Some-sössimisen kaava

Maanantai 5.3.2018 klo 8.11 - Kauko Niemi

Tuossa jokunen hetki sitten olin aiheuttaa some-kohun. Tai jo pienimuotoisen aiheutinkin. Tässä oli monia tuttuja piirteitä somekohuista. Usein puhutaan musiikissa hitin kaavasta, siis kuinka syntyy musiikkimaailmassa hitti-biisejä. Millaisia ominaisuuksia biisissä pitää olla tullakseen hitiksi.

Nyt on hyvä hetki miettiä mikä some-sössimisen kaava. Päätin ryhtyä tutustumaan Helsingin julkiseen liikenteeseen, joka on minulle täysin vierasta. Kerran olen maalaisserkun pyynnöstä matkustanut niin sanotussa matalalattia ratikassa. Mistään linjoista ei ole juuri aavistustakaan.

Ettei tässä tulisi heti asenteellisia väärinkäsityksiä, mikä kuuluu some-sössimisen kaavaan, niin keskusta-asukkina kävelen, potkulautailen, fillaroin ja sitten kehäykkösen ulkopuolelle autoilen.

Siis kipin kapin kännykän sovelluskauppaan – hakuun Helsingin Seudun Liikenne – HSL – tarjolla kaksi HSL:n logolla varustettua applikaatiota. Aloitan mobiililipusta. Mobiililippu on nyt kuuma sana, koska sillä saa kertamaksusta 25 prosentin alennuksen. Uutiset kertovat mobiililipun valtavasta käyttömäärästä vuoden alusta.

Palvelu lataukseen, wow, pelaa kuin puikki ja looginen käyttöliittymä, paitsi puhelin ei saa olla wifi-yhteydessä.

No sitten otetaanpa tuo reittiopas, jotta tiedän mikä linja menee mihinkin ja koska. Mutta mitä hemmettiä. Sovellus on ihan urpo. Käyn tarkistamassa pc:llä missä se toimii aivan järkevästi.

Nyt käynnistyy some-sössimisen toinen vaihe. Eikun suoraan ja varmana ihmettelemään ja haukkumaan facebookiin, kuinka urposti sovelluksen puhelinversio on tehty. Varmuuden vuoksi tägään HSL vastaavan Mari Flinkin kommenttiini.

Ai että mikä oli se sössimisen ensimmäinen vaihe? Luotin vain sovellustarjonnan ulkonäköön ja nimeen, enkä lukenut mitään, edes lyhyttä esittelyä loppuun - kuka sovelluksen on tehnyt, millä eväillä ja millaisia arvosteluja se on saanut.

Varmasti yleisin syy harhapoluille on siinä, ettei mitään lueta loppuun, mitään ei selvitetä ja reagoidaan ensimmäisellä tunteella, joka vastaan tuli.

Mari Flink korjaa ja oikeisee haukkumiseni nopeasti ja asiallisesti, ettei puhelimen reittiopas-sovellus ole heidän, HSL:n tekemä. Aivan oikein, kun tarkistan, niin tekijä on Muhammed. Tarkistukseni on siis ainakin kolme-neljä toimenpidettä myöhässä.

Oikaisusta ja minun anteeksipyynnöstä huolimatta satelee mitä ihmeellisempiä haukkukommentteja. Siis ani harva on vilkaissut tämän päivityksen kommenttiketjua oikaisuineen. Ani harva on edes kokeillut sovellusta, mutta varma mielipide löytyy välittömästi.

Vähän sama kuin pari viikkoa sitten entisen ystäväni syntymäpäivänä hänelle sateli onnitteluja, vaikka tilin viimeisessä virallisessa päivityksessä on hänen kaksi vuotta sitten ollut kuolinilmoitus.

Some-sössimisessä toimii se vanha leikki, jossa kuiskataan toisen korvaan juuri itselle kuiskattu viesti. Kun viesti on kiertänyt ringin, se on muuttunut melkoisesti alkuperäisestä. Mitä suurempi rinki ja mitä nopeampi viestinvaihto sitä suurempi muutos.

Yksi tuttavani käsittelee hyvinkin futuristisia aiheita ja kommentoi monimutkaisia kuvioita. Hän on ottanut käyttöönsä hyvän moderointityylin. Hän ilmoittaa jo julkaisuvaiheessa poistavansa kommentit, jotka eivät liity asiaan.

Some kohun kaavaan kuuluu keskeisesti myös se, että kirjoitetaan muuta kuin tarkoitetaan. Näinhän poliitikot ja markkinointi-ihmiset tekevät työkseen. Tähän kuuluu myös uusiosanojen keksiminen, joiden todellinen merkitys ei aukene kenellekään. Sanoja käytetään sujuvasti vaikka niillä ei ole yhteisesti ymmärrettyä merkitystä.

Some-sössimisen kaava on salakavala. Veikkaan, että kovinkaan moni ei tee sitä tahallaan, mutta ei toisaalta osaa viheltää peliä poikki, kun sössiminen karkaa käsistä.

En minäkään täysin omasta huolimattomuudesta, jopa laiskuudesta arvannut millaisen kommenttiketjun sain aikaiseksi.

Nyt tarvitaa #metoo kakkosta

Tiistai 20.2.2018 klo 12.47 - Kauko Niemi

Mitäs jos lähdetään siitä, että seksuaalisuus on ihmiselle aivan saman arvoinen elämän perusasia kuin uni, ruoka, juoma.

Kyse on peruselämäntavoista, eikä niihin tarvita valtiollisia eikä uskonnollisia käypäsuosituksia.

Seksuaalisuus purkautuu joka tapauksessa aina tavalla tai toisella ja aika monessa tapauksessa myös seksinä. Ja onhan seksi tämän maailman kiertokulun kannalta perusedellytys sekä ihmisten että eläinten kohdalla.

Jos seksuaalisuuden purkautumiselle ei löydy luonnollisia ja hyväksyttäviä  kanavia, niin silloinhan pato murtuu jostakin, useimmiten väärästä kohdasta.

Erilaiset uskonnot ovat sieltä pahimmasta päästä rajoittamaan seksuaalisuutta ja luomaan mitä ihmeellisimpiä myyttejä sekä sekoittamaan seksuaalisuuden ja seksin keskenään ja provosoimaan tilanteita.

Kirkkokuntia, joissa pappi ei voi purkaa seksuaalisuuttaan millään tavalla, ovat olleet vuosisatoja vaikeuksissa ilmitulleiden pedofiili ja muiden tapausten johdosta. Tilanne on luonnoton melkein sama kun papilta kiellettäisiin nukkuminen tai syöminen tai vessassa käynti.

Seksuaalisuuden ympärille on muodostunut miljardimarkkinat ja maailman laajuinen peli, jonka pelisäännöt ovat hämärretty ja jota pelaavat sekä miehet että naiset. Ja kuten Elina Tanskanen HS:n kolumnissaan kirjoittaa: - ”Usein seksileikkien rajana ovat mielikuvituksen sijaan häpeä ja ahdistus: pelko siitä, mitä kumppani ajattelee, ja hämmennys siitä, mitä ajattelisi itse itsestään. Kun ujostuttaa ylivoimaisesti, tuntuu turvallisimmalta pysyä oman mukavuusalueen ytimessä ja jättää leikki sikseen.”

”On harmillista, että seksistä on usein leikki kaukana: se tekee nimittäin monella tapaa hyvää. Parhaimmat leikit saavat posket punoittamaan ja silmät loistamaan. Ne vaivuttavat nautinnolliseen flow-tilaan, jossa unohtuvat niin aika, paikka kuin arki loputtomine velvollisuuksineen.”

Onhan seksiin virittämällä viritetty jotain salaista ja jännää, ja sillä voi niin monella tavalla hallita toista ja niin monessa eri tilanteessa.  

#metoo on nyt avannut ovia ja ottanut askeleen avoimempaan suuntaan, mutta itse ongelma ei ole kadonnut mihinkään. Eikä katoa, niin kauan kun vanhat valtarakenteen saavat määritellä ja rajoittaa seksuaalisuuden ilmenemismuodot epänormaalina ihmisen tarpeena.

 

 

 

 

 

Käytännön kokemukseni eivät kääntäneet sairaudenhoitoa terveydenhoidoksi

Sunnuntai 18.2.2018 klo 13.21 - Kauko Niemi

Elämäni ensimmäinen kokemus sairaalahoidosta ei tuonut tullessaan juurikaan mitään uutta kokemusperäistä, joka olisi kääntänyt sitkeät ajatukseni siihen suuntaan, että Suomessa olisi jotenkin erinomaisen hyvä terveydenhoito.

Sen sijaan meillä on varmasti erittäin hyvä sairaudenhoito, joskin täynnä kummallista byrokratiaa. Olen valmis vaihtamaan terveyskeskuksen nimen sairauskeskuksesti, mutta sairaala on jo sinänsä hyvä nimi laitokselle, missä hoidetaan sairaita.

Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta terveydestään omin avuin. Tosin sekin on vaikeaa, kun viranomaiset luokittelevat sinut tasan tarkkaan sen mukaan, kuinka hyvin noudatat yleisiä viranomaissuosituksia elämässäsi, vaikka oletkin ainutkertainen yksilö.

Viime perjantaisessa Helsingin Sanomien kolumnissa Jaana Savolainen on asian ytimessä – Oi jospa saisin valita oman lääkärin. 

Tuohon tekee mieli jatkaa, että aika monihan valitsee hyväksi kokemansa, luotettavan parturin tai autokauppiaan niin miksei lääkäriä. Soten valinnanvapaus ei tätä ongelmaa poista, voit vain valita se oven, josta menet sisään aina vain uuden ja taas uuden ja vieraan lääkärin pakeille.

Lääkärillä on toki käytössään labratuloksia sinun sairauksista, muttei paljoakaan tietoa sinun terveydestä, jota pitäisi hoitaa.

Savolainen kirjoittaa osuvasti, että yleislääkärin työn idea on Suomessa kadonnut. Terveyskeskuksissa hoidetaan yksittäisiä vaivoja kuin sairaaloissa, sen sijaan, että potilaan oma lääkäri hoitaisi ihmisen hyvinvointia kokonaisuutena. Lääkäri saa saman palkan riippumatta siitä hoitaako hän 10:tä vai 30:tä potilasta päivässä.

Savolainen paljastaa parikymmentä vuotta sitten tehdyn ja hyväksi havaitun kokeilun, jossa 40 000 suomalaista listautui seitsemän vuoden ajan ammatinharjoittajalääkäreille. Kokeilun jälkeen todettiin, että homma toimii ja on lisäksi taloudellista. Lääkärit ja potilaat olivat tyytyväisiä. Loppu­raportti suositteli mallin käyttöönottoa koko maassa. Raportti haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.

Mutta takaisin tuohon viikon sisäpiirikokemukseeni sairaalassa, joka paljasti monia kummallisuuksia ja patabyrokraattisuutta.

Homma tietty eteni niin että heti kättelyssä Sairaalassa otettiin kärrillinen verinäytteitä, kolme erilaista kuvausta, jotta löydetään sairaus, johon lääkäri määrää kemialliset lääkkeet, joita lääketehtaat lääkärille suosittelevat. Muu ei sitten tunnu kiinnostavan.

Yhtenä aamuna taas otettiin verinäytteitä ja kysäisin veriarvojani. Vastaus kuului, ettei hän saa niitä sanoa. Tosin hän vinkkasi silmää ja sanoi, että kun lääkäri tulee kertomaan, että kaikki tulokset ovat hyviä, niin muista tingata, että mitkä kaikki tulokset ja täsmällisesti kuinka hyviä. Erinomainen neuvo.

Tosin muistutukseksi haluan mainita, että koetulokseni voin katsoa netistä. Omakannasta pääsen niitä katsomaan. Näin tietosuoja kääntyy vain sairaalan byrokratiaksi. Juurihan näytteenottaja tarkisti henkilötunnukseni ja varmisti, että olen oikea henkilö.

Samaan hengenvetoon muistan, kun piipahdin muutama vuosi sitten Mehiläisessä ja vanhempi herrasmieslääkäri kysyi tulenko hakemaan tuloksia vai lähetetäänkö ne postitse? Kerroin etten tarvitse kumpaakaan, sillä näen ne netistä, Omamehiläisestä. Silmänräpäyksessä lääkäri lehahti täysin punaiseksi ja kysyi mitä kaikkea te sieltä netistä näette?

Sairaalakeikalla päätin hieman keskustella lääkärin kanssa terveydestä. Keskustelu loppui ensimmäiseen lääkärin vastaukseen. Teillä on huonot ruokatottumukset, jotka näkyvät kolestroliarvoissa. Päässäni pyörähti ajatus, jonka pystyi onneksi pitämään sisälläni – kiitti vaan vitusti.

Teenhän kaiken suuhunpanemani ruuan itse ja senkin vain ja ainoastaan terveyskriteerein.

Sairaalan käytävällä vilisee ihmisiä menen tullen ja minulle ei avaudu mistä pienestä osa-alueesta kukin vastaa. Kertaakaan en viikon aikana onnistu kysymään mitään oikealta henkilöltä. Tosin saan vastauksen keneltä pitää kysyä, mutta kun kaikilla on valkoiset takit.

Joka päivä yksi henkilö käy tarkistamassa huoneen tarvikelaatikot, vaikkei niitä kukaan ole avannut. Joka päivä joku vaihtaa mustat jätepussukat uusiin mustiin pusukoihin vaikkei niissä ole yhtään roskaa. Näin se sote pyörii päivästä toiseen.

Kotiin lähtiessäni saan vihreäkantisen painotuotteen, jossa muutamalta sivulta voi lukea virallisen suosituksen mukaisesta terveydestä.

 – Positiivista, että olen kuitenkin hengissä.

 

 

 

Kansanäänestyksiä on turha järjestää

Maanantai 12.2.2018 klo 17.54 - Kauko Niemi

Tai heti tämän otsikon jälkeen olisi parempi sanoa, ettei kansanäänestyksiä pidä enaa järjestää. 

Hieno demokraattinen ele, kuten kansanäänestys tai neuvoantava kansanäänestys ovat suuri riski eivätkä vastaa alkuperäistä ajatusta kansan mielipiteestä. Ei ainakaan niin paljon, että tällaisen äänestyksen pohjalta voitaisiin tehdä oikeita demokraattisia päätöksiä.

Britannian Brexit on erinomainen esimerkki, ettei voi tietää ei ennen äänestystä eikä äänestyksen jälkeenkään mitä on todella tapahtunut.

Yhdysvaltain presidentinvaalit, niin paljon kuin asioita on paljastunut, niihin on sotkeutunut Venäjä sekä hakkeroimalla että probakandalla. Tekniikka mahdollisti myös sen, että Trump pystyi tavoittamaan todella pieniä ryhmiä ja olemaan heidän paras kaverinsa. On tullut ilmi, että koneisto otti haltuunsa jopa 30 henkilön moottoripyöräjengiä, joihin Trump upotti kampanjaviestinsä.

Venäjällä toimii noin tuhannen henkilön trollitehdas, joka tuottaa tarpeen ja tilanteen mukaan valeuutisia. Näillä vaikutetaan vaikkapa suomalaisiin ja Suomessa toimiviin ryhmiin, jotka puolestaan levittävät luotettavan tuntuisesti pohjimmiltaan valhetta.

Tekoäly pystyy nyt asioihin, jotka olisivat viisi vuotta sitten olleet tieteisfiktiota. Vauhti kiihtyy, uskoo Amazon-evankelista Suomen vierailullaan.

Tekoälyn mahdollisuuksista on puhuttu 1950-luvulta asti, mutta nyt mahdollisuudet alkavat realisoitua käytännön sovelluksissa, kertoo muun muassa pilvipalveluita ja tekoälytyökaluja tarjoavan Amazon Web Servicesin Euroopan pääevankelista Julien Simon.

Taustalla ovat saatavilla olevat suuret datat, joita me jokainen kasvatamme halusimmepa tai sitten ei,  sekä tietokoneiden kasvanut laskentateho.

Millä tahansa teknologialla voi tehdä hyvää tai pahaa. Valitettavasti pahantekijöitä löytyy, tosin on niitä löytynyt kautta aikojen, mutta välistävetäjät eivät ole saaneet niin paljon ja niin nopeasti pahaa aikaiseksi kuin nykyisellä tekniikalla.

Niinkin keskeisessä asiassa kuin demokratiassa, ei pidä heittäytyä epäluotettavan tiedon varaan, jota syötetään myllyihin aivan muilla tarkoitusperillä, kuin kansakunnan parhaaksi.

Miksi kaikki hyvä pitää aina pilata

Maanantai 29.1.2018 klo 18.19 - Kauko Niemi

Laitoin valaisimen myyntiin paikalliseen kirpputoriryhmään, josko joku naapuri tai melkein naapuri innostuisi ostamaan valaisimeni.

 Siinähän ei mennytkään kuin hetki kun alkoi satelemaan viestejä. Ensimmäinen viesti – kiinnostunut. Toinen viesti kyrilisin kirjaimin, enkä ymmärtänyt mitä haluttiin. Kolmas viesti AV  kiinnostunut (alustava varaus). Neljäs viesti – voin ottaa, jos ei mene kaupaksi. Viides viesti – voin ottaa sen, jos postitat ja maksat postimaksut.

 Joko minä ja sitten jotkut muut eivät ymmärrä mitä tehdään myynnissä olevalle lampulle. Se ostetaan tai tehdään vastatarjous. Mikäs olisi sen helpompaa kuin ostaa ja myydä netissä. Miksi joidenkin pitää pilata hyvä ja helppo toiminta-ajatus.

Yksi netin Facebookissa oleva koiraryhmä on jouduttu laittamaan jäähylle jo kaksi kertaa. Ei ei, koirat eivät siellä hauku toisiaan vaan ihmiset haukkuvat toisiaan. Vaikka yhteisenä asiana pitäisi olla viattoman lemmikin hoito ja hyvinvointi. Miksi joidenkin pitää pilata hyvä harrastuspiiri.

Sähköpostini roskapostikansioon tuli kolmen päivän aikana 875 roskaviestiä. Itse viestissä oleva peruutuslinkki toimii vain informaationa, että tämä on toimiva osoite ja osoite on tämän jälkeen hyvää kauppatavaraa. Taas kysyn miksi joidenkin pitää pilata hyvä toiminta.

Reilu vuosi sitten kaksi ruotsalaista bloggaavaa lääkäriopiskelijaa tuomittiin käräjäoikeudessa ehdonalaiseen vankeuteen ja sakkoihin kurssimanipulaatiosta. Nyt tapauksen käsittelyssä on vuorossa erä numero kaksi, kun juttua puidaan hovioikeudessa.

Opiskelijat luulivat vetävänsä välistä helppoa rahaa, mutta pilasivat blokkareiden uskottavuutta.

Latvian sähköinen reseptijärjestelmä on joutunut laajan kyberiskun kohteeksi. Järjestelmä ei ehtinyt olla käytössä vielä kuukauttakaan ennen iskua.

Järjestelmään tulvi tuhansia lääkemääräyspyyntöjä sekunnissa. Uutistoimisto AFP kertoo, että niitä tuli 20 maasta Afrikasta, Karibialta ja EU-maista.

Näitä esimerkkejä riittää jokaiselle päivälle. Häiriköt käyttävät ihmisten tietämättömyyttä ja hyväuskoisuutta hyväkseen. Ja ovat tosi taitavia löytämään porsaanreiät.

Netissä ei näytä olevan mitään, joka toimisi yksinkertaisesti niin kuin on ajateltu ja suunnittelu. Aina jollakin on tarvetta uhota, korostaa itseään tai vetää välistä, tuhota. Toki näinhän on tapahtunut ennen nettiäkin, mutta silloin se on ollut monin verroin hankalampaa ja hitaampaa.

Suuri huoli onkin siinä, että sovelluksia pitää rakentaa yhä hankalammiksi ja sellaisilla kriteereillä, ettei niitä päästäisi käyttämään väärin. Paitsi että tällainen kehityssuunta tulee kalliiksi, niin tupaa menemään lapsi pesuveden mukana.

 

Tämä blogi on kuultavissa tänä iltana myös Finnradion taajuuksilla Espanjassa tai klo 20:30 netissä.

Milloin suositus muuttuu määräykseksi

Maanantai 22.1.2018 klo 22.25 - Kauko Niemi

Taas riittää vastakkainasettelua, kärjistyksiä, ajan hengessä ja etenkin kun kyse on ihmisen hyvinvoinnista, terveydestä, johon vaikuttavat ennen kaikkea ravitsemus ja ihmisen muut elintavat.

Lääkäriliitto ajaa jäsenkuntansa uskottavuutta yhä ahtaammalle, kun ihmistä ei haluta kohdata kokonaisuutena, vaan hoidetaan jotakin yhtä oiretta viiden minuutin pikatapaamisen jälkeen kemialla.

Hoitotulokset jäävät laihoiksi, jos ihmisellä ei ole uskomusta muutoksesta ja paranemisesta. Jokainen ihminen tarvitsee uskomushoitoja tavalla tai toisella pärjätäkseen tässä elämässä. Joillekin se voi olla vaikka rukousta oman uskontonsa mukaisesti, joillekin vertaistukea. Kunhan vaan uskoo parempaan ja toistaa sitä riittävästi itsekseen tai toisen ohjauksessa.

Pelkkä määräys kemiallisesta pilleristä ei yksin tuota pitkäaikaista pysyvää tulosta. Toki sellaistakin hetken huumaa voi joskus tarvita.

Päivän väittämäni on, ettei kokonaista ihmistä voida säädellä tai määrätä terveeksi  jonkun yleisten kemiallisten kokeiden perusteella. Suosituksia voidaan laatia, mutta milloin suositus muuttuu määräykseksi, onkin jo vakavampi juttu. Ja viimekädessä onhan suomalaisella ihmisellä perustuslain mukaan itsemääräämisoikeus. Voi tehdä jopa hoitotestamentin.

Kun Suomessa on tällä hetkellä 556700 oppilasta peruskoulussa ja joku viranomainen on laatinut näille kaikille yhteisen ruokasuosituksen. Suositus puolelle miljoonalle lapselle ei tuota samaa lopputulosta jokaisen kohdalla. Sekin on koettu, että tämä suositus muuttuu määräykseksi silloin kun koululta otetaan ruokarahat pois, jos ei käytetä ”oikeaa” maitoa, siis yhtä suosituksen mukaista osaa ateriasta. 

Parhaillaan käydään melkoista kädenvääntöä kilpirauhashoidosta. Siinä virkamieslausunto on muuttunut määräykseksi, jonka perusteella ollaan jopa poistamassa pätevältä ihmiseltä lääkärioikeuksia.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen katsoo tuoreessa kannanotossaan, ettei Palkon tutkimuskatsauksella ja sen pohjalta laaditulla lausunnolla voi olla hoitoa linjaavaa hoitosuosituksen kaltaista asemaa. Näin ollen myöskään potilaiden lääkehoitoa ei voida rajoittaa julkisessa terveydenhuollossa palveluvalikoimaneuvoston lausuntoon vedoten.

Rajoittunutta asennetta kuvaa varsin hyvin vaikkapa proviisori Kaisa Salmisen väitöstutkimus Itä-Suomen yliopistossa, kuinka hänen mukaansa luontaistuotteilla voi olla vaarallisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Lääkkeen vaikutus voi vahvistua jopa hengenvaarallisella tavalla.

Tässä voi olla jonkin verran viestinnällisiä ongelmia, mutta jäin miettimään juttua lukiessa, että koko homma esitetään täysin väärässä järjestyksessä. Ensinhän tulee terveelliset elämäntavat, terveellinen ruoka, luontaistuotteet, joilla boostataan ja autetaan elimistöä toimimaan luonnollisella tavalla ja jos ollaan sata varmoja, että tarvitaan kemiaa tai puukkoa, niin sen jälkeen varmistutaan lääkkeiden yhteensopivuudesta.

Itse olen muutamaan kertaan käyttänyt itsemääräämisoikeuttani suosituksissa vai olisikohan ollut peräti lääkärin määräys. Kerran jonkinlainen jumi tuli huonon venyttelyn takia pakaraani. Lääkärissä meni noin minuutti, kun lääkäri kaivoi piikkiä ja kortisonia. Siinä tuli sitten hiljainen hetki, kun ilmoitin ettei minuun tällä kertaa pistetä kortisonia.

Melko yleisesti kuulee myös lääkäreiden valittavan, että tehdään turhia tutkimuksia. Milloin tutkimus voi olla turha, jos pystytään toteamaan, että ihminen on terve. Ainako tutkimuksen pitäisi paljastaa vain sairaus.

Odotan innolla nuoren lääkärin parin viikon takaisten ajatusten toteutumista. Lääkärin rooli muuttuu enemmänkin personal traineriksi. Hoidetaan enemmän terveyttä kuin sairautta. Silloinhan lääkäri suosittee ja lääkärin määräys voidaan poistaa Suomenkielen sanastosta.

Lue myös tämä

 

Osataan tekniikkaa, muttei ymmärretä viestintää

Maanantai 15.1.2018 klo 20.49 - Kauko Niemi

Nokian kohtaloa on arvioitu mennen tullen viime vuosien aikana. Viimeisin Kauppalehden vieraskolumnissa Talent Vectianin Tero Vuorinen kirjoittaa, että Nokian missio oli Connecting People. Todisteet viittaavat vahvasti siihen, että todellisuudessa Nokian dna:han oli kirjoitettu Disconnecting People. Vuorinen pohjaa ajatuksiaan uuteen kirjaan Ringtone.

Niin Ringtone kuin monet aiemmatkin analyysit viittaavat siihen, että Nokia oikeastaan lopetti siihen mistä sen olisi pitänyt toden teolla aloittaa. Siis siitä mihin insinöörit saattelivat teknisesti moitteettomat kännykät. Toki tekniset patentit edelleenkin elättää nykyistä Nokiaa.

Nokia oli teknisesti itsevarma laiteiden tekemisistään. Itse keskustelin pitkään 90-loppupuolella erään Nokian johtajan kanssa heittäen ilmaan ajatuksen, mitä jos Apple tai joku muu tulee häiritsemään markkinoita. Matkapuhelimen käyttöjärjestelmä oli kuuleman niin haastava ja monimutkainen, ettei kukaan saa heitä kiinni kehityksessä. Näin kuitattiin epäilyni.

Vuorinen tulee kolumnissaan siihen tulokseen, että Nokian varsinainen ongelma oli todellisuudessa kyvyttömyys ymmärtää ihmisten välistä viestintää. Tai ylipäätään ihmistä. Kyvyttömyys tuottaa laitteita, joita kuluttajat oikeasti haluaisivat.  Tai oikeastaan kuluttajat eivät halua laitteita vaan haluavat tehdä laitteilla jotakin mielekästä, hyödyllistä tai viihdyttävää.

Tästä tuorein esimerkki varmaa muutama päivä sitten Applen julkaisemat tiedot heidän sovelluskaupastaan. Yhtiön mukaan yksin uudenvuodenpäivänä App Storessa käytiin kauppaa yli 300 miljoonalla dollarilla. Siis yhtenä ainoana päivänä myynti on saman suuruinen kuin suomalaisen keskisuuren yrityksen koko vuoden myynti. Tietysti joku voi vielä ihmetellä, että pyhäpäivänä. Juurikin pyhäpäivänä on nettikaupassa oltava kaikki huippuvireessä. Silloin kun ihmisillä on aikaa tutustua sovelluksiin ja hoitaa uusien sovellusten käyttöönottoa.

Jouluaatosta alkaneen seitsemän päivän ajanjakson aikana AppStoressa käytiin kauppaa puolestaan 890 miljoonalla dollarilla.

Tässä ei ole kyse siitä onko puhelimen painike pyöreä vai soikea, vaan ihmisten välisestä viestinnästä ja yritysten välisestä laajasta yhteistyöstä. Yksin ei pärjää kukaan.

Nokia ei suinkaan ollut ainoa yritys tai kuppikunta, jossa sorrutaan samaan ongelmaan. Luullaan hoidettavan viestintää, mutta vain tiedotetaan itseriittoisesti.

Valitettavasti edelleenkin törmää siihen, että mennään tekniikka, kanavat ja ennalta määritellyt muodollisuudet edellä. Viestinnässä rakennetaan valmiudet, jotta voidaan välittömästi reagoida ja hyödyntää tilanteet.

Pahimmissa tapauksissa tehtäviä hoitavat ihmiset, joilla on organisaation parhaat tai sopivat tietotekniikkataidot. Tällöin on jo naulittu käytännön toiminta täysin vääriin poteroihin.

Lopuksi voisin suositella, että käytät tietoa samalla tavalla kuin rahaa. Kuinka käytät rahaa tuottavimmin. Kun kuulet jonkun uuden asian. Muista aina ensimmäisenä miettiä kenelle tästä tiedosta on hyötyä. Kenen pitää meidän organisaatiossa tämä asia tietää.

Sen jälkeen mieti kuinka kiireesti asia on hoidettava ja vasta viimeiksi mitä kanavia käytät.

Tänään 5 tuntia 49 minuuttia

Torstai 21.12.2017 klo 11.43 - Kauko Niemi

Tämä on vuoden lyhin päivä. Haikeana jätän jäähyväiset tänään 18:28 ajalle, missä valon niukkuus ja väriskaala on luonut monta huikeaa hetkeä.

Tämä ei ole puppusanageneraattorilla tuotettua muodin mukaista yltiöpositiivisuutta. Olen aidosti  tykästynyt tähän valoon tai valon puutteeseen.

Tämä tykästyminen on kasvanut yhdessä kameran kanssa. Vuosi vuodelta näen maailmaa ja elämää yhä voimakkaammin valon kautta. Pimeään aikaan valon luonne on haastava ja moni muotoinen.

Pimeys on kokonaan käyttämätön luonnonvara Suomessa. Vaivumme valittaen synkkään kaamokseen. Mietitäänpä vaikka Suomi 100 valaistus projektit. Valaistu Saanatunturi osoitti kuinka kaamoksesta voi ottaa irti melkein mitä tahansa.

Jotta kaunis valaistus pääsisi esiin, se vaatii pimeyttä ympärilleen. Kaunis ja älykäs valaistus kertoo vaikka tarinaa, kuten Helsingin Oopperatalon uusi valaistus. Valaistus kertoo ohikulkijoille milloin näyttämöllä ollaan tositoimissa.

Mikä yhdistelmä – hiljaisuus ja pimeys. Lappi vetää, jos vielä sattuisi revontulet ilmestymään, paratiisi on ainutkertainen. Tämä ei mielestäni kaipaa sirkushuveja.

Pimeys tarjoaa kuvaajalle aivan huikeita mahdollisuuksia kokeilla ja kikkailla kameralla, kun kaiken ei tarvitse tapahtua 1/500 sekunnissa.

Esimerkiksi kuvasin täysin luonnottoman kuvan Kansallismuseon joulukuusimetsästä. Vain pitkällä valotuksella voi tuollaista kikkailua tehdä. Mielenkiintoista tässä vain on se, ettei kukaan ole huomauttanut kuvan luonnottomuudesta. Siitä on kuitenkin tykätty tähän mennessä 74 kertaa.

Joulukuusimetsä

Oletko sinä Facebookin ohjelmoitavissa

Maanantai 18.12.2017 klo 19.29 - Kauko Niemi

Facebookin entinen pomo sanoo tuntevansa raskasta syyllisyyttä siitä, että auttoi luomaan välineen, joka repii kappaleiksi sosiaaliset rakenteet.

Ex-pomo katuu järjestelmää, joka perustuu nopeaan hyvää mieltä tuottavaan palautteeseen – kuten peukutuksiin ja jakoihin. Samalla se on pitkälti romuttanut yhteiskunnan perusteita: ei enää julkista keskustelua eikä yhteistyötä, vaan väärä tietoa ja epäluottamusta. Suuria ihmisjoukkoja kyetään manipuloimaan somen avulla.

”Sosiaalinen media turmelee inhimillisen käyttäytymisen perustan”, hän moittii.

“Ette ymmärrä sitä, mutta teitä ohjelmoidaan. Nyt on aika päättää, missä määrin olette valmiita luopumaan itsenäisyydestänne”

Monet muutkin asiantuntijat peukuttavat tätä ulostuloa ja pohtivat somen vaikutusta ihmisten käytöksen muutokseen. Itse en nyt lähtisi suoralta kädeltä suosittamaan somen tai tässä tapauksessa Facebookin lopettamista.

Itse olen saanut kontaktikenttääni lukuisia entisiä koulukavereitani, sukulaisiani, joita en ole tavannut vuosikymmeniin. Jos ajatellaan aikaa ennen somea, niin aivan varmasti en lähtisi tuttaviani varta vasten etsimään saati päivittämään yhteisiä tietojamme ja tapahtumiamme.

Moitteen sijaa löytyy paljonkin Facebookin toimintatavoissa.  Se on käyttänyt ihmisten harhauttamista ja hyväuskoisuutta häikäilemättä hyväkseen. Facebook ei ole koskaan avoimesti kertonut toimintatapaansa, joka on kaikkea muuta kuin totuttu viestinvälitys. Joku lähettää viestin ja toinen ottaa sen vastaan. Ihmiset luulevat tekevänsä toista mitä he todellisuudessa tekevät.

Salaiset Facebookin niin sanotut sisäiset algoritmit päättävät täysin yksipuolisesti kenelle päivityksesi näytetään ja siihen sinulla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Sinusta rakentuu Facebookin määrittelemä kuva, joka on edullisempi Facebookille kuin sinulle. Sinusta tulee edullista kauppatavara etenkin Facebookin mainosmyynnille.

Kun Facebook muuttaa toimintojensa ominaisuuksia, ei niistä kerrota, vaan pikemminkin sinut pakotetaan niitä käyttämään. Itselläni on juuri nyt esimerkiksi tilanne, että joudun jatkuvasti vastaamaan – ei nyt – kun en halua tiettyjä toimintoja käyttööni. Mutta ei ole vaihtoehtoa vastata, etten koskaan halua käyttää.

Facebook on malliesimerkki asiakaskeskeisyyden vastakohdasta. Jos ja kun olet mukana, niin olet Facebookin algoritmien ehdoilla, etkä voi valittaa. Sinun pitää käyttäjänä ottaa ehdottomasti vastuu mitä tietoa jaat. Ja pitää mielessä, että sitä tietoa et voi peruuttaa etkä tuhota.

Turvallisin neuvo on, ettet koskaan jaa tietoa, saati kuvia toisesta henkilöstä, jos ette ole yhdessä niin sopineet. Mietipä kun lapsesi on tulevaisuudessa vaikkapa poliitikko ja tyrii jotakin. Media kaivaa pottakuvia ja kiukuttelukuvia ja julkaisee, että tällainen hän oli jo lapsena. Suojaa lapsesi ja lähimmäisesi yksityisyys.

Vaikket sanoisi sanaakaan Facebookissa, sinusta muodostetaan tarkka kuva jo sen perusteella mitä juttuja olet lukenut ja mitä et. Tuolloin olet jo omassa kuplassasi

Kovinkin jyrkät mielipiteet somea vastaa ovat oikeutettuja, jos ne herättävät ihmisten käsitystä sanan vapaudesta ja eritoten vastuusta. Facebook on yksi väline Twitterin, Instagramin ja monien muiden joukossa. Maailma muuttuu ja myös tapamme viestiä. Monelle yritykselle some oikein tehokas ja fiksusti käytettynä on erinomainen markkinointiväline hinta- hyötysuhteella arvioituna.

 

 

 

Pandat tulevat - tulevatko ihmiset

Maanantai 11.12.2017 klo 21.34 - Kauko Niemi

Kun kesä oli kauneimmillaan ja yksi maailman hienoimmista ulkoilukohteista, Liesjärvi kapeine vesien välissä luikertelevine polkuineen tarjosi tuolloin henkeäsalpaavia näkymiä. Paikka johon olen ajanut useammankin ulkomaisen ystäväni kanssa ja esitellyt kappaleen kauneinta Suomea. Samalta alueelta olen yhtenä kesänä jokamiehen oikeudella kerännyt 28 kiloa suppilovahveroita.

Mutta missä tällainen paratiisi oikein onkaan. Sitä kysyivät myös kyseisen kunnan päättäjät – Tunteeko kukaan Tammelaa? Entä tunteeko kukaan Kälviää tai Töysää tai Möksyä. Tosin noilla paikoilla ei tiettävästi olla huolestuneita paikkakunnan brändistä

Tammela haastoi viime kesänä ihmiset jakamaan kokemuksensa ja fiiliksensä Tammelasta. Samalla Tammelassa lähti liikkeelle kunnan tunnettuuteen ja brändimielikuvaan liittyvä kartoitus.

Tammela halusi selvittää, miten hyvin Tammela tunnetaan suomalaisten keskuudessa, mitä kunnasta tiedetään, ajatellaan ja minkälaisia tarinoita Tammelasta kerrotaan. Kunnan isät ja äidit jännittivät tunnetaanko Tammelaa muualla ylipäätään.

Brändit ja tunnettuus ovat tärkeitä myös kunnille, ja niitä on hyödynnetty aivan liian vähän. Jos kuntaa ei tunneta, ei se myöskään ole listalla, kun valitaan asumisen, yrittäjyyden tai matkailun kohdetta.

Monesta kunnasta saatetaan tunnistaa vain yksi kohde, kirkko, mikäli se on ollut tiekirkkona ja ainoana kohteena mihin on ylipäätään voinut pysähtyä. Tai jos kirkon maine kiirii riittävän kauas, niin se voi olla todellinen turistirysä kuten Temppeliaukion kirkko Helsingissä liki miljoonalla kävijällä vuodessa.

Suomessa on parhaillaan yksi kunta, joka investoi houkuttelevuuteensa valtavalla riskillä. Ähtärin pandatalo on melkein valmis. Niin on pieni eteläpohjalainen kuntakin: se valmistautuu ottamaan vastaan tunnetuimmat asukkaansa. Pandat tulevat tammikuussa ja ne ovat Ähtärille myös kaikkien aikojen kalleimmat asukkaat.

Eläinpuiston liikevaihto oli viime vuonna runsaat kaksi miljoonaa euroa, jolla tehtiin noin 50 000 euron voitto. Pian valmistuva pandatalo maksaa yli kahdeksan miljoonaa euroa, ja lisäksi tulevat vielä pandojen vuosikulut, joista ison osan haukkaavat varsinkin Kiinan maksettavat vuokrarahat. Puistoon tulee myös kymmenen uutta työntekijää.

Vähimmilläänkin puhutaan siis miljoonasta eurosta vuodessa. Ähtäri ei kerro tarkkoja lukuja.

Kävijöitä eläinpuistossa oli viime vuonna noin 180 000. Jotta pandahankkeessa päästään voitolle, lippuja pitää myydä 100 000 enemmän. Ja kuinka paljon satatuhatta kävijää käyttää muita Ähtärin palveluja ja synnyttääkö kokonaan uutta bisnestä.

Mutta jos paltaan tapaus Tammela, joka on aika normaali suomalaisen kunnan tarina ilman selkeää ja hyödynnettävää brändiä, mielikuvaa kunnasta ei luoda exelissä, vaan se syntyy pitkäjänteisesti tiedostaen jokapäiväisistä asioista.

Laaja kysely ja haastattelut antoivat Tammelalle kylmää kyytiä. Kun kysyttiin ulkopaikkakuntalaisten tietämystä Tammelasta. Vastaajista 64 prosenttia ilmoitti, ettei heillä ei ollut mitään mielikuvia Tammelasta. Haastateltujen joukossa luku oli 87 prosenttia. Tammela sekoitettiin myös esimerkiksi Tammelantoriin Tampereella. Sieltähän saa vain mustaamakkaraa.

Tietämättömyys korostui nuorten 18-29 -vuotiaiden keskuudessa. Nuoret eivät myöskään kokeneet kuntaa kiinnostavana asuinpaikkana tai yrittämisen paikkakuntana. ”Vaikea kiinnostua, jos ei tunne paikkakuntaa”,  kertoi yksi haastatelluista.

Jos kuntaa ei tunneta, ei se myöskään ole listalla, kun valitaan asumisen, yrittäjyyden tai matkailun kohdetta.

Tulokset kielivät siitä, että niin Tammelassa kuin monessa muussakin pienessä kunnassa on satsattava brandityöhön ja tunnettuuden luomiseen. Kuntien kohdalla se ei tule olemaan helppoa. Kun brändin rakentaminen yrityksissäkin on tavattoman hankalaa. Kittilä olkoon tässä varoittavana esimerkkinä erilaisten intressien sekasorrosta.

Tammelan esimerkki on erinomainen ja samanlaiseen investointiin kannattaisi monen muunkin paikkakunnan ryhtyä. Ainakin tietäisi millaiset askelmerkit ovat lähtötilanteessa, eikä lähdettäisi saati innostuttaisi yksittäisten mielipiteiden, ja muutaman ihmisen mieltymysten pohjalta.

Hurme puhui aidasta ja Terho aidan seipäästä

Maanantai 4.12.2017 klo 19.57

Nyt toivon koko sydämestäni, että lähdettäessä seuraavalle satavuotiselle taipaleelle suurin muutos tapahtuisi keskustelukulttuurissa. Toivon koko sydämestäni sitä ymmärrystä ja tajuntaa, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Sillä mitä todella omasta mielestäsi sanot, on viestinnällistä sisältöä vain sinulle itsellesi.

Tuorein esimerkki on viime torstailta ja perjantailta. Juha Hurmeen Finlandia-palkinnon kiitospuheen nostattama kohun poikanen. Ministeri Sampo Terho tarttui vain yhteen sanaan, ei varsinaiseen asiaan ja hyödynsi vain omaa poliittista näkyvyyttä. Tämä ei kauheasti rakenna kulttuuriministerin arvostusta, mutta tuotti mediassa ja somessa hässäkän, joka ei synnytä rakentavaa keskustelukulttuuria.

Tästähän seurasi julkisen anteeksipyynnön vaade. Viime aikoina on muodollisia anteeksipyyntöjä heitelty sinne sun tänne. Juha Hurme ei sortunut merkityksettömään ja muodolliseen anteeksipyyntöön. Hän oli koko sielullaan sanomistensa takana. Anteeksipyyntö sai sen muodon minkä sai, sillä oikeastaan mitään anteeksipyydettävää ei ollut, kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Oikeusvaltiossa on oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta meillä on myös vastuu sanomisista ja kuka on syyllinen ja kuka ei, sen päättää vain tuomioistuin , ei yksittäinen ihminen omassa kuplassaan.

Viime viikon toisen esimerkin viestinnän muodosta ja merkityksestä omalle kohdalleni muodostui viaton Facebook-päivitys.

Kuvatessani Temppeliaukion kirkon Slush-valaistusta, huomasin palavan muistokynttilän valuneen mielenkiintoisen kauniisti. Mielestäni kynttilä sopii tähän aikaan, tähän kiireeseen ja tähän pimeyteen saatesanoilla - Päivän rauhoittava tunnelma

Normaaliin tapaan kuvaa peukutettiin, liitettiin hymiöitä. Ihmiset ymmärsivät lähettämäni viestin kuta kuikin samoin kuin minäkin.

Sitten sain yhden sanallisen kommentin – Kiitos

Tässä vaiheessa minulle vierähti kyynet silmäkulmaan. Tiesin tämän kiitoksen takana olevan jännityksen ja jo jonkin aikaa jatkuneen pelon. Näin se viesti saa aina erilaiset merkitykset vastaanottajan päässä. Kenellekään muulle sana kiitos ei tässä tilanteessa merkitse mitään normaalista poikkeavaa.

Olen pysähtynyt pohtimaan parin viikon takaista artikkelia, missä ”tutkijat” olivat sitä mieltä, että somessa pidetään epäkohteliaisuuden merkkinä, jos ei käytä hymiöitä. Minun mielestä se on viestintätaitojen heikkoutta, jos pitää asioita ilmaista erilaisilla kuvioilla, joilla ei kuitenkaan ole yhteisesti ymmärrettyä merkitystä.

Jos tuttavani kertoo Facebookissa perheenjäsenen kuolemasta. Kirjoitan osanottoni ja perään lataan emojiksi punaisen sydämen – sydämestäni tulevasta myötätunnosta.

Kun vien hiiren sydän-emojin kohdalle, ilmestyy sana ”ihastu”. No en todellakaan ihastu, mutta silti jätän sydämen mieluummin kuin peukuttaisin. Emojeilta puuttuu yhteinen tulkinta ja kun useimmilla palveluilla ja eri laitteilla on omat merkkinsä, niin yhteinen tulkinta puuttuu. Siis käytä todella harkiten hymiöitä, jottet pilaa viestiäsi tai anna viestillesi jopa kokonaan väärää merkitystä.

Kun kuulet jotain uutta – mieti aina ensimmäiseksi kenelle tästä tiedosta olisi hyötyä, kenen elämää se helpottaisi sen sijaan että ryhdyt räksyttämään ja herjaamaan ja levittämään viestiä valheella kuorrutettuna.

Ja jos sitten joudut siihen tilanteeseen kuten Hurme, niin aito anteeksipyyntö voi tulla vain sydämestä, eikä muodollisten protokollien saattelemana.

 

Nettiaikana saa kärsiä hyväuskoisuudesta

Tiistai 28.11.2017 klo 5.37 - Kauko Niemi

Kuusi vuotta sitten tajusin, että sähköpostitse tulevien viestien lopussa olevien peruutuslinkkien käyttö olikin roskapostittajalle merkki siitä, että osoite on toimiva ja käytössä. Ja osoite on erinomaista kauppatavaraa myydä ympäri maailmaa. Käytännön osoitus tuli vain liian myöhään.

Nyt olen siinä tilanteessa, että parikymmentä vuotta käytössä ollut sähköpostiosoite on nyt pakko nollata pois käytöstä. Olen saanut viime viikolla 16.11.2017 ja 24.11.2017 välisenä aikana 487 minulle roskapostiksi luokiteltua sähköpostia. No onneksi 90 prosenttia tuosta määrästä sähköpostiohjelmani ohjaa viestit suoraan roskapostikansioon.

Eniten tietenkin ärsyttää, että viesteistä suurin osa on joitakin nettikasinoita. En ole koskaan elämässäni pelannut kasinolla, en netissä, enkä oikeallakaan kasinolla. Enkä ole koskaan elämässäni pelannut ylipäätään mitään tietokone- enkä kännykkäpelejä.

Mukana on myös runsaasti pikaluottotarjouksia. Pikaluottoja en ole myöskään koskaan käyttänyt, en edes pieniä vippejä kavereilta. Tällainen hakuammunta ottaa luonnon päälle.

Siis minkään valtakunnan hienot algoritmit eivät ohjaa tätä peliä. En siis pienemmässäkään määrin kuulu noihin kohderyhmiin.

Suomalaiset mediatalot ovat jo onneksi saaneet myyntiorganisaationsa kuriin ja lehdiltä tulee enää harvoin tilausroskapostia. Muutama vuosi sitten jatkolähetin kaikki tarjouskirjeet ko lehden päätoimittajalle varustettuna kysymyksellä – näinkö rakennatte luotettavaa mielikuvaa tuotteestanne. Toivottavasti nämäkin viestini ovat olleet siivoamassa roskapostittajia.

Mutta se hyväuskoisuus, että peruutuslinkistä saisi todella peruutettua roskapostit ovat täyttä soopaa. Roskapostittajat käyttävät Suomen rajojen ulkopuolella olevia palvelimia ja ovat suomalaisen kuluttaja lainsäädännön ulottamattomissa. Mihinkään et pysty valittamaan.

Kuinka moni on todella saanut sen miljoonaperinnön, kuinka moni on saanut sen yhden euron iPhonen, kuinka moni on saanut sen matkalahjakortin, joka luvattiin arpoa kolmen vielä mukana olleet kesken ja sinä olet yksi kolmesta. Hyväuskoisia huijataan mennen tullen.

Pysy lujana – helpommin voit onnistua suomalaisessa, Veikkauksen organisoimassa lotossa.

Varoituksen sana ja neuvo myös siinä tapauksessa, että olet hyödyntänyt ihan asiallisia verkkopalveluja. Liki kaikissa palveluissa sinulla sähkö postiosoite. Itse olen nyt kolmisen viikkoa ja ainakin 50 paikassa käynyt muuttelemassa osoitettani. Sekään ei ole yksioikoista, kun eivät edes kaikki salasanat ole hallussani saati muistissa.

Hyväuskoisuus rapisee, eikä sekään ole mukavaa, ettei pysty mihinkään luottamaan. Silti aion jatkaa netin käyttöä täysillä. Todennäköisesti viritän mitäänsanomattoman sähköpostiosoitteen vähemmän tärkeisiin toimiin.

ps. 

pitkäaikainen sähköpostiosoitteeni siis todella poistuu käytöstä jonkin ajan kuluttua

#metoo

Maanantai 20.11.2017 klo 20.58 - Kauko Niemi

Minuakin on ainakin kerran häiritty. Tosin en antanut tilanteen jatkua niin pitkään, että olisi selvinnyt, olisiko se ollut sitä seksuaalista häirintää.

Nyt on taas ryvetty yhden asian ympärillä kokolailla ylireippaasti. Toki asia on tärkeä ja sen nostaminen esiin näin kiihkeästi tarkoittaa kaiken kaikkiaan tietoisuuden lisääntymistä.

Ongelma on viestinnän kannalta siinä, että kokonaisuudessaan asioiden keskinäiset suhteet vääristyvät.

Häirintä ylipäätään saa aina erilaiset merkitykset kuka, missä, milloin se tapahtuu ja millaiset ovat osapuolten taustat ja mielenmaisemat. Millainen on kunkin ihmisen seksuaalisuus ja kuinka hän on sitä toteuttanut. Niin kuin kaikessa viestinnässä sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä.

Näin kompleksista yhtälöä ei voi ratkaista säännöillä eikä lakipykälillä. Se ratkaistaan kasvatuksella, avoimuudella ja ymmärryksellä, että meillä jokaisella on oma seksuaalisuutemme, jota me toteutamme tavalla tai toisella. Kuten Ylen A-teemassa todettiin, että koululaiset tietävät paljon enemmän keihään heitosta kuin seksuaalisuudesta. Kumpi on tärkeämpää?

Ja muistathan, että seksuaalisuus on eri asia kuin seksi.

#metoo on toki nostanut asioita esiin ja toki kissa pitää nostaa pöydälle, kun siiten tarvetta ilmenee.

Kuinka paljon tämä vaikuttaa nyt esimerkiksi tavallisten keskiverto suomalaisten käyttäytymiseen vahvistaen suomalaisten kulttuurillisia  heikkouksia:

Sanotaan, että suomalaiset ovat niin sulkeutuneita
Nyt ei uskalleta avautua sitäkään vähää, kun se voi tuntua seksuaaliselta häirinnältä

Suomalaiset ovat etäisiä
- ei voi halien tervehtiä, jos se ymmärretään jonakin yrittämisenä
- ei voi hississä hymyllä, kun se ahtaassa paikassa mielletään lähentelynä kosketuksen etäisyydellä

Suomalaiset eivät voi puhua vieraille, eikä oikein tutuillekaa
- Ylen selvityksen mukaan naiset vaativat nyt myös sanallisen häirinnän kriminalisointia

Suomalaiset eivät katso silmiin
- lehtihaastattelussa nuori nainen sanoo, että kyllä minua on tuijotettu ja se tuntuu seksuaaliselta häirinnältä
-Suomessa tarvitaan siis säännöt kuka saa katsoa ja kuinka pitkään

Olisiko seksuaalisen häirinnän riepotuksille syytä panna piste tai vähintäänkin lopettaa vouhkaaminen.

Nyt voisi aloittaa mieluummin keskustelun, kuinka ihan jokaisella ihmisellä on oma, erilainen seksuaalisuus, jota pitää toteuttaa tavalla tai toisella, ihan kuin pitää syödä lähes joka päivä.

Näin tämä luonto on täällä maapallolla rakentunut meidän kaikkien eläinten kesken. Toiset ovat koreampia kuin toiset houkutellakseen itselleen seuraa, eikä vain häirintää.

Vuosituhansia on koettu ja nähty ne kieroutuneet seksuaalisuuden purkaumat sen seurauksena, että ihminen itse on tehnyt luonnottomia sääntöjä.  Esimerkkinä vaikkapa katolinen kirkko, jossa papille ei sallita luonnollisia reittejä toteuttaa seksuaalisuuttaan.

Nyt olisi asiallista puhua syistä eikä seurauksista. Mitä enemmän luomme sääntöjä ja määräyksiä toteuttaa luonnollisia tarpeitamme, sitä enemmän mölyä ja tulkintoja  ilmassa.

Mitähän tuolla luonnossa tapahtuisi, jos metsoilta kiellettäisiin soidinmenot. En usko, että yksikään nainen pukeutuu korostetusti vain sen takia, että itsellä olisi hyvä olla tai yksikään mies kävisi punttisalilla muokkaamassa sixbäkiään sen takia, että se toisi jotain extraa arkiseen, jokapäiväiseen elämään. Molemmissa tapauksissa kerätään muiden huomiota.

Siinähän ovat menossa Ihmisten jokapäiväiset soidinmenot, joihin me itse olemme luoneet ulkomuodollisia ja kulttuurillisia sääntöjä ihan riittämiin.

 

Ai niin  - ja sitten vielä tuo oma häirintätapaukseni. Se tapahtui Kokkolassa työkeikalla. Olin hotellin ravintolassa syömässä, kun orkesteri alkoi soittamaan tanssimusiikkia. Annokseni oli noin puolessa välissä, kun eräs nainen tuli hakemaan tanssiin. En tiennyt oliko vai eikö ollut naisten tanssit. Tanssin aikana ei syntynyt mitään yhteyttä mihinkään suuntaan. Tanssin jälkeen jätin illallisen lopun syömättä ja siirryin hotellihuoneeseen. Terveisä Kokkolaan jos tuntuu tutulta!

Kehumisen ja todellisuuden välillä ei pitäisi olla liian suurta eroa

Maanantai 13.11.2017 klo 17.12 - Kauko Niemi

Katson kuvaa super-tyytyväisestä ja hymyilevästä naisesta sohvalla käärittynä lämpöiseen peittoon. Seuraavassa kuvassa kukka-asetelma pöydällä ja taustalla epäterävänä kuohuviinipullo jääkulhossaan. Kaikki on ihanan auvoisaa.

Viimeisen muodin mukaisesti puettu lapsi reppuselässä vilkuttaa iloisesti lähtiessään kotoa viereiseen kouluun. Yhteistiloista on avara näkymä suomalaiseen luontoon.

Teksti kertoo, kuinka paljon on fiksuja ratkaisuja kuten alakerran aulatilan Postin pakettilokerikko -palvelu sekä taloyhtiön katolle asennettavat aurinkopaneelit.

Ja kun monien klikkausten jälkeen pääsen käsiksi siihen kaikkein tärkeimpään ja oleellisempaan tietoon eli pohjakuvaan, niin 64 neliön asunnon pohjakuvasta paljastuu, että noista neliöstä hukkautuu 12 neliötä käyttökelvottomiin käytävätiloihin.

Jos asuntokauppiaan tiedontarjonta alkaisi pohjapiirroksella, niin säästyisi kaikkien aikaa. Tässä esimerkkitapauksessakin oli vaikea löytää tietoa, että viereisellä kadulla, ikkunan alla kulkee yli 6000 meluavaa ja ilmaa saastuttavaa autoa.

Töölöön rakennetaan Kiasman suunnitelleen arkkitehti Steven Hollin suunnittelemaa asuintaloa. Holl sanoo suunnittelevansa asuntoja valon ehdoilla, siis ei elemettitehtaan ehdoilla.

Töölön rakennuskohteesta luiskahti yksi pohjakuva nettiin, jossa oli selkeästi poikkeavaa avaruutta ja valoisuutta. Kun kyselin Huoneistokeskukselta ennakkomarkkinoinnissa olevan kohteen muiden asuntojen pohjakuvia, niin vastaus oli, että kannattaa tehdä pikaisesti ennakkovaraus, sillä asuntoihin on suuri mielenkiinto.

Siis ostaisinko asunnon näkemättä pohjakuvaa. Sitä kaikkein ensimmäistä ja kaikkein tärkeintä viestiä asunnosta.

Asuntokauppa on kautta aikojen saanut kritiikkiä väärien, jopa valheellisten  mielikuvien luomisesta. Ikkunat merelle päin – tyyppisistä sanavalinnoista, vaikka meri on kilometrien päässä. Miten ihmeessä yksi toimiala voi jatkaa ja kasvattaa todellisuuden ja mielikuvituksen välistä toleranssia mielin määrin.

Tässä muutamien kuukausien aikana olen päässyt myös näkemään ja toteamaan mitä prameiden välitysfirman kulissien takana todella tapahtuu. Se on jopa säälittävää.

Helsingin Sanomien artikkelissa mentalisti Pete Poskiparta kertoo, kuinka helppoa meitä on huijata. Monet tuon artikkelin asiat toteutuvat juuri asuntomarkkinoilla.

Esimerkiksi testi, jossa kadulla kulkijoita tekemään määrättyjä asioita, vaikkapa antamaan kolikko pysäköintimittarin luona seisovalle ihmisille, koska tältä olivat pysäköintirahat lopussa.

Pyytäjällä oli joko normaalit arkivaatteet tai vartiointiyrityksen univormu. Kun kolikon pyytäjä oli siviilivaatteissa, 42 prosenttia ihmisistä antoi kolikon hänelle. Kun pyytäjä oli univormussa, kolikon antoi 92 prosenttia kulkijoista.

Mielenkiinnolla odotan mihin uusi Blog pystyy, sillä Igglo oli muutaman vuoden aikaansa edellä konseptilla, jossa omistaja hoitaa asunnon esittelyn tietäen mitä asunnossa oikeasti on ja saa taustatuen osaavalta toimistolta.

Mielenkiinnolla odotan myös sitä mihin asuntokaupan viestintä/mielikuvamarkkinointi muuttuu, kun tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on 2900 myymätöntä asuntoa ja lisää rakennetaan kovalla vauhdilla.

Faktat ja pohjakuvat ensin esille ja sitten vasta pullantuoksut, kravaatit kaulaan ja killuttimet korviin ja bemarit ja audit kiiltäviksi.

Luovuta tietojasi tietoisesti

Maanantai 6.11.2017 klo 19.26 - Kauko Niemi

Viikon sisällä olen joutunut säätämään aika monta täppiä ja miettimään millaisia tietoja sinusta kerätään, kuka kerää ja kuinka niitä käytetään.

Teen nyt heti selväksi, että kyse ei ole mistään tietokoneen hakkeroinnista ja tietojen varastamisesta, vaan siitä mitä tietoja sinä omalla toiminnallasi paljastat itsestäsi. Mitä tietoja tietoisesti tai tietämättäsi jaat.

Asia, johon kannattaa paneutua ainakin jollain tasolla. Kaikkea ei pysty edes arvaamaan.

Yhden yksittäisen tiedon paljastamisella ei todennäköisesti ole suurtakaan merkitystä. mutta kun toimintaasi seurataan netissä ja yhdistetään kymmeniä jopa satoja eri tiedonpalasia ja liikkeitäsi, niin koneet pystyvät päättelemään sinusta paljonkin erilaisia asioita.

Kyseessä on siis hyvää tarkoittava toiminta. Näiden tietojen mukaan sinulle pyritään näyttämään sellaisten tuotteiden mainoksia, joista olet mahdollisesti kiinnostunut.

En minä ainakaan haluaisi jatkuvasti saada huulipunamainoksia tai lastenvaippamainoksia, enkä kovin paljoa muutakaan. Niin kauan kuin mainonta on valehtelua ja tuputtamista.

Tällä hetkellä kovin ongelmalliselta tuntuu se, ettei tietokoneiden laskenta ja niin sanottut algoritmit eivät kykene kovin tarkkaan tulkitsemaan mielihalujasi, eikä etenkään tunnistamaan, että olet jonkun tarvikkeen jo hankkinut. Mutta kehityssuunta on kuitenkin tämä.

Ehkä voimakkain esimerkki toiminnasta on Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, jonka kampanja tavoitti hyvinkin pieniä ryhmiä, joita pystyttiin puhuttelemaan hyvin henkilökohtaisesti.

Itse hankin viime viikolla uuden matkapuhelimen, jonka asetusten säätämiseen on nyt mennyt viikko. Tehdasvalmiilla asetuksilla se olisi esimerkiksi seurannut kaikkea missä ja kuinka paljon aikaa kulutan jossakin paikassa. Sen mukaan puhelimen tuottamasta tiedosta olisi päätelty missä minä asun ja missä käyn töissä. Entäs kun käynkin sellaisessa paikassa, jota en halua paljastaa.

Toinen esimerkki oli talvirenkaiden osto. Rengaskaupan verkkosivuilla senkun syöttää auton rekisterinumeron. Palvelu hakee Autorekisterikeskuksen, Trafin tiedostoista kaikki autoni tiedot ja antaa oikeankokoiset rengasehdotukset. Olen kuitenkin tehnyt tietojen luovutuskiellon ja minun auton tietoja ei anneta yleisinä tietoina. Kielto toki haittasi hieman elämää tässä tapauksessa.

En kuitenkaan kaipaa jatkuvaa postia autotarvikkeista tai vielä vähemmän uusista autoista. Ja kaikkein vähiten haluan, että kuka tahansa kadulla voin auton rekisterin perusteella katsoa Trafin sivulta kuka auton omistaa, missä minä asun ja jopa mikä on puhelinnumeroni.

Maailmalla on kaksi yhtiötä ylitse muiden, jotka osaavat yhdistää käyttäytymistietojasi ja myydä näitä mainostajille. Google ja Facebook. Kumpikin tahkoaa miljardeja näiden tietojen myynnillä.

Näistä kerätyistä tiedoistasi siis voi olla paljon helpottavaa toimintaa netissä. On hyvä tiedostaa mitä tietoja kerätään ja kuinka se tapahtuu, sekä vetää omat rajat kuinka auliisti omaa tietoa päästää julkisuuteen.

Jos esimerkiksi sinulla on android puhelin, Google tilin kautta käytät kaikkeen sähköpostittamiseen gmail-sähköpostia ja nettiselaimena käytät Cromea, sekä pikaviestimenä Whatsuppia, niin kaikki nettikäyttäytymisesi on periaatteessa Googlen hallussa. Ja kun vastaan Facebookin hauskoihin testeihin paljastat paljon itsestäsi ja kavereistasi, jopa luonteestasi ja ajattelustasi,

Pankin sijoitusneuvoja sanoisi tässä vaiheessa että kannattaa hajauttaa sijoituksia.

Erittäin hyödyllistä luettavaa Yle

 

 

 

Tänään päättyi 30 vuoden yhteiselo nokialaisten kanssa.

Torstai 26.10.2017 klo 22.11 - Kauko Niemi

Se oli vuosi 1987, kun perheen autoon asennettiin Mobiran Talkman. Laite lisäluureineen ja asennuksineen maksoi 24.000 markkaa. Vertailukohtana voi mainita, että samaan aikaan sai upo uuden Ladan reilulla 13.000 markalla. Talkmanilla pystyi tuolloin soittamaan aika monesta paikasta.

Suhteet ovat kovasti muuttuneen. Kallein puhelin taitaa tällä hetkellä iPhone X, jonka saa 1350 eurolla. Tuolla hinnalla ei saa ainuttakaan uutta autoa ja aika kehnon käytetyn.

Matkan varrelta mieleen on jäänyt etappeja muistojamuistoja. Ensimmäinen on ihan 1990 luvun alusta, kun voitin Classic-radion kilpailusta ihan oikean kännyliittymän ja toki hankin kännykänkin. Voittoliittymän numero on edelleen käytössä olevan numeroni.

Seuraava etappi oli 1995, jolloin viimeksi käytin paperista kalenteria. Tosin se oli ensin Palmilla, mutta pian käynnykässä. Samalla voin sanoa, ettei minulta ole kertaakaan vahingossa tai teknisten ongelmien vuoksi kadonnut yhdenkään kännykän muistista yhtään puhelinnumeroa. Yhteystieto siis 1990 vuosikymmenen puolivälistä.

Seuraava etappi on viime vuosituhannen viimeinen vuosi 1999, jolloin fillaroin Helsingistä Venetsiaa ja sovin Soneran kanssa, että kirjoitan matkaraportteja heidän sivuilleen. Kyllähän minä kirjoitinkin, mutta olikohan niin, että 17 päivän aikana löytyi kolme paikkaa mistä onnistuin niitä lähettämään kännykän varassa.

2000-luvulla vauhti kiihtyikin niin, ettei niissä muisteloissa enää ole pysynyt matkassa. Aina vain pienempiä ja monipuolisempia härpäköitä ilmestyy harvase päivä. Toimittajana pääsin eturintamassa niitä hipelöimään mennen tullen.

2010 jälkeen kännykästä tuli minun toinen kamera, jolla voi tarvittaessa soittaa. Tosin tarvetta ei juuri ole, koska samaisten värkien viestintämahdollisuudet ovat niin runsaat.

Toinen kamera sai aivan uuden merkityksen Lumia 1020 myötä. Kameran pixelit riittivät päihittämään tuolloisen järjestelmäkamerani, kuvat sai raw-versioina Photoshoppiin ja ennen kaikkea käsisäädöt olivat riittävän hyvät vaikeisiin kuvausolosuhteisiin.

Minun viimeisin Lumiani on nyt 950, missä edelleen markkinoiden yksi parhaimmista kameroista raw-ominaisuuksineen ja riittävine käsisäätöineen. Lupaan tarjota kahvit jos pystyt kuvistani erottelemaan, mitkä ovat kännykkäkuvia ja mitkä järjestelmäkameran kuvia.

Tähän on vuosien saatossa tultu monien sattumien ja väärien tulkintojenkin kautta tultu. Lumiat ajautuivat sivuraiteelle ja useat sovellukset, joita tarvitsen, eivät koskaan tulleet windows-puhelinten ulottuville.

Näkemiin

- aidot Nokia-sukuiset – nyt siis viimeisen kerran!

 

Tavaratalot eksyivät matkimaan

Maanantai 23.10.2017 klo 14.27 - Kauko Niemi

Muutama harppaus ajassa taakse päin, kun Irja (sukulaiseni) palveli asiakkaita 43 vuotta Stockmannilla. Hän sai puheluita asiakkailta, esimerkiksi Kiteen apteekkarilta. Apteekkari kertoi tarvitsevansa uuden puvun sukulaisen tuleviin hääjuhliin. Irja kokosi apteekkarille kokonaisuuden, puvun, paidan, solmion ja lähetti paketin Kiteelle. Se oli sitä tavaratalon palvelua viimeisen päälle, eikä hulluja päiviä. Apteekkari poikkesi Stockmannilla Helsingin reissuillaan ja silloin tarkistettiin, että olivatko mitat entisellään vai muuttuneet.

Kun minulle nykyisin tulee housutarve, niin ostanko siis housut vai ostanko brändiä. Housut voin pukea ylleni ja se jopa kuuluu sivistykseen, etten kulje julkisilla paikoilla ilman housuja. Se sijaan ilman brändiä pärjään jokaisessa paikassa oikein hyvin. Siis haluan ostaa housut. Kauppakeskukset ja enenevässä määrin tavaratalot tarjoavat asiakkailleen ensisijaisesti vain brändiä.     

Tämä on selvästikin ollut kohtalokasta tavarataloille, kun seuraa uutisia perinteisten tavaratalojen ahdingosta. Nehän ovat lähteneet matkimaan kauppakeskuksia, joita ne eivät kuitenkaan ole, eikä pysty olemaan. Palvelua ja myyntiä tavaratalot paikkaavat tilavuokrilla.

Tavatalojen igoni Stockmann ei tiedä onko se tavaratalo vai kauppakeskus ja se näkyy myös viimeisellä rivillä. Tiloja vuokrataan brändeille ja asiakasrassukka ei tiedä asioiko hän Stockmannin kanssa vai Haltin kanssa. Asiakas ei ymmärrä asioiko hän Powerissa vai Stockmannilla. En voi maksaa tabletin suojalaukkua laukkuosastolla missä pitäisi varmistaa laukkujen yhteensopivat koot.

Helsingin keskustan Sokos-tavaratalossa en tiedä milloin olen Sokoksella ja milloin Mark & Spencerillä. Brittivuokralaista ei mainita missään vaiheessa Sokoksen verkkosivuilla. Vaikuttaa enemmän keskinäiseltä kilpailulta kuin yhteistyöltä. S-ryhmä onkin jo purkamassa joitakin Mark & Spencerin vuokrasopimuksia Helsingin ulkopuolella.

Sama sekava ilmiö hiipii jo ruokakauppoihin. Kun Kampin K-supermarketista löytyy kahvia kolmesta paikasta pitkin myymälää, niin ketä muuta se palvelee kuin kauppiaan bisness-intressejä, joka myy hyllynpäätypaikkoja lisätienestinä normaalin myynnin lisäksi.

Juu tiedän, että niitäkin on, jotka tekevät valintansa brändin perusteella joko näyttäytyäkseen tai jopa järkisyistä. Esimerkiksi itse en voi valita adidaksen lenkkareita, joiden lesti on liian kapea, joten on pakko ostaa niket.

Tavaratalokonsepti on joka tapauksessa vaikeuksissa. Uusia kauppakeskuksia syntyy vauhdilla. Pian voit metrolla siirtyä 15 minuutissa viiteen kauppakeskukseen, missä samojen brändien omat myymälät ovat melkein samassa järjestyksessä joka keskuksessa ja tavaratalot kilpailevat väärillä keinoilla niiden kanssa.

Tietomäärän turvallinen raja

Perjantai 13.10.2017 klo 13.00 - Kauko Niemi

Istahdan ja painan nappulaa. Muutama valo vilkahtaa ja näytölle ilmestyy tekstiä ja pyydetään vahvistamaan. Mistään ei kuulu mitään. 

Sisävalo ei sammukaan automaattisesti. Hmmmmmm. Menen kosketusnäytön valikkoon ja neljän klikkauksen jälkeen huomaan, että valon asetus on jollakin tehdasasetuksella. Säädän sammutuksen 7 sekuntiin.

Nyt olen valmis hiirenhiljaiseen lähtemiseen liikkeelle hybridi-autolla. Kyllä, istun vielä toistaiseksi ohjaajan paikalla ja päätän ihan itse ajanko suoraan, käännynkö oikealle vai vasemmalle. Mutta auto vaihtaa automaattisesti pitkät ja lyhyet valot. Vilkuttaa ja vinkuu, jos vaihdan kaistaa ilman suuntavilkkua. Niin ja tuoreen lehtitiedon mukaan minulla saattaa olla aktiivinen hirvivaroitus.

Koelautaan integroidun kosketusnäytön ja minun välinen viestintä ei ole saumatonta. Välillä tuntuu, että windows-tietokoneen kanssa yhteistyö on jopa sujuvampaa.

Olen kahdesti istunut käyttöoppaan kanssa tiukasti pysäköidyssä autossa ja käynyt läpi mitä kaikkea tietoa auto yrittää ja pystyy minulle viestittämään. Mitä tapahtuu mittaristossa ja toisaalta kosketusnäytöllä ja sen kahdeksalla painikkeella ja niiden yhdistelmillä. Ja tietenkin mitä ominaisuuksia tulee kännykän langattomalla parittamisella ja puhelimen toimiessa tukiasema kytkettäessä auto internetiin.

Kyse ei ole mistään super tesloista vaan ihan tavallisen ihmisen kukkarolle sopivasta 20 000 perheautosta.

Tässä vaiheessa herää ainakin kaksi kysymystä. Kuinka moni haluaa ylipäätään oppia sujuvasti käyttämään tämän tietokoneen ominaisuuksia, vai jäädäänkö tietotekniikan ja älypuhelinten tasolle, jossa ominaisuuksista on käytössä alle 20 prosenttia.

Sellainenkin ajatus on käynyt päässä, että pystyykö tietotekniikasta vieraantunut henkilö käyttämään autoa lainkaan. Autokauppias ei siitä kuitenkaan varoittanut.

Toinen kysymys on, kuinka turvallista toimintojen hallinta on liikenteessä. Yhdysvaltain autoliitto on teettänyt Utahin yliopistolla tutkimuksen, joka perustuu 30 uuden automallin koeajoon. Testiajajat arvioivat, että 23 automallissa järjestelmät vaativat joko "erittäin paljon" tai "paljon" kuljettajan huomiota. Siitäkin huolimatta, että järjestelmät ovat suunniteltu ja sulautettu ajonaikaiseen käyttöön.

Liki 70 prosenttia amerikkalaisista haluaa uutta teknologiaa autoihinsa. Kuitenkin vain 24 prosenttia kokee, että nykyinen teknologia toimii täydellisesti.

Elämmekö vain välivaihetta? Pian siirrymme apumiehen penkille ja robotti tai muu keinoäly ohjaa kulkuneuvoa. Juuri on käynnistymässä neljä vuotta kestävä eurooppalainen kokeilu, missä testataan eri puolilla Eurooppaa tuhannella autolla ja sadalla ”kuljettajalla” automaattiautoja liikenteessä.

Puhutko sinä sujuvasti sotea

Perjantai 6.10.2017 klo 12.53

Minun sote-kuullun ja -näkemisen ymmärtäminen onnistuu vain aika ajoin. Ihan kuin olisin muuttanut Espanjaan ja ymmärtäisin sanan sieltä toisen täältä. Aivan varmaa on, että juuri nyt reputtaisin sote-kielikokeessa.

Sotea rakennetaan kuin iisakin kirkkoa. Suunnitellaan kolmas hallintohimmeli, mikäli Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori ei onnistu sitä torpedoimaan. Nimitettiin viikko sitten digipalvelujen päällikkö, mietitään kuinka sadat tietojärjestelmä saataisiin ymmärtämään toisiaan.

Missä viipyy se tärkein henkilö tai instanssi, joka opettaa puhumaan sotea. Kenen vastuulla on kehittää ymmärrettävää viestintää ja minkä toiminnallisen laatikon vastuulla on saada ”asiakas” ymmärtämään missä ollaan, mitä on saatu selville ja mihin mennään.

Hallinnollisilla päätöksillä, toimintamalleilla ja vastuilla kukin hoitaa vain oman hiekkalaatikkonsa, mutta koko hoitoketjun ymmärtäminen vaatii sujuvaa soteviestintää.

Olin pari kuukautta sitten sähköisesti yhteydessä Terveyskeskukseen. Siis tämä ei ollut se kuuluisa Kanta, missä terveystietoni, reseptit, hoitotahto  jne näkyvät, vaan erillinen sähköinen asiointipalvelu. Miksiköhän ei voisi hoitaa asiaa yhdellä kirjautumisella yhteen järjestelmään.

No lääkäriaika löytyy kun löytyykin parin viikon kuluttua.

Valituslistallani oli kolme asiaa. Lääkäri tarttui kahteen niistä. Molempiin suunnitellaan tehtävän testi. Tosin se toinen paljastui minulle testiksi, kun terveydenhoitaja kahden viikon kuluttua lähestyi tapaamisehdotuksella, jossa antaisi neuvoja, kuinka testi hoidetaan.

Kahden viikon testissä kirjasin 12 tulosta jokaiselta päivältä. Paperille tai vaihtoehtoisesti nettiin. Tosin terveyskeskus ei päässyt nettikirjauksia katsomaan. Siis niinkö, että kirjaan nettiin, kopioin ne sieltä paperille ja vien paperin terveyskeskukseen.

Olin soteviestintää näppärämpi. Selaimeni muodosti linkin tallentamiini kirjauksiin. Nettipalvelu teki valmiit analyysit ja selaimeni muodosti linkin myös analyysiin. Lähetin linkit sähköisesti terveyskeskukseen ja sain pyytämäni kuittauksen, että hommat hoidossa, ja muutaman päivän päästä Kannasta sain lukea, ettei mitään epäiltävää poikkeamaa.

Jos olisi vienyt tulokset paperilla, niin olisiko joku sitten näpytellyt 168 numeroa toistamiseen johonkin järjestelmään analysoitavaksi?

No toisesta testistä tuli heti kolmen viikon kuluttua paperikirje kotiin ja sen verran tietoa, että sinulle varataan aika jatkotutkimuksiin kolmen kuukauden sisällä ja siitä ilmoitetaan erikseen. Mitä missä milloin. No odotellaan, ehkä se paperikirje on jossain postin kätköissä.

Tai käyköhän tässäkin niin kuin jokin aika sitten, kun lääkäri oli laittanut tutkimusmääräyksen Kantaan, muttei kukaan ilmoittanut siitä minulle vasta kuin 8 kuukauden kuluttua.

Tutkimusmääräyksessä oli myös lääkärin antama puhelinnumero mistä varataan tutkimusaika. Paitsi, että kyseisestä numerosta ilmoitettiin, ettei tällaisiin tutkimuksiin voi varata aikaa. Pitää tulla vain sen hetkiseen jonoon.

Laatikkoleikin toinen laatikko ei tiennyt kuinka toinen laatikko toimii.

Sote tullee varmasti olemaan hallinnollisesti ja teknisesti hieno, muttei toimiva, ennen kuin viestintä on ristiin rastiin saumatonta koneiden ja ihmisten välillä. Niin saumatonta ja ymmärrettävää, ettei niin sanotun asiakkaan tarvitse etsiä ja tulkita netistä saamaansa tietoa.

 

Formaatti vai aito ihminen

Maanantai 18.9.2017 klo 19.48 - Kauko Niemi

Aidon ihmisen tunnistaa helpoimmin siitä, ettei hänellä ole muodollista vastustettavaa, vaan hyväksyy ja sietää erilaisia ihmisiä.

Some on erinomainen keino toteuttaa muodikasta formaattia ja lievemmässä muodossa omaa kuplaansa.

Jo lapsi joutuu koulussa kouluformaatin kynsiin. Jos sinulle ei ole tiettyjä tai tietyn brändin vaatteita tai sinulla on väärän merkkinen kännykkä, et saa roolia formaatissa.

Mahtaakohan Laura Huhtasaarella olla minkään valtakunnan omia ajatuksia. Hän toteuttaa joko ostettua tai  kopioitua formaattia Sarah Palinin ja Marine Le Penin perässä.

Ihmisiä on vain niin helppo huijata muutamalla lauseella jopa yhdellä sanalla. Tällaisenakin aikana, jolloin asioita on varsin helppo tarkistaa. Tietoa on saatavissa runsaasti. Formaattiin kuuluu, että ihminen on laiska ja pakenee omaa sisäistä pahoinvointia viihteeseen.

Populistin formaatti vie politiikassa pitkälle, muttei aina maaliin asti. No miksen sitten liittänyt tuohon listaan Donald Trumpia? Siksi, että hän on aidosti tuollainen, eikä näy muuksi muuttuvan. Hulluhan saa olla jos on sitä aidosti.

Viime päivinä on noussut esiin myös Idols-formaatti, jota Antti Tuisku toteutti monta vuotta melko menestyksekkäästi. Helsingin Sanomien haastattelussa Tuisku sanoo, että hän päätti pari vuotta sitten ottaa riskin ja ottaa ohjat omiin käsiin. Hypätä ulos formaatista. Sitä ennen hänen formaatistaan olivat päättäneet muut.

Keväällä 2015 hailakkaa teinipoppia luritteleva laulaja muuttui omaksi itsekseen, siksi riettaaksi ja iloluontoiseksi Lapin pojaksi, joka hän on oikeasti.

Vuosien pohdintojen, terapioiden ja taisteluiden jälkeen Tuisku tietää nyt: kukaan ei enää sanele, millaista formaattia hänen pitäisi toteuttaa ja miten elämäänsä elää.

Elävässä elämässä formaatille käy samoin kun televisiossa. Se elää hetken ja hiipuu. Kukaan ei jaksa seurata, saati elää kaksoiselämää ja olla kaiken aikaa epärehellinen itselleen.