksua 0,35 euroa ja tulostan taas omalla tulostimellani ja omilla musteillani ja saan nyplättyä kasaan pakettikortin. Ja ei kun postiin, jossa pudotan paketin omaan reikään ketään häiritsemättä.

Siis paketin toimituskustannukseksi tulee 8,30 euroa. Tämähän tuntui asialliselta palvelulta kunnes tajusin, että sama paketti maksaa 7,20 euroa, kun käytän Itellan painamia pakettikortteja ja kulutan postivirkailijan työaikaa.

Valitettavasti ajatteluni ei löydä tällekään tapaukselle mitään järjellistä selitystä. Mitään muuta kuin lopeta huutopaketin käyttö. Niin kuin olen tehnytkin.

VR:n lippukaupan käyttäjäkokemus painii jo aivan omassa sarjassaan. Viimeksi se suljettiin eilen. Silti VR pitää uudistusta onnistuneena. Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässää.

Ilmeisesti olen liian innostunut verkkoasioinnista ja ennen kaikkea omaan väärän ajattelumallin, jonka mukaan itsepalvelu netissä tarjoaisi jotakin toiminnallisia ja ennen kaikkea taloudellisia etuja sekä olisi ekologista.

Ilmeisesti pitää tarkistaa myös jokainen e-lasku. En yhtään ihmettelisi, jos niissäkin joku nyhtäisi välistä ja tulisi minulle halvemmaksi vastaanottaa laskut kirjekuoressa metsiä ja energiaa tuhoten.

Onko nyt oikeasti niin, että oopperalipun tuotantokustannukset itsepalveluna loppuun asti tulevat niin paljon kalliimmaksi kuin meno luukulle.

Finnairia ja eläkeyhtiö Ilmarista lainatakseni voisin todeta, että vaikka nettikauppaketjun välistävedot eivät olekaan juridisesti väärin, niin ne eivät ainakaan ole hyvän kauppatavan mukaista. Ja vielä vähemmän innostaa nettiasiointiin.

Poliisi varoittaa

Keskiviikko 29.2.2012 - Kauko Niemi

Etelä-Savon poliisi varoittivirallisesti Kerimäellä epäillystä koiramyrkytyksestä. Poliisin tiedotteen mukaan ainakin yksi koira oli vakavasti sairastunut syötyään näitä ”herkkupaloja.”

Tässä tapauksessa asiaa oli ilmeisesti asiaa jo selvitetty riittävästi, eikä poliisi julkaissut tiedotettaan huhujen perusteella. Ainakin, jos poliisin toimintaan on luottaminen. Muutaman viikon takainen Tampereen myrkkyvaroitus taas osoittautui parkettilattian hiontapölyksi, vaikka sielläkin koiran epäiltiin sairastuneen tähän ”rotanmyrkkyyn”

Myrkytysuutiset ovat hämääviä. Ne leviävät vauhdilla netissä ja saavat aika ajoin kohtuuttomat mittasuhteet. Aivan kuin vanha huhuleikki, jossa kuiskataan toisen korvaan lyhyt tarina ja jo muutaman ketjun jälkeen tarina on muuttunut melkoisesti.

Myrkytysuutisoinnissa jää myös medialta taustojen tarkistus monasti heppoiseksi.

Myrkytys uutisen kohdatessa tilanne on tietysti kaksijakoinen – olisiko varmuuden vuoksi kuitenkin jatkettava varoitusta, jos se vaikka sittenkin olisi myrkkyä. Jatkettava ennen kuin joku söpö koira ahmaisee nakinpalkan suuhunsa, vaikkei niitä nakkeja edes todellisuudessa tainnut ollakaan.

Tervettä harkintakykyä kannattaa käyttää ja ilmoittaa asiasta poliisille.

Kokonaan toinen asia on se, että mitä mahtaa niiden ihmisten päässä liikkua, jotka vihaavat eläimiä niin totaalisesti, että jaksavat viritellä näitä ansoja. Joita siis ihan todettunakin on löytynyt.

Siinähän ei ole kyseessä voi olla naapurin koiran haukuntaan hermostunut henkilö. Naapurin koiranomistajaa voisi mennä torumaan suoraan. Tai tehdä haukunnasta kohdistetun ilmoituksen virkavallalle.

Mitä liikkuu sen henkilön päässä, joka levittää myrkkyä häätääkseen oravat pois. Siinä samalla tarjoutuu kohtalokasta ”ruokaa”, linnuille, kissoille, joka pienille lapsille.

Kenelle luontokappale voi olla niin suuren vihan kohde? Kuka auttaisi näitä henkilöitä löytämään sovun luonnon kanssa.

Usko, toivo ja rakkaus säilyy terveysprojektissa

Maanantai 13.2.2012 - Kauko Niemi

Toivoa on ja uskokaan ei ole pettänyt, vaikka tilanne tammikuun lopussa polkikin paikallaan.
Toivottua painonputoamista ei tapahtunut ja edelleen tavoite vaatii viiden kilon läskin hävittämistä. Päätavoite, verenpaine, sen sijaan on vakiintunut erinomaiselle tasolle.

Jos nyt halutaan selitellä, niin tavoite oli puolikiloa viikossa. Nyt projekti on kestänyt 39 viikkoa ja tarkoittaa 17,5 kilon pudotusta. Ja todellisuudessa 17 on toteutunut, vaikka viimeisten 6 viikon akana ei ole tapahtunut sen enempää laskua kuin nousuakaan.

Ja selityksiähän riittää. tauko on hyväksi kropalle totutella uuteen olotilaan. Etenkin se näkyy löysien nahkojen muodossa. Tosin oikeaoppisempaa olisi täyttää tyhjät tilat lihaksilla.

Veikkaan, että tämä on juuri se vaihe, kun monen mieli pettää ja valuu takaisin entiseen elämään ja entisiin mittoihin. Mitään ei oikein tapahdu, vaikka kuinka on yrittävinään.

Niin kauan kun ei tiedä mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, usko ja toivo helposti pettävät.
Kohdallani ruoan / kalorien / hiilarien mittaaminen on mututuntumaa. Ruoan laadussa sisällössä ei ole tapahtunut mitään. Aainoa poikkeus oli yksi Runebergin torttu. Siis ensimmäinen ja ainoa ”herkku” sitten viime toukokuun. Määrä on sen sijaan hieman kysymysmerkki, etenkin erilaiset välipalat – ehkä muutama liikaa. Edelleen on oppimatta riittävä nesteytys/juominen.

Ratkaisevaa on kuitenkin liikunnan määrän romahtaminen. Tammikuun kaksi ensimmäistä ja joulukuun kaksi viimeistä viikkoa flunssa piti poissa teiltä, turuilta, saleilta ja altaista. Eikä kovat pakkaset ole asiaa yhtään auttaneet.

Faktaa on se, että tammikuussa treenejä oli vain 13 tuntia. kun vaikkapa marraskuussa niitä kertyi 38 tuntia. Arkiaskeleet ovat myös noin puolet normaalista 10.000 askelta päivässä.

Aiemminkin olen kirjoittanut, että numero ykkönen olisi tässä vaiheessa lihastreenit salilla, mutta todellinen motivaatio on edelleen hakusessa.

Rakkaus terveysprojektiin ei ole millään lailla vaakalaudalla. Terveyttä on myös osata mukautua tilanteiden mukaan ilman riskejä. Uskoa ja toivoa riittää.

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Belle on parempi ? sain uuden puhelimen

Sunnuntai 12.2.2012 - Kauko Niemi

Umpimähkään lähdin tekemään tätäkin päivitystä, niin kuin päivityksiä yleensä. Luotin, että Nokian ilmoittaessa uudesta päivityksestä, kyse olisi päivityksestä eikä kokonaan uudesta puhelimesta vanhoissa kuorissa.

Tietoni ovat kyllä jatkuvassa synkronoinnissa tietokoneeni kanssa sekä varmuuskopiot ovat aivan siedettävällä tasolla, muutama kerta kuukaudessa. Ja tällä kertaa ohjelmapäivitys teki automaattisesti ensin varmuuskopion.

Sydämentykytystä syntyi kuitenkin kun huomaan päivityksen jälkeen, että useita sovelluksia puuttuu kokonaan. Vaikkapa minulle kovin keskeinen ja tärkeä Wellness Diary, johon olen koonnut kuntoprojektin terveystietoani viime toukokuusta lähtien.

Sovelluksen uudelleen lataus ratkaisi kuitenkin kaiken. Tiedot olivat jossakin ”pilvessä” ja palautuivat. Pitkään harkitsin viime keväänä, että annanko luvat olla yhteydessä palvelimelle vai käytänkö Wellness Diarya vain offline-tilassa.

Varovainen kannattaa siis olla Belllen päivityksessä. Joitakin tolpanvälejä voi olla ilman piuhoja. Sen sijaan päivitys säilytti entisen siivoustilanteen. Minulla on tapana siivota koneet turhilta. Ensimmäisenä siivoan roskiin pelit viemästä turhaa tilaa. Jos en ole koskaan pelannut yhtään peliä, niin en usko tarvitsevani niitä jatkossakaan. Bellen päivityksen jälkeen puhelimessani ei ollut yhtään peliä – kiitos.

Ensimmäiset viisi minuuttia tuntui katastrofilta, ennen kuin tajusin ikonien pidempään painamisen idean. Parasta oli myös unohtaa näyttöjen visuaalisuus, vaikka siitä yleensä aloitankin muokkaamisen omaan tarpeisiini.

Bellen kanssa on parasta lähteä liikkeelle tavoitteesta, että kaikki päivittäiset toiminnot ovat käytettävissä 2-3 kosketuksen takaa. Siihen on nyt ensimmäistä kertaa Nokia-historiassa jopa hyvät mahdollisuudet. Sen opin jo 1997, että kolmas painallus/kosketus vaatii käyttäjältä suunnatonta motivaatiota ja viitseliäisyyttä. Vain harvalta löytyy.

Suuria ahaa-elämyksiä syntyy hetkittäin, kun aloituspinnasta voi poistaa kokonaan vaikkapa kameran ikonin. Kamera käynnistyy laukaisinta pidempään painettaessa. Ja käynnistyy omilla säädöilläni, joista tärkein on poistaa salama käytöstä.

Kameraan on tullut laukaisukuvake näyttöön, mikä parantaa kuvien laatua ainakin 80 prosenttisesti. Päällä oleva mekaaninen nappula heilautti kevyttä laitetta ja suurin osa kuvista oli tärähtäneitä.

Oikoteitä etsittäessä (ilman ohjeiden lukua) nyt neljää päivää päivityksestä, minulla on aloituspinnassa kolme widgettiä (odotan parempaa sanaa tilalle) ja 11 ikonia. Näillä pärjään 95 prosenttisesti päivittäisestä käytöstä. Ja tämä tarkoittaa myös että toiminnot ovat kahden maksimissaan kolmen kosketuksen päässä.

Näissä 11 ovat jo mukana parkkimaksut, terveystieto ja liikuntatreenit.

Nyt olen kuta kuinkin sillä tasolla mistä olen haaveillut. Äänikomennot saattavat toki vieläkin pudottaa kosketusten määrää, kunhan ehtii tutustua ja virittää kohilleen.

Sitten on vuorossa se visuaalisuus. Aloituspintaan jäävistä ikoneista toivoisi jäävän tekstit pois. Ikoneita jää loppujen lopuksi vain muutama ja ovat päivittäisessä käytössä, joten hyvin muistaisi niiden tehtävän. Ilman tekstiä ilme rauhoittuisi melkoisesti. Hienoa on, että pysty- ja vaakanäyttö pitävät palikat paikoillaan, eikä muljauta niitä omituisiin asentoihin kuten edellisessä Annassa.

Nyt vain Photoshopilla pyöräyttämään silmiä hiveleviä näkymiä tai teemoja kuten Nokia niitä kutsuu.

Poliisin palvelukukkanen

Torstai 26.1.2012 - Kauko Niemi

Yritin varata aikaa poliisin palvelupisteeseen uusiakseni passin, joka menee vanhaksi maaliskuun alussa. Muistot viiden vuoden takaisesta passikeikasta olivat karmeat. Kahdentunnin ja kymmenen minuutin jonotus, jotta sain uuden passin työn alle. Eikä edes vielä tuolloin sormenjälkiä.

Odotellessani ihmisiä tuli ja heidät kutsuttiin nimellä tuota pikaa hoitamaan sama homma. Päätin, että toista kertaa en jonota. Parissa tunnissa ehti siivota puhelimen osoitekirjan  ja vastailla sähköposteihin ja silti olisi joku kirja ollut tarpeen olla mukana.

Viisastuneena tällä viikolla menin poliisin sivuille ja sieltähän löytyi kuin löytyikin linkki passiasioiden nettivaraukseen. Olo oli kuin ensimmäistä kertaa verkkopalvelussa. Mitään ei tapahtunut vaikka klikkasin mistä tahansa. Seuraavat seitsemän päivää olivat kalenterissa ja kaikki vihreällä värillä.

Räpläysteni jälkeen kello 23:30 tulin siihen tulokseen, että varauksia voi tehdä varmaan vain virka-aikana tai sitten olen keskimäärin tyhmempi netin käyttäjä.

Aamulla uusi yritys ja sama peli jatkuu. Ei mitään loogisuutta, eikä mitään myönteistä etenemistä.
Tartuin puhelimeen. Kolkkoääninen vaihde taisi vastata jostakin putkakopin nurkasta. Heti 13 minuutin jonottelun jälkeen ystävällinen virkailija vastasi ja ryhdyimme tekemään aikavarausta.

Ihmettelin ääneen miksen onnistunut tekemään palveluvarausta netissä? Virkailija tiesi kertoa, että nettivarausjärjestelmässä varauksia voi tehdä vain seuraaville seitsemälle päivälle. Ja nyt kun on seuraava vapaa aika on yli kahden viikon päässä, niin nettivarusjärjestelmä ei osaa näyttää niin pitkälle eikä varauksia voi netissä tehdä. Tosin verkkosivulla ei ollut eikä tullut mitään infoa ettei onnistuisi.

Puhelinvarauksesta tuli sitten siististi sähköpostilla varausvahvistus ja varausnumero.

Mitä on pyörinyt järjestelmä toimeksiantajan, suunnittelijoiden ja toteuttajien päässä tätä systeemiä kehitettäessä. Onko se nyt oikeesti järkevää ohjata puhelimeen ja kuormittaa virkailijoita syöttämään tiedot varausjärjestelmään. Onko tämä se mielikuva, jota poliisista halutaan rakentaa.

Mikä on tämän jälkeen se niin sanottu käyttäjäkokemus näinkin yksinkertaisessa asiassa. Jos nyt tarkasti laskisin voisi olla, että sittenkin olisi ollut nopeampaa jonottaa paikan päällä kuin räplätä konetta ja epäillä itseään ja jonottaa puhelimessa onneksi ilman panhuilun soittoa.  

Voiskohan joku pikkasen arvioida toiminnan järkevyyttä kokonaisuuden ja hallintoalamaisten kannalta.

Olen erehtynyt ainakin 120 kertaa

Keskiviikko 18.1.2012 - Kauko Niemi

Ja taas tulin postista, eikä tälläkään kertaa postimaksu ollut sitä mitä kuvittelin sen olevan. Tänään selvisi myös se karu totuus, että ostamalla huuto.net-palvelusta niin sanottu huutopaketti, maksaa omasta aherruksesta useimmissa tapauksissa enemmän kuin ostamalla postin tiskiltä tavallinen pakettikuljetus.

Olen tehnyt pitkälti toistasataa kauppaa huuto.netissä. Pannut tavaroitani kierrätykseen kohtuullista korvausta vastaan. Näissä kaupoissa pelin henki on sellainen, että ostaja maksaa toimituskulut. Myyjälle olisi kohtuullinen taito pystyä kertomaan ja veloittamaan oikeat ja todelliset toimituskulut. Tähän en ole pystynyt edes 120 harjoituskerran jälkeen kuin ani harvoin.

Nyt ymmärrän miksi Postin sivuilla hintalaskurin ilmoittaessa hinnan, perässä lukee - Hinnat ovat verottomia. Hinnat sitoumuksetta.

Hintaheittoja on toki kaikkiin suuntiin. Välillä lähetykset ovat halvempia ja välillä kalliimpia. Siis ymmärrykseni ei riitä tulkitsemaan postimaksujen saloja. Mikä vaikuttaa mihinkin ja kuinka paljon.

Sen verran on uteliaisuus herännyt, että täytyy vielä joskus keskeyttää lähetys siinä vaiheessa kun virkailijan tulkinta hinnasta on selvillä ja siirtyä toiseen postiin ja katsoa onko tulkinta samanlainen.

Niin hieno ajatus kuin huuto.net, tori.fi ja kaikki muutkin käytetyn tavaran nettikauppaaminen onkin, tuntuu joka kerta karsealta, kun tuotteen postituskulut ovat enemmän kuin itse tuote.

Tai yhtä karsealta se, että hieno kuljetuksen maksaminen suoraan netissä ja pakettikortin tulostaminen ja paketin jättäminen postiin virkailijan puuttumatta asiaan, onkin monissa tapauksissa kalliimpaa kuin vanhanaikainen virkailijan häiritseminen.

Eiköhän tämäkin taas ole osoitus kilpailun puutteesta, kun ei tarvitse asiakkaita houkutella helppoudella ja selkeydellä.

Vähän niin kuin Helsinki 10 palvelutiskin numerointi vasemmalta oikealle virkailijoiden suunnasta katsottuna. Virkailijat osasivat tulla oikeille luukuille ja asiakkaat törmäilivät toisiinsa. Tässä nyt kuitenkin annettiin periksi ja vaihdettiin numerointi asiakkaille loogiseksi. Koskahan hinnoittelussa?

Maltti on valttia ravintoloiden koira-asiakkailla

Keskiviikko 11.1.2012 - Kauko Niemi

Harvoin suuriin muutoksiin suhtaudutaan niin maltillisesti kuin vuoden vaihteessa muuttuneeseen käytäntöön koirien sallimisesta ravintola-asiakkaiksi.

Todennäköisesti seuraavan kerran asia ryöpsähtää nettipalstoille, kun keväällä avautuvat terassit ottavat kantaa, voisiko vaikka yhden oluen siemaista koiranulkoiluttamislenkillä.

Suomalainen hygienia ja siisteys asuvat syvällä ihmisten sisällä, myös koiranomistajien sisällä. Ja hyvä näin, ettei asiasta provosoiduta.
Innokkaimmatkin koiraihmiset haluavat ruokarauhan ravintolassa, eivätkä itse hevin menisi koiran kanssa ravintolaan syömään, vaikka ravintola avaisikin ovensa koirille.

Viimeksi tänään Turkulaisen haastattelussa koira-aktivistit kuvaavat omia ajatuksiaan, jotka ovat hyvin maltillisia ja varmasti sopusoinnussa yleisen suomalaisen siisteys ja hygieniakäsityksen kanssa. Joskin meidän hygieniakäsitys onkin monissa asioissa äärimmäistä liioittelua.

Hygieniakäsityksessä ollaankin ottamassa peruutusaskeleita muissakin kuin koiratapauksissa. Ja aika selvästi on jo osoitettu, että koirat siedättävät hyvin erilaisiin allergioihin. Koiraperheissä on vähemmän allergiaa kuin muissa perheissä.

Koirien ravintolassa käynti on siis pitkälle tottumis- ja kulttuurikysymys, joka muuttuu hitaasti ja omalla vauhdillaan, eikä sitä pidä sen enempää vauhdittaakaan. Ajan mittaan sopu kyllä antaa tilaa.

Itse olin reilu vuosi sitten Wienissä ja lounaspaikaksi valitsin McDonalsin. En välttämättä ruoan takia, vaan hyvän nettiyhteyden takia. Jotain outoa oli ilmassa. Minulla meni pitkään, ennen kuin tajusin ja havainnoin, että ympärillä oli kolme koiraa. Kaksi pientä ja yksi iso.

Näin se varmaan tapahtuu ajan mittaan myös Suomessa. Paikat ja ajat valikoituvat luontaisella tavalla. Olen aiemminkin asiasta kirjoittanut. Kaksi ääripäätä löytyy varmasti kun puhutaan Kahvila Regatasta Helsingin Töölössä tai keskellä metsää Tammelassa, (vuorineuvos Puolimatkan entinen metsästystalo) sijaitsevasta Keppana Kellarista.  Regatassa on aina ollut juomakupit koirille kun taas metsäjuottolan pihalla suurin tervetulotoivotus on, ettei koiraa saa ottaa autosta ulos.

Ravintoloitsijat ovat suhtautuneen varovasti muutokseen. Suuria markkinointikampanjoita ei ole näkynyt. Nyt olisi oiva hetki perustaa ravintola vilkkaille koirien ulkoilutusreiteille – vaikkapa Helsingin Töölönlahden ympäristöön.

Epäilyksen haamu leijuu Oikotien päällä

Perjantai 6.1.2012 klo 13.06 - Kauko Niemi

Suuret kiinteistövälittäjät luopuvat Oikotien ja Etuoven nettikäytöstä. Tämä on yksi suurimpia markkinointimuutoksia mitä lähiaikoina on tapahtunut.

Yllättävän ja ymmärrettävän hiljaa asia on edennyt, sillä häviäjinä ovat Oikotien omistajat Sanoma News TS-Yhtymä, Kaleva ja Mediatalo Esa  ja Etuoven omistaja Alma Media. Muutoksesta ei syntynyt skooppia eikä oikein palstantäyteuutistakaan.

Jos asuntojen ja kiinteistöjen nettimarkkinointi keskittyy Jokakoti.fi –palveluun, niin kuin nyt on syytä uskoa, murros on iso. Isojen perässä tulevat varmasti pienet välittäjät, onhan Kiinteistövälittäjien liitto myös mukana hankkeessa ja sen jälkeen tulevat yksityiset.

On vain lyhyen ajan kysymys kun käytettyjen asuntojen ilmoittelu häviää painetussa muodossa. Asuntoilmoittelu painettuna ei vain kerta kaikkiaan täytä sitä haku- ja informaatiotarvetta, mikä asunnonetsijällä on ja mitä hän haluaa internet-aikana tietää ennen kuin nostaa pyllynsä tuolista ja lähtee näytölle. Sunnuntaikävelijät ovat erikseen ja heille riittää kadulla oleva esittelyteline.

Kuka vie ja kuka vikisee? Kuinka tähän tilanteeseen on tultu. että isot välittäjät lyöttäytyvät yhteen jopa omistuksellisesti ja perustavat oman palvelun.

Oikotien asennevamma on siinä, että se luulee olevansa pääjärjestelmä ja välittäjien verkkosivut taustajärjestelmiä. Uudessa marssijärjestyksessä välittäjien sivut tulevat toimimaan päämediana ja Jokakoti yhteisenä taustajärjestelmänä. Tällä toimintamallilla verkkopalvelua pystytään kehittämään nopeasti markkinoiden ja tarpeiden muuttuessa.

Itselläni leijuu aina epäilyksen haamu asioidessa oikotien kanssa. Perustelen mainitsemaani Oikotien asennevammaa muun muassa sillä, että pari viikkoa sitten jouduin kinaamaan pitkään Oikotien kanssa, kuinka linkitysten pitää toimia. Sain monta vastausta, että heillä on kyllä kaikki kunnossa. Sain ohjeeksi asentaa selaimet uudelleen. Siis kyse oli Oikotien ominaisuudesta eikä virheestä.

Kun vihdoin sain tahtoni läpi, niin palaute - ei tunnustus oli, että it-osasto on tehnyt tarkistuksia. Oikotien sataprosenttinen tavoite oli vain ohjata kaikki liikenne välittäjän sivulta omille sivuilleen. Ja kuinka vaikea onkaan saada Oikotien liikenne ohjattua välittäjän sivulle.

Niin kauan kun luulee olevansa ainutkertainen ja haluaa voittaa asiakkaan kustannuksella, niin narunpää tulee vetävän kouraan.

Markkinointi&Mainonta-lehden haastattelussa Jokakodin hallituksen puheenjohtaja, OP-Pohjolan kiinteistönvälitysjohtaja Kenneth Sandberg sanoo, että muutoksen taustalla ovat muun muassa kustannussyyt ja se, että yritykset pääsevät kehittämään palvelua omilla ehdoillaan.