Kiitos Hesari ennakkojutusta - saa tehdä useamminkin

Sunnuntai 11.11.2012 klo 10.10 - Kauko Niemi

Kulttuurin suurkuluttajana,osin jopa tuottajana pysähdyin jo ties monennenko kerran pohtimaan median kulttuuripalveluja. Sysäyksen tähän purkaukseen antoi Hesarin laaja ennakkojuttu Berliinin Filharmonikkojen ja Sr Simon Rattlen vierailusta Helsingin Musiikkitaloon ensi lauantaina.

Juttu sinänsä oli mielenkiintoinen ja vielä mielenkiintoisemmaksi se olisi tullut, jos olisi lippu tuohon tilaisuuteen. Hyödyllistä taustatietoa mitä tuleman pitää.

Arvatenkin ensi lauantain jälkeen Hesari kirjoittaa täysin hyödytöntä arviota siitä kuinka orkesteri soitti ja kuinka Sr Simon puikkoansa heilutti. Konsertti tuli ja meni, kuulijat kokivat tilaisuuden kukin omalla tavallaan, eikä vastaavaa tilaisuutta enää koskaan tule. Olihan se elävä konsertti.

Olen ollut konsertissa, missä hikikarpalot ilmestyivät otsaan aivan kuin olisin syönyt currya. Olen ollut lukuisia kertoja konsertissa ja jopa itse lavalla, jolloin iho on kananlihalla. Ne ovat hetkiä, jolloin jokin muljahtaa sisälläni musiikin voimasta.

Tällaisen kokemuksen jälkeen en koe mitenkään hyödylliseksi tietää yhden ainoa henkilön henkilökohtaista mielipidettä siitä, että jokin pieni nyanssi ei syttynyt sataprosenttisesti.

Olen ollut myös konsertissa, missä minäkin erotan, etteivät kaikki nyanssit olleet kohdallaan, mutta silti kananlihalla. Se on se vetovoima, miksi menen uudelleen, enkä sen takia, että joku mediakriitikko jälkiviisastelee ja osoittaa omaa erinomaisuuttaan.

Lukisin mielelläni ennakkoon mistä lähtökohdista kukakin ponnistaa, eikä silloin tarvitse olla maailman nimi. Helsingissäkin tapahtuu paljon hienoja esityksiä, jotka eivät koskaan pääse edes tyrkylle.

Meillä ei ole oikeastaan ole yhtään hyvää tapahtumapalvelua. Suuret tapahtumat pääsevät pramille ja pienemmille ei hevin sijaa löydy. Tasapuolisimmin tapahtumia tarjoaa Kirkko & Kaupunki –lehden tapahtumakalenteri. Mutta se perustuukin kirkkojen varausjärjestelmään eikä satunnaiseen valikointiin – mikä ketäkin sattuu kiinnostamaan. Tosin täkin sitten rajoittuu vain kirkkojen tapahtumiin.

Joku viranomaistaho tai kulttuurisäätiö tms voisi hyvinkin tukea palvelua, joka keräisi eri tapahtumapaikkojen ja järjestäjien varauskalentereista tiedot yhteen paikkaan. Saattaisihan siinä olla jopa mahdollisuus liiketoimintaankin.

Lue myös:

Menisin Juliuksen konserttiin, jos tietäisin sellaisen olevan

Ilman irtiottoja

Keskiviikko 31.10.2012 klo 22.27 - Kauko Niemi

Liikuntapäiväkirja kertoo, että sopiva tahti jatkuu, mutta ilman irtiottoja. Mitään radikaalia tai yltiöpäistä puurastamista ei ole kahden viime kuukauden aikana tapahtunut.

Ehdottomasti plussalistalle on laskettava, ettei uinti loppunutkaan, vaikka uimastadion suljettiin. Nyt paikkana on pääsääntöisesti Mäkelänrinne. Toukokuun alusta uintimatkaa on nyt kertynyt 80 km. Aivan Norppauimariksi ei minusta sentään ole.

Positiiviseen sarakkeeseen on myös laskettava ne muutamat juoksulenkit ilman jälkiseuraamuksia.
Edelleen on hakusessa motivaatio saliharjoitteluun. Toki käyn siellä epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta ilman suuria kiksejä, väkisin puurtaen. Täytynee siirtyä vain niihin osiin salia mihin eivät näy järkyttävät ostoskanavat ja muut kotkotukset.

Todellakin ilman irtiottoja. Syyskuussa suoritteita kertyi 31 ja lokakuussa 31. Syyskuussa niihin kului aikaa 26 tuntia 48 minuuttia ja lokakuussa vastaavasti 27 tuntia ja 11 minuuttia.

Siis joka päivä noin tunti päivässä. Nämä ovat siis varta vasten tehtyjä liikuntasuoritteita, eikä kauppamatkoja.

Tasaista, pelottavan tasaista. Ettei vaan muutu rutiiniksi. Pikkuhiljaa pitäisi löytää taas joku uusi laji tai aloittaa syyspyöräily. Tai rikkoa tasainen rytmi jollakin kunnon irtiotolla.

Aivan loistava hierojani on opastanut treenaamaan ihan kotioloissa sellaisia lihasryhmiä mitä normaalisti esimerkiksi salilla on vaikea härnätä, kuten syviä vatsalihaksia.

Marraskuussa on taas aika tehdä kuntotesti ja ihmetellä missä mennään.

Ensimmäinen mahalaskuun päätynyt käyttispäivitykseni - Windows 8

Lauantai 27.10.2012 klo 18.44 - Kauko Niemi

Sitä on nyt aivan puhdas kone, ei ainuttakaan sovellusta, ei ainuttakaan tiedostoa. Niitähän oli satojatuhansia. Aivan oikein arvattu, nyt on kuitenkin Windows 8.

32 vuoden tietotekniikkakokemuksella päätinkin tällä kertaa pohtia asiaa vanhan varakoneen kanssa. Ei nyt sekään niin järin vanha ole ja olihan siinäkin jo Windows 7 pyörinyt sujuvasti pitkän aikaa.

Kaikki ohjelmat ja tiedostot olivat jo aikoinaan siirretty uuteen Sony-merkkiseen tuotantokoneeseen ja tämä Amilo-varakone vain odotteli milloin toinen leviää. Ajatus varakoneen pitämisestä syntyi, kun olin 1,5 vuoden sisällä neljä kertaa jäähyllä. Silloiseen HP:n koneeseen kun vaihdettiin neljästi emolevy.

Eilen uteliaisuus voitti ja ostaa päräytin Windows 8 päivityspaketin ja saman tien ihmettelemättä levyä syövereihin ja menoksi. Olipa muuten vaikea löytää tuoteavainta. Paketin kyljessä olleista numerosarjoista mikään ei kelvannut. 

Valitsin kolmesta päivitysvaihtoehdosta ensimmäisen, joka lupasi säilyttää windows asetukset, ladatut sovellukset ja kaikki tiedostot. Kertakaikkisen hieno vaihtoehto.

Päivittyminen kesti 1,5 tuntia. Arvelin että nyt siis tapahtuu jotain muutakin muutosta kuin graafinen aloitussivu. Missään vaiheessa kone ei herjannut mitään. Siis kaikkihan menee pulkkaan. Aikanaan asetuskyselyjen jälkeen minulla oli aivan uuden näköinen tietokone melkein.

Innolla ryhdyin matkimaan Ballmeria ja muita microsoftilaisia ja tekemään itselleni taivaallisen toimivaa etusivua. Sormi meni täydellisesti vasempaan sieraimeen, kun en osannutkaan. Kerroin jo FB:ssa olevani luultua tyhmempi ja sain Microsoftin Jaana Vuorelta linkin suomenkielisiin käyttöohjeisiin. Ei auttanut ja pahoillamielin nukkumaan.

Aamulla menin windows-kauppaan vakoilemaan ja huomasin, ettei minulla ilmesty kiinnitysvalikkoa. Menit mille sivulle tahansa niin aina aukeni ”windows 7 työpöytä”. Myös explorer kympillä. Siis päivitys ei sittenkään onnistunut.

Sen verran konetta pyöritin, että pystyn sanomaan sen nopeuden muuttuneen huomattavasti parempaan suuntaan.

En löytänyt mitään muuta ratkaisua kuin työntää asennuslevy uudelleen koneeseen. Ja samoilla opeilla ja neuvoilla eteenpäin. Kunnes aivan loppumetreillä, missä kone ikään kuin sammuu ja aloittaa seuraavan vaiheet, kone jää luuppiin. Varmuuden vuoksi annoin sen pyöriskellä parisen tuntia, muttei mitään edistymistä tapahtunut.

Tässä vaiheessa päätin kokeilla eutanaasia-hoitoa. Päivitin kolmannen kerran kolmosvaihtoehdolla. Eli koneesta poistuvat sekä ohjelmat että tiedostot. Näin todella tapahtui ja Windows asentui paikalleen, niin että minäkin osaan muokata etusivua.

Entäs nyt? Pidänkö sen netti-surfauskoneena. Alanko asennella samoja ohjelmia kuin mitä tuotantokoneessa (useita kymmeniä). Vai ostaisko joku hyvän läppärin windows 8 käyttiksella. Ei varmaan ole montaa tällaista vielä tarjolla!

Nythän selvisi niinkin peruslaatua oleva asia, ettei office-paketin Outlook-postit pysty hyödyntämään kasia sen enempää kuin kalenterikaan. Kontaktit siirtyisivät jonkin sovituspalikan kautta kasin aloitussivulle.

Minun tapauksessa koko työprosessini jäisi puolitiehen. Toki joku viisas saattaa tietää vastauksia enemmän kuin minä vuorokauden sähläyksen jälkeen.

Olkaahan varovaisia tälläkin kertaa!

Koira-doping: kaikki sen tietävät, kukaan ei oikeasti puutu

Tiistai 23.10.2012 klo 13.50 - Kauko Niemi

Eilen illalla A-studio raapaisi koira-dopinkia, muttei valitettavasti päässyt tälläkään kertaa pintaa syvemmälle.

Eniten ohjelmassa huolestutti Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin vähättelevä asenne. ”Suomessa se ei ole laajamittainen ongelma.” Tarkoittaako Suni tosiaan sitä, ettei siihen pidä kajota, ennen kuin kaikki käyttävät mitä erilaisimpia vilunkikonsteja saadakseen koirilleen menestystä = itselleen.

Tämä ajattelumalli tarkoittaisi, ettei se nyt niin nokonnuukaa ole jos joku vähän douppaa olympialaisissa tai muissa kisoissa, kun kaikki eivät kuitenkaan.

Eläinlääkäri Milla Männistö sanoo samassa ohjelmassa, että koirien hengitysteitä availlaan leikkauksilla ja hampaita oiotaan, mutta ne tehdään vain lääketieteellisin perustein. Lääkärin näkökulma on lääketieteellinen vaikka omistajan näkökulma on oma menestyminen. Kenelläkään ei siis ole pahaa oloa paitsi koiralla. Eikö tällaisten koirien lisääntyminen pitäisi kaiken järjen mukaan kieltää?

Käyttötarkoitusjalostamisen voi vielä ymmärtää, mutta ulkomuotojalostus ajaa koko koiramaailman sivuraiteille. A-studion ulkomuototuomari ei kovin vakuuttavaa kuvaa luonut. Kepulikonsteja on vaikea huomata; milloin turkkia on värjätty tai milloin ylivilkkaalle koiralle on syötetty ennen kehää rauhoittavia.

Liian tarkka ulkomuototuomari menettää ”asiakkaitaan” ja tieto tuomarista, joka huomaa liian tarkkaan hampaiden kirurgiset toimenpiteet, leviää koirapiireissä nopeasti. Entä jos ryhdyttäisiin miettimään käytäntöä, ettei näyttelyn tuomareita ilmoitettaisikaan ennakkoon.

Ylen verkkosivuilla olleen tiiseri-jutun kymmenissä kommenteissa ei tähän mennessä ole ainuttakaan nykymenon puolustajaa. Nykyistä ulkomuotojalostusta pidetään koiranäyttelyiden tuotoksena ja ennen kaikkea ihmisten turhamaisuutena eläinten kustannuksella.

Suomessa järjestetään joka vuosi lähes 300 koiranäyttelyä, joissa käy noin 163 000 koiraa ja 400 000 ihmistä. Näyttelyillä rahoitetaan erilaisten järjestöjen ja yhdistysten toimintaa ja ruokitaan ihmisten kilpailuviettiä sekä luodaan pentubisnekselle hinnoittelupohja.

Katso koko juttu

Anteeksi Fennia - alennusmyynnit panevat vihaksi

Tiistai 23.10.2012 klo 13.43 - Kauko Niemi

Olenkohan ainoa ihminen maailmassa, joka pahoittaa mielensä alennusmyynneistä. Ja etenkin jos olen syystä tai toisesta mennyt halpaan ja ostanut tuotteen aiemmin kalliilla. Minua on tai on yritetty huijata, jos saman tuotteen voi nyt myydä 70 prosentin alennuksella.

Miksei tuotetta voi hinnoitella heti kättelyssä ”oikein.” Tämä on se hinta, jolla sitä kannattaa myydä. That is it!

Anteeksi sinä Fennia-vakuutuksen puhelinmyyjä, että hermostuin sinulle hetki sitten. Eihän se sinun syytäsi ollut, että Fennia laskee vakuutushintojaan ja käskevät sinun myydä vakuutuksia 35 prosentin jatkuvalla alennuksella. Eihän se mikään jatkuva-alennus ole, vaan uusi hinta. Eikä sekään ole alennus, että saa huikean jatkuvan alennuksen keskittämisestä.

Fennia olisi voinut miettiä asiaa reilut puolivuotta sitten kun olin vielä heidän asiakkaana. Alentaako hyvin maksavan asiakkaan hintaa vai revitäänkö viimeiseen asti, kun ei se asiakas kuitenkaan mitään huomaa. Se vaan kannattaa muistaa, että uuden asiakkaan hankkiminen on monin verroin kalliimpaa kuin vanhan asiakkaan pitäminen tyytyväisenä.

Prosenteilla on kiva leikkiä, hämätä, monimutkaistaa asiat, sekoittaa asiakkaan hintakäsitystä, luoda kuvaa uskomattomasta edusta. Kuitenkin vain lopullinen hinta ratkaisee.

Ruokakauppa on hauska paikka ja erinomainen paikka oppia ymmärtämään hinnoittelumekanismeja. Oikeastaan suosittelen yhden päivän mittaista ekskursiota kolmeen ruokakauppaan ja tekemään itselleen sopivan ruokakori vertailun.

Vertailu avaa silmiä monella tavalla. Jonakin päivänä saat supertarjouksena jauhelihaa 1,89 eurolla. Wow! Tosin se onkin pakkauksen hinta, jossa tänään sattuu olemaan 175 g tuota jauhettua mössöä. Se pienellä oleva kilohinta on aivan sama kun eilen ilman tarjousta.

Ruokakori-casessa voit tehdä kännykkääsi omat suosituskilohinnat eri tuotteille. Tai vain ymmärtää, että espresso-papujen käypä hinta on Suomessa 12 – 16 euroa kilo (Euroopassa 7,50 – 11,00) ja kaikki sen päälle on turhaa kiskontaa jostakin muka brändistä. Erilaista pakettikohtaista hinnoista ei ota saimaan sällikään selvää.
 

Oliskohan tämä nyt niin luotettava kuin luotettava voi olla

Tiistai 16.10.2012 klo 14.56 - Kauko Niemi

Suomen Kennelliitto on avannut pentuvälityksen. Sinne pääsevät tuotteitaan myymään kennelnimen omaavat kasvattajat ja ne, jotka ovat allekirjoittaneet Kennelliiton kasvattajasitoumuksen.

Tiedot perustuvat Kennelliiton jalostustietojärjestelmään, joka muuttui viime viikolla tosiaikaiseksi. Nyt pennun taustoista on saatavissa faktatietoa niin paljon kuin sitä ylipäätään on tarjolla. Varmaan monelle pennunhankkijalle enemmän kuin olisi osannut edes kysyä.

Pentuekohtaisissa tiedoissa näytetään tiedot kasvattajasta, tietoja rodusta, perustiedot pentujen isästä ja emästä, tiedot pennuista sekä niiden sukutaulun 6 sukupolvea. Lisäksi palvelusta voi tarkastella pentujen isän ja emän terveystiedot, koetulokset sekä näyttelytulokset. Palvelu näyttää myös pentueen isän ja emän aiemmat pentueet ja niiden terveys- ja muut tulokset.

Kasvattajalla on toki valinnanvapaus. Kasvattajalle palvelun käyttö on helppoa. Hänen tarvitsee vain pentueen rekisteröinnin yhteydessä rastittaa kohta: Haluan liittää tämän pentueen Suomen Kennelliiton pentuvälitykseen. Kasvattaja saa pentujaan Kennelliiton pentuvälitykseen ainoastaan Omakoira-palvelun kautta.

Tämän jälkeen jos käyttöehdot täyttävällä kasvattajalla on pentuja vapaana myynnissä, eivätkä ne näy tässä palvelussa, niin mitähän salattavaa kasvattajalla mahtaakaan olla.

Kasvattajasitoumuksen ja virallisen kennelnimen yhdistelmän pitäisi olla niin luotettava kuin luotettava voi ylipäätään olla. Pelkkä kennelnimi ei aina takaa, ettei pentutehtailua tapahtuisi muodossa tai toisessa. Siitä on myös käytännön esimerkkejä.

Kennelliitto sanoo tavoitteekseen, että oikeanrotuinen koira päätyy oikealle omistajalle. Pentuvälityksen kautta koiran hankintaa harkitseva pääsee tutustumaan rotuihin, kasvattajiin ja rotujärjestöihin.

Kyllähän tavoitteena on myös kitkeä pentutehtailua ja avata kanava niille valistuneille ostajille, jotka välittävät eläinten hyvinvoinnista ja haluavat tulevalle koiralleen mahdollisimman tasapainoiset lähtökohdat.

Asiakaslehdet - Kustaanko omiin muroihin?

Torstai 11.10.2012 klo 10.45 - Kauko Niemi

Lokakuun alku ja luukusta kolahtaa monenlaisia asiakaslehtiä, niin kuin muinakin kuukausina. Siis lehtiä, joita en ole varta vasten tilannut, mutta tulevat jäsenyyden kylkiäisinä. Kaikkien hyvä puoli on se, ettei tilausmyyjä soita ja kinua jatkotilausta, eikä tule pahamieli lukematta jättämisestä

Kaksi näistä lehdistä on selkeästi ylitse muiden. Journalisti ja Kirkko & Kaupunki. Kummassakin on rohkeutta kirjoittaa asioista ja kumpikin liikkuu tässä hetkessä. Näillä elementeillä julkaisuista on saatu ajankohtaisia ja kiinnostavia.

Nopeasti läpi skannattavia olivat lokakuun Pirkka ja Yhteishyvä sekä OP:n asiakaslehti. Lokakuun pohjanoteeraus oli Sulasolin lehti 3.10.2012 kannen otsikolla; Kesän alkusoinnut kajautettiin Kuopiossa. Keilaaja-lehti on jo pidemmän aikaa mennyt suoraan paperikeräykseen. Se kun ei herätä ajatuksia suuntaan eikä toiseen.

Kuinka uskottavia voivat olla lehdet Pirkka ja OP-pankin lehti. Kumpikaan ei kirjoita edes pääkirjoituksessaan halaistua sanaa irtisanomisistaan tai uhkailusta muuttaa Viroon,  vaikka nämä olivat valtakunnallisia uutisia viikkoa aikaisemmin. Pirkassa Minna Järvenpää  kirjoittaa pääkirjoituksessaan; ”K-ruokakaupat ovat tehneet ravinnon laadukkuuden ja myös eettisyyden vaalimisen uskomattoman helpoksi asiakkaalle . . ” Ja kuinkahan monen seulan läpi tämäkin ilouutinen on mennyt?

Pirkka yritti muutama vuosi sitten muuttua journalistisempaan suuntaan ja palkkasi pätevän ja kokeneen journalistin päätoimittajaksi. Yksi pääsky ei kesää tehnyt ja eiköhän siellä taas istu riittävän kauppiashenkinen myymässä erikoishintaista elintarviketta.

Eikös se olisi reilumpaa julkaista tuotekatalogia, kuin kömpelösti yrittää naamioida tuotemyynti näennäisjuttujen kainaloon. Tehokkaimmaksi markkinoinniksi, positiivisen kuvan luomiseksi on tällä hetkellä todettu viestintä, jossa ei suoraan myydä mitään.

Mikä tahansa asiakaslehti ottakoon mallia Kirkko & Kaupunki –lehdestä. Vaikka seurakuntayhtymä maksaakin viulut, niin lehti ottaa reippaasti kantaa kirkon toimintaan suhteessa ympäröivään maailmaan. Kirkko & Kaupunki –lehti tekee kirkosta ja sen suhteesta normaaliin elämään kiinnostavan. Eiköhän se ole parasta mitä kirkko voi saada aikaan painotuotteella.

Ikään kuin allekirjoituksena lukaise tämä. Ja löydät samalla myös tämän jutun otsikon


ps.
Olen omalla rahalla erikseen tilannut – Fillari, Digi-kuva ja Kuluttaja sekä Rondo Classic –aikakauslehdet. Haluaisin ja olen kokeillut montaa terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvää lehteä. Ne eivät sisällöllisesti pääse alkua pidemmälle ja kohderyhmänä ovat ainoastaan naiset.

Kyllä minä mieleni pahoitin

Keskiviikko 10.10.2012 klo 15.38 - Kauko Niemi

Viime viikonloppu oli taas mitä mahtavin koirakansan esiinmarssi. Viikonloppuna järjestettiin kaksi suurta maailmanlaajuista tapahtumaa ja ties kuinka monta pientä. En matkustanut fyysisesti Tsekkeihin, enkä Romaniaan. Mutta matkustin netissä kumpaankin paikkaan monta kertaa päivässä koko viikonlopun ajan.

Tässä vaiheessa tuo otsikkolainaus on paikoillaan. Kyllä minä mieleni pahoitin koirakansan puolesta. Siis suurta sääliä, kun molemmat tilaisuudet hassattiin tiedotuksellisesti samalla tavalla kuin lähes kaikki muutkin tilaisuudet.

Tämä vuodatus tulee pahasti jälkijunassa – vasta keskiviikkona, sillä yritin varmistaa, josko näiden tapahtumien sivuille ilmestyisi jälkikäteen jotakin arvokasta tietoa – mutta ei.

Koirauutisoinnista yleisessä mediassa 80 prosenttia on sitä kuinka koira puri tai kuinka koiraa kohdeltiin kaltoin. Kuinka huijarit jymäyttivät hyväuskoisia. Nämä ovat niitä uutisia, joihin on saatavissa faktatietoa, raaka-ainetta poliisilta ja tuomioistuimilta juuri silloin kun jotakin on tapahtunut tässä ja nyt. Näistä raaka-aineista syntyy uutinen mediassa. Jos ei ole raaka-ainetta, ei kovin helposti synny uutista.

Olen vuosikymmenet ansainnut leipäni toimittaja, mutta näin mykkää ja sisäänpäin lämpiävää ”toimialaa” en ole aiemmin kohdannut. Minua oikeasti säälittää, että näin hieno ja ihmisille hyvää oloa tuottava harrastus näkyy ulospäin tiedon puutteen takia vääristyneenä.

Bugarestin näyttelyn ennakkotiedoissa oli sentään mukana muutama fakta koirien kokonaismäärästä roduittain ja maittain. Sivulla press ainoastaan akreditointi ohjeet. Ei ainuttakaan tiedotetta tai taustatietojuttua.

Agilityn MM-kisoissa tilanne oli jonkin verran parempi suomalaisten aktiivisuuden takia useammalla eri kanavalla. Tosin sekin viestintä oli suunnattu vain sisäpiirille ja oikeiden palikoiden asettaminen kohdilleen oli varsin työlästä.

Virallinen kisaorganisaatio muun muassa pudotti yksilökisojen tuloslistoilta osallistujien maatunnukset pois saati, että olisi kertonut menestyjien taustatietoja.

Mitä tahansa muuta kilpailua pystyy nykyisin seuraamaan netissä jopa ajantasaisena ja riittävine taustatietoineen.

Jos koiramaailmasta halutaan rakentaa avoimempaa ja hyväksyttävämpää kuvaa, kannattaisi erilaiset tilaisuuden hyödyntää myös tiedotuksellisesti. Ruokkia mediaa hyödyllisellä raaka-aineella.

Viedään kuin pässiä narussa

Maanantai 8.10.2012 klo 9.21 - Kauko Niemi

Meitähän viedään kuin pässiä narussa. Uskomme valheellisiin ajatuksiimme ja luomme niitä koko ajan uusia. On oikein terveellistä pysähtyä ja miettiä niin monia harhaisia ajatuksia, joita päässämme pyörii ja joiden varassa teemme monenlaisia päätöksiä ajattelematta, tiedostamatta, automaattisesti toistaen mitä muutkin tekevät. Valtaosa luuloistamme on valitettavasti vain valheellisia.

Aivan loistavan mielenkiintoinen kirja sattui eteeni. Rolf Dopellin Selkeän ajattelun taito paljastaa 52 ajatusvirhettä, jotka on parasta jättää muiden huoleksi. Tämä pysäyttää ja saattelee nopeasti omiin harhoihin ja virheellisiin ajatteluihin. Tai ainakin syy ja seuraus ketjuihin joita emme oikeastaan tunnista.

Kirjan lähes jokaisesta kohdasta löytää itsensä tavalla tai toisella. Kun pysähtyy miettimään omia harhojaan, niitä löytyykin yllättävän helposti ja yllättävän paljon.

Oletko koskaan pitänyt suusi supussa jossakin kokouksessa? Et sano mitään, kunhan nyökkäät esitykselle, sillä et viitsi olla häirikkö. Kun kaikki toimivat näin, vallitsee joukkoajattelu: ryhmä älykkäitä ihmisiä tekee idioottimaisia päätöksiä, koska jokainen sovittaa mielipiteensä oletettuun yhteiseen mielipiteeseen. Näin syntyy päätöksiä, jotka jokainen yksittäinen ryhmän jäsen olisi jättänyt tekemättä.

Itse ihastuin aikoinaan luottokortteihin, joissa bonuksilla pystyi ostamaan vaikka mitä. Laskin tieteellisen tarkkaan omat mahdollisuuteni ja bonusten määrä osoittautui kannattavaksi. Ja laskelmani likimain toteutuikin, mutta se olikin harhaa, että olisin boonuksilla ostanut jotakin.

Tarjolla olevat tuotteet ja palvelut olivat sellaisia, joille minulla ei ollut käyttöä, tai sellaisia luxus-tuotteita, joita en missään tapauksessa olisi halunnut edes sillä pienellä hinnalla. Harhautin itseäni ja sen sijaan että laskin bonusten määrää olisi pitänyt seurata mitä niillä bonuksilla voi saada.

Vähän sama tilanne on nykyisessä pankkisuhteessani. Bonuksia kertyy enemmän kuin pankkisuhteeni hoidossa niitä tarvitsen. Aiemmin pitkällä aikavälillä bonuskertymää palautettiin rahana, mutta nyt bonukset vanhenevat ja palkkio hyvästä asiakkuudesta valuu teille tietämättömille.

Yleinen harhani on ollut myös, ettei mainonta vaikuta minuun. En muka lue mainoksia tai katsele niitä. Osittain tämä on totta, sillä en juurikaan käytä televisiota ja jos katselen niin en koskaan kaupallisia kanavia. Mutta täyttä harhaa se on lehtien suhteen. Yritin juuri opetella lukemaan Hesaria iPadilla. Senhän piti olla niin trendikästä ja kaikkien pitää näyttäytyä iPadin kanssa, mutta siinä Hesarin versiossa ei ollutkaan mainoksia.

Jäinkin miettimään mites tämä nyt näin. Enhän minä tarvitse mainoksia. Ajattelematta sen enempiä olenkin kehittänyt itselleni aivan oman päivittäisen toimintamallini.

Valitsen päivittäin jonkin elintarviketarjouksen ja sitten keksin millaista ruokaa siitä teen. Siis en tarvitse enkä lue reseptejä vaan tarvitsen tietää päivän tarjoukset.

Tosin siihen löytyy jo halvempikin keino kuin seurata lehtimainontaa. Voi tilata kaupparyhmien uutiskirjeet sähköpostiin. Suomessa se on jopa helppoa, kun on vain muutama ryhmittymä ja samat tavarat kaikissa ketjun kaupoissa.

Nyt kun tietotekniikan järki on kourassa ja tunteet narikassa

Keskiviikko 3.10.2012 klo 17.42 - Kauko Niemi

Huomenna luovutan iPadin takaisin omistajalleen muutaman viikon kokeilun jälkeen. Pakko sanoa ettei mieli ole yhtään haikea. Tässä huomaa, kun syvemmin ryhtyy ihmettelemään, että taidetaan elää melkoista murrosta pienen ihmisen tietotekniikkaympäristössä.

Taitaa olla vähän niin kuin 80-90-lukujen vaihteessa kun pc alkoi vallata asemaa ja tietotekniikka alkoin niin sanotusti hajautumaan. Pian tulivat myös tyhmät päätteet, mutta kun ei ollut oikeaa pilveä käytössä, niin se riemu loppui lyhyeen.

Peilaan tätä kirjoitusta omiin tarpeisiini. Isojen kuvien käsittelyä monella eri tavalla, lähtökohtana raw-kuvat, samoin ensimmäiset videoeditoinnit sekä verkkosivujen rakentelua.  Kaiken kaikkiaan päivän mittaan usein huomaan, että 5-10 hommaa auki ja meneillään samaan aikaan.

Tämän hetkinen kombinaatio on ”teholäppäri”, joka perässä iso tarkkuusnäyttö. Hommat pyörivät kahdella näytöllä. Ulkoisia kovalevyjä on kolme ja neljäs irrallinen tarpeen mukaan. Ja onhan tuossa vanhempi läppäri varakoneena ja välillä aamiaispöydän surfityökaluna.

Läppäri tarttuu yllättävän harvoin matkaan, sillä sähköpostit ja muut pikkuseurannat hoituvat puhelimella.

Puhelin tulee säilymään näppäränä jokapaikan höylänä metsässä ja maanteillä. Seuraava järkeiltävä asia onkin läppärin kohtalo. Pahaa pelkään, etten läppäriä enää tarvitsekaan.

Tänään saa pöytäkoneen 600  – 1000 eurolla ja iso loota sisältää neliytimisen i7, jopa 16 G työmuistia ja pari teraa levytilaa. Sillä jauhaisi jo melkoisesti.

Tämän työjuhdan ja puhelimen väliin tabletti. Kevyitä päivityksiä, hätätilassa uutisjuttuja,  sosiaalista mediaa ja aamukahvipöydässä lehtien laraamista. Ja ehdottomasti tärkein tabletin hyötykäyttö olisi nuottikansiona oleminen. Ja mieluusti myös nuotinnusohjelman pyöriminen tabletissa.

Siis puuttuva palikka käytännön tasolla on tästä mallista sopiva tabletti. Minulla on nyt ollut muutaman viikon iPad kokeiltavana. Pakko vain on todeta, etten ole löytänyt tyydyttäviä vastauksia tarpeisiini iPadilla. En nyt vaan suostu siihen, että joku Cupertinossa päättää puolestani mikä on minun työskentelymallini.

Android lopettaa parhaillaa flash-tukea. joten silläkään ei näköislehtiä, ainakaan Hesaria pääse lukemaan. Androidista ei ole käytännön kokemusta ja windows on vielä  arvoitus. Jos kumpikaan ei väänny tarpeisiini, niin tämä konsepti saa vielä odotella. Läppäriä kun ei oikein voi asettaa nuottitelineelle.

Vuosi täydellistä kuntoilukirjanpitoa

Maanantai 17.9.2012 klo 14.11 - Kauko Niemi

Eilen tuli vuosi täyteen siitä kun aloitin taas kerran pitämään kirjaa tekemisistäni ja nimenomaan liikunnallisista tekemisistä.

Kaiken lyhyenkin kirjanpidon jälkeen tunnen itseni patologiseksi valehtelijaksi. Se mitä ihmiselle jää mieleen liikkumisesta, syömisestä, rahan käytöstä ja ties mistä, ovat yleensä kaukana totuudesta. Hyvä puoli on tietenkin, että niillä voi huijata muita ja etenkin itseään. Luulottelemalla vaikkapa, että syön kuin hiiri ja liikun kuin gebardi ja silti lihon ja voin huonosti. En pysty tekemään mitään asian eteen, se on geeneissä.

Eikä ole, ainakaan sataprosenttisesti.

Todellisuudessa on rehellistä elää. Toki haaveitakin pitää olla, mutta ymmärtää, etteivät ne toteudu ilman toimintaa.

16.9.2011 tein ensimmäisen merkinnän Suunnon Movescaunt –palveluun. Ja eilisen iltakävelylenkin jälkeen vuodessa kertyi 309 liikuntasuoritetta. Aikaa niihin käytin 367 tuntia (itse suoritteisiin, ei matkoja halleille tms.).

Näiden lisäksi piti käydä muutama kerta kaupassa kardemummia ja muita tarvikkeita ostamassa. Niin sanottua hyötyliikuntaa kertyi keskimäärin 8815 askelta päivässä. Se lienee lähellä 7 kilometriä päivässä. Tavoitehan on 10.000 askelta päivässä. Pahoillani en ole tästä käpistä, sillä muut aktiviteetit kyllä korvaa sen.

Tämän kesän ehdoton hitti oli uiminen. Olen siitä enemmän kuin ylpeä. Uimastadionilla tuli tällä kaudella käytyä 71 kertaa ja matkaa kertyi 59 kilometriä. Se on paljon miehelle joka hädin tuskin on pysynyt pinnalla. Kiitos kuuluu myös Helsingin kaupungille – parasta mitä verorahoilla voi tarjota kaupunkilaiselle. Maksoin siis 0,67 euroa kerrasta.

Koko hyvinvointiprojektini aikana puolessatoista vuodessa kuntoni on nyt noussut alle keskitasosta korkeimpaan, erittäin hyvä –luokkaan. Kävelytestien mukaan. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan jää projektiksi vaan elämäntavaksi.

Taas voisi miettiä myös uutta lajia. Se pitää mielen virkeänä ja luo haasteita oppimiseen.

Meillä on edelleen jokamiehenoikeudet

Torstai 6.9.2012 - Kauko Niemi

Ympäristöministeriö tuotti uuden oppaan Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella. Julkaisu ei tuo muutoksia jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen on koottu tietoa nykyisestä oikeuksia koskevasta lainsäädännöstä. Julkaisu on suunnattu erityisesti viranomaisten, yhdistysten ja yritysten käyttöön.

Jokainen koiranomistaja, marjastaja ja muuten vain metsissä vaeltaja joutuu jossakin vaiheessa kohtaamaan jokamiehenoikeudet tavalla tai toisella. Ja näin marjastus- ja sienestysaikana jokamiehenoikeudet puhuttavat viimeistään siinä vaiheessa kun ammattimainen marjanpoimija ilmestyy tontin nurkalle.

Suomessa on laajat jokamiehenoikeudet, joita ei pitää vaalia huolella, jotta jokainen voi nauttia kauniista ja rauhallisesta luonnostamme. Jokamiehenoikeuksien käyttäjän on liikuttava maastossa luontoa ja kanssaihmisiä kunnioittaen. Opettakaa luonnon kunnioittamista myös koirallesi ja lapsillesi.

Julkaistu teos perehdyttää jokamiehenoikeuksiin niin niiden käyttäjien kuin maankäytön ja maanomistajan näkökulmasta. Sivuilta löytyy tietoa esimerkiksi toisen alueella toimimisesta ulkoilun, luonnontuotteiden keräämisen sekä liikuntaharrastusten näkökulmasta. Jokamiehenoikeuksia on peilattu myös nykyään suosittuihin harrastuksiin, kuten kiipeilyyn ja geokätköilyyn.

Julkaisuun on koottu kiinnostavimpia oikeustapauksia, jotka liittyvät jokamiehenoikeuksiin. Lisäksi julkaisussa esitellään hyviä käytäntöjä, joilla ristiriitatilanteita voi välttää. Moniin jokamiehenoikeuteen ja toisen maalla toimimiseen liittyviin kysymyksiin ei voida antaa yksiselitteistä ratkaisua. Oppaassa myös selvennetään asiaa koskevat keskeisimmät käsitteet.

Suosittelen jokaista tutustumaan ja kertaamaan jokamiehenoikeudet, jotta pystyy tulkitsemaan oikeuksiaan ja elämään sopusoinnussa muiden kanssa.

>> Lue lisää

Mitähän tapahtuu kameravuodessa

Keskiviikko 29.8.2012 - Kauko Niemi

Nopea vertailu kuviini Taiteiden yö 2011 ja Taiteiden yö 2012 pysähdytti miettimään mitähän oikeastaan on vuodessa tapahtunut? Vuosi sitten sain yhden kelvollisen kuvan ja tänä vuonna kaikki olivat priimaa.

Taiteiden yö 2011

Taiteiden yö 2012

Ero on huikea. Rehellisyyden nimissä, kun tarkkaan en muista vuoden takaista tilannetta, on sanottava, ettei tainnut vuosi sitten olla yökuvaus oikein hallussa. Voi toki olla, että Oopperan valaistus ei ollut vuosi sitten kovin suotuisa. Tämä on kuitenkin marginaalinen tekijä.

Kameratekniikkani on myös hieman muuttunut vuodessa. Kameraan on tehty yksi ohjelmistopäivitys, mutta suurin tekniikkamuutos on uusi laadukkaampi ja valovoimaisempi objektiivi.

Oma veikkaukseni on kuitenkin, että kokemus ja oppiminen on se mikä ratkaisee tämän kuvaparin eron.

Kamerat ovat nykyään niin monitoimisia ja digitekniikka tuo omat rajoituksensa ja samalla omat mahdollisuutensa. Kuvaamaan ei kuitenkaan opi kuin kuvaamalla. Tekniikkaa ei opi kuin kokeilemalla, eikä sitä opi kerralla, eikä edes kahdella, vaikka olisi vuosikymmenten kuvauskokemus taustalla kuten minulla. Aikoinaan jo pimiössä.

Vuoden aikana tiedostojen määrä kuvakansioissani on kasvanut reilulla 10.000 tiedostolla. Kohdallani se tarkoittaa yli 5000 otettua kuvaa.

Tämän kuvaparin innoittamana kehitin kuvaajana kehittymisen pikaoppaan:

Kuvaa paljon kokeillen erilaisilla asetuksilla. Muistitila on halpaa, eikä kuvia tarvitse edes säilyttää. Kuvaa ja etene yksi aihe kerrallaan. Vastavalo, yökuvaus, kirkas päivä, pilvinen päivä, henkilökuvaus, syvätarkkuus  jne.

Jokaisen 200 kuvan jälkeen lue jälleen kerran käyttöohje ja ymmärrät lukemaasi huomattavasti enemmän kun on kokemuspohjaa.

Kuvaa taas 200 kuvaa ja lue käyttöohjekirja. Löydät jälleen paljon ymmärrettävää tuosta 400 sivuisesta epoksesta ja sen termeistä. Tee jokaisen 200 otoksen aikana selkeitä testikuvauksia, joita analysoit tietokoneen ruudulla tarkasti tarkastaen tarkennuspisteet/terävyyden ja kuvien värit.

Pian tulet huomaamaan että hapuilu on muuttunut tiedoksi ja käsittelyvarmuudeksi. Olet jo pitkällä, kun kohteen nähdessäsi tiedät heti kuinka kamera säädetään tässä tapauksessa.

Jos sinulla on innokas kuvauskaveri, niin opetelkaa yhdessä. Se on tehokasta eikä into sammu. Tämän sanon myös kokemuksesta.

Lohdutan kuitenkin, ettei oppimisesi lopu koskaan, mutta tekniikan sijasta pystyt enemmän keskittymään kuvakerrontaan.

Koirat: Huijarit vaihtoivat parkkipaikat nettiin

Perjantai 17.8.2012 klo 17.18 - Kauko Niemi

Parkkipaikat koiran ostopaikkoina vaihtuivat nettiin. Erona on vain se, että koiran ostaminen anonyymiltä myyjältä parkkipaikalta sait koiraa muistuttavan eläimen. Nettiostoissa et saa eläintä vaan menetät rahasi.

Kanta-Hämeen poliisilaitos kehottaa suomalaisia tarkkaavaisuuteen ostaessaan koiraa ulkomailta. Koiraa ei usein nimittäin tule, vaikka raha vaihtaisi omistajaa.

Tällä viikolla kirjattiin Hämeessä kaksi tällaista koirahuijausta, poliisi kertoo.

Ensimmäisessä tapauksessa suomalaisostaja teki koirakauppaa Kreikasta. Kauppaneuvottelut käytiin sähköpostilla, minkä jälkeen suomalainen lähetti ”myyjälle” 375 euroa koirasta ja vielä 500 euroa häkistä.

Toinen tilasi Espanjasta Yorkshiren terrierin ja maksoi 185 euroa. Myyjä pyysi vielä 800 euroa kuljetuksesta ja muista kuluista. Koiraa ei Suomeen ole kuulunut.

Koiran hankkimiseen liittyy aina sekä lain noudattamista sekä moraalisia että eläinsuojelullisia kysymyksiä. Kuka hankkii itselleen haukkuvan tuotteen, jolle ei ole olemassa mitään tuotevastuuta, jonka taustasta ja eläinsuojelullisesta asioista ei ole harmainta aavistusta, jonka lainmukaiset terveysdokumenteista ei ole tietoakaan.

Muutaman satasen menetys on loppujen lopuksi pieni sakko ja muistutus hyväuskoisuudesta ja perin tyhmästä toiminnasta, jossakin hetken hurmoksessa.

On vaikea uskoa, että joku koiraharrastaja tai koirakokemusta omaava hankkisi koiran tuntemattomalta netistä pitkän ja vakaan harkinnan tuloksena tietäen vastuunsa koirasta seuraavat 10 vuotta.

Miten ihmeessä tämä valistus menisi jakeluun, että koiran hankinta on vastuullinen prosessi. Koira hankitaan ensisijaisesti vastuulliselta kasvattajalta kaikkine dokumentteineen.

Tai jos hankit lemmikkisi eläinsuojelullisista syistä kotimaasta tai ulkomailta, niin käytä vastuullista järjestöä, joka on valvonut ja varmistanut koiran terveydelliset ja kaikki lainmukaiset asiat kuntoon.

Hyvinvointi: Heinäkuussa nousin parhaaseen kuntoluokkaan

Sunnuntai 12.8.2012 - Kauko Niemi

Tänä aamuna tein Eläintarhan kentällä kuntotestin 1600 metrin kävelynä. Suunnon  mukaan olen nyt noussut parhaaseen kuntoisuusluokkaan. Tosin siinäkin luokassa riittää haasteita nousta ainakin pari porrasta ylöspäin.

Heinäkuussa olin ihan kiitettävästi liikkeellä. 30 liikuntasuoritetta, joihin käytin aikaa 39,03 tuntia. Näiden lisäksi arki/hyötyliikuntaa kuvannee parhaiten askelmittaus, joka kertoo keskimäärin noin 7 kilometrin kävelystä jokaisena heinäkuun päivänä.

Hieman aloin jo epäillä harjoitusten vaikutusta, sillä tuppasivat olemaan aika matalasykkeisiä. Luuloni oli siis väärä ja vaikutus oli oikein positiivinen. Lajeinahan on ollut uinti, pyöräily, kävely (lähinnä patikointi luonnossa)  ja kuntosali.

Kokonaan uutta elämässäni on tänä kesänä ollut uiminen. Aiempien kesien räpiköinti on vaihtunut oikeampaan uintiin. Näillä näkymin tämän kesän uintimatkaksi tullee yli 50 km. Tekniikka on edelleen hakusessa ja kaukana taloudellisesta uintityylistä. Olen katsellut netissä videoklippejä ja yrittänyt omaksua Sievisen tekniikkaneuvoja. Pientä parannusta havaittavissa, mutta itseltäni ei onnistu kropan kontrollointi, liikkeiden ja hengityksen rytmittäminen. Harkinnassa aikuisten uintitekniikkakoulu.

Edelleen tämän terveysprojektin päätavoitteena reilun vuoden takaa ollut verenpaine, on erinomaisesti hallinnassa ja vakiintunut hyvälle tasolle. Eikä yhtään harmita, että kesäkiloja on kadonnut 2-3. Olen kuitenkin herkutellut tänä kesänä enemmän kuin vuosiin.

Olen tässä matkan varrella raportoinut hyvinvointiprojektista. Ehkä nyt 15 kuukauden ja 17 kilon jälkeen on syytä muuttaa nimitystä projektista elämäntavaksi. Siis jatkan uutta elämäntapaa hamaan tulevaisuuteen.

Uuden elämäntavan keskeisiä asioita ovat liikunta, terveellinen ruoka, jossa on selkeitä piirteitä karppauksesta ja opeteltavaa on vielä ruoan määrässä ja rytmissä. Monen pienen aterian rytmi on kohdallani lihavuuteen tuomittu. Sanoivatpa asiantuntijat mitä tahansa.

Opeteltavaa on myös leporytmissä. Kunto kasvaa levon aikana. Enkä panisi hanttiiin vaikka nukkuisinkin vielä kuuden jälkeen aamulla.

ITC: Palvelukokemus * osa II

Maanantai 6.8.2012 - Kauko Niemi

Vaihtuihan se operaattori vihdoinkin. DNA ottaa kantaa lauantaina maanantaina tehtyyn sähköiseen kyselyyni. Tosin vasta kysyy yhden lisätiedon, jotta voi ottaa kantaa.

Perjantaina sain toisenlaisen palvelukokemuksen. Kysäisin sähköpostitse Microsoftilta Outlookista. Tunnin sisällä tuli kaksi vastausta vaihtoehdoista ja lista linkeistä, mistä löytyy lisää tietoa ja muiden kokemuksia samantyyppisestä asiasta.

Tunnilla ja kuudella päivällä on vissi ero palvelukokemuksen muodostamisessa.

Olen aiemmin kertonut palvelukokemuksesta, jota kukaan ei toistaiseksi ole pystynyt lyömään laudalta.

Ostin tietokoneohjelmistopaketin maailmanlaajuiselta Adobelta heidän kansainvälisiltä sivuiltaan. Koska hinta oli hieman jälleenmyyjiä edullisempi. Halusin ohjelmalevykkeet, vaikka linjani olisikin imuroinut ohjelmat melko vikkelään.

Tilaus tapahtui keskiviikkona kello 14.30. Tilausvahvistus ja UPS:n seurantakoodi tuli puolen tunnin kuluttua sähköpostilla. Ovikello soi perjantaina kymmeneltä ja paketti oli kädessä. Eikä hintaan ollut lisätty toimituskuluja.

Tuossa ajassa en olisi ehtinyt edes Jätkäsaareen. Tosin siellä toimitus olisi ollut kaksi viikkoa.

Mutta takaisin tähän akuuttiin operaattorin vaihtoon. Perjantaina sitten huomasin, että ehkä nyt on todella jotakin tapahtumassa, kun katkolla olleen operaattori Saunalahdelta soitettiin ja ihmeteltiin operaattorin vaihtoa.

Tämä soittaja ja niin kuin kaikki puhelinkauppiaat ovat vain varautuneet hintakeskusteluun. Keskustelu loppui lyhyeen kun sanoin, että minulla on huono palvelukokemus teidän kanssa, eikä teidän liittymätuotteet vastaa enää minun tarpeitani. Puhelimeni käytöstä alle 10 prosenttia on puhetta.

”Jos kyseessä olisi ollut joku hintatarjous, olisimme voineet katsoa vastaavaa, mutta raportoin tämän eteenpäin.”

Vanha totuus kertoo, että virheitä saa tehdä, muttei samaa moneen kertaan. Virheistä pitää oppia. Lyhytkin googlaus ja saamani palaute edellisestä jutusta osoittaa, ettei kokemukseni ole ainutkertaisia.

Miten se on mahdollista, kun Suomessa tehdään noin 60.000 numeronsiirtoa kuukaudessa ja tämä tahti on jatkunut vuositolkut. Silti sörssitään, tehdään asiat moneen kertaan, tuhlataan aikaa ja rahaa sekä pahoitetaan ihmisten mielet.

Kannattaisikohan tämä numeronsiirtoprosessi oikeasti opetella ja kehittää vedenpitäväksi. Paljonkohan se lisäisi katetta viimeiselle riville. Jos nyt yhden siirron turha selvittely- ja paikkaustyön kustannus olisi vain 30 euroa ja puolessa siirroissa mählitään, niin näihin mähläilyihin tuhraantuu rahaa liki miljoona euroa kuukaudessa.

Minunkin tapauksessani on tähän mennessä ollut mukana neljä DNA:n henkilöä. Veikkaan, että 30 euroa on jopa pieni kustannus heidän työajastaan.

Pyytämäni selvitys siitä mitä oikein on tapahtunut, saapui heti puolentoistaviikon kuluttua. Minun käsitys tapahtumista on kokolailla erilainen kuin mitä DNA:n järjestelmään on tallentunut.

Siirron jälkeen vastaajan numero on sms viestissä, joka koskaan ei minua saavuttanut. Netistä en myöskään löytänyt sähköpostin lähettävän palvelimen osoitetta. Siis siirron jälkeen kaksi soittoa asiakaspalveluun 17 minuutin jonotuksella, ennen kuin asiat olivat paikoillaan.

Kaiken kaikkiaan nyt on sellainen tunne, että tiedän noin 85 prosenttisesti mitä olen tehnyt ja mitä ostanut. Kuitenkin sellainen hytinä, että sekoilujen jälkeen alkuperäinen sopimus on muuttunut. Sen paljastaa aikanaan ensimmäinen lasku. Toivottavasti olen väärässä. Ja toivottavasti en tarvitse toistaiseksi DNA:n palvelua, vaan pärjään ihan itsekseni. Se on paras palvelukokemus mitä operaattori ylipäätään pystyy tarjoamaan.

ITC: Palvelukokemus kovilla

Perjantai 27.7.2012 - Kauko Niemi

Vuosi Saunalahden asiakkaana jouduin liian monta kertaa soittamaan asiakastukeen, jopa senkin takia, että Omasaunalahti-palvelun sivuilta en löytänyt asioita, vaikka ne siellä olivatkin jossakin haudattuna. Palvelukokemusta ei mitenkään helpottanut 20-40 minuutin jonotus puhelinpalveluun tai nettikyselyn vastauksen viipyminen useita päiviä.

Siis hyvää ei saa halvalla. Niinkö se on myös puhelinoperaattorin palvelussa. Ennen Saunalahtea olen muistaakseni ollut pari kertaa yhteydessä kahden eri operaattorin Sonera ja Elisa -asiakaspalveluun. Tosin maksanut yli tuplasti. Näiden palvelukokemus on ollut välinpitämätön, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen positiivinen, kun sitä ei ole tarvinnut kokea.

Parhaillaan on taas operaattorivaihto meneillään. Saunalahdesta DNA:han. Palvelukokemus ei ole alkanut kovinkaan loistavasti. Siirto on ensimmäisen kerran aloitettu 7.7.2012 ja tuolloin siirron piti tapahtua 16.7.2012.

Pian tuon Kampin DNA-kaupassa tehdyn sopimuksen jälkeen asiakaspalvelusta soitettiin ja sanottiin, että sopimuksessa on yksi ruksi väärässä paikassa – ”saako sen muuttaa ja käynnistää siirron uudestaan” – kyllä saa. Wow, täällähän palvelu pelaa!

17.7.2012 ja mitään ei ole tapahtunut. Soitan DNA:n asiakaspalveluun, josta ei löydy oikeastaan mitään jälkeä siirtosopimuksesta. Siirto käynnistetään uudestaan. Postissa tulee uusi paketti ja sim-kortti.

Kävelen postireissulla uudelleen DNA-kauppaan vaan tarkistaakseni, ettei kukaan odota minun tekevän mitään tässä vaiheessa. Ei odota – postin kuittaus tarkoittaa, että olen sopimuksen hyväksynyt. arvioitu siirtoaika on 27.7.2012 11:38:45.

Pian tulee tekstiviesti, että siirto on hylätty, mutta käynnistetään pian uudelleen. Seuraava viesti kertoo, että arvioitu siirtoaika on 30.7.2012 12:45.

Pyysin sähköpostitse DNA:lta selvitystä mikä tässä mättää. Itse en ymmärrä olenko käyttäytynyt kaiken taiteen sääntöjen mukaan? Vastausta odottelen edelleen viiden päivän jälkeen.

Mitähän mieltä tästä palvelukokemuksesta pitäisi olla? Voin hyvinkin jatkaa tätä pohdintaa tulevana maanantaina, jos vaikka siirto tapahtuisi. Ja kuinka helposti kaikki eri sähköpostilaatikot ja palvelut siirtyvät uuteen tilanteeseen. Puhelut ja testarit kun ovat enää alle 10 prosenttia puhelimeni käytöstä.

Miksi sitten ryhdyn tällaiseen soppaan. Yritän löytää sopivaa liittymää nykyiseen tilanteeseeni. Operaattoreiden puhe+tekstipaketit kun elävät jossakin menneisyyden maailmassa.

Tekstareiden määräni perinteistä väylää myöden on pudonnut murto-osaan. Samoin puhelut. Vielä kun muutaman kaverin saa käännytettyä WhatsUppiin ja muihin wlanien kautta käytettäviin viestintäsovelluksiin, niin edullisin liittymätyyppi olisi varmaan vanha kunnon minuuttiperusteinen laskutus.

ITC: Ryhdyin opettelemaan navigoinnin saloja

Sunnuntai 22.7.2012 - Kauko Niemi

”Sinulla on ainakin kaksi gps:ää takapuolessasi”, sanoo kaverini, joka on aina hukassa ja minä en juuri koskaan.

Muutaman kerran olen vuosien varrella yrittänyt käyttää Nokian kännykän navigointia ja vain yhden kerran siitä on ollut oikeaa hyötyä tähän mennessä.

Suurin syy käyttämättömyyteen on ollut, ettei minun ajatuslogiikkani ole yhteensopiva nokialaisten kanssa. Navigoinnin käyttökuntoon asettaminen kun on vienyt aikaa kyllästymiseen asti ja olen vain ajanut perille. Vastaan tulee myös sellaisia termejä, joita on vaikea ymmärtää. Kysyessäni tietä ja neuvoessani tietä, en varmasti käyttäisi tällaista teminologiaa.

Kerrankin olin kuskina kavereille, johonkin Hyvinkään liepeille keskelle ei mitään. Vilkaisin paikan Googlen mapsista ja sitten mentiin. Kaverit eivät saaneet navigointia toimimaan koko matkan aikana. He näpräsivät kännykkäänsä kun olin jo ajanut määränpäähän eksymättä kertaakaan. Eikä kestänyt kuin reilun tunnin.

Tietenkään kokemus ei kasva jos ei käytä. Ja jos käyttää vain joka toinen vuosi, niin kaikki toiminnot ovat muuttuneet. Eniten kyrpee se, että koko systeemi on tehty hotelleille, ravintoloille ja muille kaupallisille toimijoille ja vasta seuraavaksi käyttöliittymä palvelee navigoijaa.

Steven Elop julisti juuri, että Nokiasta tulee johtava navigointiyritys. Jos näin on, niin navigoitava matka on pitkä, jotta palvelusta innostuisi ja ottaisi sen vakio-käyttöön. Elopin julkilausuma ei ole käänteentekevä, sillä samaa asiaa julistettiin noin neljä vuotta sitten, kun navigointi tuli maksuttomaksi.

Ikään kuin sattuman kauppaa onnistuin kaksi vuotta sitten tallentamaan kolme kantarellipaikka ja ne ovat edelleen monista päivityksistä huolimatta säilyneet tallessa. Mikä onkin tämän jutun positiivisin asia.

Tulin tänä viikonloppuna Turun suunnasta. Aja kotiin oli riittävän yksinkertainen asetus opetellakseni navigointia ja tarkistaakseni missä vaiheessa kehitys kehittyy. Miltä navigointi tänään näyttää ja mitä tietoa se tarjoaa.

Reitti oli viimeisen päälle tuttu. Tunnen sen kuin taksimies konsanaan. Tiedän mihin kellonaikaan pitää valita mikäkin reitti. Mikä on nopein ja helpoin ja mukavin reitti ajaa.

Lopputulemana oli että jouduin poikkeamaan kuusi kertaa navigoinnin antamista ohjeista. Aika sujuvasti se nykyään valitsee uuden reitin. Joskus aikoinaan näytettiin pitkään, että lasken uutta reittiä.

Vakavin asia perjantaina oli tietenkin, että ohjeiden mukaan minun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle risteyksessä, missä on vasemmalle kääntyminen kielletty. Tunsin risteykset ja tietenkin jätin ohjeet noudattamatta. Edellisessä kokeilussa olisi pitänyt ajaa kiellettyyn ajosuuntaa. Totean vielä, että varmuuden vuoksi päivitin karttani ennen tätä koeajoa.

Ehkä nyt ollaan aika lähellä, että käyttökokemus on sen verran kohtuullinen, että hädän hetkellä otan navigoinnin käyttöön. Paitsi jos se taas seuraavalla kerralla näyttää täysin erilaiselta ja eksoottiselta. Tunnustan myös, että takapuolessani olevat gps:t ovat pitäneet oikealla tiellä, eikä ole kokemusta mistään muustakaan navigointilaitteesta.

Hyvinvointi: Kolme kesälajia yli muiden, oppimisen iloa

Lauantai 14.7.2012 - Kauko Niemi

Tämän kesän kolme ykköslajia ovat uinti, valokuvaus ja laulu. Näillä mennään tämä kesä ilman suuria matkasuunnitelmia, ilman kalliita lippukuluja, ilman pakollisia kesäsuoritteita, ilman stressiä.

Näitä voi yhdistellä myös muuhun toimintaan. Valokuvausta luontoretkeilyyn ja sukutapaamisiin. Laulua suihkuun ja kotona olemiseen ja kun talokin on tyhjä, niin eivät naapuritkaan häiriinny. Tai luontomatkailun yhteydessä poikkesin tyhjässä kotikirkossani ja siellähän vasta mukava olikin laulaa.

Uinti täyttää myös merkittävän osan kesäkuntoilusta, jota nyt tietty muutenkin tulee monin verroin enemmän kuin talvikuntoilua. Valokuvaus pitää myös yllä kuntoilua, ainakin jos kantaa päivän metsä- tai muilla kuvausreissuilla koko kalustoa mukana eli reilun 10 kilon reppua.

Taloudellisesti nämä kolme loistavaa kesäaktiviteettiä ovat oikein kannattavia. Jos uintiaktiivisuus jatkuu syyskuun puoliväliin samalla rytmillä kuin nyt alkukesän, niin käynnin hinnaksi tullee noin 0,35 euroa. Laulaminen ei maksa mitään ja valokuvaukseen tehdyt aiemmat investoinnit tulevat vain hyötykäyttöön.

Mikä näissä kolmessa lajissa niin koukuttaa, että hyvillä mielin voi jättää pakolliset kesämatkat tekemättä, jättää festarit ja muut kansanjuhlat väliin.

Kaikki kolme voi yhdistää normaaliin terveelliseen elämäntyyliin. Mutta ennen kaikkea kaikissa kolmessa suurin koukuttaja on oppimisen ilo.

Uinnissa olen kehittynyt tänä kesänä enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Netistä löytyy hyviä opetusvideoita, joita olen tutkiskellut ja soveltanut käytäntöön. Uinti on tekniikkalaji ja tavalliselle ihmiselle kyllä löytyy oppimisen iloa loppuelämäksi. Siinä syntyy tekemisen iloa, kun huomaa kuinka yhä helpommin ja nopeammin kilometri taittuu.

Laulu on elinikäistä oppimista ja oman kehon ja mielen hallintaa parhaimmillaan, eikä koskaan tule valmista. Yllättäen huomaa, että vanhat biisit menevät nyt helposti korkealta ja jopa hiljaa. Laulu on yksi parhaista oppimisen iloa tuottavista lajeista.

Olipa sinulla millainen kamera tahansa, niin kamera on aina parempi kuin kuvaaja. Valokuvauksessa oppimisen määrä on rajaton. Myös luovuuden määrä on rajaton. Kuvaaminen opettaa havainnoimaan ja näkemään maailmaan aina vain uusin silmin. On täysin tajutonta, että vaikkapa FaceBookissa julkaisemani kuva sarja Yksi ikkuna – monta tunnelmaa, antaa valtavan määrän uusia näkemyksiä yhdestä ja samasta kuvauspaikasta – makuuhuoneen ikkunasta.

Tuossa pöydänkulmalla on liki parikymmentä opetus-videota täynnä vinkkejä ja tekniikkaa. Kuvaamisessa yhdistyy taju luonnon käyttäytymisestä, taju valon vaikutuksesta ja tilanteiden aavistamisesta ja hallinnasta. Oppimisen ilo on täydellistä kun rakennettu mielikuva toteutuu ruudulla. Joskus se tapahtuu hetkessä, joskus kahden vuoden seurannan tuloksena.

Oppimisen iloa boostaa esimerkiksi kuvauksessa se, että olen viimeaikoina tehnyt paljon kuvausretkiä hyvän ystäväni kanssa. Kuinka erilaisia näkemyksiä voikaan toteutua samoilla reunaehdoilla.

Tämän kesän oppimisen ilo on ollut suurta ja antoisaa. Pitänyt mielen pirteänä, ja vaihtelevat säät sen kun vain luovat uusia vaihtoetoja oppimiselle.

Teki mieli kahvia

Keskiviikko 11.7.2012 - Kauko Niemi

Kait sitä on riippuvainen ties mistä, mutta ainakin kahvista. Kahvikoneeni joutui huoltoon maanantaina ja tiistaiaamu oli siis ensimmäinen kahviton aamu.

Kone teki kyllä kahvia, mutta ei osannut enää puhdistaa itseään käynnistettäessä. Huollossa arvioitiin, että kyseessä on ohjelmistovirhe.

Tiistain edetessä alkoi kahvihammasta pakottamaan. Iltapäiväkahvin aikana lähdin kaupungille siemaisemaan töpäkät espressot pahimpaan hätään.

Lasipalatsin Java oli varma paikka saada oikeaa espressoa. Kuinka kävikään – kahvilassa tehdään kesäremonttia. Viereinen erikoiskahvi/teekauppa olisi tarjonnut takeaway-mukiin tujua ainetta, mutta haluaisin kuitenkin juoda istuen. Niin amerikkalaiseksi en ole vielä muuttunut, että muki kädessä kulkee pitkin katuja.

Olin menossa Sokokselle muutenkin, niin samalla sitten sinne kahville. Sisään astuessa minua tervehti iso kyltti, että tällä hetkellä ei voi maksaa kortilla ja kun käteistä ei ollut, niin suuntana Kiasman kahvioon.

Kiasman kahvio ei olekaan enää mikään piipahtamispaikka. Kahvikin pitää tilata pöydästä, jos jaksaisi odottaa sitä yhtä tarjoilijaa, joka hoitaa salin ja terassin. Ei kun Sanomatalon entiseen Weynis kahvioon.
Tämä mammojen suosima paikka oli nimensä arvoinen. Viisi vauvaihmistä jonossa ennen minua.

Ensimmäisten neljän minuutin aikana jono ei edennyt mihinkään, joten jatkoin matkaa.

Kohti kotia. Musiikkitalon kahvio on minulle liian kallis, joten sivuutin sen, sillä mieleeni tuli Kaffe Center Museokadulla, mistä saa kaupungin parasta espressoa. Muutaman minuutin kuluttua olen Museokadulla ja edessä oli karu viesti. Kaffee Central on lomalla heinäkuun ajan.

Sitten olikin enää yksi mahdollisuus ennen kotiovea Museokadun Marocco. Marokko tosin on tunnetumpi paikalla leivotuista korvapuusteista ja muista tuotteista kuin kahvista.

Lopputulemana oli tavallista seisonutta kahvia ja korvapuusti. Olisikohan ollut ensimmäinen kahvipulla tänä vuonna. Sen ansaitsin !