Tätä kannattaa seurata

Sunnuntai 29.7.2018 klo 21.50

Nyt on syntynyt ehkä yritysmaailman mielenkiintoisin seurattava. Kuinka reagoidaan muutoksiin ja kuinka hallitaan kriisiviestintää. Kyseessä siis Facebook.

Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin omistamien osakkeiden arvo laski lähes 17 miljardilla dollarilla Facebookin osakekurssin syöksyttyä laskuun sen jälkeen kun Facebook julkisti viime keskiviikkona käyttäjämäärien laskevan.

Facebookin käyttäjien määrä laski Euroopassa ja kasvu Pohjois-Amerikassa oli hidastunut. Liikevaihdon kasvu on hidastanut ja sen ennakoitiin jatkavan hidastumistaan vielä vuosien ajan, minkä johdosta osakekurssi lähti jyrkkään laskuun. Kurssi laski lopulta jopa 24 prosenttia. Yhtiön arvosta suli samalla pois noin 151 miljardia dollaria.

Näiden tapahtumien ja lukujen taustalla ovat paitsi ihmisten muuttuneet toimintatavat, mutta ennen kaikkea Facebookin luotettavuus. Luotettavuuteen lasken törkeät ietovuodot ja yrityksen ylimielisyyden, joka kulminoituu Mark Zuckerbergissä.

Facebook on rakentanut imperiumia win-loost eikä win-win -periaatteella. Käytä naamakirjaa meidän ehdoilla siis ota tai jätä.

Tälläkin hetkellä itse joudun avatessa ruksaamaan kolmasti en, en, en ennen kuin pääsen sisään. Miksi pitää kysyä, jos todellisia vastauksia on vain Facebookin valitsema yksi. Ja kun käytän palvelua selaimella sekä koneella, että mobiilisti, niin saan liki päivittäin popup huomautuksia, kuinka pitäisi siirtyä oikean sovelluksen käyttöön.

Facebook on aina päättänyt sinun puolestasi, kenelle päivityksiäsi näytetään. Ihmisen on vaikea hyväksyä, että joku kone päättää kenelle menee synttärikutsu. Ja se kone päättää niin että se on edullista ei sinulle vaan mainostajille.

Sinänsä näennäisesti pieniä asioita, mutta kuitenkin helpottavat päätöstä sillä hetkellä kun mietit Facebookin käytön lopettamisesta.

Some on jo useiden vuosien ajan ollut siirtymässä muutenkin uuteen aikaan. Yksityiselämän ylä- ja alamäkiä jaetaan yleisten statusviestien sijasta pienemmissä ryhmissä tai chattiketjuissa. Snäppäily kavereiden kesken, Whatsapp-ryhmät ja muut intiimimmät yhteydenpidon muodot syövät Facebookin käyttöä.

Jälleen kerran Zukkerberg vakuutta kuinka he työskentelevät turvallisuuden parantamiseksi. Näiden kaikkien sotkujen jälkeen ihmisillä on kyllä mielissä, että vuotaa kuin seula. Tämän mielikuvan muuttaminen pääsee vaikka millaisiin ennätysten kirjoihin, jos sellainen oikeasti tapahtuisi. Minkäänlaisen miljonäärin pelkät puheet eivät tilannetta käännä.

Turvallisuuden paikkaaminen näkyy lähinnä Facebookin kustannusten nousuna samalla kun väki ja mainostajat kaikkoavat. Yhtälö on harvinaisen huono.

Silti jäitä hattuun, vaikka torstaina 19 prosenttia Wall Streetillä arvostaan menettänyt Facebook oli vielä ennen keskiviikon tulosjulkistustaan 630 miljardin dollarin arvoinen yritys. Kahden pörssipäivän jälkeen arvosta on jäljellä 510 miljardia dollaria eli noin 438 miljardia euroa.

120 miljardin dollarin eli noin 103 miljardin euron arvonpudotus on Wall Streetin historian suurin yksittäisen yrityksen arvonpudotus.

Pörssimaailmassa tienataan sitä enemmän mitä enemmän saadaan kursseja keikutettua, joten nämä luvut eivät suinkaan ole viimeisiä nauloja arkun kanteen. Eikä kenenkään tarvitse sääliä Zukkergergin omaisuuden pienenemistä. Sitä kyllä riittää. Sen sijaan pohjavire – somessa käyttäytymisen muutokset, tyytymättömien käyttäjien katoaminen ja kustannusten nousu nakertavat perustaa.

Facebookilla on yli 2 miljardia käyttäjää ja sen porukan häviäminen ei tietenkään tapahdu hetkessä. Etenkin kun suuri osa ei ole kuullutkaan mitään poikkeavaa Facebookista. Alkuvuonna ennustelin neljää vuotta. Ehkä seison edelleen tämän arvion takana.

Se mitä kannatta seurata on viikkokävijöiden määrä. Ihmisten luontainen laiskuushan tarkoittaa tässä tapauksessa, että ihmiset eivät vain avaa naamakirjaansa kovinkaan usein, mutteivat poista tiliään. Eli asiakasmäärä ei kerro totuutta tilanteesta.

Pienemien yritysten kohdalla kriisiviestintä ja sen osaamattomuus on tuottanut nopeitakin muutoksia. Tästä tulee kouluesimerkki, mikä merkitys on massiivisella koolla.

 

 

 

 

Kirjoitan tätä blogiani 100 kilometrin päässä kotoa

Sunnuntai 22.7.2018 klo 9.13 - Kauko Niemi

Jäin kovasti miettimään viime maanantaista presidenttien tapaamista. Millaisellakohan fiiliksellä tuollaiset herrat valmistautuvat matkoihinsa.

Itselleni matkalle lähtö on niin suuri stressi, että välillä oikein mielelläni perun ja jätän matkan tekemättä. Tätä blogia kirjoitan 100 km päässä kotoa ja mukaan on kertynyt iso ja pieni laukullinen tavaraa, jota ilman ei muka voisi matkustaa. Ja vain yksi välikaapeli on tällä kertaa unohtunut matkasta.

Putinin ja Trumpin ei tarvitse tietenkään murehtia matkoistaan, jotka tässä tapauksessa tullee maksamaan yksistään Suomen valtiolle useita miljoonia euroja ja kokonaisuudessaan 10-12 miljoonaa euro per lärvi.

Maksaahan se, kun ilmassa on useita koneita ja kuskataan noin 150 autoa ja muuta pienempää ja turhempaa krääsää vain muutaman tunnin ja turvallisuuden takia.

Tietenkään rahalla ei tässä tapauksessa ollut mitään merkitystä, mutta sillä tolkuttomalla järjestelyllä on.

Jotta voin kirjoittaa tätä blogia 100 kilometrin päässä kotoa, on mietittävä, että kaikki tarpeelliset piuhat ja mokkulat ovat varmasti mukana. Kameran akun laturi, tabletin laturi, puhelimen laturi. . . . .Entäs montako t-paitaa näillä helteillä hikoilen huomenna märäksi jne jne jne jne.

Sitten on ollut tosin niitä matkoja, jonka suunnittelussa pitää pysyä minimissä ja 17 päivän varustus painoi 4,7 kiloa reppuineen ja silloin punnitaan keittiövaalla jokainen t-paita ja sukka.

Kokemusta on myös trumputinmatkailusta. Lähdin sunnuntaina iltapäivällä Helsingistä ja oli keskiviikkoaamuna klo 09:00 takaisin työpöydän ääressä Helsingissä. Matkanpäänä oli Yhdysvaltojen Houston ja lentokenttähotellissa pidetty tiedotustilaisuus. Itse kaupungin hahmotin vain horisontissa.

Matkalle lähtö on minulle aina liian hermostuttava operaatio. Ovatko kaikki viralliset ja epäviralliset asiapaperit matkassa tai pikemminkin ladattuna pilveen niin, että saan ne avattua kännykässäni. Olenko riittävän aikaisin lähtöportilla tai entä jos kuljetus ei toimikaan. Yöunet on joka tapauksessa menetetty ja määränpäähän saavun pataväsyneenä.

Olenko tehnyt kotiläksyt kunnolla ja tutustunut kohdepaikkaan riittävällä vakavuudella, jotta perillä voin hyödyntää jokaisen eteen tulevan tilanteen täysimääräisesti.

Maanataina vaikutti siltä, että Trump ei ollut kotiläksyjään täysin tehnyt. He din’t say that. And if he did, he didn’t mean that. And if he did, you disn’t understand it.

Se että olen sadan kilometrin päässä, johtuu hyvän kaverini matkajärjestelyistä, joita päätin helpottaa. Paitsi että juuri on tullut tieto, että lennon lähtö myöhästyy liki kahdeksan tuntia, myöhäisillasta aikaiseen aamuun. Matkaanlähtemisen riemua! Aikataulujen ja reittisuunnitelmien uusimisia. Jopa yöpaikan muuttamista.

Putin tuli Suomeen tunnin myöhässä, eikä se sotkenut mitään, joka olisi ollut nähtävissä kulissien julkipuolella.

Putinilla ja Trumpilla ei tietenkään ole tällaisia huolia, kun satojen ihmisten esikunnat ja isäntämaan parhaan voimat on valjastettu hommiin. Reilussa kahdessa viikossa tekee ihmeitä.

Kyseessähän on siis pohjimmiltaan vain mittakaavaero.

Juurinkin mittakaavaero, siinä missä isojen poikien valmisteluja tehdään 2,5 viikkoa, niin minun inhottava pakkaaminen ja monikertaiset tarkistukset kestävät 2,5 päivää.

Jos tämän kaiken sietää ja kestää niin sitten saavuttaa se matkustamisen ihanimman hetken. Kotiinpaluun. Siitä voi vain unohtaa laukkujen purkamisen. Tosin suurin osahan siitäkin menee suoraan pesukoneeseen.

Miten voisinkaan olla suunnittelematta seuraavaa stressitestiäni.

 

 

Yhden miehen boikotti voi räjähtää

Sunnuntai 8.7.2018 klo 9.55 - Kauko Niemi

Yhden miehen boikotti ei maailmaa paranna tai toisaaltä rankaise paitsi jos nyt sattuu olemaan joku trump. Tosin someaikana on mahdollista, että yhden miehen bokotti voi räjähtää.

Siitä huolimatta allekirjoittaneelle on elämän varrella syntynyt enemmän tai vähemmän harkittuja boikotteja. Ja varmasti yhdellä jos toisella on huonoja kokemuksia joitakin yrityksiä kohtaan.

Tänäänkin FB kaverini tilitti pitkäsi ja hartaasti kuinka Nordea kyykytti häntä. Ja kommenteista päätellen moni sai tukea pankkisuhteen katkaisuun. No on minullakin historiassa boikotti pankkisuhteeseen. Ensimmäinen asuntolainani evättiin ja pankinjohtaja sanoi, että kun sinä olet niin nuoren näköinenkin. Olin kuitenkin vakituisessa työsuhteessa ja omaa rahaakin olisi ollut melko suuri osa. Tämä boikotti on sitten jatkunut liki 50 vuotta.

Joskus boikotti on hetken pyrähdys. Vaikkapa sellaisissa kaupoissa, joilla on jatkuvasti 70 prosentin alennuskampanjoita. Minulle toiminta tarkoittaa kusetusta ylikorkeilla hinnoilla. Sehän on varmaa, ettei niitä 70 prosentinkaan tuotteita myydä tappiolla.

Turistina en järin suurilla rahoilla helpota vierailukohteiden taloudellista tilaa. Nyt tällä hetkellä en edes pienillä rahoilla halua auttaa Yhdysvaltoja, Puolaa, Unkaria enkä Turkkia.

 Sitten minulla on niitä huijareita boikotissa, jotka kyseenalaisilla tavoilla ajavat epärehellisesti omia etujaan. Tällaisilla yrityksillä on jonkinlainen sisään leivottu epärehellisyyden kulttuuri. Miten sellaiseen voisi luottaa.

Täytyisi tapahtua ihmeitä, jos ostaisin esimerkiksi Volkswagen-konsernin auton. Kaksi pääjohtajaa, johtajat sekä Volkkarilta että Audilta on todettu syyllisiksi. Ei ole sattumaa eikä missään tapauksessa yksittäisiä tapauksia.

Viime syksynä ostin uudet talvirenkaat. Olen yli 20 vuotta ajanut Nokia Renkaiden kitkoilla, luottaen siihen, että ”riippumattomat testit” pitävät paikkansa, eivätkä suosi kotimaisia. No testit varmaan pitivätkin paikkansa, mutta Nokia Renkaat toimitti testeihin kaikkia muuta kuin kaupan hyllyltä saatavia kumeja.

Moitteet toki menevät testien tekijöillekin, jotka ovat nyt viisastuneet vahingosta, ja ostavat testirenkaat nyt ennalta arvaamattomista paikoista. Hakkapeliitat saavat nyt odottaa boikottoni lientymistä.

Kaikkein pisin boikottini, liki 70 vuotta, kohdistuu Valioon. Valion ongelmana on myös yrityskulttuuri. Se ei ole päässyt eroon monopoliajatuksestaan, eikä oppinut siihen, että se palvelee kuluttajia, eikä hallitse elintarvikemarkkinoita.

Arlan tullessa Suomen markkinoille, Valio lähes itki kotimaisen tuotannon ja suomalaisen maidon puolesta. Kutenkin tuli selville, että Valio osti samaan aikaan maitoa Virosta.

Valion sisäistä mentaalia kuvastaa sekin, että toimittajana jouduin pariin otteeseen tukkanuottasille, koska en kirjoittanut heidän mielestään asioita oikein. Minun olisi pitänyt käyttää samoja termejä, joita he käyttivät markkinointikampanjoissaan. Joten Valion tuotteita tarttuu ani harvoin ostoskoriini.

Kaikki esimerkkini ovat yhden miehen boikotteja ja ei varmastikaan kaada yhtäkään mainitsemistani yrityksistä. Kuitenkin some-ajan sytytyslanka on tavattoman lyhyt. Uskonvahvistusta omille kokemuksille ja mielipiteille  jaetaan helposti. Salaisuudet vuotavat aivan varmasti jotain kautta julki ja boikotoijat voidaan laskea hetkessä miljoonissa ja silloin onkin jo tosi kysymyksessä.

 

Odottavan aika on pitkä

Sunnuntai 1.7.2018 klo 11.44 - Kauko Niemi

Ihminen on kautta aikain tottunut siiten, että ostotapahtumassa raha ja tavara vaihtavat omistajaa ihan siinä samassa hetkessä ja samassa paikassa.

Tämän asian tiedostaminen nettikauppiaalle on ihan niitä ensimmäisiä asioita, kuinka pitkään asiakkaan luottamus kestää odottamista ja mitä odotusaikana tapahtuu. Tätä aikaa ei mitata viestien määrällä vaan viestien sisällöllisellä laadulla. Tämä vanha sananlasku, jos mikä, pitää paikkansa.

Tilaan lauantaina puhelimeeni suojalasin Suojakalvotukku.fi. Automaattinen kuittaus kertoo, että tilaus on otettu vastaan. Aikaisin maanantaiaamuna saan viestin, että toimitus on lähtenyt matkaan ja keskiviikkona postiluukusta putoaa tilattu lasi. Ehkä olisi jo tiistaina, jos alueellani olisi ollut postin jakelua.

Samaisena lauantaina tilaan myös diabeteskauppa.fi uuden verenpainemittarin. Kuvio toistuu täsmälleen kuin suojalasissa paitsi saan jo maanantaina iltapäivällä viestin Matkahuollosta, että paketti on noudettavissa.

Juhannusviikon keskiviikko-iltana selaan koneellani saamaani Gigantin kesäale pdf-katalogia. Siellä yhdessä nurkassa on pienellä 2T kovalevy, sopiva varmuuskopiointiin.

Välitön hintavertailu osoittaa, että sama kovalevy on 110 – 150 euron välillä ja tuo Gigantin hinta oli 79 euroa. Normaali hinta Gigantilla 129 euroa. Sama hinta kuin sähköisessä katalogissa, oli myös nettikaupassa.

Tarjous näyttää olevan voimassa yli juhannuksen, eikä erikseen mainita, että se olisi joko netissä tai vain myymälässä. Siis huomenna tilaus sisään kaikessa rauhassa.

Hups - yön yli ja hinta nettikaupassa olikin torstaina 129 euroa. Päätän piipahtaa nyt myymälässä. Myyjä tarjoaa painettua jaossa olevaa kesä-alen tablot-lehtistä. Siinä ei ole mukana koko levyasemaa. Sitten tarkistetaan myyjän työaseman sielunelämä. Ei löydy kuin 129 euron hintaisia.

Kaivetaan koneelta tuo sähköinen tarjouslehti ja sieltähän se 79 euron levy löytyy kuin löytyykin. Tämän jälkeen haetaan lisää myyjiä ja lyhyen neuvottelun jälkeen tietojärjestelmään minun tietojen kohdalle kirjoitetaan, että tälle herralle myydään tämä levy 79 eurolla. Ja kassalla jo tiedettiin, että K Niemi maksaa levystä tämän verran.

Nyt tiedän kuinka luottavaisesti minun pitää tulkita Gigantin viestejä, joista ei saa sen enempää tolkkua asiakkaat kuin myyjätkään.

Laitan koemyyntiin sänkyni tori.fi -sivustolle. Kyselytulvaa ei syntynyt paitsi yksi, joka lupasi ostaa sängyn, jos voi hakea sen kahden päivän kuluttua. Tarkistusten jälkeen sovin kaupoista.

Aina ei tarvitse olla edes nettikauppaa kun ostat verkossa. Tiesin tarkalleen millaisen uuden sängyn haluan ja pyysin sähköpostilla tarjouksen Metropoli kaluste Oy:ltä. Hinta oli sopiva ja toimitusaika 2 viikkoa. Kaksi viikkoa lattialla ja yökylässä tuntui kohtuulliselta. Tilasin, sain maksukuitin käsimaksusta, maksoin ja myyjä sai pankin maksutositteen. Kaikki tapahtui noin puolessa tunnissa.

Viestejä ja jopa puheluita alkoi kulkea kahden viikon kuluttua. Ja ennen kaikkea selityksiä, jotka eivät tuntuneet uskottavilta. Toimitus venyi 8 viikkoon. Kahdeksan viikkoa ilman säbkyä alkoi pikkuhiljaa pakottamaan. Ja vasta sänkyä kuskannut autokuljettaja tiesi kertoa, että Tempuren patjamallien uusinta ei pysynyt alkuunkaan aikataulussa. Tällaisen selityksen olisin ymmärtänyt aikaisemminkin. Olinhan vanhojen mallien tyrkytyksistä huolimatta valinnut uuden mallin.

Tekniikkafriikkinä ja huonounisena päätin tilata ennakkotarjouksesta Oura-sormuksen. Tein tilauksen ja maksoin tilauksen helmikuussa.

Olen saanut nyt 23 tilanneviestiä Ouralta. Kaikki ovat vähintään viestintätoimiston puppusanageneraattorilla tuotettuja. Kauniita, kohteliaita, tunteisiin vetoavia, mutta yhdessäkään ei ole mitään konkreettista tietoa kuinka toimitukset ajoittuvat.

Yllätys, yllätys viime perjantaina tuli se 24:s viesti, jossa arvioidaan minun tilaukseni toimituksen tapahtuvat tulevan elokuun lopussa. Ensimmäinen konkreettinen viesti neljän kuukauden jälkeen tilauksesta.

Jokainen voi näiden esimerkkien jälkeen päätellä onko odottavan aika pitkää ja millaista maineenhallintaa kannattaa nettikaupoissa harrastaa.

 

 

Joka ikinen hoito tarvitsee uskomusta

Sunnuntai 24.6.2018 klo 15.08 - Kauko Niemi

Sellaista sairautta ei olemassakaan, etteikö potilas tarvitsisi uskoa sen paranemiseen. Toinen lääkäri saa potilaan paranemaan nopeammin kuin toinen. Hän pystyy luomaan voimakkaamman uskomuksen potilaaseen. Joku paranee jo lumelääkkeellä.

Ja sitten on niitä lääkäreitä, jotka vähät välittävät potilaan kokonaisuudesta tai saati kiinnostuu mistään muusta kuin tehdyn kokeen perusteella määrätystä käypähoitosuosituksen mukaisesta lääkkeestä. Hän tekee työtään 100 prosenttisella virkavarmuudella. Toki vastakkainasetteluun tarvitaan sitten niitäkin, jotka uskovat liikaa luontaisiin hoitoihin.

Ilmeisesti virallinen terveydenhoitotaho on luonut ainakin kaksi harhaanjohtavaa termiä uskomushoito ja vaihtoehtohoito. Jokainen tarvitsee uskomusta paranemiseen ja valitettavasti luontaishoidot, joihin kuuluu ”yrttien” lisäksi kaikenlainen liikkuminen, elämäntapa, eivät ole vaihtoehtoja. Vaan ne pyrkivät vahvistamaan ihmisen elimistön luontaista toimintaa, mikä on ehdottomasti pitkällä aikajänteellä parempi vaihtoehto kuin mikään pillereiden jatkuva popsiminen.

Sekin kannattaa muistaa, että monien lääkkeiden lähtökohtana on erilaiset luontaistuotteet.

Käsitteet menevät kovasti helposti sekaisin ja etenkin kun suomalaisille lääkäreille ei edes opeteta muuta kuin oireiden hoitoa. Toki jokainen ymmärtää, että jos jalka katkeaa, niin sitä ei sidota heinällä, eikä sille ole muita vaihtoehtoja kuin pistää palaset kasaan ja uskoa vahvasti, että muutaman viikon kuluttua jalka on taas käytettävissä.

Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen ensisijainen tavoite. Aina se ei ole mahdollista. Valitettavasti se ei ole kaikille sopiva käypähoito. Ihmisen uskomus ei ole riittävän vahva ja ainainen halu päästä keinolla millä hyvänsä nopeaan ja ennen kaikkea helppoon ratkaisuun, ajaa pillerilinjalle. Helpoin esimerkki on vaikkapa viikonlopun jälkiriemuun otettu särkylääke. Vaikka ihan varmasti pääsisi tästä tilapäisestä häiriöstä yli ilman pilleriäkin. Jokainen särkylääke tuhoaa myös hyvää bakteerikantaa ja heikentää aina elimistön normaalia toimintaa.

Pahintahan on se, että lääkkeiden epämääräisiä haittavaikutuksia hoidetaan toisella lääkkeellä ja haittavaikutuksia voi tulla vain lisää. Esimerkiksi simvastatiinin aiheuttamia lihaskipuja lähdetään hoitamaan kipulääkkeellä tai beta-salpaajan aiheuttamaa huimausta huimauslääkkeellä. Ja näin turhien lääkkeiden kierre on valmis.

Olen lukenut sellaisenkin selvityksen, jossa arvioitiin, että vain vajaat 20 prosenttia lääkkeistä toimii niin kuin niiden on ajateltu toimivan. Parantaa ilman haittavaikutuksia. Tämä selvitys tietysti voi olla samanlainen kuin niin monet muutkin selvitykset, joiden päätelmät myötäilevät selvityksen maksajan tarkoitusperiä.

Nyt olisi korkea aika lopettaa vastakkainasettelu – joko tai -kinaaminen ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Keski-Euroopassa ei ole lainkaan harvinaista, että lääkäri antaa lääkettä ja sitä boostaamaan jotakin luontaistuotetta tai lääkekuurin jälkeen luontaistuotteita nopeuttamaan palautumista.

Saksassa lääkäreiksi opiskelevien opintoihin kuuluu luontaishoito-oppia, johon voi myös erikoistua. Luontaishoito-opin viisi klassista menetelmää ovat fytoterapia eli kasvilääkintä, vesi- ja lämpöhoidot, terveellinen ruokavalio (myös paastot), liikunta- ja hierontahoidot sekä terveet elämäntavat. Luontaishoito-opissa pyritään käynnistämään ja tukemaan elimistön itseparantamista.

Lääkkeiden haittavaikutukset ovat sikäli hankalia, että haitat ovat kovasti erilaisia eri ihmisille ja samoin ovat vaikutukseltaan luontaistuotteet sekä näiden ja lääkkeiden yhteisvaikutukset.

Tieto haittavaikutusten taustoista ovat viime vuosina onneksi lisääntynyt. On opittu tuntemaan yksilöllisiä perimään liittyviä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sivuvaikutusten riskiin. Käyttöön on esimerkiksi vakiintunut ns. farmakogeneettinen testi, johon on kerätty n. 20 lääkevasteeseen vaikuttavaa geeniä.

Määrittämällä nämä potilaasta voidaan lääkkeiden haittavaikutuksia merkittävästi vähentää, kun lääkkeet ja lääkeannokset voidaan valita yksilöllisesti potilaalle sopivaksi.

Aina kannattaa pitkällä tähtäimellä vaalia lääkkeetöntä elämäntapaa.

 

 

 

 

 

 

Aina ei katsoja voi tietää kuinka kuva on syntynyt

Sunnuntai 17.6.2018 klo 10.11 - Kauko Niemi

On perjantai aamu ja kokoan Finnradion/Radio Dei:n illan radiolähetykseen ajankohtaisia, uutisellisia puheenaiheita Iltaterassille. Huomaan, että lauantaina Helsingissä tuhannet jalat saavat todella kyytiä. Aamupäivällä puolimaraton ja iltapäivällä Sambakarnevaalit.

Samba-karnevaali on selvää pässinlihaa väreineen ja lainahöyhenineen. Alitajuntaani jää kuitenkin hautumaan jotenkin poikkeava juoksukuva. Ajatus kypsyy illan mittaan tavoitteeksi – kuvassa on pelkkiä vauhdikkaan näköisiä epätarkkoja jalkoja, siis liiketerävyydellä leikittelyä ja kuvassa pitäisi kuitenkin olla yksi terävä juoksukenkä.

Tutkin netistä reitin. Mietin missä kohtaa valaistus olisi lauantaiaamuna siedettävä. Sitten ajatus käy läpi kameran asetukset ja millä objektiivilla hommaa pitää yrittää. Siis kuvahan on jo liki valmis, vaikka olen vielä kotona.

Kärkipään kovempaa vauhtia on hankalampi hallita. Lasken että verkkaiset juoksijat ovat suunnittelemassani paikassa tiettyyn aikaan. Niin olin minäkin.

Kahdesti piti muuttaa ennalta suunnittelemiani kameran asetuksia. Paikka oli valon kannalta hyvä. Siinä sitten poltan menemään aivan kadun pinnasta noin 50 – 70 kuvaa sopivista ryhmistä ja sopivan värikkäistä juoksuasuista.

Kotona käyn kuvia läpi koneellani. Aika monta kivaa kuvaa, missä on yksi juoksutossu terävänä. Ja hupsista sitten löytyykin yksi otos, jossa on kaksi tossua terävänä. Tämä on todellinen ilobonus kuvaajalle.

Siis näin ne kuvat syntyvät yllättäen vuorokauden muhittelun tuloksena. Pisin harkinta aika minulle on ollut 2,5 vuotta. Kuvalle, jonka voi ottaa vain parina päivänä vuoden aikana ja siihen tarvitaan aurinkoa tuomaan varjot.

Toki olen joskus ottanut kuvia ihan lennosta, suunnittelematta ja nekin ovat saattaneet olla minulle ihan kelvollisia.

Valokuvien näpsiminen on varmaan maailman yleisin harrastus nykyisin. Tekniikka on kehittynyt niin hurjasti, että kovin helpolla ei enää pysty päättelemään, onko kuvauksessa käytetty kännykkää vai viiden tonnin järjestelmäkameraa.

Kokonaan toinen tilanne on silloin kun kuvia ja kuvaamista pohditaan viestinnän näkökulmasta. Avautuuko ja kantaako kuva jotakin haluttua sanomaa, viestiä? Tukeeko se mahdollisesti mukana kulkevaa tekstiä. Vai onko se selfie, joka pitää selittää tai muisto-näpsy sieltä sun täältä, joka avautuu vain kuvaajalle itselleen.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, lupaa vanha lausahdus. Kuvakerronta aidommillaan vaatii paisi tekniikan hallintaa jopa muutamissa sekunneissa. Se vaatii myös suunnittelua ja suunnittelu voi mieluusti olla ennakkoon varautumista sekä teknisesti että olosuhteellisesti.

Henkilökuvauksissa henkilön tilanne ja tarina syntyy aina kuvattavan henkilön kautta. Kannattaa aina tutustua kuvattavaan ja hänen sielunmaisemaansa.

Käytännön kiireessä liian helposti valitaan kuva kuin kuva vain omien mieltymysten, kauniiden värien perusteella tai hassujen ilmeiden perusteella miettimättä kuvan viestinnällistä kerrontaa ja suhdetta julkaisuhetkeen. Visuaalisessa maailmassa kuvan erottautuvuus ja viestinnällinen teho rakentaa yritykselle, kuvan käyttäjälle viestinnällistä pääomaa parhaimmillaan. Ja muistathan, että kuvakin ilmestyy nettihakuihin vuosienkin päästä.

 

ps. kuvaamisinnostus on reilun viikon sisällä kolmasti ylittänyt kaikki rajat. Kolme henkilöä on kuollut ottaessaan selfieitä jyrkänteen laidalla pudottuaan alas.

 

 

 

 

 

 

 

Suojelen itseäni

Sunnuntai 10.6.2018 klo 9.05 - Kauko Niemi

Kuinka vakava uutinen on se, että miljoonat Facebook-käyttäjät ovat saattaneet ohjelmistovirheen takia tietämättään julkaista esimerkiksi vain ystävilleen tarkoitettuja tietoja julkisina. Tämähän on Facebookin viimeisin tunnustettu moka muutama päivä sitten.

Kummalle se on vakavampi minulle vai Facebookille? Veikkaukseni on, että Facebookille, koska näitä epäonnistumisia on ilmestynyt melko tiheään viime aikoina.

BBC:n mukaan Facebookin ohjelmistovirhe aiheutti sen, että käyttäjän tekemät julkaisut näkyivät kaikille, vaikka käyttäjä oli aiemmin valinnut asetuksista, että hänen julkaisunsa näkyvät vain esimerkiksi ystäville.

BBC:n mukaan Facebook on arvioinut, että arviolta 14 miljoonaa käyttäjää teki tietämättään julkisia päivityksiä. Ohjelmistovirheestä torstaina kertonut Facebook sanoo tiedotteessa olevansa yhteydessä kaikkiin niihin käyttäjiin, joihin virhe on vaikuttanut.

Vika ei vaikuttanut siihen, mitä ihmiset olivat julkaisseet aiemmin. Haluamme pahoitella tätä virhettä, Facebookin edustaja sanoi tiedotteessa.

Vielä vuosi sitten Facebookin mählimisestä ei tihkunut tietoja. Nyt se on joutunut tavallisten joukkoon, jotka tekevät virheitä, joiden toiminta ei ole kaikilta osin puhtoista. Salailu ja omahyväisyys ei enää toimi. Uskottavuutta ja luottamusta nakerretaan kerta toisensa jälkeen.

Mitä tällainen ohjelmistovirhe tarkoittaa tavalliselle käyttäjälle. Mielestäni ei yhtään mitään. Se että julkaisetko yleiseen jakoon tai vain kavereille tuskin merkitsee yhtään mitään. Tietosi ovat netissä ja pysyy. Sinusta muodostettu algoritmi tietää ja tuntee joka tapauksessa tekemisesi ja ajattelusi.

Ehdottomasti parempi tapa on julkaista kaikki julkiseen jakeluun ja sitten hillitä itseään. Se mitä et halua julkiseksi, sen jätät kokonaan julkaisematta. Rajanveto on paljon selkeämpi. Kaveriviestintä tapahtuu sitten kokonaan suljetuissa kanavissa tai henkilökohtaisesti.

Itse olen yliaktiivinen Facebook-käyttäjä ja kaikki menevät julkisen jakelun kautta. Enkä yhtään epäile, etteivätkö kaikki tiedä, että harrastan valokuvausta, pyrin elämään luonnon ehdoilla, suhtaudun myönteisesti maahanmuuttoon jakamatta ihmisiä heidän taustojensa mukaan. Julkaisuni paljastaa helposti poliittisen suuntautumiseni, eikä sekään ole vaarallista. Eikä ole vaarallista sekään tieto, että tykkään klassisesta musiikista. Jokaisen on helppo päätellä päivityksistäni, että en ymmärrä suomalaista sairaudenhoitoa, missä yhden labratuloksen pohjalta määrätään lääkeitä unohtaen kokonaisuus ja hoidetaan vain seurausta eikä syytä. Miksi käyttäisin vain kaverijakelua ja kuvittelisin olevani jotenkin enempi turvassa.

Kun olen päivitysteni suhteen julkisesti avoin, niin sitten rajanveto tietyissä asioissa on ehdoton. En koskaan julkaise tietoja tai kuvia toisesta ihmisestä, siis sellaisista arkisista tulemisista ja menemisistä ja tekemisistä. En edes perheenjäsenistä. Toinen ehdoton rajoitus on paikkatiedon käyttö. Paikkatiedon perusteella saadaan ihmisestä valtavasti tietoa ja se on myös erittäin suuri turvallisuusriski. Ja paljon on harkintaa muissakin asioissa.

Kaikissa laitteissani paikannukset on kytketty pois päältä. Vain muutamissa sovelluksissa se on toiminnan kannalta pakko käyttää edes hetkellisesti, vaikkapa auton paikoituksessa tai tankkauksessa. Ja vihonviimeinen tilanne olisi se, että kadulla kävellessä puhelin piippaisi tämän tästä, kuinka lähistöllä olisi erikoistarjouksia.

Ole vaan aina vastuullisesti avoin ja kun haluat jotakin tietoa rajoittaa, rajoita se sitten kokonaan.

Missä menee virallisen säännön ja hyvän ja hyödyllisen toiminnan raja?

Sunnuntai 3.6.2018 klo 9.16 - Kauko Niemi

Poliisi ja Tulli eivät tulisi toimeen päivääkään, jos heillä ei olisi apunaan koiria. Homeisiin taloihin koirat eivät virallisesti kelpaa, vaikka paljastavat homepaikat paremmin kuin mikään muu keino. Terveydenhuollossa koira haistaa vaikka mitä, muttei oikein kelpaa lääkäreille ja vielä vähemmän viranomaisille.

Jokin aika sitten Yhdysvalloissa kaverikoiratoimintaa harrastava nainen kävi seurustelemassa koiransa kanssa vanhusten hoitopaikassa viihdyttämässä talon asukkeja. Aika ajoin koira kieltäytyi menemästä huoneeseen, jossa aiemmin oli tuonut asukkaalle hyvää mieltä ja lohtua.

Koiran omistaja ryhtyi viimein selvittämään, miksi koira kieltäytyi tehtävästään. Lopputulos oli niinkin yllättävä, että kieltäytymisestä kolmen päivän sisällä vanhus oli kuollut. Koira siis haistoi ennakkoon kalman hajun.

Viimeisin terveyskokeilu julkistettiin viime viikolla, kun koira haistaa suhteellisen luotettavasti niinkin vaikean taudin kuin uniapnean. Diabeteksessa on saatu hyviä kokemuksia. On jo perheitä, joissa koira hälyttää verensokerin liian suurista muutoksista. Vakuuttavia tuloksia on saatu myös syöpälöydöksissä.

Kenenkään ei pitäisi ryhtyä purkamaan rakennuksia sillä perusteella, että rakennuksessa on homevaurio. Koiralla ei hometapauksissa ole virallista statusta, vaikka se on ehkä luotettavin keino paikallistaa home johonkin tiettyyn kohtaa. Siitä nurkasta on sitten järkevää aloittaa purku- ja korjaustyöt.

Opaskoirilla on luojankiitos virallinen asema, joskin koirien odotusajat ovat tuskaisen pitkiä.

Nyt en ole jahtaamassa jotakin suurta lakipakettia ja virallisia pilkuntarkkoja asetuksia tai koirasotea. Mietin vain, eikö löydy mahdollisuutta järkevään ja rakentavaan yhteistyöhön. Siis sellaiseen, jossa koira on löytänyt homenurkan ja se on korjattu, mutta vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta, koska menetelmät olivat vääriä.

Eikö lääkärin kunnia kestä sitä, että jo nyt kokeissa koira on ollut monin verroin herkempi tunnistamaan taudin kuin vain virallista käypähoitosuositusta noudattava ihminen.

Niin moni mummo ja pappa olisivat menehtyneet eksyessään luontoon, jos ei käytettäisi poliisi ja etsijäkoiria. Niin moni huumelasti olisi jatkanut matkaansa ilman Tullin Veikkoa ja muita kuonotyöläisiä.

Koira on hajuaistiltaan ja kyvyiltään ylivoimainen. Se on taitavien kouluttajien ja ohjaajien hallinnassa huikea apuväline asioissa, joihin ihminen ei ole pystynyt luomaan teknistä ratkaisua. Se on kuitenkin luontokappale eikä robotti. Koira voi toki joskus erehtyä ja innostua muustakin kuin itse asiasta. Ihminenkin erehtyy.

Koiralle hajuaisin käyttö on sitäpaitsi luontaista toimintaa, eikä näinollen aiheuta eläimelle vaaraa tai haittaa sen normaalia elämää. Kunhan tässäkin muistetaan olla kohtuudessa.

Siksi olisi tärkeää löytää järkevät vastuutulkinnat, joita ei tarvitsisi joka käänteessä setviä raastuvassa. Viranomaisvastuu kuten poliisilla ja Tullilla on olemassa. Laajennetaan sitä myös terveydenhoitoon. Koiran kykyjä kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös virallisessa lääketieteessä johdattamaan sairauden oikeisiin syntyoireisiin.

 

 

 

Luotatko suomalaiseen taksiin vielä heinäkuussakin

Sunnuntai 27.5.2018 klo 10.30 - Kauko Niemi

Onkohan koskaan historiassa tullut uutta lakia voimaan, jonka seuraukset ovat niin tietämättömät kuin uusi liikennepalvelukaki. Kun täysin säännelty toimiala kuten taksi vapautetaan täysin. Kukaan ei tiedä mitä oikeasti tulee kuukauden kuluttua tapahtumaan.

Toimiala, johon on voinut luottaa, siirtyy hetkessä kaikin puolin epäiltyjen sarjaan. Jokainen asia on tarkistettava etukäteen ja kun se taksi yleensä otetaan viime hädässä, kun muilla ei ehdi, niin tämäkin palveluun leivottu ominaisuus katoaa.

Yleensä kaiken pitkäaikaisesti menestyneen liiketoiminnan yhtenä peruspilarina on luottamus. Tuntuu kovasti ihmeelliseltä, jos uudessa tilanteessa taksimatkojen määrä ei laskisi merkittävästi ainakin aluksi.

Korvissani kaikuu edelleen se ensimmäinen neuvo vuosien takaa Ruotsiin matkustaessa, että älä sitten käytä taksia. Joudut varmasti huijatuksi. En käyttänyt.

Olen toki hieman väärä mies pohtimaan taksin käyttöä, mutta en luottamusta. Taksi on minulle yleensä se viimeinen matkustusmuoto. Vaihtoehtojen joukkoon se nousee silloin kun painavan kapsäkin kanssa pitää päästä lennolle ja muut vaihtoehdot ovat jo nukkumassa tai eivät ole vielä heränneet. Tai matka sen verran pitkä, että oman auton paikoitusmaksu nousee yli taksimaksun.

Minulla ei ole koskaan sellaisia juhlia, ettenkö olisi ajokunnossa. Ja aina pystyn suunnittelemaan aikatauluni niin että ehdin omalla tai julkisella perille, jos mekaanista kyytiä tarvitsen.

Tosin lentokenttäpulmakin sai ratkaisun viime tammikuussa kun matkustin Espanjaan. Samaan paikkaa ja samalla lennolla ollut kaverini viestitti edellisenä iltana, että hän ottaa vuokra-auton, tuletko kyytiin. Valitettavasti oli jo tilannut taksin ennakkoon. Minun matkani keskustasta kentälle maksoi 47 euroa ja hänen sama matka 11,80 euroa. Hän otti auton keskustasta ja palautti sen kentälle.

Heinäkuussa tulee kalliimpia ja halvempia matkoja, kun kysyntä alkaa määritellä hintoja. Alkuviikon arki-illoista tulee halvempia. Huippusesongit, kuten uudenvuodenyön hinnat nousevat. Hinnoittelu tulee perustumaan kiinteisiin hintoihin, aikaan tai matkaan. Tosin taksiyhtiöt eivät ole vielä paljastaneet kuinka hinta rakentuu, saati sitten kaikki uuberistit ja kuormurikuljettajalta.

Ja mikä valinnanvapaus. Hintatietojen ilmoittamisen voi Trafin ohjeistuksen mukaan toteuttaa esimerkiksi tarralla, älynäytöllä tai paperilla. Tarkoituksena on, että asiakkaan on mahdollisimman helppo vertailla eri taksiyritysten hintoja taksitolpalla tai muulla taksiasemalla. Siinä sitten mittaat autoja, kuljettajia, hintoja, eikä tarvitse ottaa sitä ensimmäistä mustaa mersua.

Kuluttajaviranomainen tähdentää nettisivujen ohjeistuksessaan, että kannattaa kuitenkin itse selvittää taksin hinnoitteluperuste ja palvelutaso etukäteen ja mahdollisuuksien mukaan vertailla näitä. Tämähän on tietty kiireessä helppo homma.

Kuluttajaviranomaiset seuraavat, mitä heinäkuun jälkeen lähikuukausina tapahtuu. Seurannassa ovat  menettelyt asiakassuhteessa, kuten hintojen ilmoittaminen, markkinointi ja saatavuuden toteutuminen. Trafilla on lupiin ja liikenteeseen liittyvä muu valvonta.

Odotamme siis jatkuvia happy houreita. Ja tietysti joku keksii 77 % alennuksen vaikka lähtöhintoja ei kukaan tiedäkään.

Takseilla ei ole enää asemapaikka- eikä päivystysvelvoitetta, eikä velvoitetta ottaa vastaan kaikkia kyytejä. Muistetaanpas olla siistejä ja maksukykyisen näköisiä, kun arvioimme ja valkkaamme taksia.

Hiljaisina ajankohtina – esimerkiksi arkiöinä – kannattaa taksi mahdollisuuksien mukaan tilata ennakkoon. Niin ikään kannattaa tarkistaa alueen yrittäjien ilmoittamat palveluajat. Kukaan kun ei ole välttämättä päivystämässä. Toivottavasti se lääkärikeikka ei ajoitu arkiyöhön hetkiin.

Taksi Solutions henkilöstövuokrausyhtiö ilmoittaa, että Helsingissä on avoinna tällä hetkellä 200 kuskin paikkaa ja jo aiemmin yrityskaupan yhteydessä yksistään Kovanen arvioi palkkaavansa 600 kuljettajaa. Kuljettajia ei tunnu juuri nyt kuitenkaan olevan. Moni miettii unelmiansa ammattia. Lisätienestiähän voisi saada ryhtymällä vaikka Seiskan kätyriksi, sillä taksinkuljettajalta poistuu nyt vaitiolovelvollisuus.

Mutta pohjimmillaan jokainen tietää, että muutos on aina hyväksi ja rakenteet kannattaa räjäyttää oikein kunnolla. Välistävetäjiä varmasti löytyy, mutta aika hoitaa ja varoittaa niistäkin. Joka tapauksessa heinäkuun alusta Suomessa on Euroopan villeimmät taksimarkkinat.

 

 

Kenelläkään ei ole oikeutta muuttaa toista ihmistä

Lauantai 19.5.2018 klo 21.58 - Kauko Niemi

Niin moni parisuhde ja muukin suhde kariutuu siihen, että jompikumpi yrittää muuttaa toista, kun pitäisi hyväksyä ihminen ihmisenä ja yrittää auttaa muutoksessa, jos toinen haluaa ja on motivoitunut muuttumaan.

Viime päivinä kylmää kyytiä on saanut nuori poliitikko Susanna Koski sanomisillaan ja ihmetystä on omalla tavallaan herättänyt ikuinen kakkonen Saara Aalto.

Jokainen olkoon oma itsensä, pääasia että on rehellinen tekemisissään ja käyttäytymisissään. Olen syystä tai toisesta seurannut Susanna Kosken julkista esiintymistä ja tehnyt siitä omat tulkintani. Hän ei näyttele poliitikkoa. Hän ei vain pysty parempaan.

Katselin tuon sosiaalisessa mediassa ryöpsähtäneen tv-keskustelun, enkä yllättynyt yhtään. Koski oli aito oma itsensä, juuri sellainen kuin kuvittelin hänen olevan. Ihminen, joka ei ymmärrä, että sanojen merkitys syntyy vastaanottajan päässä.

Miksi tästä pitäisi nostaa sellainen messu, kun nyt nousi. Miksi pitäisi haukkua ihmistä, joka on oma itsensä täydellisimmillään sekä henkisellä että tiedollisella tasolla. Et sinä pysty muuttamaan Susanna Kokea, eikä sinulla ole siihen edes oikeutta.

Jokainen voin vain tehdä omat johtopäätökset, äänestääkö häntä mihinkään luottamustehtävään noilla valmiuksilla ja jos hänen edustamansa taho hyväksyy ja kannattaa tuollaista käytöstä, niin kannattaako pysyä erossa siitäkin tahosta, jos arvot eivät kohtaa.

Sitten seuraavan kerran, kun Koski tulee julkisuuteen ilmoittamalla haluavansa kehittää viestintätaitojaan, niin mielelläni anna palautetta, mihin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Siis en ilmoittaisi faktana, että hän on henkilönä huono, hyvä, tyhmä tai jotain muuta.

Mutta ei - Koski tuli esiin tv-ohjelmassa ja näki koko kohun vasemmiston masinoimana lokakampanjana, häneen kohdistuneena, järjestelmällisesti suunniteltuna henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Syyllinen löytyi muualta.

Entäs toinen, ikuinen kakkonen Saara Aalto? Kenellekään ei pitäisi olla vaikeaa huomata, että Saara on täydellinen media-persoona. Ilmekään ei värähdä, vaikka tulisi paskat housuihin lavalla. Siitäkään ei ole epäillystä, etteikö Saara osaisi laulaa ja oppisi nopeasti mitä vaan musiikillisia tai koreograafisia koukeroita. Ja mediapersoonana jakelee joka käänteessä haastatteluja medialle.

Tällä kaikella pääsee kakkoseksi. Siis laulamalla ja tanssimalla millintarkasti oikein ja ammattislangilla niin sanotusti - korkealta ja kovaa.

Saarakin tarvitsee rakentavaa palautetta kohti ykkössijaa. Pelkkä kehuminen ei auta asiassa ja niin kuin Saara itsekin haastattelussa ihmetteli, miksei kehumiset muuntuneet pisteiksi. Ne muuntuvat, kun mekaanisesti täydelliseen suoritukseen ujutetaan mukaan inhimilliset tunteet. 

Helsingin Sanomissa  Iiro Rantala meni pianotunnille Sibeliusakatemiaan professori Tuija Hakkilan luo. Kukaan ei varmasti epäile, etteikö Iiro Rantala osaisi soitta pianoa. Pianotunti osoittaa kuinka pienestä toisin ajattelusta asiat ovat kiinni.

Tuija Hakkila ei missään vaiheessa tulkitse, että Iiron soitto olisi jollakin tavoin väärin, vaan antaa rakentavaa palautetta miltä tuntuisikaan, jos kokeilisit toisella tavalla. Ja sieltähän löytyy valoa, pehmeyttä, ja monia muita tunnetiloja vaikka kuinka paljon, luomaan erilaisen kuin oikein soitetun tunteen, vaikka soitetaankin oikein.

Tämän hetken keskustelut ainakin sosiaalisessa mediassa ja pitkälti myös livenä, sotkeutuvat pahemman kerran asiat ja henkilöt. Jokainen asia voidaan aina tehdä monella eri tavalla ja erilaisten taitojen mukaan.

Keskustelut juuttuvat heti kättelyssä asetelmaan minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä, vaikka jokaiseen asiaan löytyy useita oikeita ja useita vääriä lopputuloksia tilanteiden ja lähtökohtien mukaan.

Peräänkuulutan keskustelua asioista ei ihmisen henkilökohtaisista ominaisuuksista, paitsi jos henkilö itse pyytää palautetta kehittyäkseen ihmisenä ja kehittyäkseen osaajana. Mikään ei ole tylsempää kuin kysyä Kuinka ymmärsit viestini ja saan vastaukseksi, että oletpa sinä pukeutunut tänään todella mauttomasti (kenen mielestä)

 

 Lue myös:

Porno on yhtä aitoa kuin poliitikon kyyneleet

 

”Voi rakkaani, tämä on se, joka saa ihmiset itkemään” – Näin professori Tuija Hakkila opetti Iiro Rantalalle sen näppärän pikkunuotin salaisuuden, jolla Mozartin musiikki liikuttaa ihmiskuntaa

 

Tarinalliset uutiset ovat liian työläitä lukea

Sunnuntai 13.5.2018 klo 11.18 - Kauko Niemi

Median tarinalliset jutut etenkin uutiset ovat minulle aivan liian työläitä lukea, eivätkä edes kiinnosta kolmea kappaletta pidempään. Onhan niitä kirjoja, joissa voi antautua tarinallisuuteen oikein kunnolla ja saada lopussa selville oliko hovimestari murhaaja.

Pitkät löpinät eivät uutisnargomaania kuten minua tyydytä, kun pitäisi nopealla tsekkauksella olla kartalla, kuinka maailma makaa. Ja sitten kun jokin asia kiinnostaa, niin netti on kyllä täyttä lisätietoa.

Vanhana journalistina ja sisäsiittoisesti median kehitystä seuranneena hieman epäilen, ettei tässä palvella ensisijaisesti lukijaa vaan statistiikan kautta jotain ihan muuta.

Itse aloin seurata päivittäin lukijastatistiikkaa täysipäiväisesti jo 1998. Se on kieltämättä lahjomatonta ja tuottaa aika ajoin ällistyttäviä tuloksia. Kun luulee omasta mielestään tekevänsä aivan huippujuttuja ja statistiikka osoittaakin jotain avain toista. Pitää vain olla järki kourassa mitä tietoa ja kuinka statistiikalla tulkitaan.

Median taloudellinen kehitys on ollut haasteellista nettiin siirryttäessä. Statistiikalla on pystyttävä todistamaan median toimivuus etenkin mainosmyynnissä.

Ensin mitattiin kävijöiden määrää, mikä ei valitettavasti kehittynyt ensimmäisten 10 vuoden aikana sitä tahtia, kun oletettiin ja toivottiin.

Mutta eihän sillä niin suurta väliä, kun ryhdyttiin painottamaan klikkien määrää. Kuinka monta kertaa juttua oli luettu. Klikkien määrä tietenkin statistiikan kautta ratkaisee jutun hyvyyden ja koko median kiinnostavuuden.

Nokkelat tekijät keksivätkin harhauttaa lukijoita tekemällä klikkiotsikoita. Vihjailtiin, annettiin jopa täysin harhaanjohtavaa ymmärrystä jutun sisällöstä. Tähän kelkkaan lähtivät kaikki Yleä, Hesaria ja Talouselämää myöten.

Pian alkoivat lukijatkin jo hermostua jatkuvasta huijauksesta. Syntyi jopa palvelu Klikinsäästäjä, joka paljasti mitä otsikon takan oikeasti kerrottiin.

Statistiikka toki näytti paremmalta ja sitä leivottiin mediamyynnin viesteihin, jopa toimituksissa annettiin tilaa kuplien rakennusaineeksi palstoilla luetuimmat ja suosituimmat. Ja kaikki perustuu lukijoiden harhauttamiselle ja uteliaisuuden herättämisille, eikä lukijoiden palvelulle.

Valitettavasti lukijoiden reaktiot eivät ole olleet riittävän ponnekkaita klikkiotsikoinnin suhteen. Niin ponnekkaita, että klikkiotsikot olisivat pikkuhiljaa hävinneet. Ainakin muista kun iltapäivälehdistä. Tosin itseään arvostavat mediat ovatkin hieman jo asiassa perääntyneet ja juhlapuheissa klikkiotsikoita ei enää muka käytettäisi.

Klikkien määrän uskottavuuden heikennettyä löytyi statistiikasta taas uusi elementti, joka uusimman trendin mukaan mittaa jutun hyvyyttä. Kuinka kauan jutun parissa viihdytään. Markkinointikielellä kyseessä on tarinallisuus. Kirjoitetaan pitkiä löpinöitä ja piilotetaan uutinen ja asiafaktat höpinöiden joukkoon. No meneehän siinä minuutteja selvittääkseen mistä on todellisuudessa kysymys. Statistiikka näyttää nyt kuitenkin hyvältä.

 

Tarinallisen jutun kaava kun näyttää olevan:

Otsikko – joitain viitteitä itse asiasta

Matti – läpälässyn lää

Maija – läpälässyn lää

Näennäinen fakta, joka tukee otsikkoa ja lupaa jotain lisää

Matin naapuri – läpälässyn lää

Aiemmin asiasta on kirjoitettu

Asiantuntija arvailuja ja lausuntoja

Varsinainen tapahtuma ja uutinen (melkein lopussa)

Aiemmin julkaistuja tutkimuksia asiasta

Matti – läpälässyn lää

Maija – läpälässyn lää

 

Tätä jäsentelymallia, kun on suollettu 5000 – 10 000 merkkiä, onhan siinä uutisen etsintään tuhlaantunut kovasti paljon aikaa ja statistiikka osoittaa kuinka mielenkiintoinen juttu onkaan julkaistu. Se parissa on muka viihdytty huippu kauan.

Jokin aika sitten luin ihan arvostetusta mediasta jutun, joka alkoi;

Huhtikuun aurinko paistaa räikeästi silmään, mutta Porin torin menoa se ei lauantai-iltapäivänä pelasta. Torimyyjät ovat lähteneet, tunnelma on kuollut.

Todellisuudessa ingressi olisi pitänyt olla; herra xx on pystynyt olemaan nyt kaksi vuotta ilman alkoholia ja täynnä luovuutta, mutta hänellä on edelleen juopon leima otsassa.

Odotan paluuta siihen, että uutinen alkaa uutisella ja perään tulevat taustoitukset, joita olisi nykytekniikalla helppo toteuttaa hyvinkin laajasti linkittämällä taustoja ja kainaloita. Se olisi lukijan palvelua.

 

 

 

 

 

 

Mittaaminen kertoo suunnan

Sunnuntai 6.5.2018 klo 9.28 - Kauko Niemi

Yhtään grammaa painostani ei ole koskaan kadonnut peiliin katsomalla. Mielikuvitukseni on niin vilkas ja kekseliäs, että aina peiliin katsoessani löytyy joku mieluinen selitys ja tulkinta sille mitä on tapahtunut. Toisaalta minua ei ole koskaan liiemmin ulkonäköni haitannut suuntaan eikä toiseen.

Ainoa tapa saada jotain aikaiseksi on mitata asioita ja seurata mittaustulosten muutosta. Mittaamalla en tietenkään pyri mihinkään absoluuttiseen totuuteen, vaan seuraamaan todellakin muutoksia suuntaan tai toiseen.

Opin ymmärtämään miten verenpaineeni käyttäytyy. Tiedän syömiseni ja liikunnan vaikutukset painooni. Tiedän, että kuuden vuoden liikunta-aktiivisuuskirjanpito osoitti kohtuullisen hyvään terveyteen riittävän 58 minuuttia päivässä plus hyötyliikunta ja sitten kun lopetin mittaamisen niin kaikki romahti.

Kyllä minä liikun, on turha väittää, jos ei ole lyödä minuutteja tai muitakaan faktoja pöytään.

Itsensä mittaamiseen löytyy teknisiä välineitä vaikka kuinka. Sillä tasolla en kuitenkaan ole kuin Biohakkereiden Teemu Arina, joka mittaa lähes kaiken. Nyt olen jo törmännyt muutaman kerran siihen, että hyvät mittaustulosten taltioinnit ovatkin joutuneet kaatopaikalle. Palvelu on lopetettu tai muutettu niin, etteivät vanhat tiedot olekaan siirtyneet uuteen alustaan.

Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Taltioni. Takana oli useita terveysalan toimijoita ja sitten vuosien käytön jälkeen vaan ilmoitetaan palvelun loppuvan. Toisikohan sote tullessaan tällaisen kokonaisvaltaisen Kannan, jossa olisi terveyteen vaikuttavia tekijoitä muutakin kuin labratulokset ja lääkkeet.

Digitaaliset mittarit tuovat helpotusta esimerkiksi monille diabetespotilaille. Mittareilla verensokerin tasoa on helppo seurata ja hypoglykemioita voi ennakoida. Unen ja palautumisen seuranta on myös trendikästä ja niiden mittaamista tarjoaa yhä useampi työterveyspalveluiden tuottaja. Unen ja levon seuranta onkin yksi tärkeimpiä asioita ihmisen hyvinvoinnissa. Unen laatuun saan itsekin uutta tekniikkaa kuukauden sisällä.

Mittaaminen ei kuitenkaan ole kaikille taikakeino motivointiin ja parempaan terveyteen sekä hyvinvointiin. Joidenkin mukaan on oltava tarkkana, ettei mittaaminen motivoimisen sijaan laske motivaatiota. Ei nimittäin ole itsestään selvää, että ihminen innostuu huolehtimaan itsestään paremmin, kun huomaa painonsa nousseen tai sokeriarvojen heikentyneen.

Eräänkin tutkimuksen mukaan tiivis seuranta ja palaute verensokerimittausten tuloksista voi jopa heikentää potilaan hoidon tuloksia. 12 kuukauden tutkimuksessa eniten palautetta saaneilla potilailla oli suurin todennäköisyys jättää seuranta kesken.

Syyt tähän ovat inhimillisiä. Ihminen haluaa välttää häpeää ja epäonnistumista. Jos mittarit näyttävät huonoja tuloksia, on miellyttävämpää jättää seuranta kesken kuin kohdata ikävä totuus.

Osa ihmisistä reagoi pettymyksiin tunteella, osa järjellä. Järjellä reagoivien on  helpompi etsiä hyviä ratkaisuja tilanteen parantamiseen, tunteella reagoivan voi olla vaikea löytää ulospääsyä tilanteeseen.

Asiantuntijat ehdottavatkin, että olisi tärkeää tukea potilaiden omia selviytymiskeinoja. Kun ohjataan potilaita näkemään tilanteen ratkaisujen olevan heidän omissa käsissään, eikä ulkoisten olosuhteiden aiheuttamia, ovat tulokset parempia.

Lähtökohtaisesti mittaamisessa on paljon hyvää, mutta sen käyttöä on tärkeä kohdistaa oikein. On tärkeää ensin rakentaa motivaatio ja ymmärrys, kuinka voi itse auttaa itseään. Eikä kyse ole hyvyyden tai huonouden osoittamisesta ja haukkuma-aseista, joilla terveydenhuollon ammattilaiset voivat sinut lannistaa.

Itse uskon, että tulevaisuudessa omilla yksilöllisillä mittaustuloksilla on suurempi merkitys esimerkiksi terveydenhoidossa kuin keskimääräisillä käypähoitosuosituksilla. Tällä hetkellä minun keräämä data minusta ei kelpaa, eikä kiinnosta lääkäreitä, joiden ainoa terveydenhoidollinen lähtökohta on tehdä vain labrakokeita ja määrätä niiden pohjalta lääkkeitä. Silloin ollaan jo sairaita.

Pari kuukautta sitten lääkäri totesi minulle suoraan labrakokeen pohjalta, että sinulla on huonot ruokailutottumukset, kun kolesteroliarvosi on koholla. Tätä lausuntoa hän ei koskaan saa anteeksi, sillä 99 prosenttia syömisestäni teen alusta alkaen itse puhtaista raaka-aineista ja aina terveysnäkökulma mielessä.

 

 

 

Lue myös tämä

http://www.iltalehti.fi/digi/201707122200260191_du.shtml

 

 

 

 

Kiitos ei - lavastetuille elämyksille

Sunnuntai 29.4.2018 klo 14.12 - Kauko Niemi

Muistetaanhan, että elämys on lopultakin aina hyvin subjektiivinen tuntemus. Esimerkiksi matkailuyrittäjät ja toimijat voivat tehdä parhaansa, mutta kokijasta riippuu, jääkö kokemuksesta vuosienkin jälkeen muistettava tunnejälki hyvässä tai pahassa.

Matkailussa voimakkaana trendinä on tällä hetkellä hakea aitoja, arkisia kokemuksia. Lavastetut turistielämykset, vaikkapa kiertoajelut turistipyydyksestä toiseen tuskin jättää merkittävää elämyksen tunnetta.

Kielellistä eroakin on jo ilmassa. Kuka nyt haluaisi olla turisti. Matkailija voisi sen sijaan hyvinkin olla. Kööpenhaminassa asian kanssa on menty jo niin pitkälle, ettei enää edes puhu matkailijoista, vaan kaikki ovat temporary locals, väliaikaisia paikallisia. Kun paikallisten on hyvä olla kaupungissa, niin yleensä matkailijoidenkin on hyvä olla.

Jos minun pitäisi juuri nyt päättää aidon elämyksen etsinnästä, niin varmaan matkustaisin syksyllä Thaimaahan ja siellä kohteena Villa Thiger. Paikka on keskellä thaimaalaista maalaiskylää.  Uskoisin, että kameralle löytyisi kohteita lähiluonnosta. Samoin minulle täysin uusia eläinystäviä. Voisin toisaalta osallistua kylän tapahtumiin ja oppia ymmärtämään paikallista elämän menoa.

Toisaalta tiedän, että päivän pakolliset toimet muokkautuisivat toiveitteni mukaan. Ja Suomenkielelläkin pärjäisi. Tosin en olisi menossa syömään sinne karjalanpiirakoita munavoilla. Niitä kun saa esson baarista, eikä tarvitse matkustaa mihinkään.

Toki olen elämäni aikana tehnyt muutaman turistimatkan, mutta niistä ei ole juurikaan mitään elämyksellistä kerrottavaa. Tuli ja meni, unohtui. Paitsi tietysti se suomalainen kanssamatkustaja joka jaksaa kaiken aikaa verrata kuinka paljon paremmin asiat ovat Suomessa.

Elämäni ylivoimaisesti huonoimman hotellikokemuksen olen kohdannut työmatkalla Madridin Ritzissä. Minä olin joka paikassa liikaa, kuitenkin maksava asiakas. Aamulenkiltä palattuani meinasi koko hotelli seota. Lenkkarit jalassa hikinen t-paita päällä – miten tuollainen saadaan mahdollisimman nopeasti piiloon.

Seuraavana päivän löydän itseni puristuksessa seinän ja turvamiesten välissä. Kukaan ei sano mitään, siinähän jökötät, kunnes poliisisaattueessa, joku arabiherra saapuu hotelliin ja sen jälkeen voi maatiainen siirtyä huoneeseen. Yhtään positiivista asiaa en sitten tästä hotellista muistakaan. Antaisin yhden tähden.

Minulla on kohtuullisesti matkailukokemusta pyörällä. Vaikkapa vuosituhannen viimeinen kesä 1999. Kolmen kaverin kanssa Helsingin Senaatintorilta Venetsia Markuksen torille.

Tällä 1700 kilometrin matkalla tapahtui niin paljon aitoja elämyksiä, kokemuksia, että niitä riittää aina saunaillallisen verran, kuten viime lauantaina.

Olen muutamaan kertaan aiemminkin jo kertonut todella isosta elämyksestä, joka tuli minulle yllätyksenä puuntakaa. Fillaroin luotoreittiä pitkin Lieksassa ja seurana oli intialainen ystäväni. Metsähän ei ole minulle mitenkään vieras, mutta kun toinen pysähtyy ja pyytää kuuntelemaan hiljaisuutta. Sitä en ollut tajunnut aiemmin miltä tuntuu. Kaksi ihmistä istuu kivellä yli puolituntia sanomatta sanaakaan ja kuuntelee hiljaisuutta.

Tiedostan, että hänelle hiljaisuus on käsite, jota ei voi kuunnella Intiassa. Ja minullekin uusi käsite ja aito elämys, joka ei ole unohtunut.

Yhtään en ihmettele yksityisasuntojen vuokraintoa. Jo ennen Airbnb:tä olen vuokrannut asunnon Budapestista ja Nizzasta. Ja aina hotellin ilman aamiaista, silloin kun se on mahdollista. Mikä ihanuus mennä joka aamu johonkin uuteen ja erilaiseen paikkaan fiiliksen mukaan.

Joitakin kertoja olen myös kokeillut ruokalottoa. Ajanut johonkin ”lähiöön” ja mennyt siellä syömään. Tottakait pelin henkeen silloin kuuluu, ett joskus onnistuu ja joskus ei. Mutta kokemus on arvaamattoman jännittävä, eikä taatusti lavastettu.

Suomestakin löytyy jo matkailupalveluja, missä illallinen nautitaan suomalaisen perheen parissa ja heidän kotona. Ja jopa niitäkin, että olet koko päivän perheen parissa ja mukana illallisen valmistuksessa ilman kulisseja.

Pääasiahan on, että tunnistat rehellisesti asiat, jotka liikauttavat sisintäsi. Etkä matkusta selfieiden ja somenäyttäytymisen ehdoilla. Aina kannattaa olla utelias.

 

Tuskin Hjalliskaan pystyy muuttamaan 100 vuoden toimintatapoja

Sunnuntai 22.4.2018 klo 13.18 - Kauko Niemi

Puoluepolitiikka on rypenyt pohjamudissa jo 80-luvulta asti. Minkään muun yhteiskunnallisen toiminnan arvostus ei ole niin heikkoa kuin politiikan. Ja tämä ei ole mikään pelkkä Suomi-ilmiö, vaan se on yleiseurooppalaista.

Tähän kun yhdistetään hätäinen toiminnan mies Harry Hjallis Harkimo, niin ovet paukkuvat. Vähän niin kuin Mikael Junger Demareiden kanssa jo aiemmin.

Aiemmilta vuosilta irtiottoja ovat tehneet Risto E Penttiä ja Siniset Perussuomalaisista. Jatkuvasti maailman muutosta yrittävä Paavo Väyrynen, jolla juuri nyt näyttää olevan kaikki tiet tukossa. Väyrysellä on nyt aikaa kesäteatterilleen.

Kaikille on yhteistä, ettei isoa laivaa ole pystytty kääntämään. Toisaalta kuitenkin on todettava, että politiikka on rikki tai ainakin vakavasti sairas. Kaikkialla populistit nostavat päätään ja yrittävät vetää välistä.

Sellaiset aiemmin demokraattiset maat kuten Turkki, Puola ja Unkari osoittavat, että demokratia ei toimi tai sitä on helppo keikuttaa. Omaa luokkaansa on tietysti Yhdysvallat Trumpin johdolla.

Harkimon huoli, ettei 100 vuoteen ole tapahtunut mitään, on kyllä oikeutettu. Vaikka Harkimo onkin ikään kuin konsultin asialla, niin kaikki tiedot taustalla viittaavat siihen, että seuraaviin vaaleihin ollaan jo valmistautumassa.

IS:n mukaan yhdistyksen sääntöehdotukseen on merkitty, että ”yhdistyksen tarkoituksena on uudistaa politiikan toimintatapoja ja päätöksenteon prosesseja. Yhdistys toimii matalan kynnyksen alustana yhteiskunnalliselle keskustelulle. Tämä tarjoaa vaikuttamismahdollisuuden jokaiselle”.

Sääntöehdotuksen mukaan yhdistys toteuttaa tarkoitustaan muun muassa järjestämällä koulutuksia, tilaisuuksia ja tapahtumia ja tekemällä aloitteita eri viranomaisille. Yhdistys myös pyrkii tuomaan sosiaalisen median helppouden ja vuorovaikutuksen politiikkaan.

Onko nyt se hetki, kun voi muuttaa valtakunnan politiikkaa. Tuskin on. Tosin nuoralla tanssiva sote-uudistus saattaa pahimmassa tapauksessa kuukahtaa ja sotkea nykyhallituksen tekosia, mutta politiikan perusrakenteita se ei muuta.

Ongelman muodostaa myös Harkimo itse, joka on tottunut jääräpäisesti rakentamaan halleja omilla ehdoillaan ja tallomaan niin viralliset kuin epävirallisetkin tahot. Voimakkaasti mielipiteitä jakava Harkimo ei ole pahemmin ottanut osaa kokoomuksen eduskuntaryhmän nykyisiin työryhmiin, joissa on mahdollista vaikuttaa hallituksen keskeneräisiin asioihin. Harkimo sopisi paremminkin konsultoimaan maita, jotka haluavat Turkin, Puolan ja Unkarin seuraan.

Perinteiset puolueet eivät ole pystyneet muuttumaan sisältä päin. Joten tällaisilla irtiotoilla saattaa olla jopa myönteinen vaikutus, että asioita ryhdytään tosissaan miettimään sisäsiittoisesti, eikä vain temppu kerrallaan, millä saadaan pidettyä kannatusta seuraavat muutama kuukautta.

Nykyiset puolueet eivät kykene avoimeen keskusteluun, mitä some tuo sekä hyvässä että pahassa. Jopa kansalaisaloitteiden runsas virta on jo aiheuttanut närää Arkadianmäellä. Joku tulee sivusta sotkemaan kansan valitsemia lainsäätäjiä. Mutta kun kansa valitsee ja silloin pitää myös kuunnella kansaa muulloinkin kun kaksi viikkoa ennen vaaleja.

Kokoomuksen sisällä on toisaalta markkinaliberaalia linjaa kannattavia jäseniä ja toisaalta niitä, joilla on vahvoja yhteyksiä yritysmaailmaan. Yhtenä ryhmänä ovat ne, joille varsinkin arvopohja koti, uskonto ja isänmaa on tärkeä. Nyt jo lyhyen ajan sisällä puolueen toinen kapina Vapaavuoren jälkeen.

Siitä kaikki varmasti ovat yhtä mieltä, että jotain tarttis tehdä tai ehkä mieluummin syntyä, jotta politiikka toimisi nopeammin, luotettavammin, rehellisemmin. Todellinen muutos ei tapahdu yhdessä yössä, eikä vanhojen kehäraakkien johtamana. #metoo ilmiö on osoittanut mitä kautta todelliset muutokset kehittyvät. 

Ja anteeksi, että sotkeuduin tällä kertaa politiikkaan. Koskaan en ole ollut yhdenkään poliittisen puolueen jäsen ja olen äänestänyt liki kaikkia puolueita vuosikymmenten aikana. Asioiden hoito on minulle tärkeämpää kuin kuka niitä hoitaa.

 

 

 

Facebook tanssii nuoralla

Sunnuntai 15.4.2018 klo 9.11 - Kauko Niemi

Olen ollut Facebook-käyttäjä lokakuu 2008 lähtien ja kaiken aikaa minua on häirinnyt se ota tai jätä mentaali. Facebookin omaehtoinen toiminta ei kunnioita käyttäjien mielipiteitä eikä sen enempää valtakuntien lakeja. Vaan se on julkistanut omaehtoisesti ja omia tarkoitusperiä varten toimintoja, joiden käytössä ei ole ollut vaihtoehtoja.

Palvelun rakentaminen on ollut varsin juoni, sillä se koukuttaa helppokäyttöisyydellään ja ihmisen riippuvuuteen tähtäävillä toiminnoilla. Ja missään vaiheessa palvelun juonta ei ole paljastettu kenellekään. Ilmassa on vaan arvailuja, kuinka se toimii ja sitten jos jotakin paljastuu, niin pian se on muutettu.

Toisaalta FB on teknisesti rakentunut niin kuin verkkopalveluja tulisikin rakentaa – jatkuvia pieniä muutoksia, joilla testataan käyttäjien reaktioita. Myönteiset otetaan käyttöön ja heikosti noteeratut siirretään syrjään. Tätä testaustahan tapahtuu pienissä erissä maa- ja kulttuurilähtöisesti.

Yhdysvalloissa toimitusjohtaja Mark Zukkenbergin kuuleminen on selkeästi osoittanut, etteivät senaatin jäsenet ole kovinkaan perillä koko toiminnasta. Kuinka olisivatkaan, kun alan ammattilaisetkaan eivät ole pystyneet määrittelemään toimintaa.

Toisaalta vaikuttaa, ettei Zukkenberg näytä tietävän itsekään kovin tarkkaan. Tarjoilee joitakin näennäisiä muutoksia ja lupaa selvittää toimintaa.

Yleensä nettipalvelut ovat varsin kilttejä ja käyttäjille annetaan mahdollisuus muokata omaa toimintaansa ja mahdollisuus omien tietojen suojeluun hyvinkin yksityiskohtaisesti. Läpinäkyvyys on yksi luotettavuuden ja uskottavuuden peruspilareita.

Nyt nämä kaksi asiaa on tullut todeksi Facebookin kohdalla pahimmalla mahdollisella tavalla. Nyt ollaan tultu ensimmäiseen tienhaaraan, jossa tarkoitusperät pyhittävät keinot. Ihmisten tiedot ovat kauppatavaraa, eikä näytelmän loppuesiriippua ole suinkaan laskettu. Ei olisi mikään yllätys, vaikka paljastuisi, että Facebook itse on ollut arkkitehtinä Cambridge Analytical-tapauksessa.

Nyt Facebook tanssii nuoralla. Jos se joutuu nöyrtymään eri maiden lainsäädäntöjen edessä ja jos se joutuu nöyrtymään käyttäjien edessä, niin se ei ole enää Facebook, vaan jokin muu tavallinen palvelu. Muutos tuskin onnistuisi edes kyseisen yrityksen sisäisen kulttuurin syystä. Organisaatiostahan on tihkunut asenteellista tietoa, että meille on kasvu tärkeämpää kuin jonkun yksittäisen ihmisen henki.

Maailmalla pyörii jo kymmeniä miljoonia kerännyt adressi, jossa käyttäjät ilmoittavat lopettavansa Facebookin käytön, mikäli eivät voi itse vaikuttaa tietojensa jakelua ja salassapitoa.

Facebookista on tehty kanteluita tietosuojavaltuutetuille useissa maissa Cambridge Analaytica -skandaalin jälkeen.

Norjalainen teknologiasivusto NRKbeta kertoo, että EU:n tietosuojalain rikkomisesta on tehty valituksia Norjassa, Hollannissa, Belgiassa, Espanjassa, Portugalissa, Italiassa ja Kreikassa. Norja ei ole EU-maa, mutta se haluaa noudattaa samoja tietosuojalakeja.

Vaikutusvaltaisia yksityishenkilöitä on myös ilmoittaneet lopettavansa palvelun käytön ja julkituoneet perustelut ja luottamuspulan.

Jos Facebook aiempien lupailujensa mukaan alkaisi käyttämään eurooppalaisia tietosuojakäytäntöjä, se ei todella olisi Facebook.

Kuinka moni käyttäjä sitten on aidosti kiinnostunut omien tietojensa käytöstä, on iso kysymysmerkki. Monelle riittäisi, että on rehellinen itselleen ja jättää julkaisematta kaikki toisia ihmisiä koskevat tiedot sekä pitää Facebookin teknisesti täysin erillään muista palveluista auttaa jo pitkälle.

Toisaalta täytyy myös muistaa, että osa käyttäjistä jopa tykkää siitä, että heille tyrkytetään tuotteita, jotka silottavat heidän elämäänsä. Kokonaan toinen asia on se, että tiedoilla sekoitetaan demokraattista yhteiskuntaa.

Jos tällä hetkellä olisi joku joka pystyisi per heti tarjoamaan vastaavaa palvelua, hetki olisi mitä suosiollisin. Toisaalta ei olisi ennennäkemätöntä, jos Facebook ei selviäisi tästä farssista. Kun vain muistelemme miten kävi sellaisille valtiaille kuin IBM:lle tai Nokialle.

Oma veikkaukseni on, ettei Facebookilla ole suurtakaan roolia neljän vuoden kuluttua, mikäli se jatkaa Facebookina.

 

 

Lue myös edellinen blogini

http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2018/04/07/24243

 

Rakas algoritmi odotan sinun apuasi

Lauantai 7.4.2018 klo 22.55 - Kauko Niemi

Minulla kesti kolme vuotta, kun haeskelin pesukoneen uusia malleja ja seurasin hintakehitystä, kunnes uudenvuoden aattona Veikonkoneella oli -20 % kampanja. Tein tilauksen. Hyvin suurella todennäköisyydellä olisi voinut tulla aiemmin tilanne, että vanha koneeni olisi hajonnut minä hetkenä tahansa ja päätös olisi syntynyt per heti.

Tällä hetkellä on menossa rahallisesti mitattuna kolminkertainen hanke, joka meni finaaliin nyt perjantaina.

Kummassakaan tapauksessa minuun ei yritetty vaikuttaa, saati olisi tyrkytetty kyseisiä tuotteita. En ainakaan huomannut, enkä kohdannut mitään informaatiota kyseisistä tuotteryhmistä, joita olin seurannut netissä useamman vuoden. Ilmeisesti käyttäytymiseni netissä ei antanut mitään viitteitä tekosistani joka olisi millään tavalla luonut niin sanottua auttavaa algoritmia.

Sen sijaan kaikkea muuta tuotetta ja palvelua kyllä tyrkytetään mennen tullen, jota en haluaisi vaikka ilmaiseksi annettaisiin. Miksi minulle sitten jatkuvasti vannotetaan:

Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, yritys X yhteistyökumppaneineen käyttää evästeitä. Jatkamalla lukemista hyväksyt evästeet.

Käytämme evästeitä sisällön yksilöimiseen, mainosten mukauttamiseen, mainosten seurantaan ja turvallisen käytön varmistamiseen. Klikkaamalla sivustoa tai selaamalla sitä annat meille luvan kerätä tietoja Facebookissa ja sen ulkopuolella evästeiden avulla.

Ehkä pieni aavistus on kuitenkin, että jotain seurataan. Koska pyrin olemaan patarehellinen tykkäämisissä jaoissa ja kommenteissa. Ikinä en tykkää esimerkiksi ravintoloiden enkä muistakaan ruoka-annospostauksista enkä alkoholista vaikka kuinka hyvä ystävä niitä tunteellisesti esittelisi seinällään.

Olen huomaavinani, ettei niitä enää hirveästi minulle näytetä, vai ovatko FB-kaverini vain lopettaneet sellaiset päivitykset. Samaan hengenvetoon voin ihmetellä miksi minulle tyrkytetään vaikkapa Poliisinaislaulajia tai vantaalaista helluntaiseurakuntaa.

Vai voisiko tämän kaiken taustalla olla se tapa, jolla käytän tekniikkaa. Ehkä jonkin verran eri tavalla, kuin yleensä käytetään.

Periaatepäätökseni on, etten käytä missään muodossa Android-pohjaisia tuotteita niiden tietoturvaongelmien takia. Kun yksikin raportti osoitti, että Androidissa oli samaan aikaan 83 tietoturvariskiä.

Käytän netissä kolmea jopa neljää selainta ja puhelimessakin käytän esimerkiksi Facebookia selaimella enkä sovelluksella. Yhteystietojani tai kirjanmerkkejä ei synkronoida selainten välillä, eikä yhteenkään palveluun kirjauduta FB tunnuksilla.

Teen asioita joka päivä tilanteen mukaan kolmella eri laitteella – pöytäkone (windows), tabletti (windows) ja puhelin (iPone). Yleisselaimena käyttämäni Firefoxin kirjamerkit ovat synkronoitu kolmen laitteen kesken. Muiden selainten ei.

Pankkiyhteyden ovat yksinoikeudella yhdellä selaimella ja sillä ei tehdä mitään muuta. Samoin epäluotettavuutensa osoittanut Facebookia olen jo vuosia käyttänyt selaimella, jolla en tee koskaan mitään muuta.

Selainten asetukset poistaa suljettaessa välimuistin ja selainhistorian.

Saattaa kuulostaa hankalalta mutta ei se sitä ole. Selain on tavallaan bookmark pankkiin ja Facebookiin. Google-kurini on hieman puutteellinen, mutta sekin pitää tässä parannella. Tosin minulla ei tietoturvasyistä ole koskaan ollut käytössä google-tiliä. Käytän googlea tapaus kerrallaan.

Lähtökohtaisesti en anna eri toimintojen ja sovellusten juoruilla keskenään

Käytän myös F-Securen Freedom ohjelmaa, joka raportoi esimerkiksi, että reilun parin viikon aikana se on estänyt 110 haitallista sivustoa  ja 35618 seurantayritystä.

Yhteystietojani ei saa käyttää mikään sovellus – skypessä on vain ne henkilöt, joiden kanssa skypetän jne.

Paikkatietojani ei saa käyttää kukaan muu kuin Parkman sen aikaa kun parkkeeran joskus saatan piirrättää karttaa lenkeistä ja 112 palvelu. GPS on siis lähtökohtaisesti aina pois päältä, eikä välitä sijaintitietojani. Navigointia olen oikeasti tarvinnut vain muutaman kerran. Riittää kun tarkistan ennen matkaa ruudulta mihin olen menossa.

Kameran ja mikrofonin käyttö on myös tietoisesti rajattu vain niin sovelluksiin, joissa niitä todella tarvitsen

Toistaiseksi en ota käyttöön mitään sellaista applikaatiota tai toimintaa, missä kirjautuminen vaatisi puhelinnumeron käyttöä. Ainostaan vahvan salauksen tapauksissa, kuten pankki ja viranomaispalvelut.

Näillä eväillä koen kuitenkin, että netin käyttöni on joustavaa ja asetukseni eivät rajoita tai hankaloita asioiden hoitamista.

Olen varmasti keskivertoa aktiivisempi netin käyttäjä. Minulla on hallinnointi oikeudet kuudelle FB-sivustoille. Ja näillä eväillä tunnen olevani kohtuullisessa katveessa häiritsevältä ja tuputtamiselta.

 

 

Lue myös tämä

https://yle.fi/uutiset/3-10146197

 

 

Kaikki koirakouluun

Lauantai 31.3.2018 klo 10.37 - Kauko Niemi

Hän joka on yhtäkään koiraa kouluttanut, tietää että koiralle pitää antaa palaute välittömästi. Et voi mennä kolmen vuoden kuluttua torumaan, että tänään et saa herkkua, kun söit minun rakkaan sandaalin eteisen nurkassa. Ei tehoa!

Näinhän se on ihmisten kohdallakin. Ihminen ymmärtää huomattavasti paremmin, jos saa palautteen heti. Ja se palaute ei pidä olla henkilöön kohdistuva – kun sinä olet kuulemma aika vittumoinen kaveri, niin voisitko nyt pitää turpasi kiinni. Vaan oletko nyt aivan varma ja mihin perustuu, että tässä tapauksessa päästäisiin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen näillä metodeilla.

Sama koskee kiitosta niin koiralla kuin ihmisellä. Jos kiität koiraa puolen vuoden kuluttua rotuyhdistyksen vuosikokouksessa, ei koira tiedä miksi hän saa juuri nyt nakkeja. Eikä yksikään sankarikoira osaa yhdistää joulukuussa messukeskuksen lavalla sitä tunnetta, kun haistoi ja löysi naapurin mummon paleltuneena metsästä. No toki sankariudessa kunnia kuuluu aina myös koiraohjaajalle.

Muodolliset kiitokset firman pikkujouluissa tai vuosijuhlissa ovat myös kovin väljähtyneitä. Monissa tapauksessa kiitettävä on jo ehtinyt töpeksiä välillä, joka sekin kuuluu jokaisen kehittyvän ihmisen elämään ja etenkin työelämään. Virheiden kautta kun oppii eniten.

En todellakaan aliarvio tätä kulttuurin puhdistusta, minkä #metoo on käynnistänyt. Pitää myös muistaa, että moni syytetty on ehkä tehnyt jotain hyvääkin ennen pahantekoa tai sen jälkeen. Toki joukkoomme mahtuu aina muutama psykopaatti. Asioista pitää keskustella heti, eikä vuosikymmenten jälkeen, kun ei edes varmuudella muisteta mitä tapahtui ja miten tapahtui. Aika ja ajanhenkikin on ehtinyt tällä välin muuttua.

Tässähän on nyt käsillä kaksi kulttuurillista perusongelmaa. Ei osata eikä kyetä keskustelemaan asioista menemättä henkilökohtaisuuksiin. Toiseksi pahaa pelkään, että nyt synnytetään nopeassa tahdissa myös kulttuuria missä ihmiset kyttäävät toisiaan ja paljastavat toisiaan ja pahimmassa tapauksessa kostavat menneitä ilman faktoja. Itä-Saksan kulttuurissahan jokaisella henkilöllä oli kolme ilmiantajaa.

Meistä jokainen tekee hyvää ja jokainen tekee pahaa, jokainen onnistuu jossain ja epäonnistuu toisessa. Ihminen tarvitsee kehittyäkseen epäonnistumisia tekemisissään, jotka eivät tarkoita, että hän olisi ihmisenä epäonnistunut. Todennäköisesti entistä vahvempi, sillä ehdolla, että on ottanut opikseen.

Huolestuttavaa on, niin kuin monissa media jutuissa on jo todettukin, että samaan aikaan syyllistetään, tutkitaan ja tuomitaan. Kyse ei ole enää mielipiteestä, kun tähän ketjuun osallistuu tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Jätetään elinkautinen merkki ihmiseen.

Karjalatalon Evakkoäiti-patsaan kiista kärjistyy Helsingin Käpylässä. Patsaan tekijä kuvanveistäjä Juhani Honkanen vaatii tekijänoikeuksiinsa vedoten elokuvaohjaaja Lauri Törhösen mietelausetta takaisin näkyviin patsaan jalustassa.

Veistoksen tilaaja Karjalan Liitto peitti Törhösen mietelauseen erillisellä laatalla helmikuun lopulla.

Metoo innoittamina ja ilman seksuaalista häirintää hätkähdyttävin seuraus tulee Ruotsista, missä huonon johtamisen painostuksesta eronnut teatterinjohtaja teki itsemurhan.

On tärkeä pohtia, onko julkisesta keskustelusta muodostumassa jonkinlainen kansantribunaali eli kansan tuomioistuin, kuten Pekka Aula omassa anteeksiantoa koskevassa jutussaan toteaa. 

Mitäs jos keskusteltaisiin asioista heti. Nimenomaan asioista, eikä siitä oletko sinä ylipäätään aina väärässä tai oikeassa. Annetaan tilaa ja kunnioitetaan erilaisia ajatuksia se avartaa ja puhkoo omia kupliamme, joissa niin helposti viihdymme.

Vähin mitä voi toivoa ja pyytää, ettei myöskään kasvateta ja hyväksytä ilmiantamisen juorukulttuuria. Jokainen kantakoon vastuun itsestään.

 

Lue myös

https://yle.fi/uutiset/3-10130716

https://www.suurkeuruu.fi/puheenvuoro/kolumni-ohjeita-anteeksipyytajalle-200835940

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005617401.html?ref=rss

 

 

 

 

 

 

 

Minun 7,5 vuotta kestänyt ihmiskoe

Lauantai 24.3.2018 klo 13.09 - Kauko Niemi

Olen käyttänyt vastoin kaikkia virallisia suosituksia kymmenkertaisen määrän D-vitamiinia. Mitä on minun D-vitamiinipitoisuudelle tapahtunut tuona aikana. Entä muuta ja mikä on ihmiskokeeni lopputulema.

Ennen tuloksia kuitenkin selvennykseksi, että näin on käynyt minulle yksilönä. Jollekin voisi käydä samalla tavalla ja jollekin ei. Tämä ei siis ole tieteellinen tutkimus vaan yhden ihmisen ihmiskoe. Ja kun jokainen ihminen on yksilöllinen kokonaisuus, niin tuloksia tai yleisiä suosituksia ei pitäisi lukea kuin piru raamattua. Mielestäni aina kannattaa kokeilla.

Miksi sitten päädyin kokeilemaan D-vitamiinia? Kahdeksan vuotta sitten talvella sairastin kolme pitkää ”flunssaa” Yhden talven aikana yli kuusi viikkoa sairaana oli liikaa. Siitäkin huolimatta, että olin kuuliaisesti ottanut suositellut vuosittaiset piikit. Jotakin muutosta oli pakko hakea.

Tuossa vaiheessa päätin, että seuraavana syksynä jätän piikit väliin ja niin olen tehnyt siitä lähtien ja aloitan D-vitamiinikuurin. Siis omalla vastuulla ja luottaen, että tuskin huonompaan suuntaan enää voisi mennä. Olin saanut monelta taholta tietoa D-vitamiinin hyvistä ominaisuuksia kasvattaa vastustuskykyä.

Aloitin D-vitamiinin 100 mikrogramman päiväannoksella, kun virallinen suositus on 10 mikrogrammaa päivässä. Ajatuksena oli, että seuraan tilannetta veritesteillä.

Siis täysin toisinpäin kuin Ylen vastikään Marcus Ziemannin kirjoittamassa artikkelissa, missä toistettiin menen tullen vain virallista suositusta ja syyllistettiin ne, jotka siitä poikkeavat. Kuitenkin todellisuus paljastuu vain mittaamalla pitoisuus verestä. Tuo artikkeli sai niin pahanolon aikaiseksi, että oli pakko tarkistaa todellinen tilanteeni. Enkä ollut ainoa, jonka uhma kasvoi artikkelin sävystä ja tietosisällöstä.

Itse olen seurannut tilannetta näinä vuosina mittaamalla verikokein D-vitamiinitasoni neljästi 68, 101, 136 ja nyt viime viikolla 148 nmol/l. Ensimmäisen vuoden jälkeen arvoni ei ollut järin huono. Alunperin en päättänyt D-vitamiinin päiväannosta, vaan päätin elää mittausten mukaan. Vähentää tai lisätä annostusta. Todellisuus muodostui kuitenkin niin, että olen ottanut 100 mikrogrammaa joka päivä viimeiset 7,5 vuotta.

Sairaala Eira Oy:n viime viikkoisen mittaustuloksen mukana tulleiden viitearvojen mukaan toksiinisen tason raja on yli 375 nmol/l. Siihen olisi siis todella runsaasti matkaa. Kokemukseni ja arvioni mukaan olisin voinut vaaratta ottaa D-vitamiinia vieläkin suuremman annoksen.

Nyt on mietinnässä, josko tulevan, ja toivottavasti aurinkoisen kesän aikana puolittaisin tuon vakioannoksen ja palaisin taas sataseen syyspimeiden koittaessa.

Tässä vaiheessa todettakoon, että en ole koskaan ollut auringonottaja, eikä rusketus ole ollut koskaan minulle tärkeää. Mutta paita päällä oleva ulkoilmaihminen kuitenkin olen.

Kun ihminen on kokonaisuus, niin mitä muuta kuin yhden vitamiinin runsas annostus tuli mukaan 7,5 vuotta sitten?

Jonkin verran lisäsin ja vakinaistin sinkin käyttöä, entuudestaan melko vakiona käytin omega3, B-vitamiinia ja C-vitamiinia eri versioina. Tässä vaiheessa muistuttaisin, että mikä tahansa luonnollisten muutosten kokeilu tarkoittaa, että ainakin minulla elimistö pistää hanttiin noin 6 viikkoa ja vasta sen jälkeen alkaa tapahtua, jos on tapahtuakseen. Siis yhden yön ylitse ei tapahdu mitään, paitsi jos siemaiset purkillisen kerrallaan jotakin lääketehtaan kemiaa.

Suurena muutoksena päätin, etten käytä mitään kemiaa. Niin inhottavaa  päänsärkyä ei olisikaan, että pitäisi napsia jotakin buranaa. Siis 7,5 vuoteen en ole ottanut pillerimuodossa muuta kuin luontaistuotteita. Tämä päätös taas perustui niihin tietoihin, että vatsan bakteeristolla on suuri merkitys vastustuskykyyn. Jokainen burana tappaa sekä hyviä että huonoja bakteereita, antibioteista puhettakaan. Antibiooteista paluu saattaa joillakin kestää jopa kolme vuotta.

Mikä sitten on lopputulema, jota kohti lähdin kokeilemaan. Tänä aikana minulla ei ole ollut ainuttakaan influenssaa tai nuhakuumetta.

No en tietenkään väitä olevani täysin terve yli 70-vuotias äijä. Seuraava terveysprojekti on löytää luonnonmukaisia keinoja verenpaineeseen ja kolesteroliin. Jokaisesta vinkistä olen enemmän kuin kiitollinen.

 

 



Moikkaamaton marraskuu

Lauantai 17.3.2018 klo 18.58 - Kauko Niemi

Minä en valitettavasti juurikaan koe mitään eroa henkilökohtaisen ja digitaalisen kohtaamisen välillä. Ainoastaan niissä tapauksissa joissa on tapana halia, on jonkinasteinen lämpötila- ja hajuero. Toisaalta livetapaamisessa olen erittäin huono päällepuhuja, joten kommunikaationi jää varsin usein yksipuoliseksi kuunteluksi.

Siis nyt kun ovat muotia erilaiset teema-kuukaudet ja facebook-ja muut somepaastot, niin minun tarkoin mietitty ratkaisuni olisi vaikka moikkaamaton marraskuu. Tuolloin en tervehtisi ketään, enkä alkaisi juttelemaan kenenkään tutun kanssa kadulla tai missään muuallakaan. En noteeraisi ketään missään.

Lähestymistapaani saattaa vaikuttaa sekin, että olen ollut nelisenkymmentä vuotta kirjoittava viestijä. Kirjoittaminen on monin verroin minulle helpompaa kuin puhuminen. Kirjoittaessa on monin verroin enemmän aikaa harkita asioita ja niiden merkitystä ja taustoja. Ja ennen kaikkea huomioida kohderyhmä.

Ei tämäkään blogi olisi syntynyt sinun kanssasi keskusteltaessa. Olen kirjoittanut tämän omassa päässäni jo muutamien päivien aikana ja sitten vain tänään tulostanut sen julkiseksi koneella. Kirjoittaminen päässä kesti siis muutaman päivän ja tämä tulostaminen kirjalliseen muotoon ehkä reilut puolisen tuntia. 

Kuinka paljon kuuleekaan niitä iän ikuisia puhumisia, selittelyjä puppusanageneraattorilla tuotettuja latteuksia ilman todellista merkitystä, kun vain pitää saada nopeasti sanottua jotakin, ettei menetä puheenvuoroaan tai ettei vaikuttaisi mitäänsanomattomalta ollessaan hiljaa. 

Minun ajatteluuni vaikuttanee myös se, että työn ja harrastusten takia istun koneella ehkä kymmenisen tuntia vuorokaudessa. Kahdessa pääaktiviteetissani on keskeisenä työkaluna Facebook, joten se on käytännössä aina auki ja käytännössä myös moikkailen vastaantulijoita.

Saatan hetkisen rupatella tai saatan jelppiä joissakin asioissa, kuten muutama päivä sitten piti löytää Kymenlaaksonlaulun nuotti. ja löytyihän se kahtenakin versiona tuotapikaa.

Siis minulla olisi paljon tylsempää ja paljon vähemmän virikkeitä jossain Kampin keskuksessa tai pelikatsomossa.

Muutaman vuoden nettiseurannan jälkeen löytää myös ihmisistä piirteitä, joita ei tiennyt hänellä olevan olemassakaan. Eikä siihen tarvita edes teknisiä algoritmejä. Päivitykset, kommentit ja tykkäämiset kertovat millaiset asiat ovat hänellä pinnassa ja kuinka kaverini niihin suhtautuu. Näin ei hevin käy livetapaamisessa, jossa jokainen jaksaa näytellä muutaman tunnin.

Siis yhteydenpito netitse tai henkilökohtaisesti ei tietenkään ole millään tavoin vaihtoehtoja joko tai. Enkä koe niitä emotionaalisesti kovinkaan erilaisiksi. Netissä asiat ja moikkaamiset hoituvat nopeasti ja vaivattomasti, jos niin halutaan ja jos tyylilaji pidetään kurissa ja kunniassa.

Ja sehän pysyy kurissa ja kunniassa, jos käyttäydyt samalla tavalla kuin henkilökohtaisessa tapaamisessa. Käyttäydyt rehellisesti ja reilusti. Ja kehtaat näyttäytyä vaikka seuraavana päivänä livetapaamisessa.

Livetapaamisessa harvoin tulee sellaista tilaisuutta, että voisi todeta toiselle - sorry nyt vaan, mutta olkoon tämä toistaiseksi viimeinen kohtaamisemme, sillä en jaksa sinua enempää kuunnella. Meidän ajatuksemme eivät vaan kohtaa. Netissä tuokin on helpompaa sen kuin vain poistaa tai pistää jäähylle häiriköt omasta kaveriryhmästä.

Minulle on kovin vaikea löytää asioista, miksi alkaisin some paastoon ja ehkä jätän tuon moikkaamattoman marraskuunkin toteuttamatta. Niin ja ilman somea jäisi valtaosa sukulaisistakin kokonaan ilman yhteydenpitoa.

 

 

Lapsen suusta kuulee totuuden - Onko kiire tuhma sana

Perjantai 9.3.2018 klo 13.20 - Kauko Niemi

Jokunen aika sitten FB-tuttavani päivitti sivulleen, kuinka lapsi oli kysynyt - onko kiire tuhma sana. Pysähdyin heti miettimään, että sehän on todella tuhma ja ruma sana. Selkeästi pahempi kuin vittu, perkele, paska ja monet muut.

Todennäköisesti lapsi oli kuullut toistettavan kiire sanaa samalla tavoin kuin muitakin tuhmia sanoja ja veti siitä johtopäätöksensä. Tosin monet muut tuhmat sanat ovat lähes merkityksettömiä ja niiden hokeminen ei paljoa mieliä tai maailmoja muuta. Tuossa pari päivää sitten kävelin kotiin ja melko siistin näköinen nainen huusi puhelimeensa liki joka toiseksi sanaksi vittu. Kuulin ainakin 30 ehkä 50 metrin päähän, että en mä vittu tiedä missä vitussa mä oon.

Kiire on kuitenkin sana, joka vaikuttaa sinun tapaasi toimia ja suhtautua asioihin. Itse uskon alitajuntamme voimakkaaseen manipulointiin. Melkein mitä tahansa toistamme riittävän uskottavasti ja riittävän usein, alitajuntamme alkaa toteuttamaan sitä. Pian sinulla on niin kiire, ettet ehdi tekemään muuta kuin kiirettä.

Minulla on kiire - sopii alitajunnallemme oikein hyvin. Alitajunta ei ymmärrä kieltomuotoa ja kiireen hokeminen uppoaa tehokkaasti perusajatteluumme, jos emme hallitse sitä.

Kuin taivaan lahjana tätä pohtiessani, tällä viikolla julkaistiin oikein kirjakin Hoppu on hanurista. Kirjassa, jota en vielä ole ehtinyt lukea, on haastateltu toistatuhatta ihmistä ja tutkittu kiireen syitä, seurauksia ja kitkentäkonsteja.

”Tuntuu, että kaikki kyllä teoriassa tietävät temput hopun kitkemiseksi ja osaavat ajanhallinnan perusteet, priorisoinnit, ei:n sanomisen merkityksen ja stressihormonien vaikutusjuuret ja seuraukset”, kertoo yksi kirjan kirjoittajista Kissconsultingin toimitusjohtaja Maarika Maury.

”Tiedon puutteesta ei siis tosiaankaan ole kyse, mutta silti moni tosiasiallisesti kärsii kiireestä ja silloin hoppuoireet, harmit ja hässäkät ujuttautuvat arkeen – työpaikalla ja kotona. Kiire tosiasiassa syö myös laadun sekä ahmaisee rahaa ja saa äkäiseksi." Kiire on siis tosiasiallinen kiusa ja tuhma sana.

Viime viikolla keskusteltiin Ylen Aamu-tv:ssä myös muotisanasta – pöhinä. Se ei siis ole synonyymi kiireelle, vaan siihen on koulukunnasta riippuen kaksikin tulkintaa. Tv:ssä startup-toimintaa edustavat nuoret pitää pöhinää jatkuvan kokeilun ja testaamisen kautta uuden hakemista. Siis juurikin kiireeseen juuttuneen vastakohta. Tosin vanhempi koulukunta pitää pöhinää lähinnä hosumisena ja sähläämisenä, missä ei synny mitään valmista.

Kadulla tulee vastaani tuttava, joka kanssa olemme osin samassa projektissa. Moikkaamisen jälkeen kysäisen projektin yhden pienen vaiheen tilannetta. Ystäväni alkaa hosumaan, kuinka hänellä on ollut niin kiire.

Hänellä on monta minuuttia aikaa sättiä kiirettään ilman mitään kiirettä. Vastaus tuohon pieneen kysymykseeni olisi vienyt puolet vähemmän aikaa, kuin kiireessä rypeminen ilman todellista kiirettä. Itseään manipuloiden.

Nopeasti tekeminen ei ole kiirettä. Toimittajan työssäni olen kokenut niin monesti, että huono taustatyö tuottaa kiirettä, kun pitää tehdä jotakin nopeasti. Kun perusasiat ovat kristallinkirkkaana päässä, niin sopivaa tietoa tulvii sinua vastaa joka nurkalla senkun napsit niitä talteen ja toteutukseen.

Jos et tiedä mitä tarvitset, niin elämä on kiirettä ja yllätyksiä täynnä. Teet kiireessä samoja asioita samalla tavalla kuin aina ennenkin, vaikka kaiken aikaa pitäisi tehdä eri tavalla paremmin.

Tee pohja- ja taustatyö huolella, niin pystyt hyödyntämään ympärilläsi olevat asiat ja tiedon ilman paniikkia. H-hetkellä pystyt toimimaan nopeasti ilman kiirettä ja rutiinien hidasteita. Rutiinitkin pitää olla hallussa.

Se että kalenterisi on täynnä ei automaattisesti tarkoita kiirettä. Mieluummin, että asiat ovat järjestyksessä. Ja jälleen kerran tiedossa oleviin asioihin löytyy helpommin ratkaisu, kun ne ovat jo muhimassa.

Toki realisti pitää olla. Kaikella on rajansa. Ja toisaalta en usko siihenkään, että pystyt rakentamaan positiivisen tehokasta mielikuvaa itsestäsi kiireellä. Jokainen kun tietää kuinka hankala yhteistyökumppani on kiireinen ihminen. Erityisen hankala hän on työryhmän jäsenenä.

Kirjan kirjoittajat neuvovat, että muiden ihmisten kanssa kannattaa ottaa puheeksi sellaiset asiat, jotka tuottavat kerrasta toiseen kiirettä. Jos joku tekee sovitut asiat aina myöhässä tai antaa jatkuvasti epäselviä ohjeita, paine kasautuu muille. Aina ihmiset eivät itse tajua, mitä vaikutuksia heidän käytöksellään on.

Otetaan tuo lapsen kysymys tosissaan. Kiire on kirosana ja emmehän me sivistyneet ihmiset kiroile.