Kyseenalaista sähköpostin syyllistämistä

Keskiviikko 20.2.2013 - Kauko Niemi

YLE käsitteli eilen Tampereen yliopiston TAUCHI-yksikön aloittamaa tutkimusta. Lähtökohtana ja jutun henkenä oli kuinka sähköposti häiritsee työntekoa. Aivan kuin sähköposti olisi jotenkin erillään työnteosta. Ikään kuin jokin välttämätön paha.

Minusta sähköposti on kuin verenkiertomme. Ilman sitä tai sen jouhevaa toimintaa kaikki toiminta ja työnteko sairastuu.

Olen tehnyt viimeiset viisi vuotta työtä, jonka osapuolet istuvat useassa eri paikassa. Osaa tekijöistä en ole nähnyt henkilökohtaisesti koskaan. Edellinen vastaava jakso kesti kahdeksan vuotta.

Ystäväni istuu kansainvälisessä organisaatiossa, jossa hänen tiiminsä työskentelee tiiviisti päivittäin. Tiimi istuu kolmella paikkakunnalla Suomessa, kahdella paikkakunnalla Kiinassa, yhdellä paikkakunnalla Saksassa. Tällaiset kiinteät tiimit ovat yleisiä ja yleistyvät kaiken aikaa.

Sähköposti ja muiden viestintävälineiden käyttö kasvaa huimasti, eikä niitä voi asettaa erillisiksi haittatekijöiksi.

Toivottavasti YLE:n valitsema näkökulma kyseiseen juttuun ei ole koko totuus Tampereen tutkimukseen.

YLE:n juttu

Punahilkka-satu on julistettava pannaan

Maanantai 18.2.2013 - Kauko Niemi

Susi on ollut ihmiselle paha vain sadussa. Punahilkka-satu on poistettava kaikista kirjastoista ja missä se ikinä piileekin, jos vaikka nykyihmisen viha sutta kohti kumpuaa tästä sadusta.

Parinkymmenen vuoden kuluttua on hävitettävä satakielet, rastaat ja muut vihaiset linnut. Ja sitä ennen jo kauppatorin lokit. Tämä sukupolvi sisäistää, että linnut ovat vihaisia ja ne haittaavat ihmisen tasapainotonta elämää. Tasapainotonta ainakin luonnon kanssa.

Tässä vaiheessa suosittelen jokaista katsomaan erityisen ajatuksella luontoelokuvan Metsän tarina. Ainakin niitä, jotka eivät ole Espanpuistoa syvemmällä metsässä käyneet. Miettimään mistä äärimmäiset luonnonilmiöt saavat nykyisin voimansa. Ja miettimään millä oikeudella ihminen saa tuhota luonnon ekotasapainoa. Ei ainakaan pörssikurssien kasvun toivossa.

Itse olen varmuudella nukkunut yhden yön, jolloin minun ja suden väliä oli noin 40 metriä. Susi oli nukkunut navetan takana yönsä. Eikä se siltikään muuttanut arkirutiineja. Kouluun hiihdettiin pilkkopimeällä 3,5 km suuntaansa.

Susiviha on saanut käsittämättömät mittasuhteet. Tosin niin moni muukin asia aikansa pyörittyä facebookeissa ja twittereissä ja median liiallisessa dramatisoinnissa. Jopa pääministerin haastattelutunnin tärkein uutinen oli eilen kannanotto susivihaan. Ihan kuin Kataisella ei olisi ollut muuta asiaa.

Nykyisessä viestintäkentässä on pelottavia piirteitä. Kuinka helposti mopo lähtee keulimaan ja hommat hanskasta.

Aamulehden 17.2.2013 muistutus suhteellisuudesta paljastaa todelliset sudet. Ihminen on ihmiselle susi. Suomalainen tappaa vuosittain 100 suomalaista, tapaturmissa kuolee 2400, liikenteessä 270 ihmistä. Alkoholin aiheuttamiin sairauksiin menehtyy vuosittain 2000 ihmistä, kausi-influenssaan 1000. Susi on tappanut 1800-luvun jälkeen vuosittain nolla suomalaista, ihminen on tappanut alkuvuoden aikana jo kuusi sutta.

Ja jos laskentatiedot pitävät paikkansa tältä kuulta, niin Suomessa on 125-135 sutta. Kovin harvakseltaan taitaa tulla vastaa 1157 km pitkässä maassa.

Kaken kaaliviikot

Keskiviikko 13.2.2013 klo 12.15 - Kauko Niemi

Seuraavien päivien sapuskani saattavat kuulostaa yksitoikkoiselta, mutta näin ei ole. Nyt kun halvalla saa, niin kannattaa ostaa. Ostin näet isohkon c-vitamiinipitoisen kaalin 0,45 euroa kilolta. Siis nyt syön pitkään ruokani maukkaalla ja terveellisellä kaalipedillä.

Tein parin päivän perussalaatin. Siksi näinkin runsaasti, että kaali vain paranee, kun se saa vetäytyä.

Perussalaattiin vuolen juustohöylällä kaalista ohutta lastua. Tähän lisään ananaskuutioita, toivottavasti asiallisesti purkitettuja. Osan ananasmehusta kosteuttamaan kaalia sekä rusinoita oman mieltymysten määrän.

Tämän jälkeen voit jatkaa perussalaattia siivoamalla kaappejasi. Minulta löytyi pinjan siemeniä ja hasselpähkinärouhetta. Lisäsin vielä espanjalaista salaattimaustetta. Siinä se sitten saa vetäytyä.

Mitä sitten aikookin syödä, niin luo salaattiin väriä ja lisää makuja pääruan ja omien mieltymystesi mukaan. Yrteillä saa vihreää, kirsikkatomaateilla punaista samoin granaattiomenilla ja paprikalla. Nämä siis vain päivän annokseen, sillä huomenna täydennän perussalaattia jotenkin muuten.

Esimerkiksi paistoin maksaa ja pediksi perussalaattiin sekoitin rucolaa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, pakastepuolukoita, sekä granaattiomanaa.

Voiko maukkaampaa ja terveellisempää olla – taivaallisen hyvää!

Ylen tabloid

Maanantai 11.2.2013 klo 7.59 - Kauko Niemi

Puolitoista vuotta sitten kirjoitin samoja uutisia kuvilla ja ilman. Tänään on se päivä, joka osoittaa tuleeko tähän tilanteeseen muutos.

Sanasta sanaan samat uutiset tulevat useamman kerran radiosta pitkin päivää ilman kuvaa ja illalla televisiosta kuvan kanssa.

Radion kuuntelijoille juttu on rakennettava, niin että uutinen avautuu ilman kuvaakin. Mikä sitten jää television rooliksi – ei mikään. Televisio ei pysty tarjoamaan mitään lisäarvoa illan yleisölleen.

Nykyinen uutiskuvitus ei juuri anna mitään – rikospoliisi tutkii asiaa ja kuvana poliisin toimitalo tai tienvarressa oleva kyltti tai poliisiauto suoraan arkistosta. Jutta Urpilainen tai Jyrki Katainen antaa lausuntonsa Kreikan tilanteesta Eduskuntatalon käytävällä. Ainoa visuaalinen elementti on se, millainen jakkupuku Urpilaisella on tänään, jos se jotakin kiinnostaa. Asian sisältöä se ei kuitenkaan täydennä.

Ylen sääkartoilla saattaisi olla jokin lisäarvo radiossa luettuihin säätietoihin verrattuna, jos säätiedot eivät olisi niin epäluotettavia. Netissä Norjalaiset tarjoavat monin verroin tarkempaa tietoa paikkakunta- ja tuntikohtaisesti.

YLE:n kaikkien aikojen suurin uutis-uudistus tulee päivänvaloon tänään. Siinä yhtenäistyy ennakkotietojen mukaan uutisten ilme ja ulkonäkö. Toisaalta annetaan ymmärtää, että tekniikka tarjoaa uusia mahdollisuuksia kuvakerrontaan. Sisältö yhtenäistyi seitsemän vuotta sitten, kun uutistoimitukset yhdistettiin.

Mielenkiintoista nähdä kuinka tämä tämän päivän suurjulkistuksen kuvakerronta eroaa samoissa uutisissa radiossa ja televisiossa.

Jos kuvakerronta todella tarjoaa selkeää lisäarvoa, niin olen valmis taas avaamaan television useammin kuin kolme kertaa kuukaudessa.

Toivottavasti YLE ei siirry tabloidiin, niin kuin Hesari. Vaikkei näitä nyt yks yhteen voikaan verrata. Paperi on väistyvä uutisalusta sähköisen rinnalla.

Ruokamainonta loppuu päivälehdistä

Keskiviikko 6.2.2013 klo 21.24 - Kauko Niemi

Nyt kun tilasin sen kolmannen käyttämäni ruokakauppaketjun tarjouskirjeen sähköpostiini, niin veikkaukseni on, ettei 3 – 4 vuoden kuluttua enää nähdä ruokamainoksia päivälehdissä.

Kauppaketjut ovat selvästi satsanneet verkkopalveluihinsa. Paitsi banaanien tarjoushintatiedot, niin nyt sivuilla pyörivät reseptit, joita aiemmin piti hakea ihan omilta sivustoilta.

Kauppaketjujen tarjouskirjeisiin uskotaan lujasti ja parhaillaan tilaajille tarjotaan mahdollisuus voittaa rahaa, iPadeja ja ties mitä. Tämä aktiivisuus on selvä osoitus, että kaupat haluavat asiakkaansa suoraan omiin rekistereihinsä. Miksi ihmeessä niitä pitäisikään kierrättää jonkun lehden kautta kalliilla kustannuksilla.

Näppituntumalta vaikuttaa jo nyt siltä, ettei esimerkiksi Hesari etenkään tabloid-uudistuksen jälkeen juurikaan ruokamainontaa sivuillaan kanna. Sen sijaan pottu- ja maitomainonta on jo pitkälti siirtynyt halvempiin kanaviin eli paikallisiin ilmaisjakelulehtiin.

Tänäänkin posti kantoi painetut tarjouslehdet omina erillisinä tuotteina ilman että ne olisivat olleet edes lehden liitteinä. Se onkin ainoa tapa enää saada paperisia mainoksia lukittuihin porraskäytäviin. Suorajakeluyhtiöillä ja ilmaisjakelulehdillä ei esimerkiksi meille ole pääsyä.

Jos nettikulut pysyvät kurissa, niin ilmaisjakelulehdetkin ovat vain siirtymäkauden ilmiö.

Tällä hetkellä kaupoille voi antaa tunnustusta siitä, että kanta-asiakasrekistereistä saatavaa tietoa tuputtamiseen ei juurikaan ole ilmassa, vaan ruokauutiskirjeet on ihan itse tilattava. Todennäköisesti tämä on viisas päätös, jolloin asiakassuhde on aidompi.

Niin mistä tämä 3-4 vuotta arvio sitten syntyi. Kyllä se on aivan hatusta vedetty perustuen vain omaan kokemusperään siitä milloin olen muuttanut omaa toimintatapaani ja kauanko kestää kun kyseinen toimintatapa yleistyy.

Huikeaa kasvua

Perjantai 1.2.2013 klo 10.26 - Kauko Niemi

Otsikko, josta kaikki talousnikkarit unelmoivat. Tosin tämä on minun ihan henkilökohtainen tammikuu verrattuna viime vuoden tammikuuhun ja kyseessä ei ole bisness sen enempää kuin rahantekokaan, vaan liikunta.

Vuosi sitten tammikuussa oli 10 harjoituskertaa ja niihin käytetty aika 13 tuntia, kun eilen päättyneenä, tämän vuoden tammikuussa liikuntasuoritteita oli 29 ja niihin käytetty aika 27 tuntia. Joulukuussa harjoitteita oli 24 ja aikaa kului 25 tuntia.

Huikealle kasvulle löytyy oikein pätevä selitys. Vuosi sitten röhisin kolmisen viikkoa ja kurkkuun kaatui enemmän lämmintä hunajajuomaa kuin urheilujuomaa.

Tammikuun liikunnallisuus oli jonkin verran koko viime vuoden kuukauden keskiarvoa korkeampi. Kokonaan uutena lajina on nyt mukana hiihto ja uinti jatkuu. Kuukauden aikana 14 uintikerralla kertyi 11 kilometriä.

Kun suurin osa liikunnasta oli hiihtoa ja uintia, niin lienee normaalia hieman tehokkaampaa. Onhan kaikkien hiihtolenkkien keskisyke 127.

Toyotan pauloissa

Tiistai 29.1.2013 klo 10.02 - Kauko Niemi

Jos nyt ostaisin auton, niin voisi tapahtua ensimmäisen kerran elämässäni, että valitsisin saman mallin kuin minulla on. Tähän asti vaihtelunhaluisena tyyppinä olen aina vaihtanut mallia ja merkkiä. Ainahan pitää kokeilla jotain uutta.

Näin on ollut vakuuttavaa Toyota Yariksen elämä ja vielä vakuuttavampaa Toyotan asiakaspalvelu. Tänään vien auton hieman erikoislaatuiseen korjaukseen ja Toyota maksaa viulut vaikka auto täyttää huomenna kuusi vuotta.

Todettakoon, että olen ehdottomasti autoihminen, vaikken sillä city-eläimenä paljoa ajakaan. Autolla ajamisen aloitin 11-vuotiaana tyyny pepun alla. Elämäni aikana olen tehnyt kolmen vuoden kokeilun ilman autoa. Se haittasi liikaa arkirutiineja, eikä se toiminut lainkaan niin kuin olin ajatellut. Vaikkapa se, että ajaisin taksilla tietyissä tilanteissa. Kertaakaan en raaskinut taksia käyttää.

Olen tietysti omituinen autoihminen, kun minulla ei ole mitään intohimoja autoa kohtaan. Sillä pitää päästä paikasta A paikkaan B ja mieluusti niin, ettei tarvitse konepeltiä avata.

Tai oli minulla nuorena yksi autohaave Saab 96. Sitten kun sen sain raavittua kasaan, niin kertaakaan ei tarvinnut ajaa ehjällä autolla 120.000 km aikana. Se siitä.

Auton pitää olla minulle käytännöllinen ja toimiva sekä taloudellinen. En voisi kuvitella, että edes Eurojackpot-voiton jälkeenkään kehtaisin ajaa audeilla, bemareilla tai mersuilla  ja osoittaa tuhlaavani turhaan.

Kuusi vuotta sitten minulla ei ollut pienintäkään aikomusta ostaa Yarista. Olin taas niin kuin aina, etuajassa menossa tapaamiseen ja kulutin aikaa nurkan takana menemällä Toyota-kauppaan vilkaisemaan.

Viimeiset 20 vuotta olen valinnut auton mittanauhan kanssa. Sinne kun pitää mahtua fillari tavalla tai toisella. Yllätyksekseni huomasin, että Yariksen muuntautuimiskyky täyttikin tarpeeni. Uusi merkki hankintalistalla.

Käytäntö on osoittanut vielä paljon muuta. Todellisuudessa kävin kaverin kanssa fillaroimassa Levillä. Yariksen sisään mahtuivat molempien maastofillarit ja reilun viikon tavarat.

Cityihmisen auton paikoitus on taidetta ja onnea. Tämän kokoisen auton sujauttaa rakoon kuin rakoon. Olen jopa kerran luonut lumipenkkaan Yariksen mentävän reiän.

Kuuden vuoden aika huoltokuluni ovat olleet 246 euroa vuodessa ja kaikki huollot ovat tehty huoltokirjan mukaan Toyotan merkkihuollossa Helsingissä. Ja nyt piste i:n päälle Toyota vaihtaa tänään kustannuksitta oikean etupenkin rikkoutuneen lämmityksen, joka sulatti jopa reiän istuimeen.

Yhtiön ilmoituksen mukaan he haluavat tutkia mistä näin harvinainen vika voi johtua.

Kieltämättä minulla ja Yariksellani synkkaa hyvin. Se on tähän asti ainakin ollut taloudellinen, ketterä ja riittävän tilava. Sen ylläpidon on voinut kohtuullisella hinnalla ulkoistaa Toyotalle.
 

Menisköhän se nettikauppa jotenkin näin

Maanantai 28.1.2013 klo 21.07 - Kauko Niemi

Lähetys on luovutettu vastaanottajalle. Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 18:22:06. Noudin uuden sykemittarini pakettiautomaatista Helsinki kympissä. Ohitin 15 sekunnissa 23 henkilön jonon.

Mitä tapahtui sitä ennen. Posti lähettää sekä tekstarilla että sähköpostitse noutokoodin Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 17:36:13.

Nettiseuranta ilmoittaa, että lähetys on lajiteltu 28.1.2013 klo 09:02:06. Sitä ennen se on ollut Itellan logistiikkakeskuksessa 26.1.2013 klo 08:27:09

Lähetys on lajiteltu 25.1.2013 klo 18:14:39 Seinäjoella ja sitä ennen lähetyksestä oli vastaanotettu ennakkoilmoitus EDI-sanomana 25.1.2013 klo 11:35:24 Tuurista.

Tein tilauksen 25.1.2013 klo 11:20 ja sain Keskisen kello Oy:n tilausvahvistuksen sähköpostiin viiden minuutin kuluttua: Lisätietoja tilauksestasi: Tilauksenne lähtee postin kuljetettavaksi. Lähetystunnus on JJFI61497712345162XXX, tapahtuma-aika 25.01.2013 11:25:57.

Minuutti tilausvahvistuksen jälkeen tuli vahvistus myös Suomen verkkomaksut Oy:ltä, että maksu on hyväksytty.

Siis torstaista 25.1.2013 klo 11:20 tehty tilaus oli kädessä 28.1.2013 klo 18:22:06 ja olihan siinä viikonloppu välissä. Ai niin – tuote oli juuri se, jonka tilasin ja noin 70 euroa edellisempi (38 %) kuin valmistajan, Suunnon omassa verkkokaupassa.

Lue myös tämä

Alan ymmärtää mitä on rasismi

Sunnuntai 27.1.2013 klo 23.40 - Kauko Niemi

Minulle alkaa pikkuhiljaa valjeta mitä se rasismi on näiden satojen juttujen ja kommenttien jälkeen. Huomaan, että olen itsekin ollut rasismin kohteena.

Kun riittävän paljon seuloo tätä vellovaa keskustelua ja ihmisten pelkoja, äkkisuoria ja äkkivääriä mielipiteitä, jotka eivät oikeastaan perustu mihinkään todellisuuteen, niin voi säälien todeta, ettei rasistin elämä ole ainakaan helppoa.

Hän kun pelkää kaikkea uutta, eikä uskalla ottaa asioista selvää saati kokea jotain muuta kuin mihin on ajatuksensa naulinnut. Ja pahoittaa mielensä siitä, etteivät muut noudata samoja ajatuksen juoksuja kuin rasisti itse.

Rasisti kuvittelee, että hänellä on oikeus muuttaa toista ihmistä ja sen käytöstä. Silloinkin kun kyse ei ole lain ja asetusten noudattamisesta.

Veikkaan, että eniten rasismia esiintyy perheissä. Vaikka ollaan kuinka saman värisiä tai oikea tai vasenkätisiä, niin epäasiallinen kohtelu ja toisen nimittely jatkuu vuodesta toiseen, kunnes toinen muuttaa Amsterdamiin tai jonnekin muualle rauhalliseen suojaan.

Nyt on jälkikäteen helppo todeta, että koin alkoholirasismia noin 10 vuotta. Hyvinvointi-  ja terveyskipinän sytyttyä paitsi lopetin tupakanpolton niin vähensin alkoholin käytön minimiin. Nyt se on tasaantunut alle 10 lasilliseen vuodessa.

Suomalainen alkoholikulttuuriin kuuluu kännääminen. Kului kymmenisen vuotta ja sain joka ainoassa tilaisuudessa selittää poikkeavuuttani. Sitä kysyttiin suoraan ja selitettiin kavereille, ettei nyt ole kaikki palikat paikoillaan. Selvää rasismia, en täyttänyt yleisesti hyväksyttyjä normeja.

Minulla on hyvä ystävä suuressa suomalaisessa yrityksessä melko korkealla johtoportaassa. Hän kärsii auto-rasismista. Miehellä on ajokortti ja jopa aika ajoin vuokraa auton sitä todella tarvitessaan. Itsestään selvä keskustelun aloitus on, että onko sinulla Audi, Bemari vai Mersu. Ja ne jotka tilanteen jo tietävät jaksavat asiasta muistuttaa harvase päivä. Selvää rasismia.

Vääriä luuloja ja käsityksiä, mihin rasismi perustuu, voi korjata vain ottamalla asioista selvää ja kokemalla asioita itse.

Itse rasismi-sanan tunnelataus on myös jonkin verran väärä. Mitkään yllämainituista esimerkeistä eivät johtuneet ihon väristä, eikä uskonnosta tms vaan siitä, ettei syystä tai toisesta kulje valtavirran mukana yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan.  

Kannattaa lukea myös tämä

Ensimmäinen aamu ilman painettua lehteä

Maanantai 14.1.2013 klo 8.26 - Kauko Niemi

Ensimmäinen aamu ilman suurta tai typistettyä Hesaria 40-vuoteen. Tämähän on vähän sama kuin 90-luvun alkupuolella, kun puhelimeen ei tarvinnutkaan vastata eteisessä, missä oli se asunnon ainoa puhelinpistoke.

Painetun lehden lopettaminen aiheuttaa monia muutoksia. Tiedän ainakin yhden onnellisen ihmisen, lehdenjakajan. Hänen ei tarvitse kiivetä hissittömän rapun viidenteen kerrokseen, ja näin säästyy 192 porrasaskelmalta. Ihme ettei hän tänä aamuna pudottanut kiitoskorttia.

Minä voin ryhtyä käyttämään keittiönpöydällä vaaleampia liinoja, kun ei tarvitse ajatella painomusteen tummia sotkuja.

Löytyy muutokseen toki oikeitakin syitä. Säästän 189,80 euroa vuodessa. Se on ihan merkittävä summa kun uskon, etten jää mistään paitsioon. Maksan kuitenkin Verkko Plus –palvelusta.

Minulle on merkittävää myös paperin ja luonnonvarojen ekologinen säästö. Selkä väärällään kun kantaa puoliksi lukematonta paperimassaa keräyspaperiin, niin ei siinä ainakaan hyvä omatunto kasva.

Olen uutisnarkomaani. Aamun Hesarissa ei ole aikoihin ollut montaakaan juttua, josta en olisi ollut tietoinen ennen Hesaria aamu kuudelta.

Tämä päätös lopettaa paperilehden tilaus on kypsynyt kuitenkin yllättävän pitkää, vaikka olen vuodesta 1998 lähtien ollut varma, ettei paperisella lehdellä ole tulevaisuutta. Näin sitä on itse kukin kaavoihin kangistunut rutiinien noudattaja. Kait siinä on ollut myös lukkarinrakkautta lehtityötä kohtaan 20 vuoden toimittajauran takia.

Hesarin tabloidiin siirtyminen oli kuitenkin se, joka poisti varmistimen. Ensimmäinen numero oli jo painoasultaan säälittävän harmaan tunkkainen. Vaikka painoasu onkin nyt jonkin verran parantunut ja ymmärrän, että vastoin tahtoani minun pitää hajottaa tämä moniosainen paketti. Vaikeaa on hahmottaa uutisten painotuksia. En löydä sellaisia argumentteja, jotta pyörtäisin päätökseni.

Nyt olen viikon verran vuoroaamuina lukenut ensin netistä ja sitten printtinä tai painvastoin. Ja mielikuva vain vahvistuu, että netti on se monin verroin parempi vaihtoehto.

Hesari teki saman printtiversiossaan minkä tekivät niin monet internetin kanssa. Sama vanha sisältö tungetaan uuteen kuosiin. Se ei vaan tunnu onnistuvan kovinkaan helposti.

Seuraava mediamurros elämässäni on jo käynnistynyt. Se on televisio. Kuuntelen radiota käytännössä liki koko hereillä olon ajan. Nyt kun YLE on siirtynyt yhden uutistoimituksen järjestelmään, niin illan kuvallinen versio päivän mittaan julkaistuista uutisista tuo ani harvoin mitään lisäarvoa. Minua kun ei oikein kiinnosta kuinka Jutta on tänään pukeutunut tai onko Jyrkillä punainen vai sininen solmio.

Olen jo vuosia vain kuunnellut televisiota, josko siellä menisi jotain kiinnostavaa. Ja kun ei ole mennyt, niin paljoa en valehtele, jos sanon että tv on auki korkeintaan kahtena iltana viikossa.

Sen sijaan netti on auki/saatavilla yhtä monta tuntia kun minulla ovat silmät auki. Kulloisenkin kiinnostuksen mukaan Ampparit, Youtube ja Google keräävät minulle aineistoa ja olen hyvinkin tietoinen maailman menosta. Ja jos nämä eivät kerro kaikkia, niin loput juorut selviävät Facebookissa.

 
Lue myös - Vuosisadan lehtiuudistus

Se mitä tapahtuu luonnolle se tapahtuu ihmiselle

Keskiviikko 9.1.2013 klo 16.37 - Kauko Niemi

Siinä on elämänohje, joka on tainnut hämärtyä monelta. Jopa jäänyt siirtämättä sukupolvelta toiselle. Se on kuitenkin elämänohje, joka vaikuttaa niin moneen asiaan elämässämme. Aina koirankasvatuksesta Australian huippukuumaan ilmanalaan tai Yhdysvaltain hirmumyrskyihin.

Nyt voi ja suosittelen jokaiselle luontosuhteen parantamisen aloittamista elokuvalla Metsän tarina. Jos et jaksa mennä lähimetsään mene edes teatteriin ja pysähdy reiluksi tunniksi ja koe luonnon kauneus ja monimuotoisuus.

Elokuvassa ei ole kiire, mutta ei ole metsässäkään. Mitä hitaammin ja hiljaisemmin metsässä liikut, sen enemmän näet ja koet. Luontokuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen ovat keränneet materiaalia yli viisi vuotta ja saaneet tallennettua huikeita tuloksia.  

Käsikirjoittaja Ville Suhonen on onnistunut kuljettamaan useampaa tarinaa samaan aikaan. Tarinassa kulkee luonnon / metsän mytologia, faktat ja luonnon vuoden kiertokulku.

Metsä ei ole ollut ihmisen riiston ja mellastuksen paikka. Kaikki lähtee luonnon kunnioituksesta tietoisena siitä mitä tapahtuu metsälle se tapahtuu ihmiselle.

Paitsi, että tarina pysähdyttää miettimään omaa luontosuhdettaan, niin elokuva on luontokuvauksesta kiinnostuneelle todellinen herkkupala. Ymmärtää hyvin jo ensiminuuteilta asti miksei Nuuksion makkararetkillä näe juuri muita kuin myrttyilmeisiä kanssakävelijöitä, jotka jättävät jälkeensä eväspakkauksiaan.

Sydämestäni toivon, että tämä tarina päätyy myös koululaisten oppimateriaaliksi. Vieraantuminen luonnosta vaikuttaa niin moneen asiaan. Ihmisen tehtävänä ei ole hallita luontoa eikä luonnon eläimiä.

Metsän tarina – Ville Suhonen, Kim Saarniluoto (leikkaus), Marko Röhr (tuottaja) kuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen. Parhaillaan elokuvateattereissa.

Tänäänkin aamiaiseksi viagraa, lehtiä ja pikavippejä

Sunnuntai 30.12.2012 klo 8.20 - Kauko Niemi

Vielä muutama päivä ja sitten tapahtuu ”suuria” suomalaisessa mediakentässä. Tai toisaalta läheskään kaikki eivät edes huomaa mitään, vaikka Hesarin lasikuutiossa niin luullaankin.

Tässä vaiheessa voisin jo luvata, että yksikin puhelinsoitto tai jonkun parhaat tarjoukset spämmikoneen kautta tuleva viesti saa minut katkaisemaan Hesarin tilauksen.

Päivittäistä postiani katsellessa on syntynyt periaatepäätös, etten tilaa yhtään lehteä enkä koskaan näiden tarjousten perusteella. Niin hyvää sisältöä ei ole olemassakaan, vaikka olenkin kaikilla tavoin mitattuna median suurkuluttaja.

Minun häpeäni jatkuu media-yritysten puolesta, vaikken vähään aikaan ole ollutkaan heidän palkkalistoillaan.

Tuntuu käsittämättömältä, että lehtien ulkoasua ja konseptia suunnitellaan kuukausia. Typografiaa mietitään kuukausitolkulla ja jopa tilataan oma kirjasinmallisto huippusuunnittelijalta huippuhintaan. Tehdään sisäisiä ja ulkoisia tutkimuksia, joihin suunnittelutyö perustuu. Painetaan tai julkaistaan netissä dammeja, jotta nähdään miltä lehti oikeasti näyttää ja päästään kärryille kuinka työprosessi arjen kiireessä sujuu.

Ja sitten samaan aikaan sähköposti suoltaa viagra ja lehtitarjouksia pikavippitarjouksilla höystettynä.

Yhdellekään lukijalle ei voi tuottaa niin hienoa fonttia, että hän ilomielin vastaanottaisi kaiken tämän spämmin, mitä sähköposti ja puhelinmarkkinointi suoltaa. Eiväthän nämä voi imagomielessä olla niin erillään toisistaan. Vai voivatko jonkun mielestä olla?

Jos lehden imagoa, journalismia ja luotettavuutta varjellaan kaikin mahdollisin keinoin, niin miten mediatalo antaa lehden levikkimyynnin käyttää keinoja kaihtamatta kaikki mahdolliset sirkustemput ja paljon enemmänkin.

Surkuhupaisin omakohtainen kokemukseni on se, että lehtikauppias soittaa ja kauppaa minulle lehteä, jonka päätoimittajana olin tuohon aikaan. Hänellä ei ollut alkeellisintakaan käsitystä myytävästä tuotteesta. Hän ei edes ymmärtänyt kommenttiani, että olen tämän lehden päätoimittaja. Vasta kun selitin, että olen tässä lehdessä töissä, hän antoi periksi valmiiksi kirjoitetusta myyntipuheestaan.

Termien sähköinen viidakko - miksiköhän palvelua ei käytetä

Keskiviikko 26.12.2012 klo 12.40 - Kauko Niemi

Vihdoin ja viimein aloin kiinnostumaan sähkönkulutuksestani ihan kilowattitunteina ja tietty siitä rahasta, jonka huolimaton sähkönkuluttaja maksaa vuodessa.

Niin kuin jokainen kerrostaloasukas tietää, vuosittaisella säästömahdollisuudella ei matkusteta Thaimaahan eikä edes VR:llä Vaasaan.

Todellinen syy selvittää sähkönkäyttöäni on ihan vain uteliaisuus asiaan, josta en käytännössä tiennyt muuta kuin, että sähkölasku pitää maksaa tai muuten pakastin sulaa ja huusholliin tulee pimeää.

Tiesin, että Helsingin Energia etälukee kaikki ainakin kantakaupungin mittarit ja harmaa aavistus, että jollakin tasolla pystyn seuraamaan kulutustani tosiaikaisesti netissä.

Minulle netti on taikasana ja siksi luonnollisesti aloitin tutkimusmatkani netistä. Matkani loppui kuitenkin lyhyeen. Kokeneena nettikäyttäjänä en osannut rekisteröityä Helsingin Energian online-palveluun. En vain löytänyt oikeita tietoja, joita rekisteröinnissä kysyttiin.

Rekisteröityessä kysytään:

Asiakasnumero:
(Myyjän) Käyttöpaikkatunnus:
Käyttäjätunnus:
Salasana:
Vahvista salasana:
Sähköposti:

 Ohjeiden mukaan nämä tiedot löytyvät sähkölaskusta. Kaivan laskun pankkini verkkokätköistä, sillä jokin aika sitten tein periaatepäätöksen, etten käytä sellaisia palveluita, joista en saa e-laskua. Tuolloin Helsingin Energia sai neljän kuukauden siirtymäarmahduksen.

E-laskussa on kolmella eri termillä sama numerosarja. Numerosarjasta ei ole pääteltävissä mihin se viittaa:

Ostajan Y-tunnus
Laskun vastaanottajan yhteystiedot
Asiakas

E-laskusta löytyvät myös seuraavat tiedot:

Ostaja
Toimitusosoite
Laskun numero
Sopimus

Tässä vaiheessa lopetin energiayhtiön lottoarvonnan – mikä termi vastaa mitäkin ja missä tilanteessa ja missä kentässä. Lähetin viestiä asiakaspalveluun, joka vastasi heti parin päivän kuluttua:

1. Asiakasnumero (laskun oikeassa yläkulmassa rivillä "Asiakas") 2. Käyttöpaikkatunnus (laskun oikeassa yläkylmassa rivillä "Käyttöpaikkatunnus")

Seuraavaksi voitte syöttää itse valitsemanne käyttäjätunnuksen ja kahteen seuraavaan kenttään omavalintaisen salasanan. Sähköpostiosoite kannattaa syöttää myös, jos salasana sattuisi unohtumaan. Silloin järjestelmä lähettää uuden salasanan tähän osoitteeseen.

Hetken kuluttua Helsingin Energian asiakaspalvelusta toinen sähköpostiviesti perään:

Hei, sain juuri tietää, että osalla verkkopankkiin toimitettavista e-laskuista ei näy käyttöpaikkatunnusta. Jos teillä on käytössä e-lasku, niin soittakaa asiakaspalveluumme. Saatte tarvittavat kirjautumistiedot puhelimitse.

Helsingin Energia ei toki ole ainoa yritys, jossa termejä keksitään eri osastoilla ja paikoissa. Missä verkkosivujen tekijät, laskuttajat ja monet muut yksiköt eivät koordinoi keskenään, saati että verkkosivujen tekijät viitsisivät katsoa mitä tietoja ja termejä laskussa oikeasti käytetään. Tai käytetäänkö paperilaskussa ja e-laskussa samoja termejä.

Tällaisen sopan jälkeen on turha ihmetellä, mikseivät asiakkaat käytä meidän hienoa ja suurella rahalla pystytettyä palvelua.

Harva asiakas viitsii taistella tällaisten asioiden kanssa, jos rekisteröinti ei onnistu kerralla.

Minun jouluni on nyt vietetty

Maanantai 17.12.2012 klo 22.41 - Kauko Niemi

Tänään oli viimeisten joululaulujen laulantaa. Nyt voisin sanoa, että minun jouluni on vietetty. Toki läheisimpien tapaaminen viikon kuluttua on oma lukunsa.

Tänään oli kahdeksas kerta, kun asetuin tänä jouluna joululauluineni estradille. Jokainen keikka on ollut erilainen. Kaksi ääripäätä lienee Budapestin hulppea tuomiokirkko ja tämän iltainen Itä-keskuksen Matteuksen kirkko, missä kvartettikokoonpanolla. Väliin mahtuu vielä Hartwall-areenan megakonsertti.

Näiden kahdeksan kokemuksen jälkeen ei kerta kaikkiaan tunnu kiinnostavalta sännätä johonkin rihkamakauppaan pakko-ostoksille.

Minun joulutunnelmani syntyy musiikin kautta ja nimenomaan joululaulujen kautta. Sen palautteen kautta, jota yleisöltä saa, että on pystynyt luomaan jouluisen tunnelman ja herkän hetken. Jos nyt lasketaan Maailman Kauneimmat joululaulut areenalla, niin olen ollut osallisena varmaankin 10.000 ihmisen joulumielen kohottamisessa.

Jotkut yksittäiset palautteet ovat olleet niin kauniita ja koskettavia, ettei niiden aitoutta pysty kyseenalaistamaan eikä niputtamaan kohteliaisuusnippuun.

Tämän jälkeen kaikki pimpelipompelit ja kaupalliset tyrkytykset eivät oikein sytytä ja henkisellä tasolla voi todeta, että minun jouluni on nyt vietetty.

Lääkäri hoiti minua ja minä lääkäriä

Tiistai 11.12.2012 klo 22.32 - Kauko Niemi

Kokeilinpa uteliaisuuttani Oma-Mehiläinen-palvelua, kun siellä nyt tuli käytyä ja odotellessa labratuloksia.

Palveluhan osoittautui mielenkiintoiseksi. Sieltä löytyivät kaikki labratulokseni ja lääkärissä käynnit, rokotukset aina vuodesta 2001 lähtien.

Pystyinpähän heti hyödyntämään palvelua kun sieltä näin milloin labratulokseni valmistuivat ja varasin netistä tarkistuskäynnin lääkärille.

Tänään sitten lääkäriltä loksahtivat leuat kun hän kysyi haluanko kopiot testituloksista. En tarvitse kopioita, kun pääsen kotoa koneeltani niitä katsomaan suoraan teidän järjestelmästänne, oli vastaukseni.

Lääkärin uteliaisuus heräsi ja tunnustuksellinen kommentti, että pitääkin selvittää itselle tämä. Mutta mitä sinä näet sieltä? Näitkö sinä nämä testitulokset ennen minua? Näetkö sitä näetkö tätä? Kuinka sinne pääset? Minä en hyväksy sitä, jos sinä näet lääkärin lausunnot. Sanoudun kyllä irti sellaisesta.

Lääkäri kävi sen verran kovilla epätietoisuuden kierroksilla, että oikein piti ryhtyä rauhoittelemaan. Reseptiä en hänelle kirjoittanut.

Mutta herää kysymys hoitotakuusta vai mikä se nyt onkaan. En nyt ota kantaa siihen kuinka Mehiläinen veronsa kierrättää. Otan kantaa, kuinka terveydenhoito voisi toimia.

Illalla näin Oma-Mehiläisestä, että labratulokseni olivat valmistuneet. Sitten jatkoin netissä ajanvaraukseen ja siellä oli minulle sopiva aika klo 16:00. Varasin sen ja sain sähköpostitse varausvahvistuksen, jonka pudotin sähköiseen kalenteriini.

Pääsin lääkärin huoneeseen minuutin etuajassa 15:59 ja olin ulkona 16:16. Kaikki dokumenttini on katsottavissa koneelta. Ja kun teen verenpaineen kotimittauksia, niin tulokset voin tallentaa samaan paikkaan ja antaa suostumukseni, että lääkäri pääsee näkemään myös minun tekemät merkintäni.

Jotain tämän tapaista sen pitäisi olla. Kenenkään ei tarvitse turhaan odotella missään vaiheessa, eikä kysellä, eikä soitella ja varmistella. Tosin tämä nyt maksaa omasta pussista maksettuna aivan liikaa.

Muutaman vuoden takainen ensivisiittini julkiselle puolelle, oli kokopäivän projekti. Sain omahoitajan nimen ja puhelinnumeron. Kertaakaan siihen numeroon ei ole vastattu, vaan puhelu ohjautuu johonkin vaihteeseen ja kaikki alkaa alusta.

ps. Olen ollut työterveyssuhteessa Mehiläiseen ja siksi siellä on kaikki terveystietoni yli 10 vuoden takaa – ehkä sitä vanhempia tietoja ei ole koneellistettu.

ps2. Kaikki kunnossa

Hyvinvointipäiväkirja: Marraskuu jäi piirun verran keskiarvosta

Lauantai 8.12.2012 klo 7.33 - Kauko Niemi

Liikuntapäiväkirja osoittaa, että tasaisesti mennään kaikin puolin. Kun koko vuoden liikuntasuoritteet marraskuun loppuun asti lasketaan, jäi marraskuu piirun verran keskiarvosta. Suoritteita 26 (keskiarvo 27) käytetty aika 24,40 tuntia (keskiarvo 29,21).

Tuo ajallinen poikkeavuus johtuu siitä, että suoritteista suurin osa oli uintia ja kilometrin uinti kestää tätä nykyä noin 35 – 40 minuuttia. Pitkäkestoiset kävelylenkit ja patikoinnit olivat vähemmällä.

Jonkin verran jäi harmittamaan, että syksy olisi ollut mitä mainiointa pyöräilykautta, mutta pyörä jäi varastoon. Pyöräilyllä olisi hyvin voinut pitää yllä korkeampaa sykettä.

Sykemittarini ei toimi vedessä, joten suurin osa marraskuun liikuntasuoritteista jää sykkeen osalta arvioimatta.

Uinnin osalta olisi tavoite saada tekniikkaa paremmaksi ja pyrkiä noin tunnin kestävään kahden kilometrin kertatreeniin. Uintikilometrejä on nyt kasassa toukokuun alusta lähtien 95.

Painon ja terveyden kannalta marraskuu muodostui myös tasaiseksi. Ei heittoja mihinkään suuntaa.

Nuotinvierestä

Perjantai 7.12.2012 klo 14.48 - Kauko Niemi

Tunnemaailmani on ilmeisesti muuttunut melkoisesti. Linnanjuhlien televisiointi ja eritoten eilinen selostus sai minut aidosti voimaan pahoin. Ehdin katsella netistä muutaman minuutin ja rupesi tympimään ihan tosissaan. YLE muutti keskipäivän ohjelman Nuotinvierestä itsenäisyyspäivän iltaan.

Mitä yhteistä on Suomen itsenäisyydellä ja jonkun mimmin mekkokankaan ostopaikalla tai jonkun koltun suunnittelijalla? Eilinen ohjelma olisi pitänyt lähettää olemassa olevalla ohjelmanimellä – Nuotinvierestä. Ja ehkä Heimo Holopainen olisi voinut vetää senkin.

Ja journalistisesti ajatellen pahinta product placementtiä, mitä YLE ikinä on tehnyt. Seuraavassa tietotekniikkaa käsittelevässä ohjelmassa kerrottakoon kanssa komponenttivalmistajat ja koneen suunnittelijat. Pintamateriaalit ja väritykseen vaikuttavat taustaseikat.

Tänään perjantaina YLE vaalii silmät ymmyräisinä, ettei tuotteiden nimiä ja ominaisuuksia lipsahtaisi ohjelmissa ulos. Kovin on tekopyhää.

En ole Linnanjuhlien friikki, itsenäisyyden friikki kylläkin. Juhlat ovat niiden oikeassa tarkoituksessa ihan paikallaan, mutta jos millään muulla ei ole väliä kuin pukeutumisella – kiitos ei!

Journalistina ja tiedottajana, voin kuvitella kuinka paljon on käytetty aikaa ja rahaa, palkattu pr-henkilöitä, jotka ovat kirjoittaneet tarinoita puvuista, niiden suunnittelijoista. Kuinka juuri tämä kangas odotti minua Pariisin muotikadun pikkuisessa luxus-puodissa.

Näitä tarinoita ja satuja on sitten kiikutettu toimituksiin hienojen kuvien kera. No hyväpuoli tietenkin on tiedotustoimistojen työllistäminen.

Tänäkin vuonna päätin olla ärsyttämättä itseäni ja pitää television visusti kiinni. Pujahdin kuitenkin suoraan nettilähetykseen. Onneksi. Näin pystyin jo muutamassa minuutissa toteamaan että aina vaan pahempaan suuntaan ollaan menossa.

Toki tunnustan senkin, että oma ajatusmaailmani on muuttunut viime aikoina kaikkea kallista turhamaisuutta vastaan. Kyllä se riittää, että vaatteet ovat puhtaita eivätkä haise, edes hajuvedelle.

Tunnemaailman muutoksiin vaikuttaa eittämättä se selkeä tietoisuus, että maailman meno ei voi jatkua näin, perustuen kasvuun ja kuluttamiseen. Omaan napaan tuijottamiseen ja löysään esittämiseen.

Tänään siirryttiin Lumia aikakauteen

Torstai 22.11.2012 klo 10.19 - Kauko Niemi

Heti aluksi on todettava, että tässä tarinassa on vain omia kokemuksiani siirtymisestä Symbian Belle versiosta windows 8 versioon. En tällä kertaa viisastele Nokian tulevaisuudella enkä muullakaan epämääräisyyksillä.

Lähtökohtanahan minulla on ollut jo 90-luvun puolivälistä lähtien, että kapula ja tietokone ovat aina synkassa. Käytännössä siis useampikin kone. Olen Officen suurkuluttaja ja sen Outlook-postio/kalenteri muodostavat perustan koko ”elämälleni.”

Vuosien varrella kontakteja taustatietoineen on kertynyt yli tuhat. Sähköpostiliikenne on 100 – 150 päivävauhtia. On omat projektit, kuoroasiat, koira-asiat, valokuvaus, kaverit jne jne. Office-paketin Outlookissa on reilut 500 kansiota/alikansiota, mihin postit ohjautuvat tehtyjen sääntöjen mukaan.
Esimerkkinä vaikkapa kuoron kansiossa on 51 alikansiota, joissa yhteensä reilun vuoden aikana tulleet 2605 sähköpostia. Vanhemmat arkistoitu vuosittain.

Tämän ruljanssin siirtäminen uuteen ympäristöön on ihan mielenkiintoista. Windowsphone 8 eroaa aiemmista maailmoista merkittävästi. Yksi hankalampia kokemuksia nyt on se, etten varmasti tiedä enkä ymmärrä mitä teknisesti tapahtuu.

Siirtyminen on mennyt mentaalilla – antaa tapahtua. Siitä en ihan hirveästi pidä. Lähtökohtana tuntuu olevan, että kaikki ovet ja ikkunat ovat avoinna ja kaikkien nähtävillä. Tietoja, kuvia siirtyy mitä ihmeellisimmistä paikoista mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Kaikkien Facebook tietojen ja päivitysten sotkeentuminen arkisiin askareisiin ei helpota tietovirtojen käsittelyä eikä missään tapauksessa ole minulle tärkeitä.

Alkupöläyksen jälkeen onkin haastavin vaihe ryhtyä sulkemaan ovia ja ikkunoita ja rajoittamaan toimintoja. Sen sijaan olisin ollut tyytyväinen jos kaikki olisi ollut kiinni ja itse olisin niitä availlut omassa tahdissani.
Suurin haaste omassa tapauksessani oli saada Office-paketinOutlook synkkaamaan puhelimen kanssa. Vaatii parin välipalikan löytämistä ja asentamista, enkä edelleenkään ole varma miten tietojenvaihto tapahtuu. Mutta toistaiseksi se tapahtuu.

Asiaa ei yhtään helpota, että Microsoftin tilin sähköpostia kutsutaan Outlookiksi ja Office-paketin postiosuutta kutsutaan Outlookiksi. Kaksi saman nimistä ja täysin erilaiset. Microsoftin tiliä kutsutaan välillä MS ID, välillä Hotmailiksi, välillä Outlookiksi – ohjeiden luku vaatii melkoista taituruutta ymmärtää mistä asiasta milloinkin puhutaan. Ilman ohjeita windows ekosysteemi ei minulta onnistu.

Windows-tilin outlook-posti PC:llä onkin yht´äkkiä ulkoasultaan ja nimeltään Hotmail, vaikka kalenteri ja ihmiset ovat Windows 8 mukaisia. Ohjeiden sirpaleisuus Microsoftin sivuilla, Windowsphone.com ja Nokian sivuilla on silmiinpistävä. Tietoa tuputetaan mitä puhelimessa voi tehdä, mutta miten ja miksi –vastaukset ovat hakusessa.

Itse puhelin on todella nopea ja täynnä hienoja oiottuja ominaisuuksia. Minun mielestäni liian paljon iPohen suuntaan on menty. Säädöt ovat vähissä ja siksi tiettyjä ominaisuuksia on pakko ottaa pois käytöstä, ennen kuin löytää vastauksen miksi ja miten. Ja onko minun ihan oikeasti pidettävä tuplana kalenteri- ja kontaktitiedot PC:llä - Office-paketin Outlookissa ja Windows-Outlookissa? Mielihyvin täydennän näitä alkuhetken kokemuksiani hyvillä siivousneuvoilla.

Ensi kokemus on varsin positiivinen. Sen verran erilainen on maailma, että jälkivirittely kestää tällä kertaa enemmän kuin kolme päivää, kuten aiemmassa Nokia-maailmassa.

Vuosisadan lehtiuudistus ala HS

Keskiviikko 21.11.2012 klo 20.15 - Kauko Niemi

Otsikko on journalistien sisäistä slangia, joka sopii nyt tähän Helsingin Sanomien hetkeen. Paljon ideoita, pitkää suunnittelua, paljon puhetta ja uhoa, kokeilemista ja uuden tekemistä sekä jännitystä loppumetreille asti.

Ja kaiken tämän jälkeen uskalletaan muuttaa hieman ja luontainen laiskuus hiivuttaa loppuakin tekemistä ja helposti palataan vanhaan tyyliin. Lukija tuskin huomaa muutosta ja vielä vähemmän välittää, sillä hän keskittyy asiaan mistä hän on kiinnostunut, eikä pahemmin jää miettimään millaisella fontilla uutinen on julkiasetettu. Paitsi jos se hidastaa suunnattomasti lukemista ja etenkin ymmärtämistä.

Onko Hesarin verkkomuutos vuosisadan lehtiuudistus? Ainakin minun muistini on kovin lyhyt, kun eilen en oikein muistanut, millaiset sivut olivat maanantaina. Todennäköisesti ei kovinkaan paljon erilaiset.

Ammatti-ihmisenä fontin valinta ei ole ruudulta lukemista helpottava valinta. Jossakin syvällä journalistin syövereissä elää edelleen fonttijako. Uutistekstin pitäisi olla Timesia ja loput ovatkin sitten mainostekstejä varten. Tämä vaan ei enää toimi sähköisessä maailmassa.

Osastojaossa en huomannut mitään eroa. Sehän onkin lehdissä yleensä sisäinen organisaatiojako. On kulttuuritoimitus, urheilutoimitus, kotimaan toimitus ja ulkomaan toimitus. Tietenkin lukija on totutettu sadassa vuodessa tällaiseen jakoon, mutta tietääkö lukija mistä mitäkin asiaa etsii. Jaottelu ei toisaalta nykyisin haittaakaan, kun julkaisut ovat niin kaposia, että sen skannaa läpi hetkessä.

Vuosisadan lehtiuudistukseen viittaa oikeastaan kaksi asiaa. Nettisivujen maksullisuus ja sähköisen ja painetun version samankaltaisuus.

Maksullisuuden kohdalla katsotaan kestääkö perse merivettä. Kun viralliset ja epäviralliset laskurit ilmoittavat kävijämäärien ja sivulatausten määrät  ja niiden jatkumot. Kuinka moni haluaa maksaa ja kuinka helppoa onkaan kiertää tässä tapauksessa maksullisuutta. Jokainen kierto myös vääristää tilastoja. Se on toisaalta hyvä kiihdytin tehdä haluttavaa sisältö, jota muut eivät tarjoa.

Henkilökohtaisesti olen samassa tilanteessa kuin 1990 luvun alussa luopuessani lankaliittymästä. Miksi maksaisin samasta toiminnasta kahdesti. Painettuna ja sähköisesti. Lankaliittymästä luopumista pitkitti tunnearvot. Niin se taitaa olla painetun lehdenkin kanssa.

Kunnon journalismi on toki aina maksun väärttiä. Järkevämpää on käyttää sama raha kahteen erilaiseen sisältöön kuin kahteen samanlaiseen sisältöön.

Niin pientä hanketta ei olekaan, josta voisi unohtaa viestinnän

Keskiviikko 14.11.2012 klo 12.04 - Kauko Niemi

HIFK kertoi eilen suunnittelevansa Helsingin Töölönlahdelle uuden kotiareenan rakennuttamista. Jäähallin sekä viihde- ja ostoskeskuksen yhdistelmän nimeksi olisi tulossa Helsinki Garden.

HIFK kuitenkin unohti suunnitelmistaan yhden merkittävän asian. Se ei ollut rekisteröinyt helsinkigarden.fi -verkkotunnusta itselleen ennen suunnitelmiensa julkistamista.

Taas niin tyypillinen tapaus, että viestintä unohdetaan aivan kuin joksikin omaksi erillisprojektikseen.

Rinnastaisin asian muotoiluun. Eihän tuotetta voi tai ainakaan kannata suunnitella niin, etteikö muotoilija olisi prosessissa mukana alusta alkaen. Sama se on viestinnänkin suhteen.

Luvattoman usein suunnitellaan ja suunnitellaan, tehdään ja tehdään ja kun kakku on kasassa - ups! Vasta nyt ryhdytään miettimään miten tästä kerrottaisiin ja millaisia aktiviteettejä kannattaisi keksiä.

Pääsääntöisesti tuolloin on jo menetetty uutuusarvo ja uutisellisuus. Viestinnän pitää olla se sormi liipaisimella oleva prosessi, ettei tule yllätetyksi housut nilkoissa kuten nyt HIFK.

HIFK:n hanke on niin iso, että tällaista ei pitäisi tapahtua, jos mukana olisi ollut viestinnän ammattilainen tekemässä ja suunnittelemassa asioita omasta näkökulmastaan.

Niin pientä projektia ei ole olemassakaan, etteikö viestintää pidä ajatella osana alusta asti. Paitsi jos teet asian vain itsellesi ja haluat pitää sen kaikilta muilta salassa. Jos taas käytät vaikka yhtä apuria, on projektisi jo julkinen ja se vaatii viestinnän suunnittelun.

Se on jo taktiikan valintaa riittävätkö omat taitosi vai pitääkö oikein palkata tai ostaa tietämystä ulkoa. Pääasia, että joku miettii koko ajan viestinnän näkökulmasta tapahtumien kulkua ja ennen kaikkea ennakoi.

Lähes kaikissa hallituissa projekteissa toteutusaikataulu kannattaa suunnitella  myös viestinnän ehdoilla. Ajankohtaisuus ja uutuusarvo ovat niitä pelinappuloita joita kannattaa hyödyntää.

HIFK:n tapauksessa nimen rekisteröi toinen yhtiö, jonka edustaja kertoo Ilta-Sanomille verkkotunnuksen kaappaamisessa olevan kyse eräänlaisesta "mediataiteellisesta kulmasta".

Hän halusin tuoda tietoisuuteen sen, että myös tällaisiin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Tapauksesta ei välttämättä tällä kertaa nouse suurta älämölöä, sillä varaaja ei aio rahastaa verkkotunnuksella. Hän kertoo luovuttavansa sen mielellään veloituksetta, jos niin halutaan.