Myyttien otteessa

Lauantai 25.1.2020 klo 20.26 - Kauko Niemi

Törmäämme joka päivä mitä kummallisimpiin myytteihin, jotka elävät sitkeästi ympärillämme, joita emme kyseenalista ja uskomme asioiden olevan niin kuin jo isovanhempamme tai joku muu auktoriteetti meille niin vannottivat.

Heti kättelyssä on sanottavat, että myyteissä voi olla sekä positiivisuutta että negatiivisuutta.

Parhaillaan puhuttaa moninaiset myytit susien vaarallisuudesta. Fakta on kuitenkin THL:n tilastojen mukaan eläinten hyökkäyksien ja puremien vuosina 1998–2015 aiheuttamat kuolemat: Ampiainen 23, koira 21, nautaeläimet 12, hevonen 8, kissa 3, karhu 1, kyy 1, mehiläinen 1, pässi 1 ja susi nolla. Että siinä se suden vaarallisuusmyytti.

Ehkä maailman suurin, voimakkain ja vaikutusvaltaisin myytti toteutui viime perjantaina. Kiinalaisen kalenterin mukaan alkoi rotan vuosi.

Kiinalainen horoskooppi perustuu 12 eläinmerkkiin, jotka toistuvat 12 vuoden sykleissä. Jokaisella vuodella on oma horoskooppieläimensä, jonka ominaisuuksien uskotaan heijastuvan vuoden tapahtumiin ja sen aikana syntyneiden ihmisten luonteeseen.

Rotan vuonna syntyneet ihmiset tunnetaan vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvasta viehätysvoimastaan. Mutta viileyteen kääriytynyt viehätysvoima kätkee heidän sisuksiinsa äärimmäistä aggressiivisuutta ja suorasukaisuutta. sekä muutamia muita ominaisuuksia.

Ja tähän myyttiin kiinalaiset uskovat enemmän tai vähemmän niin kuin me itse kukin horoskooppeihin. Huomautettakoon, että kiinalaiset kalenteristaan huolimatta käyttävät ihan samanlaista kalenteria arkisessa elämässään kuin me suomalaisetkin.

Kiinalaisen uudenvuoden myytti on kuitenkin toiminnaltaan vertaansa vaille lohikäärmetansseineen. Se on myytti missä kunnon sukulaiset kokoontuvat ja nauttivat yhteisen uuden vuoden aterian. Niinpä kiinalaisesta uudesta vuodesta muodostuu vuoden vilkkain matkustusrumba maailmassa.

Kiinan rautateiden alettua myymään lippuja uuden vuoden matkustajille, ovat siinä nettijärjestelmät kovilla, kun tehdään luokkaa kaksi miljoonaa lippuostosta tunnissa.

Perheet ja tuttavat tapaavat toisensa ja voidaan sanoa, että tämä myytti on perin positiivinen. Paitsi juuri tänä vuonna, kun ei tarvittaisi yhtään korona-viruksen kantajaa mihinkään suuntaan.

Sitten meillä on varsin sitkeitä myyttejä, jotka vain elävät vuodesta toiseen. Osin elävät senkin takia, että niitä elätetään tietoisen harkitusti. Pari viikkoa sitten suomalainen myytti Timo Soini vedätti mediaa mennen tullen. Soinilla oli näennäisesti uusi kirja, siis muutama sivuinen pamfletti populismista, missä ei ollut ainuttakaan uutta asiaa uutisoitavaksi. Puhdasta myytin ylläpitoa.

Ravinto- ja ruokakulttuurissa elää paljon myyttejä ja uskovaisia löytyy joka lähtöön. Oliskohan mitään niin terveellistä kuin suomalainen ruisleipä. Sen terveysvaikutuksiin uskovat lähes kaikki.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsa hylkäsi liki kymmenen vuotta sitten kaikki suomalaiset ruisleivän terveysväitteet yhtä lukuunottamatta. Ainoan hyväksytyn terveysväitteen mukaan ruislesekuitu edistää vatsan toimintaa. Joten jos saat riittävästi kuituja muualta, niin voit huoletta jättää ruisleivän omaan arvoonsa.

Yle julkaisi muutama viikko sitten laajan artikkelin synnytykseen liittyvistä myyteistä. Raivoava synnyttäjä, kauhuissaan istuskeleva iskä, yhtä tuskaa ja muutama muu myytti – Suomen kokenein doula eli synnytystukihenkilö haluaa nujertaa harhaluuloja näistä myyteistä.

Ennen kuin omakohtaista kokemusta mahdollisesti tulee, käsitys synnytyksestä muodostuu luetun, kuullun ja nähdyn perusteella – oli se todellista tai fiktiota.

Monet myytit perustuvat siihen, mitä näemme. Jos esimerkiksi katsomme televisiota, näemme synnytyskohtauksia, jotka ovat hektisiä ja hallitsemattomia, draamallisesti liioiteltuja.

Aika usein kannattaa pysähtyä ja selvittää asioiden myyttisyysaste, ennen kuin lähtee riemusta kiljuen myyttien matkaan.

 

Tutkittua tietoa mennen tullen

Lauantai 11.1.2020 klo 16.46 - Kauko Niemi

Nopea nettihakuni kertoo, että aivan lähiaikoina suomalaisissa lehdissä on julkaistu 2218 uutista, joissa käsitellään tai perustuvat johonkin tutkimukseen. Sisällöstä en tietenkään ole varma, sillä tuollaista määrää uutisia ei pysty lukemaan saimaan sällikään, mutta tutkimus on kova sana.

Medialukutaidon näkökulmasta tutkimus-sanana on varmasti yksi eniten väärinkäytetty sana suomen kielessä. Tutkimus, selvitys, kysely, gallup, mittaus, tieteellinen tutkimus, mielipidemittaus, tai mitä niitä nyt onkaan ymmärtämättä mitä ne käytännössä tarkoittavat. Ja tuskin ymmärtävät käyttäjät itsekään.

Vähän niin kuin ennen vuodenvaihdetta media esitteli bulgarialaismummo Baba Vangan ennusteet vuodelle 2020: hän povaa tälle vuodelle vedenpaisumusta, Putinin murhayritystä ja Trumpin kuuroutumista.

Edellisessä blogissani nostin esiin tapauksen, missä tutkimusväitteillä virallisessa terveydenhoidossa ei ole mitään perää.  Ben Furmanin omalla palstallaan julkaisema ihmettely - Duodecimin Masennuksen Käypä hoito-suosituksesta.

Furman tarkisti viitteet. Löysin netistä kaikki kymmenen artikkelia ja luki huolella jokaisen artikkelin yhteenvedon ja johtopäätökset. Yllätyksekseni jouduin toteamaan, että yksikään näistä kymmenestä artikkelista ei puhunut väitteen puolesta, jotkut eivät liittyneet aiheeseen mitenkään ja jotkut puhuivat vastakkaista kieltä.

Juuri julkaistu Ylen puolueiden kannatusmittaus ja sen tulkinta ei saa myöskään kovinkaan korkeita pisteitä.

Journalistikonkari Antti-Pekka Pietilä kommentoi mittausta osuvasti. Ennen kuin kukaan repii pelihousujaan tai vetää voitonlippua salkoon, kannattaa perehtyä Ylen puolueiden kannatusmittauksen taustatietoihin.

”Joulun ja uuden vuoden juhlakauden vuoksi mittausta varten haastateltujen määrä oli tällä kertaa tavallista pienempi, alle 1500 henkilöä, joten myös mittauksen virhemarginaali on tavanomaista leveämpi eli suurimpien puolueiden lukemissa +/-2,5 prosenttiyksikköä, kuvailee Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja kannatusmuutoksia.

Näin ollen demarien, keskustan, kokoomuksen ja vihreiden kannatuksen muutokset ovat virhemarginaalin sisällä. Kansalaisten todellisen tiedonsaannin turvaamiseksi olisi toivottavaa, että mediat huomioisivat mittauksen taustatiedot omissa kommenteissaan.

Niin sanottuja tutkimuksia voidaan pitää arveluttavina keppihevosina, kun jätetään tarkemmat tulkinnat tekemättä ja rakennetaan viestit vain tutkimus-sanan varaan. Kuulostaahan se niin luotettavalta, kun on oikein tutkittu.

Jopa tieteellisissä tutkimuksissa on vaaransa. Tutkimuksia tehdään niin tolkuttoman pienistä yksityiskohdista. Tutkimus sinänsä voi olla ihan tarkka ja relevantti yksityiskohta, mutta kukaan ei tiedä eikä ota vastuuta siitä, kuinka se vaikuttaa kokonaisuuteen.

Tämä tulee esiin jatkuvasti terveyttä, hyvinvointia ja ravitsemusta käsittelevissä tutkimuksissa. Elävä olento ei koskaan ole yhden yksittäisen asian varassa, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on suunnittelemassa tutkitun tiedon teema vuotta. Ei voi muuta kun toivottaa teemavuodella 2021 mitä parhainta menestystä tässä valemaailmassa.

Teemavuosi 2021 kutsuu kaikkia mukaan tutustumaan hyvien tietolähteiden monipuolisuuteen aina tutkimustiedosta ja tilastoista erilaisiin selvityksiin ja analyyseihin asti sekä hyödyntämään tietoa omassa toiminnassaan ja kiinnostuksensa mukaan.

Tutkittua tietoa, sen näkyvyyttä ja hyödynnettävyyttä edistetään monin eri tavoin.

Ei muuta kuin kaikkea menestystä totuudessa pysymiseksi.

 

 

 

Miksi pitää hymyillä vaikka olisi paskat housuissa

Lauantai 7.12.2019 klo 10.16 - Kauko Niemi

Viime päivinä on jouduttu tulkitsemaan monellakin taholla varsin epämääräistä viestintää, kehon kieltä ja arvioimaan viestien uskottavuutta ja luotettavuutta.

Keskeisin henkilö tällä hetkellä tietysti on ollut pääministeri Antti Rinne ja hänen ympärillään koko hallitus ja erityisesti Keskustapuolueen suhmurointi.

Painotan ettei minulla ole mitään puoluepoliittista tarkoitusperää, koska en ole millään tavalla sitoutunut poliittisesti mihinkään suuntaan. Omat päätökseni olen tehnyt aina asioiden pohjalta en puolueen tai henkilön kannatuksen pohjalta. Ja otan tähän viestintäpohdinnalliseen ajatteluun myös muita tahoja.

Antti Rinteen kohdalla viestintä on aina ollut tavattoman epämääräistä ja vaikeasti ymmärrettävaä ja vähemmän kiinnostavaa. Viestintää, joka jättää miettimään, jos ylipäätään jaksaa – usein miten ei – kuinka asia pitäisi tulkita ja onko se totta.

Viime tammikuussa monen koukeron ja pihtailun jälkeen selvisi, ettei Rinteellä ollutkaan van pelkkää flunssaa. Siinä vaiheessa luottamuspeli oli jo hävitty. Sellaista oliota ei maapallolla olekaan, joka kahden kuukauden kuluttua pystyy ilmoittamaan olevansa täysin terve ja ottamaan vastaa puolueen puheenjohtajuuden lisäksi pääministeriyden.

Rinne pystyi, mutta kuka sellaiseen oikeasti uskoo. Samaan aikaan televisiossa esiintyy kalpea ja erittäin väsyneen näköinen mies. Se mitä todellisuudessa tapahtuu ja mitä poliittisissa kulisseissa tapahtuu, selviää sitten joskus, jos avoin, luotettava ja johdonmukainen viestintä pääsee esiin.

Pääministeri Rinteen viestejä sekoitti myös se ymmärtämättömyys, ettei pääministeri voi ajatella ääneen. Tässä maailmassa usein on tärkeämpää se kuka sanoo kuin mitä sanoo. Kun rivipolitiikko aukaisee suunsa niin se on joku viesti. Pääministerin viesti on itseasiassa aina jo teko.

Ylen juuri tekemän kyselyn mukaan suomlaisista enemmistö ajattelee, että hallituskriisi ja siitä seurannut ero ovat Rinteen oma syy.

Kun pysytään politiikan viestinnän parissa ja katsotaan juuri ilmestyneitä Ylen mittaustuloksia, niin miksi Jussi Halla-aho vetää rakoa muihin. Halla-aholla on hyvin opetellut läksyt hallussa. Siinä missä Petteri Orpo räksyttää kaiken aikaa ja huutelee väliin, Halla-aho on vakuuttavasti hiljaa ja vastaa sivistyneesti, kun kysytään. Moneen se tekee vaikutuksen, vaikka juuri nyt olisikin eri mieltä itse asiasta. Huomenna gallupeissa ja äänestyksissä astuu esiin mielikuva asiansa osaavasta henkilöstä. Niin mikähän se asia oikein olikaan?

Ulkoinen esiintyminen luo viestille kehyksen. Jos kehys on tehty jotakin tiettyä yksittäistä asiaa varten, sitä on harvinaisen työlästä näytellä koko loppuelämän uskottavasti yötä päivää. Siksi kannattaakin muodostaa luonnollinen kehys, jota ei tarvitse näytellä, vaan se muodostuu sisäsyntyisesti tilanteen ja tunteiden mukaan aitona voimana itse asialle.

Hyppään ajankohtaiseen viihdemaailmaan. Miksi Antti Tuisku myi stadionin täyteen puolessa tunnissa ja toinen kattauskin on täyttymässä hyvää vauhtia.

Tuiskua en sinänsä tunne enkä hänen musiikkiaan juurikaan tunne, mutta nyt stadionkeikan promootio haastattelut antoivat rehellisen ja vilpittömän kehyksen hänen toiminnastaan. ”Kyllä mie tosissani pelkäsin tätä päätöstä.”

Saara Aaltoa pidän lauluteknisesti parempana artistina ja häntä olen kahdesti kuullut ihan livenä. Minulle Saara ei ole mitenkään ulkoisesti vakuuttava. Sama hymy, opeteltu tai aito, tilanteesta riippumatta. Kellään ihmisellä esiintymisessä tai haastatteluissa ei voi aina olla sisällöstä ja tilanteesta riippumatta täydellistä. Se ei ole uskottavaa.

Itsellänikin on ihan käytännön kokemusta yli 20 vuotta kuorosta. Kuoro jos mikä on vaikea instrumentti, kun muutaman kymmenen henkilön pitäisi välittää yhtenäistä viestiä ulkoisella olemuksellaan ja omalla stemmallaan ja laulun sanomalla.

Kait kuorojen yleisin visuaalinen ohje onkin, että pitää hymyillä ja olla iloisen näköinen. Hymyillä vaikka olisi paskat housuissa.

Itse mietin monesti mikä olisi lopputulos, jos kuoro rakentaisi selkeän mielikuvatarinan laulusta ja jokainen sisäistäisi sen vaikka yhteisessä työpajassa. Tarkka yhteinen mielikuva millaisesta punatukkaisesta tytöstä me oikein lauletaan. Varmasti välittyisi yhtenäisempi kehys laulettavalle viestille.

Jokainen henkilökohtaisesti esitetty viesti saa aina kehyksensä haluisitpa sitä tai et. Somessa kehys rakentuu jopa tietämättäsi siitä millaisia päivityksiä teet ja millaisista päivityksistä tykkäät niin kutsuttu henkilökohtainen algoritmisi.

 

 Lue myös

Elämää ei voi näytellä

Väärin käytetty sana

Sunnuntai 1.12.2019 klo 9.39 - Kauko Niemi

Kukahan on keksinyt sanan vaihtoehtohoito. Sanan merkityksen ajaminen yleiskielen sanaksi terveysmarkkinoilla on taustalla oltava rahanhimoinen lääketeollisuus tai mustasukkainen lääkärikunta.

Mietitäänpä mitä vaihtoehto oikeasti tarkoittaa. Viralliset lähteet sanovat, että vaihtoehto on valittavana oleva mahdollisuus, ehdotus tms, joista yhden valitseminen sulkee pois kaikki toiset.

Vaihtoehdoton hoito ei tule sanan varsinaisessa merkityksessä koskaan onnistumaan. Kirjaimellisesti voisi asian nähdä vaikka niin, että joudut sairaalaan, lääkärin ja hänen lääkkeensä hoidettavaksi, niin tämän valinnan lisäksi ei ole muita vaihtoehtoja.

Omaiset ja ystävät eivät saa tulla sinua katsomaan ja paijaamaan, koska se olisi vaihtoehtoista hoitoa, jopa puoskarointia. Etenkin jos mukana kulkisi jotain hyvänmielen herkkuja.

Toki esimerkkini on liioiteltu, mutta niin ovat liioiteltuja suurin osa niistä kummallisista arvosteluista, joilla vaihtoehtohoito ammutaan alas, vaikka kyseessä ovatkin täydentävät hoidot.

Oikea ja luonnollinen marssijärjestys olisi vielä se, että lääkärit tapauksesta riippuen aloittaisivat hoidot luonnonmukaisilla menetelmillä, joita sitten täydennetään lääkkeillä vasta tarvittaessa. Toki jokainen ymmärtää, että katkennut jalka pitää operoida heti.

Virossa ja Keski-Euroopassa lääkereillä on koulutus ja tietämys niin sanotuista luontaistuotteista ja hyödyntävät sitä myös kokonaisvaltaisessa, vaihtoehdottomassa ajattelussaan.

Asennevammasta kertoo sekin, että työn alla olevaa lakia täydentävistä hoidoista kutsutaan jo nyt puoskarilaiksi. Jossakin vaiheessa sitten tiedämme mikä on terveyden vaalimista ja ylläpitoa, ihmisen luonnonmukaisten toimintojen vahvistamista, täydentävää hoitoa ja mikä sitten puoskarointia. Puoskarointi sanalla on erittäin paha arvolataus. Minulle puoskarointi ja raiskaus ovat arvolataukseltaan kuta kuinkin samanlaisia.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Viime viikolla ilmestyi uusi kirja. Pauliina Arvan Täydentävät hoidot tuo kaivattuja näkökulmia kiisteltyyn aiheeseen.

Kirjoittaja analysoi julkisuudessa näyttäytyvää ristiriitaa ja vastakkainasettelua täydentävän ja virallisen hoitamisen välillä. Hän pohtii mahdollisuutta, että vastakkainasettelu olisi keinotekoinen, sillä suomalaiset käyttävät luontevasti molempia. He eivät yleensä käytä vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä vaihtoehtona virallisen terveydenhuollon palveluille, vaan täydennyksenä ja lisänä.

Moniäänisyys ja uudet näkökulmat auttavat avoimeen dialogiin erilaisia hoitofilosofioita edustavien ryhmien kesken, mikä hyödyttää kansalaisia, lääkäreitä, hoitajia, terapeutteja ja muita sote-alan ammattilaisia.

Yliopistot ovat myös heräämässä. Helsingin, Tampereen ja Turun yliopiston sekä Yhdistävä Lääketiede ry järjestävät tammikuussa alan ammattilaisille seminaarin.

Seminaarissa esitellään suomalaista täydentävien hoitojen tutkimusta, näiden hoitomuotojen roolia ja merkitystä ihmisten arjessa sekä täydentävien hoitojen sääntelyä Pohjoismaissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö kertoo suunnitelmistaan täydentävistä hoidoista ja eri vaikuttajaryhmät esittävät näkemyksiään niistä.

Itse olen vuosien mittaan painottanut aina, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Poliittisessa retoriikassa tätä käytetään menestyksekkäästi hyväksi. Lääketieteessä missä ihmisiä pelotellaan sairauksilla jopa kuolemalla, uppoaa helposti mikä sana tahansa, jolle rakennetaan tietoisesti vääristynyt merkitys.

Ja tähän loppuun huikean hieno suora lainaus Juha Hurmeen, sanojen mestarin, kolumnista Ylen sivuilla

Sanat ovat fyysisiä esineitä, limaisen lihan tuottamia ääniaaltoja tai näiden äännähdysten taltiointia tuhansia vuosia vanhoilla, sopimusvaraisilla merkeillä jollekin alustalle. Siksi sanoja pitää koko ajan tarkistaa, koska ne muiden fyysisten esineiden tavoin mädäntyvät, lahoavat, hukkuvat hälyyn, turpoavat sateessa, ruostuvat, homehtuvat, tylsyvät, keräävät pölyä ja vanhentuvat käyttökelvottomiksi.

 

Suomenkielen sanakirja:

Vaihtoehto - Kukin valittavana oleva mahdollisuus, ehdotus tms., joista yhden valitseminen sulkee pois toiset

valinnan mahdollisuus.

Esimerkiksi: Monivalintatehtävän vaihtoehdot. Oikea, väärä, ainoa vaihtoehto. Harkita useaa vaihtoehtoa. Asunnonvälittäjä tarjosi, esitti minulle pari(a)kin vaihtoehtoa valittavaksi. On olemassa toinenkin vaihtoehto ratkaisuksi. Valita kahden vaihtoehdon välillä. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alistua, alistuminen. Oli suostuttava, vaihtoehto(j)a ei ollut.

 

Hyväksymisen ja ymmärtämisen rajat tiukoilla

Lauantai 23.11.2019 klo 10.08 - Kauko Niemi

Oma suhtautumiseni asioihin tietenkin ratkaisee kaiken, kuinka vakavasti asioihin suhtautuu. Juuri tarkastetun väitöskirjan mukaan pessimisti ei pety vaan kuolee.

Tietenkin asioiden ja tapahtumien luonne sävyttää tilanteita arvopohjaisesti. Omaa arvomaailmaa lähellä olevia asioita käsittelee päässään luonnollisesti suuremmalla tunteella kuin itselle arvottomia asioita.

Monista asioista selviää pienin vaurioin, kun sivuuttaa ja unohtaa koko homman. Siinä lajissa olen vuosien saatossa ollut aika mestari ja ymmärtänyt muuttaa suhtautumistani omaksi ja muiden onneksi.

Nyt on pakko tunnustaa, ettei aina onnistu. Tällä hetkellä on ainakin kolme ihmistä, joiden tekemisiin, sanomisiin ja mielipiteisiin tartun mielessäni aivan liian suurella intesiteetillä. Enkä tunnu pääsevän kovinkaan helpolla yli.

Donald Trump, Päivi Räsänen ja Juhani Knuuti.

Donald Trump, kuitenkin suurvallan presidentti, on kuin 12-vuotias, joka on päästetty lennonjohtotorniin painelemaan nappuloita. Näin luonnehtii Yhdysvaltain hallinnon sisäpiiriläinen. Koneet menevät kentällä sikin sokin ja osa koneista yrittää kuumeisesti päästä pois kentältä.

Trumpin kohdalla olen jo täysin menettänyt toivoni tuohon ihmiseen ja siitä seuraa, etten oikein siedä yhdysvaltalaisia ja heidän systeemejään. Sillä kaiken järjen mukaan Trump olisi pitänyt pystyä erottamaan tehtävästään.

Jos niin suuri osa kansasta hyväksyy Trumpin jatkavan, niin asenneilmasto tuossa valtakunnassa ei saa hyväksyntää minun päässäni. En kuitenkaan ole täysin ummikko amerikkalaiselle menolle. Olenhan ollut töissä 17,5 vuotta amerikkalaisissa organisaatioissa ja tiedän ja tunnen jonkin verran heidän ajatusmaailmaansa.

So what? En haluasi ainakaan toistaiseksi matkustaa Yhdysvaltoihin, koska en tuntisi oloani siellä kotoisaksi enkä turvalliseksi. Matkustamisen Unkariin ja Puolaan jätän sovinnolla väliin samoista syistä.

Entäs sitten lahkolainen Päivi Räsänen. Yksikään mormoni ja jehovalainen ei onnistuisi saamaan ääntään läpi ikään kuin evlut kirkon päällepäsmärinä, niin kuin Räsänen on onnistunut hämäämään sekä mediaa että ihmisiä. Vastuutonta toimintaa niin sanotulta uskovaiselta ihmiseltä.

Jokainen saa uskoa ihan mihin tahansa ottamatta oikeutta omiin käsiin. Eikä minulla ole ketunhäntää kainalossa oman vakaumukseni puolesta. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen selventää asiaa monipuolisesti Helsingin Sanomien haastattelussa kuinka lakia tulkitaan.

Toiviainen sanoo, että uskonnonvapauden varjolla ei saa loukata tiettyyn ihmisryhmään kuuluvia.

Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa. Näissä tuntemissamme pyhissä kirjoissa sanotaan, että on ihan oikein tappaa kokonaisia kansoja. Jos lyömme toisia tällaisilla Raamatun tai Koraanin lauseilla, silloin käytämme Toiviaisen mielestä väärin pyhien kirjojen sanaa.

Toivon vilpittömästi että Räsäsen kohdalla tehdään jokaisessa julkaisussa täysin selväksi, että Räsänen edustaa lakia hipoen vain ja ainoastaan omaa itseään.

Lääketieteen maalittajana on onnistunut ihan kohtuullisesti turkulainen Juhani Knuuti. Hän on määritellyt ihan itse lääketieteellisen totuuden, jota ei ole edes tutkimuspohjaisesti olemassakaan.

Lääketiede ja terveys tutkimukset muuttuvat jatkuvasti sekä yleisellä tasolla että etenkin yksilötasolla. Joka päivä löydät useita julkaistuja tutkimuksia, jotka tukevat tai kumoavat entisiä tutkimuksia.

Knuutin luoma ikioma myytti lääketieteellisestä totuudesta on yhtä suurta huijausta kuin ne maalittamiset, joihin Knuuti on ryhtynyt pönkittääkseen omaa mielikuvituksellista asemaansa.

Knuutin kohdalla median tulisi avata silmänsä samoin kuin Räsäsenkin kohdalla. Tehdä roolit selväksi kuka sanoo ja mitä sanoo.

Ehkä olen hätäinen – näillekin kolmelle ärsytykselleni löytynee aikanaan ihan ymmärrettävä ratkaisu.

 

 

 

Pakko on paras opettaja

Sunnuntai 17.11.2019 klo 11.32 - Kauko Niemi

Vaikka suurta muotia ovatkin erilaiset muutoskurssit ja -koulutukset, niin keskiverto ihminen taitaa muuttua ja muuttaa käytöstään vasta pakon edessä.

Kun ihminen on selkä seinää vasten, niin aika yllättäen hänestä löytyy kekseliäisyyttä ja ennen kaikkea rohkeutta tehdä ja kokeilla uutta selvitäkseen tilanteesta. Toki luontainen laiskuus on hyvä lahja, kun osaa sitä oikein käyttää,

Näin sitä maailmaa muutetaan tänään. Olevien ja tulevien Postin lakkoviikkojen aikana loputkin paperipostin käyttäjät miettivät tosissaan mihin niitä paperikirjeitä tarvitaan - no ei välttämättä mihinkään. Suuri osa rohkaistuu ja kokeilee ja jos kokeilu onnistuu, niin muutosvastarinta on murrettu.

Kun suuri määrä kokeilee, osa onnistuu ja muuttaa käytäntöjään pakon edessä.  Tämän jälkeen ei ole töitä sen enempää Postille kuin Postin henkilökunnallekaan.

Mitään suurta digiloikkaa tuskin nytkään tapahtuu muualla kuin iltapäivälehtien otsikoissa. Muutosvirta kuitenkin voimistuu ja joka tapauksessa verkossa asiointi on paljon paljon helpompaa, kun antaa itselleen periksi. Erityisesti jos on periaatteessa nettiasiointia vastaan.

Varma-yhtiön asiakaskysely paljastaa, että kolmannes 80–85-vuotiaista käyttää verkkopalveluita. Sehän tuossa ikäryhmässä jo melkoisen hyvä määrä.

Varma selvitti 80–85-vuotiaiden eläkkeensaajien näkemyksiä asiakaspalvelusta sekä älylaitteiden käytöstä. Tulosten mukaan tämä ikäryhmä on älylaitteiden ja verkkopalveluiden käytössä vahvasti jakautunut ryhmä.

Vastaajista 60 prosenttia ilmoitti, että ei käytä internettiä tai verkkopalveluja, 34 prosenttia käyttää ja 7 prosenttia vastasi, että voisi ajatella käyttävänsä. Naisista 28 prosenttia käyttää tai voisi käyttää verkkopalveluja ja miehistä 41 prosenttia.

Verkkopalveluista erilainen asiointi, kuten laskujen maksaminen nousi merkittävimpänä esille. Siis kukapa haluaisi enää paperilaskuja edes ikäihmisistä.

Toisena vastaajat mainitsivat erilaisia harrastuksia, kuten kirjojen ja lehtien lukeminen tai kuuntelu, musiikin kuuntelu ja pelaaminen. Verkkopalveluita käytetään myös yhteyden pitämiseen läheisiin.

Toisaalta vastauksissa näkyi, että jokin harrastus voi johdattaa aktiiviseksi verkkopalvelujen käyttäjäksi. Kysymyksessä ovat siis yli kasikymppiset.

Totuuden nimissä on sitten niitäkin ihmisiä, joilla ei ole tekniikkaa riittävästi asioiden hoitoon, vaikka melkein puhelimella kuin puhelimella pääsee asioitansa hoitamaan. Kirjastoissa on vapaasti käytettävää tekniikkaa kunhan hoitaa tietoturvan julkisissa laitteissa.

Yksi suurimpia nettiasioinnin pakkokouluttajia tässä lakkotilanteessa on Kela. Ennen Postilakon alkamista Kelan edustaja vakuutteli, että lakon aikainen asiointi heidän kanssaan onnistuu kaikkein parhaiten netin kautta. Puhelinpalvelu tulee ruuhkautumaan ja kaikkia tarvittavia dokumentteja ei ole siirrettävissä. Toimipisteet ovat toki auki ja jonotusajat tavattoman pitkiä.

Tuoreessa digitaalista kyvykkyyttä mitanneessa tutkimuksessa Kelan nettipalvelut kuuluu viiden parhaan julkisen toimijan joukkoon.

Verohallinto ja Väestörekisterikeskus aloittivat Kansallinen ekoteko -kampanjan Suomi.fi-viestien markkinoimiseksi.

Nyt on hyvä hetki siirtyä sähköiseen viestintään, ne toteavat tiedotteessaan, mutta eivät suinkaan vetoa postilakkoon vaan ympäristöasioihin.

Kun ottaa Suomi.fi-viestit käyttöön marraskuun loppuun mennessä, ensi vuoden verokortti ei enää tule paperipostissa kotiin vaan verokortista saa ilmoituksen omaan sähköpostiinsa heti, kun se on OmaVero-palvelussa.

Postilakon ehkä suurimman asiointiongelman muodostaa terveydenhuolto, jonka nettipalvelut toimivat vain osittain. Itse käytän Kantaa varsin joustavasti. Kaikki varaukset terveyskeskukseen hoituu hyvin. Samoin kun erilaiset konsultaatiokyselyt ja tarkistukset. Mutta sitten kun siirrytään HUS:n palveluiden pariin, niin samalla siirrytään paperipostiin, vaikka monet paperilla olevat asiat näkyvät aikanaan Kannassakin.

Digiaikaan siirtyminen tulee kiihtymään myös median kautta. Useat näköislehdet ovat nyt luettavissa vapaasti. Tosin näköislehti on vain digiaikaan siirtymisen totutteluvaihe paperin välttämiseksi.

Ennustajaksi en rupea, mutta uskon tuhansien, jopa kymmenientuhansien saavan potkua tästä lakosta ja löytävän itsensä digimaailmasta.

Koira on fiksumpi kuin insinööri, muttei silti saa virallista asemaa

Perjantai 8.11.2019 klo 14.40 - Kauko Niemi

Tutkijat ovat hyvin kiinnostuneita muun muassa kipukoirista. Tutkimuksissa on selvinnyt, että koira tunnistaa hajun vain kymmenen hajumolekyylin perusteella. Tarkimmatkin insinöörin kehittämät laitteet tarvitsevat tunnistamiseen yli miljardi molekyyliä.

Taas on se aika vuodesta, kun liki parisenkymmenlle hauvelille myönnetään sankarikoiran arvonimi.

Kennelliitto myöntää Sankarikoira-arvoja koirille, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut. Koira voi saada Kennelliiton kunniamaininnan myös muista sankariteoista.

Nämä sankarit astuvat estradille joulukuun alussa. Todennäköisesti heistä ei kovinkaan moni tiedä miksi pitää kävellä salamavalojen räiskeessä. Ehkä joku saa herkkupalan palkkioksi.

Joka tapauksessa he ovat olleet aloitteentekijöinä onnettomuuksien etkoilla ja pelastaneet reilun 20 ihmisen hengen. Fakta on kuitenkin se, ettei heillä kellään ole tästä kunniasta huolimatta virallista asemaa.

Sitten kun itse epäilen sisäilmaongelmien johtuvan kosteuden synnyttämästä homeesta, en ala hajottamaan koko huushollia vaikka se vakuutusyhtiölle sopisikin paremmin kuin rajaaminen tietylle alueelle.

Tämän rajauksen tekee homekoira paremmin kuin yksikään insinöörin kehittämä mittari. Tässäkään tapauksessa koiralla ei ole virallista asemaa ongelmakohdan määrittelyssä.

Ehkä kaikkein virallisin ja tunnustetuin asema koiralla on opaskoiraroolissa. Suomessa on tällä hetkellä noin 200 opaskoiraa auttamassa näkövammaisten elämää. Opaskoirat koulutetaan Opaskoirakoulussa. Tällä hetkellä koirajono on noin puolisen vuotta.

Poliisi ja Tulli eivät tulisi toimeen päivääkään ilman koiraa. Tullilla on huumekoirien lisäksi ruokakoiria ja rahakoiria. Monen rattijuopon karkumatka metsään kiven taakse poliisia piiloon on naurettavaa. Koiralle se on helppo nakki, kun se jäljittää muutamassa minuutissa piiloutujan.

Tullin koiratoiminta täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Tulli koulutti ja otti käyttöön ensimmäiset neljä huumausainekoiraa vuonna 1969. Ne saivat heti runsaasti tehtävää, sillä huumausaineiden tuonti oli tuolloin kasvussa. Koirien määrä kasvoi tämän jälkeen. Tällä hetkellä koiria on Tullilla noin 50.

Suomen poliisilla on näitä kuonotyöskentelijöitä noin 260, jotka ovat 210 koiranohjaajan hallussa. Poliisilla on sekä partiokoiria että erikoiskoiria.

Partiokoirat ovat monikäyttökoiria: ne saavat koulutuksen hallittavuuteen, voimankäyttöön, jäljestämiseen, henkilöetsintään sekä esine- ja rikospaikkaetsintään. Erikoiskoirista tuoreinta ajatusta edustaa rahakoirat. Ne on opetettu tunnistamaan setelien hajun, ja ne etsivät rahakätköjä rakennuksista ja maastosta.

Pahimmin vastakkain iskevät insinöörit ja koirat terveydenhuollossa. Terveydenhuollossa koira pystyy moniin sellaisiin asioihin, joihin mikään mittari ei kykene.

Koira pystyy reagoimaan diabetes-potilaan tilaan, kun verensokerin arvot heittelevät liikaa. Yhtään ihmisen keksimää mittaria ei ole olemassa, joka pystyisi tulkitsemaan onko ihmisellä syöpää. Koira pystyy siihenkin.

Varsin mielenkiintoinen tapaus missä koira haistaa ihmisen kehosta kivusta kieliviä välittäjäaineita – kipukoira on kroonisen kivun kanssa elävälle todellinen hengenpelastaja.

Vantaalla koira oppi nopeasti, ja kävi ilmi, että se tunnistaa tulevan kivun hajun perusteella. Koulutuksen jatkuessa kipukohtausta ennakoivat varoitukset alkoivat tulla yhä aikaisemmin.

Kipukohtaus on koirillekin hyvin stressaava tilanne, ja ne tekevät kaikkensa, että sitä ei tulisi. Kun koirat haistavat kivun, ne varoittavat, kunnes tapahtuu riittävästi kivun estämiseksi.

Välillä koiralle riittää pelkkä asennon korjaaminen. Toisinaan tarvitaan lämpötyynyä tai kipulääkettä. Kivun ennakoitavuuden ansiosta lääkkeiden käyttö on vähentynyt.

Kun koira varoittaa kivun tulosta, lääkkeitä ei tarvitse enää syödä varmuuden vuoksi.

Koirien hajuaistin hyödyntämisessä vain mielikuvitus ja asenne ovat rajana.

 

 

 

 

Tutkitaanko nyt varmasti oikeaa asiaa

Sunnuntai 3.11.2019 klo 11.08 - Kauko Niemi

Suomessa on alkamassa suurtutkimus, jossa osalle väestöä annetaan nelinkertainen annos influenssarokotetta.

Tutkimukseen on kutsuttu kymmeniä tuhansia yli 65-vuotiaita. Juuri tässä ikäryhmässä tavallisen influenssarokotteen teho on huonompi kuin muilla. Mutta miksi?

Kun ikää karttuu, ihmisen immuunijärjestelmä pikku hiljaa heikentyy, näytti ihminen olevan kuinka hyvässä kunnossa tahansa.

Terveydenhoito kun ei selvitä perimmäisiä syitä, vaan lievittää vain oireita kemialla. Jokainen pilleri ja piikki kun takuuvarmasti muuttaa ihmisen luontaista immuniteettia tavalla tai toisella, joko hyvään tai huonoon suuntaan. Yli 65 vuotiaat kun ovat pillereiden suurkuluttajia. Mikä onkaan todellinen syy immuniteetin heikkenemiseen.

Immuunijärjestelmän heikkeneminen on tärkeä syy sille, että kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvan influenssarokotteen teho on yleensä huonompi vanhemmissa ikäryhmissä kuin nuoremmissa.

Influenssarokotteen teho ei aina näytä riittävän potkaisemaan hereille niitä mekanismeja, jotka kykenisivät kyllin vastustamaan influenssaviruksia.

Viranomaisten looginen kysymys onkin, saataisiinko isommalla annoksella aikaan entistä parempi teho.

Juuri tätä nyt selvitetään Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tutkimuksessa.

Näin siis ajattelee THL kaikessa kemiallisessa yliviisaudessaan. Minusta suurtutkimus pitäisi kohdistaa siihen miksi yli 65 vuotiaiden immuunijärjestelmä heikkenee ja mikä osuus siihen on ylilääkityksellä.

Tällä ihmettelylläni en missään tapauksessa sano, etteikö lääkkeitä tai rokotteita pitäisi koskaan käyttää. En ole absolutisti tässäkään asiassa.

Hiljattain muiden muassa julkaistiin arvovaltaisessa tiedelehdessä tutkimus, jossa todettiin, että suoliston mikrobiston koostumus vaikuttaa influenssarokotuksen tehoon.

Juuri alkaneet influenssarokotukset jakavat taas rajusti kansaa puolesta ja vastaan. Tuollainen ihmiskokeilu niin sanotulla riskiryhmällä tuntuu mielestäni tosi arvelluttavalta. Kyseessä on ryhmä, joka käyttää kemiaa muutoinkin ja luontainen immuunijärjestelmä on keinotekoisesti sotkettu. Ja onko ruoka riittävän monipuolista rakentamaan suotuisaa immuniteettia.

Olen jo aiemminkin kertonut oman tarinani, kuinka vuosia sitten influenssa rokotuksen jälkeen sairastin kolmasti pitkät kahden viikon rupeamat. Sen jälkeen lopetin piikit ja kaikki muutkin turhan buranat. Nyt olen ollut yhdeksän vuotta ilman influenssaa tai flunssaa. Ja kuulun kuitenkin ikäni puolesta siihen niin sanottuun riskiryhmään.

Jos tänä talvena saan oireilevan influenssan, niin tiedän melko varmasti syynkin. Olen syönyt syksyn aikana yhden antibioottikuurin, joka on tappanut sekä hyvät että huonot bakteerini. Olen suostunut ottamaan myös toisen lääkekuurin, joka itsessään jo nosti muutamaksi päiväksi lievän kuumeen.

Facebook-ryhmässä Puskaradio Helsinki Marko Lehtomäki kysäisi – kuinka moni ottaa influenssarokotteen?  Kysymykseen on kommentoitu tätä kirjoitettaessa 693 kertaa laidasta laitaan.

Jakautuminen on kokolailla jyrkkää, jopa kirosanoilla höystettyä niin kuin rokotusasioissa yleensä. Kahdessa kommentissa kerrotaan, kuinka vanhus kuoli muutaman päivän jälkeen rokotuksesta. Erittäin paljon kommentteja, kuinka työn puolesta on pakko ottaa piikki. Joitakin minun kohtalotovereita, jolla piikittämisen lopetus on tuonut terveitä talvia. Ja melko suuri määrä niitä, jotka ilman muuta ottavat rokotteen ja ovat pysyneet sen takia terveinä.

Totuutta ei tietenkään tiedä kukaan, eikä yleistä totuuttaa ole tässä asiassa olemassakaan. Lähtökohtaisesti luonto on kuitenkin aina vikkelämpi muuntautumaan kuin mihin ihminen kaikkivoipaisella viisaudellaan pystyy ja ehtii. Samaan tavoitteeseen tähtää myös se, että kaikilla tavoilla pyrittäisiin vahvistamaan ihmisen luontaista immuniteettia mieluummin kuin useilla eri aineilla sotkemaan sitä ja ymmärtämättä eri lääkkeiden ristikkäisvaikutuksia.

Potilasturvalain mukaan jokainen oikeustoimikelpoinen suomalainen on vastuussa omasta terveydestään, eikä rokottamisesta tai sen väliin jättämisestä pitäisi ketään syyllistää saati pakottaa siihen.

 

 

 

 

Numeroiden merkitys lipsuu ja merkitystä lipsutellaan

Sunnuntai 27.10.2019 klo 10.03 - Kauko Niemi

Nyt kun elämme tätä totuuden jälkeistä maailmaa, niin numeroidenkin merkitys saa uusia piirteitä. Numeroitahan totuttu pitämään tietona totuudesta jopa tarkasta sellaisesta.

Matematiikkakin koulussa kasvatti meitä luottamaan numeroihin. Tietyn kaavan mukaan numerot muodostivat yhden ainoan ja oikean lopputuloksen.

Erinomainen esimerkki tuolta politiikan kentältä -  on väitetty, että mitoitus ei tule heti voimaan, vaan vasta vuonna 2023. Tämä ei pidä paikkansa. Sitova mitoitus tulisi voimaan 1.8.2020 alkaen, jolloin henkilöstömitoitus olisi vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohti. Silloin henkilöstömitoitukseen laskettaisiin vain välitöntä asiakastyötä tekevät. Tämähän tietty oli pätkä sotekeskustelua.

0,7 on tarkka luku, mutta mitä se oikeastaan merkitsee eri yhteyksissä. Eivät taida tietää poliitikot itsekään, vaikka numeroa 0,7 on pyöritetty useampi vuosi mennen tullen.

Numeroiden inflaatio totuudenjälkeisessä maailmassa korostuu tutkimuksissa. Kuka tahansa laukoo ja missä yhteydessä tahansa pilkun tarkkoja tutkimustietoja, vaikka asiaa olisi kyselty muutamalta ihmiseltä saunan takana.

Ainakin median olisi syytä harkita varsin tarkkaan, milloin puhutaan ja kirjoitetaan tutkimustiedosta, milloin kyselystä tai milloin jonkun kuplan mielipiteistä.

Sellaisia tutkimustuloksia ei ole olemassakaan, etteikö niitä somessa pystyttäisi selkein argumentein kumoamaan ainakin viiteen kertaan. Some löytää maailmalta myös tutkimuksia, joissa ei sattumoisin uusimmasta tiedosta ole halaistua sanaa ja taas on täysi älämölö päällä.

Kukaan vaan ei huomaa, että somessa pyörivä tutkimus on 12,5 vuotta vanha ja paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa. Tieteellisen tutkimuksen perusajatus kun on, että se korjaa itse itseään. Lopullista totuutta kun ei kukaan tiedä. Sen enempää ilmastomuutoksesta kuin erilaisten ruokien vaikutuksesta ihmisen terveyteen. Huomenna kaikki on toisin. Ei niitä pitäisi ilmaista ainoina oikeina totuuksina.

Kokonaan oma juttunsa ovat ne tilanteet, joissa numeroilla narrataan ja tietoisesti luodaan omiin intresseihin sopivaa viestiä.

Ihminen on luonteeltaan laiska ja harva edes viitsii vaivautua tarkistamaan numeroiden oikeellisuutta ja siinä on propagandistin sauma ajaa omaa asiaansa.

Lievimmillään ja yleisimmillään mielikuvaa rakennetaan ilmoittamalla vain suuruusluokkia.

”Valtavassa mielenosoituksessa oli todella vihaisia naisia ennen näkemätön määrä. Koko monisatapäisestä joukosta liki puolet oli jatkuvasti voimistuva naisten osuus. Näin voidaan maalailla, kun mielenosoituksessa oli 430 ihmistä, joista 108 oli naisia. Siis naisia oli edelleen vain neljännes. Mielikuva kertoi muuta.

Viimepäivien kohut Veikkauksen ympärillä on ollut melkoista numeroiden pyörittelyä ja numeroilla valehtelua. Jopa niin, etteivät edes poliitikot uskaltaneet suutansa aukaista ja päästää sammakoita suustaan.

Jos Veikkauksella on varaa ilmoittaa liikevaihdokseen 3 miljardia euroa, vaikka se Ylen kaivamien tietojen mukaan on 13 miljardia, ei kyseessä ole vahinko, vaan tahallinen numeroilla hämääminen. Veikkauksesta kuulemme vielä monta numeroversiota ja toivottavasti poliisikin kuulee jossakin vaiheessa ne liki todelliset numerot.

Numeroilla hämääminen ja numeroiden virittely on paitsi tehokasta ihmisten hämäämistä ja omien intressien ajamista, niin toimenpiteillä on valtava taloudellinen merkitys. Edelleenkin numeroiden pohjalta tapahtuu sekä verojen keruu että verojen kierto ja moni muukin virallinen toimenpide niin pitkälle kuin lait sallivat.

Terve epäilys numeroita kohtaa on asiallista siinä missä epäilee ylipäätään valeuutisia.

 

 

 

 

 

 

 

Kauppakeskus ilman suuria ketjuja

Keskiviikko 16.10.2019 klo 11.45 - Kauko Niemi

Kukahan perustaisi sellaisen kauppakeskuksen, missä ei olisi yhtään maukkahenkkaa tai yhtään muutakaan ketjukauppaa, missä kaikki tuotteet ovat millilleen samassa järjestyksessä joka ikisessä myymälässä.

Edes lennokkain mielikuvitukseni ei riitä ymmärtämään miten pääkaupunkiseudun kauppakeskukset pystyvät pärjäämään tulevina vuosina, kun minäkin vanha nörtti ostan ruokaa lukuunottamatta 80 prosenttisesti kaiken nettikaupoista.

Kauppakeskuksista piti yhdessä vaiheessa tulla elämyskeskuksia. Kampin keskuksen rullaportaiden päädyistä ajettiin elämyksellistä elämää viettävät nuoret pois.

Pian tulitiin toisiin ajatukseen ja paikalle roudattiin sohvia, jotta ihmiset viihtyisivät siellä. Sohvakausi kesti vajaa vuoden ja nyt taas vartijat hätistelevät joutilaita ja ilman isoa ostoskassia olet pihalle.

Espoon Niittykummussa sijaitsevassa kauppakeskus Niityssä alku oli kivikkoinen, eikä kahden vuoden jälkeenkään tilanne ole täysin normaali.

Toissa kesänä Niityssä aloittaneista 15 pienliikkeestä joka kolmas on lopettanut toimintansa, eikä tyhjiin liiketiloihin ole löytynyt vielä uusia vuokralaisia.

Uteliaana ihmisenä kävin Redissä ja en nyt heti keksi ainuttakaan syytä mennä sinne uudestaan. Varmasti menen myös huomenna avautuvaan Triplaan – anteeksi Mall of Triplaan. Number of stores and services: 250 - kerrotaan nettisivuilla.

Liikemies Toivo Sukarin päässä pyörii myös jotakin. Hän aikoo tulevaisuudessa omistaa kauppakeskuksista vain Lempäälän Ideaparkin. Oulun Ritaharjussa sijaitsevan Ideaparkin hän myi kahdelle kiinteistösijoitusyhtiölle kesäkuussa 2016 ja marraskuussa avattava Seinäjoen Ideapark myydään heti kun sopiva ostaja löytyy.

Ehkä Sukari on vieraillut Vesa Keskisen valtakunnassa keskellä ei mitään Tuurissa. Ja ainakin julkisuuskuvaa rakennetaan naisten kautta molemmissa tapauksissa.

Kukahan perustaisi sellaisen kauppakeskuksen joiden kauppiailla ei olisi alueella muita kauppoja. Siis vanha kunnon kauppahalliajattelu laajennettuna. Sieltä voisi tehdä löytöjä ja sitten ne vakiotavarat joita tarvitsee löytyvät netistä.

Kampin keskuksella olisi nyt hyvä sauma muokata koko keskusta. Siellä koko neljännen kerroksen valloittaa marraskuun alussa japanilainen Muji. Heillä on varmasti tuotteita, joita et voi ostaa mistään muualta Suomessa.

Nyt vain etsimään muita vastaavia ja häätämään ulos kauppoja, joita löytyy ainakin viisi viiden minuutin metromatkan päästä.

No olen aiemminkin tietty ollut väärässä, kun minulla ei ole ollut syvällistä tietoa sen enempää Yhdysvaltain hallinnosta kuin kauppakeskusten manageeraamisestakaan. 

Veikkaukseni oli näet että Donald Trumpin kausi kestää vuoden ja kahdeksan kuukautta. Ja nyt veikkaan, että isoja tiloja vapautuu viiden vuoden sisällä. Ehkä Tripla ei kuitenkaan ole niiden joukossa.

Älä mahdu muottiin

Sunnuntai 13.10.2019 klo 11.57 - Kauko Niemi

Viime aikoina olen törmmännyt jatkuvasti tilanteisiin, missä ulkoiset paineet ja nimenomaan ulkonäköpaineet eivät ole missään suhteessa todellisuuden ja totuuden kanssa, saati helpottaisi kenenkään elämää.

Surkuhupaisaa, oikeastaan säälittävää oli esimerkiksi Turun Kirjamessuista kirjoittelu, missä otsikkotasolla kerrottiin kuinka messujen ohjelmajohtaja Jenni Haukio oli pukeutunut syksyn muotiväreihin. Mitä tekoa pukeutumisella on kirjallisuuden ja Haukion ammatillisen taidon kanssa. Ei yhtään mitään.

Pitkään on puhuttu koulukiusaamisesta. Kuopion koulusurma epäiltyä oli kiusattu koulussa pitkään. Luokkatovereiden lausuntojen mukaan nimenomaan ulkonäön takia. Mistä koululaiset määrittävät ulkonäkökriteerit, ei mistään muualta kuin kotoa opitun näkemyksen kautta.

Turkulainen tutkijaryhmä käsittelee aihetta juuri ilmestyneessä tietokirjassaan Ulkonäköyhteiskunta – ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa. Teos perustuu vuosina 2016–2018 tehtyyn tutkimushankkeeseen.

Tutkijoiden tarkoituksena on ravistella ulkonäön asemaa ja saada ihmiset kaipaamaan muutosta, ennen kuin elämme dystopisessa ulkonäköyhteiskunnassa, jossa ihailtavan ulkonäön saavuttaminen on ihmisen korkein tavoite.

Jo tällä hetkellä tutkijat arvioivat, että keskiverto nainen viettää elämänsä aikana peilin edessä yli vuoden. Sillä tavallako ihminen haluaa merkittävän osan elämästään viettää? Jokin aika sitten radiosta kuulin, kuinka nuori tyttö käyttää 1,5 tuntia aikaa itsensä somistamiseen lähtiessään ulos.

Turkulaistutkijoiden mukaan ulkonäköpaineilla tarkoitetaan, että ulkonäön uskotaan kertovan myös ihmisen sisäisistä ominaisuuksista. No enemmänkin se mielestäni kertoo kuinka ihminen on sisäisesti turhamainen.

Viime viikolla julkistettu tutkimus kertoo, kuinka perheenäitien merkittävin uupumusta lisäävä tekijä on kokemus ulkoapäin tulevista paineista. Riski uupumiseen kasvoi, jos vanhemmalla oli lisäksi taipumus itse asettaa kovia vaatimuksia itselleen. Tällainen tuplaperfektionismi oli tutkimuksen mukaan kaikista pahin uupumisriski.

Islannin presidentin puoliso Eliza Reid nosti myös viime viikolla kissan pöydälle.

Mihin tahansa minä tai samassa asemassa olevat menemmekin, meille annetaan vain herraskainen sivurooli.  Kun miehet puhuvat oikeista asioista, naisten tehtävä on vielä nykypäivänäkin olla vain miehensä jatke, jolla ei ole muuta tekemistä kuin maistella viinejä ja katsella tanssiesityksiä ja maisemia. Reid ei halua enää mahtua muottiin, eikä suostu enää matkustamaan jatkuvasti edustamassa miehensä kanssa.

Kovasti aikoinani odotin, että niinkin hyvä ja paljon maailmaa muuttanut kampanja kuin #metoo olisi puuttunut muuhunkin kuin iänikuisiin vanhoihin seksuaalihäirintöihin. Koska ulkonäköpaineet murtavat niin monen ihmisen elämän. Yhtähyvin naisen kun miehenkin.

Nyt on kuitenkin uusi mahdollisuus #älämahdumuottiin, jolle toivon erinomaisen vaikuttavaa joukkovoimaa.

”Hei, olen Niina toinen #älämahdumuottiin-projektin perustajista. Minuun on liitetty monia titteleitä ja määreitä, mutta tässä ehkä rakkaimmat (ei tärkeysjärjestyksessä): valokuvaaja, valokuvataiteilija, yrittäjä, näkyväksi tekijä, maailmanparantaja, vaimo, äiti, ihana nainen.

#älämahdumuottiin-projekti on minulle äärettömän tärkeä, koska haluan että lapseni saavat elää maailmassa, joka on empaattisempi ja lempeämpi kuin nykymaailma tai se maailma jossa olen itse kasvanut. Ja haluan tehdä töitä sen paremman maailman eteen.

Haluan näyttää lapsilleni, että yksi ihminen voi toiminnallaan vaikuttaa, mutta että yhdessä olemme enemmän ja saamme aikaiseksi suurempia muutoksia kun teemme yhteistyötä. Toivon, ettei lasteni tarvitse kokea sellaisia ulkopuolisuuden ja riittämättömyyden tunteita, joiden kanssa olen itse kamppaillut.

#älämahdumuottiin / #breakthemold -projekti on yhteiskunnallinen taide- ja hyväntekeväisyysprojekti, jossa kuvataan ihmisiä alasti mallinuken kanssa. Mallinukke symboloi epärealistisia paineita ja odotuksia, joille useimmat meistä altistuvat. Projektilla edistetään tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, yhteisöllisyyttä ja itsensä hyväksymistä. Ja nyt tämä projekti suuntaa Amerikkaan.

Käsillä on ensimmäinen askel projektin kansainvälistämiseen, kun suomalaiskaksikko suuntaa projektin kanssa New Yorkiin riisumaan amerikkalaisia.  New Yorkissa Merimaa ja Stolt kuvaavat lisää kuvia projektiin. Kaikille avoimet ja ilmaiset kuvaukset järjestetään tulevana viikonloppuna Chelseassa Center for Social Innovationin tiloissa. Samassa paikassa on esillä ensimmäinen kansainvälinen alastomien ihmisten kuvanäyttely.

Oma kaino aloitteeni ja toiveeni on, ettei Suomessa järjestetä enää ainuttakaan missi-kilpailua, joilla ei ole mitään muuta tekoa kuin kasvattaa ulkonäköpaineita. Toiseksi tulevat linnanjuhlat eivät tarvitse ainuttakaan samisykköä tai jaakkoseliniä kommentoimaan asusteita. Asusteilla ei ole mitään tekoa itsenäisyyden kanssa.

 

 

 

Mikä on oikea hinta

Sunnuntai 29.9.2019 klo 9.24 - Kauko Niemi

Tunnen olevani maailman huonoin hinnoittelija. Tämä tunne saa pontta niistä jatkuvista kokemuksista, joita tulee toreilta ja turuilta, kun yrittää päästä eroon tavaroistaan.

Otanpa esimerkiksi vaikka tuoreimman tapauksen. Sänkyprojektissani ostin liian korkeat jalat, jotka sitten jäivät upouusina käyttämättä. Uusien hinta on 138 euroa. Nettimyynnissä hintapyyntöni oli 50 euroa. Minusta se tuntui kohtuulliselta. Vähintään yhtä kohtuulliselta kuin urheilu- ja mattokauppojen jatkuvat -70 prosentin alennukset.

Ilmoituksessani kerroin todellisen hinnan ja todellisen syyn myyntiin. Saan vastatarjouksen 12 euroa. En tietenkään tuollaista hyväksy ja saan pitkät haukut viestinvaihtomme päätteeksi, kun en myynyt 12 eurolla – siis yli 90 prosentin alennuksella.

Olen myös saanut viestejä, jos tavara ei mene kaupaksi, niin voisitko toimittaa sen tänne Orimattilaan. Voit valita ja maksaa halvimman ja hitaimman toimitusvaihtoehdon.

Mainitsin tuossa urheiluliikkeet ja mattokaupat ja niiden hinnoittelun. Kaikki ne jotka myyvät joka toinen viikko tavaransa -75 prosentin alennuksella ovat minun luokituksessani selkeitä huijareita.

En osta prosentteja vaan tietyn hintaisen tuotteen. Jos maksan tuotteesta 100 euroa ja seuraavalla viikolla sen hinta onkin 35 euroa, mitä muuta se on kuin huijausta. Etenkin kun varsin hyvin tiedetään, ettei sitä myydä tappiolla edes 35 euron hintaisena.

Hinnoitellaan vaan tietoisesti yläkanttiin jotta voidaan myydä hyviä prosentteja.

Norjassahan on kuluttajalaki, joka määrää, että tuotetta on myytävä niin ja niin paljon tietyllä hinnalla ennen kuin hintaa voidaan käyttää alennusten lähtöhintana. Tämä on sitten johtanut siihen että urheilukauppa XXL:n työtekijöitä on pakotettu ostamaan tuotteita kalliilla hinnoilla, jotta saadaan korkea lähtöhinta.

Eniten minua ihmetyttää, että ihmiset edelleen ostavat alennusprosentteja, vaikka käypähinta on varsin helposti hahmotettavissa muutamalla nettihaulla. Ja vielä tarkemmin parin kolmen viikon seurannalla.

Jos ei voi luottaa yrityksen hinnoitteluun, niin voiko luottaa yritykseen muutoinkaan. Tuskin!

Syvissä vaikeuksissa oleva Stockmann valui samaan helppoon kuin kaikki muutkin. Hullut päivät tarjosi aluksi tuotteita joita arvostetussa tavaratalossa ei normaalisti myyty ja hinnoiteltuna Stockkan tasoa edullisemmaksi. Ajan mittaan koko hieno ajatus luisui brändien alennusmyynniksi. Ei mitään erilaista kun joka kulmalla on tarjolla.

Jos en osaa hinnoitella, niin vielä huonompi olen tinkimään. Kun hinta on mielestäni pielessä, niin annan olla kajoamatta siihen.

Lapsuudestani muistan, kun mentiin Kouvolassa Seppälään vaateostoksille, niin myyjän kanssa löydettiin sopiva vaate ja kun tuli maksun aika, niin isäni meni Elvi Seppälän pakeille ja siinä tinkaamisessa päätettiin lopullinen hinta. Kyllä hävetti.

Muista myös yhden lomamatkan, kun ostin jotakin ja kauppojen jälkeen myyjä vaikutti varsin vaivaantuneen vihaiselta. Jälkeen päin kysyin paikalliselta kaveriltani myyjän käytöksestä. No täällä kaupanteon rituaaleihin kuuluu aina tinki-show. Ja kun menit heti maksamaan ensimmäisen pyynnön, niin myyjä yllättyi ja vaivaantui.

Käytetyn tavaran hinnoittelussa oikeaa käypää hintaa ei tietenkään ole olemassakaan.

Kuten vaikka viime viikkoinen tapaus ranskalaismummosta. Hän tiedusteli hellaseinällään vuosia roikkuneen puisen ikonin hintaa. Tuo teos paljastui firenzeläisen renessanssitaiteilija Cimabuen kadonneeksi puupaneelimaalaukseksi ”Pilkattu Kristus”. Hellaseinän puutaulun hinnaksi arvioidaan nyt kuusi miljoonaa euroa.

Jotta järkevä  kiertotalous toimisi nykyisenlaiset saappaat puukot ja puntarit nettikauppapaikat voisivat jotenkin kehittyä ja ennen kaikkea kehittämistä kaipaa ihmisten käyttäytyminen.

Minullakin olisi tällä hetkellä useampi sata tavaraa, joista haluaisin luopua kohtuullisella hinnalla ja toki osa menee Punaisen Ristin konttiin lahjoituksena.

 

 

 

Voittajatunti yllätti täysin

Sunnuntai 22.9.2019 klo 9.48 - Kauko Niemi

Johtajaguru Robin Sharma nousee aamuisin kello 4.45 ja hänen mukaansa jokaisen kannattaisi tehdä samoin. No hän on tehnyt ajatuksestaan bisneksen. Häneltä ilmestyi alku vuonna kirja, josta suomalainen versio ilmestyi elokuussa.

Varhaisen, ensimmäisen tunnin ansiosta sinusta tulee voittaja. Tosin menestyksessä ei ole tässä tapauksessa suoraan kyse vain maallisesta menestyksestä, materiasta ja vaikutusvallasta.

Sharman mukaan aivan yhtä tärkeää on sisäinen menestyminen. Se pohjaa itsensä kunnioittamiseen.

Selvä homma! Voittajatunnin tarkoitus on siis kehittää itseään sisältä päin, olipa oma työ ja elämäntilanne mikä hyvänsä. 

Minuunhan tämä kolahti heti – sisäistä menestystä, jota kaiken maailman muotigurut tai muut näyttämiseen erikoistuneet asiantuntijat eivät pystyisi nujertamaan.

Ja kun jaoin asian facebook-virtaani, niin eipä tullut ainuttakaan asian intohimoista kannattajaa, kuka olisi valmis heräämään 4:45. Saman suuntaisia torjuvia kommentteja ilmestyi sieltä sun täältä muualtakin mediassa.

Miksi minä sitten olisin kiinnostunut tuollaisesta suorittamisesta? No totuuden nimissä ehkä en henkilökohtaisesti olisikaan, mutta aamuvirkkuna voisin toteuttaa omanlaiseni voittajatunnin.

Aamuvirkkuushan minun tapauksessani merkitsee, etten ole koskaan käyttänyt herätyskelloa, paitsi varmistamiseen, kun lento lähtee 06:15 tai jotain vastaavaa. Oma heittoni onkin aina ollut, että elämäni suurin haave on nukkua rokuliin, että viiden minuutin tarkkuinen sisäinen kelloni pettäisi.

Millainen olisi minun ikioma voittajatunti. En halua todellakaan suorittaa asiaa, etenkään nyt kun olen jo vuoden verran keskittynyt parempaan uneen, eli siis unen laatuun ja saanut siinä tuloksia aikaan.

Toisaalta omatunto kolkuttaa, kun liikkumiseni on hiipunut aivan liian paljon. Vain liian usein sen takia, etten saa lähdetyksi liikkeelle kun muka ja muka ja muka.

Tästä kehkeytyi minun oma voittajatuntini. Herään kun herään. En siis edelleenkään ota käyttööni herätyskelloa. Luotan aamuvirkkuuteeni.

Herättyäni minulla ei ole sitä torkkuvaihetta niin kuin monella muulla.  Pukeutumisen ja vessakäynnin jälkeen juon ison lasillisen vettä ja olen noin 10 – 15 minuutin jälkeen baanalla voittajatunnin vietossa. Se voi olla kävelyä, potkulautailua, sauvakävelyä. Siis ilman korvanappeja luonnon ääniä kuunnellen ja raitista ilmaa hengittäen noin tunnin verran. Aamiainen ja muut aamutoimet, kuten viestien tarkistamiset sitten vasta voittajatunnin jälkeen.

Nyt kun olen toteuttanut 20 voittajatuntia, niin yllätys on melkoinen. Kuvittelin, että jokainen 5000 – 7000 askelta tuottaa minulle fyysistä hyvää ja sitä täydentää mittarien osoittamat sykkeet ja kulutetut kalorit, jotka sitten yhteenvetona jossain vaiheessa vaaka näyttää uusina lukemina.

Vaan eipäs – sehän on koettu jo vuosikymmeniä. Mitä uutta, samaa rutiinia kuin ennenkin.

Mutta tyhjällä päällä liikkeelle. Tyhjä ja vastaanottavainen mieli kuulee ja näkee kaiken. Jokaisen kaislan heilahduksen, linnun laulun, luonnon valojen ja varjojen leikit sekä muutoksen sen mukaan onko auringonvaloa paikalla vai ei.

Kaikki näyttää ja kuulostaa täysin erilaiselta, kun tuulen voimakkuus on 3 metriä sekunnissa tai yhdeksän metriä sekunnissa.

Täydellisenä uutisnarkomaanina muutos on minulle aivan hämmästyttävän suuri, kun lähtee tyhjällä päällä voittajatunnille. Siihen en ole kyennyt vuosikymmeniin, vaan ensin on skannattava uutiset, osa luettava. Ahmia kuinka maailma makaa juuri nyt.

Voittajatuntia ei kerta kaikkiaan synny, jos uutisten jälkeen pää on täynnä vitutusta Trumpin möläytyksistä tai jonkun julkkiksen mitään sanomaton tekeminen. Joukkoampumisia ja politiikkojen tahallista väärinymmärrystä sivutolkulla.

Kolmen voittajatunnin jälkeen kuvittelin tämän menevän nopeasti ohitse, niin kuin yleensä kaikki muutkin toistuvat asiat. Näin ei ole kuitenkaan käynyt pikemminkin päin vastoin. Aistit ovat todella ammoisen avoinna.

Voittajatunnin fiilistä kasvattaa merkittävästi se seura, jota tuohon aikaan on liikkeellä. Hyvinvoipia, reippaita ja terveen näköisiä intoa täynnä olevia ihmisiä juosten, fillaroiden, sauvakävellen, hanhia jututtaen.

Kerron sitten lisää, kun plakkarissa on 365 voittajatuntia. Nyt vain sisäinen tunnepuoli kolahti täysin yllättäen ja niin voimakkaana pintaan.

 

 

Vastuullisuudella vatulointia

Sunnuntai 15.9.2019 klo 11.43 - Kauko Niemi

Tunsin itseni vastuulliseksi viime viikolla. Käytin heinä-elokuun vaihteessa majoitusta Ähtärissä. Poikkeuksellisesti lasku luvattiin lähettää jälkikäteen sähköpostilla. Majoituksessa kun ei ollut vastaanottoa. Avain oli koodin takana.

Laskua ei kuitenkaan kuulunut, niin soitin nyt puolentoista kuukauden kuluttua ja kyselin laskua. Majoittaja oli kirjoittanut sähköpostiosoitteeni väärin. Asia selvisi, lasku on maksettu ja lisäbonuksena vastaanotin kiitokset rehellisyydestä, siis vastuullisuudestani. Ainakin omasta mielestäni.

Vastuullisuus tulee vastaan joka käänteessä. Mitä se sitten oikein tarkoittaakaan, kun yritys tai ihminen viestii vastuullisuudesta. Yritys on vastuullinen jossakin asiassa ja sama yritys on toisessa asiassa vastuuton. Tai sitten kuten Jokipiin Pellava, joka ei ole koskaan käyttänyt tuotannossaan kemikaaleja, vaan ollut vesihöyryn varassa vuodesta 1920 lähtien. Juuri pyörineen Habitare-messujen teemana oli vastuullisuus. Vaikkapa huonekaluja, joissa ei käytetä liimaa.

Ylen kolumnissa Pekka Seppänen ihmettelee osuvasti samaa asiaa. Jos vastuullisuus on yhteiskunnassa tärkeää, yhteiskunnan pitäisi määritellä mitä vastuullisuus on. Yhteiskunnan tulisi siinä tapauksessa myös laatia pelisäännöt ja valvoa niiden noudattamista. Itsesääntely on kaunis ajatus, mutta ehkä silti on parempi, että kukaan ei ole tuomari omassa asiassaan.

Keskustelin viime viikolla sijoitustustoiminnan vastuullisuudesta Elite Alfred Bergin toimitusjohtaja Daniel Pasternackin kanssa. Sijoittamisen näkökulmasta tuntuu tuon keskustelun jälkeen huomattavasti järkevämmältä ohjata rahoja yritykseen, joka kehittää vaikkapa aurinkoenergiaa, kuin ostaa puhdasta omaatuntoa jollain lentopäästöjen korvauksilla tai vastaavilla.

Pasternackin arvion mukaan tällä hetkellä vielä vähemmistönä oleva vastuullisuus sijoittamisessa nousee merkittävään rooliin nopeammin kuin osaamme arvioidakaan. Eli rahoja kanavoidaan ainakin sijoittajan omasta mielestä hyvän edistämiseen mieluummin kuin maksellaan oman tunnon tuskissa jotain tilapäisiä kertamaksuja.

Vastuullisuuden määrittäminen sijoittamisessa on tietysti jokaisen sijoittajan arvopohjaan sidottu. Omakohtainen tilanne olkoon tässäkin esimerkkinä, koska haluan päästä eroon Kemiran muutamista osakkeista. Luonnon ja luomun ystävänä en todellakaan halua olla mukana lannoiteteollisuudessa, enkä muutenkaan edistää kemianteollisuutta.

Meistä jokainen on sijoittaja.  Halusimme tai emme, olemme kaikki sijoittajia. Oma asunto on sijoitus. Eläkkeemme maksetaan sijoitustuotoilla. Pankki sijoittaa tilillä olevat varamme uudelleen. Töiden vähentäminen on sijoittamista vapaa-aikaan. Huoli omasta tulevaisuudesta, mutta myös maapallosta voi olla motiivi aloittaa vastuullinen osakesijoittaminen. Näin lohdullisesti todetaan sijoittaja.fi sivulla.

Kuinka moni asunnonostaja miettii elämänsä suurinta sijoitusta, rakennusyhtiön vastuullisuuden näkökulmasta. Rakentamisen laatuongelmat ovat jokapäiväisiä. Onneksi ei vielä kovin usein asunnon rakentaminen jää kokonaan kesken ja ostaja menettäisi rahojaan.

Itselläni on tällä hetkellä kaksi rakennusyhtiötä sulkulistalla, joiden asuntojen ostoja pidän liian suurena riskinä. Yritysten toiminta ja kytkökset eivät ole minun kriteereiden mukaan vastuullisia.

Otetaanpa tähän ajatusleikki vastuullisuudesta, siitä kuinka suomalaiset ihmiset lihovat ja sairastuvat enemmän ja enemmän. Toimivatko silloin elintarviketeollisuus ja kauppa tässä asiassa vastuullisesti, kun yrittävät myydä vain mahdollisimman paljon epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa?

Jos yksittäisen ihmisen pitäisi valita sijoituskohteeksi tässä tilanteessa vastuullisesti toimiva kauppaketju, niin sen kassoilla ei olisi makeisia. Sen päivittäisissä tarjouksissa ei olisi huikeita houkutuksia sokeroiduilla virvoitusjuomilla. Vaan parhaille myyntipaikoille olisi sijoitettu tutkitusti terveellisiä tuotteita. Se olisi kaupan vastuullisuuden suunta.

Toki lihavuusongelman poistamista ei tulisi sälyttää kokonaan ruokateollisuuden ja kaupan vastuulle. Yhteiskunnan lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin voisi kuulua vaikkapa huomattavan reilu, koukuttavan lisätyn sokerin verotus.

Seurauksena suomalaisissa kodeissa heitetään sekä vastuullista että vastuutonta ruokaa roskiin 120–160 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä selvisi viime viikon hävikkiviikon raporteissa.

Se tarkoittaa jokaista suomalaista kohti 20–25 kiloa vuodessa. Roskiin päätyvän ruuan päästöt vastaavat noin 100 000 keskivertohenkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä.

Vastuullisuus ei ole koskaan yksittäinen teko silloin tällöin, vaan sen pitää olla luotettavasti läsnä kaikessa.

 

 

 

 

Posti on syvällä suossa

Sunnuntai 8.9.2019 klo 10.34 - Kauko Niemi

Kun yrityksestä ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen nähnyt yhtään wow-positiivista kannanottoa juuri missään. Eikä itsellänikään omassa kuplassani ole kuin pari positiivista tai lähellä odotusarvoa olevaa kokemusta yrityksen toiminnasta, niin tällaiseen höttöiseen suohon kun pamahtaa pari pommia on leikki kaukana maineenhallinnasta.

Jos posti olisi aloittanut selkein askelin siirtymisen digitaaliseen maailmaan ja viestinyt muutoksista rehellisen ymmärrettävästi. Vuosien varrella olisi ollut ymmärrettävää, että tekevälle sattuu. Ja viestitty mitä opittiin ja kuinka parannetaan.

Sen sijaan olemassa olevaa vanhan kaavan toimintaa on yritetty digitalisoida. Siis ei luoda uusia tehokkaita vaihtoehtoja, vaan ainoa tavoite on ollut pienentää kustannuksia väkeä vähentämällä. Pienentää kustannuksia ulkoistamalla satavuotta vanhoja toimintoja. Kaikkien esteeksi ei voi asettaa yhteiskunnallista velvoitetta.

Mielenkiintoisena esimerkkinä vaikkapa Netposti. Kun laskuja ei enää tulostettu ja annettu postin kannettavaksi luukkuihin, niin kehitettiin sähköinen siirtopalvelu. Kuka hullu tällaista tarvitsee, kun voi omasta pankista suoraan tilata e-laskun. Hyväksyä ja maksaa laskun omassa pankissa pistämällä ruksin ruutuun ja antamalla tunnusluvun. Ei siihen postin satavuotiasta toimintamallia tarvita

Vuonna 2007 meinattiin kerta heitolla, yhdessä yössä siirtyä huippu moderniksi yhtiöksi vaihtamalla nimi Itellaksi. Ei vaan temppu toiminut, kun asiakaskokemuksissa ei tapahtunut ainuttakaan muutoksia. Paluu vanhaan Postiin tapahtui 2014 ja taas maalattiin kärryt sadalla miljoonalla postin keltaisiksi.

Kerran tilasin Briteistä tuotteen keskiviikkona iltapäivällä. Sain tarkat tiedot tuotteen kulusta. Perjantaina aamupäivällä soi ovikello klo 10:00 ja tuote annettiin käteen.

Kerran taas valitsin Postin kuljettajaksi ja toimituspäivänä sain tekstiviestin, ettei voitu toimittaa mahdollisen ovi-koodin puuttumisen takia ja paketti on noudettavissa postista seuraavana päivänä. Kyseessä oli siis osoitteessa olevan huoneiston numeron ihan sama summerinappula. Ihan sama nappula kuin edellisessäkin esimerkissäni. Palvelu on pienestä kiinni.

Ja onkos se nykyaikaa, kun kustannussyistä tiistaisin ei ole jakelua ainakaan Töölössä.

Postilta on tainnut unohtua se tärkein nimittäin asiakaskokemus, kun on pyöritelty exeleitä kulujen pienentämiseksi ja kerätty bonuksia johdolle.

Selityksenä annetaan, kun kenttä on kaikille toimijoille avoin ja kilpailu on kovaa.

Tällaisen hapuilun päälle on mahdotonta viestiä mitään hyväksyttävää ja anteeksi annettavaa. Postilla ei tällä hetkellä ole oikein mitään mahdollisuutta nyt onnistua viime aikojen tapahtumien viestinnässään.

Postin viime aikaiset tekemiset ja niistä viestimiset ovat samasta muotista kuin palvelutkin. Hoidetaan yksi asia kerrallaan miettimättä mihin se johtaa nyt ja tulevaisuudessa. Millaista kuvaa Postista viestitään.

Ylen haastattelussa kriisiviestinnän asiantuntija Anna Sorainen sanoo, että jokaisen organisaation pitäisi pystyä tänä päivänä ennakoimaan omaa toimintaa. Puhun raivorehellisyydestä. Pitäisi pystyä analysoimaan tulevia päätöksiä ja arkea hyvin rehellisesti, niin että näkee kaikki mahdolliset kuprut, haasteet ja ongelmat. Nyt näyttää siltä, ettei näitä ole analysoitu etukäteen, vaan ikään kuin reagoidaan sitä mukaa, kun asioita tulee eteen.

Postin tai tarkemmin toimitusjohtaja Heikki Malisen seuraava siirto oli luopua kahden kuukauden palkasta. Siitäkin voi oikeesti miettiä oliko tästä viestinnällisesti enemmän hyötyä vai haittaa tässä tilanteessa. Oma veikkaukseni on, että enemmän haittaa. Siis painotan, että ettei mitään lakia ole rikottu, mutta toiminta ei mahdu ihmisten oikeudentuntoihin.

Postilla on nyt allaan niin höttöinen suo ettei minkäänlainen viestintä tule palauttamaan asiakastyytyväisyyttä lähivuosien aikana ennen kuin sisäiset rakenteet ja toimintamallit ovat uskottavassa suunnassa kohti modernia digitaalisuutta.

 

 

 

Suurten lääkesotkujen äärellä, jotka eivät hetkahda rahalla

Sunnuntai 1.9.2019 klo 8.36 - Kauko Niemi

Lääkeyhtiöt ovat narahtaneet opioidikriisin edistämisestä. Yhdysvalloissa tuomari on määrännyt lääkejätti Johnson & Johnsonin maksamaan yli puoli miljardia dollaria korvauksia.

Syyttäjät hakivat jopa yli 17 miljardin dollarin korvauksia, mutta oikeus katsoi, että tulevaisuuden kustannuksista ei pystytty antamaan tarpeeksi näyttöä.

Tällä hetkellä Yhdysvalloissa on yli 2 000 vielä ratkaisematonta oikeusjuttua useita lääkevalmistajia ja jakelijoita vastaan. Näistä suurimman osan on määrä mennä oikeuskäsittelyyn Ohion osavaltiossa lokakuussa.

Laajalti Yhdysvalloissa käytettyn OxyContin-kipulääkkeen valmistaja Purdue neuvottelee jättikorvauksista sopiakseeen yli 2 000 sitä vastaan nostettua kannetta ennen oikeudenkäyntiä. Purdue on yksi niistä lääkeyhtiöistä, joita on haastettu oikeuteen vastuullisena opioidikriisin lietsomisesta Yhdysvalloissa.

Syyttäjän mukaan opioidien yliannostus tappoi 4 653 ihmistä Oklahomassa vuosina 2007–2017.

Nämä nyt julkisuuteen tulleet syytteet ovat tietty vain pisara meressä, jos ajatellaan koko lääketeollisuutta, niiden rahoittamaa tutkimusta ja koko lääkärikunnalle tarjottavaa niin sanottua koulutusta.

Tavallisella ihmisellä täytyy olla melkoinen pokka, jos kieltäytyy lääkärin määräämistä lääkkeistä siitäkin huolimatta, että potilasturvalain mukaan jokainen oikeustoimikelpoinen suomalainen on vastuussa omasta terveydestään. Jokaisen tulisi asettua lääkärin yläpuolelle ihan jo lain mukaan.

Vuosien varrella on aina silloin putkahtanut esille tuollaisia opioiden kaltaisia tapauksia, missä raha on tärkeämpi kuin ihmisen terveys. Niihin on kuitenkin varsin vaikea päästä käsiksi, niin kauan kuin yleisesti sallitaan rakenteelliset korruptiot.

Keskustelin pari kuukautta sitten henkilön kanssa, joka on erikoistunut terveelliseen hengitykseen. Useampi astmaatikko on onnistunut jättämään lääkkeet kokonaan pois tuolla luonnollisella tavalla. Ihmettelin ääneen miksi tätä asiaa ei ole tutkittu enempää? Vastaus oli yksikertainen. Tutkimukselle ei ole saatavissa rahoitusta, sillä sehän romahduttaisi astmalääkkeiden ja muidenkin lääkkeiden kulutuksen, jos lääkkeet korvattaisiin terveellisellä elämäntavalla.

Rakenteelliseen korruptioon viittaa myös elinkautinen määräys käyttää kolesterolilääkkeitä. Maailmalla on paljon muita kuin lääketehtaiden rahoittamia tutkimuksia, joissa kolesterolin määrällä ei näyttäisi olevan suurtakaan yhteyttä verisuonitautikuolemiin. saati mikä on oikea kolesteroli arvot.

Sen sijaan statiinien sivuvaikutukset ovat poikkeuksetta erittäin suuria. Parhaillaan ”viralliset” piirit keskustelevat, että alennettaisiin kolesterolirajaa, mikä tarkoittaisi maailmanlaajuisesti kolesterolilääkkeiden myynnin kasvua liki 3 miljardilla eurolla.

Toki samanlaista lobbausta ja totuuden rumaa vääristelyä terveyden kustannuksella tapahtuu luontaistuotteiden markkinoinnissa. Tässä on kuitenkin selkeä ero, koska lääketeollisuuden markkinointia pöngitetään niin sanotulla virallisella totuudella ja julkisin varoin.

Sokeriteollisuus on onnistunut koukuttamaan vuosisatoja ihmisiä käyttäjiksi surullisin seurauksin. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa asettaa lisätylle sokerille lisävero. Mexikossa asiaa on nyt kokeiltu ja sokerijuomien käyttö on pudonnut ennakko-odotusten mukaisesti.

Vaikka aika ajoin paljastuukin yksittäisiä lääketapauksia, niin ne eivät kuitenkaan murra tätä rakenteellista korruptiota. Kuka rahoittaa tutkimuksia, kuka rahoittaa lääkäreiden niin kutsuttua jatkokoulutusta. Kuka antaa myynti- ja toimiluvat ja kuka valvoo toteutuvaa oikeudenmukaisuutta. Valitettavasti tässä himmelissä itse kohde, hoitoa tarvitseva potilas jää pitkälti sivuosaan.

 

 

 

 

 

 

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa

Sunnuntai 25.8.2019 klo 8.54 - Kauko Niemi

Vai mitenkähän päin se nyt oikeasti olikaan. Joka takauksessa kuvien manipulointi on nykyisin jokaisen käynnykänkäyttäjän keino saada kuville tykkäyksiä.

Kuvankäsittelyssä ei tarvitse kuin valehdella värien säädöillä ja kerää heti peukkuja. Yksikin auringonlaskukuva luonnollisimmillaan on jo turruttanut katsojat ja nyt pitää saada paljon lisää värejä ja dramatiikkaa. Värisäädöt kaakkoon ja taas tulee peukkuja

Lohdutan teitä jokaista, etten minäkään julkaise yhtään kuvaa suoraan kamerasta. Kameroiden tekniikat eivät sittenkään ole kilpailukykyisiä silmälle. Kuvia terävöitän teknisesti, suoristan horisontit sekä rajaan epäolennaisia reunoja pois. Myös moni kuvaussuunnitelma saa myös odottaa oikea valaistusta, jos vaan ikinä on aikaa. Harva tavallinen kuvien katselija tiedostaa olenko ottanut kuvan kännykällä vai järjestelmäkameralla. Molempien kuva-aihiot tulevat raakakuvina.

Tokihan kuvakerronnassa voi ja osin jopa pitää joitakin asioita korostaa, kun taas dokumentissa ei passaisi liioitella. Kun laitat vaikkapa tavaraa nettipalstalle myyntiin, niin kyllähän se on perempi olla totuudenmukainen kuva myytävästä tuotteesta. Viime aikoina kiinteistövälittäjät ovat saaneet tutaa täysin väärän mielikuvan luonnista myytävästä kohteesta.

Laihduttaminen, lihottaminen tai jotenkin muuten vaikkapa ihmisen mittasuhteiden muuttaminen ei ole teknisesti järin vaikeaa, saati kuvien yhdistäminen. Lähettää selfieitä Kiovasta vaikka todellisuudessa olisi Kälviällä.

Tänään kuka tahansa pystyy käsittelemään kuvia siinä missä reilu 10 vuotta sitten käsittelyn hoiti huippuammattilainen erikoislaitteillaan. Nyt nämä ammattilaiset joutuvat tekniikan vyöryssä miettimään elantonsa uudelleen.

Esimerkiksi yhdysvaltalainen kuvaaja on erikoistunut toimeentulonsa takaamiseksi on lasten hampaisiin. Hän lupaa rakentaa kuvien lapsille virheettömät hampaat siis ainakin hymykuvissa. Tässä sitten mennäänkin jo kovasti paljon valheelliselle linjalle.

Viime viikolla ilmestyneen Tommi Läntisen kirjan kansikuva on niin siloteltu, että kovasti vaikea on tunnistaa itse kohdetta. Miksi? Kuitenkin haastattelukuvissa 60 vuotias pörrötukka näyttää Tommi Läntiseltä studiomeikeissään.

Kuvilla hauskutteluun lankesi varsin moni suomalainenkin. Facebookissa ilmestyi ”hauska” leikki, miltä minä näytän vanhana. Niin sanottu tekoäly muokkasi hetkessä jokaisesta vanhuudenkuvan.

Pian paljastui, että operaation takana oli venäläinen enemmän tai vähemmän hakkerihenkinen tiedonkeruu projekti. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole tullut julkisuuteen, kuinka tietoja olisi todellisuudessa käytetty. Ehkä sekin aika vielä tulee.

Viimeaikaiset uutiset ovat paljastaneet, ettei paparatsien työ olekaan niin kovin vaikeata ja haasteellista kuvata salaa julkkiksia ja juoruillen paljastaa julkkisten yksityiselämää koko maailmalle.

Maailmantähdet lavastavat surutta paparazzikuvia pysyäkseen pintakermassa. Ilmiö on yllättävän yleinen, vaikka siitä ei juuri puhuta. Näin pysytään julkisuudessa tarkasti varjellun salarakkaan kanssa.

Kaikki edellä mainittu on enemmän ja vähemmän harmitonta asioiden korostusta ja vääristelyä ja fiinistelyä, jotka sitten joskus kolahtavat kuvaajan tai mallin omaan nilkkaan. Kokonaan eri asia on informaatiovaikuttaminen, missä suurella rahalla tuotetaan jatkuvaa kuvavalehtelua.

Tuorein esimerkki vaikkapa viime viikolta, missä vanhalla videolla luotiin huhua huippunyrkkeilyottelusta, jota ei ollut tarkoituskaan koskaan toteuttaa. Kahden minuutin videosta maksettiin yli kahden miljoonan dollarin kuvauspalkkio entiselle maailmanmestarille.

Monet muistavat Ranskan keltaliivien kuvamateriaalia rankoista katutappeluista, mitkä eivät liittyneet lainkaan sen hetkisiin kahakoihin. Tai jos olet seurannut tämän hetkisiä Kiinan ”virallisia” julkaisuja Hongkongin mielenosoituksista. Kuvatuotanto tukee hyvin Kiinan luokittelemaa terrorismi-leimaa. Youtube sulki viime viikolla yli 200 kiinalaista tiliä, jotka tuottivat väärää tietoa Hongkongin demokratialiikkeestä.

Kuvilla valehtelu on ihan yhtä todellista kuin puheilla ja kirjoittamalla valehtelu. Medialle tämä on ykkösluokan haaste pysyä totuudessa. Kuvilla kikkailussa on toistaiseksi vielä suurempi vaara jäädä faktantarkistajien haaviin - onneksi!

 

 

Nukun sitten ensi viikolla, kun on aikaa

Perjantai 9.8.2019 klo 16.47 - Kauko Niemi

Kuinka usein sanot itsellesi, että syön sitten ensi viikolla, kun on enemmän aikaa?

Uni on yhtä tärkeä kuin ravinto ja liikunta, joissakin tapauksissa jopa tärkeämpi. Suhtautuminen nukkumiseen ja lepoon vain valitettavasti vaihtelee paljon ja siihen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Eivät edes lääkärit tarkista millään tavoin unta ja palautumista.

Nukkumiseen liittyy myös valitettavia ja arvelluttavia myyttejä. Ihminen kehuu itseään ja omaa muka tehokkuuttaan, sillä kuinka vähällä unella hän tulee toimeen. Siihen olen minäkin sortunut, vaikka totuus on juuri päinvastainen. Huonosti palautuneena olet kaikkea muuta kun tehokas. Aika ja tulokset ovat kaksi eri asiaa.

Toki olemmehan kaikki erilaisia nukkujia. Uniongelmista puhuttaessa pääsääntöisesti keskitytään siihen, kuinka pääsisi uneen. Minulle Ouran sormus muistuttaa tämän tästä, että nukahdan liian nopeasti. Eli olen Ouran analyysin mukaan ilalla liian väsynyt nukkumaan mennessäni.

Kiinnostuin unestani viime marraskuussa. Nyt olen tutkivana journalistina selvitellyt asiaa kolmella eri laitteella. Kahdella kellolla Polar ja Withings sekä Ouran varta vasten lepoa ja palautumista tulkitsevalla sormuksella.

Näiden kolmen eri laitteen väillä on jonkinmoisia eroja. Erot ovat verrattain pieniä ja yökohtaisesti kuitenkin kovasti saman suuntaisia. Tulosten vertailu ei aiheuta ristiriitoja öisestä unen laadusta, eivätkä missään tapauksessa kumoa toisiaan. Eniten luotan Ouraan ja ennen kaikkea se tekemiin tulkintoihin.

Kyseessähän ei missään tapauksessa yksittäisten tietojen oikeellisuudesta vaan pitkäaikaisten muutosten seuraaminen.

Tässä vaiheessa moni nostaa varottavan sormensa ja sanoo, että mittaaminen aiheuttaa vain stressiä. Itse tykkään kuitenkin ”faktoista” ja etenkin niiden muutoksesta. Ja ennen kaikkea, jos pystyy toistamaan muutosta ja löytämään omista tavoistaan ja tekemisistään syitä ja seurauksia.

Toinen näkökulmahan voi olla, että numerot osoittavat suoraan hyvää palautumista ja opit luottamaan lepoosi ja uni sen kun paranee entisestään. Miten ihmeessä se voisi tuottaa stressiä.

Nykytekniikkahan on myös sen verran kehittynyttä, että sinulle ei jaeta raaka-numerotietoa, vaan mitatun tiedon pohjalta valmiita analyyseja. Omalla kohdallani Oura on muuttanut nukkumaanmeno aikaa jo viidesti 10 kuukauden datan pohjalta. Nyt minun optimaalinen nukkumaanmeno aika on kello 21:00 – 22:00 välillä. Siis heti Ylen iltauutisten jälkeen punkkaan. Ja tuota olen myös kokeillut ja siihen pitää uskoman. Sen verran hyviä ovat muut tulokset ja omat tuntemukset aikaisin sänkyyn menosta.

Kymmenen kuukauden mittausten seurauksena oma unirytmi on suurin muutos ja sen aiheuttamat tulokset ovat vakuuttavia. Syvän unen määrä on kasvanut merkittävästi ja se myötä hieman ongelmallinen verenpaineeni pysynyt hyvällä tasolla ilman lääkitystä. Vuosien varrella lääkärit ovat muutamaan kertaan tyrkyttäneet verenpainelääkitystä, mutta yksikään lääkäri ei ole koskaan kysynyt kuinka sinä nukut.

Mittaukset osoittavat toisaalta, että palautumiseni ei ole kovinkaan hyvällä tasolla. Nyt seuraavan vuoden etsinkin sitten ratkaisuja omilla tekemisilläni, kuinka sitä parannetaan. Sehän vaatii suositusten tulkintaa. Taustatiedon ymmärtämistä ja ennen kaikkea omien tapojen ja tekemisten muuttamista ja uuden kokeilua. Ja tätä kaikkea pystyn nyt seuraamaan numerollisesti.

Pari muutakin nukkumiseeni liittyvää asiaa pitää tarkistaa. Mitään näitä en olisi pystynyt tiedostamaan ilman mittausta. Ja minulle mittaukset eivät aiheuta mitään stressiä, vaan juurikin päinvastoin.

Ilman mittauksia lukisin mitä mistäkin ja kuuntelisin toisten ihmisten satunnaisia kokemuksia. Kokeilisin sitä sun tätä, enkä tietäisi oikeastaan mihin suuntaan muutosta on tapahtumassa - josko laisinkaan. Voisiko olla mitään turhauttavampaa.

Näinhän se menee ravinnonkin suhteen. Mittanauha ja vaaka kertovat mihin suuntaan ollaan menossa ja viimekädessä luotettavaa tietoa muutoksesta ja hyvinvoinnista saat labrakokeista. Nekin mittauksia, joita voidaan verrata aiempiin mittauksiin kehityksestä.

Kolmas elementti hyvässä terveydessä on liikunta. Liikunnan vaikutusta uneen kannattaa myös tulkita, koska se on erittäin suuri. Liikunnan toistettavuus on myös hallittavissa ja kytkettävissä unen dataan.

Tuolla Oura FB-ryhmässä eräskin henkilö löi datan pöytään mitä tapahtui viidessä kuukaudessa, kun aloitti reiluun hengästymiseen asti ulottuvan säännöllisen liikunnan. Hänen kohdallaan liikunnalla ajettiin ulos muuta sairautta. Samalla uni ja palautuminen parani todella paljon. Kumpi on kana ja kumpi muna. Mene ja tiedä.

Uni, lepo, palautuminen ovat vähintäänkin yhtä keskeinen hyvinvoinnin peruspilari kuin ravinto ja liikunta. Aivosi tarvitsee oman ohjelmointiaikansa joka ikisenä yönä. Kymmen kuukauden datasta pystyn näkemään, että omalla kohdalla syvää unta minulla ei ole koskaan kello 02:00 jälkeen. Joten ainoa tapa on saada sitä menemällä aikaisemmin nukkumaan. Varsin yksinkertaista kun tietää.

 

 

 

Valehtele reilusti

Sunnuntai 4.8.2019 klo 10.06 - Kauko Niemi

Maailman viestintäkenttä muokkautuu takuuvarmasti. Murros syntyy sosiaalisessa mediassa, missä todistetusti ei synny aitoa vuorovaikutusta. Toisaalta pinnalla olevat maailman johtajat ylläpitävät uutta informaatiovaikuttamisen tyyliä.

Kerroin juuri Facebookissa, kuinka pysäytin auton tyhjällä kadulla ja ajoin kadulla sitkeästi olleen pulun pois. Lintu oli löytänyt asfaltilta jotain todellista herkkua. Sen jälkeen paikoitin auton ja palasin paikalle ihmettelemään tilannetta, mutta seuraava auto olikin jo ehtinyt ajaa pulun kuoliaaksi. Päivitykseni oli kahdella kuvalla elävä ja kuollut pulu.

No mitäs tästä seurasi. Facebook päivitykseen on reagoitu toista sataa kertaa ja kommentoitu useita kymmeniä kertoja. Itse olen tietenkin yllättynyt siitä kuinka ihmiset haukkuvat minut liikenteen vaarantamisesta ja kuinka tieliikennelaissa sanotaan, ettei jänistä pienempää pidä väistää.

Pian kinataan, onko tieliikennelaki hyvä vai huono. Milloin saa jarrutella ja millaista turvaväliä milläkin nopeudella tulee käyttää. Eikä tuosta turvavälistäkään päästy suunsoittoa pidemmälle. Toiset kommentoivat aidasta toiset aidan seipäästä.

Alun perin suurena luonnonystävänä tarkoitukseni oli liikennettä vaarantamatta pelastaa vain tuo pulu, missä hankkeessa siis epäonnistuin.

Pulu-casella ei nyt ole suurtakaan merkitystä maailman rauhalle tai ilmaston muutokselle, mutta kuvaa erinomaisesti, kuinka asiat, teot ja sanomiset eivät somessa millään lailla kohtaa toisiaan.

Kokonaan uudella tasolla, vaikkakin samoilla perusasetelmilla ollaan. kun vaikkapa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Britannian tuore pääministeri Boris Johnson päivittävät suoranaisia valheita monta kertaa päivässä. Trumpin on laskettu valehdelleen kautensa aikana jo yli 100.000 kertaa ja tässä informaatiovaikuttamisessa kannatus sen kun kasvaa.

Olen valmis uskomaan, että rehellisyys ja reiluus toimii asiasisällöstä riippumatta - kun valehtelet reilusti, sinut hyväksytään. Ihmiset ovat kyllästyneet hitaaseen eipäs juupas politikointiin, josta ei ota saimaan sällikään selvää, mitä kukakin tarkoittaa.

Se että onko Trumpmainen käytös hallittavissa tai kuinka käy lokakuun loppuun mennessä briteille, on kokonaan toinen asia. Perusvire viestinnässä muuttaa joka tapauksessa informaatiovaikuttamista tulevaisuudessa paljon. Voit valehdella vaikka kuinka, kun vaan teet sen avoimen rehellisesti. Tai termi rehellinen ei tietenkään ole tässä tapauksessa merkitykseltään sama kuin mihin olemme vuosikymmenten saatossa tottuneet.

Uskon, että myös yritykset joutuvat tarkistamaan kantojaan viestinnän suhteen varsin pian. Se että haudotaan ja haudotaan ja pyöritetään sanamuotoja mennen tullen, muuttaa viestit niin epämääräiseksi, ettei niihin tartu kukaan tai ainakin ani harva.

Tuoreen uutisen mukaan julkkissuunnittelija Jessica Walsh perusti luovan toimiston. Hänellähän on meriittejä luovasta suunnittelusta vaikka kuinka. Ja onhan hän ehtinyt kieltäytyä Applen tarjoamasta huippupestistäkin.

Hänen mukaansa loistava brändi on kuin loistava persoona: todenmukainen ja rehellinen itselleen sekä peloton paljastamaan todelliset karvansa. Liian usein brändejä kehotetaan tukahduttamaan ominaispiirteensä ja mielipiteensä kuluttajien mahdollisia reaktioita peläten.

"Ongelmana on, että kun yrittää miellyttää kaikkia ja vältellä kaikkea, mistä joku voisi loukkaantua, syntyy mitään sanomattomia brändejä. Kukaan ei vihaa niitä, mutta ei myöskään rakasta", Walsh toteaa tuoreessa adWeekin haastattelussa.

Siis informaatiovaikuttamisen heikkoja signaaleja ja jopa vahvojakin on ilmassa harvase päivä, joihin Trump meitä taviksia opettaa monta kertaa vuorokaudessa, kuinka valehdellaan reilun avoimesti.

Kaikki mittarit kertovat kuinka vanhat poliittiset puolueet ovat valumassa suohon omalla jargoiallansa ja kulissien hyväveli sekoiluillaan.

Trumpin luoma epävarmuus tuskin sellaisenaan kotiutuu maailman johtamiseen ja Sipiläkin osoitti, ettei bisnesjohtaminen toimi demokratiassa. Kuitenkin totuttuihin viestintätyyleihin uskon kotiutuvan muutoksia somen ja Trumpin tyylilajien seurauksena.

 

 

Kukaan ei osta, myy tai vuokraa kotia

Sunnuntai 21.7.2019 klo 8.42 - Kauko Niemi

Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka, jossa perheen jäsenet asuvat.

Ihmisen kotiin saavat tulla vieraat vain luvalla ja se nauttii kotirauhaa. Kotirauhalla voidaan myös viitata muuhun asumista häiritsevään tekoon, vaikka se ei tapahtuisi nimenomaisen kodin sisällä. Kotirauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.

Koti-sanaan kytkeytyy voimakas tunnelataus. On tavattoman vaikeaa ymmärtää, että kiinteistövälittäjät myyvät koteja, siis huoneistoja, joissa kaupan myötä siirtyisi olemassa olevat tunteet, hajut, ihmiset ja heidän elämänsä.

Ehkä aika lähellä ollaan, jos vuokralainen ostaa asunnon omalta vuokraisännältään. Tai joku vuokraa asunnon kalustettuna. Tosin vuokrauksessa siirtyvät vaan tavarat määräajaksi.

Tästä näkökulmasta minua häiritsee asuntomarkkinoinnissa moni asia. Miksi yksittäistä asuntoa kaupitellaan vaikkapa rakennuksen ulkonäöllä. Kun tulen kotiin, rakennuksen ulkonäkö on silmissäni parisen minuuttia. Mitä väliä. Väliä vain silloin kun haluat kehua muille millaisessa talossa asut.

Olennaista on asunnon toimivuus minun elämässäni nyt ja kuinka se mukautuu. Ylivoimaisesti tärkein asia on selkeä pohjapiirros. Se ratkaisee, kuinka saan tulevan asuntoni toimimaan omana kotinani omassa elämässäni.

Aloitan aina asuntojen arvioinnin pohjapiirroksesta. Tämän takia jään nykyisin paitsioon monista uudiskohteista, koska niissä ja niiden markkinoinnissa pohjia pantataan ja saat niitä vain vip-asiakkaana. Eli ilmoittautumalla markkinointirekisteriin ja tämän jälkeen saat 99 roskapostia ja yhden mielenkiintoisen. Se ei palvele ketään.

Pohjakuvan jälkeen seuraavaksi tärkeintä on näkymät ulos. En pienimmässäkään määrin ole verhoihminen. Enkä halua elää elämääni verhojen takana. Luonnonvalo ratkaisee ja olen arkkitehti Steven Hollin kanssa enemmän kuin samaa mieltä;

”Ilman valoa tilaa ei ole olemassa. Pidän siitä, että luonnonvalon muutokset, kuten ohi lipuvien pilvien tuomat varjot, näkyvät rakennuksessa.”

Kovin harvoin kohtaat asuntoilmoituksissa kuvia siitä, miltä näkymät ulos näyttävät, siis ne asiat, joita katselet jopa useita tunteja vuorokaudessa, koko rahan edestä.

Miksi minulle tyrkytetään kotia, vaikka olen ostamassa asuntoa. Valmiit feikki sisustusratkaisut asunnoissa, jotka ovat vielä suunnittelijan pöydällä ja täysin rakentamatta. Tuollaiset simuloinnit häiritsevät ainakin minun mielikuvitustani muodostaa käsitys omasta kodista ja pitkälti niillä kalusteilla, jotka olen hyviksi havainnut. Näyttäkää minulle tyhjät tilat ja antakaa mielikuvitukselleni täysin vapaat lentoradat.

No millä lihaksella tätä kritisoin?

Omien kotien listalla on menossa kahdeksas koti ilman verhoja. Paitsi tietysti pimennysverhot. Saunattomuuteen en ole tottunut enkä oppinut, joten liipaisin ei ole järin tiukassa tälläkään hetkellä.

Olen oto:na tehnyt aikoinani kiinteistövälitysmarkkinointia kymmenisen vuotta.

Ja tuorein todistus, missä testasin ajatuksiani, oli kaverin asunnon vuokraus keskellä kesää. Ilmoituksen julkaisusta finaaliin meni neljä päivää. Näytin pääkuvassa ikkunasta nähtävää luontomaisemaa, näytin kaikki tilat tyhjillään ja sitten perään muutama kalustettuna.

Ilmoitusta oli katsottu vuorokauden aikana yli 150 kertaa ja näyttöön seuloutui neljä, joista jokainen olisi ollut potentiaalinen vuokralainen.

Kaverini kyseli nähtyään ilmoitusluonnoksen, että eikö siinä pitäisi näyttää taloa ensin. Onneksi hän ymmärsi ajatukseni ja antoi periksi.

 

ps.
En toiminut kiinteistövälittäjänä ja vielä vähemmän kodinvaihtajana. Autoin vain vastikkeettomasti omilla ajatuksillani tällä hetkellä maailmalla asuvaa kaveriani löytämään uuden vuokralaisen.