Kontaktien joulusiivoamista

Torstai 18.12.2025 klo 15.57 - Kauko Niemi

Jos nyt et saanut tarpeeksesi joulun siivoamisesta, niin suosittelen myös keskeisten kontaktien siivoamista koneeltasi ja puhelimeltasi. Hyvä tapa tietysti on, että kaikissa laitteissa ovat samat tiedot samassa muodossa. Ainahan se ei tietenkään onnistu.

Omassa kontaktikannassani oli 756 kontaktia ja nyt 724 ja toivon mukaan mahdollisimman oikeilla tiedoilla. Jos et saanut joulukorttiani sähköpostillani, niin tietosi eivät ole kannassani oikein. Ja jos se on mielestäsi ok, niin kaikki on kunnossa. Jos taas haluat minun päivittävän tietosi omaan kantaani, niin lähetä ajanmukaiset tiedot sähköpostiini kauko.niemi@outlook.com.

Tämähän ei ole mikä tahansa tarkistus. En ole moneen vuoteen esimerkiksi vastannut puheluihin, joiden numeroa eivät ole osoitekirjassani. Ja nyt en ole ainakaan pariin vuoteen saanut häirikköpuheluita, enkä turhia kaupustelijoita. Vastaajani toki kertoo kuinka pitää käyttäytyä, jos on tärkeää asiaa ja hommat hoidetaan.

Tämän vuoden aikana olen saanut 22 puhelua tuntemattomista numeroista, siis pari puhelua kuukaudessa, joissa ei ole myöskään jätetty mitään viestiä. Kolme puhelua viestillä, joihin olen toki vastannut. Siis kohtuullisen rauhallista, eikä yhtään huijauspuhelua ole päässyt korvaan asti.

Tämän vuoden joulusiivouksessani on nyt poistunut siis 32 numeroa. Suurin syy on ikäluokka kysymys. Ystäviäni on siirtynyt eläkkeelle ja samalla on häipynyt oikeat numerot ja oikeat sähköpostiosoitteet. Näitä muuttuneita tietoja toki mielelläni päivitän, jos niin haluat ja ilmoitat muuttuneet tiedot.

Hyvää alkavaa vuotta ja vilkasta, luotettavaa ja rehellistä viestintää!

 

 

Autoteollisuudessa tuulee, saattaapi pian jopa myrskytä

Keskiviikko 28.5.2025 klo 13.47

 

Autoteollisuus on vauhdilla kehittänyt kaiken maailman oheistekniikka, jos ei todelliseen tarpeeseen, niin ainakin imagon kasvattamiseksi. Auto on vuosikymmenet ratkaissut perustarpeet siirtyä sujuvasti paikasta A paikaan B ja kuljettaa tarvittavat tavarat mukana ilman ”tekoälyäkin.”

Elon Musk keksi kuinka hänestä tulee hetkessä maailman rikkain mies Teslan, sähköauton näennäisten ominaisuuksien varjolla. Jos Teslan ominaisuudet olisivat olleet auton peruskäytön takia aivan pakollisia, niin Muskin osaamattomuus politiikassa ei olisi Teslan myyntiä romahduttanut. Teslan myynti on laskenut tänä vuonna 46 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Viestipalvelu X:llä on ongelmia ja avaruuden valloitus koki toissapäivänä katastrofin kolmannen kerran peräkkäin. Pelkät puheet eivät siis riitä. Ja nyt rakoilee Trumpin suhdekin.

Kiinalaiset sähköautot ovat puolestaan Kiinan tie vahvistaa maan dominanssia maailman kaupassa. Vahvat epäilyt leijuvat ilmassa, kuinka Kiinan valtio tukee autoteollisuuttaan ja kiinalaiset sähköautot hinnoitellaan valtion rahoituksella edullisiksi, liki samaan hintaluokkaan kuin perinteiset polttomoottoriautot maailmalla.

Euroopan kukoistava autoteollisuus voihkii pahasti kiinalaisten perässä.

Olen tutustunut pariin kiinalaiseen malliin ja pakko on sanoa, että kiinalainen ajattelu ja logiikka ei oikein avautunut minulle, joka haluaa yksinkertaisesti ajaa paikasta A paikkaan B ilman koristeluja ja tiedon sekamelskaa sekä tietoturvallisesti.

Tuli myös vuosientakainen tietoturvattomuus mieleeni. Varkaat kulkivat lentoaseman pitkäaikaisen parkkipaikan läpi. Ottivat rekisterit muistiin. Menivät tuolloin täysin avoimeen Traficomin rekisteriin ja ottivat pitkään matkoilla olevien osoitteet ja loput onkin helppo arvata.

Tällä hetkellä sähköautot tulevat toki edullisemmaksi käyttää kuin besiinikäyttöinen. Ilmaston jatkuva lämpeneminen on sähköautoilulle jopa eduksi. Sähköautojen lisäominaisuudet automaattiohjaukset tms ovat enemmän huijausta ja superimagon rakentamista kuin todellisten jokapäiväisten tarpeiden tyydyttämistä.

En ole toistaiseksi törmännyt kertaakaan sellaisiin uutisiin, joissa liikenneväylien ja katuyhteyksien suunnittelussa huomioitaisiin tekoälyllä varustettujen, jopa itseohjautuvien autojen tarpeet. Ei edes Helsingissä, vaikka yksityisautoilun sodankäyntiä on harjoitettu jo vuosia. Tiet ja kadut ovat tyhmiä ja autot älykkäitä. Keitä sellainen kokonaisuus palvelee.

En nyt yhtään epäile, etteikö tällainen kehitys olisi tarpeen, mutta lähivuosina tarpeettomat vitkuttimet eivät ratkaise tervejärkisen autonostajan päätöksiä. Ehkä jo 50 vuoden kuluttua. Tai voihan se olla, että kuka nyt 50 vuoden kuluttua haluaa omistaa autoa, kun todella nopeita ja halpoja siirtymisiä voi joustavasti saada kaiken maailman auto-wolteilta.

VTT on parhaillaan tutkimassa, kuinka tekoälyä voidaan hyödyntää tilannetietoisten palveluiden kehittämisessä. Esimerkiksi liikennevälineissä tekoälyn avulla voidaan mitata matkustajakokemusta, lisätä matkustusmukavuutta ja ennaltaehkäistä häiritsevää käyttäytymistä. Tulevaisuudessa tämä voi johtaa liikennejärjestelmiin, jotka parantavat julkisenliikenteen matkustuskokemusta ja lisäävät joukkoliikenteen merkitystä liikenneratkaisuna.

50 vuoden kuluttua voi olla myös tilanne, että autossa todella tarvitaankin tekoälytoimintoja. Ennusteethan arvioivat, että tuolloin noin puolet ihmisistä on lukutaidottomia. Jonkunhan täytyy ymmärtää mihin ollaan matkalla ja se on silloin tekoäly.

 

 

 

Terveys-tinder Maisa

Tiistai 20.5.2025 klo 14.05 - Kauko Niemi

Olen edelleen sitä mieltä, ettei terveys-tinder Maisa ole kovinkaan ymmärrettävä eikä mitään selkeää kokonaiskäsitystä synny siitä kuka siellä viestii ja kenelle. Kenelle se on rakennettu. Tuskin ainakaan 50 – 100 vuotiaille potilaille.

Neljä vuotta sitten tutustuin ekaa kertaa asiaan ja nyt viime viikon lopulla. Mitään merkittävää kehitystä ei ole tapahtunut. Sellaista kehitystä, joka olisi kasvattanut minun ymmärrystäni terveydenhuollon viestinnästä.

 

 

Näin kommentoin jukisesti 4 vuotta sitten ja samanlaisia kokemuksia oli yhdellä jos toisellakin;

Voi hyvät hyssykät - tipahdin täydellisesti kelkasta, kun pitikin ryhtyä viestimään Maisassa.

Kuka älypää on keksinyt tuollaisen nimen terveydenhuoltopalveluille. Luulin olevani jossain tinder-palvelussa.

Ja sitten vuosien saatossa kertyneet Omakanta-tiedot eivät kuitenkaan ole Maisassa.

Eli kaksi rinnakkaista paikkaa sähköisessä terveysasioinnissa. Eikä mennyt kuin reilu tunti ihmetellessä ja etsiessä. kuinka voin kysyä yhtä simppeliä asiaa.

Kait se tuleva sote tuo vielä pari lisäpalvelua? Yksinkertaisen helppoa ja halpaa.

 

Viime viikon loppupuolella kävin kahdesti terveyskeskuksessa ja sitä kautta kerran kuvauksessa ja kahdesti labrassa verikokeissa. Maltoin pitää suuni kiinni, vaikka minulle välitetystä tiedosta en juurikaan ymmärtänyt mitään ja Maisa oli jopa tolkuttomampi kuin neljä vuotta sitten. Ja paljonkohan rahaa sen ”kehittämiseen” on kulunut.

Maisasta ymmärsin muun muassa, että pitäisi vielä ottaa yksi verinäyte. Selkeästi sitä ei sanottu, ja ryhdyin seuraamaan omia tietojani Oma-Kannasta ja sieltä sitten selvisi ymmärrettävästi, että labraan oli lähete. Ja selvisi sekin, että otetaankin kolme eri mittausta, eikä vain yhtä lisämittausta.

Perjantaina labraan ja Omakannasta näin perjantai-iltana, että kaikki mittaukset olivat tulokseltaan hyviä – siis viitearvojen sisällä. Sunnuntaina varhain aamulla sai viestin, että Maisassa on uusi viesti. Lääkäri ilmoittaa labran tulokset, tosin  viimeisellä rivillä lääkärinkielellä – mitä on mitattu ja tulokset ovat normaalit. Kannasta sentään näin tarkan mittaustuloksen ja tarkat viitearvot.

Paitsi maanantaina varhain aamulla ilmoitus Maisan uudesta viestistä. Nyt tuli tarkka arvo viitearvoineen, mutta vain yhdestä perjantaina mitatuista verikokeesta. Odottelen kahden samaan aikaan otetun verikokeen saapumista Maisaan, vaikka olenhan jo perjantaista lähtien ollut tietoinen tuloksista.

Ensimmäisellä labrakäynnillä otettiin myös yksi ylimääräinen näyte kolmen vuoden takaisen lähetteen mukaan. Eikä se liittynyt millään tavalla tämänhetkiseen tilanteeseen, mutta kun avoimia lähetteitä ei kuuleman saa olla. Ilmeisesti en ollut tuolloin ymmärtänyt Maisan viestiä, että pitäisi mennä labraan.

Sen nyt kuitenkin opin tästä rumbasta, etten yritä varata aikaa terveyskeskukseen ainakaan Maisan kautta. Molemmilla kerroilla menin suoraan terveyskeskukseen ja otin vuoronumeron. Ekakerralla odotusaika oli noin neljä minuuttia ja toisella kerralla alle puoliminuuttia.

Yritin toki varta Maisan kautta, mutta olisi pitänyt tehdä oma-arvio. Tosin siellä annettiin valmiita vaihtoehtoja, joilla ei ollut edes lähimainkaan mitään tekoa minun vaivani kanssa.

Kuvantamisyksikkö, johon sain lähetteen terveyskeskuksesta, oli toisella puolella kaupunkia. Kaikki sujui kiitettävän mutkattomasti ja olin valmis 10 minuttia ennen varattua aikaa. Sitten sainkin sieltä seuraavana päivänä sähköpostia. Minua pyydettiin vastaamaan kyselyyn – kuinka tyytyväinen olin HUS:n palveluun ja suosittelisinko sitä.

Siis suositusko, että  - voisiko Matti mennä tutkimuksiin, kun Kauko kerran suosittelee. Eiköhän sinne pääse vaan lääkärin lähetteellä ja miksi tällaista kysellään?

Tunnustan - olen maailman huonoin myyntimies

Keskiviikko 8.1.2025 klo 12.12 - Kauko Niemi

Viime vuoden alussa minulla oli omasta mielestäni tosi hieno ajatus. Myyn käyttämättömiä tavaroitani vuoden varrella ja rahoitan noin puolet päivittäisistä käyttökuluistani. Näin hyödyllisesti pääsen eroon turhasta. Jos olen keskiverto suomalainen, niin minulla pitäisi olla 300 vaatetta, joita käytetään keskimäärin seitsemän kertaa. Tosin juuri vetäsin uimahallilla reilu 20 vuotta vanhat kalsarit jalkaani, joita varmaan käytetty 700 kertaa.

Lopputuloksena taisi olla kutakuinkin yhden viikon ruokarahat. Minusta ei ole temuttajaksi millään mittarilla. Syynä ei taida olla, ettenkö osasisi käyttää netissä olevia kirpputoreja. Eikä syynä ole, etteikö olisi käyttökelpoista myytävää. Muutaman kerran olen tarjonnut jotakin  tavaraa ilmaiseksi ja heti on netti käynyt kuumana.

Tästä tuleekin mieleeni, etten ilmeisesti osaa tarpeeksi jonnen joutavaa myyntiä kiihottavaa höpöpuhetta. Annoin näet yhden kohtuu arvokkaan tuotteen ilmaiseksi ja kun oli julkaissut ilmoituksen kolmella nettikirpputorilla, niin sain alle puolessa tunnissa liki 60 viestiä – onko tämä tuote vielä myynnissä. Siis mitä noille pitäisi höpöttää, kun joka ikinen tietää, että tietenkin se on vielä myymättä.

Eihän se tuote nyt minuuteissa katoa. Minunhan pitää arvioida halukkaita. Valita luotettava, joka pystyy hakemaan sen ovelta ja mieluusti inhimilliseltä kantilta tulee omaan tarpeelliseen käyttöön. Eikä tuote ilmesty valheellisin sanakääntein seuraavana päivä myyntiin.

Harvinaista ei ole sekään, että tuote pitäisikin lähettää timbuktuun ja minun pitäisi maksaa toimituskulut, koska tuote on ilmoitettu ilmaiseksi.

Myyntitekstini eivät ole ylitsepursuavan innostavia. Kuvat ovat sen sijaan laadukkaita. En pysty kirjoittamaan kuinka kyseessä on maailman paras tuote. Jollekin se voi olla hyvinkin käyttökelpoinen ja toiselle enempi hankala tilanteesta riippuen. Adjektiivit eivät ylipäätään kuulu myyntisanastooni. Enhän tiedä ihmisten todellisia tarpeita heidän tilanteissaan. Miksi umpimähkää valehtelisin.

Kerran olen itse kohdannut todellisen asiakaslähtöisen supermyyjän. Hän kyseli ja keskusteli minun tarpeistani ja lopputulema oli, ettei kiinnostukseni kohteena ollut tuote soveltuisi kovinkaan hyvin käyttööni. Jätin ostamatta. Siis hän ei kehunut ja puhunut ummet ja lammet, jotta olisin heti ostanut katsomani tuotteen. Tilanteesta syntyi niin hyvä tunne ja luottamus, että varmasti saivat minulta rahansa.

Omat nettipalautteeni ovat positiivisia ja vain yksi neutraali. Ei pitäisi olla este kauppojen syntymiselle.

Yhden ainoan kerran olen kohdannut asiallisen automyyjän. Aikoinaan vuosia sitten menin katsomaan uusia Nissaneita. Myyjä oli konepelti auki olevan auton vieressä ja kertoi unnoissaan huippu-uutuudesta 16 venttiilisestä moottorista. Kysyn häneltä – mihin minä tarvitsen kaikkia 16 ventiiliä. Hän sulki rauhallisesti konepellin ja alkoi keskustelemaan muista ominaisuuksista ja minun tarpeista.

Nykyisen autoni kävin salaa koeistumassa, en koeajamssa ja sen jälkeen aloitin netissä tarjouskeskustelut, joiden pohjalta valitsin sopivimman liikkeen, jonka kanssa sovittiin kaupoista.

Vaikka nyt ennen joulua kiikutinkin arviolta noin 20 kiloa tavaraa lahjoituksena kierrätyskeskukseen, niin aion tänäkin vuonna kehittää myyntitaitojani ja pitää myyntiä yllä ja hyvä tavoite on edelleen tuo puolet käyttökuluista. Kuinkahan paljon myyjän on otettava vastuuta, että hänen myymä tuote on sopiva ostajalle.

Lisää aiheesta:

Kaikkien aikojen myyntimenestys - Temu

 

Kerropa mihinkäs olet menossa soittamaan

Tiistai 12.11.2024 klo 11.46 - Kauko Niemi

 

Uutisen yksi perusasia on, että asia on tuore sekä aikaan ja paikkaan sidottu. Tällä hetkellä on vain pakko selvittää ihan aidonkin median jutuista – onko se uusi vai pikauusinta viiden vuoden takaa. Itse aloitan lukemisen päiväyksestä, milloin juttu on oikeasti julkaistu. Valitettavan usein se tieto löytyy jutun viimeiseltä riviltä.

Samoinhan se menee tavallisten ihmisten puheissakin. Kerrotaan tämän päivän totuutena vuosia vanhoja mielipiteitä siitäkin huolimatta, että välillä on julkaistu päteviä tutkimuksia ja selvityksiä, joilla vanha luulo on menettänyt merkityksensä.

Facebook on sekoittanut täysin ajankohtaisen tiedonvälitykset. Sen algoritmit eivät vähätkään välitä julkaisuajankohdasta. Kun sinulla on 500 kaveria ja julkaiset jonkun sinulle mielenkiintoisen tiedon, niin se näytetään samana päivänä noin parille kymmenelle kaverillesi.

Ja jos joku kaverisi osoittaa parin viikon kuluttua olevansa kiinnostunut julkaisemastasi asiasta, saatetaan sen se näyttää hänelle totaalisen myöhässä.

Tietenkin voit hyödyntää asiaa toisinkin päin. Kun et ikinä tykkää vaikkapa ravintolakuvista ja niiden ruoka-annoksista, niin muutaman kuukauden kuluttua sinulle ei niitä enää näytetä. Tästä minulla on selkeitä omakohtaisia kokemuksia.

Tämä minun henkilökohtainen neurologinen ongelmani välttelee myös vaikkapa Yle Arenan kuuntelua. Nehän ovat vanhoja. Silti suosittelen kuuntelemaan vaikkapa Näistä levyistä en luovu - Roman Schatz.

Tällä hetkellä en oikein tiedä kuinka ja mistä löytää esimerkiksi kiinnostavia kulttuuritapahtumia, etupäässä musiikkia – siis kulttuuria ja taidetta. Nyt tulen tietoiseksi konsertista, kun näen kehuja eilisillan konsertista, tosin mahdollisuuden menettäneenä pahasti myöhässä. Jostain viimekesäisestä stadionkonsertisa kyllä kirjoitettiin – Hesari jopa yli 30 juttua.

Kulttuurin rahoja leikataan hallituksen innolla ja Purran saksilla, joten kansaa vedotaan ostamaan lippuja ja rahoittamaan tapahtumia. Kunhan vaan tietäisi etukäteen mitä tapahtuu missäkin ja milloin. Etukäteisyydellä tarkoitan vaikkapa tulevaa iltaa, kun sattuikin olemaan aikaa, enkä tarkoita reilun puolenvuoden päästä olevaa huipputaidokasta ja kallista konserttia tummine juhlapukuineen.

Vuosia sitten erilaiset tapahtumakalenterit olivat oikein käyttökelpoisia. Nyt niidenkin sisältöä ohjaa raha. Jos nyt haluni ja aikatauluni tekisivät tilaa ensi viikon torstai-illalle, niin mistä löytäisin helpoimmin tarjonnan? Muuten kuin kahlaamalla kymmenien tapahtumatalon sivuja, seurakuntien sivuja tai muiden ryhmien sivustoja.

Tuttavani Veikko päivitti Facebookiin - mitä parhainta kansalaispalvelua: Kaupunginorkesterin soittajat Jenny Villanen, huilu ja Noora Van Dok, fagotti Kontulan kirjastossa. Toivekappaleiden konsertti. Tämä on enemmän kuin luxusta. Eikä eliittiä näkynyt, paikalla oli yli sata kuulijaa. Mistä tällaisenkin tapahtuman tiedot tulisivat eteeni.

Facen tapahtumakalenteri on toki laaja ja ilman mitään loogista järjestystä, mutta vielä en ole oppinut kuinka hakukriteerit toimivat. Tiedän esimerkiksi, että joulukuun 1. päivä on Helsingin Laulun konsertti Temppeliaukion kirkossa, mutten saa sitä facen haun kautta esille, vaikka tapahtuma löytyy pitkän kahlauksen jälkeen epäloogisessa järjestyksessä olevalta listalta.

Ehkä tämäkin haaste selviää jonakin päivänä ja pääsen kärryille, kuinka voin supportoida kulttuuria ja lohduttaa itseäni nautinnollisella tavalla.

 

 

 

Ota tai jätä

Keskiviikko 16.10.2024 klo 21.47 - Kauko Niemi

 

Somealustat ovat tehneet algoritmeineen melkoista kehitystyötä tietotekniikan maailmassa.

Enennen vanhaan palveluja ja ohjelmistoja kehittävät yritykset olivat kiinnostuneita käyttäjien haluista, kyseltiin käyttäjien mielipiteitä ja tarpeita ja ne huomioitiin tuotekehittelyssä. Jopa sellainen termi kuin asiakastyytyväisyys vilisi yritysten viestinnässä.

Oletteko ikinä törmänneet tähän termiin Elon Muskin tai  Mark Zuckerbergin lähestyessä X:n tai Facebookin käyttäjiä. Ota tai jätä. Tai oikeammin rakennetaan käyttäjien mentaalinen riippuvuussuhde.

Aikoinaan kerrottiin, että ensi viikolla tulevassa päivityksessä saat sellaisia ja tällaisia uusia ominaisuuksia, joita käyttäjät ovat halunneet. Nyt vain ihmettelet, että onko minun koneessani joku vika vai onko joku se kaapannut, kun mikään ei ole entisellään. Siellähän olikin viime yönä päivitys.

Itse en salli taustalla tapahtuvia automaattisia päivityksiä. Kun manuaalisesti päivitän, pystyn kohtuullisen helposti tunnistamaan syyllisen toimimattomuuteen. Reilu viikko sitten Oura-sormuksen sovellus päivittyi ja kehua repostelivat kuinka kaikki toiminnat paranevat. Valitettavasti päivityksen jälkeen mikään ei muuttunut paitsi reilua viikkoa myöhemmin yllättäen näytettiinkin ihan erilaista näkymää.

Adobe on mestari mullistamaan käyttäjän rutiineita ja kokemuksia. Alkuviikon päivitys ei enää toiminutkaan työkaluvalikon kautta ja kuvia avattaessa uusinta versiota ei näytetä lainkaan. Salapoliisin työ käynnistyi.

Päivityksistä ja 35 vuoden kokemuksesta päätellen voisin ennustaa, että Microsoftilla ei ole kovinkaan helppoa pitää palettiaan kasassa. Tekoälyä pukataan miljardeilla dollareilla jokaiseen rakoon. Sovellukset näyttävät erilaisilta windows 10 ja 11 koneilla sekä vielä erilaisimmilta kännykässä. Jopa selain vaatii täysin arvaamattomasti kesken käyttöä kirjautumaan Mikrosoft-tilille.

Microsoftin nykyjohto ottaa oppia Trumpilta ja uhoaa, ettei Aplella ole mitään mahdollisuuksia pärjätä heidän kanssaan. Tivin uutisten mukaan Sijoittajat seuraavat tekoälykilpaa huolestuneina. Yhtiö on kaatanut tekoälykehitykseen valtavia summia rahaa, ja investoinut tekoälyfirma OpenAI:hin miljardeja dollareita. Tekoälybuumi nostikin yhtiön osakekurssin kesällä kaikkien aikojen ennätykseen 467 dollariin, mutta tuon jälkeen osake on laskenut jo 12 prosenttia.

Ota tai jätä tilanne koskettaa läheltä monia ihan tavallisia ihmisiä, jotka käyttävät pilvipalveluita. Entäs, kun jonakin päivänä ilmoitetaan, että pilvi sataa nyt maahan ja toiminta lopuu 3 kuukauden kuluttua. Monihan ei edes tiedä missä pilvessä niitä tietoja onkaan.

Tai kun ilmoitetaan, että ensi kuusta lähtien tuhat kuvaa pilvessämme ovat maksuttomia ja loput puolimiljoonaa kuvaa maksaa näin paljon. Ota tai jätä.

Nykyisin yli 40 prosenttia maailman verkkosivuista pyörii Wordpress-alustan varassa. Wordpress-yhteisö on nyt kaaoksessa: perustaja laittaa käyttäjät vannomaan, ettei heillä ole mitään tekemistä kilpailijan kanssa.

Lokakuun 9. päivä sivustolle ilmestyi Tivin uutisen mukaan uusi ruutu rastitettavaksi, jossa käyttäjän pitää luvata, että hänellä ei ole mitään tekemistä WP Enginen kanssa. Ota tai jätä. Jos ruutuun ei laita rastia, ei käyttäjä myöskään pääse kirjautumaan sisälle Wordpress.orgiin – siis omille nettisivuilleen.

Asiakastyytyväisyys eli käyttäjien halut ja tarpeet vähät painaa tilanteissa, missä pitää takoa rahaa ja olisihan se ihan kohtuuttoman hidastakin kerätä kaiken maailman turhaa tietoa. Maailmassa riittää ottajia ja jättäjiä.

Nämä ovat siis boomerin arvioita, joka on viimeiset 43 vuotta seurannut joka päivä tietotekniikan kehitystä.

 

 

 

 

 

 

Tekoälyä pukkaa

Maanantai 29.7.2024 klo 20.42 - Kauko Niemi

 Tämän aidon kuvan voi ottaa kahtena päivänä vuodessa mikäli silloin sattuisi paistamaan aurinko. Minulle ideasta kuvaamiseen kesti 2,5 vuotta, jolloin vaakasuorat varjot muodostavat marimekko kuvion Stadionin pintaan.Kuvattu 2015

Adobe, Microsoftin selain ja monet muut ohjelmistot saavat päivityksiä melkein päivittäin. Yhteinen piirre on älyn kasvattaminen sovelluksissa. Kehityssuunta, jota ei voi välttää.

Päivityksen jälkeen hyppii houkutusruutuja silmille, kuinka homma hoituu nyt ja näin helposti kuvat näyttävät ihan toisenlaisilta ja kaikki eivät edes ymmärrä kuinka syväväärennettyjä ne ovatkaan.

Rajansa on tietysti kaikella. Innokkaana valokuvauksen harrastajana taistelen itseni kanssa siitä, kuinka paljon kuvia on syytä muuttaa, korjailla, värittää ja antaa katsojalle edelleen vaikutelma ”dokumentin” aitoudesta.

Tottakai ”dokumentin” voi muuttaa taiteeksi, mutta tehtäköön asia selvästi ymmärrettäväksi. Dokumentti voi sinällään olla taidetta, kun kuvaushetki, kuvakulma ja muut elementit ovat kohdillaan ja tekniikka oikein säädetty. Itselläni yhden kuvausidean toteuttaminen pisimmillään kesti 2,5 vuotta. Parhaillaan kerään kuvia mielenkiintoiseen sarjaan. Pääkuva puuttuu. Toki rahalla tai ympäripuhumalla voisin sen lavastaa ja ottaa vaikka ensi yönä. Odotan kuitenkin luomua.

Jokainen on kokenut kuinka auringonlaskukuvat saavat enemmän peukutuksia, kun niiden värejä on reippaasti ”korostettu” ihan hyvällä omallatunnolla. Meitsiekuvat ajetaan filttereiden läpi julkisuuteen ja niin ovat vuosien vaot ja rypyt kadonneet.

Kyllä – minäkin käsittelen kaikki julkaisemani kuvat. Tavoitteena on toistaa mahdollisimman luonnollinen tilanne. Saatan poistaa kuvasta sellaisia elementtejä, jotka eivät vaikuta kuvan informaatioarvoon. Sellaisia voi olla oma varjo, sähköpylväs tai muu taustalla oleva elementti, jota en riittävän älykkäänä kuvaajana tajunnut välttää kuvaushetkellä.

Oma lajinsa ovat ne kameran säädöt, joka jäivät vahingossa päälle, silloin kun et kuvannut täysautomaatilla. Niitäkin toki pystyy korjaamaan ja pitääkin korjata photoshoppaamalla.

Uusimassa Photoshop-päivityksessä voisin muuttaa muutamassa sekunnissa sinun vaatteittesi värit ja määrittää muutamalla kehotuksella uuden taustan – terkkuja vaan täältä Pariisista.

Nyt ollaankin jo sillä alueella, missä kuvan dokumenttiarvo on menetetty. Joskushan toki sellaisiakin kuvia tarvitaan, mutta tehtäköön tavalla tai toisella selväksi mistä on kysymys. Olenko minä ottanut tuollaisen kuvan vain onko se tekoälyn vääntämä.

Nyt siis alkaa sinnikäs tekoälyn opiskelu - sinullakin. Vaikket sitä koskaan käyttäisikään, niin taito on hyvä olla hyppysissä ja hyvä on ymmärtää toistenkin kuvista kuinka aitoja ne oikeasti ovat. Ovatko naapurin kuvat dokumenteja vai taidetta vai tekoälyn tuotoksia.

 

 

Lisää aiheesta:

Voiko älyä ihan oikeasti tehdä

 

 

Koira on lyömätön vaaliase

Sunnuntai 14.7.2024 klo 20.28 - Kauko Niemi

 

Jokos koirallasi on oma sometili, jolla pääset kampanjoimaan seuraavissa vaaleissa ja välittämään sympaattisia viestejäsi kaikelle kansalle.

Tokiossa valittiin uusi kuvernööri viikko sitten. Japanilaisten mukaan henkilökohtaiset julkisuustemput ovat ohittaneet vakavan kampanjoimisen ennennäkemättömällä tavalla: lähes alastomia naisia ​​vihjailevissa asennoissa, lemmikkejä, tekoälyhahmo ja mies harjoittelee golfswingiä.

Japanissa some-kampanjointi on vielä suhteellisen uutta, joten ehdokkaat käyttävät perinteisiä vaalitelineitä kaduilla mainostaakseen itseään. Tilapäiset mainostaulut pystytetään vain hetkeksi kampanjakauden aikana, ja ne ovat arvokasta esittelytilaa kaupungissa, joka on jo ennestään täynnä mainoksia. Onnistuisiko Suomessa saada tilaa vaalitelineistä muulle kuin ehdokkaan omalle pärställe?

Tällä kerralla mainostilaa ovat vuokranneet myös ei-ehdokkaat ja se on aiheuttanut melkoista närää. Vaalitoimistot ovat saaneet paljon vihaisia puheluita ja viestejä. Äänestäjien mielestä se oli törkeää ja epäkunnioittavaa muita vakavasti kilpailevia ehdokkaita kohtaan.

Kuvernöörin vaaleissa oli ennätykselliset 56 ehdokasta, mukaan lukien nykyinen kuvernööri Yuriko Koike, joka voitti ja pääsi kolmannelle nelivuotiskaudelle. Monet ehdokkaista olivat reunahahmoja tai vaikuttajia, jotka halusivat syystä tai toisesta itselleen enemmän näkyvyyttä. Tokio, 13,5 miljoonan asukkaan kaupunki, on ylittänyt poliittisen ja kulttuurisen vallan Japanissa. Sen budjetti vastaa joidenkin maiden budjettia, ja sen politiikka vaikuttaa kansalliseen hallitukseen.

Koiran käyttäminen julkisuuden hankinnassa on jo varsin yleistä. Itse olen seurannut koirauutisointia päivittäin noin 15 vuotta. Suomen mediassa oli esimerkiksi tänään tarjolla 770 juttua, jossa oli mukana sana koira.

Miksi seuraan koirauutisointia? Ylläpidän Facebook-tiliä – hauva – kaikki koirista. Päivitän noin kolme juttua päivässä. Ryhmällä on ollut tänä vuonna parhaana kuukautena 1,5 miljoonaa kävijää.

Kymmenen vuotta sitten median juttuvirta tarkoitti koiran hyvinvointiin, koulutukseen, kasvatukseen ja koiranäyttelyihin ja muihin tapahtumiin liittyvää uutisointia.

Tällä hetkellä yli puolet median uutisista on julkkisten ja sometyrkkyjen mitäänsanomattomia asioita ja koiran avustuksella julkisuuteen päässeiden henkilöiden näkyvyyden kasvattamista.

Toki jokaisen tulevan vaaliehdokkaan kannattaa jo heti aloittaa symppiskampanja ja sitten vaalien koittaessa kaikki pääsevät rapsuttamaan hauvaa ja ainakin sen verran emäntää/isäntää, että numero jää mieleen.

Vaihtoehdot vähissä

Perjantai 5.7.2024 klo 17.07 - Kauko Niemi

 

Meta on käytännössä opettanut tehokkaasti ja maailmanlaajuisesti yrityksiä muuttamaan toimintatapojaan välittämättä asiakkaan tarpeista, tottumuksista tai mielihaluista pätkääkään. Kaikki temput tähtäävät vain omaan taskuun.

Ota tai jätä – me teemme vain omasta näkökulmastamme kannattavaa bisnestä – seuraa meitä sinäkin boomeri, jos haluat selvitä hengissä. Meta ei ole pätkääkään välittänyt mitä ja koska sinulle tarjotaan – juuri tänään tyrkytettiin hyvän juhannuksen toivotusta.

Nyt olen käyttänyt Microsoftin Windows käyttöjärjestelmiä 32 vuotta joka ikinen päivä sekä työntekoon että harrastuksiin. Nykyisin hoitelen hommiani kolmella laitteella. Pääkoneeni Windows 10, tabletti Windows 11 ja puhelin iPhone.

Olen jo pidemmän ajan tiennyt Microsoftin uhitteluista lopettaa windows 10 ja sitä vanhempien käyttöjärjestelmien tuki. Muutaman kerran viikossa saan huomautuksen, ettei kymppikonettani pystytä päivittämään uuteen windows 11 käyttöjärjestelmään.

Nyt sitten lävähti näytön täydeltä, että tämän koneen tuki loppuu syksyllä 2025. Tämä ilmoitus oli niin totaalinen, eikä tyhmälle käyttäjälle annettu vaihtoehtoja skipata sitä. Oikeassa yläkulmassa ei ollut sulkuruksia ikkunan sulkemiseksi ja kaikki muut toiminnot olivat häivytetty. Lue tai muistuta uudestaan olivat ainoat vaihtoehdot. Jopa kuvakaappaus estettiin. Siis olen varmasti saanut ilmoituksen.

Kokemukseni windows 11 eivät windows-kiimaani kasvata. Minulta on viety pois monia oikoteitä ja käyttöä helpottavia esiasetuksia tai ainakin niin tehokkaasti piilotettu, etten niitä ole löytänyt. Johtunee lähtökohtaisesti, etten aktiivisesti käytä kaikissa mahdollisissa tilanteissa Microsoftin pilvipalvelua enkä Edge-selainta, enkä Bing hakukonetta.

Oma päätökseni tulevasta koneistuksestani, jolla ei nyt ole kovinkaan kiire, noudattanee yleistä linjaa. Uhkailuista huolimatta Statcounter kertoo Windows 11 -käyttöjärjestelmän markkinaosuuden laskeneen huomattavasti. Korkeimmillaan Windows 11:n suosio oli helmikuussa 2024 28,16 prosentin osuudella. Nyt markkinaosuus tipahti 25,65 prosenttiin. Windows 10 on ylivoimainen reilun 70 prosentin osuudella. Microsoft joutunee vielä muutamaan kertaan miettimään ottaako vai jättääkö.

Vuonna 1992 siirryin Applesta Windowsiin, sillä suurin osa käsiteltävästä materiaalista ei ollut yhteensopivaa näiden kahden maailman välillä. Nyt taitaa olla tilanne toisin päin, kun suurin osa käsiteltävästä materiaalistani on kuvia ja puhelimellakin kuvaan vain raw- versioita, jotka vaativat aina käsittelyä ennen julkaisua. Ja yhteensopivuus windows 11 kanssa ei päätä huimaa.

Tosin kameroitteni ja Windowsin välissä on toinen Microsoftin kanssa Metalta mallia ottava yritys Adobe. Maailman laajuisesti kuvankäsittelyn kärkiyritys tekee parhaillaan omapäisiä ratkaisuja ja synnyttää maailmanlaajuista vihaa. Verkosta löytyy huikeita kommentteja, jotka eivät näytä Adobea paljoakaan häiritsevän.

Itsellänikin windows 10 maailmassa jokainen Adoben päivitys ilmoittaa, että päivitys epäonnistui. Paitsi kun teen sen tietyssä järjestyksessä, niin onnistuu.

Microsoftilta ja Adobelta on nöyryys kadonnut ja asiakkailta viedään vaihtoehdot. Toki taustalla on varmasti ongelmia kääntää vanhaa, olemassa olevaa tekniikkaa tekoälymaailmaan. Silti uskoisin asiakastyytyväisyyden painavan vaakakupissa melkoisen paljon viimeistään siinä vaiheessa, kun tekoälystä on laajaa ja todellista hyötyä päivittäisissä työprosesseissa.

 

 

Lisää aiheesta:

 

Microsoft ilmoittaa häpeilemättä voittavansa

Käyttäjän näkemys Adoben toiminnasta ja yli 3000 kommenttia

Taloudellinen vahvuus ei tarvitse aiakkaiden nöyristelyä

Metaa varoitettiin käyttäjän valinnanvapauden rajoittamisesta

 

 

 

 

 

 

 

Taiteen merkittävä tyyssija Etu-Töölössä

Lauantai 18.5.2024 - Kauko Niemi

 Ateljeehuoneiston suuri ikkunapinta näkyy vain korttelipihalle

Tänään vietämme Jalo Sihtolan (Aaltonen) 142 vuotissyntymäpäivää. Paitsi, että hän oli insinööri, niin hän oli erittäin merkittävä ja vaikutusvaltainen taiteen mesenaatti.

Monikaan ei tiedä, että Sihtola oli Etu-Töölössä sijaitsevan asuinkerrostalon perustajajäsen yhdessä muiden mussa Väinö Tannerin kanssa ja siksi talon ylimmässä kerroksessa sijaitsee ateljeehuoneisto, missä eri taiteilijat ovat nyt yhtäjaksoisesti tuottaneet taidetta jo 111 vuotta.

Tietämättömyys johtunee pitkälti siitä, ettei ateljeen valoisa lasiseinä/ikkuna ole julkisesti nähtävissä ja ihmeteltävissä. Se avautuu rauhalliselle korttelipihalle piilossa katseilta.

Vuonna 2003 As Oy Temppelikatu 1 seinään kiinnitettiin Jalo Sihtolan muistolaatta. Tuolloin Ester ja Jalo Sihtolan säätiö oli lahjoittanut Ateneumille, Jyväskylän ja Imatran taidesäätiöille noin 1200 taideteosta. Helsingissä Ateneum pystytti lahjoituksen kunniaksi laajan näyttelyn näistä töistä ja näyttely sai nimekseen Insinöörin Rakkaus.

Kuinkas tällainen nimi? Jalo Sihtola oli peruskoulutukseltaan insinööri. Yleisen käsityksen mukaan insinöörin rakkaus suuntautuu aina koneisiin ja laitteisiin. Näin ei käynyt Sihtolan vapaa-ajan kanssa. Kaikki tarmo ja into suuntautui taiteeseen.

Leipätyönään hän työskenteli metsäteollisuuden parissa. Hän toimi aluksi myyntitehtävissä ja myöhemmin Enso-Gutzeitin Tainionkosken ja Kaukopään tehtaiden paikallisjohtajana. Professorin arvo hänelle myönnettiin 1967.

Mitä sitten tapahtui 76 neliöiselle ateljee-huoneistolle? Ateljee oli talon omistuksessa ja talo vuokrasi sitä taiteilijoille. Vuonna 2007 Jenny ja Antti Wihurin rahasto osti ateljeen tarjotakseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville taiteilijoille mahdollisuuden työskennellä Helsingissä.

Taloyhtiön hallinnassa vuosien 1915–2005 aikana ateljeessa työskentelivät Mikko Oinonen, Verner Thomé, Aimo Kanerva, Carolus Enckell ja Matti Kujasalo.

 

Ateljeen taiteilijat

Jalo Aaltosen (vuodesta 1918 Sihtola) aloitteesta A-rapun ullakkokerrokseen rakennettiin ateljeehuoneisto, jota edelleen vuokrataan taiteilijoille:

Mikko Oinonen 1915-1920

Werner Thomé 1920-1953

Aimo Kanerva 1953-1991

Carolus Enckell 1991-2002

Matti Kujasalo 2003 - 2007

 

Arvokkaan ja nyt priimakuntoisen talon vintillä on siis syntynyt suomalaista huipputaidetta. Pisimpään ateljeessa asuivat ja työskentelivät Lahdessa syntynyt Aimo Kanerva 38 vuotta ja alajärveläinen Werner Thome 33 vuotta. Kanerva pysyi Suomen taidemaailman huipulla paitsi taiteellaan niin myös omapäisyydellään ja hän muun muassa edusti Suomea Venetsian biennaalissa vuonna 1960. Thome oli impressionistinen valomaalari, jonka maalausten aiheena olivat muun muassa rantanäkymät ja lapset. Hän kokeili myös pointillismia.

Vuodesta 2008 lähtien ateljeen omistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto on valinnut taitelijan aina vuoden mittaiselle jaksolle. Nyt siellä asuu ja työsketelee kuvataiteilija Michal Czinege Nurmeksesta. Periaatteena on siis Helsingin ulkopuolella asuva suomalainen taiteilija.

Nykyisin ateljeehuoneiston lisäksi taiteilija saa kannustusapurahan (500€/kk) elin-, matka- ja materiaalikustannusten kattamiseksi. Valituksi tuleminen ja residenssituen maksaminen edellyttää työskentelyä ja asumista residenssissä myönnetyn residenssijakson ajan. Taiteilijan kumppani tai perhe voi tarvittaessa muuttaa ateljeehen taiteilijan kanssa.

Michal Czinege on nyt 12. Wihurirahaston valitsema taiteilija ja seuraava valitaan tulevana syksynä.

Reilut sata vuotta on syntynyt merkittävää taidetta Etu-Töölössä. Tänään lauantaina Temppelikatu 1:ssä ei järjestetä synttäripippaloita, sillä taloa pidetään priimakunnossa ja suurista peruskorauksista toistaiseksi viimeisin, vesikaton uusiminen ja sen alusrakenteiden tarkistus on parhaillaan käynnissä. Ehkäpä sitten vuodenkuluttua toukokuussa on aika viettää Jalo Sihtolan syntymäpäivää kuvataiteen merkeissä.

Eikä tarvitse kuin ylittää katu ja ollaankin jo musiikkitaiteen ytimessä. Vieressä talossa on näet Sibeliusakatemian N-talo.

Minulla on ingressiä ikävä

Lauantai 11.5.2024 klo 19.05 - Kauko Niemi

 

Minulla on ikävä ihan sitä oikeaa ingressiä. Siis muutaman lauseen kokonaisuus, joka paljastaa minulle reilusti ja rehellisesti onko kyseessä minua kiinnostava asia. Nyt luen artikkelin loppuun ja huomaan, että se oli julkaistu jo vuosi sitten ja saanut paljon klikkejä – eli oli ollut muka suosittu.

Ingressi olisi ihan välttämätön median jutuissa. Vasta kolmas selaamani media viime keskiviikkona kertoi otsikossa, että Suomi pääsi Euroviisuissa finaaliin.

Hyvä myyjäkin aloittaa kunnon ingressillä. Ja nyt olen taistellut päivätolkulla tietotekniikan kanssa, kun tyrkyttäminen ja informointi menevät täysin sekaisin. Vain kunnon kirjassa selviää vasta lopussa oliko hovimestari murhaaja.

Ingressi eli johdate on tekstin, kuten esimerkiksi sanomalehtiartikkelin, alussa otsikon jälkeinen mutta varsinaista leipätekstiä edeltävä johdatteleva teksti. Ingressin tarkoitus on kertoa otsikkoa syvemmin, mitä aikaan ja paikkaan sidottu juttu sisältää. Hyvä ingressi toimii yleiskuvauksena ja houkuttelee asiasta kiinnostuneen lukijan lukemaan kirjoituksen. Tällaista vaan kohtaa valitettavan harvoin, kun pusketaan uutta juttua putkeen – mitä viestii Erikan vasemman napin asento tässä tapauksessa - mitä joku Sanna on maininnut somessa.

Uutisen oikea rakenne muistuttaa kärjellään seisovaa kolmiota, josta tuli muodon standardi 1890-luvulta alkaen. Tässä muodossa uutisen tärkeimmät faktat ja osapuolet kuvataan lyhyesti otsikossa ja ennen kaikkea ingressissä, ja uutista syvennetään sen jälkeen. Näitä asioita on tosiaan ikävä ainakin meikäläisellä boomerilla ja uutisnarkomaanilla.

Valitettavasti nykyisin saatava statistiikka on melkeimpä pääsyyllinen kehitykseen. Klikkaukset ja kuinka kauan jutussa on käytetty aikaa eivät ole millään tavoin relevantteja mittareita lukijan tyytyväisyyteen tai valmiuteen maksaa uutispalvelusta. Tätä todistavat vaikkapa usein toistuvat uutiset median toiminnan supistumisesta ja irtisanomisista. Toki pakko on muuttua, mutta nyt oikea suunta on perinteisellä medialla pahasti hakusessa ja toimivalle muutokselle ei ole järin paljon aikaa. Nyt vain kuluja karsimalla pysytään pinnalla.

Itse aloitin jo 90-luvun lopulla ”klikkijournalismin” ja pakko on tunnustaa, kuinka statistiikka pysäytti miettimään, miksi joku juttu sai enemmän klikkejä kuin toinen ja vaikea oli pidättäytyä tekniikan ohjauksesta eli klikkiotsikoinnista.

Ingressin ymmärtäminen olisi tarpeen muillekin kun medialle. Ajattelin siivota ja tarkistaa oman ja Microsoftin suhteeni, kun esimerkiksi kolmella laitteellani sähköpostit näytetään eri tavoilla. Ja selvisihän se, että kolmella eri käyttiksellä ja vuosien varrella kertyneillä eri sähköpostiversioilla tilanne on kokolailla sekava.

Kuvittelin, että Microsoftin tukisivuilta saisi avun toimenpiteisiin, kun ”ingressissä” määrittelisi laitteen, ja ohjelmistot. Mitä vielä! Tukisivu ei suinkaan aloittanut neuvonnalla vaan tyrkyttämisellä. Osta tämä, lataa tämä, osta tämä ja sitten seitsemän selatun sivun jälkeen selvisi, etten voi lisätä iPhone puhelintani Microsft-tililleni Windows 10 käyttöjärjestelmäisessäni koneessani.

Olisiko tuon voinut sanoa heti ”ingressissä”? No mutta toinen koneeni on jo Windows 11, muttei iPhonen liittäminen sitäkään kautta ole vielä selvinnyt. Näin minä näen edelleen samat sähköpostit kolmessa eri muodossa.

Tolkuton höpöttely, tuputtaminen ja tyrkyttäminen lisääntyy kaiken kaikkiaan markkinoinnissa inhottavalla vauhdilla, eikä ”ingressistä” ole tietoakaan. Ettei vaan olisi tekoälyn massatuotosta.

Suoramarkkinoinnin asiantutija Timo Jäppinen tiivistää asiallisesti blogissaan. 1) Lupaa tärkein hyötysi otsikossa tai ensimmäisessä kappaleessa. 2) Kiinnitä lukijan huomio heti markkinointikirjeesi alussa. Avaus tärkeimmällä hyödyllä on hyvä. Lyhyt, ytimekäs teksti, johon kiteytyy tärkeimmät hyödyt. Siis ingressi!

Jäppisen suosituksessa - avaa tärkeintä hyötyäsi heti. Tämä on tärkeä askel. Monet kirjoittajat aloittavat hyvin, mutta unohtavat jatkaa aiheesta. Tai he kiinnittävät huomion otsikolla, mutta palaavat aiheeseen vasta parin kolmen kappaleen jälkeen. Lukijan huomio on jo menetetty! Yritä täsmentää tärkeintä hyötyäsi heti, niin pidät lukijan kiinnostuksen yllä.

Ja sittenhän ovat vielä ne oikeat puppusanageneraattorilla huiputtajat. 25. toukokuuta valitaankin Vuoden törkein viherpesumainontaa toteuttava Vuoden Huiputus.

 

Lisää aiheesta:

Näin laadit hyvän markkinointikirjeen

Uutismedian tulisi ottaa lisävastuuta somekeskusteluista

 

 

 

 

 

 

 

Nyt väännetään uteliaisuuden voimalla

Perjantai 5.4.2024 klo 14.55 - Kauko Niemi

 

Terveyskirjaston mukaan uteliaisuus on ihmisiä liikuttava ja eteenpäin vievä vahvuus. Uteliaisuus elämää ja sen ilmiöitä kohtaan pitää mielen virkeänä ja motivoi etsiytymään uuden tiedon äärelle.

Uteliaisuuden herääminen on erittäin keskeistä oppimisen kannalta ja se on aivoille palkitsevaa. Uteliaisuus pitää sinut virkeänä ja elinvoimaisena, koska haluat tutustua uusiin ihmisiin, etsiä tietoa ja lukea.

Uteliaisuuteen liittyy läheisesti rohkeus kokeilla ja ottaa selvää sekä oppimisen ilo uusia asioita kohtaan. Uteliaisuutta on esimerkiksi myönteinen kiinnostus toisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan kohtaan.

Siis ilman terveellistä uteliaisuutta meidän jokaisen kehitys hidastuu ja jopa pysähtyy. Hallitsemattoman uteliasuus tuottaa tuhoja ja nykytermin mukaan kuplaannuuttaa itse kunkin, kun totuuden ja sepittelyn selkeästi määritelty raja hämärtyy.

Vaikuttaminen, markkinointi ja media hyödyntävät hallitsematonta uteliaisuuttamme jo täysillä. Lääke- ja elintarviketeollisuus pelottelevat meitä jopa kuolemalla, jos emme käytä heidän tuotteitaan. Oikein luettuna pitäisi kiinnittää huomio sanoihin voi, saattaa jne. Sanoihin, joita julkaisuissa on pakko käyttää ettei joudu vastuuseen sanomisistaan.

Aikoinaan media palveli lukijaansa kertomalla otsikossa ja ingressissä mistä asiasta on kyse ja jos asia lukijaa kiinnosti, niin hän luki jutun loppuun tuntematta tulleensa petetyksi. Tämän hetken median hyödyntää satasella ihmisen uteliaisuutta ja tarjolla on vain niin sanottuja klikkiotsikoita. Niillä puolestaan saadaan statistiikka näyttämään hyvältä. Paskaakaan välittämättä lukijan palvelusta.

Miksi Veikkauksen pitää julistaa lottovoittajan paikkakunta. Enempää vahingollista uteliaisuutta tuskin pystyisi luomaan. Suorastaan törkeää uteliaisuuden hyväksikäyttöä.

Uteliaisuutta pidetään kuitenkin myös vahingollisena. Jos tungettelee liikaa, ylittää toisen rajat. Näinhän tapahtuu kaiken aikaa nettipalveluissa, jotka seuraavat sinua askel askeleelta ja rakentavat algoritmin sinusta ja sinun kiinnostuksistasi.

Tirkistelevä uteliaisuus ei ole hyväntahtoista myöskään naapureiden tai tuttavien välillä. Siihen ei tietenkään tarvitse suostua, vaan itseään on hyvä suojata ja olla kertomatta asioistaan liikoja. Eikä netissäkään kannata ihan kaikkea kertoa. Muista – mitäs se minulle kuuluu!

Uteliaisuuteen perustuva ja sitä hyödyntävä sekä hyödyllinen että vahingollinen toiminta on äärimmäisen vaikea hallita. Selkeitä rajoja kun ei ole, niin päästään ja voidaan tehdä mitä tahansa omien hyvien tai huonojen tarkoitusperien saavuttamiseksi. Uteliaisuuden käyttövoima on kuitenkin huikea.

Psykoterapeutti Leena Piikoski huomauttaa Voi Hyvin lehden artikkelissa, että liika uteliaisuus voi loukata toista, ja silloin luottamus menetetään herkästi. Jos ystävä kyselee liian tarkkoja yksityiskohtia tai neuvoo pyytämättä, on hyvä pysähtyä miettimään, haluaako itse asiassa avautua tälle ihmiselle.

”Neuvoa kannattaa vasta, kun toinen pyytää sitä. Ystävyyssuhteissa moni kaipaa pikemminkin kuuntelijaa kuin neuvonantajaa. Jos toinen alkaa sen sijaan analysoida ja terapoida, hän saattaa olla pohjimmiltaan kiinnostuneempi omasta tulkinnastaan kuin toisen kokemuksesta.”

Uteliaisuus on ihmisen kehityksen keskeisen tärkeä käyttövoima, mutta toisaalta huolestuttava vaikuttaja, kun erilaiset manipulaatiot annetaan vaikkapa tekoälyn jatkuvaan muokkaukseen. Kun totuus ja sepittelyt sekoavat.

 

Lisää aiheesta:

Miksi on tärkeää olla utelias?

 

 

Kuka olisi oikea jäätanssin joukkueenjohtaja

Perjantai 8.3.2024 klo 13.56 - Kauko Niemi

 Näillä keleillä 70.000 suomalaista tarvitsi lääkärin hoitoa päättyvänä talvena

Kokonaisuus taisi unohtua päättyvän talven jäätansseissa. Taitaa olla kokonaisuus kateissa myös työmarkkinaneuvotteluissakin.

Pohditaan nyt kuitenkin talven jäätanssia, jonka valmentajasta ei ole selkeää tietoa. Ylen saamien tietojen mukaan liukastumisten aiheuttamat sairaanhoitokustannukset Suomessa olisivat jopa 1,4 miljardia vuodessa. Joka vuosi noin 70 000 ihmistä liukastuu Suomessa niin pahoin, että joutuu turvautumaan lääkärin apuun.

Kaupanpäällisiksi runsaasti kipuilua, perheiden arjen sekoilua, joillekin jopa loppuelämän ongelmia.

Kukahan tässä pelissä onnistuu säästämään eniten. Kukahan tienaa eniten ja kukahan onnistuu vetämään välistä. Etenkin kun kokonaisuutta ei mieti kukaan. Kuinkahan monta lapiollista sepeliä saisi 1,4 miljardilla? Rautakangen saa Puuilosta 22,50 eurolla. Sellaisen kauniin punaisen ostin juuri tuttavalleni syntymäpäivälahjaksi. Tosin kangen lisäksi lahjaan sisältyi pihajäiden murskaaminenkin.

Hyvinvointialueiden ahdinko paisuu paisumistaan, eikä ne tarvitsi yhtään ylimääräistä katkennutta kättä tai nyrjähtänyttä nilkkaa hoidettavakseen etenkin kun tämän hetken arvioiden mukaan yli 100 terveysasemaa on sulkemassa ovensa.

Sosiaali- ja terveysministeriön kyselyssä kartoitettiin loka-marraskuussa 2021 hyvinvointialueen näkemyksiä sairaalaselvityksen taustaksi. Siinä kysyttiin muun muassa, liittyykö henkilöstön saatavuuteen epätervettä kilpailua. Alueista vain neljä ei nähnyt ongelmia vuokratyövoiman käytössä.

Keikkafirmat haalivat julkisen puolen lääkäreitä palkkalistoilleen myydäkseen heitä takaisin kalliimmalla, selviää tuosta ministeriön teettämästä kyselystä.

Helsingin kaupunki myöntää epäonnistuneen paikoin lumen auraamisessa ja muussa talvikunnossapidossa tänä talvena. Ongelma ei ole se, etteivätkö auraajat tekisi työtään hyvin, Helsingin kaupungilta arvioidaan. Teitä ei hoideta silloin kuin on hoitotarve olisi, vaan sen mukaan, kuinka monta senttiä lunta on satanut.

Pitäisikö liukkaudeneston ohjaus siirtää hyvinvointialueiden vastuulle. Heidän tavoitteenaan voisi olla mahdollisimman vähän liukastumisesta johtuvia hoitokuluja.

Helsingissä talvikunnossapitoon käytetään vuosittain 55 euroa asukasta kohden. Eniten asukasta kohden käyttää rahaa Lahti, 67 euroa. Vähiten taas Pori, vain 16 euroa.

Jotta kokonaisuus ei hämärtyisi entisestään, niin pitää muistaa, että kaupunkien jalkakäytävien liukkauksista vastaa kukin kiinteistö omalta osuudeltaan.

Somen ja muiden sähköisten kanavien myötä liukkauksista ilmoitetaan, vaaditaan, haukutaan entistä enemmän. Kaupunkien edustajien mukaan se on myönteistä kehitys, kunhan maltetaan pitää joku raja arvostelussa.

Some mahdollistaa toki myös tiedottamisen. Turun kaupunki on kehittänyt kuntalaisille palveluja, joiden avulla voi seurata katujen talvikunnossapitoa aiempaa paremmin. Esimerkiksi kännykällä voi lähes reaaliajassa seurata, mitkä kadut on hiekoitettu ja aurattu tai missä on liukasta. On huomattu, että liukkaus saattaa muuttua jopa alle tunnissa, vaikka katu olisi juuri hiekoitettu.

Liukkaudesta aiheutuvia kustannuksia syntyy todella monissa paikoissa. Toiminnallisia vastuita samoin. Mutta onkohan kukaan ja koskaan miettinyt kokonaisuutta. Ainakin niin ettei hiekoittajia palkita suurista kustannussäästöistä ja samaan aikaan suljeta terveyspalveluita kustannussyistä.

 

Lisää aiheesta:

Suomesta katoamassa yli 100 terveysasemaa

Näin paljon suurimmat kaupungit käyttävät liukkauden estoon

Näin keikkalääkärit vedättävät

 

 

 

Kiinasuhteiden hiipumista

Perjantai 2.2.2024 klo 15.31 - Kauko Niemi

Viikon kuluttua lauantaina 10. helmikuuta alkaa uusi vuosi kiinalaisittain. Värikäs ja vauhdikas alkuvuoden juhla on kerännyt tuhansittain ihmisiä Suomi-Kiinaseuran ja Helsingin kaupungin järjestämään juhlaan.

Tämä yhteistyö kesti 17 vuotta, kunnes suurempia julistuksia julistamatta Helsingin kaupungin tapahtumasäätiö ilmoittaa, ettei se enää järjestä Helsingin kiinalaisen uudenvuoden tapahtumaa. Yhden lauseen mittainen tiedonanto asiasta kiinnostuneille, yli 2000 nettiseuraajalle.

Mitään faktaa minulla ei tietenkään ole, mutta tyyli ja teot tarkoittanevat etäisyyttä, pikkuhiljaa, siinä missä yrityksetkin tekevät omia ratkaisujaan ja lisäävät varovaisuutta kiinalaisten kanssa.

Viime viikolla kiinalaiset ilmoittivat ostaneensa Nokian ulos TD Tech yhteisyrityksestä. Kiinan valtion markkinoiden sääntelyviranomainen ilmoitti perjantaina, että Huawei ja kolme muuta yritystä ovat ostaneet Nokian enemmistön TD Techistä.

TD Tech syntyi eri televiestintäuniversumissa vuonna 2005, jolloin Nokia oli maailman suurin matkapuhelinyhtiö ja Huawei oli tuskin tunnettu Kiinan ulkopuolella. Nokia osti 51 prosenttia ja Huawei loput 49 prosenttia.

Koko maailman autoteollisuus horjuu ja heiluu kiinalaisen sähköautotuotannon lupausten ja tekojen välissä. Kukaan ei tarkasti tiedä mikä rooli Kiinan valtiolla on autoteollisuuden rahoituksessa.

Somemaailmassa TikTok on Kiinan aivopesulahja Länsimaille. Pari viikkoa sitten TikTok tuli julki ja väitti ettei se ole edes kiinalainen. Sitkeät tarinat kuitenkin uskovat, että Kiina kerää tietoa länsimaista TikTokin avulla. Kiinalaiseen tyyliin ja tapaan tästäkin puuttuvat faktat.

Tekniikan saralla taistellaan ja tullaan taistelemaan merkittävillä panoksilla. Kiinalainen uusi vuosi ei kuitenkaan katoa mihinkään, vaikkei se saisikaan suurta ihailua maailmalla. Kiinalainen uusivuosi vastaa meidän jouluamme siinä mielessä, että silloin suvut kokoontuvat viettämään yhteisiä hetkiä.

Kuvaavaa on esimerkiksi vapaan liikkuvuuden vuonna 2013, kun Kiinan rautatiet julkisti omia lukujaan. Sinä päivänä, kun uudenvuoden junalippujen myynti käynnistyi Kiinassa, heidän verkkopalvelussa lippukauppaa kävi yli 280 miljoonaa ihmistä vuorokaudessa. Ehkä VR voi olla salaa tyytyväinen, ettei meillä ole vastaavaa uudenvuodenperinnettä niin kuin Kiinassa.

Ensi viikonvaihteessa vaihtuva lohikäärmeen vuosi perustuu kiinalaiseen kuukalenteriin, se ei osu samaan aikaan meidän vuodenvaihteemme kanssa. Kiinalaisessa kalenterissa on kaikkiaan 12 eri eläintä.

Kiinalainen uusivuosi on Kiinan tärkein juhla. Sitä vietetään 15 päivää, ja se on koko perheen – niin elävien kuin kuolleiden – juhla ja monipuolisten perinteiden ylistystä.

Kiinalaiset uskovat, että ihmisen luonne määräytyy paljolti sen mukaan, missä eläinmerkissä hän on syntynyt. Kiinalaista uuttavuotta viettää noin 20 prosenttia maapallon asukkaista. Monissa Aasian maissa ihmiset saavat lomaa 1-4 päivää uudenvuoden viettoa varten. Kiinassa koulut ovat kiinni kokonaisen kuukauden.

Kiinalainen uusivuosi on ja pysyy riippumatta siitä nähdäänkö Helsingissä lohikäärmeiden tanssia vai ei, mutta suhteet Kiinaan kiikkuvat parhaillaan monenlaisella vaakalaudalla. Jopa presidenttiehdokkaamme mielipiteet Kiinan suhteen ovat erilaiset. Kiinan seuraaminen on vaikeaa, kun kukaan ei julista totuuksia, mutta jatkuvasti tapahtuu jotakin.

 

Lisää aiheesta:

12 eläimen luonteet ja löydä oma merkkisi

 

Demareiden uutta elämää ilman Sannaa

Perjantai 10.11.2023 klo 20.55 - Kauko Niemi

 Kohta tas pystytetään tietoa kansalle

Kahden median, Ylen ja Hesarin teettämissä kannatuskyselyissä Sosiaalidemokraattinen Puolue on ottanut uuden suunnan ja noussut Suomen ykköspuolueeksi. Hallituspuolue Kokoomus on hiipunut kakkoseksi.

Hesarin mittauksessa Demareiden kannatus oli 21,5 ja Ylen mittauksessa 23,5 prosenttia. Kokoomuksen kannatus Hesarin mittauksessa 20,6 ja Ylen mittauksessa 20,2 prosenttia. Suunta on kärkipuolueiden kohdalla selvä ja selvä se on myös molemmissa mittauksissa hiipuvan Perussuomalaisten.

Itse en ole suurikaan politiikan seuraaja, saati tietäjä. Vuosikymmenten aikana olen äänestänyt melkoisella varmuudella kaikkia valtapuolueita Perussuomalaisia lukuun ottamatta. Heidän raakkumisensa ei ole tavoittanut minun arvomaailmaani.

Liikkumisen suunnat eivät sinänsä ole yllättäviä. Ainahan hallitusvastuu nakertaa kannatusta ja oppositio voi jonkin verran vapaammin laukoa ajatuksiaan. Nyt poikkeavaa on se, että muutos on tapahtunut näin nopeasti heti kättelyssä. Mitä se sitten onkaan neljän vuoden kuluttua. Tosin Kokoomuksen alkumetrit hallitusvastuullisena eivät ole olleet kovinkaan sujuvia. Vai pitäisikö sanoa Petteri Orpon eikä Kokoomuksen.

Kokoomuksella on käynnissä jonkin asteinen sisäinen hajaannus, joka välittää ulospäin sekavaa kuvaa. Vanha polvi antaa hienosti palautetta Orpon suunnalle. Uusi polvi ja erityisesti kokoomusnuoret ovat kaukana vanhasta sivistyksestä. Laukovat mitä sattuu ja ovat ehkä enemmän Perussuomalaisia kuin perinteistä Kokoomusta.

Demarit saavat kiittää Sanna Marinia siirtymisestä taka-vasemmalle tai ehkä taka-oikealle. Vihdoinkin puolueen asialliset viestit saavat tilaa kansan keskuudessa ja niitä on myös tutkimusten mukaan otettu vastaan.

Minulla ei oikein syntynyt mitään käsitystä Demareiden puuhastelusta viimeisten neljän vuoden aikana. Tiesin kyllä, kuinka Sanna Marin oli missäkin tilaisuudessa pukeutunut. Tiesin kenen seurassa ja missä hän oli bilettänyt. En vain hahmottanut miten puolue aikoo hoitaa isänmaan asioita. Paitsi, että hommat vaativat taas muutaman miljardin lisää velkaa. Nythän sitä sitten on melko riittävästi.

Nyt on oltava jopa tyytyväinen kehitykseen, että suomalaisten mielipiteitä ohjaavat ihan oikeat asiat. En ole lainkaan tietoinen, missä Antti Lindtman on bilettänyt. En ole nähnyt yhtään kehonkielen arviota Lindthmanin kravaatin sopivuudesta tai sen merkityksestä johonkin tiettyyn tilanteeseen. Silti kannatusluvut nousevat.

Tilanne vaikuttaa myös ihan varmasti tuleviin presidentin vaaleihin. Jokaisessa puolueessa on suuri joukko peruskannattajia asiassa kuin asiassa. Demareilla nyt eniten. Toistaiseksi, Jutta Urpilaista odotellessa Demarit eivät ole paljastaneet jo hyvinkin lähellä olevien vaalien asetelmiaan.

Vai onko se turvallisinta, ettei presidenttiehdokas ole sähläämässä ja mokaamassa elämäni humpassa tai jossain muussa, äänestäjien mielestä väärässä paikassa. Sitten vaan juuri ennen vaaleja ilmestyy stagelle. Ota tai jätä!

Politiikka on kannatettavaa niin kauan kun asiat esitetään selkeästi, kuinka maan asioita on tarkoitus hoitaa, eikä asioita sotketa kaiken maailman klikkiotsikoihin tai muuten mediassa helposti läpi meneviin juttuihin, vaikkapa koiran tekemiin kepposiin.

 

 

 

 

Erakoitumiseni edistyy hyvin

Perjantai 13.10.2023 klo 11.16 - Kauko Niemi

Olen selvinnyt harvinaisen vähillä huijausviesteillä. Viime maanantaina kuitenkin sellainen tekstiviesti ilmestyi, missä Oikeus.fi osoitelinkin kautta pitäisi allekirjoittaa jotakin. Monille muille on luvattu veronpalautuksia. Erilaiset huijausviestit ovatkin onneksi kohdallani käyneet viime aikoina vähiin.

Kaikkein eniten tuossa harmittaa, että aito puhelinnumeroni oli tällaisen tekstiviestin käytössä. Olenhan jo viitisen vuotta tehnyt ”täysipäiväisesti” työtä piilottaakseni puhelinnumeroni. Eli poistanut sen kaikista mahdollisista paikoista. Suhtautunut numerooni samalla tavalla kuin sosiaaliturvatunnukseeni tai pankkitilitietoihini. En ole vuosiin vastannut numeroihin, jotka eivät ole osoitekirjassani.

Ja kun puhun aidosta numerosta se tarkoittaa, että minulla on toinenkin numero, jota käytän pakottavissa tilanteissa. On näet edelleen ymmärtämättömiä yrityksiä ja palveluita, jotka vaativat pakollisena tietona puhelinnumeroa. Tämän toisen numeroni sim-kortille ei tällä hetkellä tosin ole edes toista fyysistä puhelinta.

Toinen pyhä tieto, jonka paljastamista varon viimeiseen asti on paikkatieto. Sitä lupaa ei hevin heltiä. Käytän häppäsvärkeissäni vpn-ohjelmaa. Se hävittää sijaintini ja se, että jos eksyn metsään, niin viranomaiset eivät ole tämän varassa olenko sallinut kännykkäni ja sen sovellusten käyttävän paikkatietoa.

Facebook tarkistaa minulta jokaisen istunnon alussa olenko se tosiaan minä. Yli kymmenellä klikkauksella tarkistetaan mitä viimeiski kommentoin ja paikassa Helsinki, aika usein Pori tai joku muu paikka – joo joo se olin minä jossakin päin Suomea.

Erakoitumistani edistää voimallisesti Yle. Vaikka kiltisti maksan yle-veron ja olen virallisesti kirjautuneena Ylen palveluun, ei minulle näytetä netissä suoria uutislähetyksiä, eikä vaalikeskusteluja sen takia, ettei sijaintini ole tarkasti tiedossa.

Suomen kansalainen ja hyvä tuttavani asuu Suomen rajojen ulkopuolella ja maksaa veroja Suomeen ja myös Yle-veroa, muttei pääse katsomaan suoria tv-uutisia.

Yleisradio muhittaa parhaillaan jotakin muutosta ainakin Yle Areena -sovellukseen. Palveluun on jatkossa kirjauduttava, mutta verkkoversiota muutos ei tiettävästi koske. Yle hyödyntää erinomaista vpn-tekniikkaa aivan väärällä tavalla.

Erakoitumisprosessissani on vahva asema myös Add-blogger ohjelmilla. Niiden käyttö estää ymmärrettävistä syistä vaikkapa MTV3:n ohjelmien seuraamisen. Enkä juurikaan tiedä mistään muistakaan tapahtumista tai kampanjoista. Hullut päivät ja vastaavat eivät ole näyttäytyneet missään muodossa. Sitten kun jotakin satun tosissani tarvitsemaan, niin pianhan ne löytyvät netistä.

Kuinka tietoja vaihdetaan tai myydään eri palveluiden välillä, vaikkapa eri selainten välillä. Siinä onkin suuri kysymysmerkki, josta sain vain pientä osviittaa tyhjentäessäni selainten välimuisteja. Roskikseeni kertyi hetkessä 1968 tiedostoa poistettavaksi.

Minä käytän viittä eri selainta ja esimerkiksi pankkiasioita käyttävällä selaimella en tee mitään muuta. Facebookia käytän samalla selaimella kaikissa laitteissa, enkä tee sillä mitään muuta.

Microsoft on ilmoittanut, että sen ilmainen sähköposti uusiutuu ensi vuoden aikana. Testasin uutta versiota ja kuinka ollakaan postiohjelman avatessa heti kärkeen ilmestyy mainos. Sen saa kyllä asetuksista poistettua, mutta silloin posti muuttuukin maksulliseksi. Ja taas miettimisen paikka.

Tämän kuun alussa vihdoin ja viimein astui voimaan kauan odotettu määräys, joka velvoittaa suomalaiset teleoperaattorit puuttumaan vuosikausia vaivanneeseen ongelmaan. Siinä ulkomailla toimivat rikolliset ovat pystyneet soittamaan huijauspuheluita väärentämällä numerokseen suomalaisen matkapuhelinnumeron. Huijausyritysten lisäksi väärennetyillä numeroilla on tehty häirintää. Iso askel parempaan suuntaan.

Erakoitumisprosessini on nyt kestänyt useamman vuoden. Tietojani on ajan mittaan levinnyt niin moneen paikkaan ja moneen eri tarkoitukseen. Niiden hallitseminen ei hoidu sormia napsauttamalla. Nyt tulee roskapostia enää noin 2-3 kappaletta kuukaudessa.

Tähän kun lisätään vielä, etteivät mainostenjakajat pääse porraskäytävään ja Posti tottelee kylttiä – ei ilmaisjakelua. Fyysisestä luukusta tulee kaksi painettua lehteä, eikä kummassakaan ole mainoksia.

No niin pitäisiköhän katsoa jostain tapahtumakalenterista olisiko tänään mitään kivaa konserttia missään.

 

Lisää aiheesta:

Salakavala hyökkäys yleistyy Suomessa

Suomalaisia yrityksiä pommitetaan verkossa

Google ottamassa pääsyavainta käyttöön

Kohta voi Facebookin maksaa

Kaikkien pitäisi muistaa, että yhdenkään pankin, valtion, poliisin, verottajan tai muun virallisen tahon lähettämässä sähköpostissa ei ole linkkejä. Niissä posteissa on vain ilmoitus, että pitää kirjautua palveluun ja käydä tarkistamassa viestit. Ei ole linkkiä edes siihen kirjautumiseen.

Tämä blogini kertoo tavallisen tallaajan arkisesta suojauksesta, mutta jos halut tietää mitä tuleman pitää, niin suosittelen Petteri Järvisen kirjaa Tekoäly ja minä.

 

Uskotko kirja-uskontoon

Lauantai 9.9.2023 klo 12.10 - Kauko Niemi

 Joidenkin kirjojen mukaan rukoushetki voi osua keskelle päivää ja taphtua keskellä puistoa

Viime viikolla tuli vastaan uudissana, joka pysäytti todella miettimään todellisuutta – kirja-uskonto. Perustuuko sinun uskosi kirjatietoon, käytännön kokemukseen, tutkittuuan tietoon tai johonkin muuhun? Onko vuosituhantisilla mielipiteillä mitään yhteyttä todellisuuteen? Parhaillaan meidän tämän päivän kuplassamme annamme uusia merkityksiä ja tulkintoja jopa 20 – 50 vuotta vanhoille tekemisille ja sanomisille, jopa viisi vuotta vanhoille. Entäs kun tosiaan puhutaan ja tulkitaan aikaa ennen ajanlaskua.

Miten ihmeessä raamattu tai koraani tai joku muu kirja voi olla millään tavalla relevantti ohjaamaan tämän päivän ihmisten tekemisiä jopa heidän pukeutumista tai syömistä tai juomista. Kirja-uskonto on tarinallista mielikuvitusta. Sitä voi toki jokainen tahollaan uskoa tai olla uskomatta. Faktaa se ei kuitenkaan ole.

Kirja-uskonnot ovat keskiössä tämän hetken rasismikeskusteluissa. Kirja-uskonto on ollut kautta aikain suurimpia tekijöitä kaiken maailman sodissa. Kirja-uskontoa ei useimmissa maissa saa lain voimalla häiritä, joten sitä on helppo käyttää keppihevosena diktatuureja kehitettäessä ja kaikenlaisissa välistävedoissa hyvässä ja pahassa.

Olisiko sekin jonkinmoista rasismia tai vääräuskoisuutta, kun muodinluojat median saattelema julistaisivat mikä on tämän hetken ainoa oikea tapa pukeutua. Näinhän se välillä tuppaa käytännössä olemaan. Minä vetäisen kuitenkin viisi vuotta käyttämäni collarit jalkaan t-paidan kanssa ja menisin aivan pokkana julkisuuteen. Pätkääkään välittämättä annetuista muotimääräyksistä ja suosituksista. Olisiko käytökseni jonkin asteista rasismia.

Rasismin rajanveto on kokolailla mahdotonta tavalliselle ihmiselle ja jopa tuomareille. Sanojen ja tekojen välillä on iso kuilu ja niiden todellinen merkitys syntyy vasta vallitsevan tilanteen mukaan. Tällä hetkellä hallituksen julistus saa merkityksen vain tekojen kautta.

Asialla on myös toinen puoli. Pitääkö kaikki perinteet ja ajatukset myllätä ja vain sen takia, että joku kerää irtopisteitä poliittisessa pelissään.

 

Ajatukseni ja pohdintani syvenivät aivan uusiin mittoihin, kun alkuviikolla aamun ensimmäinen viesti kertoi minulle kaikin puolin läheisen ihmisen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Ihminen, jonka hyväsydämellisyys ei vaadi selittelyä eikä minkäänlaisen kirja-uskonnon selityksiä tai tulkintoja. Hän on nyt ikuisesti poissa meidän keskuudestamme.

 

Suomi sai viikko sitten uuden piispan. Mari Parkkisen ensimmäinen viesti ei perustunutkaan pelkkään kirja-uskontoon, kuinka jossakin raamatun lauseessa sanasta sanaan kehotetaan tekemään niin tai näin.

Tuoreen piispan ensimmäisen saarnan sisältö oli monella tavalla puhutteleva ja tähän aikaan sopiva. Sen pitäisi ajatteluttaa kaikkia ihmisiä syntyperään, uskontosuhteeseen tai ideologiaan katsomatta.

Hän muistutti, että yhteys erilaisten ryhmien välillä on kadonnut. On syntynyt kaksi ryhmää: me ja ne.

Parkkinen kuvailee, kuinka Ukrainassa soditaan, koska puheet eivät johda yhtään mihinkään. Venäjä hyökkää, koska se tuntuu näkevän harhaisia uhkakuvia. Venäjä on länsimaille ne. Venäjällä asetelma on luonnollisesti päinvastainen.

Parkkisen mukaan Suomessa eheyttä repii voimakkain äänenpainoin käytävä keskustelu siitä, mikä on rasismia ja mikä ei. Keskustelu ei tunnu etenevän, koska tulkinnat ovat niin kaukana toisistaan. On syntynyt me vastaan ne -asetelma. Tuskin on moneen kertaan kirkossa kesken saarnaa kuulunut äänekkäitä kommentteja – hyvä Mari, kuten kuului Mikkelissä viikko sitten. Siis oltiin jokseenkin kaukana kirja-uskonnosta, vaikka luterilaisessa kirkossa oltiinkin.

En nyt kehota ketään polttamaan raamattua, koraania tai Kalevalaa, enkä Seitsemää veljestä tai Tuntematonta sotilasta. Niissä kaikissa on yksittäisiä tai useita tarinoita, joita kuka tahansa voi uskoa tai olla uskomatta. Eikä kenelläkään ole oikeutta luokitella toisia sillä perustella mitä hän ylipäätään moista kirjoista uskoo ja mitä ei.

 

Lisää aiheesta:

Eduskunnan puhemies disinformaation lähettiläänä

Eduskunnanpukeutumiskoodi

Historiakaan ei pidä siivota

 

 

 

 

Julkinen sisäänpääsy hämärtyy

Maanantai 19.6.2023 klo 13.10 - Kauko Niemi

Viiden vuoden kuluttua meillä ei ole kännyköitä, puhelimia, joihin kuka tahansa voi soittaa koska tahansa. Tämän ennusteeni heikoin kohta on tuo aika, joka voi olla huomattavasti lyhyempikin. Ensimmäinen siirtymähän oli jo aikoinaan. kun julkiset puhelinluettelot numeroineen ja osoitteineen loppuivat.

Nykypäivänä on myös syytä huomioida, että asioinnista on syytä jäädä mustaa valkoisella. Pelkät puheet ja lupaukset ovat heikoilla tositilanteissa.

Omalla kohdallani asia on jo melko pitkällä. Lähtökohtaisesti puhelinnumeroni on saman arvoinen kuin pankkitunnukset tai sote-tunnus. Minun puhelimeni ei enää hälytä numeroille, jotka eivät ole osoitekirjassani. Näen ne kyllä, jos kiinnostaa katsoa.

Viime viikolla meinasin liittyä yhden organisaation kanta-asiakkaaksi. Luotin organisaatioon ja annoin jostain syystä oikean puhelinnumeroni. Hetkessä kaksi sähköpostiviestiä ja yksi tarjous sms-viestinä jostain naisten ihotuotteesta. Sitten olisi pitänyt vielä täyttää liuta pakollisia kenttiä – mm syntymäaika.

Oikealla puhelinnumerolla tarkoitan sitä numeroa mihin osoitekirjassani olevat ihmiset voivat soittaa ja minä vastaan, kun olen tilaisuudessa vastaamaan. Vastaajani kyllä kertoo, etten vastaa tuntemattomiin numeroihin ja kehotan jättämään viestin. En nyt muista olisiko yksikään haamusoittaja tai puhelinmyyjä jättänyt viestiä. Olen juuri hankkinut virallisesti toisen numeron, jota ryhdyn käyttämään näissä kaiken maailman rekisteröinneissä, jotta voisi saada edes jonkinmoista palvelua.

Toki olisin voinut keksiä vaikka minkälaisen puhelinnumeron täyttääkseni pakollisen kentän. Todennäköisesti joku numeron oikea omistaja olisi hermostunut ja enhän minä viitsi aiheuttaa turhaa harmia tuntemattomille ihmiselle, vaikka tämä rehellisempi versio maksaakin minulle.

Ilmeisesti en ollut ensimmäinen henkilö, joka hankki tällaisen kakkosnumeron. Operaattorin edustaja oli sekunnissa kartalla, mikä oli minun tarpeeni.

Annan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin sille toimijalle, joka ottaa käyttöönsä ”lottokoneen”, joka arpoo minulle asiakastunnuksen ja tällä numerosarjalla ei sitten maanpäällä ole mitään muuta käyttötarkoitusta.

Ja toisin päin perinteisen puhelimen saattohoidossa – kuinka usein saat puhelinpalvelua, joltakin organisaatiolta. Tekninen chattikone muka vastaa ja neuvoo sinut sivulle, missä vastataan yleisimpiin kysymyksiin. Sitten kun on ihan oikeasti ihminen langan päässä, niin tunninkaan odotusaika ei ole harvinaisuus. Siis siihenkään ei puhelinta enää tarvita.

Juuri julkaistun tilaston mukaan suomalaisten sosiaalisen median tileille tehdyt tietomurrot ovat lisääntyneet rajusti touko-kesäkuussa. Tilaston laatija on Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Toukokuussa ihmisten ilmoitusmäärä murroista kasvoi 300 prosenttia alkuvuoden keskiarvoon nähden. Kaiken kaikkiaan joka viides suomalainen on joutunut jonkinlaisen nettipetoksen kohteeksi.

Eniten kaapataan Facebook-tilejä, ja motiivina on mikäs muu kuin raha. Some-tilin kaappaaminen tapahtuu usein huijausviestin avulla. Facebookissa on nähty tänä vuonna tietojenkalastelukampanjoita, joissa kysytään puhelinnumeroa toisen henkilön nimissä. Numeron saatuaan verkkorikollinen lähettää koodin väittäen sitä kilpailukoodiksi. Todellisuudessa some-tilin voi ottaa haltuunsa koodin avulla.

Pienikin epäilys esimerkiksi Facebookissa kannattaa aina tehdä julkiseksi omassa piirissä, ja tietysti Traficomiin sekä häirintäilmoitus Facebookille. Itselläni oli juuri muutaman viikon työrupeama, missä ylläpitämäni ryhmän naiset saivat vokotteluviestejä. Tein jokaisesta häirintäilmoituksen ja siirsin häiritsijät takavasemmalle. Nyt tilanne on rauhoittunut.

Ulkomailta tulevat huijauspuhelut ovat suomalaisille jo niin tuttu ilmiö, että harva enää vastaa oudoista ulkomaalaisista numeroista tuleviin puheluihin. Rikolliset pystyvät kuitenkin väärentämään käyttämänsä numeron. Suomeen soitetaan edelleen ulkomailta, mutta puhelimen ruudulla numero näyttää tavalliselta suomalaiselta kännykkänumerolta. Rikolliset voivat siis kaapata kenen tahansa numeron käyttöönsä.

Alle viidessä vuodessa kohtaamme tilanteita, joissa pääroolia näyttelee tekoäly. Esimerkiksi erilaisia kuvan ja videon syväväärennöksiä on jo nähty.

Suuri huoli on, että tekoälyllä pystytään tekemään todella ikäviä etenkin ikääntyviin kansalaisiin kohdistuvia puhelinhuijauksia, jossa viikkotolkulla tekoäly keskustelee puhelimessa valitsemiensa uhrien kanssa. Jossain vaiheessa otetaan esille talousasiat ja urkitaan kiinni pankkitiedot. Tekoäly pystyy keskustelemaan myös lapsesi tai tuttavasi äänellä.

Kypsyttelepä ajatusta, kuinka avoimena pidät puhelinnumeroasi. Itsellä sen piilottaminen on vienyt reilut viisi vuotta ja saan enää muutaman puhelun kuukaudessa, joihin en siis tietenkään vastaa.

Lisää aiheesta:

Lomaturva

Puhelinnumero kaapaattiin

Rikolliset voivat kaapata kenen tahansa puhelinnumeron

Tekoälyhuijaukset lähtevät liikkeelle

Tietomurrot yleistyneet nopeasti

Kaksi miljoonaa on hieno luku

Perjantai 5.5.2023 klo 9.56 - Kauko Niemi

Kaksi miljoonaa on hieno luku, jos se on vaikkapa voittamani euromäärä lotossa. Se on hieno luku silloin kun tuo määrä ihmisiä on elämän muutoksilla ilman pillereitä päässyt vaivoistaan. Se olisi hieno luku, jos tuo määrä ukrainalaisia pääsisi takaisin rauhalliseen kotiinsa.

Mutta tänään tuo kaksi miljoonaa on vain sivulatausten määrä minun näillä nettisivuilla www.kakeniemi.fi. No se on silti ihan kiva luku minulle. Sen saavuttamiseen olen pyrkinyt vain asiallisiin näkökantoihin ajankohtaisissa asioissa.

Klikkejä en ole pyrkinyt keräämään julkaisemalla otteita julkkisten ”pillupäiväkirjoista” enkä muistakaan päivän kohinoista.

Kahden miljoonan eurotkin saavat odottaa edelleem tuota lottovoittoa, vaikka muutamaan kertaan onkin oltu yhteydessä ja tiedusteltu, voisiko sivuiltani ostaa mainospaikkoja.

Kirjoittaminen on minulle helpompaa kuin puhuminen – jatketaan näin – kiitos kaikille näillä sivuilla kävijöille.

Liiallinen kilpailuvietti pilaa rehdin ja terveellisen urheilun

Torstai 9.2.2023 klo 12.12 - Kauko Niemi

 

Monet Iranin urheilijat ovat vaatineet viime kuukausina loppua hallinnon harjoittamalle sorrolle. Se on käynyt heille kalliiksi.

Olympia-aate rypee niin syvällä, eikä jalkapallojohtajien hattuun tullut yhtään sulkaa Qatarissa – pikemminkin päinvastoin.

Niin reilua ja rehtiä urheilulajia ei ole olemassakaan, että venäläiset urheilijat mahtuisivat tällä hetkellä mukaan.

Fitnessistä on tullut suomalaisen urheilun häpeäpilkku. Lajin parissa vallitsee synkkä doping- ja huumeongelma, josta kaikki lajin sisällä tietävät, mutta josta kukaan ei puhu.

Riikka Smolander-Slotte Ylestä on ehdolla journalistipalkinnon saajaksi Vuoden juttu -kategoriassa jutuillaan rytmisen voimistelun epäasiallisesta urheilukulttuurista.

Sveitsiläinen Andreas Küttel on nyt avannut mäkihypyn sisäpiirihuijauksista. Maailmanmestari muun muassa paljastaa, että on juniorivuosinaan suihkuttanut hyppypukuaan hiussprayllä, jotta ilma läpäisisi sen mahdollisimman huonosti ja hypyt kantaisivat pidemmälle.

 

Tällaisia uutisia urheilusta on saanut viime päivinä lukea. Ettei vaan urheilusivuilla olisi näitä uutisia enemmän kuin tulosuutisia. Ja kokonaan oman ryhmän muodostavat tyrkkyurheilijat. He pyrkivät ja pääsevät julkisuuteen ottamatta ainuttakaan kilpa-askelta, kuka lemmikillään, kuka vaatteillaan ja ties millä tempuilla.

Monet urheilijat varsin hyvin tiedostavat asemansa suosittuina ja seurattuina ihmisinä. He ovat käyttäneet asemaansa ja toimineet kansan äänenä vastustaessaan sortoa ja muita vääryyksiä vastaan. Toisaalta Qatar oli esimerkki, jossa rahalla pyrittiin ostamaan kultaa ja kunniaa. Tosin tässä tapauksessa vallanpesu epäonnistui pahasti.

Tokion olympialaisissa venäläiset urheilijat voittivat 71 mitalia, niistä 45 meni urheilijoille, joiden seura on Central Sports Club of the Russian Army. Ovatko mitalistit nyt hakemassa kultaa ja kunniaa Ukrainassa?

Ihmisoikeusjärjestöt ovat tosiaan raportoineet Iranin mielenosoittajien teloituksista, mielivaltaisista vangitsemisista ja kidutuksista. Julkisuuteen on tullut myös lista useista nuorista urheilijoista, jotka ovat teloitettu kerrottuaan mielipiteensä liian selkokielellä.

Itse en ole koskaan ollut himourheilija, enkä minkään joukkueen himo kannattaja, eikä intohimoni pysty estään pohdintaani kilpaurheilun tulevaisuudesta. Toki jo koulupoikana kävin KPL:n pesäpallo-otteluissa. Katsellut livenä ja telkkarista monenlaista urheilua tuntitolkulla ja ollut oikein tyytyväinen suomalaisten voitoista.

Kaiken voittokiihkoni puutteen syynä lienee se, että minulla on niin tavattoman heikko kilpailuvietti. Kävin kyllä pikkupoikana kulttuurikilpailuissa laulamassa, vaikka tiesin aina etukäteen, etten koskaan voita, en ainakaan jos naapurikylän Esko Airikka on mukana kilpailussa. Minulla on kohta miljoona valokuvaa kovalevyillä, mutta kertaakaan en ole osallistunut minkäänlaisiin kuvakilpailuihin. Sen sijaan ”kuvanäyttely” minulla on somessa liki jokaisena päivänä.

Kilpailuviettiä kasvatetaan jopa koiramaailmassa. Kennelliitto kilpailuttaa koiria pitkälti ulkonäön mukaan, joka sitten vaikuttaa suoraan pentujen hintaan. Koiran ja ihmisen välinen suhde on kaikkea muuta kuin oikea säkäkorkeus. Kilpailuvietti on istutettu tässä tapauksessa aivan väärään paikkaan.

Kilpailuvietti on ylivirittynyt silloin kun viekkaudella ja vääryydellä ja hinnalla millä hyvänsä pitää voittaa. Ja tämähän vielä kertautuu, kun kilpailijan hallitsematonta kilpailuviettiä boostaa hänen valmentajansa ylikehittynyt kilpailuvietti.

Ollaanko pian siinä tilanteessa, että reippaan, terveellisen ja rehdin maineessa oleva urheilu alkaa menettämään vaarallisella tavalla arvostustaan. Olympiarenkaat alkavat rapistumaan. Urheilu alkaa menettämään paitsi kannattajiaan, mutta pahimmassa tapauksessa rahoittajiaan. Haluaako yksikään yritys kehittää mainettaan vilpillisessä riitapesässä. Mites se meneekään kiekkojoukkue Jokereiden kanssa parhaillaan.

Urheilun sponsorointi ei missään tapauksessa ole hyväntekeväisyyttä. Kyllä siinäkin mitataan rahalle saatavaa hyötyä ja viimekädessä myös mainehaittaa.

Nykyisessä viestintäkehityksessä kulissipeli ei yksinkertaisesti pysy enää piilossa. Iranin ja Qatarin sekä Olympiakomitean esimerkit osoittavat, ettei urheilua pystytä enää käyttämään propagandakoneistojen työvälineenä.

Kyseessä on tämän hetken toivottavasti hidas, mutta vääjäämätön trendi, jota voi olla jopa vaikeaa edes pysäyttää, saati käyttää urheilua rakentavana, terveellisenä yhteistyön voimavarana.

 

Lisää aiheesta:

Lista Iranin urheilijoiden kohtaloista on pysäyttävää luettavaa

Saudi-Arabia tarjoutui maksamaan kahden muun isäntä­maan kulut, jotta se saisi 2030 MM-kisat

Mestarisuosikki jälleen talousongelmissa? Valioliiga tiputti tylyn tiedotteen

Räppäri Westin ja Adidaksen sopimuksen purku pudottaa Adidaksen myyntiä noin 1,2 miljardia