Kuntoprojektini marraskuussa

Keskiviikko 30.11.2011 - Kauko Niemi

Kaikki tavoitteet eivät ole toteutuneet eli robotti en ole minäkään - onneksi. Pahintahan tavoitteista jäämiseen on tietenkin se, ettei tarkalleen tiedä mistä kiikastaa vaikka kuinka pitää kirjaa ja mittaa tekemisiään.

Pahin pettymys on se, että painon lasku on pysähtynyt ja paino pysynyt kutakuinkin samassa vaikka sen olisi tavoitteen mukaan pitänyt laskea puoli kiloa viikossa. Toisaalta alku oli jonkin verran reippaampaa, joten tuo puolikiloa viikko on toteutunut, mutta pysynyt paikoillaan viimeiset noin neljä viikkoa. Nyt on siis syöty tuo alkukiihdytys.

Nyt pitäisi siis aloittaa loppukiihdytys, joka kestää 10 viikkoa puolen kilon viikkovauhdilla. Itsetutkiskelun paikka on nyt kohdallaan. Kummassa tapahtuu lipeämistä syömisessä vai liikunnassa.

Päätavoite verenpaine oli tänä aamuna marraskuun lopun kunniaksi 76/119. Tämä on se taso, jolla nyt liikun. Lääkäritädille voisi lähettää viestin haluaako hän takaisin kirjoittamansa lääkereseptin.

Toinen tavoite, vai pitäisikö sanoa sivutuote, on myös hyvin pulkassa. Kisakallion urheiluopistossa pariviikkoa sitten tehty kuntokartoitus kertoo peruskunnon olevan erittäin hyvän ja se vaarallinen rasva sisävyötäröltä on sulanut normaalille tasolle.

Kuntoilun kohdalla Suunnon sykemittarin asettama kuukauden tavoite marraskuussa toteutui 87 prosenttisesti. Faktoina se tarkoittaa 32 suoritusta, joihin käytin aikaa 37:48:28 tuntia. Lokakuussa suorituksia oli tasan sama määrä, mutta kestoltaan neljä tuntia enemmän. Oma näppituntumani on, että marraskuun suoritteet eivät olleet riittävän korkeasykkeisiä.

Tähän kun lisätään vielä niin sanottu arkiliikunta, jota ilmaisee päivittäiset askeleet. Niitä kertyi päivittäin keskimäärin 10299 askelta jokaisena marraskuun päivänä.

Liikunnan määrässä ei ole tapahtunut mullistuksia. Laadussa on petraamisen varaa, vaikken siinäkään ei kovin hakoteillä ole. Fillarin rasitustesti Kisakalliossa osoitti aivan ideaalikäyrää eri kuormituksilla.

Ruokapuoli menee mututuntumalla ja painon laskun hidastuminen taitaa mennä ruokailun piikkiin.

Edelleenkään en osaa juoda tarpeeksi. Pahaa pelkään, että ruoan laadussa en ole lipsunut paljoakaan paitsi ehkä hieman lisää pitäisi syödä proteiinia. Sen sijaan määrä lienee se todellinen syyllinen vaikka edelleenkin käytän leipälautasta ruokalautasena.

Lopputoteamuksena marraskuulta pitää vielä muistaa, että tämä on harvinainen syksy moniin vuosiin, kun ei ole ollut ainuttakaan tuhinaa eikä röhinää. Koputan puuta!

Luottavaisin mielin jouluun. Se ei tule tuottamaan ongelmia, sillä minulle joulun tuo musiikki ei ruoka eikä herkut. Yhtään piparia, pullaa, kakkua tai muutakaan hiilarimössöä ei todennäköisesti ilmesty tähän huusholliin. Alkoholitoleranssi jatkuu nollalinjalla.

Tavallisen ihmisen arvokasta työtä

Torstai 24.11.2011 - Kauko Niemi

Viisi vapaaehtoistoimijaa saa ensimmäisen kerran myönnetyt oikeusministeriön demokratiapalkinnot. Palkinnon tarkoitus on tehdä tunnetuksi suomalaista demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa.

Huomenna jaetaan Eläinsuojeluyhdistysten Topeliuspalkinto, joka kuuluu myös samaan sarjaan, vapaaehtoiseen, hyvään toimintaan.

Demokratiapalkinnon saavat Eläkeliiton Ylistaron yhdistys, Käpy - Lapsikuolemaperheet ry, Luetaan yhdessä -verkosto, Otto-Ville Mikkelä ja Regina Wittsberg.

Palkinnot jaetaan nyt ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna palkinto toteutetaan oikeusministeriön, Raha-automaattiyhdistyksen, Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry:n ja Ylen Ykkösen aamu-tv:n yhteistyönä.

Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuoden 2011 kunniaksi palkinnon teemana oli vapaaehtoistoiminta.

Demokratiapalkinnon tarinat ovat monin verroin koskettavampia kuin yhdenkään julkkiksen vääränlainen pukeutuminen, joka toinen kuukausi julkisuuteen lausuttu erouhkaus tai törttöily jossakin tapahtumassa.

Yksi suurimpia vapaaehtoistoimijoita ovat koiraihmiset. Suomessa erilaisissa koirakerhoissa ja rotujärjestöissä toimii satojatuhansia ihmisiä rakkaudesta eläimiin, ilman palkkaa ja aikaa säästämättä.

Vaikkei demokratiapalkinto tällä kertaa suoraan kohdistunutkaan koiramaailmaan, niin tässä vaiheessa haluan nostaa esiin tämän arvokkaan työn ilman konkreettista rahaa tai muuta palkintoa.

Ilman huikeaa määrää vapaaehtoistyötä, monen koiran elämä ja erityisesti koiran ja ihmisen välinen vuorovaikutus ja ymmärrys olisivat kovin vajavaisia.

Virallisesti demokratiapalkitut jakavat 10 000 euron summan, jonka tarkoitus on kannustaa toiminnan jatkamiseen, sen kehittämiseen tai vapaaehtoisten kiittämiseen. Tasavallan presidentti Tarja Halonen luovuttaa palkinnot 8. joulukuuta Vapaaehtoistoiminnan juhlaseminaarissa Helsingissä.

Levällään kuin koiratieto

Torstai 17.11.2011 klo 11.12 - Kauko Niemi

Viime viikonloppuna seurasin ajokoirien Suomen Mestaruus ajokoetta Kilpa 2011 tapahtumia netin välityksellä uutisointimielessä, kun Polvijärvelle, Pohjois-Karjalaan ei tuntunut mielekkäältä matkustaa.

Kilpa 2011 oli saanut omat sivunsa, joihin Suomen Ajokoirajärjestön tulospörssisivu tien linkitti. Kennelliiton tiedote ohjasi tapahtuman Facebooksivuille. Tilaisuuden järjestäjän Pohjois-Karjalan Ajokoirayhdistyksen ajankohtaissivulla asia oli mainittu mutta linkitykset puuttuivat.

Käytännössä osoittautui, että Facebook oli parhaiten ajan tasalla. Helppoa se ei ollut. Jos olisi kovasti kiinnostunut mitä ajokoirarintamalla oikeasti tapahtuu, on tieto varsin hajallaan.

Todettakoon vielä, että ajokoiratieto ei ole ainoa koiratieto, joka on hajanaista ja vaikeasti seurattavissa.
Taustallahan on luonnollisesti se, että koiramaailman tieto jakautuu monitasoiseen matriisiin. Rotuja on yli 300. Rotujärjestöjä on melkein yhtä paljon. Toisaalta toiminta hajautuu alueellisiin järjestöihin. Esimerkiksi Ajokoirajärjestöllä on 18 alueellista ajokoiraverkkosivua.

Tuohon toiminnalliseen matriisiin kun yhdistetään tekniikkamatriisi, omine nettisivuineen, Facebookeineen tai rotujärjestöjen tai liittojen tarjoamia verkkoalustoihin, on tietohäkkyrä riittävän monimutkainen ja vaikeasti hallittava. Sisällöntuottajille se on melkoinen haaste. Tätä virallista puolta höystää ja sekoittaa vielä monet koirakeskustelupalstat.

Viikonlopun esimerkki osoitti, että valmis kansainvälinen tekninen alusta Facebook osoittautuu helpoksi ja nopeaksi tavaksi päivittää tällaista hektistä tietoa. Facebook-tieto tulee ja menee päiväkohtaisesti, muttei ole hallittavissa vaikkapa jälkipolville.

Pysyvämpään tiedon  säilyttämiseen tarvitaan siis tupla tai jopa tripla päivitystä riippuen palveluiden integraatiosta. Ongelmaa monimutkaistaa jatkuva pula ja osaaminen sisällöntuottajista. Joiden pitäisi vielä mieluusti olla osaavia, palkattomia talkooihmisiä.

Verkkopalvelujen kehitys on haasteellista. Erityisen haasteellista on siirtää niin sanotut mainostajat lehdistä verkkoon. Lehtien painaminen pienillä levikeillä on kohtuuttoman kallista verkkoon verrattuna.

Kilpa 2011 oli onnistunut saamaan 82 linkkiä yhteistyökumppanisivuilleen ja kahdeksan etusivulle. Oliko sivu perustettu vain mainostajia varten, vaikka online-tieto pyöri Facebookissa.

Lähivuosien aikana tullaan näkemään monia kokeiluja ja rakennemuutoksia koiratiedon jakelussa.

Levällään kuin koiratieto

Torstai 17.11.2011 - Kauko Niemi

Viime viikonloppuna seurasin ajokoirien Suomen Mestaruus ajokoetta Kilpa 2011 tapahtumia netin välityksellä uutisointimielessä, kun Polvijärvelle, Pohjois-Karjalaan ei tuntunut mielekkäältä matkustaa.

Kilpa 2011 oli saanut omat sivunsa, joihin Suomen Ajokoirajärjestön tulospörssisivu tien linkitti. Kennelliiton tiedote ohjasi tapahtuman Facebooksivuille. Tilaisuuden järjestäjän Pohjois-Karjalan Ajokoirayhdistyksen ajankohtaissivulla asia oli mainittu mutta linkitykset puuttuivat.

Käytännössä osoittautui, että Facebook oli parhaiten ajan tasalla. Helppoa se ei ollut. Jos olisi kovasti kiinnostunut mitä ajokoirarintamalla oikeasti tapahtuu, on tieto varsin hajallaan.

Todettakoon vielä, että ajokoiratieto ei ole ainoa koiratieto, joka on hajanaista ja vaikeasti seurattavissa.
Taustallahan on luonnollisesti se, että koiramaailman tieto jakautuu monitasoiseen matriisiin. Rotuja on yli 300. Rotujärjestöjä on melkein yhtä paljon. Toisaalta toiminta hajautuu alueellisiin järjestöihin. Esimerkiksi Ajokoirajärjestöllä on 18 alueellista ajokoiraverkkosivua.

Tuohon toiminnalliseen matriisiin kun yhdistetään tekniikkamatriisi, omine nettisivuineen, Facebookeineen tai rotujärjestöjen tai liittojen tarjoamia verkkoalustoihin, on tietohäkkyrä riittävän monimutkainen ja vaikeasti hallittava. Sisällöntuottajille se on melkoinen haaste. Tätä virallista puolta höystää ja sekoittaa vielä monet koirakeskustelupalstat.

Viikonlopun esimerkki osoitti, että valmis kansainvälinen tekninen alusta Facebook osoittautuu helpoksi ja nopeaksi tavaksi päivittää tällaista hektistä tietoa. Facebook-tieto tulee ja menee päiväkohtaisesti, muttei ole hallittavissa vaikkapa jälkipolville.

Pysyvämpään tiedon  säilyttämiseen tarvitaan siis tupla tai jopa tripla päivitystä riippuen palveluiden integraatiosta. Ongelmaa monimutkaistaa jatkuva pula ja osaaminen sisällöntuottajista. Joiden pitäisi vielä mieluusti olla osaavia, palkattomia talkooihmisiä.

Verkkopalvelujen kehitys on haasteellista. Erityisen haasteellista on siirtää niin sanotut mainostajat lehdistä verkkoon. Lehtien painaminen pienillä levikeillä on kohtuuttoman kallista verkkoon verrattuna.

Kilpa 2011 oli onnistunut saamaan 82 linkkiä yhteistyökumppanisivuilleen ja kahdeksan etusivulle. Oliko sivu perustettu vain mainostajia varten, vaikka online-tieto pyöri Facebookissa.

Lähivuosien aikana tullaan näkemään monia kokeiluja ja rakennemuutoksia koiratiedon jakelussa.

Hyvinvointiprojekti - Still going strong

Perjantai 11.11.2011 - Kauko Niemi

Hyvinvointiprojektini on nyt kestänyt 27 viikkoa. Viimeisen kolmen viikon aikana painonlasku on ollut pysähdyksissä. Asiasta en ole panikoinut. Olen mieluumminkin antanut elimistölle sopeutumisaikaa. Etenkin kun taas kolmen viime päivän aikana lasku on käynnistynyt uudelleen.

Painon pysähdyksestä huolimatta olen silti edellä suunnittelemaani eli puoli kiloa viikossa. Nyt kokonaispainoslasku on 16 kiloa. Lopullinen tavoite on siis neljän kilon, eli kahdeksan viikon päässä.
Päätavoite, verenpaineen taso on sitä vastoin pysynyt erittäin hyväksyttävällä tasolla.

Ensi viikon keskiviikkona menen Kisakallion testeihin. Silloin paljastuu kuntotasoni virallisesti. Silloin paljastuu sekin, että pitääkö kotivaaka paikkansa, ettei painoa ole lähtenyt juurikaan muusta kuin läskistä. Näin ainakin hartaasti toivon.

Olen seurannut entistä kiinnostuneempana netti ja lehtikirjoittelua karppauksesta. Keskustelu, niin kuin kaikki keskustelu netissä näyttää muuttuvan yhden asian kärjistykseksi ja liippaa läheltä vihapuheita. Todella sääli.

Karppaajat syyttää, jopa uhkaa tutkijoita ja niin sanotun virallisen ruokanäkemyksen puolustajia. Toisaalta yksi maamme korkeimmista ruokaviranomaisista esitti jyrkästi kannan, että ihminen tarvitsee leipää jo kuidunkin takia.

Kaikki karppauskeskustelun osapuolet asettuvat yhden totuuden taakse, vaikka jokainen ihminen on yksilö ja ruoka käyttäytyy eri tavoin eri ihmisten elimistössä.

Kuituakin saa vaikka mistä pellava- ja marjarouhetta  on helppo sekoittaa vaikka minkälaiseen ruokaan. Pellavarouheessa on vain 5 prosenttia hiilihydraatteja.

Sen sijaan, että kiisteltäisiin yksittäisten ruoka-aineiden tarpeellisuudesta pitäisi oppia ymmärtämään ravintokokonaisuutta ja ennen kaikkea kuuntelemaan itseään. Ei jokaisen aterian jälkeen vaan viikkojen kuluessa. Olen aiemminkin painottanut, että ainakin minulla muutokset kestävät 2 – 6 viikkoa. Ja yönylitemput eivät silloin auta.

Siis joka tapauksessa olen tyytyväinen mitä nyt on tapahtunut. Olen myös karppaaja omalla tavallani, vaikken mitään virallista karppaussääntöä noudatakaan tai ainakaan tiedä noudattavani.

Ruoka on minulle edelleen lääke, jota pyritään ottamaan sopiva määrä ja kokonaisuus hahmottuu niin, että hiilareita, propeeneita ja rasvaa on kutakin kolmannes.

Ehkä nämä uuden elämän ensimmäiset 27 viikkoa ovat menneet vieläkin vähemmillä hiilareilla. Sillä ainoa radikaali ruokamuutos on ollut, etten ole toukokuun alusta lähtien syönyt lainkaan leipää tai pullaa. Ja erittäin harvoin ostan ruokaa, jossa tuoteselosteessa hiilareden määräksi on ilmoitettu yli 11 g/100 grammaa kohden.

Toinen radikaali lisäys elämään on ollut liikunta. Olen aiemminkin liikkunut, mutta siitä on puuttunut korkeasykkeiset harjoitteet. Ainakin minulla pitää tulla oikea hiki, ennen kuin alkaa tapahtumaan.

Jotta pääsisit oikeaan käsitykseen, niin kirjanpitoni osoittaa lokakuussa olleen 32 harjoitetta, joihin käytin aikaa yhteensä 42 tuntia. Marraskuu on alkanut 12 harjoitteella ja niihin olen käyttänyt aikaa 13 tuntia.

Parhaillaan on pieniä moodinvaihto-ongelmia. Päälajina on ollut fillarointi ja kelit eivät ihan satasella suosi lajia. Nyt on miettimisen paikka kuinka pystyn tekemään korkeasykkeiset harjoitteet kun, edelleenkään en pysty juoksemaan.

Liikuntaa teen Suunnon sykemittarin laatiman kunto-ohjelman opastuksella. Tosin näiden harjoitteiden lisäksi tulle helposti hyötykävelyä 8 – 14 kilometriä päivässä.

Kun sinä olet niin nuoren näköinen (vahingon iloako?)

Sunnuntai 6.11.2011 - Kauko Niemi

Varaan tapaamisajan. Se minulle suodaan puolentoista viikon päähän. Käyn parturissa, jotta olisin siisti. Pukeudun solmioon ja muutenkin huomiota herättävän huolellisesti. Olen 25-vuotias.  Menen anomaan pankista ensimmäistä lainaani asuntoa varten.

Olen jännittynyt kun astun KOP:n pankinjohtajan tummaan jalopuuvoittoiseen työhuoneeseen. Hermostuneena en muista millaisia ja kenen tuotantoa seinillä olevat aidot maalaukset olivat. Pankinjohtajan auktoriteetti leijui vahvana katosta lattiaan. Tämän nöyrempi tavallinen, tunnollinen vakiotyössä käyvä ihminen ei pysty olemaan.

Fiilistä ei voinut kuvailla millään tavalla rennoksi. Tuskin olisi ollut suurtakaan eroa kuulusteluiden sisällössä pankin ja poliisilaitoksen välillä.

Liki tunnin selvittelyn jälkeen minulle luettiin tuomio. Minulle vakituisen työpaikan omaavalle ja kyseisen pankin konttorissa palkkatiliä säästäväisesti käyttävälle asiakkaalle pankinjohtaja kertoo istunnon päätteeksi päätöksen, etten saa asuntolainaa, joka olisi ollut noin 40 prosenttia asunnon ostohinnasta.

Kaikkia perustelut eivät tuossa romahduksen ja masennuksen tilassa jääneet mieleeni. Sen muistan, että yhtenä ääneen sanottuna perusteena oli – kun sinä olet niin nuoren näköinen.

Tämän jälkeen minulla ei ole ollut asiaa KOP:n ja sen jälkeläisten konttoreihin. Nurkan takana olevasta toisen pankin konttorista heltisi laina, vaikken edes ollut asiakas. Auktoriteetti-ilmastossa ei uudessa pankissani ollut juurikaan eroa. Pankinjohtaja vie ja asiakas vikisee, jos uskaltaa.

Luojan kiitos syntyi pankkien verkkopalveluita. Itse vaihdoin pankkia sen mukaan, millaisia ja kuinka toimivia verkkopalveluita ne pystyivät tarjoamaan. Pystyinhän olemaan mahdollisimman kaukana äärimmäisen vastenmielisistä asiakaskyykyttäjistä.

Tällä hetkellä pankkikonttini on toisessa kaupungissa, eikä konttorin johtajasta ole ollut pariin vuosikymmeneen harmainta aavistustakaan. Jos tulisi jostain syystä asiaa pankkiin niin olisi pakko googlata osoite, jotta tietäisin missä se konttorini nyt sijaitseekaan.

Kreikan ja koko Euroopan pankkikriisi opettakoon nyt vihdoin viimein pankeillekin oikeaa asennetta, että heillä ei pitäisi olla mitään erityisoikeuksia leikkiä riskittömästi toisten rahoilla. Suomalaispankit joutuivat tunnustamaan 90-luvun alussa, että heilläkin on asiakkaita, joita kannattaisi käsitellä muinakin kuin numeroina.

ps.
toisen lukemisen jälkeen rupesi tuntumaan, että mukana on vahingoniloa. Rahanhimoisten oppimisprosessi näyttää vain olevan kovin mutkikas ja pitkä. Eikä nykyisillä  suojelutoimenpiteillä vieläkään opita riittävästi.

Samat uutiset kuvilla ja ilman

Torstai 3.11.2011 - Kauko Niemi

Mediataloille on päivän sana tuottaa sisältöä mahdollisimman halvalla. Parhaillaan luovutaan erityyppisten kanavien luontaisista ominaisuuksista ja mahdollisuuksista.

Eilen Sanoma Osakeyhtiö ilmoitti yhdistävänsä Nelosen Hesariin. Siis printti ja tv paketoidaan yhteen ja samaa kamaa pusketaan ulos kahdesta eri ominaisuuksilla varustetusta kanavasta.

Tämä asia on pyörinyt pitkään käytännön tasolla päässäni sen jälkeen kun siirryin nettiradion suurkuluttajaksi. Eli nettiradioni on aina päällä kun koneen ääressä istun ainakin 7 – 16 tuntia vuorokaudessa. Uutis- ja ajankohtaisnarkomaanina eniten kuuntelen YLE:n Radio Suomea. Mainoksia ja hömppää en oikein jaksa sietää.

Useamman kuukauden aikana tapoihini kuului myös avata televisio kerran illassa 20:30 katsoakseni YLE:n illan pääuutislähetyksen. Varsin nopeasti käytännössä selvisi, että YLE:n organisointi jo Jungerin aikakaudella on ryhtynyt toimimaan.

Sanasta sanaan samat uutiset tulevat useamman kerran radiosta pitkin päivää ilman kuvaa ja illalla televisiosta kuvan kanssa.

Radion kuuntelijoille juttu on rakennettava, niin että uutinen avautuu ilman kuvaakin. Mikä sitten jää television rooliksi – ei mikään. Televisio ei pysty tarjoamaan mitään lisäarvoa illan yleisölleen.

Nykyinen uutiskuvitus ei juuri anna mitään – rikospoliisi tutkii asiaa ja kuvana poliisin toimitalo tai tienvarressa oleva kyltti tai poliisiauto suoraan arkistosta. Jutta Urpilainen tai Jyrki Katainen antaa lausuntonsa Kreikan tilanteesta Eduskuntatalon käytävällä. Ainoa visuaalinen elementti on se, millainen jakkupuku Urpilaisella on tänään, jos se jotakin kiinnostaa. Asian sisältöä se ei kuitenkaan täydennä.
Ylen sääkartoilla saattaisi olla jokin lisäarvo radiossa luettuihin säätietoihin verrattuna, jos säätiedot eivät olisi niin epäluotettavia. Netissä Norjalaiset tarjoavat monin verroin tarkempaa tietoa paikkakunta- ja tuntikohtaisesti.

Toisinkin päin voi tehdä havaintoja, jossa jakelukanavalla ei enää ole mitään lisäarvoa. Päivän mittaan kuulee radiosta Aamu-tv:n haastatteluja ja asiantuntijoita. Tosin iltapäivällä ei enää kerrota, että nämä näkemykset ovat jo aamun kamaa. Tilanne paljastuu silloin haastateltava vahingossa sanoo, ja leikkaajalta jää huomaamatta, että tänne tv-studioon tullessani kysyin tätä taksikuskilta.

Pian siis Helsingin Sanomien aineisto pyörii Nelosella ja arkistosta saadaan sopivaa kuvaa poliiseista, valtion virastoista jne. Ja halvalla päästään, kun Sanomat on sanellut myös tekijänoikeudet tähän kaavaan.
Näin jää kanavien ominaisuudet hyödyntämättä. Palkkalistoilla voi olla myös halvempia ja vähemmän luovia graafikoita ja kuvaajia.

Uskon ja toivon, että jonakin päivänä joku viisas keksii huikeaksi menestyskonseptikseen hyödyntää jakelukanavan suomia hienouksia ja vahvuuksia.

Koira ja fillaristi eivät mahdu samalle väylälle

Keskiviikko 2.11.2011 - Kauko Niemi

Viimeaikaiset kirjoittelut lehdissä ja nettipalstoilla ovat ryöpsähtäneet vauhtiin kahden onnettomuuden siivittämänä. Toisessa mopoilija ajoi koiran päälle kevyenliikenteen väylällä. Toisessa fillarikaveri sotkeentui pennun hihnaan niin pahasti, että rytäkässä pentu kuoli. Pyöräilijä poistui paikalta kommentoimalla vain että oho. Poliisi peräänkuulutti eilen tätä mikkeliläispyöräilijää.

Itse olen tavallaan kahden tulen välissä, sillä taidan olla vieläkin intohimoisempi pyöräilyihminen kuin koiraihminen. Ajan tuhansia kilometrejä vuodessa, eivätkä kehä kolmosen ja Suomen rajojen ulkopuoliset reitit ole jääneet tuntemattomiksi.

Yhtään koiraottelua ei ole kohdalleni sattunut (ja nyt koputan puuta) vaikka ajankin sekä maantie että maastopyörällä kaikenlaisia reittejä. Ja olen myös muutenkin   kevyenliikenteenväylien kuluttaja.

Kevyenliikenteenväylät ovat kieltämättä ongelmallisia, etenkin viimeisen lakimuutoksen myötä. Loogista olisi jos kaikessa noudattaisimme oikeanpuolesta liikennettä ja vasemmalta ohitse.

Näinhän ei laki määrää ja käytäntö on erityisen sekava. Väylä on oikeastaan vääränimi tuolle paikalle, jossa kuljetaan eteenpäin ja jossa liikkuu niin monenlaisia ihmisiä niin monenlaisin tarkoitusperin ja monenlaisilla välineillä monenlaista nopeutta. Parempi olisi kutsua vaikka joksikin siirtymäseka-alueeksi.

Tapaus koira kevyenliikenteenväylällä. Niitä koiran ulkoiluttajia on todella vaikea ymmärtää, joiden koira saa hölköttää flexissä väylän laidalta toiselle. Toki koiria lähellä olevana fillaristina osaan varoa ja hiljentää vauhtia sekä valita sopivan raon ohittamiseen. Entäs ne pyöräilijät, jotka eivät elämässään ole flexsistä kuulleetkaan. Saati eivät tiedosta, että koira voi täysin vapaasti hypätä eteen. Kun tiedän koiran arvaamattomuuden soitan myös varoitukseksi kelloa. Tosin siitä saa poikkeuksessa ainakin puolivihaisia mulkaisuja.

Niitä koiranulkoiluttajia ymmärrän, jotka kävelevät aina pientareen eikä ajoradan laidalla. Koiralle on pientareella aina enemmän hajuja. Ja koira on poikkeuksetta johdonmukaisemmin sillä samalla puolella.

Tapaukset sinällään ovat ne koirat, jotka reagoivat kaikkeen liikkuvaan, ja hyökkäävät fillaristia kohti. Vastaantulevasta koirasta voi ja ehtii jopa nähdä, etteivät kaikki opit ole menneet perille.

Hankalia ohitettavia ovat myös sunnuntaikävelyryhmät valloittaessaan laidasta laitaan koko väylä ja väistyvät jos väistyvät kuka minnekin. Ja mukana oleva koira väistää vasemmalle kun omistaja väistää oikealle.

En suinkaan ole puhtoinen pyöräilijä minäkään. Ajan kyllä aina mahdollisimman oikeaa laitaa. Rikon usein liikennesääntöjä ja ajan ajoväylällä autojen seassa. Etenkin silloin kun vauhti nousee autojen kanssa samalle tasolle. Tällä vauhdilla ei olisi koiranlukutaidoistakaan hyötyä kevyenliikenteenväylällä.

Sanotaan - kyllä sopu tilaa antaa – ja näinhän se on. Etenkin jos meillä tulkittaisiin soittokellon rooli sovunrakentajana eikä keskisormen korvikkeena. Jos meillä kevyenliikenteenväyliä pidettäisiin yleisinä eikä ”minun yksityis” –väylinä. Sekä koiranomistajat että pyöräilijät käyttäytyisivät niin, että luontokappaleena koira voi yllättää koska vaan ja miten vaan.

Pienillä lakimuutoksilla ja suurilla asennemuutoksilla väylille tulisi joustavuutta, tilaa ja loogisuutta.

ps.
eilisellä liki tunnin ajolenkillä nopeushuippu 42,9 km/tunnissa ja kohtasin 23 koiraa sulassa sovussa.

Tämän vuoden ylivoimaisin turhake

Tiistai 25.10.2011 - Kauko Niemi

En todellakaan keksi ainuttakaan etua miksi vessapaperirullan hylsy pitäisi huuhtoa vessanpöntöstä alas. Ensimmäinen koira on sitä vastoin saanut siitä suolitukoksen. Milloin on lapsen vuoro?

Yleensä tuotteita kehitetään ja vanhoja parannellaan, jotta käyttäjä saisi jotakin selkeää etua joko toiminnallisesti tai taloudellisesti. Veikkaan, että huuhdeltava vessapaperirullan hylsy tuo vain harmia yhdelle jos toiselle.

Vanha hyvä konsti on tehdä rullan hylsystä puuhapaketti koiralle piilottamalla hylsyn sisään ruokaa. Pienen askaroinnin jälkeen koira saa toiminnan palkkioksi namia.

Nyt huuhdeltavaa hylsyä ei kannata antaa lemmikin leikkikaluksi. Vessapaperivalmistaja Georgia-Pacific Nordicille on tullut tällä viikolla kuluttajapalaute huudeltavan hylsyn koiralle aiheuttamasta suolitukoksesta.
Samanaikaisesti Facebookissa leviää viesti, jossa koiranomistajia varoitetaan kyseisen paperirullan vaaroista.

Turun Sanomissa markkinointijohtaja Heidi Toivola Georgia-Pacific Nordicilta pitää tapausta valitettavana, mutta muistuttaa, ettei hylsy ole elintarvike eikä syötäväksi tarkoitettu. Toivola kehottaakin kuluttajia noudattamaan varovaisuutta lemmikkieläinten ja lasten kanssa.

Veteen joutuessaan hylsy hajoaa. Täytyy muistaa, että olemme tutkineet hylsyn käyttäytymistä putkistossa, ei suolistossa, Toivola sanoo.

En ole noihin testeihin tutustunut, mutta minun vessani huuhtelu kestää korkeintaan 10 sekuntia ja siinä ajassa hylsy tuskin sulaa hajulukkomutkissa. Vielä pahempaa on opettaa ihmisiä työntämään mitä milloinkin vessanpönttöön.

Aika harva on niin merkkiuskollinen vessapaperin käyttäjä etteikö ostaisi milloin mitäkin paperia tarjouksesta riippuen ja muistaako mikä hylsy menee paperikeräykseen ja mikä pönttöön. Ei varmasti. Helsingin Vedestä oltiinkin jo huolestuneita tämän kulttuurin löystymisestä. Löytyyhän puhdistamoiden siivilöistä jo nytkin mitä ihmeellisimpiä asioita.

Leikkeihinsä Flush&Go-vessapaperirullan saanut koiranpentu on huhujen mukaan hoidettavana eläinlääkärissä suolitukoksen takia. Tukosta yritetään hoitaa parafiinillä. Kyseinen koira on tiettävästi nesteytetty ja kipulääkitty, eikä se pysty syömään tai juomaan itse.

Jos tällaisella keksinnöllä olisi selkeä etu tässä maailmassa, jossa harvoilla on vesivessa, ja joilla on rajoitukset kuinka monta paperirepäisyä saa käyttää yhdellä istunnolla.

Itse en keksi ainuttakaan etua - vain pelkkiä haittoja. Olen valmis antamaan kannatusääneni, kun valitaan tämän vuoden turhaketta.

Peruutus onkin vahvistus

Maanantai 17.10.2011 - Kauko Niemi

Pian on asiaa tietosuojavaltuutetulle ja tai kuluttajavirastoon. En halua huipputarjouksia sähköpostiini. Tai en halua olla lähettäjien rekistereissä. Etenkään kun en tietoisesti ole huomannut koskaan painaneeni sellaista linkkiä/nappulaa, jossa tilaan tarjouksia sähköpostiini.

Olen muka tilannut jotakin netistä. Toki näin olen tehnyt ja varmasti teen edelleenkin. Olen muka osallistunut johonkin kilpailuun ja kilpailuehdoissa on kytkykauppana tullut nämä tarjouskirjeet. Tunnustan, etten aina lue tarkasti kilpailuehtoja. Ehkä pitäisi.

Nopeampaa, helpompaa ja yksinkertaisempaa kuvittelisi olevan peruuttaa tarjouskirjeet, kuin lukea pitkiä sopimustekstejä - jos sellaisen tarjouskirjeen on tietämättään tilannut.

Tulkintani on nyt sellainen, että peruutuslinkki onkin osoitus toimivasta sähköpostiosoitteesta. Olen näet peruuttanut huipputarjous.com tarjouskirjeen useampaan otteeseen ja tänään tarjouskirjeitä tulikin sitten jo kolme kappaletta. Eli jokainen peruutus on tulkittu toimivaksi sähköpostiosoitteeksi ja eikun rekisteriin. Yksi huipputarjouksista tulee osoitteeni, jota en satavarmasti ole käyttänyt yhdessäkään kilpailussa enkä nettiostoksessa.

Suomessa on laki rekistereiden ylläpidosta, jota huipputarjous.com luulisi kunnioittavan. Tai voihan olla, että huippuhaittapalvelu pyörii jossakin maailmalla vaikka tänäänkin tarjottiin kolmeen kertaa 7 päivää lehden tilausta. No Seiskalle tämä tuskin on mikään imagokysymys. Jollekin se saattaisi olla.

Toiminnan sijoittumisesta Suomen rajojen ulkopuolelle viittaa myös se, etteivät tänään ääkköset ja öökköset osuneet ihan kohdalleen. Tilalla oli kauko-idän häkkyröitä.

Huipputarjouksen lopetuslinkistä avautuu oikein lomake, jossa kysytään syytä lopettamiseen. Siinä on myös kommenttikenttä. Nyt olen kirjoittanut siihen pitkät löpinät miksen halua näitä kirjeitä – hyvällä ja pahalla. Tämä on tietysti myös hyvä testi, onko vastaanottajapäässä yhtään Suomenkielen ymmärtäjää.

Vaikka olenkin tässä käyttänyt esimerkkinä huipputarjous.com-toimintaa, se ei ole ainoa taho. Rekistereitä pitää ainakin Suomen markkinointirekisteri Oy, Etupostitus, postitus.etusi@gmail.com (emailer@benefitor.com), viimemainitulta tulee sentään sähköpostitse vahvistus rekisteripoistosta ja luvataan ettei enää tule postia.

Lue myös boikottilista tuotteista

Kirjoitin itselleni reseptin, kun lääkärit eivät sitä kirjoittaneet

Lauantai 15.10.2011 - Kauko Niemi

Ajattelin raottaa terveysprojektiani 10 viikon välein. Sen lyhyemmillä jaksoilla tuskin tapahtuu mitään pysyvää. Sorry vaan te viikon kuurilaiset, jotka iloitsette kahden kilon nesteen poistumisesta ja joka tulee takuu varmasti seuraavalla viikolla takaisin.

Tämä on nyt kuitenkin väliraportti. Sen verran selkäytimessä journalismin henkeä ettei voi olla julkaisematta, silloin kun jotakin merkittävää tapahtuu kuten vaikka tänään.

Koko projektihan lähti liikkeelle siitä, etten halua syödä lääkkeitä. Tässä tapauksessa verenpainelääkkeitä. Aika ajoin se on ollut koholla ja kun lääkärit eivät kirjoita reseptiä kaikkein tehokkaimmaksi todetulle lääkkeelle, niin kirjoitin sen itse. Riittävä liikunta ja painonpudotus.

Tämän aamun mittauksissa alin lukema oli 124/77/58. Näillä lukemilla pillerit saavat pysyä apteekin hyllyillä. Se on vain vahinko, ettei fillarin kumeista tai kuntosalikortista tai uimalipuista saa Kelalta mitään korvausta.

Toinen uutisoitava asia tälle päivälle on se, että vaaka näytti uutta kymmenlukua. Lopullistahan se ei ole ennen  kuin alkunumero vakiintuu syömisistä ja juomisista riippumatta. Tämä on jo siis toinen kymmenluvun vaihtuminen tässä projektissa 24 viikon aikana.

Suositukset kertovat, että noin viisi kiloa on vielä jäljellä. Oma tuntemukseni sitten ratkaisee ovatko suositukset minulle sopivia vai ei. Siis noin 10 viikkoa. Se on kuitenkin lyhyt jakso ihmisen elämässä.

Maltti on valttia tässäkin asiassa. Henkinen tavoitteeni on ollut 0,5 kiloa viikossa. Hieman olen aikataulusta edellä, vaikka aika ajoin onkin näyttänyt, ettei tapahtuisi mitään.

Perusajatus pyörii kahdessa asiassa. Pitää kuluttaa enemmän kuin syö. Itsestään selvyys, jota tulee harvemmin mietittyä. Tänään vedin fillarilla kovan treenin keskisykkeellä 132 ja maksimi 165. Se kulutti 685 kcal energiaa. Tuon energiamäärän voi helposti saada viidessä minuutissa takaisin syömällä yhden viattoman hampurilaisen.

Liikuntaa tee Suunnon sykemittarin laatiman ohjelman mukaan (Suunto M5 / kunnon kohottaminen)

Toisena viisautena yritän ymmärtää kropan käyttäytymistä. Kokemukseni mukaan se panee hanttiin kaikkea muutosta jopa kuusi viikkoa. Muutokset ovat hitaita. Päivän parin heilahtelut eivät juurikaan kerro mitään. Kroppa on erittäin huolissaan kantajastaan. jos jostakin tulee puutosta, niin se rupeaa säästämään pahojen päivien varalla. Jos rasvan saanti loppuu, se alkaa käyttämään mahdollisimman vähän rasvaa ja säästää loput vyötäröllesi.

Tämän takia shokkidietit eivät onnistu, eikä kevyt tuotteet tuo toivottua tulosta.
Olen muutan kerran pitänyt paastopäiviä, kun pahasti jumittaa. Mutten koskaan kahta paastopäivää peräkkäin. Yhden päivän voit huijata, ettei kroppa muuta käyttäytymistään ja aineenvaihdunta jatkaa normaalia elämäänsä.

En siis laske kaloreita enkä punnitse ruoan määrää. Nopeathiilarit ovat toistaiseksi pannassa ja tutkin ostosten tuoteselosteen ja energiamäärät.

Nämä ajatukset eivät siis perustu mihinkään tieteelliseen faktaan, vaan yksinkertaisesti minulla ne toimivat. Ja jopa tunnen kuinka ne toimivat. Ja lisäksi niitä on toistettu niin monta kertaa, ettei mukana ole pelkkää sattumaa.

Edellisessä katsauksessani puhuin muun muassa juomisen ja syömisen sekoittumisesta. Se on edelleen hankala asia, joka ei ole vieläkään hallussa.

Kuinka terveysvaikutteista on koiran kanssa liikkuminen

Keskiviikko 12.10.2011 - Kauko Niemi

Silmääni pisti englantilainen juuri julkaistu tutkimus, jossa oli haastateltu yli tuhatta aikuista ihmistä. Tämän tutkimuksen mukaan koiranomistajat kävelevät enemmän, kävelevät nopeammin ja nauttivat todennäköisesti enemmän aktiivisesta elämäntyylistä.

Tohtori Sandra McCunen tekemän tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa koiranomistajien kävelyretkistä johtuu heidän koiristaan. Lisäksi neljäsosa ihmisistä, joilla on sekä lapsia että koira, vierailee viikoittain puistoissa ja muilla ulkoilualueilla koiran takia.

Lisäksi 44 prosenttia yli 65-vuotiaista koiranomistajista liikkuu viikoittain koiransa vuoksi.

Viime joulukuussa muutaman ihmisen kanssa ihmeteltiin ja keskusteltiin Helsingin Voittaja-näyttelyssä, kuinka suuri osuus ihmisistä oli reilusti ylipainoisia, vaikka ajatukset helposti komppaavat tuota englantilaistutkimusta. Koiranäyttelyissä pitäisi olla vain terveitä solakoita ihmisiä.

Mikä merkitys on ”koiraliikunnalla” ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin? Jos koiranomistaja liikkuu viikoittain koiransa vuoksi, ei siinä kunto juurikaan kohoa. Tai päivittäin, ja puolet lenkistä on odottelua ja muiden koiraihmisten kanssa juttelua, ei siinä kunto kasva. Kuinka usein keskiverto koiranulkoiluttaja joutuu menemään hikisenä ja hengästyneenä lenkin jälkeen suihkuun. Todennäköisesti näin tapahtuu hyvin harvoin.

Koiraulkoilussa hankitaan enemmänkin hyvää omaatuntoa oman ulkoilun suhteen kuin todellista liikunnan tehoa hihnan toiseen päähän. Tietenkin tässä mennään koiran ehdoilla ja nuuskia pitää riittävästi.

Koira tykkää myös juosta hihnassa. Tästä voi kehittää aidon win-win-tilanteen hihnan kumpaankin päähän. Reipasta juoksua ja sitten rauhallista haistelu. Reipasta juoksua ja rahallista haistelua.

Jokainen huippu-urheilijakin tekee intervalliharjoituksia kuntonsa kehittämiseksi. Miksei sitä kannattaisi tehdä myös koiraulkoilussa ja kunto kasvaa kohisten. Ja mikä parasta koira saa myöskin riittävästi liikuntoa. Ja kas näin häviävät hihnassa veto-ongelmatkin.

Suosittelen käyttämään muutaman kerran sykemittaria seuraamaan koiran ulkoilutusreissun terveysvaikutusta. Näin voi lopettaa itsepetoksen terveysvaikutteisesta ulkoilusta.

Tietenkin on niin, etteivät kaikki koirat kykene enää juoksemaan. Tai vinttikoiran omistaja jää jalkoihin mennen tullen. Ja on ystäväpiirissäni niitäkin, jotka viikoittain kulkevat koiransa kanssa luonnossa vähintään 10 – 20 kilometriä ja sillä on jo selvä terveysvaikutus ilman intervalleja. Sopivia harrastuksia löytyy myös kuten agility, Se kasvattaa varmasti myös ohjaajan fyysistä kuntoa.

Lomatuskaa

Perjantai 30.9.2011 - Kauko Niemi

Vain naiset ovat kiinnostuneita terveydestään

Maanantai 26.9.2011 - Kauko Niemi

Jouduin hieman odottelemaan vuoroani (niin kuin aina, kun tapojeni mukaan olen etuajassa) ja joutessani selasin neljää erilaista terveys- ja fitneslehtiä.

Mielikuva neljän eri lehden lyhyen skannauksen jälkeen on selkeä. Vain naiset ovat kiinnostuneita terveydestään. Tai tarkemmin sanottuna – vain naiset ovat valmiit ostamaan näitä lehtiä ja unelmoimaan hyvästä fitnes-olemuksestaan ja tehostamaan ja ehostamaan sitä kaupan olevilla tuotteilla ja palveluilla.

Näissä neljässä selatussa lehdessä ei ollut mallina yhtään miestä. Juttujen kohderyhmänä eivät olleet ihmiset ja heidän terveys, vaan naiset. Miltä näyttää ja kuinka helposti kaikki muuttuu tekemättä juuri mitään.

Yksi lehdistä uskaltaa ottaa miehenkin mukaan näihin talkoisiin. Miehen rooli oli tässä laihdutusjutussa olla se sabotoija, joka lähes tahallaan kantaa kaupasta herkkuja kotiin. Näistä vaimo ei voi kieltäytyä. Koko hieno painonpudotuskuuri tyssää tähän kamalaan mieheen – kyllähän sitä muuten.

Tunnustan – olen tilannut yhden niin sanottuun terveyskategoriaan lukeutuvan lehden. Nimensä mukaan lehti ei fiinistele fitnesillä eikä pullistele bodylla. Edellinen alan lehtitilaukseni sai lähinnä vihaiseksi. Aivan kuin ei kuntoaan voisi ylläpitää vanhoissa verkkareissa. Aivan kuin kaikki temput hoidettaisiin viikossa ja sitten jatketaan sipsien syömistä ja kaljan juomista sohvalla.

En tarkoita missään tapauksessa, etteivätkö niin sanotut tekniset asusteen olisi hyviä oikein käytettyinä ja tekisi elämäntavasta miellyttävämpää. Esimerkiksi harrastani fillarointi on asujen toimivuuden kannalta  haastavaa. Ainoana ulkoasukriteerinä on käyttää kirkkaita värejä, jotta erottuu liikenteessä.

Alkuhuuma nykyisen lehtitilaukseni kanssa näyttää hiipuvan hyvää vauhtia. Ei vain tahdo löytyä mitään lisäarvoa nykyiseen elämääni. Seuraava tilausjatko on jo katkolla. En oikein jaksa viihtyä ulkoasuilla ja harhakuvilla uskoa luoduista, helpoista hyvinvointitempuista.

Timo Soini pääsee kuin koira veräjästä

Torstai 22.9.2011 - Kauko Niemi

Presidenttiehdokas Paavo Lipponen asetti viime viikolla kielikuvat pramille  suomiessaan Timo Soinin joukkojen demokraattisia perustaitoja. Lipposen on vaikeauskoa, että Suomen eduskunnassa johtopaikoilla olevat ihmiset avoimesti halveksivat demokratiaa ja näyttävät pääsevän siitä kuin koirat veräjästä.

Googlaan ilmaisun – kuin koira veräjästä – vastauksia tulee noin 142.000. Kaikkia en ryhdy lukemaan läpi, mutta uskon tämän sanonnan olevan varsin yleisessä käytössä. Veräjä-sanaa tuskin juuri normaalissa kielessä ei enää käytetä. Tämä koirasanonta kuvaa kuitenkin koiran vakaata asemaa ihmisen elämässä. Kielikuva on laajahko ajatus siitä, että joku ei saa asianmukaista, yleisen käsitteen mukaista seuraamusta huonosta, vilpillisestä jopa lainvastaisesta käyttäytymisestään ja teoistaan.

Kuinkahan usein Lipposen valkoinen länsiylämaanterrieri Onni on päässyt lujahtamaan veräjästä karkuun?

Koiran varsin vankkaa asemaa kielessä kuvastaa se, että koira-aiheisia sanontoja löytyy paljon. Hauva.comin Facebook-sivulla listattiin hetkessä useita koirasanontoja ja nyt listaan ne tämän blogin loppuun.

Lukuisat elämään jääneet koira-aiheiset sanonnat kuvaavat myös sitä, että koiran asema ihmisen elämässä on vankkumaton. Koiran käytös ja temput ovat laajasti koettuja ja ymmärrettyjä.

Kuinka paikkansapitäviä eri sanonnat ovat, onkin sitten toinen juttu. Koiran ovela karkaaminen ja etenkin jonkun koiruuden jälkeen on jokaiselle tuttua ja ruokkii päivittäin karkaa kuin koira veräjästä –sanonnan vetovoimaa.

Sanonnasta Ei vanha koira opi uusia temppuja – ollaankin jo montaa mieltä sekä todellisuudessa että kielikuvamaailmassa. Niin moni vanhus käyttää ihan sujuvasti nettiä ja oppinut uuden tempun, kokonaan uuden maailman.


Koiranilma
Nukkua koiran unta
Koirakii on hyvä kuoltuaan
Ei ole koiraa karvoihin katsomista
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...
Mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani
Ei vanha koira opi uusia temppuja
On kuin uitettu koira
Kyllä koira koiran tuntee
Käy kuin kahden talon koiralle, kuolee portaille
Haukkuva koira ei pure
Ei haukku haavaa tee
Kyllä koira haavansa nuolee
Leipänsä edestä se koirakin haukkuu
Sellainen emäntä/isäntä kuin koira
Etsiä kissojen ja koirien kanssa
Koiran virka
Epäsiisti ihminen jättää kaiken kuin koira paskansa.


 

20 viikon kurinpalautus

Sunnuntai 18.9.2011 - Kauko Niemi

Nyt on kulunut 20 viikkoa siitä kun otin taas itseäni niskasta kiinni. Puolustukseksi on sanottava että holtitonta elämää en missään tapauksessa viettänyt tätäkään ennen. Savuton, käytännössä alkoholiton, kohtuullisen liikunnan ja terveellisen ruoan toteuttaminen on ollut arkea yli 20 vuotta.

Hukkaan eivät ole mennyt nuo 20 viikkoa. Tänään tein Suunnon M5 sykemittarin 1,6 km kävelykuntotestin ja pääsin luokkaan erinomainen asteikolla 0-10 tulokseksi tuli 8 (Erinomainen = 7-10)

20 viikkoa on lyhyt aika ihmisen elämässä. Ja se ei ole kovin pitkä aika ihmiskehon muutoksessa. Olen oppinut ymmärtämään, että mikä tahansa muutos kestää noin 4-6 viikkoa ennen kuin kroppa siihen taipuu tai ylipäätään sopeutuu.

Siis kaikki viikon tai kahden kuurit tulevat ja menevät. Ehkä ainoa kuuri, jolla on jotain merkitystä, on 10 päivän vesipaasto. Tällä rankalla rypistyksellä pystyy puhdistautumaan sisäisesti, saamaan turhat myrkyt liikkeelle.

Nyt kun peruskuntoa on saatu hilattua noinkin hyvään luokkaan, niin mitä seuraavaksi?

Seuraavat 20 viikkoa painottuvat mentaaliseen harjoitteluun. Ja lähinnä parempaan lepoon. Levon ja harjoitusten suhde on oltava kohdallaan, jotta myönteisiä tuloksia syntyisi.

Mentaaliseen puoleen kuuluu myös siirtyä ruosta ravintoon. Ruokaa syödään ja ravintoa otetaan kuin lääkettä sopiva määrä sopivaan aikaan. Tätä muutosta olen valmistellut jo pitkään ja muutos edistyy hyvää vauhtia.

20 viikossa en täysin oppinut ymmärtämään milloin minulla on nälkä ja milloin jano. Tämä tissuttelemaan opettelu vaatii vielä aikansa. Oman kokemukseni osoittaa, että tässäkin tapauksessa 20/80 sääntö toimii. Silloin kun tekee jotakin mieli, 80 tapauksessa sadasta kyse on janosta eikä nälästä.

Samoin on vielä kesken välipalaharhan purkaminen. Välipalalla on hyvä maine, mutta todellisuus on ainakin omalla kohdallani toinen. Jos otan välipalaksi terveellisen omenan ja näitä välipaloja vaikkapa neljä, jokainen ymmärtää, että kilo omenia muun ruoan lisäksi on suunnaton määrä energiaa ja kaloreita.

Mentaalin lisäksi toinen tulevista harjoitteista on lihaskunnon vahvistaminen. Siis syksyn tullen harjoittelu painottuu enemmän punttisalille kuin fillarin selkään.

20 viikkoa ei vielä kuluttanut kaikkea ylipainoa pois. Ylipaino on se vakavin riski terveydelle. Seuraavan 20 viikon aikana tavoitteena on vielä 7,2 kiloa, jolloin kokonaispudotus tulee olemaan 19,2 kiloa. Painonpudotus siis hieman hidastunee tähän mennessä hieman yli 0,5 kilon viikkovauhdista.

Tärkein tavoitteeni aika ajoin kohollaan olleen verenpaineen palautuminen hyvälle tasolle on jo käytännössä pitkälle toteutunut.

Tiedä vaikka pääsisin vielä jonain päivänä jälleen juoksemaankin. Ainakin se olisi hyvä tapa saada lyhytkestoisissa harjoituksissa syke nousemaan.

Jussi Halla-aho pakotetaan poliitikoksi

Perjantai 16.9.2011 - Kauko Niemi

Jussi Halla-ahon ripittäminen on viestinnän näkökulmasta pakottamista poliitikoksi. Ajattelee yhtä ja puhuu toista ja tekee kolmatta. Pahimmassa tapauksessa toistaa puoluetoimistossa laadittua jargonia.

Halla-aho lupaa nyt siivota suunsa. Varmaa on kuitenkin, että hänen todelliset ajatuksensa eivät yhdessä ryhmäkokouksessa muutu.

Tämän jälkeen kukaan ei usko Halla-ahon muodollisia puheita. Jokainen kuitenkin tietää hänen todelliset ajatukset muun rotuisista, homoista, suvaitsevaisuudesta ylipäätään.

Halla-aho on yksi harvoista kansanedustajista, jonka ajatuksenjuoksu on äänestäjien tiedossa. Se on siis viestinnällisesti rehellistä. Kokonaan toinen asia on sitten, kuuluuko tällainen äärimielipiteitä lietsovan ihminen parlamenttiin. Sen tietenkin ratkaisevat äänestäjät. Näiden äänestäjien motiivit ovat samoja kuin Halla-ahonkin, koska edustajan todelliset ajatukset ovat selvillä. Eikä niitä ole kaunisteltu ja kuorrutettu poliittisella, tässä tapauksessa persulaisilla linjauksilla.

Millaiset ovat sitten kansanedustajan rajat totuudessa, tyylilajissa, harkinnan hyvyydessä ja huonoudessa, huumorin älykkyydessä ja mustuudessa?

Onko parlamentin arvovalta kiinni ulkoisesta käyttäytymisestä ja sata vuotta vanhoista muodollisuuksista? Hakkaraisen arvovalta tuskin lisääntyi yhtään, että hän joutui käyttämään solmiota eduskunnassa.

Timo Soini oli aamun televisiossa oikeassa siinä, että arvovalta syntyy esimerkin ja tekojen kautta, pohjimmiltaan jotenkin ristiriitainen nyt tapahtuneiden asioiden kanssa.

ps.
selvennettäköön vielä, etten missään olosuhteissa kannata Halla-ahon ahtaita ja rasistisia ajatuksia.

Haiseeko henki?

Maanantai 12.9.2011 - Kauko Niemi

Ilta-Sanomat kirjoittaa isosti karppauksen haittapuolesta, josta kumppani ei tykkää. Minä en taas tykkää lainkaan kollega Jaana Oksasen tavasta sekoittaa asioita tai kärjistää niitä ja antaa omituinen on-off-kuva karppaamisesta.

Karppaamista on monenlaista ja jos omaa kokemustani käytän pohjatietona, niin ketoosiin olen päässyt vain paastotessa ja silloinkin vasta 5-6 päivän kuluttua. Kyseessä on ollut joka kerta rehellinen vesipaasto, eikä mitään vippaskonsteja. Ja sen voin sanoa, että ketoosissa ei haise ainoastaan henki, vaan koko iho. Ja mitä enemmän haiset sitä parempi. Myrkyt ovat liikkeellä ja poistuvat sinusta.

Paasto, jossa päästään ketoosiin, ei ole laihdutuskeino vaan puhdistautumista niistä tuhansista myrkyistä, joita saamme jokapäiväisessä elämässämme. Se on sisäinen sauna, jossa siivoudutaan sisältä päin.

Karppauksessa en ole koskaan päässyt tai joutunut ketosiin, niin kuin Ilta-Sanomien juttu antaa ymmärtää. Vähennä sokeria ja kumppanisi kaikkoaa, kun haiset niin pahalta.

Minä omasta mielestäni karppaan parhaillaankin. Tällä viikolla täyttyy 20. viikko ilman ainuttakaan leivän murua tai pullaa ilman sokerihumalaa. Olen melko varma, että hengitykseni ei karkota ketään, enkä ole lähelläkään ketoosia. Silti olen saavuttanut hyviä tuloksia tuntematta edes karppaamisen määritelmiä, jos sellaisia yksiselitteisesti ylipäätään on olemassa.

Olen vuosien varrella oppinut kuuntelemaan oman kroppani käyttäytymistä, kun siihen vain paneutuu ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Pidän itseäni koekaniinina ja testaan omat karppaustyylini. Olen luonut omia nyrkkisääntöjä, joita on mahdollista toteuttaa arkielämässä.

Tämä on nyt toinen muutos elämäntavoissani, Tai pitäisi sanoa paluu ensimmäiseen muutokseen. Ensimmäinen tapahtui heti 90-luvun alussa. Silloin heräsin keski-ikäisenä; töistä tullessa piti levätä 20 minuuttia sohvalla, että jaksoi mennä jääkaapille. En ollut koskaan harrastanut liikuntaa ja lintsannut kaikki urheilutunnit koulussa. Vihasin hikoilua.

Oman kunnon hallinta on henkinen laji. Itse retkahdin 2004. Siis 15 vuotta niin hyvässä kunnossa kuin keskiverto ihminen voi olla. Tuolloin ja heti sen jälkeen tapahtui liian paljon yhden ihmisen hallittavaksi. Ainakin minun. Kuitenkin loistava opetus, että oman kunnon hallinta lähtee aina korvien välistä, eikä kaloreiden laskemisesta.

Oikotietä ei ole onneen ei nytkään. Tavoitteeni on puoli kiloa viikossa. Puhun painonhallinnasta, koska se on keskeinen keino, josta seuraa kaikkea muuta terveydellistä hyvää, jos on seuratakseen.

Tällä viikolla siis täyttyy 20. viikko kuntokuuria. Luulen, että peruskunto on noussut hyvin. Ainakin Suunnon sykemittari ja sen kunto-ohjelma niin kertovat. Koholla olleet verenpaineet loistavalla tasolla. Ja painoa pois 12 kiloa.

Olen karppaaja omalla tavallani ilman hallitsemattomia hajuhaittoja.  Olen liikkuja. Liike on lääke. Tämän lääkkeen annostusta on lisätty noin sata prosenttia.

Loistavaa oppimateriaalia medianlukutaidon opettamiseen

Perjantai 26.8.2011 - Kauko Niemi

Liven keskiviikkona aloittama ohjelma Kiinteistökuningatar Kaisa ja pitkään kanavilla pyörinyt Koirakuiskaaja ovat molemmat parasta mahdollista oppimateriaalia medialukutaidon opetukseen.

Kumpikin ohjelma jäljittelee dokumentin tyyliä. Leikataan lyhyisiin pätkiin sieltä täältä. Kiinnitetään katsojan huomio pois pääasiasta. Tarjoillaan perustelematta muutama faktan poikanen ja hämärretään kokonaisuus ja etenkin todellisuus.

Vauhti, viihteellisyys luo taikuritunnelman. Hämätään katselijoita sellaisilla epäolennaisilla seikoilla, jotta katsojan ajatukset pyörähtävät muualle kuin itse asiaan. Tehdään jotain muuta kuin miltä näyttää. Tällaiset formaatit sopivat oikein hyvin sirkukseen. Siis tämän päivän mediasirkukseen. Kuinka hävitetään kani silinterihattuun.

Koirakuiskaajassa Cesar Millan taikoo luontokappaleelta, siis koiralta ihmisen mielestä huonot (koiralle luontaiset) ominaisuudet kerralla pois. Siitäkin huolimatta, että rotua on jalostettu sata vuotta näiden ominaisuuksien takia.

Koirakuiskaaja-ohjelma unohtaa näyttää tai kertoa kuinka monta tapausta on epäonnistunut, eli koiraa ei ole saatu ihmisen mielestä kiltiksi. Ohjelma unohtaa kertoa kuinka monta sataa toistoa oppiminen on vaatinut. Kuinka monta kertaa metodia ja palkitsemista on pitänyt muuttaa. Nyt koirakuiskaajalta sataprosenttiseen tulokseen menee pari minuuttia, mikä ei ikinä tapahdu elävässä elämässä.

Kokematon koirakuumetta sairastava ihminen menee helppoon, kun ei osaa lukea mediaa eikä tunnista tai erota ohjelman tyylilajia.

Liv:n aloittama Kiinteistökuningatar Kaisa noudattaa samaa tyylilajia. Huomio itse asiasta harhautetaan pikakuvilla audin logorenkaista tai Vuittonin myymälästä. Kaisa on viety niin kauas todellisuudesta kaikessa ärsyttävyydessään, että mieleen tuli aikoinaan Valittujen Palojen Kaarina Mäkelä. Henkilö, jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan.

Ilmeisesti Kaisa on oikea kiinteistövälittäjä. Ohjelman nettisivuilla hän on saanut sukunimenkin ja tiedetään hänen hoitamattomista veloistaan ja muistakin yksityisasioistaan. Tämä tuskin Liv-kanavaa haittaa, että keskustelua syntyy. Kokonaan toinen asia on mitä tapahtuu Kaisan kiinteistövälitykselle, jos hän ihan oikeasti sellaista tekee. Kiinteistönvälitys on saanut oman johanna tukiaisensa.

Jos tällainen sisältö toteutettaisiin painetussa lehdessä, niin kulmissa lukisi – mainos. Kyseessä olisi niin sanottu advertoriaali. Lukijaahan ei saa hämätä toimituksellisen ja mainossisällön välillä.

Ohjelman formaatti synnyttää keskustelua, mutta vaatii hyvää medialukutaitoa. Kiinteistökuningattaressa kyse on viihdeohjelmasta, joka on naamioitu dokumentin oloiseksi. Nettisivujen keskustelu osoittaa jo selvästi, ettei ohjelmaformaattia ole ymmärretty.

Ohjelman väärin ja oikeinymmärrys tulee joka tapauksessa muuttamaan kuvaa alan toiminnasta. Minun veikkaukseni on ettei ainakaan kiinteistövälittäjien toivomaan suuntaan.  Alan maine ei muutoinkaan ole paras mahdollinen. Ja ohjelman yksi pääsponsoreista on Oikotie.

Kaisako välittäisi minun asuntoni päivässä, pyhkäisisi Audillaan Vuittonille ostamaan uuden laukun – ei ainakaan minun rahoillani rällätä.

Jokaisen on syytä oppia katsomaan ja ymmärtämään näitä uuden tyyppisiä ohjelmia, missä faktat ja fiktiot sekoitetaan tahallaan ja tarkoituksella viihteen voimalla.
 

Koiran irtipito-oikeutta ei ole olemassa

Torstai 18.8.2011 - Kauko Niemi

Huomenna perjantaina on viimeinen päivä kun metsästyslain  (615/1993) 51 §, 53 §) mukaan koira on aina pidettävä ulkona kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella.

Tämä lienee yksi niistä koiraa koskevista laeista, jota rikotaan jatkuvasti ja sumeilematta. Lain tarkoituksena on rauhoittaa luonnon eläinten lisääntyminen rauhassa maaliskuun 1. päivästä aina elokuun puoliväliin asti.

Kesän aikana poronvasat ja linnunpojat on pieniä ja kaikki muutkin eläimet poikasvaiheessa. Jänisten hankiaiset syntyvät jo maaliskuussa. Koiranomistajien tulisi ymmärtää, että kiinnipitoaikana on meneillään tärkeä lisääntymisvaihe, jolloin riistan pitää saada olla rauhassa.

Laissa on myös mielenkiintoinen maininta, että koira pitää olla välittömästi kytkettävissä. Näinhän se on kun vastaan tulee vaikkapa ihminen, mutta kun koira saa vainun ja käyttäytyy vaistojensa mukaan – mitä silloin tarkoittaa kytkettävissä välittömästi?

Liian usein ajatellaan, että oma koira ei aiheuta vahinkoa, kunnes se joutuu riistaeläinten kanssa nokatusten ja silloin on satavarmaa, että tottelevaisuus unohtuu. Lisäksi metsästyskoiraharrastajissa on liian kilpailuhenkisiä ihmisiä, jotka tähtäävät koirakokeisiin. He ajattelevat, että koiraa pitäisi pystyä pitämään irti lähes ympäri vuoden kiinnipitoajoista piittaamatta.

Metsästyskoiraa voi treenauttaa lauantaista lähtien, mutta silloinkin pitää olla asian mukaiset luvat maanomistajilta. Koirahan ei saa olla koskaan irti ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa.

Monet koiraharrastajat ja metsästäjät ovat huolestuneita löystyneestä koirakurista. Karkulaisten määrän lisääntyminen johtuu paitsi tietämättömyydestä, ymmärtämättömyydestä, myös silkasta välinpitämättömyydestä.

Käytännössä yleistä koiran irtipito-oikeutta ei oikeastaan ole olemassakaan. Taajamissa koira on aina pidettävä kytkettynä.

Näittenkin sääntöjen noudattaminen kasvattaa suvaitsevuutta koiria kohtaan.