Kaken kaaliviikot

Keskiviikko 13.2.2013 klo 12.15 - Kauko Niemi

Seuraavien päivien sapuskani saattavat kuulostaa yksitoikkoiselta, mutta näin ei ole. Nyt kun halvalla saa, niin kannattaa ostaa. Ostin näet isohkon c-vitamiinipitoisen kaalin 0,45 euroa kilolta. Siis nyt syön pitkään ruokani maukkaalla ja terveellisellä kaalipedillä.

Tein parin päivän perussalaatin. Siksi näinkin runsaasti, että kaali vain paranee, kun se saa vetäytyä.

Perussalaattiin vuolen juustohöylällä kaalista ohutta lastua. Tähän lisään ananaskuutioita, toivottavasti asiallisesti purkitettuja. Osan ananasmehusta kosteuttamaan kaalia sekä rusinoita oman mieltymysten määrän.

Tämän jälkeen voit jatkaa perussalaattia siivoamalla kaappejasi. Minulta löytyi pinjan siemeniä ja hasselpähkinärouhetta. Lisäsin vielä espanjalaista salaattimaustetta. Siinä se sitten saa vetäytyä.

Mitä sitten aikookin syödä, niin luo salaattiin väriä ja lisää makuja pääruan ja omien mieltymystesi mukaan. Yrteillä saa vihreää, kirsikkatomaateilla punaista samoin granaattiomenilla ja paprikalla. Nämä siis vain päivän annokseen, sillä huomenna täydennän perussalaattia jotenkin muuten.

Esimerkiksi paistoin maksaa ja pediksi perussalaattiin sekoitin rucolaa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, pakastepuolukoita, sekä granaattiomanaa.

Voiko maukkaampaa ja terveellisempää olla – taivaallisen hyvää!

Ylen tabloid

Maanantai 11.2.2013 klo 7.59 - Kauko Niemi

Puolitoista vuotta sitten kirjoitin samoja uutisia kuvilla ja ilman. Tänään on se päivä, joka osoittaa tuleeko tähän tilanteeseen muutos.

Sanasta sanaan samat uutiset tulevat useamman kerran radiosta pitkin päivää ilman kuvaa ja illalla televisiosta kuvan kanssa.

Radion kuuntelijoille juttu on rakennettava, niin että uutinen avautuu ilman kuvaakin. Mikä sitten jää television rooliksi – ei mikään. Televisio ei pysty tarjoamaan mitään lisäarvoa illan yleisölleen.

Nykyinen uutiskuvitus ei juuri anna mitään – rikospoliisi tutkii asiaa ja kuvana poliisin toimitalo tai tienvarressa oleva kyltti tai poliisiauto suoraan arkistosta. Jutta Urpilainen tai Jyrki Katainen antaa lausuntonsa Kreikan tilanteesta Eduskuntatalon käytävällä. Ainoa visuaalinen elementti on se, millainen jakkupuku Urpilaisella on tänään, jos se jotakin kiinnostaa. Asian sisältöä se ei kuitenkaan täydennä.

Ylen sääkartoilla saattaisi olla jokin lisäarvo radiossa luettuihin säätietoihin verrattuna, jos säätiedot eivät olisi niin epäluotettavia. Netissä Norjalaiset tarjoavat monin verroin tarkempaa tietoa paikkakunta- ja tuntikohtaisesti.

YLE:n kaikkien aikojen suurin uutis-uudistus tulee päivänvaloon tänään. Siinä yhtenäistyy ennakkotietojen mukaan uutisten ilme ja ulkonäkö. Toisaalta annetaan ymmärtää, että tekniikka tarjoaa uusia mahdollisuuksia kuvakerrontaan. Sisältö yhtenäistyi seitsemän vuotta sitten, kun uutistoimitukset yhdistettiin.

Mielenkiintoista nähdä kuinka tämä tämän päivän suurjulkistuksen kuvakerronta eroaa samoissa uutisissa radiossa ja televisiossa.

Jos kuvakerronta todella tarjoaa selkeää lisäarvoa, niin olen valmis taas avaamaan television useammin kuin kolme kertaa kuukaudessa.

Toivottavasti YLE ei siirry tabloidiin, niin kuin Hesari. Vaikkei näitä nyt yks yhteen voikaan verrata. Paperi on väistyvä uutisalusta sähköisen rinnalla.

Huikeaa kasvua

Perjantai 1.2.2013 klo 10.26 - Kauko Niemi

Otsikko, josta kaikki talousnikkarit unelmoivat. Tosin tämä on minun ihan henkilökohtainen tammikuu verrattuna viime vuoden tammikuuhun ja kyseessä ei ole bisness sen enempää kuin rahantekokaan, vaan liikunta.

Vuosi sitten tammikuussa oli 10 harjoituskertaa ja niihin käytetty aika 13 tuntia, kun eilen päättyneenä, tämän vuoden tammikuussa liikuntasuoritteita oli 29 ja niihin käytetty aika 27 tuntia. Joulukuussa harjoitteita oli 24 ja aikaa kului 25 tuntia.

Huikealle kasvulle löytyy oikein pätevä selitys. Vuosi sitten röhisin kolmisen viikkoa ja kurkkuun kaatui enemmän lämmintä hunajajuomaa kuin urheilujuomaa.

Tammikuun liikunnallisuus oli jonkin verran koko viime vuoden kuukauden keskiarvoa korkeampi. Kokonaan uutena lajina on nyt mukana hiihto ja uinti jatkuu. Kuukauden aikana 14 uintikerralla kertyi 11 kilometriä.

Kun suurin osa liikunnasta oli hiihtoa ja uintia, niin lienee normaalia hieman tehokkaampaa. Onhan kaikkien hiihtolenkkien keskisyke 127.

Menisköhän se nettikauppa jotenkin näin

Maanantai 28.1.2013 klo 21.07 - Kauko Niemi

Lähetys on luovutettu vastaanottajalle. Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 18:22:06. Noudin uuden sykemittarini pakettiautomaatista Helsinki kympissä. Ohitin 15 sekunnissa 23 henkilön jonon.

Mitä tapahtui sitä ennen. Posti lähettää sekä tekstarilla että sähköpostitse noutokoodin Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 17:36:13.

Nettiseuranta ilmoittaa, että lähetys on lajiteltu 28.1.2013 klo 09:02:06. Sitä ennen se on ollut Itellan logistiikkakeskuksessa 26.1.2013 klo 08:27:09

Lähetys on lajiteltu 25.1.2013 klo 18:14:39 Seinäjoella ja sitä ennen lähetyksestä oli vastaanotettu ennakkoilmoitus EDI-sanomana 25.1.2013 klo 11:35:24 Tuurista.

Tein tilauksen 25.1.2013 klo 11:20 ja sain Keskisen kello Oy:n tilausvahvistuksen sähköpostiin viiden minuutin kuluttua: Lisätietoja tilauksestasi: Tilauksenne lähtee postin kuljetettavaksi. Lähetystunnus on JJFI61497712345162XXX, tapahtuma-aika 25.01.2013 11:25:57.

Minuutti tilausvahvistuksen jälkeen tuli vahvistus myös Suomen verkkomaksut Oy:ltä, että maksu on hyväksytty.

Siis torstaista 25.1.2013 klo 11:20 tehty tilaus oli kädessä 28.1.2013 klo 18:22:06 ja olihan siinä viikonloppu välissä. Ai niin – tuote oli juuri se, jonka tilasin ja noin 70 euroa edellisempi (38 %) kuin valmistajan, Suunnon omassa verkkokaupassa.

Lue myös tämä

Ensimmäinen aamu ilman painettua lehteä

Maanantai 14.1.2013 klo 8.26 - Kauko Niemi

Ensimmäinen aamu ilman suurta tai typistettyä Hesaria 40-vuoteen. Tämähän on vähän sama kuin 90-luvun alkupuolella, kun puhelimeen ei tarvinnutkaan vastata eteisessä, missä oli se asunnon ainoa puhelinpistoke.

Painetun lehden lopettaminen aiheuttaa monia muutoksia. Tiedän ainakin yhden onnellisen ihmisen, lehdenjakajan. Hänen ei tarvitse kiivetä hissittömän rapun viidenteen kerrokseen, ja näin säästyy 192 porrasaskelmalta. Ihme ettei hän tänä aamuna pudottanut kiitoskorttia.

Minä voin ryhtyä käyttämään keittiönpöydällä vaaleampia liinoja, kun ei tarvitse ajatella painomusteen tummia sotkuja.

Löytyy muutokseen toki oikeitakin syitä. Säästän 189,80 euroa vuodessa. Se on ihan merkittävä summa kun uskon, etten jää mistään paitsioon. Maksan kuitenkin Verkko Plus –palvelusta.

Minulle on merkittävää myös paperin ja luonnonvarojen ekologinen säästö. Selkä väärällään kun kantaa puoliksi lukematonta paperimassaa keräyspaperiin, niin ei siinä ainakaan hyvä omatunto kasva.

Olen uutisnarkomaani. Aamun Hesarissa ei ole aikoihin ollut montaakaan juttua, josta en olisi ollut tietoinen ennen Hesaria aamu kuudelta.

Tämä päätös lopettaa paperilehden tilaus on kypsynyt kuitenkin yllättävän pitkää, vaikka olen vuodesta 1998 lähtien ollut varma, ettei paperisella lehdellä ole tulevaisuutta. Näin sitä on itse kukin kaavoihin kangistunut rutiinien noudattaja. Kait siinä on ollut myös lukkarinrakkautta lehtityötä kohtaan 20 vuoden toimittajauran takia.

Hesarin tabloidiin siirtyminen oli kuitenkin se, joka poisti varmistimen. Ensimmäinen numero oli jo painoasultaan säälittävän harmaan tunkkainen. Vaikka painoasu onkin nyt jonkin verran parantunut ja ymmärrän, että vastoin tahtoani minun pitää hajottaa tämä moniosainen paketti. Vaikeaa on hahmottaa uutisten painotuksia. En löydä sellaisia argumentteja, jotta pyörtäisin päätökseni.

Nyt olen viikon verran vuoroaamuina lukenut ensin netistä ja sitten printtinä tai painvastoin. Ja mielikuva vain vahvistuu, että netti on se monin verroin parempi vaihtoehto.

Hesari teki saman printtiversiossaan minkä tekivät niin monet internetin kanssa. Sama vanha sisältö tungetaan uuteen kuosiin. Se ei vaan tunnu onnistuvan kovinkaan helposti.

Seuraava mediamurros elämässäni on jo käynnistynyt. Se on televisio. Kuuntelen radiota käytännössä liki koko hereillä olon ajan. Nyt kun YLE on siirtynyt yhden uutistoimituksen järjestelmään, niin illan kuvallinen versio päivän mittaan julkaistuista uutisista tuo ani harvoin mitään lisäarvoa. Minua kun ei oikein kiinnosta kuinka Jutta on tänään pukeutunut tai onko Jyrkillä punainen vai sininen solmio.

Olen jo vuosia vain kuunnellut televisiota, josko siellä menisi jotain kiinnostavaa. Ja kun ei ole mennyt, niin paljoa en valehtele, jos sanon että tv on auki korkeintaan kahtena iltana viikossa.

Sen sijaan netti on auki/saatavilla yhtä monta tuntia kun minulla ovat silmät auki. Kulloisenkin kiinnostuksen mukaan Ampparit, Youtube ja Google keräävät minulle aineistoa ja olen hyvinkin tietoinen maailman menosta. Ja jos nämä eivät kerro kaikkia, niin loput juorut selviävät Facebookissa.

 
Lue myös - Vuosisadan lehtiuudistus

Se mitä tapahtuu luonnolle se tapahtuu ihmiselle

Keskiviikko 9.1.2013 klo 16.37 - Kauko Niemi

Siinä on elämänohje, joka on tainnut hämärtyä monelta. Jopa jäänyt siirtämättä sukupolvelta toiselle. Se on kuitenkin elämänohje, joka vaikuttaa niin moneen asiaan elämässämme. Aina koirankasvatuksesta Australian huippukuumaan ilmanalaan tai Yhdysvaltain hirmumyrskyihin.

Nyt voi ja suosittelen jokaiselle luontosuhteen parantamisen aloittamista elokuvalla Metsän tarina. Jos et jaksa mennä lähimetsään mene edes teatteriin ja pysähdy reiluksi tunniksi ja koe luonnon kauneus ja monimuotoisuus.

Elokuvassa ei ole kiire, mutta ei ole metsässäkään. Mitä hitaammin ja hiljaisemmin metsässä liikut, sen enemmän näet ja koet. Luontokuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen ovat keränneet materiaalia yli viisi vuotta ja saaneet tallennettua huikeita tuloksia.  

Käsikirjoittaja Ville Suhonen on onnistunut kuljettamaan useampaa tarinaa samaan aikaan. Tarinassa kulkee luonnon / metsän mytologia, faktat ja luonnon vuoden kiertokulku.

Metsä ei ole ollut ihmisen riiston ja mellastuksen paikka. Kaikki lähtee luonnon kunnioituksesta tietoisena siitä mitä tapahtuu metsälle se tapahtuu ihmiselle.

Paitsi, että tarina pysähdyttää miettimään omaa luontosuhdettaan, niin elokuva on luontokuvauksesta kiinnostuneelle todellinen herkkupala. Ymmärtää hyvin jo ensiminuuteilta asti miksei Nuuksion makkararetkillä näe juuri muita kuin myrttyilmeisiä kanssakävelijöitä, jotka jättävät jälkeensä eväspakkauksiaan.

Sydämestäni toivon, että tämä tarina päätyy myös koululaisten oppimateriaaliksi. Vieraantuminen luonnosta vaikuttaa niin moneen asiaan. Ihmisen tehtävänä ei ole hallita luontoa eikä luonnon eläimiä.

Metsän tarina – Ville Suhonen, Kim Saarniluoto (leikkaus), Marko Röhr (tuottaja) kuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen. Parhaillaan elokuvateattereissa.

Tässä hyvä referenssi alkavalle vuodelle

Maanantai 31.12.2012 klo 14.48

Hetki sitten nousin altaasta. Kilometri uintia takana ja samalla oli vuoden viimeinen liikuntasuoritus.

Nyt minulla on ensimmäisen kerran kokonaisen kalenterivuoden kaikki liikuntasuorituksen kirjattuna. Aiemmin olen seurannut SportsTrackerilla ulkoliikunta aktiviteettejä, välillä pyörän mittarilla ajettuja kilometrejä jne jne.

Edelleenkään ei ole yhtä ja ainoaa helppoa rekisteröintitekniikkaa. Suunnon Movescount tarjoaa jo aika paljon, mutta sekin osoittautui huonoksi kun innostuin uimaan. Kaikki uintimerkinnät on tehtävä manuaalisesti.

Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tänään tapahtuu takapakkia. Nokia lopettaa Welness Diaryn kehittämisenja ylläpidon. Nokian BetaLabsin sovellus pyörii vielä jonkin aikaa jos pyörii. Se oli kuitenkin hyvä kännykkäsovellus, johon voi tallentaa terveyden kannalta tärkeitä tietoja kuten uni ja samoin askeleet, jotka mittaavat hyötyliikunnan tasoa melko hyvin.

Joka tapauksessa seuraava yhteenveto antaa jonkinlaisen kuvat ja hyvän referenssin tulevalle vuodelle. Faktat antavat paljon tietopohjaa mitä pitäisi tehdä ja mitä ei pitäisi tehdä.

Päättyvä vuosi on minulle ehdottomasti uinnin vuosi. Paitsi että viimeisen 8 kuukauden aikana uin 109 km, niin löysin uimisesta liikunnan ilon.

Vuoden saldosta 319 aktiivisesta liikuntasuoritteesta 130 on uintikertoja, siis kolmannes kaikesta liikunnasta. 349 tuntiin on siis laskettu aktiivinen suoritus. Se ei siis sisällä matka-aikoja suorituspaikalle tai saunassa istumisia uintikeikoilla.

Minkälaista tasokorotusta uskaltaisi haaveilla uudelle vuodelle. Ehkä tina kertoo sen myöhemmin illalla. Ja kaikkihan tietty riippuu siitä kuinka terveenä onnistuu elämään.

Tänäänkin aamiaiseksi viagraa, lehtiä ja pikavippejä

Sunnuntai 30.12.2012 klo 8.20 - Kauko Niemi

Vielä muutama päivä ja sitten tapahtuu ”suuria” suomalaisessa mediakentässä. Tai toisaalta läheskään kaikki eivät edes huomaa mitään, vaikka Hesarin lasikuutiossa niin luullaankin.

Tässä vaiheessa voisin jo luvata, että yksikin puhelinsoitto tai jonkun parhaat tarjoukset spämmikoneen kautta tuleva viesti saa minut katkaisemaan Hesarin tilauksen.

Päivittäistä postiani katsellessa on syntynyt periaatepäätös, etten tilaa yhtään lehteä enkä koskaan näiden tarjousten perusteella. Niin hyvää sisältöä ei ole olemassakaan, vaikka olenkin kaikilla tavoin mitattuna median suurkuluttaja.

Minun häpeäni jatkuu media-yritysten puolesta, vaikken vähään aikaan ole ollutkaan heidän palkkalistoillaan.

Tuntuu käsittämättömältä, että lehtien ulkoasua ja konseptia suunnitellaan kuukausia. Typografiaa mietitään kuukausitolkulla ja jopa tilataan oma kirjasinmallisto huippusuunnittelijalta huippuhintaan. Tehdään sisäisiä ja ulkoisia tutkimuksia, joihin suunnittelutyö perustuu. Painetaan tai julkaistaan netissä dammeja, jotta nähdään miltä lehti oikeasti näyttää ja päästään kärryille kuinka työprosessi arjen kiireessä sujuu.

Ja sitten samaan aikaan sähköposti suoltaa viagra ja lehtitarjouksia pikavippitarjouksilla höystettynä.

Yhdellekään lukijalle ei voi tuottaa niin hienoa fonttia, että hän ilomielin vastaanottaisi kaiken tämän spämmin, mitä sähköposti ja puhelinmarkkinointi suoltaa. Eiväthän nämä voi imagomielessä olla niin erillään toisistaan. Vai voivatko jonkun mielestä olla?

Jos lehden imagoa, journalismia ja luotettavuutta varjellaan kaikin mahdollisin keinoin, niin miten mediatalo antaa lehden levikkimyynnin käyttää keinoja kaihtamatta kaikki mahdolliset sirkustemput ja paljon enemmänkin.

Surkuhupaisin omakohtainen kokemukseni on se, että lehtikauppias soittaa ja kauppaa minulle lehteä, jonka päätoimittajana olin tuohon aikaan. Hänellä ei ollut alkeellisintakaan käsitystä myytävästä tuotteesta. Hän ei edes ymmärtänyt kommenttiani, että olen tämän lehden päätoimittaja. Vasta kun selitin, että olen tässä lehdessä töissä, hän antoi periksi valmiiksi kirjoitetusta myyntipuheestaan.

Termien sähköinen viidakko - miksiköhän palvelua ei käytetä

Keskiviikko 26.12.2012 klo 12.40 - Kauko Niemi

Vihdoin ja viimein aloin kiinnostumaan sähkönkulutuksestani ihan kilowattitunteina ja tietty siitä rahasta, jonka huolimaton sähkönkuluttaja maksaa vuodessa.

Niin kuin jokainen kerrostaloasukas tietää, vuosittaisella säästömahdollisuudella ei matkusteta Thaimaahan eikä edes VR:llä Vaasaan.

Todellinen syy selvittää sähkönkäyttöäni on ihan vain uteliaisuus asiaan, josta en käytännössä tiennyt muuta kuin, että sähkölasku pitää maksaa tai muuten pakastin sulaa ja huusholliin tulee pimeää.

Tiesin, että Helsingin Energia etälukee kaikki ainakin kantakaupungin mittarit ja harmaa aavistus, että jollakin tasolla pystyn seuraamaan kulutustani tosiaikaisesti netissä.

Minulle netti on taikasana ja siksi luonnollisesti aloitin tutkimusmatkani netistä. Matkani loppui kuitenkin lyhyeen. Kokeneena nettikäyttäjänä en osannut rekisteröityä Helsingin Energian online-palveluun. En vain löytänyt oikeita tietoja, joita rekisteröinnissä kysyttiin.

Rekisteröityessä kysytään:

Asiakasnumero:
(Myyjän) Käyttöpaikkatunnus:
Käyttäjätunnus:
Salasana:
Vahvista salasana:
Sähköposti:

 Ohjeiden mukaan nämä tiedot löytyvät sähkölaskusta. Kaivan laskun pankkini verkkokätköistä, sillä jokin aika sitten tein periaatepäätöksen, etten käytä sellaisia palveluita, joista en saa e-laskua. Tuolloin Helsingin Energia sai neljän kuukauden siirtymäarmahduksen.

E-laskussa on kolmella eri termillä sama numerosarja. Numerosarjasta ei ole pääteltävissä mihin se viittaa:

Ostajan Y-tunnus
Laskun vastaanottajan yhteystiedot
Asiakas

E-laskusta löytyvät myös seuraavat tiedot:

Ostaja
Toimitusosoite
Laskun numero
Sopimus

Tässä vaiheessa lopetin energiayhtiön lottoarvonnan – mikä termi vastaa mitäkin ja missä tilanteessa ja missä kentässä. Lähetin viestiä asiakaspalveluun, joka vastasi heti parin päivän kuluttua:

1. Asiakasnumero (laskun oikeassa yläkulmassa rivillä "Asiakas") 2. Käyttöpaikkatunnus (laskun oikeassa yläkylmassa rivillä "Käyttöpaikkatunnus")

Seuraavaksi voitte syöttää itse valitsemanne käyttäjätunnuksen ja kahteen seuraavaan kenttään omavalintaisen salasanan. Sähköpostiosoite kannattaa syöttää myös, jos salasana sattuisi unohtumaan. Silloin järjestelmä lähettää uuden salasanan tähän osoitteeseen.

Hetken kuluttua Helsingin Energian asiakaspalvelusta toinen sähköpostiviesti perään:

Hei, sain juuri tietää, että osalla verkkopankkiin toimitettavista e-laskuista ei näy käyttöpaikkatunnusta. Jos teillä on käytössä e-lasku, niin soittakaa asiakaspalveluumme. Saatte tarvittavat kirjautumistiedot puhelimitse.

Helsingin Energia ei toki ole ainoa yritys, jossa termejä keksitään eri osastoilla ja paikoissa. Missä verkkosivujen tekijät, laskuttajat ja monet muut yksiköt eivät koordinoi keskenään, saati että verkkosivujen tekijät viitsisivät katsoa mitä tietoja ja termejä laskussa oikeasti käytetään. Tai käytetäänkö paperilaskussa ja e-laskussa samoja termejä.

Tällaisen sopan jälkeen on turha ihmetellä, mikseivät asiakkaat käytä meidän hienoa ja suurella rahalla pystytettyä palvelua.

Harva asiakas viitsii taistella tällaisten asioiden kanssa, jos rekisteröinti ei onnistu kerralla.

Minun jouluni on nyt vietetty

Maanantai 17.12.2012 klo 22.41 - Kauko Niemi

Tänään oli viimeisten joululaulujen laulantaa. Nyt voisin sanoa, että minun jouluni on vietetty. Toki läheisimpien tapaaminen viikon kuluttua on oma lukunsa.

Tänään oli kahdeksas kerta, kun asetuin tänä jouluna joululauluineni estradille. Jokainen keikka on ollut erilainen. Kaksi ääripäätä lienee Budapestin hulppea tuomiokirkko ja tämän iltainen Itä-keskuksen Matteuksen kirkko, missä kvartettikokoonpanolla. Väliin mahtuu vielä Hartwall-areenan megakonsertti.

Näiden kahdeksan kokemuksen jälkeen ei kerta kaikkiaan tunnu kiinnostavalta sännätä johonkin rihkamakauppaan pakko-ostoksille.

Minun joulutunnelmani syntyy musiikin kautta ja nimenomaan joululaulujen kautta. Sen palautteen kautta, jota yleisöltä saa, että on pystynyt luomaan jouluisen tunnelman ja herkän hetken. Jos nyt lasketaan Maailman Kauneimmat joululaulut areenalla, niin olen ollut osallisena varmaankin 10.000 ihmisen joulumielen kohottamisessa.

Jotkut yksittäiset palautteet ovat olleet niin kauniita ja koskettavia, ettei niiden aitoutta pysty kyseenalaistamaan eikä niputtamaan kohteliaisuusnippuun.

Tämän jälkeen kaikki pimpelipompelit ja kaupalliset tyrkytykset eivät oikein sytytä ja henkisellä tasolla voi todeta, että minun jouluni on nyt vietetty.

Jos joku olisi kysynyt

Lauantai 15.12.2012 klo 11.09 - Kauko Niemi

Jos joku olisi kysynyt toukokuun 8. päivänä kello 09:30 Uimastadionin kassalla, että paljonko aiot uida loppuvuonna, olisi vastaus varmasti ollut, että räpiköin sen minkä jaksan.

Tuolloin ostin kausikortin Uimastadionille, niin kuin aina kesäaikana. Uimastadion on minun kesämökkini, aamusuihkuni, saunani ja joskus myös rentoutumispaikkani. Se on parasta mitä Helsinki verorahoillaan pystyy minulle tarjoamaan.

Tänä vuonna altaassa vain tapahtui jotain aiemmista vuosista poikkeavaa ja Uimastadionin sulkeuduttua Mäkelänrinteen uimakeskuksessa.

Tänään täyttyi 100 kilometriä uintia tuosta toukokuun alun hetkestä. Löysin syystä tai toisesta uuden vaihteen näille allaskäynneille. Uusi vaihde on kuntoiluvaihde, pesu- ja räpiköintivaihteen sijaan.

Pääsääntöisesti uin kilometrin kerrallaan. Olisi hienoa, jos pystyisi tuplaamaan matkan. Uintitekniikan vaje on edelleen aika suuri, enkä ole saanut aikaiseksi mennä aikuisten tekniikkakursseille.

Sen verran olen Youtube-opetusvideoista hyötynyt, että kilsan matka taittuu nyt noin 15 minuuttia nopeammin kuin toukokuussa.

Suurin löydös on kuitenkin nautinto. Ja paras ajankohta uinnille on ollut ennen kuoron harjoituksia. Hengitys on saanut rytmikästä tehotreeniä ja kosteus röörit auki.

Ilman määrätietoista tavoitetta olen aikaansaannoksesta erittäin tyytyväinen itseeni. Osoittanee, että motivaatio on syttynyt sisältäni, eikä kilpailun tai näyttämisen pakosta.

Olisiko nyt vaarallista luoda seuraava muutos tavoitteen kera. Kerätä vaikka 1000 hiihtokilometriä toukokuun alkuun mennessä, kunnes Uimastadion taas avautuu.

Olen uinut 8.5.2012 – 15.12.2012 välisenä aikana 121 kertaa ja käyttänyt siihen aikaa noin 86 tuntia.

Lääkäri hoiti minua ja minä lääkäriä

Tiistai 11.12.2012 klo 22.32 - Kauko Niemi

Kokeilinpa uteliaisuuttani Oma-Mehiläinen-palvelua, kun siellä nyt tuli käytyä ja odotellessa labratuloksia.

Palveluhan osoittautui mielenkiintoiseksi. Sieltä löytyivät kaikki labratulokseni ja lääkärissä käynnit, rokotukset aina vuodesta 2001 lähtien.

Pystyinpähän heti hyödyntämään palvelua kun sieltä näin milloin labratulokseni valmistuivat ja varasin netistä tarkistuskäynnin lääkärille.

Tänään sitten lääkäriltä loksahtivat leuat kun hän kysyi haluanko kopiot testituloksista. En tarvitse kopioita, kun pääsen kotoa koneeltani niitä katsomaan suoraan teidän järjestelmästänne, oli vastaukseni.

Lääkärin uteliaisuus heräsi ja tunnustuksellinen kommentti, että pitääkin selvittää itselle tämä. Mutta mitä sinä näet sieltä? Näitkö sinä nämä testitulokset ennen minua? Näetkö sitä näetkö tätä? Kuinka sinne pääset? Minä en hyväksy sitä, jos sinä näet lääkärin lausunnot. Sanoudun kyllä irti sellaisesta.

Lääkäri kävi sen verran kovilla epätietoisuuden kierroksilla, että oikein piti ryhtyä rauhoittelemaan. Reseptiä en hänelle kirjoittanut.

Mutta herää kysymys hoitotakuusta vai mikä se nyt onkaan. En nyt ota kantaa siihen kuinka Mehiläinen veronsa kierrättää. Otan kantaa, kuinka terveydenhoito voisi toimia.

Illalla näin Oma-Mehiläisestä, että labratulokseni olivat valmistuneet. Sitten jatkoin netissä ajanvaraukseen ja siellä oli minulle sopiva aika klo 16:00. Varasin sen ja sain sähköpostitse varausvahvistuksen, jonka pudotin sähköiseen kalenteriini.

Pääsin lääkärin huoneeseen minuutin etuajassa 15:59 ja olin ulkona 16:16. Kaikki dokumenttini on katsottavissa koneelta. Ja kun teen verenpaineen kotimittauksia, niin tulokset voin tallentaa samaan paikkaan ja antaa suostumukseni, että lääkäri pääsee näkemään myös minun tekemät merkintäni.

Jotain tämän tapaista sen pitäisi olla. Kenenkään ei tarvitse turhaan odotella missään vaiheessa, eikä kysellä, eikä soitella ja varmistella. Tosin tämä nyt maksaa omasta pussista maksettuna aivan liikaa.

Muutaman vuoden takainen ensivisiittini julkiselle puolelle, oli kokopäivän projekti. Sain omahoitajan nimen ja puhelinnumeron. Kertaakaan siihen numeroon ei ole vastattu, vaan puhelu ohjautuu johonkin vaihteeseen ja kaikki alkaa alusta.

ps. Olen ollut työterveyssuhteessa Mehiläiseen ja siksi siellä on kaikki terveystietoni yli 10 vuoden takaa – ehkä sitä vanhempia tietoja ei ole koneellistettu.

ps2. Kaikki kunnossa

Nuotinvierestä

Perjantai 7.12.2012 klo 14.48 - Kauko Niemi

Tunnemaailmani on ilmeisesti muuttunut melkoisesti. Linnanjuhlien televisiointi ja eritoten eilinen selostus sai minut aidosti voimaan pahoin. Ehdin katsella netistä muutaman minuutin ja rupesi tympimään ihan tosissaan. YLE muutti keskipäivän ohjelman Nuotinvierestä itsenäisyyspäivän iltaan.

Mitä yhteistä on Suomen itsenäisyydellä ja jonkun mimmin mekkokankaan ostopaikalla tai jonkun koltun suunnittelijalla? Eilinen ohjelma olisi pitänyt lähettää olemassa olevalla ohjelmanimellä – Nuotinvierestä. Ja ehkä Heimo Holopainen olisi voinut vetää senkin.

Ja journalistisesti ajatellen pahinta product placementtiä, mitä YLE ikinä on tehnyt. Seuraavassa tietotekniikkaa käsittelevässä ohjelmassa kerrottakoon kanssa komponenttivalmistajat ja koneen suunnittelijat. Pintamateriaalit ja väritykseen vaikuttavat taustaseikat.

Tänään perjantaina YLE vaalii silmät ymmyräisinä, ettei tuotteiden nimiä ja ominaisuuksia lipsahtaisi ohjelmissa ulos. Kovin on tekopyhää.

En ole Linnanjuhlien friikki, itsenäisyyden friikki kylläkin. Juhlat ovat niiden oikeassa tarkoituksessa ihan paikallaan, mutta jos millään muulla ei ole väliä kuin pukeutumisella – kiitos ei!

Journalistina ja tiedottajana, voin kuvitella kuinka paljon on käytetty aikaa ja rahaa, palkattu pr-henkilöitä, jotka ovat kirjoittaneet tarinoita puvuista, niiden suunnittelijoista. Kuinka juuri tämä kangas odotti minua Pariisin muotikadun pikkuisessa luxus-puodissa.

Näitä tarinoita ja satuja on sitten kiikutettu toimituksiin hienojen kuvien kera. No hyväpuoli tietenkin on tiedotustoimistojen työllistäminen.

Tänäkin vuonna päätin olla ärsyttämättä itseäni ja pitää television visusti kiinni. Pujahdin kuitenkin suoraan nettilähetykseen. Onneksi. Näin pystyin jo muutamassa minuutissa toteamaan että aina vaan pahempaan suuntaan ollaan menossa.

Toki tunnustan senkin, että oma ajatusmaailmani on muuttunut viime aikoina kaikkea kallista turhamaisuutta vastaan. Kyllä se riittää, että vaatteet ovat puhtaita eivätkä haise, edes hajuvedelle.

Tunnemaailman muutoksiin vaikuttaa eittämättä se selkeä tietoisuus, että maailman meno ei voi jatkua näin, perustuen kasvuun ja kuluttamiseen. Omaan napaan tuijottamiseen ja löysään esittämiseen.

Tänään siirryttiin Lumia aikakauteen

Torstai 22.11.2012 klo 10.19 - Kauko Niemi

Heti aluksi on todettava, että tässä tarinassa on vain omia kokemuksiani siirtymisestä Symbian Belle versiosta windows 8 versioon. En tällä kertaa viisastele Nokian tulevaisuudella enkä muullakaan epämääräisyyksillä.

Lähtökohtanahan minulla on ollut jo 90-luvun puolivälistä lähtien, että kapula ja tietokone ovat aina synkassa. Käytännössä siis useampikin kone. Olen Officen suurkuluttaja ja sen Outlook-postio/kalenteri muodostavat perustan koko ”elämälleni.”

Vuosien varrella kontakteja taustatietoineen on kertynyt yli tuhat. Sähköpostiliikenne on 100 – 150 päivävauhtia. On omat projektit, kuoroasiat, koira-asiat, valokuvaus, kaverit jne jne. Office-paketin Outlookissa on reilut 500 kansiota/alikansiota, mihin postit ohjautuvat tehtyjen sääntöjen mukaan.
Esimerkkinä vaikkapa kuoron kansiossa on 51 alikansiota, joissa yhteensä reilun vuoden aikana tulleet 2605 sähköpostia. Vanhemmat arkistoitu vuosittain.

Tämän ruljanssin siirtäminen uuteen ympäristöön on ihan mielenkiintoista. Windowsphone 8 eroaa aiemmista maailmoista merkittävästi. Yksi hankalampia kokemuksia nyt on se, etten varmasti tiedä enkä ymmärrä mitä teknisesti tapahtuu.

Siirtyminen on mennyt mentaalilla – antaa tapahtua. Siitä en ihan hirveästi pidä. Lähtökohtana tuntuu olevan, että kaikki ovet ja ikkunat ovat avoinna ja kaikkien nähtävillä. Tietoja, kuvia siirtyy mitä ihmeellisimmistä paikoista mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Kaikkien Facebook tietojen ja päivitysten sotkeentuminen arkisiin askareisiin ei helpota tietovirtojen käsittelyä eikä missään tapauksessa ole minulle tärkeitä.

Alkupöläyksen jälkeen onkin haastavin vaihe ryhtyä sulkemaan ovia ja ikkunoita ja rajoittamaan toimintoja. Sen sijaan olisin ollut tyytyväinen jos kaikki olisi ollut kiinni ja itse olisin niitä availlut omassa tahdissani.
Suurin haaste omassa tapauksessani oli saada Office-paketinOutlook synkkaamaan puhelimen kanssa. Vaatii parin välipalikan löytämistä ja asentamista, enkä edelleenkään ole varma miten tietojenvaihto tapahtuu. Mutta toistaiseksi se tapahtuu.

Asiaa ei yhtään helpota, että Microsoftin tilin sähköpostia kutsutaan Outlookiksi ja Office-paketin postiosuutta kutsutaan Outlookiksi. Kaksi saman nimistä ja täysin erilaiset. Microsoftin tiliä kutsutaan välillä MS ID, välillä Hotmailiksi, välillä Outlookiksi – ohjeiden luku vaatii melkoista taituruutta ymmärtää mistä asiasta milloinkin puhutaan. Ilman ohjeita windows ekosysteemi ei minulta onnistu.

Windows-tilin outlook-posti PC:llä onkin yht´äkkiä ulkoasultaan ja nimeltään Hotmail, vaikka kalenteri ja ihmiset ovat Windows 8 mukaisia. Ohjeiden sirpaleisuus Microsoftin sivuilla, Windowsphone.com ja Nokian sivuilla on silmiinpistävä. Tietoa tuputetaan mitä puhelimessa voi tehdä, mutta miten ja miksi –vastaukset ovat hakusessa.

Itse puhelin on todella nopea ja täynnä hienoja oiottuja ominaisuuksia. Minun mielestäni liian paljon iPohen suuntaan on menty. Säädöt ovat vähissä ja siksi tiettyjä ominaisuuksia on pakko ottaa pois käytöstä, ennen kuin löytää vastauksen miksi ja miten. Ja onko minun ihan oikeasti pidettävä tuplana kalenteri- ja kontaktitiedot PC:llä - Office-paketin Outlookissa ja Windows-Outlookissa? Mielihyvin täydennän näitä alkuhetken kokemuksiani hyvillä siivousneuvoilla.

Ensi kokemus on varsin positiivinen. Sen verran erilainen on maailma, että jälkivirittely kestää tällä kertaa enemmän kuin kolme päivää, kuten aiemmassa Nokia-maailmassa.

Vuosisadan lehtiuudistus ala HS

Keskiviikko 21.11.2012 klo 20.15 - Kauko Niemi

Otsikko on journalistien sisäistä slangia, joka sopii nyt tähän Helsingin Sanomien hetkeen. Paljon ideoita, pitkää suunnittelua, paljon puhetta ja uhoa, kokeilemista ja uuden tekemistä sekä jännitystä loppumetreille asti.

Ja kaiken tämän jälkeen uskalletaan muuttaa hieman ja luontainen laiskuus hiivuttaa loppuakin tekemistä ja helposti palataan vanhaan tyyliin. Lukija tuskin huomaa muutosta ja vielä vähemmän välittää, sillä hän keskittyy asiaan mistä hän on kiinnostunut, eikä pahemmin jää miettimään millaisella fontilla uutinen on julkiasetettu. Paitsi jos se hidastaa suunnattomasti lukemista ja etenkin ymmärtämistä.

Onko Hesarin verkkomuutos vuosisadan lehtiuudistus? Ainakin minun muistini on kovin lyhyt, kun eilen en oikein muistanut, millaiset sivut olivat maanantaina. Todennäköisesti ei kovinkaan paljon erilaiset.

Ammatti-ihmisenä fontin valinta ei ole ruudulta lukemista helpottava valinta. Jossakin syvällä journalistin syövereissä elää edelleen fonttijako. Uutistekstin pitäisi olla Timesia ja loput ovatkin sitten mainostekstejä varten. Tämä vaan ei enää toimi sähköisessä maailmassa.

Osastojaossa en huomannut mitään eroa. Sehän onkin lehdissä yleensä sisäinen organisaatiojako. On kulttuuritoimitus, urheilutoimitus, kotimaan toimitus ja ulkomaan toimitus. Tietenkin lukija on totutettu sadassa vuodessa tällaiseen jakoon, mutta tietääkö lukija mistä mitäkin asiaa etsii. Jaottelu ei toisaalta nykyisin haittaakaan, kun julkaisut ovat niin kaposia, että sen skannaa läpi hetkessä.

Vuosisadan lehtiuudistukseen viittaa oikeastaan kaksi asiaa. Nettisivujen maksullisuus ja sähköisen ja painetun version samankaltaisuus.

Maksullisuuden kohdalla katsotaan kestääkö perse merivettä. Kun viralliset ja epäviralliset laskurit ilmoittavat kävijämäärien ja sivulatausten määrät  ja niiden jatkumot. Kuinka moni haluaa maksaa ja kuinka helppoa onkaan kiertää tässä tapauksessa maksullisuutta. Jokainen kierto myös vääristää tilastoja. Se on toisaalta hyvä kiihdytin tehdä haluttavaa sisältö, jota muut eivät tarjoa.

Henkilökohtaisesti olen samassa tilanteessa kuin 1990 luvun alussa luopuessani lankaliittymästä. Miksi maksaisin samasta toiminnasta kahdesti. Painettuna ja sähköisesti. Lankaliittymästä luopumista pitkitti tunnearvot. Niin se taitaa olla painetun lehdenkin kanssa.

Kunnon journalismi on toki aina maksun väärttiä. Järkevämpää on käyttää sama raha kahteen erilaiseen sisältöön kuin kahteen samanlaiseen sisältöön.

Kiitos Hesari ennakkojutusta - saa tehdä useamminkin

Sunnuntai 11.11.2012 klo 10.10 - Kauko Niemi

Kulttuurin suurkuluttajana,osin jopa tuottajana pysähdyin jo ties monennenko kerran pohtimaan median kulttuuripalveluja. Sysäyksen tähän purkaukseen antoi Hesarin laaja ennakkojuttu Berliinin Filharmonikkojen ja Sr Simon Rattlen vierailusta Helsingin Musiikkitaloon ensi lauantaina.

Juttu sinänsä oli mielenkiintoinen ja vielä mielenkiintoisemmaksi se olisi tullut, jos olisi lippu tuohon tilaisuuteen. Hyödyllistä taustatietoa mitä tuleman pitää.

Arvatenkin ensi lauantain jälkeen Hesari kirjoittaa täysin hyödytöntä arviota siitä kuinka orkesteri soitti ja kuinka Sr Simon puikkoansa heilutti. Konsertti tuli ja meni, kuulijat kokivat tilaisuuden kukin omalla tavallaan, eikä vastaavaa tilaisuutta enää koskaan tule. Olihan se elävä konsertti.

Olen ollut konsertissa, missä hikikarpalot ilmestyivät otsaan aivan kuin olisin syönyt currya. Olen ollut lukuisia kertoja konsertissa ja jopa itse lavalla, jolloin iho on kananlihalla. Ne ovat hetkiä, jolloin jokin muljahtaa sisälläni musiikin voimasta.

Tällaisen kokemuksen jälkeen en koe mitenkään hyödylliseksi tietää yhden ainoa henkilön henkilökohtaista mielipidettä siitä, että jokin pieni nyanssi ei syttynyt sataprosenttisesti.

Olen ollut myös konsertissa, missä minäkin erotan, etteivät kaikki nyanssit olleet kohdallaan, mutta silti kananlihalla. Se on se vetovoima, miksi menen uudelleen, enkä sen takia, että joku mediakriitikko jälkiviisastelee ja osoittaa omaa erinomaisuuttaan.

Lukisin mielelläni ennakkoon mistä lähtökohdista kukakin ponnistaa, eikä silloin tarvitse olla maailman nimi. Helsingissäkin tapahtuu paljon hienoja esityksiä, jotka eivät koskaan pääse edes tyrkylle.

Meillä ei ole oikeastaan ole yhtään hyvää tapahtumapalvelua. Suuret tapahtumat pääsevät pramille ja pienemmille ei hevin sijaa löydy. Tasapuolisimmin tapahtumia tarjoaa Kirkko & Kaupunki –lehden tapahtumakalenteri. Mutta se perustuukin kirkkojen varausjärjestelmään eikä satunnaiseen valikointiin – mikä ketäkin sattuu kiinnostamaan. Tosin täkin sitten rajoittuu vain kirkkojen tapahtumiin.

Joku viranomaistaho tai kulttuurisäätiö tms voisi hyvinkin tukea palvelua, joka keräisi eri tapahtumapaikkojen ja järjestäjien varauskalentereista tiedot yhteen paikkaan. Saattaisihan siinä olla jopa mahdollisuus liiketoimintaankin.

Lue myös:

Menisin Juliuksen konserttiin, jos tietäisin sellaisen olevan

Ilman irtiottoja

Keskiviikko 31.10.2012 klo 22.27 - Kauko Niemi

Liikuntapäiväkirja kertoo, että sopiva tahti jatkuu, mutta ilman irtiottoja. Mitään radikaalia tai yltiöpäistä puurastamista ei ole kahden viime kuukauden aikana tapahtunut.

Ehdottomasti plussalistalle on laskettava, ettei uinti loppunutkaan, vaikka uimastadion suljettiin. Nyt paikkana on pääsääntöisesti Mäkelänrinne. Toukokuun alusta uintimatkaa on nyt kertynyt 80 km. Aivan Norppauimariksi ei minusta sentään ole.

Positiiviseen sarakkeeseen on myös laskettava ne muutamat juoksulenkit ilman jälkiseuraamuksia.
Edelleen on hakusessa motivaatio saliharjoitteluun. Toki käyn siellä epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta ilman suuria kiksejä, väkisin puurtaen. Täytynee siirtyä vain niihin osiin salia mihin eivät näy järkyttävät ostoskanavat ja muut kotkotukset.

Todellakin ilman irtiottoja. Syyskuussa suoritteita kertyi 31 ja lokakuussa 31. Syyskuussa niihin kului aikaa 26 tuntia 48 minuuttia ja lokakuussa vastaavasti 27 tuntia ja 11 minuuttia.

Siis joka päivä noin tunti päivässä. Nämä ovat siis varta vasten tehtyjä liikuntasuoritteita, eikä kauppamatkoja.

Tasaista, pelottavan tasaista. Ettei vaan muutu rutiiniksi. Pikkuhiljaa pitäisi löytää taas joku uusi laji tai aloittaa syyspyöräily. Tai rikkoa tasainen rytmi jollakin kunnon irtiotolla.

Aivan loistava hierojani on opastanut treenaamaan ihan kotioloissa sellaisia lihasryhmiä mitä normaalisti esimerkiksi salilla on vaikea härnätä, kuten syviä vatsalihaksia.

Marraskuussa on taas aika tehdä kuntotesti ja ihmetellä missä mennään.

Olen yllättynyt korkeasta äänestysprosentista

Maanantai 29.10.2012 klo 10.02 - Kauko Niemi

Miltäs nyt tuntuu politiikassa? En olekaan ainoa, joka on vieraantunut politiikasta. Vielä viisi minuuttia ennen äänestystäni mietin viitsinkö. No olen saanut vanhanajan kasvatuksen, jonka mukaan äänestäminen on velvollisuus, joten menin kirjoittamaan numeroni viime metreillä.

Olen oikeastaan yllättynyt, että kasvatin tuota äänestysprosenttia.

Äänestysinto 58,2 prosenttia ei minusta tunnu mitenkään alhaiselta. Pikemminkin päinvastoin, kun peilaan omia tuntojani ja tuttavapiirini intoa vaaleihin.

Vaalipropagandasta ei päässyt eroon, vaikka yhtään vaalitenttiä enkä muutakaan vaaliohjelmaa katsonut televisiosta. Radiosta, joka on käytännössä aina päällä, jouduin, pääsin seuraamaan tilannetta.

Kun ajattelen viestinnän kannalta kuulemaani, niin millään en olisi pystynyt keskustelun pohjalta päättelemään mistä vaaleista on kyse. Nyt vain tiesin, että kyseessä ovat kunnallisvaalit. Niin kaukana olivat puoluepolitiikantekijät paikallisesta vaikuttamisesta.

Toinen viestinnän kannalta oleva asia, joka ärsytti suunnattomasti, oli ulkoa opetellut fraasit, joita toisteltiin oli sitten kysymys mikä tahansa. Kuunnelkaa vaikka Päivi Räsästä, ei mitään tolkkua.

Sivistynyt  keskustelu ja uskottava argumentointi eivät kuuluneet tällä kertaa poliittiseen propagandaan. Puppusanageneraattorit tuottivat ennalta ohjelmoituja sanoja peräkkäin ilman todellista sisältöä, ei todella jaksa innostaa.

Minulle tulee aina mieleeni tällaisissa tapauksissa aikoinaan kohtaamani Huoneistokeskuksen kiinteistövälittäjä, joka kehui kuinka hyvä perunakellari talossa on. Kerroin hänelle oitis, etten käytä perunaa kuin muutaman kerran vuodessa lohikeitossa, enkä tarvitse perunakellaria. Hetken kuluttua hän alkoi jälleen argumentoida asuntoa perunakellarilla.

Melkein puolet kansasta jätti puhumatta, eikä sääkään ollut syyllinen tällä kertaa. Koko politiikan pelikentällä on peiliin katsomisen paikka.

Kerran vieraantuneita on vaikea saada innostumaan uudestaan. Vanha totuus – olemassa olevasta asiakkaasta kannattaa pitää hyvää huolta.

Koira-doping: kaikki sen tietävät, kukaan ei oikeasti puutu

Tiistai 23.10.2012 klo 13.50 - Kauko Niemi

Eilen illalla A-studio raapaisi koira-dopinkia, muttei valitettavasti päässyt tälläkään kertaa pintaa syvemmälle.

Eniten ohjelmassa huolestutti Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin vähättelevä asenne. ”Suomessa se ei ole laajamittainen ongelma.” Tarkoittaako Suni tosiaan sitä, ettei siihen pidä kajota, ennen kuin kaikki käyttävät mitä erilaisimpia vilunkikonsteja saadakseen koirilleen menestystä = itselleen.

Tämä ajattelumalli tarkoittaisi, ettei se nyt niin nokonnuukaa ole jos joku vähän douppaa olympialaisissa tai muissa kisoissa, kun kaikki eivät kuitenkaan.

Eläinlääkäri Milla Männistö sanoo samassa ohjelmassa, että koirien hengitysteitä availlaan leikkauksilla ja hampaita oiotaan, mutta ne tehdään vain lääketieteellisin perustein. Lääkärin näkökulma on lääketieteellinen vaikka omistajan näkökulma on oma menestyminen. Kenelläkään ei siis ole pahaa oloa paitsi koiralla. Eikö tällaisten koirien lisääntyminen pitäisi kaiken järjen mukaan kieltää?

Käyttötarkoitusjalostamisen voi vielä ymmärtää, mutta ulkomuotojalostus ajaa koko koiramaailman sivuraiteille. A-studion ulkomuototuomari ei kovin vakuuttavaa kuvaa luonut. Kepulikonsteja on vaikea huomata; milloin turkkia on värjätty tai milloin ylivilkkaalle koiralle on syötetty ennen kehää rauhoittavia.

Liian tarkka ulkomuototuomari menettää ”asiakkaitaan” ja tieto tuomarista, joka huomaa liian tarkkaan hampaiden kirurgiset toimenpiteet, leviää koirapiireissä nopeasti. Entä jos ryhdyttäisiin miettimään käytäntöä, ettei näyttelyn tuomareita ilmoitettaisikaan ennakkoon.

Ylen verkkosivuilla olleen tiiseri-jutun kymmenissä kommenteissa ei tähän mennessä ole ainuttakaan nykymenon puolustajaa. Nykyistä ulkomuotojalostusta pidetään koiranäyttelyiden tuotoksena ja ennen kaikkea ihmisten turhamaisuutena eläinten kustannuksella.

Suomessa järjestetään joka vuosi lähes 300 koiranäyttelyä, joissa käy noin 163 000 koiraa ja 400 000 ihmistä. Näyttelyillä rahoitetaan erilaisten järjestöjen ja yhdistysten toimintaa ja ruokitaan ihmisten kilpailuviettiä sekä luodaan pentubisnekselle hinnoittelupohja.

Katso koko juttu

Anteeksi Fennia - alennusmyynnit panevat vihaksi

Tiistai 23.10.2012 klo 13.43 - Kauko Niemi

Olenkohan ainoa ihminen maailmassa, joka pahoittaa mielensä alennusmyynneistä. Ja etenkin jos olen syystä tai toisesta mennyt halpaan ja ostanut tuotteen aiemmin kalliilla. Minua on tai on yritetty huijata, jos saman tuotteen voi nyt myydä 70 prosentin alennuksella.

Miksei tuotetta voi hinnoitella heti kättelyssä ”oikein.” Tämä on se hinta, jolla sitä kannattaa myydä. That is it!

Anteeksi sinä Fennia-vakuutuksen puhelinmyyjä, että hermostuin sinulle hetki sitten. Eihän se sinun syytäsi ollut, että Fennia laskee vakuutushintojaan ja käskevät sinun myydä vakuutuksia 35 prosentin jatkuvalla alennuksella. Eihän se mikään jatkuva-alennus ole, vaan uusi hinta. Eikä sekään ole alennus, että saa huikean jatkuvan alennuksen keskittämisestä.

Fennia olisi voinut miettiä asiaa reilut puolivuotta sitten kun olin vielä heidän asiakkaana. Alentaako hyvin maksavan asiakkaan hintaa vai revitäänkö viimeiseen asti, kun ei se asiakas kuitenkaan mitään huomaa. Se vaan kannattaa muistaa, että uuden asiakkaan hankkiminen on monin verroin kalliimpaa kuin vanhan asiakkaan pitäminen tyytyväisenä.

Prosenteilla on kiva leikkiä, hämätä, monimutkaistaa asiat, sekoittaa asiakkaan hintakäsitystä, luoda kuvaa uskomattomasta edusta. Kuitenkin vain lopullinen hinta ratkaisee.

Ruokakauppa on hauska paikka ja erinomainen paikka oppia ymmärtämään hinnoittelumekanismeja. Oikeastaan suosittelen yhden päivän mittaista ekskursiota kolmeen ruokakauppaan ja tekemään itselleen sopivan ruokakori vertailun.

Vertailu avaa silmiä monella tavalla. Jonakin päivänä saat supertarjouksena jauhelihaa 1,89 eurolla. Wow! Tosin se onkin pakkauksen hinta, jossa tänään sattuu olemaan 175 g tuota jauhettua mössöä. Se pienellä oleva kilohinta on aivan sama kun eilen ilman tarjousta.

Ruokakori-casessa voit tehdä kännykkääsi omat suosituskilohinnat eri tuotteille. Tai vain ymmärtää, että espresso-papujen käypä hinta on Suomessa 12 – 16 euroa kilo (Euroopassa 7,50 – 11,00) ja kaikki sen päälle on turhaa kiskontaa jostakin muka brändistä. Erilaista pakettikohtaista hinnoista ei ota saimaan sällikään selvää.