Pitääkö lääkärin välttämättä näytellä lääkäriä

Sunnuntai 9.9.2018 klo 11.08 - Kauko Niemi

Lääkäriin rooliin kohdistuu paljon odotuksia. Lääkärin tulee olla vahva, rauhallinen ja itsevarma – ja jos siltä ei tunnu, pitää esittää.

Näin sanoo Reetta Huttunen, itsekin lääkäri, Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa, missä hän kuvailee inhimillistä ihmistä valkoisen lääkäritakin takaa haastattelussa ja runoissaan. Artikkeli on arvokas, poikkeuksen avoin, mutta jäin miettimään lääkäreiden viestintätaitoja ja pitääkö todella olla epäaito ja esittää lääkäriä?

Lääkärin työ on paljon muutakin kuin lääketiedettä. Lääketiede on vain pohja työlle, joka kehittyy ja paranee kokemuksen ja käytäntöjen myötä ja erityisen paljon kuuntelemalla potilasta. Lääkärihän ei koskaan ole elänyt ainuttakaan potilaan arkipäivää.

Finnradion haastattelussa Erkki Antila, joka edustaa potilaan kokonaisvaltaista kohtaamista, sanoi osuvasti rakentavansa kumppanuutta potilaan kanssa.

Helsingin Sanomien artikkelissa Huttunen on tutkiskellut runoissaan myös lääkärin osoittamaa empatiaa. Huttusen mielestä lääkärin empatia on ensisijaisesti sitä, että hän kuuntelee potilasta. Sitä kautta usein löytyy ratkaisu potilaan ongelmiinkin. Juurikin näin paitsi byrokratia rajaa kuunteluajaksi 10 minuuttia ja siinä ajassa ehtii tervehtiä.

Jos lääkärin pitää esittää auktoriteettia eli mentaalilla ”lääkäri määrää”, on aika ajanut hänen ohitseen. Auktoriteetti ei kuulu enää tähän päivään lääkärin hommissa, eikä se sovellu oikein mihinkään muuhunkaan työhön. Ei etenkään asiakaspalveluun, jota lääkärintyö pohjimmiltaan on. Minulle lääkärin neuvot ja lääkereseptit ovat suosituksia, jos vain satun ymmärtämään miksi tällaiset neuvot ja tuollaiset pillerit.

Istun vanhemman mieslääkärin vastaanotolla jokunen aika sitten. Kuitenkin reilusti minua nuoremman. Edessä pari labrakoetta ja lääkäri kysyy, haluanko tulla hakemaan tulokset täältä vai lähetetäänkö postitse. Vastaan, että ei kumpaakaan, näen ne netistä. Lääkäri valahtaa punaiseksi ja hätääntyneen tuntuisena kysyy – mitä sinä oikein näet sieltä netistä?

Jokainen potilas tarvitsee uskoa parantumiseen. Enkä nyt puhu henkiparantajista, vaan tavallisen lääkärin viestintäkäyttäytymisestä. Uskoa ei lisää, että lääkäri sanoo kirjoittavansa reseptin ja lääke pitää ottaa ruokailun yhteydessä iltaisin. Lääkäriltä jää usein valistamatta miksi ja miten lääke vaikuttaa. Yksikään lääkäri ei ole minulle kertonut välttämätöntä tietoa siitä, kuinka elimistölle elintärkeät kolesterolit toimivat oikeassa suhteessa. Pelkkä mitattu numero ei kerro totuutta kokonaisuudesta.

Arvovalta kysymyskö, jos potilas tietää liikaa. Lääkäreiden suuri huolenaihe onkin se, että potilaat googlaavat niin paljon tietoa. Tietenkään harvan potilaan tietämys ei riittää tulkitsemaan nettitietoa. Ja sitä onko se ylipäätään luotettavaa. Siinä on paikka myös lääkärin perusteluille.

Terveyskeskuslääkäri soittaa minulle käyntiäni seuraavana päivänä ja sanoo keskustelleensa kollegan kanssa ja tulleensa sellaiseen ratkaisuun, että tarkistetaan vielä B-vitamiinitasoni ja hän on kirjoittanut lähetteen labraan.

Siis terveyskeskuslääkäri on miettinyt minua senkin jälkeen, kun poistuin vastaanotolta. Hän tunnusti rehellisesti, ettei hän kaikkea hoksannut. Arvostan suuresti hänen rehellisyyttään, eikä hänen tarvinnut esittää Jumalasta seuraavaa.

Päinvastainen esimerkki tämän vuoden helmikuulta. Olin niin kiihdyksissä ja verenpaineet varmasti katossa, vaikka niitä paineita olinkin juuri hoidattamassa, etten muista edes tervehtikö lääkäri lainkaan. Hänen ensimmäiset sanansa olivat, että sinulla on huonot ruokailutottumukset, koska mittaukset näyttävät niin. Hän ei siis tiennyt eikä halunnutkaan tietää, että teen itse kaiken suuhunpantavan 99 prosenttisesti hyvistä perusraaka-aineista vain ja ainoastaan terveyden ehdoilla.

Ihmisen parantuminen on pitkälti kiinni lääkärin vuorovaikutuksesta. Sehän on myös tieteellisesti osoitettu monissa lumelääketesteissä, joissa pelkkä sokeripilleri tekee ihmeitä.

Finnradio / Erkki Antila - https://www.facebook.com/finnradio/videos/444087172780331/

Helsingin Sanomat / Reetta Huttunen - https://www.hs.fi/elama/art-2000005808021.html

Miten ihmeessä tieto voi kadota mustaan aukkoon

Sunnuntai 2.9.2018 klo 9.50 - Kauko Niemi

Normaalissa elämässä törmää varsin usein tilanteeseen missä en ole kuullutkaan jostain varsin laajasti  ja monipuolisesti levitettystä tiedosta. Aivan kuin minulla olisi silikonikorvat ja tieto olisi kadonnut mustaan aukkoon.

Esimerkiksi viime viikolla poliisi laputti 5500 kuskia ylinopeudesta. Vaikea usko, että joku maksaisi ilomielin kohtuullisen summan ihan vapaaehtoisesti.

Poliisi tiedotti asiasta varsin selkeästi, että jokaisessa peltipoliisissa on kamera käytössä. Tämän lisäksi kaikki liikkuvat yksiköt olivat käytössä. Uutisnarkomaanina en pysty juurikaan mainitsemaan mediaa, missä asiasta ei olisi ainakin kertaalleen uutisoitu.

Ja siis kaiken tämän jälkeen 5500 kuskia kiitää ylinopeutta rysään, eikä malta yhtä vuorokautta noudattaa tieliikennesääntöjä.

Viikko sitten viikonloppuna 60.000 ihmistä oli haltioissaan ja jopa itki Lahden mäkimontussa Cheakin valot sammuu jäähyväiskonsertissa.

Minä ei siellä ollut. Jos minulle soitettaisiin sekalaista musiikkia ja joukossa olisi Suomen menestyvimmän artistin biisejä mukana, niin en pystyisi tunnistamaan ainuttakaan.

Olen ihan varmasti kuullut Cheekin musiikkia, mutta se on mennyt suoraan mustaan aukkoon. Se tieto mikä Cheekistä on tarttunut minun kovalevylle, on herran ylivoimainen tapa hallita julkisuutta ja yksityisyyttä. Lehdistä ei voi lukea kohujuttuja Cheekistä eikä myöskään some-kohuja ole juurikaan noussut pintaan. Todellinen markkinointiguru. Kaikki on suunniteltu millin ja sanatarkasti.

Ilmeisesti hänen musiikkinsa kiinnostaa laajasti, jos 60.000 ihmistä ostaa kalliin lipun ja matkustaa satoja kilometrejä.

Samaan sarjaan kuuluu maailman kuulu ruotsalainen 28 vuotias Avicii, oikealta nimeltään Tim Bergling.  ”kuulin” hänen nimensä ensimmäisen kerran vasta uutisessa hänen itsemurhastaan.

Törmäsin tilanteeseen, missä erään yrityksen työntekijä ihmetteli mitkä juhlat nyt on – koko yrityksen henkilökunta koolla ja kahvia ja kakkua pöydässä.

Yritys juhlisti päivää, jolloin uudet nettisivut otettiin tuotantokäyttöön ja tämä oli ainakin yhdelle henkilölle täysi yllätys. Tai ainakin yhdelle, joka tunnusti asian ääneen.

Kuitenkin projekti oli ollut yrityksen sisällä julkinen jo kahdeksan kuukautta. Siitä oli kerrottu useaan kertaan yrityksen sisäisissä tiedotteissa. Kerrottu projektin etenemisestä. Kertaakaan tuollainen tieto ei osunut menemään perille.

Tällaisten esimerkkien jälkeen tietenkin voi kuvitella markkinamiesten ja tiedottajien tuskan, kun viestit eivät tavoita edes kohderyhmää, uusista potentiaalisista asiakkaista puhumattakaan. Ei edes silloin kun kaiken maailman tietotekniset ratkaisut luovat mitä ihmeellisimpiä algoritmejä. Ja niitä edeltää vaikka millaisia houkutuksia, jotta antaisit tietoja tekemisistäsi ja ajattelustasi.

Muotitermi kupla kyllä kuvaa tilannetta harvinaisen hyvin. Tuossa omassa esimerkissäni olen todella kuplautunut ja kaikki merkit viittaavat siihen, että jo oman pääni moniajojärjestelmä on kehittynyt varsin pitkälle.

Teen päivän hommia melkein poikkeuksetta niin että radiokanavat soivat taustalla. Täydellisenä uutisnarkomaanina kuulet uudet uutiset hälyn joukosta, mutta musiikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos jättämättä mitään merkintää kovalevylleni. Paitsi jos se on melodista ja kaunista. ”Oikeaa musiikkia” kuuntelen sitten muilta kuin uutis- tai hömppäkanavilta.

Siksi en tunnista sen enempää Cheekin kuin kenenkään muunkaan räppärin musiikkia enkä mitään mikä alkaa jumputuksella. Kerran yhdelle tuttavaurkurille sanoinkin, että nyt tiedän, miksi tykkään urkumusiikista. Siinä kun ei ole mukana teknokomppia.

Tuota ylinopeusrysää on jo kovin vaikea selittää. Ehkä siinä on merkittävänä tekijänä jonkin moinen välinpitämättömyys. Muutama satanen sinne sun tänne, jos alla on yli 50.000 euron auto. Asenteesta kertoo jotakin sekin, kun kiekkoveteraani Juhani Tammiselle kahden kuukauden aikana välähti kolmesti, ja välähdykset toivat kuuden viikon ajokiellon.

- En voi kerta kaikkiaan kuin nauraa. Uskallan väittää, että tämä on maailman mittakaavassa aivan poikkeuksellista, toteaa Tamminen Iltalehdessä.

Millainen kupla on sitten kyseessä, jos oman työpaikan asiat eivät kiinnosta vähääkään. Tai onko kupla sitten niin pieni, ettei sen sisään mahdu omien työtehtävien lisäksi mitään muuta. Voitaisko jollakin motivoinnin pallolaajennustekniikalla saada kuplaa suuremmaksi.

Ps
Roskauton kuljettajakaan tiedot eivät tainneet olla ihan ajantasasalla vaikka kaikki kanavat tuuttasivat Ranskan presidentin vierailusta satasella. Roska-auton kuljettaja kun säntäsi tyhjentämään roskiksia Kesärantaan samaan aikaan pääministeri Juha Sipilän ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kanssa.

 

 

 

Vaarallinen yhdistelmä - Jeesuksesta seuraava, joka elää selibaatissa

Lauantai 25.8.2018 klo 8.46 - Kauko Niemi

Selibaatti eli naimattomuus tarkoittaa pidättäytymistä avioliitosta ja yleensä seksuaalielämästä.

Selibaattilupaus on osa kristillisiä luostarilupauksia. Katolisen kirkon latinalaisessa riituksessa selibaattia edellytetään munkkien ja nunnien lisäksi myös papeilta ja piispoilta, ortodoksisessa kirkossa sekä idän katolisissa kirkoissa vain piispoilta. (Wikipedia)

* * *

Jäsenmäärällä mitattuna 1,25 miljardilla jäsenellään maailman suurin kirkko on joutunut todella katsomaan totuutta silmiin. Vuosisatojen ajan kirkon rakenteet ovat pystyneet peittelemään mitä karkeimmat ihmisarvon loukkaukset. Eikä niistä päästä tulevaisuudessakaan eroon niin kauan kun kirkko kieltää ihmisen normaalin tarpeen eli seksuaalisuuden.

En näe suurtakaan eroa sillä, että kielletäänkö ihmiseltä syöminen, nukkuminen vai seksuaalisuus. Kaikki ovat ihmisen perustarpeita, joita ilman elämä ei ole tasapainossa.

Katollisen kirkon rakenteissa on omia lakeja ja monia muita ristiriitaisuuksia useiden demokraattisten hallintojen ja lainsäädäntöjen kanssa. Kirkon rakenteisiin puuttuminen ulkopuolelta on kokolailla mahdottomuus. Tietovuotojen on tapahduttava kirkon sisältä.

Aiemminkin on vuotanut julkisuuteen yksittäisiä seksiskandaaleja ja pääsääntöisesti katollisen kirkon piiristä. Nyt kuitenkin tekijöitä on satoja ja lapsiuhreja jopa tuhansia. Huomionarvoista on se, että nyt on paljastunut asioita vain kuudesta hiippakunnasta ja hiippakuntia on Yhdysvalloissa parisensataa.

Katollisen kirkon piirissä on myös maksettu uhreja hiljaisiksi jopa siinä mitassa, että seurakuntia on mennyt jopa konkurssiin.

Katolisen kirkon opetuksen mukaan kirkon piispat ovat apostolien seuraajia ja Paavi eli Rooman piispa on apostoli Pietarin seuraaja. Piispojen ja pappien asema Jeesuksesta seuraavina luo sellaisen arvomaailman, ettei heitä voi kukaan tavallinen ihminen vastustaa. Ei sitten minkäänlaisessa tilanteessa.

Vaarallinen yhdistelmä syntyy, kun vastustamattomalta auktoriteetilta kielletään luonnollinen seksuaalisuus. Seksuaalisuus, jota hän toteuttaa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

A-sudiossa vieraillut Suomen katollisen kirkon tiedottaja puhui varovaisin sanakääntein selibaatista ikään kuin se olisi vain este avioliitolle. Sen takia, että papit suuntaisivat kaiken tarmonsa kirkon hyväksi. Seksuaalisuuteen hän ei viitannut vahingossakaan. Avioliittokin jo toisi ihmiselle yhden normaalin tavan toteuttaa seksuaalisuuttaan.

* * *

Ihmisen seksuaalisuus on ihmisen synnynnäinen kyky ja valmius reagoida fyysisesti ja psyykkisesti aistimuksiin ja virikkeisiin kokemalla eroottista ja seksuaalista mielihyvää, sekä valmius pyrkiä näihin kokemuksiin.

Ihmisen seksuaalisuus palvelee sekä ihmislajin biologista säilymistä että psyykkistä nautintoa. Seksuaalisuus on ominaisuus, joka on osa ihmisyyttä koko elämän ajan. Ihmisen seksuaalisuuteen kuuluu seksuaalinen kehitys, biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli-identiteetti ja sen mukainen rooli, seksuaalinen suuntautuminen, eroottinen mielenkiinto, nautinto ja intiimiys sekä suvunjatkaminen.

Ihminen voi kokea ja ilmaista seksuaalisuuttaan esimerkiksi ajatuksin, fantasioin, haluin, uskomuksin, asentein ja arvoin sekä käyttäytymisessä, rooleissa ja suhteessa itseensä ja toisiin. Seksuaalisuuteen ja sen ilmaisuun vaikuttaa monen tekijän vuorovaikutus, kuten biologisten, psykologisten, sosiaalisten, taloudellisten, poliittisten, kulttuuristen, eettisten, oikeudellisten, historiallisten, uskonnollisten ja henkisten. (Wikipedia)

* * *

Katollisen kirkon uutiset tulevat jatkumaan, vaikka tällä kertaa itse paavikin jo otti julkisesti kantaa viimeaikaisiin tapahtumiin. Anteeksiantamus ei nyt enää riitä. Yli 2000 vuoden rakenteita kun ei yhdessä yössä pureta. Ei edes vaikka viime päivinä kirkon ovesta on poistunut runsaasti pettyneitä jäseniä. Ja tällä hetkellä pappiskoulutukseen ei saada läheskään riittävästi opiskelijoita.

 

 

Miten hävittäisin tuhat tavaraa

Sunnuntai 19.8.2018 klo 8.23 - Kauko Niemi

Kasasin tavaroita makkarin nurkkaan mukavaan läjään, josta ne sitten sujuvasti ottaisin jonakin päivänä mukaan kirpparille. Näin pääsisin käyttökelpoisesta tavarasta eroon. Tavarasta jolle ei enää itselle syystä tai toisesta ole enää käyttöä. Läjä on vain kasvanut kolmen vuoden aikana liki sietämättömäksi.

Sitten on vain todettava, että kellarikomerossa on vielä enemmän ja vintillä sitä tavaraa vasta onkin. Vaatehuoneesta puhumattakaan.

Miten ihmeessä tavarasta pääsee eroon. Paitsi vuokraamalla joku paku-ovelle ja ajaa sorttiasemalle tai vastaavaan paikkaan. Missä hävittämisestä toki pitää maksaa.

Tietenkin minulla on useallakin nettipalstalla jatkuvasti jotain tarjolla ostettavaksi. Ja aika ajoin syntyy jopa kauppoja.

Olen aiemminkin marissut miksi kaikki hyvä pitää pilata. Näin on kokemukseni mukaan käynyt ja yhä enemmän käymässä nettikirppiksillekin.

Tällaisia todellisia tilanteita ja  kokemuksia minulla on. Kun laitan nettikirppikselle esimerkiksi noin 150 euroa maksavan, hyvässä kunnossa ja hyvin toimivan laitteen 30 euron hintaan. Jotta ilmoituksen voi julkaista on otettava tietenkin loistava kuva ja kerrottava laitteesta tarkkoine tyyppinumeroineen jne jne. No minulle kuvallinen tarinointi ei välttämättä ole hirveän vaikeaa.

Sitten käytäntö. Ensin tulee kymmenkunta vastausta, joissa ehdotetaan 10 – 15 euron hintaa, siis ostoja jälleenmyyntiin. Ihan kuin tavarani olisivat jotain muumimukeja. Mukaan ilmestyy auttavainen henkilö, joka lupaa ottaa laitteen, jos se ei mene kaupaksi ja jos minä lisäksi maksan toimituskulut. Sitten erinäinen joukko jahkailijoita, joilla ilmeisesti ei ole aikomustakaan ostaa yhtään mitään. Tekee vain mieli kaikenlaista ja liikaa aikaa ja tarve olla yhteydessä jonkun kanssa.

Oman ryhmänsä muodostaa ne viestit, joissa moititaan tuotetta kertoen omista huonoista käyttökokemuksista ko laittella. Ja tietenkin hinta on aivan perseestä. Sitten yksi viidestäkymmenestä on aidosti kiinnostunut tuotteesta. Tuotetta on katsottu noin 300 kertaa.

Kovasti tuntuu turhauttavalta ja ennen kaikkea vie tuhottomasta aikaa.

Pientavaran suhteen hävittämisvimma hyytyy siihen kun 5 euron tavarasta pitäisi maksaa Postille 5:90 toimituskuluja.

Vanhojen kodinkoneiden hävittämismaksua en ole koskaan maksanut, sillä netti-ilmoitus ”annetaan” tuo viimeistään viiden tunnin kuluttua hakijan ovelle.

Viimeistään Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut kirppiskuningatar osoitti, ettei minulla ole minkään valtakunnan käsitystä nykyisten kirpputorien filosofiasta. Nehän taitavat olla jotain aivan muuta kuin vanhan tavaran eroonpääsypaikkoja.

Ihan en ole varma kuinka paljon olisi apua ConMari ajattelusta. En ole asiaan riittävästi tutustunut ja tuntuu ettei minulla synny syvää surua luopua tavaroista, joita en käytä. Voi toki olla omaa täyttä tietämättömyyttäni ja harhauskoa omista omistamisen haluista ja tunteistani.

Lähtökohtaisesti haluaisin jonkinmoisen rahallisen  hyvityksen käyttökelpoisista tavaroistani. Jos löytäisin sellaisen paikan, joka satavarmasti kerää tuotteita niitä todella tarvitseville, lahjoittamisen ilo toki olisi suuri. Siis negatiivinen kirpputori. Sellaiseen en ole vielä törmännyt. Sitäkin odotellessa jahkailuni jatkuu.

 

 

 

Raha edellä keinoja kaihtamatta

Lauantai 11.8.2018 klo 18.07 - Kauko Niemi

Jos hyppää hetkeksikään herra Trumpin housuihin, niin ei ole mitään epäselvää ”oman” rahan merkityksestä päätöksenteossa. Siinä katoavat kaikki inhimillisyys ja etenkin vastuu ensi viikosta saati tulevaisuudesta. Eikä kyseessä ole ainoastaan Trump, vaan koko yhdysvaltalainen bisness-ajattelu. Ajattelu jota on totuttu ihailemaan ympäri maailmaa.

Amerikkalaisen kvarttaalitalouden tärkeimpiä merkkejä ovat neljännesvuosittain osoitetut numerot ja niiden kulissien takana tehtävät sand packing -järjestelyt ja muut vippaskonstit, jotta neljännes neljännekseltä näyttää kasvua. Showhun kuuluu myös  ylivuotavat, vakuuttavat numeroiden selitykset. Kansa ja etenkin sijoittajat hurraavat rahankiilto silmissä. Mutta mitä tehtäisiin ensi vuonna? Ketä kiinnostaa.  Ketä kiinnostaa muu kuin, että numerot ja kulissit näyttävät hyviltä neljänneksittäin ja olen pääsemässä osingoille.

Miten tämä ilmiö näkyy esimerkiksi vanhassa kunnon autoteollisuudessa. Esimerkkilistasta jätän suosiolla pois heti kättelyssä Teslan, jonka puheet ja tekemiset ovat jo niin kaukana toisistaan, ettei niihin kukaan usko.

Vuosi sitten elokuussa yhdysvaltalainen General Motors (GM) myi ranskalaiselle PSA Groupille Opelin sekä Vauxhallin. Vauxhall on käytännössä Opelin nimi muun muassa Britanniassa. PSA valmistaa muun muassa Peugeoteja ja Citroëneja, ja kaupan myötä PSA:sta tuli Euroopan toiseksi suurin autonvalmistaja.

Opel ja Vauxhall olivat GM:lle surkeita riippakiviä, jotka tekivät tappiota. Uutistoimisto AP:n mukaan brändit tekivät voitollisen tuloksen viimeksi vuonna 1999. Sen jälkeen ne ovat tehneet yhteensä noin 17 miljardia euroa tappiota.

Entäs nyt? PSA ilmoitti hiljattain, että Opelin ja Vauxhallin liikevoitto oli 502 miljoonaa euroa vuoden ensimmäisen kuuden kuukauden aikana.

Entäs monimuotoinen tarina Volvosta? Konkurssin partaalla kärvistellyt Volvo oli lypsylehmä amerikkalaiselle omistajalleen Fordille.  Fordin omistuksessa ollut Volvo sai sitten uuden omistajan Kiinasta, joka investoi Volvon kehitykseen huimasti niin teknologisesti kuin uusiutuviin malleihin. Nyt Volvo on elämänsä vedossa sekä taloudellisesti että teknisesti.

Amerikkalaisomistajan aiheuttama notkahdus ei onneksi ehtinyt tappaa Volvo-nimeä, vaikka kuilun partaalla jo käytiinkin.

Entäs mitä tapahtui, kun kahta konkurssikypsää ryhdytään johtamaan Euroopasta. Yhdistettiin italialainen Fiat ja yhdysvaltalainen Chrysler. Molemmat yhtiöt olivat konkurssin partaalla, mutta selvisivät lopulta yhteisin voimin erittäin pahoista vaikeuksista.

Ansio kuuluu toki pitkälti juuri kuolleelle Sergio Marchionelle. Hänen toimitusjohtajakaudella Fiat Chryslerin markkina-arvo yli kymmenkertaistui.

Marchionne nimitettiin Fiatin toimitusjohtajaksi vuonna 2004. Fiat Chrysler perustetiin viisi vuotta myöhemmin.

Kovin kaukana näistä esimerkeistä ei ollut Nokian matkapuhelimetkaan, jonka tuotekehitystä karsittiin ja tulevaisuuden näköalattomuus sai vauhtia viimeistään Steven Elopin opissa. Muut ajoivat ohitse sekä oikealta että vasemmalta. Vahdattiin ja säädettiin numeroita ja uskottiin omahyväisyyteen.

Toki numeroiden pitää olla kunnossa, mutta jos numeroilla on täydellinen ylivalta neljänneksittäin ei siitä välttämättä seuraa hyvää. Ei etenkään silloin kun niiden pelossa ja varassa on hyväksyttävää ja lupa unohtaa kehitys, tulevaisuus, inhimillisyys ja vastuu.

 

Kuusi vuotta kestäneeseen lääkärien uskonsotaan ei löydy ratkaisua

Lauantai 4.8.2018 klo 19.53 - Kauko Niemi

Suomessa käydään omituista lääkärisotaa, joka on alkanut jo reilut kuusi vuotta sitten. Alkulaukauksen on synnyttänyt kiista kilpirauhashoidossa käytettävä lääkitys.

Ja niin kuin kaikilla kunnon uskonsodilla on taipumus laajentua, niin on tämäkin. Lääkärit ilmiantavat toisiaan. Kirjoittavat tahallaan vääriä potilaskertomuksia, jotteivat joutuisi paljastamaan hoitojaan. Käypähoitosuosituksista on pikkuhiljaa tullut käypähoitopelotteluja, joista poikkeaminen saattaa johtaa varoituksiin tai jopa lääkärioikeuksien rajoituksiin tai niiden menettämisiin.

Varsin surkuhupaisaa on sekin, että lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki vetosi Finnradion haastattelussa 18.7.2018 alkuperäisen kiistan eli kilpirauhashoidossa käypähoitosuorituksiin, vaikkei Suomessa edes ole hyväksyttyä käypähoitosuositusta kilpirauhashoidolle.

 Lääkäriliiton toiminnanjohtaja sanoo samaisessa haastattelussa, että hän on asiassa vain mediatietojen varassa, vaikka hän on itse todistettavasti osallistunut sotaa käsitteleviin kokouksiin.

Kun levitetään pöydälle Valviran, palveluvalikoimaneuvosto PALKOn ja Suomen Endokrinologiyhdistys ry:n asiassa toimivat henkilöt ja heidän kytkökset ei ole lainkaan vaikeaa epäillä niin sanottua rakenteellista korruptiota, mikä mahdollistaa tällaisen toiminnan.

Lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamista ja menettämistä koskevat asiat käsitellään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa. Valvontalautakunta on aikavälillä 2013–22.11.2016 rajoittanut yhteensä 85 eri lääkärin lääkkeenmääräämisoikeutta. Viiden lääkärin kohdalla kyse on ollut kilpirauhashormonivalmisteiden määräämisestä. Tämän ajanjakson jälkeen on tullut lisää kieltoja, joista tuorein ja julkisin on lääkärikeskus Lupauksen johtaja Ville Pöntynen.

Kesän 2013 jälkeen kilpirauhassodasta on tehty seitsemän kirjallista kysymystä Eduskunnalle, Sen enempää ministeri Susanna Huovinen kuin nykyisin ministeri Juha Rehula eivät ole asiaan paneutuneet. Kun vastauksia lueskelin, niin ensimmäisenä mieleen tulee maallikkotoimittajalle, että hyvin on copy/pastattu asiat Valviran sivuilta. Eikä pienintäkään ministerin tai ministeriön näkemystä asiasta ole esillä.

Ja tietenkin eniten huolestuttaa, ettei oikein missään ole virallista kantaa siitä, että yksikään ”väärin hoidettu” potilas ei ole valittanut, eikä syyttänyt ketään hoitovirheestä. Joten uskonsotaa käyvät pääosin lääkärit ja viranomaiset potilaiden kustannuksella.

Se mistä Suomessa soditaan, niin se on muissa Euroopan maissa normaalia. Siis Suomessakin jo 50-luvulta asti käytetyn nyt ”pannaan julistetun lääkkeen” käyttö kilpirauhashoidossa.

No mitäs tuosta yhdestä pienestä kilpirauhasesta. Suomessa kilpirauhasen vajaatoimintaan on kuitenkin määrätty lääkitystä noin 330 000 potilaalle, joten kokemuksia hoidostakin on vähintään yhtä paljon. Kyse on esiintyvyydeltään merkittävimmästä kansansairaudesta heti diabeteksen jälkeen.

Kyseessä on myös sairaus, jonka oireilu vaihtelee hyvinkin paljon eri henkilöillä. Yhtä kaikille samaa patenttiratkaisua ei voi olla. Taudin todentaminen on varsin haastavaa samoin kuin optimi lääkityksen määrän kokeileminen ja löytäminen.

Siis ei ole kyse mistään pienestä ja helposti hoidettavasta ryhmästä. Kaikki eivät toki tarvitse kiisteltyä lisälääkitystä, mutta sitä tarvitsevia potilaita on joka tapauksessa monta tuhatta enemmän kuin se sormissa laskettava asiantuntijaryhmä, joka katsoo oikeudekseen kieltää tämän hoidon jopa poistamalla lääkärioikeuksia. 

Kovasti paljon huolestuttaa lääkärien asema, joista tulee tällä menolla robotteja, jotka toteuttavat käypähoitosuositusta, käypähoitomääräystä, käypähoitouhkausta tapauksesta riippuen. Meistä jokainen terve ja sairas ihminen on aina yksilöllisesti erilainen ja se vaatii lääkäriltä erinomaisen paljon oivallusta sekä kokemusta ja näkemystä ymmärtää missä todellisuudessa mennään.

Lääkärinhommaa ei pitäisi ohjata pelolla ja uhkailulla. Ehtoja ja sanktioita on syytä jakaa vasta sitten kun lääkärin etiikka on todistettavasti pettänyt. Vähän niin kuin kilpailuviranomaiset määräisivät, että ruokaa saa mainostaa tällä hetkellä vain punaisilla kirjaimilla.

Toivoa sopii, että tämä uskonsota voidaan ratkaista neuvottelemalla, eikä vasta sitten oikeusteitse, kun jotain vakavaa ja peruuttamatonta on paljastunut julkisuuteen.

Katselin ja tutkailin myös noita 92 käypähoitosuositusta, Vain viiteen on tehty uudistuksia tai muutoksia tämän vuoden puolella. Jos kaikkein uusin ja tuorein tieto jää käyttämättä siinä pelossa, että lääkärin oikeus olla lääkäri vaarantuu. Käypähoitosuositusten orjallinen seuranta ei vaikuta kovinkaan tuoreelta terveydenhoidon kehitykseltä.

Tehtäköön nyt sekin selväksi, etten kannata ihmisiä koekaniineiksi. Ja tehtäköön sekin selväksi, että lääkäreihin kuten muihinkin ihmisiin mahtuu mukaan vastuuttomia, enkä liputa heidänkään puolesta, vaan liputan niiden lääkäreiden puolesta, jotka tekevät kaikkensa riippumattomasti potilaan hyväksi viranomaisia pelkäämättä ja lääketehtaita suosimatta.

 

Tämä Terveysjärjestö ry:n Merja Lindströmin haastattelu kannattaa myös kuunnella

https://www.facebook.com/finnradio/videos/vb.249763135515729/419547681870606/?type=2&theater

 

 

Tätä kannattaa seurata

Sunnuntai 29.7.2018 klo 21.50

Nyt on syntynyt ehkä yritysmaailman mielenkiintoisin seurattava. Kuinka reagoidaan muutoksiin ja kuinka hallitaan kriisiviestintää. Kyseessä siis Facebook.

Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin omistamien osakkeiden arvo laski lähes 17 miljardilla dollarilla Facebookin osakekurssin syöksyttyä laskuun sen jälkeen kun Facebook julkisti viime keskiviikkona käyttäjämäärien laskevan.

Facebookin käyttäjien määrä laski Euroopassa ja kasvu Pohjois-Amerikassa oli hidastunut. Liikevaihdon kasvu on hidastanut ja sen ennakoitiin jatkavan hidastumistaan vielä vuosien ajan, minkä johdosta osakekurssi lähti jyrkkään laskuun. Kurssi laski lopulta jopa 24 prosenttia. Yhtiön arvosta suli samalla pois noin 151 miljardia dollaria.

Näiden tapahtumien ja lukujen taustalla ovat paitsi ihmisten muuttuneet toimintatavat, mutta ennen kaikkea Facebookin luotettavuus. Luotettavuuteen lasken törkeät ietovuodot ja yrityksen ylimielisyyden, joka kulminoituu Mark Zuckerbergissä.

Facebook on rakentanut imperiumia win-loost eikä win-win -periaatteella. Käytä naamakirjaa meidän ehdoilla siis ota tai jätä.

Tälläkin hetkellä itse joudun avatessa ruksaamaan kolmasti en, en, en ennen kuin pääsen sisään. Miksi pitää kysyä, jos todellisia vastauksia on vain Facebookin valitsema yksi. Ja kun käytän palvelua selaimella sekä koneella, että mobiilisti, niin saan liki päivittäin popup huomautuksia, kuinka pitäisi siirtyä oikean sovelluksen käyttöön.

Facebook on aina päättänyt sinun puolestasi, kenelle päivityksiäsi näytetään. Ihmisen on vaikea hyväksyä, että joku kone päättää kenelle menee synttärikutsu. Ja se kone päättää niin että se on edullista ei sinulle vaan mainostajille.

Sinänsä näennäisesti pieniä asioita, mutta kuitenkin helpottavat päätöstä sillä hetkellä kun mietit Facebookin käytön lopettamisesta.

Some on jo useiden vuosien ajan ollut siirtymässä muutenkin uuteen aikaan. Yksityiselämän ylä- ja alamäkiä jaetaan yleisten statusviestien sijasta pienemmissä ryhmissä tai chattiketjuissa. Snäppäily kavereiden kesken, Whatsapp-ryhmät ja muut intiimimmät yhteydenpidon muodot syövät Facebookin käyttöä.

Jälleen kerran Zukkerberg vakuutta kuinka he työskentelevät turvallisuuden parantamiseksi. Näiden kaikkien sotkujen jälkeen ihmisillä on kyllä mielissä, että vuotaa kuin seula. Tämän mielikuvan muuttaminen pääsee vaikka millaisiin ennätysten kirjoihin, jos sellainen oikeasti tapahtuisi. Minkäänlaisen miljonäärin pelkät puheet eivät tilannetta käännä.

Turvallisuuden paikkaaminen näkyy lähinnä Facebookin kustannusten nousuna samalla kun väki ja mainostajat kaikkoavat. Yhtälö on harvinaisen huono.

Silti jäitä hattuun, vaikka torstaina 19 prosenttia Wall Streetillä arvostaan menettänyt Facebook oli vielä ennen keskiviikon tulosjulkistustaan 630 miljardin dollarin arvoinen yritys. Kahden pörssipäivän jälkeen arvosta on jäljellä 510 miljardia dollaria eli noin 438 miljardia euroa.

120 miljardin dollarin eli noin 103 miljardin euron arvonpudotus on Wall Streetin historian suurin yksittäisen yrityksen arvonpudotus.

Pörssimaailmassa tienataan sitä enemmän mitä enemmän saadaan kursseja keikutettua, joten nämä luvut eivät suinkaan ole viimeisiä nauloja arkun kanteen. Eikä kenenkään tarvitse sääliä Zukkergergin omaisuuden pienenemistä. Sitä kyllä riittää. Sen sijaan pohjavire – somessa käyttäytymisen muutokset, tyytymättömien käyttäjien katoaminen ja kustannusten nousu nakertavat perustaa.

Facebookilla on yli 2 miljardia käyttäjää ja sen porukan häviäminen ei tietenkään tapahdu hetkessä. Etenkin kun suuri osa ei ole kuullutkaan mitään poikkeavaa Facebookista. Alkuvuonna ennustelin neljää vuotta. Ehkä seison edelleen tämän arvion takana.

Se mitä kannatta seurata on viikkokävijöiden määrä. Ihmisten luontainen laiskuushan tarkoittaa tässä tapauksessa, että ihmiset eivät vain avaa naamakirjaansa kovinkaan usein, mutteivat poista tiliään. Eli asiakasmäärä ei kerro totuutta tilanteesta.

Pienemien yritysten kohdalla kriisiviestintä ja sen osaamattomuus on tuottanut nopeitakin muutoksia. Tästä tulee kouluesimerkki, mikä merkitys on massiivisella koolla.

 

 

 

 

Kirjoitan tätä blogiani 100 kilometrin päässä kotoa

Sunnuntai 22.7.2018 klo 9.13 - Kauko Niemi

Jäin kovasti miettimään viime maanantaista presidenttien tapaamista. Millaisellakohan fiiliksellä tuollaiset herrat valmistautuvat matkoihinsa.

Itselleni matkalle lähtö on niin suuri stressi, että välillä oikein mielelläni perun ja jätän matkan tekemättä. Tätä blogia kirjoitan 100 km päässä kotoa ja mukaan on kertynyt iso ja pieni laukullinen tavaraa, jota ilman ei muka voisi matkustaa. Ja vain yksi välikaapeli on tällä kertaa unohtunut matkasta.

Putinin ja Trumpin ei tarvitse tietenkään murehtia matkoistaan, jotka tässä tapauksessa tullee maksamaan yksistään Suomen valtiolle useita miljoonia euroja ja kokonaisuudessaan 10-12 miljoonaa euro per lärvi.

Maksaahan se, kun ilmassa on useita koneita ja kuskataan noin 150 autoa ja muuta pienempää ja turhempaa krääsää vain muutaman tunnin ja turvallisuuden takia.

Tietenkään rahalla ei tässä tapauksessa ollut mitään merkitystä, mutta sillä tolkuttomalla järjestelyllä on.

Jotta voin kirjoittaa tätä blogia 100 kilometrin päässä kotoa, on mietittävä, että kaikki tarpeelliset piuhat ja mokkulat ovat varmasti mukana. Kameran akun laturi, tabletin laturi, puhelimen laturi. . . . .Entäs montako t-paitaa näillä helteillä hikoilen huomenna märäksi jne jne jne jne.

Sitten on ollut tosin niitä matkoja, jonka suunnittelussa pitää pysyä minimissä ja 17 päivän varustus painoi 4,7 kiloa reppuineen ja silloin punnitaan keittiövaalla jokainen t-paita ja sukka.

Kokemusta on myös trumputinmatkailusta. Lähdin sunnuntaina iltapäivällä Helsingistä ja oli keskiviikkoaamuna klo 09:00 takaisin työpöydän ääressä Helsingissä. Matkanpäänä oli Yhdysvaltojen Houston ja lentokenttähotellissa pidetty tiedotustilaisuus. Itse kaupungin hahmotin vain horisontissa.

Matkalle lähtö on minulle aina liian hermostuttava operaatio. Ovatko kaikki viralliset ja epäviralliset asiapaperit matkassa tai pikemminkin ladattuna pilveen niin, että saan ne avattua kännykässäni. Olenko riittävän aikaisin lähtöportilla tai entä jos kuljetus ei toimikaan. Yöunet on joka tapauksessa menetetty ja määränpäähän saavun pataväsyneenä.

Olenko tehnyt kotiläksyt kunnolla ja tutustunut kohdepaikkaan riittävällä vakavuudella, jotta perillä voin hyödyntää jokaisen eteen tulevan tilanteen täysimääräisesti.

Maanataina vaikutti siltä, että Trump ei ollut kotiläksyjään täysin tehnyt. He din’t say that. And if he did, he didn’t mean that. And if he did, you disn’t understand it.

Se että olen sadan kilometrin päässä, johtuu hyvän kaverini matkajärjestelyistä, joita päätin helpottaa. Paitsi että juuri on tullut tieto, että lennon lähtö myöhästyy liki kahdeksan tuntia, myöhäisillasta aikaiseen aamuun. Matkaanlähtemisen riemua! Aikataulujen ja reittisuunnitelmien uusimisia. Jopa yöpaikan muuttamista.

Putin tuli Suomeen tunnin myöhässä, eikä se sotkenut mitään, joka olisi ollut nähtävissä kulissien julkipuolella.

Putinilla ja Trumpilla ei tietenkään ole tällaisia huolia, kun satojen ihmisten esikunnat ja isäntämaan parhaan voimat on valjastettu hommiin. Reilussa kahdessa viikossa tekee ihmeitä.

Kyseessähän on siis pohjimmiltaan vain mittakaavaero.

Juurinkin mittakaavaero, siinä missä isojen poikien valmisteluja tehdään 2,5 viikkoa, niin minun inhottava pakkaaminen ja monikertaiset tarkistukset kestävät 2,5 päivää.

Jos tämän kaiken sietää ja kestää niin sitten saavuttaa se matkustamisen ihanimman hetken. Kotiinpaluun. Siitä voi vain unohtaa laukkujen purkamisen. Tosin suurin osahan siitäkin menee suoraan pesukoneeseen.

Miten voisinkaan olla suunnittelematta seuraavaa stressitestiäni.

 

 

Yhden miehen boikotti voi räjähtää

Sunnuntai 8.7.2018 klo 9.55 - Kauko Niemi

Yhden miehen boikotti ei maailmaa paranna tai toisaaltä rankaise paitsi jos nyt sattuu olemaan joku trump. Tosin someaikana on mahdollista, että yhden miehen bokotti voi räjähtää.

Siitä huolimatta allekirjoittaneelle on elämän varrella syntynyt enemmän tai vähemmän harkittuja boikotteja. Ja varmasti yhdellä jos toisella on huonoja kokemuksia joitakin yrityksiä kohtaan.

Tänäänkin FB kaverini tilitti pitkäsi ja hartaasti kuinka Nordea kyykytti häntä. Ja kommenteista päätellen moni sai tukea pankkisuhteen katkaisuun. No on minullakin historiassa boikotti pankkisuhteeseen. Ensimmäinen asuntolainani evättiin ja pankinjohtaja sanoi, että kun sinä olet niin nuoren näköinenkin. Olin kuitenkin vakituisessa työsuhteessa ja omaa rahaakin olisi ollut melko suuri osa. Tämä boikotti on sitten jatkunut liki 50 vuotta.

Joskus boikotti on hetken pyrähdys. Vaikkapa sellaisissa kaupoissa, joilla on jatkuvasti 70 prosentin alennuskampanjoita. Minulle toiminta tarkoittaa kusetusta ylikorkeilla hinnoilla. Sehän on varmaa, ettei niitä 70 prosentinkaan tuotteita myydä tappiolla.

Turistina en järin suurilla rahoilla helpota vierailukohteiden taloudellista tilaa. Nyt tällä hetkellä en edes pienillä rahoilla halua auttaa Yhdysvaltoja, Puolaa, Unkaria enkä Turkkia.

 Sitten minulla on niitä huijareita boikotissa, jotka kyseenalaisilla tavoilla ajavat epärehellisesti omia etujaan. Tällaisilla yrityksillä on jonkinlainen sisään leivottu epärehellisyyden kulttuuri. Miten sellaiseen voisi luottaa.

Täytyisi tapahtua ihmeitä, jos ostaisin esimerkiksi Volkswagen-konsernin auton. Kaksi pääjohtajaa, johtajat sekä Volkkarilta että Audilta on todettu syyllisiksi. Ei ole sattumaa eikä missään tapauksessa yksittäisiä tapauksia.

Viime syksynä ostin uudet talvirenkaat. Olen yli 20 vuotta ajanut Nokia Renkaiden kitkoilla, luottaen siihen, että ”riippumattomat testit” pitävät paikkansa, eivätkä suosi kotimaisia. No testit varmaan pitivätkin paikkansa, mutta Nokia Renkaat toimitti testeihin kaikkia muuta kuin kaupan hyllyltä saatavia kumeja.

Moitteet toki menevät testien tekijöillekin, jotka ovat nyt viisastuneet vahingosta, ja ostavat testirenkaat nyt ennalta arvaamattomista paikoista. Hakkapeliitat saavat nyt odottaa boikottoni lientymistä.

Kaikkein pisin boikottini, liki 70 vuotta, kohdistuu Valioon. Valion ongelmana on myös yrityskulttuuri. Se ei ole päässyt eroon monopoliajatuksestaan, eikä oppinut siihen, että se palvelee kuluttajia, eikä hallitse elintarvikemarkkinoita.

Arlan tullessa Suomen markkinoille, Valio lähes itki kotimaisen tuotannon ja suomalaisen maidon puolesta. Kutenkin tuli selville, että Valio osti samaan aikaan maitoa Virosta.

Valion sisäistä mentaalia kuvastaa sekin, että toimittajana jouduin pariin otteeseen tukkanuottasille, koska en kirjoittanut heidän mielestään asioita oikein. Minun olisi pitänyt käyttää samoja termejä, joita he käyttivät markkinointikampanjoissaan. Joten Valion tuotteita tarttuu ani harvoin ostoskoriini.

Kaikki esimerkkini ovat yhden miehen boikotteja ja ei varmastikaan kaada yhtäkään mainitsemistani yrityksistä. Kuitenkin some-ajan sytytyslanka on tavattoman lyhyt. Uskonvahvistusta omille kokemuksille ja mielipiteille  jaetaan helposti. Salaisuudet vuotavat aivan varmasti jotain kautta julki ja boikotoijat voidaan laskea hetkessä miljoonissa ja silloin onkin jo tosi kysymyksessä.

 

Odottavan aika on pitkä

Sunnuntai 1.7.2018 klo 11.44 - Kauko Niemi

Ihminen on kautta aikain tottunut siiten, että ostotapahtumassa raha ja tavara vaihtavat omistajaa ihan siinä samassa hetkessä ja samassa paikassa.

Tämän asian tiedostaminen nettikauppiaalle on ihan niitä ensimmäisiä asioita, kuinka pitkään asiakkaan luottamus kestää odottamista ja mitä odotusaikana tapahtuu. Tätä aikaa ei mitata viestien määrällä vaan viestien sisällöllisellä laadulla. Tämä vanha sananlasku, jos mikä, pitää paikkansa.

Tilaan lauantaina puhelimeeni suojalasin Suojakalvotukku.fi. Automaattinen kuittaus kertoo, että tilaus on otettu vastaan. Aikaisin maanantaiaamuna saan viestin, että toimitus on lähtenyt matkaan ja keskiviikkona postiluukusta putoaa tilattu lasi. Ehkä olisi jo tiistaina, jos alueellani olisi ollut postin jakelua.

Samaisena lauantaina tilaan myös diabeteskauppa.fi uuden verenpainemittarin. Kuvio toistuu täsmälleen kuin suojalasissa paitsi saan jo maanantaina iltapäivällä viestin Matkahuollosta, että paketti on noudettavissa.

Juhannusviikon keskiviikko-iltana selaan koneellani saamaani Gigantin kesäale pdf-katalogia. Siellä yhdessä nurkassa on pienellä 2T kovalevy, sopiva varmuuskopiointiin.

Välitön hintavertailu osoittaa, että sama kovalevy on 110 – 150 euron välillä ja tuo Gigantin hinta oli 79 euroa. Normaali hinta Gigantilla 129 euroa. Sama hinta kuin sähköisessä katalogissa, oli myös nettikaupassa.

Tarjous näyttää olevan voimassa yli juhannuksen, eikä erikseen mainita, että se olisi joko netissä tai vain myymälässä. Siis huomenna tilaus sisään kaikessa rauhassa.

Hups - yön yli ja hinta nettikaupassa olikin torstaina 129 euroa. Päätän piipahtaa nyt myymälässä. Myyjä tarjoaa painettua jaossa olevaa kesä-alen tablot-lehtistä. Siinä ei ole mukana koko levyasemaa. Sitten tarkistetaan myyjän työaseman sielunelämä. Ei löydy kuin 129 euron hintaisia.

Kaivetaan koneelta tuo sähköinen tarjouslehti ja sieltähän se 79 euron levy löytyy kuin löytyykin. Tämän jälkeen haetaan lisää myyjiä ja lyhyen neuvottelun jälkeen tietojärjestelmään minun tietojen kohdalle kirjoitetaan, että tälle herralle myydään tämä levy 79 eurolla. Ja kassalla jo tiedettiin, että K Niemi maksaa levystä tämän verran.

Nyt tiedän kuinka luottavaisesti minun pitää tulkita Gigantin viestejä, joista ei saa sen enempää tolkkua asiakkaat kuin myyjätkään.

Laitan koemyyntiin sänkyni tori.fi -sivustolle. Kyselytulvaa ei syntynyt paitsi yksi, joka lupasi ostaa sängyn, jos voi hakea sen kahden päivän kuluttua. Tarkistusten jälkeen sovin kaupoista.

Aina ei tarvitse olla edes nettikauppaa kun ostat verkossa. Tiesin tarkalleen millaisen uuden sängyn haluan ja pyysin sähköpostilla tarjouksen Metropoli kaluste Oy:ltä. Hinta oli sopiva ja toimitusaika 2 viikkoa. Kaksi viikkoa lattialla ja yökylässä tuntui kohtuulliselta. Tilasin, sain maksukuitin käsimaksusta, maksoin ja myyjä sai pankin maksutositteen. Kaikki tapahtui noin puolessa tunnissa.

Viestejä ja jopa puheluita alkoi kulkea kahden viikon kuluttua. Ja ennen kaikkea selityksiä, jotka eivät tuntuneet uskottavilta. Toimitus venyi 8 viikkoon. Kahdeksan viikkoa ilman säbkyä alkoi pikkuhiljaa pakottamaan. Ja vasta sänkyä kuskannut autokuljettaja tiesi kertoa, että Tempuren patjamallien uusinta ei pysynyt alkuunkaan aikataulussa. Tällaisen selityksen olisin ymmärtänyt aikaisemminkin. Olinhan vanhojen mallien tyrkytyksistä huolimatta valinnut uuden mallin.

Tekniikkafriikkinä ja huonounisena päätin tilata ennakkotarjouksesta Oura-sormuksen. Tein tilauksen ja maksoin tilauksen helmikuussa.

Olen saanut nyt 23 tilanneviestiä Ouralta. Kaikki ovat vähintään viestintätoimiston puppusanageneraattorilla tuotettuja. Kauniita, kohteliaita, tunteisiin vetoavia, mutta yhdessäkään ei ole mitään konkreettista tietoa kuinka toimitukset ajoittuvat.

Yllätys, yllätys viime perjantaina tuli se 24:s viesti, jossa arvioidaan minun tilaukseni toimituksen tapahtuvat tulevan elokuun lopussa. Ensimmäinen konkreettinen viesti neljän kuukauden jälkeen tilauksesta.

Jokainen voi näiden esimerkkien jälkeen päätellä onko odottavan aika pitkää ja millaista maineenhallintaa kannattaa nettikaupoissa harrastaa.

 

 

Joka ikinen hoito tarvitsee uskomusta

Sunnuntai 24.6.2018 klo 15.08 - Kauko Niemi

Sellaista sairautta ei olemassakaan, etteikö potilas tarvitsisi uskoa sen paranemiseen. Toinen lääkäri saa potilaan paranemaan nopeammin kuin toinen. Hän pystyy luomaan voimakkaamman uskomuksen potilaaseen. Joku paranee jo lumelääkkeellä.

Ja sitten on niitä lääkäreitä, jotka vähät välittävät potilaan kokonaisuudesta tai saati kiinnostuu mistään muusta kuin tehdyn kokeen perusteella määrätystä käypähoitosuosituksen mukaisesta lääkkeestä. Hän tekee työtään 100 prosenttisella virkavarmuudella. Toki vastakkainasetteluun tarvitaan sitten niitäkin, jotka uskovat liikaa luontaisiin hoitoihin.

Ilmeisesti virallinen terveydenhoitotaho on luonut ainakin kaksi harhaanjohtavaa termiä uskomushoito ja vaihtoehtohoito. Jokainen tarvitsee uskomusta paranemiseen ja valitettavasti luontaishoidot, joihin kuuluu ”yrttien” lisäksi kaikenlainen liikkuminen, elämäntapa, eivät ole vaihtoehtoja. Vaan ne pyrkivät vahvistamaan ihmisen elimistön luontaista toimintaa, mikä on ehdottomasti pitkällä aikajänteellä parempi vaihtoehto kuin mikään pillereiden jatkuva popsiminen.

Sekin kannattaa muistaa, että monien lääkkeiden lähtökohtana on erilaiset luontaistuotteet.

Käsitteet menevät kovasti helposti sekaisin ja etenkin kun suomalaisille lääkäreille ei edes opeteta muuta kuin oireiden hoitoa. Toki jokainen ymmärtää, että jos jalka katkeaa, niin sitä ei sidota heinällä, eikä sille ole muita vaihtoehtoja kuin pistää palaset kasaan ja uskoa vahvasti, että muutaman viikon kuluttua jalka on taas käytettävissä.

Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen ensisijainen tavoite. Aina se ei ole mahdollista. Valitettavasti se ei ole kaikille sopiva käypähoito. Ihmisen uskomus ei ole riittävän vahva ja ainainen halu päästä keinolla millä hyvänsä nopeaan ja ennen kaikkea helppoon ratkaisuun, ajaa pillerilinjalle. Helpoin esimerkki on vaikkapa viikonlopun jälkiriemuun otettu särkylääke. Vaikka ihan varmasti pääsisi tästä tilapäisestä häiriöstä yli ilman pilleriäkin. Jokainen särkylääke tuhoaa myös hyvää bakteerikantaa ja heikentää aina elimistön normaalia toimintaa.

Pahintahan on se, että lääkkeiden epämääräisiä haittavaikutuksia hoidetaan toisella lääkkeellä ja haittavaikutuksia voi tulla vain lisää. Esimerkiksi simvastatiinin aiheuttamia lihaskipuja lähdetään hoitamaan kipulääkkeellä tai beta-salpaajan aiheuttamaa huimausta huimauslääkkeellä. Ja näin turhien lääkkeiden kierre on valmis.

Olen lukenut sellaisenkin selvityksen, jossa arvioitiin, että vain vajaat 20 prosenttia lääkkeistä toimii niin kuin niiden on ajateltu toimivan. Parantaa ilman haittavaikutuksia. Tämä selvitys tietysti voi olla samanlainen kuin niin monet muutkin selvitykset, joiden päätelmät myötäilevät selvityksen maksajan tarkoitusperiä.

Nyt olisi korkea aika lopettaa vastakkainasettelu – joko tai -kinaaminen ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Keski-Euroopassa ei ole lainkaan harvinaista, että lääkäri antaa lääkettä ja sitä boostaamaan jotakin luontaistuotetta tai lääkekuurin jälkeen luontaistuotteita nopeuttamaan palautumista.

Saksassa lääkäreiksi opiskelevien opintoihin kuuluu luontaishoito-oppia, johon voi myös erikoistua. Luontaishoito-opin viisi klassista menetelmää ovat fytoterapia eli kasvilääkintä, vesi- ja lämpöhoidot, terveellinen ruokavalio (myös paastot), liikunta- ja hierontahoidot sekä terveet elämäntavat. Luontaishoito-opissa pyritään käynnistämään ja tukemaan elimistön itseparantamista.

Lääkkeiden haittavaikutukset ovat sikäli hankalia, että haitat ovat kovasti erilaisia eri ihmisille ja samoin ovat vaikutukseltaan luontaistuotteet sekä näiden ja lääkkeiden yhteisvaikutukset.

Tieto haittavaikutusten taustoista ovat viime vuosina onneksi lisääntynyt. On opittu tuntemaan yksilöllisiä perimään liittyviä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sivuvaikutusten riskiin. Käyttöön on esimerkiksi vakiintunut ns. farmakogeneettinen testi, johon on kerätty n. 20 lääkevasteeseen vaikuttavaa geeniä.

Määrittämällä nämä potilaasta voidaan lääkkeiden haittavaikutuksia merkittävästi vähentää, kun lääkkeet ja lääkeannokset voidaan valita yksilöllisesti potilaalle sopivaksi.

Aina kannattaa pitkällä tähtäimellä vaalia lääkkeetöntä elämäntapaa.

 

 

 

 

 

 

Aina ei katsoja voi tietää kuinka kuva on syntynyt

Sunnuntai 17.6.2018 klo 10.11 - Kauko Niemi

On perjantai aamu ja kokoan Finnradion/Radio Dei:n illan radiolähetykseen ajankohtaisia, uutisellisia puheenaiheita Iltaterassille. Huomaan, että lauantaina Helsingissä tuhannet jalat saavat todella kyytiä. Aamupäivällä puolimaraton ja iltapäivällä Sambakarnevaalit.

Samba-karnevaali on selvää pässinlihaa väreineen ja lainahöyhenineen. Alitajuntaani jää kuitenkin hautumaan jotenkin poikkeava juoksukuva. Ajatus kypsyy illan mittaan tavoitteeksi – kuvassa on pelkkiä vauhdikkaan näköisiä epätarkkoja jalkoja, siis liiketerävyydellä leikittelyä ja kuvassa pitäisi kuitenkin olla yksi terävä juoksukenkä.

Tutkin netistä reitin. Mietin missä kohtaa valaistus olisi lauantaiaamuna siedettävä. Sitten ajatus käy läpi kameran asetukset ja millä objektiivilla hommaa pitää yrittää. Siis kuvahan on jo liki valmis, vaikka olen vielä kotona.

Kärkipään kovempaa vauhtia on hankalampi hallita. Lasken että verkkaiset juoksijat ovat suunnittelemassani paikassa tiettyyn aikaan. Niin olin minäkin.

Kahdesti piti muuttaa ennalta suunnittelemiani kameran asetuksia. Paikka oli valon kannalta hyvä. Siinä sitten poltan menemään aivan kadun pinnasta noin 50 – 70 kuvaa sopivista ryhmistä ja sopivan värikkäistä juoksuasuista.

Kotona käyn kuvia läpi koneellani. Aika monta kivaa kuvaa, missä on yksi juoksutossu terävänä. Ja hupsista sitten löytyykin yksi otos, jossa on kaksi tossua terävänä. Tämä on todellinen ilobonus kuvaajalle.

Siis näin ne kuvat syntyvät yllättäen vuorokauden muhittelun tuloksena. Pisin harkinta aika minulle on ollut 2,5 vuotta. Kuvalle, jonka voi ottaa vain parina päivänä vuoden aikana ja siihen tarvitaan aurinkoa tuomaan varjot.

Toki olen joskus ottanut kuvia ihan lennosta, suunnittelematta ja nekin ovat saattaneet olla minulle ihan kelvollisia.

Valokuvien näpsiminen on varmaan maailman yleisin harrastus nykyisin. Tekniikka on kehittynyt niin hurjasti, että kovin helpolla ei enää pysty päättelemään, onko kuvauksessa käytetty kännykkää vai viiden tonnin järjestelmäkameraa.

Kokonaan toinen tilanne on silloin kun kuvia ja kuvaamista pohditaan viestinnän näkökulmasta. Avautuuko ja kantaako kuva jotakin haluttua sanomaa, viestiä? Tukeeko se mahdollisesti mukana kulkevaa tekstiä. Vai onko se selfie, joka pitää selittää tai muisto-näpsy sieltä sun täältä, joka avautuu vain kuvaajalle itselleen.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, lupaa vanha lausahdus. Kuvakerronta aidommillaan vaatii paisi tekniikan hallintaa jopa muutamissa sekunneissa. Se vaatii myös suunnittelua ja suunnittelu voi mieluusti olla ennakkoon varautumista sekä teknisesti että olosuhteellisesti.

Henkilökuvauksissa henkilön tilanne ja tarina syntyy aina kuvattavan henkilön kautta. Kannattaa aina tutustua kuvattavaan ja hänen sielunmaisemaansa.

Käytännön kiireessä liian helposti valitaan kuva kuin kuva vain omien mieltymysten, kauniiden värien perusteella tai hassujen ilmeiden perusteella miettimättä kuvan viestinnällistä kerrontaa ja suhdetta julkaisuhetkeen. Visuaalisessa maailmassa kuvan erottautuvuus ja viestinnällinen teho rakentaa yritykselle, kuvan käyttäjälle viestinnällistä pääomaa parhaimmillaan. Ja muistathan, että kuvakin ilmestyy nettihakuihin vuosienkin päästä.

 

ps. kuvaamisinnostus on reilun viikon sisällä kolmasti ylittänyt kaikki rajat. Kolme henkilöä on kuollut ottaessaan selfieitä jyrkänteen laidalla pudottuaan alas.

 

 

 

 

 

 

 

Suojelen itseäni

Sunnuntai 10.6.2018 klo 9.05 - Kauko Niemi

Kuinka vakava uutinen on se, että miljoonat Facebook-käyttäjät ovat saattaneet ohjelmistovirheen takia tietämättään julkaista esimerkiksi vain ystävilleen tarkoitettuja tietoja julkisina. Tämähän on Facebookin viimeisin tunnustettu moka muutama päivä sitten.

Kummalle se on vakavampi minulle vai Facebookille? Veikkaukseni on, että Facebookille, koska näitä epäonnistumisia on ilmestynyt melko tiheään viime aikoina.

BBC:n mukaan Facebookin ohjelmistovirhe aiheutti sen, että käyttäjän tekemät julkaisut näkyivät kaikille, vaikka käyttäjä oli aiemmin valinnut asetuksista, että hänen julkaisunsa näkyvät vain esimerkiksi ystäville.

BBC:n mukaan Facebook on arvioinut, että arviolta 14 miljoonaa käyttäjää teki tietämättään julkisia päivityksiä. Ohjelmistovirheestä torstaina kertonut Facebook sanoo tiedotteessa olevansa yhteydessä kaikkiin niihin käyttäjiin, joihin virhe on vaikuttanut.

Vika ei vaikuttanut siihen, mitä ihmiset olivat julkaisseet aiemmin. Haluamme pahoitella tätä virhettä, Facebookin edustaja sanoi tiedotteessa.

Vielä vuosi sitten Facebookin mählimisestä ei tihkunut tietoja. Nyt se on joutunut tavallisten joukkoon, jotka tekevät virheitä, joiden toiminta ei ole kaikilta osin puhtoista. Salailu ja omahyväisyys ei enää toimi. Uskottavuutta ja luottamusta nakerretaan kerta toisensa jälkeen.

Mitä tällainen ohjelmistovirhe tarkoittaa tavalliselle käyttäjälle. Mielestäni ei yhtään mitään. Se että julkaisetko yleiseen jakoon tai vain kavereille tuskin merkitsee yhtään mitään. Tietosi ovat netissä ja pysyy. Sinusta muodostettu algoritmi tietää ja tuntee joka tapauksessa tekemisesi ja ajattelusi.

Ehdottomasti parempi tapa on julkaista kaikki julkiseen jakeluun ja sitten hillitä itseään. Se mitä et halua julkiseksi, sen jätät kokonaan julkaisematta. Rajanveto on paljon selkeämpi. Kaveriviestintä tapahtuu sitten kokonaan suljetuissa kanavissa tai henkilökohtaisesti.

Itse olen yliaktiivinen Facebook-käyttäjä ja kaikki menevät julkisen jakelun kautta. Enkä yhtään epäile, etteivätkö kaikki tiedä, että harrastan valokuvausta, pyrin elämään luonnon ehdoilla, suhtaudun myönteisesti maahanmuuttoon jakamatta ihmisiä heidän taustojensa mukaan. Julkaisuni paljastaa helposti poliittisen suuntautumiseni, eikä sekään ole vaarallista. Eikä ole vaarallista sekään tieto, että tykkään klassisesta musiikista. Jokaisen on helppo päätellä päivityksistäni, että en ymmärrä suomalaista sairaudenhoitoa, missä yhden labratuloksen pohjalta määrätään lääkeitä unohtaen kokonaisuus ja hoidetaan vain seurausta eikä syytä. Miksi käyttäisin vain kaverijakelua ja kuvittelisin olevani jotenkin enempi turvassa.

Kun olen päivitysteni suhteen julkisesti avoin, niin sitten rajanveto tietyissä asioissa on ehdoton. En koskaan julkaise tietoja tai kuvia toisesta ihmisestä, siis sellaisista arkisista tulemisista ja menemisistä ja tekemisistä. En edes perheenjäsenistä. Toinen ehdoton rajoitus on paikkatiedon käyttö. Paikkatiedon perusteella saadaan ihmisestä valtavasti tietoa ja se on myös erittäin suuri turvallisuusriski. Ja paljon on harkintaa muissakin asioissa.

Kaikissa laitteissani paikannukset on kytketty pois päältä. Vain muutamissa sovelluksissa se on toiminnan kannalta pakko käyttää edes hetkellisesti, vaikkapa auton paikoituksessa tai tankkauksessa. Ja vihonviimeinen tilanne olisi se, että kadulla kävellessä puhelin piippaisi tämän tästä, kuinka lähistöllä olisi erikoistarjouksia.

Ole vaan aina vastuullisesti avoin ja kun haluat jotakin tietoa rajoittaa, rajoita se sitten kokonaan.

Missä menee virallisen säännön ja hyvän ja hyödyllisen toiminnan raja?

Sunnuntai 3.6.2018 klo 9.16 - Kauko Niemi

Poliisi ja Tulli eivät tulisi toimeen päivääkään, jos heillä ei olisi apunaan koiria. Homeisiin taloihin koirat eivät virallisesti kelpaa, vaikka paljastavat homepaikat paremmin kuin mikään muu keino. Terveydenhuollossa koira haistaa vaikka mitä, muttei oikein kelpaa lääkäreille ja vielä vähemmän viranomaisille.

Jokin aika sitten Yhdysvalloissa kaverikoiratoimintaa harrastava nainen kävi seurustelemassa koiransa kanssa vanhusten hoitopaikassa viihdyttämässä talon asukkeja. Aika ajoin koira kieltäytyi menemästä huoneeseen, jossa aiemmin oli tuonut asukkaalle hyvää mieltä ja lohtua.

Koiran omistaja ryhtyi viimein selvittämään, miksi koira kieltäytyi tehtävästään. Lopputulos oli niinkin yllättävä, että kieltäytymisestä kolmen päivän sisällä vanhus oli kuollut. Koira siis haistoi ennakkoon kalman hajun.

Viimeisin terveyskokeilu julkistettiin viime viikolla, kun koira haistaa suhteellisen luotettavasti niinkin vaikean taudin kuin uniapnean. Diabeteksessa on saatu hyviä kokemuksia. On jo perheitä, joissa koira hälyttää verensokerin liian suurista muutoksista. Vakuuttavia tuloksia on saatu myös syöpälöydöksissä.

Kenenkään ei pitäisi ryhtyä purkamaan rakennuksia sillä perusteella, että rakennuksessa on homevaurio. Koiralla ei hometapauksissa ole virallista statusta, vaikka se on ehkä luotettavin keino paikallistaa home johonkin tiettyyn kohtaa. Siitä nurkasta on sitten järkevää aloittaa purku- ja korjaustyöt.

Opaskoirilla on luojankiitos virallinen asema, joskin koirien odotusajat ovat tuskaisen pitkiä.

Nyt en ole jahtaamassa jotakin suurta lakipakettia ja virallisia pilkuntarkkoja asetuksia tai koirasotea. Mietin vain, eikö löydy mahdollisuutta järkevään ja rakentavaan yhteistyöhön. Siis sellaiseen, jossa koira on löytänyt homenurkan ja se on korjattu, mutta vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta, koska menetelmät olivat vääriä.

Eikö lääkärin kunnia kestä sitä, että jo nyt kokeissa koira on ollut monin verroin herkempi tunnistamaan taudin kuin vain virallista käypähoitosuositusta noudattava ihminen.

Niin moni mummo ja pappa olisivat menehtyneet eksyessään luontoon, jos ei käytettäisi poliisi ja etsijäkoiria. Niin moni huumelasti olisi jatkanut matkaansa ilman Tullin Veikkoa ja muita kuonotyöläisiä.

Koira on hajuaistiltaan ja kyvyiltään ylivoimainen. Se on taitavien kouluttajien ja ohjaajien hallinnassa huikea apuväline asioissa, joihin ihminen ei ole pystynyt luomaan teknistä ratkaisua. Se on kuitenkin luontokappale eikä robotti. Koira voi toki joskus erehtyä ja innostua muustakin kuin itse asiasta. Ihminenkin erehtyy.

Koiralle hajuaisin käyttö on sitäpaitsi luontaista toimintaa, eikä näinollen aiheuta eläimelle vaaraa tai haittaa sen normaalia elämää. Kunhan tässäkin muistetaan olla kohtuudessa.

Siksi olisi tärkeää löytää järkevät vastuutulkinnat, joita ei tarvitsisi joka käänteessä setviä raastuvassa. Viranomaisvastuu kuten poliisilla ja Tullilla on olemassa. Laajennetaan sitä myös terveydenhoitoon. Koiran kykyjä kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös virallisessa lääketieteessä johdattamaan sairauden oikeisiin syntyoireisiin.

 

 

 

Luotatko suomalaiseen taksiin vielä heinäkuussakin

Sunnuntai 27.5.2018 klo 10.30 - Kauko Niemi

Onkohan koskaan historiassa tullut uutta lakia voimaan, jonka seuraukset ovat niin tietämättömät kuin uusi liikennepalvelukaki. Kun täysin säännelty toimiala kuten taksi vapautetaan täysin. Kukaan ei tiedä mitä oikeasti tulee kuukauden kuluttua tapahtumaan.

Toimiala, johon on voinut luottaa, siirtyy hetkessä kaikin puolin epäiltyjen sarjaan. Jokainen asia on tarkistettava etukäteen ja kun se taksi yleensä otetaan viime hädässä, kun muilla ei ehdi, niin tämäkin palveluun leivottu ominaisuus katoaa.

Yleensä kaiken pitkäaikaisesti menestyneen liiketoiminnan yhtenä peruspilarina on luottamus. Tuntuu kovasti ihmeelliseltä, jos uudessa tilanteessa taksimatkojen määrä ei laskisi merkittävästi ainakin aluksi.

Korvissani kaikuu edelleen se ensimmäinen neuvo vuosien takaa Ruotsiin matkustaessa, että älä sitten käytä taksia. Joudut varmasti huijatuksi. En käyttänyt.

Olen toki hieman väärä mies pohtimaan taksin käyttöä, mutta en luottamusta. Taksi on minulle yleensä se viimeinen matkustusmuoto. Vaihtoehtojen joukkoon se nousee silloin kun painavan kapsäkin kanssa pitää päästä lennolle ja muut vaihtoehdot ovat jo nukkumassa tai eivät ole vielä heränneet. Tai matka sen verran pitkä, että oman auton paikoitusmaksu nousee yli taksimaksun.

Minulla ei ole koskaan sellaisia juhlia, ettenkö olisi ajokunnossa. Ja aina pystyn suunnittelemaan aikatauluni niin että ehdin omalla tai julkisella perille, jos mekaanista kyytiä tarvitsen.

Tosin lentokenttäpulmakin sai ratkaisun viime tammikuussa kun matkustin Espanjaan. Samaan paikkaa ja samalla lennolla ollut kaverini viestitti edellisenä iltana, että hän ottaa vuokra-auton, tuletko kyytiin. Valitettavasti oli jo tilannut taksin ennakkoon. Minun matkani keskustasta kentälle maksoi 47 euroa ja hänen sama matka 11,80 euroa. Hän otti auton keskustasta ja palautti sen kentälle.

Heinäkuussa tulee kalliimpia ja halvempia matkoja, kun kysyntä alkaa määritellä hintoja. Alkuviikon arki-illoista tulee halvempia. Huippusesongit, kuten uudenvuodenyön hinnat nousevat. Hinnoittelu tulee perustumaan kiinteisiin hintoihin, aikaan tai matkaan. Tosin taksiyhtiöt eivät ole vielä paljastaneet kuinka hinta rakentuu, saati sitten kaikki uuberistit ja kuormurikuljettajalta.

Ja mikä valinnanvapaus. Hintatietojen ilmoittamisen voi Trafin ohjeistuksen mukaan toteuttaa esimerkiksi tarralla, älynäytöllä tai paperilla. Tarkoituksena on, että asiakkaan on mahdollisimman helppo vertailla eri taksiyritysten hintoja taksitolpalla tai muulla taksiasemalla. Siinä sitten mittaat autoja, kuljettajia, hintoja, eikä tarvitse ottaa sitä ensimmäistä mustaa mersua.

Kuluttajaviranomainen tähdentää nettisivujen ohjeistuksessaan, että kannattaa kuitenkin itse selvittää taksin hinnoitteluperuste ja palvelutaso etukäteen ja mahdollisuuksien mukaan vertailla näitä. Tämähän on tietty kiireessä helppo homma.

Kuluttajaviranomaiset seuraavat, mitä heinäkuun jälkeen lähikuukausina tapahtuu. Seurannassa ovat  menettelyt asiakassuhteessa, kuten hintojen ilmoittaminen, markkinointi ja saatavuuden toteutuminen. Trafilla on lupiin ja liikenteeseen liittyvä muu valvonta.

Odotamme siis jatkuvia happy houreita. Ja tietysti joku keksii 77 % alennuksen vaikka lähtöhintoja ei kukaan tiedäkään.

Takseilla ei ole enää asemapaikka- eikä päivystysvelvoitetta, eikä velvoitetta ottaa vastaan kaikkia kyytejä. Muistetaanpas olla siistejä ja maksukykyisen näköisiä, kun arvioimme ja valkkaamme taksia.

Hiljaisina ajankohtina – esimerkiksi arkiöinä – kannattaa taksi mahdollisuuksien mukaan tilata ennakkoon. Niin ikään kannattaa tarkistaa alueen yrittäjien ilmoittamat palveluajat. Kukaan kun ei ole välttämättä päivystämässä. Toivottavasti se lääkärikeikka ei ajoitu arkiyöhön hetkiin.

Taksi Solutions henkilöstövuokrausyhtiö ilmoittaa, että Helsingissä on avoinna tällä hetkellä 200 kuskin paikkaa ja jo aiemmin yrityskaupan yhteydessä yksistään Kovanen arvioi palkkaavansa 600 kuljettajaa. Kuljettajia ei tunnu juuri nyt kuitenkaan olevan. Moni miettii unelmiansa ammattia. Lisätienestiähän voisi saada ryhtymällä vaikka Seiskan kätyriksi, sillä taksinkuljettajalta poistuu nyt vaitiolovelvollisuus.

Mutta pohjimmillaan jokainen tietää, että muutos on aina hyväksi ja rakenteet kannattaa räjäyttää oikein kunnolla. Välistävetäjiä varmasti löytyy, mutta aika hoitaa ja varoittaa niistäkin. Joka tapauksessa heinäkuun alusta Suomessa on Euroopan villeimmät taksimarkkinat.

 

 

Kenelläkään ei ole oikeutta muuttaa toista ihmistä

Lauantai 19.5.2018 klo 21.58 - Kauko Niemi

Niin moni parisuhde ja muukin suhde kariutuu siihen, että jompikumpi yrittää muuttaa toista, kun pitäisi hyväksyä ihminen ihmisenä ja yrittää auttaa muutoksessa, jos toinen haluaa ja on motivoitunut muuttumaan.

Viime päivinä kylmää kyytiä on saanut nuori poliitikko Susanna Koski sanomisillaan ja ihmetystä on omalla tavallaan herättänyt ikuinen kakkonen Saara Aalto.

Jokainen olkoon oma itsensä, pääasia että on rehellinen tekemisissään ja käyttäytymisissään. Olen syystä tai toisesta seurannut Susanna Kosken julkista esiintymistä ja tehnyt siitä omat tulkintani. Hän ei näyttele poliitikkoa. Hän ei vain pysty parempaan.

Katselin tuon sosiaalisessa mediassa ryöpsähtäneen tv-keskustelun, enkä yllättynyt yhtään. Koski oli aito oma itsensä, juuri sellainen kuin kuvittelin hänen olevan. Ihminen, joka ei ymmärrä, että sanojen merkitys syntyy vastaanottajan päässä.

Miksi tästä pitäisi nostaa sellainen messu, kun nyt nousi. Miksi pitäisi haukkua ihmistä, joka on oma itsensä täydellisimmillään sekä henkisellä että tiedollisella tasolla. Et sinä pysty muuttamaan Susanna Kokea, eikä sinulla ole siihen edes oikeutta.

Jokainen voin vain tehdä omat johtopäätökset, äänestääkö häntä mihinkään luottamustehtävään noilla valmiuksilla ja jos hänen edustamansa taho hyväksyy ja kannattaa tuollaista käytöstä, niin kannattaako pysyä erossa siitäkin tahosta, jos arvot eivät kohtaa.

Sitten seuraavan kerran, kun Koski tulee julkisuuteen ilmoittamalla haluavansa kehittää viestintätaitojaan, niin mielelläni anna palautetta, mihin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Siis en ilmoittaisi faktana, että hän on henkilönä huono, hyvä, tyhmä tai jotain muuta.

Mutta ei - Koski tuli esiin tv-ohjelmassa ja näki koko kohun vasemmiston masinoimana lokakampanjana, häneen kohdistuneena, järjestelmällisesti suunniteltuna henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Syyllinen löytyi muualta.

Entäs toinen, ikuinen kakkonen Saara Aalto? Kenellekään ei pitäisi olla vaikeaa huomata, että Saara on täydellinen media-persoona. Ilmekään ei värähdä, vaikka tulisi paskat housuihin lavalla. Siitäkään ei ole epäillystä, etteikö Saara osaisi laulaa ja oppisi nopeasti mitä vaan musiikillisia tai koreograafisia koukeroita. Ja mediapersoonana jakelee joka käänteessä haastatteluja medialle.

Tällä kaikella pääsee kakkoseksi. Siis laulamalla ja tanssimalla millintarkasti oikein ja ammattislangilla niin sanotusti - korkealta ja kovaa.

Saarakin tarvitsee rakentavaa palautetta kohti ykkössijaa. Pelkkä kehuminen ei auta asiassa ja niin kuin Saara itsekin haastattelussa ihmetteli, miksei kehumiset muuntuneet pisteiksi. Ne muuntuvat, kun mekaanisesti täydelliseen suoritukseen ujutetaan mukaan inhimilliset tunteet. 

Helsingin Sanomissa  Iiro Rantala meni pianotunnille Sibeliusakatemiaan professori Tuija Hakkilan luo. Kukaan ei varmasti epäile, etteikö Iiro Rantala osaisi soitta pianoa. Pianotunti osoittaa kuinka pienestä toisin ajattelusta asiat ovat kiinni.

Tuija Hakkila ei missään vaiheessa tulkitse, että Iiron soitto olisi jollakin tavoin väärin, vaan antaa rakentavaa palautetta miltä tuntuisikaan, jos kokeilisit toisella tavalla. Ja sieltähän löytyy valoa, pehmeyttä, ja monia muita tunnetiloja vaikka kuinka paljon, luomaan erilaisen kuin oikein soitetun tunteen, vaikka soitetaankin oikein.

Tämän hetken keskustelut ainakin sosiaalisessa mediassa ja pitkälti myös livenä, sotkeutuvat pahemman kerran asiat ja henkilöt. Jokainen asia voidaan aina tehdä monella eri tavalla ja erilaisten taitojen mukaan.

Keskustelut juuttuvat heti kättelyssä asetelmaan minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä, vaikka jokaiseen asiaan löytyy useita oikeita ja useita vääriä lopputuloksia tilanteiden ja lähtökohtien mukaan.

Peräänkuulutan keskustelua asioista ei ihmisen henkilökohtaisista ominaisuuksista, paitsi jos henkilö itse pyytää palautetta kehittyäkseen ihmisenä ja kehittyäkseen osaajana. Mikään ei ole tylsempää kuin kysyä Kuinka ymmärsit viestini ja saan vastaukseksi, että oletpa sinä pukeutunut tänään todella mauttomasti (kenen mielestä)

 

 Lue myös:

Porno on yhtä aitoa kuin poliitikon kyyneleet

 

”Voi rakkaani, tämä on se, joka saa ihmiset itkemään” – Näin professori Tuija Hakkila opetti Iiro Rantalalle sen näppärän pikkunuotin salaisuuden, jolla Mozartin musiikki liikuttaa ihmiskuntaa

 

Tarinalliset uutiset ovat liian työläitä lukea

Sunnuntai 13.5.2018 klo 11.18 - Kauko Niemi

Median tarinalliset jutut etenkin uutiset ovat minulle aivan liian työläitä lukea, eivätkä edes kiinnosta kolmea kappaletta pidempään. Onhan niitä kirjoja, joissa voi antautua tarinallisuuteen oikein kunnolla ja saada lopussa selville oliko hovimestari murhaaja.

Pitkät löpinät eivät uutisnargomaania kuten minua tyydytä, kun pitäisi nopealla tsekkauksella olla kartalla, kuinka maailma makaa. Ja sitten kun jokin asia kiinnostaa, niin netti on kyllä täyttä lisätietoa.

Vanhana journalistina ja sisäsiittoisesti median kehitystä seuranneena hieman epäilen, ettei tässä palvella ensisijaisesti lukijaa vaan statistiikan kautta jotain ihan muuta.

Itse aloin seurata päivittäin lukijastatistiikkaa täysipäiväisesti jo 1998. Se on kieltämättä lahjomatonta ja tuottaa aika ajoin ällistyttäviä tuloksia. Kun luulee omasta mielestään tekevänsä aivan huippujuttuja ja statistiikka osoittaakin jotain avain toista. Pitää vain olla järki kourassa mitä tietoa ja kuinka statistiikalla tulkitaan.

Median taloudellinen kehitys on ollut haasteellista nettiin siirryttäessä. Statistiikalla on pystyttävä todistamaan median toimivuus etenkin mainosmyynnissä.

Ensin mitattiin kävijöiden määrää, mikä ei valitettavasti kehittynyt ensimmäisten 10 vuoden aikana sitä tahtia, kun oletettiin ja toivottiin.

Mutta eihän sillä niin suurta väliä, kun ryhdyttiin painottamaan klikkien määrää. Kuinka monta kertaa juttua oli luettu. Klikkien määrä tietenkin statistiikan kautta ratkaisee jutun hyvyyden ja koko median kiinnostavuuden.

Nokkelat tekijät keksivätkin harhauttaa lukijoita tekemällä klikkiotsikoita. Vihjailtiin, annettiin jopa täysin harhaanjohtavaa ymmärrystä jutun sisällöstä. Tähän kelkkaan lähtivät kaikki Yleä, Hesaria ja Talouselämää myöten.

Pian alkoivat lukijatkin jo hermostua jatkuvasta huijauksesta. Syntyi jopa palvelu Klikinsäästäjä, joka paljasti mitä otsikon takan oikeasti kerrottiin.

Statistiikka toki näytti paremmalta ja sitä leivottiin mediamyynnin viesteihin, jopa toimituksissa annettiin tilaa kuplien rakennusaineeksi palstoilla luetuimmat ja suosituimmat. Ja kaikki perustuu lukijoiden harhauttamiselle ja uteliaisuuden herättämisille, eikä lukijoiden palvelulle.

Valitettavasti lukijoiden reaktiot eivät ole olleet riittävän ponnekkaita klikkiotsikoinnin suhteen. Niin ponnekkaita, että klikkiotsikot olisivat pikkuhiljaa hävinneet. Ainakin muista kun iltapäivälehdistä. Tosin itseään arvostavat mediat ovatkin hieman jo asiassa perääntyneet ja juhlapuheissa klikkiotsikoita ei enää muka käytettäisi.

Klikkien määrän uskottavuuden heikennettyä löytyi statistiikasta taas uusi elementti, joka uusimman trendin mukaan mittaa jutun hyvyyttä. Kuinka kauan jutun parissa viihdytään. Markkinointikielellä kyseessä on tarinallisuus. Kirjoitetaan pitkiä löpinöitä ja piilotetaan uutinen ja asiafaktat höpinöiden joukkoon. No meneehän siinä minuutteja selvittääkseen mistä on todellisuudessa kysymys. Statistiikka näyttää nyt kuitenkin hyvältä.

 

Tarinallisen jutun kaava kun näyttää olevan:

Otsikko – joitain viitteitä itse asiasta

Matti – läpälässyn lää

Maija – läpälässyn lää

Näennäinen fakta, joka tukee otsikkoa ja lupaa jotain lisää

Matin naapuri – läpälässyn lää

Aiemmin asiasta on kirjoitettu

Asiantuntija arvailuja ja lausuntoja

Varsinainen tapahtuma ja uutinen (melkein lopussa)

Aiemmin julkaistuja tutkimuksia asiasta

Matti – läpälässyn lää

Maija – läpälässyn lää

 

Tätä jäsentelymallia, kun on suollettu 5000 – 10 000 merkkiä, onhan siinä uutisen etsintään tuhlaantunut kovasti paljon aikaa ja statistiikka osoittaa kuinka mielenkiintoinen juttu onkaan julkaistu. Se parissa on muka viihdytty huippu kauan.

Jokin aika sitten luin ihan arvostetusta mediasta jutun, joka alkoi;

Huhtikuun aurinko paistaa räikeästi silmään, mutta Porin torin menoa se ei lauantai-iltapäivänä pelasta. Torimyyjät ovat lähteneet, tunnelma on kuollut.

Todellisuudessa ingressi olisi pitänyt olla; herra xx on pystynyt olemaan nyt kaksi vuotta ilman alkoholia ja täynnä luovuutta, mutta hänellä on edelleen juopon leima otsassa.

Odotan paluuta siihen, että uutinen alkaa uutisella ja perään tulevat taustoitukset, joita olisi nykytekniikalla helppo toteuttaa hyvinkin laajasti linkittämällä taustoja ja kainaloita. Se olisi lukijan palvelua.

 

 

 

 

 

 

Mittaaminen kertoo suunnan

Sunnuntai 6.5.2018 klo 9.28 - Kauko Niemi

Yhtään grammaa painostani ei ole koskaan kadonnut peiliin katsomalla. Mielikuvitukseni on niin vilkas ja kekseliäs, että aina peiliin katsoessani löytyy joku mieluinen selitys ja tulkinta sille mitä on tapahtunut. Toisaalta minua ei ole koskaan liiemmin ulkonäköni haitannut suuntaan eikä toiseen.

Ainoa tapa saada jotain aikaiseksi on mitata asioita ja seurata mittaustulosten muutosta. Mittaamalla en tietenkään pyri mihinkään absoluuttiseen totuuteen, vaan seuraamaan todellakin muutoksia suuntaan tai toiseen.

Opin ymmärtämään miten verenpaineeni käyttäytyy. Tiedän syömiseni ja liikunnan vaikutukset painooni. Tiedän, että kuuden vuoden liikunta-aktiivisuuskirjanpito osoitti kohtuullisen hyvään terveyteen riittävän 58 minuuttia päivässä plus hyötyliikunta ja sitten kun lopetin mittaamisen niin kaikki romahti.

Kyllä minä liikun, on turha väittää, jos ei ole lyödä minuutteja tai muitakaan faktoja pöytään.

Itsensä mittaamiseen löytyy teknisiä välineitä vaikka kuinka. Sillä tasolla en kuitenkaan ole kuin Biohakkereiden Teemu Arina, joka mittaa lähes kaiken. Nyt olen jo törmännyt muutaman kerran siihen, että hyvät mittaustulosten taltioinnit ovatkin joutuneet kaatopaikalle. Palvelu on lopetettu tai muutettu niin, etteivät vanhat tiedot olekaan siirtyneet uuteen alustaan.

Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Taltioni. Takana oli useita terveysalan toimijoita ja sitten vuosien käytön jälkeen vaan ilmoitetaan palvelun loppuvan. Toisikohan sote tullessaan tällaisen kokonaisvaltaisen Kannan, jossa olisi terveyteen vaikuttavia tekijoitä muutakin kuin labratulokset ja lääkkeet.

Digitaaliset mittarit tuovat helpotusta esimerkiksi monille diabetespotilaille. Mittareilla verensokerin tasoa on helppo seurata ja hypoglykemioita voi ennakoida. Unen ja palautumisen seuranta on myös trendikästä ja niiden mittaamista tarjoaa yhä useampi työterveyspalveluiden tuottaja. Unen ja levon seuranta onkin yksi tärkeimpiä asioita ihmisen hyvinvoinnissa. Unen laatuun saan itsekin uutta tekniikkaa kuukauden sisällä.

Mittaaminen ei kuitenkaan ole kaikille taikakeino motivointiin ja parempaan terveyteen sekä hyvinvointiin. Joidenkin mukaan on oltava tarkkana, ettei mittaaminen motivoimisen sijaan laske motivaatiota. Ei nimittäin ole itsestään selvää, että ihminen innostuu huolehtimaan itsestään paremmin, kun huomaa painonsa nousseen tai sokeriarvojen heikentyneen.

Eräänkin tutkimuksen mukaan tiivis seuranta ja palaute verensokerimittausten tuloksista voi jopa heikentää potilaan hoidon tuloksia. 12 kuukauden tutkimuksessa eniten palautetta saaneilla potilailla oli suurin todennäköisyys jättää seuranta kesken.

Syyt tähän ovat inhimillisiä. Ihminen haluaa välttää häpeää ja epäonnistumista. Jos mittarit näyttävät huonoja tuloksia, on miellyttävämpää jättää seuranta kesken kuin kohdata ikävä totuus.

Osa ihmisistä reagoi pettymyksiin tunteella, osa järjellä. Järjellä reagoivien on  helpompi etsiä hyviä ratkaisuja tilanteen parantamiseen, tunteella reagoivan voi olla vaikea löytää ulospääsyä tilanteeseen.

Asiantuntijat ehdottavatkin, että olisi tärkeää tukea potilaiden omia selviytymiskeinoja. Kun ohjataan potilaita näkemään tilanteen ratkaisujen olevan heidän omissa käsissään, eikä ulkoisten olosuhteiden aiheuttamia, ovat tulokset parempia.

Lähtökohtaisesti mittaamisessa on paljon hyvää, mutta sen käyttöä on tärkeä kohdistaa oikein. On tärkeää ensin rakentaa motivaatio ja ymmärrys, kuinka voi itse auttaa itseään. Eikä kyse ole hyvyyden tai huonouden osoittamisesta ja haukkuma-aseista, joilla terveydenhuollon ammattilaiset voivat sinut lannistaa.

Itse uskon, että tulevaisuudessa omilla yksilöllisillä mittaustuloksilla on suurempi merkitys esimerkiksi terveydenhoidossa kuin keskimääräisillä käypähoitosuosituksilla. Tällä hetkellä minun keräämä data minusta ei kelpaa, eikä kiinnosta lääkäreitä, joiden ainoa terveydenhoidollinen lähtökohta on tehdä vain labrakokeita ja määrätä niiden pohjalta lääkkeitä. Silloin ollaan jo sairaita.

Pari kuukautta sitten lääkäri totesi minulle suoraan labrakokeen pohjalta, että sinulla on huonot ruokailutottumukset, kun kolesteroliarvosi on koholla. Tätä lausuntoa hän ei koskaan saa anteeksi, sillä 99 prosenttia syömisestäni teen alusta alkaen itse puhtaista raaka-aineista ja aina terveysnäkökulma mielessä.

 

 

 

Lue myös tämä

http://www.iltalehti.fi/digi/201707122200260191_du.shtml

 

 

 

 

Kiitos ei - lavastetuille elämyksille

Sunnuntai 29.4.2018 klo 14.12 - Kauko Niemi

Muistetaanhan, että elämys on lopultakin aina hyvin subjektiivinen tuntemus. Esimerkiksi matkailuyrittäjät ja toimijat voivat tehdä parhaansa, mutta kokijasta riippuu, jääkö kokemuksesta vuosienkin jälkeen muistettava tunnejälki hyvässä tai pahassa.

Matkailussa voimakkaana trendinä on tällä hetkellä hakea aitoja, arkisia kokemuksia. Lavastetut turistielämykset, vaikkapa kiertoajelut turistipyydyksestä toiseen tuskin jättää merkittävää elämyksen tunnetta.

Kielellistä eroakin on jo ilmassa. Kuka nyt haluaisi olla turisti. Matkailija voisi sen sijaan hyvinkin olla. Kööpenhaminassa asian kanssa on menty jo niin pitkälle, ettei enää edes puhu matkailijoista, vaan kaikki ovat temporary locals, väliaikaisia paikallisia. Kun paikallisten on hyvä olla kaupungissa, niin yleensä matkailijoidenkin on hyvä olla.

Jos minun pitäisi juuri nyt päättää aidon elämyksen etsinnästä, niin varmaan matkustaisin syksyllä Thaimaahan ja siellä kohteena Villa Thiger. Paikka on keskellä thaimaalaista maalaiskylää.  Uskoisin, että kameralle löytyisi kohteita lähiluonnosta. Samoin minulle täysin uusia eläinystäviä. Voisin toisaalta osallistua kylän tapahtumiin ja oppia ymmärtämään paikallista elämän menoa.

Toisaalta tiedän, että päivän pakolliset toimet muokkautuisivat toiveitteni mukaan. Ja Suomenkielelläkin pärjäisi. Tosin en olisi menossa syömään sinne karjalanpiirakoita munavoilla. Niitä kun saa esson baarista, eikä tarvitse matkustaa mihinkään.

Toki olen elämäni aikana tehnyt muutaman turistimatkan, mutta niistä ei ole juurikaan mitään elämyksellistä kerrottavaa. Tuli ja meni, unohtui. Paitsi tietysti se suomalainen kanssamatkustaja joka jaksaa kaiken aikaa verrata kuinka paljon paremmin asiat ovat Suomessa.

Elämäni ylivoimaisesti huonoimman hotellikokemuksen olen kohdannut työmatkalla Madridin Ritzissä. Minä olin joka paikassa liikaa, kuitenkin maksava asiakas. Aamulenkiltä palattuani meinasi koko hotelli seota. Lenkkarit jalassa hikinen t-paita päällä – miten tuollainen saadaan mahdollisimman nopeasti piiloon.

Seuraavana päivän löydän itseni puristuksessa seinän ja turvamiesten välissä. Kukaan ei sano mitään, siinähän jökötät, kunnes poliisisaattueessa, joku arabiherra saapuu hotelliin ja sen jälkeen voi maatiainen siirtyä huoneeseen. Yhtään positiivista asiaa en sitten tästä hotellista muistakaan. Antaisin yhden tähden.

Minulla on kohtuullisesti matkailukokemusta pyörällä. Vaikkapa vuosituhannen viimeinen kesä 1999. Kolmen kaverin kanssa Helsingin Senaatintorilta Venetsia Markuksen torille.

Tällä 1700 kilometrin matkalla tapahtui niin paljon aitoja elämyksiä, kokemuksia, että niitä riittää aina saunaillallisen verran, kuten viime lauantaina.

Olen muutamaan kertaan aiemminkin jo kertonut todella isosta elämyksestä, joka tuli minulle yllätyksenä puuntakaa. Fillaroin luotoreittiä pitkin Lieksassa ja seurana oli intialainen ystäväni. Metsähän ei ole minulle mitenkään vieras, mutta kun toinen pysähtyy ja pyytää kuuntelemaan hiljaisuutta. Sitä en ollut tajunnut aiemmin miltä tuntuu. Kaksi ihmistä istuu kivellä yli puolituntia sanomatta sanaakaan ja kuuntelee hiljaisuutta.

Tiedostan, että hänelle hiljaisuus on käsite, jota ei voi kuunnella Intiassa. Ja minullekin uusi käsite ja aito elämys, joka ei ole unohtunut.

Yhtään en ihmettele yksityisasuntojen vuokraintoa. Jo ennen Airbnb:tä olen vuokrannut asunnon Budapestista ja Nizzasta. Ja aina hotellin ilman aamiaista, silloin kun se on mahdollista. Mikä ihanuus mennä joka aamu johonkin uuteen ja erilaiseen paikkaan fiiliksen mukaan.

Joitakin kertoja olen myös kokeillut ruokalottoa. Ajanut johonkin ”lähiöön” ja mennyt siellä syömään. Tottakait pelin henkeen silloin kuuluu, ett joskus onnistuu ja joskus ei. Mutta kokemus on arvaamattoman jännittävä, eikä taatusti lavastettu.

Suomestakin löytyy jo matkailupalveluja, missä illallinen nautitaan suomalaisen perheen parissa ja heidän kotona. Ja jopa niitäkin, että olet koko päivän perheen parissa ja mukana illallisen valmistuksessa ilman kulisseja.

Pääasiahan on, että tunnistat rehellisesti asiat, jotka liikauttavat sisintäsi. Etkä matkusta selfieiden ja somenäyttäytymisen ehdoilla. Aina kannattaa olla utelias.

 

Tuskin Hjalliskaan pystyy muuttamaan 100 vuoden toimintatapoja

Sunnuntai 22.4.2018 klo 13.18 - Kauko Niemi

Puoluepolitiikka on rypenyt pohjamudissa jo 80-luvulta asti. Minkään muun yhteiskunnallisen toiminnan arvostus ei ole niin heikkoa kuin politiikan. Ja tämä ei ole mikään pelkkä Suomi-ilmiö, vaan se on yleiseurooppalaista.

Tähän kun yhdistetään hätäinen toiminnan mies Harry Hjallis Harkimo, niin ovet paukkuvat. Vähän niin kuin Mikael Junger Demareiden kanssa jo aiemmin.

Aiemmilta vuosilta irtiottoja ovat tehneet Risto E Penttiä ja Siniset Perussuomalaisista. Jatkuvasti maailman muutosta yrittävä Paavo Väyrynen, jolla juuri nyt näyttää olevan kaikki tiet tukossa. Väyrysellä on nyt aikaa kesäteatterilleen.

Kaikille on yhteistä, ettei isoa laivaa ole pystytty kääntämään. Toisaalta kuitenkin on todettava, että politiikka on rikki tai ainakin vakavasti sairas. Kaikkialla populistit nostavat päätään ja yrittävät vetää välistä.

Sellaiset aiemmin demokraattiset maat kuten Turkki, Puola ja Unkari osoittavat, että demokratia ei toimi tai sitä on helppo keikuttaa. Omaa luokkaansa on tietysti Yhdysvallat Trumpin johdolla.

Harkimon huoli, ettei 100 vuoteen ole tapahtunut mitään, on kyllä oikeutettu. Vaikka Harkimo onkin ikään kuin konsultin asialla, niin kaikki tiedot taustalla viittaavat siihen, että seuraaviin vaaleihin ollaan jo valmistautumassa.

IS:n mukaan yhdistyksen sääntöehdotukseen on merkitty, että ”yhdistyksen tarkoituksena on uudistaa politiikan toimintatapoja ja päätöksenteon prosesseja. Yhdistys toimii matalan kynnyksen alustana yhteiskunnalliselle keskustelulle. Tämä tarjoaa vaikuttamismahdollisuuden jokaiselle”.

Sääntöehdotuksen mukaan yhdistys toteuttaa tarkoitustaan muun muassa järjestämällä koulutuksia, tilaisuuksia ja tapahtumia ja tekemällä aloitteita eri viranomaisille. Yhdistys myös pyrkii tuomaan sosiaalisen median helppouden ja vuorovaikutuksen politiikkaan.

Onko nyt se hetki, kun voi muuttaa valtakunnan politiikkaa. Tuskin on. Tosin nuoralla tanssiva sote-uudistus saattaa pahimmassa tapauksessa kuukahtaa ja sotkea nykyhallituksen tekosia, mutta politiikan perusrakenteita se ei muuta.

Ongelman muodostaa myös Harkimo itse, joka on tottunut jääräpäisesti rakentamaan halleja omilla ehdoillaan ja tallomaan niin viralliset kuin epävirallisetkin tahot. Voimakkaasti mielipiteitä jakava Harkimo ei ole pahemmin ottanut osaa kokoomuksen eduskuntaryhmän nykyisiin työryhmiin, joissa on mahdollista vaikuttaa hallituksen keskeneräisiin asioihin. Harkimo sopisi paremminkin konsultoimaan maita, jotka haluavat Turkin, Puolan ja Unkarin seuraan.

Perinteiset puolueet eivät ole pystyneet muuttumaan sisältä päin. Joten tällaisilla irtiotoilla saattaa olla jopa myönteinen vaikutus, että asioita ryhdytään tosissaan miettimään sisäsiittoisesti, eikä vain temppu kerrallaan, millä saadaan pidettyä kannatusta seuraavat muutama kuukautta.

Nykyiset puolueet eivät kykene avoimeen keskusteluun, mitä some tuo sekä hyvässä että pahassa. Jopa kansalaisaloitteiden runsas virta on jo aiheuttanut närää Arkadianmäellä. Joku tulee sivusta sotkemaan kansan valitsemia lainsäätäjiä. Mutta kun kansa valitsee ja silloin pitää myös kuunnella kansaa muulloinkin kun kaksi viikkoa ennen vaaleja.

Kokoomuksen sisällä on toisaalta markkinaliberaalia linjaa kannattavia jäseniä ja toisaalta niitä, joilla on vahvoja yhteyksiä yritysmaailmaan. Yhtenä ryhmänä ovat ne, joille varsinkin arvopohja koti, uskonto ja isänmaa on tärkeä. Nyt jo lyhyen ajan sisällä puolueen toinen kapina Vapaavuoren jälkeen.

Siitä kaikki varmasti ovat yhtä mieltä, että jotain tarttis tehdä tai ehkä mieluummin syntyä, jotta politiikka toimisi nopeammin, luotettavammin, rehellisemmin. Todellinen muutos ei tapahdu yhdessä yössä, eikä vanhojen kehäraakkien johtamana. #metoo ilmiö on osoittanut mitä kautta todelliset muutokset kehittyvät. 

Ja anteeksi, että sotkeuduin tällä kertaa politiikkaan. Koskaan en ole ollut yhdenkään poliittisen puolueen jäsen ja olen äänestänyt liki kaikkia puolueita vuosikymmenten aikana. Asioiden hoito on minulle tärkeämpää kuin kuka niitä hoitaa.