Omistaja luikki paikalta

Perjantai 15.6.2012 - Kauko Niemi

Kuukauden sisällä on ollut jo kolme koiran purematapausta, josta koiran omistaja on luikkinut tiehensä. Tuntuu käsittämättömältä.

Käsitys siitä, että koiran omistaja olisi keskimääräistä vastuullisempi henkilö alkaa tuntua kovin väärältä luulolta. Ihminen joka ottaa koiran sitoutuu siihen 10 – 15 vuodeksi. Ottaa vastuu eläimen jokapäiväisestä hyvinvoinnista ja sitten yks kaks yllättäen ei otakaan vastuuta siitä mitä lemmikki tekee.

Viimeisin tapaus Vantaalla, missä vapaana ollut koira puri 8-vuotiasta poikaa ja koiran omistaja poistui paikalta purreen koiran ja muiden koiriensa kanssa. Virhe on jo siinä, ettei koiraan voi koskaan luottaa niin paljon, että sitä voisi pitää vapaana. Siksi siihen on säädetty oikein lakikin, jotta asia olisi täysin selvä kaikille koiranomistajille.

Tällä hetkellä luonto on täynnä erilaisia poikasia, jotka herättävät koiran vainut. Siis ei tarvitse olla edes lapsi tai isompi ihminen, kun rakas lemmikki äkkiarvaamatta tekee omia vaistonvaraisia ratkaisujaan, joita ei koirakoulussa opeteta eikä opita. Ne ovat verenperintönä siltä ajalta kun kaikki koirat ovat olleet enemmän tai vähemmän saalistajia. Joillakin nykyroduilla ja yksilöillä ominaisuuden esiintyvät useammin ja herkemmin kuin toisilla.

Vahinkoja tapahtuu kaikissa asioissa ja kaikissa toiminnoissa, niin liikenteessä, harrastuksissa kuin koiran kanssa. Vahingon sattuessa se viimeisin keino pitäisi olla vahinkopaikalta karkaaminen. Voihan kyseessä olla sellainenkin vahinko, jonka uhri tarvitsee apua. Uhrien heitteillejättö on vastuutonta.

Monesti on mietityttänyt, että mikä tällaiseen tilanteeseen ajaa. Onko kyse silloinkin kun koira on ollut kytkettynä oma häpeä, ettei pysty koiraansa hallitsemaan. Onko kyse jopa koiran menettämisen pelko.

Sisäistä liikutusta rautakaupassa

Maanantai 11.6.2012 - Kauko Niemi

Yhä useammin mietin, mikä saa sisäisen liikutuksen, pysähtymään, palan kurkkuun ja sydämen syrjälleen.
Tällaisia aitoja tilanteita onneksi tulee vielä kohtuullisen usein, viimeksi viime lauantaina rautakaupassa.

Seisoin rautakaupan hyllyn välissä pähkien myyjän kanssa vessanpöntön tiivistettä. Viereinen täysin tuntematon herra otti hyllystä tiivisteen ja sanoi että se on tämä. Voin näyttää tuolla autossani kuinka se vaihdetaan. Tämän jälkeen hän opasti parkissa olevassa autossa oleilla varaosilla vaihe vaiheelta kuinka tiiviste vaihdetaan.

Elämäni pysäyttävä kokemus - kiitos - auton kyljessä luki Stadin Talkkarit - ystävällisyyttä, ammattitaitoa ja hyvää tahtoa riitti. Sen enempää en tästä herrasta tiedä.

Olen aivan varma, että 3,89 euroa maksavan tiivisteen löytäminen ei synnyttänyt tätä sykähdyttävää tunnetta. Eikä sekään, että säästin muutaman kympin, kun ei tarvinnut tilata stadintalkkareita kotiin vaihtamaan tiivistettä.

Vessanpönttöni oli lirutellut jo pitkään, enkä edes löytänyt keinoa kuinka saisin sen auki ja tutustuisin sen sielunelämään. Utelias kun olen kaikkea näkemään ja kokemaan.

Tilanteeseen vaikutti ilman muuta sen yllätyksellisyys. Tilanteen aitous ja se että jollakin riittää hyvää tahtoa jakaa muillekin.

Nämä sisintäni liikuttavat asiat ovat yleensä pieniä, yllättäviä, silloin kun niitä vähiten odottaa. Se että olen miettinyt pitkään kameran vaihtoa ja lopulta menen kauppaan ja ostan sen, ei mitenkään erityisemmin ilahduta paria tuntia kauempaa. Sitten vain aletaan kuvaan ja oppimaan. Niin sanottu shoppailu ja heräteostot tuovat poikkeuksetta pahan mielen. Olisinhan pärjännyt tuhlaamatta.

Tuollainen sisäinen, vaikuttava tunne saattaa syntyä vaikka tv-uutisia katsoessa, kun joku kehitysmaan nuori on oikeasti yrittänyt ja oikeasti onnistunut. Helsingin kerjäläiset eivät taas herätä sääliä, sillä minulla ei ole takuuta niiden aitoudesta.

Siis sattuma tai onni eivät myöskään riitä laukaisemaan tätä sisäistä reaktiota. Viiden miljoonan lottovoitto voisi tuoda tyytyväisyyttä ja taloudellista varmuutta, mutta tuskin sisäistä muljahdusta. Sillä rahalla voisi kuitenkin yllättää sellaisia aitoja ihmisiä, jotka vähiten odottavat mitään tapahtuvaksi.

Yllätyksellisyys puuttuu myös kaikesta hyvien tapojen ja protokollien noudattamisesta. Kaavojen mukaan etenevät juhlat ja tilaisuudet voivat olla ihan asiallisen mukavia, mutta eivät ne hevin saa aikaiseksi sisäistä liikutusta.

Viranomaisen luvalla saa huijata

Tiistai 5.6.2012 - Kauko Niemi

Euroopan kilpailuvirasto on kuulemma antanut luvan käyttää markkinoinnissa 4g-termiä, vaikkei kyseessä ole 4g-tietoliikenneverkko. Nykyisin ”4g-verkkoon” sopivia laitteita voida päivittää myöhemmin oikeaan 4g-verkkoon silloin kun se joskus tulee.

Tuntuu kovin kummalliselta, että esimerkiksi Helsingin Sanomat kampanjoi iPadia ja digitaalista lehteä pakettina ja iPad on muka 4g-versioinen.

Teknisesti esimerkiksi aito iPad 4g toimii vain Yhdysvaltain ja Kanadan 4g-verkoissa, jotka käyttävät eri taajuuksia kuin tulevat eurooppalaiset 4g-verkot. Tällä hetkellä sen enempää Suomessa kuin muissakaan Euroopan maissa ei ole kaupallisessa käytössä olevia 4g LTE –verkkoja. Siis sen enempää iPad kuin ”4g-puhelimet eivät todellisuudessa käytä ominaisuuksiltaan nopeaa 4g-verkkoa.

Mikä se suomalainen 4g-verkko sitten on, jota myydään täyttä häkää?  Sehän on 3g-verkko, jota on hieman viritetty vakio 3g-verkosta. Olisiko reilumpaa sanoa 3g+ tai 3g turbo. Se, että näissä käytetään mikro-sim-korttia ja on nopeampi kuin perus-3g-verkko ei mielestäni tee 4g-verkkoa. Puuttuuhan vauhdistakin melkoinen osa.

Joku on jopa levittänyt tietoa, että kyllä sen iPadin voi sitten päivittää suomalaiseen verkkoon kun aikanaan tulee. Näin ei voi tehdä. Ei ainakaan ohjelmallisesti. Jokaisessa langattomassa laitteessa on radioyksikkö, joka käyttää tiettyä taajuutta, eikä se ymmärrä muiden taajuuksien perään.

Kovasti ihmetyttää, että kilpailuviranomaiset sallivat näin kummallisen 4g-laajennuksen. Monissa asioissa kielletään jopa tiettyjen sanojen käytön, jotka antavat väärää mielikuvaa. Tässä ei ole kyse vain mielikuvasta vaan teknisesti kokonaan eri tuotteesta.

Kukkaisviikonloppu - hukkaan heitettyä rahaa

Maanantai 4.6.2012 - Kauko Niemi

Loputtomat jonot kukkakaupoissa, jokaisessa alepassa puolinuukahtaneita ruusuja, joka toisella vastaantulijalla kukkapaketti kainalossa. Se oli jokavuotisen touko- kesäkuun viikonvaihteen kukkakauppiaiden sesonki.

Kukat kuuluvat luontoon, eikä kauppiaiden kassojen lihottamiseksi. Olen ihaillut, nuuhkinut, kuvannut varmaan satoja jopa tuhansia kukkia luonnossa. Facebook on täynnä ihailtavan kauniita kukkakuvia luonnosta.

Kaupan kukat eivät minua ilahduta missään muodossa eikä missään tilanteessa. Etenkin kun tiedän, että se on vain kallis, opittu tai protokollan mukainen tapa muistaa, kun ei parempaakaan ideaa ole keksitty.

Tarkemmin muistellessa mieleeni ei palaudu yhtään sellaista tilannetta, jossa joskus minulle annettu kukka olisi jättänyt mitään pysyvää jälkeä mieleeni.

Kalliin kukkapuskan ilo, jos se sellaista jollekin tuottaa, jää aina lyhyeen. Leikkokukkien pirteys sammuu jo useimmiten kauppamatkalla ja viimeistään parinpäivän päästä. Ovathan ne olleet jo matkalla ties kuinka kauan ja kuinka kaukaa.

Saman summan voi antaa vaikka rahana, lahjakorttina tai lahjoittaa sankaria lähellä olevaan hyötykäyttöön.

Maailman kuulu viulisti Anne Sophie Mutter lähti pari viikkoa sitten konsertin jälkeen Helsingin Musiikkitalolta mustalla mersulla kohti hotelliaan. Suuri kukkapuska jäi järjestävälle seuralle (ehkä kierrätykseen seuraavan illan esiintyjää varten). Mutter ei kukkia halunnut mukaansa, mutta muodollisuus tuli täytettyä. Kovin olisi epäkäytännöllistä ollutkin raahata isoa kimppua mukanaan.

Sen sijaan eilen illalla kukkaviikonlopun päätteeksi tyytyväisenä huomioin Helsingin Tuomiokirkossa, kun Helsingin Urkukesän avajaiskonsertin esiintyjille annettiin joku pieni kuihtumaton muistopaketti runsaiden aplodien kera.

Toivottavasti minun arkulla sitten aikoinaan ei näitä turhuuksia nähdä puolen tunnin takia. (ilmoitan kyllä, jos mieli muuttuu)

Kehitys ja kunto kehittyy

Lauantai 2.6.2012 - Kauko Niemi

Sitähän on taas kuin mullikka kevätlaitumella, kun pääsee tuulista huolimatta kunnolla ulkoilemaan.

Toukokuun terveysprojektin saldo ei ole paha. Toukokuussa tuli uusia lajeja matkaan kuten pyöräily ja uinti. Kuukauden kokonaissaldo oli 37 liikunnallista suoritetta yhteensä 40,23 tuntia. Kuukauden aikana kertyi keskimäärin 10569 askelta joka päivä - siis mukana hyötyliikunta ja kävelylenkit.

Tekeminen jakautui mukavan tasaisesti. Kävelyä ja patikointia reilut 13 tuntia, salilla yhdeksän tuntia, uintia 10,5 tuntia ja fillarointia 7,5 tuntia. Eiköhän tällä tahdilla tule rasitettua kroppaa tasaisesti eripuolilta.

Ehkä kaikkein positiivisin yllätys on uinti ainakin kirjanpitoa seuratessa. Se on ollut aina hauskaa mutta niin hankala laji. Pinnalla pysyn, mutta tekniikka täysin hakusessa. Kaikki mummon menee menojaan, kun pärskin epätoivoisesti eteenpäin. Silti kolmessa viikossa on Uimastadionilla kertynyt uintimatkaa 9,1 km ja paljon raitista ilmaa.

Tekemisen tarkkuus nyt kärsii, sillä Suunnon mittarini ei suostu toimimaan vedessä ja uinnista ei siis kirjaudu mitään merkintää kunto-ohjelman tavoitetauluun. Siksi myös yhteenveto kertoo tavoitteiden toteutuneen vajaa 70 prosenttisesti. Näillä kuitenkin mennään.

Fiilikset ovat pirteät ja halu liikkua sen kun kasvaa kasvamistaan. Mitään väkinäistä pakkopullaa ei nyt mössötetä. Paino on lievässä laskussa, mikä sekään ei haittaa pätkääkään. Varaa on menettää läskiä.

Tänään kävin tekemässä kuntotestin Leppävaaran urheilukentällä. Kuntotestissä kävellään 1,6 km niin nopeasti kuin suinkin. Sykemittarin ohjelma laskee ajasta ja sykkeestä kuntotason. Lienee sukua UKK-testille, vaikka onkin amerikkalaisen yliopiston kehittämä.

Tänään karu totuus osoitti kuntoa numerolla mitattuna 6,6. Tämä tarkoittaa selkokielellä oikein hyvä. Kuukausi sitten vastaava luku oli 6,0. Silloinkin oli oikein hyvä, kun osuu asteikolle 6,0 – 6,9. Kohti erinomaista ollaan siis menossa ja se alkaa asteikolla 7,0. Eivätpä ole hukkaan menneet nämäkään aherrukset.

Terveysprojektini alkoi vuosi sitten toukokuun alussa.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Keskiviikko 23.5.2012 - Kauko Niemi

Tiistaisen seminaarin – Jalostettua kärsimystä suurin anti oli se, että kaikki osapuolet tunnustavat tosiasiat. J.K. Paasikiven lausahdusta lainaten tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Koirien jalostus on mennyt pieleen ja aiheuttaa kärsimystä eläimille. Kuinka tästä eteenpäin ja millä keinoin onkin jo toinen asia. Kukaan ei uskalla arvioida konkreettisesti millä aikataululla koirien hyvinvointi paranee ja keinoistakin ollaan montaa eri mieltä.

Eilisen seminaarin järjestelyvastuussa olivat Suomen Eläinlääkäriliitto, SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto, Helsingin Eläinsuojeluyhdistys ja Eläinsuojeluliitto Animalia. Kuvannee hyvin, että kyse on paljon muustakin kuin koiran elinolosuhteiden parantamisesta. Siinä ei paljon häkin koko auta, jos aivot eivät mahdu pääkoppaan. Jos selkäranka on jalostettu vinoksi, eikä normaali liikkuminen enää suju kivutta ja tuskitta.

Koirien terveydentilaa on hyssytelty liian pitkään. Yhden naisen, eilisen pääpuhujan professori emerita Marjatta Snellmanin kiihkoton, tosiasioiden esilletuonti ei ole riittävää, kun vastassa ovat jäykät byrokratiat, sisäsiittoiset rotujärjestöt, rahan kiilto silmissä toimivat kasvattajat ja tietämättömät, tunteella toimivat koirien ostajat.

Eilisistä äänenpainoista voi tulkita, että yksi politikoinnin pääpesäkkeistä on kansainvälinen koirajärjestö FCI. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja ja FCI:ssäkin toimiva Kirsi Sainio tunnustaa, ettei politikoinnilta vältytty viime viikonlopulla Salzburgissa järjestetyissä Maailman Voittaja 2012 järjestetyssä tapahtumassa.

Rotujärjestöillä, siis liki neljällä sadalla kuppikunnalla on merkittävä rooli koirien terveyskehityksessä. Rotujärjestöistä kaikki eivät ole tosiasioita vielä tunnustaneet. Siinä kohtaa missä kerrotaan rodun kymmen kaunista ja yksitoista hyvää ominaisuutta, pitäisi kertoa totuudenmukaisesti rodun sairaudet.

Rotukoirien rekisteröinnit laskevat niin Suomessa kuin etenkin muualla Euroopassa. Koirien määrä kuitenkin kasvaa. Mistä se kertoo? Kentällä on kaikenlaisia yrittäjiä, joille rekisteröintien välttely on samalla myös vastuun välttelyä. Suomessakin uusia virallisia kasvattajanimiä myönnetään noin 800 vuodessa.

Eteenpäin on menty koirien hyvinvoinnissa, oli eilinen virallinen yhteenveto. Voisiko myös ajatella, että huonompaan suuntaan ei oikeastaan ole tietä olemassakaan.

Ongelmien taustalla on pitkälti vastuuton sisäsiittoisuus koirien jalostuksessa. Tai jalostus lienee väärä sana vaan parempi olisi puhua pentujen teettämisestä. Eikä kyse edes ole pentutehtailusta.

”Suurten massojen itkut itketään eläinlääkärillä”, kuten Snellman eilen sanoi. Avoimuus ja vastuu ovat avain asioita lähitulevaisuudessa. Rotua kun ei voida muuttaa ja tervehdyttää yhdessä yössä. Ostajien valistaminen kaikissa kuppikunnissa koirien terveydellisestä tilanteesta pitää nostaa päällimmäiseksi. Ostajalla on oikeus tiedostaa riskit ja arvioita onko hänellä mahdollisuus maksaa tuhansia euroja eläinlääkärimaksuja ja kärsiä lemmikkinsä rinnalla.

Englannin yleisradioyhtiö BBC on tehnyt arvokasta työtä tiedon levittämissä ja julkistamisessa sekä saanut aikaan nopeitakin ratkaisuja esimerkiksi näyttelyiden suhteen.

Näyttelyiden roolia ja muotoakin tulisi arvioida uudestaan. Jos Suomen vastuullisista ulkomuototuomareista löytyy eläinlääkärikoulutuksen saanut henkilö, joka julkisesti sanoo, että molemminpuolinen lonkkavika ei häiritse, kun koira ei kehässä linkkaa, niin kaukana ollaan terveystavoitteista. Ja yksikin tällainen henkilö on liikaa.

Yleinen laaja ja avoin keskustelu tilanteen vakavuudesta tuo ihmisten tietoisuuteen tosiasiat. Koirakuumeen iskettyä olisi uhrilla valmius puntaroida myös tosiasioita eikä edetä päättömästi tunteiden vallassa.

Koira on onnellinen, jos se saa olla koira. Liikkua vaivattomasti, synnyttää normaalisti ja hengittää vapaasti.

Julkisuuden ja joukon voima

Torstai 17.5.2012 klo 21.24 - Kauko Niemi

Helsingin Herttoniemessä pelkoa kylvänyt, yhden koiran kuoliaaksi purrut koirakko on vihdoin viimein joutunut vastaamaan teoistaan oikeudessa, kun sakot eivät saaneet mitään konkreettista aikaan.

Tällaisessa tapauksessa vuosi tuntuu kovin pitkältä ajalta, ennen kuin poliisi ryhtyy tosi toimiin.

Kyseisellä koiramiehellä on pelottelun ”työkaluna” rotu, jonka yllyttäminen pahantekoon ei ole järin vaikeaa. Luonnevika ei ole koirassa vaan isännässä.

Herttoniemessä ensimmäinen virallinen rikosilmoitus rottweilerin omistajasta tehtiin reilu vuosi sitten. Omistaja on saanut lukuisia sakkoja purematapauksista. Naapuroston pinna petti lopullisesti kun häirikkökoira puri koiratarhassa Tahvo-koiran kuoliaaksi.

Laaja julkisuus ja asukkaiden järjestämä asukastapaaminen, johon kutsuttiin poliisin edustaja mukaan, sai käynnistämään tosi toimet.

Tämä tuntuu kokolailla kohtuuttoman pitkäveteiseltä ratkaisulta, näinkin vakavassa tilanteessa. Jos häiriköintiin ei puututa ripeämmin, syntyy ajan mittaan vääriä signaaleita mitä saa tehdä ja mitä ei.

Nyt kun päästy oikeille raiteille, Helsingin kihlakunnansyyttäjä vaatii Tahvo-koiran tappaneen rottweilerin omistajalle muun muassa eläintenpitokieltoa sekä rottweilerin luovuttamista valtiolle.

Käräjäoikeus aloittaa käsittelyn 23. toukokuuta. Samassa yhteydessä käsitellään koiran omistajan isää vastaan kohdistuneet syytteet.

Isällä ja pojalla on yhteensä kolme rottweileria, joista kahdella omistajat ovat pelotelleet asukkaita.

Käsirahalla koirat kiertoon

Keskiviikko 9.5.2012 - Kauko Niemi

Pakko jatkaa oikeastaan siitä mihin kaksi viikkoa sitten jäin. Nettihuijarinainen sai aikanakin 114 hyväuskoista, koirainnokasta ansaansa.

Seuraavana poliisi selvittelee nyt tapauksia, missä koirasta maksetaan käsiraha, saadaan pentu itselle ja pian se on jo myynnissä, eikä loppumaksusta ole tietoakaan - eikä aikomustakaan koskaan maksaa. Kauppa tehdään väärällä nimellä ja muutoinkin väärillä tiedoilla.

Mikä ihme tekee koirakaupan osapuolet niin sokeiksi, ettei malteta, haluta tai osata tehdä papereita kuntoon ja tarkistaa oikeellisuuksia.

Nettihuijaksia on tehty jo pitkään ja koiran alkuperästä satuiltu mitä sattuu. Suorissa nettikaupoissa se valokuvissa niin söpö pentu jää yleensä saamatta. Tuskin sitä on koskaan edes ollut olemassakaan.

Norjassa liikkui pari vuotta sitten koiravaras, joka myi hyvistä kodeista ja hyvän kasvatuksen saaneita luotettavia koiria, jotka eivät nyt vaan sattuneet olemaan myyjän omia.

Koira on tunteettomalle huijarille vain kauppatavaraa ja sen ympärille on helppo rakentaa markkinointi-ihmisten suosima tarina. Tällainen tarina uppoaa koirakuumeessa kieriskelevään ihmiseen kuin kuuma veitsi voihin. Huijauksen helppoutta kiihdyttää se, että koira on saatava heti – onhan se niin ihanan söpö.

Perussääntönä voisi pitää, että ani harvoin koiran voi saada kuin maitotölkin supermarketista heti mukaansa.  

Se kuinka koirakauppa pitää tehdä, ei tarvitse itse keksiä. Suomen kennelliiton sivuilta on saatavissa muun muassa seuraavia valmiita sopimuspapereita.  Kannattaa panna jäitä hattuun ja aina pitää tehdä kirjallinen sopimus ja tarkistaa ostajan tai myyjän henkilöllisyyden oikeellisuus.

Kennelliiton valmiit lomakkeet ovat pdf-muotoisia.
Osan lomakkeista voi tallentaa täytettyine tietoineen omalle koneelle. Tallennettavan lomakkeen nimen perässä on merkki (T). Tallentaminen edellyttää, että sinulla on Acrobat Reader –ohjelmasta versio 8.0 tai uudempi.

Sopimus koiran kaupasta (T)
Köpeavtal för hund (T)

Sopimus nartun sijoituksesta
Lisäehdot sopimukseen nartun sijoituksesta

Sopimus uroksen sijoituksesta
Lisäehdot sopimukseen uroksen sijoituksesta

Fodervärdsavtal för tik
Fodervärdsavtal för hane

Sopimus koiran astutuksesta
Avtal om betäckning av tik  

Jalostusoikeuden (kasvattajaoikeuden) luovutussopimus / Överlåtelse av avelsrätten (uppfödarrätten)  

Osamaksusopimus

Lue myös:

Millaisen YLE:n minä haluaisin

Tiistai 8.5.2012 - Kauko Niemi

Kävin muutama päivä sitten netissä kertomassa millaisen YLE:n haluaisin. Seuraavaksi pitäisi neuvoa millaisen Hesarin haluaisin ja samalla keikalla voin neuvoa millaiseksi Sanomatalo pitää muuttaa.

Onkos suurten media-konsernien eväät lopussa? Onko luovuus laantunut? Onko tämä taas iänkaikkista silmänlumetta?

Pitäähän olla asiakaslähtöinen. Järjestetään näytelmä missä kaikki vaikuttaa siltä kuin kuultaisiin lukijoita, katselijoita ja kuuntelijoita.

Mediatalot, yksittäiset lehdet ovat kautta aikojen tehneet lukijatutkimuksiaan. Niiden lopputulos on vain ollut laiha toimitusten näkökulmasta. Lukijatutkimukset ovat antaneet markkinoinnille lukuja, joita painetaan mediakortteihin. Toimitusta se ei paljoa hetkauta, jos tiedetään lukijoiden ikäjakautuma tai asuinpaikkakunta.

En muista 20-vuoden uraltani montakaan lukijalta tullutta kuningasajatusta, joka olisi muuttanut julkaisun

Lukijoiden mielipiteet ovat toki arvokkaita, mutta harva lukija kuitenkaan ymmärtää mediabisneksen kokonaisuutta ja se mitä haluaisi lehdestä lukea, on yleensä kaukana  julkaistusta aineistosta. Ikuinen ristiriita ja yllättävä lähestymistapa asioihin on se, minkä takia lehtiä loppujen lopuksi luetaan. Itsestään selvyydet eivät jaksa innostaa.

Nyt on kuitenkin sellainen aika, että sekä YLE, että Sanoma hyötyvät palautteesta, jos vaikka Sanomat kysyy muutakin kuin lehden kokoa. Sehän on jo selvää pässinlihaa, vaikka virallinen päätös tulee kesäkuussa.

YLE hyötyy, jos se ottaa tosissaan tulevan tekniikan kehittymisen. Pahaa pelkään, että minunkin vastaukseni luokitellaan marginaaleihin. Liian vanha ihminen haluaa palvelut nettiin. Karu totuus on että kaapissa oleva televisiovastaanotin pääsee pramille pari kertaa kuukaudessa.

Mediatalojen huoli on aiheellinen ja etenkin huoli ansaintalogiikasta. Mediatalojen kohdalla tilanne on kuin matkatoimistoilla muuta vuosi sitten. Kuka tarvitsee matkatoimistojen palveluita, kun kaiken saa suoraan netistä.

Eikä mediatalojen pidä vähätellä myöskään ekologista kehitystä. Paperinkeräys Oy julkisti jo viime viikolla huikean paperin vähennysluvut ja ei tarvitse kauaakaan odotella kun tilausten lopettamisen yksi merkittävä syy on ekologisuus. Sähköiset kanavat kiidyttävät myös tätä kautta paperille painetun informaation määrä.

Onnea ja menestystä kyselyille ja jalkautumisille kansan pariin.

Taas tuli tehtyä treeni ? so what

Maanantai 7.5.2012 - Kauko Niemi

Nyt on vuosi kuluun. kun aloitin terveysprojektini. Ehkä sana projekti on paikallaan, sillä kaikki tavoitteet eivät menneet putkeen. Jos nyt pitäisi antaa avosana menneelle vuodelle niin se olisi 9 miinus.

Jotain tapahtui joulukuun puolivälissä. Projekti pysähtyi tai mitattavia, tavoiteltuja muutoksia ei tapahtunut. Enkä lopullista syytä pysty sanomaa. Toisaalta onko se edes tarpeellista.

Nyt olen päättänyt, että unohdan menneet. Aloitan uuden terveysprojektin ja lähtökohtana on nykyinen tilanne ja uudet tavoitteet.

Sanoin, että mitattavia, tavoiteltuja muutoksia ei tapahtunut. Nyt voisinkin katsoa vuoden kokemuksia mittaustekniikan näkökulmasta.

Ehdottomasti suurin ongelma on se, että mitä mitatut ominaisuudet tarkoittavat minun tapauksessa ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ei yleisesti, vaan minun aineenvaihdollani, lihaskunnolla, mentaalilla, olemassa olevilla vaivoillani,  jne jne.

Vuoden aikana mittasin painoani kehonanalyysilla (jalkapohjista)  varustetulla Beurerin vaalla, verenpainetta Omronin M6 mansetilla varustettu verenpainemittari, sykettä Suunnon M5 sykemittarilla, syke/harjoitustiedot latasin Suunnon Movescount-verkkopalveluun, ulkotreeneissä käytin myös Nokian E7:ssa Sport tracker –palvelua, taskussa on aina askelmittari, käytössä on myös Nokia Labsin Wellnes diary. Ja kaiken kukkuraksi verenpainedata on tallennettava exeliin, kun mikään palvelu ei suostu tätä taltioimaan.

Laite- ja palveluvalikoima on melkoinen ja osoittaa, ettei kokonaisvaltaista terveystekniikkaa ole olemassa, vaikka ihmisen terveys on kokonaisvaltaista ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Suuren ongelman muodostaa myös, ettei mitattu tieto siirry automaattisesti yhteiseen ”terveystietovarastoon.”

Verepainemittari on täysin stand alone. Muutama muistipaikka ei asiaa auta vuoden mittaisessa projektissa. Nokian Wellness Diaryn uusimmassa versiossa verenpaineelle ei ole enää seurantataulua. Omronilla on malli, jossa on tietokoneliitäntä, mutta tulostusta varten hoitavalle lääkärille.

Askelmittari kuvannee parhaiten hyötyliikuntaa. 10.000 askelta päivässä auttaa pitämään kuntoa yllä. Esimerkiksi viime kuussa askeleita kertyi keskimäärin 10569 päivässä. Myös maaliskuussa keskiarvo ylitti myös tuon tavoitteen. Siis noin kahdeksan kilometriä päivässä. Askeleet tilastoin manuaalisesti askelmittarista Wellness Diaryyn.

Wellness Diaryyn taltioin myös unen määrän, harjoituksiin käytetyn ajan ja painon. Wellness Diary ilmoittaa taltioiduista tiedoista viikon keskiarvot vaikkapa painosta.

Wellness Diary osaa laskea askeleita, jos puhelin on taskussa. Ainakin minun rytmillä hyötyaskeleista jäisi noin puolet pois , jos käyttäisi vain puhelinta. Yhtään vaakaa en tunne joka osaisi lähettää painotiedot suoraan Wellnes Diaryyn.

Sport Tracker puhelimessa osaa piirtää kauniita karttoja ja mitata matkaa. Verkkopalvelu toimii hyvin ja siellä minulla on nyt yli 300 harjoitusta taltioituna. Mielenkiintoista on aika ajoin verrata kuinka paljon on eroa nyt ja kaksi vuotta sitten ajetulla 70 km fillarilenkillä.

Sport Trackeriin on saatavissa myös sykevyö. Itse asiassa minulla sellainen onkin paitsi en sitä käytä.

Sykettä seuraan Suunnon sykemittarilla. Siihen on selkeä syy. Suunnossa on kunto-ohjelma, joka rakentaa kunto-ohjelmaa sen mukaan kuinka kuntosi kehittyy. Tämä on siis kaiken syvällisin toiminne koko terveysprojektin aikana. Sykettä mittaan Suunnolla sekä sisä- että ulkoharjoituksissa.

Suunnon ongelma on se, ettei se toimi uidessa. Polar tekisi sen, mutta Polarista luovuin silloin kun siinä ei ollut ohjaavaa kunto-ohjelmaa ja jokaisen harjoituksen jälkeen maksimisyke oli 220. Jos kuljin ratikkalinjojen alta niin syke oli aina 220 ja Helsingin keskustasta ei lenkille pääse ilman ratikkalinjoja, eikä muitakaan voimalinjoja.

Sunnon mittaustiedot synkroinoidaan pc:lle langattomasti Suunnon omalla Movescount linkillä.

Mittaustietoa on siis runsaasti – so what? Valitettavasti liian moni tolpanväli on ilman piuhoja. Voin hyvin ymmärtää lääkäreiden tuskan, jotka tallentavat tietoja sovelluksesta toiseen.

Suunnon kunto-ohjelma on se todellinen osa tätä häkkyrääni, joka pitää yllä riittävää motivaatiota. Muutenhan en ymmärtäisi mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä. Niin suurta asiantuntemusta en omaa, että pystyisin mitattujen tietojen pohjalta laatimaan viikon harjoitusohjelman.

Tästä tarinasta voit huomata, ettei minkäänlaista tietoa keräänny syömisestä. Sellainenkin palvelu oli, mutta K-ryhmä lopetti Ravintotiedon. Kuitenkin ravintoaineiden kokonaismäärä olisi hyvä osviitta terveellisestä syömisestä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos olisi se oikea instanssi, jonka pitäisi tarjota ravintotietopalvelua.

Onkohan viiden vuoden kuluttua jo kokonaisvaltaisempaa terveystekniikkaa itsestään huoltapitäville ihmisille? Eri valmistajat voisivat yhdistää voimiaan ja määritellä toimivat rajapinnat terveystiedoille, jotta eri järjestelmät toimisivat automaattisesti yhteen ja ymmärtäisivät toisiaan.

PS.

Huhtikuussa 29 harjoituskertaa, yhteensä 34:30 tuntia.
Ensimmäisen 4 kuukauden aikana 90 harjoitusta 113:29 tuntia. 10 eri lajia.

Maaliskuu

Helmikuu

Tammikuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Tuntuu uskomattomalta että yksi ihminen pystyy huijaamaan ainakin 114 kertaa

Keskiviikko 25.4.2012 - Kauko Niemi

Netti on hyvä informaatiokanava, muttei koskaan lemmikin lopullinen ja ainoa ostokanava. Lemmikin ostossa raha siirtyy vasta kun olet nähnyt kasvuolosuhteet ja kasvattajan ilman hetkellisiä suuria tunteenpurkauksia.

Asiaahan on toitotettu vaikka kuinka paljon ja aina vaan eläinkauppaa käyvät huijarit käärivät sievoiset summat ja vain osa jää kiinni.

Nuori nainen osti hevosta Suomen rajojen ulkopuolelta ja joutui 8500 euron vedätyksen kohteeksi, eikä hevosesta ole mitään tietoa. Poliisi kertoi viime viikolla tutkivansa asiaa.

Keski-Suomen käräjäoikeus vangitsi tällä viikolla vuonna 1990 syntyneen naisen todennäköisin syin petoksesta epäiltynä, kirjoittaa Keskisuomalainen.

Nuoren jyväskyläläisnaisen epäillään huijanneen ihmisiä, kauppaamalla olemattomia kissan- ja koiranpentuja.

Poliisilla on parhaillaan tutkittavana, pelkästään tämän vuoden aikana tapahtuneita, kissan- ja koiranpentuihin liittyviä petosepäilyjä yhteensä 114.

Poliisin mukaan nainen myi eläimiä yhdellä nettipalstalla. Hän uskotteli myyvänsä rutukissoja ja -koiria. Rahat hän sai, kun ihmiset maksoivat eläimistä varausmaksuja.

Jos netissä annettu puhelinnumero on tekaistu, niin kuin tässä Jyväskylän tapauksessa, pitäisi hälytyskellojen soida melko kovaa.

Aika moni jo ymmärtää jättää lähettämättä pankkitilin numeron, kun viestissä kerrotaan, että rikas sukulainen on kuollut Yhdysvalloissa ja miljoona perintö odottaa.

Nyt pitäisi oppia ymmärtämään, ettei lemmikkiä voi ostaa suoraan netistä. Esimerkiksi koiranpennut ensimmäiset viikot ovat kasvatuksen kannalta ja koko koiran eliniän kannalta niin merkittäviä, ettei kenenkään pidä maksaa sellaisesta pennusta, jonka taustasta ei ole tietoa.

Ja jos hyväsydämisyyttäsi haluat pelastaa lemmikin huonoista oloista, niin senkin pitää olla harkittua riskinottoa.

Koirat kärsivät jalostuksesta

Torstai 19.4.2012 - Kauko Niemi

Vain noin kaksi prosenttia uskoo, etteivät koirat kärsi jalostamisesta, ja noin kolme prosenttia ei osaa ottaa kantaa. Huikeat 93 prosenttia, pitivät koirarotuja liian jalostettuina. Suomalaisten käsitys jalostuksen vaikutuksesta koirien terveyteen on varsin selvä.

Luvut selviävät, kun  MTV3:n Helmi-verkkopalvelu kysyi lukijoiltaan, jalostetaanko koirarotuja liikaa. Noin 500 henkilöä kävi kertomassa mielipiteensä kyselyssä, jonka mukaan koirat ovat joutuneet kärsimään jalostamisesta.

Vastaajien mukaan erityisesti saksanpaimenkoira ja lyhytkuonoiset rodut kuten mopsi olivat joutuneet kärsimään jalostamisesta. Vastaajien mukaan jalostaminen aiheutti koirille vikoja ja sairauksia, joilta olisi muuten voinut välttyä.

Kyselyssä moni häpesi ihmisten toimintaa. Kuinka moni sitten oikeasti huomioi koiraa valitessaan koiran mahdolliset kärsimykset saati koiran elinkaarikustannukset.

Jos ihmisten toiminta hävettää, niin siihen voi ottaa selkeästi kantaa karttamalla ongelmarotuja. Koirakaupoissa ovat tunteet aina niin pinnalla, ettei ”tuotevalintaa” pystytä tekemään järkiperustein.

Tuttavani koiran polviremontti on maksanut tähän mennessä 2500 euroa. Eikä kyse ole edes ongelmarodusta. Entä sitten kun koiraansa rakastuneella omistajalla ei olekaan noita tuhansia euroja lääkärikuluihin. Valitettavasti silloin astuu piikkivaihtoehto esiin.

Tarkka rodun ja kennelin valinta sekä kaikin puolin terveellinen elämä saattavat auttaa jonkin verran, mutta nekään eivät takaa koiran elinkaarikustannusten pysymistä kohtuullisina. Perinnöllisiä tauteja on jo paikallistettu satoja. Kaikki enemmän ja vähemmän ihmisten oman edun tavoittelun seurauksena.

Brittiläisessä parin vuoden takaisessa selvityksessä laskettiin, paljonko koirien omistajilta uppoaa rahaa eläinlääkäriin, ruokaa, trimmaukseen, vakuutuksiin ja muihin välttämättömyyksiin.

Halvimmalla selviävät jackrusselterrierin, spanielin ja labradorinnoutajan omistajat. He saattavat päästä koiran omistamisesta jopa 33 000 - 38 000 eurolla. Tutkimukseen vastanneista koiranomistajista 39 prosentilla ei ollut käsitystä, kuinka paljon lemmikkiin kokonaisuudessaan kuluu rahaa. Tutkimuksessa haastateltiin yli 3000 koiranomistajaa.

Tässä listaa brittiläisistä koirakustannuksista, jotka antavat osviittaa Millaiseen määrään euroja pitäisi varautua.

Chihuahua 112 400 euroa
Bokseri 62 100 euroa
Kultainennoutaja 60 800 euroa
Bulldog 43 100 euroa
Beagle 42 000 euroa
Labradorinnoutaja 38 400 euroa
Spanieli 34 100 euroa
Jackrussel 33 400 euroa

Uusmediatutkijalle tuhannen taalan paikka

Maanantai 16.4.2012 - Kauko Niemi

Oikotie kertoo olevansa suurin asuntokanava Suomessa, silloin kun mittarina käytetään sivulatauksia. Jokakoti kertoo olevansa suurin asuntokanava, silloin kun mittarina käytetään palvelussa olevien asuntojen määrää. Etuovi ehti jo päästää hätäpaskat sekä muuttaa hinnoitteluaan että avata palvelun kaikenmaailman kansalle.

Suomessa on menossa suurin niin sanotun uuden median muutos. Siinä on mediatukijalle tuhannen taalan paikka. Miten ja missä ajassa yli puolen miljoonan viikkokävijän massa käännetään toiseen palveluun. Tai jos ei onnistu, niin miksi - sekin on arvokasta tietoa.

Asuntoilmoitusmarkkinoilla tapahtui todella iso muutos. Kiinteistövälittäjät perustivat oman verkkopalvelunsa Jokakoti.fi. Suuret kiinteistövälittäjät luopuvat Oikotien ja Etuoven nettikäytöstä.

On vain melko lyhyen ajan kysymys kun käytettyjen asuntojen ilmoittelu häviää painetussa muodossa. Asuntoilmoittelu painettuna ei vain kerta kaikkiaan täytä sitä haku- ja informaatiotarvetta, mikä asunnonetsijällä on ja mitä hän haluaa internet-aikana tietää ennen kuin nostaa pyllynsä tuolista ja lähtee näytölle. Sunnuntaikävelijät ovat erikseen ja heille riittää kadulla oleva esittelyteline.

Sanoma-konsernin hädän ymmärtää, sillä suuri bisnes hiipuu – ensin verkosta ja hieman hitaammin painettuna. Sanoman kampanjointi näyttää jopa surkuhupaisalta, jos pitää painaa sivun kokoinen lippu, jolla asunnonmyyjää pyydetään pakottamaan välittäjä ilmoittamaan asuntoa Oikotiellä.

Alma Median omistama Etuovi perusti hädissään uuden Listaus-palvelun, johon kiinteistönvälittäjät saavat ilmoituksensa näkyville veloituksetta. Etuovi.comin valikoimasta katosi noin 12 000 kohdetta helmikuussa.  Kato vei lähes kolmanneksen myytävistä tai vuokrattavista kohteista.

Jokakodilla ei näytä olevan rohkeutta yhden yön yli tapahtuvaan muutokseen. Eli lopettaa kertaheitolla Oikotien ja Etu-oven verkkopalvelut. Onko vitkuttelu viisasta näin suuressa muutoksessa. Se olisi mediatutkijoille hyvä arvioinnin paikka ja arvokasta tietoa kaikille muille. Kuinka suuria massoja pystytään ohjaamaan nettimaailmassa.
Asunnontarvitsijoille ei ole syntynyt tähän mennessä kovinkaan hyvää kuvaa, mistä kanavasta asuntoa pitäisi nyt etsiä. Jokakodin vaisu tulo markkinoille vain tuntuu enemmänkin hajottavan kenttää, kun ohjaavan käyttäjiä yhtenäisempään palveluun.

Oman luonteensa muutokseen synnyttää se, että asunnonostajat ovat enemmän tai vähemmän satunnaisia käyttäjiä. Palveluita käytetään muutama kuukausi vain silloin kun asunnonvaihtotarve iskee muutaman vuoden välein. Seuraavalla kerralla tilanne ja palvelut ovatkin jo muuttuneet.

Tästä prosessista on paljon opittavaa kävipä siinä kuinka vain, kunhan vain paljastuisi todellisia faktoja.

Auto on asenne

Perjantai 13.4.2012 - Kauko Niemi

Helsingissä määrättiin viime vuonna yhteensä 222 817 pysäköintivirhemaksua. Näistä melkoinen osa on asennevammaisten aiheuttamia tapauksia.

Pysäköintivirhemaksut nousevat maanantaina 16. huhtikuuta. Helsingin ydinkeskustassa 50 eurosta 80 euroon ja muualla Helsingissä 40 eurosta 60 euroon.

Pysäköintimaksua nostetaan, jotta sillä olisi riittävä virheellistä pysäköintiä ennaltaehkäisevä vaikutus. Nykyiset maksut on koettu liian pieniksi etenkin asennevammaisten väärinpysäköinnin ehkäisyssä.

Korotetut pysäköintivirhemaksut otetaan käyttöön Helsingissä sisäasiainministeriön uuden asetuksen astuessa voimaan. Esityksen korotuksesta tekivät viime vuoden puolella Helsingin yleisten töiden lautakunta ja kaupunginhallitus. Pysäköintivirhemaksu nousee samaan aikaan myös 12 muussa kaupungissa ja kunnassa.

Rohkenen epäillä, että 20 – 30 euron korotus ei juurikaan niitä, audien, bemareiden, mersujen ja muiden ökyautojen kuljettajia hetkauta. Auto kun on asenne, jolla ilmaistaan etteivät kaikki arkiset pikkupykälät meitä ohjaa.

Ja jos autoon on halua tuhlata ylenpalttisesti, reilusti enemmän kuin päästäkseen paikasta A paikkaan B, niin siinä muutamalla kympillä sinne tai tänne, ei ole suurtakaan väliä.

Mielenkiintoista on nähdä mihin suuntaan tuo 222817 lappuliisojen kirjoittamaa tikettiä muuttuu hinnankorotuksen jälkeen. Ainakin hinnankorotus kasvattaa kaupunkien kassaa. Sehän on vain positiivista.

Itse kokeilin muutama vuosi sitten pysäköintivalvonnan tehoa. Vuoden aikana jätin tietoisesti maksamatta parkkimaksut. Sain vuoden aikana kahdet sakot. Investointina se oli varmaan kutakuinkin plus-miinus-nolla. Tosin en ollut mitenkään tuolloinkaan mikään auton suurkuluttaja Helsingin keskustassa. Selkeä osoitus, että vain harva saa parkkisakot.

Viimeaikoina olen sitä vastoin harkinnut kokeilla kuinka monta päivää kuluu, kun saan kuvattua sata väärinpysäköityä autoa. Tämän pelin sääntönä on se, että kuvattavaksi kelpaavat vain Audi, BMW, MMercedes Benz, Volvo, Porche ja isot katumaasturit. Tässä malliksi alkua.

Olis luullu

Tiistai 10.4.2012 - Kauko Niemi

Maaliskuussa 30 liikuntasuoritetta - 40t 41 min - jaloilla matkaa 85,66 km – liikuntasuoriteilla poltettu energiaa 9885 kcal ja silti painossa ei tapahtunut muutosta suuntaan eikä toiseen.

Tässä maaliskuisessa terveyblogissani iloitsen ennen kaikkea siitä, että pääsin taas liikkumisen makuun tammi- ja helmikuun pakkasten jälkeen. Olis kuitenkin luullu, että liikunnan näinkin reipas lisääminen olisi muuttanut painoa lähemmäs tavoitetta.(tammikuu/10, helmikuu/13). -   Vaan ei.  - Kilot ovat nyt tiukasti samassa lukemassa mihin ne jysähtivät joulukuun puolivälissä.

Suuria muutoksia ruokailussa ei ole tapahtunut. Jääkö sitten ainoaksi vaihtoehdoksi liikunnan tehon nostaminen, kun aikaa ei juurikaan pysty lisäämään.

Olen kuitenkin seurannut Suunnon antamia harjoitusohjeita ja suurin muutos liikunnassa on ollut voimaharjoittelu punttisalilla. Maaliskuussa salikertoja kertyi 13.

Tässä vaiheessa kannustavimmat ja optimistisimmat ystäväni sanovat, ettet voi pudottaa painoasi kun käyt salilla ja kasvava lihasmassa on painavampaa kuin läski. Toivottavasti asia olisi juuri näin, vaikkei se peilissä näykään.

Huijaanko ja kuinka paljon itseäni?  Ainoa asia tässä terveysprojektissani, jota en faktisesti mittaa on syönti. Veikkaanpa, että siinä tulee huijatuksi itseään. Olen jo melko varma, että tämä yleisesti hyväksi tavaksi sanottu monta pientä ateriaa ei nyt ihan mene kaikkien sääntöjen mukaan. Luulenpa, että kohdallani on kyse monta ateriaa päivässä ja se sana pientä on nyt vain pudonnut matkan varrella pois.

Ehkä mämmin jälkeen ennen tippaleipiä on parasta palata perusruutuun ja syödä vain ihan tavalliset ateriat pieninä. Ruoan laatuun ja terveellisyyteen ei tarvitse edelleenkään puuttua. Tuoteselosteet luen erittäin tarkkaan. Leipä eikä muutkaan tuotteet, joissa hiilarit ylittävät 10 prosenttia eivät kuulu edelleenkään ruokapöytääni. Hedelmät, juurekset ja marjat eivät sisälly tähän kieltoon.

Siis kohti seuraavaa etappia mennään hieman liikuntatehoja lisäten – onneksi pyöräilykausi pääsee käyntiin. Luovun useiden pienten aterioiden suosituksesta.

Helmikuu

Tammukuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Miksi joku yrittää asettua luojan paikalle

Sunnuntai 8.4.2012 klo 21.18 - Kauko Niemi

Virressä 462, Soi kunniaksi luojan, sanotaan, että hän säät ja ilmat säätää ja aallon tainnuttaa.. .

Näin yrittää moni itc-toimijakin tehdä. Taas on liikaa henkilökohtaisia kokemuksia niistä ohjelmistoista ja palveluista, joille voisi tämän virren lähettää muistutukseksi missä menee hyväksyttävän käytöksen raja, ainakin minun sielussani. Niille, jotka muka tietävät paremmin mikä minua kiinnosta ja kuinka tietokonettani käytän.

Valitettavasti siedän huonosti niitä, jotka yrittävät säätää minun työskentelytapojani omien intressiensä hyödyntämiseksi.

Minun piti muuntaa yksi midi-musiikkitiedosto mp3:si. Löysin hakukoneella ilmaisen muunto-ohjelman, jonka otin käyttöön ja se teki tehtävänsä aivan kuin lupasikin.  

MUTTA.

Pian huomasin, että samalla tuli muutakin muuntoa. Koneelleni oli ilmestynyt aivan uusi ennen kuulumaton hakukone, joka syrjäytti niin googlet kuin youtubet ja kaikki muutkin. Se asettui omin päin myös avaussivukseni.

Siinä vaiheessa pinnani paloi ja siivosin koneelta kaikki ohjelman pätkät, jotka vähääkään viittasivat tuohon syöpäläiseen. Mitä ihmettä ohjelmiston kehittäjä ajattelee tehdessään tuollaista. Todennäköisesti vain sitä, että kohdalle osuu joku, joka ei osaa palauttaa entistä tilannetta.

Varsin mielenkiintoinen ohjelman pätkä on myös xobni. Siis inbox peilikuvana. Se indeksoi Outlookin posteja uudelleen antaa tilastonikkareille aivan uutta tietoa ja löytää sähköpostimassasta kiitettävän nopeasti kaivatut viestit melkein millä kriteerillä tahansa.

MUTTA

Jokaisessa käänteessä pitäisi ohjelma päivittää maksulliseen Pro-versioon. Outlookin sähköpostin vastaanottajakenttään kirjoitettaessa ei löydykään ensimmäisten merkkien jälkeen oikeaa vastaanottajaa, vaan pitäisi päivittää pro ja sitten löytyisi. Tämä hidasti niin paljon sähköpostin käyttöä ja kaikki muukin tyrkytys sai poistamaan mielenkiintoisen ohjelman.

En hetkeäkään epäile, etteikö Facebook tiedä, että aloitan sen käytön aina vaihtamalla kohokohdat viimeisiin. MUTTA miksi Facebook tyrkyttää kohokohtia aina ensimmäiseksi. Käsitykseni kohokohdista eroaa totaalisesti Facebookin kohokohdista. Luulisi Facebookin antavan periksi, mutta ei. Ehkä en ymmärrä järjestyksen arvoa Fecebookille, mutta minulle se on vain suuri haitta, josta en löydä mitään hyötyä.

Facebook säätää myös päivityksiäni. Facebook tietää paremmin kuin minä itse ketkä kaverini haluavat lukea päivityksiäni ja kenelle niitä kannattaa näyttää.

Yritän myös kaiken aikaa siivota myös tietokonettani. Sony on kaikessa viisaudessaan tehnyt omia mukahelpottavia käyttötapoja. Nyt kun en ole suostunut niitä käyttämään, vaan käytän ihan normaaleja vaikkapa verkkomäärittelyjä.

Sony mainostaa yhden napin takana olevaa nopeaa internet yhteyttä ilman Windowsin hidasta käynnistämistä. Mutta se onkin osoittautunut enemmän ehkä haitaksi. En muista että olisi ollut tarvetta käynnistää kone vain internet-yhteyttä varten. Sehän hoituu kännykällä nopeammin.

Nyt kone ehtii käynnistyä normaalisti, MUTTA se järjestelee pitkään nettiyhteyksiä, jotka eivät ole tehty Sonyn haluamalla tavalla.

Säätämisellä on rajansa. Etenkin silloin kun selvästi huomaa, että kyseessä ei ole käytön helpottaminen vaan oman edun valtaaminen ja käyttäjän kyykyttäminen. Säätämisellä ja houkuttelemisella on vissi ero.

Kiitti vitusti!

Maanantai 2.4.2012

Olen jo jonkin aikaa joutunut miettimään uusia sanoja silloin kun törmään johonkin, olen kampannut mummon kumoon kadulla, olen sanonut rumasti jollekin toiselle ihmiselle, jopa eläimelle, olen tarjonnut väärää korttia kaupan kassalle, olen kiilannut jonossa, pyyhkäissyt ylisuurella kamerarepulla naapuria kylkeen, päräyttänyt Nokia-tunen ilmoille siellä missä olisi pitänyt olla hiiren hiljaa.

Suomeen on syntynyt uudissana anteeksi, jolla ei enää ole samaa merkitystä kuin aiemmin, eikä sitä voi enää käyttää entiseen tapaan.

Kun Finnairin toimitusjohtaja Vehviläinen sanoo yhtiökokouksessa anteeksi, siirtyy asuntomuhinointi syrjään ja kun Vehviläinen sanoi yhtiökokouksessa toisen kerran anteeksi, niin siirtyivät miljoonabonukset syrjään. Vehviläinen pyysi kolmannen kerran anteeksi ja sijoittajat ja henkilökunta saavat pitää huippujohtajansa ja taitavat tappiotkin muuttua voitoksi.

Jos sanalla anteeksi on tuollainen uusi arvosisältö, niin ei sitä pidä enää käyttää, kun kumoaa mummon katuun. Olisiko riittävä kommentiksi arkisempi oho – tai peräti hieman osaaottavampi – kato vähän etees, mulla kun on kiire.

Tai kun joudut itse ”mykkien” tönimäksi, eikä mitään kommenttia kuulu, niin aiemmin oli tehokasta todeta suurella äänellä anteeksi. Sekään ei siis enää tulee kyseeseen, vaan sanon tästä edes – kiitti vitusti!
Näin se kieli muuttuu ja sanojen mukana ilmapiiri.

Video on seuraava kasvutrendi

Perjantai 30.3.2012 - Kauko Niemi

Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja, kun voi sanoa, että videon asema viestintä-mixissä on nopeimmin kasvava alue. Suomalaisista 67 prosenttia pitää liikkuvaa kuvaa, videota parhaana tapana välittää viestejä. Tutkimuksessa näytettiin sama viesti kolmella eri tavalla. Kuvan ja äänen yhdistelmään uskoi 21 prosenttia vastaajista ja pelkän kuvan voimaan neljä prosenttia.

Luvun ilmenevät tällä viikolla julkaistusta TNS Gallupin tekemästä tutkimuksesta, johon vastasi 1085 suomalaista ikäryhmässä 16 – 64 vuotta. Tutkimuksen kenttätyö tehtiin tämän vuoden alussa.

Aiemmista tutkimuksista on jo tiedossa, että ihminen muistaa kuulemastaan noin 10 prosenttia, näkemästään 35 prosenttia ja näiden yhdistelmästä 65 prosenttia.

Tällä hetkellä näyttää voimakkaasti siltä, että vastaanottajat ovat niin henkisesti kuin teknisesti valmiita vastaanottamaan informaatiota videomuodossa. Tietoliikenneyhteydet ovat jo pääsääntöisesti riittävän nopeat videon vastaanottoon. Peräti 30 prosenttia suomalaisista käyttää jo mobiililaitteita liikkuvan kuvan hyödyntämiseen viikoittain.

Videon ensimmäinen hypehuippu on nyt näköjään ohitse. Video mielletään pitkälti viihteen välitysmuodoksi, niin kuin se tähän asti pitkälti on ollutkin. Videon piilevä voima alkaa nyt toteutua sitä myöden kun se mielletään tehokkaaksi osaksi muuta viestintää ja osataan yhdistää kokonaisuudeksi.

Tilanne on hieman sama kuin kymmenisen vuotta sitten kotisivujen kanssa. Kotisivuja tehtiin erillisinä hankkeina, eikä niitä osattu integroida esimerkiksi yrityksen muuhun toimintaan. Verkkokaupat ovat kuitenkin nyt melko yleinen osa yritysten liiketoimintaa.

Videon asema on tällä hetkellä ensimmäisen hypehuipun jälkeisessä kuopassa. Erillisistä jopa huonosti toteutetuista videopätkistä ei ole saatu toivottua hyötyä, koska ne on tehty ja jätetty toimimaan yksinään ja liian usein jopa unohdettu kokonaan.

Tuoreen tutkimuksen mukaan 71 prosenttia suomalaisista mieltää viihteen ja videon lähelle toisiaan. Toki videon yksi vaikuttava voima on viihteellisyys, mutta se ei kuitenkaan saisi toimia keskeisenä elementtinä kun tuotetaan videoita vaikkapa asiakastyytyväisyyden ylläpitoon, sisäiseen markkinointiin, tuotteiden ja palveluiden käytön ohjaamiseen.

Videon asema ja merkitys verkkoliikenteenohjaajana verkkosivuilla on erittäin merkittävä. Tämä unohdetaan valitettavan usein, kun videota käytetään vain kuvan korvikkeena jonkin artikkelin yhteydessä sivulla kymmenen.

Videon voima on niin suuri, ettei sitä pidä missään tapauksessa jättää offline-asentoon. Se on osattava myös optimoida hakukoneiden saaliiksi.

Jos tähän asti video on ollut vain kallis visuaalinen elementti, on nyt korkein hetki tehdä täyskäännös ja lähteä liikkeelle voimakkaimmin vaikuttavasta elementistä, videosta ja antaa se raivata myönteistä tietä tuotteiden myyntiin, asiakastyytyväisyyteen, tuotteiden oikeaan käyttöön.


 

Allergia kelpaa selitykseksi

Perjantai 30.3.2012 - Kauko Niemi

Kaikki merkit viittaavat siihen, että allergikot joutuvat lujille tämän kevään aikana. Allergia on vakava tauti ollessaan vakava. Tiedän varmuudella tapauksen, jossa riski mies kuoli ampiaisen pistoon, kun lääkkeet unohtuivat keittiön kaappiin. Tiedän tapauksen, jossa koira on toiminut siedätyshoitajana ja oireilut ovat lieventyneet minimiin.

Jos on koiralle allerginen ja se aiheuttaa voimakkaita reaktioita, niin sellaista rotua ei löydy, joka reaktioita ei aiheuttaisi. Ei kannata tulla petetyksi silla, että jotkut koirat eivät muka aiheuttaisi allergiaa. Eikä se ole edes karvan pituudesta kiinni, sillä pääsääntöinen allergian aiheuttaja on koiran hienon hieno hilse.

Allegia on siis riittävän mystinen tauti, jonka aiheuttajaa eivät asiantuntijatkaan pysty kertomaan. Allergia on hyväksyttävä syy moneen asiaan. Synkimmillään se on silloin kun kyllästytään suurella innolla hankittuun koiraan. Nykyajan koiraihminen ”allergisoituu” yllättävän helposti.

Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen eläintalon johtaja Nina Ledentsa sanoo YLE:n haastattelussa, että ihmiset ottavat lemmikkejä liian heppoisin perustein, eivätkä jaksa huolehtia niistä. Tämä näkyy muun muassa netissä lemmikkien myyntipalstoilla, joissa myyntisyinä mainitaan usein allergia. Ilmiö on Ledentsalle huolestuttavan tuttu.

Monesti meille tulevat kissat ovat 8 kuukauden – 1 vuoden ikäisiä, leikkaamattomia pentuja. Tuolloin kollit alkavat haista ja tyttökissoilla alkaa kiimat. Leikkauksella on hintaa ja kun siitä ei haluta maksaa, puhkeaa allergia, huokaisee Ledentsa.

Jos tunteet ovat kaikonneet kokonaan ja jos koirasta ei ole tiedossa kohtuullista myyntihintaa, viedään entinen rakas piikille. Kukaan ei tarkista todellista syytä ja jälleen allergia on pätevä selitys sekä lääkärille että tuttaville ja naapureille ja voi jatkaa puhtaalla omalla tunnolla ilman koiraa.

Ongelmaryhmänä onkin pääsääntöisesti ne, jotka eivät ole koiriin tutustuneet ja pentu otetaan hetken mielijohteesta ja kun koirakuume on tarttunut tavatusta, niin söpöstä pennusta. Käy kuin aikoinaan Myrsky elokuvassa.

Valistuksen välittäminen kun ei ehdi tavoittaa kovin helposti tätä tietämätöntä ja ymmärtämätöntä ryhmää, jonka on saatava pentu heti seuraavan päivä, kun koirakuume on iskenyt.

Helmi muutti koirien taivaaseen

Keskiviikko 21.3.2012 klo 10.02 - Kauko Niemi

Tätä kirjoittaessani minullekin läheinen Helmi muutti koirien taivaaseen. Helmin terveydessä ei ollut kehumista koko elinaikana. Ja kun tuskat tulevat liian suuriksi, niin sekin on eläinrakkautta päästää Helmi tuskistaan. Eikä Helmi ollut edes niin sanottua riskirotua.

Koiran terveyden kustannuksella ei voi tehdä mitä haluaa. Brittiläinen kennelelämä hakee uutta jämäkämpää otetta koirien jalostuksen aiheuttamaan terveysongelmiin. Ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin ottaa tosissaan. Saarivaltion  koiramaailma ja samalla muukin maailma joutui selkä seinää vasten sen jälkeen kun BBC näytti muutama vuosi sitten dokumentin, millaista jälkeä koirajalostus on saanut aikaan.

Britanniaan on perustettu puolueeton koirien terveyttä tarkkaileva ryhmä, joka ei siis ole maan kennelliiton ohjauksessa. Tällä pyritään välttämään sisäsiittoisuutta sekä roduissa että boirabisneksessä.

Koirabisneksen ydin, koiranäyttelyt kun ovat ajaneet etunenässä koirajalostusta sairaalloiseen suuntaan.

Viimeisin siirto valvonnassa tapahtui pari viikkoa sitten, kun maailman suurimassa ja arvostetuimmassa koiranäyttelyssä asetettiin kuusi rodun edustajaa boikottiin. Cruftsin näyttelyssä päätettiin tehdä perusteellinen eläinlääkärintarkastus viidentoista niin sanotun riskirodun rotunsa parhaaksi tulleille koirille.

Jos eläinlääkäri havaitsi niissä sairaalloisia piirteitä, ne eivät päässeet osallistumaan ryhmäkilpailuun.

Näin tapahtui kaikkiaan kuuden rotunsa parhaaksi valitun koiran kohdalla. Ne olivat englanninbulldoggi, mastiffi, napolinmastiffi, basset hound, kiinanpalatsikoira ja clumberinspanieli.

Siis jos liki 50 prosenttia tarkastetuista joutuu boikottiin, niin tilanne ei vaikuta järin puhtoiselta. Milloinkahan Suomessa otetaan järeämmät otteet käyttöön.

Niin hyvää työtä kuin Hannes Lohen geenitutkimusryhmä tekeekin, niin aika ajoin on hyvä palauttaa mieliimme, että he vain paikkaavat miljoonilla euroilla sitä mitä ihminen on aiheuttanut koirien terveydelle hakiessaan vaan omaa etua.

Siinä vaiheessa kun Suomeen laaditaan jonkin moinen ”koiran ajokortti” koiraa hankkiville, pitää siihen sisällyttää tuon BBC:n dokumentin pakollinen katsominen.