Koronakauden osavuosikatsaukseni

Lauantai 7.8.2021 klo 11.06 - Kauko Niemi

Meistä ihan jokainen kokee covidin ihan omalla tavallaan ja ottaa vastuun sen mukaan. Tämä blogi on tasan minun kokemus, eikä se ole yhtään huonompi tai parempi kuin kenenkään muunkaan. Tämä on minun kokemusperäinen korona-ajan puolivälikatsaus.

Siis puolivälikatsaus. Itse olen henkisesti varautunut, että tilanne jatkunee vielä noin puolitoista vuotta monine eri versioineen ja laimenee pikkuhiljaa normaaliksi sairaudeksi muiden joukkoon, josta ei enää kannata pitää päivittäistä kirjanpitoa.

Merkittävä syy tämän hetkiseen huolestuttavan ärhäkkään leviämiseen on se, että deltavariantin aiheuttamaan koronatautiin sairastunut kantaa nenänielussaan jopa tuhat kertaa enemmän viruksia kuin alkuperäiseen Wuhanin koronavirukseen sairastunut ja kymmenen kertaa enemmän kuin alfamuunnoksen aiheuttaman taudin saanut. Alfamuunnos tunnettiin aiemmin brittivarianttina. Toinen merkittävä asia on se, että tällä hetkellä sairaalahoitoa vaativista tapauksista on 80 prosenttia rokottamattomia.

Deltamuunnos ei varmaankaan ole viimeisin versio, tai kuten Ruotsin ja Suomen asiantuntijat uskovat sitä ei saada koskaan hävitettyä. Luonto on aina viisaampi kuin ihminen sekä hyvässä että pahassa (siis pahassa ihmisen mielestä).

Puolitoista vuotta on sen verran pitkä aika, että ihminenkin omaksuu tällaisen pakon edessä uusia asioita, kun on pakko. Erittäin positiivinen asia on esimerkiksi etätyö. Käytäntö on nyt osoittanut varmana, että ihminen tekee pääsääntöisesti vastuullisesti etätöitä. Positiivista siinä on, että etätyö pienentää kuluja monella eri tavalla ja pienentää jopa maapallon saastuttamista. Etätyö rauhoittaa monissa tapauksissa työtä ja elämänrytmiä. Positiivista on myös vastuunottamisen taidon kehittyminen muulloinkin, kun esimiehen hengittäessä niskaan.

Etätyön monet yksityiskohdat vaativat vielä hiomista jopa työlainsäädännön tasolla, mutta muutoksille on nyt osoitettu tukeva tarve ja pohja.

Henkilökohtaisesti yksilönä ja uutisnarkomaanina olen seurannut uutisointia päivittäin sekä kotimaisista lehdistä että kansainvälisistä medioista. Seurannut viranomaisten ohjeistuksia, joista aina ei ole ottanut tolkkua missä menee suosituksen ja lain noudattamisen raja. Kovasti ihmettelen, kun ihmiset vaativat oikeuksiaan pilkun tarkasti, mutta vastuusta ei välitetä piirun vertaa. Ehdotan kaikille ajattelun pohjaksi omaa vastuullisuutta eikä viikoittain vaihtuvia suosituksia.

Olen siinä onnellisessa tilanteessa, ettei eläke- eikä muutkaan tuloni ole muuttuneet koronan seurauksena kuten vaikka monella taiteen ja viihdealan freelancereilla ja muuten itsensä työllistäjillä.

Olen myös onnellisessa tilanteessa, ettei yksikään läheinen, eikä edes tuttu ole kuollut koronaan, eikä saanut pitkäaikaisia vakavia vaurioita. Ikävät uutiset eivät ole muokanneet ajatteluani.

Laadin itselleni omasta mielestäni vastuullisen käytösmallit vallitsevaan tilanteeseen, joka on näköjään toiminut ainakin toistaiseksi. Käytösmallin, jota ei ole tarvinnut muuttaa harvase päivä. Nyt delta tosin pistää miettimään.

”Vältän kaikkia sellaisia sisäkontakteja, joiden taustaa ja tilannetta ei tunne. Vältän myös ulkotiloja, missä on paljon ihmisiä. Maski kuuluu vakiovarusteisiini aina valmiina käytettäväksi.”

Tällä ajatuksella karsiutuivat pois kaikki sisätilat paitsi ruokakaupat. Ei tuottanut mitään ongelmia – päinvastoin. Ravintoloissa olen käynyt ennen koronaa vain olosuhteiden pakosta. Vakio kulttuurin kuluttajana netti ja olemassa oleva levykokoelma on herännyt henkiin. Viikoittainen etätyörupeama on sekin toteutunut kuin itsestään pakottamatta.

Toisaalta olen oppinut entistä enemmän nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, jopa niin paljon, että esimerkiksi tv on ollut auki vain yhden kerran puolentoista vuoden aikana.

Ulkoreitit olen tietoisesti suunnitellut ja ajoittanut niin että kohtaan mahdollisimman vähän ihmisiä. Kuitenkin olen ulkoillut paljon ja joka päivä. Esimerkkinä vaikkapa yksi vakiolenkkini Töölönlahden ympäri. Aamupäivällä kymmeneltä ja iltapäivällä kahdelta siellä saa olla liki yksin.

Ylivoimaisesti parasta mitä korona toi tullessaan on kamerani jatkuva ulkoiluttaminen. En ole koskaan oppinut kuvaamisesta ja kuvankäsittelystä niin paljon kuin koronan aikana. Luonnosta nauttivana kameran kaverina on todellista laatuaikaa luovuuteen.

Erittäin myönteistä on myös se, ettei tule vaakuiltua missään kaupoissa. Ei synny mitään mielihaluja ja kun olen tietoisesti mainoskaranteenissa niin hankinnat syntyvät vain todellisen tarpeen mukaan ja nekin sitten pääsääntöisesti nettikaupoista. Ja sikäli mikäli jossakin tapahtuu jotakin, niin kaikki tapahtumakalenterit jää lukematta eikä tule turhia houkutuksia.

Tämä korona-ajan katsaus osoittaa minulle enemmän positiivisuutta, rauhaa kuin paskoja fiiliksiä. Olen liikkunut paljon maaseuduilla kohtaamatta ihmisiä ihailemassa ja kuvaamassa luontoa. Viime syksynä ruska-matka Leville näytti täydellisen ruskan, jota en ole edes osannut koskaan kuvitella. Ja sekin yksityisessä ja viihtyisässä mökissä.

Koronasaldoni on tällä hetkellä positiivinen ja testit (toistaiseksi) negatiiviset.

 

Uskonvapauden rajattomat rajat tuottavat tuulesta temmattuja sääntöjä

Lauantai 24.7.2021 klo 12.42 - Kauko Niemi

 

Minä olen varmasti keskiverto arkiuskovainen. Esivanhempani, minä ja minun jälkeläiset ovat kuuluneet ja kuuluvat kirkkoon, niin kuin 68 prosenttia suomalaisista. Enkä tunne suurta harmistusta vaikka vähintään kerran vuodessa verotietoja tarkistaessa näen paljonko maksan euroja kirkolle.

Arkiuskovaisuus tarkoittanee myös sitä, että tunnen juhlavaa oloa kirkossa häissä ja hautajaisissa, mutta jätän sunnuntaiset palvelukset väliin. Kirkkojen historia ja arkkitehtuuri ovat yksittäisinä tapauksina mielenkiintoisia.

Vaikkapa Anneli Kannon kirjoittama kirja Keskiaikaan sijoittuva Rottien pyhimys -romaani kertoo Hattulan kirkon maalaamisesta sekä maalareista. Aivan huikea kokonaisuus tuon aikaisesta elämän menosta (1480), kirkollisesta ajattelusta, taiteilijoiden mielikuvista ja maalaustekniikoista, rakastumisista ja ihmissuhteista. Hänen kielikuvansa ja adjektiivien laatu ja määrä on aivan huikea.

Syystä tai toisesta olen viime aikoina pysähtynyt Rottien pyhimyksen lisäksi monissa tapauksissa ihmettelemään kirkon ja eri uskontojen roolia määritellä ja toteuttaa elämää ihmisoikeuksia vastaan. Pysähtymiseni ei ole ollut millään tavalla tietoista etsintää levittääkseni uskonnon vastaista probakandaa, vaan kaikki on tullut sattumoisin uutismaailmaa tai muissa mielenkiinnon kohteitteni yhteyksissä eteeni.

Olen jonkin asteinen koirien fanittaja ja facebookin hauva-ryhmässäni on muutamaa vaille 10000 tykkääjää. Ja sisällöllisesti käsialaani oli myös muutama vuosi sitten tehty hauvakone, joka valitsi elämäntilanteeseen sopivan koirarodun (nyt jo haudattu) Konetta käytettiin muutamassa kuukaudessa yli 1,5 miljoonaa kertaa.

Siis jonkinmoisena koiraihmisenä innostuin kuuntelemaan kahdeksan osaisen podcastin Koiria ja ihmisiä. Sehän oli paikka paikoin todella järkyttävä. Mitä kaikkea toimittaja Panu Hietaneva on kaivanut esiin. Koiria ja ihmisiä on tarina ihmisen turhamaisuudesta, itsekkyydestä ja häikäilemättömyydestä, mutta se on myös tarina kahden nisäkäslajin välisestä luottamuksesta, kunnioituksesta ja rakkaudesta.

Myös uskonnoilla ja kirkolla on täysin häikäilemättömiä sepityksiä koirista, jotka ei perustu yhtään mihinkään muuhun kuin jonkun ihmisen mielikuvitukseen ja laajat joukon alkavat uskomaan näitä sepityksiä.

Maailman miehistä runsas kolmasosa on ympärileikattu, heistä noin puolet uskonnollisista tai kulttuurisista syistä. Joku on tämänkin keksinyt.

Ympärileikkaus on kirjoitettua historiaa vanhempi käytäntö. Leikkauksen alkuperäistä syytä ei tunneta, mutta luultavasti kyse oli rituaalisesta uhrista tai miehuuskokeesta, jolla koeteltiin rohkeutta ja kivunsietokykyä. Myöhemmin ympärileikkaus kehittyi initiaatio- ja aikuistumisriitiksi.

Juutalaisuudessa ja islamissa ympärileikkausta pidetään uskon ja yhteisöön kuulumisen merkkinä. Ympärileikkauksen tarvetta on perusteltu myös seksuaalisuuden kontrolloimisella ja itsetyydytyksen estämisellä.

Länsimaissa ympärileikkaus on 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien ollut kiistanalainen käytäntö, jota vastustetaan sekä eettisistä syistä että terveysriskien vuoksi.

Vähemmän maaritteleva juttu on myös Ylen julkaisema kolarilaisesta Ilkka Koskikarasta, joka leikattiin lapsena tytöksi, koska sen ajateltiin olevan hyväksi hänelle: "Minun elämä pilattiin täysin" Tässä tapauksessa todellinen päätöksen syy ei ole selvillä, mutta viitteitä siihen suuntaan on, että lestadiolaisuudella olisi vaikutteita.

Sitten satuin kuuntelemaan Ylen Mestarit-ohjelmaa, jossa käsiteltiin eri näkökulmista naisten roolia laulajina. Nainenhan saa laulaa vapaasti vaan keittiössä.

Vuosisatojen saatossa naisen asema kirkossa on ollut varsin rajoittunut. Nainen laulamassa kirkossa oli yksi pahimmista. Kukahan tällaisenkin ajattelun takana oikeasti oli. Todella karmeat seurauksethan siitä syntyi, kun piti kuitenkin esittää kirkossa vaikkapa kuoroteoksia, joissa oli sopraano- ja altto-osuuksia. Kirkko keksi kuitenkin keinon. Nuorille pojille tehtiin kastraatio, jolloin heille ei tullut äänenmurrosta ja pystyivät hoitamaan kirkoissa sopraanojen ja alttojen stemmat.

Tuore uutinen kotimaasta parin viikon takaa, kun Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli varoitti sateenkaariparin vihkinyttä pappia kolmen vuoden jahkailun tuloksena. Ja minä kun olen kuvitellut, että kirkon keskeisiä arvoja on lähimmäisen rakkaus. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin mitä väliä sillä on mitä on jalkojen välissä.

Suomen kirkko lipsuu tai ei osaa päättää mistä on kysymys. Piispainkokoushan on kehottanut tuomiokapituleja pidättäytyväisyyteen rangaistusten suhteen. Nyt annettu rangaistus ei noudata tätä linjaa. Suomalaisella kirkollakin on tiukka umpisolmu, jota ei saada auki. Ja Päivi Räsänen on mestari sotkemaan ja hyödyntämään omiin tarkoituksiinsa tätä sekoilua.

Maailmassa on Wikipedian mukaan 138 erilaista uskonnollista yhteisöä ja niiden on liiankin helppo laatia omia sääntöjään uskonnon vapauden turvin ja luokitella ihmisiä miten milloinkin keinoja kaihtamatta ja siinä eivät ihmisoikeudet paljoa paina.

 

 

 

 

 

Puhelinmarkkinoin saisi kieltää lailla

Lauantai 3.7.2021 klo 20.36 - Kauko Niemi

Joskus olen miettinyt, että vaikka puhelinmarkkinointiyhtiö lupaisi minulle uusimman mersun, kun vastaisin heidän puheluihinsa, niin en vastaisi. Toisaalta millainen luupää täytyy olla, että työkseen työntyy toisen ihmisen yksityiselämään ja sisälukee jonkun markkinointigurun kirjoittamaa tekstiä.

Tästä voit päätellä, että asenteeni puhelinmarkkinointia kohtaan on 150 prosenttisesti negatiivinen. Tämän jälkeen kannattaa tehdä päätös haluatko jatkaa tämän blogin lukemista. Tosin journalistivuosien yksi tärkein opetus oli se, ettei juttua kirjoitettaessa saisi omat mielipiteet tai poliittiset kannat sotkeutua itse asiasisältöön. Toki mielipidepalstat ja kolumnit ja blogit ovat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia niin kuin tämäkin. Joten olkaa hyvä!

Siis lähtökohtaisesti toisen eli myyjän tyrkyttäminen on vastenmielistä sekä netissä että kivijalkakaupassa, silloinkin kun myyjä ei tiedä mitä olen etsimässä, eikä malta selvittää. Tyrkyttäminen  ei ole asiakaspalvelua missään muodossa.

Tilanne korostuu erityisesti puhelinmarkkinoionnissa, jolloin tunkeudutaan ihmisen yksityiselämään lupaa kysymättä. Vielä 70-luvulla soi useinkin ovikello. Muista tapauksen, kun menin kalsarit jalassa aukaisemaan ovea. Kaksi naista, jostakin uskonlahkosta hämääntyivät ja lähtivät pois. Muutaman viikon kuluttua toistui sama tilanne ja sitten kolmannella kerralla asialle olikin laitettu kaksi miestä, joille sain sanotuksi, etten ole millään tavalla kiinnostunut heidän uskostaan, eikä kannata tulla enää soitteleen ovikelloa.

Nythän ovelta ovelle kauppiaat ovat historiaa jo puhtaasti lukitussystemien ja asenteiden takia. Toivon sydämestäni, että puhelinmarkkinointi kokee saman asenteellisen muutoksen. Edelleen vain ihmettelen kuinka joku yritys ottaa tuollaisen riskin ja paljastuessaan menettää maineensa.

Otin asian esiin facessa ja usean kymmenissä kommenteissa puolustajat olivat tosi vähissä. Huolestuttavaa toisaalta jos ja kun puhelimen käyttö tämän takia muuttuu ja se on jo muuttunut, ettei puhelimeen vastata kuin vain sellaisissa tapauksissa. että numero jo entuudestaan osoitekirjassa.

Vastaamattomuus tuottaa juuri tällä hetkellä ongelmia vaikkapa korona-jäljityksissä. Puhelimen varaan ei voi tällaista toimintaa enää rakentaa. Sairaudenhoidossa on kiireesti keksittävä jokin muu kuin puhelu tuntemattomasta numerosta ohjeistusta ja konsultaatiota varten ja monia muita palveluja jotka elävät 30 vuoden takaisella mallilla.

No miksi nyt hermostuin aina blogitasolle asti. Kun olen laittanut estoon tällaiset puhelut ja taas maanantaiaamuna puolikahdeksalta soi puhelin – kolme viimeistä numeroa ovat taas vaihdettu ja minun estoille vain nauretaan.

Nykyisissä puhelinverkoissa numero on vain tieto muun datan mukana. Puhelinmyyntiyhtiöiden virtuaalikeskus voi itse vaihdella numeroa miten lystää tai ainakin kolmea viimeistä numeroa. Itselläni on kaikki mahdolliset telemarkkinointikiellot ja tietojen luovutuskiellot.

Tuolla facebookissa ystäväni kommentoi kuinka hän ilmoitti soittajalle, että numero on lisättävä heidän soittoestolistalleen. Ei kulunut aikaakaan kun taas soitettiin. Kaverini keskeytti heti puhelun ja kysyi soittajan nimen ja sanoi, että hän on varmasti täysin tietoinen siitä, että numero on kieltolistalla ja hän näin ollen rikkoo lakia. Soittaja yritti venkoilla, ettei heillä ole mahdollisuutta eikä valtuuksia eikä... Kaverini totesin tähän, että minua ei kiinnosta – hänellä on lakisääteinen velvollisuus huolehtia asiasta. Seuraavan kerran, kun heiltä soitetaan, teen heistä välittömästi rikosilmoituksen puhelinhäirinnästä ja haastelistalta löytyy sitten operaattori ja kyseisen puhelinmyyntifirman lisäksi myös kyseinen myyntikaveri itse henkilökohtaisesti. Ei ole sen jälkeen tullut soittoja kyseisestä puulaakista...

Omalla kohdallani syvällisen analysoinnin jälkeen löysin mielestäni yhden mahdollisen syyllisen. Bonnier-julkaisut. Olen Digikuva-lehden tilaajana ollut useita vuosi ja kerran pätkätilaus Tiede-lehdestä. Kirjauduin palveluun, mutta sielläpä ei näytetä mitä tietoja minusta on ja millaisia toimintoja olen heidän tiedostoihin hyväksynyt. Mediatalo Bonnierilla alkaisi olla kiire siirtyä nykyaikaan.

Lähetin sähköpostilla epäilyni, että he käyttävät tietojani puhelinmarkkinointiin. Vastaus tuli melko pian ja ilmoittivat - Olemme laittaneet asiakastiedoillesi nyt  puhelinmarkkinointikiellon. Nyt on todettava, että minulla on Telemarkkinointiliiton kielto ja Bonnier on liiton listalla sitoutuvana yrityksenä.

Viime perjantaina taas soittotehtaalta tullut puhelu tuli soittajan mukaan A-lehtien toimeksiannosta. Soittaja väitti, ettei voi suoraan vaikuttaa numeroiden markkinointikieltoihin. Olen kuitenkin varma, että A-lehdet pystyy vaikuttamaan jakavatko he markkinoitikiellossa olevia numeroita soittotehtaalle. A-lehdiltä täysin ala-arvoista toimintaa.

Siis pieni viaton kännykän käyttäjä on melko aseeton näiden häiriköiden edessä. Toisaalta mikä ihmeen yritys ottaa tällaisen maineriskin ja käyttää puhelinmarkkinointia.

 

 

 

 

 

 

 

Ostatko pelkkiä mielikuvia kun pitäisi ostaa asunto

Sunnuntai 23.5.2021 klo 11.37 - Kauko Niemi

Asuntomarkkinoilla on tällä hetkellä monenlaista ilmaa. Kauppa käy kun kysytään välittäjiltä. Ihmiset ylivelkaantuvat kun kysytään Suomen pankilta. Mökki boomi päättyy pian hintalässähdykseen. Otsikoissa joka päivä uusia varoituksia tai mahdollisuuksia. Kovin monet veikkaavat, että asuntoboomi loppuu pian.

Asuntomarkkinoiden mainonta kuitenkin kaipaisi mielestäni kunnollista siivousta. Ylistävät adjektiivit ja stailaukset ovat syrjäyttäneet faktat. Kyse on normaalin ihmisen elämän suurimmasta investoinnista, jota ei ole syytä tehdä missään tapauksessa ja olosuhteissa pelkällä tunteella.

Ensimmäinen karsinta pitää tehdä jo siinä, ettei kukaan voi myydä tai ostaa kotia. Huoneistosta muodostuu koti vasta, kun ihmiset muuttavat asumaan kaikkine hyveineen ja paheineen.

Luin jokin aika sitten kiinteistövälittäjän haastattelun, missä hän nosti yhdeksi kaikkein tärkeimmäksi päästökriteereiksi millaiset näkymät asunnosta on ulos. Tämä on aivan keskeinen asia, joka ani harvoin tulee esille asuntojen markkinoinnissa.

Kun tulet kotiin näet asunnon ulkoapäin ehkä viisi minuuttia ja kun olet sisällä näkymät ulos ovat silmissäsi useita tunteja eri vuorokauden aikoina. ja silloin ratkaistaan millaisessa valossa joudut olemaan ja kuinka joudut peittelemään elämääsi.

Arkkitehti, Kiasmankin suunnitellut, Steven Holl painotti Töölön suunnittelemansa talon lähtökohdaksi kuinka ja millaista valoa huoneistoihin pystytään ohjaamaan. Siis valon ehdoilla. Huikeaa arkkitehdin ajattelua.

Minulla on menoillaan elämäni 11. asunto ja kutakuinkin kaikkien perusvaatimus on ollut, etten esimerkiksi tarvitse verhoja peitelläkseni omaa toimintaani kotona.

Talojen ulkokuorien esittelyn tavoite voisi olla vaikkapa osoittaa milloin tulee seuraava julkisivuremontti ja 100 – 200 euroa kuukaudessa lisää yhtiövastikkeeseen. Valitettavasti markkinointiviesteillä rakennetaan enempi viestiä kuinka hienossa talossa minä asunkaan – hienommassa kuin sinä.

Aktiivisena valokuvaajana ymmärrän, ettei sisältä otetuissa kuvissa teknisesti voida selkeästi näyttää ulkomaisemia. Itse olin kuvaamassa espoolaista tyhjää pientä kaksiota, jonka ylivoimaisuus oli kauniit luontonäkymät, eikä kenelläkään ollut mahdollisuutta nähdä sisään. Hoidin asian teknisesti niin, että kuvankäsittelyllä sijoitin oikeat maisemat selkeästi ikkunoihin väärentämättä yhtään mitään.

Kuvaustoimeksiannon tehnyt välittäjä jätti laskun maksamatta, kun en ollut stailannut kaksiota. Tyhjään pikku kaksioon olisi varmaan pitänyt vähintään ostaa ruusuja eteiseen ja samppanjapullo keittiön tiskipöydälle. No onneksi puhdas, siisti asunto myytiin nopeasti pelkillä maisemillakin.

Niin sanottu stailaus ja havainnekuvat ovat suurta huijausta ja vielä suurempaa harhaanjohtamista. Mitä tapahtuisi, jos vaikka autokauppiaiden mainoksissa stailattaisiin autot tai missä tahansa markkinoinnissa jätettäisiin faktat syrjään ja stailattaisiin mielikuvia tuotteista.

Törmäsin parisen viikkoa sitten hyvin tuntemani alueen talon myyntiilmoitukseen, missä melko syvässä notkossa sijaitsevasta talosta ei ole vapaata näkymää yli 50 metriä mihinkään suuntaan. Myynti-ilmoituksessa oli noustu montusta kuvauskopterilla niin korkealle, että talo vaikutti olevan lähes järven rannalla. Järvelle on tietä pitkin reilu kilometri. Eikä silloinkaan järvellä ole yleistä rantaa lähihalmeillakaan. Talosta ei ole mitään näköyhteyttä järvelle. Vääriä mielikuvia tarjolla yllin kyllin.

Jos asunnon ostajan omia huonekaluja käytettäisiin havainnekuvina, alkaisi totuus paljastua. Siis siinä tapauksessa, että joku ihminen ei pohjakuvaa nähdessään pystyisikään kuvittelemaan asuntoa omassa käytössään omilla kalusteillaan ja esineillään.

Olen törmännyt pariin välitysyritykseen, jotka näyttävät markkinoinnissaan asunnot tyhjinä ja rinnakkain havainnekuvina kalustettuna. Sellainen on hyvä lähtökohta oman, tulevan kodin suunnittelulla ja se on oikeaa asiakaspalvelu, eikä harhaanjohtavaa mielikuvien rakentamista pelkän myynnin vauhdittamiseksi. Ja ilman kukka-asetelmia, kalliita (lainattuja) taide-esineitä ja samppanjapulloja.

Entäs jos tulevaisuuden asuntomarkkinoinnissa olisikin lähtökohtana hyvä pohjakuva, jos jokainen saisi selville mitkä seinät ovat kantavia ja mitä seiniä voidaan poistaa ja avartaa asuntoa. Uusi tekniikka mahdollistaisi asiakkaan itsensä rakentavan havainnekuvat tarjolla olevilla kalusteilla. Ja tietenkin ikkunoista avautuvat näkymät.

Asuntomarkkinoinnissa on myös vakiintumassa erittäin kummallinen piirre. Asiakkaalle ei näytetä edes pohjakuvia, ennen kuin hän on antanut yksityiskohtaiset tietonsa välittäjälle tai rakentajalle. Jos sinun ehdoton vaade on vaikkapa oma sauna. Niin on aivan turha olla tuputuksen uhri asuntoihin, joissa ei ole tai ei voida rakentaa saunaa. No ymmärrän toki, että myyjät rakentavat asiakasrekistereitä mahdollisista asunnon vaihtajista, heihin voisi olla yhteydessä ja puhua ympäri. Toki olen niitä tietoja saanut, vaikka välillä kyselylomakkeisiin onkin tullut ”kirjoitusvirheitä”. Tosin mieluummin olisin ihan rehellinen.

Miten olisi, jos asuntomarkkinoinnissa 2/3 ylivuotavista adjektiiveistä vaihdettaisiin faktoihin ja kerrottaisiin niin kuin asiat ovat oikeesti, eikä mielikuvissa.

 

Kirjoittaja on toiminut yli 10 vuotta osallisena kiinteistövälitysyrityksessä ja hoitanut sen markkinointia. Ollut Suomen ensimmäinen, joka on toimittanut lehteen täysin sähköiset ilmoitusmateriaalit. Kuvannut myyntikohteita muillekin. Istuu taloyhtiön hallituksessa, ja käynyt läpi hissin rakentamisen, julkisivuremontin ja suunnittelee laajaa kattoremonttia. Asuu nyt asunnossaan numero 11.

 

 

Lue lisää:
Mökkikaupan vilkastuminen nosti hintoja jopa 20 prosenttia

 

 

 

 

Aika keskittyä rakenteelliseen korruptioon

Lauantai 24.4.2021 klo 9.53 - Kauko Niemi

Tätä jyrää on parempi väistää ajoradalle

Niinkin helpon asian kuin verorahojen käytön seuranta on osoittautunut lähes ylivoimaiseksi. Julkisuus on paljastanut varsin selkeästi VTV:n pääjohtaja Tytti Yli-Viikarin toimintaa, että kyseessä on suomalainen rakenteellinen korruptio.

Jatko sitten näyttää Yli-Viikarin tapauksessa, kuinka tuollaista on ylipäätään voinut tapahtua ja jatko osoittaa myös missä menee laillisuuden ja moraalin raja. Ehkä ja toivottavasti myös selviää, kuka on antanut luvan ja ketkä ovat vastuussa siitä, että rahan oikean käytön tarkistaminen onkin vaivihkaa muuttunut konsultoinniksi.

Tällä hetkellä eduskunnan alaisuudessa toimiva VTV näyttää olevan melkoisen vapaa valtakunta. Eduskunnassa kukaan ei osaa sanoa kuka voisi nyt virasta pidätetylle Tytti Yli-Viikarille antaa potkut. Ehkä kenellekään koskaan ei ole ei ole koskaan tullut mieleenkään, että joku voisi tuossa asemassa käyttäytyä niin kuin Yli-Viikari käyttäytyi.

Suuret kiitokset tästä pitkästä ja työläästä prosessista pitää antaa Iltalehdelle ja sen toimittaja Jarno Liskille. Hän on onnistunut selvittämään asiaa ja painottaa ettei kyse ole henkilöön menevästä ajojahdista. Samaan hengenvetoon pitää innostaa Ylen toimittajaa Riku Roslundia, joka sanoo, että nyt on aika keskittyä rakenteelliseen korruptioon ja hyvä veli -verkostoihin.

Viime päivien uutisten mukaan Puolustusvoimien hommat pyritään hoitamaan poikien kesken. Puolustusvoimien komentaja Timo Kivinen lausui varsin jyrkkäsanaisesti, ettei puolustusvoimissa ole mitään tuollaista. Uskokoon ken haluaa.

Ylen MOT:n selvitys osoittaa, että Puolustusvoimien työkulttuurissa on monia ongelmia. Henkilökunnan kokemat ongelmat kiertyvät usein niin kutsutun vaikenemisen kulttuurin ympärille, jossa esimiesten väärinkäytöksiin ei uskalleta puuttua.

Palauttakaamme mieliimme, ettei ole kauaakaan, kun selviteltiin puolustusvoimien lapin mökillä poikien kesken tapahtuneita asioita. Penkominen jatkukoon ja rohkeimmat, jotka eivät välitä, että yleneminen tyssää suun aukaisuun, kertokoon asioista niin kun ne ovat.

Tuorein päätös veromuhinoinnista syntyi viime viikolla, kun hallinto-oikeus päätti, että verottaja ei voi pimittää suurituloisten nimiä medialta.

Verottajan täytyy kertoa, ketkä ovat pyytäneet verotietojensa poistoa suurituloisimpien listalta, toteaa hallinto-oikeus. Verohallinto on tarjonnut medioille palvelua, jossa ne ovat saaneet listan vähintään 100 000 euroa vuodessa ansainneista.

231 ihmistä pyysi vuonna 2019 poistamaan tietonsa medialle toimitettavalta listalta vedoten yleisen tietosuoja-asetukseen (GDPR). Verohallinto suostui kaikkiin pyyntöihin. Viime vuonna tietojen poistamispyyntöjä tuli jo 4 600.

Ja tuore esimerkki Yhdysvalloista missä Georg Floydin oikeudenkäynti saatiin päätökseen. Poliisin läpeensä kauniin ja siistin tiedotteen todellisuus paljastui 17-vuotiaan tytön videon perusteella. Yhdysvalloissa muutos on Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Anna-Sofia Bernerin mukaan usein syntynyt alhaalta ylöspäin, ja kulunut vuosi on kasvattanut ja kouluttanut valtavan määrän uusia aktivisteja. Heille yhden poliisin tuomio ei riitä. He haluavat muuttaa lakeja ja yhteiskuntaa, siivota hyvä veli -verkostoa.

Jos ja kun nyt siivotaan suomalaista rakenteellista korruptiota, niin ihan ensimmäisenä pitää avata Valviran rakenteet ja hyväveliverkosto meidän jokaisen terveyden ja hyvinvoinnin ehdoilla.

Siinä onkin jo aivan eri luokan tapaus, kun vain seurata kuinka asiallisesti käytetään verorahaa. Asiasisällöt ovat vaikeita. Valviran sisäsiittoisuuteen liittyy lääkärien kateellisuutta ja oppiriitoja. Suositusten eli määräysten pohjana käytetään tietoa, joka on syntynyt pitkälti lääke- ja ruokateollisuuden rahoittamana ja ohjaamana. Yksilöllisellä potilaalla ei juurikaan ole arvoa käytännön tasolla.

Eduskunta ja Valvira on saanut esimerkiksi kilpirauhaspotilailta useita kirjallisia kysymyksiä, joilla ei ole ollut mitään merkitystä. Parhaillaan on menossa mielenkiintoinen episodi, missä lääkäri Ville Pöntynen ei väistänytkään takavasemmalle, vaan selvittelee perin pohjin omaa tilannettaan.

Tässä tapauksessa näyttää pahasti siltä, että Valvira ja Aluehallintokeskus tekivät päätöksen lääkärioikeuksien rajoittamisesta ennen ensimmäistäkään selvitystä. Vahvasti näyttää myös siltä, että kantelun tehneet henkilöt toimivat myös asiantuntijoina Valviralle. Painotettakoon, ettei lääkäri Pöntysen toiminnasta ole tehty ainuttakaan potilasvalitusta.

 

Lisää aiheesta:

Asiantuntija Pauli Vahtera arvioi kiihkottomasti tilintarkastusta

Suomi on hyvien veljien ja siskojen maa

 

 

Sote-valmisteluryhmään nopeasti liuta insinöörejä ohjaamaan lääkäreitä

Lauantai 10.4.2021 klo 12.39 - Kauko Niemi

 

 Hiilihydraattia ja sokeria tunkee jokaisesta raosta.
Elimistömme ei sitä kestä ja sokeritaudista eli diabeteksestä on muodostunut vakava terveysongelma.
Sen aiheuttamiin ongelmiin kuolee 270 000 amerikkalaista vuosittain.

”Diabeetikot nielevät noin neljänneksen maan sairaanhoidon dollareista. Suoriin diabeteksen hoitokustannuksiin kuluu Yhdysvaltojen diabetesliiton mukaan yli 230 miljardia dollaria (193 miljardia euroa) vuosittain.”

”Diabetekseen tai siihen liittyvään sairauteen kuolee vuosittain noin 270 000 amerikkalaista. Yli 90 prosenttia heistä sairastaa diabeteksen kakkostyyppiä, joka on seurausta geenien, ympäristötekijöiden ja elintapojen monimutkaisesta vuorovaikutuksesta.”

Näillä ”faktoilla” aloittaa Helsingin Sanomat aukeaman laajuisen toivoa täynnä olevan juttunsa kuinka Sami Inkisen bisness Virta Healthin ravitsemuksellinen lähestyminen perustuu ketogeeniseen ruokavalioon. Se sisältää niukasti hiilihydraatteja mutta runsaasti rasvaa.

Noin 20 000 ihmistä Suomessa sairastuu vuosittain sokeritautiin ja joka viidennellä suomalaisella on esidiabetes, eli sokeritaudin esiaste. Se on sairaus, jossa verensokeri on jatkuvasti koholla. Sairaus kulkee kahdessa luokassa joko synnynnäisesti tai sitten elämäntapatautina.

Samainen Helsingin Sanomat järjesti historian suurimman yksittäisen ajojahdin, kun Antti Heikkilä perusteli kirjassaan miksi ja miten ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa insuliiniresistenssiin eli sokeritautiin ja sen syntyyn. Heikkilällä on tästä asiasta myös yli 20 vuoden käytännön kokemus.

Hesarin jututhan ovat lähtökohdiltaan tietenkin erilaiset, vaikka puhuvatkin täsmälleen samasta asiasta. Asiasta, joka taitaa olla jopa vakavampi ongelma länsimaissa kuin korona konsanaan. Helsingin Sanomien tulee kantaa myös vastuu asioiden sekoittamisessa ja sekavan kuvan luomisessa näin keskeisessä asiassa.

Heikkilän lynttääminen oli pitkälti kateellisen ja oman egonsa kanssa kipuilevan Juhani Knuutin mobilisoima ajojahti. Inkisen juttu puolestaan taloustoimituksen tekemä huikea amerikkalainen miljoonaunelma. Sami Inkinen on ollut aina mestari lehdistösuhteissaan ja saanut myönteistä näkyvyyttä bisneksilleen. Heikkilän akilleen kantapää on puolestaan täysi ymmärtämättömyys median toimintatavoista.

Siis saman ongelman kimpussa sekä Heikkilä että Inkinen ja vieläpä täysin samoilla metodeilla. Ja perässä hiihtäjiähän on myös riittävästi. Ketogeenistä ruokavaliota tuputetaan joka ikinen päivä monella foorumilla. Ja jos ketogeeninen ruokavalio ei kelpaa viranomaisille, niin heiltä on lupa odottaa parempia tutkimuksia ja ohjeita, kuinka insuliiniresistenssi pidetään hallinnassa. Käytäntöhän on jo osoittanut, etteivät viralliset ruokasuositukset siihen pysty syystä tai toisesta.

Keinoja pitäisi etsiä sokeri/hiilihydraattiverolla, ruokateollisuuden sääntelyllä ja ties millä. Syytä olisi myös tuoda avoimesti julki kaikki ne tutkimukset, joihin nykyiset suositukset pohjaavat. Kuka on tutkimusten taustalla ja ennen kaikkea kuka on rahoittaja. Ei riitä enää pelkkä yliopiston tai tutkimuslaitoksen nimi.

Jos Sami Inkinen onnistuu omassa perusajatuksessaan, että kaikki mitä pystytään mittaamaan, pystytään myös muuttamaan. Tämähän tarkoittaa, että suomalaisen Sote-työryhmään pitää kiireesti palkata liuta hyviä insinöörejä, joiden johdolla toimintaan saadaan riittävästi faktaa ja ennen kaikkea yksilöllisiä mittauksia, joiden mukaan lähdetään toteuttamaan muutoksia terveelliseen suuntaan.

Tällä hetkellä kaikki viralliset hoitopäätökset tehdään keskiarvosuositusten perusteella, vaikka samassa perheessä samalla ravinnolla toinen saa diabeteksen ja toinen pysyy hoikkana ja terveenä. Ja byrokratiamme varmistaa, ettei lääkäri eikä muukaan hoitohenkilökunta saa puhua eikä hoitaa muuten kuin näiden keskiarvoisten käypähoitosuositusten tai paremminkin määräysten mukaan. Sen jälkeen kaikki muu onkin sitten luokiteltu puoskaroinniksi. Inkinen taitaa jälleen istua tukevan rahakirstun päällä.

Onhan se sääli, että hiilihydraattien laskemiseen perustuva ruokavalio oli käytössä sokeritaudin hoidossa 1700 luvun puolesta välistä asti aina 1980 luvulle. Tuolloin kemiallisesti valmistettu insuliini syrjäytti sen. Luulisi, että liki 300 sadassa vuodessa on joku tutkimuskin tehty ja jonkin verran kokemustakin karttunut. Joka tapauksessa sokeritauti fiinimmin ilmaistuna diabetes on jo räjähtänyt käsiin.

Muistetaanhan tästä lähtien aina puhua sokeritaudista, niin kaikki ymmärtävät taudin ja sen aiheuttajan.

 

 

 

 

 

 

Keväinen koirankakka jää kakkoseksi

Lauantai 13.2.2021 klo 16.33 - Kauko Niemi

Nyt tulee historian ensimmäinen kevät, kun ei tarvitse kinata ja kiihkoilla koirankakoista. Nyt paljastuu tuhansia kertoja suurempia ongelmia ja tuhansia kertoja laajemmalla alueella kuin koirankakka kotikadulla.

Tänä keväänä paljastuu lumien sulaessa tuhansia vahingossa pudonneita tai huolimattomasti heitettyjä korona-maskeja ja muuta ulkoilujätettä ja eväspaketteja.

Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskela painottaa, että ylipäätään roskaantumisessa jokaisen pitäisi ottaa huomioon oma rooli ja vastuu.

Koskelan mukaan yhteiskuntaamme on pesiytynyt asenne, että kunnalla / kaupungilla on velvollisuus huolehtia asukkaiden roskista, ja asukkailla taas on oikeus hankkiutua eroon tuottamistaan roskista mahdollisimman nopeasti ja helposti. Tämä tarkoittaa monille, että jos lähimmälle roska-astialle on yli 50 metriä, niin roskan saa heittää maahan. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että vastuu tuottamistaan roskista säilyy niin kauan kuin se on asianmukaisesti hävitetty eli niin, ettei siitä aiheudu ympäristöhaittaa. Jos lähimpää roska-astiaa ei ole näkyvissä, tulee roska kantaa mukanaan, kunnes sellainen löytyy. Tämän on jokaisen velvollisuus. Jos tähän ei pysty, ei pidä tuottaa roskaa. Kaupunki ei voi asentaa roska-astioita ympäri kaupunkia 50 metrin välein, tämä olisi kaupunkikuvallisesti todella epäesteettisen näköistä.

Entäs sitten kun lähdetään varsinaiseen luontoon? Metsähallituksen hoitamien kaikkien valtion suojelualueiden ja asiakaspalvelupisteiden kokonaiskäyntimäärä vuonna 2020 oli 9,2 miljoonaa käyntiä. Tästä kansallispuistojen käyntimäärä oli lähes neljä miljoonaa. Kaikkien maastokohteiden käyntimäärä kasvoi edellisestä vuodesta 17 prosenttia, kansallispuistojen 23 prosenttia.

Metsähallituksen mukaan ensikertalaisten retkeilijöiden ja luonnosta monin eri tavoin nauttivien asiakasryhmien, kuten maastopyöräilijöiden ja nuorten määrät ovat kasvaneet. Tämä kaikki on aivan mahtavaa, jos vain jaksetaan kantaa eväspaperit ja tyhjät juomatölkit takaisin metsästä. Puhettakaan lasisista pulloista, jotka särkyessään aiheuttavat luonnon eläimille vahinkoa.

Helsingin yliopiston kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälän mukaan Ylen haastattelussa tavallisimmat siniset maskit ovat pääosin muovia, tarkemmin sanottuna polypropyleenia, minkä hajoaminen on varsin hidasta. Se on noin 500 vuotta kestävä prosessi. Eikä tämäkään vielä riitä. 500 vuoden päästä maskit ovat hajonneet mikro- ja nanomuovihiukkasiksi, jotka jatkavat ympäristössä omaa elämäänsä vielä paljon pidempään. Hajotessaan maskit päätyvät mikromuoveiksi ja kulkeutuvat usein vesistöihin ja sitä kautta kaloihin ja myös ihmisiin.

Yhdessä tupakan tumppien kanssa olemme hyvin pian mikromuovilla kyllästettyjä ohmisolentoja. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen kaikilta rannoilta löytyy jo mikromuoveja. Ei siis ole suurimpien asutuskeskusten yksinoikeus.

Olkaamme jokainen tästä hetkestä eteenpäin puistokummeja. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on erityinen puistokummiohjelma. Ja ainakin Keravan kaupungilla on samanniminen ohjelma, ehkä muillakin paikkakunnilla.

Armi Koskelan mukaan Helsingissä on virallisesti puistokummiksi ilmoittautuneita vapaaehtoisia kaikkiaan tällä hetkellä 1483 henkilöä. Määrä vaihtelee helpostikin, sillä puistokummeissa on paljon ryhmiä, ja kun joku ryhmä lopettaa tai uusi aloittaa, saattaa määrä muuttua usealla kymmenellä. Viime vuonna näistä koronan sotkuisista jälkiseurauksista johtuen puistokummien määrä lisääntyi ennätysmäisesti noin 400, kun normaalina vuonna määrä lisääntyy noin 50 – 80 uudella puistokummilla.

Jotkut puistokummit keräävät roskia ympäristöstään päivittäin ulkoilun tai koiran lenkityksen yhteydessä, jolloin tuntimäärät voivat olla useita satoja vuodessa. Toiset taas tekevät toimintaan vain muutaman tunnin vuodessa.

Suuri huoli on todellakin laajat ulkoilualueet, missä ei vakituista siivousta ole. Sieltä poistetaan rojuja vain ilmoitusten perusteella. Tämän blogin kuvan olen ottanut espoolaisesta metsästä ja ilmoittanut siitä Espoon kaupungille.

Jokainen varmasti vierastaa ajatusta, että ryhtyisi käsin noukkimaan vaikkapa maskeja maasta. Heitän haasteen niille valmistajille ja kauppiaille, joiden valikoimissa on niin sanottuja roskapihtejä. Nyt jos koskaan on imagon nostamisen sauma ja aika kampanjoida hyvän puolesta ja tehdä sellaisia tarjouksia, että tänä keväänä olisi suomalaisten käytössä vähintään puolimiljoonaa roskapihtiä.

Retkietiketti

 

 

 

 

Kulissipeli ei voittanut Minskin MM-lätkäkisoja

Lauantai 23.1.2021 klo 13.09 - Kauko Niemi

Taas on puhkeamassa yksi kupla. Liian usein joku jäärä varjelee omaa egoaan ja vallanhimoaan, kunnes tilanne ajautuu omaan mahdottomuuteensa. Tällä kertaa se oli kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja, sveitsiläinen Rene Fasel.

Fasel on istunut samalla pallilla jo vuodesta 1994. Edes Sveitsin jääkiekkomenestys ei ole ollut vipuvartena näin pitkälle rupeamalle. Erityisesti viime vuosina sveitsiläistä ovat ympäröineet kohut ja korruptiosyytökset. Fasel kävi halaamassa ja lohduttamassa hyvää ystäväänsä, Valkovenäjän diktaattoria Aljaksandr Lukashenkaa. Olihan kisapaikka jo aiheuttanut melkoisen pyörityksen ja piste i:n päällä oli monivuotisen pääsponsorin, Skodan vetäytyminen kisoista.

Tässä siis päärooleissa näyttelivät kaksi vanhaa jäärää Lukashenka ja Fasel omiin pusseihinsa. Fasel menee vaihtoon joka tapauksessa ensi syksynä.

Reilu viikko sitten afrikkalaisessa Ugandassa oli presidentinvaalit ja 36 vuotta valtaa itselleen kahminut Yoweri Museveni on hallinnut maataan presidenttinä vuoden 1986 vallankaappauksesta alkaen. 76-vuotias Museveni halusi kaikin keinoin varmistaa voiton myös tämän vuoden vaaleissa.

Maan poliisi on esimerkiksi pidättänyt vastaehdokkaan Bobi Winen ja käyttänyt koronarajoituksia estämään opposition kokoontumiset. Wineä kannattava viestintä haluttiin estää myös digitaalisissa kanavissa, joten maassa estettiin teknisin keinoin sosiaalisen median palveluiden ja pikaviestinten käyttö. Ja tuskin olivat vaalihuoneistojen ovet sulkeutuneet, kun julistettiin Musevenin voittaneen.

Venäjän tilanne tulee olemaan varsin omituinen, mielivallan alkutahdit naputeltiin viime viikolla. Putin istuu vallassa loppuelämänsä itse kehittelemän lakimuutoksen turvin. Ja eihän näitä ylipitkiä jääräpäitä tarvitse hakea sen kauempaa kuin kotoisesta Tamminiemestämme.

Saksakin kipuilee parhaillaan vallanvaihdon kanssa. Siellä taas aika on ajanut hallintotyylin ohi. Nyt kun uusia valintoja yritetään tehdä 16 vuotta vanhoilla metodeilla, niin nuoriso ei olekaan valmis historiallisiin ratkaisuihin.

Vastaavaa ilmiötä tapaa usein myös yritysmaailmassa. Aika ajaa palvelujen ja tuotekehityksen ohitse ja mistäs muustakaan se johtuu kuin jääräpäisestä johtamisesta. Vain silloin kun avoimesti myöntää virheet ja ongelmat, vain silloin pystyy aidosti kehittymään. Ettei vaan olisi ollut Nokiankin omahyväisyys siellä pohjalla, kun muut ajoivat oikealta ja vasemmalta ohitse.

Kaikkitietävä ja taitava itseään täynnä olevan jäärän kaikki energia menee oman aseman pönkittämiseen ja henkilökohtaisen aseman turvaamiseen. Usein normaalin elämän ja asiakastarpeiden ymmärtämisen puute ajaa ihan ikiomaan kuplaan.

Niinhän sitä sanotaan, että kenenkään ei pitäisi tehdä samaa hommaa 4-5 vuotta kauempaa. Ajan kanssa sorrutaan vanhaan tuttuun ja tehdään aina samalla tavalla ja todellisuudessa kuitenkin odotetaan erilaista tulosta. Näin pääsee tapahtumaan etenkin, jos viivan alla ei ole selkeitä merkkejä muutospaineesta.

Vuosien vieriessä ja etenkin kymmenien vuosien vieriessä aniharva ihminen pystyy muuntautumaan aina uudesta ja uudestaan. Tähän voisi ottaa seurantaan vaikka Teslan Elon Muskin. Kuinka pitkään hän pystyy löytämään aina uusia näkökulmia milloin mihinkin. Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Musk on ollut Teslan johdossa 18 vuotta ja on nyt maailman rikkain mies. Teslan markkina-arvo nousi parisen viikkoa sitten ensimmäistä kertaa yli 800 miljardiin dollariin eli yli 659 miljardiin euroon. Teslan osakkeet käyvät kaupaksi vaikkei yhtiö juurikaan jaa osinkoja.

Miten sitten voitaisiin päästä eroon jääristä ja ylläpitää jatkuvaa ja järkevää kehitystä. Pitäisikö ainakin osa työtehtävistä muuttaa määräaikaisiksi. Silloin kaikki tietäisivät reilusti ja tasapuolisesti, että homma on viiden vuoden kuluttua katkolla. Toki hyvä tekijä voidaan palkata tai valita uudelleen samaan tehtävään. Tosin useimmissa tapauksissa hommien vaihto olisi viisaampaa.

Tosin suomalaisessa julkishallinnossa on jo näitä määräaikaistehtäviä, eikä ne nyt järin suuria hurraahuutoa ole saaneet. Tosin niiden poliittisuus ja muu virkavehkeily ei anna tilaa luovaan kehitykseen.

Milla kokemuksella ja näkemyksellä sitten tällaista asiaa oikein pohdin. Omalla kohdallani on vain hyviä kokemuksia. Itse olin viimeiset 20 työvuottani mediatalo Talentumin palveluksessa ja tuona aikana viidessä eri tehtävässä sekä printin että sähköisten palveluiden puolella. Tuntui oikein hyviltä rupeamilta ja hypätä hommasta toiseen ja oppia aina vain uutta.

 

 

 

 

Ennustajaukko miettii epävarmaa tulevaisuutta

Perjantai 25.12.2020 klo 15.03 - Kauko Niemi

Jälkiviisaus on niin helppoa ja epäluotettavaa, kun joku ilmaisee, että tätähän minä ennustin jo viime vuonna. Kuitenkaan ei ole mitään dokumentteja. Siksi kirjoitan nyt julkisesti ajatuksia tulevasta.

Oikein mielelläni tunnustan vuoden kuluttua, että olin väärässä tai jopa täysin väärässä. Tai sitten viittaan tähän blogiini, että näin tuli arvioituakin. Siis arvioitua, sillä nämä eivät perustu mihinkään laajaan tutkimukseen tai muuhunkaan faktaan. Puhtaasti vain minun intuitioon, joka on joskus oikeassa ja sitten taas toiste ihan pielessä.

Korona on keskuudessamme koko ensi vuoden. Rokotukset hillitsevät jonkin verran, mutta ihmiset eivät malta ottaa asiaa riittävän vakavasti ja viruksen uudet versiot livahtavat keskuuteemme. Kolmas, neljäs ja ties monesko versio ensi vuoden aikana koetaankaan.

Itse en tee mitään suunnitelmia sen enempää kuin tänäkään vuonna ja näin ei tarvitse pettyä, eikä perua matkoja tai ennakkoon ostettuja lippuja.

Ensi vuosi on todellinen koetinkivi matkailulle ja sen ympärillä pyörivälle taloudelle. Siinä ei auta, että Finnairin lentokoneruokia myydään supermarketissa. Ravintolat ovat myös tosipaikan edessä. Ei vain sen takia, että asiakasrajoitteet jatkuvat tavalla tai toisella koko vuoden, vaan ihmiset ovat taas oppineet tekemään hyvää ja terveellistä ruokaa ja jopa nauttimaan luovuudestaan omassa keittiössä.

Kahden vuoden koronasta pitäisi selkeästi paljastua, ettei yksittäisellä valtiolla ole mitään mahdollisuutta selvitä globaalissa maailmassa missä tarvitaan maksimaalista yhteistyötä tällaisten yllätyksellisten asioiden selvittämiseksi ja torjumiseksi. Tämän saavat Britit pian kokea käytännön elämässään.

Suomalainen kaupan grand old Stockmann ei selviä hengissä. Stockmannilla ei ole enää mitään mikä kannattelisi sitä vaikeuksien yli. Nyt ei enää locatiokaan. Palvelu, jota vielä jotkut arvostavat hiipui ja samat tuotemerkit eivät kannattele, joita saa jokaisesta peltomarketista ja nettikaupasta. Stockmann on nyt normaali ostoskeskus ja ongelmia tulee olemaan muillakin ostoskeskuksilla. Korona on opettanut ja opettaa tehokkaasti edelleen ensi vuonnakin nettikaupankäyntiä. Koronan kurittama outlet-kylä Kaakkois-Suomessa siirtyi jo yrityssaneeraukseen.

Ensi vuoden yksi pelottavimmista asioista Yhdysvaltain sisällissota. Toistaiseksi sotaa käydään fyysisesti paikallistasoilla ja suunsoitollisesti kaikkialla. Fyysiset yhteenotot lisääntyvät ja poikkeustilan julkistaminen on ollut viime päivinä viittä vaille valmis.  Poikkeustilaa ei suinkaan harkita koronan takia, vaikka tilanne ei ole lainkaan hallinnassa.

Kostonhimoisen, harhaluuloisen ja salaliittoteorioihin kallellaan olevan Trumpin katkeruus voi purkautua ihan millä arvaamattomalla tavalla tahansa. Etenkin kun hänen syytesuojansa poistuu presidenttikauden jälkeen.

Rallimaailmassa tapahtuu muutoksia merkkikohtaisen kärkipaikan valloituksessa.  Toyota rallitalli menettää asemansa. Uudelle tallipäällikölle Jari-Matti Latvalalle on ehdottomasti tärkeämpää päästä itse lööppeihin, kuin motivoida kuskeja ja tekniikan kehittäjiä ylivoimaisiin suorituksiin.

Suora lainaus Tampereen yliopiston professori Janne Seppäseltä - Olen seurannut nyt jonkin aikaa somekeskusteluja Al-holista haetuista lapsista ja heidän äideistään. Tässä maassa käydään nyt ankaraa yhteiskunnallista kamppailua, jossa käyttövoimana on viha. Se suuntautuu kaikkia niitä kohtaan, jotka yrittävät pitää yllä jonkinlaista inhimillisyyttä, suhteellisuudentajua ja kokonaisnäkemystä tarjolla olleista vaihtoehdoista. Monet kommentoijat menevät todella primitiiviselle tasolle puhuessaan "ihmissaastasta". Oikeistopopulistiset poliitikot valjastavat tämän vihan käyttövoimakseen ja lietsovat sitä. Tämä on helvetin vaarallinen kehityskulku.

Pirullinen populismi muuttuu pahuudeksi, niin kuin yksi kommentoija osuvasti sanoo.

Politiikka muuttuu merkittävästi ja kevään kuntavaalit tulevat olemaan osoitus, kuinka politiikkaa ei enää tehdä kuntien ja kaupunkien yhteiseksi hyväksi, vaan sitä tehdään vain ja ainoastaan yhden puolueen häikäilemättömän pyrkyryyden ehdoilla. Erityisesti tässä ennusteessani toivoisin olevani täysin väärässä.

Toki ensi vuosi tuo onnellisia hetkiä, jos vain ymmärtäisimme mitä se onni on. Suomalaissyntyinen onnellisuustutkija Emma Seppälä paljastaa Helsingin Sanomien haastattelussa selkeästi onnellisuuden perusteet.

Seppälän mukaan on olemassa kahdenlaista onnellisuutta. Ensinnäkin on onnea, jota ihminen saa täyttäessään itsekkäitä halujaan.

”Ruokaa, seksiä, mainetta, valtaa, huumeita, alkoholia, rokkia, rahaa ja vaikkapa Instagram-kuvan tykkäyksiä. Sitä on hedonistinen ja materialistinen onnellisuus.”

Kun hedonistista onnea kerää osakseen, mielihyvähormonit ryöpsähtävät aivoissa mutta katoavat nopeasti. Sen vuoksi iloa tuovia piikkejä janoaa jatkuvasti lisää.

Alituinen asioiden tavoitteleminen oman itsen kustannuksella ajaa ihmisen taistele tai pakene -tilaan, joka on pitkään jatkuessaan uhka terveydelle.

Jatkuva suorittaminen saa ajatukset vaeltelemaan ja vaikeuttaa hetkessä elämistä. Se vie meitä kauemmas onnellisuudesta.

Kun olemme läsnä nykyhetkessä eli ajattelemme sitä, mitä parhaillaan teemme, olemme tutkimusten mukaan onnellisimmillamme riippumatta siitä, tuoko tekeminen iloa vai ei. Lisäksi läsnäolo lisää karismaa muiden silmissä.

 

Hyvää Uutta Vuotta ja ollaan läsnä.

Ennustamisen olemuksesta laaja artikkeli Helsingin Sanomissa. (tilaajille) Voit tedä oman ennusteesi ja osallistua kilpailuun, jonka voittaja selviää vuoden kuluttua.

 

 

 

 

Lääkkeetön elämä

Lauantai 28.11.2020 klo 12.48 - Kauko Niemi

Lääkäri on tuputtanut (en ymmärrä tässä yhteydessä sanaa määräys) jo kahdesti minulle lääkettä varmuuden vuoksi. Siis varmuuden vuoksi. Ajattelin josko kokeilisin ja nyt olen varma, että olen saanut neljänlaisia sivuoireita, joita on lueteltu lääkepakkauksen tolkuttoman pitkässä, 81 cm pitkässä listassa – samma på Svenska - sekä yhden oikeinkin hankalan sivuoireen, jota ei ole listalla.

On aika taas kokeilla lääkkeetöntä elämää ja testata mikä muuttuu. Antaa elimistölle luonnollinen rauha toimia. Ja jos varmuuden vuoksi pilleri tuottaa loppuelämäksi omituista oireilua, niin ehdottomasti on parempi lähteä sitten kertaheitolla taivaalliselle vaellukselle. Tämän olen myös ilmoittanut Kanta-palvelun oma-tahto osuudessa.

Heti kättelyssä sanon, etten ole Antti Heikkilä, enkä toimi Antti Heikkilän kätyrinä. Tuo Heikkilän parjatun ja maanrakoon hakatun kirjan nimi vaan on niin tavoittelemisen arvoinen asia joka ikisen ihmisen elämässä. Toki olen kirjankin lukenut ja tullut lopputulokseen, ettei älämölö voi johtua kirjan sisällöstä vaan aivan muista pikkusieluisuuksista ja niiden hallinnasta.

Lääkkeetöntä elämää ei Suomessa pysty kukaan toteuttamaan kuin omaehtoisesti niin pitkään, kun virallinen taho pitää täydentävien ja tukihoitojen asemaa puoskarointina. Niin pitkään kun, lääkärien on toimittava suomalaisen byrokratian narunukkeina, eikä käytännön kokemuksen kartuttamana ja monipuolisen koulutuksen vahvistamana asiantuntijoina.

Itse en koe olevani mikään uppiniskainen vastarannan kiiski tai salaliitoteorioiden keksijä. Olen iloinen jokaisesta hyödyllisestä lääkeannoksesta ja vihainen jokaisesta varmuuden vuoksi määrätystä antibiootti- tai muusta lääkekuurista.

Viime viikolla Yle julkaisi mielenkiintoisen artikkelin perustuen filosofian maisteri Anna Kinnusen pian julkaistavasta väitöskirjasta. Kuinka suomalaisen mielenterveystyön historia on synkkä. Vuosikymmeniä se perustui ajatukseen rodunjalostuksesta. Ihmisten harhaluuloisuutta siis ihan terveydenhoidon huipulla.

Vielä tänäänkin yksi ajan ilmiöistä onkin juuri medikalisaatio. Se tarkoittaa esimerkiksi elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lääketieteellistämistä. Medikalisoitunut elämänhallinta masennus- ja unilääkkeineen on iso bisnes, mutta ei kuitenkaan uusi ilmiö, kuvailee Kinnunen.

Muutama viikko sitten nousi esille apteekkarien huikeat ansiot. Tuossa keskustelussa puolustuksella oli selkeä kanta asiaan. Ihmiset haluavat pillereitä ja sen takia ne menevät lääkäriin, että saisivat pillereitä. Asian käänteinen puoli on kuitenkin siinä, ettei suomalainen lääkäri voi juurikaan ”määrätä” muuta kuin pillereitä, eikä täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja.

Mutta palaan alussa mainitsemaani kokemusasiantuntemukseeni. Minulle ”loppuelämäkseni” määrätyn varmuuden vuosi lääkkeen ohjepaperissa on eritelty 51 mahdollista haittavaikutusta saatesanoilla – niin kuin kaikilla lääkkeillä, niin tälläkin saattaa olla seuraavia haittavaikutuksia. 51 mahdollista haittaa on hirveä määrä mahdollisuuksia varmuuden vuoksi.

Varmuuden vuoksi aloitin puolella annoksella, joka riitti jo lyhyessä ajassa osoittamaan viisi erilaista haittavaikutusta ja mikään ei ole mennyt alkuinnostuksen jälkeen ohitse.

Kokemusasiantuntemukseni pohjalta on paljastettavissa, ettei ihminen tarvitse arkisessa elämässään myöskään käsikaupan buranoita eli kipulääkkeitä. Lääkkeetöntä elämää sekin parhaimmillaan. Itse en ole ottanut ainuttakaan yhdeksään vuoteen. Toki päätäni on särkenyt ja hartioitani kolottanut tuntikausien tiekkarilla istuminen.

Usko tai älä säryt menevät kyllä ohitse ilman pillereiden napostelua – ulkoilua, venyttelyjä, hierontaa, kropalle luonnollista liikettä jne, jne.  Näin et tapa turhaan pahoja ja hyviä bakteereitasi ja samalla heikennä luonnollista vastustuskykyäsi. Näin uskon 9 vuoden kokeilun jälkeen.

Korona-ajan lääkevaikutuksista Ylen artikkelissa valotetaan, kuinka itsehoidossa on myös omat haittansa. Koska kipulääkettä saa reseptivapaasti, halvalla ja helposti, niitä myös syödään todella paljon.

Hyvinkin pienellä parasetamoliyliannostuksella, etenkin alkoholin kanssa, voi olla hyvin vakavia haittoja.

Ja kaikkea näitä ihmiset napsivat aivan huolettomasti ja tuhoavat terveyttään. Toki kannattaa kuunnella ja erityisesti oppia kuuntelemaan kehon kieltä ja joskus voi toki oikeastikin tarvita jokun buranan.

Ja lopuksi Pekka Juntin omakohtaisesta blogista - Maito kait olisi minut tappanut;
Olemme niin paatuneita sosialidemokraatteja, että olemme ulkoistaneet terveytemme yhteiskunnan hoidettavaksi.

Jos on vaivaa, menemme lääkäriin – emme ruokakaapille, lenkille tai nukkumaan.

Liian moni ei ota vastuuta itsestään, vaikka kannattaisi. Sillä kun perusasiat ovat kunnossa, arkireppu kevenee. Terveydenhoitomenot laskevat. Kaikki voittavat.

 

 

 

 

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa

Lauantai 21.11.2020 klo 16.21 - Kauko Niemi

 

Kuvankäsittelyohjelmat ovat pitkään olleet taitavissa käsissä varsin monipuolisia, joilla kuvia on tehostettu, kun ei ole pätkääkään välitetty totuuden mukaisesta dokumentaarisuudesta.

Vanha perinteinen PhotoFinlandia sai melkoisen arvostelyryöpyn tulosten julkistusten jälkeen. Kommenttien perussävy oli, ettei kuvilla ole juurikaan yhteyttä valokuvaustaitojen kanssa. Pitäisikö koko kilpailun nimi muuttaa KuvaFinlandiaksi? Kameran osuus jää kovin vähäiseksi tämän vuoden kilpailukuvissa.

Mainoskuvien manipuloinnit ovat niin itsestään selviä, ettei niiden tulkinnoissa välttämättä ole ollut vääriä ongelmia. Paitsi silloin kun kuvien luomat mielikuvat tuotteista ovat todellisuuden kanssa kokonaan eri planeetoilta.

Kuvien käsittely on nyt hiljaa hiipimässä ihan tavallisen kännykän käyttäjän arsenaaliin. Kun ennen kuvaa pidettiin dokumentaarisena elementtinä totuudesta ja sanottiin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tänään on todettava, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

Mietipä vaikka auringonlaskun kuvaa sosiaalisessa mediassa. Kun postaat mahdollisimman luonnonmukaisen kuvan, saa kuva kymmen tykkäystä. Jos taas säädät oranssien ja punaisten värien nupit kaakkoon, niin johan satelee tykkäyksiä.

Sehän on jokaisen ihmisen sisäänrakennettu halu tulla huomioiduksi ja siihenhän koko sosiaalisen median imuteho perustuu. Miksi et siis käyttäisi ylivärjättyjä kuvia. Etenkin kun kuvien muokkaus voi tapahtua helposti suoraan kännykässä. Ja jättää tulkinta katsojan silmiin.

Entäs kun siirrytään askelta kehittyneimpiin suorituksiin tai annetaan kuvien tulkinta koneen tehtäväksi. Ja sehän on varmaa, että huijarit markkinoinnissa kuin tavallisessa elämässä varmasti käyttävät kuvamanipulaatioita taitavasti hyväkseen. En luottaisi enää kuvat todistavaan voimaan.

Surkuhupaisa esimerkki koneen tulkinnasta tuli viime viikolla, kun viestintäasiantuntija Katleena Kortesuo päivitti kuinka kiva saada pyytämättä ventovierailta ihopainotteisia kuvia.

Hän oli vetämässä pariakin webinaaria, niin eikös joku laittoi Instagramissa kiitoksensa. Onneksi Instagram osasi varoittaa: tuhma kuva oli sumennettu, ja tekoäly varoitti, että kuvaa ei kannata klikata auki.

Kyseisessä tapauksessa kiittäjä oli ottanut kuvakaappauksen Kortesuon webinaarista, ja tekoäly tulkitsi hänen naamansa dick piciksi. Vastaavia konetulkintoja tulee melko usein. kun kone laskee vain paljaan ihon prosentuaalisen osuuden kokko kuvasta. Muista siis kuvasuhteet, kun seuraavan kerran lähettelet tissi- ja pippelikuvia.

Kuvan käsittelyssä siirrytään parhaillaan kokonaan uudelle tasolle, kun vaikkapa Adoben Photoshopin uusimman version ominaisuuksissa ei enää parannella värejä, terävyyksiä, lisäillä elementtejä toisista kuvista tai vaihdella taustoja jne.

Nyt ohjelma muuttaa hyvin yksinkertaisilla toimenpiteillä ulkonäkösi nuoremmaksi tai vanhemmaksi. Muuttaa lantiosi kapeammaksi, lantion sopivan pyöreäksi ja tissit suuremmiksi. Ja kaikki tämä ilman botoksia parilla napin painalluksella.
(oma kuvani tuossa blogin alussa on muokattu vain yhtä säätöä käyttäen)

Kokonaan eri asia on sitten se tilaisuus, kun joudut kuvia nähneiden kanssa kasvotusten, jolloin silmä ei ole saanut käskyjä muutoksista. Onpa noloa, kun henkilö ei tunnista sinua.

Ylen kolumnissa jyväskyläläinen toimittaja, kuvaaja Johanna Malinen ottaa osuvasti kantaa.

Malinen tuo esiin, kuinka yleensä kuvia pyritään manipuloimaan mahdollisimman huomaamattomasti, koska räikeää kuvanmuokkausta pidetään nolona. Tämä käy ilmi esimerkiksi siitä, kuinka julkkisten kuvanmuokkauksista uutisoidaan. Valoja, varjoja ja kontrasteja muuttavat filtterit ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä tapoja muokata kuvista esteettisiä, mutta kehon ja kasvojen muotoihin kajoamista pidetään seuraajien huijaamisena.

Siitä, millaisia tunteita omien kuvien muokkaaminen aiheuttaa, ei juuri puhuta, koska kuvia muokataan salaa. Miltä sitten tuntuu nähdä älypuhelimen ruudulla itsestään paranneltu versio?

Kun Malinen vertaa muokkaamaansa kuvaa alkuperäiseen, hänelle tulee yhtäkkiä vähän paha mieli. On yllättävää huomata, kuinka omalle keholle sokeutuu parissa minuutissa. Ennen kuvanmuokkaussessiota olin alkuperäiseen kuvaan tyytyväinen, mutta äkkiä löydän itsestäni monta “epäkohtaa”, joista en ollut aiemmin tietoinen.

Helsingin Sanomat testasi kolmea kuvanmuokkausohjelmaa. Kolmea sovellusta vertaillessa huomaa nopeasti, miten niiden ominaisuudet keskittyvät pitkälti samoihin elementteihin.

Vaikka kuvamuokkausohjelmat mahdollistavat ulkonäöllä leikittelyn ja radikaalienkin muutosten tekemisen, ne ohjaavat käyttäjiään samaan suuntaan. Hyvältä näyttäminen vaikuttaa tarkoittavan hoikkaa vartaloa, tasaista ihoa ja symmetrisiä kasvoja.

Sovelluksiin jää äkkiä koukkuun ja kuvien käsittelystä on vaikeaa päästää irti. Miltä näyttäisin, jos kaventaisin kasvojani hieman lisää? Mitä jos huuleni olisivat vielä vähän paksummat?

Nyt ollaan siinä pisteessä, että herää kysymys, onko kaunistellun kuvavirran keskellä edes mahdollista tunnistaa, mikä on aitoa. Erilaiset ulkomuotoa silottelevat filtterit ja kaunistellut kuvat kiihdyttävät ulkonäköstressiä.

Kuvan kaikinpuolinen rooli on nyt muuttumassa vauhdilla ja se kannattaa jokaisen tiedostaa kaikissa eri kuvatilanteissa.

 

 

 

Onko sinun positiivisuusasetuksesi kohillaan

Lauantai 14.11.2020 klo 10.54 - Kauko Niemi

Pari vuotta sitten nousi otsikoihin Jaana Venkula, sosiaalipsykologi, valtiotieteen lisensiaatti, vapaa tutkija, kouluttaja ja konsultti, joka uskoo tekemisen voimaan. Hänen väitteensä on, että ensin on teko, ja tekemisen kautta syntyy ilo.

Venkula sanoo, että positiivisuus pitäisi kieltää. Nyt on tullut jopa positiivista psykologiaa. Ihmiset teeskentelevät olevansa positiivisia ja siitä seuraa vain huonoa.

On myös todettu, että positiivinen elämänasenne auttaa kohtaamaan haasteita ja ottamaan riskejä. Liiallisena annoksena tsemppaaminen voi kuitenkin johtaa negatiivisten tunteiden kieltämiseen eli toksiseen positiivisuuteen.

Venkulan ehdottama positiivisuuden kieltäminen nyt tuskin onnistuisi, mutta melkoinen liuta koulutusta, muuta ohjeistusta ja paljon erilaisia metodeja on olemassa positiivisen ajattelun kehittämiseksi. Syytä on tiedostaa, ettei kukaan pysty mekaanisesti näyttelemään positiivisuutta loputtomiin ja siksi se on vaarallista peliä.

Ei ole pitkääkään aikaa, kun nuori nainen lehtiotsikoiden mukaan paloi puhki ja tunnusti kaiken. Hän oli kerännyt valtavan joukon someseuraajia ja rakentanut kadehdittavan elämäntarinansa. Paitsi että pääosa päivityksistä oli tehty sairaalan vuoteelta.

Millaisilla positiivisuusasetuksilla elämää sitten pitäisi säätää. Se on täysin yksilökohtaista, opittua ja koettua. Kunhan se ei vain ole ulkopuolisista paineista syntynyttä, keksittyä suorittamista nupit kaakossa.

Viime viikkojen aikana on puhuttu paljon amerikkalaisesta unelmasta. Donald Trumpin asetukset olivat täysillä. Taisivat kylläkin kiertyä ihan jengoiltaan.

Itse olen työskennellyt yli 17 vuotta amerikkalaisissa organisaatioissa ja aina vain olin huulipyöreänä mitä ihmeellisimmistä asioista, jotka tuntuivat olevan itsestään selvyyksiä suuren veden takana.

Viime viikolla radiossa oli haastateltavana nuori ”amerikkalaismies” tosin ollut Suomessa 10 vuotiaasta lähtien ja käynyt kaikki koulunsa Suomessa. Hänen ajatuksenjuoksunsa avasi monta asiaa amerikkalaisesta unelmasta.

Vaikka hän sanoikin olevansa hyvin suomalainen, niin jatkuvasti tulee kaveriporukassa naureskelua hänen yltiöpositiivisuudestaan. Se on sitä hänen amerikkalaisuuttaan, joka kumpuaa jostakin syvältä sisältä verenperintönä.

Hänen mukaansa unelma on vilpitön usko johonkin asiaan ja sen ympärille sepitetty tarina on tuotu julkisesti esiin, siis kuinka se toteutuu. Näin syntyy sisäänleivottu amerikkalainen unelma, joka löytyy lähes jokaiselta amerikkalaiselta.

Kyllä tämä nuorimies ymmärsi hyvin Trumpin toiminnan mekanismin, eikä siinä ollut mitään vierasta niin kuin siinä on ollut perisuomalaisille. Tosin hänenkin arvion mukaan Trumpin positiivisuusasetukset eivät olleet realistisia ja hän ajautui valheiden linjalle saadakseen unelmansa läpi.

Tuossa amerikkalaisessa unelmassa taustalla lienee se tosiasia, että alitajunta ohjaa käytöstäsi ja tekee valintoja tietoisen mielen ulkopuolella. Ongelma syntyy siinä kuinka saat alitajuntasi uskomaan unelmiisi. Kasvuympäristöllä on merkittävä rooli asiassa. Puhut uskottavasti itsesi kanssa, etkä hae hetkellistä helpotusta valittamisesta.

Jokaisella on kokemuksia vaikkapa laihduttamisesta. Alitajuntasi tuskin alkaa yhteistyöhön, jos suorittamisen tavoitteena on vain ulkonäkö. Jos mielikuva syntyy konkreettisella tavalla vaikkapa jonkun sairauden karkottamisesta, lähtee alitajunta ohjaamaan toimintaasi näin tärkeässä asiassa.

Ja jos laihduttaessasi puhut itsellesi kieltomuodossa vaikkapa, että olen laihiksella enkä saa syödä kinkkuvoileipää enkä juoda olutta. Toteutuu Alitajunnan voima -kirjan mukaan kaikkein pahin. Alitajuntasi ei näet ymmärrä kieltomuotoja – ei sanaa. Kinkkuvoileipä ja olut pyörivät vain päässäsi, kunnes olet jääkaapilla.

Hidasta elämää blogissa Pauliina Flang tuo esiin tärkeän asian, että tunteet ovat kaikki samanarvoisia. Ilo, rakkaus ja viha sekä pelko ovat yhtä arvokkaita. Silti me helposti miellämme ne eriarvoisiksi. Saatamme ajatella, että positiivisuuteen ei kuulu viha, pelko tai syyllisyys. Se miten käyttäytyy ilossa tai vihassa, näyttäytyy vain eri tavoin. Ilo voi pahimmillaan kääntyä maaniseksi toiminnaksi tai viha voi pahimmillaan kääntyä toista satuttavaksi toiminnaksi. Ääripäät ovat aina vaarallisia tässäkin asiassa.

Mieti missä asennossa sinun positiivisuusasetukset ovat nyt ja muista että niitä voi ja pitääkin säätää. Pääasia ettet vedä nuppeja kaakkoon tai käy kuin Trumpille.

 

 

 

 

 

Ostaisinko talon väkisin vai valtaisinko

Lauantai 26.9.2020 klo 10.29 - Kauko Niemi

 

Ajelin pitkin ja poikin ja etenkin pitkin Suomenniemeä. Katselin suomalaista arkkitehtuuria. Siis ei mitään maailmankuulua super-aaltoilua, vaikka Lakeudenristinkin ohitin näköetäisyydeltä. Siis katselin niitä jokaisen arkisia ja stailaamattomia asumuksia, joissa joku on varmaan viettänyt suurimman osan elämästään. Mene ja tiedä.

Toisten talojen pihat olivat rämettyneitä ja toisten nurmikot parturoitu millin tarkasti. Osa hyvässä maalissa ja toiset pahassa hilseessä. Joissakin pihassa seisoi punainen auto ja joissakin kaksi eri väristä autoa heti traktosin vieressä. Mitään yhtenäistä suomalaista, saati maakunnallista linjaa en pystynyt mielessäni muodostamaan. Olisiko pitänyt - ehdottomasti ei. Siis ei mitään asumiseen erikoistuneiden lehtien tuottamia muoti-ilmiöitä, vaan vahvaa oman elämän makuista asumista.

Mielikuvitukseni oli laukalla ja minun teki mieli tuon 2631 kilometrin matkalla moneen kertaan pysähtyä, mennä ovelle koputtamaan ja kertomaan, että tämä on juuri sellainen talo, jossa haluaisin asua. Voisiko pikaisesti vilkaista kuinka voisin asettua tänne asumaan. Paljonko tästä pitää teille maksaa ja mikä olisi sopiva muuttopäivä?

Yllätys voisi olla melkoinen. Reaktiot saattaisivat olla huikeita. Mietin myös, että missä viipyy se vetovoimainen tv-formaatti, missä yllättäen yritetään ostaa asuntoja, taloja, navettoja, vajoja ympäri Suomea. Testata missä se haamuraja menee, kun ihminen päättää lopulta toteuttaa nurmijärvi-ilmiötä. Onhan niitä kaikenlaisia tv-sarjoja muutoinkin – tanssii alttarilla, abc-taloja ja kuka on kenenkin tykönä yötä.

Itse en vaan ole vuosiin katsonut yhtään tv-formaattia, enkä osaa arvioida tällaisen menestystä. Tämän idean myynnistä olen toki valmis neuvottelemaan.

Voisihan se nurmijärvi-ilmiö todellakin yltää muuallekin kuin vain pääkaupunkiseudulle. Tarkemmin ajateltuna esimerkiksi minullahan ei ole mitään erityistä syytä asua kalliisti Helsingin keskustassa ja ajaa autolla ihailemaan luontoa kymmenien kilometrien päähän. Oikeastaan muuta vaateita ole kuin, ettei lämpötiloissa mentäisi kovinkaan paljon yli 20 asteen. Välivaihe tietysti voisi olla kesämökki, jollaista en koskaan ole omistanut.

Pari vuosikymmentä sitten kun etsin asuntoa keskustasta, niin vitsailin kiinteistövälittäjille, että ainoa kriteerini on 20 minuutin kävelymatka Stockmannille. No nyt ei tuokaan #meidänstokka-kriteeri enää pidättelisi pätkääkään pysyä Helsingin keskustassa.

Entäs sitten, jos menisi ja valtaisi mukavan talon jostain päin Suomea. Taitaisi olla aika utopistinen tyylilaji muuttaa lähelle luontoa. Vaan eipäs ole Espanjassa. Siellä asuntojen valtaus olisi lähinnä tv-formaattia – tuttu juttu.

Espanjassa on näet melko yleistä, että asuntoja vallataan ja valtaajista eroon pääsy on tuskainen tie. Espanjassa lasketaan olevan nyt jopa 100 000 asuntoa, joissa asutaan ilman omistajan lupaa.

Valtaosa vallatuista huoneistoista on vapaa-ajan asuntoja tai tyhjiä asuntoja pankkien omistuksessa. Valtaajasta eroon pääsy voi vaatia kuukausien oikeusprosessin. Vuonna 2018 maassa tuli voimaan niin sanotut pikahäädöt mahdollistava uusi laki. Käytännössä uuden lain toteutumisen esteenä ovat olleet ylityöllistetyt oikeusistuimet, joten laki toimii huonosti tässä pitkät perinteet omaavassa kummallisuudessa.

No toivottavasti tällainen ilmiö ei koskaan rantaudu kotoiseen Suomeemme.

Koronakesä on ilmeisesti tervehdyttänyt suomalaista asuntokauppaa, joka on käynyt kesän aikana vilkkaampaa kuin vuosi sitten kesällä. Nurmijärvi-ilmiö leimaa tilannetta ja omakotitalot ja rivitalot ovat olleet haluttuja.

Korona on ilmeisesti tervehdyttänyt myös kauppatapoja. Esittelyt ovat yksityisiä tapahtumia ja uteliaat portinpieleen potkijat ovat sivussa. Helsingin Sanomien jutussa vuosikymmenet asuntokauppiaana toimineen Markku Rautasen tavoin useampi välittäjä kertoo, että suurin osa esittelyissä käyvistä ei kaipaa erillistä stailaamista. Pullan tuoksun levittämisestä puhettakaan.

Taisin olla aikaani edellä, kun tuttavani kautta sain reilu vuosi sitten kuvauskeikan tyhjään, siistiin ja kauniilla maisemilla olevaan myyntikohteeseen. Tein mielestäni hienoja kuvia, joissa tuunauksen jälkeen ikkunoistakin näkyi todellinen kaunis luonto. Taloa ulkoa päin hän katsellaan vain muutama minuutti kotiin tullessa. Kotona ollessa mielihyvän tuottaa ne maisemat, jotka näkyvät ikkunoista.

Luxory-välittäjäksi itsenä leimannut yritys ei kelpuuttanut kuviani, eikä maksanut laskuani, kun en ollut stailannut asuntoa. Lähiön kaksion keittiön työpöydällä olisi pitänyt ainakin olla samppanja-pullo laseineen ja muuta vastaavaa höpöä tyhjään asuntoon.

Markku Rautanen muistuttaa, että esittelykuvien on tärkeää olla mahdollisimman todenmukaisia, etteivät asiakkaat pety paikalle tullessaan. Petetyksi tulemisen tunne on merkittävä este asunnon hankinnassa. Olkaamme realistisia!

 

Järkeviä jarruja ihmisen liioittelulle

Torstai 3.9.2020 klo 19.16 - Kauko Niemi

Tuhisevat koiraparat ovat muka niin söpöjä, ihmisen mielestä. Ja kun vielä yritetään saada sairaita kuonoja vieläkin sairaamman lyhyemmäksi, ollaankin jo liki rikoksen tiellä.

Ongelma on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta ohitettu sujuvasti. Koiran terveys ei paljoa paina ihmisen mielihalujen tiellä. Lyhyt kuono ei ole mikään luonnon oikku, vaan lyhyt kuono on jalostettu koirille ulkonäkösyistä ihmisen mielihalusta.

Nyt on taas saatu aikaan selvitys, jonka ”yllättävä tieto” on, että koirien lyttynaamat ja lyhyet kallot ovat eläinsuojelulain vastaisia. Onneksi otetaan myös kantaa, että tiettyjä rotuja pitää muuttaa terveempään suuntaan.

Selvityksen ovat tehneet luonnonvarakeskuksen (Luke), maa- ja metsätalousministeriö (MMM) ja Ruokavirasto.

Eläimelle kärsimystä ja perinnöllisiä sairauksia aiheuttava koiranjalostus pitäisi tuoreen selvityksen mukaan lopettaa. Hyvä selvitys, joka olisi pitänyt tehdä ainakin 25 vuotta sitten, vai peräti sata vuotta sitten.

Ongelma ei siis ole mikään uusi eikä yllättävä. Kun googletat lyhytkuonoinen koira, saat 7900 juttua, jossa asiaa käsitellään. Rotujärjestöillä on liian suuri valta ja suuri rooli mielikuvien rakentamisessa. Eikä Kennelliittoakaan voi kehua asian edistämisestä. Koirien geeneistä tässä maassa eniten tietävä geenitutkija Hannes Lohi on ilmaissut varsin selkeästi, että ulkonäkökeskeisestä jalostuksesta pitäisi luopua.

Uuden selvityksen esittelyssä Kennelliiton tiedote on täysin ympäripyöreää puppusanageneraattorilla tuotettua tekstiä, joka antaa kuvaa ikään kuin asia olisi jo jotenkin hallinnassa. Ei ole.

Ihmisillä on taipumus liioitella kaikenlaisia asioita. Koiramaailmassakin asia tulee selkeästi vastaan ja korostuu etenkin näyttelytoiminnassa. Näyttelyissä menestyvät liioitellut piirteet ja näyttelymenestys puolestaan kasvattaa kunniaa ja pentujen hintaa.

Nyt julkaistun selvityksen suurin ansion on siinä, että tätä ikuisuuskiistaa ollaan jälleen kerran asettamassa eläinsuojelulain alaiseksi. Jos tässä nyt onnistuttaisiin, niin lainvastaisuus olisi se ase, millä tämä eläinrääkkäys saataisiin loppumaan. Tosin eläinsuojelulakia on yritetty saada mukaan tähän rääkkäykseen jo vuonna 2016. Tosin huonoin tuloksin. Jokohan nyt.

Eläinlääkäriliitto nosti asian esiin noin puolitoista vuotta sitten laihoin tuloksin. Suomen arvostetuimpiin koira-alan asiantuntijoihin lukeutuva Marjatta Snellman on tutkinut koirien terveysongelmia yli 40 vuotta. Hän on ollut asian kanssa kiitettävästi esillä vuosikymmenet, mutta huippuasiantuntijan sana ei ole johtanut tekoihin.

Eläinlääkäriliitto tuntee ja tietää tilanteen, sillä ongelmia hoidetaan leikkauksilla.  Keskisuomalainen eläinlääkäri Suvi Heinola on Iltalehden mukaan tehnyt kymmenen vuotta. Leikkaus on vaativa operaatio ja yksi koira on kuollut hänen käsissään. Lievempiä komplikaatioita on ollut useamminkin. Hänen klinikallaan leikkaus maksaa 850 euroa, mikä ei koiran leikkauksena ole kallis, mutta sitä ei ole haluttukaan hinnoitella niin, että hinta estäisi koiran terveyden edistämisen.

Useat lentoyhtiöt ovat jo vuosia kieltäytyneet kuljettamasta lyhytkuonoisia koiria. Taustallahan on muutama lennon aikana kuollut koira, joka ei ole pystynyt hengittämään ja lentoyhtiö on tuomittu korvauksiin koiran kuolemasta.

Lyhytkalloisuus koskee erityisesti esimerkiksi englanninbulldoggia, ranskanbulldoggia, bostoninterrieriä ja mopsia. Nämä kärsivät tyypillisimmin hengitysvaivoista. Brakykefaalisia koiria lienee tässä maassa kokonaisuudessaan noin 20 000. Yksi niistä on presidentti Niinistön bostoninterrieri Lennu.

Hollannissa koirien terveyteen on puututtu jo lainsäädännön avulla. Siellä kuonon pituuden pitää olla puolet kallon pituudesta, siirtymäaikana vaatimuksena on kolmannes. Ruotsissa on puolestaan meneillään kartoitus, jossa yritetään löytää mahdollisimman pitkäkuonoisia yksilöitä roduista.

Toivottavasti järki vihdoin voittaa asiassa, missä ihminen itse on aiheuttanut eläimellisen ongelman vain omien mieltymysten ja ulkonäkökysymysten takia. Asian voisi jotenkin sietää, jos olisi yritetty jotenkin parantaa koirien elämää ja sitten ajan saatossa huomattu, että hyvät aikeet eivät onnistuneet. Siitähän tässä ei tällä kertaa ole kyse.

 

Kirjoitin asiasta jo kymmenisen vuotta sitten ja monta muutakin kertaa

http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2012/5/23/208

 

 

 

 

 

Ei tarvitse häävi olla, kun pääsee toisesta sanomaan

Lauantai 22.8.2020 klo 20.38 - Kauko Niemi

Antti Heikkilän ajojahdin aloittanut professori, kuten media häntä kutsuu, Juhani Knuuti julkaisi oman kirjansa – Kauppatavarana terveys.

Knuutin kirja on jo ehditty nimittää – Kauppatavarana asennevamma. Ja sitähän Knuutin lausumat ovat vuosien varrella olleet Skeptikkojen tukemana. Tunnustan heti kättelyssä, että ryhdyin innolla seuraamaan Knuutin kolumneja Turun Sanomissa. Siinähän mies, joka perustaa kirjoituksensa faktoihin.

Valitettavasti ehkä jo viidennen kolumnin jälkeen niskakarvani, jos siellä sellaisia on, nousivat pystyyn ja ryhdyin miettimään, ettei professori voi olla noin kapeanäköinen. Kunnes selvisi, että herra kerää syystä tai toisesta huomiota itselleen – eli asennevammasta on selvästikin kysymys. Vammasta, joka on jossakin vaiheessa elämää syntynyt ja nyt sille haetaan hyvitystä.

Jos ja kun katselen asiaa taas viestinnän näkökulmasta, niin Knuutin onnistuminen tähän asti perustuu pitkälti siihen, että hän ottaa pikkuriikkisen asian voimakkaasti esille ja todistelee kuinka asia ei ole tieteellisesti todistettu oikeaksi.

Näin kun unohdetaan kokonaisuus, niin asiahan ihan oikeasti näyttää muka tieteen kannalta uskottavalta ja karulta, vaikkei sillä ole juurikaan merkitystä kokonaisterveyden ja ihmisen terveellisen elämän kanssa.

Esimerkkinä vaikkapa Himalajansuolan hippuselliset aineosat, jotka eivät tapa ketään normaalilla suolan käytöllä ja jodiakin saa riittävästi, kun käyttää juustoa, pari, kolme kertaa viikossa nautitusta kalasta sekä 60 vuoden taistelun jälkeen terveellisiksi luokitelluista kananmunista ja merilevää unohtamatta.

Mutta Knuutin luomat haitalliset mikrogrammat menivät läpi kuin häkä, jopa tiedetoimittajien seulasta ja professori näytti olleen mediassakin arvonsa väärtti.

Knuutin menestyksellisenä metodina on ollut julkaista pienen pieniä ja jopa täysin mitättömiä yksityiskohtia. Hänen ei koskaan olisi kannattanut julkaista kirjaa. Kirja osoittaa nyt knuutimaisesti ilmaistuna vääriä yksittäisiä faktoja, epämääräisyyksiä, vääriä määrityksiä ja tulkintoja. Nyt kun ne ovat kaikki koottuna yksiin kansiin hitaampikin haistaa ja ehtii ymmärtämään pelkällä pikaluvulla, etteivät kaikki palikat ole merkityksellisesti kohdillaan.

Se että ovatko mikrogrammat jossakin tapauksessa merkityksellisiä, niin sellaista totuutta ei ole olemassakaan, ei edes professori Juhani Knuutin määrittelemänä. Suurin ongelma kauppatavarassa onkin, että ihminen on kokonaisuus ja tätä kokonaisuutta ei voi palastella, niin että johonkin palaseen vaikutetaan kemialla niin ettei se muka vaikuttaisi muihin palasiin. Se olisi vain oireeseen vaikuttamista. Valitettavasti tämä on koululääketieteen yleisempikin ajattelu.

Lääketiedettä, elämäntapaa, perinnöllisyyttä, ulkoisia olosuhteita ei edes Knuuti pysty erottelemaan. Kaikki vaikuttavat kaikkeen ja siksi puhutaan täydentävistä hoidoista. Vastakkainasettelulle ei ole sijaa.

Toki Juhani Knuuti on siinä oikeassa, etteivät kaikki kauppojen hyllyillä olevat terveystuotteet ole sellaisia mitä luvataan. Jokaisen pitää olla toki tarkkana, ettei tuhlaa rahojaan sumeilematta. Toisaalta pitää muistaa kuinka hieno järjestelmä ihmisen kokonaisuus onkaan. Kaikki tapahtuu kuitenkin kokonaisuuden kannalta hitaasti. Se että otat tänään 100 mikrogrammaa D-vitamiinia ei tarkoita, että vastustuskykysi on huomenna huippukunnossa.

Terveyden kustannuksella rahastaminen on tietenkin väärin, kun ihminen on ongelmiensa kanssa herkässä tilanteessa. Tämähän ei koske vain koululääketieteen ulkopuolella myytäviä tuotteita.

Kun lääkäri määrää, niin vaikeampi on pistää hanttiin. Kuinka paljon lääketehtaat käyttävät rahaa lääkäreiden manipulointiin ja auktoriteetin kasvattamiseen suoraan ja julkisuuden kautta. Esimerkkinä parhaillaan ajettava kolesterolin rajan alentaminen. Se toisi maailman laajuisesti yli 3 miljardia dollaria liikevaihtoa  lääkeyhtiöille. Samaan aikaan on myös tutkimuksia, ettei kolesteroli olisikaan niin vaarallista, kuin annetaan ymmärtää tieteellisin keinoin.

Palatakseni tuohon otsikkoon, niin kumman kirja Heikkilän vai Knuutin on sitten vaarallisempi? Molemmissa on niin paljon virheitä, että joutavat pois myynnistä, jos päätöksiä tehtäisiin virheiden perusteella. Kummassakin on ehdottomuutta aivan liikaa. Se toki voi olla kustantajankin määrittelemä tyylilaji.

Itse kun olen vielä lääkkeetön otus, niin taidan aloittaa Heikkilän Lääkkeetön elämällä ja sitten jossain vaiheessa alan lukea Knuutin Kauppatavarana terveys, kuitenkin niin, että yhdistelen molempia täydentäen ja tukien vointiani suoraan kaupan hyllyiltä. Olenhan lain mukaan itse vastuussa terveydestäni, eikä kukaan voi määrätä mitä teen paitsi sitten ihan pimeillä loppumetreillä, ehkä.

 

 

Näitä kannattaa lueskella - kommentteja ja ehdotuksia virheellisten tieojen korjaamiseksi Knuutin kirjasta;

 

https://liinanblogi.com/2020/08/13/juhani-knuutin-kirjauutuuden-faktantarkistusta/?fbclid=IwAR1XViRFDKGyD1GTyCrj33vsvMm3aaPNfC0K31Fa3TBTFhtgFXO7uoScsHc

 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhonieminen1/numeroita-kauhean-ravintolisabisneksen-taustalla/?fbclid=IwAR34LW1EPugUleAJR4HiE8ecCwqNqeQ1u-aCPcsOUvKALf_EwzssR0VgEvM

 

https://liinanblogi.com/2020/08/16/cam-alan-jarjestaytymiskiista-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuuskirjaan-1/

 

http://turpaduunari.fi/kauppatavarana-asennevamma/?fbclid=IwAR0H2h6y7RvtqLF-2tXFn25YSQNWOJShk1uCYn9ZvPJmh7O69SQxXLsBiAY

 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jouni-jamsa/prof-juhani-knuuti-kirjassaan-todisti-luontaisala-on-paikkansa-ansainnut-ja-tarvitsee-virallistamista/?fbclid=IwAR1r3uZGhO5-WnynHVjaP9dwmPJZDlGJgKVsTfsuXTvkjGC9qhmpGD_PrdE

 

https://liinanblogi.com/2020/08/17/laaketieteen-ulkopuolisista-hoidoista-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuuskirjaan-2/

 

https://liinanblogi.com/2020/08/18/mihin-kahdeksan-prosenttia-viittaa-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuusteokseen-3/

 

https://liinanblogi.com/2020/08/21/kelpo-kirjassa-virhesitaatti-korjausehdotus-juhani-knuutin-uutuusteokseen-4/

 

 

 

 

 

Tervettä järkeä nettiin

Sunnuntai 9.8.2020 klo 10.03 - Kauko Niemi

Olen ajan mittaan luonut itselleni omia suosituksia netin käyttööni. Nämä minun ajatukseni eivät siis perustu mihinkään tieteelliseen totuuteen vaan puhtaaseen kokemukseen ja maalaisjärkeen.

Kokemusta tavalla tai toisella minulle on kertynyt vuodesta 1981 lähtien. Olen jopa irtisanonut useita palveluja, jotka eivät ole pystyneet tarjoamaan asiointia verkon kautta tai asiointi on tolkuttoman huonoa. Ja myönnän kohdallani tietynasteisen riippuvuudenkin.

Toki kaikkea sattuu ja muutama vuosi sitten menin helppoon ja peruin kaiken maailman viestien lopussa olevista palvelulinkeistä, etten halua enää jatkossa teidän viestejänne, mutta hups – sehän onkin vain vahvistus, että tämä on myyntikelpoinen, toimiva osoite. Pian sain noin 700 spämmiviestiä viikossa ja kyseinen sähköpostiosoite oli lopetettava.

Vahinko vain, että osoite oli sen hetkinen virallinen osoitteeni. Mutta opetukseni oli, että aina kannattaa olla jonkunmoinen feikki-osoite, jota voi käyttää milloin missäkin ja säästää se oikea osoite virallisiin asiointeihin.

Pari selkärangasta tulevaa varoitusta ovat: älä pistä kaikkia munia samaan koriin ja toinen että vältä joutumasta suurten kitaan. Jos tunnet kärsineesi vääryyttä, niin tuskin tulet koskaan saamaan armoa Facebookilta tai Googlelta. He tekevät mitä haluavat ja käyttävät tietojasi miten haluavat.

Musiikkipalvelu Spotify tarjoaa levy-yhtiöille ja näiden edustamille artisteille mahdollisuuden niin kutsuttuihin pre-save-kampanjoihin. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että annat luvan kaikkiin tietoihisi. Ei ole sen arvoista, että saat kuulla jonkun biisin päivää aikaisemmin kuin muut.

Nyt on onneksi ensimmäisiä merkkejä ilmassa, että nämä suuretkin ovat ottamassa jonkinmoista vastuuta millaista valtiollista propagandaa he sallivat. Mutta minun ja Trumpin välillä sosiaalisessa mediassa on vielä huima ero sekä tyylissä että merkityksessä.

Toki minäkin käytän Googlen palveluja ja eniten asioita etsiessäni netistä, mutta minulla ei ole koskaan ollut Google-tiliä. En ole päästänyt liian lähelle. Vaihtelen myös hakukonetta tilanteen mukaan.

Käytän viittä eri selainta ja niitäkin ristiin taustojen mukaan. Esimerkiksi käytän Windowsin Edge selainta Facebookin selaimena kaikissa kolmessa laitteessa, jolla Facebookia käytän. Ja kyseisellä selaimella en sitten tee yhtään mitään muuta. Enkä käytä missään Facebookin omaa sovellusta. Kaikesta näkee, ettei tämä miellytä kaikkia osapuolia. Edge ei aina anna avausehdotuksena FB:tä vaikka ko selainta en ole ikinä käyttänyt muuhun kuin Facebookiin. Toisaalta saan viestiä, ettei osoitteeseen voida yhdistää ja annetaan FB-sovelluksen linkki, etenkin puhelimessa.

Googlen Crome-selaimella teen ja ylläpidän vaan muutamaa projektia. Kolmannella, melko harvinaisella selaimella en tee mitään muuta, kun hoidan pankkiasioita. Kaikkein yleisimpänä selaimena käytän Firefoxia.

Firefoxia sen takia, ettei se kuulu mihinkään suurempaan ryhmittymään, jossa tiedot mahdollisesti vuotavat palvelusta toiseen. Ja kun muistat selainten asetuksissa säätää, että istunnon loputtua tyhjennetään välimuistit.

Suosin siis pienempiä ja yksittäisiä toimijoita. Toki siinäkin on luotettavuusrajat, etten yhtenä kauniina päivänä huomaa, ettei tietojani olekaan enää missään. Tämä etenkin jos käytän asioiden säilömiseen pilvipalveluja.

Itselläni on liki 200 000 kuva-filettä ja niiden kopiot ovat kolmella ulkoisella kovalevyllä. Tuskin kaikki levähtävät samalla kertaa, paitsi jos talo palaa.

Aina ei kannata olla ihan hirveän rehellinen. Käytän F-Securen Freedom ohjelmaa, jolla voit muun muassa häivyttää tiedot missä olen. Se on estänyt juuri nyt yhdellä laitteellani 197 haitallista sivustoa ja 98285 seurantayritystä. Samoin käytän Adbloggeria, jolla estetään mainosten näyttämisiä.

Tosin esimerkiksi MTV3 uutisten videot tarttuvat Adbloggeriin ja niitä ei minulle näytetä. No se on pieni harmi.

Tuossa Freedomin kohdalla mainitsin paikannuksen. Minulle oma paikannustieto on liki sama kuin sosialiturvatunnus. Paikannuksen kanssa kannattaa olla erityisen tarkkana ja annan luvan paikannukseen vain ja ainoastaan silloin kun siihen on todellinen tarve vaikkapa auton paikoituksen maksamisessa. Minkään palvelun hinta tai laatu ei pitäisi muuttua sijainnin mukaan.

Itselläni on hyvä kokemus. kun etsin lentolippua Helsingistä Wieniin. Mitä useammin asiaa selasit ja tarkistin, niin samalla jossain tekoäly tulkitsi, että olen tosissasi ja hinta nousi joka kerta ja se oli jo 356 euroa. Sitten kun vaihdoin paikkani Suomesta Irlantiin, löytyikin lippu, jonka hinta oli 163 euroa ja tietenkin heti osin sen. 

Toistaiseksi onneksi olen onneksi välttynyt suurilta huijauksilta. Ehkä yksi tärkeimmistä asioista nettikäyttäytymisessä on kuitenkin, ettei innostu suunnattomasti jostakin asiasta.  Vain yksi jäljellä – usko pois huomenna tulee lisää! Tarjous loppuu tunnin kuluttua! Älä tee mitä et ymmärrä. Ymmärrä, että kaikki jakamasi tieto on ja pysyy verkossa ja sitä voidaan käyttää sinun hyväksesi tai sinua vastaan.

 

 

 

 

Kauppa, ota vastuu ravitsemustiedosta

Lauantai 1.8.2020 klo 9.27 - Kauko Niemi

Milloinkahan kaupan asiakasjärjestelmät tai mitähän ne bonus-kortit sitten ovatkaan, alkavat oikeasti palvelemaan asiakkaita, eikä tyrkyttämään jotain ruokateollisuuden pupputuotetta.

Lidl aloitti viimeinkin tarjoamaan omaa plus-ohjelmaa. Puolimiljoonaa suomalaista latasi hetkessä kännykkäänsä plus-sovelluksen. Itse odotin jotain merkittävästi erilaista kuin Plussa- tai S-kortilla on ollut tarjolla jo vuosia. Ainoa käytännön ero on tähän mennessä ollut, ettei ole fyysistä korttia vaan kännykkäsovellus. Itselleni on heinäkuulta tulossa 0,63 euroa s-bonusta ja k-rahaa on näköjään tullut viimeiksi 2017 peräti 7 euroa. Näiden rahojen perässä tuskin kenenkään kannattaa juosta.

Jos kaupat oikeasti palvelisivat asiakkaita, niin järjestelmät kasvattaisivat asiakkaiden ravitsemustietoa. Kaikki tietohan on jo joka tapauksessa olemassa. Jokaisen tuotteen kupeessa on tarkat tiedot ravintosisällöistä. Itse en osta ainuttakaan ravintotuotetta, jonka sisältölistaa en olisi koskaan lukenut ja tutkinut.

Tai mikseivät ruokakauppojen järjestelmät rakenna omia algoritmejään. Odotan sitä päivää, kun Lidlin minulle tarjoamissa etukupongeissa ei ole hampurilaisia, pataattiranskalaisia, vastamelukuulokkeita, irtomakeisia, lihapiirakoita jne. Tuotteita joita en ole koskaan kyseisestä kaupasta ostanut.

Tietysti tässäkin on vaaransa kuten sosiaalisessa mediassa yleensäkin. Piilaakson pioneeri Jaron Lanier kertoo kirjassaan, miten Facebook ja Google ovat ottaneet mielemme ja yhteiskuntamme valtaansa käyttäytymisen muokkauksella. Kumpikin on kehittänyt niin kutsuttuja addiktiota synnyttäviä algoritmejä. Tarkkaan tieteeseen perustuvia toimintamalleja, joilla ihminen saadaan koukutettua ja oikein hyvin ovat onnistuneetkin.

Yksinkertaisimmillaan kauppa voisi perustaa edes ostokäyttäytymiseen perustuvia etuja. Vai olisiko se liian lempeää olla innostamatta asiakkaita jatkuviin heräteostoihin. Kuten nyt muutaman viikon Lidl-kokemukseni osoittaa, niin etukupongeilla ei ole mitään yhteyttä minun kauppakassiini. En tiedä millainen tilanne pitäisi tulla, että ostaisin hampurilaisen Lidlin tarjouskupongilla.

Kaupalla on joka tapauksessa täysi tieto mitä olen ostanut ja koska. Kauppa voisi jopa tietää melko tarkasti, että kahvipapuni ovat pian lopussa. No kaupan näkökulmasta ei tietenkään kannata tarjota erikoishintaa, kun pitää ostaa joka tapauksessa. Paitsi ostan sieltä mistä halvemmalla saan minun kriteerit täyttävät pavut.

Entäs, jos kauppa tarjoaisi ostoslistapalvelun. Laittaisin listalle ne kahvipavut ja saisin siihen tiedon minkä hintaisia mitkäkin pavut ovat tänään. Ja oikein huippuostoslistalla kauppa kertoisi, että ensi viikolla nämä pavut ovat tarjouksessa. Kun kirjoitan ostoslistalle tomaatti, niin saan tiedon millaisia tomaatteja ja mihin hintaan on tarjolla.

Olisin oikein tyytyväinen, jos saisin kaupan palveluun tehdä rajoituksia. Vaikkapa en halua mitään tarjouksia tuotteista, joissa on hiilihydraatteja enemmän kuin 15 g /100 g. Enkä tuotteita, joissa on lisättyä sokeria. Entäs sitten vegaanit, joille joka tapauksessa on turha tyrkyttää lihatuotteita. Meitä hyvin käyttäytyviä asiakkaita on vaikka kuinka paljon, joilla on joku allergia. Tiettyjen tuotteiden tai ravintosisällön rajoituslista olisi asiallinen palvelu.

K-ryhmällä oli muutamia vuosia sitten maailman paras palvelu, joka sitten vaivihkaa loppui jostain syystä. Plussapalvelusta pystyit näkemään ostostesi kokonaisravintosisällön. Ravintosisällöthän ovat jokaisen tuotteen kupeessa joka tapauksessa ja informaatio saatavissa varsin helposti.

Tuosta K-palvelusta sai kattavan kuvan millaista ruokavaliota toteutan. Ei nyt päivittäin – eikä ole edes tarpeen, mutta kuukausi- tai puolen vuoden tasolla näet helposti, että ruokaostoksesi sisältävät vaikkapa 70 prosenttia hiilihydraatteja 10 prosenttia proteinia ja 20 prosenttia rasvaa. Ja näin voit pikkuhiljaa alkaa odotella kakkostyypin diabeteksen puhkeamista ja ties mitä. Tai ostoskassisi kuitupitoisuus hipoo nollaa, voi odotella mitä ihmeellisimpiä ongelmia. Onhan vatsa toiset aivot ja hyvä bakteerikanta tarvitsee runsaasti kuituja tehdäkseen elimistöstäsi tasapainoisen.

Siis ravinnon kokonaiskuva pitkällä juoksulla olisi paljon tehokkaampi ravitsemustiedon lisääjä kuin joku yksittäinen tuote, jota joku julkkis on menestyksekkäästi muka käyttänyt pari viikkoa huimin tuloksin – täyttä huuhaata.

Elintarvikekaupalla olisi todella suuren mahdollisuudet auttaa asiakkaitaan paremman ravitsemuksen tiellä. Jarrunahan tietysti on kuinka samalla hoituisi bisneksen maksimointi rehellisellä tiedolla ja toisaalta ruokateollisuuden huolena olisi liian helposti paljastuvat sivuraiteet .

Vai tarvitaanko valtiovallan holhousta, kuten Britanniassa päätettiin viime viikolla Boris Johnsonin mainostempussa. Kansan pitää pudottaa painoa – voi miten yllättävä päähänpisto voikin tulla koronan tehohoitopunkassa, että terveellä ihmisellä on parempi vastustuskyky.

Joka tapauksessa Briteissä hallituksen esityksessä yritetään saada epäterveellisen ruuan kulutus laskemaan. Paljon rasvaa ja sokeria sisältävien elintarvikkeiden mainontaa hillitään. Paitsi että nykyisillä virallisilla ruokasuosituksilla on jo pitkään kasvatettu vastutuskyvyttömiä ihmisiä.

 

Terhi Pirilä-Porvali teki "miehen työn"

Lauantai 27.6.2020 klo 18.48 - Kauko Niemi

Ilmajoki-lehden päätoimittaja Terhi Pirilä-Porvali osoitti selvääkin selvemmin, missä menee hallinnon ja journalismin raja. Hänen johtamassaan toimituksessa julkaistiin tärkeä ja merkityksellinen paikallisuutinen ulkopuolisesta painostuksesta huolimatta.

Tämän jälkeen härskisti tekaistulla korona-syyllä päätoimittaja lomautettiiin. Jokainen ymmärtää, ettei koronamenetysten eikä mikään muunkaan taloudellisen syyn takia minkään lehden toimituksellisesta linjasta vastaavaa henkilöä lomauteta ensimmäisenä. Päätoimittaja erotetaan, jos homma ei suju sovitulla journalistisella linjalla. Siis ei koskaan yksittäisen uutisen epämiellyttävyyden takia.

Pirilä-Porvalin päätös irtisanoutua on periaatteellisen rohkea siirto. Se on ehdottomasti perustuvaa laatua oleva pysähdys koko Suomen mediakentälle. Rajat ovat olemassa. Kukaanhan ei todellisuudessa tiedä kuinka paljon tällaisia tapauksia on todella olemassa, jotka nakertavat median uskottavuutta ja luotettavuutta. Tapauksia, joita hierotaan, suhmuillaan julkisuudelta piilossa. Tällaisia todellisia ja uskottavia tapauksia todella tarvitaan, jotta ilma pysyy asiallisena.

Journalistin ohjeiden noudattaminen ei anna päätoimittajille valinnanvaraa riippumattomuuden osalta. Kyse ei siis ole makuasioista tai tulkinnoista vaan selkeästä rajanvedosta, johon liittyy myös juridinen vastuu. Se pysähtyy vastaavaan päätoimittajaan. On välttämätöntä, että sisällöllinen valta ja juridinen vastuu ovat samassa paikassa, kuten Kaius Niemi, Helsingin Sanomien päätoimittaja, kirjoitti omassa kolumnissaan.

Julkisen sanan neuvosto korosti, että kaikki sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, eikä tätä päätösvaltaa saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JSN tarkensi, että toimituksen ulkopuolisilla tarkoitetaan myös mediayhtiön hallitusta ja toimivaa johtoa.

Ilmajoki-lehden hallitus ja jopa kunnanjohtajakin luulivat päässeensä kuin koira veräjästä lomautuksella. Eikä aluksi löytynyt suurtakaan halua tunnustaa painostusta, jolla perusmurennetaan demokratiaa vääristelemällä totuutta ja faktoja.

Yleistä keskustelusta kumpuaa jatkuvasti viitteitä siitä, ettei suuri yleisö läheskään aina ymmärrä journalistisia periaatetta. Ja vieläkin enemmän kumpuaa, ettei suuri yleisö ymmärrä kuinka toimituksissa toimitaan ja kuinka toimitusten laadunvalvontan on organisoitu.

Ihmisillä on liian yleinen käsitys, että yksittäinen toimittaja voi tehdä lähes mitä haluaa omien intressiensä ja mielihalujensa pohjalta. Usein kuulee kommentteja kuin vasemmistolainen tai äärioikeistolainen toimittaja kirjoittaa jotakin aivan paskaa.

Näinhän asia ei suinkaan ole. Aivan sama kuin levittäisin juttua, että mersun tehtaalla vasemmistolainen autonasentaja laittaa kokoamiinsa mersuihin ladan osia. Aivan kuin mersun tehtaalla ei olisi mitään työprosessia ja laadunvalvontaa ja jokainen työntekijä voisi omien päähänpistojensa mukaan tehdä minkälaisia mersuja  haluaa.

Yksittäisen toimittajan työn lopputulokseen toki vaikuttaa hänen tietämyksensä ja näkemyksensä hänen mediansa seuraamista asioista.  Kokemus nostaa työn laatua tässäkin asiassa.

Aivan varmasti toimittajan luontainen kiinnostus ohjaa löytämään itselleen oikean median. Itse en voisi kuvitella työskenteleväni päivääkään, en siis minkäänlaisella palkalla juorulehdessä. Kirjoittaa juttua millaisista bikineistä joku tissi-julkkis tykkää tänä kesänä. Ei istu mitenkään minun henkilökohtaiseen arvomaailmaani.

Tuskin perus-persu-näkemyksillä varustettu toimittaja haluaisi joka päivä kirjoittaa uutisia ja juttuja lähimmäisenrakkaudesta johonkin kristillissävytteiseen mediaan. Siis aivan samoin kuin missä tahansa muussakin työssä, tuskin kukaan haluaa tehdä päivästä toiseen itselleen vastenmielistä työtä.

Jokaisen arvostelijan kannattaa perehtyä ennen haukkumisiaan kunkin median journalistiseen linjaan. Useimmissa tapauksissa ne ovat hyvinkin perinpohjaisesti laadittuja ja tarkasti ohjaten toteutettu.

Jokaisen arvostelija kannattaa ottaa selvään kunkin median työprosesseista ja laadunvalvonnasta. Yksittäisen toimittajan mahdollisuudet ovat todella pienet saada tietoisesti vääristelevää juttuaan julki sellaisenaan. Prosessissa on monta vaihetta, joissa totuus paljastuu. Toki virheitä tapahtuu, mutta ne pyritään myös oikaisemaan.

Ja tässä pitäisi olla se periaatteelinen ero median ja somen välillä. Somessa kuka tahansa voi julkaista lähes mitä tahansa ilman mitään ennakkoarviota.

Itse totuin 20-vuotisen toimittajaurani aikana, että jokaisen tuotoksen jälkeen yhdessä istuimme ja pohdimme juttukohtaisesti mikä sisällössä oli hyvää ja mikä huonoa suhteessa lehden linjaan. Siinä jokainen tekijä kasvoi yhteisten tavoitteiden suuntaan toiset hitaammin toiset nopeammin.

Ilmajoella ja joka ikisessä paikassa on syytä pysähtyä miettimään, onko oikein lähestyä lehteä ja uhkailla mainoskampanjoiden peruuttamisilla. Sellaisella vaihtokaupalla on lyhyt tulevaisuus. Toki ilmoittajalla on täysi vapaus valita missä kulloinkin mainostaa. Asioilla ei vain voi olla kytköstä keskenään.

 

 

Nörttivaarin loogisuus petti

Lauantai 20.6.2020 - Kauko Niemi

Nörttivaarin tietotekninen loogisuus, pankin mielestä epäloogisuus johti reilu viikko sitten verkkopankkipalvelujeni sulkemiseen. Tapahtuma vaati henkilökohtaisen käynnin pankissa ja kaikkien nettipankkipalvelujen aloituksen nollasta. Luojan kiitos en asu 200 km päässä oman pankin konttorista.

Siis piti vain sähköisesti allekirjoittaa yksi sopimus. Kirjauduin normaalisti pankkipalveluun ja löysin sieltä valikosta kohdan allekirjoitukset. Sen jälkeen alkoikin sählinki, sillä näin jälkikäteen selvisi, ettei allekirjoitukset kuulukaan minun päivittäisiin pankkipalveluihin, johon normaalisti kirjaudun, vaan siinä oli vain linkki johonkin sivujuonteeseen.

Ja sitten kun yritän hoitaa allekirjoitusta mobiilivarmenteella, jota on tyrkytetty viimeiset kuukaudet mennen tullen. Siis olin väärässä ympäristössä väärillä tunnuksilla, vaikka olinkin oikeilla tunnuksilla oikeassa paikassa.

Lopputulema, että minun sähköinen pankkitieni lukittiin ja jouduin käymään fyysisessä pankissa ja tekemään kokonaan uuden verkkopalvelusopimuksen. Edellinen käyntini olikin jotain 10 vuotta sitten.

Ei pitäisi olla niin itsevarma omista mielipiteistä, kuinka hommat hoituvat. Pelolla ajattelen niitä, joiden nettitaidot eivät ole hääppöisiä ja pankkiin on matkaa useampi sata kilometriä.

Joudun toki toisessa yhteydessä sähköisesti allekirjoittamaan kokouspöytäkirjoja harvase viikko. Niissä kuitenkin ihan ymmärrettävän loogisesti käytetään ulkopuolista allekirjoituspalvelua.

Reilut 25 vuotta sitten kun selainten ilmestymisen jälkeen olin mukana kehittämässä ensimmäisiä niin sanottuja nettipalveluja, niitä tehtiin tarkasti oletettuja käyttäjiä varten. Käytettiin melkoisesti aikaa selvittelyyn mitä ja kuinka ihminen palvelua haluaisi käyttää. Tehtiin jopa kalliita tutkimuksia. Tosin kaikki oli uutta ja outoa, eikä käyttäjät itsekään tienneet mitä oikeasti mitä halusivat. Mutta vanha ajatusmallia – asiakas on aina oikeassa - piti kuitenkin tavoitella.

Insinöörien tietotekninen loogisuus valikosta toiseen ei läheskään aina tuottanut tulosta ja siirryttiin vaiheeseen jotakin vaan nopeasti tuotantoon, jota sitten täydennettiin käyttäjäkokemuksiin perustuen palikka kerrallaan. Tosin pitempiaikainen juoni alkoi hämärtyä. Tehtiin vain jotain, jotta käyttäjäluvut näyttäisivät hyviltä tulevina kvarttaaleina.

Ota tai jätä – 2000-luvun alun ja etenkin puolivälin jälkeen käyttäjien toiveista tai käytöstavoista viis veisattiin. Kaikenlaisilla tempuilla ja koukutuksilla kerättiin ja kerätään edelleen mahdollisimman paljon tietoa käyttäjistä, joita niin sanotut algoritmit sitten muokkaavat ja tekevät käyttäjästä täydellisen uhrin markkinavoimille.

Tällä hetkellä käyttäjän terve lähtökohta on netissä suojella yksityisyyttään. Ja vastuullisen käyttäjän suojella erityisesti toisten yksityisyyttä olla julkaisematta mitään tietoa, saati kuvia toisesta henkilöstä.

Kyllä sinä voit vaikuttaa algoritmeihisi ja sitä kautta mitä sinulle netissä tarjoillaan. Oman käyttäytymisesi kautta tehdään johtopäätöksiä mitä mielessäsi liikkuu. Jos et ikinä tykkää jonkun ihmisen kommenteista vaikkapa Facebookissa, niin ei niitä ajan mittaan sinulle edes näytetä.

Monella on selkeä harhaluulo, että some toimisi kuin sähköposti. Kun jotain julkaisen, niin kaikki kaverini sen saavat. Tarkkaa lukua ei kukaan tiedä, mutta joidenkin arvioiden mukaan julkaisusi näytetään reilulle 10 prosentille kavereistasi.

Sama koskee myös asia- ja kuvasisältöjä. Itse lopetin tietoisesti tykkäämästä mistään ravintoloiden ruokakuvista ja mistään alkoholikuvista tai viesteistä. Aihepiiri hävisi minun seinältäni noin reilussa kolmessa kuukaudessa.

Tietenkin tämäkin on varsin vaarallista, sillä voimistat omaa kuplaasi rajaamalla sinulle jaettavaa informaatiota, jopa hyvää ja hyödyllistä informaatiota. Oman kuplan rakentamista parhaimmillaan ovat Instagram ja Twitter. Itse en oikein ole löytänyt syitä, että jatkuvasti seuraisin jonkun ihmisen päivityksiä ja tekemisiä. Ymmärrän, jos olisin politiikantoimittaja, niin seuraisin Marinin ja muiden keskeisten politiikkojen viestejä.

Itselläni on monia asioita, joita kaivelen ja seuraan netistä hetken ja sen jälkeen homma saa olla. Hyvä esimerkki vaikkapa auto. Olin kiinnostunut autoista kolme vuotta sitten ja en sitä ennen 10 vuoteen ja en nytkään. Auto vaihtui kolme vuotta sitten ja nyt ei taaskaan ole tarvetta yksityiskohtaiselle autotiedolle.

Kuplautuminen tapahtuu niin huomaamatta ja sen kyllä some-jätit hyödyntävät täysillä. Samoin kun erilaiset poliittiset ja aatteelliset trollitehtaat.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta en aio missään tapauksessa aio luopua somesta, enkä netistä yleensäkään. Ensimmäisen kerran elämässäni siivosin noin 15 vuotta sitten kaikki palvelujen toimittajat, jotka eivät pystyneet hoitamaan asioitaan netissä sähköisesti. Liki puolet käyttämistäni palveluista saivat lopputilin.

Korona-kokemukset ei vielä ajanut ruokaostosten nettiasiointiin. Pari harjoitusta olivat todella huonoja.  Sitä siirtoa tässä nyt omalla kohdallani odottelen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mielipiteitä syntyy, synnytetään, vahvistetaan ja vaihdetaan, mutta ethän ole vain ajatustesi vanki.

Lauantai 13.6.2020 klo 21.14 - Kauko Niemi

Mielipiteitä syntyy hyvinkin nopeasti ja valitettavan usein ne sekoitetaan faktoihin. Jokainen yksittäinen tapahtuma tai tieto synnyttää aina mielipiteen asiaan. Toisaalta jokaisen ihmisen kokemustausta ja olemassa olevat valmiit mielipiteet vahvistuvat tai heikkenevät sen mukaan kuinka hyvin uudet tiedot tukevat tai vastustavat sinun aiempia mielipiteitäsi.

Aivot menevät helposti halpaan. Tutkijat ovat listanneet kymmeniä erilaisia ajatusvirheitä. Osa niistä on jokapäiväisiä – ja niitä tapahtuu kaikille.

Ongelmaksihan tilanne muodostuu, jos on joutunut mielipiteittensä vangiksi, eikä pysty mukautumaan muuttuviin tilanteisiin. Maailmassa näyttää olevan tavattoman paljon rasismin mielipidevankeja. Ihmisiä, jotka uhraavat suuren osan elämästään vastustaakseen eri näköistä tai eri väristä lajitoveriaan. Ihan vaan siksi, että kuvittelee ja on rakentanut itselleen valheellisen mielipiteen - luulee olevansa se ainoa oikea ihmisrodun edustaja tällä pallolla.

Kuinkahan suurta rasismia löytyisi vaikkapa koiramaailmasta, jos ryhdyttäisiin tutkimaan. Koirarasismikin syntynee enemmän ihmisen päässä kuin koirien itsensä keskuudessa. Etenkin kun luontokappale ei jää rakentelemaan itselleen mielipiteitä vaan toimii vaistollaan ja hetkessä. Jos musta ja valkoinen koira eivät tule toimeen keskenään, niin syy ei ole värissä vaan jossain ihan muussa.

Tällä hetkellä on isojakin asioita, jotka joka tapauksessa tapahtuvat, eikä niiden suhteen kysytä sinun mielipidettäsi. Sinä voit suhtautua kielteisesti tai myönteisesti vaikkapa ilmastomuutokseen. Voit muokata mielipiteitäsi vallitsevien tilanteiden mukaan ja muuttaa omaa käyttäytymistäsi muuttuvien mielipiteittesi suhteen. Tai olla omien mielipiteittesi vanki ja kohdata ajanmittaan suuria vastoinkäymisiä vaikkapa juuri ilmaston suhteen.

Omassa päässäni olen joutunut viime päivinä muokkaamaan mielipiteitäni niin sanotusta amerikkalaisesta unelmasta. Tosin amerikkalainen unelma terminä ei ole koskaan valloittanut päässäni kovinkaan intohimoista mielipidekenttää. Olen sentään työskennellyt 17,5 vuotta amerikkalaisissa yrityksissä ja vieraillutkin maassa reilut parisenkymmentä kertaa.

Ymmärrän oikein hyvin, että kerran voi erehtyä mielipiteissään ja äänestää presidentiksi vaikkapa Donald Trumpia. Nyt kun on ollut vuosia aikaa tarkistaa ja muuttaa omien mielipiteittensä sisältöä suhteessa todellisuuteen, niin tuntuu käsittämättömältä minun mielestäni, jos Trump valitaan uudelle kaudelle ensi marraskuussa.

Tämän valinnan jälkeen, jos niin käy, aloitan mielipiteitteni tarkastelun koko Yhdysvaltain kansakuntaa kohtaan. Usko ja luottamus inhimillisyyteen ja rehellisyyteen ovat tämän jälkeen koetuksella.

Kuinka voin olla valmis muuttamaan hetkessä mielipiteeni kokonaista kansakuntaa kohtaan. Tämä ei tosiaankaan tapahdu hetkessä. Eikä mielipiteiden käyskäännöstä pidä muutoinkaan tehdä muutaman asian takia. Ei etenkään, jos olet elänyt pitkään jossakin kuplassa ja rajoittanut sekä valikoinut kohtaamaasi tietoa.

Hyvä ja todellinen mielipide kasvaa omista arvoista vuosien mittaan. Vähän kuin aito tieteen tekeminen – se korjaa jatkuvasti itseään. Siis ei kumoa toisia tutkimuksia. Tällöin voit seistä omien mielipiteittesi takana, tuntematta sisäistä ristiriitaa. Ja mikä tärkeintä arvostaa ja antaa tilaa muiden mielipiteille. Kunnioittaa niitä. Pelkkien mielipiteiden kaksintaistelu harvoin tuottaa hyvää lopputulosta.

Yhdysvaltalainen itsekeskeisyys on ollut minulle silmiinpistävää kaikessa. Sitähän harva siellä elävä edes huomaa, koska on siihen kasvatettu ja kasvanut. Kenenkään ei pidä puuttua minun tekemisiini ja kaikkein vähiten yhteiskunnan. Amerikkalaisen unelman eläminen tarkoittaa, että unelmoinnin ja käytännön tekemisen välillä on suuri ristiriita. Minulle aivan liian suuri.

Parhaiten pärjäävä amerikkalainen on se, joka rakentaa parhaat unelmat ja esittää kiinnostavimmat mielipiteet vaikkei niillä olisi juurikaan yhteyttä käytännön tekemisiin. Siis Suomeksi parhaat valheet kuten Trump. Ja nykyisin ei edes tarvitse pelätä valheista kiinnijäämistä – So What!

Tasapuolisuuden nimissä on toki sanottava, että heitetään niitä korona-faktoja melkoisen suurella kintaalla myös Venäjällä ja Brasiliassakin.

Minun mielipiteeni yhdysvaltalaisia kohtaan ei tietenkään muuta maailmaa. Eikä sekään, etten halua matkustaa tuollaiseen maahan, missä aitoudella ei ole sijaa. Toisaalta olen aistivinani, etten ole ihan yksin asian kanssa. Toisaalta minulla on hyviä kokemuksia ja käytäntöjä työelämästä, kun amerikkalaiset bisnes-ajatukset istutetaan karsittuina suomalaiseen ympäristöön.

Hienointa mitä rapakon takaa olen pitkiin aikoihin kuullut, on kun Camden New Jerseyssä irtisanoi kaikki poliisit vuonna 2012. Nyt kaupungin rikollisuus on pudonnut lähes puoleen.

Camden hajotti poliisilaitoksensa kokonaan, koska sitä pidettiin liian korruptoituneena uudistettavaksi.

Kaupunki oli tuolloin maan väkivaltaisimpia ja huumekauppa rehotti. Poliisilaitosta vastaan nostetut kanteet paljastivat, että poliisit lavastivat järjestelmällisesti todisteita, väärensivät raportteja ja valehtelivat oikeudessa. Uuden poliisin työssä uudistus näkyy yhteisöllisyyden korostamisessa.

Valitettavasti pahaa pelkään, ettei tämäkään uutinen saa suurtakaan sijaa tulevaisuuden rakentamisessa.

 

Suositeltavaa luettavaa:

Älä usko itseäsi! Hyviä päätöksiä on vaikea tehdä, koska ajattelumme on täynnä virheitä

Biljarditähti Mika Immosen mukaan USA on pöyristyttävässä tilassa