Jotain olen ilmeisesti tehnyt oikein nettikäyttäytymisessäni

Sunnuntai 31.3.2019 klo 12.57 - Kauko Niemi

Nettimaailman paljon puhutut algoritmit ovat kohdallani jonkun verran hakusessa. 

Yllätyksekseni huomaan, etten ole saanut netissä millään kanavalla ainuttakaan tyrkkyä vaaleista. Toisaalta en saanut yhtään tyrkkyä eri kauppakeskusten runkutuspäivistä, hulluista päivistä, joita on ollut juuri nyt kevään kynnyksellä vaikka kuinka monia.

Tästä tilanteesta en todellakaan ole yhtään pettynyt, vaan päinvastoin todella tyytyväinen. Näin on tavoitteeni jollakin tasolla toteutumassa. Vielä kun tietäisi mikä vaikuttaa mihinkin. Sitähän ei kovin moni todellakaan tiedä ja jos sattuu aavistamaan Facabookin tai Googlen toimintatapoja niin ensi viikolla ne ovatkin jo sitten muuttuneet.

Tehtäköön sekin selväksi, että lähes asun netissä. Ja kun olen kaiken lisäksi uutisnarkomaani, niin kaiken maailman vakoilutekniikoilla ei pitäisi olla mitään vaikeutta rakentaa minusta hyvinkin tarkka profiili ja syöttää sopivaa probakandaa mennen tullen.

Facebookissa teen kaikki henkilökohtaiset päivitykseni julkisina. Se kasvattaa tietoisesti omaa sisäistä kontrolliani. En esimerkiksi päivitä tietoja tai kuvia toisesta ihmisestä. Vain muutamassa poikkeustapauksessa luvan kanssa on näin tapahtunut. Jokainen vastaa omien tietojensa jakamisesta.

Netin käyttöä boostaa myös se, että Facebookissa minulla on kolme erilaista päivittäistä työrupeamaa, joiden ”toimitusjärjestelmät” pohjaavat faceen.

Muinoin aikainen kokeilu osoitti, että tykkäämisillä on merkitystä. Lopetin tyystin oman arvomaailmani pohjalta tykkäämästä ihan kaikkien kavereiden päivityksiä, joissa oli ravintolaruokia tai minkäänlaista alkoholia. Kesti noin kolmisen kuukautta, jonka jälkeen niitä ei enää minulle juurikaan tyrkytetty.

Jos nyt purkaan niitä tapoja, joita noudatan nettimaailmassa ja joilla ilmeisesti on merkitystä.

Nettiä käytän tehokkaalla pöytäkoneella, tabletilla ja puhelimella. Käytössäni on adblocker mainosten estosovellus. F-Securen VPN- ohjelma, joka on esimerkiksi pöytäkoneellani blokannut yli 50.000 seurantayritystä.

Paikannus on minulle pyhä lehmä. Paikannus on aina poissa käytöstä ja vain muutama sovellus saa käyttää paikannustietojani. Esimerkiksi käytän mobiili paikoitusta. Parkkipaikkaa ei tällöin voi maksaa ilman paikannustietoja. Sitten on aika monta sellaista sovellusta, jotka helpottaisivat jonkun verran elämääni, mutta ovat syystä tai toisesta vaatineet paikannusta ja sen takia jääneet asentamatta.

Paikannusta on sekin, että kotikoneeni paikkaa ei välttämättä julisteta. Paikannuksesta hyvä esimerkki on reilun vuoden takainen matkani Itävaltaan. Lento Helsingistä Wieniin kallistui sitä mukaa, kuinka monesti olin käynyt lehtoa ja sen hintaa tarkistamassa. Lopulta edestakaisen lennon hinta kipusi 365 euroon. Tämän jälkeen asetin omaksi sijainniksi Irlannin, jonka jälkeen lennon hinta oli 163 euroa ja sen sitten heti ostin ja toteutin.

Erityisen tarkkana yritän olla näiden suurten mestareiden kanssa, kuten Google ja Facebook. Esimerkiksi Google-tiliä en ole koskaan avannut ja hyvin olen tullut toimeen.

Selainten käyttö on mielestäni myös monen mietinnän arvoista. Selaimet tietävät ja keräävät tietoa yllättävän paljon. Hetkeäkään en epäile, etteikö Googlen selain vuotaisi tietoja Googlelle. Selaimien muistit kannattaisi tyhjennellä, mutta sitä teen aniharvoin.

Itse käytän viittä eri selainta. Yhdellä selaimella hoidan pankkiasioita enkä yhtään mitään muuta. Selaimella, jolla olen Facebookissa en tee yhtään mitään muuta ja valittu selainkaan ei kuulu FB-leiriin. Facebook yrittää muuttaa käyttäytymistäni ja vaatii kolme ylimääräistä klikkausta – ei – jokaisen istunnon aluksi.

Eräänlaisena yleisselaimena käytän Firefoxia, joka ei kuulu sen enempää Googlen kuin Facebookinkaan eturintamaan. Firefox on myös ainoa selain, jonka olen synkronoinut kaikkiin kolmeen laitteeseen.

Silloin kun käytän Facebookia puhelimella, niin käytän sitäkin selaimella enkä facebookin omalla sovelluksella, vaikka siitä muistutetaankin harvase päivä. Ja kaikkein vuotavin viestisovellus on messager, jota ei asiantuntijoiden mukaan pitäisi käyttää puhelimessa lainkaan.

Tähän samaan tietojen yhdistämisen vaikeuttamiseen perustuu myös se, etten ole koskaan käyttänyt Android-laitteita – en etenkään sen jälkeen kun luin raportin kuinka ardroidilla oli tuollin samaan aikaan 83 tietoturvariskiä. Androidit ovat liian lähellä Googlea ja kokonaisuutta ei hallitse oikein kukaan. Elän siis windows ja apple -maailmoissa.

Vaikka nettikäyttäytymiseni saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, niin ei se sitä kuitenkaan ole. Eri toiminnot ovat sujuvasti tehtäväpalkissa eikä vaadi mitään erikoistoimintoja. Kuitenkin turhat tyrkyt ovat vähissä. Toisaalta menetän joitakin kiinnostusalueellani olevia asioita, mutta onneksi en tiedä mitä. Ja sitten jos tarvitsen jotain voin oma-aloitteisesti etsiä sen netistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Välistävetäjien aika

Sunnuntai 10.3.2019 klo 9.04 - Kauko Niemi

Olemme nimitelleen aikakausia erilaisilla luonnehdinnoilla. Pitkään on ollut vallalla totuuden jälkeinen aika, joka tuskin ainakaan hiipuu, ehkä pikemminkin kasvaa - ainakin huhtikuuhun asti.

Nykyistä aikaa ainakin minä voisin hyvinkin nimittää välistävetäjien ajaksi. Hyväksi ja toimivaksi koettu markkinatalous on muuttunut keinoja kaihtamattomaksi kapitalismiksi, jossa ainoa merkittävä arvo on raha. Ja vain rahalla mitataan onnistumista.

Alkuvuonna kupla puhkesi sekä lasten että vanhusten hoivan ympärillä. Aloja, johon markkinatalouskin sopii muutoinkin melkoisen huonosti, saati ökykapitalismi. Ja perjantaina puhkesi sitten koko sotekupla, jossa välistävetäjiä riitti.

Viime päivien tilastot ja viranomaistoimenpiteet ovat osoittaneet kuinka berneröinti nosti taksitaksoja 14 prosenttia ja taksien saatavuus heikkeni syrjäseuduilla ja luotettavuus sai kolhuja. Taksiala ei itsekään oikein tiedä kuka vetää välistä ja missä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on nyt puuttunut asiaan ja pitää tarkasti silmällä viime kesänä vapautunutta taksialaa.

KKV:n pääjohtaja Kirsi Leivo vahvistaa, että virasto selvittää tällä hetkellä taksialan kilpailun toimivuutta useammasta näkökulmasta koko maassa.

Kritiikkiä on tullut hintojen noususta ja kyytien saatavuudesta etenkin erityisryhmien kuten liikuntavammaisten sekä näkö -ja kuulovammaisten kohdalla.

Minulla ei ole kokemusta uudesta taksikulttuurista, sillä en ole kertaakaan ajanut taksilla muutoksen jälkeen, enkä hevin ajakaan. Se vain tuntuu liian monimutkaiselta ja epävarmalta varmistaa, ettei joudu välistävedettäväksi.  Enkä jaksa etukäteen opiskella kuinka saada luotettavin ja halvin taksikyyti.

Vertailun vuoksi voisin mainita vuoden takaisesta tapauksesta, missä menimme kaverin kanssa samalle lennolle ja molemmat asumme Helsingin kantakaupungissa. Minä tilasin tuttava taksiyrittäjältä kyydin, joka maksoi 47 euroa. Kaveri otti Drive now -palvelun auton keskustasta ja palautti sen lentoasemalla ja maksoi 11:60 euroa.

Sauli Niinistöä lainatakseni – Kasakka vie kaiken, mikä lähtee irti.

Elämä on työlästä, kun ei voi luottaa ja kaikki pitää kiinnittää tukevasti. Jokaista nettiostosta pitää epäillä. Yhteenkään vaaliehdokkaaseen ei voi luottaa sitäkään vähää mitä aiemmin.

Haluaisin löytää sen pullakaupan, jonka maisnos-slogan lisäaineettomasta leivonnaisesta kertoo, että tämä tuote homehtuu varmasti kolmessa päivässä.

Vilpittömästi toivon myös hyvää menestystä kahdelle entiselle työkaverilleni, jotka tahoillaan ovat kirkastamassa liiketoimiaan. Kumpikin lupaa tehdä yhteistyötä vain rehellisten yritysten kanssa.

Elina Yrjölä yhdessä Anna Niemelän ja Kati Haapakosken kanssa löivät hynttyyt yhteen ja perustivat HNY Groupin, jonka tuote on totuus. Tiettävästi toimistosta ei löydy yhtään puppusanageneraattoria.

Toisaalta Varsinais-Suomessa toimiva Pure Media Company järjesteli toimintojaan ja entinen työkaverini Terho Puustinen painottaa, että pienistä rakennemuutoksista huolimatta pidämme kiinni myös liikeideasta ja haluamme tehdä työtä sellaisille ihmisille, joille bisnes tarkoittaa enemmän kuin vain rahaa. Pahisten kanssa emme tee mitään.

Tähän heimoon saisi ilmoittautua runsaasti lisää tekijöitä, jotka eivät tarjoaisi asiantuntija-apuaan välistävetäjille.

Ehkä sitä luottamusta ja totuutta kuitenkin löytyy, kun oikein kaivelee. Ja toivoa sopii, että sekin aika koittaa, kun raha ei yksinään ratkaise ihan kaikkea. Jos Sote tai mikä tahansa asia olisi pohjimmiltaan selkeä, toimiva, hyvin suunniteltu ja rehellinen niin sellainen hanke yleensä toteutuu ehdoitta myös käytännössä.

 

 

 

https://hnygroup.fi/

http://www.puremedia.fi/

 

Identtiset vaali-jutut Talouselämässä ja MTV3:ssa

Lauantai 2.3.2019 klo 12.50 - Kauko Niemi

Politiikkaa, politikointia, tahallista tai tahatonta muotoseikkojen vääristelyä. Tätä kaikkea saatiin taas nähdä ja kuulla ja keskiössä jälleen kerran punaisena vaatteena Antti Heikkilä.

Ollaan nyt ihan mitä mieltä tahansa Antti Heikkilästä, silti perusfakta on se, että turhaa lääkitystä on maailma pullollaan. Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen perustavoite elämälle, paitsi lääketehtaille. Lääkkeetön elämä tulee edulliseksi sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Lääkkeetön elämä on myös mahdollista, mutta vaatii tietämystä ja sitoutumista. Lääkkeetön elämä tarkoittaa terveenä elämistä kaiken aikaa, eikä heräämistä sairauteen. Sitten tulee niitä hetkiä ja tilanteita, joissa lääkkeistä on hyötyä tässä ja nyt. Emme voi esittää kaiken aikaa jotain - joko tai -teatteria.

Viimeisin kohu syntyi viime viikolla, kun Talouselämä ja MTV3 julkaisi journalistisesti varsin ala-arvoisen, asenteellisen jutun käyttäen pohjana vaaliehdokas Katariina Sourin sivuillaan julkaistua Antti Heikkilän haastattelua.

Molemmat aivan samansisältöiset jutut vaikuttavat trollaukselta. Vai onko Talouselämällä ja MTV3:lla jossain yhteinen salainen toimitus. Ikään kuin joku toimituksen ulkopuolinen olisi saanut ujutettua saman juttunsa läpi kahteen ihan oikeaan mediaan. Asialla taitaa olla joku Sourin hyvä kilpakumppani.

Vanhana toimittajana tietenkin ihmettelee mikä on MTV3 journalistinen työprosessi, joka päästää tuon tasoisen jutun julkisuuteen. Samaan hengenvetoon ihmettelen Katariina Sourin valintaa haastateltavaksi Antti Heikkilän. Ilmeisesti takuu varma pääsy vaaliehdokkaana julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Hinta ei nyt tällä kertaa ollut hyvä.

Se adjektiivien määrä, mikä kummassakin jutussa pursuaa, osoittaa kuinka jutussa ratsastetaan Heikkilän kirjan väärillä muotoseikoilla ja unohdetaan tietoisesti itse asia. Lääkkeetön elämä.

Sourin kunniaksi taas on sanottava, ettei hänen viestinsä ollut pelkkää politiikoksi pyrkivän henkilön sanahelinää. Hän on ottanut jo ennen ehdokkaaksi ryhtymistään itse vastuun lääkkeettömästä elämästä ja onnistunut siinä. Siis kokemuksen kautta syntynyt tietoisuus.

Julkaistut jutut tekevät perusteettoman vastakkain asettelun lääkkeettömän elämän ja modernin lääketieteen välille. Helppo asetelma tietenkin tehdä tarkoitushakuinen kärjistys. Nämä kaksi asiaa eivät ole millään tavalla vastakohtia eikä toisiaan poissulkevia. Ensisijaisesti pyritään elämään lääkkeettömästi terveellisillä valinnoilla. Lääkkeetön hoito auttaa elimistöä korjaamaan itse itsensä, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä.

Souri jatkaa peliä omalla sivustollaan. Missä hän asiallisesti kertoo, että Noitarovio-videolla kertoo noudattavansa Turun yliopiston evoluutiobiologi ja dosentti Markus J Rantalan laatimaa ruokavaliota. Se sattuu olemaan lähes identtinen Heikkilän ketodieetin kanssa, ja olen kyseisen ruokavalion avulla parantunut lukuisista terveysongelmista, niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin. Näistä asioista videolla Heikkilän kanssa keskustelimme.

Miksi Souri ei sitten haastatellut Markus J Rantalaa vaan tulenarkaa Heikkilää. Voihan tietenkin olla niinkin, ettei Rantala lähtenyt vaalikampanjan maskotiksi.

Vaikka Sourin pitkä vuodatus onkin asiallisen kiihkoton selostus tapahtuneista, niin sen otsikointi ja yhteydenpito Ilta-Sanomiin myös paljastaa, ettei Souri kuitenkaan tiedä eikä ymmärrä tarkemmin, kuinka toimituksissa päivittäistasolla toimitaan.

Näin tulin eduskuntavaaliehdokkaana valtamedian vaientamaksi – on jutun otsikko.

Jokaisessa toimituksessa eletään tällä hetkellä vainukoiran herkkyydellä. Tietoa tulvii ovista ja ikkunoista. Mikä on relevanttia uutiseksi, mikä on vaalipuppua, mikä on trollausta ja muuta vaalipropagandaa. Millä linjauksilla on merkitystä tulevaan. Vaikea kuvitella, että toimittaja tekisi valintoja sillä perusteella, ettei sattuisi tykkäämään jostakin henkilöstä tai jostakin puolueesta.

Voihan toki niinkin käydä, mutta se on toimittajan itsensä kannalta hyvin lyhytnäköistä. Pahaa pelkään, että nyt oli tosiaankin kyseessä nimetön trolli. Ehkä Ilta-Sanomissa tajuttiin sama asia eikä lähdetty enää mukaan tähän vedätykseen.

Tällaisessa sodassa nousee ja nostetaan useimmiten esiin tunteita herättävä tieteen vastaisuus. Oikea tiede on itseään jatkuvasti korjaavaa, siis jatkuvasti muuttuvaa ja pitää olla toistettavaa. Se mitä havaintoja tiede tekee tänään voivat muuttua nopeastikin tulevaisuudessa.

Ravitsemuksessa ja lääketieteessä tieteen roolia heikentää se, että puhutaan laajoista keskiarvoista, joiden pohjalta pyritään hoitamaan täysin erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja yksilöitä. Tiede on myös hidasta, jota asiallinenkin byrokratia ja valvonta jarruttaa entisestään.

Tieteen vastaisuus kumpuaa lähinnä siitä, että vaikkapa lääkärin työssä käytännön kokemusperäiselle tietämykselle ei anneta läheskään riittävästi tilaa.

 

 

 

 

Ovi on vasta rakosillaan valvontaan ja vastuihin

Sunnuntai 17.2.2019 klo 8.50 - Kauko Niemi

Näin tervetullutta tuuletusta ei kukaan varmastikaan odottanut, kuin mitä hoivakotimaailmassa on nyt tapahtumassa. Ja toivottavasti kukaan ei selvittelyjä kykene vaimentamaan edes vaalien jälkeen.

Jos nyt palautetaan mieliin presidentti Sauli Niinistön maininta, että kasakka ottaa kaiken mikä on irti, niin näin se valitettavasti on hyväuskoisessa yhteiskunnassamme. Hyväuskoisuus olisi erinomainen ominaisuus tai on ollut, muttei ole enää.

Vanhusten hoivassa kasakoita ovat olleet bisness-periaatteella, markkinataloutta toteuttavat hoivayhtiöt. Ne vedättävät hyväuskoisia kunnallispolitiikkoja, jota ymmärtävät kilpailutuksesta vain hinnan, eikä todellisia kytköksiä kokonaisuuteen.

Hyväuskoisuudessa sopimukset ovat olleet ilman perälautaa, joka paljastuu nyt vanhuksien kohdalla sydäntä särkevällä tavalla Ilman poliittista vastuuta ja valvontaa.

Vanhusongelman kirvoittamana sama rakenne paljastuu myös päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksesta, mihin raaka bisnesmalli sopii harvinaisen huonosti.

Perjantaina käytiin Eduskunnassa kiivas keskustelu, sillä uudessa sote-mallipapereistasta löytyy kohta, jossa valvonta siirrettäisiin yhä enemmän palvelun tuottajan harteille. Toisaalta kukaanhan ei tiedä kuinka uusi sote varmistaa vastuun ja valvonnan.

Perälauta vuotaa monessa muussakin asiassa. Valvonnan järkiperäinen järjestäminen on hiertänyt muiden muassa poliisiorganisaatiota. Aarnio-oikeudenkäynnissä ei meinata saada selvää kuka on ollut vastuussa mistäkin. Samaan aikaan ihmetellään ja kaikessa hiljaisuudessa yritetään selkeyttää, kuka on oikeasti vastuussa Suojelupoliisin valvonnasta.

Viime viikkoinen äkkijarrutus tiedustelulain kanssa johtui perustuslakiasiantuntijoiden arvio mahdollisuudesta, missä tarjoutuisi kasakoille laillinen joukkoseurannan mahdollisuus. Kaikki poliitikot ovatkin kuitenkin olleet lain kannalla ja sen kiireellisyydestä.

Suomessa on ainakin kaksi julkista organisaatiota, joiden valvonnasta ja vastuusta ei tunnu olevan käsitystä kenellekään. Tai ei ainakaan kukaan halua ottaa vastuuta niiden toimista.

Kela nousi otsikoihin viime viikolla sen mielivaltaisilta vaikuttavien päätöstensä takia ja Kelan toiminnasta on myös tehty eduskuntakysely. Kelan nippuun kun yhdistetään vakuutuslääkäreiden täydellinen mielivaltaisuus, on siinä pieni ihminen heikoilla.

Viimeisen kuuden vuoden aikana on tehty ainakin seitsemän eduskuntakyselyä Valviran toimista, jotka eivät ole johtaneet yhtään mihinkään muuhun kuin vastuun pakoiluun. Ministerille esitettyihin kyselyihin tulee vastaukset Valviran puppusanageneraattorista. Siis Valvira valvoo Valviraa.

Kun nyt on päästy perkaamisen alkuun hallinnollisten vastuiden ja valvonnan höttöisellä saralla, niin toivottavasti Kela ja Valvira ovat ihan työlistan alkupäässä tässä työssä.

Onhan se tietty äärimmäisen ikävää, että kansakuntana joudutaan luopumaan sinisilmäisyydestä ja luottamuksellisuudesta.  Niiden varassa on pystytty elämään vuosikymmeniä. Oma arvioni on, että Suomi tulee tämän kehityksen myötä menettämän muutamia pykäliä korruptiolistoilla.

Kun valvontaa kiristetään ja kasakoiden on entistä hankalampaa vetää välistä, niin korruptio tulee lisääntymään tavalla tai toisella. Piilokorruptiota on toki nytkin enemmän kuin riittävästi. Tehdään mitä erilaisimpia ”tieteellisiä” tutkimuksia, järjestetään ”koulutuksia”, ja tehdään ”opintomatkoja.” Tulevaisuudessa päätöksiä ostettanee sitten suoraan rahallakin, jota viime viikkoinen irakilaiskenraalin vedätykset enteilevät.

 

 

Perstuntumalla?

Lauantai 26.1.2019 klo 18.27 - Kauko Niemi

Viime syksyiset seurakuntavaalit olivat ehkä elämäni ensimmäiset vaalit ylipäätään, joissa en mennyt normaalin kaavan mukaan perstuntumalla.

Noissa vaaleissa en tutkinut ehdokkaiden vaalilässytyksiä, vaan valitsin minun ja kirkon välisestä suhteesta kaksi asiaa, joilla ratkaisin kenelle ääneni annoin. Näiden must asioiden perusteella vaalikone pudotti heti kättelyssä yli 80 prosenttia ehdokkaista. Loppu olikin sitten helppoa.

Periaatteessa olin päättänyt, etten tee kompromisseja ja jos ei löydy ehdokasta, en tarvitse sellaista kirkkoa lainkaan, vaikka koko elämäni ajan olen ollut varsin myötämielinen kirkkoa kohtaan.

Ensi kevään vaaleihin ryhdyn rakentamaan jotain samanlaista ajattelua. Kaikki hyvät ideat ja ajatukset ovat tervetulleita. Kaikilta muilta paitsi ei ehdokkailta.

Eduskuntavaalit ovat toki monin verroin monimutkaisemmat kuin seurakuntavaalit.

Puolueuskollisuus ei ole ollut minulle kovinkaan kriittinen asia. Olen ehkä äänestänyt vuosien saatossa kaikkia mahdollisia puolueita. Koen, että puolue on poliittisen teatterin kulissit. Ja kuten on viime aikoina nähty kuinka ensimmäisen näytöksen kauniit kulissit puhtaasta ilmasta vaihtuivatkin hetkessä toisen näytöksen mustiksi syyttelyä korostaviksi synkkyydeksi ja samalla pienessä hetkessä näyttämöllä olivat kaikki puolueet. Ei tarvittu kuin tapahtumat Oulussa.

Ennen kevättä tulee kolmas ja neljäs näytös ja taas kulissit vaihdetaan sujuvasti kuin kansallisoopperassa, kun Nurmijärven varastosta haetaan jo muutaman kerran käytetyt kulissit. Miehitys toki saattaa vaihtua ja niin käy politiikassakin.

Vaalikoneet saisivat karsia muutaman kynnyskysymyksen pohjalta suurimman osan ehdokkaista kuten tapahtui seurakuntavaaleissakin. Vaatinee kuitenkin useamman koneen pyörittämisen.

Entäs sitten ne itse ehdokkaat? Miksei ole sellaista vaalikonetta, johon vaaditaan samanlainen psykologinen testi, kuin useimmissa muissa työpaikoissa vaaditaan ennen työsopimuksen solmimista?

Jonkinlainen raksi ruutuun lista pitäisi ainakin muodostaa. Kaikki tyhjän tyrkyt saisivat välittömästi ruksin ylleen. Naisten lehdet alkavat olla täynnä mitä ihmeellisimpiä juttuja. Kunhan saadaan nimi julkisuuteen poliittisesta intohimosta tai tavoitteista viis.

Silloin kun puvun muotisuunnittelijan nimi on tärkeämpi kuin poliittiset näkemykset ollaan jo sivupolulla. Jaana Pelkonenkin oli ennakkoon topakasti kokoomuksen ryhmäkuria vastaan Soini-äänestyksessä, mutta jätti lopulta äänestämättä ja oli tyrkyllä jokaisessa käänteessä linnanjuhlissa. Ihastukseni vaihtui kertaheitolla vihastukseksi.

Niin tuo Soinin käyttäytymisen puolesta-vastaan on edelleen erinomainen tarkistuslista ja tarkasti tallessa tässä ehdokashakuprosessissa.

Jopa ehdokkaiden makuuhuoneiden ovetkin avautuvat kohtalaisen helposti. Toimittajille sanoisin, että kannattaa miettiä, missä menee tuote/tekstimainonnan raja.

Niin eipä tule olemaan helppoa tämä valinta, mutta kuitenkin helpompaa kuin aikaisemmin. Vaalikoneet pyörimään ja jäljelle jääneiden googlaaminen. Netistä onneksi löytyy kunkin ehdokkaan ajatuksia, tekemisiä ja sanomisia vuosien varrelta, eikä vain viime hetken jonkun toimiston kampanja slogania, kun omat ajatukset eivät ole riittävän selkeitä.

Millaisella perstuntumalla sinä aiot valintasi tehdä? Kynnyskysymykseksi käytännössä syntyy, kuinka paljon investoit aikaa koko prosessiin. Ja onko lopputulos sen väärtti.

 

 

 

Helsingin Sanomat jumittui Antti Heikkilään

Sunnuntai 20.1.2019 klo 8.24 - Kauko Niemi

Helsingin Sanomat julkaisi jo kuudennen Antti Heikkilä -jutun. Hesari on pitänyt asiaa jatkuvasti esillä viisi viikkoa. Tuorein Antti Majanderin kolumni oli täysin vailla todellista sisältöä ja mitään lisäarvoa. Siinä ei ollut ainuttakaan uutta näkökulmaa. Näin vanhan toimittajan ajattelussa se oli mitään sanomaton palstantäyte. Olipahan saatu linkitettyä kaikki aiemmat viisi samasta aiheesta julkaistut jutut ja pidettyä Heikkilän upottamista pinnalla.

Nyt voisi ennustaa, että ensi tiistaina tai keskiviikkona Helsingin Sanomat julkaisee seitsemännen Heikkilä-jutun. Samaan aikaan kun kirjasta on painos loppu ja jo neljäs painos tulee kauppoihin heti ensikuun alussa.

Nyt jää ihmettelemään, että ottaako Hesarissa näin lujille tämä eräänlainen arvovaltatappio. Olen lukenut monta Heikkilän kirjaa ja monta muutakin kirjaa. Jokaisesta kirjasta löytää, kun oikein kaivaa, virheitä tai mieleisiään tulkintoja puoleen ja vastaan. Tässä tapauksessa tautalla täytyy olla muutakin kuin kirjan virheet mihin laatumediaksi itseään kutsuva Hesari on nyt jumittunut.

Olen seurannut Heikkilää jo yli 30 vuotta. Saanut hyviä ajatuksia ja ollut myös eri mieltä tai sanotaanko, että jotakin asioita en vaan kohdallani ole saanut toimimaan. Heikkilän sanoma on ihan selkeä, kun ei sorruta lillukanvarsiin. Suomessa on erittäin tasokas akuuttien tapausten hoito, mutta sairauksien hoito perustuu vain lääkitykseen. Siinä Heikkilä on enemmän kuin oikeassa.

Siis Heikkilän perusasetelma on hyvinkin kannatettava. Eiköhän jokaisen ihmisen perustavoite pidä olla lääkkeetön elämä ja omien toimien ja tapojen muuttaminen niin, että aiheuttaa mahdollisemman vähän tietämättään tai tietoisesti itselle terveydellisiä ongelmia. Se tulee jopa yhteiskunnalle edulliseksi. Tosin lääke- ja ruokateollisuudelle kalliiksi.

Mihin tämä sota olisi johtanutkaan, jos näkökulmaksi olisi otettu lääkkeetön elämä ja kannustettu ihmisiä elämään terveellisesti joko Heikkilän tai muiden terveyttä edustavien näkemysten mukaan. Ihmisen toiminnallinen muutos vaatii motivaatiota ja monta pientä askelta ja se tapahtuu käytännössä toisia tukien eikä riidellen.

Viestinnän kannalta asiaa pohdittuani epäilen, että Heikkilä on itse pitkälti syyllinen tähän purkaukseen. Hän on myös niitä tyyppejä, jotka eivät ymmärrä, eikä ole oppinut ymmärtämään median riippumattomia toimintatapoja.

Aivan kuin aikoinaan minun yksi esimieheni. Häntä jatkuvasti valistettiin, kuinka media toimii ja hän oli aina ymmärtävinään asian. Kuitenkin taas eräänä päivänä, kun hänen tehtävät muuttuivat hän marssi luokseni ja ilmoitti, että hänen nimityksensä pitää saada ensi torstain Helsingin Sanomiin. Ilmoitin, että kyllä se saadaan, mutta silloin se on maksettu mainos. Kerrotko kustannuspaikan, mistä mainosrahat otetaan.

Heikkilän tyylilaji on ollut jo vuosia räksyttävä. Nimiin ja yksittäisiin henkilöihin kohdistuva kommentointi on ollut jopa osin loukkaavaa. Heikkilän tyylilajilla ei saavuteta välttämättä hyväksyntää hyvälle asialle. Siltoja palaa moneen suuntaan. Heikkilän kommentti, ettei Suomessa saa ajatella vaan pitää totella, pitää erityisen hyvin paikkansa terveydenhuollossa, mutta omat ajatuksensa pystyy myymään tehokkaammin ilman räksytystä.

Vuosia jatkunut median ja eri asiantuntijatahojen kärjekäs arvostelu on erinomainen sytytyslanka tällaiselle räjähdykselle.

Palataanpa vielä tuohon perusajatukseen lääkkeettömästä elämästä. Sanalla elämä on suuri paino. Elämä ei ole koskaan yhden yön mittainen, johon medikalisaation on ihmisiä opettanut.

Itse olen vielä toistaiseksi lääkkeetön, yli-ikäinen vanha mies, enkä suinkaan virheetön, enkä aina kivutonkaan.  Varmuuden vuoksi pari esimerkkiä mitä lääkkeettömällä elämällä tarkoitan ja ymmärrän. Ymmärtääkseni Heikkilänkin perusajatus myötäilee myös seuraavia ajatuksia.

Aika ajoin kohollaan olevat verenpainearvot ovat huolestuttaneet vuosien varrella. Vaan en ole saanut itseäni niskasta kiinni. Nyt vuoden rupeaman jälkeen olen saanut faktista ja moneen kertaa toistettua tietoa, että paineeni on kiinni unesta ja nimenomaan syvästä unesta. Nyt kun aamulla katson Oura-sormuksen rekisteröimän uneni laatua, niin pystyn melkein 10 prosentin tarkkuudella sanomaan ennen paineen mittausta mikä on tulos. Olen kohta vuoden päivittäin mitannut ja rekisteröinyt tekemiseni, kuunnellut kroppaani ja asian toistuvuus on selvä - siis tämä on minulle lääkkeetöntä elämää, kun etsin unen laatua parantavia toimia.

Vuosien varrella useat eri lääkärit ovat viiden minuutin käynnin ja yhden mittauksen tuloksena kirjoittaneet suoraan vain loppuelämäksi verenpainelääkkeitä (huonolla menestyksellä). Ja ketään ei ole kiinnostanut etsiä todellista syytä.  Yksikään lääkäri ei ole ikinä kysynyt kuinka sinä nukut, vaikka yleisellä tasolla tiedetään syvän unen vaikutus verenpaineeseen.

Lääkkeetöntä elämää on myös se, kun 11 vuotta sitten kyllästyin jatkuviin flunssiin. Lopetin flunssarokotukset ja kaikkien buranien käytön, sillä uskomuksella, että kemia tappaa sisälläni vastustuskykykyyni vaikuttavat sekä huonot että hyvät bakteerit.

Aloin käyttämään D-vitamiinia satasen päivässä, sekä lisäsin sinkin käyttöä. Tietenkin olen kahden vuoden välein käynyt omalla kustannuksellani verikokeissa, ettei D-vitaminin kymmenkertainen yliannostus kansalliseen suositukseen verrattuna aiheuta liian suuria pitoisuuksia. Näinä vuosina on ollut yksi kahden päivän kurkkukutina ja parina vuonna yhden päivän niiskutus. Tämäkin on mielestäni järkevää lääkkeetöntä elämää.

Kenenkään ei pidä luulla, ettenkö ota lääkettä sinä päivänä, kun sitä oikeasti tarvitsen ja minulle selvitetään perusteellisesti lääkkeen vaikutusmekanismi, enkä vaan siksi että lääkäri määrää ja lääkkeellä voin laiskuuttani vain lievittää oireita enkä parantaa todellista tautia.

 

 

 

Voihan Venla

Lauantai 12.1.2019 klo 10.36 - Kauko Niemi

Luen uutista kuinka kultainen Venla -gaala pidettiin Suomen Kansallisoopperassa ja se televisioitiin Yle TV2:lla. Juontajina olivat Vappu Pimiä ja Marja Hintikka.

Minulle se oli pysäyttävin uutinen pitkään aikaan. Pitäisikö itkeä vai nauraa? Toki tiedän mikä on Venla-gaala ja tiedän missä on Kansallisooppera, mutta kellot eivät soi lainkaan Vappu Pimiän ja Marja Hintikan kohdalla.

Lisää lukiessani uutista minulle selviää, että koko palkittujen listalta olen ikinä nähnyt yhtä palkittua tv-ohjelmaa, yleisöäänestyksen voittajaa Puoli seitsemän. Sitäkään en koskaan puoli seitsemältä vaan seuraavan aamuna Aamu-tv:n jälkeen tulevana uusintana, kun tiekkarin näytöllä jossain ikkunnassa se pyörii.

Sinänsä oikein hyvä ohjelma, jossa ei tapeta ketään, jossa ei syytetä ja haukuta ketään, jossa ei kaivella kenenkään menneisyydestä tapahtuneita mokia. Kuitenkin melko ajankohtainen.

Mitä kaikkea tästä tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta sitten pitäisi ajatella. Sitä jäin itsekin miettimään. Kaapin ovet, missä 32 tuumainen televisioni viettää toimettomana aikaansa, avautuvat vain muutaman kerran vuodessa.

Tarkemmin mietittyäni en halua ottaa sellaista riskiä, että näkisin ruudulla tai kankaalla vapaaehtoisesti minkäänlaista väkivaltaa ja tappamista tai muutakaan hirveää hässäkkää. Tämä kammo kumpuaa ihan vain minun henkilökohtaisista elämänkokemuksistani.

Olen kiinnostunut monenlaisista asioita, luen ruudulta uutisia monta tuntia päivässä, kuuntelen radiota monta tuntia päivässä. Etenkin radiossa on helppo keskittyä itse asiaan, koska esittäminen ja kulissit eivät häiritse itse asiaa. Radiossa kuka tahansa riepumaija voi olla täynnä viisautta. Televisiossa ei.

Kun päivän mittaan uutisissa pääministeri Juha Sipilä sanoo jotakin ja sitten hän toistaa tv-uutisissa saman asian. Ainoa lisäarvo uutiselle on Sipilän solmion väri. Sen takia ei kannata asettua sovalle jännittämään olisiko se vihreä vai sininen. Aikoinaan vaikkapa Ylen radiolla ja tv:llä oli omat toimituksensa ja uutisetkin olivat varioituneen enemmän.

Vaikea on sanoa, enkä siihen itse tietenkään pystykään sanomaan, mitä olen jäänyt paitsi, kun 13 palkittua ohjelmaa on jäänyt sata prosenttisesti näkemättä.

Sen sijaan nostan hattua ja nousen seisomaan ja kunnioitan hienoa valintaa: 
Elämäntyöpalkinto jaettiin tänä vuonna monipuoliselle näyttelijälle ja koomikolle Ritva Valkamalle. 

Puolet Venla-palkituista ohjelmista löytyy Ylen kanavilta – katso tästä kaikki voittajat

 

 

 

Joulunäytelmän muuttuvat käsikset

Lauantai 22.12.2018 klo 22.26 - Kauko Niemi

Joulusta on tullut minulle olotila, tunne, joka ei tarvitse lahjoja, punaisia pöytäliinoja eikä muitakaan erikseen rakennettuja rituaaleja ja kulisseja.

Ensinnäkin kanttaa olla lukematta niitä kymmeniä mitä ihmeellisempiä keinoja ja neuvoja, joilla joulustressistä selviää. Niillä vain tietämättäsi manipuloit alitajuntaasi kohti joulustressiä. Olen vuosia sitten omaksunut yhden Marttojen välittämän viestin ja siihen olen nojautunut jo vuosia – jos aiot viettää joulun komerossa, niin siinä tapauksessa komero kannattaa siivota. Huikea viisaus! Parasta on kuunnella Jouluradiota ilman minkään hilpattimen tyrkytystä.

Uusien tapojen omaksuminen ja vanhoista eroon pääseminen vie todella pitkän ajan, jos meinaa elää tasapainoisesti joulumieltään pahoittamatta. Juuri niin kuin kaikessa muussakin vaikkapa laihduttamisessa. Yhdessä yössä mieli eikä paino todellakaan muutu mihinkään suuntaan.

Viimeinen kinkku on paistunut omassa keittiössäni joskus 1980 luvun lopulla. Samoihin aikoihin viimeinen joulukuusi sisällä. Viimeinen joulukuusi ylipäätään joskus vähän ennen 1990-luvun puoltaväliä. Seitsemän joulua alpeilla laskettelemassa. Siis valkea joulu kuitenkin. Muutama jouluaaton kävely Nuuksiossa ja useampi joulupäivä Nuuksiossa tulilla ja muutama kerta jopa kynttilä mukana.

Joulutervehdykset ovat vaihtuneet paperista biteiksi ja määrältään noin satakertaiseksi. Joulutervehdys on myös mukavasti se kanava, jossa päivitetään viimeiset kuulumisia.

Tänäkään jouluna ei ole huushollissani piparin piparia, ei kakun kakkua, eikä muutakaan hiilareilla ja sokerilla pursotettua jouluherkkua. Ruoan laatu ja terveys ajavat tälläkin kertaan jouluperinteiden ohitse. Joululaatikoissa tosin yhdistyvät nämä kaksi asiaa oikein hyvin. Laatikot lantusta ja juuriselleristä tai punajuuresta ovat täydellisiä joulun terveysruokia.

Ehkä yksi tärkeimmistä kehityksistä on ollut lupausten pitäminen läheisten kanssa, ettei jouluna osteta tai siis vaihdeta krääsälahjoja. Jos nyt joku tuikitärkeä hankinta on ajoittunut joulun seutuun, niin nimettäköön se sitten joululahjaksi.

Aina kannattaa muistaa se tosiasia, että lahjalla on suurin vaikutus, kun sen saa hetkenä, jolloin sitä vähiten odottaa. Sehän voi olla vaikka tiistailahja. Mutta velvollisuuden ja vuorovaikutuksen nimissä pakettien kanssa panikoiminen ei ole mistään kotoisin paitsi, jos saaja on alle viisi vuotias joulupukkiin uskova henkilö.

Nämä ovat ainakin niitä askelmerkkejä, jotka ovat murtaneet jouluperinteitä hitaasti jo vuosikymmeniä ilman katkeruutta, mielipahaa tai omantunnon tuskia.

En kuitenkaan usko, että syvä suhtautumiseni joulun perimmäiseen sanomaan olisi millään tavoin muuttunut, vaikka käsikirjoituset, rituaalit ja muodollisuudet ovat ympäriltä kadonneet. Jouluyön messu muodossa tai toisessa on kuulunut useimpaan jouluuni

Yksi asia minun joulussani on kuitenkin liki ennallaan. Se on musiikki. Joululauluilla on edelleen vahva asema sisimmissäni. Kertaakaan en ole käynyt raskasta joulua -konsertissa tai vapaaehtoisesti kuunnellut Juisen Sikaa, mutta. . . . .

Joulumusiikki kaivelee sieluni sopukoissa. Sisäistä muutosta on varmaan edesauttanut sekin, että on laulanut kuorossa 22 vuotta joulukonsertteja. Kun konserttirumba oli ohi, niin hiljentyminen ja laskeutuminen varsinaiseen jouluun saattoi alkaa joululaulujen rauhoittaessa ajankulkua.

Sen toki ymmärrän, että tuotan pettymystä ja pahaa mieltä kauppiaille. Joulukuussa talousmenoissa ei juurikaan ole poikkeamaa marraskuuhun tai tammikuuhun verrattua. Kyse ei kuitenkaan ole yltiöpäisestä säästämisestä vaan siitä joulun henkisestä olotilasta, joka ei syntyäkseen vaadi koristelua tai muutakaan rakentelua.

Hei - kyllä minulla palaa kahdetkin led-valot nyt yötä päivää – toiset ikkunassa ja toiset lasipullossa. Asunnon ovessa on joulukoristeena kuusi tonttua, joista yksi  on musta. Siis ei mitään pakkomieltä ota tai jätä periaatteella vaan maltillisella omalla mielellä vauhkoamatta asiasta.

 

Oikein lämmintä ja rauhallista joulua sinulle!

Uutiskriteereitä etsimässä

Lauantai 15.12.2018 klo 21.06 - Kauko Niemi

Pakkohan tässä on ryhtyä miettimään mitä ne median oikeat uutiskriteerit oikein ovatkaan. Nyt on kulunut viikko niin, että valtaosa tarjottavasta uutisoinnista on käsitellyt ihmisten ulkonäköä ja pukeutumista. Kuinkahan tärkeää se oikeastaan on?

Linnanjuhlat ja heti perään Nobel-juhlat Oslossa ja Tukholmassa. Kummankin tärkeän tapahtuman on terrorisoinut ulkonäköuutisointi, vaikka kummassakin tapahtumassa olisi ihan oikeaa asiaakin.

Valitettavasti minulle ei aukea lainkaan se yhteys mikä on itsenäisyydellä ja ihmisten pukeutumisella. Joku kysyy mikä yhteys itsenäisyydellä ja mielenosoituksilla. No en ymmärrä sitäkään.

STT, Suomen Tieto Toimiston, uutiskriteereissä määritellään muun muassa, että aiheen merkittävyys syntyy ennen kaikkea sen inhimillisistä, taloudellisista tai poliittisista vaikutuksista. Mitä useampien ihmisten elämään asia vaikuttaa tai mitä dramaattisempia vaikutukset ovat, sitä merkittävämpi se on uutisena.

Vallankäyttäjien yksityisasioilla tai vilppiepäilyillä voi olla kauaskantoisia seurauksia, joiden vuoksi yleisöllä on oikeus saada niistä tietoa. Tällöin pienikin vilppi voi olla suuri uutinen. Julkisuuden henkilöiden yksityiselämällä on uutisarvoa myös silloin, jos se on ristiriidassa heidän luomansa julkisen kuvan tai heidän ajamiensa arvojen kanssa.

Uutisen merkitys voi perustua myös yhteiskunnan arvoihin tai yleiseen oikeustajuun. Siksi lapsiin kohdistuvat rikokset saavat enemmän huomiota kuin muut väkivaltarikokset ja päättäjien menettely herättää usein kovaa keskustelua, vaikkei siihen liittyisi mitään rikollista.

Joillain tapahtumilla voi esimerkiksi henkilön aseman vuoksi olla merkitystä, vaikkei niihin sisälly suurta uutista. Esimerkiksi presidentin uudenvuodenpuheet tai valtiovierailut uutisoidaan, koska yleisöllä on oikeus saada tietoja valtion päämiehen toiminnasta.

Uutiseksi ei riitä esimerkiksi se, että viranomainen aloittaa hankkeen, yritys tekee kauppoja, oppilaitos aloittaa uuden koulutusohjelman tai jossain järjestetään seminaari. Kyse on tällöin tavanmukaisesta toiminnasta, jolla ei sellaisenaan ole uutismielessä merkitystä. Uutisarvon täytyy syntyä juuri kyseisen hankkeen, kaupan, koulutuksen tai seminaarin sisällöstä tai annista.

Jotenkin noinhan sen pitäisi mennä. Se, että kuka on suunnitellut jonkun koltun tai mistä materiaalista on enemmänkin niin kutsuttua syvää paheksuntaa herättävää tekstimainontaa, kuin kansalle tärkeää tietoa.

Tietoa, jota varten esimerkiksi YLE palkkaa erillisen muotitoimittajan paikan päälle ja julkisuuden kipeät vieraat toimittavat ennakkoon yksityiskohtaiset tiedot pukeutumisestaan. Poliitikot saavat nimensä esille ja näin on alkanut keväisten vaalien kampanja.

Viime eduskuntavaaleissa eduskuntaan päässyt käytti kampanjaansa keskimäärin 38000 euroa, joten Jaana Pelkosen 4000 euron puku toi tietysti paljon näkyvyyttä itsenäisyyden siivellä.

Ensi vuonna on jo varmaan tieto siitäkin, kuka kampaaja ja millä hiustenkäsittelyaineilla on käsitellyt kenenkin pään. Ja Mariankadulle sijoitetaan Suomen paras autotoimittaja, joka pystyy kertomaan kulloisenkin auton ominaisuudet, joilla vieras saapuu juhliin.

Edelleen STT:n kriteereitä -  Julkisuuden henkilöillä pitää STT:n uutiskynnyksen ylittääkseen olla muitakin syitä julkisuuteen kuin oma halu, edustava ulkonäkö tai railakas elämä.

Tänä vuonna näytti tulleen mukaan kilpailuja ja äänestyksiä illan puvuista. Siis Suomen itsenäisyydestäkö? Finexit?

Ymmärrän oikein hyvin, jos järjestetään pukugaala omana juhlanaan vaikkapa aprillipäivänä, muttei sotketa asioita keskenään. Se katsoo, jota kiinnostaa.

Täytyykin tässä pikkuhiljaa suunnitella kilpailua, kellä on erikoisin asuste minun hautajaisissani. Toivottavasti joku kuitenkin show- ja kilpailuinnostuksesta  huolimatta muistaa pudottaa minut oikeaan monttuun.

Kansa äänestää sekavia tunnepäätöksiä

Sunnuntai 18.11.2018 klo 11.26 - Kauko Niemi

Kun Britanniassa kansa äänesti EU-erosta oli saarivaltakunnan kaikkein googlatuin asia – mikä on EU.

Kansanäänestykset olisivat saattaneet onnistua 50 vuotta sitten, mutta ei enää someaikana. Oikean ja vääräntiedon levittämistä ei kukaan pysty hallitsemaan. Ei etenkään, kun tiedon manipulointiin osallistuvat poikkeuksetta jopa naapurivaltioiden trollit omien etujensa ajamiseksi.

Mitä enemmän mennään tunteiden tasolla, sitä helpompaa on ulkopuolinen vaikuttaminen ja sitähän riittää jokaisella tasolla. Suorien kansanäänestysten aika on ohitse. Ainakin jos halutaan välttää jälkisotkut ja mitä erilaisemmat tulkinnan äänestettävästä asiasta. Jopa silloinkin on kyseenalaista, kun äänestettävänä on vain kaksi yksinkertaista vaihtoehtoa.

Brexit-kansanäänestys on aivan erinomainen esimerkki, ettei monikymmen miljoonainen kansa ole tiennyt mistä he äänestivät. Neuvottelujen käännyttyä nyt loppusuoralle asiantuntijatkaan eivät pysty tällä hetkellä sanomaa vastaako sopimusluonnos kansan tahtoa vai ei. Jopa ministerit nostaa kytkintä toinen toisensa perään.

Jos kaikki sujuu pääministeri Theresa Mayn kaavailujen mukaan, parlamentti äänestää sopimuksen hyväksymisestä joulukuussa. Ensi vuoden alussa parlamentti hyväksyy eroa säätelevän lain.

Seuraavaksi sopimusta käsittelee EU-parlamentti, jossa vaaditaan sen tueksi yksinkertainen enemmistö.

Jäsenmaiden johtajien on hyväksyttävä sopimus vielä Eurooppaneuvostossa, tueksi vaaditaan vähintään 20 maata, jotka edustavat 65 prosenttia unioniin brexitin jälkeen jäävien jäsenmaiden väestöstä. Britannian EU-ero astuu voimaan 29. maaliskuuta, siirtymäkausi jatkuu vähintään joulukuuhun 2020. Kaikkia muitakin vaihtoehtojakin on roppakaupalla.

Veikkaan, että ani harva kansanäänestyksessä äänensä eron puolesta antanut Britti kadunmies pystyi edes aavistamaan mitä hänen äänestään seuraa. Ja jos ero toteutuu, niin vielä harvemmalla on aavistustakaan mitä siitä seuraa.

Romaniassa järjestettiin kansanäänestys perustuslain muutoksesta, joka olisi määritellyt avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi. Sen tulos kuitenkin mitätöitiin, koska äänestysaktiivisuus jäi alle vaaditun 30 prosentin.

Tässä yksittäisessä ja selkeässä tapauksessa äänestämättä jättäminen oli romanialaiselle varmin ja turvallisin tapa välittää oma mielipide.

Makedoniassa kansanäänestys maan nimestä johti melkoiseen selkkaukseen. Äänestyksessä yli 90 prosenttia tuki maan nimen vaihtamista Pohjois-Makedonian tasavallaksi. Äänestykseen osallistui kuitenkin vain vajaat 37 prosenttia äänioikeutetuista. Tässäkin tapauksessa kuitenkin äänestettiin vain yhdestä selkeästä asiasta. Nimiasia sisälsi 30 vuotta kestäneen ja kiehuneen tunnelatauksen.

Kotoisessa Suomessa on järjestetty yksi iso kansanäänestys ja sekin oli neuvoa antava äänestys. Vuonna 1994 Suomessa järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Enemmistö (56,9 %) äänestykseen osallistuneista kannatti liittymistä ja eduskunta noudatti äänestyksen tulosta. Toki kaikki oli pedattu liittymisen puolesta.

Suomessa käytössä oleva kansalaisaloite on lievempi versio kansanäänestyksestä mutta kuitenkin kansan vaikuttamiskanava. Varmaan pian tulee pohdittavaksi, onko 50 000 allekirjoittajan raja liian alhainen ja liian helposti mobilisoitavissa

Tuorein esimerkki viime maanantain julkaistu dieselveron poistaminen, joka on nyt viikossa saanut 120 000 allekirjoitusta. Tässäkin tapauksessa on nähtävissä, että mennään enemmän tunteella kuin tiedolla. Koko auto- ja polttoaineverotus on sellainen hallintohimmeli, että yhden dieselveron poistaminen vaikuttaisi ainakin seitsemään eri asiaan. Tuskin kovin moni allekirjoittaja tätä tiedosti.

Hyväähän tässä dieselveroaloitteessa on tietenkin se, että kun se aikoinaan tulee eduskunnan käsittelyyn, syntynee keskustelua laajemmin koko auto- ja polttoaineverohimmelistä.

Toivottavasti tulevaisuudessa pysytään järjissään, eikä järjestetä sitovia kansanäänestyksiä. Kansan mielipiteitä pitää toki kartoittaa ja kunnioittaa, mutta siihen löytyy muitakin tapoja kuin suora sitova äänestys. Ja kyllähän ensi kevään eduskuntavaalit on selkeä kansanäänestys. Kunhan kansa vain tutustuisi tilanteeseen ja äänestäisi.

 

 

 

 

 

 

 

Ennakkoon vai jälkikäteen ennakkotapauksena

Sunnuntai 11.11.2018 klo 10.14 - Kauko Niemi

Lainsäädännön periaatteena näyttää jatkuvan, että kirjanoppineiden ja lainoppineiden tuottamaa virallista lakitekstiä testataan jälkikäteen ja se saa oikean merkityksen lakituvassa. Silloin kun saadaan ennakkotapauksia per rike.

Kuitenkin elämme uudessa ajassa, missä huijareilla ja välistävetäjillä on huikean nopeat työkalut käyttää tilaisuuksia hyväkseen.

Nyt on selvinnyt yllätys yllätys, ettei sote-lakeja saada hyväksyttyä tämän vuoden puolella ja se merkitsee, että keväiset maakuntavaalit siirtyvät jälleen kerran.

Lakikorjaukset saatiin tällä kierroksella vihdoin ja viimein valmiiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja yli 600 sivullista asiaa siirtyy jälleen kerran perustuslakivaliokunnan käsittelyyn.

Minusta koko paketti pitäisi vielä kierrättää arvioitavaksi sellaisen ryhmän kautta, jonka jäsenet ovat luovia ja ammattimaisia hakkeroinnissa ja välistävedossa. He arvioisivat, kuinka helposti tulevaa lakia kierretään - koukataan oikealta ja vasemmalta ja vedetään välistä. Millaisia ”epävirallisia” sovelluksia kannattaa ryhtyä heti rakentamaan sairaiden höynäyttämiseksi. Ja ennen kuin tavallinen ihminen tajuaa mistä on kyse.

Nythän ei Sotella sinänsä olisi kiirettä parille ylimääräiselle kierrokselle.

Loppuviikosta ilmestyi mielenkiintoinen kirja huijaamisesta. Tekijöiden Pete Poskiparran ja Jose Ahosen mukaan kirja ei ole ohjekirja, kuinka helposti voit huijata vaan se pikemminkin antaa valmiuksia huijauksia vastaan. Hyvään huijaukseen kuuluu kuitenkin peruselementteinä kiire, auktoriteetti ja kehuminen. Niillä pääsee pitkälle.

Rehellisyys maan perii, mutta silti kaikki valehtelevat päivittäin. Ketkä meitä oikein huijaavat, miten ja miksi se tuntuu olevan aina vain yhtä helppoa?

Mikä osa huijaamisesta on jopa luonnon ja yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä ja milloin valkoinen valhe muuttuu petokseksi? Tätä rajanvetoa käyvät kirjassaan kaksi rehellistä huijaria, mentalistit Pete Poskiparta ja Jose Ahonen.

Millainen ihminen huijaa tosissaan ja voiko tämän tunnistaa etukäteen? Miten on mahdollista, että taitava huijari saa muutaman päivän tuttavuuden jälkeen tyhjennettyä uhrinsa tilit ja miksi miljardiluokan illuusiotaloutta harjoittava yritys voi toimia vuosia ennen kuin sen ympärillä herätään todellisuuteen?

Ihan käytännössä - mitä onkaan tapahtunut jo muutamassa kuukaudessa sen jälkeen, kun uusi niin sanottu taksilaki tuli voimaan. Lain tavoitteena oli vapauttaa taksiliiketoiminta, jonka seurauksena hinnat alenevat ja palvelu nopeutuu ja paranee.  Todellisuudessahan koko suomalaisen taksibisneksen maksaa Kela ja yritykset. Yksityiset ihmiset maksavat kokotoimialan liikevaihdosta vain reilut kymmenen prosenttia.

Yksityinen ihminen pitää tarkempaa huolta rahoistaan, kun toisen kustannuksella matkustava. Joten tämä antaa kokolailla eri lähtökohdan taksibisnekseen kuin annetaan ymmärtää.

Kuinka laki on lähtenyt sitten toimimaan. Kelakyydeistä on kantautunut epäinhimillisiä tapauksia riittävästi. Muun muassa välistävetäjä paljastui viime viikolla, kun yhdelle taksille oli tarjottu Meilahden sairaala-alueella lokakuussa 1 117 tilausta. Hän on hyväksynyt niistä vain 22.

Paimentaakseen palveluista lipsuneita välityskeskuksia Kela on joutunut määräämään sakkoja. Palveluiden puuttumisesta ja kyytien epäonnistumisesta on annettu jo neljä 10 000 euron sakkoa.

Trafin kyselyn mukaan tilanne on toki parempi kuin lehtiotsikot antavat ymmärtää. Liikennepalvelulaki on tuttu reilulle 40 prosentille vastaajista, pääkaupunkiseudulla yli 60 prosentille. Kyselyyn vastanneista kaksi kolmesta koki saaneensa tarvittavan tiedon ja pystyneensä muodostamaan kuvan taksimatkan kokonaishinnasta ennen matkaa. Täytyy muistaa, että tietämättömiä on myös helpompi huijata.

Toistaiseksi taksiliikenteessä ei ole tapahtunut mitään merkittävää hintatason muutosta.

Eilen lauantaina uusi lakiehdotus kokoontumisista sai jälleen huutia perustuslakiasiantuntijoilta, kuinka huonosti laki on valmisteltu ja kokoontumisvapautta rajoittavaksi.

Nyt voisi kysyä olisiko ollut mahdollista laatia ymmärrettävämpää taksilakia. Sote paketissa on yli 600 sivua tekstiä. Kukahan senkin soveltamisen hallitsee, ennen kuin välistävetäjät ehtivät käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Ps – Itse kuulun niihin henkilöihin, joille taksimatkustaminen tulee kyseeseen viimeisessä hädässä. Uutta taksilakia en ole vielä uskaltanut kokeilla. Ja kokeilu vaatisi paljon lisäymmärrystä. Ainoa toivo on, että tutustuttuani eri nettitilausjärjestelmiin, TaksiHelsinki, UBER, Yandex jne, löydän jonkin luotettavan taksin tilaustavan.

 

 

Lue myös
http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2018/5/27/24943

Puhelin johon ei puhuta - onko se viestitin

Sunnuntai 4.11.2018 klo 9.20 - Kauko Niemi

”Valitettavasti en vastaa tuntemattomiin numeroihin - jätäthän viestin, niin otan yhteyttä.”

Tämän kuulet minun puhelinvastaajastani, silloin jos numero ei ole tallennettu osoitekirjaani. Osoitekirjassani taitaa yleisin nimi numerolle olla henkilö Älä Vastaa.

Puhelimen käyttö puhumiseen on muodostunut ajan mittaan vastenmieliseksi viestintäkanavaksi niin minulle kuin näköjään monelle muullekin. Viimeksi olen vastannut kaverin soittamaan puheluun 22.10, siis pari viikkoa sitten. Viimeksi olen soittanut puhelimella 11.10, siis reilu kolmisen viikkoa sitten. Pari viikkoa sitten on tullut puhelu numerosta, johon en vastannut, eikä kukaan jättänyt viestiä, siis joku kauppias.

Sitten löytyy yksi kaveri, jonka kanssa skypettelemme aika usein ja toinen kaveri, jonka kanssa puhelen Suomen rajojen ulkopuolelle Whatsupilla.

Erakoksi en kuitenkaan ole vielä ryhtynyt. Erilaisia viestejä ja sähköposteja lähtee useita, jopa kymmeniä päivässä. Tähän kirjalliseen viestintään saattaa toki vaikuttaa sekin, että työni puolesta olen ilmaissut itseäni kirjoittamalla oikeastaan koko elämäni. Olen kirjoittanut sanoja moninkertaisen määrän mitä puhunut.

Tämän ajatuksen kanssa en näytä olevan yksin, vaikka en teini enää olekaan. Osaavatko nuoret enää puhua puhelimessa? Kysymystä on pohdittu muiden muassa jyväskyläläisessä markkinatutkimustalo Tietoykkösessä, joka on etsinyt tuloksetta tutkimushaastattelijaa tekemään puhelinhaastatteluita. Aikaisemmin etenkin opiskelijat ovat tarttuneet pesteihin hanakasti, mutta nyt tekijää ei tunnu löytyvän.

Myös vastaajiksi nuoria on vaikea tavoittaa, sillä he eivät vastaa puhelimeen eivätkä soita takaisin.

Minulle henkilökohtaisesti puhelinkulttuurin ovat täysin pilanneet puhelinmyyjät. Puhelinnumeroani ei pitäisi löytyä mistään julkisesta tiedostosta ja silti joku tyrkyttäjä vaan soittaa.

Keskisuomalainen-lehden artikkelissa pohditaan kuinka huonot kokemukset voivat olla yksi syy siihen, että nuoret karttavat puhelimella soittamista. Lehtori Tarja Valkonen Jyväskylän yliopistosta uskoo, että moni nuori kokee saaneensa puhelimessa tylyä kohtelua.

Kyse voi olla myös tottumattomuudesta, puhelintaitojen puutteesta tai viestintäarkuudesta, arvelee Valkonen. Aiemmin oli itsestään selvää, että puhelimessa puhutaan ja osataan puhua, mutta viestintäkulttuuri on muuttumassa.

Puhelinmyynti on kovasti vanhanaikaista. Ihmettelen niitä yrityksiä, jotka sitä edelleen käyttävät. Itse luokittelen soittajat häirinnän pahimpaan luokkaan.
Viime viikolla asiaan puuttui myös Kuluttaja-asiamies, joka vaatii rotia muiden muassa mediataloille. Eivätkö mediatalot ymmärrä, että median sisältöä ja sen markkinointia ei voi erottaa. Ei etenkään, jos kokonaisuuden tavoite on luotettavuus ja hyvä lehti-lukijasuhde.

Pahaa pelkään, jos puhelinoperaattorini, jolla varmasti on numeroni, puhelinmyyjä soittaisi minulle, niin operaattori menisi heti vaihtoon.

Myös tutkimuksiin osallistuminen puhelimessa tuntuu varsin epämiellyttävältä, kun omia asioita pitäisi jakaa pelkän vieraan äänen kanssa.

Eri-ikäiset elävät paraikaa erilaisissa viestintätodellisuuksissa. Chatit lentävät kännykästä toiseen ja ryhmästä toiseen ja vaikea on kuvitella chatit ja viestit vaihtuisivat takaisin puheluihin. Sitä paitsi viesteihin ja sähköposteihin voi vastata silloin kuin parhaiten sopii. Vastaamiseen jää myös enemmän harkinta-aikaa, vaikkei se aina arjessa siltä vaikutakaan.

Verkkoviestinnän opettelussa, yleisellä tasolla on toki nähty ja koettu sen nurjapuoli hyvinkin voimakkaasti. Mutta jos ja kun pysytään tuttavien ja kavereiden tasolla, en usko, että puhelut koskaan palaavat yleiseen höpöttelyyn.

Tämä kaikki näkyy myös suoraan suomalaisten matkapuhelinverkkojen datan käytössä. Operaattoreilta odotan sopimuspakettia, missä myydään dataa kuukausiperusteisesti ja sitten voisin maksaa kuukaudessa kummastakin tekstiviestistä kappalehinnan ja samoin kappalehinnan max viidestä soitetusta puhelusta kuukaudessa.

 

 

Hyvää jotakin aikaa

Sunnuntai 28.10.2018 klo 7.38 - Kauko Niemi

Taas on viisareita väännetty ja yritetty muistaa kuinka diginumerot vaihtuvat autossa, liedessä, uunissa, mikrossa, sykemittarissa, verenpainemittarissa, kameroissa, jne jne. Niin ja sitten minulla on yksi Wienistä ostettu käyttämätön kello, jonka aikaa en ole onnistunut koskaan muuttamaan.

Käynnissä oli myös valtionhallinnon virallinen mielipidekysely tulevasta suomalaisesta ajasta, mikä se nyt sitten onkaan. Kysymyksessä oli mielipidekysely otakantaa.fi mikä ei kuitenkaan edellytä päätöksentekoa tulosten perusteella. Eikä ole syytäkään, sillä tässäkin tapauksessa suuri osa äänistä oli jonkun robotin tekaisemia.

Tietoa suomalaisten mielipiteistä ja toiveista kerätään myös gallup-tutkimuksella, jonka toteuttaa TNS Kantar Oy. Tiedonkeruu toteutetaan niin, että tulokset edustavat suomalaisten mielipiteitä alueellisesti, ikäryhmittäin ja sosioekonomisen taustan mukaan. Lisäksi asian valmistelussa tehdään vaikutusarvio ja kuullaan asiantuntijoita.

Otakantaa.fi kyselyssä oli useita, ehkä liiankin useita vaihtoehtoja. Tosin onhan se hyvä, että kaikenlaiset mielipiteet pääsevät julki. Ja monimutkaisuutta lisää se, että naapurimaat tekevät myös ikiomia päätöksiään samassa aikataulussa.

Eduskunta lopulta päättää, mikä aika valitaan pysyvästi käyttöön, jos kellojen siirtelystä luovutaan sen jälkeen, kun EU on oman päätöksensä tehnyt.

Tilanne on sikäli poikkeuksellinen ja mielenkiintoinen, että nyt on saumaa säätää virallista aikaa muullakin kuin aikavyöhykkeiden perusteella.

Tähän mennessä eri tahot ja mediat ovat jo tehneet useitakin kyselyitä ja eri tahot ovat lähteneet lobbaamaan omista lähtökohdistaan.

Suomalainen unitutkija Timo Partonen on selkeäsanaisesti puolustanut normaaliaikaa eli niin sanottua talviaikaa. Hänen mukaansa ihmisen sisäinen kello kesäaikaan siirryttäessä ryhtyy jätättämään ja tietää uniongelmia ja uniongelmista on monelle vakaviakin terveysongelmia.

Pysyvään kesäaikaan siirtyminen on väestön liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden määrän näkökulmasta parempi vaihtoehto", toteaa valtion liikuntaneuvosto lausunnossaan ja samalla linjalla on Suomen Latu.  Suurin yksimielisyys lienee siitä, että nyt lopetetaan viisarien siirtely.

Mitä tuosta yhdestä tunnista sinne tai tänne. Aika monelle ei yhtään mitään, mutta joukossamme on yllättävän paljon tavalla tai toisella unihäiriöisiä. Ja tuore tutkimus on löytänyt sellaisenkin tekijän kuin unirytmi. Vaihtelut unirytmissä aiheuttavat enemmän haittaa kuin unen määrä. Unen tärkeydestä ollaan enemmän kuin yksimielisiä ihmisen kaikenlaiselle terveydelle.

Tähän blogiin ei tarvitse hakea uniongelmaista sen kauempaa kuin näppäimistön takaa.

Geeneistäni en tiedä, mutta itse olen sataprosenttisesti syyllinen ainakin siinä mielessä, että sisäistä kelloani en ole avittanut vuosikymmeniin millään herätysvimpaimilla. Olem harrastanut vain omaa sisäistä luomuviestintää.

Nyt kun taas siirryttiin talvi, eli normaaliin aikaan, niin minulla menee tunnin tasaantumiseen noin neljä viikkoa. Pystyn heräämään ajatuksen voimalla ja noin 5 minuutin tarkkuudella ”normaalia” aikaisemmin mutten koskaan pitkittämään untani aamuisin.

Siis kellon siirtäminen keväisin ei tunnu missään, kun saa herätä tunnin aikaisemmin, mutta syksyllä ei sitten millään. Sama näkyy ja tuntuu matkustamisessa.

Matkustaessani Aasiaan, olen saman tien paikallisessa rytmissä. Olen käynyt noin parikymmentä kertaa Yhdysvalloissa ja vain kerran on sisäinen kelloni vaihtanut ajan paikallisten kanssa yhteensopivaksi. Muutaman päivän reissu Eurooppaankin on niin väsyttävä, että mieluummin jätän sen tekemättä.

Tästä voi siis jokainen päätellä mitä viisareiden siirtely ja tunti sinne tai tänne minun tapauksessani tarkoittaa. Olen oikein tyytyväinen siihen, että siirtely loppuu ja kaikkeen muuhun pystyn ajan kanssa sopeutumaan.

 

 

 

Olet loppuelämäsi mielipiteittesi vanki

Sunnuntai 14.10.2018 klo 7.52 - Kauko Niemi

Some on osoittanut jo moneen kertaan, ettei ihminen pysty itse arvioimaan omia sanomisiaan. Nyt on sitten saatu parikin oikeuden tulkintaa missä menee raja sananvapauden ja kunnianloukkauksen välillä. Ihminen on näköjään itse kykenemätön vetämään rajaa sanomisilleen.

Tällä tarkoitan tervetullutta oikeuden rajanvetopäätöstä tapauksessa Tomi Metsäketo. Neljä naista tuomittiin sakkoihin. Tällaisia päätöksiä pitäisi syntyä pikaisesti muutamia lisää. Myös sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole mukana julkisuuden henkilö. Heidän kohdallaan kunnianloukkauksen raja venyy välillä tolkuttoman pitkälle.

Korostan nyt vielä asian ympärillä pyörineet tarinat ovat lipsuneet sinne ja tänne. Prosessissa ei käsitelty, eikä pitänytkään käsitellä Tomi Metsäkedon käytöstä. Eikä tässä tapauksessa pidä sotkea oikeudellista ja moraalista vastuuta.

Metsäkedon tapauksen kanssa saman aikaan suuria sanomisia puitiin myös Laura Huhtasaaren kohdalla. Huhtasaari on poliitikko ja tällä kertaa hän loi keksimällä keksityn tempun päästäkseen julkisuuteen. Hän hyödynsi provokaatiossaan lapsia. Huhtasaarenkin kohdalla toivoisi, että kyseinen koulu selvityttäsi sen rajan mitä poliitikko saa tehdä ja mitä ei. Mitä tietoja kouluista ja oppilaista saa julkaista niin että nimet paljastuvat.

Myös hyvinkääläinen huoltoasemayrittäjä otti oikeuden omiin käsiinsä. Sen sijaan, että olisi antanut todistusaineiston poliisin selvitettäväksi, kuva-aineisto bensavarkaasta levitettiin julkisesti somessa. Viime viikolla Hyvinkään käräjäoikeudessa nnettiin  huoltoasemayrittäjälle 4400 euron sakot yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Yrityksen työntekijä sai 660 euron sakot samaisesta syystä.

Tällaisia oikeuden linjauksia ehdottomasti tarvitaan, koska yksittäinen ihminen ei näköjään ymmärrä rajaa, saati ymmärtäisi ja osaisi hyviä ja kohteliaita käyttäytymistapoja. Näiden asioiden mittaamisessa on se käytännön ongelma, ettei poliisin resursseja riitä jokaiseen nokkapokkaan.

Metsäketoa kutsuttiin viimesyksyisissä Facebook- ja Twitter-kirjoituksissa muun muassa sarja-ahdistelijaksi ja raiskaajaksi. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä rikoksiin. Naisten mukaan heillä oli perusteltu syy olettaa, että muun muassa sosiaalisen median aiemmassa kirjoittelussa esitetyt asiat olisivat totta. Osa viittasi myös käynnissä olleeseen metoo-keskusteluun. Oikeuden päätös – törkeä kunnianloukkaus.

Sosiaalisessa mediassa kaikki kirjoitukset ovat mielipiteitä, eikä ole olemassa mitään perusteltua syytä uskoa, että mielipiteet muuttuisivat, joten enemmän todeksi, kun ne ovat mustaa valkoisella for ever.

Joissakin tapauksissa somessa saattaisi päästä lähelle totuutta, jos jaetaan suoraan ammattimaisesti ja journalistisin periaattein julkaistun median tietoja. Siis median, joka on tarkistanut tietonsa paikkansapitävyyden, niin kuin aina pitäisi tapahtua.

Metsäkedon tapauksessa kolme mediaa sai langettavan päätöksen Julkisensananneuvostolta. Se on aika paljon yhdestä asiasta, kun julkaistun tiedon luotettavuus ei täytä medialle asetettuja vaatimuksia. Tämä osaltaan kertoo, kuinka villejä ja huonosti tarkistettuja huhuja tuolloin oli liikkeellä.

Perusteltu syy olettaa, että somen kirjoittelussa esitetyt asiat olisivat totta, horjuu joka päivä, kun jopa valtiolliset trollitehtaat saati pienemmät yksittäiset trollit, jotka tuottavat jatkuvasti tuutin täydeltä soopaa, valeuutisia omien tarkoitusperiensä pönkittämiseksi. 

Somekäyttäytymiselle oikeudelliset tulkinnat ovat tervetulleita ja lisää tarvitaan, jotta ihminen edes jollakin tavalla hahmottaisi rajat sanomisilleen, kun niitä ei luonnostaan synny.

Nämä neljä naista ovat nyt loppuelämänsä mielipiteittensä vankeja, vaikka kuinka muuta yrittäisivät ja kuinka tosissaan mielipidettään yrittäisivät vaihtaa. Tämä mielipide on ja pysyy. Jokainen somen käyttäjä on aina mielipiteittensä vanki. Se mitä julkaiset, sitä et voi perua. Se peilaa mielipidettäsi koko loppuelämän. Ihan äärimmäisissä tapauksissa on viranomaisten avustuksella saatu joitakin julkaisuja poistettua silloin kun jostakin laista löytyy riittäviä perusteita.

Niinkin viattomissa asioissa kuin vaikkapa lapsien tai lastenlapsien tietojen ja kuvien julkaisussa tuskin kukaan haluaisi, että muutaman vuoden kuluttua kuulet teini-ikäisen loukkaantuvan syvästi, kuinka todella tyhmä äiti tai mummi on julkaissut tuollaista paskatietoa. Tai kun korkeaan asemaan edenneen henkilön tietoja kaivetaan juorulehtien sivuille – ei ihme, tällainen hän oli jo lapsena tai kuinka vaipat kiristivät häntä jo vauvana. 

Ps.
Kunnianloukkaus on rikos, jossa henkilöstä esitetään valheellinen ja loukatulle henkilölle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa aiheuttava väite. Rangaistuksena siitä on sakkoja.

 

Taskuparkki onnistuisi, jos olisi yksikin hole

Perjantai 28.9.2018 klo 16.42 - Kauko Niemi

Huomenna vietetään Kansallista pysäköintipäivää ja päivän kunniaksi järjestetään Espoon Tapiolassa Taskuparkin SM-kisat. Minulla on tuollainen kisa joka päivä.

Nyt eletään sitä aikaa, kun joka ilta Töölössä (Ooppera, Finlandia-talo, Musiikkitalo, Temppeliaukio, Tennispalatsi) paikoittaa 600-800 ylimääräistä autoa.

Tällä viikolla erehdyin aikataulusuunnittelussa pahasti ja palasin autolla kotiin 18:00 – 19:00 välillä. Parinkymmenen minuutin surfailun jälkeen hermo petti ja jätin autoni aika lähelle suojatietä. Seuraavana päivä tuo etäisyys tarkentui virhemaksukuitista 4,1 metriksi.

Jäin miettimään, kun ministeri Soinikin sai anteeksi Eduskunnassa, niin miksen minäkin paikoituksessa. Lappuliisa voisi todeta asukaspysäköintilapusta, että auto asuu alueella ja tarkistaa tietokannastaan, että hän on saanut edellisen virhemaksun yli vuosi sitten, joten annetaan olla tämä 90 cm. Ja näköjään tunnollisesti maksanut kaikki aiemmat virheensä. Eli kuinka tarkasti sääntöjä noudatetaan.

 

Edellisen kerran pohdin asiaa lauantai 9.1.2010

Helsingin asukaspysäköinti on varmasti yksi maailman parhaimmista bisnes-malleista. Asiakas ostaa tuotteen, jonka saannista ei anneta mitään takuuta. Moni lentoyhtiö on kateudesta kalpeena. Nekin ovat yrittäneet ylibookata koneitaan ja kun kaikki eivät ole koneeseen mahtuneet, niin lentoyhtiöt ovat sovinnolla maksaneet aivan kohtuullisia korvauksia.

Asukaspysäköintikyltti autossa ei anna mitään takuuta siitä, että löydät paikan autollesi siltä alueelta, johon kyltti oikeuttaa auton jättämään. Minkähän kannan kuluttajaviranomainen tähän ottaisi. Ehkä sitäkin pitää jonain päivänä kysyä.

Kaupunki myy kaikille paikkaan oikeutetulle pysäköintitunnuksen riippumatta siitä onko alueella paikkoja vai ei.

Asukaspysäköintiä tarjoava taho, Helsingin kaupunki, kasaa parhaillaan lumikasoja asukaspysäköintipaikoille. Yhdessäkään lumikassa en ole nähnyt asukaspysäköinti kylttiä saati pysäköintivirhemaksua, vaikka lumikasat ovat pysäköity väärin.

Kilpailua ei myöskään ole. Kaupunki korotti vuoden vaihteessa maksun 36 eurosta 100 euroon. (312€/2019) Ei mikään pieni yksipuolinen korotus vaihtoehdottomassa tilanteessa. Tosin kaupungin kassa karttuu yhdestä 2,7 miljoonaan euroon.

Rahahan tässä ei kuitenkaan ole ydinkysymys vaan se, että jos jotain ostaa, niin tuote tai palvelu pitäisi myös saada. Muutoinhan se täyttää petoksen tunnusmerkit.

Nyt vedotaan, että kadun varret ovat kesäautojen säilytyspaikkoina. Eikö silloin olisi järkevämpää tarjota kesäautoille talvisäilytyspaikka jossakin tattarinsuolla. Onhan veneillekin osoitettu talvisäilytysalueita, jopa Helsingin paraatipaikalla.

Asukaspysäköinnin erikoisuuksiin kuuluu myös yrityspysäköinti. Esimerkiksi toimisto, jossa työskentelee viisi ihmistä samassa tilassa, samalla alalla. Heistä, jokaisella on oma yhtiönsä. Rakennusviraston mukaan heillä kaikilla on oikeus kolmeen yrityspysäköintipaikkaan. Näin ollen pikku toimistolla on oikeus viiteentoista pysäköintilupaan.

Pitääkö lääkärin välttämättä näytellä lääkäriä

Sunnuntai 9.9.2018 klo 11.08 - Kauko Niemi

Lääkäriin rooliin kohdistuu paljon odotuksia. Lääkärin tulee olla vahva, rauhallinen ja itsevarma – ja jos siltä ei tunnu, pitää esittää.

Näin sanoo Reetta Huttunen, itsekin lääkäri, Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa, missä hän kuvailee inhimillistä ihmistä valkoisen lääkäritakin takaa haastattelussa ja runoissaan. Artikkeli on arvokas, poikkeuksen avoin, mutta jäin miettimään lääkäreiden viestintätaitoja ja pitääkö todella olla epäaito ja esittää lääkäriä?

Lääkärin työ on paljon muutakin kuin lääketiedettä. Lääketiede on vain pohja työlle, joka kehittyy ja paranee kokemuksen ja käytäntöjen myötä ja erityisen paljon kuuntelemalla potilasta. Lääkärihän ei koskaan ole elänyt ainuttakaan potilaan arkipäivää.

Finnradion haastattelussa Erkki Antila, joka edustaa potilaan kokonaisvaltaista kohtaamista, sanoi osuvasti rakentavansa kumppanuutta potilaan kanssa.

Helsingin Sanomien artikkelissa Huttunen on tutkiskellut runoissaan myös lääkärin osoittamaa empatiaa. Huttusen mielestä lääkärin empatia on ensisijaisesti sitä, että hän kuuntelee potilasta. Sitä kautta usein löytyy ratkaisu potilaan ongelmiinkin. Juurikin näin paitsi byrokratia rajaa kuunteluajaksi 10 minuuttia ja siinä ajassa ehtii tervehtiä.

Jos lääkärin pitää esittää auktoriteettia eli mentaalilla ”lääkäri määrää”, on aika ajanut hänen ohitseen. Auktoriteetti ei kuulu enää tähän päivään lääkärin hommissa, eikä se sovellu oikein mihinkään muuhunkaan työhön. Ei etenkään asiakaspalveluun, jota lääkärintyö pohjimmiltaan on. Minulle lääkärin neuvot ja lääkereseptit ovat suosituksia, jos vain satun ymmärtämään miksi tällaiset neuvot ja tuollaiset pillerit.

Istun vanhemman mieslääkärin vastaanotolla jokunen aika sitten. Kuitenkin reilusti minua nuoremman. Edessä pari labrakoetta ja lääkäri kysyy, haluanko tulla hakemaan tulokset täältä vai lähetetäänkö postitse. Vastaan, että ei kumpaakaan, näen ne netistä. Lääkäri valahtaa punaiseksi ja hätääntyneen tuntuisena kysyy – mitä sinä oikein näet sieltä netistä?

Jokainen potilas tarvitsee uskoa parantumiseen. Enkä nyt puhu henkiparantajista, vaan tavallisen lääkärin viestintäkäyttäytymisestä. Uskoa ei lisää, että lääkäri sanoo kirjoittavansa reseptin ja lääke pitää ottaa ruokailun yhteydessä iltaisin. Lääkäriltä jää usein valistamatta miksi ja miten lääke vaikuttaa. Yksikään lääkäri ei ole minulle kertonut välttämätöntä tietoa siitä, kuinka elimistölle elintärkeät kolesterolit toimivat oikeassa suhteessa. Pelkkä mitattu numero ei kerro totuutta kokonaisuudesta.

Arvovalta kysymyskö, jos potilas tietää liikaa. Lääkäreiden suuri huolenaihe onkin se, että potilaat googlaavat niin paljon tietoa. Tietenkään harvan potilaan tietämys ei riittää tulkitsemaan nettitietoa. Ja sitä onko se ylipäätään luotettavaa. Siinä on paikka myös lääkärin perusteluille.

Terveyskeskuslääkäri soittaa minulle käyntiäni seuraavana päivänä ja sanoo keskustelleensa kollegan kanssa ja tulleensa sellaiseen ratkaisuun, että tarkistetaan vielä B-vitamiinitasoni ja hän on kirjoittanut lähetteen labraan.

Siis terveyskeskuslääkäri on miettinyt minua senkin jälkeen, kun poistuin vastaanotolta. Hän tunnusti rehellisesti, ettei hän kaikkea hoksannut. Arvostan suuresti hänen rehellisyyttään, eikä hänen tarvinnut esittää Jumalasta seuraavaa.

Päinvastainen esimerkki tämän vuoden helmikuulta. Olin niin kiihdyksissä ja verenpaineet varmasti katossa, vaikka niitä paineita olinkin juuri hoidattamassa, etten muista edes tervehtikö lääkäri lainkaan. Hänen ensimmäiset sanansa olivat, että sinulla on huonot ruokailutottumukset, koska mittaukset näyttävät niin. Hän ei siis tiennyt eikä halunnutkaan tietää, että teen itse kaiken suuhunpantavan 99 prosenttisesti hyvistä perusraaka-aineista vain ja ainoastaan terveyden ehdoilla.

Ihmisen parantuminen on pitkälti kiinni lääkärin vuorovaikutuksesta. Sehän on myös tieteellisesti osoitettu monissa lumelääketesteissä, joissa pelkkä sokeripilleri tekee ihmeitä.

Finnradio / Erkki Antila - https://www.facebook.com/finnradio/videos/444087172780331/

Helsingin Sanomat / Reetta Huttunen - https://www.hs.fi/elama/art-2000005808021.html

Vaarallinen yhdistelmä - Jeesuksesta seuraava, joka elää selibaatissa

Lauantai 25.8.2018 klo 8.46 - Kauko Niemi

Selibaatti eli naimattomuus tarkoittaa pidättäytymistä avioliitosta ja yleensä seksuaalielämästä.

Selibaattilupaus on osa kristillisiä luostarilupauksia. Katolisen kirkon latinalaisessa riituksessa selibaattia edellytetään munkkien ja nunnien lisäksi myös papeilta ja piispoilta, ortodoksisessa kirkossa sekä idän katolisissa kirkoissa vain piispoilta. (Wikipedia)

* * *

Jäsenmäärällä mitattuna 1,25 miljardilla jäsenellään maailman suurin kirkko on joutunut todella katsomaan totuutta silmiin. Vuosisatojen ajan kirkon rakenteet ovat pystyneet peittelemään mitä karkeimmat ihmisarvon loukkaukset. Eikä niistä päästä tulevaisuudessakaan eroon niin kauan kun kirkko kieltää ihmisen normaalin tarpeen eli seksuaalisuuden.

En näe suurtakaan eroa sillä, että kielletäänkö ihmiseltä syöminen, nukkuminen vai seksuaalisuus. Kaikki ovat ihmisen perustarpeita, joita ilman elämä ei ole tasapainossa.

Katollisen kirkon rakenteissa on omia lakeja ja monia muita ristiriitaisuuksia useiden demokraattisten hallintojen ja lainsäädäntöjen kanssa. Kirkon rakenteisiin puuttuminen ulkopuolelta on kokolailla mahdottomuus. Tietovuotojen on tapahduttava kirkon sisältä.

Aiemminkin on vuotanut julkisuuteen yksittäisiä seksiskandaaleja ja pääsääntöisesti katollisen kirkon piiristä. Nyt kuitenkin tekijöitä on satoja ja lapsiuhreja jopa tuhansia. Huomionarvoista on se, että nyt on paljastunut asioita vain kuudesta hiippakunnasta ja hiippakuntia on Yhdysvalloissa parisensataa.

Katollisen kirkon piirissä on myös maksettu uhreja hiljaisiksi jopa siinä mitassa, että seurakuntia on mennyt jopa konkurssiin.

Katolisen kirkon opetuksen mukaan kirkon piispat ovat apostolien seuraajia ja Paavi eli Rooman piispa on apostoli Pietarin seuraaja. Piispojen ja pappien asema Jeesuksesta seuraavina luo sellaisen arvomaailman, ettei heitä voi kukaan tavallinen ihminen vastustaa. Ei sitten minkäänlaisessa tilanteessa.

Vaarallinen yhdistelmä syntyy, kun vastustamattomalta auktoriteetilta kielletään luonnollinen seksuaalisuus. Seksuaalisuus, jota hän toteuttaa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

A-sudiossa vieraillut Suomen katollisen kirkon tiedottaja puhui varovaisin sanakääntein selibaatista ikään kuin se olisi vain este avioliitolle. Sen takia, että papit suuntaisivat kaiken tarmonsa kirkon hyväksi. Seksuaalisuuteen hän ei viitannut vahingossakaan. Avioliittokin jo toisi ihmiselle yhden normaalin tavan toteuttaa seksuaalisuuttaan.

* * *

Ihmisen seksuaalisuus on ihmisen synnynnäinen kyky ja valmius reagoida fyysisesti ja psyykkisesti aistimuksiin ja virikkeisiin kokemalla eroottista ja seksuaalista mielihyvää, sekä valmius pyrkiä näihin kokemuksiin.

Ihmisen seksuaalisuus palvelee sekä ihmislajin biologista säilymistä että psyykkistä nautintoa. Seksuaalisuus on ominaisuus, joka on osa ihmisyyttä koko elämän ajan. Ihmisen seksuaalisuuteen kuuluu seksuaalinen kehitys, biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli-identiteetti ja sen mukainen rooli, seksuaalinen suuntautuminen, eroottinen mielenkiinto, nautinto ja intiimiys sekä suvunjatkaminen.

Ihminen voi kokea ja ilmaista seksuaalisuuttaan esimerkiksi ajatuksin, fantasioin, haluin, uskomuksin, asentein ja arvoin sekä käyttäytymisessä, rooleissa ja suhteessa itseensä ja toisiin. Seksuaalisuuteen ja sen ilmaisuun vaikuttaa monen tekijän vuorovaikutus, kuten biologisten, psykologisten, sosiaalisten, taloudellisten, poliittisten, kulttuuristen, eettisten, oikeudellisten, historiallisten, uskonnollisten ja henkisten. (Wikipedia)

* * *

Katollisen kirkon uutiset tulevat jatkumaan, vaikka tällä kertaa itse paavikin jo otti julkisesti kantaa viimeaikaisiin tapahtumiin. Anteeksiantamus ei nyt enää riitä. Yli 2000 vuoden rakenteita kun ei yhdessä yössä pureta. Ei edes vaikka viime päivinä kirkon ovesta on poistunut runsaasti pettyneitä jäseniä. Ja tällä hetkellä pappiskoulutukseen ei saada läheskään riittävästi opiskelijoita.

 

 

Raha edellä keinoja kaihtamatta

Lauantai 11.8.2018 klo 18.07 - Kauko Niemi

Jos hyppää hetkeksikään herra Trumpin housuihin, niin ei ole mitään epäselvää ”oman” rahan merkityksestä päätöksenteossa. Siinä katoavat kaikki inhimillisyys ja etenkin vastuu ensi viikosta saati tulevaisuudesta. Eikä kyseessä ole ainoastaan Trump, vaan koko yhdysvaltalainen bisness-ajattelu. Ajattelu jota on totuttu ihailemaan ympäri maailmaa.

Amerikkalaisen kvarttaalitalouden tärkeimpiä merkkejä ovat neljännesvuosittain osoitetut numerot ja niiden kulissien takana tehtävät sand packing -järjestelyt ja muut vippaskonstit, jotta neljännes neljännekseltä näyttää kasvua. Showhun kuuluu myös  ylivuotavat, vakuuttavat numeroiden selitykset. Kansa ja etenkin sijoittajat hurraavat rahankiilto silmissä. Mutta mitä tehtäisiin ensi vuonna? Ketä kiinnostaa.  Ketä kiinnostaa muu kuin, että numerot ja kulissit näyttävät hyviltä neljänneksittäin ja olen pääsemässä osingoille.

Miten tämä ilmiö näkyy esimerkiksi vanhassa kunnon autoteollisuudessa. Esimerkkilistasta jätän suosiolla pois heti kättelyssä Teslan, jonka puheet ja tekemiset ovat jo niin kaukana toisistaan, ettei niihin kukaan usko.

Vuosi sitten elokuussa yhdysvaltalainen General Motors (GM) myi ranskalaiselle PSA Groupille Opelin sekä Vauxhallin. Vauxhall on käytännössä Opelin nimi muun muassa Britanniassa. PSA valmistaa muun muassa Peugeoteja ja Citroëneja, ja kaupan myötä PSA:sta tuli Euroopan toiseksi suurin autonvalmistaja.

Opel ja Vauxhall olivat GM:lle surkeita riippakiviä, jotka tekivät tappiota. Uutistoimisto AP:n mukaan brändit tekivät voitollisen tuloksen viimeksi vuonna 1999. Sen jälkeen ne ovat tehneet yhteensä noin 17 miljardia euroa tappiota.

Entäs nyt? PSA ilmoitti hiljattain, että Opelin ja Vauxhallin liikevoitto oli 502 miljoonaa euroa vuoden ensimmäisen kuuden kuukauden aikana.

Entäs monimuotoinen tarina Volvosta? Konkurssin partaalla kärvistellyt Volvo oli lypsylehmä amerikkalaiselle omistajalleen Fordille.  Fordin omistuksessa ollut Volvo sai sitten uuden omistajan Kiinasta, joka investoi Volvon kehitykseen huimasti niin teknologisesti kuin uusiutuviin malleihin. Nyt Volvo on elämänsä vedossa sekä taloudellisesti että teknisesti.

Amerikkalaisomistajan aiheuttama notkahdus ei onneksi ehtinyt tappaa Volvo-nimeä, vaikka kuilun partaalla jo käytiinkin.

Entäs mitä tapahtui, kun kahta konkurssikypsää ryhdytään johtamaan Euroopasta. Yhdistettiin italialainen Fiat ja yhdysvaltalainen Chrysler. Molemmat yhtiöt olivat konkurssin partaalla, mutta selvisivät lopulta yhteisin voimin erittäin pahoista vaikeuksista.

Ansio kuuluu toki pitkälti juuri kuolleelle Sergio Marchionelle. Hänen toimitusjohtajakaudella Fiat Chryslerin markkina-arvo yli kymmenkertaistui.

Marchionne nimitettiin Fiatin toimitusjohtajaksi vuonna 2004. Fiat Chrysler perustetiin viisi vuotta myöhemmin.

Kovin kaukana näistä esimerkeistä ei ollut Nokian matkapuhelimetkaan, jonka tuotekehitystä karsittiin ja tulevaisuuden näköalattomuus sai vauhtia viimeistään Steven Elopin opissa. Muut ajoivat ohitse sekä oikealta että vasemmalta. Vahdattiin ja säädettiin numeroita ja uskottiin omahyväisyyteen.

Toki numeroiden pitää olla kunnossa, mutta jos numeroilla on täydellinen ylivalta neljänneksittäin ei siitä välttämättä seuraa hyvää. Ei etenkään silloin kun niiden pelossa ja varassa on hyväksyttävää ja lupa unohtaa kehitys, tulevaisuus, inhimillisyys ja vastuu.

 

Kirjoitan tätä blogiani 100 kilometrin päässä kotoa

Sunnuntai 22.7.2018 klo 9.13 - Kauko Niemi

Jäin kovasti miettimään viime maanantaista presidenttien tapaamista. Millaisellakohan fiiliksellä tuollaiset herrat valmistautuvat matkoihinsa.

Itselleni matkalle lähtö on niin suuri stressi, että välillä oikein mielelläni perun ja jätän matkan tekemättä. Tätä blogia kirjoitan 100 km päässä kotoa ja mukaan on kertynyt iso ja pieni laukullinen tavaraa, jota ilman ei muka voisi matkustaa. Ja vain yksi välikaapeli on tällä kertaa unohtunut matkasta.

Putinin ja Trumpin ei tarvitse tietenkään murehtia matkoistaan, jotka tässä tapauksessa tullee maksamaan yksistään Suomen valtiolle useita miljoonia euroja ja kokonaisuudessaan 10-12 miljoonaa euro per lärvi.

Maksaahan se, kun ilmassa on useita koneita ja kuskataan noin 150 autoa ja muuta pienempää ja turhempaa krääsää vain muutaman tunnin ja turvallisuuden takia.

Tietenkään rahalla ei tässä tapauksessa ollut mitään merkitystä, mutta sillä tolkuttomalla järjestelyllä on.

Jotta voin kirjoittaa tätä blogia 100 kilometrin päässä kotoa, on mietittävä, että kaikki tarpeelliset piuhat ja mokkulat ovat varmasti mukana. Kameran akun laturi, tabletin laturi, puhelimen laturi. . . . .Entäs montako t-paitaa näillä helteillä hikoilen huomenna märäksi jne jne jne jne.

Sitten on ollut tosin niitä matkoja, jonka suunnittelussa pitää pysyä minimissä ja 17 päivän varustus painoi 4,7 kiloa reppuineen ja silloin punnitaan keittiövaalla jokainen t-paita ja sukka.

Kokemusta on myös trumputinmatkailusta. Lähdin sunnuntaina iltapäivällä Helsingistä ja oli keskiviikkoaamuna klo 09:00 takaisin työpöydän ääressä Helsingissä. Matkanpäänä oli Yhdysvaltojen Houston ja lentokenttähotellissa pidetty tiedotustilaisuus. Itse kaupungin hahmotin vain horisontissa.

Matkalle lähtö on minulle aina liian hermostuttava operaatio. Ovatko kaikki viralliset ja epäviralliset asiapaperit matkassa tai pikemminkin ladattuna pilveen niin, että saan ne avattua kännykässäni. Olenko riittävän aikaisin lähtöportilla tai entä jos kuljetus ei toimikaan. Yöunet on joka tapauksessa menetetty ja määränpäähän saavun pataväsyneenä.

Olenko tehnyt kotiläksyt kunnolla ja tutustunut kohdepaikkaan riittävällä vakavuudella, jotta perillä voin hyödyntää jokaisen eteen tulevan tilanteen täysimääräisesti.

Maanataina vaikutti siltä, että Trump ei ollut kotiläksyjään täysin tehnyt. He din’t say that. And if he did, he didn’t mean that. And if he did, you disn’t understand it.

Se että olen sadan kilometrin päässä, johtuu hyvän kaverini matkajärjestelyistä, joita päätin helpottaa. Paitsi että juuri on tullut tieto, että lennon lähtö myöhästyy liki kahdeksan tuntia, myöhäisillasta aikaiseen aamuun. Matkaanlähtemisen riemua! Aikataulujen ja reittisuunnitelmien uusimisia. Jopa yöpaikan muuttamista.

Putin tuli Suomeen tunnin myöhässä, eikä se sotkenut mitään, joka olisi ollut nähtävissä kulissien julkipuolella.

Putinilla ja Trumpilla ei tietenkään ole tällaisia huolia, kun satojen ihmisten esikunnat ja isäntämaan parhaan voimat on valjastettu hommiin. Reilussa kahdessa viikossa tekee ihmeitä.

Kyseessähän on siis pohjimmiltaan vain mittakaavaero.

Juurinkin mittakaavaero, siinä missä isojen poikien valmisteluja tehdään 2,5 viikkoa, niin minun inhottava pakkaaminen ja monikertaiset tarkistukset kestävät 2,5 päivää.

Jos tämän kaiken sietää ja kestää niin sitten saavuttaa se matkustamisen ihanimman hetken. Kotiinpaluun. Siitä voi vain unohtaa laukkujen purkamisen. Tosin suurin osahan siitäkin menee suoraan pesukoneeseen.

Miten voisinkaan olla suunnittelematta seuraavaa stressitestiäni.

 

 

Joka ikinen hoito tarvitsee uskomusta

Sunnuntai 24.6.2018 klo 15.08 - Kauko Niemi

Sellaista sairautta ei olemassakaan, etteikö potilas tarvitsisi uskoa sen paranemiseen. Toinen lääkäri saa potilaan paranemaan nopeammin kuin toinen. Hän pystyy luomaan voimakkaamman uskomuksen potilaaseen. Joku paranee jo lumelääkkeellä.

Ja sitten on niitä lääkäreitä, jotka vähät välittävät potilaan kokonaisuudesta tai saati kiinnostuu mistään muusta kuin tehdyn kokeen perusteella määrätystä käypähoitosuosituksen mukaisesta lääkkeestä. Hän tekee työtään 100 prosenttisella virkavarmuudella. Toki vastakkainasetteluun tarvitaan sitten niitäkin, jotka uskovat liikaa luontaisiin hoitoihin.

Ilmeisesti virallinen terveydenhoitotaho on luonut ainakin kaksi harhaanjohtavaa termiä uskomushoito ja vaihtoehtohoito. Jokainen tarvitsee uskomusta paranemiseen ja valitettavasti luontaishoidot, joihin kuuluu ”yrttien” lisäksi kaikenlainen liikkuminen, elämäntapa, eivät ole vaihtoehtoja. Vaan ne pyrkivät vahvistamaan ihmisen elimistön luontaista toimintaa, mikä on ehdottomasti pitkällä aikajänteellä parempi vaihtoehto kuin mikään pillereiden jatkuva popsiminen.

Sekin kannattaa muistaa, että monien lääkkeiden lähtökohtana on erilaiset luontaistuotteet.

Käsitteet menevät kovasti helposti sekaisin ja etenkin kun suomalaisille lääkäreille ei edes opeteta muuta kuin oireiden hoitoa. Toki jokainen ymmärtää, että jos jalka katkeaa, niin sitä ei sidota heinällä, eikä sille ole muita vaihtoehtoja kuin pistää palaset kasaan ja uskoa vahvasti, että muutaman viikon kuluttua jalka on taas käytettävissä.

Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen ensisijainen tavoite. Aina se ei ole mahdollista. Valitettavasti se ei ole kaikille sopiva käypähoito. Ihmisen uskomus ei ole riittävän vahva ja ainainen halu päästä keinolla millä hyvänsä nopeaan ja ennen kaikkea helppoon ratkaisuun, ajaa pillerilinjalle. Helpoin esimerkki on vaikkapa viikonlopun jälkiriemuun otettu särkylääke. Vaikka ihan varmasti pääsisi tästä tilapäisestä häiriöstä yli ilman pilleriäkin. Jokainen särkylääke tuhoaa myös hyvää bakteerikantaa ja heikentää aina elimistön normaalia toimintaa.

Pahintahan on se, että lääkkeiden epämääräisiä haittavaikutuksia hoidetaan toisella lääkkeellä ja haittavaikutuksia voi tulla vain lisää. Esimerkiksi simvastatiinin aiheuttamia lihaskipuja lähdetään hoitamaan kipulääkkeellä tai beta-salpaajan aiheuttamaa huimausta huimauslääkkeellä. Ja näin turhien lääkkeiden kierre on valmis.

Olen lukenut sellaisenkin selvityksen, jossa arvioitiin, että vain vajaat 20 prosenttia lääkkeistä toimii niin kuin niiden on ajateltu toimivan. Parantaa ilman haittavaikutuksia. Tämä selvitys tietysti voi olla samanlainen kuin niin monet muutkin selvitykset, joiden päätelmät myötäilevät selvityksen maksajan tarkoitusperiä.

Nyt olisi korkea aika lopettaa vastakkainasettelu – joko tai -kinaaminen ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Keski-Euroopassa ei ole lainkaan harvinaista, että lääkäri antaa lääkettä ja sitä boostaamaan jotakin luontaistuotetta tai lääkekuurin jälkeen luontaistuotteita nopeuttamaan palautumista.

Saksassa lääkäreiksi opiskelevien opintoihin kuuluu luontaishoito-oppia, johon voi myös erikoistua. Luontaishoito-opin viisi klassista menetelmää ovat fytoterapia eli kasvilääkintä, vesi- ja lämpöhoidot, terveellinen ruokavalio (myös paastot), liikunta- ja hierontahoidot sekä terveet elämäntavat. Luontaishoito-opissa pyritään käynnistämään ja tukemaan elimistön itseparantamista.

Lääkkeiden haittavaikutukset ovat sikäli hankalia, että haitat ovat kovasti erilaisia eri ihmisille ja samoin ovat vaikutukseltaan luontaistuotteet sekä näiden ja lääkkeiden yhteisvaikutukset.

Tieto haittavaikutusten taustoista ovat viime vuosina onneksi lisääntynyt. On opittu tuntemaan yksilöllisiä perimään liittyviä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sivuvaikutusten riskiin. Käyttöön on esimerkiksi vakiintunut ns. farmakogeneettinen testi, johon on kerätty n. 20 lääkevasteeseen vaikuttavaa geeniä.

Määrittämällä nämä potilaasta voidaan lääkkeiden haittavaikutuksia merkittävästi vähentää, kun lääkkeet ja lääkeannokset voidaan valita yksilöllisesti potilaalle sopivaksi.

Aina kannattaa pitkällä tähtäimellä vaalia lääkkeetöntä elämäntapaa.