Kaikki taas laihduttamaan

Maanantai 2.1.2012 klo 12.15 - Kauko Niemi

Tänään Helsingin Sanomat julkaisee 12 kohdan tarua vai totta laihduttamisesta. Kuinkahan monta lupausta tehtiinkään vuoden vaihtuessa, että paino putoaa. Siis ajankohtainen aihe jälleen kerran.

Tällaisten keskivertoihmisille, keskiveroterveille yleispätevien juttujen jälkeen jää kuitenkin ainoa totuus, että jos kuluttaa enemmän kuin syö, niin laihtuu.

Edelleen suuri harha on se, että asiaa lähestytään mekaanisena suoritteena. jokaiseen 12 kohtaan olisi pitänyt lisätä henkinen puoli, sillä pelkkinä mekaanisina suoritteina kuurit jäävät kuureiksi.

Suomi on saanut nyt myös ensimmäisen ruokakulttuuriprofessuurin. Hänen vaalimansa ajatukset ensimmäisissä haastatteluissa tuntui haasteelliselta. Lopetetaan puhumasta itse ruoasta ja keskitytään syömistapahtumaan ja sen ympärillä oleviin nautintoihin. Siinäpä onkin todellinen haaste laihduttajalle, muuttaa vallalla olevat nautinnot terveellisiksi.

Omalla kohdallani joulukuu ei tuonut merkittävää uutta tai muutosta terveysprojektiini. Marraskuussa merkittävästi hidastunut painon lasku (tavoite 0,5 kg / viikko) sahaa edelleen kuta kuinkin paikallaan.

Pitäisiköhän tällä kertaa ymmärtää flunssan tulo taivaanlahjana. Taivaanlahjana siinä mielessä, että joulun perinneherkut jäivät nauttimatta. Tosin olin varautunut ruokakulttuuriprofessorin mielipahaksi siihen, ettei yhtään herkkua eikä perinneruokaa huusholliini ilmestynyt.

Samoin kartoin viimeiseen asti niitä tilanteita, joissa houkutuksia olisi ollut tarjolla. Tänä flunssa oli erinomainen excuse sekä teoriassa että käytännössä.

Tekemäni vähähiilariset  ”jouluruoat” pääsivätkin joulupäivänä pakastimeen ja siellä ne muuttuvat ajan saatossa tavalliseksi terveelliseksi sapuskaksi.

Jos tämä taivaanlahjana tullut flunssa piti ruokailun kurissa ja herran nuhteessa, niin se piti myös treenit poissa. Liikkuminen jäi luvattoman vähäiseksi. Korkeilla sykkeillä tehdyt harjoitukset jäivät jouluna kokonaan väliin.

Lopputulema on noin -0,5 kiloa kuukaudessa, mutta kun se on joulukuu, niin hyväksyttänee.

Palatakseni tuohon Hesarin tämänpäiväiseen 12 kohdan listaan ja mitä tapahtuu korvien välissä?

Lehti kirjoittaa - Liikunta ei laihduta – pitkälti totta. Ainoastaan siinä tapauksessa, että asiaa tarkastellaan vain ja ainoastaan puntarin näytöllä. Viimeinen kappale kuitenkin pyörtää väittämän.  Terveyden kannalta kaksi liikunnalla pudotettua kiloa vastaa neljää ruokavaliolla laihdutettua kiloa.

Kohdat – lihon, koska aineenvaihduntani on hidas. Kaikki perheenjäseneni ovat lihavia.  En syö mitään, mutta painoni ei silti laske. Kaikki nämä ovat kiinni korvien välistä, kun etsitään syytä ulkopuolelta, eikä oteta vastuuta omasta itsestään.

Karppaaminen on vaarallista. Edelleen vakavasti asenteellinen vastaus. Se että joku siirtyisi täysin hiilihydraatittomaan ruokaan, on liki mahdotonta käytännössä. Silloin  ollaan jo Atkinsissä. Karppaaminen ei käsittääkseni ole on-off-toimintaa.

Käytin 2,5 vuotta K-ryhmän palvelua (valitettavasti lopetettu), josta selvisi että hiilareiden osuus kaikista hankkimistani ruokaostoksista oli 35 – 40 prosenttia vaikka tuoteselosteiden mukaan en ostanut tuotteita, joiden hiilaripitoisuus olisi ollut yli 11 prosenttia / 100 g.

Tuota kokonaistasoa voidaan pitää karppaamisena. Yksikään leipä tai viljatuote ei mahdu 11 prosentin rajaan. Kun käyttää paljon juureksia ja hedelmiä ja muita kasviksia sekä perusmaitotuotteita, niin kokonaishiilarimäärä nousee varsin korkeaksi. Ja kysyn vaan onko se todella vaarallista, vaikka olenkin niin sanotusti karppaaja.

Taidetaan olla jo huijauksen rajoilla

Keskiviikko 28.12.2011 - Kauko Niemi

Uskomukseni ja luottamukseni ovat koetuksella Canonin toimintaan ja tuotteisiin. Jos objektiivin hinnoittelussa on tyhjää ilmaa 926 euroa, se on paljon, eikä perustu mielestäni mihinkään todellisuuteen.

Brittiläinen Simply Electronic nettikauppa on mainostanut viime päivinä aktiivisesti suomalaisillakin sivustoilla Canonin 70-200 mm /2,8 objektiivia 1799 eurolla.  Keskustelupalstoille kyseinen kauppa on saanut aivan kohtuulliset arviot toiminnastaan.

Suurin kritiikki Brittikauppaa kohtaan kohdistuu ilmoitettuun toimitusaikaan. Todennäköisesti varsinaista varastoa ei ole olemassakaan, vaan tuotteet välittyvät Aasiasta ja toimitusajat venyvät.

Suomalainen Rajala on myynyt vastaavaa tuotetta noin 2500 eurolla, Verkkokauppa.com 2352,90 euroa ja Digitarvike.fi  2299 euroa. Digitarve ilmoittaa että kyseessä on rajoitettu erä ja seuraavat objektiivit ovat noin 200 euroa kalliimpia.

Tänään Rajala ilmoittaa tuotteen hinnaksi 1999 euroa ja lähtöhinnaksi 2825 euroa. Tosin tuollaista hintaa ei ole ollut yhdenkään hyllyn laidassa. Stockmannilla ollaan myös 2500 euron luokassa.

Viikko sitten soitto Canonille Mumbaissa, Intiassa hinnaksi ilmoitetaan noin 2000 euroa myyjästä riippuen. Eli hinta katukaupassa asettunee siellä 1800 – 2000 euron väliin.

Mitä ihmeen hinnoittelua tällainen on ”korkealuokkaisen” ammattilaistuotteen kohdalla. Ymmärrän oikein hyvin, että tarjoustalot ostavat 100.000 sinkkiämpäriä tibuktusta ja myyvät se muutamalla kymmenellä sentillä ilman omantunnontuskia laadusta tai takuusta tuntematta.

Ja eiköhän suurin osa alennusmyyntiprosenteista synny laskentatavasta, jossa lähtöhinnaksi ilmoitetaan euromäärä, jota ei koskaan ole ollut oikeassa hintalapussa.

Jos objektiiveilla on tuollaiset hintahaitarit, niin minulle siinä on viesti, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Tuotteen materiaaleissa ja tuotannossa on suuria heittoja, jotka joustavat milloin mitenkin. Tai sitten hinnoittelu ei perustu mihinkään muuhun kuin mielivaltaan ja luottoon, että Canonin rungon omistajat ostavat saman merkkisiä objektiiveja.   

Kokonaan oma lukunsa on imago, uskottavuus ja luottamus Canonia ja suomen suurimpaan ammattikauppaa Rajalaa kohtaan.

Yhteistä joulurauhaa eläimille ja ihmisille!

Perjantai 23.12.2011 klo 10.40 - Kauko Niemi

Liian monta purematapausta, liian monta myrkytystapausta, liian monta oikeudenkäyntiä koirien ja muiden lemmikkien huonon kohtelun takia. 500 pelastettua eläintä yksinomaan Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen toiminta-alueella on myös liian paljon.

Sen sijaan 40000 tappouhkausta oli Brasiliassa vasta riittävästi, että poliisi ryhtyi tutkimaan tapausta, jossa nainen rääkkäsi koiransa lopetuskuntoon. Tutkintaan ei ryhdytty kun naapuri ilmoitti tapauksesta, mutta kun naapuri latasi rääkkäyksestä taltioidun videon Youtubeen, niin raivostuneet ihmiset saivat poliisin töihin. Nainen kertoi hänellä olleen huonon päivän.

Korkein oikeus teki merkittävän päätöksen jänistä ajaneen koiran ja auton törmäyksestä. Alemmat asteet tuomitsivat koiran omistajan korvaamaan 1200 euron autonkorvauskulut, mutta korkein oikeus kumosi päätökset, sillä se ei katsonut metsästäjää ja hänen ajavaa koiraansa syylliseksi. Koira on nyt kuitenkin koirien taivaassa.

Mikä meitä riivaa?

Tuntuu kuin autoakin pidettäisiin paremmin kuin tuntevaa, elävää eläintä. Kolarit tutkitaan tarkemmin kuin eläinrääkkäykset. Edes huonoina päivinä emme menisi potkimaan autoa lommoille saati hakata se lunastuskuntoon.

Pienikin hipaisu parkkipaikalla selvitellään juurta jaksain ja sovitaan korvauksista tai kutsutaan poliisi paikalle. Tuusulassa tällä viikolla pikkupoikaa jalkaan purreen koiran omistaja ei korvaansa lotkauttanut, ei edes torunut koiraansa tai puhettakaan, että olisi selvittänyt tilannetta.

Ihmiset näyttävät jakautuvan kovin jyrkästi kahtia koiraihmisiin ja ei koiraihmisiin. Haastaen  ja jopa ärsyttäen toisiaan. Koiraihmiset katsovat oikeudekseen tehdä asioita, jopa lakia rikkoen niin sanotusti koiran hyvinvoinnin kustannuksella toisia huomioimatta.

Toisaalta koirattomilla on täysin vääriä käsityksiä purevista ja paskovista karvaturreista.

Tämän kuilun tasoittaminen molemminpuolisen ymmärryksen lisäämisellä olisi hyvä tavoite meille kaikille.

Tämä molemminpuolinen ymmärrys joutuu erityisen suurelle koetukselle vuoden vaihteen jälkeen, kun on mahdollista mennä koiran kanssa ravintolaan. Silloin kun ravintola sen sallii. Pahaa pelkään, että ensi vuonna uutisoidaan ravintola-koira-provokaatioita.

Hyvää Joulua ja paljon yhteisymmärrystä vuodelle 2012 kaikissa yllättävissäkin tilanteissa!

Menisin Juliuksen konserttiin jos tietäisin sellaisen olevan

Maanantai 19.12.2011 - Kauko Niemi

Tänä jouluna ja aika usein muulloinkin olen karttanut takuuvarmoja esityksiä. Mitäs jännää siinä on jos etukäteen tietää tasan tarkkaan mitä suurella rahalla kuulee. Samaa perusajatusta olen soveltanut myös ravintoloiden suhteen.

Youtubessa tuli hetki sitten vastaan Julius Koskisen laulamana Uinuu valkoinen maa. (Veljensä Matiaksen kanssa) Esitys on minulle yllätys, joka takuu varmasti toi jouluisen mielen. Jos Julius laulaisi jossain tuolla äänellään oman joulukonserttinsa, niin aivan varmasti menisin kuuntelemaan, vaikkei siitä olisi Hesarin Minne Mennä –palstalla halaistua sanaa.

Ehkä yksi mieleenpainuvin musiikkikokemukseni oli muutama vuosi sitten Anna-Maija Korsimaan oppilaskonsertti Sibelius-akatemiassa. Olin todennäköisesti ainoa ”suvun ulkopuolinen” kuulija.

Ohjelmalehtisen kohdassa yllätysnumero, jonka sisällöstä Korsimaakaan ei sanonut olevansa tietoinen, esitettiin piano-klarinettia. ”Polvenkorkuinen” klarinetisti istahti pianon ääreen ja soitti duettona pianoa ja klarinettia. Eikä mitä tahansa kissanpolkkaa. Wow mikä esitys!

Reilu viikko sitten olin tuttujen ja laulukurssikaverin joulukonsertissa. Taas oli mielenkiintoista miten äänet kehittyvät ja sama tuttu jännitys säilyy, kuitenkin täysillä ja antaumuksella eteenpäin. Oman kuuloinen joulutunnelma oli taattu.

Näiden vastakohtana voisi pitää aikoinaan, vielä silloin Leningradin filharmonikkojen konserttia. Tuskin soitettiin yhtään väärää nuottia. Robottimainen fiilis ei yllätyksiä tuonut.

Mistä näitä yllätyksiä ja kokemuksia löytää? Toivoisi tällaisena internet-aikana olevan sellaisen palvelun/ilmoitustaulun, jossa ilman markkinointirahaa ja -koneistoa toimivat enemmän ja vähemmän taitavat voisivat tarjota yllätyksiään.

Kaupunkien kulttuurirahoja käytetään turhaan vain suurten nimien esilletuomiseen. Kaupalliset mediat taas eivät ansaintalogiikan takia erityisemmin innostu nousevien kykyjen tukemisesta.

Menkää hyvät ihmiset näihin pieniin, yllättäviin tilaisuuksiin. Minäkin vielä joskus menen Musiikkitalon konserttisaliin kuuntelemaan tasaisen varmaa musiikillista tuotosta.

ps.
Mainitsin sivulauseessa ravintolat. Koskaan en ole käynyt Michelin-tähdillä luokitelluissa ravintoloissa ja en tunne erityistä vetoakaan siihen suuntaan. Sen sijaan matkojen kohokohtia on ollut bussilla, metrolla tai ratikalla matkustaminen päätepysäkille ja etsiä sieltä ympäristöstä lähikuppila. Aina ei ole ruoka ollut  kaikkein maukkainta, mutta paikallinen fiilis sitäkin parempi ilman pokkurointeja.

Joulua ylikierroksilla

Perjantai 16.12.2011 - Kauko Niemi

Säpsähdän - jokohan olen nukkunut rokuliin. Siis rokuliin vaikka eihän minulla ole mitään sovittua menoa aamulla. Kello osoittaa, että olen nukkunut puolitoista tuntia ja on kuin olisi täyspitkä, hyvin nukuttu yö takana.

Päätän jatkaa varikkokäynnin jälkeen unia, kunnes kello on 4:50. Nyt on jo niin pirteää, että aloitan aamun niin kuin aina aloitan.  20 sekuntia sen jälkeen kun olen herännyt,  käynnistän tietokoneeni ja samalla syttyvät työpöydän valot ja näen hiissata verhot auki.

Henkilökohtaisiin ongelmiini kuuluu se, etten omaa herätessäni minkäänlaista torkkuvaihetta.
Päätän ottaa Hesarin oven välistä aloittaa aamutoimet. Aamutoimiin on tullut yksi vaihe lisää. Uudessa kahvikoneessa ei ole automaattista käynnistystä. Pitää painaa omin kätösin se päälle. Tosin aiemminkin ajastus oli 06:30 ja tänä aamuna siitä ei olisi ollut apua.

Lasillinen jytyä lattea ja aamiaiseksi tomaatti, jonka suikaleet koristelen savuporojuustolla, käynnistävät päivän höystettynä muutamalla vitamiinipillerillä. Vai käynnistävätkö?

5:57 Sanomatalon sanomiset on skannattu läpi. Ja taas todettu, että olisi kansantaloudellisesti parempi, jos NYT-liitettä ei minulle painettaisi eikä kannettaisi. Liitteen jokainen uudistus on vienyt sen aina vain kauemmas minusta. Ehkä tänään uskon, ettei sitä tarvitse enää avata.

Sade ropisee unettavasti ikkunalaudoille. Unelmat valkeasta joulusta karisevat ja tänään voinee aloittaa joulukortin viimeistelyn ilman lumipeitettä. Kesäisen jouluinen kuva naapuristosta palvelkoon tänä vuonna joulumuistamisia.

Yhdessä naapurin keittiössä palaa aamuviideltä valo. Tosin valo on palanut yötä päivää jo monta vuotta. Sekään ei yllätä.

Aamu ei ole harvinaisuus, muttei jokapäiväinenkään. Ilmeisesti mieleni ja sisimpäni käy ylikierroksilla. Eilen illalla kaksi peräkkäin laulettua konserttia on asettanut solut siihen asentoon, ettei intensiteetti muutamassa tunnissa laannu.

Joulukonsertin laulaminen on minulle jotain muuta kuin kuorolaulua. En tunne mitenkään erityisemmin jännittäväni, mutta kun ensimmäisenä adventtina konsertin aikana keskisyke oli 126, oli se jo selkeästi korkeampi kuin lenkillä.

Mitä enemmän joulua laulan sitä kauemmaksi ajatuksissa siirtyvät joulun hössötykset. Eilisen jälkeen tuntuu aidosti vastenmieliseltä kaikki joulun kaupallisuus. Minun joululleni on käymässä samoin kuin NYT-liitteelle. Tuskin haluan sitä viikon kuluttua edes avata, en ainakaan pakettien muodossa.

En kyllä ota kaikkia syitä niskoilleni

Torstai 8.12.2011 - Kauko Niemi

Jos juuri nyt minun pitäisi arvioida maailman huonoimmin käytettävä tekninen laite, niin valinta olisi ylivoimaisella enemmistöllä Cometin Helsingissä käytettävä parkkimittari. Tuo parin peukalon kokoinen keltainen kapistus paikoituksen maksamiseen.

Olen omasta ja monen muunkin mielestä ihan kohtuullinen tietotekniikkafriikki. Ainakin jos laskisi niitä avunpyyntöjä ystävistä ja tuttavilta ja kuinka moneen olen osannut antaa helpottavan ratkaisun.
Vaatimattomasti veikkaan, että olen vuosien aikana asentanut ja päivittänyt tuhansia ohjelman pätkiä, niiden päivityksiä, ajureita ja ties mitä. Melkein jatkuvasti on kokeilussa erilaisia ohjelmia ja palveluita ja olen ollut myös usein aktiivinen beta-testaaja.

Mutta parkkimittarin logiikka ei ole minun kanssani samalla aaltopituudella, eikä taida olla kehittäjienkään.
Nyt pitäisi saada ladattua rahaa mittariin, vaan eipä tänään vielä onnistunut yli parin tunnin tuherruksen jälkeenkään.

Puhettakaan, että mittarin muut asetukset pitäisi vaihtaa. Vaikkapa vain kelloaika pari kertaa vuodessa tietokoneen avulla.

Edellisellä kerralla oli sama jumppa. Silloin soitin Cometin tukee ja sieltä oltiin etäyhdeydellä kiinni koneeseeni, eikä valmista tullut silloinkaan.

Tänään olen kokeillut kolmella eri selaimella. Päivittänyt – todennäköisesti – tarvittavat lisäosat manuaalisesti, kun Comet ei osaa itsekseen näköjään haistella ja ehdotella mitään. Mitä palikoita tarvitaan ja mitä ei.

Cometin käyttö, jos sattuisi vielä saamaan rahaa sisälle, on myös vähintäänkin omituista ja jotenkin epäloogista. Tunnen muutamia kavereita, jotka ovat heittäneet sillä vesilintua.

Suuresti ihmettelen niitä käyttäjiä, jotka eivät tietokoneiden kanssa puljaa, kuinka he saavat euronsa siirrettyä. Jonkinlainen vastuu on myös Helsingin kaupungin pysäköintiofiisilla, joka on valinnut tällaisen laitteen. Varmaan katsoneet sujuvan demovideon, mutteivät koskaan kokeilleet.

Comet osaa ainakin kehua: sivuilla sanotaan, voit ladata rahaa Cometiin missä tahansa pääset nettiin, ja tulostaa tarvittaessa kuitin työnantajallesi.

Kuinkahan se tosiaan onnistuu nettikahvilassa laitteen kytkeminen usb-piuhalla koneeseen ja onkohan kaikissa muissa paitsi minun koneessa Cometin ajurit paikoillaan. Taidanpa huomenna harrastaa tutkivaa journalismia, kun omalla pöydällä asia ei hevin hoidu.

Tämän jälkeen jokainen tietää, että painanko nappia Cometin sivuilla – suosittele kaverille.

Kuntoprojektini marraskuussa

Keskiviikko 30.11.2011 - Kauko Niemi

Kaikki tavoitteet eivät ole toteutuneet eli robotti en ole minäkään - onneksi. Pahintahan tavoitteista jäämiseen on tietenkin se, ettei tarkalleen tiedä mistä kiikastaa vaikka kuinka pitää kirjaa ja mittaa tekemisiään.

Pahin pettymys on se, että painon lasku on pysähtynyt ja paino pysynyt kutakuinkin samassa vaikka sen olisi tavoitteen mukaan pitänyt laskea puoli kiloa viikossa. Toisaalta alku oli jonkin verran reippaampaa, joten tuo puolikiloa viikko on toteutunut, mutta pysynyt paikoillaan viimeiset noin neljä viikkoa. Nyt on siis syöty tuo alkukiihdytys.

Nyt pitäisi siis aloittaa loppukiihdytys, joka kestää 10 viikkoa puolen kilon viikkovauhdilla. Itsetutkiskelun paikka on nyt kohdallaan. Kummassa tapahtuu lipeämistä syömisessä vai liikunnassa.

Päätavoite verenpaine oli tänä aamuna marraskuun lopun kunniaksi 76/119. Tämä on se taso, jolla nyt liikun. Lääkäritädille voisi lähettää viestin haluaako hän takaisin kirjoittamansa lääkereseptin.

Toinen tavoite, vai pitäisikö sanoa sivutuote, on myös hyvin pulkassa. Kisakallion urheiluopistossa pariviikkoa sitten tehty kuntokartoitus kertoo peruskunnon olevan erittäin hyvän ja se vaarallinen rasva sisävyötäröltä on sulanut normaalille tasolle.

Kuntoilun kohdalla Suunnon sykemittarin asettama kuukauden tavoite marraskuussa toteutui 87 prosenttisesti. Faktoina se tarkoittaa 32 suoritusta, joihin käytin aikaa 37:48:28 tuntia. Lokakuussa suorituksia oli tasan sama määrä, mutta kestoltaan neljä tuntia enemmän. Oma näppituntumani on, että marraskuun suoritteet eivät olleet riittävän korkeasykkeisiä.

Tähän kun lisätään vielä niin sanottu arkiliikunta, jota ilmaisee päivittäiset askeleet. Niitä kertyi päivittäin keskimäärin 10299 askelta jokaisena marraskuun päivänä.

Liikunnan määrässä ei ole tapahtunut mullistuksia. Laadussa on petraamisen varaa, vaikken siinäkään ei kovin hakoteillä ole. Fillarin rasitustesti Kisakalliossa osoitti aivan ideaalikäyrää eri kuormituksilla.

Ruokapuoli menee mututuntumalla ja painon laskun hidastuminen taitaa mennä ruokailun piikkiin.

Edelleenkään en osaa juoda tarpeeksi. Pahaa pelkään, että ruoan laadussa en ole lipsunut paljoakaan paitsi ehkä hieman lisää pitäisi syödä proteiinia. Sen sijaan määrä lienee se todellinen syyllinen vaikka edelleenkin käytän leipälautasta ruokalautasena.

Lopputoteamuksena marraskuulta pitää vielä muistaa, että tämä on harvinainen syksy moniin vuosiin, kun ei ole ollut ainuttakaan tuhinaa eikä röhinää. Koputan puuta!

Luottavaisin mielin jouluun. Se ei tule tuottamaan ongelmia, sillä minulle joulun tuo musiikki ei ruoka eikä herkut. Yhtään piparia, pullaa, kakkua tai muutakaan hiilarimössöä ei todennäköisesti ilmesty tähän huusholliin. Alkoholitoleranssi jatkuu nollalinjalla.

Levällään kuin koiratieto

Torstai 17.11.2011 klo 11.12 - Kauko Niemi

Viime viikonloppuna seurasin ajokoirien Suomen Mestaruus ajokoetta Kilpa 2011 tapahtumia netin välityksellä uutisointimielessä, kun Polvijärvelle, Pohjois-Karjalaan ei tuntunut mielekkäältä matkustaa.

Kilpa 2011 oli saanut omat sivunsa, joihin Suomen Ajokoirajärjestön tulospörssisivu tien linkitti. Kennelliiton tiedote ohjasi tapahtuman Facebooksivuille. Tilaisuuden järjestäjän Pohjois-Karjalan Ajokoirayhdistyksen ajankohtaissivulla asia oli mainittu mutta linkitykset puuttuivat.

Käytännössä osoittautui, että Facebook oli parhaiten ajan tasalla. Helppoa se ei ollut. Jos olisi kovasti kiinnostunut mitä ajokoirarintamalla oikeasti tapahtuu, on tieto varsin hajallaan.

Todettakoon vielä, että ajokoiratieto ei ole ainoa koiratieto, joka on hajanaista ja vaikeasti seurattavissa.
Taustallahan on luonnollisesti se, että koiramaailman tieto jakautuu monitasoiseen matriisiin. Rotuja on yli 300. Rotujärjestöjä on melkein yhtä paljon. Toisaalta toiminta hajautuu alueellisiin järjestöihin. Esimerkiksi Ajokoirajärjestöllä on 18 alueellista ajokoiraverkkosivua.

Tuohon toiminnalliseen matriisiin kun yhdistetään tekniikkamatriisi, omine nettisivuineen, Facebookeineen tai rotujärjestöjen tai liittojen tarjoamia verkkoalustoihin, on tietohäkkyrä riittävän monimutkainen ja vaikeasti hallittava. Sisällöntuottajille se on melkoinen haaste. Tätä virallista puolta höystää ja sekoittaa vielä monet koirakeskustelupalstat.

Viikonlopun esimerkki osoitti, että valmis kansainvälinen tekninen alusta Facebook osoittautuu helpoksi ja nopeaksi tavaksi päivittää tällaista hektistä tietoa. Facebook-tieto tulee ja menee päiväkohtaisesti, muttei ole hallittavissa vaikkapa jälkipolville.

Pysyvämpään tiedon  säilyttämiseen tarvitaan siis tupla tai jopa tripla päivitystä riippuen palveluiden integraatiosta. Ongelmaa monimutkaistaa jatkuva pula ja osaaminen sisällöntuottajista. Joiden pitäisi vielä mieluusti olla osaavia, palkattomia talkooihmisiä.

Verkkopalvelujen kehitys on haasteellista. Erityisen haasteellista on siirtää niin sanotut mainostajat lehdistä verkkoon. Lehtien painaminen pienillä levikeillä on kohtuuttoman kallista verkkoon verrattuna.

Kilpa 2011 oli onnistunut saamaan 82 linkkiä yhteistyökumppanisivuilleen ja kahdeksan etusivulle. Oliko sivu perustettu vain mainostajia varten, vaikka online-tieto pyöri Facebookissa.

Lähivuosien aikana tullaan näkemään monia kokeiluja ja rakennemuutoksia koiratiedon jakelussa.

Levällään kuin koiratieto

Torstai 17.11.2011 - Kauko Niemi

Viime viikonloppuna seurasin ajokoirien Suomen Mestaruus ajokoetta Kilpa 2011 tapahtumia netin välityksellä uutisointimielessä, kun Polvijärvelle, Pohjois-Karjalaan ei tuntunut mielekkäältä matkustaa.

Kilpa 2011 oli saanut omat sivunsa, joihin Suomen Ajokoirajärjestön tulospörssisivu tien linkitti. Kennelliiton tiedote ohjasi tapahtuman Facebooksivuille. Tilaisuuden järjestäjän Pohjois-Karjalan Ajokoirayhdistyksen ajankohtaissivulla asia oli mainittu mutta linkitykset puuttuivat.

Käytännössä osoittautui, että Facebook oli parhaiten ajan tasalla. Helppoa se ei ollut. Jos olisi kovasti kiinnostunut mitä ajokoirarintamalla oikeasti tapahtuu, on tieto varsin hajallaan.

Todettakoon vielä, että ajokoiratieto ei ole ainoa koiratieto, joka on hajanaista ja vaikeasti seurattavissa.
Taustallahan on luonnollisesti se, että koiramaailman tieto jakautuu monitasoiseen matriisiin. Rotuja on yli 300. Rotujärjestöjä on melkein yhtä paljon. Toisaalta toiminta hajautuu alueellisiin järjestöihin. Esimerkiksi Ajokoirajärjestöllä on 18 alueellista ajokoiraverkkosivua.

Tuohon toiminnalliseen matriisiin kun yhdistetään tekniikkamatriisi, omine nettisivuineen, Facebookeineen tai rotujärjestöjen tai liittojen tarjoamia verkkoalustoihin, on tietohäkkyrä riittävän monimutkainen ja vaikeasti hallittava. Sisällöntuottajille se on melkoinen haaste. Tätä virallista puolta höystää ja sekoittaa vielä monet koirakeskustelupalstat.

Viikonlopun esimerkki osoitti, että valmis kansainvälinen tekninen alusta Facebook osoittautuu helpoksi ja nopeaksi tavaksi päivittää tällaista hektistä tietoa. Facebook-tieto tulee ja menee päiväkohtaisesti, muttei ole hallittavissa vaikkapa jälkipolville.

Pysyvämpään tiedon  säilyttämiseen tarvitaan siis tupla tai jopa tripla päivitystä riippuen palveluiden integraatiosta. Ongelmaa monimutkaistaa jatkuva pula ja osaaminen sisällöntuottajista. Joiden pitäisi vielä mieluusti olla osaavia, palkattomia talkooihmisiä.

Verkkopalvelujen kehitys on haasteellista. Erityisen haasteellista on siirtää niin sanotut mainostajat lehdistä verkkoon. Lehtien painaminen pienillä levikeillä on kohtuuttoman kallista verkkoon verrattuna.

Kilpa 2011 oli onnistunut saamaan 82 linkkiä yhteistyökumppanisivuilleen ja kahdeksan etusivulle. Oliko sivu perustettu vain mainostajia varten, vaikka online-tieto pyöri Facebookissa.

Lähivuosien aikana tullaan näkemään monia kokeiluja ja rakennemuutoksia koiratiedon jakelussa.

Koira ja fillaristi eivät mahdu samalle väylälle

Keskiviikko 2.11.2011 - Kauko Niemi

Viimeaikaiset kirjoittelut lehdissä ja nettipalstoilla ovat ryöpsähtäneet vauhtiin kahden onnettomuuden siivittämänä. Toisessa mopoilija ajoi koiran päälle kevyenliikenteen väylällä. Toisessa fillarikaveri sotkeentui pennun hihnaan niin pahasti, että rytäkässä pentu kuoli. Pyöräilijä poistui paikalta kommentoimalla vain että oho. Poliisi peräänkuulutti eilen tätä mikkeliläispyöräilijää.

Itse olen tavallaan kahden tulen välissä, sillä taidan olla vieläkin intohimoisempi pyöräilyihminen kuin koiraihminen. Ajan tuhansia kilometrejä vuodessa, eivätkä kehä kolmosen ja Suomen rajojen ulkopuoliset reitit ole jääneet tuntemattomiksi.

Yhtään koiraottelua ei ole kohdalleni sattunut (ja nyt koputan puuta) vaikka ajankin sekä maantie että maastopyörällä kaikenlaisia reittejä. Ja olen myös muutenkin   kevyenliikenteenväylien kuluttaja.

Kevyenliikenteenväylät ovat kieltämättä ongelmallisia, etenkin viimeisen lakimuutoksen myötä. Loogista olisi jos kaikessa noudattaisimme oikeanpuolesta liikennettä ja vasemmalta ohitse.

Näinhän ei laki määrää ja käytäntö on erityisen sekava. Väylä on oikeastaan vääränimi tuolle paikalle, jossa kuljetaan eteenpäin ja jossa liikkuu niin monenlaisia ihmisiä niin monenlaisin tarkoitusperin ja monenlaisilla välineillä monenlaista nopeutta. Parempi olisi kutsua vaikka joksikin siirtymäseka-alueeksi.

Tapaus koira kevyenliikenteenväylällä. Niitä koiran ulkoiluttajia on todella vaikea ymmärtää, joiden koira saa hölköttää flexissä väylän laidalta toiselle. Toki koiria lähellä olevana fillaristina osaan varoa ja hiljentää vauhtia sekä valita sopivan raon ohittamiseen. Entäs ne pyöräilijät, jotka eivät elämässään ole flexsistä kuulleetkaan. Saati eivät tiedosta, että koira voi täysin vapaasti hypätä eteen. Kun tiedän koiran arvaamattomuuden soitan myös varoitukseksi kelloa. Tosin siitä saa poikkeuksessa ainakin puolivihaisia mulkaisuja.

Niitä koiranulkoiluttajia ymmärrän, jotka kävelevät aina pientareen eikä ajoradan laidalla. Koiralle on pientareella aina enemmän hajuja. Ja koira on poikkeuksetta johdonmukaisemmin sillä samalla puolella.

Tapaukset sinällään ovat ne koirat, jotka reagoivat kaikkeen liikkuvaan, ja hyökkäävät fillaristia kohti. Vastaantulevasta koirasta voi ja ehtii jopa nähdä, etteivät kaikki opit ole menneet perille.

Hankalia ohitettavia ovat myös sunnuntaikävelyryhmät valloittaessaan laidasta laitaan koko väylä ja väistyvät jos väistyvät kuka minnekin. Ja mukana oleva koira väistää vasemmalle kun omistaja väistää oikealle.

En suinkaan ole puhtoinen pyöräilijä minäkään. Ajan kyllä aina mahdollisimman oikeaa laitaa. Rikon usein liikennesääntöjä ja ajan ajoväylällä autojen seassa. Etenkin silloin kun vauhti nousee autojen kanssa samalle tasolle. Tällä vauhdilla ei olisi koiranlukutaidoistakaan hyötyä kevyenliikenteenväylällä.

Sanotaan - kyllä sopu tilaa antaa – ja näinhän se on. Etenkin jos meillä tulkittaisiin soittokellon rooli sovunrakentajana eikä keskisormen korvikkeena. Jos meillä kevyenliikenteenväyliä pidettäisiin yleisinä eikä ”minun yksityis” –väylinä. Sekä koiranomistajat että pyöräilijät käyttäytyisivät niin, että luontokappaleena koira voi yllättää koska vaan ja miten vaan.

Pienillä lakimuutoksilla ja suurilla asennemuutoksilla väylille tulisi joustavuutta, tilaa ja loogisuutta.

ps.
eilisellä liki tunnin ajolenkillä nopeushuippu 42,9 km/tunnissa ja kohtasin 23 koiraa sulassa sovussa.

Tämän vuoden ylivoimaisin turhake

Tiistai 25.10.2011 - Kauko Niemi

En todellakaan keksi ainuttakaan etua miksi vessapaperirullan hylsy pitäisi huuhtoa vessanpöntöstä alas. Ensimmäinen koira on sitä vastoin saanut siitä suolitukoksen. Milloin on lapsen vuoro?

Yleensä tuotteita kehitetään ja vanhoja parannellaan, jotta käyttäjä saisi jotakin selkeää etua joko toiminnallisesti tai taloudellisesti. Veikkaan, että huuhdeltava vessapaperirullan hylsy tuo vain harmia yhdelle jos toiselle.

Vanha hyvä konsti on tehdä rullan hylsystä puuhapaketti koiralle piilottamalla hylsyn sisään ruokaa. Pienen askaroinnin jälkeen koira saa toiminnan palkkioksi namia.

Nyt huuhdeltavaa hylsyä ei kannata antaa lemmikin leikkikaluksi. Vessapaperivalmistaja Georgia-Pacific Nordicille on tullut tällä viikolla kuluttajapalaute huudeltavan hylsyn koiralle aiheuttamasta suolitukoksesta.
Samanaikaisesti Facebookissa leviää viesti, jossa koiranomistajia varoitetaan kyseisen paperirullan vaaroista.

Turun Sanomissa markkinointijohtaja Heidi Toivola Georgia-Pacific Nordicilta pitää tapausta valitettavana, mutta muistuttaa, ettei hylsy ole elintarvike eikä syötäväksi tarkoitettu. Toivola kehottaakin kuluttajia noudattamaan varovaisuutta lemmikkieläinten ja lasten kanssa.

Veteen joutuessaan hylsy hajoaa. Täytyy muistaa, että olemme tutkineet hylsyn käyttäytymistä putkistossa, ei suolistossa, Toivola sanoo.

En ole noihin testeihin tutustunut, mutta minun vessani huuhtelu kestää korkeintaan 10 sekuntia ja siinä ajassa hylsy tuskin sulaa hajulukkomutkissa. Vielä pahempaa on opettaa ihmisiä työntämään mitä milloinkin vessanpönttöön.

Aika harva on niin merkkiuskollinen vessapaperin käyttäjä etteikö ostaisi milloin mitäkin paperia tarjouksesta riippuen ja muistaako mikä hylsy menee paperikeräykseen ja mikä pönttöön. Ei varmasti. Helsingin Vedestä oltiinkin jo huolestuneita tämän kulttuurin löystymisestä. Löytyyhän puhdistamoiden siivilöistä jo nytkin mitä ihmeellisimpiä asioita.

Leikkeihinsä Flush&Go-vessapaperirullan saanut koiranpentu on huhujen mukaan hoidettavana eläinlääkärissä suolitukoksen takia. Tukosta yritetään hoitaa parafiinillä. Kyseinen koira on tiettävästi nesteytetty ja kipulääkitty, eikä se pysty syömään tai juomaan itse.

Jos tällaisella keksinnöllä olisi selkeä etu tässä maailmassa, jossa harvoilla on vesivessa, ja joilla on rajoitukset kuinka monta paperirepäisyä saa käyttää yhdellä istunnolla.

Itse en keksi ainuttakaan etua - vain pelkkiä haittoja. Olen valmis antamaan kannatusääneni, kun valitaan tämän vuoden turhaketta.

Peruutus onkin vahvistus

Maanantai 17.10.2011 - Kauko Niemi

Pian on asiaa tietosuojavaltuutetulle ja tai kuluttajavirastoon. En halua huipputarjouksia sähköpostiini. Tai en halua olla lähettäjien rekistereissä. Etenkään kun en tietoisesti ole huomannut koskaan painaneeni sellaista linkkiä/nappulaa, jossa tilaan tarjouksia sähköpostiini.

Olen muka tilannut jotakin netistä. Toki näin olen tehnyt ja varmasti teen edelleenkin. Olen muka osallistunut johonkin kilpailuun ja kilpailuehdoissa on kytkykauppana tullut nämä tarjouskirjeet. Tunnustan, etten aina lue tarkasti kilpailuehtoja. Ehkä pitäisi.

Nopeampaa, helpompaa ja yksinkertaisempaa kuvittelisi olevan peruuttaa tarjouskirjeet, kuin lukea pitkiä sopimustekstejä - jos sellaisen tarjouskirjeen on tietämättään tilannut.

Tulkintani on nyt sellainen, että peruutuslinkki onkin osoitus toimivasta sähköpostiosoitteesta. Olen näet peruuttanut huipputarjous.com tarjouskirjeen useampaan otteeseen ja tänään tarjouskirjeitä tulikin sitten jo kolme kappaletta. Eli jokainen peruutus on tulkittu toimivaksi sähköpostiosoitteeksi ja eikun rekisteriin. Yksi huipputarjouksista tulee osoitteeni, jota en satavarmasti ole käyttänyt yhdessäkään kilpailussa enkä nettiostoksessa.

Suomessa on laki rekistereiden ylläpidosta, jota huipputarjous.com luulisi kunnioittavan. Tai voihan olla, että huippuhaittapalvelu pyörii jossakin maailmalla vaikka tänäänkin tarjottiin kolmeen kertaa 7 päivää lehden tilausta. No Seiskalle tämä tuskin on mikään imagokysymys. Jollekin se saattaisi olla.

Toiminnan sijoittumisesta Suomen rajojen ulkopuolelle viittaa myös se, etteivät tänään ääkköset ja öökköset osuneet ihan kohdalleen. Tilalla oli kauko-idän häkkyröitä.

Huipputarjouksen lopetuslinkistä avautuu oikein lomake, jossa kysytään syytä lopettamiseen. Siinä on myös kommenttikenttä. Nyt olen kirjoittanut siihen pitkät löpinät miksen halua näitä kirjeitä – hyvällä ja pahalla. Tämä on tietysti myös hyvä testi, onko vastaanottajapäässä yhtään Suomenkielen ymmärtäjää.

Vaikka olenkin tässä käyttänyt esimerkkinä huipputarjous.com-toimintaa, se ei ole ainoa taho. Rekistereitä pitää ainakin Suomen markkinointirekisteri Oy, Etupostitus, postitus.etusi@gmail.com (emailer@benefitor.com), viimemainitulta tulee sentään sähköpostitse vahvistus rekisteripoistosta ja luvataan ettei enää tule postia.

Lue myös boikottilista tuotteista

Kirjoitin itselleni reseptin, kun lääkärit eivät sitä kirjoittaneet

Lauantai 15.10.2011 - Kauko Niemi

Ajattelin raottaa terveysprojektiani 10 viikon välein. Sen lyhyemmillä jaksoilla tuskin tapahtuu mitään pysyvää. Sorry vaan te viikon kuurilaiset, jotka iloitsette kahden kilon nesteen poistumisesta ja joka tulee takuu varmasti seuraavalla viikolla takaisin.

Tämä on nyt kuitenkin väliraportti. Sen verran selkäytimessä journalismin henkeä ettei voi olla julkaisematta, silloin kun jotakin merkittävää tapahtuu kuten vaikka tänään.

Koko projektihan lähti liikkeelle siitä, etten halua syödä lääkkeitä. Tässä tapauksessa verenpainelääkkeitä. Aika ajoin se on ollut koholla ja kun lääkärit eivät kirjoita reseptiä kaikkein tehokkaimmaksi todetulle lääkkeelle, niin kirjoitin sen itse. Riittävä liikunta ja painonpudotus.

Tämän aamun mittauksissa alin lukema oli 124/77/58. Näillä lukemilla pillerit saavat pysyä apteekin hyllyillä. Se on vain vahinko, ettei fillarin kumeista tai kuntosalikortista tai uimalipuista saa Kelalta mitään korvausta.

Toinen uutisoitava asia tälle päivälle on se, että vaaka näytti uutta kymmenlukua. Lopullistahan se ei ole ennen  kuin alkunumero vakiintuu syömisistä ja juomisista riippumatta. Tämä on jo siis toinen kymmenluvun vaihtuminen tässä projektissa 24 viikon aikana.

Suositukset kertovat, että noin viisi kiloa on vielä jäljellä. Oma tuntemukseni sitten ratkaisee ovatko suositukset minulle sopivia vai ei. Siis noin 10 viikkoa. Se on kuitenkin lyhyt jakso ihmisen elämässä.

Maltti on valttia tässäkin asiassa. Henkinen tavoitteeni on ollut 0,5 kiloa viikossa. Hieman olen aikataulusta edellä, vaikka aika ajoin onkin näyttänyt, ettei tapahtuisi mitään.

Perusajatus pyörii kahdessa asiassa. Pitää kuluttaa enemmän kuin syö. Itsestään selvyys, jota tulee harvemmin mietittyä. Tänään vedin fillarilla kovan treenin keskisykkeellä 132 ja maksimi 165. Se kulutti 685 kcal energiaa. Tuon energiamäärän voi helposti saada viidessä minuutissa takaisin syömällä yhden viattoman hampurilaisen.

Liikuntaa tee Suunnon sykemittarin laatiman ohjelman mukaan (Suunto M5 / kunnon kohottaminen)

Toisena viisautena yritän ymmärtää kropan käyttäytymistä. Kokemukseni mukaan se panee hanttiin kaikkea muutosta jopa kuusi viikkoa. Muutokset ovat hitaita. Päivän parin heilahtelut eivät juurikaan kerro mitään. Kroppa on erittäin huolissaan kantajastaan. jos jostakin tulee puutosta, niin se rupeaa säästämään pahojen päivien varalla. Jos rasvan saanti loppuu, se alkaa käyttämään mahdollisimman vähän rasvaa ja säästää loput vyötäröllesi.

Tämän takia shokkidietit eivät onnistu, eikä kevyt tuotteet tuo toivottua tulosta.
Olen muutan kerran pitänyt paastopäiviä, kun pahasti jumittaa. Mutten koskaan kahta paastopäivää peräkkäin. Yhden päivän voit huijata, ettei kroppa muuta käyttäytymistään ja aineenvaihdunta jatkaa normaalia elämäänsä.

En siis laske kaloreita enkä punnitse ruoan määrää. Nopeathiilarit ovat toistaiseksi pannassa ja tutkin ostosten tuoteselosteen ja energiamäärät.

Nämä ajatukset eivät siis perustu mihinkään tieteelliseen faktaan, vaan yksinkertaisesti minulla ne toimivat. Ja jopa tunnen kuinka ne toimivat. Ja lisäksi niitä on toistettu niin monta kertaa, ettei mukana ole pelkkää sattumaa.

Edellisessä katsauksessani puhuin muun muassa juomisen ja syömisen sekoittumisesta. Se on edelleen hankala asia, joka ei ole vieläkään hallussa.

Kuinka terveysvaikutteista on koiran kanssa liikkuminen

Keskiviikko 12.10.2011 - Kauko Niemi

Silmääni pisti englantilainen juuri julkaistu tutkimus, jossa oli haastateltu yli tuhatta aikuista ihmistä. Tämän tutkimuksen mukaan koiranomistajat kävelevät enemmän, kävelevät nopeammin ja nauttivat todennäköisesti enemmän aktiivisesta elämäntyylistä.

Tohtori Sandra McCunen tekemän tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa koiranomistajien kävelyretkistä johtuu heidän koiristaan. Lisäksi neljäsosa ihmisistä, joilla on sekä lapsia että koira, vierailee viikoittain puistoissa ja muilla ulkoilualueilla koiran takia.

Lisäksi 44 prosenttia yli 65-vuotiaista koiranomistajista liikkuu viikoittain koiransa vuoksi.

Viime joulukuussa muutaman ihmisen kanssa ihmeteltiin ja keskusteltiin Helsingin Voittaja-näyttelyssä, kuinka suuri osuus ihmisistä oli reilusti ylipainoisia, vaikka ajatukset helposti komppaavat tuota englantilaistutkimusta. Koiranäyttelyissä pitäisi olla vain terveitä solakoita ihmisiä.

Mikä merkitys on ”koiraliikunnalla” ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin? Jos koiranomistaja liikkuu viikoittain koiransa vuoksi, ei siinä kunto juurikaan kohoa. Tai päivittäin, ja puolet lenkistä on odottelua ja muiden koiraihmisten kanssa juttelua, ei siinä kunto kasva. Kuinka usein keskiverto koiranulkoiluttaja joutuu menemään hikisenä ja hengästyneenä lenkin jälkeen suihkuun. Todennäköisesti näin tapahtuu hyvin harvoin.

Koiraulkoilussa hankitaan enemmänkin hyvää omaatuntoa oman ulkoilun suhteen kuin todellista liikunnan tehoa hihnan toiseen päähän. Tietenkin tässä mennään koiran ehdoilla ja nuuskia pitää riittävästi.

Koira tykkää myös juosta hihnassa. Tästä voi kehittää aidon win-win-tilanteen hihnan kumpaankin päähän. Reipasta juoksua ja sitten rauhallista haistelu. Reipasta juoksua ja rahallista haistelua.

Jokainen huippu-urheilijakin tekee intervalliharjoituksia kuntonsa kehittämiseksi. Miksei sitä kannattaisi tehdä myös koiraulkoilussa ja kunto kasvaa kohisten. Ja mikä parasta koira saa myöskin riittävästi liikuntoa. Ja kas näin häviävät hihnassa veto-ongelmatkin.

Suosittelen käyttämään muutaman kerran sykemittaria seuraamaan koiran ulkoilutusreissun terveysvaikutusta. Näin voi lopettaa itsepetoksen terveysvaikutteisesta ulkoilusta.

Tietenkin on niin, etteivät kaikki koirat kykene enää juoksemaan. Tai vinttikoiran omistaja jää jalkoihin mennen tullen. Ja on ystäväpiirissäni niitäkin, jotka viikoittain kulkevat koiransa kanssa luonnossa vähintään 10 – 20 kilometriä ja sillä on jo selvä terveysvaikutus ilman intervalleja. Sopivia harrastuksia löytyy myös kuten agility, Se kasvattaa varmasti myös ohjaajan fyysistä kuntoa.

Lomatuskaa

Perjantai 30.9.2011 - Kauko Niemi

Vain naiset ovat kiinnostuneita terveydestään

Maanantai 26.9.2011 - Kauko Niemi

Jouduin hieman odottelemaan vuoroani (niin kuin aina, kun tapojeni mukaan olen etuajassa) ja joutessani selasin neljää erilaista terveys- ja fitneslehtiä.

Mielikuva neljän eri lehden lyhyen skannauksen jälkeen on selkeä. Vain naiset ovat kiinnostuneita terveydestään. Tai tarkemmin sanottuna – vain naiset ovat valmiit ostamaan näitä lehtiä ja unelmoimaan hyvästä fitnes-olemuksestaan ja tehostamaan ja ehostamaan sitä kaupan olevilla tuotteilla ja palveluilla.

Näissä neljässä selatussa lehdessä ei ollut mallina yhtään miestä. Juttujen kohderyhmänä eivät olleet ihmiset ja heidän terveys, vaan naiset. Miltä näyttää ja kuinka helposti kaikki muuttuu tekemättä juuri mitään.

Yksi lehdistä uskaltaa ottaa miehenkin mukaan näihin talkoisiin. Miehen rooli oli tässä laihdutusjutussa olla se sabotoija, joka lähes tahallaan kantaa kaupasta herkkuja kotiin. Näistä vaimo ei voi kieltäytyä. Koko hieno painonpudotuskuuri tyssää tähän kamalaan mieheen – kyllähän sitä muuten.

Tunnustan – olen tilannut yhden niin sanottuun terveyskategoriaan lukeutuvan lehden. Nimensä mukaan lehti ei fiinistele fitnesillä eikä pullistele bodylla. Edellinen alan lehtitilaukseni sai lähinnä vihaiseksi. Aivan kuin ei kuntoaan voisi ylläpitää vanhoissa verkkareissa. Aivan kuin kaikki temput hoidettaisiin viikossa ja sitten jatketaan sipsien syömistä ja kaljan juomista sohvalla.

En tarkoita missään tapauksessa, etteivätkö niin sanotut tekniset asusteen olisi hyviä oikein käytettyinä ja tekisi elämäntavasta miellyttävämpää. Esimerkiksi harrastani fillarointi on asujen toimivuuden kannalta  haastavaa. Ainoana ulkoasukriteerinä on käyttää kirkkaita värejä, jotta erottuu liikenteessä.

Alkuhuuma nykyisen lehtitilaukseni kanssa näyttää hiipuvan hyvää vauhtia. Ei vain tahdo löytyä mitään lisäarvoa nykyiseen elämääni. Seuraava tilausjatko on jo katkolla. En oikein jaksa viihtyä ulkoasuilla ja harhakuvilla uskoa luoduista, helpoista hyvinvointitempuista.

Timo Soini pääsee kuin koira veräjästä

Torstai 22.9.2011 - Kauko Niemi

Presidenttiehdokas Paavo Lipponen asetti viime viikolla kielikuvat pramille  suomiessaan Timo Soinin joukkojen demokraattisia perustaitoja. Lipposen on vaikeauskoa, että Suomen eduskunnassa johtopaikoilla olevat ihmiset avoimesti halveksivat demokratiaa ja näyttävät pääsevän siitä kuin koirat veräjästä.

Googlaan ilmaisun – kuin koira veräjästä – vastauksia tulee noin 142.000. Kaikkia en ryhdy lukemaan läpi, mutta uskon tämän sanonnan olevan varsin yleisessä käytössä. Veräjä-sanaa tuskin juuri normaalissa kielessä ei enää käytetä. Tämä koirasanonta kuvaa kuitenkin koiran vakaata asemaa ihmisen elämässä. Kielikuva on laajahko ajatus siitä, että joku ei saa asianmukaista, yleisen käsitteen mukaista seuraamusta huonosta, vilpillisestä jopa lainvastaisesta käyttäytymisestään ja teoistaan.

Kuinkahan usein Lipposen valkoinen länsiylämaanterrieri Onni on päässyt lujahtamaan veräjästä karkuun?

Koiran varsin vankkaa asemaa kielessä kuvastaa se, että koira-aiheisia sanontoja löytyy paljon. Hauva.comin Facebook-sivulla listattiin hetkessä useita koirasanontoja ja nyt listaan ne tämän blogin loppuun.

Lukuisat elämään jääneet koira-aiheiset sanonnat kuvaavat myös sitä, että koiran asema ihmisen elämässä on vankkumaton. Koiran käytös ja temput ovat laajasti koettuja ja ymmärrettyjä.

Kuinka paikkansapitäviä eri sanonnat ovat, onkin sitten toinen juttu. Koiran ovela karkaaminen ja etenkin jonkun koiruuden jälkeen on jokaiselle tuttua ja ruokkii päivittäin karkaa kuin koira veräjästä –sanonnan vetovoimaa.

Sanonnasta Ei vanha koira opi uusia temppuja – ollaankin jo montaa mieltä sekä todellisuudessa että kielikuvamaailmassa. Niin moni vanhus käyttää ihan sujuvasti nettiä ja oppinut uuden tempun, kokonaan uuden maailman.


Koiranilma
Nukkua koiran unta
Koirakii on hyvä kuoltuaan
Ei ole koiraa karvoihin katsomista
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...
Mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani
Ei vanha koira opi uusia temppuja
On kuin uitettu koira
Kyllä koira koiran tuntee
Käy kuin kahden talon koiralle, kuolee portaille
Haukkuva koira ei pure
Ei haukku haavaa tee
Kyllä koira haavansa nuolee
Leipänsä edestä se koirakin haukkuu
Sellainen emäntä/isäntä kuin koira
Etsiä kissojen ja koirien kanssa
Koiran virka
Epäsiisti ihminen jättää kaiken kuin koira paskansa.


 

20 viikon kurinpalautus

Sunnuntai 18.9.2011 - Kauko Niemi

Nyt on kulunut 20 viikkoa siitä kun otin taas itseäni niskasta kiinni. Puolustukseksi on sanottava että holtitonta elämää en missään tapauksessa viettänyt tätäkään ennen. Savuton, käytännössä alkoholiton, kohtuullisen liikunnan ja terveellisen ruoan toteuttaminen on ollut arkea yli 20 vuotta.

Hukkaan eivät ole mennyt nuo 20 viikkoa. Tänään tein Suunnon M5 sykemittarin 1,6 km kävelykuntotestin ja pääsin luokkaan erinomainen asteikolla 0-10 tulokseksi tuli 8 (Erinomainen = 7-10)

20 viikkoa on lyhyt aika ihmisen elämässä. Ja se ei ole kovin pitkä aika ihmiskehon muutoksessa. Olen oppinut ymmärtämään, että mikä tahansa muutos kestää noin 4-6 viikkoa ennen kuin kroppa siihen taipuu tai ylipäätään sopeutuu.

Siis kaikki viikon tai kahden kuurit tulevat ja menevät. Ehkä ainoa kuuri, jolla on jotain merkitystä, on 10 päivän vesipaasto. Tällä rankalla rypistyksellä pystyy puhdistautumaan sisäisesti, saamaan turhat myrkyt liikkeelle.

Nyt kun peruskuntoa on saatu hilattua noinkin hyvään luokkaan, niin mitä seuraavaksi?

Seuraavat 20 viikkoa painottuvat mentaaliseen harjoitteluun. Ja lähinnä parempaan lepoon. Levon ja harjoitusten suhde on oltava kohdallaan, jotta myönteisiä tuloksia syntyisi.

Mentaaliseen puoleen kuuluu myös siirtyä ruosta ravintoon. Ruokaa syödään ja ravintoa otetaan kuin lääkettä sopiva määrä sopivaan aikaan. Tätä muutosta olen valmistellut jo pitkään ja muutos edistyy hyvää vauhtia.

20 viikossa en täysin oppinut ymmärtämään milloin minulla on nälkä ja milloin jano. Tämä tissuttelemaan opettelu vaatii vielä aikansa. Oman kokemukseni osoittaa, että tässäkin tapauksessa 20/80 sääntö toimii. Silloin kun tekee jotakin mieli, 80 tapauksessa sadasta kyse on janosta eikä nälästä.

Samoin on vielä kesken välipalaharhan purkaminen. Välipalalla on hyvä maine, mutta todellisuus on ainakin omalla kohdallani toinen. Jos otan välipalaksi terveellisen omenan ja näitä välipaloja vaikkapa neljä, jokainen ymmärtää, että kilo omenia muun ruoan lisäksi on suunnaton määrä energiaa ja kaloreita.

Mentaalin lisäksi toinen tulevista harjoitteista on lihaskunnon vahvistaminen. Siis syksyn tullen harjoittelu painottuu enemmän punttisalille kuin fillarin selkään.

20 viikkoa ei vielä kuluttanut kaikkea ylipainoa pois. Ylipaino on se vakavin riski terveydelle. Seuraavan 20 viikon aikana tavoitteena on vielä 7,2 kiloa, jolloin kokonaispudotus tulee olemaan 19,2 kiloa. Painonpudotus siis hieman hidastunee tähän mennessä hieman yli 0,5 kilon viikkovauhdista.

Tärkein tavoitteeni aika ajoin kohollaan olleen verenpaineen palautuminen hyvälle tasolle on jo käytännössä pitkälle toteutunut.

Tiedä vaikka pääsisin vielä jonain päivänä jälleen juoksemaankin. Ainakin se olisi hyvä tapa saada lyhytkestoisissa harjoituksissa syke nousemaan.

Jussi Halla-aho pakotetaan poliitikoksi

Perjantai 16.9.2011 - Kauko Niemi

Jussi Halla-ahon ripittäminen on viestinnän näkökulmasta pakottamista poliitikoksi. Ajattelee yhtä ja puhuu toista ja tekee kolmatta. Pahimmassa tapauksessa toistaa puoluetoimistossa laadittua jargonia.

Halla-aho lupaa nyt siivota suunsa. Varmaa on kuitenkin, että hänen todelliset ajatuksensa eivät yhdessä ryhmäkokouksessa muutu.

Tämän jälkeen kukaan ei usko Halla-ahon muodollisia puheita. Jokainen kuitenkin tietää hänen todelliset ajatukset muun rotuisista, homoista, suvaitsevaisuudesta ylipäätään.

Halla-aho on yksi harvoista kansanedustajista, jonka ajatuksenjuoksu on äänestäjien tiedossa. Se on siis viestinnällisesti rehellistä. Kokonaan toinen asia on sitten, kuuluuko tällainen äärimielipiteitä lietsovan ihminen parlamenttiin. Sen tietenkin ratkaisevat äänestäjät. Näiden äänestäjien motiivit ovat samoja kuin Halla-ahonkin, koska edustajan todelliset ajatukset ovat selvillä. Eikä niitä ole kaunisteltu ja kuorrutettu poliittisella, tässä tapauksessa persulaisilla linjauksilla.

Millaiset ovat sitten kansanedustajan rajat totuudessa, tyylilajissa, harkinnan hyvyydessä ja huonoudessa, huumorin älykkyydessä ja mustuudessa?

Onko parlamentin arvovalta kiinni ulkoisesta käyttäytymisestä ja sata vuotta vanhoista muodollisuuksista? Hakkaraisen arvovalta tuskin lisääntyi yhtään, että hän joutui käyttämään solmiota eduskunnassa.

Timo Soini oli aamun televisiossa oikeassa siinä, että arvovalta syntyy esimerkin ja tekojen kautta, pohjimmiltaan jotenkin ristiriitainen nyt tapahtuneiden asioiden kanssa.

ps.
selvennettäköön vielä, etten missään olosuhteissa kannata Halla-ahon ahtaita ja rasistisia ajatuksia.

Haiseeko henki?

Maanantai 12.9.2011 - Kauko Niemi

Ilta-Sanomat kirjoittaa isosti karppauksen haittapuolesta, josta kumppani ei tykkää. Minä en taas tykkää lainkaan kollega Jaana Oksasen tavasta sekoittaa asioita tai kärjistää niitä ja antaa omituinen on-off-kuva karppaamisesta.

Karppaamista on monenlaista ja jos omaa kokemustani käytän pohjatietona, niin ketoosiin olen päässyt vain paastotessa ja silloinkin vasta 5-6 päivän kuluttua. Kyseessä on ollut joka kerta rehellinen vesipaasto, eikä mitään vippaskonsteja. Ja sen voin sanoa, että ketoosissa ei haise ainoastaan henki, vaan koko iho. Ja mitä enemmän haiset sitä parempi. Myrkyt ovat liikkeellä ja poistuvat sinusta.

Paasto, jossa päästään ketoosiin, ei ole laihdutuskeino vaan puhdistautumista niistä tuhansista myrkyistä, joita saamme jokapäiväisessä elämässämme. Se on sisäinen sauna, jossa siivoudutaan sisältä päin.

Karppauksessa en ole koskaan päässyt tai joutunut ketosiin, niin kuin Ilta-Sanomien juttu antaa ymmärtää. Vähennä sokeria ja kumppanisi kaikkoaa, kun haiset niin pahalta.

Minä omasta mielestäni karppaan parhaillaankin. Tällä viikolla täyttyy 20. viikko ilman ainuttakaan leivän murua tai pullaa ilman sokerihumalaa. Olen melko varma, että hengitykseni ei karkota ketään, enkä ole lähelläkään ketoosia. Silti olen saavuttanut hyviä tuloksia tuntematta edes karppaamisen määritelmiä, jos sellaisia yksiselitteisesti ylipäätään on olemassa.

Olen vuosien varrella oppinut kuuntelemaan oman kroppani käyttäytymistä, kun siihen vain paneutuu ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Pidän itseäni koekaniinina ja testaan omat karppaustyylini. Olen luonut omia nyrkkisääntöjä, joita on mahdollista toteuttaa arkielämässä.

Tämä on nyt toinen muutos elämäntavoissani, Tai pitäisi sanoa paluu ensimmäiseen muutokseen. Ensimmäinen tapahtui heti 90-luvun alussa. Silloin heräsin keski-ikäisenä; töistä tullessa piti levätä 20 minuuttia sohvalla, että jaksoi mennä jääkaapille. En ollut koskaan harrastanut liikuntaa ja lintsannut kaikki urheilutunnit koulussa. Vihasin hikoilua.

Oman kunnon hallinta on henkinen laji. Itse retkahdin 2004. Siis 15 vuotta niin hyvässä kunnossa kuin keskiverto ihminen voi olla. Tuolloin ja heti sen jälkeen tapahtui liian paljon yhden ihmisen hallittavaksi. Ainakin minun. Kuitenkin loistava opetus, että oman kunnon hallinta lähtee aina korvien välistä, eikä kaloreiden laskemisesta.

Oikotietä ei ole onneen ei nytkään. Tavoitteeni on puoli kiloa viikossa. Puhun painonhallinnasta, koska se on keskeinen keino, josta seuraa kaikkea muuta terveydellistä hyvää, jos on seuratakseen.

Tällä viikolla siis täyttyy 20. viikko kuntokuuria. Luulen, että peruskunto on noussut hyvin. Ainakin Suunnon sykemittari ja sen kunto-ohjelma niin kertovat. Koholla olleet verenpaineet loistavalla tasolla. Ja painoa pois 12 kiloa.

Olen karppaaja omalla tavallani ilman hallitsemattomia hajuhaittoja.  Olen liikkuja. Liike on lääke. Tämän lääkkeen annostusta on lisätty noin sata prosenttia.