Ratkaisematon ikuisuusongelma

Tiistai 7.5.2013 klo 23.09 - Kauko Niemi

Pentutehtailu on ikuisuusongelma. Varo koirahuijareita – oli Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin leike 52 vuotta sitten ilmestyneestä lehdestä. tämän päiväisessä seminaarissa. Edellisen kerran kampanjoitiin 8 vuotta sitten. Tilanne muuttuu hitaasti ja valistus ei tavoita oikeita kohderyhmiä. Koira on juridisesti esine, eikä laki estä esineen kauppaamista haluamallaan tavalla. Mistä vyyhtiä pitäisi purkaa sitä pohdittiin jälleen kerran.

Pentutehtailu, koiran pentujen myynti ei varsinaisesti ole lain vastaista, mutta inhimillisesti karmeaa. Taloudellisesti harmaata taloutta. Lääketieteellisesti otetaan käsittämättömiä riskejä sekä eläinten että ihmisten suhteen. Ansaan langenneelle ostajalle syntyy melkoista rahanmenetystä ja inhimillistä kärsimystä.

Tämän päivän pentutehtailukampanjaa tukenut seminaari ei tuonut yhden yön ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. Apuja uskotaan löytyvän laajasta lemmikkirekisteristä. Sellainen on kuitenkin vasta haaveissa niin Euroopassa kuin Suomessakin, vaikka Suomen kennelliitolla onkin kattava rotukoiria koskeva tietokanta, johon nyt voidaan rekisteröidä myös muitakin koiria. Hippoksella on toimiva hevosrekisteri. Rekisterit vaatisi kaikkien lemmikkien siruttamisen. Ja suuri kysymysmerkki on se kuka tämän kaiken maksaisi.

Eikä rekisterikään estäisi eläinten salakuljetusta ja pentutehtailua. Jotakin parannusta tilanteeseen tulee kun uusi eläinsuojelulaki valmistuu mahdollisesti ensi vuonna. Sieltä löytyy tarkempia määritteitä lemmikkien pidosta ja kaupittelusta sekä toivottavasti myös joitakin asioita nousee kriminalisoitavaksi.

Tämän päivän seminaarissa ei varmasti ollut yhtään kuulijaa, joka tänään ei tiennyt mitään pentutehtailusta, mutta huomenna hänellä on netistä ostettu koira kotonaan. Minulle kaikki ja heti - on se idioottiryhmä, joka ruokkii pentutehtailua, kuten Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö totesi puheenvuorossaan.

Tällä hetkellä Keltaisessa pörssissä on 2380 ja Tori.fi 1020 koiraa myytävänä. Hatarakin veikkaus osuu oikeaan, jos arvelee suurimman osan näistä ”tuotteita” olevan hämäräihmisten puuhia.

Infektiosairauksien erikoislääkäri, HUS, Katariina Kainulainen ihmettelee ihmisten täydellistä vastuuttomuutta. Hänen esimerkissään Venäjältä tuotu ja sairastunut husky joutui rabies-epäilyksi. Ja kun ryhdyttiin selvittämään kuinka moneen ihmiseen tämä koira on voinut tartuttaa tämän tappavan taudin, niin koiran lähipiiristä löytyi 45 ihmistä. Jokaisen hoito olisi maksanut 1700 euroa. ”Eihän se voi olla niin, että vastuuttomasti tuodaan koira ja annetaan sen levittää mitä tahansa tautia ja bakteereita ja viulut maksatetaan yhteiskunnalla. Onneksi kyseisessä tapauksessa selvittiin säikähdyksellä.”

Uinti on ulkoilulaji

Maanantai 6.5.2013 klo 20.35 - Kauko Niemi

Tänään olen avannut ulkouintikauden uimastadionilla. Ensimmäisen kilometrin jälkeen on pakko sanoa, että uinti on ulkoilulaji.

Kuulen jo korvissani kommenttisi siitä kuinka kallista on lämmittää tuollaista määrää vettä. Niin on, mutta uinti on yksi monipuolisimmista liikuntalajeista ja toivoisi jokaisen hoitavan kuntoaan ja puhtauttaan. Olen aina sanonut, että tämä on parasta mitä verorahoillani saan.

Ennen tämän päivän debyyttiä stadikalla uintikilometrejä on tänä vuonna kerääntynyt 31,2 km. Muutoinkin alkuvuoden liikunta on sujunut kohtuullisesti hidasteesta huolimatta. Hidaste selvisi magneettikuvauksessa. Helmikuinen rojahdus suksilla on aiheuttanut lievän murtuman yhden selkänivelen etuosaan. Tiettyjä asioita ja asentoja on pitänyt välttää. Tosin suurin haitta on ollut selällään nukkumisessa.

Huhtikuussa liikuntasuoritteita kertyi kaikkiaan 28 kappaletta ja niihin käytetty aika 27 tuntia. (2012/huhtikuu – 29/34) Tämän vuoden maaliskuussa 25/26. Ja kun koko alkuvuoden suoritteiden määrä on 103 ja käytetty aika 102 tuntia, niin tunti per suorite keskiarvo on aika vakio. Laiskoja päiviä 18 tai pitäisikö laskea liikuntaa 50 minuuttia jokaisena päivänä. Tahti on hieman verkkaisempi kuin vuoden 2012 koko vuoden keskiarvo. Kesä kuitenkin tulossa!

Toivottavasti nämä luvut ovat oikeita. Suunto nimittäin teki Movescountiin niin sanotun vuosisadan päivityksen. Suurin muutos lienee ulkoasussa, niin kuin valitettavasti niin monissa muissakin asioissa nykyään. Tärkeämpää miltä näyttää kuin miten palvelee käyttäjiään.

Yhteenvedot ovat nyt tosi hankalia, kun ne aiemmin olivat aina valmiina nähtävissä. Tai sitten en ole kahden viikon etsiskelyn jälkeen löytänyt näitä toimintoja. Jos yhteenvedot löytyvät, niin sitten vahvistuu, että sovellut on käyttäjälle liian hankala nykyisin ja entiseen verrattuna. Vai mitä sanotte esimerkiksi päiväyksen sorttaamisesta. Se tuntee päiväyksestä vain ensimmäisen ykkösen. Sorttaustulos 1.1.2013 / 1.1.2012 / 1.11.2012 – huikean älyllistä. Nyt jos löytyisi vielä kanava Suunnolle, johon näitä bugeja voisi ilmoittaa. Bugejahan ne ovat.

Elämä ei ole näyttelemistä

Sunnuntai 5.5.2013 klo 1.07 - Kauko Niemi

Olen pitkään itsekseni analysoinut, miksi puheteatteri on ainoa taiteenlaji, josta en todellakaan pidä pätkääkään. Olen yrittänyt siedättää itseäni aika ajoin. Tosin kovin harvoin ja aina lopputulos on sama. En pidä, että ihmiset näyttelevät ja teatterissa on pelkkää näyttelemistä, luonnotonta huutamista ja luonnottomia puhetyylejä.

Tottakai tiedän, että joku taitava dramaturgi on määrännyt ihmiset huutamaan luonnottomalla tavalla. Ehkä jonakin päivänä joudun, pääsen teatteriin, jossa uppoudun sanomaan, enkä huomaa, että joku esittää jotakin.

En tykkää näyttelemisestä ihan normaalissakaan elämässä ja jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Kahden päivän päästä, viranpuolesta tulevat kiitokset huikean innostuneen näyttelemisen ja ylenpalttisen kehumisen tuloksena ärsyttää suunnattomasti. Nykytyylin mukaan vastauspuhe voisi olla – kiitti vitusti.

Sen sijaan että olisi heti sanonut aivan normaalin spontaanisti, että toi oli hyvä juttu. Se olisi tehonnut tuhatkertaisesti verrattuna viranpuolesta kehuihin.

Aidon ja näyttelemisen erottaa hyvin helposti. Aito on aitoa ja näytteleminen ärsyttää kaikissa muodoissaan. Jatkuvasti moitteita saavat suomalaiset ovat aidoimpia sanoessaan vakavalla naamalla huomenta kuin amerikkalaisten hollywood-hymy jokaisessa käänteessä.

Lipevät sanat kukkapuskan kyydittämänä syntymäpäivänä – minä rakastan sinua jää varmasti toiseksi sille, että rakkauden tunnustuksen sanoo juuri silloin kun tuntuu hyvältä ja kun sitä vähiten odotetaan. Silloin sanominen perustuu rehellisyyteen ja aitouteen. Kaikki mikä elämässä on ennalta valmiiksi käsikirjoitettua on näyttelemistä ja se sopii vain teatteriin.

Provosoiduin lauantaiaamuna aivan suunnattomasti, kun luin mielenkiintoista artikkelia Pelican kuvaustekniikasta, joka on tulossa kännyköihin. Artikkeliin oli upotettu video valaisemaan tulevan tekniikan hienoja ominaisuuksia.

Mistä tehtaasta noita hymyjä oli ostettu. Tuon teennäisempää näyttelemistä ei hevin löydy. Toki videon pitää ja se voi herättää tunteita, mutta tehtaasta ostetut hymyt toimivat juuri päinvastoin. Provosoiduin niin, etten sitten loppujen lopuksi muistanut videon sisällöstä mitään.

Innokkaana valokuvaajana mietin aivosolut punaisena, millaisella kuvakerronnalla, visuaalisilla elementeillä voidaan kuvattavaa aihetta tukea ja korostaa, niin ettei se ole näyttelemistä. Henkilökuvissahan haaste on todella suuri. Samoin dokumentti ja uutiskuvissa.

Tein lauantaina asiasta innostuneena käytännön testin Facebookissa. Vaihdoin oman profiilikuvani.

Kuva on teknisesti varsin kehno. Silmälaseissa heijastumia. Valaistukseen ei kiinnitetty mitään huomiota. Kaverini vain räpsi kuvia kokeillessaan minun kameraa ja sen käyttösäätöjä.

Minulla ei ollut mielessäni mitään taka-ajatuksia, joita muka olisin yrittänyt näytellä katsojille. Minulla ei ollut tarvetta kammata tukkaani, enkä miettinyt ja jännittänyt näyttävätkö huuleni hyviltä. Näyttääkö toinen korva suuremmalta. Kuvaa ei ollut koskaan tarkoitus julkaista, mutta kun tuppaan säilyttämään kaikki kuvat.

Miksi sitten valitsin tämän kuvat testikappaleeksi. Siksi, että kuvan sanoma rakentuu ainoastaan aitoon ja rehelliseen katseeseen, jossa ei ole näyttelemisen häivääkään.

Yllättävän moni piti kuvasta, vaikka tuskin sitä syvällisesti edes analysoi tai mietti. Teknisesti huonokin kuva voi olla aito eikä aiheuta sisäistä ristiriitaa katsojassa

Kenenkään ei ole pakko synnyttää teatraalista hymyä, eikä muutenkaan näytellä elämää.

Pahempia kuin vakuutusyhtiöt

Perjantai 3.5.2013 klo 12.55 - Kauko Niemi

Omassa sisäisessä arvojärjestyksessäni vakuutusyhtiöt ovat olleet kautta aikojen epämiellyttävin yritystyyppi. Niissäkin tosin yksi pienen pieni poikkeus, joka palveluita käytän kun on pakko.

En oikein voisi kuvitella, että vapaaehtoisesti ottaisin yhteyttä vakuutusyhtiöön ja luojan kiitos he ovat lopettaneet puhelinmarkkinoinnin. Vai johtuuko se siitä, että olen aina tylysti ilmoittanut, ettei vakuutusasioissa minulle saa soittaa.

Nyt markkinaoikeus on kieltänyt minun teleoperaattori DNA:ta mainostamasta laajakaistaansa Suomen nopeimpana liikkuvana laajakaistana.

Markkinaoikeus kieltää DNA:ta käyttämästä ilmaisuja, joissa totuudenvastaisesti tai harhaanjohtavalla tavalla väitetään DNA:n matkaviestinverkon olevan Suomen nopein tai matkaviestinverkossa tarjottavien tiedonsiirtopalvelujen olevan Suomen nopeimpia.

Markkinatuomioistuin saisi kaikin mokomin siivota paljon muutakin kaikkien operaattoreiden toiminnasta. Kokemukseni telepalvelujen suurkuluttajana alkaa olla samalla tasolla kuin vakuutusyhtiöiden.

Operaattoreiden palvelut ja sopimukset ovat niin monimutkaisia, että teleoperaattoreiden henkilökuntakin antaa erilaisia vastauksia, riippuen keneltä kysyy. Olemassa olevalle asiakkaalle ei automaattisesti muuteta tehokkaampaa ja halvempaa yhteyttä, vaan sitä pitää kysyä. Vastaukseksi saan - juu kyllä tässä on päivittämisen varaa.

Kolmas yritystyyppi samassa kastissa on pankki. Valitettavasti joudun menemään pankkiin ensi viikolla ennakkoon sovittuun aikaan. Ensimmäistä asuntolainaa hakiessani, pankinjohtaja eväsi lainan, koska olin niin nuoren näköinen. Onneksi nykyisin 99 prosenttia pankkipalveluista voi hoitaa netissä.

Mitä yhteistä näillä yrityksillä on ja mikä tekee niistä niin vastenmielisiä, joissa palvelukokemuksen asteikot eivät riitä mihinkään suuntaan. Ne ovat omalla tavallaan, asiakkaan näkökulmasta monopoleja. Niitä on vain pakko käyttää. Palvelupaketointeja ei hallitse kukaan, eivät yritykset itsekään. Ja kun palvelut ovat riittävän epämääräistä ja hämäriä, niin niitä voi markkinoida miten tahansa kenenkään ymmärtämättä, kuten DNA nyt tekee.

Kaikkien niskaan on helppo ripustaa huijarin viitta syystä tai ilman syytä. Siinä olisi imagonrakentajilla töitä pitkäksi aikaa.

Tervetuloa nettiriippuvuus

Torstai 25.4.2013 klo 10.54 - Kauko Niemi

Harvasepäivä tulee vastaan otsikoita tai keskusteluja nettiriippuvuudesta. Venäjällä se oikein luokiteltiin muutama viikkoa sitten sairaudeksi.

Ei voi välttyä ajatukselta, etteikö nettiriippuvuutta osin mitata netissä käytetyn ajan perusteella. Kokeile vaikka erilaisia riippuvuustestejä, joita niitäkin löytyy netistä ja huomaat käytetyn ajan vaikutukset pistesaldoosi. Se on suuri.

Nettiriippuvuuteen syyllistäminen on kaksiteräinen miekka, jopa vastuutonta. Ainakin silloin kun käytettyä aikaa käytetään kriteerinä.

Entäs jos ei tee mitään asiaa ilman nettiä?  Aika moni nykyään toimii jo näin. Päätös kypsyy netissä ilman että tapaa yhtäkään myyntimiestä tai muutakaan kauppiasta. Siltä pohjalla kuinka hyvin yritys pystyy tuotteensa tai palvelunsa netissä esittelemään.

Jos nyt olisi tarvetta ostaa ekologisesti valmistettu ja toiminnoiltaan monipuolinen laukku, niin seuraava 50 sekuntia kertoo ainakin 50 kertaa selkeämmin kuin yksikään myyntihenkilö mistä on kysymys. http://vimeo.com/30233447

Hyvä esittelykään ei riitä, vaan on huolehdittava netissä syntyvästä palautteesta ja huomioitava, että ihmisten mielipiteet saavat arvoisensa kohtelun ja niihin reagoidaan.

Palaute on nykyään kollektiivista, nopeaa ja sillä on yhtä suuri, jopa suurempi merkitys kuin itse tuote-esittelyllä. Hyvä esimerkki vaikkapa Postin saama tuhansien ihmisten palaute. Facebookissa muutamassa tunnissa niin kutsutussa posti-ninja –tapauksessa Posti yllätettiin täydellisesti.

Tammikuussa julkistettu Eurobarometri-tutkimus kertoo, että suomalaisista 30 prosenttia somettaa päivittäin. Asiat tulevat julki niin hyvässä kuin pahassa. Samaa sanomaa välitti Soneran tuore tutkimus. Valitettavasti tässäkin tapauksessa syyllistettiin ihmisiä työnantajan kaistan ja ajan tuhlaamisesta.

Ilman nettiä ostopäätöksiä tehdään enää ani harvoin. Erinomainen esimerkkituote on matka. Et voi nähdä yhtään konkreettisemmin tuotetta vaikka kävisit kuinka monessa matkatoimistossa. Tuskin kukaan ostaa yhtään matkaa, ettei kävisi monessakin eri nettipalvelussa tutustumassa kohteeseen. Tuskin kukaan ostaa matkatuotetta, ilman ettei selaisi ihmisten kommentteja ja vinkkejä. Lopputulemana yhä useammin matkapaketti räätälöidään itse halvemmalla netissä ilman välikäsiä.

Ensimmäinen mielikuva tuotteesta tai palvelusta on aina merkittävä. Pääseekö tuotteesi jatkoon vai joutuuko jäähylle. Ensimmäisen mielikuvan luominen ja koko päätöksentekoprosessin tukeminen on ymmärrettävä.

Noin 90 prosenttisesti ”nettiriippuvaiset” eivät anna sinulle mahdollisuutta vaikuttaa ostopäätökseen perinteisellä myyntityöllä.

Arkipäivän terve nettiriippuvuus on sitä, ettei yhtään ostopäätöstä synny ilman nettiä. Tutkitaan tuote, varmistetaan foorumeilta muiden kokemukset tuotteesta ja palvelusta ja luotettavuudesta, etsitään halvin kauppapaikka, tehdään tilaus, sekin netissä, etkä missään vaiheessa ole päässyt vaikuttamaan muuten kuin tuottamalla ainutlaatuisen informoivaa materiaalia nettiin.

Mikä valtava määrä säästyykään aikaa, polttoainetta, kun ei suhata putiikista toiseen. Tämä on tervettä ja taloudellista nettiriippuvuutta.

Jos asioiden hoitaminen netin kautta ja siihen käytetty aika tulkitaan nettiriippuvuudeksi, niin silloin aika monella ihmisellä on myös vaikkapa kenkäriippuvuus, sänkyriippuvuus tai rahariippuvuus.

Tunnustaudun nettiriippuvaiseksi. Toki joskus lipeän hieman. Saatan vaikkapa tankata auton ilman että vertailen netissä sen hetkisiä litrahintoja.

Ei heikkohermoisille - olin omassa siunaustilaisuudessani

Tiistai 23.4.2013 klo 13.18 - Kauko Niemi

Eilen kokeilin millaista on olla omassa siunaustilaisuudessa. Tämä kokeilu maksoi 260 euroa. Mielikuvituksella ei ollut rajaa mihinkään suuntaan. Tilanne rakentui kuin itsestään.

Kaikki alkoi kun sain jättää sukat jalkaan ja kalsarit päälle. Käärinliinana toimi joku kuviollinen aamutakki, ei kuitenkaan Marimekon unikko. Enkä sellaista olisi muutenkaan halunnut, vaikken niin kovin nuuka pukeutumisestani olekaan. Pääasia, että on sopivan hyvä, ja väljä olo.

Minut pannaan hyvään asentoon arkkuun luurit korvissa. Kysytään onko nyt varmasti kaikki hyvin? Haluanko minä musiikkia. Totta hemmetissä siunaustilaisuuden kaiken a ja o on musiikki.

Tässä vaiheessa ”suntio Jukan” arvostelukyky hieman pettää, kun rupeaa tarjoamaan kotimaista iskelmää tai poppia. Mikähän ero mahtaa muuten olla iskelmällä ja popilla? Päädyin pyytämään klassista.

Tämä alkaa aivan pian kuuluu rauhallinen ääni korviini ja sitten alkaa soida Mozartin klarinetti konsertto K622. Sen adagio osa on todellakin se maailman kaunein biisi, jota olen jo monesti toivonut siunaustilaisuuteeni.

Tunnelma on siis yli sata prosenttinen.  Nyt rupeaa mielikuvitus laukkaamaan. Tältähän se sitten joskus todella tuntuu ja kuulostaa täältä arkun sisältä. Mitähän muuta musiikkia tulee pyytämättä. Ketähän kaikkia mahtaakaan olla tässä tilaisuudessa. Ovatkohan he tyytyväisen näköisiä kun pääsevät minusta? Onkohan yhtään Facebook-kaveria paikalla? Entä kuorokavereita? Saisivat laulaa Mendelssohnin Trauergesangin. Arvelen kenelle tämä on kovin paikka kenelle ei. Tiedän ainakin yhden.

Mitähän se pappi mahtaa minusta sanoa? Kuuluukohan puhe näistä luureista. No ei sillä oikeastaan ole väliä, kunhan olisi vain pilke silmäkulmassa.

Alkaa kuulua kummallista kolinaa jostakin arkun ulkopuolelta. Mättävätköhän he tiiliskiviä arkulle. Sekin on parempi kuin tuhlata rahaa viideksi minuutiksi kukkasiin. Kukkasten paikka on luonnossa. Taitaa olla sittenkin saattoväkeä aika runsaasti, kun kolina kestää näin pitkään.

Pian kuuluu Jukan rauhallinen ääni, että nyt tilaisuus on ohitse. Päästän sivut pois. Magneettikuvat onnistuivat oikein hyvin, kun olit niin hiljaa ja rauhallinen. Voit pukeutua ja saat kuvat hetken kuluttua cd:llä mukaasi. Suuri kiusaus oli työntää cd johonkin soittimeen ja kuunnella miltä selkäni kuulostaisi soitetussa muodossa.

Mozart Clarinet Concerto K622 (by Bernstein) - II. Adagio

On se niin helppo pettää itseään.

Tiistai 9.4.2013 klo 15.08 - Kauko Niemi

Lienee aika siirtyä kvarttaalitalouteen myös liikunnassa. Ja tämä vain sen takia, että on vertailtavaa statistiikkaa edelliseltä vuodelta.

Vuoden ensimmäinen kvarttaali toi takapakkia selkäongelmien kanssa. ja vuosi sitten pitkän flunssan takia. Se mikä on kiinnostavaa, että vuoden takaisen flunssan jälkeen ei sitten ole flunssaa ollutkaan.

Reilu yliannostus, virallisiin suosituksiin verrattuna, D vitamiinia, sinkkiä ja erilaisia vatsalle tarkoitettuja bakteereja suoraan pillereinä tai niin sanottuina terveysjuomina, ovat flunssattomuuden salaisuus. Näin kuvittelen ja näin mielessäni ajattelin, kun tätä kuuria suunnittelin. Toimii tai ei toimi – joka tapauksessa lopputulos on erinomainen.

Se että retkahdin suksilla, selvin päin selälleni, oli sellainen keikka, ettei siihen juurikaan olisi ruokavalio, eivätkä vitamiinilisät auttaneet.

Itse statistiikka osoittaa että tänä vuonna tein kolmen kuukauden aikana 71 liikuntasuoritetta ja käytin niihin aikaa 70 tuntia. Vuotta aiemmin vastaavat luvut olivat 53 suoritetta ja 72 tuntia.

Vuosi sitten oli ohjelmassa pitkiä kävelylenkkejä ja tänä talvena lyhyitä, mutta intensiivisempiä hiihtolenkkejä.
Viime vuonna kaikkien liikuntasuoritteiden keskisyke oli 106 ja tämän alkuvuoden suoritteiden 109. Valitettavasti tilastoihin ei sisälly uintia, viime vuonna 119 km ja nyt on kasassa 21 km.

Jälleen kerran on todettava, etteivät peili ja housujen puristukset ohjaa riittävästi toimintaa, vaikka asiantuntijat kuinka väittäisivät, ettei joka päivä tarvitse mennä vaa’alle. Minun tarvitsee.

Kun joka aamu en palauta mieleeni kiloja, niin luulen syöväni kuin hiiri, vaikka mässäilen näköjään kuin virtahepo. Paino on päässyt hieman nousemaan vaikka liikunnan määrä on sama ehkä hieman enemmän ja intensiteetti hieman kasvanut.

On se niin helppo pettää itseään.

Vitun ääliö - vihapuheet ovat muuttumassa vihateoiksi

Keskiviikko 27.3.2013 klo 12.41 - Kauko Niemi

Kevät on ollut perinteisesti rauhatonta aikaa koiranomistajien ja muiden välillä. Tennarit eivät ole pysyneet valkoisina. Suunsoitto puolin ja toisin yltyy lumien sulaessa. Nettipalstoilla kielenkäyttö yltyy aina vihapuheasteelle.

Koirattomat ihmiset eivät tunne koirille luotuja sääntöjä ja koiranomistajat eivät niitä noudata vaikka tietäisivätkin. Sota on valmis. Kukaan ei siedä huomautteluja ja vähiten ne koiraihmiset, joilla on maailman kiltein  ja söpöin koira, joka saa tehdä mitä tahansa, jopa purra toisia.

Nyt ei enää riitä, että koirattomat ja koiralliset ottavat nokkapokkaa. Vantaalaisnaiset olivat toistensa rinnuksissa kiinni koirapuistossa.

Niin ikään Vantaalla irralleen päässyt iso koira hyökkäsi kahden pienemmän koiran kimppuun ja aiheutti samalla haavan koirien taluttajalle. Koiria taluttaneen naisen mies kävi uhkaamassa ison koiran omistavaa perhettä tappamisella.

Mies uhkasi tappavansa vesurilla perheen koirat ja perheen. Myös uhkailijan isä tuli paikalle ja lateli tappouhkauksia.

Mistä tällainen käytös kumpuaa? Kaikkein syyttömin on joka tapauksessa koira. Se on ja tulee olemaan luontokappale, joka toimii vaistollaan sen mukaan, kuinka uhkaavana tai mukavana se kulloisenkin tilanteen tuntee. Syyllisiä ovat siis koiran omistajat.

Huolestumisensa on osoittanut myös Kennelliitto. Kevään alkajaisiksi, ennen pahinta suunsoittoaikaa se käynnisti valistuskampanjan – valkoiset tennarit.  Asenneviat eivät tietenkään yhdellä kampanjalla tokene, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Netti näyttää olevan yksi vihapuheiden lietsoja, paitsi koiramaailmassa niin vaikkapa silmittömässä susivihassa tai homo- ja maahanmuuttokeskusteluissa. Nettiin kirjoitettaessa pitäisi aina miettiä esittäisikö asian samalla tavalla kasvotusten.

Harvase päivä saa palstoilta poistaa kommentteja, joissa  toisia, eri mieltä olevia käyttäjiä nimitellään vitun ääliöiksi.

Syödään munat sovinnossa - Hyvää pääsiäistä!


 

Kahdessa kuukaudessa 743 roskapostia - tässä tuotteita, jotka tuottavat päivittäistä vitutusta tuhansille

Lauantai 23.3.2013 klo 20.24 - Kauko Niemi

Tässä tapauksessa tarkoitan roskapostilla niitä lähetyksiä, joita ei voi rehellisten, hyvien tapojen mukaan peruuttaa, jos on vaikka tietämättään sellaisen tilannut.

Kirjoitin aiemmin, että peruutus on vahvistus ja tämä näyttää pitävän yhä useammin paikkansa. Jos yrität peruuttaa ja viestissä on jopa viranomaisten vaatima peruutuslinkki, niin sillä vain osoitat, että tämä on toimiva sähköpostiosoite.

Pidin jotenkin hyvämaineisena esimerkiksi 123Greetings –palvelua, jota kautta pystyy lähettämään sähköisiä kortteja. Nyt olen erottamattomasti nalkissa heidän roskapostituskoneen kanssa. Peruutuslinkki surkuttelee kohteliaasti kuinka pahoillaan he ovat, että lopetan heidän palvelunsa. Ja seuraavana päivänä eikun uutta roskaa. Älä missään tapauksessa erehdy onnittelemaan ketään 123greetings –palvelun kautta.

Ongelmahan on, ettei tiedetä kuka palveluita pyörittää, missä maassa palvelimet ovat. Pitkään olin siinä käsityksessä, että sanoma-jaaikakauslehdet.com olisi Sanoma-konsernia lähellä oleva roskapostittaja. Jos näin on, niin suosittelen kaikkien Sanoma-konsernin tuotteiden boikotointia.

Tosin tuossa alla olevassa boikotti-listassani on muutoinkin Sanoma-konsernin tuotteita vaikkapa Aku Ankka.

Älä vastaa yhteenkään tuntemattomaan mielipidekyselyyn tai ilmaiseen arvontaa, jossa läjäkaupalla jaetaan iPadejä. Oletko koskaan kuullut, että joku olisi voittanut. Niissä vain kerätään osoitteita roskapostittajien listoille.

Nettikasinot, pikavippitarjoukset, sähkötupakat, erilaiset laihdutus-  ja terveystuotteet ovat muun muassa jatkuvassa tarjonnassa ja niissähän liikutaan hämärän rajamailla. Luulisi oikeasti, että myös viranomaiset kiinnostuisivat vaikkapa pikavippitarjouksista.

Sen sijaan kovasti ihmetyttää, että ihan asiallistenkin lehtien päätoimittajat miettivät ja vaalivat lehtensä profiilia ja imagoa. Kuitenkin samaan aikaan tuottaa päivittäistä vitutusta tuhansille ihmisille. Tätäkö haluavat esimerkiksi ET-lehti, Avotakka, Kodin Kuvalehti, Kunto Plus, Kauneus ja Terveys. Kyllä lehdessä pitää tietää keneltä mitäkin palveluita tilataan.

Edelliseen kirjoitukseen on tullut myös melkoisesti palautetta. Eräs kommentti suositteli, että julkaistaan boikottilistaa niistä tuotteista jotka käyttävät roskapostittajan palveluita. Roskapostittajia kun ei hevin saada kiinni. Tässä on nyt listaa niistä tuotteista, joita sähköpostiini on tullut ja joita lähetyksiä ei voi peruuttaa – olkaa hyvät ja jättäkää ainakin nämä tuotteet ostamatta ja käyttämättä.

Toki toivon, että tämä lista lähtee kiertämään ja pian löytyy joku sellainen yhteinen boikotti paikka, vaikkapa Kilpailu- ja kuluttajavirastoston sivuilta, johon kaikki kansalaiset voivat lisätä niitä tuotteita, jotka käyttävät roskapostittajia.

Lue myös Peruutus onkin vahvistus


Prisma verkkokauppa – cerberoos.bade02fi.com
Cosmopolitan – megatarjoukset.in
St1 – cerberoos.tarjouksiasinulle.com
Olivia – superofferz.in
MikroBitti – megatarjoukset.in
Wilkinson – cerberoos.bade02fi.com
Seiska – etuus.com
Glorian Koti – skipper.ccmails.net
Kotivinkki – skipper.ccemails.net
Oral B sähköhammasharja – ilmaisposti.com
123Greetings – 123greetings.info
H&M – ilmaisposti.com
National Geograph > ehdotusmaailma
Tieteen Kuvalehti – cerberoos.tarjouksiasinulle.com
Raaputusarpa - vainsinulle
Kunto Plus – mahtaviaalennuksia.com
Kunto Plus – cerberoos.bade02fi.com
Leijonakasino / jääkiekon MM-kisat - etusi.com
15 Veggies for a flat stomach - 123greetings.info
Nissan Qashqai - sanoma-jaaikakauslehdet.com
Maxiflex - Viisaita neuvoja - cerberoos.bade03fi.com
Karamba-kilpailu - info.lovelyscratchies.com
Superhypertarjoukset - kontaktimaili.com
Euroloan - cerberoos.fi-lp01.com
WhiteWorks - cerberoos.tarjouksia sinulle.com
Finik-musteet - cerberoos.lahjaposti.com
Betsafe Casino - offerz4you.eu
ET-lehti - sanoma-jaaikakauslehdet.com
Lainaa – lainaaexpertii.mobi
Storia Kustannus – storiakustannus.fi
Talo ja Koti – megatarjoukset.in
Lasten oma kirjakerho – fantastiset-tarjoukset.com
Suomen laajin tv-lehti – cerberoos.fi-lp01.com
FIT-lehti – etukirje.com
Aku Ankka – supermailz.com
Oma Aika –lehti – valitse-vapaasti.com
Kunto Plus - sanoma-jaaikakauslehdet.com
Musteet ja valokuvauspaperit – cerberoos.bade03.fi.com
Kodin Kuvalehti – fantastiset-tarjoukset.com
Samsung Galaxy S3 – cerberoos.tarjouksiasinulle.com
Avotakka – superofferz.in
Avotakka – etukirje.com
Casinoroom – vainsinulle.com
Unibed casino – vainsinulle.com
Katso-lehti – etukirje.com
Tele Finland – cerberoos.bade03fi.com
Kauneus ja Terveys – etukirje.com
Kauneus ja Terveys – fantastiset-tarjoukset.in
Inkklub / musteet – inkklub.mobi
Pelaa ja raaputa – vain sinulle.com
Betsafe Casino – offerz4you.eu
V8-magazine – fantastiset-tarjoukset.com
Seiska – cerberoos.tarjouksiasinulle.com
Ege-lainaa – etukirje.com
Casinoroom – ilmaispost.com
Vitalis ruusunjuuri – tarjouspanda.com
Maxivision – tarjouspanda.com
Prime Slots – freemoneygame.mobi
Vitalas Q10 – sanoma-jaaikakauslehdet.com
Sähkötupakka – cerberoos.fi-lp01.com
Carat Casino – vainsinulle.com
BlackJackBallroom casino – cerberoos.bade01fi.com
Megafortune – parastarjous.org
Planet_49 GmbH / iPad-arvonta – lahjakorttikilpailu.com

Opin jo vuonna 1998 - klikkausten määrä minimiin

Tiistai 19.3.2013 - Kauko Niemi

Aikoinaan nettinoviisina tuntui siltä, että oli fiiniä suunnitella ja rakentaa verkkopalveluita, joissa on hienoja rakenteita ja monikerroksisia valikoita. Ajatuksena oli houkutella käyttäjä  kulkemaan kuin Ikea:n tavarataloissa läpi kaikkien mahdollisten tarjolla olevien houkutusten läpi.

Silloinen statistiikka osoitti varsin nopeasti, että ne jutut, jotka olivat yli kolmen klikin takana saivat olla ihan rauhassa. Niitä ei kukaan lukenut.

Eilen logiikka ei toiminut edes analogiaversiona Ikeassa. Kävelin suoraan tuotteen luo, kuvasin kamerallani hyllypaikan, otin tuotteen hyllystä ja kävelin automaattikassan läpi ulos. Ostosreissu kesti 11 minuuttia.
Sen sijaan edellisenä iltana kesti yli puolituntia löytää Ikean aukioloajat, kun tiesin että aamulla ajan kyseisen rakennuksen ohitse ja tarvetta oli ostaa uudelle tietokoneelle ikioma huonekalu.

Eiköhän se käyttäjä halua päästä suoraan ja helposti etsimäänsä tietoon. Sopiva klikkausten määrä olisi 2-3 ja kaikki turhat välivaiheet huutsin nevadaan.

Miettikääpä mikä on ollut Googlen menestyksen takana. Suoraan asiaan.

En oikeasti ymmärrä esimerkiksi huuto.net:n sivu-uudistusta, jossa omalle sivulle kirjautumisen jälkeen joutuu yleiselle etusivulle takaisin ja sen jälkeen on mentävä uudelleen omalle sivulle.

Jos huutonetissä etsin tavaraa, niin ei tarvitse kirjautua, mutta jos myy, niin täytyy kirjautua. Siis jos kirjaudun, olen menossa myymään tai tarkistamaan myynnissä olevia tuotteitani. Miksen pääse kirjautuessa suoraan omalle sivulleni? Kuka kiusaa ja ketä?

Tablettini Windows kasin yhden asian politiikkaan en ole tottunut ja siksi käytänkin pääsääntöisesti sitä lähinnä Firefoxilla vanhaan malliin. Sipaisuja sinne sun tänne ei todella nopeuta käyttöä verrattuna siihen, että minulla on tätä kirjoittaessani auki 7 eri sovellusta 12 eri ikkunassa. Ja nämä kaikki ovat hiiren siirron ja yhden klikkauksen takana.

Olen iloinen niistä huhuista, että Microsoft olisi hävittämässä tai muuttamassa tätä ”turhaa” etusivua.

Nettipalvelu, jota olen kautta aikojen lähes vihannut, mutta kun ei ole vaihtoehtoja. Veikkauksen malli mukaelee huuto.netia tai siis päinvastoin. Sisäänkirjautuessa ei pääse suoraan omalle sivulle hoitamaan asioita, vaan palaat taas Veikkauksen etusivulle, mistä lähdet uudelle kierrokselle. Mitä ihmettä tällainen kiusanteko oikein on?

Tein merkittävän, mutta rehellisen virheen

Maanantai 18.3.2013 klo 15.35 - Kauko Niemi

Olen jo pidemmän ajan kuulunut TNS-gallupin talliin. Siis mielipiteeni vaikuttaa yhteen jos toiseenkin asiaan. Etenkin silloin kun toiminnan, tuotteiden tai palveluiden kehittämisen pohjana käytetään laajoja tutkimuksia suomalaisten mielipiteistä ja käyttäytymisestä.

Olin oikein innostunut kun viimeisessä tutkimuksessa keskityttiin suomalaiseen mediaan ja kuinka mediaa niin sanotusti kulutetaan. Olin omalla palstallani ja toivoin, että vastaukseni olisivat merkittäviä ja jakaisivat tietoa kuinka mediaa nykyään kulutetaan.

Yllätys olikin suuri kun olin melkein puolivälissä ja yhden sivun jälkeen tulikin vastaus – kiitos vastauksistasi, mutta valitettavasti et kuulu kohderyhmään. What hel!

Tein merkittävän, mutta rehellisen virheen. Sivulle oli listattu lienee liki 100 lehteä/verkkopalvelua. Siinä piti ruksata kaikki ne mediat, joita seuraan vakituisesti. En ruksannut yhtään mediaa. Sillä en kuluta mediaa vakituisesti sen mukaan mikä on median nimi.

Viimeinenkin vakioseurattava poistui kuviosta, kun lopetin Hesarin paperisen tilauksen ja nyt huomaan, että vastaava nettipalvelu ei koukuta niin kuin painettu. Tosin painetunkaan sisältö ei välttämättä koukuttanut vaan 40-vuotinen tapa. Nyt ei yhtään haittaa, vaikka Hesari jää lukematta, eli TNS-Gallupin mukaan vakiseuraamatta.

Etsin asioita ja sisältöjä. Tänäänkin olen seurannut Vantaan Sanomia, Ilta-Sanomia, YLE:ä, Länsi-Savoa, Keskisuomalaista, Satakunnan Kansaa, Ilkkaa, Pohjalaista, Metroa, Aaamulehtea, Etelä-Suomen Sanomia monia muita suomalaisia sivustoja sekä liutaa kansainvälisiä verkkosivuja. Mutta mitään näistä en koe seuraavani vakituisesti.

Google hakee tiettyjen profiilien mukaan uutisia, aamu alkaa Amppareiden otsikkojen parissa, Facebook-kaverit vinkkaavat joitakin mielenkiintoisia juttuja jne, jne ja jne. Ja kun markkinoille tulee uusi kamera tai joku muu hilavitkutin, niin tietty hakukoneet hakevat siitä tuoreimmat jutut.

Tämä ajatusmalli ei siis kelvannut mediatutkimukseen. Siinä olisi pitänyt vanhakantaisesti postiluukun kolahtaa, ennen kuin olisi kelvannut porukkaan.

Nyt kun tulokset aikoinaan tulevat julki niin saamme lukea isoja otsikoita lehdistä kuinka heidän lukijauskollisuus on kasvanut.

Kun myyntimateriaalista syntyy käyttöohje

Tiistai 26.2.2013 - Kauko Niemi

Kerrankin olisin valmis lukemaan käyttöohjeita, jotta oppisin käyttämään Windows 8. Vaan en löydä käyttöohjeita enkä opi.

Väistämättä tulee mieleeni oma sisäinen ohjeeni vuosien takaa, kun kuuntelin tiedotustilaisuuksissa insinöörejä ja luin heidän lehdistötiedotteita.

”Tietokoneella voidaan käsitellä tietoa.” Kaikkea voidaan tehdä, mutta mitä sitten oikesti tehdään ja miten. Tietokoneella voidaan käsitellä tietoa, mutta normaalisti sillä keitetään kahvia. Niinkö?

Windows 8 käyttöohjeistus on suoraa myyntimateriaalia. Lukuisat videot kertovat kuinka voit muokata sitä hankalaa etusivua. Kuinka voit sipaista oikealta tai vasemmalta, ylhäältä tai alhaalta sen sijaan että kerrottaisiin kuinka monta ylimääräistä toimenpidettä sinä joudut tekemään entiseen verrattuna, jossa kaikki oli nähtävissä yhdellä silmäyksellä.

Ohjeissa kerrotaan kuinka voit yhdistää vaikkapa sen office-outlookin Microsoft-tilin uuteen outlookiin eikun hotmailiin eikun mikä sen nimi nyt missäkin tekstikappaleessa onkaan. Yksikään video tai teksti ei kerro tarkkaan miten se yhdistäminen, synkronointi tehdään.

Kaiken maailman asioita voidaan tehdä  - mutta tarkasti ottaen miten? Siihen sai aikoinaan vastauksen vaikkapa käyttöohjeesta, käyttäjän käsikirjasta. Nyt olisi tarpeen myös kertoa kun ennen teit näin, niin nyt se tehdään näin.

Pelkkien kukkaketovideoiden ja onnellisesti hymyilevien ihmisten katselu ei auta rakentamaan itselle työympäristöä, missä samat tiedot ovat aina käytettävissä. Missä jokainen työrupeama vaatii 3-5 sovelluksen samanaikaista käyttöä ja 5-10 nettisivun samanaikaista aukioloa ja niiden välillä loikkimista mahdollisimman pienellä klikkausten määrällä.

Tämän päivän netillä ja videoilla pystyy rakentamaan vaikka minkälaisen matriisin ja antamaan ohjeet miten asia hoidetaan, eikä mitä voidaan hoitaa.
Oletko yrittänyt Windows 8 ja IE 10 yhdistelmällä ladata koneellesi Adoben Flashia. Pääset sellaiseen luuppiin, ettei ole tosikaan. Mene työpöydälle ja tee se Firefoxilla ja Flash asentuu koneellesi kahdella klikillä.

Minä lasken toimintojen käytettävyyttä kuinka monella klikkauksella tai sipaisulla pääsen käsiksi asiaan. Kaksi on aika siedettävä.

Kyseenalaista sähköpostin syyllistämistä

Keskiviikko 20.2.2013 - Kauko Niemi

YLE käsitteli eilen Tampereen yliopiston TAUCHI-yksikön aloittamaa tutkimusta. Lähtökohtana ja jutun henkenä oli kuinka sähköposti häiritsee työntekoa. Aivan kuin sähköposti olisi jotenkin erillään työnteosta. Ikään kuin jokin välttämätön paha.

Minusta sähköposti on kuin verenkiertomme. Ilman sitä tai sen jouhevaa toimintaa kaikki toiminta ja työnteko sairastuu.

Olen tehnyt viimeiset viisi vuotta työtä, jonka osapuolet istuvat useassa eri paikassa. Osaa tekijöistä en ole nähnyt henkilökohtaisesti koskaan. Edellinen vastaava jakso kesti kahdeksan vuotta.

Ystäväni istuu kansainvälisessä organisaatiossa, jossa hänen tiiminsä työskentelee tiiviisti päivittäin. Tiimi istuu kolmella paikkakunnalla Suomessa, kahdella paikkakunnalla Kiinassa, yhdellä paikkakunnalla Saksassa. Tällaiset kiinteät tiimit ovat yleisiä ja yleistyvät kaiken aikaa.

Sähköposti ja muiden viestintävälineiden käyttö kasvaa huimasti, eikä niitä voi asettaa erillisiksi haittatekijöiksi.

Toivottavasti YLE:n valitsema näkökulma kyseiseen juttuun ei ole koko totuus Tampereen tutkimukseen.

YLE:n juttu

Kaken kaaliviikot

Keskiviikko 13.2.2013 klo 12.15 - Kauko Niemi

Seuraavien päivien sapuskani saattavat kuulostaa yksitoikkoiselta, mutta näin ei ole. Nyt kun halvalla saa, niin kannattaa ostaa. Ostin näet isohkon c-vitamiinipitoisen kaalin 0,45 euroa kilolta. Siis nyt syön pitkään ruokani maukkaalla ja terveellisellä kaalipedillä.

Tein parin päivän perussalaatin. Siksi näinkin runsaasti, että kaali vain paranee, kun se saa vetäytyä.

Perussalaattiin vuolen juustohöylällä kaalista ohutta lastua. Tähän lisään ananaskuutioita, toivottavasti asiallisesti purkitettuja. Osan ananasmehusta kosteuttamaan kaalia sekä rusinoita oman mieltymysten määrän.

Tämän jälkeen voit jatkaa perussalaattia siivoamalla kaappejasi. Minulta löytyi pinjan siemeniä ja hasselpähkinärouhetta. Lisäsin vielä espanjalaista salaattimaustetta. Siinä se sitten saa vetäytyä.

Mitä sitten aikookin syödä, niin luo salaattiin väriä ja lisää makuja pääruan ja omien mieltymystesi mukaan. Yrteillä saa vihreää, kirsikkatomaateilla punaista samoin granaattiomenilla ja paprikalla. Nämä siis vain päivän annokseen, sillä huomenna täydennän perussalaattia jotenkin muuten.

Esimerkiksi paistoin maksaa ja pediksi perussalaattiin sekoitin rucolaa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, pakastepuolukoita, sekä granaattiomanaa.

Voiko maukkaampaa ja terveellisempää olla – taivaallisen hyvää!

Ylen tabloid

Maanantai 11.2.2013 klo 7.59 - Kauko Niemi

Puolitoista vuotta sitten kirjoitin samoja uutisia kuvilla ja ilman. Tänään on se päivä, joka osoittaa tuleeko tähän tilanteeseen muutos.

Sanasta sanaan samat uutiset tulevat useamman kerran radiosta pitkin päivää ilman kuvaa ja illalla televisiosta kuvan kanssa.

Radion kuuntelijoille juttu on rakennettava, niin että uutinen avautuu ilman kuvaakin. Mikä sitten jää television rooliksi – ei mikään. Televisio ei pysty tarjoamaan mitään lisäarvoa illan yleisölleen.

Nykyinen uutiskuvitus ei juuri anna mitään – rikospoliisi tutkii asiaa ja kuvana poliisin toimitalo tai tienvarressa oleva kyltti tai poliisiauto suoraan arkistosta. Jutta Urpilainen tai Jyrki Katainen antaa lausuntonsa Kreikan tilanteesta Eduskuntatalon käytävällä. Ainoa visuaalinen elementti on se, millainen jakkupuku Urpilaisella on tänään, jos se jotakin kiinnostaa. Asian sisältöä se ei kuitenkaan täydennä.

Ylen sääkartoilla saattaisi olla jokin lisäarvo radiossa luettuihin säätietoihin verrattuna, jos säätiedot eivät olisi niin epäluotettavia. Netissä Norjalaiset tarjoavat monin verroin tarkempaa tietoa paikkakunta- ja tuntikohtaisesti.

YLE:n kaikkien aikojen suurin uutis-uudistus tulee päivänvaloon tänään. Siinä yhtenäistyy ennakkotietojen mukaan uutisten ilme ja ulkonäkö. Toisaalta annetaan ymmärtää, että tekniikka tarjoaa uusia mahdollisuuksia kuvakerrontaan. Sisältö yhtenäistyi seitsemän vuotta sitten, kun uutistoimitukset yhdistettiin.

Mielenkiintoista nähdä kuinka tämä tämän päivän suurjulkistuksen kuvakerronta eroaa samoissa uutisissa radiossa ja televisiossa.

Jos kuvakerronta todella tarjoaa selkeää lisäarvoa, niin olen valmis taas avaamaan television useammin kuin kolme kertaa kuukaudessa.

Toivottavasti YLE ei siirry tabloidiin, niin kuin Hesari. Vaikkei näitä nyt yks yhteen voikaan verrata. Paperi on väistyvä uutisalusta sähköisen rinnalla.

Ruokamainonta loppuu päivälehdistä

Keskiviikko 6.2.2013 klo 21.24 - Kauko Niemi

Nyt kun tilasin sen kolmannen käyttämäni ruokakauppaketjun tarjouskirjeen sähköpostiini, niin veikkaukseni on, ettei 3 – 4 vuoden kuluttua enää nähdä ruokamainoksia päivälehdissä.

Kauppaketjut ovat selvästi satsanneet verkkopalveluihinsa. Paitsi banaanien tarjoushintatiedot, niin nyt sivuilla pyörivät reseptit, joita aiemmin piti hakea ihan omilta sivustoilta.

Kauppaketjujen tarjouskirjeisiin uskotaan lujasti ja parhaillaan tilaajille tarjotaan mahdollisuus voittaa rahaa, iPadeja ja ties mitä. Tämä aktiivisuus on selvä osoitus, että kaupat haluavat asiakkaansa suoraan omiin rekistereihinsä. Miksi ihmeessä niitä pitäisikään kierrättää jonkun lehden kautta kalliilla kustannuksilla.

Näppituntumalta vaikuttaa jo nyt siltä, ettei esimerkiksi Hesari etenkään tabloid-uudistuksen jälkeen juurikaan ruokamainontaa sivuillaan kanna. Sen sijaan pottu- ja maitomainonta on jo pitkälti siirtynyt halvempiin kanaviin eli paikallisiin ilmaisjakelulehtiin.

Tänäänkin posti kantoi painetut tarjouslehdet omina erillisinä tuotteina ilman että ne olisivat olleet edes lehden liitteinä. Se onkin ainoa tapa enää saada paperisia mainoksia lukittuihin porraskäytäviin. Suorajakeluyhtiöillä ja ilmaisjakelulehdillä ei esimerkiksi meille ole pääsyä.

Jos nettikulut pysyvät kurissa, niin ilmaisjakelulehdetkin ovat vain siirtymäkauden ilmiö.

Tällä hetkellä kaupoille voi antaa tunnustusta siitä, että kanta-asiakasrekistereistä saatavaa tietoa tuputtamiseen ei juurikaan ole ilmassa, vaan ruokauutiskirjeet on ihan itse tilattava. Todennäköisesti tämä on viisas päätös, jolloin asiakassuhde on aidompi.

Niin mistä tämä 3-4 vuotta arvio sitten syntyi. Kyllä se on aivan hatusta vedetty perustuen vain omaan kokemusperään siitä milloin olen muuttanut omaa toimintatapaani ja kauanko kestää kun kyseinen toimintatapa yleistyy.

Huikeaa kasvua

Perjantai 1.2.2013 klo 10.26 - Kauko Niemi

Otsikko, josta kaikki talousnikkarit unelmoivat. Tosin tämä on minun ihan henkilökohtainen tammikuu verrattuna viime vuoden tammikuuhun ja kyseessä ei ole bisness sen enempää kuin rahantekokaan, vaan liikunta.

Vuosi sitten tammikuussa oli 10 harjoituskertaa ja niihin käytetty aika 13 tuntia, kun eilen päättyneenä, tämän vuoden tammikuussa liikuntasuoritteita oli 29 ja niihin käytetty aika 27 tuntia. Joulukuussa harjoitteita oli 24 ja aikaa kului 25 tuntia.

Huikealle kasvulle löytyy oikein pätevä selitys. Vuosi sitten röhisin kolmisen viikkoa ja kurkkuun kaatui enemmän lämmintä hunajajuomaa kuin urheilujuomaa.

Tammikuun liikunnallisuus oli jonkin verran koko viime vuoden kuukauden keskiarvoa korkeampi. Kokonaan uutena lajina on nyt mukana hiihto ja uinti jatkuu. Kuukauden aikana 14 uintikerralla kertyi 11 kilometriä.

Kun suurin osa liikunnasta oli hiihtoa ja uintia, niin lienee normaalia hieman tehokkaampaa. Onhan kaikkien hiihtolenkkien keskisyke 127.

Toyotan pauloissa

Tiistai 29.1.2013 klo 10.02 - Kauko Niemi

Jos nyt ostaisin auton, niin voisi tapahtua ensimmäisen kerran elämässäni, että valitsisin saman mallin kuin minulla on. Tähän asti vaihtelunhaluisena tyyppinä olen aina vaihtanut mallia ja merkkiä. Ainahan pitää kokeilla jotain uutta.

Näin on ollut vakuuttavaa Toyota Yariksen elämä ja vielä vakuuttavampaa Toyotan asiakaspalvelu. Tänään vien auton hieman erikoislaatuiseen korjaukseen ja Toyota maksaa viulut vaikka auto täyttää huomenna kuusi vuotta.

Todettakoon, että olen ehdottomasti autoihminen, vaikken sillä city-eläimenä paljoa ajakaan. Autolla ajamisen aloitin 11-vuotiaana tyyny pepun alla. Elämäni aikana olen tehnyt kolmen vuoden kokeilun ilman autoa. Se haittasi liikaa arkirutiineja, eikä se toiminut lainkaan niin kuin olin ajatellut. Vaikkapa se, että ajaisin taksilla tietyissä tilanteissa. Kertaakaan en raaskinut taksia käyttää.

Olen tietysti omituinen autoihminen, kun minulla ei ole mitään intohimoja autoa kohtaan. Sillä pitää päästä paikasta A paikkaan B ja mieluusti niin, ettei tarvitse konepeltiä avata.

Tai oli minulla nuorena yksi autohaave Saab 96. Sitten kun sen sain raavittua kasaan, niin kertaakaan ei tarvinnut ajaa ehjällä autolla 120.000 km aikana. Se siitä.

Auton pitää olla minulle käytännöllinen ja toimiva sekä taloudellinen. En voisi kuvitella, että edes Eurojackpot-voiton jälkeenkään kehtaisin ajaa audeilla, bemareilla tai mersuilla  ja osoittaa tuhlaavani turhaan.

Kuusi vuotta sitten minulla ei ollut pienintäkään aikomusta ostaa Yarista. Olin taas niin kuin aina, etuajassa menossa tapaamiseen ja kulutin aikaa nurkan takana menemällä Toyota-kauppaan vilkaisemaan.

Viimeiset 20 vuotta olen valinnut auton mittanauhan kanssa. Sinne kun pitää mahtua fillari tavalla tai toisella. Yllätyksekseni huomasin, että Yariksen muuntautuimiskyky täyttikin tarpeeni. Uusi merkki hankintalistalla.

Käytäntö on osoittanut vielä paljon muuta. Todellisuudessa kävin kaverin kanssa fillaroimassa Levillä. Yariksen sisään mahtuivat molempien maastofillarit ja reilun viikon tavarat.

Cityihmisen auton paikoitus on taidetta ja onnea. Tämän kokoisen auton sujauttaa rakoon kuin rakoon. Olen jopa kerran luonut lumipenkkaan Yariksen mentävän reiän.

Kuuden vuoden aika huoltokuluni ovat olleet 246 euroa vuodessa ja kaikki huollot ovat tehty huoltokirjan mukaan Toyotan merkkihuollossa Helsingissä. Ja nyt piste i:n päälle Toyota vaihtaa tänään kustannuksitta oikean etupenkin rikkoutuneen lämmityksen, joka sulatti jopa reiän istuimeen.

Yhtiön ilmoituksen mukaan he haluavat tutkia mistä näin harvinainen vika voi johtua.

Kieltämättä minulla ja Yariksellani synkkaa hyvin. Se on tähän asti ainakin ollut taloudellinen, ketterä ja riittävän tilava. Sen ylläpidon on voinut kohtuullisella hinnalla ulkoistaa Toyotalle.
 

Menisköhän se nettikauppa jotenkin näin

Maanantai 28.1.2013 klo 21.07 - Kauko Niemi

Lähetys on luovutettu vastaanottajalle. Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 18:22:06. Noudin uuden sykemittarini pakettiautomaatista Helsinki kympissä. Ohitin 15 sekunnissa 23 henkilön jonon.

Mitä tapahtui sitä ennen. Posti lähettää sekä tekstarilla että sähköpostitse noutokoodin Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 17:36:13.

Nettiseuranta ilmoittaa, että lähetys on lajiteltu 28.1.2013 klo 09:02:06. Sitä ennen se on ollut Itellan logistiikkakeskuksessa 26.1.2013 klo 08:27:09

Lähetys on lajiteltu 25.1.2013 klo 18:14:39 Seinäjoella ja sitä ennen lähetyksestä oli vastaanotettu ennakkoilmoitus EDI-sanomana 25.1.2013 klo 11:35:24 Tuurista.

Tein tilauksen 25.1.2013 klo 11:20 ja sain Keskisen kello Oy:n tilausvahvistuksen sähköpostiin viiden minuutin kuluttua: Lisätietoja tilauksestasi: Tilauksenne lähtee postin kuljetettavaksi. Lähetystunnus on JJFI61497712345162XXX, tapahtuma-aika 25.01.2013 11:25:57.

Minuutti tilausvahvistuksen jälkeen tuli vahvistus myös Suomen verkkomaksut Oy:ltä, että maksu on hyväksytty.

Siis torstaista 25.1.2013 klo 11:20 tehty tilaus oli kädessä 28.1.2013 klo 18:22:06 ja olihan siinä viikonloppu välissä. Ai niin – tuote oli juuri se, jonka tilasin ja noin 70 euroa edellisempi (38 %) kuin valmistajan, Suunnon omassa verkkokaupassa.

Lue myös tämä

Alan ymmärtää mitä on rasismi

Sunnuntai 27.1.2013 klo 23.40 - Kauko Niemi

Minulle alkaa pikkuhiljaa valjeta mitä se rasismi on näiden satojen juttujen ja kommenttien jälkeen. Huomaan, että olen itsekin ollut rasismin kohteena.

Kun riittävän paljon seuloo tätä vellovaa keskustelua ja ihmisten pelkoja, äkkisuoria ja äkkivääriä mielipiteitä, jotka eivät oikeastaan perustu mihinkään todellisuuteen, niin voi säälien todeta, ettei rasistin elämä ole ainakaan helppoa.

Hän kun pelkää kaikkea uutta, eikä uskalla ottaa asioista selvää saati kokea jotain muuta kuin mihin on ajatuksensa naulinnut. Ja pahoittaa mielensä siitä, etteivät muut noudata samoja ajatuksen juoksuja kuin rasisti itse.

Rasisti kuvittelee, että hänellä on oikeus muuttaa toista ihmistä ja sen käytöstä. Silloinkin kun kyse ei ole lain ja asetusten noudattamisesta.

Veikkaan, että eniten rasismia esiintyy perheissä. Vaikka ollaan kuinka saman värisiä tai oikea tai vasenkätisiä, niin epäasiallinen kohtelu ja toisen nimittely jatkuu vuodesta toiseen, kunnes toinen muuttaa Amsterdamiin tai jonnekin muualle rauhalliseen suojaan.

Nyt on jälkikäteen helppo todeta, että koin alkoholirasismia noin 10 vuotta. Hyvinvointi-  ja terveyskipinän sytyttyä paitsi lopetin tupakanpolton niin vähensin alkoholin käytön minimiin. Nyt se on tasaantunut alle 10 lasilliseen vuodessa.

Suomalainen alkoholikulttuuriin kuuluu kännääminen. Kului kymmenisen vuotta ja sain joka ainoassa tilaisuudessa selittää poikkeavuuttani. Sitä kysyttiin suoraan ja selitettiin kavereille, ettei nyt ole kaikki palikat paikoillaan. Selvää rasismia, en täyttänyt yleisesti hyväksyttyjä normeja.

Minulla on hyvä ystävä suuressa suomalaisessa yrityksessä melko korkealla johtoportaassa. Hän kärsii auto-rasismista. Miehellä on ajokortti ja jopa aika ajoin vuokraa auton sitä todella tarvitessaan. Itsestään selvä keskustelun aloitus on, että onko sinulla Audi, Bemari vai Mersu. Ja ne jotka tilanteen jo tietävät jaksavat asiasta muistuttaa harvase päivä. Selvää rasismia.

Vääriä luuloja ja käsityksiä, mihin rasismi perustuu, voi korjata vain ottamalla asioista selvää ja kokemalla asioita itse.

Itse rasismi-sanan tunnelataus on myös jonkin verran väärä. Mitkään yllämainituista esimerkeistä eivät johtuneet ihon väristä, eikä uskonnosta tms vaan siitä, ettei syystä tai toisesta kulje valtavirran mukana yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan.  

Kannattaa lukea myös tämä