Hyvää koiranpäivää

Keskiviikko 24.4.2013 klo 9.42 - Kauko Niemi

Koiranpäivälle tavoitellaan paikkaa virallisessa kalenterissa. Tänään koiranpäivää vietetään seitsemättä kertaa. Koiranpäivän ajoittuminen kevääseen keskelle pahinta koiranpaskakeskustelua. Onko tämä ajankohta oikea, jos halutaan myönteistä suhtautumista koiriin.

Keskustelu velloo koiranpäivän aikoihin niin voimakkaana, että päreet palavat jopa niiltäkin, jotka muulloin suhtautuvat myönteisesti koiriin.

Tänä vuonna tosin teemana on  koiranomistajan vastuu siitä, että ulkona voisi kävellä valkoisilla tennareilla. Pitäisikö tämä teema toistua joka vuonna jokaisena koiranpäivänä. Tältä pohjalta ajateltuna koiranpäivän kivijalka on aika hutera.

Koiranpäivän arvostus vaatisi selkeitä irtiottoja. Toimintaa, joka ylittäisi uutiskynnyksiä myös valtakunnan tasolla. Muutaman koirakon, paikallisten järjestöjen aktivistien marssit eivät riitä päivän panostukseksi.

Nyt koiranpäivän ohjelmat ovat kokolailla normaalia päivittäistä toimintaa, jotka ovat ajoitettu huhtikuun 24. päivään. Tosin tästäkin lipsutaan, kuten pääkaupunkiseudulla, missä niin sanottua koiranpäivää vietetään sitten joskus.

Joka viidennessä perheessä on koira. Koira ansaitsee ehdottomasti oman päivänsä. Nyt vain ideoimaan painavampaa sisältöä päivälle. Ensimmäinen ehdotukseni on, että Kennelliiton sankarikoirat julkistetaan koiranpäivänä.

Ei heikkohermoisille - olin omassa siunaustilaisuudessani

Tiistai 23.4.2013 klo 13.18 - Kauko Niemi

Eilen kokeilin millaista on olla omassa siunaustilaisuudessa. Tämä kokeilu maksoi 260 euroa. Mielikuvituksella ei ollut rajaa mihinkään suuntaan. Tilanne rakentui kuin itsestään.

Kaikki alkoi kun sain jättää sukat jalkaan ja kalsarit päälle. Käärinliinana toimi joku kuviollinen aamutakki, ei kuitenkaan Marimekon unikko. Enkä sellaista olisi muutenkaan halunnut, vaikken niin kovin nuuka pukeutumisestani olekaan. Pääasia, että on sopivan hyvä, ja väljä olo.

Minut pannaan hyvään asentoon arkkuun luurit korvissa. Kysytään onko nyt varmasti kaikki hyvin? Haluanko minä musiikkia. Totta hemmetissä siunaustilaisuuden kaiken a ja o on musiikki.

Tässä vaiheessa ”suntio Jukan” arvostelukyky hieman pettää, kun rupeaa tarjoamaan kotimaista iskelmää tai poppia. Mikähän ero mahtaa muuten olla iskelmällä ja popilla? Päädyin pyytämään klassista.

Tämä alkaa aivan pian kuuluu rauhallinen ääni korviini ja sitten alkaa soida Mozartin klarinetti konsertto K622. Sen adagio osa on todellakin se maailman kaunein biisi, jota olen jo monesti toivonut siunaustilaisuuteeni.

Tunnelma on siis yli sata prosenttinen.  Nyt rupeaa mielikuvitus laukkaamaan. Tältähän se sitten joskus todella tuntuu ja kuulostaa täältä arkun sisältä. Mitähän muuta musiikkia tulee pyytämättä. Ketähän kaikkia mahtaakaan olla tässä tilaisuudessa. Ovatkohan he tyytyväisen näköisiä kun pääsevät minusta? Onkohan yhtään Facebook-kaveria paikalla? Entä kuorokavereita? Saisivat laulaa Mendelssohnin Trauergesangin. Arvelen kenelle tämä on kovin paikka kenelle ei. Tiedän ainakin yhden.

Mitähän se pappi mahtaa minusta sanoa? Kuuluukohan puhe näistä luureista. No ei sillä oikeastaan ole väliä, kunhan olisi vain pilke silmäkulmassa.

Alkaa kuulua kummallista kolinaa jostakin arkun ulkopuolelta. Mättävätköhän he tiiliskiviä arkulle. Sekin on parempi kuin tuhlata rahaa viideksi minuutiksi kukkasiin. Kukkasten paikka on luonnossa. Taitaa olla sittenkin saattoväkeä aika runsaasti, kun kolina kestää näin pitkään.

Pian kuuluu Jukan rauhallinen ääni, että nyt tilaisuus on ohitse. Päästän sivut pois. Magneettikuvat onnistuivat oikein hyvin, kun olit niin hiljaa ja rauhallinen. Voit pukeutua ja saat kuvat hetken kuluttua cd:llä mukaasi. Suuri kiusaus oli työntää cd johonkin soittimeen ja kuunnella miltä selkäni kuulostaisi soitetussa muodossa.

Mozart Clarinet Concerto K622 (by Bernstein) - II. Adagio

On se niin helppo pettää itseään.

Tiistai 9.4.2013 klo 15.08 - Kauko Niemi

Lienee aika siirtyä kvarttaalitalouteen myös liikunnassa. Ja tämä vain sen takia, että on vertailtavaa statistiikkaa edelliseltä vuodelta.

Vuoden ensimmäinen kvarttaali toi takapakkia selkäongelmien kanssa. ja vuosi sitten pitkän flunssan takia. Se mikä on kiinnostavaa, että vuoden takaisen flunssan jälkeen ei sitten ole flunssaa ollutkaan.

Reilu yliannostus, virallisiin suosituksiin verrattuna, D vitamiinia, sinkkiä ja erilaisia vatsalle tarkoitettuja bakteereja suoraan pillereinä tai niin sanottuina terveysjuomina, ovat flunssattomuuden salaisuus. Näin kuvittelen ja näin mielessäni ajattelin, kun tätä kuuria suunnittelin. Toimii tai ei toimi – joka tapauksessa lopputulos on erinomainen.

Se että retkahdin suksilla, selvin päin selälleni, oli sellainen keikka, ettei siihen juurikaan olisi ruokavalio, eivätkä vitamiinilisät auttaneet.

Itse statistiikka osoittaa että tänä vuonna tein kolmen kuukauden aikana 71 liikuntasuoritetta ja käytin niihin aikaa 70 tuntia. Vuotta aiemmin vastaavat luvut olivat 53 suoritetta ja 72 tuntia.

Vuosi sitten oli ohjelmassa pitkiä kävelylenkkejä ja tänä talvena lyhyitä, mutta intensiivisempiä hiihtolenkkejä.
Viime vuonna kaikkien liikuntasuoritteiden keskisyke oli 106 ja tämän alkuvuoden suoritteiden 109. Valitettavasti tilastoihin ei sisälly uintia, viime vuonna 119 km ja nyt on kasassa 21 km.

Jälleen kerran on todettava, etteivät peili ja housujen puristukset ohjaa riittävästi toimintaa, vaikka asiantuntijat kuinka väittäisivät, ettei joka päivä tarvitse mennä vaa’alle. Minun tarvitsee.

Kun joka aamu en palauta mieleeni kiloja, niin luulen syöväni kuin hiiri, vaikka mässäilen näköjään kuin virtahepo. Paino on päässyt hieman nousemaan vaikka liikunnan määrä on sama ehkä hieman enemmän ja intensiteetti hieman kasvanut.

On se niin helppo pettää itseään.

Vitun ääliö - vihapuheet ovat muuttumassa vihateoiksi

Keskiviikko 27.3.2013 klo 12.41 - Kauko Niemi

Kevät on ollut perinteisesti rauhatonta aikaa koiranomistajien ja muiden välillä. Tennarit eivät ole pysyneet valkoisina. Suunsoitto puolin ja toisin yltyy lumien sulaessa. Nettipalstoilla kielenkäyttö yltyy aina vihapuheasteelle.

Koirattomat ihmiset eivät tunne koirille luotuja sääntöjä ja koiranomistajat eivät niitä noudata vaikka tietäisivätkin. Sota on valmis. Kukaan ei siedä huomautteluja ja vähiten ne koiraihmiset, joilla on maailman kiltein  ja söpöin koira, joka saa tehdä mitä tahansa, jopa purra toisia.

Nyt ei enää riitä, että koirattomat ja koiralliset ottavat nokkapokkaa. Vantaalaisnaiset olivat toistensa rinnuksissa kiinni koirapuistossa.

Niin ikään Vantaalla irralleen päässyt iso koira hyökkäsi kahden pienemmän koiran kimppuun ja aiheutti samalla haavan koirien taluttajalle. Koiria taluttaneen naisen mies kävi uhkaamassa ison koiran omistavaa perhettä tappamisella.

Mies uhkasi tappavansa vesurilla perheen koirat ja perheen. Myös uhkailijan isä tuli paikalle ja lateli tappouhkauksia.

Mistä tällainen käytös kumpuaa? Kaikkein syyttömin on joka tapauksessa koira. Se on ja tulee olemaan luontokappale, joka toimii vaistollaan sen mukaan, kuinka uhkaavana tai mukavana se kulloisenkin tilanteen tuntee. Syyllisiä ovat siis koiran omistajat.

Huolestumisensa on osoittanut myös Kennelliitto. Kevään alkajaisiksi, ennen pahinta suunsoittoaikaa se käynnisti valistuskampanjan – valkoiset tennarit.  Asenneviat eivät tietenkään yhdellä kampanjalla tokene, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Netti näyttää olevan yksi vihapuheiden lietsoja, paitsi koiramaailmassa niin vaikkapa silmittömässä susivihassa tai homo- ja maahanmuuttokeskusteluissa. Nettiin kirjoitettaessa pitäisi aina miettiä esittäisikö asian samalla tavalla kasvotusten.

Harvase päivä saa palstoilta poistaa kommentteja, joissa  toisia, eri mieltä olevia käyttäjiä nimitellään vitun ääliöiksi.

Syödään munat sovinnossa - Hyvää pääsiäistä!


 

Kahdessa kuukaudessa 743 roskapostia - tässä tuotteita, jotka tuottavat päivittäistä vitutusta tuhansille

Lauantai 23.3.2013 klo 20.24 - Kauko Niemi

Tässä tapauksessa tarkoitan roskapostilla niitä lähetyksiä, joita ei voi rehellisten, hyvien tapojen mukaan peruuttaa, jos on vaikka tietämättään sellaisen tilannut.

Kirjoitin aiemmin, että peruutus on vahvistus ja tämä näyttää pitävän yhä useammin paikkansa. Jos yrität peruuttaa ja viestissä on jopa viranomaisten vaatima peruutuslinkki, niin sillä vain osoitat, että tämä on toimiva sähköpostiosoite.

Pidin jotenkin hyvämaineisena esimerkiksi 123Greetings –palvelua, jota kautta pystyy lähettämään sähköisiä kortteja. Nyt olen erottamattomasti nalkissa heidän roskapostituskoneen kanssa. Peruutuslinkki surkuttelee kohteliaasti kuinka pahoillaan he ovat, että lopetan heidän palvelunsa. Ja seuraavana päivänä eikun uutta roskaa. Älä missään tapauksessa erehdy onnittelemaan ketään 123greetings –palvelun kautta.

Ongelmahan on, ettei tiedetä kuka palveluita pyörittää, missä maassa palvelimet ovat. Pitkään olin siinä käsityksessä, että sanoma-jaaikakauslehdet.com olisi Sanoma-konsernia lähellä oleva roskapostittaja. Jos näin on, niin suosittelen kaikkien Sanoma-konsernin tuotteiden boikotointia.

Tosin tuossa alla olevassa boikotti-listassani on muutoinkin Sanoma-konsernin tuotteita vaikkapa Aku Ankka.

Älä vastaa yhteenkään tuntemattomaan mielipidekyselyyn tai ilmaiseen arvontaa, jossa läjäkaupalla jaetaan iPadejä. Oletko koskaan kuullut, että joku olisi voittanut. Niissä vain kerätään osoitteita roskapostittajien listoille.

Nettikasinot, pikavippitarjoukset, sähkötupakat, erilaiset laihdutus-  ja terveystuotteet ovat muun muassa jatkuvassa tarjonnassa ja niissähän liikutaan hämärän rajamailla. Luulisi oikeasti, että myös viranomaiset kiinnostuisivat vaikkapa pikavippitarjouksista.

Sen sijaan kovasti ihmetyttää, että ihan asiallistenkin lehtien päätoimittajat miettivät ja vaalivat lehtensä profiilia ja imagoa. Kuitenkin samaan aikaan tuottaa päivittäistä vitutusta tuhansille ihmisille. Tätäkö haluavat esimerkiksi ET-lehti, Avotakka, Kodin Kuvalehti, Kunto Plus, Kauneus ja Terveys. Kyllä lehdessä pitää tietää keneltä mitäkin palveluita tilataan.

Edelliseen kirjoitukseen on tullut myös melkoisesti palautetta. Eräs kommentti suositteli, että julkaistaan boikottilistaa niistä tuotteista jotka käyttävät roskapostittajan palveluita. Roskapostittajia kun ei hevin saada kiinni. Tässä on nyt listaa niistä tuotteista, joita sähköpostiini on tullut ja joita lähetyksiä ei voi peruuttaa – olkaa hyvät ja jättäkää ainakin nämä tuotteet ostamatta ja käyttämättä.

Toki toivon, että tämä lista lähtee kiertämään ja pian löytyy joku sellainen yhteinen boikotti paikka, vaikkapa Kilpailu- ja kuluttajavirastoston sivuilta, johon kaikki kansalaiset voivat lisätä niitä tuotteita, jotka käyttävät roskapostittajia.

Lue myös Peruutus onkin vahvistus


Prisma verkkokauppa – cerberoos.bade02fi.com
Cosmopolitan – megatarjoukset.in
St1 – cerberoos.tarjouksiasinulle.com
Olivia – superofferz.in
MikroBitti – megatarjoukset.in
Wilkinson – cerberoos.bade02fi.com
Seiska – etuus.com
Glorian Koti – skipper.ccmails.net
Kotivinkki – skipper.ccemails.net
Oral B sähköhammasharja – ilmaisposti.com
123Greetings – 123greetings.info
H&M – ilmaisposti.com
National Geograph > ehdotusmaailma
Tieteen Kuvalehti – cerberoos.tarjouksiasinulle.com
Raaputusarpa - vainsinulle
Kunto Plus – mahtaviaalennuksia.com
Kunto Plus – cerberoos.bade02fi.com
Leijonakasino / jääkiekon MM-kisat - etusi.com
15 Veggies for a flat stomach - 123greetings.info
Nissan Qashqai - sanoma-jaaikakauslehdet.com
Maxiflex - Viisaita neuvoja - cerberoos.bade03fi.com
Karamba-kilpailu - info.lovelyscratchies.com
Superhypertarjoukset - kontaktimaili.com
Euroloan - cerberoos.fi-lp01.com
WhiteWorks - cerberoos.tarjouksia sinulle.com
Finik-musteet - cerberoos.lahjaposti.com
Betsafe Casino - offerz4you.eu
ET-lehti - sanoma-jaaikakauslehdet.com
Lainaa – lainaaexpertii.mobi
Storia Kustannus – storiakustannus.fi
Talo ja Koti – megatarjoukset.in
Lasten oma kirjakerho – fantastiset-tarjoukset.com
Suomen laajin tv-lehti – cerberoos.fi-lp01.com
FIT-lehti – etukirje.com
Aku Ankka – supermailz.com
Oma Aika –lehti – valitse-vapaasti.com
Kunto Plus - sanoma-jaaikakauslehdet.com
Musteet ja valokuvauspaperit – cerberoos.bade03.fi.com
Kodin Kuvalehti – fantastiset-tarjoukset.com
Samsung Galaxy S3 – cerberoos.tarjouksiasinulle.com
Avotakka – superofferz.in
Avotakka – etukirje.com
Casinoroom – vainsinulle.com
Unibed casino – vainsinulle.com
Katso-lehti – etukirje.com
Tele Finland – cerberoos.bade03fi.com
Kauneus ja Terveys – etukirje.com
Kauneus ja Terveys – fantastiset-tarjoukset.in
Inkklub / musteet – inkklub.mobi
Pelaa ja raaputa – vain sinulle.com
Betsafe Casino – offerz4you.eu
V8-magazine – fantastiset-tarjoukset.com
Seiska – cerberoos.tarjouksiasinulle.com
Ege-lainaa – etukirje.com
Casinoroom – ilmaispost.com
Vitalis ruusunjuuri – tarjouspanda.com
Maxivision – tarjouspanda.com
Prime Slots – freemoneygame.mobi
Vitalas Q10 – sanoma-jaaikakauslehdet.com
Sähkötupakka – cerberoos.fi-lp01.com
Carat Casino – vainsinulle.com
BlackJackBallroom casino – cerberoos.bade01fi.com
Megafortune – parastarjous.org
Planet_49 GmbH / iPad-arvonta – lahjakorttikilpailu.com

Opin jo vuonna 1998 - klikkausten määrä minimiin

Tiistai 19.3.2013 - Kauko Niemi

Aikoinaan nettinoviisina tuntui siltä, että oli fiiniä suunnitella ja rakentaa verkkopalveluita, joissa on hienoja rakenteita ja monikerroksisia valikoita. Ajatuksena oli houkutella käyttäjä  kulkemaan kuin Ikea:n tavarataloissa läpi kaikkien mahdollisten tarjolla olevien houkutusten läpi.

Silloinen statistiikka osoitti varsin nopeasti, että ne jutut, jotka olivat yli kolmen klikin takana saivat olla ihan rauhassa. Niitä ei kukaan lukenut.

Eilen logiikka ei toiminut edes analogiaversiona Ikeassa. Kävelin suoraan tuotteen luo, kuvasin kamerallani hyllypaikan, otin tuotteen hyllystä ja kävelin automaattikassan läpi ulos. Ostosreissu kesti 11 minuuttia.
Sen sijaan edellisenä iltana kesti yli puolituntia löytää Ikean aukioloajat, kun tiesin että aamulla ajan kyseisen rakennuksen ohitse ja tarvetta oli ostaa uudelle tietokoneelle ikioma huonekalu.

Eiköhän se käyttäjä halua päästä suoraan ja helposti etsimäänsä tietoon. Sopiva klikkausten määrä olisi 2-3 ja kaikki turhat välivaiheet huutsin nevadaan.

Miettikääpä mikä on ollut Googlen menestyksen takana. Suoraan asiaan.

En oikeasti ymmärrä esimerkiksi huuto.net:n sivu-uudistusta, jossa omalle sivulle kirjautumisen jälkeen joutuu yleiselle etusivulle takaisin ja sen jälkeen on mentävä uudelleen omalle sivulle.

Jos huutonetissä etsin tavaraa, niin ei tarvitse kirjautua, mutta jos myy, niin täytyy kirjautua. Siis jos kirjaudun, olen menossa myymään tai tarkistamaan myynnissä olevia tuotteitani. Miksen pääse kirjautuessa suoraan omalle sivulleni? Kuka kiusaa ja ketä?

Tablettini Windows kasin yhden asian politiikkaan en ole tottunut ja siksi käytänkin pääsääntöisesti sitä lähinnä Firefoxilla vanhaan malliin. Sipaisuja sinne sun tänne ei todella nopeuta käyttöä verrattuna siihen, että minulla on tätä kirjoittaessani auki 7 eri sovellusta 12 eri ikkunassa. Ja nämä kaikki ovat hiiren siirron ja yhden klikkauksen takana.

Olen iloinen niistä huhuista, että Microsoft olisi hävittämässä tai muuttamassa tätä ”turhaa” etusivua.

Nettipalvelu, jota olen kautta aikojen lähes vihannut, mutta kun ei ole vaihtoehtoja. Veikkauksen malli mukaelee huuto.netia tai siis päinvastoin. Sisäänkirjautuessa ei pääse suoraan omalle sivulle hoitamaan asioita, vaan palaat taas Veikkauksen etusivulle, mistä lähdet uudelle kierrokselle. Mitä ihmettä tällainen kiusanteko oikein on?

Tein merkittävän, mutta rehellisen virheen

Maanantai 18.3.2013 klo 15.35 - Kauko Niemi

Olen jo pidemmän ajan kuulunut TNS-gallupin talliin. Siis mielipiteeni vaikuttaa yhteen jos toiseenkin asiaan. Etenkin silloin kun toiminnan, tuotteiden tai palveluiden kehittämisen pohjana käytetään laajoja tutkimuksia suomalaisten mielipiteistä ja käyttäytymisestä.

Olin oikein innostunut kun viimeisessä tutkimuksessa keskityttiin suomalaiseen mediaan ja kuinka mediaa niin sanotusti kulutetaan. Olin omalla palstallani ja toivoin, että vastaukseni olisivat merkittäviä ja jakaisivat tietoa kuinka mediaa nykyään kulutetaan.

Yllätys olikin suuri kun olin melkein puolivälissä ja yhden sivun jälkeen tulikin vastaus – kiitos vastauksistasi, mutta valitettavasti et kuulu kohderyhmään. What hel!

Tein merkittävän, mutta rehellisen virheen. Sivulle oli listattu lienee liki 100 lehteä/verkkopalvelua. Siinä piti ruksata kaikki ne mediat, joita seuraan vakituisesti. En ruksannut yhtään mediaa. Sillä en kuluta mediaa vakituisesti sen mukaan mikä on median nimi.

Viimeinenkin vakioseurattava poistui kuviosta, kun lopetin Hesarin paperisen tilauksen ja nyt huomaan, että vastaava nettipalvelu ei koukuta niin kuin painettu. Tosin painetunkaan sisältö ei välttämättä koukuttanut vaan 40-vuotinen tapa. Nyt ei yhtään haittaa, vaikka Hesari jää lukematta, eli TNS-Gallupin mukaan vakiseuraamatta.

Etsin asioita ja sisältöjä. Tänäänkin olen seurannut Vantaan Sanomia, Ilta-Sanomia, YLE:ä, Länsi-Savoa, Keskisuomalaista, Satakunnan Kansaa, Ilkkaa, Pohjalaista, Metroa, Aaamulehtea, Etelä-Suomen Sanomia monia muita suomalaisia sivustoja sekä liutaa kansainvälisiä verkkosivuja. Mutta mitään näistä en koe seuraavani vakituisesti.

Google hakee tiettyjen profiilien mukaan uutisia, aamu alkaa Amppareiden otsikkojen parissa, Facebook-kaverit vinkkaavat joitakin mielenkiintoisia juttuja jne, jne ja jne. Ja kun markkinoille tulee uusi kamera tai joku muu hilavitkutin, niin tietty hakukoneet hakevat siitä tuoreimmat jutut.

Tämä ajatusmalli ei siis kelvannut mediatutkimukseen. Siinä olisi pitänyt vanhakantaisesti postiluukun kolahtaa, ennen kuin olisi kelvannut porukkaan.

Nyt kun tulokset aikoinaan tulevat julki niin saamme lukea isoja otsikoita lehdistä kuinka heidän lukijauskollisuus on kasvanut.

Kun myyntimateriaalista syntyy käyttöohje

Tiistai 26.2.2013 - Kauko Niemi

Kerrankin olisin valmis lukemaan käyttöohjeita, jotta oppisin käyttämään Windows 8. Vaan en löydä käyttöohjeita enkä opi.

Väistämättä tulee mieleeni oma sisäinen ohjeeni vuosien takaa, kun kuuntelin tiedotustilaisuuksissa insinöörejä ja luin heidän lehdistötiedotteita.

”Tietokoneella voidaan käsitellä tietoa.” Kaikkea voidaan tehdä, mutta mitä sitten oikesti tehdään ja miten. Tietokoneella voidaan käsitellä tietoa, mutta normaalisti sillä keitetään kahvia. Niinkö?

Windows 8 käyttöohjeistus on suoraa myyntimateriaalia. Lukuisat videot kertovat kuinka voit muokata sitä hankalaa etusivua. Kuinka voit sipaista oikealta tai vasemmalta, ylhäältä tai alhaalta sen sijaan että kerrottaisiin kuinka monta ylimääräistä toimenpidettä sinä joudut tekemään entiseen verrattuna, jossa kaikki oli nähtävissä yhdellä silmäyksellä.

Ohjeissa kerrotaan kuinka voit yhdistää vaikkapa sen office-outlookin Microsoft-tilin uuteen outlookiin eikun hotmailiin eikun mikä sen nimi nyt missäkin tekstikappaleessa onkaan. Yksikään video tai teksti ei kerro tarkkaan miten se yhdistäminen, synkronointi tehdään.

Kaiken maailman asioita voidaan tehdä  - mutta tarkasti ottaen miten? Siihen sai aikoinaan vastauksen vaikkapa käyttöohjeesta, käyttäjän käsikirjasta. Nyt olisi tarpeen myös kertoa kun ennen teit näin, niin nyt se tehdään näin.

Pelkkien kukkaketovideoiden ja onnellisesti hymyilevien ihmisten katselu ei auta rakentamaan itselle työympäristöä, missä samat tiedot ovat aina käytettävissä. Missä jokainen työrupeama vaatii 3-5 sovelluksen samanaikaista käyttöä ja 5-10 nettisivun samanaikaista aukioloa ja niiden välillä loikkimista mahdollisimman pienellä klikkausten määrällä.

Tämän päivän netillä ja videoilla pystyy rakentamaan vaikka minkälaisen matriisin ja antamaan ohjeet miten asia hoidetaan, eikä mitä voidaan hoitaa.
Oletko yrittänyt Windows 8 ja IE 10 yhdistelmällä ladata koneellesi Adoben Flashia. Pääset sellaiseen luuppiin, ettei ole tosikaan. Mene työpöydälle ja tee se Firefoxilla ja Flash asentuu koneellesi kahdella klikillä.

Minä lasken toimintojen käytettävyyttä kuinka monella klikkauksella tai sipaisulla pääsen käsiksi asiaan. Kaksi on aika siedettävä.

Kyseenalaista sähköpostin syyllistämistä

Keskiviikko 20.2.2013 - Kauko Niemi

YLE käsitteli eilen Tampereen yliopiston TAUCHI-yksikön aloittamaa tutkimusta. Lähtökohtana ja jutun henkenä oli kuinka sähköposti häiritsee työntekoa. Aivan kuin sähköposti olisi jotenkin erillään työnteosta. Ikään kuin jokin välttämätön paha.

Minusta sähköposti on kuin verenkiertomme. Ilman sitä tai sen jouhevaa toimintaa kaikki toiminta ja työnteko sairastuu.

Olen tehnyt viimeiset viisi vuotta työtä, jonka osapuolet istuvat useassa eri paikassa. Osaa tekijöistä en ole nähnyt henkilökohtaisesti koskaan. Edellinen vastaava jakso kesti kahdeksan vuotta.

Ystäväni istuu kansainvälisessä organisaatiossa, jossa hänen tiiminsä työskentelee tiiviisti päivittäin. Tiimi istuu kolmella paikkakunnalla Suomessa, kahdella paikkakunnalla Kiinassa, yhdellä paikkakunnalla Saksassa. Tällaiset kiinteät tiimit ovat yleisiä ja yleistyvät kaiken aikaa.

Sähköposti ja muiden viestintävälineiden käyttö kasvaa huimasti, eikä niitä voi asettaa erillisiksi haittatekijöiksi.

Toivottavasti YLE:n valitsema näkökulma kyseiseen juttuun ei ole koko totuus Tampereen tutkimukseen.

YLE:n juttu

Punahilkka-satu on julistettava pannaan

Maanantai 18.2.2013 - Kauko Niemi

Susi on ollut ihmiselle paha vain sadussa. Punahilkka-satu on poistettava kaikista kirjastoista ja missä se ikinä piileekin, jos vaikka nykyihmisen viha sutta kohti kumpuaa tästä sadusta.

Parinkymmenen vuoden kuluttua on hävitettävä satakielet, rastaat ja muut vihaiset linnut. Ja sitä ennen jo kauppatorin lokit. Tämä sukupolvi sisäistää, että linnut ovat vihaisia ja ne haittaavat ihmisen tasapainotonta elämää. Tasapainotonta ainakin luonnon kanssa.

Tässä vaiheessa suosittelen jokaista katsomaan erityisen ajatuksella luontoelokuvan Metsän tarina. Ainakin niitä, jotka eivät ole Espanpuistoa syvemmällä metsässä käyneet. Miettimään mistä äärimmäiset luonnonilmiöt saavat nykyisin voimansa. Ja miettimään millä oikeudella ihminen saa tuhota luonnon ekotasapainoa. Ei ainakaan pörssikurssien kasvun toivossa.

Itse olen varmuudella nukkunut yhden yön, jolloin minun ja suden väliä oli noin 40 metriä. Susi oli nukkunut navetan takana yönsä. Eikä se siltikään muuttanut arkirutiineja. Kouluun hiihdettiin pilkkopimeällä 3,5 km suuntaansa.

Susiviha on saanut käsittämättömät mittasuhteet. Tosin niin moni muukin asia aikansa pyörittyä facebookeissa ja twittereissä ja median liiallisessa dramatisoinnissa. Jopa pääministerin haastattelutunnin tärkein uutinen oli eilen kannanotto susivihaan. Ihan kuin Kataisella ei olisi ollut muuta asiaa.

Nykyisessä viestintäkentässä on pelottavia piirteitä. Kuinka helposti mopo lähtee keulimaan ja hommat hanskasta.

Aamulehden 17.2.2013 muistutus suhteellisuudesta paljastaa todelliset sudet. Ihminen on ihmiselle susi. Suomalainen tappaa vuosittain 100 suomalaista, tapaturmissa kuolee 2400, liikenteessä 270 ihmistä. Alkoholin aiheuttamiin sairauksiin menehtyy vuosittain 2000 ihmistä, kausi-influenssaan 1000. Susi on tappanut 1800-luvun jälkeen vuosittain nolla suomalaista, ihminen on tappanut alkuvuoden aikana jo kuusi sutta.

Ja jos laskentatiedot pitävät paikkansa tältä kuulta, niin Suomessa on 125-135 sutta. Kovin harvakseltaan taitaa tulla vastaa 1157 km pitkässä maassa.

Kaken kaaliviikot

Keskiviikko 13.2.2013 klo 12.15 - Kauko Niemi

Seuraavien päivien sapuskani saattavat kuulostaa yksitoikkoiselta, mutta näin ei ole. Nyt kun halvalla saa, niin kannattaa ostaa. Ostin näet isohkon c-vitamiinipitoisen kaalin 0,45 euroa kilolta. Siis nyt syön pitkään ruokani maukkaalla ja terveellisellä kaalipedillä.

Tein parin päivän perussalaatin. Siksi näinkin runsaasti, että kaali vain paranee, kun se saa vetäytyä.

Perussalaattiin vuolen juustohöylällä kaalista ohutta lastua. Tähän lisään ananaskuutioita, toivottavasti asiallisesti purkitettuja. Osan ananasmehusta kosteuttamaan kaalia sekä rusinoita oman mieltymysten määrän.

Tämän jälkeen voit jatkaa perussalaattia siivoamalla kaappejasi. Minulta löytyi pinjan siemeniä ja hasselpähkinärouhetta. Lisäsin vielä espanjalaista salaattimaustetta. Siinä se sitten saa vetäytyä.

Mitä sitten aikookin syödä, niin luo salaattiin väriä ja lisää makuja pääruan ja omien mieltymystesi mukaan. Yrteillä saa vihreää, kirsikkatomaateilla punaista samoin granaattiomenilla ja paprikalla. Nämä siis vain päivän annokseen, sillä huomenna täydennän perussalaattia jotenkin muuten.

Esimerkiksi paistoin maksaa ja pediksi perussalaattiin sekoitin rucolaa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, pakastepuolukoita, sekä granaattiomanaa.

Voiko maukkaampaa ja terveellisempää olla – taivaallisen hyvää!

Ylen tabloid

Maanantai 11.2.2013 klo 7.59 - Kauko Niemi

Puolitoista vuotta sitten kirjoitin samoja uutisia kuvilla ja ilman. Tänään on se päivä, joka osoittaa tuleeko tähän tilanteeseen muutos.

Sanasta sanaan samat uutiset tulevat useamman kerran radiosta pitkin päivää ilman kuvaa ja illalla televisiosta kuvan kanssa.

Radion kuuntelijoille juttu on rakennettava, niin että uutinen avautuu ilman kuvaakin. Mikä sitten jää television rooliksi – ei mikään. Televisio ei pysty tarjoamaan mitään lisäarvoa illan yleisölleen.

Nykyinen uutiskuvitus ei juuri anna mitään – rikospoliisi tutkii asiaa ja kuvana poliisin toimitalo tai tienvarressa oleva kyltti tai poliisiauto suoraan arkistosta. Jutta Urpilainen tai Jyrki Katainen antaa lausuntonsa Kreikan tilanteesta Eduskuntatalon käytävällä. Ainoa visuaalinen elementti on se, millainen jakkupuku Urpilaisella on tänään, jos se jotakin kiinnostaa. Asian sisältöä se ei kuitenkaan täydennä.

Ylen sääkartoilla saattaisi olla jokin lisäarvo radiossa luettuihin säätietoihin verrattuna, jos säätiedot eivät olisi niin epäluotettavia. Netissä Norjalaiset tarjoavat monin verroin tarkempaa tietoa paikkakunta- ja tuntikohtaisesti.

YLE:n kaikkien aikojen suurin uutis-uudistus tulee päivänvaloon tänään. Siinä yhtenäistyy ennakkotietojen mukaan uutisten ilme ja ulkonäkö. Toisaalta annetaan ymmärtää, että tekniikka tarjoaa uusia mahdollisuuksia kuvakerrontaan. Sisältö yhtenäistyi seitsemän vuotta sitten, kun uutistoimitukset yhdistettiin.

Mielenkiintoista nähdä kuinka tämä tämän päivän suurjulkistuksen kuvakerronta eroaa samoissa uutisissa radiossa ja televisiossa.

Jos kuvakerronta todella tarjoaa selkeää lisäarvoa, niin olen valmis taas avaamaan television useammin kuin kolme kertaa kuukaudessa.

Toivottavasti YLE ei siirry tabloidiin, niin kuin Hesari. Vaikkei näitä nyt yks yhteen voikaan verrata. Paperi on väistyvä uutisalusta sähköisen rinnalla.

Ruokamainonta loppuu päivälehdistä

Keskiviikko 6.2.2013 klo 21.24 - Kauko Niemi

Nyt kun tilasin sen kolmannen käyttämäni ruokakauppaketjun tarjouskirjeen sähköpostiini, niin veikkaukseni on, ettei 3 – 4 vuoden kuluttua enää nähdä ruokamainoksia päivälehdissä.

Kauppaketjut ovat selvästi satsanneet verkkopalveluihinsa. Paitsi banaanien tarjoushintatiedot, niin nyt sivuilla pyörivät reseptit, joita aiemmin piti hakea ihan omilta sivustoilta.

Kauppaketjujen tarjouskirjeisiin uskotaan lujasti ja parhaillaan tilaajille tarjotaan mahdollisuus voittaa rahaa, iPadeja ja ties mitä. Tämä aktiivisuus on selvä osoitus, että kaupat haluavat asiakkaansa suoraan omiin rekistereihinsä. Miksi ihmeessä niitä pitäisikään kierrättää jonkun lehden kautta kalliilla kustannuksilla.

Näppituntumalta vaikuttaa jo nyt siltä, ettei esimerkiksi Hesari etenkään tabloid-uudistuksen jälkeen juurikaan ruokamainontaa sivuillaan kanna. Sen sijaan pottu- ja maitomainonta on jo pitkälti siirtynyt halvempiin kanaviin eli paikallisiin ilmaisjakelulehtiin.

Tänäänkin posti kantoi painetut tarjouslehdet omina erillisinä tuotteina ilman että ne olisivat olleet edes lehden liitteinä. Se onkin ainoa tapa enää saada paperisia mainoksia lukittuihin porraskäytäviin. Suorajakeluyhtiöillä ja ilmaisjakelulehdillä ei esimerkiksi meille ole pääsyä.

Jos nettikulut pysyvät kurissa, niin ilmaisjakelulehdetkin ovat vain siirtymäkauden ilmiö.

Tällä hetkellä kaupoille voi antaa tunnustusta siitä, että kanta-asiakasrekistereistä saatavaa tietoa tuputtamiseen ei juurikaan ole ilmassa, vaan ruokauutiskirjeet on ihan itse tilattava. Todennäköisesti tämä on viisas päätös, jolloin asiakassuhde on aidompi.

Niin mistä tämä 3-4 vuotta arvio sitten syntyi. Kyllä se on aivan hatusta vedetty perustuen vain omaan kokemusperään siitä milloin olen muuttanut omaa toimintatapaani ja kauanko kestää kun kyseinen toimintatapa yleistyy.

Huikeaa kasvua

Perjantai 1.2.2013 klo 10.26 - Kauko Niemi

Otsikko, josta kaikki talousnikkarit unelmoivat. Tosin tämä on minun ihan henkilökohtainen tammikuu verrattuna viime vuoden tammikuuhun ja kyseessä ei ole bisness sen enempää kuin rahantekokaan, vaan liikunta.

Vuosi sitten tammikuussa oli 10 harjoituskertaa ja niihin käytetty aika 13 tuntia, kun eilen päättyneenä, tämän vuoden tammikuussa liikuntasuoritteita oli 29 ja niihin käytetty aika 27 tuntia. Joulukuussa harjoitteita oli 24 ja aikaa kului 25 tuntia.

Huikealle kasvulle löytyy oikein pätevä selitys. Vuosi sitten röhisin kolmisen viikkoa ja kurkkuun kaatui enemmän lämmintä hunajajuomaa kuin urheilujuomaa.

Tammikuun liikunnallisuus oli jonkin verran koko viime vuoden kuukauden keskiarvoa korkeampi. Kokonaan uutena lajina on nyt mukana hiihto ja uinti jatkuu. Kuukauden aikana 14 uintikerralla kertyi 11 kilometriä.

Kun suurin osa liikunnasta oli hiihtoa ja uintia, niin lienee normaalia hieman tehokkaampaa. Onhan kaikkien hiihtolenkkien keskisyke 127.

Toyotan pauloissa

Tiistai 29.1.2013 klo 10.02 - Kauko Niemi

Jos nyt ostaisin auton, niin voisi tapahtua ensimmäisen kerran elämässäni, että valitsisin saman mallin kuin minulla on. Tähän asti vaihtelunhaluisena tyyppinä olen aina vaihtanut mallia ja merkkiä. Ainahan pitää kokeilla jotain uutta.

Näin on ollut vakuuttavaa Toyota Yariksen elämä ja vielä vakuuttavampaa Toyotan asiakaspalvelu. Tänään vien auton hieman erikoislaatuiseen korjaukseen ja Toyota maksaa viulut vaikka auto täyttää huomenna kuusi vuotta.

Todettakoon, että olen ehdottomasti autoihminen, vaikken sillä city-eläimenä paljoa ajakaan. Autolla ajamisen aloitin 11-vuotiaana tyyny pepun alla. Elämäni aikana olen tehnyt kolmen vuoden kokeilun ilman autoa. Se haittasi liikaa arkirutiineja, eikä se toiminut lainkaan niin kuin olin ajatellut. Vaikkapa se, että ajaisin taksilla tietyissä tilanteissa. Kertaakaan en raaskinut taksia käyttää.

Olen tietysti omituinen autoihminen, kun minulla ei ole mitään intohimoja autoa kohtaan. Sillä pitää päästä paikasta A paikkaan B ja mieluusti niin, ettei tarvitse konepeltiä avata.

Tai oli minulla nuorena yksi autohaave Saab 96. Sitten kun sen sain raavittua kasaan, niin kertaakaan ei tarvinnut ajaa ehjällä autolla 120.000 km aikana. Se siitä.

Auton pitää olla minulle käytännöllinen ja toimiva sekä taloudellinen. En voisi kuvitella, että edes Eurojackpot-voiton jälkeenkään kehtaisin ajaa audeilla, bemareilla tai mersuilla  ja osoittaa tuhlaavani turhaan.

Kuusi vuotta sitten minulla ei ollut pienintäkään aikomusta ostaa Yarista. Olin taas niin kuin aina, etuajassa menossa tapaamiseen ja kulutin aikaa nurkan takana menemällä Toyota-kauppaan vilkaisemaan.

Viimeiset 20 vuotta olen valinnut auton mittanauhan kanssa. Sinne kun pitää mahtua fillari tavalla tai toisella. Yllätyksekseni huomasin, että Yariksen muuntautuimiskyky täyttikin tarpeeni. Uusi merkki hankintalistalla.

Käytäntö on osoittanut vielä paljon muuta. Todellisuudessa kävin kaverin kanssa fillaroimassa Levillä. Yariksen sisään mahtuivat molempien maastofillarit ja reilun viikon tavarat.

Cityihmisen auton paikoitus on taidetta ja onnea. Tämän kokoisen auton sujauttaa rakoon kuin rakoon. Olen jopa kerran luonut lumipenkkaan Yariksen mentävän reiän.

Kuuden vuoden aika huoltokuluni ovat olleet 246 euroa vuodessa ja kaikki huollot ovat tehty huoltokirjan mukaan Toyotan merkkihuollossa Helsingissä. Ja nyt piste i:n päälle Toyota vaihtaa tänään kustannuksitta oikean etupenkin rikkoutuneen lämmityksen, joka sulatti jopa reiän istuimeen.

Yhtiön ilmoituksen mukaan he haluavat tutkia mistä näin harvinainen vika voi johtua.

Kieltämättä minulla ja Yariksellani synkkaa hyvin. Se on tähän asti ainakin ollut taloudellinen, ketterä ja riittävän tilava. Sen ylläpidon on voinut kohtuullisella hinnalla ulkoistaa Toyotalle.
 

Menisköhän se nettikauppa jotenkin näin

Maanantai 28.1.2013 klo 21.07 - Kauko Niemi

Lähetys on luovutettu vastaanottajalle. Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 18:22:06. Noudin uuden sykemittarini pakettiautomaatista Helsinki kympissä. Ohitin 15 sekunnissa 23 henkilön jonon.

Mitä tapahtui sitä ennen. Posti lähettää sekä tekstarilla että sähköpostitse noutokoodin Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 17:36:13.

Nettiseuranta ilmoittaa, että lähetys on lajiteltu 28.1.2013 klo 09:02:06. Sitä ennen se on ollut Itellan logistiikkakeskuksessa 26.1.2013 klo 08:27:09

Lähetys on lajiteltu 25.1.2013 klo 18:14:39 Seinäjoella ja sitä ennen lähetyksestä oli vastaanotettu ennakkoilmoitus EDI-sanomana 25.1.2013 klo 11:35:24 Tuurista.

Tein tilauksen 25.1.2013 klo 11:20 ja sain Keskisen kello Oy:n tilausvahvistuksen sähköpostiin viiden minuutin kuluttua: Lisätietoja tilauksestasi: Tilauksenne lähtee postin kuljetettavaksi. Lähetystunnus on JJFI61497712345162XXX, tapahtuma-aika 25.01.2013 11:25:57.

Minuutti tilausvahvistuksen jälkeen tuli vahvistus myös Suomen verkkomaksut Oy:ltä, että maksu on hyväksytty.

Siis torstaista 25.1.2013 klo 11:20 tehty tilaus oli kädessä 28.1.2013 klo 18:22:06 ja olihan siinä viikonloppu välissä. Ai niin – tuote oli juuri se, jonka tilasin ja noin 70 euroa edellisempi (38 %) kuin valmistajan, Suunnon omassa verkkokaupassa.

Lue myös tämä

Alan ymmärtää mitä on rasismi

Sunnuntai 27.1.2013 klo 23.40 - Kauko Niemi

Minulle alkaa pikkuhiljaa valjeta mitä se rasismi on näiden satojen juttujen ja kommenttien jälkeen. Huomaan, että olen itsekin ollut rasismin kohteena.

Kun riittävän paljon seuloo tätä vellovaa keskustelua ja ihmisten pelkoja, äkkisuoria ja äkkivääriä mielipiteitä, jotka eivät oikeastaan perustu mihinkään todellisuuteen, niin voi säälien todeta, ettei rasistin elämä ole ainakaan helppoa.

Hän kun pelkää kaikkea uutta, eikä uskalla ottaa asioista selvää saati kokea jotain muuta kuin mihin on ajatuksensa naulinnut. Ja pahoittaa mielensä siitä, etteivät muut noudata samoja ajatuksen juoksuja kuin rasisti itse.

Rasisti kuvittelee, että hänellä on oikeus muuttaa toista ihmistä ja sen käytöstä. Silloinkin kun kyse ei ole lain ja asetusten noudattamisesta.

Veikkaan, että eniten rasismia esiintyy perheissä. Vaikka ollaan kuinka saman värisiä tai oikea tai vasenkätisiä, niin epäasiallinen kohtelu ja toisen nimittely jatkuu vuodesta toiseen, kunnes toinen muuttaa Amsterdamiin tai jonnekin muualle rauhalliseen suojaan.

Nyt on jälkikäteen helppo todeta, että koin alkoholirasismia noin 10 vuotta. Hyvinvointi-  ja terveyskipinän sytyttyä paitsi lopetin tupakanpolton niin vähensin alkoholin käytön minimiin. Nyt se on tasaantunut alle 10 lasilliseen vuodessa.

Suomalainen alkoholikulttuuriin kuuluu kännääminen. Kului kymmenisen vuotta ja sain joka ainoassa tilaisuudessa selittää poikkeavuuttani. Sitä kysyttiin suoraan ja selitettiin kavereille, ettei nyt ole kaikki palikat paikoillaan. Selvää rasismia, en täyttänyt yleisesti hyväksyttyjä normeja.

Minulla on hyvä ystävä suuressa suomalaisessa yrityksessä melko korkealla johtoportaassa. Hän kärsii auto-rasismista. Miehellä on ajokortti ja jopa aika ajoin vuokraa auton sitä todella tarvitessaan. Itsestään selvä keskustelun aloitus on, että onko sinulla Audi, Bemari vai Mersu. Ja ne jotka tilanteen jo tietävät jaksavat asiasta muistuttaa harvase päivä. Selvää rasismia.

Vääriä luuloja ja käsityksiä, mihin rasismi perustuu, voi korjata vain ottamalla asioista selvää ja kokemalla asioita itse.

Itse rasismi-sanan tunnelataus on myös jonkin verran väärä. Mitkään yllämainituista esimerkeistä eivät johtuneet ihon väristä, eikä uskonnosta tms vaan siitä, ettei syystä tai toisesta kulje valtavirran mukana yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan.  

Kannattaa lukea myös tämä

Ensimmäinen aamu ilman painettua lehteä

Maanantai 14.1.2013 klo 8.26 - Kauko Niemi

Ensimmäinen aamu ilman suurta tai typistettyä Hesaria 40-vuoteen. Tämähän on vähän sama kuin 90-luvun alkupuolella, kun puhelimeen ei tarvinnutkaan vastata eteisessä, missä oli se asunnon ainoa puhelinpistoke.

Painetun lehden lopettaminen aiheuttaa monia muutoksia. Tiedän ainakin yhden onnellisen ihmisen, lehdenjakajan. Hänen ei tarvitse kiivetä hissittömän rapun viidenteen kerrokseen, ja näin säästyy 192 porrasaskelmalta. Ihme ettei hän tänä aamuna pudottanut kiitoskorttia.

Minä voin ryhtyä käyttämään keittiönpöydällä vaaleampia liinoja, kun ei tarvitse ajatella painomusteen tummia sotkuja.

Löytyy muutokseen toki oikeitakin syitä. Säästän 189,80 euroa vuodessa. Se on ihan merkittävä summa kun uskon, etten jää mistään paitsioon. Maksan kuitenkin Verkko Plus –palvelusta.

Minulle on merkittävää myös paperin ja luonnonvarojen ekologinen säästö. Selkä väärällään kun kantaa puoliksi lukematonta paperimassaa keräyspaperiin, niin ei siinä ainakaan hyvä omatunto kasva.

Olen uutisnarkomaani. Aamun Hesarissa ei ole aikoihin ollut montaakaan juttua, josta en olisi ollut tietoinen ennen Hesaria aamu kuudelta.

Tämä päätös lopettaa paperilehden tilaus on kypsynyt kuitenkin yllättävän pitkää, vaikka olen vuodesta 1998 lähtien ollut varma, ettei paperisella lehdellä ole tulevaisuutta. Näin sitä on itse kukin kaavoihin kangistunut rutiinien noudattaja. Kait siinä on ollut myös lukkarinrakkautta lehtityötä kohtaan 20 vuoden toimittajauran takia.

Hesarin tabloidiin siirtyminen oli kuitenkin se, joka poisti varmistimen. Ensimmäinen numero oli jo painoasultaan säälittävän harmaan tunkkainen. Vaikka painoasu onkin nyt jonkin verran parantunut ja ymmärrän, että vastoin tahtoani minun pitää hajottaa tämä moniosainen paketti. Vaikeaa on hahmottaa uutisten painotuksia. En löydä sellaisia argumentteja, jotta pyörtäisin päätökseni.

Nyt olen viikon verran vuoroaamuina lukenut ensin netistä ja sitten printtinä tai painvastoin. Ja mielikuva vain vahvistuu, että netti on se monin verroin parempi vaihtoehto.

Hesari teki saman printtiversiossaan minkä tekivät niin monet internetin kanssa. Sama vanha sisältö tungetaan uuteen kuosiin. Se ei vaan tunnu onnistuvan kovinkaan helposti.

Seuraava mediamurros elämässäni on jo käynnistynyt. Se on televisio. Kuuntelen radiota käytännössä liki koko hereillä olon ajan. Nyt kun YLE on siirtynyt yhden uutistoimituksen järjestelmään, niin illan kuvallinen versio päivän mittaan julkaistuista uutisista tuo ani harvoin mitään lisäarvoa. Minua kun ei oikein kiinnosta kuinka Jutta on tänään pukeutunut tai onko Jyrkillä punainen vai sininen solmio.

Olen jo vuosia vain kuunnellut televisiota, josko siellä menisi jotain kiinnostavaa. Ja kun ei ole mennyt, niin paljoa en valehtele, jos sanon että tv on auki korkeintaan kahtena iltana viikossa.

Sen sijaan netti on auki/saatavilla yhtä monta tuntia kun minulla ovat silmät auki. Kulloisenkin kiinnostuksen mukaan Ampparit, Youtube ja Google keräävät minulle aineistoa ja olen hyvinkin tietoinen maailman menosta. Ja jos nämä eivät kerro kaikkia, niin loput juorut selviävät Facebookissa.

 
Lue myös - Vuosisadan lehtiuudistus

Se mitä tapahtuu luonnolle se tapahtuu ihmiselle

Keskiviikko 9.1.2013 klo 16.37 - Kauko Niemi

Siinä on elämänohje, joka on tainnut hämärtyä monelta. Jopa jäänyt siirtämättä sukupolvelta toiselle. Se on kuitenkin elämänohje, joka vaikuttaa niin moneen asiaan elämässämme. Aina koirankasvatuksesta Australian huippukuumaan ilmanalaan tai Yhdysvaltain hirmumyrskyihin.

Nyt voi ja suosittelen jokaiselle luontosuhteen parantamisen aloittamista elokuvalla Metsän tarina. Jos et jaksa mennä lähimetsään mene edes teatteriin ja pysähdy reiluksi tunniksi ja koe luonnon kauneus ja monimuotoisuus.

Elokuvassa ei ole kiire, mutta ei ole metsässäkään. Mitä hitaammin ja hiljaisemmin metsässä liikut, sen enemmän näet ja koet. Luontokuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen ovat keränneet materiaalia yli viisi vuotta ja saaneet tallennettua huikeita tuloksia.  

Käsikirjoittaja Ville Suhonen on onnistunut kuljettamaan useampaa tarinaa samaan aikaan. Tarinassa kulkee luonnon / metsän mytologia, faktat ja luonnon vuoden kiertokulku.

Metsä ei ole ollut ihmisen riiston ja mellastuksen paikka. Kaikki lähtee luonnon kunnioituksesta tietoisena siitä mitä tapahtuu metsälle se tapahtuu ihmiselle.

Paitsi, että tarina pysähdyttää miettimään omaa luontosuhdettaan, niin elokuva on luontokuvauksesta kiinnostuneelle todellinen herkkupala. Ymmärtää hyvin jo ensiminuuteilta asti miksei Nuuksion makkararetkillä näe juuri muita kuin myrttyilmeisiä kanssakävelijöitä, jotka jättävät jälkeensä eväspakkauksiaan.

Sydämestäni toivon, että tämä tarina päätyy myös koululaisten oppimateriaaliksi. Vieraantuminen luonnosta vaikuttaa niin moneen asiaan. Ihmisen tehtävänä ei ole hallita luontoa eikä luonnon eläimiä.

Metsän tarina – Ville Suhonen, Kim Saarniluoto (leikkaus), Marko Röhr (tuottaja) kuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen. Parhaillaan elokuvateattereissa.

Tässä hyvä referenssi alkavalle vuodelle

Maanantai 31.12.2012 klo 14.48

Hetki sitten nousin altaasta. Kilometri uintia takana ja samalla oli vuoden viimeinen liikuntasuoritus.

Nyt minulla on ensimmäisen kerran kokonaisen kalenterivuoden kaikki liikuntasuorituksen kirjattuna. Aiemmin olen seurannut SportsTrackerilla ulkoliikunta aktiviteettejä, välillä pyörän mittarilla ajettuja kilometrejä jne jne.

Edelleenkään ei ole yhtä ja ainoaa helppoa rekisteröintitekniikkaa. Suunnon Movescount tarjoaa jo aika paljon, mutta sekin osoittautui huonoksi kun innostuin uimaan. Kaikki uintimerkinnät on tehtävä manuaalisesti.

Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tänään tapahtuu takapakkia. Nokia lopettaa Welness Diaryn kehittämisenja ylläpidon. Nokian BetaLabsin sovellus pyörii vielä jonkin aikaa jos pyörii. Se oli kuitenkin hyvä kännykkäsovellus, johon voi tallentaa terveyden kannalta tärkeitä tietoja kuten uni ja samoin askeleet, jotka mittaavat hyötyliikunnan tasoa melko hyvin.

Joka tapauksessa seuraava yhteenveto antaa jonkinlaisen kuvat ja hyvän referenssin tulevalle vuodelle. Faktat antavat paljon tietopohjaa mitä pitäisi tehdä ja mitä ei pitäisi tehdä.

Päättyvä vuosi on minulle ehdottomasti uinnin vuosi. Paitsi että viimeisen 8 kuukauden aikana uin 109 km, niin löysin uimisesta liikunnan ilon.

Vuoden saldosta 319 aktiivisesta liikuntasuoritteesta 130 on uintikertoja, siis kolmannes kaikesta liikunnasta. 349 tuntiin on siis laskettu aktiivinen suoritus. Se ei siis sisällä matka-aikoja suorituspaikalle tai saunassa istumisia uintikeikoilla.

Minkälaista tasokorotusta uskaltaisi haaveilla uudelle vuodelle. Ehkä tina kertoo sen myöhemmin illalla. Ja kaikkihan tietty riippuu siitä kuinka terveenä onnistuu elämään.