Onpas sinulla tosi iso kalu

Sunnuntai 7.9.2025 - Kauko Niemi

 

Nyt olen puolessa vuodessa saanut huiman määrän todisteita, kuinka värillä on väliä.

Minulla on pitkä 600 mm kameran objektiivi luonto- ja vähän muuhunkin kuvaukseen. Objektiivi on väriltään musta, niin kuin on kamerakin ja varsin usein minun vaatetuksenikin.

Kun kierrän esimerkiksi liki päivittäin Töölönlahden kamera ja mustaoblektiivi kaulassa vain muutama ihminen silloin tällöin katselee ja moikkaa. Ja moikkaajillakin on yleensä oma kamera mukana. Siis ihan samalla asialla.

Puolisen vuotta sitten ostin uuden objektiivin 200 – 500 mm. hieman paksumpi, painavampi, saman pituinen, mutta väriltään vaalea.

Tämän blogin otsikko tulee siitä, kun istun Helsingin Kluuvikadun penkillä kamera sylissä, vaalea objektiivi jalkojen välissä ja takaa kuuluu reipas miehen kommentti – onpas sinulla tosi iso kalu.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen huomionosoitus valkoisesta objektiivista. Töölönlahdella nyt pysähdytään harvase päivä ja aloitetaan juttelu mitä olen kuvaamassa. Ja näillä henkilöillä ei itsellään ole kameraa. Keskustelut jatkuvat usein alueen luonnosta ja eläimistä.

Eräänä päivänä iäkäs nainen pysähtyi ja alkoi innoissaan paljastamaan kuinka tuolla 300 metrin päässä on tosi harvinainen lintu. Juttelut loppuivat aika lyhyeen ja minä onnistuin muutamien minuuttien kuluttuakuvaamaan tuon vierailevan tähden.

Eilisellä kierroksella Hietaniemen hautausmaalla nuorehko mies totesi, että tuolla kyllä pärjää, mutta valitettavan kovin hiljaista tänään – näin oli, kaunista kuitenkin.

Parin viikon takainen Taiteiden yö Oopperatalon pihalla synnytti neljä kamerakommentointia. Yksi oli nuori poika, joka tunsi vaalean objektiivini aina hintaa myöten. Hänellä oli nyt omasta mielestään ”vaatimaton” koulun kamera ja kotona pari luokkaa parempi. Siis valokuvausta opiskeleva, innokas nuori mies keskellä oopperaa ja balettia.

Värillä on siis merkittävän suuri vaikutus paitsi kuvissa niin myös kalustossa. Ja jos menet kuvausreissulle luontoon, on syytä jättää kirkkaan punaiset ja keltaiset ryysyt kotiin. Niillähän karkotat kaikki kuvauskohteet, ennen kuin olet niitä edes huomannut. Myös vaalea objektiivi saattaa kuulua tähän karkoitusluokkaan.

Vaaleaan objektiiviinkin on saatavissa luonnon kirjava teippaus. Miksi sitten kameravalmistajat valmistavat vaaleita putkia? Musta objektiivi kun saattaa kuumentua liikaa auringonpaisteessa. Nykyisissä objektiiveissa on tarkennusta ja vakautta varten melko runsaasti elektroniikkaa, jota liika kuumuus saattaa häiritä.

Mukava, asiallinen keskustelu luonnosta ja kuvaamisesta on kuitenkin aina virkistävää, jopa kehittävää uusista kokemuksista ja näkökulmista.

Autoteollisuudessa tuulee, saattaapi pian jopa myrskytä

Keskiviikko 28.5.2025 klo 13.47

 

Autoteollisuus on vauhdilla kehittänyt kaiken maailman oheistekniikka, jos ei todelliseen tarpeeseen, niin ainakin imagon kasvattamiseksi. Auto on vuosikymmenet ratkaissut perustarpeet siirtyä sujuvasti paikasta A paikaan B ja kuljettaa tarvittavat tavarat mukana ilman ”tekoälyäkin.”

Elon Musk keksi kuinka hänestä tulee hetkessä maailman rikkain mies Teslan, sähköauton näennäisten ominaisuuksien varjolla. Jos Teslan ominaisuudet olisivat olleet auton peruskäytön takia aivan pakollisia, niin Muskin osaamattomuus politiikassa ei olisi Teslan myyntiä romahduttanut. Teslan myynti on laskenut tänä vuonna 46 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Viestipalvelu X:llä on ongelmia ja avaruuden valloitus koki toissapäivänä katastrofin kolmannen kerran peräkkäin. Pelkät puheet eivät siis riitä. Ja nyt rakoilee Trumpin suhdekin.

Kiinalaiset sähköautot ovat puolestaan Kiinan tie vahvistaa maan dominanssia maailman kaupassa. Vahvat epäilyt leijuvat ilmassa, kuinka Kiinan valtio tukee autoteollisuuttaan ja kiinalaiset sähköautot hinnoitellaan valtion rahoituksella edullisiksi, liki samaan hintaluokkaan kuin perinteiset polttomoottoriautot maailmalla.

Euroopan kukoistava autoteollisuus voihkii pahasti kiinalaisten perässä.

Olen tutustunut pariin kiinalaiseen malliin ja pakko on sanoa, että kiinalainen ajattelu ja logiikka ei oikein avautunut minulle, joka haluaa yksinkertaisesti ajaa paikasta A paikkaan B ilman koristeluja ja tiedon sekamelskaa sekä tietoturvallisesti.

Tuli myös vuosientakainen tietoturvattomuus mieleeni. Varkaat kulkivat lentoaseman pitkäaikaisen parkkipaikan läpi. Ottivat rekisterit muistiin. Menivät tuolloin täysin avoimeen Traficomin rekisteriin ja ottivat pitkään matkoilla olevien osoitteet ja loput onkin helppo arvata.

Tällä hetkellä sähköautot tulevat toki edullisemmaksi käyttää kuin besiinikäyttöinen. Ilmaston jatkuva lämpeneminen on sähköautoilulle jopa eduksi. Sähköautojen lisäominaisuudet automaattiohjaukset tms ovat enemmän huijausta ja superimagon rakentamista kuin todellisten jokapäiväisten tarpeiden tyydyttämistä.

En ole toistaiseksi törmännyt kertaakaan sellaisiin uutisiin, joissa liikenneväylien ja katuyhteyksien suunnittelussa huomioitaisiin tekoälyllä varustettujen, jopa itseohjautuvien autojen tarpeet. Ei edes Helsingissä, vaikka yksityisautoilun sodankäyntiä on harjoitettu jo vuosia. Tiet ja kadut ovat tyhmiä ja autot älykkäitä. Keitä sellainen kokonaisuus palvelee.

En nyt yhtään epäile, etteikö tällainen kehitys olisi tarpeen, mutta lähivuosina tarpeettomat vitkuttimet eivät ratkaise tervejärkisen autonostajan päätöksiä. Ehkä jo 50 vuoden kuluttua. Tai voihan se olla, että kuka nyt 50 vuoden kuluttua haluaa omistaa autoa, kun todella nopeita ja halpoja siirtymisiä voi joustavasti saada kaiken maailman auto-wolteilta.

VTT on parhaillaan tutkimassa, kuinka tekoälyä voidaan hyödyntää tilannetietoisten palveluiden kehittämisessä. Esimerkiksi liikennevälineissä tekoälyn avulla voidaan mitata matkustajakokemusta, lisätä matkustusmukavuutta ja ennaltaehkäistä häiritsevää käyttäytymistä. Tulevaisuudessa tämä voi johtaa liikennejärjestelmiin, jotka parantavat julkisenliikenteen matkustuskokemusta ja lisäävät joukkoliikenteen merkitystä liikenneratkaisuna.

50 vuoden kuluttua voi olla myös tilanne, että autossa todella tarvitaankin tekoälytoimintoja. Ennusteethan arvioivat, että tuolloin noin puolet ihmisistä on lukutaidottomia. Jonkunhan täytyy ymmärtää mihin ollaan matkalla ja se on silloin tekoäly.

 

 

 

Minun mielestäni

Perjantai 11.4.2025 klo 19.16 - Kauko Niemi

 

Asialliseen keskusteluun törmää valitettavasti yhä harvemmin. Parin sanan jälkeen keskustelu muuttuu jo mielipiteiden väliseksi kinaksi ja väittelyksi.

Tällä hetkellä Ilmiö on saanut suhteettomat mittasuhteet. Kotimainen vaalikeskustelu, siis vaaliväittely ja koko maailman kapellimestarina tässä ärsyttävässä kehityksessä on Donald Trump. Somealustat tekoälyn voimalla tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet suunsoittajille.

Trump on antanut rasistisiksi tai naisvihamielisiksi luonnehdittuja lausuntoja sekä esittänyt lukuisia virheellisiä, harhaanjohtavia ja salaliittoteorioiksi luonnehdittuja väitteitä. Vuonna 2024 hänet todettiin siviilioikeudenkäynneissä syylliseksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön, kunnianloukkaukseen ja kirjanpitorikokseen, mikä teki hänestä ensimmäisen Yhdysvaltain presidentin, joka on tuomittu rikoksesta.

Vanha toteamushan pitää kuitenkin edelleen paikkansa ainakin minun mielestäni - valhe ei muutu todeksi, väärästä ei tule oikeaa ja paha ei muutu hyväksi vain siitä syystä, että enemmistö hyväksyy sen.

Äänestäminenkin oli tällä kertaa minulle tavattoman vaivalloista, johon ei oikein löytynyt apua edes vaalikoneista. Kinaajiin ja väittelijöihin en halua luottaa, eikä tyyli sovi yhteisten asioiden parhaaksi ratkaisumalliksi valtuustoissakaan. Onneksi ehdokkailla on paljon omia mielipiteitä, jotka eivät ole naulittu puolueen sanomisiin.

Vuosikymmenten toimittajatyö opetti perinpohjaisesti, ettei mihinkään tietoon kannata luottaa, ennen kuin asiasta on paljastunut useampia näkökulmia. Itse keskustelisin siis useista eri näkökulmista, ennen kuin muodostan jostakin asiasta mielipiteeni ja senkin mielipiteeni olen valmis muuttamaan asiallisten keskustelujen jälkeen. Vaikka haukuinkin somea, niin toki sieltä putkahtaa esiin uusia näkökulmia jopa enemmän kuin virallisesta mediasta

Minun joka ikinen blogi on minun sen hetkinen mielipide jostakin ajankohtaisesta aiheesta, jonka jokainen medialukutaitoisen ihmisen pitäisi ymmärtää. Samoin kun ymmärtää mikä selkeä ero on kolumnilla, pääkirjoituksella, uutisella, taustajutuilla, lukijan mielipiteellä jne.

Mielipide on siis yksilön subjektiivinen näkemys jostain asiasta. Mielipiteiden syntyyn vaikuttavat esimerkiksi koti, kasvatus, koulu, ystävät, asuinpaikka ja harrastukset. Myös media, kulttuuri esimerkiksi kirjat, elokuvat ja pelit sekä mainonta vaikuttavat mielipiteisiin.

Omien mielipiteiden ilmaisu toki voi lisätä monien ihmisten itseluottamusta ja voi samalla joissakin tapauksissa nostaa heidän uskottavuuttaan muiden silmissä.

Kimmo Päivärinta erottelee toisistaan arkimielipiteen ja perustellun mielipiteen. Arkimielipide perustuu vähäiseen tietoon, mielikuviin, uskomuksiin tai jopa vääriin käsityksiin. Ne voivat myös olla "juuri tähän hätään keksittyjä". Perusteltu mielipide taas nojaa jonkinlaiseen tietoon, jolla mielipidettä perustella

Keskustelu on siis kahden tai useamman ihmisen välistä ajatustenvaihtoa. Keskustelussa osapuolet toimivat yhteistyössä ja keskittyvät yhteiseen aiheeseen vuoropuhelun kautta.

Keskustelu voi vaihdella hyvin järjestyneestä täysin kaoottiselta vaikuttavaan. Järjestyneessä keskustelussa kukin osapuoli pitää vuorollaan puheenvuoronsa, jolloin muut kuuntelevat. Perheenjäsenten ja läheisten ystävysten väliset keskustelut voivat olla paljon tunnepitoisempia, ja niihin liittyy keskeyttelyä, päällepuhumista ja kiusoittelua.

Väitteellä taas tarkoitetaan asiaa, mikä on totta tai mikä on faktaa, vaikkakin sitä ei voida todistaa todeksi, taikka muut eivät uskoisi väittämään. Väite on varmana esitetty toteamus, toisin kuin tosiasia, mikä on subjektiivisesta tiedosta ja/tai tulkinnasta riippumaton asia.

Käsitykset vuorovaikutuksesta ovat tavattoman erilaiset eri ihmisten ja eri asioiden kohdalla. Pieni ripaus kohteliaisuuttakaan ei tekisi pahaa asioiden saamiseksi hyvään lopputulokseen. Sunnuntaisissa vaaleissa äänestäminen tarkoittaa joka tapauksessa myös demokratian ja vuorovaikutuksen kannatusta.

 

 

Lisää aiheesta:

Ota käyttöön kaksi yksinkertaista keinoa laadukkaampaan ajatteluun

 

 

 

 

 

Kenellä on oikeus määrittää ulkonäköä

Lauantai 28.12.2024 klo 17.29 - Kauko Niemi

Joulun aikana tuli käsittämättömiä, aina rasismiin asti ulottuvia näkemyksiä ja kommentointia Lucia tapahtumasta. Folkhälsan pohtii rikosilmoituksen tekemistä Lucia-neidon saamista rasistisista viesteistä. Poliisi on jo aloittanut asian esiselvittelyn.

Toisaalta maailmaa parantava uutinen tuli Hollannista. Se on maa, joka ensimmäisenä lopettaa missikilpailut.

Veikkaukseni on, että viiden vuoden kuluttua missikisat ovat harvassa, toivottavasti ei missään. Samaan hyssyyn voitaisiin miettiä vakavasti kaikkien muidenkin ulkonäköön perustuvien tapahtumien lopettaminen. Ihan kärkikastissa itsenäisyyspäivän vastaanotto nykymuodossaan  presidentinlinnassa.

Saman tien kiellettäisiin koirien näyttelyt, jotka ovat johtaneet eläinten sisäsiittoisuuteen ja suuriin terveydellisiin ongelmiin. Koira rassukat kun eivät mahda mitään ihmisen määrittelemille ulkomuodolle eli muka ominaisuuksille.

Ihmisten kohdalla  keksityillä ulkonäkökriteereillä tuotetaan tuskaa etenkin nuorille naisille, kun asetetaan tiukkoja normeja ulkonäölle, joilla ei ole yhteyttä terveyteen ja hyvinvointiin tai ylipäätään sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Tällaiset keinotekoiset määritelmät synnyttää rasismia, kateutta, henkistä kärsimystä. Osa selviää näistä keksityistä henkisistä paineista ja osa ei.

Kun siirrytään yksittäisen henkilön tasolta laajempiin kokonaisuuksiin, niin synnytetään vihaa, rasismia. Heikennetään yhteistyötä ja tuloksellisuutta.

Juuri julkaistun Yrittäjägallupin  perusteella puolet yli 10 henkilöä työllistävistä yrityksistä on palkannut maahanmuuttajan. 5–9 henkilöä työllistävissä yrityksissä jo kolmannes on työllistänyt maahanmuuttajan.

Maahanmuuttajan palkkaaminen on kehittänyt yrityksiä. Esimerkiksi henkilökunnan asenteet ovat muuttuneet suvaitsevammiksi.

Yrityksen kyky palvella erilaisia asiakkaita on melko selvästi vahvistunut maahanmuuttajan palkkauksen seurauksena. Myös työyhteisön ilmapiiri on parantunut, samoin henkilökunnan kyky kehittää uusia ratkaisuja sekä yrityksen kyky löytää tarvitsemansa osaajat.

Suomalainen yritys ei menesty, jos sillä ei ole rehellisen toimivaa käsitystä ja osaamista erilaisista kulttuureista, eri värisistä ja eri kokoisista ihmisistä. Tämä ajatus ei vain etene nykyhallituksen ajatuksissa.

Koiramaailmassa esimerkiksi Suomen Agilityliitto uudistaa koiran mittaamiseen liittyviä toimintamalleja vuodenvaihteesta alkaen. Koiria voidaan mitata tarkemmin ja monipuolisemmin ja määrittää sääntötyöryhmän esityksen mukaisesti.

Mitä väliä on koirankaan koolla tai näöllä, kun se pystyy ensimmäisen virkavuotensa aikana paljastamaan 1,2 miljoonan euron arvosta laitonta rahaa. Mitä väliä on koiran koolla tai ulkonäöllä, kun se pystyy pelastamaan pienen pojan hengen lumikasan sisältä. Mitä väliä on koiran koolla tai ulkonäöllä, kun se pystyy paimentamaan isoja eläinlaumoja turvallisesti.

Nyt tietysti ihmettelet, miksi rinnastan missikisat ja koiranäyttelyt. Koiranäyttelystä ei ole mitään hyötyä koiralle. Omistaja sitä vastoin saa paremman hinnan pennuista, jos emo on sopivasti jalostettu ja menestynyt ihmisten luomien normien viidakossa.

Ihminen sattuu syntymään enemmän tai vähemmän kauniina. Ainakin silloin kun kauneutta määritellään missinormein, mutta takuuvarmasti luonnollisena. Tai mistä minä tiedän millaista missijalostusta maailmalla jo tehdään jopa terveyden kustannuksella. Elämän varrella kaikkien pitäisi olla missejä, mikä synnyttää tolkuttomia henkisiä paineita täysin turhasta asiasta.

Koko maailma seuraamaan Hollantia!

 

 

 

 

 

 

Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy

Tiistai 1.10.2024 klo 8.50 - Kauko Niemi

Mielenkiintoinen aukioloaika

tässä putiikissa etenkin kun 

toimijat asuvat samassa

rakennuksessa

Muutaman kerran Italiassa vierailleena hermo petti, kun koskaan ei tiennyt tarkalleen milloin mitäkin tapahtui. Usein miten piti odottaa. Joskus taas korvaa lotkauttamatta liittyä täyteen menoon mukaan.

Nyt kuitenkin murehdin ja mietin miten voisin vapauttaa itseni puoliksi italialaiseksi. Mitä hiton väliä sillä on, olenko ajoissa vai myöhässä – siis kohtuullisesti. Pitäisikö aavistaa tai ymmärtää mikä on sopivaa. Ja jopa ikuisen myöhästyjän kanssa voisi myönteisesti kohdata toisenkin kerran.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun asiasta paasaan, mutta nyt tuli taas kelattua pari kierrosta, joissa vaikutus kasvoi aivan tolkuttoman suureksi. Kohta pitää mennä terapeutille.

Minulla oli aamutapaaminen kello 09.30. Kyse oli vaan tarpeesta päästä ovesta sisään, johon minulla ei ole avainta. Aamuvirkkuudesta huolimatta laitoin herätyskellon päälle 07.00, jotta varmasti en myöhästyisi. Herätyskellohan en elämäni aikana juurikaan ole käyttänyt. Sisäinen kelloni on kovin tarkka.

Kuinkas sitten kävikään. Herään ”varmuuden vuoksi” sisäisen kellon rytmittämänä 04.10, eikä tietoakaan uudelleen nukahtamisesti. Oura ja muut vimpaimet todistivat, ettei yö ollut levon ja palautumisen kannalta kaksinen. Ominaisuuksiini kun kuuluu, ettei torkkuvaihe kytkeydy päälle, ennen kuin illalla.

Pari oikein hyvin mennyttä yötä ja sama toistui taas, kun aamulla oli kokous ja hyvin ehdin ajoissa paikalle, mutta yönaikainen palutuminen ja siitä seurannut virkeys eivät montaa pistettä saaneet.

Kummassakaan tapauksessa ei olisi tapahtunut mitään katastrofia, vaikka olisin jopa hieman italialaiseen tyyliin ”myöhästynyt.”

Muistan kun kerran kuoron keikalla meidät vietiin johonkin korkean mäen päälle konserttiin laulamaan. Olimme, tai ainakin minä olin hermostuksissa, kun konsertin alkamisajaksi oli ilmoitettu 19.30. Bussi pääsi perille vasta tuohon samaan aikaan. Salissa istui suomalaisittain ajateltuna enää neljä ihmistä.

Meille kerrottiin, ettei mitään hätää valmistautukaan ihan rauhassa ja sitten astuimme 25 minuuttia ”myöhässä” stagelle ja suomalaiselle yllätys - sali oli viimeistä istumapaikkaa myöten täynnä.

Kyllä eläkeläisen jännittämiselle pitäisi joku raja löytyä, mutta miten alitajuntaan voisi istuttaa selkeän viestin – so what tai suomeksi jotenkin – entäs sitten.

 

Lisää aiheesta:

Iän myötä moni kadottaa erään nukkumiseen liittyvän taidon

Supervanhuksen salat

 

 

 

Näetkö ohjelmia televisiostasi ensi vuonnakin

Sunnuntai 15.9.2024 klo 13.23 - Kauko Niemi

 

Suomesta löytyy noin 200 000 televisiota, joiden toiminta päättyy viimeistään ensi kesäkuun lopussa, Silloin viimeisetkin tv-lähetykset siirtyvät teräväpiirtoaikaan. Siis koteihin tulee vain niin sanottuja HD-lähetyksiä sekä kaapeli- että antenniverkoissa.

Muutokset alkavat jo pian, tämän vuoden marraskuussa. Ensimmäisenä työ tehdään antenni-tv-verkossa tiistaina 19.11.2024. Muutostyön päätyttyä kotitalouksien on tehtävä tv-vastaanottimiin uusi kanavahaku. Silloin löytyvät ohjelmat eri paikasta tai ei löydy lainkaan.

Yle:n lähetykset siirtyvät lopullisesti uuteen aikaan ensi vuoden maaliskuun lopussa. Muut tv-verkot seuraavat ja kaikki lähetykset Suomessa ovat teräväpiirtoajassa kesäkuun lopussa.

Nythän Ylen lähetyksiä voi seurata sekä teräväpiirtona että vanhemmalla SD-tekniikalla lähetettyinä. Teräväpiirrossa sekä kuvan että äänen laatu on selkeästi parempi.

Ja kun se HD ensi vuonna on ainoa vaihtoehto, ei kannata kuvan laatua pähkäillä, vaan varmistaa, että kotona oleva telkkari kykenee sitä näyttämään. Valitettavasti kaikki ei pysty.

Omalla kohdallani nykyinen 32 tuumainen taulu näköjään siihen pystyy. Aikoinaan aprillipäivästä huolimatta 1.4.2011 klo 15:11 ostin ja maksoin maltaita koneesta, jolla pystyn 13,5 vuoden päästä katsomaan ohjelmatarjontaa, jos nyt kiinnostavaa ohjelmaa sattuisi tulemaan. Kannatti siis aikoinaan investoida moderniin tekniikkaan.

Hieman olen nyt kyllä yllättynyt, että telkkarini onkin teknisesti näin ajantasalla.

Vaikka minulla tekniikka onkin nyt kunnossa, niin suhteeni televisioon on hyvin kaksijakoinen. Viimeisen 4,5 vuoden aikana se on ollut auki vain yhden kerran. Tuttavani ollessa kyläilemässä hän halusi katsoa jotakin jalkapallo-ottelua.

Minulta ei siis kannata udella yhdenkään tv-sarjan viimeisiä tapahtumia. Ettei vaan olisi Kauniit ja Rohkeat viimeinen näkemäni tv-sarja omasta televisiosta.

Onhan minulla siis saman kokoinen tietokoneen näyttöpääte kuin tuo televisioni. Joskus sitten eksyn kanaville. Tietokoneeni vpn-asetukset kuitenkin blokkaa Yle:n ohjelmista valtaosan pois, kun se ei tiedä olenko Suomessa vai ihan jossain muualla. Tietokoneeni adblocker-ohjelma varmistaa, ettei minulle näytetä mitään maksettuja mainoksia. Minulla ole mitään asiaa tietokoneellani kaupallisille kanaville.

Kaksijakoisuutta ja tekniikkapainotteisuutta korostanee sekin, että olen kouluaikanani koonnut yhden toimivan television komponentti komponentilta. Sain säkillisen komponentteja Helkamalta ja niistä syntyi ihan toimiva vastaanotin. Veljeni perhe eli vuosia sen armoilla.

Kun nyt noin 170 000-230 000 televisiota menee vaihtoon, onhan siinä kodinkonekauppiailla hyvä sauma kampanjoida ja kasvattaa bisnestään. Ja jokainen tietää, että korkealaatuisempi HD-ääni ”vaatii” hyvät akustiset lisävarusteet, jotka maksavat saman verran kuin itse televisio.

Tekoälyä pukkaa

Maanantai 29.7.2024 klo 20.42 - Kauko Niemi

 Tämän aidon kuvan voi ottaa kahtena päivänä vuodessa mikäli silloin sattuisi paistamaan aurinko. Minulle ideasta kuvaamiseen kesti 2,5 vuotta, jolloin vaakasuorat varjot muodostavat marimekko kuvion Stadionin pintaan.Kuvattu 2015

Adobe, Microsoftin selain ja monet muut ohjelmistot saavat päivityksiä melkein päivittäin. Yhteinen piirre on älyn kasvattaminen sovelluksissa. Kehityssuunta, jota ei voi välttää.

Päivityksen jälkeen hyppii houkutusruutuja silmille, kuinka homma hoituu nyt ja näin helposti kuvat näyttävät ihan toisenlaisilta ja kaikki eivät edes ymmärrä kuinka syväväärennettyjä ne ovatkaan.

Rajansa on tietysti kaikella. Innokkaana valokuvauksen harrastajana taistelen itseni kanssa siitä, kuinka paljon kuvia on syytä muuttaa, korjailla, värittää ja antaa katsojalle edelleen vaikutelma ”dokumentin” aitoudesta.

Tottakai ”dokumentin” voi muuttaa taiteeksi, mutta tehtäköön asia selvästi ymmärrettäväksi. Dokumentti voi sinällään olla taidetta, kun kuvaushetki, kuvakulma ja muut elementit ovat kohdillaan ja tekniikka oikein säädetty. Itselläni yhden kuvausidean toteuttaminen pisimmillään kesti 2,5 vuotta. Parhaillaan kerään kuvia mielenkiintoiseen sarjaan. Pääkuva puuttuu. Toki rahalla tai ympäripuhumalla voisin sen lavastaa ja ottaa vaikka ensi yönä. Odotan kuitenkin luomua.

Jokainen on kokenut kuinka auringonlaskukuvat saavat enemmän peukutuksia, kun niiden värejä on reippaasti ”korostettu” ihan hyvällä omallatunnolla. Meitsiekuvat ajetaan filttereiden läpi julkisuuteen ja niin ovat vuosien vaot ja rypyt kadonneet.

Kyllä – minäkin käsittelen kaikki julkaisemani kuvat. Tavoitteena on toistaa mahdollisimman luonnollinen tilanne. Saatan poistaa kuvasta sellaisia elementtejä, jotka eivät vaikuta kuvan informaatioarvoon. Sellaisia voi olla oma varjo, sähköpylväs tai muu taustalla oleva elementti, jota en riittävän älykkäänä kuvaajana tajunnut välttää kuvaushetkellä.

Oma lajinsa ovat ne kameran säädöt, joka jäivät vahingossa päälle, silloin kun et kuvannut täysautomaatilla. Niitäkin toki pystyy korjaamaan ja pitääkin korjata photoshoppaamalla.

Uusimassa Photoshop-päivityksessä voisin muuttaa muutamassa sekunnissa sinun vaatteittesi värit ja määrittää muutamalla kehotuksella uuden taustan – terkkuja vaan täältä Pariisista.

Nyt ollaankin jo sillä alueella, missä kuvan dokumenttiarvo on menetetty. Joskushan toki sellaisiakin kuvia tarvitaan, mutta tehtäköön tavalla tai toisella selväksi mistä on kysymys. Olenko minä ottanut tuollaisen kuvan vain onko se tekoälyn vääntämä.

Nyt siis alkaa sinnikäs tekoälyn opiskelu - sinullakin. Vaikket sitä koskaan käyttäisikään, niin taito on hyvä olla hyppysissä ja hyvä on ymmärtää toistenkin kuvista kuinka aitoja ne oikeasti ovat. Ovatko naapurin kuvat dokumenteja vai taidetta vai tekoälyn tuotoksia.

 

 

Lisää aiheesta:

Voiko älyä ihan oikeasti tehdä

 

 

Taiteen merkittävä tyyssija Etu-Töölössä

Lauantai 18.5.2024 - Kauko Niemi

 Ateljeehuoneiston suuri ikkunapinta näkyy vain korttelipihalle

Tänään vietämme Jalo Sihtolan (Aaltonen) 142 vuotissyntymäpäivää. Paitsi, että hän oli insinööri, niin hän oli erittäin merkittävä ja vaikutusvaltainen taiteen mesenaatti.

Monikaan ei tiedä, että Sihtola oli Etu-Töölössä sijaitsevan asuinkerrostalon perustajajäsen yhdessä muiden mussa Väinö Tannerin kanssa ja siksi talon ylimmässä kerroksessa sijaitsee ateljeehuoneisto, missä eri taiteilijat ovat nyt yhtäjaksoisesti tuottaneet taidetta jo 111 vuotta.

Tietämättömyys johtunee pitkälti siitä, ettei ateljeen valoisa lasiseinä/ikkuna ole julkisesti nähtävissä ja ihmeteltävissä. Se avautuu rauhalliselle korttelipihalle piilossa katseilta.

Vuonna 2003 As Oy Temppelikatu 1 seinään kiinnitettiin Jalo Sihtolan muistolaatta. Tuolloin Ester ja Jalo Sihtolan säätiö oli lahjoittanut Ateneumille, Jyväskylän ja Imatran taidesäätiöille noin 1200 taideteosta. Helsingissä Ateneum pystytti lahjoituksen kunniaksi laajan näyttelyn näistä töistä ja näyttely sai nimekseen Insinöörin Rakkaus.

Kuinkas tällainen nimi? Jalo Sihtola oli peruskoulutukseltaan insinööri. Yleisen käsityksen mukaan insinöörin rakkaus suuntautuu aina koneisiin ja laitteisiin. Näin ei käynyt Sihtolan vapaa-ajan kanssa. Kaikki tarmo ja into suuntautui taiteeseen.

Leipätyönään hän työskenteli metsäteollisuuden parissa. Hän toimi aluksi myyntitehtävissä ja myöhemmin Enso-Gutzeitin Tainionkosken ja Kaukopään tehtaiden paikallisjohtajana. Professorin arvo hänelle myönnettiin 1967.

Mitä sitten tapahtui 76 neliöiselle ateljee-huoneistolle? Ateljee oli talon omistuksessa ja talo vuokrasi sitä taiteilijoille. Vuonna 2007 Jenny ja Antti Wihurin rahasto osti ateljeen tarjotakseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville taiteilijoille mahdollisuuden työskennellä Helsingissä.

Taloyhtiön hallinnassa vuosien 1915–2005 aikana ateljeessa työskentelivät Mikko Oinonen, Verner Thomé, Aimo Kanerva, Carolus Enckell ja Matti Kujasalo.

 

Ateljeen taiteilijat

Jalo Aaltosen (vuodesta 1918 Sihtola) aloitteesta A-rapun ullakkokerrokseen rakennettiin ateljeehuoneisto, jota edelleen vuokrataan taiteilijoille:

Mikko Oinonen 1915-1920

Werner Thomé 1920-1953

Aimo Kanerva 1953-1991

Carolus Enckell 1991-2002

Matti Kujasalo 2003 - 2007

 

Arvokkaan ja nyt priimakuntoisen talon vintillä on siis syntynyt suomalaista huipputaidetta. Pisimpään ateljeessa asuivat ja työskentelivät Lahdessa syntynyt Aimo Kanerva 38 vuotta ja alajärveläinen Werner Thome 33 vuotta. Kanerva pysyi Suomen taidemaailman huipulla paitsi taiteellaan niin myös omapäisyydellään ja hän muun muassa edusti Suomea Venetsian biennaalissa vuonna 1960. Thome oli impressionistinen valomaalari, jonka maalausten aiheena olivat muun muassa rantanäkymät ja lapset. Hän kokeili myös pointillismia.

Vuodesta 2008 lähtien ateljeen omistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto on valinnut taitelijan aina vuoden mittaiselle jaksolle. Nyt siellä asuu ja työsketelee kuvataiteilija Michal Czinege Nurmeksesta. Periaatteena on siis Helsingin ulkopuolella asuva suomalainen taiteilija.

Nykyisin ateljeehuoneiston lisäksi taiteilija saa kannustusapurahan (500€/kk) elin-, matka- ja materiaalikustannusten kattamiseksi. Valituksi tuleminen ja residenssituen maksaminen edellyttää työskentelyä ja asumista residenssissä myönnetyn residenssijakson ajan. Taiteilijan kumppani tai perhe voi tarvittaessa muuttaa ateljeehen taiteilijan kanssa.

Michal Czinege on nyt 12. Wihurirahaston valitsema taiteilija ja seuraava valitaan tulevana syksynä.

Reilut sata vuotta on syntynyt merkittävää taidetta Etu-Töölössä. Tänään lauantaina Temppelikatu 1:ssä ei järjestetä synttäripippaloita, sillä taloa pidetään priimakunnossa ja suurista peruskorauksista toistaiseksi viimeisin, vesikaton uusiminen ja sen alusrakenteiden tarkistus on parhaillaan käynnissä. Ehkäpä sitten vuodenkuluttua toukokuussa on aika viettää Jalo Sihtolan syntymäpäivää kuvataiteen merkeissä.

Eikä tarvitse kuin ylittää katu ja ollaankin jo musiikkitaiteen ytimessä. Vieressä talossa on näet Sibeliusakatemian N-talo.

Voiko älyä ihan oikeasti tehdä

Perjantai 19.4.2024 klo 11.51 - Kauko Niemi

 

Tekoälyn kehitystä seurataan jo ehkä enemmän kuin Ukrainan sotaa. Ainakin kun selaa päivittäistä uutistarjontaa. Selkeää kantaa ei tietenkään pystytä muodostamaan ja liikutaan arvailujen kentillä. Kahden päivän aikana suomalaisessa mediassa on julkaistu ainakin 506 tekoälyä käsittelevää artikkelia.

Tilanne vähän samanlainen kuin 90-luvun alussa, kun internet alkoi mullistaa tiedonkulkua ja tarjoilla uusia mahdollisuuksia matti meikäläisille sitä mukaa kun kukin asiasta innostui. Kuka nyt vaikkapa uskaltaisi hoitaa pankkiasioita verkossa,oli päivän epäily. Kuinkas kävi?

Itselläni tuli pari kuukautta sitten todiste, kuinka on käynyt. Tilanne, jossa minun piti hoitaa pankkiasiaa fyysisessä pankissa. Asian hoitaminen kesti useita tunteja kolmen päivän aikana. Karu totuus.

Halusitpa tai et, niin tämän vuoden loppuun mennessä olet käyttänyt tekoälyä, sillä tekoälypiirteitä ja ominaisuuksia tulee jokaiseen pieneenkin laitteeseen, nettiselaimiin, puhelimiin, lähes kaikkiin sovelluksiin.

Itse olen Adoben maksava asiakas. Minulle tyrkytetään jatkuvasti Photoshopin tekoälymahdollisuuksia. Se vaan on äärettömän helppoa ottaa kaunis maisemakuva ja käskeä tekoälyä sijoittamaan kuvaan kaunis punainen mökki. Kuvan totuuden kannalta sillä ei ole mitään roolia. Saatan toki käyttääkin, sitten kun jonkun kuvan pohjalta teen abstraktin taideteoksen.

Selkeä tulema tekoälyn kanssa on ainakin sama kuin internetissä aikoinaan. Mahdollisuuksia käytetään ja luodaan sekä hyvässä että pahassa. Tekoälyn kohdalla on jo nähty useita tapauksia, missä huijareiden tekosia on vain melko vaikea erottaa totuudesta. Aleksander Stubb sekä Vladimir Putin ovat olleet feikkivideon kautta julkisuudessa. Iranin kansalle näytetään valheellisia videoita, kuinka hyvin pärjäämme Israelia vastaan.

Tietoturvayhtiö WithSecuren tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen on Ilta-Sanomien artikkelin mukaan kertonut, millaisia uhkia tekoälyn nopea yleistyminen tuo tullessaan. Englantilaisessa University College London -yliopistossa luennoidessaan Hyppönen pohti käsillä olevaan tekniikkaan liittyviä vaaroja.

Hyppönen mainitsi suurimmiksi tekoälyn aiheuttamiksi tietoturvauhiksi deepfaket eli syväväärennökset, sarjahuijaukset eli deepscamit, itse itseään kehittävät haittaohjelmat sekä tietoturva-aukkoja etsivän tekoälyn.

Hyppönen kansantajuisti aluksi tekoälyn hyvin kouriintuntuvalla tavalla: kyse on tekniikasta, joka ”tietää” asioita siten, että se osaa laittaa sanoja peräkkäin perustuen siihen, miten ne yleensä kielessä asettuvat.

Tekoäly on väsymätön ja sitä on hyödynnetty jo erilaisissa viestintätilanteissa. Tekoälyn voi laittaa keskustelemaan muiden kanssa ja näin teki Aleksandr Zhadan. Hän hyödynsi tekoälyä keskustellakseen yli 5000 naisen kanssa, joista hän toivoi löytävänsä itselleen naisen. Näin lopulta kävi ja hän tapasi näiden keskustelujen avulla tyttöystävän. Eräässä tapauksessa kiihkeä, jatkuva rakkaudellinen keskustelu johti iäkkään suomalaisnaisen tilin tyhjentämiseen.

Tekoäly tuottaa toki paljon hyvää ja avaa uusia mahdollisuuksia. Suomessa on jo radioasemia, joiden uutiset lukevat tekoäly. Yritysten kalliit rutiinit ja työprosessit voidaan pelastaa tekoälyllä.

Varsin tervettä on se uteliaisuus, mitä ihmiset kokeilevat hyvinkin monimuotoisesti. Pyytävät kirjoittamaan omaa elämänkertaa, ottamaan nuoruuden kuvia, selvittämään hyviä hiihtopaikkoja jne jne. Tällaisten kokeilujen kautta oppii ymmärtämään tekoälyn mahdollisuuksia, kun tietää lähtökohdat ja faktat. Kunhan sitten muistaa vetää rajat totuuden ja harhautuksen välille.

Facebookin avoimissa julkaisuissa tekoälyä kokeilee ilman intohimopainotuksia suuntaan tai toiseen Risto Linturi. Häntä kannattaa seurata ja tehdä jopa perässä.

Sinä päivänä, kun tekoälyllä on sepitetty uusi versio sepitteellisestä raamatusta, ollaan äärimmäisen vaikeassa tilanteessa, kuka uskoo mihinkin. Maailman kaikkeuden sodista valtaosa on tulosta uskontojen välisistä tulkinnoista, jotka eivät perustu mihinkään todellisuuteen. Kuka hallitsee tuolloin tekoälyä ja sen seurauksia.

 

Lisää aiheesta;

Tekoäly teki parempaa kahvia

Tiukan monipuoliset ovat Adoben ohjeet

Tekoälyn murheet

Yhä uskottavampia verkkohuijauksia

 

Keskustelu journalismista on oikein tervetullutta

Torstai 28.3.2024 klo 18.24 - Kauko Niemi

Sepittelyä vai faktaa?

Toivottavasti tämä vilkas keskustelu ja monipuolinen kirjoittelu journalismin olemuksesta ja roolista jatkuisi ainakin tämän vuoden loppuun. Nyt löytyy jo satoja juttuja Matti Kuuselan sepittelyistä Aamulehdessä tosijuttujen kanssa sulassa sovussa.

Näiden keskustelujen jälkeen aika monella median kuluttajalla saattaisi olla terveempi käsitys, kuinka ja millä kriteereillä artikkelit ja uutiset syntyvät. Ja voidaanko julkaistuihin juttuihin täysin puolueettomasti luottaa. Kun asiallinen palaute siirtyy lukijoille, sillä on paljon suurempi merkitys, kun toimitusten ja toimittajien keskinäisellä huutelulla.

Nyt en etsi syyllisiä, enkä pyri tulkitsemaan mitä olisi tai ei olisi saanut tai pitänyt kirjoitta ja julkaista. Nyt kannatan avointa ja ymmärrettävää keskustelua koko kansan keskuudessa ja nimenomaan journalismista.

Tällaista keskustelua ei ole riittävästi käyty ja tavallisen tallaajan luottamuksella somen ja journalismin välillä ei ole suurtakaan eroa. Arvokeskustelusta hyötyy eniten ja tarvitsee eniten media tai sitten se menettää lukijansa sekä mainostajansa. Tämä luisuva alamäkikehityshän on jo hyvässä vauhdissa.

Ajatukseni perustuu puhtaasti kokemusasiantuntijuuteeni. Olin ennen eläkkeelle siirtymistäni 19,5 vuotta viidessä eri toimituksellisessa tehtävässä ja sitä ennen 17 vuotta aidan toisella puolella viestimässä medialle yritysten maailman ylivoimaisesti parhaita tekoja.

Milloin tahansa matkani varrella keskustelu siirtyi toimitukselliseen työhön, muiden kuin kollegoitten kanssa, aniharvoin tuli vastaan asiallista tietämystä median työprosesseista. Toimittaja kun kirjoittaa mitä haluaa ja sitten se vaan julkaistaan. Jos erehdyin sanomaan vaikkapa mitä puoluetta äänestin, niin sittenhän se muka näkyi kaikissa jutuissani.

Kohun aiheuttanut Matti Kuusela ihmettelee ääneen, miten on mahdollista, etteivät ihmiset ymmärrä tällaista. Hän siis liihottelee omissa maailmoissaan, eikä tunne kohderyhmäänsä.

Kaduntallaajan tietämys niin sanotun journalismin periaatteista on aivan liian vähäistä, jotta hän pystyisi asiallisesti kritisoimaan tai perustelemaan lehden tai palvelun tilauksen lopettamista. Niin että sillä olisi vaikuttava viesti median päättäjille.

Näitä tieto/ymmärtämisaukkoja kannattaa todella paikata kiireen vilkkaa, kun on alkuun päästy. Laaja ja monipuolinen asioiden esilletuominen rakentaa luottamusta medialle. Ainakin niille medioille, jotka haluavat luottamuksella ja journalistisilla periaatteilla rakentaa tulevaisuuttaan ja erottautua somen puhtaasta mielipidemaailmasta.

Esille on noussut myös rahan rooli median toimituksen ja markkinoinnin välillä. Kuuliaisemmat varoittavat nyt merkinnällä - kaupallinen yhteistyö. Aikoinaan vähänkin toimituksellista taittoa muistuttavasta maksetusta jutusta/mainoksesta piti löytyä selkeä ilmaisu, että kyseessä on mainos, eikä toimituksellinen teksti.

Journalismin tutkija Pauliina Penttilä kirjoitti ansiokkaasti asiasta Suomen Kuvalehdessä maaliskuun puolivälin jälkeen, kuinka suomalaisilla on raadollinen näkemys journalismista: se on bisnestä.

Kun tutkijat kysyivät mediayleisöltä, miten paljon eri henkilöillä tai tekijöillä on vaikutusvaltaa median toimintaan, kolmen kärki oli tyly: 1) liiketoiminnan johtajat, 2) liiketaloudelliset tavoitteet, 3) yrityksen omistaja.

Toimitukset väittävät toisin. Kun sama kysymys esitettiin päätoimittajille, he nostivat kärkeen Journalistin ohjeet, etiikan, uutistoiminnan resurssit ja aikataulupaineet. Ristiriita yleisön ja toimitusten näkemyksissä piirtyy esiin tutkimusraportissa Luottamusta rakentamassa, luottamusta kokemassa.

Medialla ja yleisöllä on siis ristiriitainen ja luottamusta nakertava käsitys tästäkin asiasta. Pahasti harhaanjohtava pitkälle viety analytiikka, joka ohjaa entistä voimakkaammin klikkijournalismiin.

Toivottavasti tämä Aamulehden toimituksellisesta kriittinen kirjoittelu avaa silmiä ja ymmärrystä sekä avaa median toimintatapoja ymmärrettävään muotoon. Se on pitkäjänteistä luottamuksen rakentamista, eikä klikkien laskemista tänään höpö höpö julkkisten siivittämänä.

 

 

Lisää aiheesta:

Kolme cowboyta ratsastaa

Journalismin pitää olla totta

Päätoimittajat teilaavat sepittelyt

Olli Seuri selittää

Aamulehti palauttanee osan jutuista verkkoon tarkistuksen jälkeen

 

 

 

 

 

Kuka olisi oikea jäätanssin joukkueenjohtaja

Perjantai 8.3.2024 klo 13.56 - Kauko Niemi

 Näillä keleillä 70.000 suomalaista tarvitsi lääkärin hoitoa päättyvänä talvena

Kokonaisuus taisi unohtua päättyvän talven jäätansseissa. Taitaa olla kokonaisuus kateissa myös työmarkkinaneuvotteluissakin.

Pohditaan nyt kuitenkin talven jäätanssia, jonka valmentajasta ei ole selkeää tietoa. Ylen saamien tietojen mukaan liukastumisten aiheuttamat sairaanhoitokustannukset Suomessa olisivat jopa 1,4 miljardia vuodessa. Joka vuosi noin 70 000 ihmistä liukastuu Suomessa niin pahoin, että joutuu turvautumaan lääkärin apuun.

Kaupanpäällisiksi runsaasti kipuilua, perheiden arjen sekoilua, joillekin jopa loppuelämän ongelmia.

Kukahan tässä pelissä onnistuu säästämään eniten. Kukahan tienaa eniten ja kukahan onnistuu vetämään välistä. Etenkin kun kokonaisuutta ei mieti kukaan. Kuinkahan monta lapiollista sepeliä saisi 1,4 miljardilla? Rautakangen saa Puuilosta 22,50 eurolla. Sellaisen kauniin punaisen ostin juuri tuttavalleni syntymäpäivälahjaksi. Tosin kangen lisäksi lahjaan sisältyi pihajäiden murskaaminenkin.

Hyvinvointialueiden ahdinko paisuu paisumistaan, eikä ne tarvitsi yhtään ylimääräistä katkennutta kättä tai nyrjähtänyttä nilkkaa hoidettavakseen etenkin kun tämän hetken arvioiden mukaan yli 100 terveysasemaa on sulkemassa ovensa.

Sosiaali- ja terveysministeriön kyselyssä kartoitettiin loka-marraskuussa 2021 hyvinvointialueen näkemyksiä sairaalaselvityksen taustaksi. Siinä kysyttiin muun muassa, liittyykö henkilöstön saatavuuteen epätervettä kilpailua. Alueista vain neljä ei nähnyt ongelmia vuokratyövoiman käytössä.

Keikkafirmat haalivat julkisen puolen lääkäreitä palkkalistoilleen myydäkseen heitä takaisin kalliimmalla, selviää tuosta ministeriön teettämästä kyselystä.

Helsingin kaupunki myöntää epäonnistuneen paikoin lumen auraamisessa ja muussa talvikunnossapidossa tänä talvena. Ongelma ei ole se, etteivätkö auraajat tekisi työtään hyvin, Helsingin kaupungilta arvioidaan. Teitä ei hoideta silloin kuin on hoitotarve olisi, vaan sen mukaan, kuinka monta senttiä lunta on satanut.

Pitäisikö liukkaudeneston ohjaus siirtää hyvinvointialueiden vastuulle. Heidän tavoitteenaan voisi olla mahdollisimman vähän liukastumisesta johtuvia hoitokuluja.

Helsingissä talvikunnossapitoon käytetään vuosittain 55 euroa asukasta kohden. Eniten asukasta kohden käyttää rahaa Lahti, 67 euroa. Vähiten taas Pori, vain 16 euroa.

Jotta kokonaisuus ei hämärtyisi entisestään, niin pitää muistaa, että kaupunkien jalkakäytävien liukkauksista vastaa kukin kiinteistö omalta osuudeltaan.

Somen ja muiden sähköisten kanavien myötä liukkauksista ilmoitetaan, vaaditaan, haukutaan entistä enemmän. Kaupunkien edustajien mukaan se on myönteistä kehitys, kunhan maltetaan pitää joku raja arvostelussa.

Some mahdollistaa toki myös tiedottamisen. Turun kaupunki on kehittänyt kuntalaisille palveluja, joiden avulla voi seurata katujen talvikunnossapitoa aiempaa paremmin. Esimerkiksi kännykällä voi lähes reaaliajassa seurata, mitkä kadut on hiekoitettu ja aurattu tai missä on liukasta. On huomattu, että liukkaus saattaa muuttua jopa alle tunnissa, vaikka katu olisi juuri hiekoitettu.

Liukkaudesta aiheutuvia kustannuksia syntyy todella monissa paikoissa. Toiminnallisia vastuita samoin. Mutta onkohan kukaan ja koskaan miettinyt kokonaisuutta. Ainakin niin ettei hiekoittajia palkita suurista kustannussäästöistä ja samaan aikaan suljeta terveyspalveluita kustannussyistä.

 

Lisää aiheesta:

Suomesta katoamassa yli 100 terveysasemaa

Näin paljon suurimmat kaupungit käyttävät liukkauden estoon

Näin keikkalääkärit vedättävät

 

 

 

Kiinasuhteiden hiipumista

Perjantai 2.2.2024 klo 15.31 - Kauko Niemi

Viikon kuluttua lauantaina 10. helmikuuta alkaa uusi vuosi kiinalaisittain. Värikäs ja vauhdikas alkuvuoden juhla on kerännyt tuhansittain ihmisiä Suomi-Kiinaseuran ja Helsingin kaupungin järjestämään juhlaan.

Tämä yhteistyö kesti 17 vuotta, kunnes suurempia julistuksia julistamatta Helsingin kaupungin tapahtumasäätiö ilmoittaa, ettei se enää järjestä Helsingin kiinalaisen uudenvuoden tapahtumaa. Yhden lauseen mittainen tiedonanto asiasta kiinnostuneille, yli 2000 nettiseuraajalle.

Mitään faktaa minulla ei tietenkään ole, mutta tyyli ja teot tarkoittanevat etäisyyttä, pikkuhiljaa, siinä missä yrityksetkin tekevät omia ratkaisujaan ja lisäävät varovaisuutta kiinalaisten kanssa.

Viime viikolla kiinalaiset ilmoittivat ostaneensa Nokian ulos TD Tech yhteisyrityksestä. Kiinan valtion markkinoiden sääntelyviranomainen ilmoitti perjantaina, että Huawei ja kolme muuta yritystä ovat ostaneet Nokian enemmistön TD Techistä.

TD Tech syntyi eri televiestintäuniversumissa vuonna 2005, jolloin Nokia oli maailman suurin matkapuhelinyhtiö ja Huawei oli tuskin tunnettu Kiinan ulkopuolella. Nokia osti 51 prosenttia ja Huawei loput 49 prosenttia.

Koko maailman autoteollisuus horjuu ja heiluu kiinalaisen sähköautotuotannon lupausten ja tekojen välissä. Kukaan ei tarkasti tiedä mikä rooli Kiinan valtiolla on autoteollisuuden rahoituksessa.

Somemaailmassa TikTok on Kiinan aivopesulahja Länsimaille. Pari viikkoa sitten TikTok tuli julki ja väitti ettei se ole edes kiinalainen. Sitkeät tarinat kuitenkin uskovat, että Kiina kerää tietoa länsimaista TikTokin avulla. Kiinalaiseen tyyliin ja tapaan tästäkin puuttuvat faktat.

Tekniikan saralla taistellaan ja tullaan taistelemaan merkittävillä panoksilla. Kiinalainen uusi vuosi ei kuitenkaan katoa mihinkään, vaikkei se saisikaan suurta ihailua maailmalla. Kiinalainen uusivuosi vastaa meidän jouluamme siinä mielessä, että silloin suvut kokoontuvat viettämään yhteisiä hetkiä.

Kuvaavaa on esimerkiksi vapaan liikkuvuuden vuonna 2013, kun Kiinan rautatiet julkisti omia lukujaan. Sinä päivänä, kun uudenvuoden junalippujen myynti käynnistyi Kiinassa, heidän verkkopalvelussa lippukauppaa kävi yli 280 miljoonaa ihmistä vuorokaudessa. Ehkä VR voi olla salaa tyytyväinen, ettei meillä ole vastaavaa uudenvuodenperinnettä niin kuin Kiinassa.

Ensi viikonvaihteessa vaihtuva lohikäärmeen vuosi perustuu kiinalaiseen kuukalenteriin, se ei osu samaan aikaan meidän vuodenvaihteemme kanssa. Kiinalaisessa kalenterissa on kaikkiaan 12 eri eläintä.

Kiinalainen uusivuosi on Kiinan tärkein juhla. Sitä vietetään 15 päivää, ja se on koko perheen – niin elävien kuin kuolleiden – juhla ja monipuolisten perinteiden ylistystä.

Kiinalaiset uskovat, että ihmisen luonne määräytyy paljolti sen mukaan, missä eläinmerkissä hän on syntynyt. Kiinalaista uuttavuotta viettää noin 20 prosenttia maapallon asukkaista. Monissa Aasian maissa ihmiset saavat lomaa 1-4 päivää uudenvuoden viettoa varten. Kiinassa koulut ovat kiinni kokonaisen kuukauden.

Kiinalainen uusivuosi on ja pysyy riippumatta siitä nähdäänkö Helsingissä lohikäärmeiden tanssia vai ei, mutta suhteet Kiinaan kiikkuvat parhaillaan monenlaisella vaakalaudalla. Jopa presidenttiehdokkaamme mielipiteet Kiinan suhteen ovat erilaiset. Kiinan seuraaminen on vaikeaa, kun kukaan ei julista totuuksia, mutta jatkuvasti tapahtuu jotakin.

 

Lisää aiheesta:

12 eläimen luonteet ja löydä oma merkkisi

 

Demareiden uutta elämää ilman Sannaa

Perjantai 10.11.2023 klo 20.55 - Kauko Niemi

 Kohta tas pystytetään tietoa kansalle

Kahden median, Ylen ja Hesarin teettämissä kannatuskyselyissä Sosiaalidemokraattinen Puolue on ottanut uuden suunnan ja noussut Suomen ykköspuolueeksi. Hallituspuolue Kokoomus on hiipunut kakkoseksi.

Hesarin mittauksessa Demareiden kannatus oli 21,5 ja Ylen mittauksessa 23,5 prosenttia. Kokoomuksen kannatus Hesarin mittauksessa 20,6 ja Ylen mittauksessa 20,2 prosenttia. Suunta on kärkipuolueiden kohdalla selvä ja selvä se on myös molemmissa mittauksissa hiipuvan Perussuomalaisten.

Itse en ole suurikaan politiikan seuraaja, saati tietäjä. Vuosikymmenten aikana olen äänestänyt melkoisella varmuudella kaikkia valtapuolueita Perussuomalaisia lukuun ottamatta. Heidän raakkumisensa ei ole tavoittanut minun arvomaailmaani.

Liikkumisen suunnat eivät sinänsä ole yllättäviä. Ainahan hallitusvastuu nakertaa kannatusta ja oppositio voi jonkin verran vapaammin laukoa ajatuksiaan. Nyt poikkeavaa on se, että muutos on tapahtunut näin nopeasti heti kättelyssä. Mitä se sitten onkaan neljän vuoden kuluttua. Tosin Kokoomuksen alkumetrit hallitusvastuullisena eivät ole olleet kovinkaan sujuvia. Vai pitäisikö sanoa Petteri Orpon eikä Kokoomuksen.

Kokoomuksella on käynnissä jonkin asteinen sisäinen hajaannus, joka välittää ulospäin sekavaa kuvaa. Vanha polvi antaa hienosti palautetta Orpon suunnalle. Uusi polvi ja erityisesti kokoomusnuoret ovat kaukana vanhasta sivistyksestä. Laukovat mitä sattuu ja ovat ehkä enemmän Perussuomalaisia kuin perinteistä Kokoomusta.

Demarit saavat kiittää Sanna Marinia siirtymisestä taka-vasemmalle tai ehkä taka-oikealle. Vihdoinkin puolueen asialliset viestit saavat tilaa kansan keskuudessa ja niitä on myös tutkimusten mukaan otettu vastaan.

Minulla ei oikein syntynyt mitään käsitystä Demareiden puuhastelusta viimeisten neljän vuoden aikana. Tiesin kyllä, kuinka Sanna Marin oli missäkin tilaisuudessa pukeutunut. Tiesin kenen seurassa ja missä hän oli bilettänyt. En vain hahmottanut miten puolue aikoo hoitaa isänmaan asioita. Paitsi, että hommat vaativat taas muutaman miljardin lisää velkaa. Nythän sitä sitten on melko riittävästi.

Nyt on oltava jopa tyytyväinen kehitykseen, että suomalaisten mielipiteitä ohjaavat ihan oikeat asiat. En ole lainkaan tietoinen, missä Antti Lindtman on bilettänyt. En ole nähnyt yhtään kehonkielen arviota Lindthmanin kravaatin sopivuudesta tai sen merkityksestä johonkin tiettyyn tilanteeseen. Silti kannatusluvut nousevat.

Tilanne vaikuttaa myös ihan varmasti tuleviin presidentin vaaleihin. Jokaisessa puolueessa on suuri joukko peruskannattajia asiassa kuin asiassa. Demareilla nyt eniten. Toistaiseksi, Jutta Urpilaista odotellessa Demarit eivät ole paljastaneet jo hyvinkin lähellä olevien vaalien asetelmiaan.

Vai onko se turvallisinta, ettei presidenttiehdokas ole sähläämässä ja mokaamassa elämäni humpassa tai jossain muussa, äänestäjien mielestä väärässä paikassa. Sitten vaan juuri ennen vaaleja ilmestyy stagelle. Ota tai jätä!

Politiikka on kannatettavaa niin kauan kun asiat esitetään selkeästi, kuinka maan asioita on tarkoitus hoitaa, eikä asioita sotketa kaiken maailman klikkiotsikoihin tai muuten mediassa helposti läpi meneviin juttuihin, vaikkapa koiran tekemiin kepposiin.

 

 

 

 

Myöhästyminen johtaa minut paniikkiin

Perjantai 20.10.2023 klo 18.54

Nyt olen elänyt liki viikon ilman ranteessa olevaa aikarautaa, vai liekö muovia tai nykyään titaania. En ole aikoihin noteerannut kuinka tiheään vilkuilenkaan aikaa ja erityisesti silloin kun on sovittu, varattu tai suunniteltu jotakin johonkin aikaan. Ja mitäänhän en tee, jos en ole suunnitellut ja ajastanut.

Myöhästyminen olisi minulle täysin anteeksi antamatonta, enkä varmaan keksisi siihen mitään valkoisia valheita selitykseksi. Nyt kun ryhdyin kiinnittämään huomiotani asiaan, niin menneisyydestä muistan vain lukuisia tilanteita, missä käämini ovat palaneet, kun joku ei ole minuutilleen noudattanut sovittua aikaa. Enkä juurikaan muista tilanteita, missä naputetaan kellon tarkkuudella.

Joku voisi toki suositella minulle aikatauluterapiaa. Ehkä se olisikin paikallaan ja helpottaisi päivittäisiä rutiineja tai sitten se sekoittaisi päivärytmini ja loisi saamattomuuden sekamelskan.

Kuinkahan monta sataa odotusvuotta on muodostunut  vuonna 1932 valmistuneen Stockan kellon alla. 

Sisäinen kelloni on myös trimmaantunut varsin tarkaksi. Ouran mittausten mukaan uneni noudattaa melko tarkasti luontaista kronotyyppiäni. Herätyskelloa olen käyttänyt aniharvoin. Vain silloin kun varmistan aikaisen aamutapahtuman. Herätyskellon herätys jää aikeeksi, sillä sisäinen kelloni herättää minut viimeistään kuusi minuuttia ennen asetettua herätystä.

Taustalla voi toki vaikuttaa sekin, että viimeiset 20 työvuottani elin tiukoissa deadline kehyksissä. Muutama vuosi jopa niin, että joka päivä oli kaksi deadlineä, joista ensimmäinen aamulla 7.20, jolloin 8 päivän uutista lähti paikalliselle radiolle.

Kyse on myös kulttuurillisesta asenteesta. Tuskin pystyisin viettämään kovinkaan rauhallista elämää vaikkapa Italiassa. Maa missä mitään ei tapahdu sovitusti, mutta kaikki järjestyy aikanaan. Pressimatkoilla kun ilmoitettiin, että kuljetus lähtee hotellilta seitsemältä, niin Pohjoismaiset toimittajat olivat seitsemältä bussissa. Keski-eurooppalaiset 7.15, espanjalaiset 7,25 ja italialaiset 7.40.

Minulla oli kerran tapaaminen ystäväni kanssa Helsingin rautatieasemalla ja olin siellä niin kuin normaalisti reilut 5 minuuttia etuajassa. Puhelimeni soi kolme minuuttia ennen sovittua aikaa ja kaveri halusi tarkistaa kohtaamispaikan ja ilmoitti samalla ihan pokkana lähtevänsä nyt kotoa. Hän liikkui julkisella liikenteellä ja koti oli 10 km päässä.        

Olen jo aiemminkin kertonut Nokian tiedotustilaisuudesta aamulla klo 09.00. Tilaisuuden isäntä kysyi viestintähenkilöltä tasan yhdeksältä, että voidaanko aloittaa? Vastaus oli, että odotetaan hetki, yksi ilmoittautunut puuttuu. Silloin aukaisin suuni – miksi meitä rangaistaan, kun yksi myöhästyy – tilaisuus alkoi heti.

Nettikauppojen toimituksilla on vielä tosi pitkämatka hallittuun ajastukseen. Viime viikolla minulle ilmoitettiin toimituksen tapahtuvan klo 16.30 – 22.00 välisenä aikana.

Ajankäytön hallitsijasta nostan malliksi kaverini Jannen. En muista, että hän olisi kertaakaan myöhästynyt menneiden vuosikymmenten aikana. Ei edes silloin kun olemme vaan menossa räkäkelillä metsään vaeltamaan. Jannen täsmällisyyden kruunaa vakio kysymys muille sählääjille – kestääkö vielä kauan?

Joskus olen toki miettinyt, että kuinka monta vuotta elämästäni olen tuhlannut, kun olen kulman takana varmistellut ja odotellut sitä minuutilleen oikeaa hetkeä. Varmaan aika monta, mutta säilyttänyt mielenrauhani. Tunnustan ne pari tapausta, jolloin on tullut ”este” osallistua johonkin tilaisuuteen. Oikea, rehellinen este oli häpeä mennä myöhässä ja häiritä tilaisuutta.

Jos nyt joku tietää hyvän tavan kouluttautua pois plus/miinus minuutin tarkkuudesta tai tuntee hyvän terapeutin, niin mielelläni otan vinkin vastaan.

 

Visuaalista harhautusta

Perjantai 15.9.2023 klo 9.58 - Kauko Niemi

Juuri kun olin muutamalle kaverille kehunut löytäneeni vaatekaupat, joista minäkin voin ostaa vaatteita, niin asiantuntija leimaakin minut todelliseksi boomeriksi.

Olen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, joutunut kaupassa useasti hylkäämään ihan sopivan, miellyttävän, käyttökelpoisen vaatteen tai muun tuotteen, kun se loistaa kymmenien metrien päähän jotain brändiä. Eikä minulle kävelevälle mainokselle siitä kuitenkaan maksettaisi mitään.

Toisaalta en kerta kaikkiaan siedä, että joku tekee omia johtopäätöksiään minusta sillä perusteella kenen mainoksia kannan. Tietämättä, kuulematta, keskustelematta sanaakaan kanssani.

Talous laahaa, mutta luksus vetää. Amerikkalaisen konsulttiyhtiö Bain & Company raportin mukaan luksusteollisuuden odotetaan kasvavan viiden prosentin vuosivauhtia vuoteen 2030 asti. Markkinoinnillisesti ne ovat tehneet jotain oikein.

Luksustuotteiden maailmanlaajuinen liikevaihto oli viime vuonna reilusti yli 300 miljardia dollaria. Luku pitää sisällään niin sanottujen henkilökohtaisten luksustuotteiden liikevaihdon, johon kuuluvat esimerkiksi vaatteet, laukut, asusteet, korut, kellot ja kosmetiikka. Luksusautot eivät kuulu tähän kategoriaan. Niiden liikevaihto on huomattavasti suurempi.

Aina ei edes tarvitse olla varsinaista luksusta, kunhan on vaan TikTokissa noussut pinnalle ja kaikki haluavat sellaista ollakseen ajan hengessä ja kuuluakseen joukkoon. Tämä tilanne on riistäytynyt jo käsistä. Nuorison keskuudessa tapahtuu kamalia, kun kadulla pahoinpidellään ja ryöstetään toisilta pinnalla olevia vaatteita, jalkineita tai tuotteita.

Luksuksesta on tullut itseilmaisun väline. Sen avulla viestitään, että kuulutaan johonkin ryhmään, elämäntyyliin ja elämäntapaan. Haetaan erottautumista, että ollaan vähän parempia ja tietävämpiä kuin muut. Samalla halutaan siis kuulua johonkin ja samalla erottautua. Se onkin luksukseen liittyvä paradoksi, sanoo Ylen haastattelussa Aalto-yliopiston professori Pekka Mattila.

Suomessa elää noin 120 000 pienituloisten perheen lasta, joilla ei ole varaa luksukseen, eikä edes sosiaalisen median luomiin villityksiin. Lapsiperheköyhyyden seurauksena on syrjäytymistä, kiusatuksi tulemista ja pahimmassa tapauksessa rikollisuutta. Tämä on todettu useaan otteeseen esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:n selvityksissä.

Pekka Mattilan mukaan luksus on onnistunut saavuttamaan yhä laajemman ihmisjoukon sekä ikäryhmittäin että maantieteellisesti. Mitä nuorempia ihmiset ovat, sitä enemmän he ovat uppoutuneita visuaaliseen kulttuuriin, jossa kuvat ja kuvasto viestivät enemmän kuin sanat. Se on tavallaan uudenlainen viestinnän taso nuorille sukupolville. Syödään nuudelia ja jätetään matkat väliin, jotta saadaan juuri ne tietyt kengät tai se tietty laukku.

Tuossa alussa totesin omat tuntemukseni, etten haluaisi näyttää ja näytellä pelkällä ulkokuorella. Lieköhän se peräisin jo lapsuudestani. Kun katselen koulun luokkakuvia, niin minulla on kolmen ensimmäisen vuoden luokkakuvissa päälläni sama pusakka. Tosin kolmannessa kuvassa olkapäät ovat korjattu, kun koiramme repi olkapäät ja äitini paikkasi pusakan taas käyttökuntoon.

Suomalainen luksus on onneksi jonkin verran käytännöllistä. Erityisesti miesten kohdalla näkyy se, että luksushankinta pitää perustella käytännön hyödyillä: että tällä saksalaisella tehokkaalla autolla pääsee etenemään lumihangessa, vaikkei koskaan sinne ajaisikaan, ja että tämä kello kestää seuraavalle sukupolvelle.

Itselläni on nyt ensimmäinen auto, josta en ole repinyt irti ylimääräisiä hienouden kylttejä ja adjektiivejä. Autoni perässä lukee esimerkiksi edelleen hybrid. Jokaisen autokaupan yhteydessä olen sopinut, etten hyväksy autokaupan tarraa tai rekisterikilven alla olevaa kaupan nimeä. Veloitan mainospaikasta tietyn summan kilometriltä. Yksikään autokauppa ei ole toistaiseksi ostanut minulta tuota mainospaikkaa.

Innokkaana valokuvaajana olen aina esimerkiksi siivonnut kameran hihnan. Tällä hetkellä hihnassa kyllä näkyy kameran valmistaja, mutta tyyppimerkinnän olen maalannut tussilla piiloon. Vaihtoehtojahan on liki kymmenen ominaisuuksiltaan ja hinnaltaan. Tärkeintähän on vain oman luovuuteni lopputulema.

Niin ja mistä nyt sitten ostankaan vaatteeni, jos ostan. Japanilainen Muji on ykkösvaihtoehto. Tuotteiden laatu tuntuu ihan siedettävältä ja ulkonäkö asialliselta ilman ainuttakaan kuvaa tai tekstiä. Ja jos oikein kova kiima nousee, niin kaupassa on ompelimo, joka tikkaa vaikka oman nimen vaatteeseen jos siltä tuntuu. arkisia t-paitoja ja kalsareita löytyy oikein mukavasti Lidl:stä.

Luksustuotteiden hankinta ei aina ole ihan pelkkää menettämistä. Yhä useampi merkkituote löytää uuden omistajan sosiaalisen median kirpputorien tai käytettyjä luksustuotteita välittävien sivustojen kautta. Kierrätys on tavoittanut myös luksuksen. Merkki on tärkeämpi luin tuotteen kunto.

Luksustuote ei välttämättä ole riskisijoitus, sillä sen jälleenmyyntiarvo säilyy usein hyvänä. Joskus olen ihmetellyt nettikirpputorituotteita selatessa, kun joku maksaa useamman kympin Marimekon kangaskassista. Minulla on yli 30 ilmaista kangaskassia ja niissä kaupasta kotiin kuljetettu maito maistuu ihan samalta kuin luksus-kassissakin kuljetettu.

 

 Lisää aiheesta:

 Materialismin uskonto pakottaa kuluttamiseen

Kiusaajilla on status ja valtatavoitteita

 

 

Jaakko heitti kylmänkiven

Tiistai 25.7.2023 klo 18.24 - Kauko Niemi

 Jaakko Koskinen heittää kylmänkiven Helsingissä

Suomalaisen perinteen mukaan Jaakko heittää kylmän kiven veteen ja vedet alkavat sen takia viilentyä. Tuo tapahtuu siis Jaakon päivänä 25. heinäkuuta.

Tänä vuonnakin kiven heitti Jaakko Koskinen Suomen Epätieteellisen Seuran puheen- ja toiminnanjohtaja. Suomen Epätieteellinen Seura nouti kylmänä kivenä käytettävän hirmuliskon kivettyneen silmämunan Kanadassa sijaitsevalta jäiseltä Mount Logan-vuorelta.

Jaakonpäivä loi muutenkin monenlaista kuvaa ihmiskunnan tulevaisuudelle, joista pohdinnan aiheena oli juurikin ilmaston muutos. On melko varmaa, että Jaakko menettää vuosien saatossa tuon arvovaltansa saattaa suomalaiset vedet kylmenemään. Toki kalenterissakin päivä lyhenee ja sen mukana lämpö hiipuu kovasti paljon Jaakon päivästä eteenpäin, mutta toisaalta samaan aikaan maapallon ilma lämpenee ja kumpi ilmiö on voimakkaampi, selviää lähivuosina.

Eurooppa ja muu maailma kärvistelee kuumuudessa ja kaikki merkit viittaavat siihen, että ääri-ilmiöt tulevat esiintymään muodossa jos toisessa. Euroopassa ja Yhdysvalloissa voi syntyä tulevana viikonloppuna uusia lämpöennätyksiä.

Euroopan avaruusjärjestö Esan mukaan Italian Sisiliassa ja Sardiniassa lämpötilan odotetaan nousevan 48 asteeseen ja voivan jopa ylittää maanosan korkeimman mitatun lämpötilan, Sisiliassa vuonna 2021 mitatun 48,8 astetta.

Poikkeuksellinen helleaalto huolestuttaa ja kuumentaa myös tunteita. Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen kommentti uudesta normaalista sai osakseen tiukkaa kritiikkiä. ”Antaa virheellisesti ymmärtää, että olemme yksinkertaisesti saapuneet johonkin uuteen ilmastotilaan”, moittii Pennsylvanian yliopiston professori Michael E. Mann.

Perimmäisiä kysymyksiä onkin, milloin tutkimustiedot ja asiantuntijoiden arviot pysäyttävät tavallisen tallaajan ja muuttavat hänen toimiaan.  Siitä ei ole epäselvyyttä mikä on aiheuttanut ilmaston muutoksen – syyllinen on ihminen, joka ei osaa elää sopusoinnussa luonnon kanssa.

Alkuviikon toinen mittava puheenaihe on ollut lintuinfluenssa. Sekin ihmisen aiheuttama luonnon muutos. Muutama vuosi sitten lintuinfluenssa oli vaatimaton ohimenevä ilmiö. Viikonvaihteessa Norjassa löydettiin noin 10000 lintuinfluenssaan kuollutta lokkia yhdeltä jokisuulta.

Virus on muuttanut muotoaan jo niin paljon, että sitä on löydetty kymmeneltä suomalaiselta turkistarhalta tarttuneena turkiseläimiin. Melkein voisin lyödä vetoa, että 3,5 vuoden kuluessa viruksesta on löydetty ensimmäiset muunnokset, jotka elävät ihmisessä. Ja taas ihmetellään, kuinka paha luonto oikein onkaan, kun häiritsee ihmisten elämää.

Entäs jos ihminen on saman arvoinen luotokappale kuin iilimato tai punkki, jonka kuuluisi elää sopusoinnussa kaikkien muiden luontoelementtien kanssa, eikä tuhota luontoa saadakseen ferrareita ja luxuskämppiä.

Jokainen pienikin muutos on osa kokonaisuutta ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Liian kuumat pintavedet karkottavat pintakalat ja linnut jäävät ilman ruokaa jne jne jne.

En nyt ala Greta Thunbergiksi. Sen sijaan ilmastopakolaiseksi saattaisin hyvinkin alkaa ja muuttaa vaikkapa Posiolle. Ei vaan tule mieleenikään esimerkiksi matkustaa lentämällä johonkin etelän kuumaan kohteeseen.

Uusi tv-sarja - Välinpitämättömät

Sunnuntai 28.5.2023 - Kauko Niemi

Nyt kun Suomi on noussut maailman maineeseen Aki Kaurismäen uutuuselokuvalla -  Kuolleet lehdet. Elokuva sai viime yönä Cannesin elokuvajuhlien tuomaristopalkinnon eli Prix du juryn. Suomen maailmanmaineen jatkonousu pitää hoitaa nopeasti Käärijän ja Kaurismäen jälkeen ilman jahkailuja.

Mielestäni seuraava kehittämäni menestyssarjaidea nousisi hetkessä menestykseen siinä missä Dallas ja Metsolat.

Kehittämäni tv-sarja - Välinpitämättömät - nousisi hetkessä kansainväliseksi hitiksi ja erityistä suosiota se keräisi esimerkiksi Pariisissa. Sekin jo yksin riittäisi maailman maineeseen. Ja nimessäkin on yksi ä enemmän kuin Käärijässä.

Sarjassa päästäisiin ihmisten ihon alle monella eri tavalla heidän yksityiselämässään. Nähtäisiin kenen talvikengät lojuvat eteisessä heinäkuussa, kenen vessa on ollut vetämättä viikkoja väreineen ja hajuineen. Kuka jätti pakastimen oven avoimeksi ja mitä siitä seuraisi. Kuinka kauan huonekasvit pysyvät hengissä ilman kastelua. Mitä tapahtuu likaisille vaatteille, kun ne läjätään kuivausrumpuun, eikä pyykkikoneeseen.

Vilkkain mielikuvituksemme ei riitä mitä kaikkea sarja pystyykään paljastamaan joukossamme elävästä ihmislajista. Uteliaisuus ja yllätyksellisyys on helppo kiihottaa kattoon kussakin jaksossa.

Sarjan hahmot eivät ole suuria näyttelijöitä, jotka osaavat teeskennellä elämää hyvässä ja pahassa. Sarjan henkilöt koostetaan kulloiseenkiin sarjaan kadulta niistä henkilöistä, jotka jättävät sähköpotkulaudan pitkin pituuttaan mihin sattuu. Aivan varma pääsy sarjaan on esimerkiksi niillä, jotka työntävät värkin vaikkapa mereen.

Helsinki varasi katualueita potkulautojen parkkialueiksi. Näistä alueista veloitetaan sievoinen summa potkulautayhtiöiltä. Vastaavaa maksua ei peritä kaupunkipyöriltä tai taksiasemilta.

Minunkin oven edessä on tällainen alue, johon sähköpotkulaudan sijoittaminen näyttää olevat kovin vaikeaa ainakaan pystyyn ja järjestykseen. Kadun vastakkainen puoli ei ole sallittua parkkialuetta, vaikka välillä siltä näyttääkin. No nyt onkin keksitty väärään paikkaan jätetyn sähköpotkulaudan siirtomaksu laudan omistavalle yhtiölle. Kuinkahan ne saavat rahansa takaisin näiltä välinpitämättömiltä, joita ei koske edes liikennesäännöt.

Viime keskiviikkona joukko Husin työntekijöitä palkittiin liikenneturvallisuus­stipendillä. Palkittavat työntekijät alkoivat kesällä 2021 pitää tukkimiehen kirjanpitoa sähköpotkulauta­onnettomuuksista. Yksi palkituista on osastonlääkäri Kustaa Lehtonen.

Lehtonen kertoo Helsingin Sanomissa, että kaksi vuotta sitten kesällä erityisesti viikonloppujen yövuorot olivat Meilahden yhteispäivystyksessä hyvin kiireisiä, raskaita ja kuormittavia. Syytä alettiin selvittää. Sähköpotkulautaonnettomuudet alkoivat olla epidemia, ja vammoja tuli ovista ja ikkunoista.

Joku kiinnitti lapun osaston seinään. Siihen alettiin merkata kaikki sähköpotku­lautaillessa itsensä loukanneet potilaat. Tapauksien määrää verrattiin sitten pyöräilytapaturmiin. Sähköpotkulauta­tapaturmien määrä oli ihan älytön.

Tilaston tultua julki Helsingin kaupunki alkoi rajoittaa sähköpotku­lautojen käyttöä syyskuussa 2021. Viikonloppuöinä lautojen vuokraaminen estettiin ja arkiöisin niiden enimmäis­nopeutta alennettiin.

Itsellänikin on potkulauta ja olen sillä potkinut satoja kilometrejä. Siis potkinut ilman sähköä. Sehän on yksi parhaista kulkuneuvoista, vaikken olekaan kokenut mitään erityishoukutusta vastuuttomuuteen. Potkulauta on mahtunut jopa Uimastadionin vaatekaappiin ja lukuisia kertoja auton takakonttiin. Kertaakaan en ole sitä käyttänyt Uimastadionin pukuhuoneen käytävillä, enkä kiertänyt liikennesääntöjä siellä mihin autolla ei pääse.

Ehkä mieleenpainuvin kohtaaminen tapahtui Kaivarin rannassa, kun ”pappa” potki kypärä päässä menemään ja neljän pienen, noin kymmenvuotiaan pojan ryhmä pysähtyi seuraamaan ja kuulin huudon – Oh My God!

Heillä ei olisi mitään mahdollisuuksia uutuussarjaan

Lisää aiheesta:

Rovaniemi ei puutu sähköpotkulautojen pysäköintiin

Harva tietää, ettei skuutilla ole asiaa jalkakäytävälle

Helsingin keskustasta katosi tuhansia sähköpotkulautoja

Misteriö haluaa rajoittaa sähköpotkulautailua

Poliittinen ennustaminen

Perjantai 3.2.2023 klo 15.43 - Kauko Niemi

 

Olin lähdössä viikko sitten viikonlopuksi taas uusiin maisemiin ulkoiluttamaan kameraani. Ja kun joutuu jättämään vaatekaapin kotiin, niin pitää ottaa selkoa millaisissa olosuhteissa viikonloppua sitten vietän.

Keskiviikkona iltapäivälehdet riemuiten julkaisivat jopa kelivaroituksiaan lauantaiksi ja maanantaiksi, kun rankat sadealueet pyyhkäisevät Suomen ylitse. Siis jotain tuulen ja sateen kestävää reppuun.

Tosin luottoennustajani yr.no näyttää samaan aikaan vain paria pisaraa lauantaille ja sekin ajoittuu vain kahden tunnin marginaaliin.

Lauantaiaamuna ulkoiluilma näyttäytyy livenä oikein hyvältä ja muutama hiutalointi norjalaisten aiemmin ilmoittamaan aikarakoon. Netistä luen sitten, että Suomen yli liikkuu sadealue. Sadealueen pitäisi meteorologin arvion mukaan kulkea maan yli päivän aikana.  Sademäärät jäävät kuitenkin melko vähäisiksi, sillä lunta tulee yleisesti noin 2–5 senttimetriä. Kelivaroituksista ei enää halaistua sanaa.

Tämähän on ollut siis kolme päivää ennusteilla revittelyä, kun tiedetään, että monet ihmiset seuraavat säätä ja suunnittelevat omia toimiaan, ainakin ulkona tapahtuvia sään mukaan.

Säätä siis ennustetaan vaihtelevalla menestyksellä liioitellen ja vähätellen ja kaikkea siltä väliltä. Tuskin kukaan uskoo satasella sääennusteisiin. Kävelin lauantai-illan lenkillä mitä mukavimmassa kelissä samalla kun Ilta-Sanomat revitteli - Kasvoille vihmoo lunta ja tuuli hipoo myrskylukemia – lauantai-iltana tuuli voi olla puuskissa vaarallisen voimakas. Ja maanantaiksi ennustettu lumimyräkkä ajokelivaroituksineen toteutui minulle ulkoiluna liki D-vitamiinia tankaten.

Minusta olisi asiallista ryhtyä puhumaan myös politiikasta ennustamisena. Riikka Purra ennustaa Suomen eroavan EU:sta. Suomen ja Ruotsin ennustetaan liittyvän Natoon. Donald Trump ennustaa lopettavansa Ukrainan sodan vuorokaudessa.

Ennustamisella kun ei näet tarvitse olla todellisuuden kanssa suurtakaan yhtäläisyyttä, ei ainakaan tarkkaa ajankohtaa, siksi ennustaa sanan käyttö olisi oikein sopiva politiikan uutisoinnissa ja raportoinnissa.

Eivätkä poliitikot tiedä itsekään mikä on totta ja mikä ei. Eivätkä tiedä mikä on realistista ja mikä ei. Sen kun ennustellaan ja muutetaan ennustetta kulloisenkin tilanteen mukaan itselle sopivaksi. USA:n ja Kiinan ennustetaan olevan sodassa vuonna 2025.

Vai olisikohan sittenkin parempi ilmaisu povaaminen. Povaamisella tarkoitetaan näet yleensä asiakkaalle maksua vastaan tai itselle suoritettua tulevaisuuteen katsomista, kun taas ennustamisella voidaan tarkoittaa enteiden tulkitsemista, jolla voi olla myös uskonnollinen ulottuvuus.

Wikipediassa käsitellään Philip E. Tetlockin yli 20 vuotta kestäneistä tutkimuksista kertovasta kirjasta "Superennustajat, Ennustamisen taito ja tiede" (Terra Cognita) politiikan ja talouden alan ennustajat jakautuivat tilastollisesti kahteen ryhmään. Toinen ei onnistunut sattumaa paremmin ja toinen onnistui hieman paremmin.

Tetlockin jatkotutkimuksessa 2 800 vapaaehtoista osallistui hankkeeseen, jossa vastattiin täsmällisiin kysymyksiin kuten leviävätkö Venäjän protestit tai romahtaako kullan hinta tai nouseeko Nikkei yli 9 500 pisteen. Joukosta nousi esiin 58 henkilöä, jotka suoriutuivat 60 prosenttia paremmin kuin muut vastaajat.

Tetlockin mukaan nämä ennustajat ovat älykkäitä ja monipuolisesti maailmaa seuraavia ihmisiä, mutteivät kuitenkaan huippuälykkäitä. Sen sijaan kyse on heidän toiminnastaan ja heidän asenteestaan. He ovat aktiivisesti kiinnostuneita asioista, jotka ovat ristiriidassa heidän maailmankuvansa kanssa – eli ovat hyvin avarakatseisia.

He myös testaavat hypoteesejaan, ovat numerotaitoisia, laskevat todennäköisyyksiä, toimivat ryhmissä ja seuraavat onnistumistaan sekä ovat valmiita myöntämään virheensä. "Heillä on todellinen mitattava taito arvioida, millä todennäköisyydellä suurten panosten tapahtumat toteutuvat kolmen kuukauden, kuuden kuukauden, vuoden, tai puolentoista vuoden kuluttua”, Tetlock kirjoittaa.

Ennustustaito ei ole salaperäinen, syntymässä saatu lahja. Se syntyy erityisistä tavoista ajatella, kerätä informaatiota ja päivittää uskomuksia.

Tältä pohjalta saamme lähiviikkoina kuulla mitä erilaisimpia ennusteita ja kohdata kaiken maailman povareita, joista sitten pitäisi valita joku jollakin perusteella.

 

Lisää aiheesta:

Tutkijan huomio Suomen EU-eroa koskevista puheista SK-blogissa: ”Näin voitaisiin katsoa, bluffaavatko eniten kokoomus, sosialidemokraatit vai perussuomalaiset” | Uusi Suomi

 

 

Jokos pelkkien klikkien sijaan ryhdytään ajattelemaan lukijoita

Torstai 15.12.2022 klo 19.23 - Kauko Niemi

 

Pieniä viitteitä on ilmassa, että media olisi taas kiinnostunut lukijoistaan, eikä vain markkinointiosastoille tuotetusta statistiikasta, joka saattaa näyttää hyvältä muttei kerro totuutta lukijoista.

Itse törmäsin päivittäiseen verkkostatistiikkaan jo vuonna 1998. Sitkeästi tehtiin journalistisin periaattein juttuja WOW:n sivuille, mutta tuolloin statistiikalla tutkittiin lähinnä verkkopalvelun toimivia rakenteita. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä WOW oli 10 vuotta aikaansa edellä, eikä saavuttanut nettikansaa.

Tuohon aikaan ihminen sieti kaksi klikkausta, mutta kolmas oli jo liikaa ja juttu jäi lukematta. Kieltämättä statistiikka kyllä houkuttelee tekemään melkein mitä vaan, kun palaute on välitöntä ja vähintäänkin mainostilakauppiaat ovat erittäin innostuneita klikeistä. Paperilehden aikaan tehtiin harvakseltaan lukijatutkimuksia, joiden tarkkuus oli suuntaa antava.

Tosin vielä tänäkin vuonna minua on lähestytty lehden mediatutkimuksilla. Mutta enhän minä mitään mediaa käytä vakituisesti päivästä toiseen. Minähän etsin uutisaiheita, eikä sillä ole väliä mikä media sen on julkaissut, kunhan on tehnyt asiallisen jutun ilman turhia liioitteluja.

Viime viikon lumisadejutut olivat taas sellaista kuraa, että mitähän sanoja ja adjektiivejä käytettäisiin sitten ihan oikean myrskyn tullessa. Monesti olenkin miettinyt, että tekisin olemassa olevista mediajutuista sellaisia versiota, joissa adjektiivien käyttö olisi kielletty. Uutisoitaisiin vain itse asia – onko tuulen nopeus 15 m/s vai 29 m/s. Nyt ei muodostunut suurtakaan eroa Helsingin lumisateelle ja Ukrainan sodalle.

Qatarin jalkapallon MM kisoissa oli sensaatio, kun Marokko lähetti Portugalin maitojunalla kotiin. Onkos se nyt muka sensaatio, jos parempi voittaa. Näinhän kaikissa kilpailuissa tuppaa käymään, että paras voittaa. Sensaatio tulee pramille, jos voitto on ostettu tai muuten järjestetty. Toki sekin olisi ollut mahdollista qatarilaisissa kisoissa.

Media on ajautunut maalailuillaan niin päin seinää, että ilmaisut ja adjektiivit loppuvat kesken. Kohta nähdään super-hyper moukarointia, kun sataa lunta ihan normaalisti enemmän kuin kaksi senttiä.

Helsingin Sanomat aloitti kesällä 2022 hankkeen, jossa se kehitti verkon uutisotsikoitaan. Taustalla oli niin lukijoilta kuin toimituksen sisältä tullut palaute, jossa paheksuttiin “pitkiä klikkiotsikoita”. Näin asian ilmaiseen Helsingin Sanomien päätoimittaja Laura Saarikoski Suomen lehdistössä.

Ajatus on erinomainen, että klikkiotsikoita ryhdytään karsimaa. Valitettavasti minä en kuitenkaan ole tuota muutosta Hesarin kohdalla vielä toistaiseksi huomannut.

Sen sijaan olen huomannut ja kiitollisuudella vastaanottanut Ylen ison muutoksen uutistarjonnassa. Uutiset lyhyesti ja selkeä luokittelu antaa nopeasti lukijalle kuvan kuinka maapallo makaa. Parina päivänä olen tietoisesti kahlannut läpi koko Ylen uutisvirran, enkä löytänyt otsikoista yhtään liioittelevaa adjektiivia, enkä yhtään tyhjääkin tyhjempää tyrkkyjulkkista.

Hesarin lukemisen olen jättänyt myöhään iltapäivään, kun en halua pilata päivääni heti aamusta. Hesarin uutisten pääsisältö rakentuu negaation kautta pettureista, murhaajista ja muista pahantekijöistä. Veikkaan että maailmassa tapahtuu myös merkityksellisiä hyviä asioita.

Joka tapauksessa kummankin siirto on varsin oikeaan suuntaan – kiitos heräämisestä. Kilpaillaan lukijoista oikeilla uutisilla ja tarkistetuilla tiedoilla, eikä keksimällä ja somesta noukituilla kaiken maailman tarinoita ja värittämällä niitä. Toimittajan kaikkein tärkein tiedostamisentaso on, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan eli lukijoiden päässä.

Lisää aiheesta:

Toimituksellinen sisältö ja markkinointi sekaisin

Mediapolitiikkaa tarvitaan demokratian suojaamiseen

 

 

 

 

Olen kateellinen virolaisten digielämän tunnistautumiselle

Lauantai 1.10.2022 klo 17.04 - Kauko Niemi

 

Suomen viranomaiset kertoi pari viikkoa sitten luovansa pohjan uudelle digitaaliselle henkilöllisyystodistukselle. Digitaalinen henkilöllisyystodistus tulee passin ja henkilökortin rinnalle ja sen uskotan parantavan kansalaisen omien tietojen hallintaa.

Henkilöllisyystodistus vaatii uutta lainsäädäntöä, jotka koskevat uusia viranomaisen tuottamia digitaalisen asioinnin palveluita ja näiden tuottamiseen sekä käyttöön liittyviä muutoksia. Nämä olisivat uusia henkilöllisyyden ja henkilötietojen osoittamiseen sekä sähköiseen tunnistamiseen tarkoitettuja ratkaisuja.

Käytännössä kyse on älypuhelimeen ladattavasta sovelluksesta, jolla henkilö voi todistaa ikänsä kaupan kassalla tai bubin ovella, henkilöllisyytensä postin pakettipisteellä tai tunnistautua sähköisesti kirjautuessaan verkkopalveluihin. Sovellus on määrä ottaa käyttöön vuoden kuluttua, syyskuussa 2023.

Käytännössä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voi ottaa käyttöön henkilö, jolla on poliisin myöntämä passi tai henkilökortti. Digitaalinen henkilöllisyystodistus ei kuitenkaan korvaa edellä mainittuja analogisia henkilöllisyystodistuksia eikä digitaalista henkilöllisyystodistusta ole kenenkään pakko ottaa käyttöön.

Lainsäädäntö lähtee siitä, että digitaalinen henkilöllisyystodistus on vapaaehtoinen eikä ketään velvoiteta sen käyttöön – ei yksilöitä eikä palveluntarjoajia.

Mutta miksi ihmeessä sitä nyt tarvitaan kaikkien muiden lisäksi. Minulla on nyt ajokortti, jolla aikoinaan selvisi kokolailla pitkälle, mutta nykyisin se käytännössä kelpaa vain poliisille, joka tarkistaa minun ajokelpoisuuden. Minulla on poliisin myöntämä virallinen henkilökortti, jolla selviää aika pitkälle. Tosin jokin aika sitten siitäkin otettiin pois Kelaominaisuus, joten tarvitset nykyisin fyysisesti erillisen kelakortin.

Minulla on myös passi, tosin juuri vanhentunut ja en ole jaksanut jonottaa uusimista useita kuukausia, eikä ole suunnitelmia matkustaa henkilökortin kelpaavuusalueen ulkopuolelle. Vai olisikohan todellinen syy yksinkertaisesti haluttomuus lähteä etsimään koronaa Suomen rajojen ulkopuolelta ja saastuttamaan maapalloamme. Ja olenhan sittenkin tyypillinen, keskiverto suomalainen, jolle ihanne lämpötila on + 14 astetta.

Digitaalinen henkilöllisyystodistus ja ulkomaalaisen digitaalinen asiointiväline eivät korvaa passia tai henkilökorttia vaan tulevat asioinnissa niiden rinnalle. Ulkomaalaisen asiointiväline on käytettävissä vain sähköisissä asioinnissa. Luonnollisen henkilön tunnistusvälineellä puolestaan tarkoitetaan laitetta, jonka avulla mahdollistetaan digitaalinen tunnistautuminen niille, jotka eivät halua tai joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta käyttää digitaalista henkilöllisyystodistusta. Ota tästä nyt selvää.

Olen kahden pankin asiakas ja voinen käyttää pankkivarmennusta sähköisen asioinnin yhteydessä. Tosin pankkien varmennusta en ole juurikaan käyttänyt, vaikka niitä on ollut reilu 20 vuotta käytössä. Paitsi tietysti silloin kun asioin omassa pankissani. Pääsääntöisesti käytän mobiilivarmennetta.

Uudessa systeemissä puhelinsovelluksen lisäksi mahdollistettaisiin vaihtoehtoinen tunnistusväline sellaisille henkilöille, jotka eivät voi tai halua käyttää mobiilisovellusta.

Uuden henkilöllisyystodistus-sovelluksen taustajärjestelmä on integroitu väestötietojärjestelmään sekä poliisin henkilökortti- ja passirekisteriin ja se käyttää Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluita.

Pientä odotuksen toivoa on ilmassa, josko kyseinen menetelmä otettaisiin käyttöön EU alueella, niin silloin asioinnit vaikkapa Italiassa, Espanjassa ja muissa EU-maissa helpottuisivat. Ilmeisesti edelleenkään en pysty sähköisiin allekirjoituksiin muuten kuin erillisen palvelun kautta. Näinhän joudun tekemään vaikkapa taloyhtiön hallituksen kokousten pöytäkirjojen kanssa.

Päämääränä on siis tilanne, jossa palveluissa asioivilla henkilöillä olisi mahdollisuus esittää viranomaisen vahvistama henkilöllisyys sekä henkilöllisyyteen liittyviä vahvistettuja tietoja erilaisissa asiointitilanteissa ja hallita itse omia tietojaan myös digitaalisessa ympäristössä.

 

Mutta palaanpa tuohon otsikkoon. Suomessa sähköisen henkilökortin käyttö on jäänyt lapsipuolen asemaan. Lähes puolella miljoonalla suomalaisella ei ole myöskään verkkopankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta, joiden avulla vahva tunnistautuminen ylipäätään onnistuisi.

Suomessa kehitetystä sähköisestä henkilökortista luotiin Virossa arkea helpottava menestystarina. Virossa pärjää ilman pankkitunnuksia, koska siellä sähköinen henkilökortti toimii varmennekorttina ja porttina digitaalisiin palveluihin. Sikäläisellä id-kortilla ja sen mobiiliversioilla voi sekä tunnistautua että tehdä digitaalisen allekirjoituksen. Korttia käyttää 99 prosenttia täysi-ikäisistä virolaisista.

Suomessa syntynyt sähköinen henkilökortti kopioitiin Virossa id-kortiksi ja siitä tehtiin heti pakollinen. Virossa kortittomat eivät joudu maksamaan sakkoja, mutta he ovat käytännössä kädettömiä. 1,3 miljoonan asukkaan Virossa id-kortilla hoidetaan lähes kaikki, myös äänestäminen. Lähinnä häät ja avioero vaativat käynnin virastossa. Korttiin voi liittää myös monia kaupallisia palveluja ja se on voimassa kerrallaan viisi vuotta. Uusiminen maksaa 25 euroa.

Vuoden kuluttua Suomeen tuleva henkilöllisyystodistus on yksi lisä monien joukossa. Vaikka ihmiset sitä lataisivatkin, niin mikään ei pakota palveluntarjoajia ottamaan sitä käyttöön. Veikkaan ettei digitaalinen asiointi mullistu vuoden kuluttua.

Hyvältä kuitenkin vaikuttaa, että asiointitilanteessa henkilö voi entistä paremmin itse päättää, mitä tietoja jakaa. Esimerkiksi kaupassa ikää tarkistettaessa olisi mahdollista näyttää vain ikä koko henkilötunnuksen sijaan. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen myöntäjän ei olisi mahdollista seurata, miten sitä käytetään.