Kyllä minä mieleni pahoitin

Keskiviikko 10.10.2012 klo 15.38 - Kauko Niemi

Viime viikonloppu oli taas mitä mahtavin koirakansan esiinmarssi. Viikonloppuna järjestettiin kaksi suurta maailmanlaajuista tapahtumaa ja ties kuinka monta pientä. En matkustanut fyysisesti Tsekkeihin, enkä Romaniaan. Mutta matkustin netissä kumpaankin paikkaan monta kertaa päivässä koko viikonlopun ajan.

Tässä vaiheessa tuo otsikkolainaus on paikoillaan. Kyllä minä mieleni pahoitin koirakansan puolesta. Siis suurta sääliä, kun molemmat tilaisuudet hassattiin tiedotuksellisesti samalla tavalla kuin lähes kaikki muutkin tilaisuudet.

Tämä vuodatus tulee pahasti jälkijunassa – vasta keskiviikkona, sillä yritin varmistaa, josko näiden tapahtumien sivuille ilmestyisi jälkikäteen jotakin arvokasta tietoa – mutta ei.

Koirauutisoinnista yleisessä mediassa 80 prosenttia on sitä kuinka koira puri tai kuinka koiraa kohdeltiin kaltoin. Kuinka huijarit jymäyttivät hyväuskoisia. Nämä ovat niitä uutisia, joihin on saatavissa faktatietoa, raaka-ainetta poliisilta ja tuomioistuimilta juuri silloin kun jotakin on tapahtunut tässä ja nyt. Näistä raaka-aineista syntyy uutinen mediassa. Jos ei ole raaka-ainetta, ei kovin helposti synny uutista.

Olen vuosikymmenet ansainnut leipäni toimittaja, mutta näin mykkää ja sisäänpäin lämpiävää ”toimialaa” en ole aiemmin kohdannut. Minua oikeasti säälittää, että näin hieno ja ihmisille hyvää oloa tuottava harrastus näkyy ulospäin tiedon puutteen takia vääristyneenä.

Bugarestin näyttelyn ennakkotiedoissa oli sentään mukana muutama fakta koirien kokonaismäärästä roduittain ja maittain. Sivulla press ainoastaan akreditointi ohjeet. Ei ainuttakaan tiedotetta tai taustatietojuttua.

Agilityn MM-kisoissa tilanne oli jonkin verran parempi suomalaisten aktiivisuuden takia useammalla eri kanavalla. Tosin sekin viestintä oli suunnattu vain sisäpiirille ja oikeiden palikoiden asettaminen kohdilleen oli varsin työlästä.

Virallinen kisaorganisaatio muun muassa pudotti yksilökisojen tuloslistoilta osallistujien maatunnukset pois saati, että olisi kertonut menestyjien taustatietoja.

Mitä tahansa muuta kilpailua pystyy nykyisin seuraamaan netissä jopa ajantasaisena ja riittävine taustatietoineen.

Jos koiramaailmasta halutaan rakentaa avoimempaa ja hyväksyttävämpää kuvaa, kannattaisi erilaiset tilaisuuden hyödyntää myös tiedotuksellisesti. Ruokkia mediaa hyödyllisellä raaka-aineella.

Viedään kuin pässiä narussa

Maanantai 8.10.2012 klo 9.21 - Kauko Niemi

Meitähän viedään kuin pässiä narussa. Uskomme valheellisiin ajatuksiimme ja luomme niitä koko ajan uusia. On oikein terveellistä pysähtyä ja miettiä niin monia harhaisia ajatuksia, joita päässämme pyörii ja joiden varassa teemme monenlaisia päätöksiä ajattelematta, tiedostamatta, automaattisesti toistaen mitä muutkin tekevät. Valtaosa luuloistamme on valitettavasti vain valheellisia.

Aivan loistavan mielenkiintoinen kirja sattui eteeni. Rolf Dopellin Selkeän ajattelun taito paljastaa 52 ajatusvirhettä, jotka on parasta jättää muiden huoleksi. Tämä pysäyttää ja saattelee nopeasti omiin harhoihin ja virheellisiin ajatteluihin. Tai ainakin syy ja seuraus ketjuihin joita emme oikeastaan tunnista.

Kirjan lähes jokaisesta kohdasta löytää itsensä tavalla tai toisella. Kun pysähtyy miettimään omia harhojaan, niitä löytyykin yllättävän helposti ja yllättävän paljon.

Oletko koskaan pitänyt suusi supussa jossakin kokouksessa? Et sano mitään, kunhan nyökkäät esitykselle, sillä et viitsi olla häirikkö. Kun kaikki toimivat näin, vallitsee joukkoajattelu: ryhmä älykkäitä ihmisiä tekee idioottimaisia päätöksiä, koska jokainen sovittaa mielipiteensä oletettuun yhteiseen mielipiteeseen. Näin syntyy päätöksiä, jotka jokainen yksittäinen ryhmän jäsen olisi jättänyt tekemättä.

Itse ihastuin aikoinaan luottokortteihin, joissa bonuksilla pystyi ostamaan vaikka mitä. Laskin tieteellisen tarkkaan omat mahdollisuuteni ja bonusten määrä osoittautui kannattavaksi. Ja laskelmani likimain toteutuikin, mutta se olikin harhaa, että olisin boonuksilla ostanut jotakin.

Tarjolla olevat tuotteet ja palvelut olivat sellaisia, joille minulla ei ollut käyttöä, tai sellaisia luxus-tuotteita, joita en missään tapauksessa olisi halunnut edes sillä pienellä hinnalla. Harhautin itseäni ja sen sijaan että laskin bonusten määrää olisi pitänyt seurata mitä niillä bonuksilla voi saada.

Vähän sama tilanne on nykyisessä pankkisuhteessani. Bonuksia kertyy enemmän kuin pankkisuhteeni hoidossa niitä tarvitsen. Aiemmin pitkällä aikavälillä bonuskertymää palautettiin rahana, mutta nyt bonukset vanhenevat ja palkkio hyvästä asiakkuudesta valuu teille tietämättömille.

Yleinen harhani on ollut myös, ettei mainonta vaikuta minuun. En muka lue mainoksia tai katsele niitä. Osittain tämä on totta, sillä en juurikaan käytä televisiota ja jos katselen niin en koskaan kaupallisia kanavia. Mutta täyttä harhaa se on lehtien suhteen. Yritin juuri opetella lukemaan Hesaria iPadilla. Senhän piti olla niin trendikästä ja kaikkien pitää näyttäytyä iPadin kanssa, mutta siinä Hesarin versiossa ei ollutkaan mainoksia.

Jäinkin miettimään mites tämä nyt näin. Enhän minä tarvitse mainoksia. Ajattelematta sen enempiä olenkin kehittänyt itselleni aivan oman päivittäisen toimintamallini.

Valitsen päivittäin jonkin elintarviketarjouksen ja sitten keksin millaista ruokaa siitä teen. Siis en tarvitse enkä lue reseptejä vaan tarvitsen tietää päivän tarjoukset.

Tosin siihen löytyy jo halvempikin keino kuin seurata lehtimainontaa. Voi tilata kaupparyhmien uutiskirjeet sähköpostiin. Suomessa se on jopa helppoa, kun on vain muutama ryhmittymä ja samat tavarat kaikissa ketjun kaupoissa.

Nyt kun tietotekniikan järki on kourassa ja tunteet narikassa

Keskiviikko 3.10.2012 klo 17.42 - Kauko Niemi

Huomenna luovutan iPadin takaisin omistajalleen muutaman viikon kokeilun jälkeen. Pakko sanoa ettei mieli ole yhtään haikea. Tässä huomaa, kun syvemmin ryhtyy ihmettelemään, että taidetaan elää melkoista murrosta pienen ihmisen tietotekniikkaympäristössä.

Taitaa olla vähän niin kuin 80-90-lukujen vaihteessa kun pc alkoi vallata asemaa ja tietotekniikka alkoin niin sanotusti hajautumaan. Pian tulivat myös tyhmät päätteet, mutta kun ei ollut oikeaa pilveä käytössä, niin se riemu loppui lyhyeen.

Peilaan tätä kirjoitusta omiin tarpeisiini. Isojen kuvien käsittelyä monella eri tavalla, lähtökohtana raw-kuvat, samoin ensimmäiset videoeditoinnit sekä verkkosivujen rakentelua.  Kaiken kaikkiaan päivän mittaan usein huomaan, että 5-10 hommaa auki ja meneillään samaan aikaan.

Tämän hetkinen kombinaatio on ”teholäppäri”, joka perässä iso tarkkuusnäyttö. Hommat pyörivät kahdella näytöllä. Ulkoisia kovalevyjä on kolme ja neljäs irrallinen tarpeen mukaan. Ja onhan tuossa vanhempi läppäri varakoneena ja välillä aamiaispöydän surfityökaluna.

Läppäri tarttuu yllättävän harvoin matkaan, sillä sähköpostit ja muut pikkuseurannat hoituvat puhelimella.

Puhelin tulee säilymään näppäränä jokapaikan höylänä metsässä ja maanteillä. Seuraava järkeiltävä asia onkin läppärin kohtalo. Pahaa pelkään, etten läppäriä enää tarvitsekaan.

Tänään saa pöytäkoneen 600  – 1000 eurolla ja iso loota sisältää neliytimisen i7, jopa 16 G työmuistia ja pari teraa levytilaa. Sillä jauhaisi jo melkoisesti.

Tämän työjuhdan ja puhelimen väliin tabletti. Kevyitä päivityksiä, hätätilassa uutisjuttuja,  sosiaalista mediaa ja aamukahvipöydässä lehtien laraamista. Ja ehdottomasti tärkein tabletin hyötykäyttö olisi nuottikansiona oleminen. Ja mieluusti myös nuotinnusohjelman pyöriminen tabletissa.

Siis puuttuva palikka käytännön tasolla on tästä mallista sopiva tabletti. Minulla on nyt ollut muutaman viikon iPad kokeiltavana. Pakko vain on todeta, etten ole löytänyt tyydyttäviä vastauksia tarpeisiini iPadilla. En nyt vaan suostu siihen, että joku Cupertinossa päättää puolestani mikä on minun työskentelymallini.

Android lopettaa parhaillaa flash-tukea. joten silläkään ei näköislehtiä, ainakaan Hesaria pääse lukemaan. Androidista ei ole käytännön kokemusta ja windows on vielä  arvoitus. Jos kumpikaan ei väänny tarpeisiini, niin tämä konsepti saa vielä odotella. Läppäriä kun ei oikein voi asettaa nuottitelineelle.

Vuosi täydellistä kuntoilukirjanpitoa

Maanantai 17.9.2012 klo 14.11 - Kauko Niemi

Eilen tuli vuosi täyteen siitä kun aloitin taas kerran pitämään kirjaa tekemisistäni ja nimenomaan liikunnallisista tekemisistä.

Kaiken lyhyenkin kirjanpidon jälkeen tunnen itseni patologiseksi valehtelijaksi. Se mitä ihmiselle jää mieleen liikkumisesta, syömisestä, rahan käytöstä ja ties mistä, ovat yleensä kaukana totuudesta. Hyvä puoli on tietenkin, että niillä voi huijata muita ja etenkin itseään. Luulottelemalla vaikkapa, että syön kuin hiiri ja liikun kuin gebardi ja silti lihon ja voin huonosti. En pysty tekemään mitään asian eteen, se on geeneissä.

Eikä ole, ainakaan sataprosenttisesti.

Todellisuudessa on rehellistä elää. Toki haaveitakin pitää olla, mutta ymmärtää, etteivät ne toteudu ilman toimintaa.

16.9.2011 tein ensimmäisen merkinnän Suunnon Movescaunt –palveluun. Ja eilisen iltakävelylenkin jälkeen vuodessa kertyi 309 liikuntasuoritetta. Aikaa niihin käytin 367 tuntia (itse suoritteisiin, ei matkoja halleille tms.).

Näiden lisäksi piti käydä muutama kerta kaupassa kardemummia ja muita tarvikkeita ostamassa. Niin sanottua hyötyliikuntaa kertyi keskimäärin 8815 askelta päivässä. Se lienee lähellä 7 kilometriä päivässä. Tavoitehan on 10.000 askelta päivässä. Pahoillani en ole tästä käpistä, sillä muut aktiviteetit kyllä korvaa sen.

Tämän kesän ehdoton hitti oli uiminen. Olen siitä enemmän kuin ylpeä. Uimastadionilla tuli tällä kaudella käytyä 71 kertaa ja matkaa kertyi 59 kilometriä. Se on paljon miehelle joka hädin tuskin on pysynyt pinnalla. Kiitos kuuluu myös Helsingin kaupungille – parasta mitä verorahoilla voi tarjota kaupunkilaiselle. Maksoin siis 0,67 euroa kerrasta.

Koko hyvinvointiprojektini aikana puolessatoista vuodessa kuntoni on nyt noussut alle keskitasosta korkeimpaan, erittäin hyvä –luokkaan. Kävelytestien mukaan. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan jää projektiksi vaan elämäntavaksi.

Taas voisi miettiä myös uutta lajia. Se pitää mielen virkeänä ja luo haasteita oppimiseen.

Onko vihaisella koiralla vihainen omistaja

Maanantai 17.9.2012 klo 10.47 - Kauko Niemi

Hiljattain raotettiin pohjois-irlantilaista tutkimusta, jonka mukaan vihainen koira kertoo vihaisesta omistajasta. Tutkimus julkaistaan kokonaisuudessaan ensi kuussa.

Pohjoisirlantilaisen tutkimuksen mukaan saksanpaimenkoiria ja rottweilereita pidetään yleisesti aggressiivisina, labradorinnoutajia  ja muita noutajia kiltteinä ja rauhallisina koirina.  

Jos ihminen omistaa yleisesti vihaisena pidetyn koirarodun edustajan, kuten rottweilerin, hän on todennäköisesti luonteeltaan vihaisempi kuin esimerkiksi labradorinnoutajan omistaja.

Tutkimuksen mukaan aggressiiviseksi tyypiteltyjen koirarotujen omistajilla on enemmän psykoottisia taipumuksia, jotka ilmenevät vihana, vihamielisyytenä ja aggressiona.

Tutkimus saattaa osoittaa, että ihmiset valitsevat lemmikkinsä ilmaistakseen omaa persoonallisuuttaan. Näinhän tapahtuu myös autoa ostettaessa. Auto on asenne ja niin on helposti myös koira. Kuvasin Helsingissä muutamassa päivässä kymmeniä mersuja, bmw:tä, audeja, joita ei koskenut tavallisen ihmisen paikoitussäännöt. Ratin ja penkin välissä oli asennevika.

Vuosia jatkunut piina Helsingin Herttoniemessä saatiin ainakin hetkeksi rauhoittumaan. Siellä rottweilerin omistaja ja hänen poikansa uhottelivat koiraihmisiä, kunnes yksi pienempi koira kuoli rottweilerin uhrina. Tässäkään tapauksessa vika ei ollut koiran eikä rodun. Maailmassa on paljon kilttejä rottweilereita, vaikka se onkin ehkä helpompi saada vihaiseksi kuin muut rodut.

Myös aiemmin brittiläisen psykologiseuran tutkimuksessa osoitettiin, että kääpiökoirien omistajat ovat avoimia uusille kokemuksille. Samassa tutkimuksessa todettiin, että paimen- ja palveluskoirien omistajat ovat muita useammin ulospäin suuntautuneita ja sosiaalisia.

Tiedejulkaisu Anthrozoosissa julkaistussa tutkimuksessa puolestaan todettiin, että terrierien omistajat ovat muita riidanhaluisempia.

Tuorein pohjois-irlantilainen tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena, jossa 147  koiranomistajaa koirien tottelevaisuuskurssilta Pohjois-Irlannista täyttivät kyselylomakkeen.

Mitähän tapahtuu kameravuodessa

Keskiviikko 29.8.2012 - Kauko Niemi

Nopea vertailu kuviini Taiteiden yö 2011 ja Taiteiden yö 2012 pysähdytti miettimään mitähän oikeastaan on vuodessa tapahtunut? Vuosi sitten sain yhden kelvollisen kuvan ja tänä vuonna kaikki olivat priimaa.

Taiteiden yö 2011

Taiteiden yö 2012

Ero on huikea. Rehellisyyden nimissä, kun tarkkaan en muista vuoden takaista tilannetta, on sanottava, ettei tainnut vuosi sitten olla yökuvaus oikein hallussa. Voi toki olla, että Oopperan valaistus ei ollut vuosi sitten kovin suotuisa. Tämä on kuitenkin marginaalinen tekijä.

Kameratekniikkani on myös hieman muuttunut vuodessa. Kameraan on tehty yksi ohjelmistopäivitys, mutta suurin tekniikkamuutos on uusi laadukkaampi ja valovoimaisempi objektiivi.

Oma veikkaukseni on kuitenkin, että kokemus ja oppiminen on se mikä ratkaisee tämän kuvaparin eron.

Kamerat ovat nykyään niin monitoimisia ja digitekniikka tuo omat rajoituksensa ja samalla omat mahdollisuutensa. Kuvaamaan ei kuitenkaan opi kuin kuvaamalla. Tekniikkaa ei opi kuin kokeilemalla, eikä sitä opi kerralla, eikä edes kahdella, vaikka olisi vuosikymmenten kuvauskokemus taustalla kuten minulla. Aikoinaan jo pimiössä.

Vuoden aikana tiedostojen määrä kuvakansioissani on kasvanut reilulla 10.000 tiedostolla. Kohdallani se tarkoittaa yli 5000 otettua kuvaa.

Tämän kuvaparin innoittamana kehitin kuvaajana kehittymisen pikaoppaan:

Kuvaa paljon kokeillen erilaisilla asetuksilla. Muistitila on halpaa, eikä kuvia tarvitse edes säilyttää. Kuvaa ja etene yksi aihe kerrallaan. Vastavalo, yökuvaus, kirkas päivä, pilvinen päivä, henkilökuvaus, syvätarkkuus  jne.

Jokaisen 200 kuvan jälkeen lue jälleen kerran käyttöohje ja ymmärrät lukemaasi huomattavasti enemmän kun on kokemuspohjaa.

Kuvaa taas 200 kuvaa ja lue käyttöohjekirja. Löydät jälleen paljon ymmärrettävää tuosta 400 sivuisesta epoksesta ja sen termeistä. Tee jokaisen 200 otoksen aikana selkeitä testikuvauksia, joita analysoit tietokoneen ruudulla tarkasti tarkastaen tarkennuspisteet/terävyyden ja kuvien värit.

Pian tulet huomaamaan että hapuilu on muuttunut tiedoksi ja käsittelyvarmuudeksi. Olet jo pitkällä, kun kohteen nähdessäsi tiedät heti kuinka kamera säädetään tässä tapauksessa.

Jos sinulla on innokas kuvauskaveri, niin opetelkaa yhdessä. Se on tehokasta eikä into sammu. Tämän sanon myös kokemuksesta.

Lohdutan kuitenkin, ettei oppimisesi lopu koskaan, mutta tekniikan sijasta pystyt enemmän keskittymään kuvakerrontaan.

Mielelläni ostaisin tabletin vaikka tänään

Tiistai 28.8.2012 - Kauko Niemi

Oikeastaan tarvitsisin tabletin nuottikansioksi torstai-illasta sunnuntai-iltaan. Tiedossa on ainakin noin 20 tunnin treeniputki ja nuotit aina vain sekaisin.

Tiedän jo nyt, että taas tulostan nipun paperia, vaikka jossakin sängyn alla olevissa paperikasoissa sellaiset jo ovat valmiiksi tulostettuna täydellisessä epäjärjestyksessä. Mutta kun koneelta ne löytyvät aina järjestyksessä ja aina viimeisimpinä versioina.

No miksen kävele huomenna kauppaan ja osta? Olen kävellyt jo liian monta kertaa ja tullut takaisin tyhjin käsin. En vain ole löytänyt sellaista tablettia, jolla uskoisin pärjääväni.

Jos olisin 100 prosenttisen varma, etten tee tabletilla ikinä mitään muuta kuin selaisin nuotteja, niin voisin harkita iPadia. Uskoni androidein horjuu pahasti ja tämän jälkeen vaihtoehdot ovatkin vähissä.

Tekniikkahulluna en luota itseeni, etteikö tabletille vaivihkaa löytyisi muutakin käyttöä kuin palvella nuottikansiona.

Lähtökohtanani tietenkin on, etten monistele ja siirtele tietoja paikasta toiseen, etsiskele niitä ja löydä eri koneilta, vaan saman tiedon samassa muodossa pitää löytyä miltä tahansa laitteeltani ja mielellään ilman pilvipalveluja.

Toinen perusvaatimus on, että yhteistyö muiden kanssa on kitkatonta ja hommat hoituvat ja siirtyvät liitteineen maailmasta toiseen.

Valitettavasti oma yli 15 vuoden Mac-kokemus ja nykyinen kommunikointi Mac-ihmisten kanssa tukee huonosti perusvaatimuksiani.

Android leviää kuin jokisen-eväät. Jokainen virittää omia androideja ja kuka enää takaa, että kaksi viritettyä androidia pysyisivät samassa päivitystahdissa ja ymmärtäisivät toisiaan. Yhtään en ihmettelisi vaikka Androidin eco-systeemi kaatuisi omaan sallitsemattomaan avoimuuteensa.

Taidan laulaa ensi viikonlopun vielä papereista ja ihmetellä miltä maailman näyttää tai sen kuvitellaan näyttävän syyskuun 5. päivän jälkeen.

Olipa tekniikka sitten mikä tahansa, niin joka tapauksessa tervetuloa kuulolle 25.11.2012 Temppeliaukion kirkkoon. Silloin kuljemme kohti joulua pimeässä syysillassa.

Koirat: Huijarit vaihtoivat parkkipaikat nettiin

Perjantai 17.8.2012 klo 17.18 - Kauko Niemi

Parkkipaikat koiran ostopaikkoina vaihtuivat nettiin. Erona on vain se, että koiran ostaminen anonyymiltä myyjältä parkkipaikalta sait koiraa muistuttavan eläimen. Nettiostoissa et saa eläintä vaan menetät rahasi.

Kanta-Hämeen poliisilaitos kehottaa suomalaisia tarkkaavaisuuteen ostaessaan koiraa ulkomailta. Koiraa ei usein nimittäin tule, vaikka raha vaihtaisi omistajaa.

Tällä viikolla kirjattiin Hämeessä kaksi tällaista koirahuijausta, poliisi kertoo.

Ensimmäisessä tapauksessa suomalaisostaja teki koirakauppaa Kreikasta. Kauppaneuvottelut käytiin sähköpostilla, minkä jälkeen suomalainen lähetti ”myyjälle” 375 euroa koirasta ja vielä 500 euroa häkistä.

Toinen tilasi Espanjasta Yorkshiren terrierin ja maksoi 185 euroa. Myyjä pyysi vielä 800 euroa kuljetuksesta ja muista kuluista. Koiraa ei Suomeen ole kuulunut.

Koiran hankkimiseen liittyy aina sekä lain noudattamista sekä moraalisia että eläinsuojelullisia kysymyksiä. Kuka hankkii itselleen haukkuvan tuotteen, jolle ei ole olemassa mitään tuotevastuuta, jonka taustasta ja eläinsuojelullisesta asioista ei ole harmainta aavistusta, jonka lainmukaiset terveysdokumenteista ei ole tietoakaan.

Muutaman satasen menetys on loppujen lopuksi pieni sakko ja muistutus hyväuskoisuudesta ja perin tyhmästä toiminnasta, jossakin hetken hurmoksessa.

On vaikea uskoa, että joku koiraharrastaja tai koirakokemusta omaava hankkisi koiran tuntemattomalta netistä pitkän ja vakaan harkinnan tuloksena tietäen vastuunsa koirasta seuraavat 10 vuotta.

Miten ihmeessä tämä valistus menisi jakeluun, että koiran hankinta on vastuullinen prosessi. Koira hankitaan ensisijaisesti vastuulliselta kasvattajalta kaikkine dokumentteineen.

Tai jos hankit lemmikkisi eläinsuojelullisista syistä kotimaasta tai ulkomailta, niin käytä vastuullista järjestöä, joka on valvonut ja varmistanut koiran terveydelliset ja kaikki lainmukaiset asiat kuntoon.

Hyvinvointi: Heinäkuussa nousin parhaaseen kuntoluokkaan

Sunnuntai 12.8.2012 - Kauko Niemi

Tänä aamuna tein Eläintarhan kentällä kuntotestin 1600 metrin kävelynä. Suunnon  mukaan olen nyt noussut parhaaseen kuntoisuusluokkaan. Tosin siinäkin luokassa riittää haasteita nousta ainakin pari porrasta ylöspäin.

Heinäkuussa olin ihan kiitettävästi liikkeellä. 30 liikuntasuoritetta, joihin käytin aikaa 39,03 tuntia. Näiden lisäksi arki/hyötyliikuntaa kuvannee parhaiten askelmittaus, joka kertoo keskimäärin noin 7 kilometrin kävelystä jokaisena heinäkuun päivänä.

Hieman aloin jo epäillä harjoitusten vaikutusta, sillä tuppasivat olemaan aika matalasykkeisiä. Luuloni oli siis väärä ja vaikutus oli oikein positiivinen. Lajeinahan on ollut uinti, pyöräily, kävely (lähinnä patikointi luonnossa)  ja kuntosali.

Kokonaan uutta elämässäni on tänä kesänä ollut uiminen. Aiempien kesien räpiköinti on vaihtunut oikeampaan uintiin. Näillä näkymin tämän kesän uintimatkaksi tullee yli 50 km. Tekniikka on edelleen hakusessa ja kaukana taloudellisesta uintityylistä. Olen katsellut netissä videoklippejä ja yrittänyt omaksua Sievisen tekniikkaneuvoja. Pientä parannusta havaittavissa, mutta itseltäni ei onnistu kropan kontrollointi, liikkeiden ja hengityksen rytmittäminen. Harkinnassa aikuisten uintitekniikkakoulu.

Edelleen tämän terveysprojektin päätavoitteena reilun vuoden takaa ollut verenpaine, on erinomaisesti hallinnassa ja vakiintunut hyvälle tasolle. Eikä yhtään harmita, että kesäkiloja on kadonnut 2-3. Olen kuitenkin herkutellut tänä kesänä enemmän kuin vuosiin.

Olen tässä matkan varrella raportoinut hyvinvointiprojektista. Ehkä nyt 15 kuukauden ja 17 kilon jälkeen on syytä muuttaa nimitystä projektista elämäntavaksi. Siis jatkan uutta elämäntapaa hamaan tulevaisuuteen.

Uuden elämäntavan keskeisiä asioita ovat liikunta, terveellinen ruoka, jossa on selkeitä piirteitä karppauksesta ja opeteltavaa on vielä ruoan määrässä ja rytmissä. Monen pienen aterian rytmi on kohdallani lihavuuteen tuomittu. Sanoivatpa asiantuntijat mitä tahansa.

Opeteltavaa on myös leporytmissä. Kunto kasvaa levon aikana. Enkä panisi hanttiiin vaikka nukkuisinkin vielä kuuden jälkeen aamulla.

ITC: Palvelukokemus * osa II

Maanantai 6.8.2012 - Kauko Niemi

Vaihtuihan se operaattori vihdoinkin. DNA ottaa kantaa lauantaina maanantaina tehtyyn sähköiseen kyselyyni. Tosin vasta kysyy yhden lisätiedon, jotta voi ottaa kantaa.

Perjantaina sain toisenlaisen palvelukokemuksen. Kysäisin sähköpostitse Microsoftilta Outlookista. Tunnin sisällä tuli kaksi vastausta vaihtoehdoista ja lista linkeistä, mistä löytyy lisää tietoa ja muiden kokemuksia samantyyppisestä asiasta.

Tunnilla ja kuudella päivällä on vissi ero palvelukokemuksen muodostamisessa.

Olen aiemmin kertonut palvelukokemuksesta, jota kukaan ei toistaiseksi ole pystynyt lyömään laudalta.

Ostin tietokoneohjelmistopaketin maailmanlaajuiselta Adobelta heidän kansainvälisiltä sivuiltaan. Koska hinta oli hieman jälleenmyyjiä edullisempi. Halusin ohjelmalevykkeet, vaikka linjani olisikin imuroinut ohjelmat melko vikkelään.

Tilaus tapahtui keskiviikkona kello 14.30. Tilausvahvistus ja UPS:n seurantakoodi tuli puolen tunnin kuluttua sähköpostilla. Ovikello soi perjantaina kymmeneltä ja paketti oli kädessä. Eikä hintaan ollut lisätty toimituskuluja.

Tuossa ajassa en olisi ehtinyt edes Jätkäsaareen. Tosin siellä toimitus olisi ollut kaksi viikkoa.

Mutta takaisin tähän akuuttiin operaattorin vaihtoon. Perjantaina sitten huomasin, että ehkä nyt on todella jotakin tapahtumassa, kun katkolla olleen operaattori Saunalahdelta soitettiin ja ihmeteltiin operaattorin vaihtoa.

Tämä soittaja ja niin kuin kaikki puhelinkauppiaat ovat vain varautuneet hintakeskusteluun. Keskustelu loppui lyhyeen kun sanoin, että minulla on huono palvelukokemus teidän kanssa, eikä teidän liittymätuotteet vastaa enää minun tarpeitani. Puhelimeni käytöstä alle 10 prosenttia on puhetta.

”Jos kyseessä olisi ollut joku hintatarjous, olisimme voineet katsoa vastaavaa, mutta raportoin tämän eteenpäin.”

Vanha totuus kertoo, että virheitä saa tehdä, muttei samaa moneen kertaan. Virheistä pitää oppia. Lyhytkin googlaus ja saamani palaute edellisestä jutusta osoittaa, ettei kokemukseni ole ainutkertaisia.

Miten se on mahdollista, kun Suomessa tehdään noin 60.000 numeronsiirtoa kuukaudessa ja tämä tahti on jatkunut vuositolkut. Silti sörssitään, tehdään asiat moneen kertaan, tuhlataan aikaa ja rahaa sekä pahoitetaan ihmisten mielet.

Kannattaisikohan tämä numeronsiirtoprosessi oikeasti opetella ja kehittää vedenpitäväksi. Paljonkohan se lisäisi katetta viimeiselle riville. Jos nyt yhden siirron turha selvittely- ja paikkaustyön kustannus olisi vain 30 euroa ja puolessa siirroissa mählitään, niin näihin mähläilyihin tuhraantuu rahaa liki miljoona euroa kuukaudessa.

Minunkin tapauksessani on tähän mennessä ollut mukana neljä DNA:n henkilöä. Veikkaan, että 30 euroa on jopa pieni kustannus heidän työajastaan.

Pyytämäni selvitys siitä mitä oikein on tapahtunut, saapui heti puolentoistaviikon kuluttua. Minun käsitys tapahtumista on kokolailla erilainen kuin mitä DNA:n järjestelmään on tallentunut.

Siirron jälkeen vastaajan numero on sms viestissä, joka koskaan ei minua saavuttanut. Netistä en myöskään löytänyt sähköpostin lähettävän palvelimen osoitetta. Siis siirron jälkeen kaksi soittoa asiakaspalveluun 17 minuutin jonotuksella, ennen kuin asiat olivat paikoillaan.

Kaiken kaikkiaan nyt on sellainen tunne, että tiedän noin 85 prosenttisesti mitä olen tehnyt ja mitä ostanut. Kuitenkin sellainen hytinä, että sekoilujen jälkeen alkuperäinen sopimus on muuttunut. Sen paljastaa aikanaan ensimmäinen lasku. Toivottavasti olen väärässä. Ja toivottavasti en tarvitse toistaiseksi DNA:n palvelua, vaan pärjään ihan itsekseni. Se on paras palvelukokemus mitä operaattori ylipäätään pystyy tarjoamaan.

ITC: Palvelukokemus kovilla

Perjantai 27.7.2012 - Kauko Niemi

Vuosi Saunalahden asiakkaana jouduin liian monta kertaa soittamaan asiakastukeen, jopa senkin takia, että Omasaunalahti-palvelun sivuilta en löytänyt asioita, vaikka ne siellä olivatkin jossakin haudattuna. Palvelukokemusta ei mitenkään helpottanut 20-40 minuutin jonotus puhelinpalveluun tai nettikyselyn vastauksen viipyminen useita päiviä.

Siis hyvää ei saa halvalla. Niinkö se on myös puhelinoperaattorin palvelussa. Ennen Saunalahtea olen muistaakseni ollut pari kertaa yhteydessä kahden eri operaattorin Sonera ja Elisa -asiakaspalveluun. Tosin maksanut yli tuplasti. Näiden palvelukokemus on ollut välinpitämätön, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen positiivinen, kun sitä ei ole tarvinnut kokea.

Parhaillaan on taas operaattorivaihto meneillään. Saunalahdesta DNA:han. Palvelukokemus ei ole alkanut kovinkaan loistavasti. Siirto on ensimmäisen kerran aloitettu 7.7.2012 ja tuolloin siirron piti tapahtua 16.7.2012.

Pian tuon Kampin DNA-kaupassa tehdyn sopimuksen jälkeen asiakaspalvelusta soitettiin ja sanottiin, että sopimuksessa on yksi ruksi väärässä paikassa – ”saako sen muuttaa ja käynnistää siirron uudestaan” – kyllä saa. Wow, täällähän palvelu pelaa!

17.7.2012 ja mitään ei ole tapahtunut. Soitan DNA:n asiakaspalveluun, josta ei löydy oikeastaan mitään jälkeä siirtosopimuksesta. Siirto käynnistetään uudestaan. Postissa tulee uusi paketti ja sim-kortti.

Kävelen postireissulla uudelleen DNA-kauppaan vaan tarkistaakseni, ettei kukaan odota minun tekevän mitään tässä vaiheessa. Ei odota – postin kuittaus tarkoittaa, että olen sopimuksen hyväksynyt. arvioitu siirtoaika on 27.7.2012 11:38:45.

Pian tulee tekstiviesti, että siirto on hylätty, mutta käynnistetään pian uudelleen. Seuraava viesti kertoo, että arvioitu siirtoaika on 30.7.2012 12:45.

Pyysin sähköpostitse DNA:lta selvitystä mikä tässä mättää. Itse en ymmärrä olenko käyttäytynyt kaiken taiteen sääntöjen mukaan? Vastausta odottelen edelleen viiden päivän jälkeen.

Mitähän mieltä tästä palvelukokemuksesta pitäisi olla? Voin hyvinkin jatkaa tätä pohdintaa tulevana maanantaina, jos vaikka siirto tapahtuisi. Ja kuinka helposti kaikki eri sähköpostilaatikot ja palvelut siirtyvät uuteen tilanteeseen. Puhelut ja testarit kun ovat enää alle 10 prosenttia puhelimeni käytöstä.

Miksi sitten ryhdyn tällaiseen soppaan. Yritän löytää sopivaa liittymää nykyiseen tilanteeseeni. Operaattoreiden puhe+tekstipaketit kun elävät jossakin menneisyyden maailmassa.

Tekstareiden määräni perinteistä väylää myöden on pudonnut murto-osaan. Samoin puhelut. Vielä kun muutaman kaverin saa käännytettyä WhatsUppiin ja muihin wlanien kautta käytettäviin viestintäsovelluksiin, niin edullisin liittymätyyppi olisi varmaan vanha kunnon minuuttiperusteinen laskutus.

ITC: Ryhdyin opettelemaan navigoinnin saloja

Sunnuntai 22.7.2012 - Kauko Niemi

”Sinulla on ainakin kaksi gps:ää takapuolessasi”, sanoo kaverini, joka on aina hukassa ja minä en juuri koskaan.

Muutaman kerran olen vuosien varrella yrittänyt käyttää Nokian kännykän navigointia ja vain yhden kerran siitä on ollut oikeaa hyötyä tähän mennessä.

Suurin syy käyttämättömyyteen on ollut, ettei minun ajatuslogiikkani ole yhteensopiva nokialaisten kanssa. Navigoinnin käyttökuntoon asettaminen kun on vienyt aikaa kyllästymiseen asti ja olen vain ajanut perille. Vastaan tulee myös sellaisia termejä, joita on vaikea ymmärtää. Kysyessäni tietä ja neuvoessani tietä, en varmasti käyttäisi tällaista teminologiaa.

Kerrankin olin kuskina kavereille, johonkin Hyvinkään liepeille keskelle ei mitään. Vilkaisin paikan Googlen mapsista ja sitten mentiin. Kaverit eivät saaneet navigointia toimimaan koko matkan aikana. He näpräsivät kännykkäänsä kun olin jo ajanut määränpäähän eksymättä kertaakaan. Eikä kestänyt kuin reilun tunnin.

Tietenkään kokemus ei kasva jos ei käytä. Ja jos käyttää vain joka toinen vuosi, niin kaikki toiminnot ovat muuttuneet. Eniten kyrpee se, että koko systeemi on tehty hotelleille, ravintoloille ja muille kaupallisille toimijoille ja vasta seuraavaksi käyttöliittymä palvelee navigoijaa.

Steven Elop julisti juuri, että Nokiasta tulee johtava navigointiyritys. Jos näin on, niin navigoitava matka on pitkä, jotta palvelusta innostuisi ja ottaisi sen vakio-käyttöön. Elopin julkilausuma ei ole käänteentekevä, sillä samaa asiaa julistettiin noin neljä vuotta sitten, kun navigointi tuli maksuttomaksi.

Ikään kuin sattuman kauppaa onnistuin kaksi vuotta sitten tallentamaan kolme kantarellipaikka ja ne ovat edelleen monista päivityksistä huolimatta säilyneet tallessa. Mikä onkin tämän jutun positiivisin asia.

Tulin tänä viikonloppuna Turun suunnasta. Aja kotiin oli riittävän yksinkertainen asetus opetellakseni navigointia ja tarkistaakseni missä vaiheessa kehitys kehittyy. Miltä navigointi tänään näyttää ja mitä tietoa se tarjoaa.

Reitti oli viimeisen päälle tuttu. Tunnen sen kuin taksimies konsanaan. Tiedän mihin kellonaikaan pitää valita mikäkin reitti. Mikä on nopein ja helpoin ja mukavin reitti ajaa.

Lopputulemana oli että jouduin poikkeamaan kuusi kertaa navigoinnin antamista ohjeista. Aika sujuvasti se nykyään valitsee uuden reitin. Joskus aikoinaan näytettiin pitkään, että lasken uutta reittiä.

Vakavin asia perjantaina oli tietenkin, että ohjeiden mukaan minun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle risteyksessä, missä on vasemmalle kääntyminen kielletty. Tunsin risteykset ja tietenkin jätin ohjeet noudattamatta. Edellisessä kokeilussa olisi pitänyt ajaa kiellettyyn ajosuuntaa. Totean vielä, että varmuuden vuoksi päivitin karttani ennen tätä koeajoa.

Ehkä nyt ollaan aika lähellä, että käyttökokemus on sen verran kohtuullinen, että hädän hetkellä otan navigoinnin käyttöön. Paitsi jos se taas seuraavalla kerralla näyttää täysin erilaiselta ja eksoottiselta. Tunnustan myös, että takapuolessani olevat gps:t ovat pitäneet oikealla tiellä, eikä ole kokemusta mistään muustakaan navigointilaitteesta.

Hyvinvointi: Kolme kesälajia yli muiden, oppimisen iloa

Lauantai 14.7.2012 - Kauko Niemi

Tämän kesän kolme ykköslajia ovat uinti, valokuvaus ja laulu. Näillä mennään tämä kesä ilman suuria matkasuunnitelmia, ilman kalliita lippukuluja, ilman pakollisia kesäsuoritteita, ilman stressiä.

Näitä voi yhdistellä myös muuhun toimintaan. Valokuvausta luontoretkeilyyn ja sukutapaamisiin. Laulua suihkuun ja kotona olemiseen ja kun talokin on tyhjä, niin eivät naapuritkaan häiriinny. Tai luontomatkailun yhteydessä poikkesin tyhjässä kotikirkossani ja siellähän vasta mukava olikin laulaa.

Uinti täyttää myös merkittävän osan kesäkuntoilusta, jota nyt tietty muutenkin tulee monin verroin enemmän kuin talvikuntoilua. Valokuvaus pitää myös yllä kuntoilua, ainakin jos kantaa päivän metsä- tai muilla kuvausreissuilla koko kalustoa mukana eli reilun 10 kilon reppua.

Taloudellisesti nämä kolme loistavaa kesäaktiviteettiä ovat oikein kannattavia. Jos uintiaktiivisuus jatkuu syyskuun puoliväliin samalla rytmillä kuin nyt alkukesän, niin käynnin hinnaksi tullee noin 0,35 euroa. Laulaminen ei maksa mitään ja valokuvaukseen tehdyt aiemmat investoinnit tulevat vain hyötykäyttöön.

Mikä näissä kolmessa lajissa niin koukuttaa, että hyvillä mielin voi jättää pakolliset kesämatkat tekemättä, jättää festarit ja muut kansanjuhlat väliin.

Kaikki kolme voi yhdistää normaaliin terveelliseen elämäntyyliin. Mutta ennen kaikkea kaikissa kolmessa suurin koukuttaja on oppimisen ilo.

Uinnissa olen kehittynyt tänä kesänä enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Netistä löytyy hyviä opetusvideoita, joita olen tutkiskellut ja soveltanut käytäntöön. Uinti on tekniikkalaji ja tavalliselle ihmiselle kyllä löytyy oppimisen iloa loppuelämäksi. Siinä syntyy tekemisen iloa, kun huomaa kuinka yhä helpommin ja nopeammin kilometri taittuu.

Laulu on elinikäistä oppimista ja oman kehon ja mielen hallintaa parhaimmillaan, eikä koskaan tule valmista. Yllättäen huomaa, että vanhat biisit menevät nyt helposti korkealta ja jopa hiljaa. Laulu on yksi parhaista oppimisen iloa tuottavista lajeista.

Olipa sinulla millainen kamera tahansa, niin kamera on aina parempi kuin kuvaaja. Valokuvauksessa oppimisen määrä on rajaton. Myös luovuuden määrä on rajaton. Kuvaaminen opettaa havainnoimaan ja näkemään maailmaan aina vain uusin silmin. On täysin tajutonta, että vaikkapa FaceBookissa julkaisemani kuva sarja Yksi ikkuna – monta tunnelmaa, antaa valtavan määrän uusia näkemyksiä yhdestä ja samasta kuvauspaikasta – makuuhuoneen ikkunasta.

Tuossa pöydänkulmalla on liki parikymmentä opetus-videota täynnä vinkkejä ja tekniikkaa. Kuvaamisessa yhdistyy taju luonnon käyttäytymisestä, taju valon vaikutuksesta ja tilanteiden aavistamisesta ja hallinnasta. Oppimisen ilo on täydellistä kun rakennettu mielikuva toteutuu ruudulla. Joskus se tapahtuu hetkessä, joskus kahden vuoden seurannan tuloksena.

Oppimisen iloa boostaa esimerkiksi kuvauksessa se, että olen viimeaikoina tehnyt paljon kuvausretkiä hyvän ystäväni kanssa. Kuinka erilaisia näkemyksiä voikaan toteutua samoilla reunaehdoilla.

Tämän kesän oppimisen ilo on ollut suurta ja antoisaa. Pitänyt mielen pirteänä, ja vaihtelevat säät sen kun vain luovat uusia vaihtoetoja oppimiselle.

Hyvinvointiraportti heinäkuu 2012: 6,0 ? 6,6 ? 6,8

Lauantai 7.7.2012 - Kauko Niemi

Siis alkukesän kunto kehitysnumeroita, kun hyvinvointiprojekti vierähti toiselle vuodelle. Luvut asettuvat Suunnon kävelytestin mukaan tasolle oikein hyvä ( 6,0 – 5,9). Tavoite 7,0 erinomainen on siis tähtäimessä. Vuosi sitten olin kuntoluokituksessa keskitasolla.

Toukokuun alun 6,0 ja kesäkuun alkuun 6,6 kehitys oli voimakasta. Toukokuussa harjoituksia oli enemmän kuin kesäkuussa ja harjoitukset olivat kovempia. Kesäkuussa harjoituskertoja oli 11 vähemmän kuin toukokuussa ja tunteja 13 vähemmän.

Kesäkuuta on jonkin verran sotkenut ja erityisesti kirjanpitoa on sotkenut uinti. Siitä ei jää mitään dokumenttia harjoituksen tasosta. Uintikertoja on kertynyt 2 kuukauden aikana 34 ja 26 kilometriä. Pahaa pelkään, että harjoitusvaikutus jää kuitenkin vähäisemmäksi kuin tiukalla fillarilenkillä.

Tein heinäkuun testin tämän viikon tiistaina Eläintarhan kentällä. Portti oli auki ja sinne vain muiden sekaan kiertämään 400 metriä neljästi. Yllätyksekseni huomasin seuraavan päivän lehdestä, että kenttä oli avattu remontin ja EM-kisojen jälkeen helsinkiläisille tuntia aikaisemmin. Uunituoretta kokemusta upouudesta kentänpinnasta.

Nyt olisi niillä kolmella lääkärillä ihmettelemistä, jotka ovat kirjoittaneet aikoinaan verenpaineeseen pillereitä, joita tosin en ole koskaan syönyt. Hieman rupeaa itseäni huolestuttamaan, vaan ei vielä huimaamaan nykyiset kotimittarilla mitatut verenpainearvot. Tämän aamun arvot kun painuivat jo niinkin alas kuin 116/70/56.

Kuuntelin eilen radiosta Antti Heikkilän haastattelua ja hänen viisaita sanojaan. Ihmisen pitää oppia kuuntelemaan omaa kehoaan. Jos  muuttaa vaikka ruokavaliotaan ja tuntee olonsa paremmaksi, niin muutos on hyvä. Näin yksinkertaistahan se on paitsi, ettei nykyihminen jaksa kuunnella ja odottaa sitä muutosta.

Kolmessa viikossa ei tapahdu juurikaan mitään pysyvää. Elimistö pistää hanttiin viimeiseen asti, ennen kuin taipuu ja mukautuu uuteen tilanteeseen. Emmehän me kuole emmekä paranekaan yhdessä yössä. Kehomme muuttuu solutasolla hitaassa rytmissä.

Hiljaa hyvä tulee – näin ainakin koen tällä hetkellä.

<ilman otsikkoa>

Maanantai 2.7.2012 - Kauko Niemi

Suomalainen ”urheiluviikonloppu” on vertaansa vaille. Tämän viikonlopun tuloslista on niin kamala, etten keksinyt sille edes otsikkoa. Samaan aikaan kun valitetaan mitä kummallisimmista asioista, niin hyväksytään läträäminen, jopa kehua retostellaan ja raportoidaan yleisesti kuinka paljon ja koska ja missä.

Asennevamma on paha, mutta sekin voidaan muuttaa. Tupakan kohdalla se on jo muuttunut. Ei ole erityisen miehekästä eikä fiiniä tuprutella. Sen sijaan alkoholin käyttämättömyyttä ihmetellään ja sitä pitää edelleen selitellä.

Päättyneen viikonlopun tuloslista, joka ei tietenkään ole täydellinen, vain nelisenkymmentä parasta:

Häissä vieraana ollut 37-vuotias mies puukotti 29-vuotiasta morsianta sunnuntain vastaisena yönä Lieksassa. Puukottaja oli vahvassa humalatilassa.

Lauantai-iltana puoli kuuden jälkeen poliisipartio tapasi Imatran Ensontiellä mieshenkilön kuljettamasta mopoa 1,21 promillen humalatilassa. Hän syyllistyi törkeään rattijuopumukseen.

Vielä kovemmat promillet puhallettiin samaisena päivänä Imatralla iltakymmeneltä, kun mieshenkilö kuljetti mopoa alkoholin vaikutuksen alaisena. Poliisin seulontamittarikoe 2,94 promillea.

Mieshenkilö tavattiin kuljettamasta henkilöautoa Tainionkoskentiellä 0,72 promillen humalatilassa puoli kolmelta sunnuntain vastaisena yönä.

Hieman ennen puoli viittä aamulla naishenkilön todettiin kuljettaneen mopoa Tainionkoskentiellä 1,1 promillen humalatilassa.

Mieshenkilö kuljetti henkilöautoa 0,6 promillen humalatilassa puoli viideltä sunnuntain vastaisena. Rikos tuli ilmi poliisipartion pysäytettyä ajoneuvon kuljettajan.

Lappeenrannassa 1.7.2012 klo 12.34. Sunnuntaina puoli yhden aikaan päivällä hätäkeskukseen ilmoitettiin henkilöautosta Lappeenrannassa, joka liikkui epävarmasti. Myöhemmin tuli ilmoitus, että sama auto oli törmännyt erääseen toiseen autoon. Poliisi aloitti välittömästi auton etsinnän, ja löysi teossa käytetyn auton. Poliisikoirapartio löysi jäljestämällä kaksi teosta epäiltyä mieshenkilöä, jotka otettiin kiinni Mikkelintien läheisyydestä. Molemmat epäillyt olivat lähes kolmen promillen humalatilassa.

Poliisin mukaan Vantaalainen nainen ajoi kolmen ja puolen promillen humalassa mopolla Kuninkaalassa lauantai-iltapäivällä. Hän menetti ajoneuvonsa hallinnan ja kaatui. Kuljettaja vietiin Töölön sairaalaan hoidettavaksi.

Mies ja nainen havahtuivat lauantaina aamulla kello 6.30 siihen, että päihtynyt nainen hiippaili heidän makuuhuoneessaan.

Poliisi otti kiinni kaksi henkilöä, jotka tulivat partiota vastaan alasti ja ilman kypärää mönkijällä Jämsän Vaherintiellä sunnuntaina puoliltapäivin. Kuljettaja, paikkakuntalainen 23-vuotias mies puhalsi alkometriin puolentoista promillen lukemat. Ajoneuvo oli rekisteröimätön.

Lauantaiyönä nuori leppävirtalainen mies kaatui mopolla ja loukkasi itseään muun muassa päähän, koska hänellä ei ollut kypärää. Mies puhalsi 1,64 promillea. Sunnuntain vastaisena yönä ulkomaalainen mies ajoi Viitostiellä Leppävirran kohdalla ulos tieltä. Hän puhalsi 1,26 promillea.

Lauantai-iltana Padasjoella ulosajanut kuljettaja oli humalassa, kerrotaan Päijät-Hämeen poliisista. Mies puhalsi alkometriin 1,62 promillen lukemaan.

Hieman ennen lauantain vaihtumista sunnuntaiksi Tornion poliisipartiolle tuli hätäkeskuksen kautta yleisöilmoitus humalaisesta kuljettajasta liettualaisessa henkilöautossa. Poliisipartio havaitsi auton liikenteessä ja näytti pysäytysmerkkiä, jolloin auto ajoi Suomen ja Ruotsin välisen tullirakennuksen pihaan. Kuljettajalle tehty puhalluskoe antoi tulokseksi 2,77 promillea.

Poliisi nappasi Kouvolan Kuusaantieltä sunnuntain vastaisena yönä kovassa humalassa ajaneen miehen. Henkilöautolla liikkeellä ollut kuski puhalsi alkometriin 2,07 promillea.

Valkeakoskella kaksi parikymppistä nuorta loukkaantui vakavasti auton ulosajossa aikaisin sunnuntaina. Turma-auton kuljettaja oli vahvassa humalassa ja puhalsi alkometriin 1,93 promillea.

Poliisiksi esittäytynyt mies vaati seksiä thai-hieromoista Lahdessa. Mies oli tapahtumahetkellä humalassa.

Poliisipartio tapasi lauantaina 30. kesäkuuta kello 20 aikaan Palsinantien varresta vuonna 1950 syntyneen jämsäläisen henkilöautoilijan, joka puhalsi 3.04 promillea. Henkilöä epäillään törkeästä rattijuopumuksesta.

Perjantaina 29. kesäkuuta kello 13.55 Jämsän poliisi pysäytti Koskentiellä henkilöauton kuljettajan ajokunnon tarkistamiseksi. Auton kuljettajana toiminut tamperelainen mies puhalsi 2,52 promillen lukemat alkometriin.

Mies kaahasi autollaan hurjaa nopeutta lauantai-iltana Jyväskylässä nelostiellä. Vuonna 1979 syntynyt mies ajoi Mannilan kohdalla 148 kilometrin tuntinopeutta satasen nopeusrajoitusalueella. Kuljettaja oli 1,5 promillen humalassa.

Sunnuntaina aamuyöllä Porissa Sampsantien ja Suovantien risteyksessä henkilöauto törmäili tietyön reunaan asetettuihin aitoihin. Poliisi löysi auton ja kuljettajan myöhemmin. Mies puhalsi 1,5 promillea.

Juopunut nuori kuski on jäänyt kiinni Outokummussa. 22-vuotias mies ajoi lauantai-illalla Kummunkatua, kun hänet pysäytettiin. Kortiton kuski puhalsi 2,3 promillea.

Norjalainen rattijuoppo jäi kiinni Ylitorniolla lauantaiaamuna noin varttia vaille yksitoista aamupäivällä. 23-vuotias mies joutui poliisipartion pysäyttämäksi kuljettamallaan henkilöautolla Ylitornion Alkkulanraitilla. Puhalluskoe osoitti miehen olevan 1,5 promillen humalassa.

Keminmaalaisen 33-vuotiaan miehen epäillään syyllistyneen Tornion Kaakamon, Kyläjoen ja Raumon kylissä sunnuntaiaamuna hieman ennen kello neljää muun muassa törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen, huumausaineen käyttörikokseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta.

Poliisipartio valvoi kuljettajien ajokuntoa lauantaiaamuna valtatiellä 23 Keuruun keskustaajamassa. Tarkastuspisteeseen ajoi aamulla hieman ennen yhdeksää henkilöautolla petäjävetinen vuonna 1983 syntynyt mies, joka puhalsi poliisin alkometriin 0, 9 promillen lukemat.

Hieman myöhemmin lauantaina rattijuopumuksesta jäi kiinni Vaasantiellä Keuruulla vuonna 1967 syntynyt mies. Hän puhalsi rattijuopumukseen oikeuttavat yli 0,5 promillen lukemat.

Lauantaina iltapäivällä Keuruulla jäi kiinni vielä kolmas rattijuoppo poliisin valvonnan yhteydessä. Puoli neljän maissa iltapäivällä Asematien ja Leppäläntien risteykseen ajoi henkilöautolla vahvasti humaltunut nainen. Vuonna 1955 syntynyt keuruulainen nainen puhalsi 1, 95 promillen lukemat.

2,4 promillen humalatilassa ollut omakotitalon isäntä ampui haulikolla kohti naapuriaan Nastolan Kumiassa perjantain vastaisena yönä. Naapurin keski-ikäinen naishenkilö onneksi selvisi ilman osumia.

Vuonna 1976 syntynyt suomussalmelaismies tavattiin kuljettamasta henkilöautoa 2,43 promillen humalassa Suomussalmen Jalokaarteella lauantaiaamuna. Hetkeä aiemmin mies oli törmännyt kaupan parkkipaikalla pakettiautoon ja poistunut paikalta.

Poliisi otti lauantaiyönä kiinni miehen, joka ajeli silminnäkijöiden mukaan humalassa parkkialueella Lahden Riihelässä. Reilu nelikymppinen mies tavoitettiin kahden aikaan yöllä auton edustalta. Hän puhalsi poliisin alkometriin yli kahden promillen lukeman.

Perjantai-iltana Pertunmaalla Mansikkamäentiellä mitattiin 80 kilometrin rajoitusalueella henkilöautolle nopeudeksi 109 kilometriä tunnissa. Vuonna 1985 syntynyt mieskuljettaja puhalsi alkometriin 1,5 promillea ja samalla selvisi, ettei hänellä ole ajo-oikeutta.

Samoihin aikoihin Pertuntiellä ajoi paikkakuntalainen vuonna 1973 syntynyt nainen puhallusratsiaan. Alkometripuhallus osoitti 0,85 promillea.

Humalainen mieskaksikko ohitteli perjantai-iltana moottoritiellä Hämeenlinnan kohdalla edellä ajavia pientareen kautta. Nopeus nousi paikoin 180 km tunnissa. Lopulta auto syösyi ulos tieltä.

Henkilöauto suistui tieltä perjantai-iltana yhdeksän aikoihin Kälviällä Ridantiellä. Kuljettajaa epäillään rattijuopumuksesta. Poliisipartio tavoitti miehen tieltä suistumisen jälkeen. Mies puhalsi 2,77 promillen lukemat. Miehellä ei ollut voimassaolevaa ajo-oikeudetta, koska hän oli menettänyt sen alkuvuodesta rattijuopumuksen vuoksi.

Poliisi puhallutti perjantai-iltana kello kahdeksan maissa Köyliössä miehen, joka puhalsi alkometriin kolmen promillen tuloksen. Hänen epäillään kuljettaneen henkilöautoa Köyliön alueella. Miestä epäillään törkeästä rattijuopumuksesta.

Kokemäellä puolestaan jäi lauantaiaamuna kello 3.40 kiinni henkilöautoa kuljettanut nainen, jota epäillään rattijuopumuksesta. Tarkkuusalkometrikoe antoi tuloksen 0,29 mg/l.

Liperissä on jäänyt kiinni aamuyöllä tuhdissa humalassa autoillut ulkomaalainen mies. Puolalainen 37-vuotias kuski pysäytettiin Ylämyllyntiellä ja hän puhalsi 2,14 promillea.

Joensuulaisen 41-vuotiaan miehen epäillään syyllistyneen rattijuopumukseen, kun hän ajoi päihtyneenä henkilöautolla Polvijärventiellä Polvijärvellä perjantai-iltana. Puhalluskokeen tulos oli 0,66 promillea.

Vahvassa humalassa ollut henkilö ajeli Vaalassa pitkin jalkakäytäviä. Hän puhalsi Oulun liikkuvan poliisin alkometriin lähes kolmen promillen lukemat.

Ja lopuksi:
Noin joka viides nuori keskisuomalainen mies kertoo ajaneensa moottoriajoneuvolla humalassa. Nuorista naisista alkoholin vaikutuksen alaisena tunnustaa ajaneensa noin joka kymmenes. Karua tarinaa kertovat tiedot selviävät Liikkuvan poliisin vanhemman konstaapelin Satu Laulaisen tekemästä kyselytutkimuksesta, johon vastasi 783 iältään 15–20-vuotiasta keskisuomalaisnuorta. Hän kartoitti kyselyllä maakunnan nuorten asenteita liikenneturvallisuuteen osana erikoistumiseen liittyvää opinnäytetyötään.

Juhannuskoiralle kaljaa

Keskiviikko 20.6.2012 klo 11.59 - Kauko Niemi

Yhdysvalloissa tuli myyntiin Bowser beer -merkkinen olut, joka on alkoholiton ja kehitetty juuri hemmottelemaan koirien makunystyröitä. Koiraoluessa ei ole myöskään hiilihappoa.

Oluen kehittäjä Jenny Brown sanoo, että ihmisellä on usein vahva tunneside koiraansa ja on täysin luonnollista, että haluaisimme tarjota heille pitkän päivän päätteeksi oluen.

Voi hyvin kysyä onko se tosiaankin täysin luonnollista ja tarvitseeko koira olutta. Onko se luonnollista koiralle, että viime kesänä Yhdysvalloissa tuli markkinoille koirien jäätelö.

Luonnottomalta tuntuu sekin, että koira tarvitsee juoksumaton olohuoneeseen. Tai tässä tapauksessa sitä tarvitsee laiska koiran omistaja, joka ei itse halua liikkua television äärestä.

Yhdysvalloissa markkinoidaan myös koirienvaunuja, joita on vaikea erottaa lastenvaunuista.

Pitkään on keskusteltu koirien vaatetuksista, joka on kasvanut valtavaksi liiketoiminnaksi. Joissakin tapauksissa suojat ovat tarpeellisia, vaikkapa silloin kun lyhytkarvainen koira käy lenkillä -30 asteen pakkasella.

Oluenkehittäjä on siinä oikeassa, että ihmisellä on vahva tunneside koiraansa. Vahvaa tunnesidettä on helppo käyttää sekä hyvässä että pahassa ja ennen kaikkea turhuudessa.

Parasta A-luokan koiran rakkautta on antaa koiran olla koira. Vain silloin kasvaa tyytyväinen ja tasapainoinen koira.

Omistaja luikki paikalta

Perjantai 15.6.2012 - Kauko Niemi

Kuukauden sisällä on ollut jo kolme koiran purematapausta, josta koiran omistaja on luikkinut tiehensä. Tuntuu käsittämättömältä.

Käsitys siitä, että koiran omistaja olisi keskimääräistä vastuullisempi henkilö alkaa tuntua kovin väärältä luulolta. Ihminen joka ottaa koiran sitoutuu siihen 10 – 15 vuodeksi. Ottaa vastuu eläimen jokapäiväisestä hyvinvoinnista ja sitten yks kaks yllättäen ei otakaan vastuuta siitä mitä lemmikki tekee.

Viimeisin tapaus Vantaalla, missä vapaana ollut koira puri 8-vuotiasta poikaa ja koiran omistaja poistui paikalta purreen koiran ja muiden koiriensa kanssa. Virhe on jo siinä, ettei koiraan voi koskaan luottaa niin paljon, että sitä voisi pitää vapaana. Siksi siihen on säädetty oikein lakikin, jotta asia olisi täysin selvä kaikille koiranomistajille.

Tällä hetkellä luonto on täynnä erilaisia poikasia, jotka herättävät koiran vainut. Siis ei tarvitse olla edes lapsi tai isompi ihminen, kun rakas lemmikki äkkiarvaamatta tekee omia vaistonvaraisia ratkaisujaan, joita ei koirakoulussa opeteta eikä opita. Ne ovat verenperintönä siltä ajalta kun kaikki koirat ovat olleet enemmän tai vähemmän saalistajia. Joillakin nykyroduilla ja yksilöillä ominaisuuden esiintyvät useammin ja herkemmin kuin toisilla.

Vahinkoja tapahtuu kaikissa asioissa ja kaikissa toiminnoissa, niin liikenteessä, harrastuksissa kuin koiran kanssa. Vahingon sattuessa se viimeisin keino pitäisi olla vahinkopaikalta karkaaminen. Voihan kyseessä olla sellainenkin vahinko, jonka uhri tarvitsee apua. Uhrien heitteillejättö on vastuutonta.

Monesti on mietityttänyt, että mikä tällaiseen tilanteeseen ajaa. Onko kyse silloinkin kun koira on ollut kytkettynä oma häpeä, ettei pysty koiraansa hallitsemaan. Onko kyse jopa koiran menettämisen pelko.

Sisäistä liikutusta rautakaupassa

Maanantai 11.6.2012 - Kauko Niemi

Yhä useammin mietin, mikä saa sisäisen liikutuksen, pysähtymään, palan kurkkuun ja sydämen syrjälleen.
Tällaisia aitoja tilanteita onneksi tulee vielä kohtuullisen usein, viimeksi viime lauantaina rautakaupassa.

Seisoin rautakaupan hyllyn välissä pähkien myyjän kanssa vessanpöntön tiivistettä. Viereinen täysin tuntematon herra otti hyllystä tiivisteen ja sanoi että se on tämä. Voin näyttää tuolla autossani kuinka se vaihdetaan. Tämän jälkeen hän opasti parkissa olevassa autossa oleilla varaosilla vaihe vaiheelta kuinka tiiviste vaihdetaan.

Elämäni pysäyttävä kokemus - kiitos - auton kyljessä luki Stadin Talkkarit - ystävällisyyttä, ammattitaitoa ja hyvää tahtoa riitti. Sen enempää en tästä herrasta tiedä.

Olen aivan varma, että 3,89 euroa maksavan tiivisteen löytäminen ei synnyttänyt tätä sykähdyttävää tunnetta. Eikä sekään, että säästin muutaman kympin, kun ei tarvinnut tilata stadintalkkareita kotiin vaihtamaan tiivistettä.

Vessanpönttöni oli lirutellut jo pitkään, enkä edes löytänyt keinoa kuinka saisin sen auki ja tutustuisin sen sielunelämään. Utelias kun olen kaikkea näkemään ja kokemaan.

Tilanteeseen vaikutti ilman muuta sen yllätyksellisyys. Tilanteen aitous ja se että jollakin riittää hyvää tahtoa jakaa muillekin.

Nämä sisintäni liikuttavat asiat ovat yleensä pieniä, yllättäviä, silloin kun niitä vähiten odottaa. Se että olen miettinyt pitkään kameran vaihtoa ja lopulta menen kauppaan ja ostan sen, ei mitenkään erityisemmin ilahduta paria tuntia kauempaa. Sitten vain aletaan kuvaan ja oppimaan. Niin sanottu shoppailu ja heräteostot tuovat poikkeuksetta pahan mielen. Olisinhan pärjännyt tuhlaamatta.

Tuollainen sisäinen, vaikuttava tunne saattaa syntyä vaikka tv-uutisia katsoessa, kun joku kehitysmaan nuori on oikeasti yrittänyt ja oikeasti onnistunut. Helsingin kerjäläiset eivät taas herätä sääliä, sillä minulla ei ole takuuta niiden aitoudesta.

Siis sattuma tai onni eivät myöskään riitä laukaisemaan tätä sisäistä reaktiota. Viiden miljoonan lottovoitto voisi tuoda tyytyväisyyttä ja taloudellista varmuutta, mutta tuskin sisäistä muljahdusta. Sillä rahalla voisi kuitenkin yllättää sellaisia aitoja ihmisiä, jotka vähiten odottavat mitään tapahtuvaksi.

Yllätyksellisyys puuttuu myös kaikesta hyvien tapojen ja protokollien noudattamisesta. Kaavojen mukaan etenevät juhlat ja tilaisuudet voivat olla ihan asiallisen mukavia, mutta eivät ne hevin saa aikaiseksi sisäistä liikutusta.

Viranomaisen luvalla saa huijata

Tiistai 5.6.2012 - Kauko Niemi

Euroopan kilpailuvirasto on kuulemma antanut luvan käyttää markkinoinnissa 4g-termiä, vaikkei kyseessä ole 4g-tietoliikenneverkko. Nykyisin ”4g-verkkoon” sopivia laitteita voida päivittää myöhemmin oikeaan 4g-verkkoon silloin kun se joskus tulee.

Tuntuu kovin kummalliselta, että esimerkiksi Helsingin Sanomat kampanjoi iPadia ja digitaalista lehteä pakettina ja iPad on muka 4g-versioinen.

Teknisesti esimerkiksi aito iPad 4g toimii vain Yhdysvaltain ja Kanadan 4g-verkoissa, jotka käyttävät eri taajuuksia kuin tulevat eurooppalaiset 4g-verkot. Tällä hetkellä sen enempää Suomessa kuin muissakaan Euroopan maissa ei ole kaupallisessa käytössä olevia 4g LTE –verkkoja. Siis sen enempää iPad kuin ”4g-puhelimet eivät todellisuudessa käytä ominaisuuksiltaan nopeaa 4g-verkkoa.

Mikä se suomalainen 4g-verkko sitten on, jota myydään täyttä häkää?  Sehän on 3g-verkko, jota on hieman viritetty vakio 3g-verkosta. Olisiko reilumpaa sanoa 3g+ tai 3g turbo. Se, että näissä käytetään mikro-sim-korttia ja on nopeampi kuin perus-3g-verkko ei mielestäni tee 4g-verkkoa. Puuttuuhan vauhdistakin melkoinen osa.

Joku on jopa levittänyt tietoa, että kyllä sen iPadin voi sitten päivittää suomalaiseen verkkoon kun aikanaan tulee. Näin ei voi tehdä. Ei ainakaan ohjelmallisesti. Jokaisessa langattomassa laitteessa on radioyksikkö, joka käyttää tiettyä taajuutta, eikä se ymmärrä muiden taajuuksien perään.

Kovasti ihmetyttää, että kilpailuviranomaiset sallivat näin kummallisen 4g-laajennuksen. Monissa asioissa kielletään jopa tiettyjen sanojen käytön, jotka antavat väärää mielikuvaa. Tässä ei ole kyse vain mielikuvasta vaan teknisesti kokonaan eri tuotteesta.

Kukkaisviikonloppu - hukkaan heitettyä rahaa

Maanantai 4.6.2012 - Kauko Niemi

Loputtomat jonot kukkakaupoissa, jokaisessa alepassa puolinuukahtaneita ruusuja, joka toisella vastaantulijalla kukkapaketti kainalossa. Se oli jokavuotisen touko- kesäkuun viikonvaihteen kukkakauppiaiden sesonki.

Kukat kuuluvat luontoon, eikä kauppiaiden kassojen lihottamiseksi. Olen ihaillut, nuuhkinut, kuvannut varmaan satoja jopa tuhansia kukkia luonnossa. Facebook on täynnä ihailtavan kauniita kukkakuvia luonnosta.

Kaupan kukat eivät minua ilahduta missään muodossa eikä missään tilanteessa. Etenkin kun tiedän, että se on vain kallis, opittu tai protokollan mukainen tapa muistaa, kun ei parempaakaan ideaa ole keksitty.

Tarkemmin muistellessa mieleeni ei palaudu yhtään sellaista tilannetta, jossa joskus minulle annettu kukka olisi jättänyt mitään pysyvää jälkeä mieleeni.

Kalliin kukkapuskan ilo, jos se sellaista jollekin tuottaa, jää aina lyhyeen. Leikkokukkien pirteys sammuu jo useimmiten kauppamatkalla ja viimeistään parinpäivän päästä. Ovathan ne olleet jo matkalla ties kuinka kauan ja kuinka kaukaa.

Saman summan voi antaa vaikka rahana, lahjakorttina tai lahjoittaa sankaria lähellä olevaan hyötykäyttöön.

Maailman kuulu viulisti Anne Sophie Mutter lähti pari viikkoa sitten konsertin jälkeen Helsingin Musiikkitalolta mustalla mersulla kohti hotelliaan. Suuri kukkapuska jäi järjestävälle seuralle (ehkä kierrätykseen seuraavan illan esiintyjää varten). Mutter ei kukkia halunnut mukaansa, mutta muodollisuus tuli täytettyä. Kovin olisi epäkäytännöllistä ollutkin raahata isoa kimppua mukanaan.

Sen sijaan eilen illalla kukkaviikonlopun päätteeksi tyytyväisenä huomioin Helsingin Tuomiokirkossa, kun Helsingin Urkukesän avajaiskonsertin esiintyjille annettiin joku pieni kuihtumaton muistopaketti runsaiden aplodien kera.

Toivottavasti minun arkulla sitten aikoinaan ei näitä turhuuksia nähdä puolen tunnin takia. (ilmoitan kyllä, jos mieli muuttuu)