Paljastuskierteet ryöpsähtivät käyntiin

Perjantai 4.4.2014 klo 14.35 - Kauko Niemi

Kaksi mielenkiintoista avausta kirjojen kautta parin päivän sisällä. Tapaukset Kummola ja Soini.

Jokainenhan, jopa Soini tietää, että tällaisen jytkyn jälkeen asioita pengataan ja jokainen kivi käännetään. Aina on jollakin tarve, jopa vihjata asioista. Kummolan kohdalla en ole aivan varma, sillä hänen julkisuuden hallinta on niin alkeellisella tasolla.

Kirjan julkaisun jälkeen Kummolan on turha örähdellä yhtään mitään. Toki Kummola aiheutti itse kirjalle huikean kiinnostavuus asteen ja moninkertaisen julkisuuden.

Luulen, että Soinin arviot eivät ihan osuneet nappiin niistä vaikuttimista, joilla kirjalla pyrittiin. Jokainen on satavarmasti tiennyt, ettei Soinin terveys voi olla hyvä. Jokainen tietää satavarmasti, ettei Soinin terveys muutu yhdessä yössä, niin kui ei kenenkään muunkaan ihmisen. Jokainen on satavarmasti tiennyt, etteivät Soinin todelliset ajatukset ja julkinen populismi kulkeneet käsi kädessä. Oma kirja avaa nyt näitä saloja.

Kirja paljastaa, että todellisuuden ja populismin ero on ollut liian suuri ja se synnyttää epäluottamuksen kuilun. Toki aina on olemassa ero todellisuuden ja mielikuvien välillä, mutta toleranssi ei voi olla mahdottoman suuri. Liian suuri toleranssi paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin.

Nyt Soinikin tietää mitä on elää kaksoiselämää. Siis samanlainen tunne kuin kellä tahansa homolla. Soinin olisi nyt helppo samaistua yksilön ristiriitaisessa tunnemaailmassa elämisessä ja kääntää kelkkansa tasa-arvoisuuden kannattajaksi.

Molemmat herrat ovat nyt liipaisimella ainakin seuraavan puoli vuotta. Enkä usko, että kumpikaan tästä selviää kunnialla.

Suomen fiksuimman ihmisen valinta on helppo

Lauantai 15.3.2014 - Kauko Niemi

Jos minun pitäisi valita juuri nyt Suomen fiksuin ihminen, niin valinta olisi harvinaisen helppo. Hän on piispa Irja Askola.

Askolan eilen iltainen kommentointi Stradassa Kristuksen morsian elokuvaa ja tämän päivän Helsingin Sanomien haastattelu ovat sen tasoista kiihkotonta pohdintaa, että sitä soisi tulevan vastaan useamminkin.

Askolan ajatukset ovat laaja-alaisia, kiihkottomia, hyvin perusteltuja ja kaiken lisäksi selkeän ymmärrettäviä.

Askolan persoona riisuu ylilyönnit. Kummassakin esimerkkitapauksessa toimittajat pysyvät asiassa ilman äärimmäisyyksiin vietyjä kärjistyksiä. Ja se johtuu Irja Askolan persoonasta ja tavasta kohdata ihminen aidosti.

Itse olen kerran haastatellut häntä juttua varten. Tein kotiläksyni huomattavasti keskivertoa paremmin. Paremmin kuin vaikka ennen pääministerin haastattelua. Enhän voi mennä näin fiksun ihmisen pakeille valmistautumatta.

Omalla kohdallani hyvästä ennakkovalmistelusta huolimatta jäi itselleni epäselväksi pitääkö min teititellä vai voinko sinutella. Tämäkin ratkesi fiksulla tavalla. Istuin yksin odottelemassa sisään käynnissä. Askola tulee itse noutamaan minut työhuoneeseensa ja huikkaa iloisesti jo kaukaa, että sinä olet varmaan Kauko. Siinä selvisi sinutellaanko vai teititelläänkö.

Fiksuus kumpuaa aitoudesta. En ole kohdannut sellaisia viestejä, joissa Askola puhuisi itsensä pussiin. Tänään yhtä, huomenna toista – ota siitä nyt selvää mentaliteetilla. Askolan viesteihin ei ole sisällytetty puppusanagenaraattorilla tuotettua propagandamössöä, eikä piilotettu asioita rivien väliin.

Yritysviestinnän taktikoinnissa kun esimerkiksi lasketaan kuinka monta kertaa haastattelussa pystyy toistamaan yrityksen tietyt avainsanat. Lopputulos on luonnoton ja epäuskottava. Sellaisen haastattelun esillepano vaatii toimittajan rankkaa toimittamista. Ja yrityksen puolella alkaa peli - kuinka minä mieleni pahoitin.

Minulla on joskus tarve löytää paikasta A paikkaan B muttei aina kartalla

Maanantai 10.3.2014 klo 10.19 - Kauko Niemi

En keksi mitään tarvetta ilmoittaa esimerkiksi Helsingin Sanomille omia sijaintitietojani. Tästä syystä en voi ladata esimerkiksi HS mobiiliversiota. Jos en anna lupaa käyttää sijaintitietojani en voi ladata ohjelmaa.

Oma tietoturvani on tärkeämpää kuin päivän pizza-tarjoukset. Oma julkinen sijaintitietoni on se jonka tällä hetkellä karsin pois, ja hyväksyn vain palvelut, joissa sijaintitieto on välttämätön. Esimerkkinä vaikkapa Parkman paikoitusohjelma. Sen käyttämä paikkatieto tietää automaattisesti minkä hintaisella alueella auto on paikoitettuna ilman erillisten koodien näpyttelyä.

Paikkatieto on turvallisuuden kannalta kokolailla vaarallinen tieto. Joku seuraa sinua ja tietää missä liikut, onko se välttämätöntä? Joku tietää milloin asuntosi on tyhjä, onko se välttämätöntä nykyaikana? Ei todellakaan.

Jos joku palveluntuottaja on sitä mieltä että ota tai jätä, niin kannattaa jättää. Toisaalta käyttäjän valinnanvapaus toisi paitsi lisää käyttöä palvelulle niin se luo erinomaista brändin tukemista.

Kokeilin paluuta vuodentakaiseen

Sunnuntai 2.3.2014 klo 11.02 - Kauko Niemi

Aloitin eilen aamulla päivän pakkosyötetyllä, paperisella Hesarilla. Siis ihmiskoe vuoden takaiseen tilanteeseen. En myöskään avannut mitään bittivärkkiä, ennen kuin aloin sotkeentua painomusteeseen.

Montaakaan sivua ei tarvinnut selata, kun äkkiä tunsin kuinka passiivista painetun lehden lukeminen onkaan. Otat vastaan vain sen mitä toimittaja on päättänyt asiasta kirjoittaa. Ota tai jätä.

Tunnetta en ollut aiemmin tiedostanut. Siis uutiskulutukseni (satun olemaan uutisnarkomaani) on vuodessa muuttunut melkoisesti, sen jälkeen kun paperille painetut uutiset lakkasivat putoamasta postiluukustani.

Paperilehteä lukiessani syntyi koko ajan tarve katsoa mitä muut ovat asiasta kirjoittaneet, millaisia kommentteja lukijat ovat antaneet, tarkistaa ovatko faktat todella näin paljon erilaiset mitä minun käsitykseni asioista ovat.

Ei, vaan piti jatkaa annettuina uutisina. Tunne oli todella yllättävä, enkä sitä ole aiemmin tiedostanut. Joskus nettipolut saattavat olla hyvinkin pitkiä ja kiemuraisia kun jonkun asian ympärillä pyörii. Facebookista bloggareihin ja sitä kautta niin sanottuihin virallisiin totuuksiin ja kaikkea siltä väliltä.

Näköjään luen siis uutisia, asioita, enkä tiettyä mediaa. Käsitykseni asioista syntyy useamman lähteen tiedoista. Enkä usko tällä hetkellä, että joku media olisi jatkuvasti parempi kuin joku toinen.



ps. Helsingin Sanomat tuputtaa väkisin painettua lehteä. Olen ilmoittanut sekä kirjallisesti että soittamalla, etten halua tätä niin sanottua lahjaa. Seuraavalla yhteydenotolla lienee ryhdyttävä uhkailemaan, että lopetan sähköisen tilauksen, jos paperin tulo ei lopu.

Tänään on helppo tulkita mediatalojen säälittävää asenneilmastoa

Perjantai 28.2.2014 klo 12.33 - Kauko Niemi

Mediatalot riemuitsevat tänään uutisoidessaan omaa alaansa. Printti pitää pintansa. Hesari hehkuttaa printin ylivoimaisuutta. Allerin Aalto-Setälä vakuuttaa Facebookissa, ettei printillä ole mitään hätää.

Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan painettujen lehtien lukijamäärät putosivat 3,2 prosenttia puolen vuoden takaisiin lukuihin verrattuna. Pudotusta on tapahtunut ainakin kuudessa viimeisessä mittauksessa.

Tämä on siis riemunaihe ja juttujen "omalehmä ojassa" näkökulma. Se on myös itsensä pettämistä silloin jos ohjaa ajattelua, ettei muka olisi mitään hätää, eikä

Jos lehdet olisivat uutisoineet jotain muuta toimialaa kuin omaansa, olisi aivan varmasti otsikoihin noussut, että tablettien käyttö uutisten kulutuksessa kasvoi 987 prosenttia ja matkapuhelinten 243 prosenttia ja reilusti yli puolet käyttää viikoittain pc:tä uutiskulutuksessaan. Ja näiden lukujen pohjalta huiman synkkiä spekulaatioita tulevaisuudesta.

Tällainen tyytyväisyys on kehityksen este ja varsin vaarallista kuplan rakentamista. Nyt on aika laskea muutosten kulmakertoimia ja arvioida milloin on paskat housuissa, ellei sähköisiin toimintamalleihin satsata.

Tarkkaan en tunne tutkimuksen metodeja. Väkisinkin ja jo vanhasta kokemuksesta herää aina kysymys kuinka paljon näitä lukuja pystytään manipuloimaan erilaisilla kampanjoilla.

Tänä aamuna luukustani tipahti jälleen Hesarin paperiversio. Olen sen aiemmin kieltänyt sekä kirjallisesti että suullisesti soittamalla Sanomien asiakaspalveluun. Heillä on joku käsittämätön vimma tuputtaa paperilehteä. Ketä tässä vedätetään mainostajia vai statistiikkaa.

Ehkä tänään esitän Hesarille uhkavaatimuksena sähköisen tilauksen lopettamisen, jos printtiversio ei lopeta täyttämästä jätepaperipussiani.

Hot ass

Sunnuntai 9.2.2014 klo 22.05 - Kauko Niemi

Toyota vaihtoi vuosi sitten kuusi vuotta vanhaan Yarikseeni kustannuksitta oikean etupenkin. Pelkääjän puolen istuimen lämmitys kuumeni ja jopa sulatti reiän istuimeen. Sekä reiät kahteen kyydissä olleiden ihmisten takkeihin.

Toyota selitti tuolloin, että he haluavat tutkia mistä näin harvinainen vika voisi johtua. Tuolloin annettiin ymmärtää, ettei vastaavaa vikaa ole aiemmin tullut vastaan.

Penkinvaihto tapahtui sujuvasti heti kun uusi istuin oli saatu maahan. Samoihin aikoihin Huomattiin myös takeissa olevat reiät, joiden kuvat lähettiin Toyotalle. Mitään kannanottoa tai kommenttia heiltä ei takkien suhteen herunut.

Viime viikolla levisi maailman laajuisesti uutinen, että Toyotan penkinlämmittimet ovat palovaarallisia.

Otin yhteyttä Suomen Toyotaan, mistä asiakassuhdepäällikkö Rani Palmu selittää, ettei minun tapauksellani ja uudella tapauksella ole mitään yhteyttä, eivätkä he näin ollen palaa asiaan eikä takkien korvausasiaan.

Asiakkaana tietenkin minulle on aivan sama mistä syystä istuin palaa ja polttaa matkustajan vaatteisiin reikiä. Se vaan on minulle auton istuimen tekninen vika. Auton, jonka on valmistanut Toyota jossakin päin maailmaan. Luultavasti Ranskassa.

Hesarin testin mukaan minun kannattaisi opiskella Insinööriksi ? näin olen epäillytkin.

Keskiviikko 29.1.2014 klo 12.54 - Kauko Niemi

Tämän päiväisen testin tulos: Tekniset ja luonnontieteelliset ongelmat kiehtovat sinua. Haluat ymmärtää, minkälaisen logiikan mukaan laitteet toimivat. Jo lapsena purit vanhempiesi kielloista huolimatta vempaimia osiin nähdäksesi, miten ne on koottu. Insinööritietteitten laajasta kirjosta voisi löytyä sinulle koulutusala. Uusien koneiden suunnittelijaksi saat hyviä valmiuksia tekniikan ammattikorkeakoulututkinnon kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelmasta, jossa opiskelu kestää neljä vuotta. Jos olet kiinnostunut käytännön tietotekniikasta, ammattioppilaitoksien tietoliikennetekniikan perustutkinnon suoritat kahdessa-kolmessa vuodessa.

Aikoinaan muutin taloon, jonka sauna ei lämminnyt tarpeeksi. Rakentaja vähätteli minun saunatottumuksiani, ettei sen nyt niin kuuma tarvitse olla. Lainasin silloiselta työnantajaltani Honeywellilta lämpöpiirturia, joka piirsi 15 eri anturin mittaamaa saunan lämpötilaa 24 tunnin ajan. Komean viileä saunakäyrästö.

Faktat olivat korutonta kerrottavaa, kun korkein lämpötila oli 63 astetta. Tämän jälkeen rakentaja rakensi saunan uudestaan ja kas siellä oli nautinnolliset löylyt.

Ja mitäs sanotte viimeaikaisista toiminnastani olisiko minusta oikeesti insinööriksi. Tänään olen mitannut nelisen tuntia langattoman lähiverkon nopeuksia ja todennut Surface tablettini langattoman nettiyhteyden putoavat dramaattisesti, kun kytken bluetoothin päälle, saati kytken jonkun langattoman laitteet vielä toimimaan.

Hankin uuden kaapelimodeemin, jossa taajuutta pystyy nyt vaihtamaan 2,4 GHz viiteen gigaan. Sattuu näet Surfacen wlan- ja bluetooth antennit ja koodinpätkät olemaan niin kelvotonta toteutusta, että samalla taajuudella toimiessaan ne sotkeentuvat näppäryyteensä.

Se on kuitenkin mahdollista tehdä ihan kunnollisestikin. Nokian Lumioissa on parhaimmillaan seitsemän eri antennia ja kykenevät hoitamaan erilaisia tehtäviä ihan sulassa sovussa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, etten tabletilla voi katsoa keittiön pöydällä aamu-tv:tä ja kuunnella lähetyksen ääntä langattomasta kaiuttimesta.

Toinen lähiajan insinööricase. Eilen onnistuin vihdoin ja viimein saamaan yhtenäisen maailman kotikoneen, tabletin ja puhelimen välille. Soitin Microsoftin tukeen muutamia kertoja ja sain aina erilaisia vastauksia. Luin varmaan satoja nettisivuja, joissa vain kerrottiin, että voit tehdä sitä sun tätä, muttei perusperiaatteita miten.

Insinööri luonteeni rupesi vihdoin ja viimein tietämään mitä pitää tehdä, kun tajusin mihin kaikki perustuu. Microsoftin tuen lohdutus, siitä, ettei sinun tarvitse ymmärtää perusteita, sillä kyllä ne tiedot siellä pilvessä yhdistyvät, eivät juurikaan auta jos en ymmärrä mitä tietoja siellä yhdistellään. Tämän kaiken pystyisi kertomaan puolessa A4:ssä, joka jälkeen, ainakin insinöörikäyttäjä pystyy päättelemään tekemisiään.

Mutta kun markkinointimielessä kaiken pitää näyttää niin helppokäyttöiseltä, vaikkei olekaan. Kunnon manuaalit takaisin!

Ihmiskoe D-vitamiinilla

Maanantai 13.1.2014 - Kauko Niemi

Ihmiskoe itselläni kertoo, että minun seerumin d-vitamiinipitoisuus on 101,0. Terveystalo, missä mittaus tehtiin antaa minimiarvoksi 50 nmol/l ja maksiviitearvoa Terveystalolta ei anneta.

Suomalaiset suositukset poikkeavat kansainvälisistä suosituksista, joissa S-D-25:n tulee olla yli 75 nmol/l, mutta kuinka paljon yli, siitä ei vallitse vielä yksimielisyyttä. Yhdysvaltain endokrinologiyhdistyksen suositus on 75–150 nmol/l.

Siis yhdysvaltalaisen mittapuun mukaan olen hieman alle keskitason. Suomalaisen mittapuun mukaan voin sanoa, ettei minulla ole d-vitamiinin puutosta.

Ihmiskokeeni on nyt kestänyt 3,5 vuotta. Siis mistään parinpäivän tempusta ei ole kyse. Ensimmäiset kaksi vuotta söin d-vitamiinia 100 µg päivässä. 50 aamulla ja 50 illalla. Nyt reilun vuoden säännöllisesti 50 aamulla ja satunnaisesti 50 illalla. Siis ihan mututuntuman mukaan keskimäärin 75 päivässä, sillä en ole pitänyt kirjaa iltapillereiden määrästä.

Näin siis reagoi minun kroppani D-vitamiiniin. Pillereihin ja melkoisen runsaaseen ulkona olemiseen ja kohtuulliseen liikuntaan. Liikunnan kirjanpitoni kertoo, 2,5 vuoden ajalta, että liikuntaharjoitteita on keskimäärin tunti päivässä, johon lisätään aktiivinen arkiliikunta.

Ruokavaliotakaan ei voi tässä yhteydessä väistää. Karppaan omalla tyylilläni. Siis reilusti vähemmän hiilareita kuin keskiverto ihminen. Leipä, riisi, pasta ja perunat eivät kuulu ruokavaliooni kuin satunnaisesti. Nämä loppuivat vuonna 1998.

Ruokailuun eivät kuulu myöskään punainen liha, einekset, valmisruoat eivätkä ravintolat kuin satunnaisesti. Ehdoton en ole missään suhteessa. Esiinnyt kaikkiruokaisena kaikissa paikoissa ja sitten teen vain hiljaiset valintani.

Mielikuva- ja tavoitetasolla minun ruokaympyräni on kolmannes rasvaa, kolmannes protenia ja kolmannes hiilareita.

Asioita, joilla voi olla merkitystä myös vallitsevaan tilanteeseen on se, että en ole tänä aikana käyttänyt yhtään kemiallista lääkettä. Kaiken maailman buranat olen kieltänyt itseltäni kokonaan. Muuhunkin lääkitykseen suhtaudun kielteisesti sillä perusteella, että kasvatan omaa luontaista vastustuskykyä.

En myöskään tupakoi enkä juurikaan käytä alkoholia. Viime mainittua ehkä 10-15 annosta vuodessa.

D-vitamiini keskustelu käy kuumana ja sen vaikutus melkein kaikkeen kirjoitustasolla on positiivinen. Itse pystyn varmuudella sanomaan, että tämän 3,5 vuoden d-vitamiinikuurin aikana minulla ei ole ollut flunssaa, nuhakuumetta tms. En myöskään ole ottanut yhtään flunssarokotetta.

Aika sitten tulevaisuudessa paljastaa, mitä sivuvaikutuksia tällä ihmiskokeella on ollut. Se ainakin tiedetään, että kemiallisilla lääkkeillä on aina noin 20 erilaista sivuvaikutusta, joskus suurempiakin itse tarkoitus.

Kahta tuntia vaille tunti

Keskiviikko 1.1.2014 - Kauko Niemi

Viime vuoden liikunnallinen saldo oli 349 liikuntasuoritetta, joihin investoin aikaa 363 tuntia oman kirjanpitoni mukaan. Vuositasolla kahta tuntia vaille tunnin päivittäistä keskiarvoa. Tähän ei siis ole laskettu niin sanottua hyötyliikuntaa, vaikkapa vain kotiin tuloa ja kotoa lähtöä, jolloin hissittömän talon portaikossa on otettava 96 porrasta ylös tai alas.

Eniten aikaa käytin viime vuonna uimiseen. Uintikilometrejä kertyi 160 km, mikä on 51 kilometriä enemmän kuin vuonna 2012. kirjanpidosta löytyy toki patikointia, kävelylenkkejä, fillarointia, keilausta, kuntosalia jne. Yhden lajin ihminen en siis ole, enkä missään lajissa hyvä. Ylläpidän liikettä, sillä uskon, että liike on lääke.

Teen mielelläni ihmiskokeita itseni kanssa sekä liikunnassa että monessa muussakin, oppiakseni ymmärtämään mikä sopii minulle ja mikä ei. Mikä asia toimii käytännössä ja mikä ei. Opettelen siis jatkuvasti kuuntelemaan itseäni.

Olen sen verran oppinut, että kaikki muutokset ravinnossa ja muussakin kestää noin kuusi viikkoa, ennen kuin todellisia tuloksia näkyy. Oletpa sitten pudottamassa painoa, kasvattamassa lihasvoimaa, muuttamassa ruokavaliota tms, oikotietä ei ole onneen. Tai pian olet palannut entiseen kuosiin.

Tällä hetkellä pisin ihmiskoe on nyt kestänyt kohta 3,5 vuotta. Tässä ihmiskokeessa on tavoitteena vastustuskyvyn parantaminen. Nyt on kulunut 3,5 vuotta viimeisestä flunssasta. Lopullista totuuttahan kukaan ei tiedä onko tämä vain sattumaa, mutta ajatuksenani oli tuolloin liikunnan lisäksi pitää vatsani mahdollisimman hyvässä bakteeritasapainossa, lisätä D-vitamiinin ja sinkin käyttöä sekä käsihygieniaa. Olen myös laistanut kaikki flunssarokotteet.

Ehdoton kielto itselleni oli kaikkien särkylääkkeiden käyttö, koska ne tappavat sekä hyvät että huonot bakteerit. Ja luojan kiitos en ole tarvinnut muutakaan lääketieteellistä kemiaa. Lisäsin maitohappobakteerien käyttöä ja sellaisten luontaisten ravinteiden käyttöä, jotka sisältävät hyviä bakteereita.

Nyt olen puolisen vuotta käynyt hermoratahieronnassa, jolla aktivoidaan ja edesautetaan kropan omia luonnollisia toimintoja.  

Ruokavalioni on vähähiilihydraattinen. Oman tien karppaaja, jonka pitäisi ottaa hieman tiukempi ote viljatuotteita kohtaan.

Päivittäinen D-vitamiiniannokseni on noin kymmenkertainen viralliseen suositukseen verrattuna. Sinkki ja muut vitamiinit ohjeiden mukaan.         

Alkavan vuoden liikunnallinen tavoite ajallisesti olkoon samaan tasoa. Tosin ajallisesti minulle vapautuu jonkun verran lisää mahdollisuuksia jopa kasvattaa liikunnan määrää. Pitkään olen paininut kuinka saisi tekemisiin enemmän sykettä. Liikunnan myönteinen vaikutus jää vähäiseksi in ilman sykkeen nousua ja hikeä. Siinä tavoitetta alkaneelle vuodelle.

Yllätä

Sunnuntai 1.12.2013 klo 14.04 - Kauko Niemi

Jos haluat tehdä todellisen vaikutuksen, niin yllätä tavalla tai toisella niin hyvässä kuin pahassa. Varmasti sinut tai yrityksesi muistetaan tämän jälkeen.

Joskus voi yllättää kolmekin kertaa peräkkäin, niin kuin teki vakuutusyhtiöni Pohjantähti. Viime viikolla huomasin yllättäen muutaman päivän päästä vahinkoilmoituksen tekemisestä tililtäni, että sinne oli putkahtanut 42 euroa enemmän rahaa kuin mitä vahinkoilmoituksessani oli esittänyt. Siis ihan oikeasti plus-rahaa siinä vaiheessa kun mielessäni arvelin, että mitenkähän siellä asiaan suhtaudutaan.

Ehkä vakuutusyhtiölle minun ajatuksissani yllättäminen on helpompaa, sillä aiemmissa vakuutusyhtiösuhteissani pienten asioiden hoitaminen on kestänyt kahdeksankin kuukautta.

Hyvällä palvelulla ei yllätetä, koska se on oletusarvo. Yllättäviä palvelukokemuksia voi saavuttaa, kun palvelutasoa ei ole standardoitu tiukkaan pilttuuseen. Myyjällä pitäisi olla pieni liikkumavara tai vaan ihan tilannetajua saada asiakas kokemaan oletusarvosta poikkeavaa. Ja se ei ole kurssilla opetettu tekohymy tai hyvää päivänjatkoa toivotus.

Miltä tuntuisi, jos myyjä sanoisi, että annankin tänään sinulle 5 euron alennuksen kun sinulla tuollainen kiva sininen takki. (tuona päivänä kaikki sinitakkiset saavat alennuksen)

Summahan ei ole välttämättä suuri, mutta varmasti leviäisi somessa siinä missä Stockmannin ilmapallo-case.

Yllättäminen on taitolaji ja vaatii nopeaa tilannetajua. Erityisen haasteelliseksi se muuttuu taas näinä aikoina, ennen joulua, kun viranpuolesta, sukulaisuussuhteen, vastavuoroisuuden tai jonkun muun takia pitää muistaa jotakin niin kuin aina ennenkin. Tällaisessa muistamisessa toteutetaan oletusarvoa, eikä se ketään oikeasti yllätä.

Pian kierrätyskeskuksissa, huutoneteissä ja kirppiksillä on taas avaamattomia paketteja, jotka eivät yllättäneet eivätkä muutenkaan osuneet eikä upottaneet.

Media ajaa ylilyönneillä itsensä karille

Torstai 7.11.2013 klo 14.55 - Kauko Niemi

Julkisen sanan neuvosto saa käyttöönsä järeämpiä aseita torua lehdistön ylilyöntejä. Englannissa mennään vielä pidemmälle ja siellä, sananvapauden tyyssijassa pääministerinkään pokka ei pitänyt niin kuin Hyacinth Bucketin tapauksessa olemme brittiläisittäin tottuneet.

Median olisi jo kiireen vilkkaa ymmärrettävä, ettei sen valta-asema ole entisellään. Ettei tulevaisuutta ja menestystä mitata kävijämäärillä ja sivulatauksilla. Viimeksi mainitut ajavat vain ylilyönteihin, joita nyt on harvase päivä muissakin kuin iltapäivälehdissä. Juuri tämän takia lehdistö sahaa omaa oksaansa ja jos nyt käyttöönotettavat suitset eivät tehoa, joudutaan ajan mittaan rajoittamaan median väärin käytettyä vapautta.

Järisyttäviä muutoksia mediakentässä on muutamia, joita kannattaisi miettiä syvällisemminkin. Menestyksen mittarit pitää muuttaa, jos halutaan, ettei toiminta ohjaudu täysin hakoteille. Kävijämäärien mittaus on iankaikkisen vanha jäänne paperilehtien ajalta. Levikillä perusteltiin mainostajille kuinka hyvä mainosväline kukin lehti on.

Tuohon aikaan tehtiin mammuttikampanjoita muuta kerta vuodessa. Nyt mainostajat hakevat sopivia tapoja olla jatkuvasti läsnä suoraan kuluttajiin. Mikäs siihen on sen parempi kuin netti. Vanhanmallisen mainonnan haikaileminen on medialle suuri harha samaan aikaan kun entiset mainostajat tekevät itseään tykö netissä. Miksi ihmeessä siinä tarvitaan jotain välittäjää.

Ennen myös perusteltiin valintoja, että reklaamin ympäristö on osa mainosviestiä. Nyt tuota ympäristöä sabotoidaan sisältä päin ylilyönneillä, puolivillaisilla väittämillä, tarkistamattomilla tiedoilla, puolitotuuksilla.

Vanhasta kunnon journalismista on enää toteutettavissa luottamus. Kuka tahansa pystyy tarkistamaan netistä taustoja, luomaan oman kantansa asioihin. Jokaisen jutun hyvyys ja sitä kautta myös median hyvyys pohjimmiltaan mitataan kuinka luotettava se on. Luottamuksella erottautuminen pitäisi olla jopa helppoa, koska netti on täynnä kaiken maailman tietoa. Luottamusta ei kuitenkaan rakenneta ylilyönneillä.

Neljännen valtiomahdin auktoriteetti on nykymaailmassa varsin helppo murtaa ja se on jo käytännössä murrettu muutama vuosi sitten, vaikkeivat kaikki toimitukset ole sitä itse vielä huomanneet.

Olen muutamaan otteeseen veikannut seuraavaksi suureksi romahdukseksi Sanomaa. Siellä on ollut ja edelleen kehittynyt samanlainen ylimielisyys läpi organisaation kuin Nokiassa. Nokia tiesi paremmin kuin käyttäjät mitä puhelimessa tarvitsee olla. Nokia tiesi paremmin kuin käyttäjät miten puhelinta pitää käyttää. Asiallinen ja rakentava vuorovaikutus ulkomaailmaan hiipui jo viime vuosikymmenen puolivälissä. Nokian nousu oli aikoinaan nimenomaan vuorovaikutusta suomalaisten korkeakoulujen, operaattoreiden ja käyttäjien kanssa.

Asennevamma oli myös IBM:n kohtalo 1990-luvun alussa, kun ei suostunut kuuntelemaan markkinoita, vaan vähätteli niitä, jotka lähtivät pc-kelkkaan.

Median pariin palatakseni YLE:n radiouutisissatulosjulkistuksen yhteydessä Sanoman Harri-Pekka Kaukonen (nelosesta) sanoo, että teimme hyviä uutisia, mutta ne eivät löytäneet katsojia. Siis norsunluutornista kuuluu viesti, että kansa on tyhmää kun ei ymmärrä mitään hyvistä uutisista. Jos joku tuote syntyy omasta itseriittoisuudesta, eikä mene kaupaksi, niin se ei vaan ole silloin hyvä. Ei ainakaan Sanoman taustavoimilla.

Juuri nyt tätä kirjoittaessa luin Kirkko&Kaupunki-lehteä. Voisin hyvinkin sanoa, että lehti on tällä hetkellä suomen paras journalistinen tuote. Lukijakunnasta valtaosa on passiivisia, mutta silti kirkon jäseniä. Heitä ei todellakaan kannata syyllistää ja härnätä kirkon virallisilla, teologisilla opeilla, vaan pitää heidät kirkon lähellä yllättävillä ja mielenkiintoisilla näkökulmilla.

Tämä lehti ei trollaa ylilyönneillä, vaan avaa ajankohtaisia asioita yllättävistä näkökulmista. Yllättävä asia tai näkökulma on Kirkko&Kaupunki-lehdelle ehkä normaalia helpompaa, kun lukijoilla on erittäin pinttyneet ja yksioikoiset ennakkokäsitykset kirkosta ja sen lähipiiristä.

Pieniä myönnytyksiä metro-vihaajille

Perjantai 18.10.2013 klo 18.10 - Kauko Niemi

Windows 8 on siis tänään saanut ensimmäisen päivityksen 8.1. Microsoft kertoo innoissaan, että käynnistysnappula on tullut takaisin. Käynnistysnappulan puuttuminen vasemmasta alanurkasta oli kuitenkin verrattain pieni murhe.

Pientä muutakin myönnytystä on annettu ja nyt alan innolla odottamaan Windows 8.2 versiota ja uusia myönnytyksiä. Niitähän on pakko tulla kun windows-kato kasvaa.
Nyt minun koneeni avautuu suoraan työpöydälle. Mahtavaa. Oikeesti ei vähääkään kiinnosta värit ja vilkkuvat nappulat, jos työskentelyn matkaan tulee turhia vaiheita. Värivalojen viehätys katoaa kahdessa viikossa.

Käytän joka päivä yli kymmentä eri ohjelmaa ja/tai toimintaa selaimella. Keskimäärin aina on avoinna seitsemän eri ohjelmaa. Yritin opetella metron hyödyntämistä, mutta emme olleet yhteensopivia ja siirryin vanhan hyvän työpöydän käyttöön.

Mielihyvin voin tunnustaa, että olen ollut väärässä, jos todella olen väärässä, enkä osaa hahmottaa metromaista lähestymistä. Silloin kun tekstiä tuotetaan yhdellä ohjelmalla, kuvia käsitellään tapauksesta riippuen 2-3 ohjelmalla, kuvia ja tekstejä yhdistellään tai niitä sijoitellaan päivitettäville sivustoille. Jatkuvaa hyppimistä ohjelmistojen ja tiedostojen välillä. Päivän hallinta on jatkuvasti avoinna sähköpostin ja kalenterin muodoissa ja nettiradio on aina taustalla sekä kolmen eri facebook-tilin hallinnointi ja sisällöntuotaminen.

Varovasti oli laskevinani, että jos käyttäisin konettani metro-näkymän kautta se tarkoittaisi vähintään 700-800 ylimääräistä klikkausta tai sipaisua päivässä.
Minä lasken käyttöliittymän hyvyyden ja toimivuuden klikkausten määrällä. Työn pitää olla yksioikoista tai ainakin pystyä rakentamaan oikopolkuja ja ohittamaan turhat värivalot.

Itse asiassa opin tämän periaatteen jo 1999, kun Talentumin ja Soneran yhteisyritys WOW:iin rakennettiin mahtavan hienoja julkaisupaikkoja ja heti 4-5 klikkauksen jälkeen saavutit mahtavaa journalistista sisältöä. Ja kuitenkin kaikki tilastot osoittivat ja varmaan osoittavat vieläkin, että ani harva käyttäjä klikkaa enää kolmatta kertaa samaa asiaa, jos ei kahdella klikkauksella asia avaudu niin olkoon.

Samoin kävi ja käy edelleen, että kaiken maailman tiiserilinkeillä ei sivuston sivulatausmääriä juurikaan kasvateta. Ainoastaa rakennetaan hankalaa kuvaa käyttökokemuksesta. Keep simple!

En tunne Microsoftin markkinatilannetta kovin tarkkaan, mutta uuden päivityksen viestit kertovat, kuinka voit olla yhteydessä ystäviisi ja jakaa kuvia kavereille jne jne.
Minulla kun on ollut käsitys, windowsin tärkein käyttäjäkunta on ollut ammatillisessa ja yrityskäytössä. Kuinka tärkeää heille on tietää jatkuvasti mitä ystävät puuhaavat. Jos windowsin kehitys jatkuu viihteen ehdoilla tuottavaa työtä vaikeuttaen, niin sitten joutuu tietotekniikkani uuden arvioinnin kohteeksi.

ps
päivitys tänään vain varovasti tablettiin. Tuotantokone myöhemmin ja läppäri vielä seiskalla.

Kaksi vuotta reilu tunti päivässä - rollaattori-iässä

Maanantai 16.9.2013 klo 11.20 - Kauko Niemi

Tänään on kulunut tasan kaksi vuotta, kun ryhdyin taltioimaan 16.09.2011 nykyiseen palveluun kaikki liikuntasuoritteeni. Toki olen aiemminkin motivoinut itseäni samalla tavalla, mutta kun sovelluksia tulee ja menee, niin samalla tulevat ja menevät minunkin tietoni.

Kaksi vuotta sitten Suunnon Movescount kysyi mottoani ja silloin kirjoitin, enkä ole sitä muuttanut:

- Liike on lääke. Terveyttä ja hyvinvointia. Kilpailen vain itseni kanssa. Tavoitteena kuolla terveenä.

Olihan tuolloin huolestuttavampikin, tuohon yllä olevan määritykseen mahtuva yksityiskohta. Lievästi kohollaan oleva verenpaine, johon lääkärien yksioikoinen kanta oli pillereitä ja pillereitä. Kirjoitin tuolloin itselleni toisenlaisen reseptin, joka on palauttanut paineet normaaleiksi.

Toinen havaittava piirre on ollut se, etten ole 2,5 vuoteen sairastanut yhtään flunssaa. Siihen taas saattaa olla osasyynä, että aloitin tuolloin D-vitamiinin säännöllisen käytön. Sekä enemmän ja vähemmän säännöllisen sinkin ja maitohappobakteereiden käytön. Nämä yhdessä liikunnan kanssa lienee sopiva vastustuskyvyn kehittäjä - minun tapauksessani.

Ruokavalion suhteen olen valikoiva. En käytä juurikaan valmisruokia sen enempää kaupasta kuin ravintoloistakaan ostettuna. Ainakin valinnoissani on vähemmän lisäaineita ja vähemmän suolaa, jonka käyttöä on syytä valvoa verenpaineen takia. Alkoholiannokset kahdelta vuodelta taitavat mahtua kahden käden sormiin.

Olen ollut karppaaja 15 vuotta tosin omien tuntojeni mukaan täysin omaa kroppaani kuunnellen. Pääsääntöisesti ruoka-aineista puuttuvat leipä, peruna, pasta ja riisi. Absolutisti en ole tässäkään asiassa. Ajatukseni mukaan hyvä ja oikea bakteerikanta suolistossa ylläpitää vastustuskykyä. Olen lisännyt maitohappobakteereiden käyttöä muodossa tai toisessa ja vältän viimeiseen asti tulehduskipulääkkeitä ja muita kemiallisia pillereitä, jotka tappavat sekä pahat että hyvät ja tarpeelliset pöpöt.

Tosin olen vain kerran kieltäytynyt lääkärin kirjoittamasta reseptistä viime helmikuussa kun kaaduin suksilla ja yhden selkänikaman etuosaan tuli murtuma. Tämä myös rajoitti jonkin verran ja jonkin aikaa liikunnan riemua.

Läheskään aina ei meinaa ymmärtää, että olen jo rollaattori-iässä.  Tunnin treeni tarkoittaa, että toinen tunti pitäisi pyhittää venyttelyyn ja palautuksiin.

Mikä on sitten ollut liikunnallinen aktiivisuuteni tämän hienon ja terveen kahden vuoden aikana. Nämä suoritteet eivät sisällä esimerkiksi hyötyliikuntaa, jota kertyy helposti kävelyä 4-10 km päivässä, Sillä en käytä kaupungissa autoa enkä julkista liikennettä. Ja asunhan hissittömässä talossa ja portaita kertyy päivässä noin 384.

Kahden vuoden aikana (730 päivää) olen tehnyt kaikkiaan 680 liikuntasuoritetta. Niihin olen käyttänyt aikaa kaikkiaan 737 tuntia. Siis kahden vuoden aikana keskimäärin hieman yli tunti jokaisena päivänä.

Lajeina ovat olleet uinti, eniten suoritteita - pyöräily eniten kilometrejä, kävely ja patikointi eniten aikaa. Näiden lisäksi kuntosalia, hiihtoa ja keilailua.

Härillä ajo kielletty

Tiistai 27.8.2013 klo 10.45 - Kauko Niemi

70-luvun alussa tein tarkkaa reittisuunnitelmaa autolla Istanbuliin. Suunnitelman piti olla kutakuinkin paikkansapitävä, koska perillä oli oltava tiettynä kellonaikana, silloin alkoi tapahtuma, johon olin matkalle.

Silloisen Jugoslavian halki kulki kartalla moottoritie, jonka läpihuitaisu ei laskujeni mukaan kauaa kestäisi. Mutta käytännössä moottoritie olikin huonokuntoista kyläraittia. Siinä oli kuitenkin eritasoliittymät ja härillä ajo kielletty. Hienojen paperitietojen käytännön toteutus jäi puolitiehen. Kartalla asiat näyttivät todella erilaisilta kuin käytännössä.

Sama fiilis on nyt kun katselee ja ihmettelee Suomen talouden road mapia tänään, mediatalojen road mappeja ja monen muun. Paperilla näkyy ja puheissa sujahtelee nopeita moottoriteitä, mutta taidamme ajaa edelleen härillä. Ja aika usein tuntuu kuin näillä teillä ei olisi edes eritasoliittymiä, eikä halua, osaamista ja rahaa edes elvytyspaikkaamiseen.

Josko nyt voitaisiin lopettaa kvartaalitalous ainakin politiikassa. Myös yrityksissä pitää tajuta kuinka kauan kestää kehittää jotain todella merkittävää uutta. Kännyköiden kotelon uusi muotiväri ei sitä todellakaan ole.

Sipilän 10-vuoden aikajänne tervehdyttämisen aikatauluksi kuulostaa uskottavalta. Vielä kun Sipilä tai joku toinen poliitikko julkisesti toisi esiin ettei viimeisten 30-vuoden tyylistä kasvua on turha haikailla.

Viisi vuotta 2008 – 2013 lienee riittävä aikajänne osoittaa, etteivät pelkät puheet ja lyhyenaikajänteen  näyttävät temput vanhojen toimintamallien suojelemiseksi johda mihinkään.

Motto: älä tee samaa asiaa kahta kertaa samalla tavalla. Näin syntyy muutosta joka päivä.

Kakkoskamera hakusessa

Maanantai 26.8.2013 klo 21.20 - Kauko Niemi

Kamerareppuni painaa noin15 kiloa silloin kun siellä on koko varustus matkassa ja vielä on jalusta irrallisena kädessä. Silloin sisällä on Canonin 7D –runko ja muutamia kakkuloita sekä kaiken maailman hilpakkaa ja johtoa.

Toisaalta nykyinen puhelimeni Nokia Lumia 820 kuvien taso on keskivertosiedettävä. Sopii hyvin dokumentointiin, kun joku ajaa perääsi tai muuten törttöilee. Rekisterikilvestä saa hyvin selvää. Hyvissä olosuhteissa sillä voi ottaa myös joitakin muistokuvia äkillisestä tapahtumasta, mutta varsinaiseen valokuvaukseen siitä ei ole.

Kakkoskamerahaave on kytenyt pitkään. Siis pokkari, joka menee pockettiin eli taskuun. Mieluusti paidan taskuun. Siis sellainen, joka kulkee aina mukana kuin puhelin. Tähän asti olen pitänyt ehdottomana vaatimuksena raakakuvien taltiointia. Raw-kuvien käsittelyssä minulla on tuhottomasti enemmän informaatiota ja mahdollisuuksia, kuin valmiiksi pakatuissa jpeg-kuvissa, joissa joku tekniikka on puolestani päättänyt mikä kuvassa on tärkeää ja mikä ei.

Kokonsa ja raw-vaatimuksen mukaan sekä runsaine käsisäätöineen kuolauksen kohteena on pitkään ollut Canonin S110. Hinta on pyörinyt Suomessa 399 – 460 haarukassa ja tänään, Rajalan maagisena maanantaina sen saisi 299. Tosin vuosi sitten hinta Hong Kongissa oli 260 euroa. Hinnanpudotus johtuu taas siitä, että uusi malli S120 on juuri tulossa markkinoille listahintaan 499 euroa.

Peilittömät järkkärit vaihdettavine objektiiveineen ovat kaikki niin isoja, että ne vaatisivat jo erillisen laukun, jopa ison sellaisen, jos vaikkapa olisi kaksi objektiivia.

Eilen käsiini osui Nokian Lumia 1020, muutaman kymmenen kuvan ja parin kuvankäsittelyohjelman jälkeen eittämättä jäi hautumaan ajatus josko sittenkin luopuisin raw-vaatimuksesta ja saisin lopputuloksena yhden mukkuran vähemmin taskuuni. Avainnippu, kakkoskamera, puhelin ja lompakko saavat kuitenkin aika pullottavan olon ja riskin, että joku niistä kuitenkin unohtuu johonkin.

Lumian kaikkia koukeroita en nyt yhdessä iltapäivässä ehtinyt selvitellä, mutta se on jo 41 megapikselin kennolla ihan varteenotettava kakkoskamera. Jäi nyt kuitenkin kaivelemaan, että mihin kaikkeen ja kuinka se pikselinsä hyödyntää.

Lumia 1020 0n edelleen kännykkäkamera, tosin erittäin hyvälaatuinen kun taas Canon S120 on oikeesti kamera. Molemmat kyllä toimisivat kakkoskamerana.

Seuraava kuvapari osoittaa selvästi pokkarimaailman ja järjestelmäkameramaailman eron kuvassa.

Kuva toimii linkkinä isompaan kuvaan

Lumia tallettaa kuvasta kaksi versiota. Tämä on isommasta kuvasta ja kuva voimakkaasti rajattu, jonka se hyvin sietääkin.

Järjestelmäkameran kuvan tausta on kauniin pehmoinen objektiivin erilaisen polttovälin takia, eikä häiritse itse pääasiaa.

Minun toimituspolitiikkani somessa

Perjantai 9.8.2013 klo 19.11 - Kauko Niemi

Yle uutisoi tänään kuinka suomalaiset tekevät rikoksia facebookissa. Noin nelisentuhatta vuodessa. Kuinka paljon sitten pahoitetaan ihmisten mieliä, siis niitä tapauksia, joista ei koskaan nosteta syytteitä. Se ollee jo huima luku. Entä kuinka moni syyllistyy kunnianloukkaukseen ajattelemattomuuttaan?

Myös Katleena Kortesuo nosti muutama päivä sitten esiin laajasti kiertävän facebookpäivityksen, jossa tunnistettavan kuvan kanssa varoitetaan miehestä, jota syytetään varkaudesta, ilman että häntä on millään tavalla tuomittu syylliseksi.

Kaikki vastuulliset lehdet miettivät omaa julkaisupolitiikkaansa. Mitä julkaisee, mikä on lehden näkökulma asioihin. Puoluepoliittisella lehdellä on toinen näkökulma samaan asiaan kuin riippumattomalla lehdellä. Rajatapauksia pohditaan tarkkaan, kuuluuko tämä lehden linjaan ja toteutuksia mietitään harkiten, jotta raastuvassa voitetaan.

Kun olen tuossa lehtimaailmassa elänyt näinkin pitkään, niin osin tietoisesti ja osin tiedostamatta olen laatinut mieleni sopukoihin oman some-toimituspolitiikan:

Kerron vain omia asioitani totuuksina, luuloina, mielipiteinäni. Jokainen hoitaa oman julkisuuskuvansa ja asettaa rajansa ja minun tehtävänäni ei ole niitä puida julkisesti, enhän niistä oikeastaan puhu edes suusanallisesti kahden keskenkään.

En julkaise kuvia toisista ihmisistä. En edes lapsen lapsista. En halua kuulla heidän muutaman vuoden kuluttua pahoittavan mieliään siitä, että tuo tyhmä vaari on julkaissut minusta ihan tyhmän kuvan. Etenkin kun lähtökohta on se, että julkaistut kuvat ovat ja pysyvät verkossa loputtomiin. Eikä tämä tarkoita ettenkö tykkäisi heistä. Suojelen heitä.

En julkaise kavereiden kuvia tunnistettavasti. Koskaan en voi olla varma millaista tarinaa ”kalakaveri” on kertonut kotonaan. Silloin kun tilaisuuden luonne on ollut julkinen, saatan julkaista kuvaa vaikkapa kuoroni konsertista.

Vältän paikkatietojen julkaisua viimeiseen asti. Ja erityisesti etukäteen en julkisesti kerro olevani seuraavat 3 viikkoa iitin kuuksossa. Se on jo turvallisuuden perusasia.  Kerron visiittini vain niille joille se tieto on olennaista. Monellekaan asialle ei ole olennaista millaista reittiä kuljen tai normaalisti käytän ja mihin aikaan. Toki on niitäkin asioita, jotka ovat olennaisesti paikkaan sidottuja.

Muistan erotella mielipiteet faktoista, enkä tuomitse/syytä, jos sitä ei ole tuomioistuinkaan tehnyt.

Mielipiteet ovat kaiken suola. On hyödyllistä ja opettavaista kokea kuinka monella eri tavalla asian voi nähdä ja kokea. Kukaan ei voi välttää, eikä pelata peliä loputtomiin paljastamatta riveillään tai rivien välissä omaa ajatusmaailmaansa.

Olen oppinut tuntemaan monien ihmisten arvomaailmaan aivan uudella tavalla seuratessani heidän päivityksiään Facebookissa.

Näin tapahtuu minullekin. Yhdellekään FB kaverilleni ei ole epäselvää mitä harrastan, mikä on suhteeni luontoon ja eläimiin yleensä tai suhteeni koululääketieteeseen.

Paperi on muuttunut vastenmieliseksi

Torstai 8.8.2013 klo 11.55

Ihminen muuttuu kun antaa muutoksen tapahtua. Pysähdyin tänään kahden paperin pariin miettimään mikä oikein mättää. Toinen paperi oli myöhässä reilut kaksi kuukautta ja toinen pari viikkoa. Kummassakin vaihtoehdossa ei ollut muita valintoja kuin hoitaa asia pois vastaamalla paperilla.

Vanhaa sanontaa mukaillen insinöörillä ei sellaista asiaa ole olemassakaan, jota ei voi ratkaista laskennallisesti. Minulla ei sellaista asiaa ole olemassakaan, jota ei voi hoitaa verkossa.

Muutos ajattelussa on tapahtunut pikkuhiljaa. Aikoinaan vaihdoin ST-pankin asiakkaaksi, kun heillä oli verkkopankki ja muut vasta suunnittelivat. Puhelinluettelo jäi käyttämättömäksi jo 90-luvulla. Muutama vuosi sitten siivosin kaikki yhteistyökumppanit ja palveluntarjoajat, jotka eivät pystyneet tarjoamaan e-laskua jne jne.

Omasta kokemuksestani tyrmään heti ne väitteet, että tämä olisi jotekin ikään sidottu asia.

Minulla on omituinen kasa paperia keittiön nurkassa, jota sitten joskus tsekkaan. Joskus tulee muun muassa sillä hetkellä, kun joku on lähettänyt paperisen kutsukortin, enkä ole siihen reagoinut, ennen kuin tulee puhelu tai muu sähköinen viesti ja kysytään osallistumistani. Minulta puuttuu papereiden käsittelyprosessi.

Palaan tämän päiväiseen. Kaksi lähetystä tarvitsee kaksi kuorta. Toinen pitää olla kuplapussi. Kaapista löytyy, mutta liimat ovat kuivuneet ja täytyy teipata. Sähköisestä osoitekirjasta pitää kaivaa osoitteet ja kirjoittaa kuoriin. Ensimmäinen kynä kuivunut, toinen toimii onneksi. Suuntaan päiväkävelylle postiin. Otan vuoronumeron ja odottelen viitisen minuuttia. Vuoroni tulee ja ystävällinen asiakaspalvelija ilmoittaa hinnaksi 2,55 euroa.

Se on yhdeksän prosenttia minun kuukausittaisesta kiinteähintaisesta nettiliittymän hinnasta ja kaksi asiaa hoidettu.

ps.

tänään käynnistyy kuoron viikkoharjoitukset ja kaikki nuotit järjestyksessä tabletilla.

Valokuvanäyttely verkossa - 100-vuotiaan silmin

Tiistai 6.8.2013 klo 13.07 - Kauko Niemi

Etu-TöölössaAsunto Osakeyhtiö Temppelikatu 1 täyttää tänä vuonna 100-vuotta. Asun itse tässä taloyhtiössä.

Olen dokumentoinut näkymiä, tunnelmia ja tapahtumia omista ikkunoistani. Helsinkiläiset ja muutkin talot ovat tuttuja kaikille ulkopuolelta, mutta harvoin löytyy dokumentointia miltä näyttää asuminen asunnosta ulospäin.  Nyt sadan vuoden kunniaksi olen koostanut kuvanäyttelyn nettiin.

Tämä näkökulma olisi myös erinomainen idea kiinteistövälittäjille. Miltä asuminen näyttäytyy, eli asunto, kun siellä eletään normaalia elämää. Talojen julkisivu on asujan silmissä vain kerran vuorokaudessa kaksi minuuttia, kun tulee kotiin.  Sillä ei ole mitään todellista arvoa omaan asumisviihtyvyyteen. Tämä on ollut perusajatuksenani näissä kuvissa.

As Oy Temppelikatu 1 on muun muassa kuuluisa legendaarisesta ateljeesta, missä esimerkiksi Aimo Kanerva työskenteli 38 vuotta. Yksi taloyhtiön perustajista oli Jalo Sihtola, joka keräsi yli 1200 kappaleen taidekokoelman. Kokoelma lahjoitettiin 10-vuotta sitten Ateneumille, Imatran ja Keski-Suomen taidemuseoille.

100-vuotis juhlissa 17.8.2013 paljastetaan taloyhtiön toinen muistolaatta, missä kerrotaan Väinö Tannerin asuneen taloyhtiössä.

Valokuvanäyttely – www.123kotisivu.fi/nervis

Räsäsen pitäisi lääkärinä ymmärtää alitajunnan voima

Sunnuntai 4.8.2013 klo 22.58 - Kauko Niemi

Miksi toiset paranevat nopeammin kuin toiset. Miksi flunssa paranee viikossa ilman lääkkeitä ja seitsemässä päivässä lääkkeillä. Paraneminen on kiinni ihmisen, siis potilaan omasta mielentilasta, uskomuksesta. Se on todistettavasti pystytty osoittamaan, että mielentilalla on yhtä suuri vaikutus paranemiseen kuin lääkkeillä.

Sekin on tiedossa, että kemiallisista lääkkeistä noin 20 prosenttia tehoaa ja kaikilla kemiallisilla pillereillä on ei toivottuja sivuvaikutuksia. Toisilla on jopa enemmän kuin parantavia vaikutuksia. Tyypillisesti näitä ovat kolestrolilääkkeet.

Missä menee se Räsäsen uskomushoitojen raja, jossa ihmisen mieltä ei saisi manipuloida parantamaan ja voittamaan tauteja. Jos ihmisen alitajunta saadaan uskomaan parannukseen, niin se rupeaa toteuttamaan itseään.

Ei Räsäsen seurakunnan parantavat rukouksetkaan ole sen kummallisempia asioita, kun ihmisen alitajunnan manipulointia. Riittävästi uskotellaan ja toistetaan alitajunnalle, niin asiat rupeavat toteutumaan. Eikä sillä ole Jumalan kanssa mitään tekemistä vaikka rukoilemisprosessissa sanaa Jumala tai Jeesus käytettäisiinkin.

Yksikään laihduttaja ei laihdu pysyvästi pillereillä eikä muillakaan lääkäreiden vippaskonsteilla, ennen kuin hän saa alitajuntasa houkuteltua mukaan prosessiin. Se kannattaa tietenkin ymmärtää, ettei alitajunta hyväksy mitä tahansa puppua. Vaan on löydettävä se ydin mihin alitajunta uskoo ja sen jälkeen alkaa tapahtua. Se onkin oikeiden huuhaa-parantajien osaamisaluetta.

Lääkäreillä olisi erinomainen auktoriteettiasema auttaa potilaita uskomuksissa, jos he osaisivat tulkita potilaan tilaa ja käyttää ”huuhaata” alitajunnan parannusprosessin käynnistämiseen. Kaksi tablettia aamuin illoin ei sitä parantavaa henkistä prosessia  käynnistä.

ps.

Ketä asia kiinnostaa, niin kannattaa lukea vanha klassikko - Alitajunnan voima

ps2

No eihän Räsänen lääkärinä ymmärrä  sitäkään, ettei homoksi käännytä, vaan synnytään jumalan lahjana tähän maailmaan. Niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Tämä on nettikäyttäytymisen käännevuosi

Tiistai 2.7.2013 klo 13.48 - Kauko Niemi

Uskon olevani kokolailla oikeassa kun sanon, että vuosi 2013 on käännekohta – Suomi lomailee, muttei sulkeudu. Erityisesti tämä koskee nettikäyttäytymistä.

Tänä kesänä ei käyttötilastoihin tulekaan jyrkkää monttua, ei ainakaan niihin palveluihin, joita lomista huolimatta päivitetään melko normaaliin tapaan ajankohtaisilla asioilla.

Ihmiset ovat nyt niin laajasti mobiiliyhteyksien varassa ja kesällä on suhteessa jopa enemmän aikaa nettisurfailuun kuin kiireisinä työpäivinä tai kiireisinä harrastusiltoina. On myös halua tutustua asioihin, joita normaalissa elämänrytmissä ei ehdi tekemään. Tämä taas ruokkii erikoissivustojen aktiivisuutta kesällä.

Heikot signaalit tai oikeastaan jopa vahvat ovat kertoneet jonkin aikaa, etteivät viikonpäivien erot statistiikassa ole enää kovinkaan suuret.  

Tänä vuonna kaksi merkittävää paalua todistaa myös suunnan muutoksesta. Niissä palveluissa, joiden statistiikkaan pääsen käsiksi, pääsiäinen oli erittäin vilkas, jopa vilkkaampi kuin pääsiäisen kahta puolta olevat viikot.

Juhannuksessakaan ei tänä vuonna ollut notkahduksia. Samansuuntaisia tulkintoja on löydettävissä myös TNS-Gallupin luvuissa. Tosin juhannuksen kohdallahan sieltä puuttuvat Sanoma-konsernin luvut kokonaan.

Muutamat kauppiaat ovat jo hyödyntäneet uutta tilannetta. Erikoistarjouksia vain viikonloppuna. Ihmisillä on hyvää harkinta-aikaa ja aikaa etsiä netistä tukea päätöksilleen.

Muutamat uutissivustot ja jopa Talouselämä tuottavat uutiskirjeitä (tehtynä tai ajastettuna) myös viikonloppuisin.

Enpä usko, että älypuhelimen tai tabletin omistaja jättäisi laitteensa kotiin lomalle lähtiessään. enkä usko etteikö uutisia ja kaikkea muutakin tulisi selattua aamukahvin lomassa normaaliin tapaan tai riippukeinussa löhötessä.

Tutkikaapa statistiikkanne, ennen kuin panette lapun luukulle ja vedätte piuhat irti.