Helsingin Energia tekee itellat

Lauantai 30.8.2014 klo 10.57 - Kauko Niemi

Helsingin kaupungin energialaitos yhtiöitetään ensi vuoden alussa ja nimeksi tulee Helen Oy. Veikkaan että Helsingin energia tekee itellat.

Kun nimessä ei ole mitään viitettä toimintaan, niin sellaisia markkinointirahoja ei ole keksittykään, joilla tällainen nimi brändätään vaikkapa halutuksi energiayhtiöksi.

Tässä tapauksessa kaikki mielikuvat johtavat johonkin helenaa lähellä olevaan ihmiseen. Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Vaikka sana tuleekin alkukirjaimista, niin ulkopuolisen on vaikea hahmottaa yhtymäkohtaa.

Olen ollut vuosia Helsingin Energian asiakas ja saanut vuosia asiakaslehden Helen. Nimi sinänsä on ollut esillä jo pitkään, mutta tuntuu vahingolta joka kerta kun siihen törmää.

Helsingin Energialaitoksella on sinänsä hyvää palvelua laajaa neuvontaa ja asiantuntemusta ja kohtuullisen hyvää asiakasviestintää. Hinnoista en nyt niin tarkalleen tiedä. Niin kuin ei moni muukaan. Sähköyhtiön vaihtaminen ei ole saanut tuulta purjeisiin kuten vaikka teleyhtiöt. Sähkön hinnan rakenne ei ole kaikille yksiselitteinen kilowatteineen ja siirtohintoineen. Ja kun kuukausilasku on kuitenkin sen verran pieni, ettei maksa vaivaa.

Helen nimeä tullaan karttamaan jo senkin takia, että sen käyttö on yksinkertaisesti liian vaikeaa – sain viestin Heleneltä, Helenestä, menen käymään Helenessä – ei kun Helenellä ei kun . .  Helena Heikkinen Heleneltä päivää, haluaisin keskustella teidän sopimuksestanne – anteeksi kuka ja mistä.

Posti muutti nimensä nimivillitysten kulta-aikana Itellaksi ja palaa seitsemän vuoden harharetken jälkeen takaisin Postiksi. Siis tämä yritys, joka työkseen kuljettaa paperista tai sähköistä postia.

Lue myös - huomaa julkaisupäivä 2007

Minä itellatan sinulle kirjeen

En tiedä yhtään syytä miksi antaisin Hesarin käyttöön paikkatietoni

Perjantai 29.8.2014 klo 15.37 - Kauko Niemi

Helsingin Sanomat aloitti eilen netissä iltaversion julkaisemisen. Vaikka olen Hesarin nettipalveluista maksava lukija, niin tämä uusin palvelu avautuu vain Windows-kaupasta ladattavalla ilmaisella sovelluksella.

Sovellusta ei voi ladata, jos et anna lupaa käyttää puhelimesi tai tablettisi paikkatietoja. Kuinka paikkatietoni, siis missä uutista luen, liittyy uutiseen. En keksi yhtään syytä. Paitsi Hesari pystyy käyttämään tietoa markkinoinnissaan tai myymään sitä ulos.

Ajattelen asiaa tietoturvan ja muun turvallisuuden kannalta. Poliisi ja muut viranomaiset varoittelevat jatkuvasti, ettei pidä toitottaa pitkistä poissaoloista sosiaalisessa mediassa. Sehän on selkeä signaali, ettei kukaan ole kotona ja murtovarkailla on sopivaa aikaa puuhastella ihan mitä vaan.

Karrikoiden voin ajatella, että asuntoni irtaimiston arvo on moninkertainen pankkitilillä olevien säästöjen arvoon. Periaatteessa on vähemmän haitallista jakaa pankkitunnuksia kuin paikkatietojani. Ja jos joku nyt pääsee pankkitililleni ja maksaa velkani pois, niin siitä olen vain tyytyväinen.

Olen aina ollut erittäin varovainen paikkatietojeni julkistamiseen. Niin Hesarin kuin monen muunkaan tapauksessa minulla ei ole sataprosenttista varmuutta kuinka paikkatietojani käytetään nyt tai tulevaisuudessa. Niillä voi saada paljonkin pahaa aikaiseksi.

Ymmärtääkseni Hesari ja monet muut naamioivat paikkatiedon vaikkapa sääpalveluun, joka pystyy näyttämään oleskelu paikan sään. Tosin näen ja koen sen ihan itsekin omilla silmilläni. Sään voi tarkistaa myös ilman paikkatietoa kirjoittamalla halutun paikkakunnan nimen sääpalvelun hakukenttään.

ps.

kommentoin asiasta Hesarille. Kommenttiani ei kuitenkaan julkaistu. Eikä toisaalta kommentoitukaan. Vain Hesari tietää mitä sen lukijat tarvitsevat ja kuinka käyttäytyvät. Tämä on sitä kuuluisaa asiakaslähtöisyyttä  (asiakas lähtee)

ps2

Jos sallit paikkatiedot ja lataat ohjelman, niin sinulla on vielä mahdollisuus istuntokohtaisesti kieltää paikkatietojen välitys Sanomille.

Asiakaslähtöisyys = asiakas lähtee

Torstai 21.8.2014 klo 11.17 - Kauko Niemi

Ystäväni tuli pettyneenä k-kaupasta ja sanoi ettei tarjoustuotetta ollut tälläkään kertaa enää jäljellä. No ei ihme, että k-kaupan myynti laskee, jos ei ole tuotetta myynnissä. Eikä tämä ystäväni ollut ensimmäinen k-kaupan tarjontaan pettynyt.

Kerran olin Kampin k-kaupan kassajonossa, missä soittaja valitti, ettei luurin toisessa päässä olleen pyytämää tuotetta löytynyt. Tosin hetken keskustelun jälkeen selvisi, että soittaja oli väärässä k-kaupassa.

K-ryhmä toimii asiakaslähtöisesti – asiakkaat lähtevät toisiin kauppoihin. Toimintaa rakennetaan ryhmän sisäisten kaavojen ja toiminnan mukaan. Vuosienkaan aikana asiakkaat eivät ole oppineen mieltämään, saati kaikessa kiireessä miettisivät mistä k-kaupasta on kyse. K-extra, K-market, K-supermart vai Citymarket.
Jako on varmasti K-ryhmälle selkeä ja helppo raportoida, mutta asiakkaalle sekava, kun jokaisella on omat tuotteensa ja omat tarjouksensa ja kampanjansa.

Vertailun vuoksi voisi sanoa, että huomattavasti helpompi on hahmottaa Alepa, S-market ja Prisma. Myyntiluvut paljastavat, että S-ryhmän asiakkaat tietävät mihin kauppaan he menevät ja ennakkokäsitys vastaa todellisuutta ja pettymykset ovat vähäisempiä.

Toinen esimerkki pettymyksiä tuottava asia on k-kaupoissa hyllypaikkojen myynti tavaran toimittajille. Siinä ei asiakasta ajatella pätkääkään rahankiilto silmissä. Yksikään k-kauppias ei saa minua tyytyväiseksi sillä, että kokonaisia kahvipapuja on kaupassa kolmessa eri paikassa. Tuotteiden vertaaminen, kilohinta, paahdon tummuus, papujen alkuperä ja laatuluokitus vaativat ympärijuoksua. Minä kun ostan tuotetta, enkä tuotemerkkiä.

Tällaiset asiat evät tunnu suurilta asioilta, mutta kun niihin törmää riittävän usein ja ne jättävät merkin alitajuntaan, joka ohjaa tiedostamatta seuraavaa kauppareissua, vaikutus on varmasti käyntikertojen hiipuminen.

Citymarket Helsingin Ruoholahdessa uudisti kauppansa sisustuksen ja siitä seurasi varsin epäloogisia kauppareissuja. Minulle tässä tapauksessa kaupassakäyntiaika kasvoi yli puolella ja taas syntyi asiakaslähtöinen fiilis. Tämä asiakas siirtyi Lidliin, jossa asioin 10 minuutissa ja edullisemmin.

Veikkaan etten ole anoa ruokakaupan asiakas, joihin näillä ei olisi vaikutusta. Ei ruokakaupassa asiointi ole elämysmatkailua.

Hyvälaatuista, kohtuuhintaista ja nopeaa. Näiden varaan kun rakentaa viestit ja toiminnan, niin voi hyvinkin syntyä myönteisiä kokemuksia kauppareissusta, eikä tarvitse opetella kauppaketjun organisaatiokaavioita, niistä kun ei saa yhtään lisämakua soppaan.

Kirjoittaja käy keskimäärin kuusi kertaa viikossa ruokakaupassa. Valmistaa kaiken syömänsä itse omassa keittiössään.

Politiikka kipuilee

Tiistai 29.7.2014 klo 14.25 - Kauko Niemi

Politiikan kulissit murtuvat ja se näyttää ottavan koville Sirkka-Liisa Anttilalle, siinä sivussa Jukka Tarkalle ja monelle muulle.

Kulisseilla ja käytössäännöillä on rakennettu oma, suljettu suhmurointi ja ainakin minulle vastenmielinen pelikenttä ja arvomaailma. Tämä suljettu arvomaailma on ylläpitänyt ja pönkittänyt valtaeliittiä osaamis- ja taitotasosta riippumatta. Suljetun arvomaailman keskeisenä pönkänä on aina rajoittunut ja tarkasti valikoiva viestintä.

Tämä aikakusi on pian ohitse, eikä siinä auta anttiloiden kiukuttelu ja pelko muodollisten pilvilinnojen romahtamisesta. Maailma vain muuttuu avoimemmaksi – onneksi.

Muutoksen vauhti kiihtyy merkittävästi seuraavien 5-10 vuoden aikana, kun Jungerin, Stubbin, Sipilän ja Haglundin rinnalle nousevat supercelliläiset ja roviolaiset ja monet muut aivan toisenlaisen arvomaailman omaksuneet ihmiset. Ja joilla on intohimoa ja osaamista muuttaa maailmaa myös politiikan keinoin.  

Avoimuuden ja sumuroinnin välinen ero on juuri siinä mitä Kekkonen harrasti ja mitä Stubb nyt harrastaa. Kyllä Kekkonenkin harrasti intohimoisesti liikuntaa. Kävi hiihtämässä joka talvi ja oli usein Outokummun kelohuvilalla hyysättävänä. Siellä syntyi muutaman ihmisen päätöksiä, jotka piti saada näyttämään jälkipeleissä demokraattisilta päätöksiltä. Ja tätä suhmurointia ikävöivät edelleen vanhan ajan poliitikot.

Avoimuus, tapahtuu se nyt sitten nokitusten tai twiittaamalla tai facettamalla, synnyttää keskustelua ja parhaimmillaan aivoriihi-tyyppistä kehittävää ja monipuolista näkemystä asioista. Ennen kaikkea se synnyttää luottamusta vallanpitäjiin, jatkuvien epäilyjen sijaan. Mistä onkaan kotoisin paljon manattu suomalainen epäilyksen ilmapiiri?

Tosin Stubbin tapauksessa muutos on ollut monille aivan liian nopea. Suuri haaste on muuttaa omia pinttyneitä ajatuksia ja käytäntöjä. Esimerkiksi Sirkka-Liisa Anttilan kommentit osoittavat selvästi, että hän on jysähtänyt jonnekin 1980-luvulle.

Ja mitä tulee sitten tähän liikuntaan, niin siinä ei juuri ole tulkinnallisia vaihtoehtoja.  Liikunta on lääke kaikkeen. Myös työttömille. Fyysistä ja henkistä kuntoa ei voi erottaa. Stubb tekee kahdessa päivässä normaalikuntoisen ihmisen kolmen päivän työt ja jää vielä yksi päivä aikaa liikkumiseen.

Ehkä tällä hetkellä pääministerin ei tarvitse antaa erillistä lääkärinlausuntoa terveydentilastaan, niin kuin monen muun puoluejohtajan ja poliitikon pitäisi antaa ja liittää dokumenttina ensi kevään kampanjaansa.



Lue myös: Että ketäkö Äänestin

Gigantti manipuloi asiakkaiden tuotearvosteluja

Perjantai 4.7.2014 klo 17.31 - Kauko Niemi

Asiakkaiden tuote- ja palveluarvostelut ja palautteet hyvässä ja pahassa ovat aina niitä joita seuraan aina ennen lopullista ostopäätöstä.

Tätä arvokasta tietoa löytyy paljonkin paitsi kauppojen omilta sivuilta niin myös Facebook-kavereilta ja yleisiltä keskustelupalstoilta. Ja jos tätä palautetta ei löydy niin voi aina heittää pallon ilmaan ja kysellä kokemuksia.

Näitä arvioita voi peilata kuorutettua mainoshelinää vastaan ja arvioida millainen se todellisuus mahtaakaan olla.

Nyt vastaani tuli omituinen tilanne, missä Gigantti hylkäsi kirjoittamani arvion tuotteesta. Arvioni oli yltiöpositiivinen ja jo sen takia hieman epäuskottava. Viimeisessä lauseessa kuitenkin annoin neutraalia palautetta ja se ei sitten kelvannutkaan Gigantille.

Ensimmäinen arvostelutekstini:

”Kuivaa tulee
Tämä on nyt kolmas kuivausrumpu samasta tuoteperheestä - Siemens - Bosh - Siemens. Laite toiminut moitteettomasti ja kylppäriä kuumentamatta. Vaikuttaa että kuivaus on huomattavasti hellävaraisempaa aiempiin verrattuna. Nukkasihdissä on selkeästi vähemmän "jätettä" kuin aiemmassa kuivurissa. Tällä kertaa Gigantin verkkokauppa toimi minuutin tarkkuudella ja tiesin kaiken aikaa missä mennään. Koneen luukussa on iso "mainosteksti" jonka poistamiseen en ole saanut vielä vastausta sen enempää myyjältä kuin maahantuojaltakaan.”

Poistin tuon viimeisen lauseen ja kas arvioni hyväksyttiin heti. Tutkin Gigantin palautesääntöjä. Niissä ei suoraan sanota, että tuotearvioiden pitää olla vain positiivisia, ennen kuin ne julkaistaan. Säännöt kertovat että vain hyväksytyt arviot pääsevät kuukausiarvontaan.

Tulkintani on se, ettei Gigantin sivuilla oleviin tuotearvioihin voi luottaa. Gigantti ei itse peukaloi varsinaisia tekstejä, mutta jättää yritykselle epämiellyttävät arviot julkaisematta.

Sinänsä sääli, että tällaisen pienen manipuloinnin takia pitää ryhtyä epäilemään koko yrityksen toimintaan. Olen kuitenkin vajaan vuoden sisällä ostanut Gigantin nettikaupasta tuotteita 2985,90 eurolla. Ja tuo viimeisen ostoksen prosessi oli juuri niin hyvä kuin verkkokauppa tällä hetkellä voi olla. Parempaan on pystynyt vain Adobe.

Onneksi itsesensuuri petti

Keskiviikko 25.6.2014 klo 11.57 - Kauko Niemi

Maanantai-iltainen kuvausreissu oli kaikkea muuta kuin tavoiteltua auringonlaskua. Tosin henkisesti osasin varautua myös muuhun. Kyseisellä reitillä kohtaa usein myös eläimiä.

Sadan kilometrin ajoon olisi ihan hyvin riittänyt sekin, että istuu rannalla aivan hiljaa, kuuntelee luonnon ääniä ja tekee lyhyen meditaation.

Itse kohde tarjosi pari hienoa kuvaushetkeä. Vielä julkaisemattomat taivaalliset layerit tulevat julki tuota pikaa.

Vielä taustaksi se, että päivällä yhden objektiivin kanssa oli ongelmia ja kokeilin kameran palauttamista tehdasasetuksille. Ja kuinka ollakaan illan keikalle en käynyt kaikkia kymmeniä asetuksia läpi ja niin työvälineenä oli puolittainen tekniikkapläjäys. Osa kuvista taltioitui vain jpeg-versioina ja paljon bitti-informaatiota hävisi taivaan tuuliin.

Auringon laskettua kotimatkalla alkoi tapahtua – kaksi pupua, joista toinen jäi bittien vangiksi. Kolme peuraa pääsi karkuun. Mutta avautuvalla peltoaukeamalla rypsin satoa oli nauttimassa kaiken kaikkiaan yhdeksän hirveä.

Julkaistut kuvat tästä

Mutta itse asiaan ja otsikon toteamukseen. Mietin pitkään, oikeastaan koko yön, jotta julkaisenko kuvia lainkaan. Ne eivät täyttäneet minun sisäistä kriteeristöä moitteettomasta kuvasta. Tämä koski siis kuvien teknistä laatua.

Toisaalta koko työurani olen joutunut toimittajana miettimään kuvakerrontaa. Yhdeksän hirveä on sen verran harvinainen ilmiö, että kuvakerronnan kriteeristö kyllä täyttyy. Ja näin se osoittautui myös käytännössäkin. Ensimmäisen vuorokauden aikana kuvat saivat yli 1700 peukutusta.

Väärä epäröintini johtui siitä, että kuvan voima on niin valtava. Voit kirjoittaa tai sanoa melkein mitä vaan ja tuhota viestisi sopimattomalla kuvalla. Kuvallisesta viestistä muistetaan usein vain kuva.

Tuotteesi, palvelusi, toimintasi kuvan on oltava tekniseltä tasoltaan sekä kerronnaltaan oikeassa suhteessa välitettävään viestiin. Huono kuva tekee tuotteestasi huonon. Huono kuvakerronta johtaa harhaan. Tavanomainen kuva ei pysäytä, eikä avaa mahdollisuutta tekstille.

Jos sinulla ei ole hyvää kuvaa, niin jätä mieluummin kuvittamatta, jottet tuhoa viestiäsi.

Hitaisiin muutoksiin turtuu liian helposti

Maanantai 23.6.2014 klo 15.00 - Kauko Niemi

Ihminen on pohjimmiltaan sopeutuva eläin. Etenkin kun muutokset ovat hitaita, niitä ei haluta tunnustaa. On mukavampi jatkaa entiseen malliin ja jopa tulkita ja puolustaa vanhoja rakenteita omaksi edukseen. Paitsi sitten kun muutostarve on kytenyt liian kauan.

Tuorein esimerkki kyydistä tipahtaneesta on Eero Lehti. Ilta-Sanomissa Lehti toteaa - Some-sukupolvi ottaa harvoin vastuuta muusta kuin metelin pitämisestä. Vaaleilla valittujen pitää tutustua ja paneutua, jotta löytyy parhaat ratkaisut, eikä pyöriä pintapuolisesti sosiaalisessa mediassa.

Eero Lehti paljastaa, että hän ei tunne pätkääkää somen vaikutusmahdollisuuksia ja sitä millä vauhdilla some muuttaa toimintatapoja kaikilla tasoilla ja kaikissa ryhmissä. Lehti ei pysty muutosta estämään edes rahalla.

Toinen esimerkki hitaasta muutoksesta, jota ei haluta tiedostaa, on Suomen kesä. Suomi on enää vain näennäisesti kiinni kesällä.  Itselläni oli mahdollisuus seurata viime kesänä usean nettipalvelun statistiikkaa, jotka osoittivat että viime kesä oli ensimmäinen kesä ilman perinteistä kesänotkahdusta kävijämäärissä.

Viime kesän nettikäyttäytyminen todisti ensimmäistä kertaa, että ihmiset ovat elossa kesällä ja heillä on lomalla jopa enemmän aikaa käyttää netin palveluja ja hakea tietoa kuin työaikana. Siitähän ei tarvitse enää kinata etteikö tekniikka sallisi paikasta riippumatonta nettiä.

Nyt on oikea hetki miettiä kuinka omaa bisnestä voi aktiivisesti boostata kesäaikaan. Tai jopa kehittää omaa kesäbisnestä. Suurikaan ennustaja ei tarvitse olla kun voi ennustaa, että loma-aika ei enää tulevaisuudessa keskity kesään.  Enää ei vietetä lomaa mökillä tai sukulaisissa niinkään innokkaasti.

Tämä kehitys näkyi myös tänä juhannuksena. Oletettuja juhannusruuhkia ei juurikaan ollut. Tänä juhannuksena ei pystynyt Helsingissä valokuvaamaan enää katuosuuksia, jotka olisi olleet täysin tyhjiä.

Liikenteen uutisoinnissa elettiin vanhaan malliin. Ilmoitettiin ennalta valitut vanhat ruuhka-ajat 16-18:00  ja niitä sitten seurattiin. YLE:n toimittaja yritti luoda kuvaa liikenneruuhkista, mutta tyytyi lopulta toteamaan, että ruuhkat taitavat olla vain kaupan kassoilla, kun ihmiset soittivat maantieltä ja kertoivat, että ei mitään poikkeavaa normaaliin viikonloppuun verrattuna.

Kaukana ei ollut sekään, etteikö uutinen olisi ollut se, että tänä vuonna ei olekaan ruuhkia Mäntsälässä eikä Heinolassa kuten 25 vuotta sitten. Tosin iltapäivälehti houkutteli ihmisiä kertomaan muistoja Heinolan 20 vuoden takaisista ruuhkista. Sunnuntaina poliisi kommentoi televisiossa, että liikenne taitaa olla vilkkaampaa Helsingistä poispäin kuin juhannuksen paluuliikenne Helsinkiin.

Ihmisten elämäntapa on tekniikan myötä vain muuttunut sekä pakkomielle juhannuksenvietosta mökillä vesien äärellä on hiipunut ja niin ovat hiipuneet juhannusruuhkat maanteilläkin. Moni siirtyy juhannuksenviettopaikalle jo aiemmin ja tekee etätöitä. Tekniikka luo joustavuuden, jota Eero Lehden tyyppiset patriootit kampittavat oman aseman menettämisen pelossa.

Tämän takia jokaisessa yhteisössä ja organisaatiossa pitää olla muutama "toisinajattelija", joka kyseenalaistaa totutut tavat.

Aika on merkillinen käsite - miksi naiset ovat eksyksissä

Maanantai 26.5.2014 klo 15.04 - Kauko Niemi

Aika rytmittää elämistämme toisia orjallisesti, kuten minua. Toisille aika tarkoittaa toisten nöyryyttämistä, kun kaikkien pitää odottaa ja järjestellä tekemisensä hänen pillinsä mukaan. Ja joillekin sillä ei ole mitään merkitystä, kovinkaan moni afrikkalainen ei tunne kelloa.

Käytän paljon Tori.fi ja huuto.net – palveluja. Annan nyt tuoreen esimerkin, kun tarjosin ilmaiseksi hyväkuntoista työpöytälevyä.  Ystävällinen naisääni soittaa pari tuntia ilmoituksen ilmestymisen jälkeen sunnuntaina.

Hän kertoo olevansa Helsingin ulkopuolelta ja tulevansa vasta loppuviikosta miehensä kanssa Helsinkiin. Että voisinko säilyttää levyä siihen asti. Vastasin myöntävästi ja pyysin häntä ilmoittamaan kun tietää ajankohdan. Ilmoitin olevani paikkakunnalla, mutta milloin asioilla ja milloin uimassa tai kuvaamassa. Pyysin häneltä vielä sähköpostitse vahvistusta käydystä keskustelusta.

Poistin ilmoituksen netistä, lähetin sähköpostilla hänelle oman vahvistukseni ja tarkat osoitetiedot ja ohjeistukset. Tähän ei tullut koskaan kuittausta.

Torstaina ei kuulu mitään. Perjantaina ei kuulu mitään. Lähetän tekstarilla perjantai alkuillasta kysymyksen aikataulusta. Vastauksena saan, että he tulevatkin vasta lauantaina Helsinkiin. Ilmoitan, että lähden lauantaina klo 13:50 pois ja palaan sunnuntai-iltana.

”Voisiko sitten tulla lauantaiaamuna?” Ilmoitin olevani aamuvirkku ja levyn voi noutaa klo 07:00 jälkeen lauantaiaamuna.

Lauantaina aamulla lähetän yhdeksältä kyselyä matkaan, että oletteko tulossa. Vastauksena, ettei mies tullutkaan kotiin ja tulee vasta sunnuntaina. ”Mihin aikaan sunnuntaina olet takaisin kotona” Ilmoitin olevana 17:30. Ei kommenttia.

Sitten sunnuntaina ei kuulunut mitään ja seitsemältä päätin lähteä uimaan kilsan verran ennen vaaleja ja jääkiekkomatsia. Parkkeerattuani auton Uimastadionille, pirahti puhelin ja ilmoitus, että he ovat nyt tulossa hakemaan levyä. Keskeytin uintimatkani, takaisin autoon ja kotiin.

Kuinka ollakaan he todella tulivat noutamaan ilmaisen pöytälevyn. Ovatko viestiminen ja aikatauluttaminen todella näin hankalaa. Sunnuntaina olisi ollut milloin tahansa mahdollisuus ilmoittaa arvioitu noutoaika, jolloin olisin voinut järjestellä äänestykseni ja uintini sopiviin rakoihin ja olisin jopa saattanut olla pidempäänkin kyläreissullani Länsi-Suomessa. Mutta K Niemen ”kirpputorilla” taitaa palvelu pelata liian hyvin.

Samaan hengenvetoon voin kertoa, että esimerkiksi huuto.netin noin 200 myydystä tuotteesta naisasiakkaista seitsemän kymmenestä muuttaa jopa samana päivänä sovittuja tapaamisia tai ovat enemmän kuin kaksi tuntia myöhässä. Mies ostajista vain yksi kymmenestä on eksyksissä.

Odottavan aika on pitkä.

Lue myös
Myöhästyin seitsemän minuuttia

Että ketäkö äänestin

Sunnuntai 25.5.2014 klo 16.56 - Kauko Niemi

Äänestin henkilöä, jonka arvomaailman uskon tuntevani tarkkaan, vaikken henkilökohtaisesti ole häntä tavannutkaan. Hän on avoimesti ilmaissut mielipiteitään ja ajatuksiaan eri asioista sosiaalisessa mediassa jo useita vuosia. Hänen sadat, jopa tuhannet kommentit ja päivitykset eivät ole olleet ristiriitaisia keskenään.

Kukaan ei pysty feikkaamalla olemaan vuosia niin johdonmukainen, etteikö jossain vaiheessa lipsahtaisi sellaisia some-kommentteja, jotka paljastaisivat todellisen luonteen. Näin on käynyt monen ystäväni ja tuttavani kohdalla. Käsitys hyvin tuntemasta henkilöstä on muuttunut tai ainakin henkilön esittämä arvomaailma on joutunut uudelleen arvioitavaksi.

Pari viikkoisen politiikkajargonian jätin omaan arvoonsa. En ole aiemminkaan innostunut kaikenmaailman höpöttäjistä. Vaalitentit ovat lähinnä kevyttä sirkusta, ei muutaman kommentin ja sutkauksen perusteella pidä luoda pysyviä, saati äänestettäviä mielipiteitä. Torstainen puheenjohtajatentti oli hyvä esimerkki. Arvioita tehtiin lähinnä kuinka puheenjohtajat esiintyivät. Itse sisältö ei antanut mitään uutta. Täyttä teatteria veronmaksajien rahoilla, kuten Sipilä tilaisuuden lyttäsi.

Kampanjoissa toistetaan puoluetoimiston viestejä, joihin harva, Donneria lukuun ottamatta, uskaltaa sanoa oman todellisen mielipiteensä. Kampanjoinnissahan puhutaan puuta heinää ja asioista, jotka eivät vähimmässäkään määrin kuulu näiden vaalien asiasisältöön. Vaikkapa jatkuvasti esillä oleva Suomen liittyminen Natoon. Sitä tulevaisuudessa tuskin päätetään Brysselissä.

Miksi ihmeessä jälleen kerran mennään samalla kampanjointikaavalla, vaikka uusia vaihtoehtoja vaikuttamiseen on todella paljon. Miksi kampanjointi aloitetaan kaksi viikkoa ennen vaaleja, aivan kuin kaikki alkaisivat nollasta upouusilla pinsseillä ja mukeilla. Ja huomenna kaikki on toisin.

Hyvä kansanedustajaehdokas. Aloita kampanjasi ensi vuoden huhtikuun 19. päivän eduskuntavaaleja varten huomenna. Tosin silloinkin olet jo pahasti myöhässä. Hanki laaja someverkosto ja pysy omassa totuudessasi, siinä mikä sinun totuutesi ja arvomaailma edustaa. Siitä syntyy arvostus ja uskottavuus.

Älä tuputa itseäsi saati puoluetoimiston iskulauseita. Olet hereillä ja kommentoit ahkerasti ja mielenkiintoisesti ajankohtaisia asioita oman arvomaailmasi kautta. Minun tehtäväni on sitten arvioida millaisiin asioihin otat kantaa ja millä tavoin. Lykkyä tykö!

Lue myös

Miksi hyvin kommunikoivasta ihmisestä tulee vaaliehdokas

Kun sanat menettävät merkityksensä

Kun sanat menettävät merkityksensä

Tiistai 20.5.2014 klo 8.58 - Kauko Niemi

Sain tänään sähköpostia K-ryhmältä. Siis samalaista postia kuin viimeiset 20 vuotta. Tänään viestin otsikko oli K-Citymarketin Hintarallissa hinnat pohjassa. Tarkempi viestiin tutustuminen osoitti, ettei pohjakosketusta löytynyt oikein mistään tuotteesta. Vain markkinahintaisia tuotteita, joita löytyy muista kauppaketjuista ja jopa halvempia Lidlistä. Otsikon viestillä ei ole todellista sisältöä.

Tosin kosmetiikkaa en pysty arvioimaan, koska minulla ei ole sen alueen hintatietoutta lainkaan, sillä niitä tuotteita en marketeista osta.

Saamani viesti voi toimia vain niissä tapauksissa, ettei vastaanottaja on hinnoille umpisokea, eikä esitetyillä alennusprosenttinumerolla ole mitään sisältöä.   Emmehän osta prosentteja vaan sen hintaisia tuotteita mitä kassakuitti osoittaa.

Eiköhän tässä ole yksi syy kauppojen ongelmiin. Yhä hintatietoisempien ihmisten ajatuksissa sanat menettävät merkityksensä. Pohjahinnat ja muut vastaavat vuosia toistetut sanat ilman todellista merkitystä eivät markkinoinnissa toimi. Sanat saavat todellisen merkityksen vastaanottajan päässä.

Eikö kaupalla ole luovuutta muuttaa tätä vuosikymmeniä toistettua räiskintää. Vain onko se laiskuutta muuttaa viestintää uskottavaksi antamalla sanoille oikea sisältö. Markkinaosuuksien lasku pakottanee jossain lähitulevaisuudessa muuttamaan tätä ikivanhaa mallia. Muutakin kuin ysi-ysi.

Sama tilanne on parhaillaan pyörivässä vaalikampanjoinnissa. Jo aiemmin kritisoin sitä, kuinka hyvätkin kommunikoijat luiskahtavat vuosikymmeniä toistettuun vaalijargoniaan. Vaalikampanjoinnissa sanoilla ei ole tänään juurikaan mitään merkitystä.

Kolmas tapaus, missä sanat ovat menettäneet merkityksensä, ovat johtajien kiitos-, juhla- ja kehupuheet. Kukaan ei huomaisi mitään, vaikka hän käyttäisi samaa hiirenkorvalle rypistynyttä puhepaperiaan vuodesta toiseen. Niin ympäripyöreää ylistystä ja kehumista, ettei näennäisesti hienoilla sanoilla ole todellisuudessa mitään vaikutusta. Saattaa jopa osaa hyvämuistisia ärsyttää.

Kun sanat menettävät merkityksensä, se tapahtuu salakavalasti ja pikkuhiljaa. Tunnusmerkit ja tulokset näkyvät jossain muualla kuin niissä mainosten huomioarvotutkimuksissa. Luottamuksen ja uskottavuuden kariseminen vaikuttaa pitkällä aikajaksolla laajalti ja monella eri tavalla.

Flooranpäivän tunnustus - ethän koskaan tuo minulle kukkia

Tiistai 13.5.2014 klo 9.43 - Kauko Niemi

Miksi hyvin kommunikoivasta ihmisestä tulee vaaliehdokas

Keskiviikko 7.5.2014 klo 19.27 - Kauko Niemi

Kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun vaalikampanjat eivät tuoneet mitään uutta, raikasta tapaa kertoa osaamisestaan ja itsestään.

Nekin henkilöt jotka ovat jo pitkään hyödyntäneet somea nostamalla kiinnostavia ilmiöitä esiin ja kommentoimalla niitä sosiaalisessa mediassa, häipyvät yks kaks turuille ja toreille nyhräämään ja jakamaan jotain lippulappuja ja pinssejä muutamalle ohikulkijalle.

Ja sama, hyvin kommunikoiva ehdokas unohtaa somen luonteen ja alkaakin spämmätä vaalinumeroaan ja toriaikataulujaan. Ihan niin kuin helsinkiläistä äänestäjää kiinnostaisi milloin ehdokas on jakamassa pinssejään Kittilän torilla.

Miksi ihmeessä palata kymmeniä vuosia käytössä olleisiin keinoihin. Onhan se tietenkin riski, jos aktiivisesti ottaa kantaa asioihin somessa, niin voi lipsahtaa ilmoille jotain muuta kuin mitä on postikorttiin tai pinssiin painettu.

Mielenkiinnolla jään odottamaan josko jo seuraavissa vaaleissa

Mikä se rakennemuutos oikein onkaan

Sunnuntai 27.4.2014 klo 12.50 - Kauko Niemi

Rakennemuutos ei ole tuunaamista, missä vanhoihin tapoihin ja menetelmiin vaihdetaan uutta väriä, varjellaan perinteitä, pidetään kiinni vaan siitä mitä osataan ja mikä on minulle edullista. Ja politiikassa ei synny mitään merkittävää, kun lähtökohtana on äänestäjän tämän hetkinen hyysääminen.

Suhteutan omaa rakennemuutostani vaikkapa Itellan rakennemuutokseen, jolloin voi arkipäivän toiminnoissa kohdata pienen ihmisen rakennemuutoksen ja miettiä tämän skaalautuvuutta suurempiin kokonaisuuksiin.

Viimepäivien uutiset ovat kertoneet kuinka Itella Postin jakajien yt-neuvottelut päättyivät maalis­huhtikuun vaihteessa 495 vakituisen jakajan irtisanomiseen.  Potkuja perustellaan postin määrän vähenemisellä.

Lehtien ja kirjeiden jakelu väheni viime vuonna yli sadalla miljoonalla kappaleella, kun esimerkiksi laskut ovat siirtyneet verkkopankkien e-laskuiksi. Potkujen jälkeen jakelureitit ovat pidentyneet ja nyt valitetaan, ettei päivittäistä postinkantoa ehditä hoitaa joka päivä. Pitäisikö oikeesti säilyttää tämä iän ikuinen päivittäinen rakenne?

Itellalle tämä ei pitäisi olla yllätys ja varmasti melko helppo laskea kuinka paljon paperiposti vähenee.  Kunhan ei vain aseta arvioita lineaariselle käyrälle.

Oma rakennemuutokseni tarkoittaa joka päivä johonkin digitaaliseen värkkiin, ohjelmistoon, palveluun tutustumista tiedon ja taidon tasolla, aika usein myös kokeilemista. Siitäkin huolimatta että kuulun ikäryhmään, joka ei kuuleman osaa käyttää uusia palveluita.

Reilut kolme vuotta sitten kävin systemaattisesti läpi kaikki ne tahot, joiden kanssa olen tekemisissä ja lopetin yhteistyön niiden kanssa, jotka eivät pystyneet lähettämään e-laskua.

Nyt minä saan yhden paperilaskun kuukaudessa. Tämäkin alkaa olla katkolla. Tällä perusteella minulle riittäisi oikein hyvin postinkanto kerran kuukaudessa. Se muu posti, joka tulee luukusta, on pääsääntöisesti postin kantamia mainoksia. Näitäkään ei tarvitse tulla joka päivä, josko koskaan.

Puolitoista vuotta sitten lopetin viimeisen painetun uutislehden tilaamisen. Nyt kuljetan paperia jätepaperikeräykseen pussukan, ehkä joka kolmas viikko tai harvemmin. Jos kaikki tekisivät tämän rakennemuutoksen, niin säästäisimme taloyhtiöisen kustannuksia melkoisesti ja vielä enemmän luonnonvaroja.

Käytän melko paljon nettikauppoja. Tavarat tilaan pääsääntöisesti pakettiautomaatteihin ja saapumisilmoitus tulee sähköisenä viestinä, joten siihenkään en tarvitse enkä kaipaa kustia.

Minulle sopisi oikein hyvin paperipostin kanto kerran viikossa ja siinäkin on melko suuri ylimitoitettu varmuuskerroin.

Se missä käytän Postin palveluita, ovat lähettämäni paketit, kun olen myynyt tavaraa netti-palveluissa. Tilastot näyttäisivät muutaman viime vuoden aika syntyneen noin pari sataa kauppaa. Tuskin kertaakaan olen onnistunut etukäteen tietämään postituskuluja.

Rakennemuutosta tarvitaan Postin hinnoittelussa. Jos asiakas ei pysty etukäteen selkeästi löytämään palvelun hintaa, niin silloin ollaan hakoteillä. Liian monimutkaisissa rakenteissa, joita olisi syytä yksinkertaistaa.

Elämän nautinnot ja vauraus

Maanantai 7.4.2014 klo 19.01 - Kauko Niemi

Yleiseksi totuudeksi muodostuu helposti lehtiä lukiessa ja somessa pyöriessä, että elämän nautintoja ovat luxus-tuotteet, bilettäminen, näyttävät autot, tavarataivaat, shoppailu  jne jne.

Luin juuri yhden itsensä kehittämistä käsittelevän kirjan. Kirja oli kaikin puolin mielenkiintoinen, mutta jossain kohtaa se rupesi tökkimään, kun ryhdyttiin puhumaan kuinka voit vaurastua ja nauttia elämästä.

Kirjan vaurastumisen aakkoset ja viikonloput suuret lotto-paukut käynnistivät ajatusprosessin, että miksi minun pitäisi vaurastua? Onko ajatuksissani jotain vialla, sillä vaurastuminen ja elämästä nauttiminen lehtijuttujen muodostaman yleisen totuuden ja käsityksen mukaisesti ei juurikaan kiinnosta. Siis miksi vaurastuisin?

Lämmin ja puhdas koti riittää. Autosta en maksaisi yli 20.000 euroa, vaikka voittaisin 57 miljoonaa euroa. Bilepaikkoihinn saisi kantaa ja michelin-ravintoloissa en viihtyisi, sillä ruoka on reseptivapaata uskomushoitolääkettä. Sitä otetaan oikea määrä oikeaan aikaan. Sitä paitsi tämä lääke on tehokkaampaa, kun sen ottaa 6 km patikoinnin jälkeen Nuuksion tulilla.

Mutta mitä se vauraus ja elämästä nauttiminen sitten on? Se on jokaiselle eri asioita, kunhan ei sorru toteuttamaan harhaista mielikuvaa elämän nautinnoista yleisen totuuden ja naapurien paineen alaisena.

Tunnen ihmisen, joka vielä parin vuoden jälkeen muistaa olla tyytyväinen, kun sai ostettua hyvin toimivan  lippiksen kahdella eurolla. Eikä hän ole edes köyhä, eikä huono-osainen, mutta nauttii muusta kuin luxustuotteista.

Kaveripiiriini kuuluu henkilö, joka käyttää työmatkoihinsa yli 2 tuntia päivässä, vaikka ihan hyväpalkkaisena ja korkeassa asemassa organisaatiossa voisi koska tahansa ostaa mersun tai ottaa työsuhdeauton. Hän nauttii aivan muista asioista. Tosin joutuu selittelemään autottomuuttaan harvase päivä.

Tuon kirjan käynnistämän ajatteluprosessin tuloksena ja ison ajatusmuutoksen jälkeen olenkin valmis vaurastumaan. Tosin en sen takia, että saisin itselleni näyttävämmän auton tai tavarataivaista turhaa krääsää (tälläkin hetkellä netissä myynnissä noin 50 tuotetta). Vaan siksi, että voisin kanavoida vaurautta sinne missä sitä ihan oikeasti tarvitaan. 57,3 miljoonalla saisin paljon hyvää aikaiseksi.





 

Paljastuskierteet ryöpsähtivät käyntiin

Perjantai 4.4.2014 klo 14.35 - Kauko Niemi

Kaksi mielenkiintoista avausta kirjojen kautta parin päivän sisällä. Tapaukset Kummola ja Soini.

Jokainenhan, jopa Soini tietää, että tällaisen jytkyn jälkeen asioita pengataan ja jokainen kivi käännetään. Aina on jollakin tarve, jopa vihjata asioista. Kummolan kohdalla en ole aivan varma, sillä hänen julkisuuden hallinta on niin alkeellisella tasolla.

Kirjan julkaisun jälkeen Kummolan on turha örähdellä yhtään mitään. Toki Kummola aiheutti itse kirjalle huikean kiinnostavuus asteen ja moninkertaisen julkisuuden.

Luulen, että Soinin arviot eivät ihan osuneet nappiin niistä vaikuttimista, joilla kirjalla pyrittiin. Jokainen on satavarmasti tiennyt, ettei Soinin terveys voi olla hyvä. Jokainen tietää satavarmasti, ettei Soinin terveys muutu yhdessä yössä, niin kui ei kenenkään muunkaan ihmisen. Jokainen on satavarmasti tiennyt, etteivät Soinin todelliset ajatukset ja julkinen populismi kulkeneet käsi kädessä. Oma kirja avaa nyt näitä saloja.

Kirja paljastaa, että todellisuuden ja populismin ero on ollut liian suuri ja se synnyttää epäluottamuksen kuilun. Toki aina on olemassa ero todellisuuden ja mielikuvien välillä, mutta toleranssi ei voi olla mahdottoman suuri. Liian suuri toleranssi paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin.

Nyt Soinikin tietää mitä on elää kaksoiselämää. Siis samanlainen tunne kuin kellä tahansa homolla. Soinin olisi nyt helppo samaistua yksilön ristiriitaisessa tunnemaailmassa elämisessä ja kääntää kelkkansa tasa-arvoisuuden kannattajaksi.

Molemmat herrat ovat nyt liipaisimella ainakin seuraavan puoli vuotta. Enkä usko, että kumpikaan tästä selviää kunnialla.

Rajalan nettiharhautukset eivät nyt mene jakeluun

Maanantai 31.3.2014 klo 11.45 - Kauko Niemi

Otanpahan nyt esimerkiksi kamerakauppa Rajalan. Suureellisesti mainostettu Digiviikko alkoi tänään. Ajattelin tarkistaa, josko tarpeisiini löytyisi jotain vastinetta, mutta löysinkin vain Rajalan omia tarpeita, ei asiakkaan.

Minusta hyvä nettipalvelu antaa käyttäjälleen helposti ja nopeasti vastauksen hakemaansa tietoon. Mieluusti kahden, kolmen klikkauksen jälkeen. Eikä se johda käyttäjää kierrelleen ja kaarrellen johonkin ihan muualle. Mitä muut ovat katselleen – se ei oikeesti minua kiinnosta. Kaikki tällainen harhaanjohtaminen on ärsyttävää ja saa sulkemaan koko saitin.

Rajalan etusivu mainostaa juuri nyt Digiviikkoa, mutta minun viisauteni ei riitä löytämään yksinkertaisesti ja selkeästi mitä Digiviikko pitää sisällään. Mitkä tuotteet ovat Digiviikolla hinnoiteltu eri tavalla kuin normaalisti. Millaisia tuotepaketteja Digiviikko mahdollisesti tarjoaa.

Ei – näitä ei ole koostettu mihinkään. Satunnaisella selaamisella löydät tuotteiden joukosta sieltä täältä merkinnän Digiviikko, joka tarkoittanee normaalista poikkeavaa hintaa.  Tuotteen ominaisuuttahan Raja tuskin pystyy muuttamaan.

Hakukoneen haku ”Canon 5D” antaa ensimmäiseksi vastaukseksi – Tuotetta Canon 5D hakeneet ovat kiinnostuneita myös näistä. Totta kai ovat kiinnostuneet, koska haku antaa kaikkea muuta kuin Canon 5D. ja kone vain sorttaa eksyneiden sivustoja.

Hakukoneen haku Canon EOS 7D ei anna vastaukseksi 7D kameraa vaan kaikkea hilavitkutinta, jotka sopivat 7D kameraan. Listoja mitä muut 7D hakijat ovat katsoneen.  Itse kameran löydät vasta valikon > Canon > Digitaaliset järjestelmäkamerat kautta.

Ilmeisesti Canon 5D ei kuulu Digiviikon ohjelmaan. Rajala ilmoittaa hinnan olevan 3099 euroa ja normaalihinnan 3899 euroa. Tosin samaa tuotetta myydään 2700 eurolla ja alle 3000 euron monessa muussa kaupassa.

Mihin perustuukaan Googlen menestys. Yksinkertaisuuteen, yhteen hakukenttään ja oikeisiin vastauksiin. Jos hakisin Googlesta Canon 5D kameraan ja saisin vastaukseksi, että afrikkalaiset 5D tuotetta hakeneet ovat kiinnostuneita näistä bambun versoista. Jaksaisinko käyttää Google kymmeniä kertoja päivässä – en.

Avoin ja vapaa tiedonkulku ottaa koville

Lauantai 22.3.2014 klo 18.11 - Kauko Niemi

Tieto on valtaa ja tieto murenee internetin myötä sellaista vauhtia, etteivät kaikki ehdi mukaan tai jopa luulevat, ettei kehitys muka koskisi heitä lainkaan. Tiedon merkitys muuttuu salakavalasti aivan pienistä asioita koko maailmaan koskeviin asioihin ja yhtäaikaisesti kaikilla tasoilla.

Turkissa pääministeri on ottanut itseään suuremman urakan murskata Twitterin. Tämän päivän Hesarissa arvioidaan, että Erdogan ottaa mallia osin Kiinasta, missä puolue on kyennyt sammuttamaan suuren kansanosan tyytymättömyyden voimakkaalla talouskasvulla, sensuurilla ja väkivallalla. Turpa kiinni ja rikastu. Puree paremmasta elämästä unelmoiviin.

Ei ole epäillystäkään siitä, etteikö Kiina menetä otettaan ja sitä ennen jo Turkki tiedon avautuessa yhä enemmän ja tiedon saatavuuden helpottuessa. Eikä tiedon avautumisen kehitystä estä mikään.

Niin pientä yhteisöä ei ole enää olemassakaan, jota tämä kehitys ei koskisi. Syytä oppia elämään että kaikki on avointa ja kaikilla on oikeus ilmaista itseään. Välineet ovat jo meillä käytössä.

Timo Soini vähätteli, jopa paheksui sosiaalista mediaa. Soini tietää valtansa horjuvan sitä enemmän mitä enemmän puolueessa levitellään tietoja ja kikkelikuvia. Soininkaan on turha vedota johonkin hallinnon arvovaltaan, kun taustalla ovat ihan muut uhkakuvat. Jokainen tieto, jokainen huhu on vain niin helppo tarkistaa ja tulee julkisuuteen joka tapauksessa tavalla tai toisella ja jytkyt sulavat pois.

Parempi olla avoin ja rehellinen, sillä mikään ei pysy piilossa. Vai mitä mieltä olet vaikka Yhdysvaltain urkintapuuhista.

Soinin kaltaisia juntturoita ovat vaikkapa Kalevi Kummola ja Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, jotka elävät luhistuvassa, vanhassa maailmassa ja ihmettelevät vain huuli pyöreänä miten ympäristö muuttuu ja mikseivät ihmiset usko heitä.

Tiedot ovat nyt ja tulevaisuudessa vain käytettävissä olevaa raaka-ainetta, josta jokainen muodostaa oman mielipiteensä ja se on ihan yhtä oikea kuin kenenkä tahansa toisen mielipide. Tiedon rajoittamisella tai valinnoilla ei voida enää tätä maailmaa ohjata. Tämä on valtava muutos ihan pienistä yksittäisistä tapauksista suuriin maailman laajuisiin kysymyksiin.

Risto Linturi referoi juuri Facebookissa osuvasti Nasan rahoittamaa tutkimusta, joka ennakoi yhteiskunnan melko pikaista romahdusta. Vallan rakenteet alkavat jäykistyä ja kehitys hidastua sekä eriarvoisuus kasvaa ennen romahdusta, joka sitten tapahtuu ympäröivien alueiden nopeamman kehityksen paineessa. Valtaahan on vuosisadat rakennettu tiedon varaan, eikä se enää onnistu.

Ja lopuksi vaikka oma pieni esimerkkini tiedon käytöstä ostettuani astianpesukoneen. Luin internetistä koneiden teknisiä ominaisuuksia valmistajien sivuilta. Kymmenvuotta sitten tämä olisi riittänyt valinnan perusteeksi.

Mutta valintaan vaikuttavasta informaatiosta ainakin 80 prosenttia oli tällä kertaa ne sadat sivut suomalaisia ja kansainvälisiä testejä, sosiaalisen median mielipiteitä, kotimaisia ja kansainvälisiä käyttäjäarvioita. Huutonet ja tori –tyyppiset käytettyjen laitteiden myyntikanavat, joissa paljastui millaisia koneita ja minkä ikäisenä oli myynnissä ja miksi niitä myytiin pois.

Kävin kahdesti kaupoissa, mutta kertaakaan en jutellut yhdenkään myyjän kanssa. Ainoat fyysiset henkilöt olivat asentajat, jotka toivat ja asensivat keskiviikkona netistä tilatun koneen perjantaina.

Suomen fiksuimman ihmisen valinta on helppo

Lauantai 15.3.2014 - Kauko Niemi

Jos minun pitäisi valita juuri nyt Suomen fiksuin ihminen, niin valinta olisi harvinaisen helppo. Hän on piispa Irja Askola.

Askolan eilen iltainen kommentointi Stradassa Kristuksen morsian elokuvaa ja tämän päivän Helsingin Sanomien haastattelu ovat sen tasoista kiihkotonta pohdintaa, että sitä soisi tulevan vastaan useamminkin.

Askolan ajatukset ovat laaja-alaisia, kiihkottomia, hyvin perusteltuja ja kaiken lisäksi selkeän ymmärrettäviä.

Askolan persoona riisuu ylilyönnit. Kummassakin esimerkkitapauksessa toimittajat pysyvät asiassa ilman äärimmäisyyksiin vietyjä kärjistyksiä. Ja se johtuu Irja Askolan persoonasta ja tavasta kohdata ihminen aidosti.

Itse olen kerran haastatellut häntä juttua varten. Tein kotiläksyni huomattavasti keskivertoa paremmin. Paremmin kuin vaikka ennen pääministerin haastattelua. Enhän voi mennä näin fiksun ihmisen pakeille valmistautumatta.

Omalla kohdallani hyvästä ennakkovalmistelusta huolimatta jäi itselleni epäselväksi pitääkö min teititellä vai voinko sinutella. Tämäkin ratkesi fiksulla tavalla. Istuin yksin odottelemassa sisään käynnissä. Askola tulee itse noutamaan minut työhuoneeseensa ja huikkaa iloisesti jo kaukaa, että sinä olet varmaan Kauko. Siinä selvisi sinutellaanko vai teititelläänkö.

Fiksuus kumpuaa aitoudesta. En ole kohdannut sellaisia viestejä, joissa Askola puhuisi itsensä pussiin. Tänään yhtä, huomenna toista – ota siitä nyt selvää mentaliteetilla. Askolan viesteihin ei ole sisällytetty puppusanagenaraattorilla tuotettua propagandamössöä, eikä piilotettu asioita rivien väliin.

Yritysviestinnän taktikoinnissa kun esimerkiksi lasketaan kuinka monta kertaa haastattelussa pystyy toistamaan yrityksen tietyt avainsanat. Lopputulos on luonnoton ja epäuskottava. Sellaisen haastattelun esillepano vaatii toimittajan rankkaa toimittamista. Ja yrityksen puolella alkaa peli - kuinka minä mieleni pahoitin.

Minulla on joskus tarve löytää paikasta A paikkaan B muttei aina kartalla

Maanantai 10.3.2014 klo 10.19 - Kauko Niemi

En keksi mitään tarvetta ilmoittaa esimerkiksi Helsingin Sanomille omia sijaintitietojani. Tästä syystä en voi ladata esimerkiksi HS mobiiliversiota. Jos en anna lupaa käyttää sijaintitietojani en voi ladata ohjelmaa.

Oma tietoturvani on tärkeämpää kuin päivän pizza-tarjoukset. Oma julkinen sijaintitietoni on se jonka tällä hetkellä karsin pois, ja hyväksyn vain palvelut, joissa sijaintitieto on välttämätön. Esimerkkinä vaikkapa Parkman paikoitusohjelma. Sen käyttämä paikkatieto tietää automaattisesti minkä hintaisella alueella auto on paikoitettuna ilman erillisten koodien näpyttelyä.

Paikkatieto on turvallisuuden kannalta kokolailla vaarallinen tieto. Joku seuraa sinua ja tietää missä liikut, onko se välttämätöntä? Joku tietää milloin asuntosi on tyhjä, onko se välttämätöntä nykyaikana? Ei todellakaan.

Jos joku palveluntuottaja on sitä mieltä että ota tai jätä, niin kannattaa jättää. Toisaalta käyttäjän valinnanvapaus toisi paitsi lisää käyttöä palvelulle niin se luo erinomaista brändin tukemista.

Kokeilin paluuta vuodentakaiseen

Sunnuntai 2.3.2014 klo 11.02 - Kauko Niemi

Aloitin eilen aamulla päivän pakkosyötetyllä, paperisella Hesarilla. Siis ihmiskoe vuoden takaiseen tilanteeseen. En myöskään avannut mitään bittivärkkiä, ennen kuin aloin sotkeentua painomusteeseen.

Montaakaan sivua ei tarvinnut selata, kun äkkiä tunsin kuinka passiivista painetun lehden lukeminen onkaan. Otat vastaan vain sen mitä toimittaja on päättänyt asiasta kirjoittaa. Ota tai jätä.

Tunnetta en ollut aiemmin tiedostanut. Siis uutiskulutukseni (satun olemaan uutisnarkomaani) on vuodessa muuttunut melkoisesti, sen jälkeen kun paperille painetut uutiset lakkasivat putoamasta postiluukustani.

Paperilehteä lukiessani syntyi koko ajan tarve katsoa mitä muut ovat asiasta kirjoittaneet, millaisia kommentteja lukijat ovat antaneet, tarkistaa ovatko faktat todella näin paljon erilaiset mitä minun käsitykseni asioista ovat.

Ei, vaan piti jatkaa annettuina uutisina. Tunne oli todella yllättävä, enkä sitä ole aiemmin tiedostanut. Joskus nettipolut saattavat olla hyvinkin pitkiä ja kiemuraisia kun jonkun asian ympärillä pyörii. Facebookista bloggareihin ja sitä kautta niin sanottuihin virallisiin totuuksiin ja kaikkea siltä väliltä.

Näköjään luen siis uutisia, asioita, enkä tiettyä mediaa. Käsitykseni asioista syntyy useamman lähteen tiedoista. Enkä usko tällä hetkellä, että joku media olisi jatkuvasti parempi kuin joku toinen.



ps. Helsingin Sanomat tuputtaa väkisin painettua lehteä. Olen ilmoittanut sekä kirjallisesti että soittamalla, etten halua tätä niin sanottua lahjaa. Seuraavalla yhteydenotolla lienee ryhdyttävä uhkailemaan, että lopetan sähköisen tilauksen, jos paperin tulo ei lopu.