Kun kulissit romahtaa

Sunnuntai 26.5.2019 klo 10.30 - Kauko Niemi

Viime aikoina on monia kulissien raotuksia, jopa romahtamisia. Elämä kulisseissa on jatkuvaa itselle valehtelemista. Vanha totuus paljastaa sen miksi kulissit ennemmin tai myöhemmin romahtavat – totuus on helpompi muistaa oikein ja samalla tavalla vuodesta toiseen. Valheen sävyt muuttuvat kerta toisensa jälkeen ja paljastavat valheen.

Kulissien romahtaminen on monelle suuri helpotus, joillekin se on katastrofi, etenkin niille, jotka haluavat tekemisen ja rahan voimalla esittää elämän teatteria.

Kulissien rakentaminen tuottaa mielihyvää ja mielihyvän kaipuu kasvaa kasvamistaan. Joillekin se on raha, joillekin materia kuten auto, asunto, matkustaminen tai jokin muu, jota hankitaan näyttämismielessä jopa velkarahalla.

Muutama viikko sitten naishenkilö purkautui lehtiartikkelissa elämästään, jossa kulissit olivat kunnossa, mutta hän ei tuntenut kertaakaan itseään onnelliseksi 350 neliöisessä hulppeassa talossa. Hän muutti omilleen, teki pian hankalan konkurssin ja maksaa velkojaan hamaan tulevaisuuteen. Mutta hän voi olla oma itsensä ja on todella tyytyväinen nykyiseen elämäänsä.

Kulissien pystyssä pitäminen on ollut suuri urakka viime päivien hallitusneuvotteluissa. Kulissien takaa ei ole tälläkään kertaa saanut huudella ja todellista tilannetta ei huudellakaan. Nämä kulissit toisaalta kuuluvat pelin henkeen ja romahtavat aivan varmasti aikanaan.

En ole koskaan ollut mikään Madonnan fanittaja, mutta se mitä tapahtui Euroviisuissa, oli minulle täydellinen kulissien romahdus. Se mitä todella tapahtui, niin siitä on aika monta versiota, joista yhteenvetona voi vetää, ettei Madonna ole hääppöinenkään laulaja. Hänen, eli popin kuningattaren  ympärille on rakennettu niin mahtavat kulissit, että niillä pystyy rahastamaan miljoona euroa per laulu.

Jotenkin mielestäni kuitenkin perusasiat pitää olla kunnossa. Jos on arvostettu laulaja, niin pitää olla peruslaulaminen kunnossa. Jos on hyvä urheilija, niin pitää olla huippu lajissaan, ennen kuin rakentaa muita kulisseja ympärilleen.

Kukapa ei tuntisi joka paikan julkkiskokkia Jamie Oliveria. Oliverin kaikki 25 ravintolaa ovat menneet nyt konkurssiin. Ja kulissit ylivertaisuudesta ovat romahtaneet. Jamien julkiset selitykset tapahtumasta vaikuttavat niiltä kulisseilta, joita olisi pitänyt oikeasti toteuttaa. Pelkkä nimi ei riitä.

Tokihan meillä jokaisella on omat kulissimme, joita rakennamme ja pidättelemme tavalla tai toisella. Someakin on haukuttu monesti kulissien ylläpitämisestä. Siinä olen osin toista mieltä.

Kun olet kymmenen vuotta seurannut kavereittesi liki päivittäisiä päivityksiä ja tykkäyksiä, niin aina sieltä paljastuu jotain sellaista, jota ei muuten tulisi esiin. Kukaan meistä ei jaksa eikä oikeastaan tajuakaan jatkuvasti pitää sellaista sordinoa päällä, etteikö se paljastaisi jotakin. Siis sitä perusrehellisyyttä, josta tilanteessa kuin tilanteessa ajattelee aina samalla tavalla.

Minä olen muuttanut monen kaverin kohdalla käsitystä, mitä hän oikeasti asioista ajattelee. Toki kavereissa on myös tuuliviirejä, joiden mielipiteet heiluvat tai sitten he ovat taitavia sekoittamaan ja valehtelemaan maailmankuvastaan välittävää tietoa olemalla harkitusti ristiriitaisia.

Kulissien romahtaminen voi olla toisille suunnaton helpotus ja palata elämään juuri sellaisena, josta nauttii kuten tuo ensimmäinen esimerkkini. Vastoin tahtoa ei kukaan jaksa. Se on liian kuluttavaa.

Ihmeitä täytyy tapahtua, jos Madonna tuon esityksen jälkeen pystyy jatkamaan popin kuningattarena. Toki uskollinen ydinryhmä on ja säilyy, mutta muut kaikkoavat pikkuhiljaa. Kaikista tulevista esiintymisistä etsitään ja varmasti löydetään virheitä.

Jamie Oliver paistinpannuineen joutuu aloittamaan alusta ja etsimään ideoita mitä nykyihminen oikeasti ajattelee ruosta. Tämä kulissien sortuminen tuo kaikille pelkkää hyvää.

Kulissien romahtaminen ja harkittu purku on kokolailla eri asioita. Kaikkein viisainta jos malttaa mielensä ja rakentaa vain sellaista ja sen näköistä elämää mihin on tarvetta ja varaa.

 

 

 

Paljon vaihtoehtomelua tyhjästä

Sunnuntai 19.5.2019 klo 12.24 - Kauko Niemi

Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistojen yhteisessä hankkeessa tutkitaan vaihtoehtohoitoihin ja rokotekriittisyyteen liittyvää lääketiedekriittisyyttä Suomessa 1900-luvun alusta tähän päivään.

Alustavien tutkimustulosten perusteella vaihtoehtohoitojen käyttö ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt, vaan päinvastoin vähentynyt. Tosin meteli vaihtoehtojen kohdalla on kasvanut.

Vuonna 2018 vastaajista noin 20 prosenttia oli käyttänyt jotakin vaihtoehtohoitoa. Vaihtoehtohoitojen käyttö on vähentynyt 10 vuoden aikana, mutta melko laajasti niitä edelleen käytetään ja niille koetaan olevan tarvetta.

Minusta tätä asiaa hämmentää suunnattomasti kielellinen epätarkkuus ja ymmärtämättömyys. Jos joku tekee omia valintoja ja löytää itselleen ratkaisuja vaikkapa lihomisen kurissapitämiseksi ja sitä kautta välttää todennäköisesti monia eri sairauksia, niin mielestäni ei ole kyse vaihtoehtohoidosta.

Sairauden hoidossa vain todella pieni marginaali toteuttaa pelkkiä  vaihtoehtohoitoja. Eikä lääkärin ja vaihtoehtohoitojen vastakkainasettelu ja kärjistys ole millään tavalla relevanttia. Hyvällä yhteisymmärryksellä ne täydentävät toisiaan. Oma-aloitteisella toiminnalla pystytään lykkäämään sairauksia.

Ja nyt en puhu mistään mustasalvoista tai hopeavesistä. Mielenkiinnolla odotan mihin niin sanotun puoskarilain rajat tullaan vetämään. Jos lakia ovat muokkaamassa Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Valvira, niin heillähän ei ole valitettavasti kuin yksi vaihtoehdoton näkemys.

Olen melko varma, etteikö esimerkiksi minun käyttämät ”vaihtoehtohoidot” eli elämän tyylini olisi syynä siihen, että elän edelleen lääkkeetöntä elämää ja viimeisestä flunssasta/influenssasta on kulunut kymmenen vuotta. Enkä tälläkään halua väittää, ennenkö vaikka huomenna sairastuisi niin, että joudun käyttämään kemiallisia, lääkärin määräämiä pillereitä.

Olen myös lukenut selvityksen, jonka mukaan hyväksytyistä lääkkeistä vain 18 prosenttia olisivat sellaisia, jotka eivät aiheuta sivuoireita. Kuitenkin näyttää olevan hyväksyttävää, että sivuoireisiin voidaan määrätä uutta lääkettä. Näin löytyy niitäkin ihmisiä ja eritoten vanhuksia, joilla päivittäinen lääkitys yltää yli 10 eri pilleriin. Tämä jos mikä on mielestäni puoskarointia.

Viimeaikaiset vaihtoehtokohut eivät ole missään suhteessa tuon selvityksen kanssa. Kohujen syynä väärin ja tahallaan väärinymmärretty sana vaihtoehtohoito. Se, että Heikkilä julkaisee kirjan Lääkkeetön elämä tarkoittanee sellaisen terveen elämän kehittämistä yksilötasolla, ettei tarvitsisi turvautua lääkkeisiin. Mutta tietenkin haluttaessa pystytään tulkitsemaan riveiltä ja rivien välistä, että vitamiineilla ja muilla luontaistuotteilla pystytään korvaamaan melkein mitkä lääkkeet tahansa. Näinhän se ei ole.

Terve elämäntapa on täynnä elimistömme hitaita ja luonnollisia muutoksia. Muutosten havainnointiin tarvitaan 4-8 viikkoa, kun taas lääkkeiden kemia tyrmää elimistöämme hyvässä ja myös pahassa per heti. Tästäkään näkökulmasta nämä kaksi asiaa eivät ole vaihtoehtoja toisilleen.

Lääketiedekriittisyys kumpuaa tutkijoiden ihan ikiomasta toiminnasta. Joka viikko ilmestyy uusia tutkimuksia, jotka kumoavat aiemmat tutkimukset. Vaikkapa viime viikolla ilmestynyt WHO:n ulostulo, ettei vitamiinivalmisteista ole mitään hyötyä muistisairauksiin ja vitamiinivalmisteiden käyttö pitäisi lopettaa heti.

Muutama päivä  sitten julkaistu ravintoympyrä, jossa huomioitaisiin terveys ja ympäristö, heittäisi suomalaiset nykysuositukset romukoppaan. Epäterveellinen syöminen puolestaan lisää kuoleman ja sairastuvuuden riskiä enemmän kuin suojaton seksi, alkoholi, huumeet ja tupakointi yhteensä.

Terveystutkimuksia tehdään niin kapeilla yksityiskohdilla ja sitten tutkijat rientävät julkaisemaan niitä oman uransa pönkittämiseksi. Tällaisessa toiminnassa kokonaisuus katoaa ja tutkimusten sekavuus kasvattaa epäluottamusta kansan keskuudessa tiedettä kohtaan.

Toisaalta yksikään instanssi ei voi yleisellä tasolla naulita yksittäisen ihmisten henkilökohtaisia terveysreaktioita jonkun lisäravinteen käytöstä.

Turkuun on perustettu jopa Vastalääke-yhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on kumota perättömiä terveysväittämiä ja etsiä niihin tieteelliseen tutkimukseen perustuvat vastaukset. Suosittelen, että yhdistys kumoaisi myös perättömiä, jopa suurella rahalla sponsoroituja terveystutkimuksia.

- Ihmiset haluavat hoitaa itseään kaikin mahdollisin tavoin, eikä pelkkä lääkärissä käynti enää riitä. Halutaan ottaa itse asioista selvää ja päätöksenteko omiin käsiin. Se on sinänsä hienoa, mutta on ikävää, jos sen seurauksena usko tieteeseen heikkenee, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Tatu Han Ylen haastattelussa.

Usko tieteeseen heikkenee takuu varmasti nykyisellä menolla. Jokaiseen tapaukseen näet löytyy useita ristiriitaisia ”tieteellisiä” tutkimuksia.

Odotan seuraavaa tieteellistä tutkimusta kuinka ruskeahiuksisten vasenkätisten vaste e-vitamiiniin on verrattuna oikeakätisiin. Saattaa vaikuttaa.

 

Lue lisää:

Tappavatko vaihtoehtohoidot

 

Sääntely kasvattaa meidät vastuuttomiksi

Sunnuntai 12.5.2019 klo 8.32 - Kauko Niemi

Edellinen hallitus lupasi poistaa turhaa sääntelyä. Toivottavasti tuleva hallitus tekee sitä samaa mutta kasvatuksellisella ajatuksella.

Saatettiinhan sieltä viime hallituksen aikana jotain poistaakin. Tosin osin väärästä päästä kuten taksit.  Taksit pääsivät villiintymään mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Taksinkuljettajat tappelevat keskenään Turussa ja Helsingissä epäillään niin sanotun kiinteän hinnan väärinkäyttöä. 

Vanhustenhoidossa on alitettu rimaa tosi reippaasti ja rakentamisen laatu homeineen on luvattoman huonoa.

Nuo sopivat erinomaisiksi esimerkeiksi, etteivät ongelmat ole itse normeissa vaan vuosien mittaan normien opettamilla käytöstavoilla, jotka suomalaiset ovat oppineet oikein hyvin laajalla rintamalla.

Omaa harkintaa ja ajattelukykyä ei oikeastaan tarvita lainkaan sääntelyn keskellä.

- Se mikä ei ole kiellettyä, on sallittua -

Siis lainsäädännöllä ja erilaisilla säännöksillä kiellettyä. Ihminen tykkää helpoista ratkaisuista ja hyödyntää vastuuttomasti kaiken mahdollisen.

Olen aiemminkin kirjoittanut jopa useaan otteeseen välistävedoista, joista on kasvanut tiukan säätelyn seurauksena uusi normaali.

Normit ja säännöt ovat erittäin tehokas kasvatusmetodi kitkeä pois oma ajattelu ja henkilökohtainen vastuunotto. Jokainen lapsen kasvattaja tietää lopputuloksen, jos lapsen ei tarvitse koskaan sisällään miettiä ja arvottaa voinko tehdä näin ja pitääkö kantaa vastuuta omista päätöksistään ja tekemisistään.

Saska Saarikoski nosti Helsingin Sanomien kolumnissaan esille kuinka Suomi otti viime viikolla uuden ykkössijan kansain­välisessä vertailussa, mutta siitä ei ole pidetty ihan yhtä isoa melua kuin koulutus- ja onnellisuus­vertailuista.

”Suomi säilytti selvällä erolla EU:n johtavan holhousvaltion kyseen­alaisen kunnian”, holhous­valtio­indeksistä vastaava brittiläinen ajatuspaja IEA julisti. Raportin mukaan alkoholin­käyttöä ja tupakointia rajoitetaan Suomessa enemmän kuin missään muussa EU-maassa.

Suomi oli 28 vertailumaan joukossa ihan omaa luokkaansa selvällä erolla Liettuaan ja Viroon, jotka olivat vertailussa toisena ja kolmantena.

Euroopan vapaimmaksi maaksi vertailu nosti Saksan, minkä jokainen Berliinissä käynyt voi vahvistaa.

Tässäkin tapauksessa tietysti pitää olla lähdekriittinen. Ja tässä tapauksessa IEA:n epäillään myös saaneen rahoitusta tupakkayhtiöiltä. Tupakkafirmojen juonikkuuden tietäen se ei olisi suuri yllätys.

Joka tapauksessa tiukkapipoinen normitus on tehtävänsä tehnyt ja kasvattanut meidät helppoihin tulkintoihin – jos ei ole kielletty niin on sallittu - ja vastuu siirtyy muille.

Jos Antti Rinne pystyy hallituksen kokoamaan tai kuka muu tahansa, niin toivoa sopii, että norminpurkutalkoon jatkuisivat. Kuitenkin niin, ettei se ole yhden lakipykälän tekninen peukalointi ja äänestys kuten berneröinnin tuloksena vapautunut taksilaki.

Purkuun on otettava aina mukaan seuraamusarvioinnit sen mukaan millaiseksi maantapa on jo ehtinyt kasvaa ja muokkaantua. Varmasti on niitä normia, jotka olisi helppo poistaa, mutta käytännön seuraamukset olisivat huonot, koska uuteen tilanteeseen ei olla totuttu eikä kasvettu. Ehkä silloin pitäisi purkua tehdä aste asteelta.

 

Lue myös:
http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2019/03/10/29251

 

 

 

 

 

 

 

Nokkimisjärjestystä korostetaan istumajärjestyksellä

Sunnuntai 5.5.2019 klo 8.30 - Kauko Niemi

Uusi eduskunta aloitti kansansa edustamisen riitelemällä kenen vieressä ja missäpäin salia kukakin istuu. Ei näytä olevan kovinkaan selvää huikeista vaalikampanjoista huolimatta, kuka on oikeistolainen ja kuka vasemmistolainen. Toisaalta istua oikealla tai istua vasemmalla ei kielellisesti ole yhteydessä poliittiseen oikeistoon tai vasemmistoon.

Onhan se melkoinen farssi, jos riita paisuu ja joudutaan äänestyksiin. Entäs sitten kun eduskunnan pitää päättää ihan oikeista asioista?

Asioita, jotka saattavat vaikuttaa himoittuun istumapaikkaan on vaikkapa se, että lehdistön lehteri on puhemiehestä oikealla. Kun lehdistö kuvaa, niin kuviin pääsevät vasemmalla ja keskellä istuvat edustajat. Harvemmin lehterin alla, oikealla istuvat edustajat. Tai jokin muu yhtä vähäpätöinen asia. Etenkin kun sali on pääsääntöisesti tyhjä sen jälkeen kun istunnon alussa on käyty painamassa paikallaolonappia.

Minullakin oli aikoinaan sovittu pääministeri Esko Ahon haastatteluajaksi kolme minuuttia yli 13:00, siis heti napinpainalluksen jälkeen.

Tuttavani Jukka Aalto kirjoittaa Facebookissa ihan asiaa riidasta kellä on parempi paikka parlamentissa. Jospa rikotaankin jo ranskan vallankumouksen ajoilta oleva perinne ja aletaan täyttämään parlamenttia, niin miten sitä siis oikeasti pitäisi täyttää. Puhemiehestä katsottuna eturivistä vasemmalta eniten pelimerkkejä saanut istuu paalupaikalle ja siitä sen mukaan mikä on sijoitus eduskuntaan pääsyssä. Tällä myös hajotettaisiin sellainen perinteinen blokki-ajattelu.

Ideahan on oikein hyvä ja kannatettava. Voisi myös miettiä sitä josko istuttaisiin etu- tai sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Mistä ihmeestä kaikki tällaiset istumajärjestykset oikein kumpuavat.  Taivas varjele minua joutumasta tilaisuuteen, missä noudatetaan jotakin plaseerausta. Viestitään julkisesti kunkin ihmisen arvostusta. Kotiliesi-lehti muistuttaa, että virallisissa tilaisuuksissa istumajärjestyksen määrää arvojärjestys.

Sukuaterioilla kunniapaikka kuuluu vanhimmille. Muutoin vieraat tulevat ennen sukulaisia. Jos mukana on ulkomaalaisia, heidät asetetaan omien maanmiesten edelle. Jos kaikki vieraat ovat samanarvoisia, on huomaavaista ajatella, kuka viihtyy kenenkin seurassa.

Aviopuolisoita tai pariskuntia ei yleensä sijoiteta vierekkäin. Jos juhlissa on yhtä paljon naisia ja miehiä, sijoita naiset miesten viereen ja toisin päin. Ja sitten paikat osoitetaan nimilapuilla.

Siinähän se juhlahetki sitten meneekin, kun miettii omaa arvostusta muihin verrattuna tilaisuuden järjestävien arvomaailmassa. Selkeämpää osoitusta nokkimisjärjestyksestä tuskin pystyy rakentamaan.

Ehkä nykyaikaisempi plaseeraus olisi sittenkin, että jokainen kutsuttu ilmoittaa pankkitilinsä saldon loppusumman ja istumapaikat tai pöytäjärjestys määritellään eurojen mukaan.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän tuore puheenjohtaja Ville Tavio vertasi eduskunnan hässäkkää siihen, että epäsuosittu oppilas siirretään koulussa istumaan luokan nurkkaan.

Kouluissa opettajan määräämän istumajärjestyksen ymmärtää suvaitsevuuden kasvatuksellisena elementtinä. Itse en oikeastaan muista koulun istumajärjestyksistä juurikaan mitään muuta kuin taisin istua tytön vieressä, koska Marja-Leenaa pidettiin minun morsiamena.

Ja taisi olla myöhemmin yksinistuttavat pulpetit, jolloin sekin ongelma oli poistunut.

Täyttäkää oikein on hyvä ja mieleenpainunut komento armeijan ajalta. Tuolloin paikat täytettiin saapumisjärjestyksessä. Se että joku olisi aina takapenkillä, ei ole järjestäjän luomasta arvotuksesta kiinni, vaan henkilön ihan ikiomasta ajanhallinnasta.

Toki ymmärrän, että morsiusparille on häissä varattu oma paikka tai muistotilaisuudessa leskellä tai lähiomaisella on niin ikään varattu oma paikka. Kaikki muut hakeutuvat sellaisiin asemiin, että tilaisuudesta syntyy tasa-arvoinen, kaikille miellyttävä ja ikimuistoinen tapahtuma. Ilman että joku arvottaa elämääsi ja osoittaa sen julkisesti tietyllä, protokollan mukaisella paikalla missä sinun tulee istua.

Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä

Sunnuntai 28.4.2019 klo 9.47 - Kauko Niemi

Suomalaista ruokaympyrää on tyrkytetty ja pakotettu 70 vuotta ainoana oikeana ravintokokonaisuutena. Ylen viime viikkoinen otsikointi osuu naulan kantaan - Ravintotieteilijät raapivat päätään, kun kansa syö mitä haluaa.

Jos 70 vuotta raavitaan päätä, luulisi Valtion ravistemusneuvottelukunnan ymmärtävän, että tarjotut viestit ja houkutukset ovat vääriä, eivätkä toimi käytännössä.

Kun ylhäältä annetut suositukset ovat muuttuneet ikään kuin määräyksiksi ja ainoiksi oikeiksi totuuksiksi, niin ollaan todella hakoteillä. Tilannetta kärjistää lisäksi se, että määräyksiä kanavoidaan lääkärien auktoriteettien välityksellä kansalaisten jatkuvaan torumiseen ja mollaamiseen.

Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä ei ole oikein koskaan tuottanut hyvää lopputulosta missään muussakaan asiassa, saati syömisessä. Syömisen seuraukset kun kaiken lisäksi ovat kovasti erilaisia eri ihmisillä, eikä yhtä ainoata oikeata ruokakomboa ole olemassa, joka toimisi tasan samalla tavalla kaikille.

Vähän sama kuin suomalaisen kirkon tilanne tällä hetkellä. Lukkiintuneita ajatuksia ei ole pätkääkään auttanut vaikka papit ovat symbolisesti astuneet alas saarnastuoleistaan ja pitävät saarnansa samalta tasolta kirkkokansan kanssa. Mentaalisesti kirkko kun luulee ainoana tietävänsä mikä on hyväksi ihmisen sielulle ja mielelle ja sitä on parasta kuunnella ja uskoa. Näin on kirkkokin vaikeuksissa oppeineen ja kansa kaikkoaa.

Toisin päin ajateltuna vaikkapa museot ja kirjastot ovat voimakkaasti muuttaneet suhtautumistaan asiakkaisiinsa, siis tavallisen normaaliin ihmiseen. Tulokset ovat vaikuttavia, kun tunkkaiseen ja pölyttyneeseen museoiden taltioimaan historiaan on otettu ihminen mukaan. 

Ei varmasti mitään ole tutkittu niin paljoa kuin ravintoa ja terveyttä. Joka päivä tulee uutta tutkimustietoa, joka sekä vahvistaa entisiä käsityksiä ja toisaalta tutkimuksia jotka kumoaa vallitsevia, jopa virallisesti hyväksyttyjä tietoja.

Yhtä totuutta ei ole olemassa. Ravintosuositusten tieteellinen painoarvo on kiinni siitä mitä tutkimuksia suositusten perustaksi valitaan ja kuka kulloinkin istuu omine käsityksineen ravitsemuksen pyhässä temppelissä eli Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa.

Muiden muassa laaja vuonna 2012 julkaistu norjalainen tutkimus on painettu villaisella. Tutkimus, jossa osoitetaan kolesterolin hyödyllisyys. Se nyt vain ei istunut vallitsevaan piirtaan.

Lopputulos voi vaihdella äärilaidasta toiseen. Ja onkohan neuvottelukunnassa kertaakaan 70 vuoden aikana mietitty kuinka kansalaiset saataisiin innostumaan heidän valinnoistaan ja parhaassa tapauksessa luoda hallintoalamaisille osallistumisen elementtejä.

Neuvottelukunta näyttää pahoittaneen mielensä heidän ajatustensa vastaisista nettikirjoitteluista.  Nettikirjoittelun ja median käyttövoimana ovat yksinkertaisesti eri ihmisten käytännön kokemukset.

Aktiiviset ja kokeilunhaluiset ihmiset ovat biohakkeroineet omalle elimistölleen hyvin toimivan ratkaisun, joka ei ole linjassa virallisten, yleisten suositusten kanssa. Siinähän ei pitäisi olla mitään ristiriitaa, koska olemme kaikki erilaisia. Nettikirjoittelun ongelma vaan on, että näistä sadoista ja tuhansista tapauksista tehdään yleispäteviä muutaman tapauksen perusteella. Sekään ei tietenkään toimi.

Ravintosuosituksia syytetään myös korruptiosta. Todellista vedenpitävää näyttöä ei ole löytynyt lahjonnasta. Ainoa dokumentoitu yhteys on vuosikymmenten takaa yhdysvaltalainen sokeriteollisuus. Sen rooli ja vaikutus tuolloin julkistetuista ravintosuosituksista on kristallin kirkas.

Kanada lähti jokin aika omille poluilleen ravintosuosituksissaan. Suomessa aloitettiin tämän vuoden alussa valmistella uusia 2020-luvun ravitsemussuosituksia. Valmista pitäisi olla vuosina 2022–2023. Kaikki merkit viittaavat vanhaan vallitsevaan käytäntöön ilman radikaaleja muutoksia.

Viime viikkoinen kansainvälisen tautitaakkaa selvittävän (Global Burden of Disease) tutkimuksen mukaan Suomessa yli 12-vuotiaista pojista joka neljäs on ylipainoinen ja tytöistä joka viides. Lihavista nuorista yhdeksän kymmenestä on lihavia myös aikuisena.

Tähänkin ongelmaan löytyi ravitsemusneuvottelukunnalta ratkaisu. Viime viikon lopulla julkaiseman tiedotteen mukaan heidän pitää saada rahaa nuorten ravitsemuksen selvittämiseen. Aikuisväestön ravitsemuksesta kerätään Suomessa tietoa säännöllisesti FinRavinto-tutkimuksilla, mutta lasten ja nuorten osalta valtakunnallinen seurantatieto puuttuu täysin. Tuskin asia tällä ratkeaa.

Toisaalta täytyyhän neuvottelukunnan pystyä osoittamaan, että se on oikeassa ja muut ovat väärässä.

Ujo on tyhmä, laiska ja lihava?

Sunnuntai 21.4.2019 klo 12.03 - Kauko Niemi

Yhteiskuntamme on jostain kummallisen tuntemattomasta syystä määritellyt menestyksen mittariksi ulospäinsuuntautuvan käytöksen, joka on sitten lähtenyt elämään täysin omaa elämäänsä. Näin sanoo psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen uudessa kirjassaan ja Ylen Aamu-tv:n haastattelussa.

Keltikangas-Järvinen viittaa myös amerikkalaiseen kyselyyn, jonka tuloksena ujoa ihmistä jopa pidetään mielikuvissa tyhmänä, laiskana ja lihavana.

Nyt kun vaalikampanjat ovat meitä opettaneet, niin voidaan jälkikäteen hyvinkin miettiä eri tyyppisten ehdokkaiden menestyksiä vaaleissa. Vaalien ääniharava Jussi Halla-aho on varmasti monien esiintymiskouluttajien ja ihmisbrändääjien kauhukuva ja hänestä olisi heidän mukaansa voinut muokata nykyajan mielikuvien vaatiman extrovertti supliikkimiehen. Mutta silloin hän ei enää olisi ollut aito Halla-aho.

Entäs sitten vaikkapa joka käänteessä eteen putkahtanut ja aina sanavalmis, kauneudestaan huolehtiva Susanna Koski. Hänen ulospäinsuuntautuvuutensa ei kantanut tällä kertaa edes eduskuntaan. Hän ei vain vaikuta aidolta ja uskottavalta kansan mielikuvissa.

Ja tässä kolumnissani en ota mitään kantaa poliittiseen näkemykseen tai kannatukseen. Vain ja ainoastaan temperamenttipiirteisiin.

Meille syötetään mielikuvaa yleisenä totuutena, millainen ihmisen tulisi olla. Odotusarvolla ei ole kuitenkaan mitään todellisuuspohjaa. Keltikangas-Järvinen painottaa, että kaikkia tarvitaan, koska ihmiskunta ja evoluutio on rakentunut niin, että on niitä hiljaisia keksijöitä, on riskinottajia ja on harkitsijoita. Vain sillä tavoin yhteiskunta voi toimia tasapainoisesti.

Millään temperamenttipiirteellä ei ole tämän hetken tietojen mukaan mitään yhteyttä älykkyyden kanssa, eikä minkään ulkomuodon kanssa. Ujous on vain hetkellinen lukkiutuminen julkisessa tilanteessa, eikä sillä ole mitään yhteyttä älykkyyteen. Kukaan ei ole ujo kotisohvalla televisiota katsellessa.

Jos ja kun yritys copy pastaa työpaikkailmoituksensa ja etsii aina vain ulospäinsuuntautuvia tyyppejä ja myös palkkaa sellaisia. Pian on organisaatio, missä on vain rohkeita, reippaita toistensa kanssa kilpailevia yksilöitä ja koko organisaatio täynnä kilpailevia kyynärpäitä. Tällainen organisaatio ei toimii parhaalla mahdollisella ja tehokkaalla vuorovaikutuksella.

Oman elämän näytteleminen ulkopuolisen käsikirjoituksen mukaan ei ole helppoa. Ei ainakaan niin, etteikö ulkopuolinen jossakin vaiheessa vaistoaisi aitoutta. En missään nimessä halua sanoa, etteikö ihmisbrändääjien neuvoja kannattaisi jossain määrin ymmärtää ja jopa opetella. Mutta vain sen verran, ettei aitous katoa.

Perussuomalaisten vaalimenestystä on analysoitu nyt monestakin näkökulmasta ja viimeisimpiä määritelmiä on uusi porvaristo. Halla-ahon yksinkertaiset ja yksinkertaistetut perustelut ja argumentit ilman syvällisiä tunteita ja maailmanluokan maalailuja ovat puhuttaneet normaalia suomalaista ihmistä.

Kun verrataan vaikkapa Timo Soiniin, niin siitähän ei ota selvää saimaan sällikään mitä mieltä hän aidosti on. Soini houkuttelee letkautuksillaan hetken, muttei niillä pystytä rakentamaan mitään pidempiaikaista ja sen on nyt käytäntö osoittanut. Ja vihdoin Soini itsekin huomannut ilmoittaessaan kiirastorstaina, että jättää politiikan.

Sama teennäisyys tulee vastaan myös viihdemaailmassa, missä liian usein suoritetaan vain käsikirjoitusta. Hymyillä pitää vaikka paskat olisivat housuissa.

Yksilölliset erot siinä, miten herkästi ja voimakkaasti tunteita koetaan, ovat toki yllättävänkin suuria. Toisia voi jallittaa vaikka kuinka ja toiset ovat tunneherkkiä ja huomaavat pienimmätkin muutokset toisten ilmeissä tai äänensävyssä ja reagoi niihin heti. Aitous ja suurella rahallakin rakennetut kulissit paljastuvat ennemmin tai myöhemmin. 

 

 

Suomelle sävelletään uusi kansallislaulu

Perjantai 12.4.2019 klo 14.07 - Kauko Niemi

Sorry nyt vaan Fredrik Pacius, mutta Suomelle sävelletään uusi kansallislaulu – ainakin näin minun mielikuvituksessani. Toisaalta Pacius ei koskaan ollut säveltämässä kansallislaulua ja eikä hän työskennellyt sävellyksen parissa kovinkaan järjestelmällisesti. Hänellä oli vain kaksi päivää aikaa tehdä sävellys ja harjoittaa kuoro sekä toiset kaksi päivää sovittaa se torvisoittokunnalle, ja lisäksi tarvittavat esitysmateriaalit piti vielä kopioida käsin. Paciuksen sävelmän esitti hänen itsensä perustama Akademiska Sångföreningen ja soittaisi Kaartin soittokunta vuonna 1847.

Sen sijaan, että poliittiset puolueet puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja tekevät vain mikä puolueelle on parasta, ei siis Suomelle yhteiskuntana. Me voisimme kaikki yhdessä säveltää ja toteuttaa uuden kansallislaulun. Sen sijaan että jatkaisimme sekalaisena huutokuorona.

Tällainen sävellystyö kehittäisi meitä ajattelemaan yhteisiä sävelkulkuja, yhteistä rytmiä, sujuvia siirtymisiä tahdista toiseen. Tärkeiden sävelkulkujen paljon kertovien kertsien toistoa. Ajattelemaan yhteistä lopputulosta, jota kehtaa esittää Olympialaisten mitalijakotilaisuudessa, kun maamme edustaja seisoo ryhdikkäänä kultakorokkeella ja vuodattaa onnen ja ylpeyden kyyneleitä.

Sävellystyö kertoo yhteisestä harmoniasta, jossa toki voi olla mukana myös riitasointuja herättelemässä uinuvaa kauneutta ja yhteistä sointumaailmaa. Jokaisella nuotilla ja merkinnällä on oma tärkeä rooli uudessa kansallislaulussamme. Jokaisella nuotilla on oma keskeinen ja tärkeä ilmaisuvoima kokonaisuudessa ja yhdenkin nuotin putoaminen nuottiviivastolta kuullaan särönä lopputuloksessa.

Mistä tallainen sävellystyö sitten kertoisi. Ensinnäkin siitä, että jokaisella nuotilla on yhtä tärkeä tehtävä kokonaisuudessa. Ja vaikka olisit pitkä matala nuotti, ei se merkitse, että olisit jotenkin muita voimakkaampi, vaan annat tukevan, turvallisen pohjan korkeille ja hentoisille lurituksille. Tai jos olet alennettu nuotti, et ole yhtään vähäpätöisempi, vaan rakennat kokonaisuutta toimivammaksi. Samoin kun ylennettynä et saa mitään etuoikeuksia, vaan teet soinnusta toimivamman ja kauniimman.

Miten tämä sävellystyö sitten toteutettaisiin? Valtio jakaisi jokaiselle äänioikeutetulle yhden nuotin tai muun nuotistolla käytettävän merkin. Tämän jälkeen jokainen sijoittaisi nuottinsa yhteiselle nuottiviivastolle ja äänestyspäivänä eli juuri nyt ensiesitettäisiin uusi kansallislaulu, jota me kaikki olimme yhdessä säveltämässä.

Äänestyspaikoilla voisi toki olla musiikkihenkilöitä, jotka voisivat tulkita tilanteita. Nyt kun sijoitit nuotin noin, niin se kuulostaa tältä tai tältä.

Näin me oppisimme löytämään yhteisen sävelen. Tähän on tarvetta, kun kuunteli maamme ylimmän johdon puheita Eduskunnan vaalikauden päättäjäisissä viime keskiviikkona. Ja etenkin meluavia vaalitenttejä viime päivinä.

Eduskunnan puhemies Paula Risikko oli huolestunut eduskunnan ilmapiiristä ”Ilmastosta on tullut likaisempaa, retoriikasta kovempaa. Asioita kärjistetään ja toisten sanoja tulkitaan tahallaan väärin.”

Risikko toivoi kuuntelu- ja keskustelutaitoa, minkä lisäksi hän sanoi eduskunnan tarvitsevan uusia päätöksenteon käytäntöjä.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö varoitti samassa tilaisuudessa suomalaisia kuppikuntiin pirstoutumisesta ja vihan kierteestä.

”Mielipide-eroja demokratiaan kyllä mahtuu, niitä suorastaan tarvitaan. Mutta emme saa antaa erimielisyyksien ajaa meitä erilleen. Kuppikuntiin pirstoutuminen heikentäisi myös turvallisuuttamme.

Voi kun me kaikki tosiaan olisimme erilaisia nuotteja ja pystyisimme asettumaan samalle nuottiviivastolle ja muodostaisimme harmoonisen kansallislaulun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Synnytystalkoillako kulutus kasvuun

Sunnuntai 7.4.2019 klo 11.05 - Kauko Niemi

Politiikka tuntuu olevat helppojen ratkaisujen arkea. Jotta kasvu voisi jatkua ja verorahat riittäisivät kaiken maailman menoihin, täytyy saada jatkuvasti lisää veronmaksajia, muttei Suomen rajojen ulkopuolelta.

Ilman ainuttakaan tunteen ripausta poliitikot ajattelevat yhdeksän kuukauden päähän ja heittelevät ajatuksia synnytystalkoista ja joissakin kunnissa näperrellään muutamien kymppien korotuksista lapsilisien tyyppisiin kulukorvauksiin siinä yksinkertaisessa toivossa, että kulutusjuhlat voisivat jatkua.

Väestön kasvu on kaikkea muuta kuin matemaattinen suorite tai hoitajakiintiöprosentti. Tosin tätäkin kautta valtiovarainministeriö on ladellut viime päivinä todellisia madonlukuja pöytään 2020-luvun lopputulemasta.

Jos nyt kuitenkin mietitään vanhakantaisesti, että kasvua ja hyvinvointia ylläpidetään lisääntyvän kulutuksen kautta, niin todellinen ratkaisu ei löydy matemaattisin kaavoin poliitikkomaisesti ilman tunteita, myötäelämistä ja turvallisuutta  synnytystalkoita hokemalla.

Tuore Financial Times kertoi viikon lopulla, että Suomessa väestö on yksi maailman nopeimmin ikääntyvistä. Vuonna 2000 vain 1,5 prosenttia väestöstä oli yli 85-vuotiaita, mutta tällä hetkellä luku on 2,7 prosenttia ja vuonna 2070 sen odotetaan olevan jo lähes 9 prosenttia. Synnytystalkoot eivät siis toteudu.

FT:n mukaan Suomi yrittää näyttää muulle Euroopalle mallia. Todellisuus lienee varoittavana esimerkki niistä monitahoisista poliittisista ongelmista, joita on edessä. Terveydenhoidon ja vanhustenhoidon aiheuttamien kulujen pitäminen kurissa vaatii valintoja, joita harva hallitus on valmis tekemään.

Sitten kun mennään ruohonjuuritasolle, löytyy monia syitä, jotka kaikki ovat kiinni syvällä sisimmissämme.

Eikä huomiotta kannata jättää sitäkään, että koko maailman väestörakenne muuttuu merkittävästi tulevina vuosina. Siinä missä perinteinen valkoinen ihminen asettaa oman etunsa ja mukavuudenhalunsa kylmästi etusijalle, niin koraaniin uskovat luottavat edelleen siihen, että naisen tärkein tehtävä on lisääntyä. Ja mitä tiukemmin Suomi pitää halla-ahomaisesti rajojaan kiinni sitä nopeammin väestön ikäongelma laukeaa käsiin.

Tuore amerikkalainen kysely todistaa nuorten aikuisten seurustelukulttuurin suuresta muutoksesta. Sinkkuus ohitti ensimmäistä kertaa tutkimuksen historiassa seurustelun 18–34-vuotiaiden amerikkalaisten parissa. Eikä taida paljoa tilanne olla erilainen Suomessakaan.

Alle 35-vuotiaista amerikkalaisista aavistuksen yli puolet (51 %) kertoo, ettei heillä ole vakituista seurustelukumppania. Aiemmassa, vuonna 2016 tehdyssä kyselyssä näin vastasi 45 prosenttia nuorista aikuisista.

Muutos on erityisen merkittävä, kun tulosta vertaa tutkimuksen aloitusvuoteen 1986. Tuolloin ilman vakituista seurustelukumppania kertoi olevansa 35 prosenttia amerikkalaisista nuorista aikuisista.

Tuloksia tulkitessa on hyvä ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät edes halua vakituista seurustelusuhdetta. Sinkkuus on monelle tietoisesti valittu, itselle sopiva elämäntapa. Ihmisten ajatuksia, arvoja ja käytöstä ohjaavat normit ovat länsimaissa myös muuttuneet siten, että sinkkuus hyväksytään yhä normaalimpana.

Saman General Social Surveyn mukaan amerikkalaisten kiinnostus harrastaa seksiä on entisestään vähentynyt. Alle 30-vuotiaista 23 prosenttia ilmoittaa, ettei ole vuoden aikana harrastanut seksiä.

Väestöliiton tutkimuksen mukaan Suomessa lapsia haluavien 30–34-vuotiaiden miesten määrä on romahtanut 30 prosenttiyksikköä vuosikymmenessä.

Vuonna 2007 heitä oli vielä 65 prosenttia, kun vuonna 2018 vastaava luku oli 35 prosenttia.

Helsingin Sanomat kertoi, että Helsingin deittailukulttuurissa kukoistaa nyt uusi ilmiö, jossa entistä useampi mies ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen kunnolla.

Sitoutumattomuus parisuhteeseen on miehen keino yrittää hallita riskejä, sanoo perhesosiologi ja psykoterapeutti Heli Vaaranen Väestöliitosta.

Hänestä nuoren miehen haluttomuus perheen perustamiseen on normaalia ja loogista riskienhallintaa.

”Erokulttuuri on levinnyt kaikkialle. Moni on eroperheen lapsena nähnyt, miten vaikea tilanne on, kun tehdään ensin onnellisesti perhe ja suunnitellaan ja toivotaan kaiken onnistuvan. Ja sitten se ei onnistukaan.”

Vaarasen mukaan moni pari riitautuu erotessaan, koska eroa pidetään epäonnistumisena, johon pitää löytää syypää. Silloin riitaan keskitetään paljon voimavaroja sen sijaan, että lapsille opetetaan, että näinkin voi käydä ja silti selvitä.

Syntyvyyden laskun aiheuttajia yritetään löytää. Muutamia esille nousseita syitä ovat että nuoruutta halutaan venyttää, lapsiperhe-elämä koetaan kurjana ja ilmastonmuutos huolettaa. Jos ja kun elämäntyyli ja oma mukavuus asettuvat etusijalle, ei siihen talkoohenki riitä muuttamaan asenteita ja löytämään rakkautta.

Mutta mikä on sitten se oikea tulkinta väestön kasvusta. Nimittäin Ekologian professorin Janne Kotiahon mielestä synnytystalkoista puhuminen on perverssiä.

Kotiaho kirjoitti evoluutiobiologian dosentin Mikael Puurtisen kanssa helmikuussa HS:n mielipide-osastolle väestönkasvusta. Kirjoituksessaan he esittivät totutusta poikkeavan näkemyksen, että edes huoltosuhteen kannalta ei tarvitse olla huolissaan väen vähenemisestä. Kotiahon mukaan työikäisten suhteellinen määrä kasvaa, kun lapsia ja nuoria on vähemmän. Pienempi syntyvyys tarkoittaa myös, että varhaiskasvatukseen ja kouluihin ei tarvita niin paljon työntekijöitä.

Työikäisten ikäluokkien pieneneminen ei itsessäänkään ole Koti­ahon mukaan uhka, koska väestön vähentyessä työntekijöille on kovempi kysyntä. Se nostaa työllisyys­astetta, palkkoja ja verotuloja.

Ei siis tarvita suurta määrää ihmisiä tekemään töitä ja maksamaan yhteiskunnan menoja, koska kovempi kysyntä yhä vähenevälle ihmisjoukolle korjaa ongelmia. Mielenkiintoinen näkemys tuokin.

Toisaalta odotan aktiivisesti sitä avointa ja rehellistä pohdintaa sitä kestääkö pallomme ylipäätään jatkuvaa väestönkasvua ja sitä kautta kuluttamiseen perustuvaa talouden kasvua.  

Viime perjantaina 5. huhtikuuta laskennallisesti suomalaiset ovat kuluttaneet osansa luonnonvaroista, kertoo WWF Suomi. Koko maailman ylikulutuspäivä on viime vuosina osunut elokuulle, eli suomalaiset saavuttavat päivän neljä kuukautta aikaisemmin.

Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni löytää onnen ja tyydytyksen ihmisen perustarpeille, onnellisuudelle ja luottamukselle luontoa kunnioittaen ilman että siihen tarvittaisiin synnytystalkoita ja esittämistä varten pystytettyjä luksuskulisseja.  

 

 

Jotain olen ilmeisesti tehnyt oikein nettikäyttäytymisessäni

Sunnuntai 31.3.2019 klo 12.57 - Kauko Niemi

Nettimaailman paljon puhutut algoritmit ovat kohdallani jonkun verran hakusessa. 

Yllätyksekseni huomaan, etten ole saanut netissä millään kanavalla ainuttakaan tyrkkyä vaaleista. Toisaalta en saanut yhtään tyrkkyä eri kauppakeskusten runkutuspäivistä, hulluista päivistä, joita on ollut juuri nyt kevään kynnyksellä vaikka kuinka monia.

Tästä tilanteesta en todellakaan ole yhtään pettynyt, vaan päinvastoin todella tyytyväinen. Näin on tavoitteeni jollakin tasolla toteutumassa. Vielä kun tietäisi mikä vaikuttaa mihinkin. Sitähän ei kovin moni todellakaan tiedä ja jos sattuu aavistamaan Facabookin tai Googlen toimintatapoja niin ensi viikolla ne ovatkin jo sitten muuttuneet.

Tehtäköön sekin selväksi, että lähes asun netissä. Ja kun olen kaiken lisäksi uutisnarkomaani, niin kaiken maailman vakoilutekniikoilla ei pitäisi olla mitään vaikeutta rakentaa minusta hyvinkin tarkka profiili ja syöttää sopivaa probakandaa mennen tullen.

Facebookissa teen kaikki henkilökohtaiset päivitykseni julkisina. Se kasvattaa tietoisesti omaa sisäistä kontrolliani. En esimerkiksi päivitä tietoja tai kuvia toisesta ihmisestä. Vain muutamassa poikkeustapauksessa luvan kanssa on näin tapahtunut. Jokainen vastaa omien tietojensa jakamisesta.

Netin käyttöä boostaa myös se, että Facebookissa minulla on kolme erilaista päivittäistä työrupeamaa, joiden ”toimitusjärjestelmät” pohjaavat faceen.

Muinoin aikainen kokeilu osoitti, että tykkäämisillä on merkitystä. Lopetin tyystin oman arvomaailmani pohjalta tykkäämästä ihan kaikkien kavereiden päivityksiä, joissa oli ravintolaruokia tai minkäänlaista alkoholia. Kesti noin kolmisen kuukautta, jonka jälkeen niitä ei enää minulle juurikaan tyrkytetty.

Jos nyt purkaan niitä tapoja, joita noudatan nettimaailmassa ja joilla ilmeisesti on merkitystä.

Nettiä käytän tehokkaalla pöytäkoneella, tabletilla ja puhelimella. Käytössäni on adblocker mainosten estosovellus. F-Securen VPN- ohjelma, joka on esimerkiksi pöytäkoneellani blokannut yli 50.000 seurantayritystä.

Paikannus on minulle pyhä lehmä. Paikannus on aina poissa käytöstä ja vain muutama sovellus saa käyttää paikannustietojani. Esimerkiksi käytän mobiili paikoitusta. Parkkipaikkaa ei tällöin voi maksaa ilman paikannustietoja. Sitten on aika monta sellaista sovellusta, jotka helpottaisivat jonkun verran elämääni, mutta ovat syystä tai toisesta vaatineet paikannusta ja sen takia jääneet asentamatta.

Paikannusta on sekin, että kotikoneeni paikkaa ei välttämättä julisteta. Paikannuksesta hyvä esimerkki on reilun vuoden takainen matkani Itävaltaan. Lento Helsingistä Wieniin kallistui sitä mukaa, kuinka monesti olin käynyt lehtoa ja sen hintaa tarkistamassa. Lopulta edestakaisen lennon hinta kipusi 365 euroon. Tämän jälkeen asetin omaksi sijainniksi Irlannin, jonka jälkeen lennon hinta oli 163 euroa ja sen sitten heti ostin ja toteutin.

Erityisen tarkkana yritän olla näiden suurten mestareiden kanssa, kuten Google ja Facebook. Esimerkiksi Google-tiliä en ole koskaan avannut ja hyvin olen tullut toimeen.

Selainten käyttö on mielestäni myös monen mietinnän arvoista. Selaimet tietävät ja keräävät tietoa yllättävän paljon. Hetkeäkään en epäile, etteikö Googlen selain vuotaisi tietoja Googlelle. Selaimien muistit kannattaisi tyhjennellä, mutta sitä teen aniharvoin.

Itse käytän viittä eri selainta. Yhdellä selaimella hoidan pankkiasioita enkä yhtään mitään muuta. Selaimella, jolla olen Facebookissa en tee yhtään mitään muuta ja valittu selainkaan ei kuulu FB-leiriin. Facebook yrittää muuttaa käyttäytymistäni ja vaatii kolme ylimääräistä klikkausta – ei – jokaisen istunnon aluksi.

Eräänlaisena yleisselaimena käytän Firefoxia, joka ei kuulu sen enempää Googlen kuin Facebookinkaan eturintamaan. Firefox on myös ainoa selain, jonka olen synkronoinut kaikkiin kolmeen laitteeseen.

Silloin kun käytän Facebookia puhelimella, niin käytän sitäkin selaimella enkä facebookin omalla sovelluksella, vaikka siitä muistutetaankin harvase päivä. Ja kaikkein vuotavin viestisovellus on messager, jota ei asiantuntijoiden mukaan pitäisi käyttää puhelimessa lainkaan.

Tähän samaan tietojen yhdistämisen vaikeuttamiseen perustuu myös se, etten ole koskaan käyttänyt Android-laitteita – en etenkään sen jälkeen kun luin raportin kuinka ardroidilla oli tuollin samaan aikaan 83 tietoturvariskiä. Androidit ovat liian lähellä Googlea ja kokonaisuutta ei hallitse oikein kukaan. Elän siis windows ja apple -maailmoissa.

Vaikka nettikäyttäytymiseni saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, niin ei se sitä kuitenkaan ole. Eri toiminnot ovat sujuvasti tehtäväpalkissa eikä vaadi mitään erikoistoimintoja. Kuitenkin turhat tyrkyt ovat vähissä. Toisaalta menetän joitakin kiinnostusalueellani olevia asioita, mutta onneksi en tiedä mitä. Ja sitten jos tarvitsen jotain voin oma-aloitteisesti etsiä sen netistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäinen merkki hiipuvasta terveydestä - ryhti

Maanantai 25.3.2019 klo 13.16 - Kauko Niemi

Nyt keskustellaan ryhdistä. Ryhti on valitettavasti jäänyt liian vähälle huomiolle kaiken maailman kuntoremonttien ja ihmedieettien muotivillityksessä.

Kuitenkin ryhti vaikuttaa lähes kaikkeen ja ehkä juuri tämän takia sitä on niin vaikea lähestyä, kun ei selkeästi pystytä sanomaan, että suoristat selkäsi niin nämä ja nämä vaivat loppuvat.

Huonossa ryhdissä jo kropan normaalit tilat ja niiden kautta normaalit toiminnot kohtaavat rajoitteita. Usein huonoa ryhtiä seuraa vaikkapa vääriä tapoja hengittää. Ja jokainen voi miettiä mielessään tilannetta missä elimistömme ei saa riittävästi happea.

Lihaksistomme joutuu kompensoimaan huonon ryhdin aiheuttamia vääriä liikeratoja ja seurauksen lihassärkyjä, päänsärkyä ja monia muita ongelmia.

Törmäsin jokin aika sitten turkulaiseen Bliss Cliniciin, jonka yhtenä hoitokokonaisuutena on ryhdin korjaaminen.

Mennäänpä uteliaana keskustelemaan kuinka kanadalaista syntyperää olevat kiropraktikot, isä Fracer Bliss ja Poika Nicholas Bliss täydentävät ja hyödyntävät kiropraktiikkaa ryhtiasioissa.

>>> Kuuntele haastattelu tästä

Mitä tarina kertoo?

Lauantai 23.3.2019 klo 14.24 - Kauko Niemi

Tarina on minulle sana, joka jostain kumman syystä tulee nykyisin vastaan harvase päivä.  Eilen muun muassa pysähdyin, kun SKV kiinteistövälitystoimiston oven edessä oli ”esittelyteline” jossa ohjattiin toimistoon tekstillä  - Kodin tarina.

Mutta siihenhän se sopii oikein hyvin, kun välittäjät puhuvat ympäripyöreitä, stailaavat asuntoja myyntiä varten, ilmoituksessa kerrotaan, että ikkunat ovat merelle päin, muttei kerrota, että se meri on kilometrien päässä.

Sitten vielä muistuttaisin, että asunto ja koti ovat kaksi eri asiaa. Asunnosta tulee koti niille henkilöille, jotka sinne muuttavat ja alkavat elämään omaa elämäänsä ilman stailaajan sisustustyynyjä ja hajukynttilöitä ihan ikiomilla tavaroilla ja tyylillä.

Kodin tarina on siis sepitetty juttu, joka ei ole totta kuin joiltakin osin. Tarina sanana on minulle, kaakkois-suomalaisia sukujuuria kantavalle ihmiselle puhtaasti negatiivisia viestejä herättävä sana.

Nyt kun jäin kiinni itseni kanssa ihan rysän päältä ja päätin tarkistaa, että elänkö jotenkin jossain kuplassa, kun kaikki haluavat tuoda julki tätä negatiivistä sanaa. Ainahan pitää muistaa, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä.

Aloitan tarkistukseni wikipediasta. Yllätys yllätys wikipedia ei tunne koko sanaa tarina tai saati määrittelisi sille merkitystä.

 

Suomisanakirja on jo määritellyt tarina-sanalle merkityksiä kuten;

* Kertomus, kuvaus, juttu, taru

* kansan keskuudessa totena pidetty uskomuksellinen kertomus.

    Esimerkiksi: Surullinen tarina. Kansantarina. Tositarina. Tarina jättiläisistä, jotka rakensivat kirkon. Isoisän kertoma tarina.

* jonkin vaiheet, historia, taru

    Esimerkiksi: Vanhan linnan tarina. Rakkaus-, suku-, elämäntarina. Liikeyrityksen tarina loppui lyhyeen.

* mielikuvituksellinen, perätön juttu

* valhe.

    Esimerkiksi: Mikä asiassa on totta, mikä tarinaa?

* valehdella.

 

Tämä lista on aika lähellä niitä mielikuvia, mitä minulla on sanasta tarina. Nuoruudessani kylällä oli Tauno, jolla riitti tarinaa. Häntä kyllä kuunneltiin, mutta juuri kukaan ei ottanut todesta Taunon kertomia tarinoita, eikä kukaan oikeasti tiennyt hänen puheittensa todenperäisyyttä.

Yksi jos toinenkin markkinamies esittelee nykyisin yrityksen tarinan. Siis onko silloin kyse sepitetystä jutusta, jonka yritys haluaisi keinolla millä tahansa toteuttaa vai onko kyse mielikuvituksellisesta, perättömästä jutusta, johon nykymuodin mukaisesti on upotettu lisättyä todellisuutta.

Facebookissa voit julkaista nykyisin asiasi tarinana tai uutisena. Facebookin tarinat eivät oikein ala mistää eivätkä lopu mihinkään ja häviävät tiehensä. Niitä ei jaksa seurata, koska poikkeuksetta jäävät informaatioarvoltaan keskeneräiseksi. 

Eniten minua harmittaa median suosimat tarinalliset uutiset, joiden tulkinta on aivan tavattoman vaivalloista. Silmäilen kappaleita sieltä sun täältä ja yrität löytää sen varsinaisen uuden asian. Klikkiotsikolla tehty tarinallinen uutinen saa puhisemaan hukatusta ajasta. Tietenkin statistiikka osoittaa, että jutun parissa on viivytty pitkään, ikään kuin juttu olisi hyvä. Herää kysymys tehdäänkö juttuja palvelemaan lukijaa vai statistiikkaa.

Hyvät tarinat ovat ihan hyviä elokuvissa ja kirjoissa, joita osaa lukea oikealla asenteella, eikä sillä ole väliä onko tarina totta vai sepittelyä.

Seuraavan kerran kun minulle tyrkytetään sanaa tarina, voin pysyä entisissä kannoissani ja tulkita viestiä mielikuvituksen tuottamana perättömänä viestinä.

 

 

 

 

Enhän minä tarvitsisi terveyskeskuslääkäriä

Sunnuntai 17.3.2019 klo 14.52 - Kauko Niemi

Kävelen reilu puolituntia terveyskeskukseen. Odotan päivystyksessä vähintään puolitoistatuntia tai jopa kolme tuntia omaa vuoroani. Samalla saatan vaihtaa mielipiteitä muiden odottajien kanssa röhimisen keskellä, kuinka kamalaa on kipeänä täällä odotella. Ja jos ei vielä ollut tätä virusta, niin nyt se ainakin on.

Tai vähemmän kiireellisissä tapauksissa saat varattua ajan muutaman viikon päähän, Sekin on parempi kuin odottaa vuoroa epätietoisena. Jos odotusaika on kynnyskysymys, niin sitten tuohta pöytään ja nettivaraus yksityiselle. Muuta eroahan palveluissa ei sitten olekaan. Ei ainakaan minun kokemuksella.

Lääkärille on varattu maksimissaan 10 minuuttia kohdata sairas. Lääkärillä, joka ei minua tunne, eikä tiedä mitään menneisyydetäni, menee ainakin 3-5 minuuttia ajasta, kun hän kaivelee koneeltaan minun tietojani. Tosin tietoni ovat aiemman työterveyshuollon takia toisessa tietojärjestelmässä, mihin terveyskeskuslääkärillä ei ole pääsyä.

Kerron lääkärille mikä minua vaivaa. Tosin siinä tilanteessa en osaa kertoa kuin sen mihin koskee. Siis oikeasti kerron oireita enkä itse tautia.  Lääkäri tekee muutaman rutiinimittauksen kuten verenpaineen. Tosin kännykkä sovelluksestani olisi löytynyt yli 300 mittauksen tilastollinen keskiarvo ja yksittäiset mittaukset. Arvovaltahan siinä olisi tietenkin kärsinyt, jos potilaan keräämiä tietoja olisi pitänyt luotettavina. Yksi mittaus 300 mittausta vastaan.

Lääkäri muistaa tai kaivaa koneeltaan käypähoitosuosituksen ja sanoo, että kokeillaan tällaista lääkettä ja jos ei auta, niin sitten tulet ensi viikolla uudestaan ja kokeillaan sitten jotain muuta lääkettä ja mahdollisesti tehdään tarkempia mittauksia ja kokeita. Näin on kartutettu maailman tuhannen miljardin lääkebisnestä mennen tullen.

Lähden vastaanottohuoneesta ja lääkärille jää vielä viisi minuuttia kirjoittaa raportti minun käynnistäni. Uusi potilas kun tulee aina 15 minuutin välein. Siinä ajassa siis kerkeää heittää kehiin jonkun olettamuksen.

Olen kuluttanut minimissäni kolmisen tuntia aikaa tähän arvausreissuun - matkoihin, odotteluun, apteekkiin ja pienen hetken itse vastaanottoon. Eikä kukaan vielä tiedä mitään muuta kuin oireita jostakin pimennossa olevasta taudista, oireita, joita yritetään tukahduttaa kemialla.

Minun soteajattelussani tämän kaiken voi tehdä toisinkin ja aivan samalla, jopa paremmalla lopputulemalla.

Avaan tietokoneeni, täytän kyselylomakkeen, johon menee noin kolme minuuttia. Lataan oman koneen tai kännykän terveyssovelluksistani viimeisimmät mittaukset ja tulokset.

Robotin mietintä vie kymmenisen sekuntia ja saan välittömästi palautteen ja ilmoituksen mahdollisesta lääkereseptistä ja muista terveyttä edistävistä toimenpiteistä. Tämä kaikki tapahtui alle viidessä minuutissa ovea avaamatta vähintäänkin samalla osumatarkkuudella.

Tekoäly oli tunnistanut minut. Analysoinut kyselyn pohjalta taudinkuvan. Analysoinut keräämäni ja mittaamani terveystiedot. Analysoinut millaisia viruksia on liikkeellä. Robotilla on tuhatkertainen tietoisuus lääkäriin verrattuna tämän hetken taudinkuvista.

Itse en jäisi kaipaamaan viiden minuutin henkilökohtaista lääkärin tapaamista. Itse asiassa minulla ei ole vuosikymmenten varrelta kuin muutama wow-muistikuva sellaisista lääkereistä, joiden taitoa ja ihmiskeskeisyyttä kunnioitan vilpittömästi.

Ja niitä lääkäreitä riittää, jotka päivää sanomisen jälkeen pystyy ensimmäisenä asiana toteamaan, että sinulla on huonot ruokailutottumukset. Se näkyi kuuleman labrakokeista, eikä tarvinnut kysäistä syömisestäni yhtään mitään. Näin oli viime kerralla, kun lääkäritädin kohtasin henkilökohtaisesti.

Vikahan ei tietenkään ole lääkärissä vaan systeemissä. Ne mitkä mahdollisuudet sallitaan lääkäreille tällä hetkellä, niin robotti hoitaisi saman asian monin verroin tehokkaammin ja nopeammin.

Aika määräytyy organisaation tehokkuusajattelun pohjalta ei taudin selvittämisen pohjalta. Byrokratia kaikessa viisaudessaan määrittää mitä lääkäri saa määrätä hoidoksi, eikä lääkärin vuosien varrella kehittynyt ammattitaito. Ja jokainen parantuminen tarvitsee lisäksi uskoa ja potilaan motivoitumista auttaa luontoäitiä korjaamaan tapahtuneet häiriöt. Ja tämä usko on uskomushoitoa parhaimmillaan.

Mitäs tehdään vapautuville lääkäreille. He hoitavat tutkimus-, osaamis- ja kokemusperäisesti ja yksilöllisesti potilaita, jotka eivät selvinneet robotin ohjeilla ja niitä, joita he ovat omalääkärinä hoitaneet ja seuranneet jo vuosia. Tapauksia, jotka eivät ole byrokratian palasia eli käypähoitosuositusten keskiarvo-ihmisiä.

 

 

 

 

Välistävetäjien aika

Sunnuntai 10.3.2019 klo 9.04 - Kauko Niemi

Olemme nimitelleen aikakausia erilaisilla luonnehdinnoilla. Pitkään on ollut vallalla totuuden jälkeinen aika, joka tuskin ainakaan hiipuu, ehkä pikemminkin kasvaa - ainakin huhtikuuhun asti.

Nykyistä aikaa ainakin minä voisin hyvinkin nimittää välistävetäjien ajaksi. Hyväksi ja toimivaksi koettu markkinatalous on muuttunut keinoja kaihtamattomaksi kapitalismiksi, jossa ainoa merkittävä arvo on raha. Ja vain rahalla mitataan onnistumista.

Alkuvuonna kupla puhkesi sekä lasten että vanhusten hoivan ympärillä. Aloja, johon markkinatalouskin sopii muutoinkin melkoisen huonosti, saati ökykapitalismi. Ja perjantaina puhkesi sitten koko sotekupla, jossa välistävetäjiä riitti.

Viime päivien tilastot ja viranomaistoimenpiteet ovat osoittaneet kuinka berneröinti nosti taksitaksoja 14 prosenttia ja taksien saatavuus heikkeni syrjäseuduilla ja luotettavuus sai kolhuja. Taksiala ei itsekään oikein tiedä kuka vetää välistä ja missä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on nyt puuttunut asiaan ja pitää tarkasti silmällä viime kesänä vapautunutta taksialaa.

KKV:n pääjohtaja Kirsi Leivo vahvistaa, että virasto selvittää tällä hetkellä taksialan kilpailun toimivuutta useammasta näkökulmasta koko maassa.

Kritiikkiä on tullut hintojen noususta ja kyytien saatavuudesta etenkin erityisryhmien kuten liikuntavammaisten sekä näkö -ja kuulovammaisten kohdalla.

Minulla ei ole kokemusta uudesta taksikulttuurista, sillä en ole kertaakaan ajanut taksilla muutoksen jälkeen, enkä hevin ajakaan. Se vain tuntuu liian monimutkaiselta ja epävarmalta varmistaa, ettei joudu välistävedettäväksi.  Enkä jaksa etukäteen opiskella kuinka saada luotettavin ja halvin taksikyyti.

Vertailun vuoksi voisin mainita vuoden takaisesta tapauksesta, missä menimme kaverin kanssa samalle lennolle ja molemmat asumme Helsingin kantakaupungissa. Minä tilasin tuttava taksiyrittäjältä kyydin, joka maksoi 47 euroa. Kaveri otti Drive now -palvelun auton keskustasta ja palautti sen lentoasemalla ja maksoi 11:60 euroa.

Sauli Niinistöä lainatakseni – Kasakka vie kaiken, mikä lähtee irti.

Elämä on työlästä, kun ei voi luottaa ja kaikki pitää kiinnittää tukevasti. Jokaista nettiostosta pitää epäillä. Yhteenkään vaaliehdokkaaseen ei voi luottaa sitäkään vähää mitä aiemmin.

Haluaisin löytää sen pullakaupan, jonka maisnos-slogan lisäaineettomasta leivonnaisesta kertoo, että tämä tuote homehtuu varmasti kolmessa päivässä.

Vilpittömästi toivon myös hyvää menestystä kahdelle entiselle työkaverilleni, jotka tahoillaan ovat kirkastamassa liiketoimiaan. Kumpikin lupaa tehdä yhteistyötä vain rehellisten yritysten kanssa.

Elina Yrjölä yhdessä Anna Niemelän ja Kati Haapakosken kanssa löivät hynttyyt yhteen ja perustivat HNY Groupin, jonka tuote on totuus. Tiettävästi toimistosta ei löydy yhtään puppusanageneraattoria.

Toisaalta Varsinais-Suomessa toimiva Pure Media Company järjesteli toimintojaan ja entinen työkaverini Terho Puustinen painottaa, että pienistä rakennemuutoksista huolimatta pidämme kiinni myös liikeideasta ja haluamme tehdä työtä sellaisille ihmisille, joille bisnes tarkoittaa enemmän kuin vain rahaa. Pahisten kanssa emme tee mitään.

Tähän heimoon saisi ilmoittautua runsaasti lisää tekijöitä, jotka eivät tarjoaisi asiantuntija-apuaan välistävetäjille.

Ehkä sitä luottamusta ja totuutta kuitenkin löytyy, kun oikein kaivelee. Ja toivoa sopii, että sekin aika koittaa, kun raha ei yksinään ratkaise ihan kaikkea. Jos Sote tai mikä tahansa asia olisi pohjimmiltaan selkeä, toimiva, hyvin suunniteltu ja rehellinen niin sellainen hanke yleensä toteutuu ehdoitta myös käytännössä.

 

 

 

https://hnygroup.fi/

http://www.puremedia.fi/

 

Identtiset vaali-jutut Talouselämässä ja MTV3:ssa

Lauantai 2.3.2019 klo 12.50 - Kauko Niemi

Politiikkaa, politikointia, tahallista tai tahatonta muotoseikkojen vääristelyä. Tätä kaikkea saatiin taas nähdä ja kuulla ja keskiössä jälleen kerran punaisena vaatteena Antti Heikkilä.

Ollaan nyt ihan mitä mieltä tahansa Antti Heikkilästä, silti perusfakta on se, että turhaa lääkitystä on maailma pullollaan. Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen perustavoite elämälle, paitsi lääketehtaille. Lääkkeetön elämä tulee edulliseksi sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Lääkkeetön elämä on myös mahdollista, mutta vaatii tietämystä ja sitoutumista. Lääkkeetön elämä tarkoittaa terveenä elämistä kaiken aikaa, eikä heräämistä sairauteen. Sitten tulee niitä hetkiä ja tilanteita, joissa lääkkeistä on hyötyä tässä ja nyt. Emme voi esittää kaiken aikaa jotain - joko tai -teatteria.

Viimeisin kohu syntyi viime viikolla, kun Talouselämä ja MTV3 julkaisi journalistisesti varsin ala-arvoisen, asenteellisen jutun käyttäen pohjana vaaliehdokas Katariina Sourin sivuillaan julkaistua Antti Heikkilän haastattelua.

Molemmat aivan samansisältöiset jutut vaikuttavat trollaukselta. Vai onko Talouselämällä ja MTV3:lla jossain yhteinen salainen toimitus. Ikään kuin joku toimituksen ulkopuolinen olisi saanut ujutettua saman juttunsa läpi kahteen ihan oikeaan mediaan. Asialla taitaa olla joku Sourin hyvä kilpakumppani.

Vanhana toimittajana tietenkin ihmettelee mikä on MTV3 journalistinen työprosessi, joka päästää tuon tasoisen jutun julkisuuteen. Samaan hengenvetoon ihmettelen Katariina Sourin valintaa haastateltavaksi Antti Heikkilän. Ilmeisesti takuu varma pääsy vaaliehdokkaana julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Hinta ei nyt tällä kertaa ollut hyvä.

Se adjektiivien määrä, mikä kummassakin jutussa pursuaa, osoittaa kuinka jutussa ratsastetaan Heikkilän kirjan väärillä muotoseikoilla ja unohdetaan tietoisesti itse asia. Lääkkeetön elämä.

Sourin kunniaksi taas on sanottava, ettei hänen viestinsä ollut pelkkää politiikoksi pyrkivän henkilön sanahelinää. Hän on ottanut jo ennen ehdokkaaksi ryhtymistään itse vastuun lääkkeettömästä elämästä ja onnistunut siinä. Siis kokemuksen kautta syntynyt tietoisuus.

Julkaistut jutut tekevät perusteettoman vastakkain asettelun lääkkeettömän elämän ja modernin lääketieteen välille. Helppo asetelma tietenkin tehdä tarkoitushakuinen kärjistys. Nämä kaksi asiaa eivät ole millään tavalla vastakohtia eikä toisiaan poissulkevia. Ensisijaisesti pyritään elämään lääkkeettömästi terveellisillä valinnoilla. Lääkkeetön hoito auttaa elimistöä korjaamaan itse itsensä, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä.

Souri jatkaa peliä omalla sivustollaan. Missä hän asiallisesti kertoo, että Noitarovio-videolla kertoo noudattavansa Turun yliopiston evoluutiobiologi ja dosentti Markus J Rantalan laatimaa ruokavaliota. Se sattuu olemaan lähes identtinen Heikkilän ketodieetin kanssa, ja olen kyseisen ruokavalion avulla parantunut lukuisista terveysongelmista, niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin. Näistä asioista videolla Heikkilän kanssa keskustelimme.

Miksi Souri ei sitten haastatellut Markus J Rantalaa vaan tulenarkaa Heikkilää. Voihan tietenkin olla niinkin, ettei Rantala lähtenyt vaalikampanjan maskotiksi.

Vaikka Sourin pitkä vuodatus onkin asiallisen kiihkoton selostus tapahtuneista, niin sen otsikointi ja yhteydenpito Ilta-Sanomiin myös paljastaa, ettei Souri kuitenkaan tiedä eikä ymmärrä tarkemmin, kuinka toimituksissa päivittäistasolla toimitaan.

Näin tulin eduskuntavaaliehdokkaana valtamedian vaientamaksi – on jutun otsikko.

Jokaisessa toimituksessa eletään tällä hetkellä vainukoiran herkkyydellä. Tietoa tulvii ovista ja ikkunoista. Mikä on relevanttia uutiseksi, mikä on vaalipuppua, mikä on trollausta ja muuta vaalipropagandaa. Millä linjauksilla on merkitystä tulevaan. Vaikea kuvitella, että toimittaja tekisi valintoja sillä perusteella, ettei sattuisi tykkäämään jostakin henkilöstä tai jostakin puolueesta.

Voihan toki niinkin käydä, mutta se on toimittajan itsensä kannalta hyvin lyhytnäköistä. Pahaa pelkään, että nyt oli tosiaankin kyseessä nimetön trolli. Ehkä Ilta-Sanomissa tajuttiin sama asia eikä lähdetty enää mukaan tähän vedätykseen.

Tällaisessa sodassa nousee ja nostetaan useimmiten esiin tunteita herättävä tieteen vastaisuus. Oikea tiede on itseään jatkuvasti korjaavaa, siis jatkuvasti muuttuvaa ja pitää olla toistettavaa. Se mitä havaintoja tiede tekee tänään voivat muuttua nopeastikin tulevaisuudessa.

Ravitsemuksessa ja lääketieteessä tieteen roolia heikentää se, että puhutaan laajoista keskiarvoista, joiden pohjalta pyritään hoitamaan täysin erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja yksilöitä. Tiede on myös hidasta, jota asiallinenkin byrokratia ja valvonta jarruttaa entisestään.

Tieteen vastaisuus kumpuaa lähinnä siitä, että vaikkapa lääkärin työssä käytännön kokemusperäiselle tietämykselle ei anneta läheskään riittävästi tilaa.

 

 

 

 

Asia jota en ole oppinut vaikka olen koko elinikäni opetellut

Lauantai 23.2.2019 klo 12.56 - Kauko Niemi

Luen todella helpottavaa uutista, kuinka 74 pendelöijää vetoaa VR:lle: Meidän lisäksemme jatkuvasta myöhästelystä kärsivät perheemme, työn­antajamme, työ­toverimme, lastemme hoitajat ja harrastusten vetäjät.

Uutinen on minulle helpottava, kun olen koko elämäni yrittänyt opetella, ettei se muutama minuutti sinne tai tänne maailmaa kaada. Tämä asia on jossain niin syvällä minussa, etteivät mitkään opit ole asiaa pystyneet korjaamaan, eikä edes helpottamaan.

Aikataulussa pysyminen on niin keskeinen asia, että lukuisista menneistä tapahtumista muistan vain ovatko ne olleet aikataulussaan, mutten muista itse tapahtuman sisällöstä mitään.

Vaikkapa aikoinaan aamu yhdeksältä oli Nokian lehdistötilaisuus. Tilaisuuden isäntä kysyi tiedotusvastaavalta tasan yhdeksältä, että voidaanko aloittaa. Hänelle vastattiin, että yksi ennakkoilmoittautunut on tulematta. Silloin kysyin, että miksi meitä rangaistaan, jos yksi on myöhässä ja tilaisuus alkoi heti.

Tähän sisäiseen kellottamiseen on varmaan osaltaan vaikuttanut myös se, että työelämässä on ollut jatkuvia toimituksellisia deadlineja, joista ei voinut millään lipsua. Eikä koskaan lipsuttukaan.

Muistan senkin dealinen, kun taitot piti olla painossa aamulla kahdeksalta ja ne valmistuivat hyvissä ajoin 06:10 läpi yön puurtamisen jälkeen. Ja vain sen takia, että avustajat olivat myöhässä.

Sisäistä kelloa viriteltiin niinäkin vuosina, kun jokaisen päivän ensimmäinen deadline oli 07:20 ja seuraava 12:30.

Tietenkin elämässä olen tuhlannut melkoisen paljon aikaa, varautuessani siihen etten varmasti myöhästy. Olen nurkan takana odottamassa oikeaa hetkeä 10-15 minuuttia. Tosin silloin on toki voinut kirkastaa viimeiset ajatukset itse h-hetkeen.

Toisaalta on tapahtunut muutaman kerran niinkin, että olen jättänyt tilaisuuden kokonaan väliin, koska en ole kehdannut mennä sisään myöhästyneenä.

Entäs sitten ihan arkinen siviilielämä. Sielläkin olen 99,9 prosenttisesti ajoissa. Minulla on pari hyvää ystävää, joiden elämää ei kovinkaan tarkasti kellon ajat rytmitä. Toinen saattaa soittaa silloin kun olen jo paikalla, että olethan tulossa. Hänelle olen vakuuttanut, että luota. Minä soitan silloin, jos olen yli 3 minuuttia myöhässä.

Huikein ja eniten hikikarpaloita pukkaa kun on tekemisissä muiden kulttuurien kanssa. Italiassa ja Espanjassa mikään ei suomalaisittain tapahdu sovitussa aikataulussa, mutta kaikki kuitenkin järjestyy.

Tyypillinen esimerkki entisestä elämästä oli vaikkapa eurooppalainen lehdistötapahtuma, jonne matkustettiin edellisenä päivänä ja illalla mentiin yhteiselle illalliselle. Ilmoitettiin, että kuljetus lähtee hotellilta klo 19:00.

Skandinaaviset toimittajat tulivat klo 19:00. Saksalaiset ja muut keskieurooppalaiset 19:10, espanjalaiset 19:25 ja italialaiset 19:40 ja sitten päästiin lähtemään.

Toista se oli Japanissa, missä päivän aikataulu alkoi 07:30 ja ohjelman mukaan päättyi 21:30. Kellään ei tuntunut olevan mitään paniikkia, vaikka meidän pyynnöstä ohjelmaa muutettiin isostikin kolmeen kertaan päivän aikana. Palasimme hotellille 21:32 ja isäntä pyysi anteeksi pientä viivästymistä. Pienenä yksityiskohtana ohjelman jokaisen vierailupaikan yhteydessä oli aikataulutettu kaksi minuuttia muistokuvausta ja sitten ryhmässä hymyiltiin.

Tuttavani asui jonkin aikaa Milanossa ja sikäläinen ystävä meni naimisiin. Juhlaväelle ilmoitettiin, että kuljetus hotellilta kirkkoon on 14:00. Hotellin pihalla juhlaväki odotteli kuljetuksen saapumista ja siihen pölähtikin morsian klo 13:50 – voi kun kiva että olette jo täällä. Nähdään kirkolla, käyn ensi kampaajalla.

Samaa sanoo Suomessa, järvenpääläinen, juhlia järjestävä Mari Mattila. Hän hoitaa suomalaisia häätapahtumia Toscanaan. Mattila kommentoi, että kauhu valtaa italialaisen pitopalvelun, kun pöytään istuu hääseurue Suomesta.

Tein aika monta opintomatkaa kuoron kanssa Italiaan. Ja voin vakuuttaa, ettei siihen totu, että konsertti alkaa ilmoitetusta ajasta 40 minuuttia myöhässä ja koskaan ei oikein tiedä milloin se sitten alkaakaan.

Ja sitten toisin päin, kun italialainen ystäväkuoro vieraili Helsingissä, niin moneen kertaan piti vakuutella, että Temppeliaukion konsertti alkaa tasan 19:00 tai ihmiset lähtevät kotiin viimeistään klo 19:10 kun kirkossa ei tapahtunutkaan mitään.

Aika on mielenkiintoinen käsite. Onko se rahaa, nautintoa tai jotain muuta? Sitä kuitenkin on vuorokaudessa tasa-arvoisesti jokaisella yhtä paljon.  Minulle ensivaikutelma toisesta ihmisestä syntyy aikataulujen kautta.

 

 

 

Ovi on vasta rakosillaan valvontaan ja vastuihin

Sunnuntai 17.2.2019 klo 8.50 - Kauko Niemi

Näin tervetullutta tuuletusta ei kukaan varmastikaan odottanut, kuin mitä hoivakotimaailmassa on nyt tapahtumassa. Ja toivottavasti kukaan ei selvittelyjä kykene vaimentamaan edes vaalien jälkeen.

Jos nyt palautetaan mieliin presidentti Sauli Niinistön maininta, että kasakka ottaa kaiken mikä on irti, niin näin se valitettavasti on hyväuskoisessa yhteiskunnassamme. Hyväuskoisuus olisi erinomainen ominaisuus tai on ollut, muttei ole enää.

Vanhusten hoivassa kasakoita ovat olleet bisness-periaatteella, markkinataloutta toteuttavat hoivayhtiöt. Ne vedättävät hyväuskoisia kunnallispolitiikkoja, jota ymmärtävät kilpailutuksesta vain hinnan, eikä todellisia kytköksiä kokonaisuuteen.

Hyväuskoisuudessa sopimukset ovat olleet ilman perälautaa, joka paljastuu nyt vanhuksien kohdalla sydäntä särkevällä tavalla Ilman poliittista vastuuta ja valvontaa.

Vanhusongelman kirvoittamana sama rakenne paljastuu myös päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksesta, mihin raaka bisnesmalli sopii harvinaisen huonosti.

Perjantaina käytiin Eduskunnassa kiivas keskustelu, sillä uudessa sote-mallipapereistasta löytyy kohta, jossa valvonta siirrettäisiin yhä enemmän palvelun tuottajan harteille. Toisaalta kukaanhan ei tiedä kuinka uusi sote varmistaa vastuun ja valvonnan.

Perälauta vuotaa monessa muussakin asiassa. Valvonnan järkiperäinen järjestäminen on hiertänyt muiden muassa poliisiorganisaatiota. Aarnio-oikeudenkäynnissä ei meinata saada selvää kuka on ollut vastuussa mistäkin. Samaan aikaan ihmetellään ja kaikessa hiljaisuudessa yritetään selkeyttää, kuka on oikeasti vastuussa Suojelupoliisin valvonnasta.

Viime viikkoinen äkkijarrutus tiedustelulain kanssa johtui perustuslakiasiantuntijoiden arvio mahdollisuudesta, missä tarjoutuisi kasakoille laillinen joukkoseurannan mahdollisuus. Kaikki poliitikot ovatkin kuitenkin olleet lain kannalla ja sen kiireellisyydestä.

Suomessa on ainakin kaksi julkista organisaatiota, joiden valvonnasta ja vastuusta ei tunnu olevan käsitystä kenellekään. Tai ei ainakaan kukaan halua ottaa vastuuta niiden toimista.

Kela nousi otsikoihin viime viikolla sen mielivaltaisilta vaikuttavien päätöstensä takia ja Kelan toiminnasta on myös tehty eduskuntakysely. Kelan nippuun kun yhdistetään vakuutuslääkäreiden täydellinen mielivaltaisuus, on siinä pieni ihminen heikoilla.

Viimeisen kuuden vuoden aikana on tehty ainakin seitsemän eduskuntakyselyä Valviran toimista, jotka eivät ole johtaneet yhtään mihinkään muuhun kuin vastuun pakoiluun. Ministerille esitettyihin kyselyihin tulee vastaukset Valviran puppusanageneraattorista. Siis Valvira valvoo Valviraa.

Kun nyt on päästy perkaamisen alkuun hallinnollisten vastuiden ja valvonnan höttöisellä saralla, niin toivottavasti Kela ja Valvira ovat ihan työlistan alkupäässä tässä työssä.

Onhan se tietty äärimmäisen ikävää, että kansakuntana joudutaan luopumaan sinisilmäisyydestä ja luottamuksellisuudesta.  Niiden varassa on pystytty elämään vuosikymmeniä. Oma arvioni on, että Suomi tulee tämän kehityksen myötä menettämän muutamia pykäliä korruptiolistoilla.

Kun valvontaa kiristetään ja kasakoiden on entistä hankalampaa vetää välistä, niin korruptio tulee lisääntymään tavalla tai toisella. Piilokorruptiota on toki nytkin enemmän kuin riittävästi. Tehdään mitä erilaisimpia ”tieteellisiä” tutkimuksia, järjestetään ”koulutuksia”, ja tehdään ”opintomatkoja.” Tulevaisuudessa päätöksiä ostettanee sitten suoraan rahallakin, jota viime viikkoinen irakilaiskenraalin vedätykset enteilevät.

 

 

Samat puput 2015, 2019 ja 2023

Sunnuntai 10.2.2019 klo 10.13 - Kauko Niemi

Viime viikolla herra Trump piti kansakunnan tilaa käsittelevän puheensa, joka oli niin täynnä bullshittia, että päällimmäinen tunne oli myötähäpeä. Nyt hän lupaa julistaa Isisin nujerretuksi ja ilman häntä maailma olisi ydinsodassa. Suomessa eduskunta keskusteli vanhusten heitteillejätöstä. Tai eihän se keskustelua ollut, vaan puppusanageneraattorilla tuotettuja ja ilmaan heitettyjä tekstin pätkiä.

Nyt eletään kiivaimmillaan hetkeä, kun puppusanageneraattorit jauhavat mitä milloinkin. Seksiä on haluttu väärään aikaan ja väärässä paikassa ja toisaalta mummot ja vaarit saavat kaikkea muuta kuin huomiota ja hoivaa.

Puppusanageneraattoreiden vauhti sen kun kiihtyy kevään vaaleja kohti.

Ylen kolumnissa Reetta Räty ihmettelee kuinka bullshit-puheella ja hallintojargonilla saadaan asiat näyttämään muulta kuin mitä ne ovat. Suoraa puhetta arvostetaan, ja siksi onkin kummallista, miten harvinaista se on.

Räty lopettaa kolumninsa neuvoon niille, joilla hallintojargon on muuttunut äidinkieleksi: Jos pidät kuulijaa yhtä arvokkaana kuin itseäsi, älä pakene paskapuheen taakse, vaan puhu niin kuin toiselle ihmiselle puhutaan.

Minulla itselläni on erinomainen esimerkki vuodelta 2015. Tuolloin copy/pastasin suoraan puoluejohtajien ja ministereiden puheista pätkiä ja tein niistä oman ensimmäisen poliittisen puheeni.

Siis seuraavassa puheessa ei ole ainuttakaan omaa sanaa tai lausetta, eikä ainuttakaan omaa ajatusta. Kopioituja tekstejä ole muutettu piiruakaan.

Ja kaikkein mielenkiintoisintahan on se, että kun hyppään puhujanpönttöön ja tuskaisena näyttelen tämän tekstin läpi, niin tuskin kukaan pystyy määrittelemään milloin tämä puhe on ”pidetty.”  Se on tänään ihan yhtä akuutti kuin maaliskuussa 2015, jolloin sen kirjoitin. Uskon että se on yhtä pätevä myös 2023.

 

Kansalaiset, medborgarna

Suomi on monien suurten muutosvoimien edessä. Eurooppa on kasvukriisissä. Väestömme ikääntyy. Työvoiman määrä vähenee. Julkisten palveluiden tarve kasvaa. Kilpailukykymme on heikentynyt. Elinkeinorakenteemme on murroksessa.

Suomi ei ole talouden haasteiden kanssa yksin. Samat haasteet koskettavat teollisuusmaita kautta maailman; väestö ikääntyy, talouskasvu heikkenee, teollisuuden rakennemuutoksen myötä menetetään työpaikkoja. Lisäksi geopoliittiset jännitteet Venäjällä ja Lähi-idässä varjostavat teollisuusmaiden kasvunäkymiä.

Näihin muutosvoimiin vastaaminen edellyttää Suomelta jämäköitä rakenteellisia uudistuksia. Rakenteita on kyettävä uudistamaan, jotta saamme Suomeen uusia työpaikkoja, parempia palveluita ja lisää hyvinvointia.

Me, jotka olemme olleet sitoutuneita talouden kuntoon saamiseen rakenneuudistusten avulla, olemme pettyneitä. Ainoastaan tiukalla taloudenpidolla, toimintatapojen ja rakenteiden muuttamisella voimme säilyttää palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden sekä laadun asuinpaikasta riippumatta.

Ykkösenä on selvästi kasvu ja työllisyys. Myös ostovoiman myönteisestä kehityksestä pyritään pitämään kiinni, mutta millä tavalla ja minkä vuoden luvuilla?

Puolueen omissa luvuissa leikkauksia oli tarkoitus tehdä kolmen miljardin ja rakenneuudistuksia kahden miljardin arvosta. Valtiovarainministeriö laski leikkaustarpeeksi kuusi miljardia.

Hallinnonala on tehostanut toimintaansa tällä hallituskaudella. Rakenteita on usean peräkkäisen uudistuksen jälkeen uudistettu jälleen linjakkaammiksi ja kevyemmiksi. Saman mittaluokan rakenneuudistuksia ei ole enää mahdollista löytää. Emme voi kuitenkaan todeta, että olemme nyt valmiita. Muutosten tahti on ollut niin tiheä, että ennen uusiin rakenneuudistuksiin ryhtymistä tulee arvioida jo toteutettujen toimien vaikutuksia erityisesti henkilöstön työoloihin ja jaksamiseen.

Nykytilanne kurittaa erityisesti naisvaltaisten alojen yrityksiä ja estää naisvaltaisten pienyritysten kasvua, koska työllistämiskynnys on miesvaltaisiin yrityksiin nähden korkeampi. Naisten yrittäjyys onkin Suomessa miesyrittäjyyttä harvinaisempaa. Vain kolmannes kaikista yrittäjistä on naisia. Naisten yritykset ovat myös miesten yrityksiä pienempiä. Kolme neljäsosaa niistä on toiminimimuotoisia. Kaksi kolmasosaa naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä. Naisyrittäjien kasvumahdollisuuksien esteitä poistamalla voidaan naisvaltaisten yritysten kasvu- ja työllistämispotentiaali saada esiin.

 

 

https://yle.fi/uutiset/3-10629357

http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2015/3/20/361

 

Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä

Lauantai 2.2.2019 klo 11.08 - Kauko Niemi

Lempikommenttini on saanut havainnollisia esimerkkejä, kuinka yhtä ja samaa sanaa tulkitaan eri tavoin ja annetaan erilaisia merkityksiä. Kuinka jokaisella sanalla on oma tunnelatauksensa kunkin ajattelusta ja taustasta riippuen.

Meillä on ollut nyt kaksi tavallista suurempaa kuohuntaa – seksuaaliset rikokset ja vanhusten hoivapalvelut. Siis vauvasta vaariin, vaikka kumpikaan asia ei ole mitenkään äkillisiä suuria yllätyksiä. Molemmat ovat uinuneet pinnan alla ja mitä todennäköisemmin ponnahtavat nyt pintaan vaalien lähestyessä. Läpikuultaa politiikkojen tekopyhyys ja irtopisteiden keruu aina Sipilää myöten.

Olipa syy kuohuntoihin mikä tahansa, niin on erinomainen asia, että ongelmat avautuvat. Kun molemmissa tapauksissa liikutaan erittäin syvällä tunnetasolla, niin ilmaisujen muoto ja yksittäiset sanat saavat hyvinkin erilaisia merkityksiä.

"Olen tuntenut äärimmäistä surua, katkeruutta ja vihaa" – Isän 13-vuotias lapsi jäi kiinni huumeista Oulussa, ja samaa tapahtuu myös muualla.

Näin otsikoi Yle juttuaan huumeista, jossa isä haluaa tuoda esille ongelman, joka saattaa kohdata kenet tahansa.

Syytteen nostaminen seitsemänvuotiaan pojan murhasta siirtyy – epäilty mielentilatutkimuksessa.
Näin puolestaan otsikoi Päivänlehti Arabianrannassa tapahtuneen murhan jatkoselvittelyä.

Ja seuraava esimerkkiotsikko - Lapsiporno leviää sipoolaiskoululaisten keskuudessa – Videoita välitetty somessa - näin asian ilmaisee Uusimaa-lehti.

Seksisuhde lapseen vei oululaismiehen vuosiksi vankilaan.

13-vuotias lapsi, 7-vuotias poika, koululainen, alaikäinen, seksisuhde lapseen (tässä tapauksessa lapsi oli 14 vuotias)

Käytetyt sanat antavat tahallaan tai tarkoituksellisesti monenlaisia merkityksiä. Etenkin kun niitä ei yhdistetä mihinkään todellisuuskuvaan. 13-vuotias lapsi käyttää huumeita, voi olla aika yleistäkin. 13-16 vuotiaat teinit, nuoret, koululaiset ovat todennäköisesti kokeilleet seksiä tavalla tai toisella, eikä se ole arkielämässä mitenkään kummallista.

Lain mukaan lapsen seksuaalinen suojaikäraja on 16 vuotta. Perhepiirissä tapahtuvassa lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä suojaikäraja on 18 vuotta. Mikäli seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu alle 16-vuotiaaseen tai perheessä alle 18-vuotiaaseen lapseen, on kysymyksessä rikos. Aina vakava teko.

Sitten kun noihin edellä mainittuihin sanoihin yhdistetään tavalla tai toisella sana ulkomaalaistaustainen, kaikki sulakkeet paukkuvat välittömästi. Kaikki eduskuntaryhmät kokoontuvat välittömästi yhteiseen neuvonpitoon ja aktivoitumaan ja torumaan asiassa. Asiassa, joka on jo pidemmän aikaa ollut työn alla ja kokoontumisella ei ollut kuin symbolinen merkitys. Tilaisuus vaalitaistoon on hyödynnetty.

Sama sana ulkomaalaistaustainen ei kuulosta yhtään niin pahalta merkitykseltään, kun ulkomaalaistaustainen sijoitusyhtiö lypsää suomalaisen vanhusten hoivapalvelun rahat ulkomaalaistaustaiseen rahanpesuyritykseen. Itse tuotteet eli voimattomat vanhukset jäävät hunningolle ja kakkosiksi koko bisneksessä.

Vanhusten heitteillejättö kuulostaa pääministerin suulla lausuttuna vaan valvontaongelmalta. Oletetuille seksuaalirikollisille, eli ulkomaalistaustaisille ollaan pääministerin suulla valmiit toteuttamaan testi.

Nyt vaalikamppailu on jo siinä pisteessä, että eduskuntaryhmistä hoivaskandaalin kohdalla kokoontuu vain oppositiopuolueet muotoilemaan välikysymystä hallituksen toiminnasta.

Tuntuuhan se joskus turhauttavalta, kun käyttämilläsi sanoilla on niin monta merkitystä ja jokaiselle sanalle lisäksi oma vivahteensa tarkoitusperistä riippuen. Ei ihme että sanomisesti tulkitaan jopa päinvastoin kun itse olet asiasta ajatellut ja tarkoittanut.

 

 

Perstuntumalla?

Lauantai 26.1.2019 klo 18.27 - Kauko Niemi

Viime syksyiset seurakuntavaalit olivat ehkä elämäni ensimmäiset vaalit ylipäätään, joissa en mennyt normaalin kaavan mukaan perstuntumalla.

Noissa vaaleissa en tutkinut ehdokkaiden vaalilässytyksiä, vaan valitsin minun ja kirkon välisestä suhteesta kaksi asiaa, joilla ratkaisin kenelle ääneni annoin. Näiden must asioiden perusteella vaalikone pudotti heti kättelyssä yli 80 prosenttia ehdokkaista. Loppu olikin sitten helppoa.

Periaatteessa olin päättänyt, etten tee kompromisseja ja jos ei löydy ehdokasta, en tarvitse sellaista kirkkoa lainkaan, vaikka koko elämäni ajan olen ollut varsin myötämielinen kirkkoa kohtaan.

Ensi kevään vaaleihin ryhdyn rakentamaan jotain samanlaista ajattelua. Kaikki hyvät ideat ja ajatukset ovat tervetulleita. Kaikilta muilta paitsi ei ehdokkailta.

Eduskuntavaalit ovat toki monin verroin monimutkaisemmat kuin seurakuntavaalit.

Puolueuskollisuus ei ole ollut minulle kovinkaan kriittinen asia. Olen ehkä äänestänyt vuosien saatossa kaikkia mahdollisia puolueita. Koen, että puolue on poliittisen teatterin kulissit. Ja kuten on viime aikoina nähty kuinka ensimmäisen näytöksen kauniit kulissit puhtaasta ilmasta vaihtuivatkin hetkessä toisen näytöksen mustiksi syyttelyä korostaviksi synkkyydeksi ja samalla pienessä hetkessä näyttämöllä olivat kaikki puolueet. Ei tarvittu kuin tapahtumat Oulussa.

Ennen kevättä tulee kolmas ja neljäs näytös ja taas kulissit vaihdetaan sujuvasti kuin kansallisoopperassa, kun Nurmijärven varastosta haetaan jo muutaman kerran käytetyt kulissit. Miehitys toki saattaa vaihtua ja niin käy politiikassakin.

Vaalikoneet saisivat karsia muutaman kynnyskysymyksen pohjalta suurimman osan ehdokkaista kuten tapahtui seurakuntavaaleissakin. Vaatinee kuitenkin useamman koneen pyörittämisen.

Entäs sitten ne itse ehdokkaat? Miksei ole sellaista vaalikonetta, johon vaaditaan samanlainen psykologinen testi, kuin useimmissa muissa työpaikoissa vaaditaan ennen työsopimuksen solmimista?

Jonkinlainen raksi ruutuun lista pitäisi ainakin muodostaa. Kaikki tyhjän tyrkyt saisivat välittömästi ruksin ylleen. Naisten lehdet alkavat olla täynnä mitä ihmeellisimpiä juttuja. Kunhan saadaan nimi julkisuuteen poliittisesta intohimosta tai tavoitteista viis.

Silloin kun puvun muotisuunnittelijan nimi on tärkeämpi kuin poliittiset näkemykset ollaan jo sivupolulla. Jaana Pelkonenkin oli ennakkoon topakasti kokoomuksen ryhmäkuria vastaan Soini-äänestyksessä, mutta jätti lopulta äänestämättä ja oli tyrkyllä jokaisessa käänteessä linnanjuhlissa. Ihastukseni vaihtui kertaheitolla vihastukseksi.

Niin tuo Soinin käyttäytymisen puolesta-vastaan on edelleen erinomainen tarkistuslista ja tarkasti tallessa tässä ehdokashakuprosessissa.

Jopa ehdokkaiden makuuhuoneiden ovetkin avautuvat kohtalaisen helposti. Toimittajille sanoisin, että kannattaa miettiä, missä menee tuote/tekstimainonnan raja.

Niin eipä tule olemaan helppoa tämä valinta, mutta kuitenkin helpompaa kuin aikaisemmin. Vaalikoneet pyörimään ja jäljelle jääneiden googlaaminen. Netistä onneksi löytyy kunkin ehdokkaan ajatuksia, tekemisiä ja sanomisia vuosien varrelta, eikä vain viime hetken jonkun toimiston kampanja slogania, kun omat ajatukset eivät ole riittävän selkeitä.

Millaisella perstuntumalla sinä aiot valintasi tehdä? Kynnyskysymykseksi käytännössä syntyy, kuinka paljon investoit aikaa koko prosessiin. Ja onko lopputulos sen väärtti.

 

 

 

Helsingin Sanomat jumittui Antti Heikkilään

Sunnuntai 20.1.2019 klo 8.24 - Kauko Niemi

Helsingin Sanomat julkaisi jo kuudennen Antti Heikkilä -jutun. Hesari on pitänyt asiaa jatkuvasti esillä viisi viikkoa. Tuorein Antti Majanderin kolumni oli täysin vailla todellista sisältöä ja mitään lisäarvoa. Siinä ei ollut ainuttakaan uutta näkökulmaa. Näin vanhan toimittajan ajattelussa se oli mitään sanomaton palstantäyte. Olipahan saatu linkitettyä kaikki aiemmat viisi samasta aiheesta julkaistut jutut ja pidettyä Heikkilän upottamista pinnalla.

Nyt voisi ennustaa, että ensi tiistaina tai keskiviikkona Helsingin Sanomat julkaisee seitsemännen Heikkilä-jutun. Samaan aikaan kun kirjasta on painos loppu ja jo neljäs painos tulee kauppoihin heti ensikuun alussa.

Nyt jää ihmettelemään, että ottaako Hesarissa näin lujille tämä eräänlainen arvovaltatappio. Olen lukenut monta Heikkilän kirjaa ja monta muutakin kirjaa. Jokaisesta kirjasta löytää, kun oikein kaivaa, virheitä tai mieleisiään tulkintoja puoleen ja vastaan. Tässä tapauksessa tautalla täytyy olla muutakin kuin kirjan virheet mihin laatumediaksi itseään kutsuva Hesari on nyt jumittunut.

Olen seurannut Heikkilää jo yli 30 vuotta. Saanut hyviä ajatuksia ja ollut myös eri mieltä tai sanotaanko, että jotakin asioita en vaan kohdallani ole saanut toimimaan. Heikkilän sanoma on ihan selkeä, kun ei sorruta lillukanvarsiin. Suomessa on erittäin tasokas akuuttien tapausten hoito, mutta sairauksien hoito perustuu vain lääkitykseen. Siinä Heikkilä on enemmän kuin oikeassa.

Siis Heikkilän perusasetelma on hyvinkin kannatettava. Eiköhän jokaisen ihmisen perustavoite pidä olla lääkkeetön elämä ja omien toimien ja tapojen muuttaminen niin, että aiheuttaa mahdollisemman vähän tietämättään tai tietoisesti itselle terveydellisiä ongelmia. Se tulee jopa yhteiskunnalle edulliseksi. Tosin lääke- ja ruokateollisuudelle kalliiksi.

Mihin tämä sota olisi johtanutkaan, jos näkökulmaksi olisi otettu lääkkeetön elämä ja kannustettu ihmisiä elämään terveellisesti joko Heikkilän tai muiden terveyttä edustavien näkemysten mukaan. Ihmisen toiminnallinen muutos vaatii motivaatiota ja monta pientä askelta ja se tapahtuu käytännössä toisia tukien eikä riidellen.

Viestinnän kannalta asiaa pohdittuani epäilen, että Heikkilä on itse pitkälti syyllinen tähän purkaukseen. Hän on myös niitä tyyppejä, jotka eivät ymmärrä, eikä ole oppinut ymmärtämään median riippumattomia toimintatapoja.

Aivan kuin aikoinaan minun yksi esimieheni. Häntä jatkuvasti valistettiin, kuinka media toimii ja hän oli aina ymmärtävinään asian. Kuitenkin taas eräänä päivänä, kun hänen tehtävät muuttuivat hän marssi luokseni ja ilmoitti, että hänen nimityksensä pitää saada ensi torstain Helsingin Sanomiin. Ilmoitin, että kyllä se saadaan, mutta silloin se on maksettu mainos. Kerrotko kustannuspaikan, mistä mainosrahat otetaan.

Heikkilän tyylilaji on ollut jo vuosia räksyttävä. Nimiin ja yksittäisiin henkilöihin kohdistuva kommentointi on ollut jopa osin loukkaavaa. Heikkilän tyylilajilla ei saavuteta välttämättä hyväksyntää hyvälle asialle. Siltoja palaa moneen suuntaan. Heikkilän kommentti, ettei Suomessa saa ajatella vaan pitää totella, pitää erityisen hyvin paikkansa terveydenhuollossa, mutta omat ajatuksensa pystyy myymään tehokkaammin ilman räksytystä.

Vuosia jatkunut median ja eri asiantuntijatahojen kärjekäs arvostelu on erinomainen sytytyslanka tällaiselle räjähdykselle.

Palataanpa vielä tuohon perusajatukseen lääkkeettömästä elämästä. Sanalla elämä on suuri paino. Elämä ei ole koskaan yhden yön mittainen, johon medikalisaation on ihmisiä opettanut.

Itse olen vielä toistaiseksi lääkkeetön, yli-ikäinen vanha mies, enkä suinkaan virheetön, enkä aina kivutonkaan.  Varmuuden vuoksi pari esimerkkiä mitä lääkkeettömällä elämällä tarkoitan ja ymmärrän. Ymmärtääkseni Heikkilänkin perusajatus myötäilee myös seuraavia ajatuksia.

Aika ajoin kohollaan olevat verenpainearvot ovat huolestuttaneet vuosien varrella. Vaan en ole saanut itseäni niskasta kiinni. Nyt vuoden rupeaman jälkeen olen saanut faktista ja moneen kertaa toistettua tietoa, että paineeni on kiinni unesta ja nimenomaan syvästä unesta. Nyt kun aamulla katson Oura-sormuksen rekisteröimän uneni laatua, niin pystyn melkein 10 prosentin tarkkuudella sanomaan ennen paineen mittausta mikä on tulos. Olen kohta vuoden päivittäin mitannut ja rekisteröinyt tekemiseni, kuunnellut kroppaani ja asian toistuvuus on selvä - siis tämä on minulle lääkkeetöntä elämää, kun etsin unen laatua parantavia toimia.

Vuosien varrella useat eri lääkärit ovat viiden minuutin käynnin ja yhden mittauksen tuloksena kirjoittaneet suoraan vain loppuelämäksi verenpainelääkkeitä (huonolla menestyksellä). Ja ketään ei ole kiinnostanut etsiä todellista syytä.  Yksikään lääkäri ei ole ikinä kysynyt kuinka sinä nukut, vaikka yleisellä tasolla tiedetään syvän unen vaikutus verenpaineeseen.

Lääkkeetöntä elämää on myös se, kun 11 vuotta sitten kyllästyin jatkuviin flunssiin. Lopetin flunssarokotukset ja kaikkien buranien käytön, sillä uskomuksella, että kemia tappaa sisälläni vastustuskykykyyni vaikuttavat sekä huonot että hyvät bakteerit.

Aloin käyttämään D-vitamiinia satasen päivässä, sekä lisäsin sinkin käyttöä. Tietenkin olen kahden vuoden välein käynyt omalla kustannuksellani verikokeissa, ettei D-vitaminin kymmenkertainen yliannostus kansalliseen suositukseen verrattuna aiheuta liian suuria pitoisuuksia. Näinä vuosina on ollut yksi kahden päivän kurkkukutina ja parina vuonna yhden päivän niiskutus. Tämäkin on mielestäni järkevää lääkkeetöntä elämää.

Kenenkään ei pidä luulla, ettenkö ota lääkettä sinä päivänä, kun sitä oikeasti tarvitsen ja minulle selvitetään perusteellisesti lääkkeen vaikutusmekanismi, enkä vaan siksi että lääkäri määrää ja lääkkeellä voin laiskuuttani vain lievittää oireita enkä parantaa todellista tautia.