Sanat ja niiden merkitys muuttuvat jatkuvasti

Perjantai 16.6.2023 - Kauko Niemi

Varsin pysäyttävää pohdintaa sanoista, niiden merkityksestä ja sanojen merkitysten jatkuvasta muuttumisesta on Janne Saarikiven kirjassa Rakkaat sanat. Harvoin olen törmännyt näin avartavaan kirjaan. Kirja jopa avaa maailman historiaa varsin ymmärrettävästi luulojen sijaan. Vaikkapa sanan natsi ympäriltä sen käytöstä ja kehityksestä. Entä sana jumala? Jumalan etymologia on selvittämättä ja ihmisillä on mitä kummallisempia uskomuksia ja nimenomaan uskomuksia jumalasta riippuen millaisessa kulttuurissa asuvat ja kuitenkaan mikään ei ole faktaa. Sinulle on vain opetettu ja saarnattu jumalasta perinneuskomusten mukaan.

Saarikivi on ottanut kirjaansa meille kaikille tosiaan tunnettuja ja rakkaita sanoja, joiden merkitys on tosiaan muuttunut vuosien varrella yllättävälläkin tavalla. Mitä enemmän sanaan liittyy tunteita, sinä nopeammin sana saa uusia muotoja ja merkityksiä. Ehkä yksi vakaimmista sanoistamme on kivi. Siitä on harvinaisen vähän erilaisia merkityksiä. Ehkä tunteemme ei leimua puhuessamme kivestä.

Janne Saarikiven tyyli on hersyvä yhdistelmä tieteellistä tarkkuutta ja silmiä avaavaa humorismia. Rakkaat sanat saa lukijansa miettimään omia rakkaita sanojaan ja niiden historiaa - siis itseään - uudella tavalla.

Itse olen vuosia jatkuvasti toistanut sitä, kuinka sanat saavat merkityksen vasta vastaanottajan päässä. Mitä sanat merkitsevät sinulle, eivät läheskään aina merkitse samaa vastaanottajalle. Kaksi muka totuutta eivät kohtaa rakentavalla tavalla. Toimittajana tämä karu totuus paljastui alle aikayksikön. Sen kun huomioisivat kaikki somessa pauhaavat, joiden elämän kokemukset ja merkitys ovat kovin erilaisia ja joille eri sanat ja niiden painoarvot ovat kovin erilaisia.

Somemaailmassa kun vielä lisätään ihmisten jokaisen omat henkilökohtaiset korostustarpeet, niin sekametelisoppa on valmis. Jokainen voi ja pystyy sivuuttamaan lähetetyn pääviestin, mikäli on sattunut sen ymmärtämään ja pystyy noukkimaan jonkun pienen pienen yksityiskohdan ja todistamaan, että minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä.

Muistan aikoinaan, ennen somea, kun kohtasin ihmisen, jolle vaikkapa sana tuima oli täysin vastakkainen kuin minulle. Siinä sitten kiisteltiin, pitikö lisätä ruokaan suolaa vai laimentaa liemellä. Minulle tuima on aina ollut suolatonta.

Jos minä vaikka toimittajana kirjoitan uutisen insinöörille pitäisi sen olla kokolailla erilainen kuin se viesti jonka kirjoitan luontaishoitajalle, vaikka tarkoittaisinkin ihan samaa asiaa. Somessahan vaikeus syntyy luonnostaan siitä, ettemme tunne riittävästi omaa kohderyhmää ihan läheisimpiä ystäviä lukuun ottamatta.

Toinenkin suomen kielen puolestapuhuja Janne Seppänen muistuttaa, että jo pelkästään ilmaisujen tasolla sanat voivat olla läpikotaisin visuaalisia. Ne ovat visuaalisia myös monilla muilla tavoilla, kuten esimerkiksi metaforien ja tunnemielikuvien kautta.

Kielen visuaalinen potentiaali voikin itse asiassa olla kuvia vahvempi. Yksi lause voi herättää ihmisen mielessä varsinaisen visuaalisten tunnemielikuvien ryppään. Kun tekstiin haetaan "kuvitusta", kannattaakin joskus pysähtyä miettimään, saisiko tekstillä rakennettua niin vahvoja tunnemielikuvia, ettei kuvaa enää tarvitakaan.

Janne Seppänen huomauttaa, kun puhutaan tekstin ja kuvan suhteista, unohdetaan usein kielen itsensä visuaaliset ominaisuudet, miten näkeminen, ajattelu ja ymmärtäminen liittyvät toisiinsa. NÄETKÖ, mitä tarkoitan? Osaatko KUVITELLA? Voimme tarkastella asiaa toisesta NÄKÖKULMASTA. Voisitko KATSOA asiaa hieman toisin?

Suomi kielenä on riittävän monimutkaista ja jopa yksi suoja nettisuhmuroinnissa. Itse siivosin juuri ylläpitämääni fb:n hauva-ryhmää, missä selkeillä suomalaisnimillä miehet lähettelivät melko pitkiä käännösviestejä naisille yrittäessään iskeä heitä. Suojana oli suomen kieli, jota kone ei osannut kovinkaan sujuvasti kääntää niin, ettei sitä olisi huomannut ja että olisi pystynyt kasvattamaan todellista kiimaa.

Eräs tuttavani laskee väitöskirjojen kieliversioita ja alkaa näyttämään, että suomenkieliset väitöskirjat ovat melko harvinaisia. Siis varsin virallisella tasollakin kielemme on syrjäytymässä. Tämä kehitys on varsin huolestuttavaa. Ja puhtaasti jo sekin asenne, että olisi jotenkin fiininpää puhua vaikkapa englantia kuin suomea, johtaa jo siihen, että puhekielessä ja ammattitermistössä vieraslajin esiintyminen kasvaa jatkuvasti.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 16.9.2023 alkaen

Lisää aiheesta:

Suomen_etymologinen_sanakirja

Rakkaat sanat

Janne Seppänen

Kun nostat katseesi sosiaalisen median luomasta tunneriippuvuudesta huomaat, ettei maailma olekaan täynnä vihaa

Suomessa tapahtuu parhaillaan vallankumous

Perjantai 17.2.2023 klo 17:22 - Kauko Niemi

 Kallion virastotalo Helsingissä kauneimmillaan auringon laskiessa

Viimeaikaiset uutiset ja tiedot osoittavat melko selkeästi, että todellinen valta on siirtymässä lainsäätäjiltä virkamiehille, jotka tekevät mitä kummallisempia päätöksiä omien mieltymystensä ja halujensa mukaan piittaamatta mitä lain hengellä on mahdollisesti tarkoitettu.

Maahanmuutovirasto  on tehnyt ihan omia linjauksiaan. Sisäministeriö tekee tarkastusraportin supon Matti Saarelaista koskevasta selvityksestä.

Supon selvityksen mukaan jäi epäselväksi, miksi Maahanmuuttovirasto ei ollut pyytänyt supolta lausuntoa Suomen kansalaisuutta hakeneesta oligarkki Gennadi Timtshenkosta ja mikä rooli Saarelaisella mahdollisesti oli Timtshenkon kansalaistamisasiassa.

Ylen MOT:n viime maanantaina julkaistussa selvityksessä paljastui, että Maahanmuuttovirasto on poistanut lapsille läheisiä vanhempia maasta, vaikka he eivät ole syyllistyneet rikoksiin. Karkotuspäätökseen on johtanut jopa avioero. Virkamiehet ovat ottaneet mielivallan käyttöönsä. Nyt virasto on jo itsekin myöntänyt päätösten oikeudenmukaisuudet mielivaltaisiksi ja kyseenalaisiksi ja lupaa selvittää asiaa.

Valviran tulkinnat alkoholin verkkokaupasta romuttunevat viime viikkoisen hovioikeuden päätöksen jälkeen. Niin sanotussa Alkotaxi-tapauksessa edustaneelle lakimiehelle Petteri Snellille tuomio merkitsi pitkän väännön loppumista.

”Tämä lopettaa keskustelun siitä, onko etämyynti sallittua vai kiellettyä. Hovioikeuden ratkaisu oli täsmälleen oikein ja se vastaa sitä käsitystä, johon suurin osa suomalaisista uskoo eli etämyyntikielto, jota jotkut yksittäiset Valviran virkamiehet ovat tavoitelleet, ei onnistu”, Snell sanoo Helsingin Sanomissa.

Hovioikeuden mukaan alkoholijuomien maahantuonti ei ole sellaisenaan lainvastaista eikä laista käy ilmi, onko alkoholijuomien etämyynti ostajilta Suomeen kiellettyä ja rangaistavaa.

Ruokavirasto puolestaan ajaa kuin käärmettä pyssyyn koirien rekisteröintiä ja uhkailee sievoisilla sakkosummilla, jos kaikkia koiria ei ole heidän rekisterissään vuoden loppuun mennessä. Tosin tilanne on enemmän kuin sekava, sillä ruokaviraston rekisteri ei toimi ja ihmetystä herättää myös se että suurin osa koirista on jo rekisteröity Kennelliiton rekisteriin.

Ruokaviraston virkamiesten tulkintainto on sanoin kuvaamaton, Ruokaviraston uudet linjaukset koettelevat kansalaisten sananvapauden rajoja, kun yksittäisen kuluttajan luontaistuotteiden käyttökokemuksista ei saa kertoa, vaikka kokemukset olisivat ratkaisevan hyviä ihmisen elämälle.

Ruokaviraston uusista linjauksista nousi jo viime vuoden lopulla kohu, kun tuli ilmi, että keto- ja ayurveda -sanat tultaisiin kieltämään elintarvikevalvonnan piirissä olevien yrityksien viestinnässä ja elintarvikkeiden pakkauksissa.

Nyt on tullut esille, että viraston uudessa ohjeluonnoksessa todetaan, että yksittäisen henkilön omakohtainen kokemus, vaikka olisikin täysin totta kyseisen henkilön kohdalla, ei täytä väiteasetuksen vaatimusta tieteellisestä näytöstä ja ennakkohyväksynnästä.

Tämän vuoksi elintarvikkeiden markkinointi yksittäisen kuluttajan käyttökokemuksen avulla katsotaan ruokaviraston mukaan harhaanjohtavaksi ja väiteasetuksen vastaiseksi. Yrityksen on poistettava verkkokaupastaan, internetsivuiltaan ja sometileiltään lääkkeellisiä väitteitä, hyväksymättömiä terveysväitteitä tai muuta lainsäädännön vastaista tietoa sisältävät kuluttajapalautteet. Sen sijaan hyväksyttyihin terveysväitteisiin liittyvistä kuluttajakokemuksista on luvallista kertoa. Tässähän liikutaan jo sananvapauden alueella.

Moni varmaan muistaa myös Valviran tulkinnat vaikkapa kilpirauhashoidoista ja lääkäreiden oikeuksien rajoituksista. Tässäkään ei ole kyse potilaan vaarantamisesta, vaan suomalaisesta oppikiistasta ja virkamiesten tulkinnasta.

Kuka nyt oikeasti valvoo virkamiesten ja virastojen tulkintoja. Väärinkohdelluilla on mahdollisuus viedä asia toki oikeuteen ja saada ratkaisu suurella rahalla sitten joskus jos silloinkaan.

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 20.2.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

Lisää aikeesta:

Ruokaviraston tulkintoja

Tytti Yli-Viikarin potkut VTV:n johdosta olivat lailliset

Supon päällikkö Pelttari valehteli Matti Saarelaista koskevasta muistiosta

Lääkäri listaa tuotteet, joita ei pitäisi kutsua elintarvikkeiksi ollenkaan

Oligarkin tytär sai Suomen passin pikavauhtia

Kolmas mylläkkä toden sanoo

Lauantai 5.3.2022 klo 11:19 - Kauko Niemi

Viime viikolla pohdiskelin mielen mylläköitä ja vaikka nyt saataisiin korona ja Putin edes jollakin tasolla kuriin, niin todellista sopeutumista vaatii meiltä jokaiselta ilmastonmuutos. Siihen sopeutuminen sitten viekin enemmän aikaa kuin pari vuotta. Tosin jo nyt olemme osittain myöhässä ja muutos on nopeampaa mihin luonto ja ihmiset kykenevät täysin sopeutumaan.

Viime viikolla jäi pahasti sodan jalkoihin hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC:n raportti, joka on varsin murheellista luettavaa. Lue silti! Ainakin niille, jotka paukuttavat edelleen muka ainoalla oikealla tiellä ja paasaavat seuraavan kvartaalin huikealla talouskasvulla, jota maapallomme ei kestä.

Raportin selväsanainen viesti on, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmiseen ja luontoon ovat aiemmin uskottua nopeampia ja kaoottisempia ja että osa niistä on jo väistämättömiä. Siksi on samaan aikaan hillittävä lisälämpenemistä ja alettava sopeutua vahinkoihin. Vahinkoja ovat esimerkiksi ruuantuotannon ongelmat, helleaallot, vesipula, äärisäät, taudit sekä pakolaisaallot ja konfliktit.

Jos kukaan ei pysähdy tuon listan lukemisen jälkeen, vaan jatkaa miettimistä miltä minä näytän ensi viikolla uusissa muotivaatteissa, niin sopeutuminen saattaa aikanaan koskettaa todella kovaa ja syvältä.

Vähin mitä nyt voin suositella on ryhtyä seuraamaan virallisia tutkimuksia ja raportteja ja luomaan itselle realistista tilannekuvaa ja ymmärrystä mitä on tapahtumassa. Oikea käsitys ei synny istumalla viikonloppua Mannerheimintiellä tukkimassa liikennettä Eduskuntatalon ohitse kuten nyt lauantaina. Keinovalikoima on syytä muuttaa ärsyttämisestä vaikuttamiseen.

IPCC:n raportin mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat laajoja ihmisryhmiä sekä vaikuttavat laajasti luontoon ja alueisiin. Helleaallot, kuivuus ja metsäpalot ovat yleistyneet ympäri maailman, mikä vaikuttaa kaikkiin luonnon ekosysteemeihin. Lisäksi ruokaturva ja vesiturvallisuus ovat heikentyneet. Tiedeyhteisön mukaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin vuodelle 2030 on vaikea päästä päätetyillä nykytoimilla. Vaikutukset ja riskit ovat monimutkaisia ja niitä on vaikea ennakoida täsmällisesti.

Tiedeyhteisön viesti on selkeä: ilmastonmuutos ei ole jossain tulevaisuudessa vaan on jo aiheuttanut peruuttamattomia muutoksia. Tarvitaan ajattelun ja järjestelmien muuttamista niin, että ilmastonmuutokseen sopeutumisesta tulee osa kaikkea päätöksentekoa niin kotimaassa, EU:ssa kuin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Mitä pidemmälle hillintä- ja sopeutumistoimia lykätään, sen kalliimmaksi toimet tulevat niin inhimillisesti, luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta kuin taloudellisestikin tarkasteltuna.

Metsätaloudessa lisääntyvät kuivuus-, myrsky- ja tuholaisriskit. Maataloudessa voidaan saada etujakin, mutta sääheilahtelut ja tuholaiset uhkaavat tehdä ne tyhjiksi. Ja loppujen lopuksi taas tarvitaan lisää kemiaa tuholaisten torjuntaan ja kadotamme luomuruoan.

Ratkaisuksi IPCC ehdottaa monessa kohtaa luonnon omien prosessien tukemista: maaperää elvyttävää ja monipuolista maataloutta, hiilinieluja ja veden kiertoa vahvistavaa suojelutoimintaa, kestävää metsätaloutta ja kaupunkien vihertämistä helteiden viilentämiseksi. Esimerkiksi Helsingin tiukkaakin tiukempi nykyrakentaminen ei ole mitenkään linjassa tulevaisuuden kanssa. Sitten on aikanaan turha surkutella ihmispakoa väljemmille ja siedettävimmille alueille.

Aikaikkuna sopeutumiselle on nyt yllättävän lyhyt. On muutettava elämäntapa, kaupungit ja talousjärjestelmät pohjia myöten, jotta luonnonvarojen käyttö palaisi kestävälle uralle. Pystymmekö me pinnalliset ja mukavuudenhaluiset ihmiset siihen ennen kuin viimeisen pakon edessä.

Ovathan korona ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan tietyllä tapaa olleet opettavaisia uuteen ja vakavaan tilanteeseen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 7.3.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lisää aiheesta:
Luontoa ei voi rajata turvaan ihmiseltä

Söpöys ohjaa meitä tiedostamattomiin tekoihin

Perjantai 9.7.2021 klo 12:01 - Kauko Niemi

Tässä lienee maailman söpöin inhokki (valkoposkihanhen poikanen)

Elämme söpöyden aikaa, jolloin kaiken pitää olla ulkoisesti ihmisen määrittelemän mukaista. Jos määritys täyttää niin sanotun söpöyden ehdot, on huomio taattua ja luokittelu selkeästi muiden yläpuolelle.

Nyt vaan valitettavasti emme tajua mitä kaikkea kieroutumia söpöys tuottaa pitkällä aikajaksolla. Otetaanpa ensimmäinen esimerkki vaikkapa koiramaailmasta. Ihminen alkoi jalostamaan lyhytkuonoisia niin söpöjä koiria, Koiranäyttelyissä menestyivät ”lajia korostavat ” yksilöt. Mitä luttanampi kuono sen parempi. Jalostusta piti jatkaa, jotta söpöt mussukat menestyisivät.

Ihminen näkee vaan söpöyden ja menestyksen ja karu totuus paljastuu vasta vuosikymmenten kuluttua. Lyhytkuonoiset söpöliinit ovat poikkeuksetta sairaita yksilöitä, jotka eivät pysty luonnollisella tavalla hengittämään. Ja vasta nyt osa ihmisistä alkaa ymmärtämään tämän kamalan ulkonäkövirheen, kun piti jalostaa söpöjä koiria.

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön Lennu koira hävisi Mäntyniemen söpöyskeskiöstä noin viisi vuotta ennen alkuvuoden kuolemaansa. Niinistö on rehtinä miehenä tunnustanut julkisesti häviämisen syyn. Kun hankimme Lennun, meillä ei ollut minkäänlaista käsitystä ongelmista, jotka liittyvät tylppänokkien rodunjalostukseen.

Toki koiramaailmassa on niitäkin tapauksia, kun koira luo söpön katseen omistajaan ja samalla kehnää söpösti ja saa taas ylimääräisen nappulan söpöyden palkaksi. Valitettavasti meistä ei kukaan ole todistamassa kuinka luonnon evoluutio tulevaisuudessa kehittyy. Alkavatko vaikkapa eläimet muuttua tavoitellakseen ihmisen määrittelemää söpöyttä.

Tästähän ei ole sitten pitkääkään matkaa lasten kasvatukseen. Toistuva, vuosia jatkuva ulkonäön kommentointi – nythän sinä näytät söpöltä, määrittää ja sisäistää sen miltä kannattaa näyttää, kun haluaa hyväksyntää ja kukas ei haluaisi. Veikkaukseni ei liene kovinkaan väärässä, jos osa nuorison pahoinvoinnista johtuu söpöyspaineista.

Mikä olisikaan lopputulos, jos vuosia korostettaisiinkin yksilöllisiä ominaisuuksia ja niiden erinomaisuutta ja persoonallisen ainutlaatuista ulkonäköä, jota ei ole kenelläkään muulla. Ei siis yhdessä perheessä vaan kaikissa.

Luonnonsuojelussa söpöt saavat enemmän huomiota osakseen kuin muut. Jos kaikessa suojelutyössä käytettäisiin yhtä paljon työtä, rahaa ja politiikka kun vaikka bandojen ja norppien suojelemisessa, niin mitähän saataisiin aikaan. Nehän ovat söpöjä enkä yhtään halveksi sitä työtä paitsi Kiinan poliittisia kytköksiä söpöjen pandojen kohdalla.

Ajatellaanpa luonnonsuojelua erilaisten pörriäisten ja pölyttäjien kohdalla. Ne kun eivät ole niin söpöjä, niin ihminen ostaa hermomyrkkyä käyttäviä hyttyskarkoittimia ja eihän se nyt niin haittaa vaikka samalla kuolee kaiken maailman muitakin hyödyllisiä iljettävän näköisiä, luonnon toiminnan kannalta hyödyllisiä pieneliöitä.

Tosin meidän ruokatuotannon tulevaisuus on kiinni näistä vähemmän söpöistä kiusankappaleista. Nythän parhaillaan viimeistellään Suomen kansallista pölyttäjästrategiaa, joka valmistuu syyskuun lopussa. Jokainen voi toki osaltaan auttaa pienillä teoilla vaikkapa kodin tai mökin pihapiirissä. Tämä oli minun havaintojen mukaan ensimmäinen kesä, kun valtakunnan ykkösnurmikossa Eduskuntatalon edessä jätettiin leikkaamatta isot valkoapilakukinnot. Kehitystä tuokin.

Ulkonäkökysymys sekin, että nurmikot nuollaan luonnon ötököille kelpaamattomaksi. Pelasta pörriäinen -kampanja on saanut parin vuoden aikana kiitettävästi huomiota. Täkynähän siinäkin on ollut söpöt hyönteishotellit, joilla ihminen on päässyt esittelemään omaa tyyliään ja taitojaan. Kuinka söpöjä hotelleja hän onkaan rakentanut. Sekin on parempi kuin ei mitään, vaikka monet hyönteishotellit ovatkin muodostuneen lintulaudoiksi. Helppo paikka linnuille kerätä ruokaa. Luonnon kiertokulkua toki sekin.

Ulkonäköpaineilla ja söpöyden suosimisella on kauaskantoiset seuraukset, joiden peruuttaminen vie ihmisen asennetasolla vuosikymmeniä ja useita sukupolvia. Vaarallisintahan siinä on, että asioita hoidetaan tiettyyn suuntaan tiedostamatta asian ydintä. Ihmisen synnyttämää syvällistä, jatkuvaa ja vuosia kestävää manipulointia livenä ja sosiaalisessa mediassa.

Joka tapauksessa lähiaikoina ollaan suurten kysymysten edessä suuntaan tai toiseen ja pahintahan asiassa on, ettei syy ja seuraussuhteita tiedä faktisesti kukaan. Mihin johtaa eurooppalainen metsäkiista tai kanadalainen helle. Söpöily ei aina olekaan niin söpöä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 12.7.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Mielenkiintoista kuunneltavaa:

Ihmisen mielikuvitus tuottaa käsittämättömiä asioita, joiden varaan sitten rakennetaan ja muokataan elämää ilman mitään faktista perustetta.

Tässä mielenkiintoinen historiakatsaus ihmisestä ja koirasta

Korona opettaa, muuttaa ja paljastaa viestintää paljon - kiitos siitä

Lauantai 27.3.2021 klo 13:39 - Kauko Niemi

THL ilmoitti kertovansa asioita omassa tahdissaan, johon STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila suhtautui patavanhoillisesti 50 – 60-luvun mentaalilla, ettei sellainen sopisi STM:n piirtaan.

Toisaalta Supo julkaisi vuosikatsauksensa. Tällä kertaa se oli varsin avoin ja informatiivinen maailmassa, missä kyber-vakoilu on kasvanut voimakkaasti. Vuodessa on arvion mukaan tehty 3-5 vuoden digiloikka ja noin 50.000 suomalainen on vuoden aikana joutunut identiteettivarkauden kohteeksi.

Elämme ja tulemme kiihtyvällä vauhdilla elämään sellaisessa maailmassa, missä väärinkäytökset lisääntyvät ja ennen kaikkea nopeutuvat. Jos näitä tietoja pimitetään ja pikkuhiljaa muokkaillaan omiin tarpeisiin sopivaksi aika ajaa ohi ja yhä suuremmat vahingot pääsevät tapahtumaan.

Ajatellaanpa vaikka Varhilan putiikin maskishowta vuosi sitten. Mitä olisikaan taphtunut, jos nyt voimaan tuleva maskipakko olisi otettu käyttöön vuosi sitten. Sen sijaan STM teetätti muka-tutkimuksen, ettei maskista olisi mitään hyötyä.

Viestintälinjaus hallintoalamaisille annettavista määräyksistä ei ole koskaan seurannut suuria voittoja. Valtaosa ihmisistä ymmärtää asioiden vakavuuden, jos heille kerrotaan mitä pitää tehdä mutta ennen kaikkea miksi.

THL:n pitää tiedottaa toimialaansa liittyvistä asioista ja mahdollisimman nopeasti. Avoimuus vakavassa tilanteessa & poikkeusoloissa on kaiken A&O. Demokratian peruskivi on, ettei hallitus tai muu taho sanele, mitä vastuuviranomaiset sanovat.

Riikka Kuuskosken kommentti Iltasanomissa on asiallinen - Saako asiantuntija olla asiantuntija vai pitääkö sanoa, mitä poliitikot haluavat kansalle viestiä? Tällainen linja johtaa totalitaarisen valtion linjoille.

Varhila elää siis jossakin menneisyydessä, eikä tajua kuinka jokainen asia tulee jossakin vaiheessa julkiseksi, kun verkot ja verkostot vuotavat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin – nykyisin pääsääntöisesti enemmin.

Media voisi nyt viimeistään lopettaa Supon kuvituskuvana vuosikymmeniä käytetyn kuvan käytön, missä Supon pääovi on tiukasti säpissä. Mitään ei tihku ulkopuolelle.

Nyt Supo kertoo avoimesti millaisia uhkia ja minkä asteisia uhat ovat tällä hetkellä. Supo avaa myös Eduskunnan kyberhyökkäyksen yksityiskohtia ja tekijöitä. Supo on nyt ajantasalla ja ymmärtää, että etätyö ja muu hajautus lisää riskejä. Kun ihmiset tietävät, niin pienetkin poikkeamat tulevat helpommin julki ja auttavat tutkijoita oikeaan suuntaan.

Supo avaa, että kymmenien suomalaisten yksityishenkilöiden ja yritysten verkkolaitteita sekä palvelimia on käytetty kansainvälisissä kybervakoiluoperaatioissa.

Supon mukaan vakoilun takana ovat autoritääristen valtioiden tiedustelupalvelut. Ja nykyisin kun vakoilijoiden läsnäolo on hankaloitunut, niin toiminta on siirtynyt verkkoihin.

Supon tuoreimpien havaintojen mukaan murretuksi joutuvat tyypillisimmin kotireitittimet ja verkkotallennusjärjestelmät. Murrot mahdollistavia tekijöitä ovat oletussalasanojen käyttö ja turvattomat asetukset.

Supo eikä kukaan muukaan viranomainen ei pysty valjastamaan sellaisia voimia, että pystyisi kaikessa hiljaisuudessa, omissa kammioissaan pysymään tilanteen tasalla. Siksi oikealla, ymmärrettävällä avoimuudella saa apuja laajalta rintamalta, kun nykyisenä nettiaikana kaikki tapahtuu maailman laajuisesti sekunneissa.

Kaiken pitää tapahtua ennakoivasti ja jokaista tiedonmurua hyödyntäen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 28.3.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Some ei ole enää entisensä

Lauantai 16.1.2021 klo 12:50 - Kauko Niemi

Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaiken mitä ihminen pystyy kehittämään ja rakentamaan, ihminen voi myös sen särkeä. Näinhän tietty tapahtuu käytännössä lähes poikkeuksetta tai ainakin vähintäänkin merkittäviä väärinkäytöksiä.

Kuka olisi internetin kehityksen ja kasvun vuosina 1990 luvulla uskonut, että maailmaa parantavan, riippumattoman ja vapaan internetin käytön tuhoamisen aloittaa Yhdysvaltain istuva presidentti. Vai pitäisikö todeta, että maailmassa on aina käynyt niin, että huipulle kivunneet asiat ovat romahtaneet ja nyt on Yhdysvaltojen vuoro luopua maailman johtoasemastaan.

Täysin vapaa internet ja sen luomat some-palvelut ovat nyt ison muutoksen edessä, kun vapaus ja vastuu eivät kulkeneetkaan käsikädessä. Syyttömiä eivät suinkaan ole isot somepalvelujen tarjoajat. Heidän toimintatapa on suosinut erilaisten kuplien rakentamista, joiden touhujen määrittämistä ja rajoja ei kukaan ole kyseenalaistanut ennen Washingtonin tapahtumia.

Trump on johtanut maataan twitterillä ja selvästi myös yllytti hyökkääjiä saapumaan Washingtoniin ja olemaan enemmän tai vähemmän aktiivisia.

Pian suuret some-yritykset joutuivat pakon edessä puuttumaan peliin, mitä kaikkea heidän palvelussaan saa tehdä ja mitä ei. Nyt ollaankin pyhän pietarin portilla ja kukaan ei varmasti tiedä mitä tapahtuu ja miten. Kyse on siis sekä tekniikasta että sisällöstä. Varmasti tulee koskettamaan meitä jokaista tavalla tai toisella.

Monet asiat ovat teknisesti helppoja sen kun vedetään piuhat irti. Toki sattuu ainakin jonkin verran budjettipomojen sydämiin. Hyvä esimerkki on juuri tapahtunut Parler reaktio.

Parler on erityisesti Yhdysvaltain äärioikeiston ja Trumpin ydinkannattajien suosima somekanava, koska se ei ole kitkenyt vihapuhetta samaan tapaan kuin Twitter ja Facebook. Amazon lopetti parin päivän varoituksella pilvipalvelujen myynnin Parlerille, joten Parlerin toiminta hiljeni ainakin toistaiseksi. Muutamaa päivää aiemmin Google ja Apple poistivat Parlerin sovelluskaupoistaan.

Tapaus osoittaa kuinka yksinkertaisesti ja nopeasti tilanne voi teknisesti muuttua suuntaan tai toiseen piuhat irroittamalla.  Parlerissa ovat toimineet aktiivisesti myös ne ääriliikkeet, jotka hyökkäsivät Yhdysvaltain kongressiin.

Facebook on sössinyt omistamansa Whatsupin kanssa ja ilmi on tullut, että Facebook käyttäisi Whatsup-käyttäjien tietoja myös Facebookin toiminnassa. Uudet käyttöehdot ovat parhaillaan käyttäjien hyväksyttävänä – ota tai jätä periaatteella. Facebookilla ei ole tosin ollut muutoinkaan tapana kysellä käyttäjien mielipiteitä yhtään mistään.

Whatsup ehti jo heti vuodenvaihteen jälkeen kehua, kuinka sen WhatsAppissa soitettiin uudenvuodenaattona globaalisti 1,4 miljardia ääni- ja videopuhelua, joka on uusi ennätys. WhatsApp-puhelujen määrä kasvoi yli 50 prosentilla verrattuna vuotta aiempaan.

Joukkopako Whatsupista on jo käynnistymässä ja se muuttanee tai ainakin avaa mahdollisuuksia teleoperaattoreiden eri pelikentillä. Viime viikolla sovelluskauppojen kärkipaikalle liilasivat Signal, Microsoft teams ja Telegram Messenger. Kaikki siis Whatsupin kilpailijoita.

Ehdottomasti tekniikkaa kinkkisempi kenttä on sisältö. Kuka saa sanoa ja mitä. Tapaus Trump olisi jo pitänyt ottaa haltuun paljon aikaisemmin eikä viimeisessä paniikissa.

Some-palveluita rakennettiin ajatukselle, että täysi sananvapaus nostaa esiin parhaat ajatukset ja vapauttaa ihmiskunnan varjoihin kätkeytyvän vallan ja rahan kahleista.

Erityisen kiinnostuneena asiaa nyt seuraa media, missä vastuu julkaisuista on aina ollut päätoimittajalla. Somessa tilanne tulee olemaan hankala. Suuret some-yhtiöthän ovat julistaneet olevansa vain alustantoimittajia, mutta rahankiilto silmissä ovat algoritmeineen olleet pitkälti ohjaamassa millainen sisältö pääsee parhaiten esille, tietenkin rahan ehdoilla.

Nyt nousee suurena ongelmana myös politusoituminen. Viimeaikaiset päätökset kytketään tavalla tai toisella poliittisiksi.

Nyt kääntyy tavalla tai toisella uusi somelehti historiassa. Entinen meno ei voi jatkua sellaisenaan. Monta uutta saumaa avautuu myös erilaisille teleoperaattoreille paitsi tekniikassa, niin myös sisällöissä suoraan tai alihankintoina.

Lisää aiheesta:

Väkivalta kiihdyttämöt saatava aisoihin

Trumpin potkiminen somesta oli PR-temppu, jolla on vaikutuksia sinunkin internetiisi – 6 asiaa jotka sinun pitää tietää

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 17.1.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Ennustajaukko miettii epävarmaa tulevaisuutta

Perjantai 25.12.2020 klo 15:03 - Kauko Niemi

Jälkiviisaus on niin helppoa ja epäluotettavaa, kun joku ilmaisee, että tätähän minä ennustin jo viime vuonna. Kuitenkaan ei ole mitään dokumentteja. Siksi kirjoitan nyt julkisesti ajatuksia tulevasta.

Oikein mielelläni tunnustan vuoden kuluttua, että olin väärässä tai jopa täysin väärässä. Tai sitten viittaan tähän blogiini, että näin tuli arvioituakin. Siis arvioitua, sillä nämä eivät perustu mihinkään laajaan tutkimukseen tai muuhunkaan faktaan. Puhtaasti vain minun intuitioon, joka on joskus oikeassa ja sitten taas toiste ihan pielessä.

Korona on keskuudessamme koko ensi vuoden. Rokotukset hillitsevät jonkin verran, mutta ihmiset eivät malta ottaa asiaa riittävän vakavasti ja viruksen uudet versiot livahtavat keskuuteemme. Kolmas, neljäs ja ties monesko versio ensi vuoden aikana koetaankaan.

Itse en tee mitään suunnitelmia sen enempää kuin tänäkään vuonna ja näin ei tarvitse pettyä, eikä perua matkoja tai ennakkoon ostettuja lippuja.

Ensi vuosi on todellinen koetinkivi matkailulle ja sen ympärillä pyörivälle taloudelle. Siinä ei auta, että Finnairin lentokoneruokia myydään supermarketissa. Ravintolat ovat myös tosipaikan edessä. Ei vain sen takia, että asiakasrajoitteet jatkuvat tavalla tai toisella koko vuoden, vaan ihmiset ovat taas oppineet tekemään hyvää ja terveellistä ruokaa ja jopa nauttimaan luovuudestaan omassa keittiössä.

Kahden vuoden koronasta pitäisi selkeästi paljastua, ettei yksittäisellä valtiolla ole mitään mahdollisuutta selvitä globaalissa maailmassa missä tarvitaan maksimaalista yhteistyötä tällaisten yllätyksellisten asioiden selvittämiseksi ja torjumiseksi. Tämän saavat Britit pian kokea käytännön elämässään.

Suomalainen kaupan grand old Stockmann ei selviä hengissä. Stockmannilla ei ole enää mitään mikä kannattelisi sitä vaikeuksien yli. Nyt ei enää locatiokaan. Palvelu, jota vielä jotkut arvostavat hiipui ja samat tuotemerkit eivät kannattele, joita saa jokaisesta peltomarketista ja nettikaupasta. Stockmann on nyt normaali ostoskeskus ja ongelmia tulee olemaan muillakin ostoskeskuksilla. Korona on opettanut ja opettaa tehokkaasti edelleen ensi vuonnakin nettikaupankäyntiä. Koronan kurittama outlet-kylä Kaakkois-Suomessa siirtyi jo yrityssaneeraukseen.

Ensi vuoden yksi pelottavimmista asioista Yhdysvaltain sisällissota. Toistaiseksi sotaa käydään fyysisesti paikallistasoilla ja suunsoitollisesti kaikkialla. Fyysiset yhteenotot lisääntyvät ja poikkeustilan julkistaminen on ollut viime päivinä viittä vaille valmis.  Poikkeustilaa ei suinkaan harkita koronan takia, vaikka tilanne ei ole lainkaan hallinnassa.

Kostonhimoisen, harhaluuloisen ja salaliittoteorioihin kallellaan olevan Trumpin katkeruus voi purkautua ihan millä arvaamattomalla tavalla tahansa. Etenkin kun hänen syytesuojansa poistuu presidenttikauden jälkeen.

Rallimaailmassa tapahtuu muutoksia merkkikohtaisen kärkipaikan valloituksessa.  Toyota rallitalli menettää asemansa. Uudelle tallipäällikölle Jari-Matti Latvalalle on ehdottomasti tärkeämpää päästä itse lööppeihin, kuin motivoida kuskeja ja tekniikan kehittäjiä ylivoimaisiin suorituksiin.

Suora lainaus Tampereen yliopiston professori Janne Seppäseltä - Olen seurannut nyt jonkin aikaa somekeskusteluja Al-holista haetuista lapsista ja heidän äideistään. Tässä maassa käydään nyt ankaraa yhteiskunnallista kamppailua, jossa käyttövoimana on viha. Se suuntautuu kaikkia niitä kohtaan, jotka yrittävät pitää yllä jonkinlaista inhimillisyyttä, suhteellisuudentajua ja kokonaisnäkemystä tarjolla olleista vaihtoehdoista. Monet kommentoijat menevät todella primitiiviselle tasolle puhuessaan "ihmissaastasta". Oikeistopopulistiset poliitikot valjastavat tämän vihan käyttövoimakseen ja lietsovat sitä. Tämä on helvetin vaarallinen kehityskulku.

Pirullinen populismi muuttuu pahuudeksi, niin kuin yksi kommentoija osuvasti sanoo.

Politiikka muuttuu merkittävästi ja kevään kuntavaalit tulevat olemaan osoitus, kuinka politiikkaa ei enää tehdä kuntien ja kaupunkien yhteiseksi hyväksi, vaan sitä tehdään vain ja ainoastaan yhden puolueen häikäilemättömän pyrkyryyden ehdoilla. Erityisesti tässä ennusteessani toivoisin olevani täysin väärässä.

Toki ensi vuosi tuo onnellisia hetkiä, jos vain ymmärtäisimme mitä se onni on. Suomalaissyntyinen onnellisuustutkija Emma Seppälä paljastaa Helsingin Sanomien haastattelussa selkeästi onnellisuuden perusteet.

Seppälän mukaan on olemassa kahdenlaista onnellisuutta. Ensinnäkin on onnea, jota ihminen saa täyttäessään itsekkäitä halujaan.

”Ruokaa, seksiä, mainetta, valtaa, huumeita, alkoholia, rokkia, rahaa ja vaikkapa Instagram-kuvan tykkäyksiä. Sitä on hedonistinen ja materialistinen onnellisuus.”

Kun hedonistista onnea kerää osakseen, mielihyvähormonit ryöpsähtävät aivoissa mutta katoavat nopeasti. Sen vuoksi iloa tuovia piikkejä janoaa jatkuvasti lisää.

Alituinen asioiden tavoitteleminen oman itsen kustannuksella ajaa ihmisen taistele tai pakene -tilaan, joka on pitkään jatkuessaan uhka terveydelle.

Jatkuva suorittaminen saa ajatukset vaeltelemaan ja vaikeuttaa hetkessä elämistä. Se vie meitä kauemmas onnellisuudesta.

Kun olemme läsnä nykyhetkessä eli ajattelemme sitä, mitä parhaillaan teemme, olemme tutkimusten mukaan onnellisimmillamme riippumatta siitä, tuoko tekeminen iloa vai ei. Lisäksi läsnäolo lisää karismaa muiden silmissä.

Hyvää Uutta Vuotta ja ollaan läsnä.

Ennustamisen olemuksesta laaja artikkeli Helsingin Sanomissa. (tilaajille) Voit tedä oman ennusteesi ja osallistua kilpailuun, jonka voittaja selviää vuoden kuluttua.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 28.12.2020 ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Hauskoilla peleillä kerätään vain tietoa sinusta

Lauantai 24.10.2020 klo 10:04 - Kauko Niemi

Minulla on ainakin neljä tärkeää tietoa, joita varjelen viimeiseen asti ja joiden kanssa en hevin tee kompromisseja. Tietojen luovutukset kieroilla kepulikonsteilla on kyseenalaista ja viimeaikaiset tietomurrot puistattavia.

Itse pidän tarkkaa huolta muutamista asioista. Sosiaaliturvatunnus. Sen levittämisellä pääsee omasta identiteetistä ja loppu onkin sitten välistävetäjien mielikuvituksesta kiinni. Ja heitähän et saa ikinä kiinni.

Pankkitunnuksiakaan ei kannata jakaa ja kehuskella suurilla säästöillä ja sijoituksilla. Pian nekin ovat vain tyhjiä rivejä.

Puhelinnumero. Säästyy monenlaisilta harmeilta ja kaiken maailman tyrkyttäjiltä, kun suojelee numeroaan. Numeron suojaamiseen ei riitä alkuunkaan se, että asetat markkinointikiellon. Julkisista palveluista numero kannattaa poistaa tai ainakin kieltää tietojen antaminen kuten vaikkapa kaupparekisteristä, Trafin sivuilta ja samalla kannattaa kieltää Trafin kaikkien tietojen jakaminen. Auton rekisteristä, kun saa helposti tarkan osoitteen ja ei ole kovinkaan harvinaista, että pitkään seissyt auto kadulla tai lentoaseman parkkiksella tarkoittaa, ettei ole ketään kotona. Lopun arvaatkin.

Puhelinnumerolla ei kannata netissä vahvistaa yhtään mitään. Moni asia on jäänyt minulta hoitamatta, kun puhelinnumero on ollut pakollinen kenttä.

Neljäs varjeltava tietoni on paikannus. Se on yhtä vaarallista kuin pankkitunnusten jakaminen. Hätätilanteessa viranomainen kyllä saa teleoperaattorilta tukiasemasignaaleiden kautta tietoonsa missä paikannettava on ja muille se ei kuulu pätkääkään missä minä liikun.

Optiona ja kokemusasiantuntijana voisin vihjaista myös sähköpostin käytöstä, että pidä kahta sähköpostia. Sitä virallista ja sitten sitä huuhaa-postia, jonka voi helposti poistaa käytöstä menettämättä mitään. Itse jouduin poistamaan virallisen postiosoitteen, kun spämmiä alkoi tulla yli 500 viestiä viikossa.

Ja sitten ihan konkretiaa. Päivitin tuolla facen virrassa pari viikkoa sitten, kuinka face ilmoitti, että minun käyttöoikeuksiani on rajattu. He halusivat muka varmistaa, että ole se kuka olen, koska minulla on niin paljon päivityksiä. Toki onhan niitä päivityksiä, kun henkilökohtaisella seinälläni levittelen ahkerasti kuviani ja muutakin. Minulla on käyttäjäoikeudet Finnradio.fm, tuotapikaa kymmenentuhannen seuraajan ryhmässä, Näiden lisäksi pyöritän 8000 tykkääjän koiraryhmää – hauva – useampia päivityksiä joka päivä. Kuukausitasolla päivitykseni tavoittaa yli 200.000 ihmistä.

Tuo mainitsemani facen pyyntö oli kovin epämääräinen, eikä minulle valjennut mitä olisi oikein pitänyt tehdä. Nettivaari jätti homman sikseen. Tässä vaiheessa huomautan, että käytän silloin harvoin kun käytän facea puhelimessani samalla selaimella kuin pc:llä ja tabletilla. En facen sovellusta. Selaimekseni olen tietoisesti valinnut ”vihamies” Microsoftin Edgen. Tällä selaimella en tee koskaan yhtään mitään muuta. Sillä ajatuksella, etteivät tiedot vahingossa valu muuhun käyttöön.

Muutaman päivän kuluttua ilmestyi uusi uhkaus ja nyt selvisi mitä pitää tehdä ja kaikki ruksit pitää vahvistaa matkapuhelimen face-sovellukseen ilmestyvällä viestillä. Ahaa ongelma lienee, etten käytä lainkaan facen omaa sovellusta enkä paikannusta. Mikäs siinä, jos tämän kerran. Vahvistaminen ei onnistunutkaan, kun en ollut antanut lupaa seurata sijaintiani. Kytkin sijainnin seurannan päälle ja sitten prosessi pääsi loppuun ja sain kiitokset. Mutta kytkin heti perään sijainnin seurannan jälleen kokonaan pois.

Asia alkoikin tosissaan kiinnostamaan. Facen sivuilta löytyykin mielenkiintoinen teksti. Sijaintipalvelut, joita kutsutaan joskus myös sijainnin käyttöoikeudeksi, on puhelimen tai muun mobiililaitteen asetus. Sijaintipalvelut auttavat facea tarjoamaan sijaintiin perustuvia ominaisuuksia, kuten julkaisemaan sijainnillasi merkittyä sisältöä, saamaan osuvampia mainoksia, löytämään paikkoja ja lähellä olevia Wi-Fi-verkkoja sekä käyttämään Lähellä olevat kaverit -ominaisuutta.

Ja teksti jatkuu . . . kun sijaintipalvelut ovat käytössä, voit joko ottaa taustatiedot käyttöön tai poistaa ne käytöstä. Taustatietojen avulla Facebook saa tiedon laitteen tarkasta sijainnista, vaikket käytä sovellusta.

Siis vaikka kävelet kännykkä taskussa etkä käytä facea niin se pystyy seuraamaan sinua ja rakentamaan sinulle seurantahistorian.

Tarkistin omalta kohdaltani facen seurantahistorian ja se oli täysin tyhjä – siitäkös se kenkä nyt puristaakin. Ilman kännykän seurantaa facen käyttö kännykällä vaati tällaiselta äkkinäiseltä nettimaagarilta puolentoista päivän säätelyä oikeassa järjestyksessä. Nyt odotan, milloin tämä oikeus taas hyytyy.

Viime viikolla EU:n mietinnöissä mepit esittävät radikaaleja muutoksia, joista yksi merkittävimmistä on kohdennetun mainonnan rajoittaminen ja jopa kieltäminen. Kohdennettu mainonta tarkoittaa siis ihmisistä verkossa paikannuksella, peleilla ja kaikella muulla kerättyjen tietojen käyttämistä mainosten räätälöimiseen niiden tehokkuuden parantamiseksi.

Pari viikkoa sitten oli laajasti esillä miksi kannattaisi hylätä Whatsupin käyttö. Tämä viestintäpalikan omistaa nykyisin face ja kaikki merkit viittaavat siihen, että tiedot vuotavat näiden kahden sovelluksen välillä. 

Sovelluksen käyttöehdoissa todetaan, että käyttäjä sitoutuu luovuttamaan laitteeseen tallennetut yhteystiedot palvelulle.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Facebookin omistama WhatsApp saa jopa ne yhteystiedot, jotka eivät ole sidoksissa Whatsup-sovellukseen. Tämä onkin herättänyt epäilyt, rikkooko linjaus EU:n gdpr-säädöstä.

Sovellus pitää kirjaa siitä, mitä käyttäjä tekee. Vaikka se ei pääse seuraamaan viestien kryptattua sisältöä, niin se pystyy tarkkailemaan käyttäjänsä liikkumista sekä sitä, kenen kanssa ja kuinka pitkään käyttäjä juttelee.

Ja ihan lopuksi muista, että lähes kaikki netin kivat kyselyt ja kilpailut ovat kaikkea muuta kuin meidän hauskuuttamista.  Ne keräävät yksityiskohtaista tietoa sinusta ja minusta ja meidän mieltymyksistäja rakentaa sitä kuuluisaa algoritmia. Älä ihmettele, jos jonkun kyselyn jälkeen saat tarjouksen tavintolasta, missä ovat ne ihailemasi vaaleanpunaiset pöytäliinat.

PS. käytän tässä jutussa tietoisesti face-nimitystä, josko se ei tarttuisi niin helposti jonkun vahtirobotin raivoavaan kitaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 26.10.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Mikä on oikea hinta

Sunnuntai 29.9.2019 klo 9:24 - Kauko Niemi

Tunnen olevani maailman huonoin hinnoittelija. Tämä tunne saa pontta niistä jatkuvista kokemuksista, joita tulee toreilta ja turuilta, kun yrittää päästä eroon tavaroistaan.

Otanpa esimerkiksi vaikka tuoreimman tapauksen. Sänkyprojektissani ostin liian korkeat jalat, jotka sitten jäivät upouusina käyttämättä. Uusien hinta on 138 euroa. Nettimyynnissä hintapyyntöni oli 50 euroa. Minusta se tuntui kohtuulliselta. Vähintään yhtä kohtuulliselta kuin urheilu- ja mattokauppojen jatkuvat -70 prosentin alennukset.

Ilmoituksessani kerroin todellisen hinnan ja todellisen syyn myyntiin. Saan vastatarjouksen 12 euroa. En tietenkään tuollaista hyväksy ja saan pitkät haukut viestinvaihtomme päätteeksi, kun en myynyt 12 eurolla – siis yli 90 prosentin alennuksella.

Olen myös saanut viestejä, jos tavara ei mene kaupaksi, niin voisitko toimittaa sen tänne Orimattilaan. Voit valita ja maksaa halvimman ja hitaimman toimitusvaihtoehdon.

Mainitsin tuossa urheiluliikkeet ja mattokaupat ja niiden hinnoittelun. Kaikki ne jotka myyvät joka toinen viikko tavaransa -75 prosentin alennuksella ovat minun luokituksessani selkeitä huijareita.

En osta prosentteja vaan tietyn hintaisen tuotteen. Jos maksan tuotteesta 100 euroa ja seuraavalla viikolla sen hinta onkin 35 euroa, mitä muuta se on kuin huijausta. Etenkin kun varsin hyvin tiedetään, ettei sitä myydä tappiolla edes 35 euron hintaisena.

Hinnoitellaan vaan tietoisesti yläkanttiin jotta voidaan myydä hyviä prosentteja.

Norjassahan on kuluttajalaki, joka määrää, että tuotetta on myytävä niin ja niin paljon tietyllä hinnalla ennen kuin hintaa voidaan käyttää alennusten lähtöhintana. Tämä on sitten johtanut siihen että urheilukauppa XXL:n työtekijöitä on pakotettu ostamaan tuotteita kalliilla hinnoilla, jotta saadaan korkea lähtöhinta.

Eniten minua ihmetyttää, että ihmiset edelleen ostavat alennusprosentteja, vaikka käypähinta on varsin helposti hahmotettavissa muutamalla nettihaulla. Ja vielä tarkemmin parin kolmen viikon seurannalla.

Jos ei voi luottaa yrityksen hinnoitteluun, niin voiko luottaa yritykseen muutoinkaan. Tuskin!

Syvissä vaikeuksissa oleva Stockmann valui samaan helppoon kuin kaikki muutkin. Hullut päivät tarjosi aluksi tuotteita joita arvostetussa tavaratalossa ei normaalisti myyty ja hinnoiteltuna Stockkan tasoa edullisemmaksi. Ajan mittaan koko hieno ajatus luisui brändien alennusmyynniksi. Ei mitään erilaista kun joka kulmalla on tarjolla.

Jos en osaa hinnoitella, niin vielä huonompi olen tinkimään. Kun hinta on mielestäni pielessä, niin annan olla kajoamatta siihen.

Lapsuudestani muistan, kun mentiin Kouvolassa Seppälään vaateostoksille, niin myyjän kanssa löydettiin sopiva vaate ja kun tuli maksun aika, niin isäni meni Elvi Seppälän pakeille ja siinä tinkaamisessa päätettiin lopullinen hinta. Kyllä hävetti.

Muista myös yhden lomamatkan, kun ostin jotakin ja kauppojen jälkeen myyjä vaikutti varsin vaivaantuneen vihaiselta. Jälkeen päin kysyin paikalliselta kaveriltani myyjän käytöksestä. No täällä kaupanteon rituaaleihin kuuluu aina tinki-show. Ja kun menit heti maksamaan ensimmäisen pyynnön, niin myyjä yllättyi ja vaivaantui.

Käytetyn tavaran hinnoittelussa oikeaa käypää hintaa ei tietenkään ole olemassakaan.

Kuten vaikka viime viikkoinen tapaus ranskalaismummosta. Hän tiedusteli hellaseinällään vuosia roikkuneen puisen ikonin hintaa. Tuo teos paljastui firenzeläisen renessanssitaiteilija Cimabuen kadonneeksi puupaneelimaalaukseksi ”Pilkattu Kristus”. Hellaseinän puutaulun hinnaksi arvioidaan nyt kuusi miljoonaa euroa.

Jotta järkevä  kiertotalous toimisi nykyisenlaiset saappaat puukot ja puntarit nettikauppapaikat voisivat jotenkin kehittyä ja ennen kaikkea kehittämistä kaipaa ihmisten käyttäytyminen.

Minullakin olisi tällä hetkellä useampi sata tavaraa, joista haluaisin luopua kohtuullisella hinnalla ja toki osa menee Punaisen Ristin konttiin lahjoituksena.

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 30.9.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

Vastuullisuudella vatulointia

Sunnuntai 15.9.2019 klo 11:43 - Kauko Niemi

Tunsin itseni vastuulliseksi viime viikolla. Käytin heinä-elokuun vaihteessa majoitusta Ähtärissä. Poikkeuksellisesti lasku luvattiin lähettää jälkikäteen sähköpostilla. Majoituksessa kun ei ollut vastaanottoa. Avain oli koodin takana.

Laskua ei kuitenkaan kuulunut, niin soitin nyt puolentoista kuukauden kuluttua ja kyselin laskua. Majoittaja oli kirjoittanut sähköpostiosoitteeni väärin. Asia selvisi, lasku on maksettu ja lisäbonuksena vastaanotin kiitokset rehellisyydestä, siis vastuullisuudestani. Ainakin omasta mielestäni.

Vastuullisuus tulee vastaan joka käänteessä. Mitä se sitten oikein tarkoittaakaan, kun yritys tai ihminen viestii vastuullisuudesta. Yritys on vastuullinen jossakin asiassa ja sama yritys on toisessa asiassa vastuuton. Tai sitten kuten Jokipiin Pellava, joka ei ole koskaan käyttänyt tuotannossaan kemikaaleja, vaan ollut vesihöyryn varassa vuodesta 1920 lähtien. Juuri pyörineen Habitare-messujen teemana oli vastuullisuus. Vaikkapa huonekaluja, joissa ei käytetä liimaa.

Ylen kolumnissa Pekka Seppänen ihmettelee osuvasti samaa asiaa. Jos vastuullisuus on yhteiskunnassa tärkeää, yhteiskunnan pitäisi määritellä mitä vastuullisuus on. Yhteiskunnan tulisi siinä tapauksessa myös laatia pelisäännöt ja valvoa niiden noudattamista. Itsesääntely on kaunis ajatus, mutta ehkä silti on parempi, että kukaan ei ole tuomari omassa asiassaan.

Keskustelin viime viikolla sijoitustustoiminnan vastuullisuudesta Elite Alfred Bergin toimitusjohtaja Daniel Pasternackin kanssa. Sijoittamisen näkökulmasta tuntuu tuon keskustelun jälkeen huomattavasti järkevämmältä ohjata rahoja yritykseen, joka kehittää vaikkapa aurinkoenergiaa, kuin ostaa puhdasta omaatuntoa jollain lentopäästöjen korvauksilla tai vastaavilla.

Pasternackin arvion mukaan tällä hetkellä vielä vähemmistönä oleva vastuullisuus sijoittamisessa nousee merkittävään rooliin nopeammin kuin osaamme arvioidakaan. Eli rahoja kanavoidaan ainakin sijoittajan omasta mielestä hyvän edistämiseen mieluummin kuin maksellaan oman tunnon tuskissa jotain tilapäisiä kertamaksuja.

Vastuullisuuden määrittäminen sijoittamisessa on tietysti jokaisen sijoittajan arvopohjaan sidottu. Omakohtainen tilanne olkoon tässäkin esimerkkinä, koska haluan päästä eroon Kemiran muutamista osakkeista. Luonnon ja luomun ystävänä en todellakaan halua olla mukana lannoiteteollisuudessa, enkä muutenkaan edistää kemianteollisuutta.

Meistä jokainen on sijoittaja.  Halusimme tai emme, olemme kaikki sijoittajia. Oma asunto on sijoitus. Eläkkeemme maksetaan sijoitustuotoilla. Pankki sijoittaa tilillä olevat varamme uudelleen. Töiden vähentäminen on sijoittamista vapaa-aikaan. Huoli omasta tulevaisuudesta, mutta myös maapallosta voi olla motiivi aloittaa vastuullinen osakesijoittaminen. Näin lohdullisesti todetaan sijoittaja.fi sivulla.

Kuinka moni asunnonostaja miettii elämänsä suurinta sijoitusta, rakennusyhtiön vastuullisuuden näkökulmasta. Rakentamisen laatuongelmat ovat jokapäiväisiä. Onneksi ei vielä kovin usein asunnon rakentaminen jää kokonaan kesken ja ostaja menettäisi rahojaan.

Itselläni on tällä hetkellä kaksi rakennusyhtiötä sulkulistalla, joiden asuntojen ostoja pidän liian suurena riskinä. Yritysten toiminta ja kytkökset eivät ole minun kriteereiden mukaan vastuullisia.

Otetaanpa tähän ajatusleikki vastuullisuudesta, siitä kuinka suomalaiset ihmiset lihovat ja sairastuvat enemmän ja enemmän. Toimivatko silloin elintarviketeollisuus ja kauppa tässä asiassa vastuullisesti, kun yrittävät myydä vain mahdollisimman paljon epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa?

Jos yksittäisen ihmisen pitäisi valita sijoituskohteeksi tässä tilanteessa vastuullisesti toimiva kauppaketju, niin sen kassoilla ei olisi makeisia. Sen päivittäisissä tarjouksissa ei olisi huikeita houkutuksia sokeroiduilla virvoitusjuomilla. Vaan parhaille myyntipaikoille olisi sijoitettu tutkitusti terveellisiä tuotteita. Se olisi kaupan vastuullisuuden suunta.

Toki lihavuusongelman poistamista ei tulisi sälyttää kokonaan ruokateollisuuden ja kaupan vastuulle. Yhteiskunnan lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin voisi kuulua vaikkapa huomattavan reilu, koukuttavan lisätyn sokerin verotus.

Seurauksena suomalaisissa kodeissa heitetään sekä vastuullista että vastuutonta ruokaa roskiin 120–160 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä selvisi viime viikon hävikkiviikon raporteissa.

Se tarkoittaa jokaista suomalaista kohti 20–25 kiloa vuodessa. Roskiin päätyvän ruuan päästöt vastaavat noin 100 000 keskivertohenkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä.

Vastuullisuus ei ole koskaan yksittäinen teko silloin tällöin, vaan sen pitää olla luotettavasti läsnä kaikessa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 16.9.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä

Lauantai 2.2.2019 klo 11:08 - Kauko Niemi

Lempikommenttini on saanut havainnollisia esimerkkejä, kuinka yhtä ja samaa sanaa tulkitaan eri tavoin ja annetaan erilaisia merkityksiä. Kuinka jokaisella sanalla on oma tunnelatauksensa kunkin ajattelusta ja taustasta riippuen.

Meillä on ollut nyt kaksi tavallista suurempaa kuohuntaa – seksuaaliset rikokset ja vanhusten hoivapalvelut. Siis vauvasta vaariin, vaikka kumpikaan asia ei ole mitenkään äkillisiä suuria yllätyksiä. Molemmat ovat uinuneet pinnan alla ja mitä todennäköisemmin ponnahtavat nyt pintaan vaalien lähestyessä. Läpikuultaa politiikkojen tekopyhyys ja irtopisteiden keruu aina Sipilää myöten.

Olipa syy kuohuntoihin mikä tahansa, niin on erinomainen asia, että ongelmat avautuvat. Kun molemmissa tapauksissa liikutaan erittäin syvällä tunnetasolla, niin ilmaisujen muoto ja yksittäiset sanat saavat hyvinkin erilaisia merkityksiä.

"Olen tuntenut äärimmäistä surua, katkeruutta ja vihaa" – Isän 13-vuotias lapsi jäi kiinni huumeista Oulussa, ja samaa tapahtuu myös muualla.

Näin otsikoi Yle juttuaan huumeista, jossa isä haluaa tuoda esille ongelman, joka saattaa kohdata kenet tahansa.

Syytteen nostaminen seitsemänvuotiaan pojan murhasta siirtyy – epäilty mielentilatutkimuksessa.
Näin puolestaan otsikoi Päivänlehti Arabianrannassa tapahtuneen murhan jatkoselvittelyä.

Ja seuraava esimerkkiotsikko - Lapsiporno leviää sipoolaiskoululaisten keskuudessa – Videoita välitetty somessa - näin asian ilmaisee Uusimaa-lehti.

Seksisuhde lapseen vei oululaismiehen vuosiksi vankilaan.

13-vuotias lapsi, 7-vuotias poika, koululainen, alaikäinen, seksisuhde lapseen (tässä tapauksessa lapsi oli 14 vuotias)

Käytetyt sanat antavat tahallaan tai tarkoituksellisesti monenlaisia merkityksiä. Etenkin kun niitä ei yhdistetä mihinkään todellisuuskuvaan. 13-vuotias lapsi käyttää huumeita, voi olla aika yleistäkin. 13-16 vuotiaat teinit, nuoret, koululaiset ovat todennäköisesti kokeilleet seksiä tavalla tai toisella, eikä se ole arkielämässä mitenkään kummallista.

Lain mukaan lapsen seksuaalinen suojaikäraja on 16 vuotta. Perhepiirissä tapahtuvassa lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä suojaikäraja on 18 vuotta. Mikäli seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu alle 16-vuotiaaseen tai perheessä alle 18-vuotiaaseen lapseen, on kysymyksessä rikos. Aina vakava teko.

Sitten kun noihin edellä mainittuihin sanoihin yhdistetään tavalla tai toisella sana ulkomaalaistaustainen, kaikki sulakkeet paukkuvat välittömästi. Kaikki eduskuntaryhmät kokoontuvat välittömästi yhteiseen neuvonpitoon ja aktivoitumaan ja torumaan asiassa. Asiassa, joka on jo pidemmän aikaa ollut työn alla ja kokoontumisella ei ollut kuin symbolinen merkitys. Tilaisuus vaalitaistoon on hyödynnetty.

Sama sana ulkomaalaistaustainen ei kuulosta yhtään niin pahalta merkitykseltään, kun ulkomaalaistaustainen sijoitusyhtiö lypsää suomalaisen vanhusten hoivapalvelun rahat ulkomaalaistaustaiseen rahanpesuyritykseen. Itse tuotteet eli voimattomat vanhukset jäävät hunningolle ja kakkosiksi koko bisneksessä.

Vanhusten heitteillejättö kuulostaa pääministerin suulla lausuttuna vaan valvontaongelmalta. Oletetuille seksuaalirikollisille, eli ulkomaalistaustaisille ollaan pääministerin suulla valmiit toteuttamaan testi.

Nyt vaalikamppailu on jo siinä pisteessä, että eduskuntaryhmistä hoivaskandaalin kohdalla kokoontuu vain oppositiopuolueet muotoilemaan välikysymystä hallituksen toiminnasta.

Tuntuuhan se joskus turhauttavalta, kun käyttämilläsi sanoilla on niin monta merkitystä ja jokaiselle sanalle lisäksi oma vivahteensa tarkoitusperistä riippuen. Ei ihme että sanomisesti tulkitaan jopa päinvastoin kun itse olet asiasta ajatellut ja tarkoittanut.

 
 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 4.2.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

Numerot kertovat totuuden uuden vuoden lupauksistasi

Sunnuntai 6.1.2019 klo 8:56 - Kauko Niemi

Uusi vuosi oli jälleen se ajankohta, jolloin tehtiin lupauksia. Osalle se on mukavaa viihdettä, joita ei ole tarkoituskaan lunastaa. Toisten lupauksissa mukana halu – josko sittenkin. Ja sitten on niitä, jolle uuden vuoden lupaus on tavoite, eikä mikään mielikuvituksen tulkitsema tina ruiskaus.

Totta kai viihteelliset lupauksetkin ovat hauskoja ja sopivat suureen muutokseen kuten vuodenvaihteeseen. Tällä kerralla keskityn vain liki ryppyotsaisesti oikeisiin lupauksiin eli tavoitteisiin. Joidenkin asioiden kohdalla vain pitää ottaa itseään niskasta kiinni ennen kuin mitään oikeasti tapahtuu. Joskus se on pakko, joskus se on jopa kivaa, etenkin kun muutos ei tapahdu pakon edessä, vaan halusta ja loputtomasta uteliaisuudesta uutta kohti ja kehittyä.

Hoppu on Hanurista kirjan kirjoittajat Kissconsulting Oy:m Maarika Maury ja Jaana Tuomila ottavat hyvin kantaa siihen, kannattaako uuden vuoden päätöksiä tehdä ja miten lupaukset saadaan muutettua oikeaksi toiminnaksi.

Ilman päätöksiä harvoin saadaan sitä vähääkään aikaan. Päätös on aina lähtökohta muutokselle. Oleellista on se, miten päätöksen jälkeen saadaan muutos juurrutettua käytännöksi ja rutiiniksi. 

Päätöksien toteutumista estää usein se, että ei ole mietitty konkreettista tapaa, miten sen päätöksen voisi toteuttaa. Muutosta pitää myös seurata ja puuttua poikkeamiin. 

Pulmallista on myös se, että uudenvuoden innostamana päätetään korjata koko elämä kertaheitolla ja tavoitteiksi kirjataan kaikki maan ja taivaan väliltä. Seuraavalla viikolla ei enää edes muisteta, mikä tuo tavoite olikaan.  

Joskus myös tavoite on niin iso, ettei sitä vaan saa tehdyksi. Esimerkiksi täysin liikkumaton kaveri sanoo, että nyt alkoi jokapäiväinen puolentoista tunnin jumppa. Kun se sitten kerran jäi välistä, jäi seuraavakin. Parempaan tulokseen päästiin, kun hän otti alkuun vain viidentoista minuutin päivittäisen jumpan, josta oli helpompi sitten laajentaa.  

Vähemmän ja kunnolla on parempi oikeissa teoissa, kuin paljon asiaa paperilla ja vielä suuremmat puheet. 

Itse haluan nostaa esiin numerot, joilla voit mitata ja seurata tavoitteesi toteutumista. Numeroiden faktinen merkitys on erittäin suuri tavoitteeseen pääsemiseksi, oli se sitten paino, terveys yleensä, henkilökohtainen talous tai melkein mikä vaan.

Minusta tuntuu -mentaali ei oikein johda kuin itsensä pettämiseen. Tunne on tänään tällainen ja huomenna tuollainen. Numerot kertovat selkeää totuutta. Yksittäisten numeroiden oikeellisuus ei ole niin tärkeä kuin numeroiden osoittama muutos.

Mistä niitä numeroita sitten oikein saa. Tänä päivänä tekniikkaa ja erilaisia testejä saa niin edullisesti, ettei se ainakaan ole mikään este. Jokainen sovelluskauppa on niitä pullollaan. Ilman lääkärin määräystä pystyt ostamaan kohtuuhinnalla mitä erilaisempia terveyteen liittyviä kokeita.

Muutoksen seuraaminen ei ole enää työlästä exel-hallinnointia.

Päätin selvittää viime vuonna talousmenoni ja sepäs oli avartavaa ja helppoa. Voin todeta, että perusraaka-aineista itse terveellisen ruokansa tekevä pääsee verrattain edullisin kustannuksin. Eivätkä kustannukset nousseet, vaikka vuoden aikana siirryin pitkälti luomuraaka-aineiden käyttöön.

Näidenkään numeroiden saanti ei aiheuttanut minkään näköistä päänvaivaa. Ryhdyin käyttämään S-pankin korttia vain ja ainoastaan talousmenoihin. Netistä voin seurata kulutustani jopa kaupan tarkkuudella, jos sellaisille numeroille olisi käyttöä. Joka tapauksessa vuoden jälkeen numerot paljastavat, että luuloni olivat eri hehtaarilla kuin tiedot. Tietenkin kuukausittaiset tai jopa viikoittaiset numerot ohjaavat myös toimintaa kauppareissuilla. Ja sekin on vain positiivinen asia.

Otan pari esimerkkiä omalta kohdaltani, joita ei toteutettu yhdessä yössä. 11 vuotta sitten podin kolme tosi pitkää flunssa. Tuolloin tunsin, ettei huonompaan suuntaan ei voi enää mennä. Tein kolme muutosta. Lopetin vuosittaiset flunssarokotukset, aloin syömään reilun ”yliannoksen” D-vitamiinia – 100ug/päivä ja säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisia sinkkivalmisteita. Olen käynyt kahden vuoden välein omakustanteisissa verikokeissa ja huomannut ettei d-vitamiininumeroni ole noussut kovinkaan korkealle. Lopputulos on kuitenkin se että 10 vuodessa on ollut yksi kahden päivän kurkkukutina.

Toinen esimerkki tunteesta ja numeroista. Olen aina tiennyt, ettei nukkumiseni ole oikein mistään kotoisin, vaan en ole riittävän topakasti asiaan paneutunut, vaikka varsin hyvin tiedän yleisellä tasolla levon merkityksen kaikkeen. Ensimmäinen mittaus osoitti vaikeahkon uniapnean.

Syvemmälle unen syöverein pureutuessani itsellekin suuri yllätys on ollut reilun kuukauden unen laadun seuranta Ouran älysormuksella. Kaiken uni-informaation tulkinnassa olen toki vielä alkutaipaleella.

Numerot kertovat, että öinä, kun on enemmän syvää unta, niin aamulla verenpaineet ovat alhaalla. Jos vielä muutaman kuukauden numeroilla on sama korrelaatio, niin sitten menen kouluttamaan lääkäreitä. Vuosien varrella lääkärit ovat tyrkyttäneen useaan otteeseen verenpainelääkitystä huonolla menestyksellä, mutta yksikään lääkäri ei ole koskaan kysynyt kuinka nukut.

Yksikään laihduttaja ei onnistu peiliin katsomalla ja arvioimalla painonsa kehitystä. Siihen tarvitaan hyvä, mieluusti analysoiva vaaka, joka kertoo kuinka oikeaa painonlähtö on - lähteekö läskiä vai lihasta. Ja painonseuranta mieluusti päivittäiseen käyttöön. Silloin numerot kertovat todellisen muutoksen. Samalla opit ymmärtämään mikä painoosi vaikuttaa.

Aina kun olet vaalla tai mittaat mitä tahansa, niin samalla muistutat itseäsi omasta tavoitteestasi ja jokainen numeroiden osoittama oikean suuntainen muutos motivoi sinua jatkamaan kohti päämäärää. Oli se sitten mikä tahansa.

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 7.1.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

Työmarkkinasaldoni on fifty sixty

Maanantai 15.10.2018 klo 16:39 - Kauko Niemi

Elämäni ensimmäinen työpaikka opetti kahdeksassa kuukaudessa shokkina päin näköä mitä on ammattiyhdistys käytännössä. Ehkä se on tänään jotain muuta tai sitten kun seuraa päivän uutisia, niin voi olla jopa vielä raadollisempaa.

Maalaispoikana toimin maalaisjärjellä. Sokerijuurikkaat piti harventaa silloin kun kasvusto oli harvennuskunnossa. Missään ei ollut määritelty ennakkoon, milloin heinähommat tehdään. Luonto hoiti asian jonakin vuonna aikaisemmin jonakin vuonna myöhemmin muttei koskaan sateella. Hommat hoidettiin silloin kun niiden aika kulloinkin oli ja muodostui otollinen hetki. Tämä pinttymä on kasvanut tiukasti selkärankaani.

Koulujen jälkeen aloitin hommat Helsingissä. Ensimmäisessä työpaikassa vastuullani oli tietyömailla käytettävien varoitusvilkkujen toiminnan tarkistus ja loppuviritys sekä pakkaaminen toimituskuntoon. Edeltäjäni oli saanut potkut, kun oli pistänyt tyhjiä laatikoita Norjan toimitukseen - ”tehokkuuden nimissä”, eikä urakat kussut.

Olin ollut noin neljä päivää töissä, kun kahvitauko ei keskeyttänyt juuri valmistuvaa vilkkua, vaan viritin loppuun ja ajattelin pitää sen jälkeen kahvitauon. Viiden hengen lähetystö tuli ilmoittamaan, ettei kahvitunnilla sopinut tehdä töitä. Samalla he ilmoittivat, että työpäivä loppuu klo 16:00 ja käsienpesuaika alkaa 15:56. Ruuvimeisselit tippuvat kädestä ja siitäkin tulee pitää kiinni.

Meitä oli kaksi kaveria samassa huoneessa ja tämä vanha mies opetti minua tavoille sekä- työ että elämäntavoille. Hän muisti toistaa moneen kertaan, kuinka hän ei ole antanut pojalleen rahaa koulutukseen. Silloinhan hänestä tulisi herra. Muutoinkin herraviha tuntui olevan vallalla ja sen kautta olemiseni alkoi käydä aika tukalaksi.

Lupauduin näet menemään työkeikalle Kemiöön. Saman projektin takia yrityksen teknologiajohtaja vieraili siellä samaan aikaan. Asioiden helpottamiseksi lyöttäydyin hänen Saabinsa kyytiin. Tämä sitten tulkittiin herrojen kanssa vehkeilyksi ja montaa juttukaveria ei tämän jälkeen työmaalta löytynyt. Asiaa vauhditti, etten liittynyt mihinkään liittoon. Näin alkoi minun elämäni työmarkkinatuntemus kantapään kautta.

Tämän kokemuksen jälkeen seurasikin 20 vuoden työelämä, missä ei tullut vastaan ainuttakaan ammattiyhdistysajatusta suunnasta eikä toisesta. Enkä myöskään itse kuulunut mihinkään liittoon. Parhaimmillaan tekemisiäni mitattiin työn laadulla ja palkkaneuvottelut kytkeytyivät kehitys- ja arviointikeskusteluin. Jos työn tulokset ylittivät tavoitteet niin siitä seurasi pyytämättä palkankorotus, eikä siitä tarvinnut neuvotella missään pöydässä.

Ensimmäisen kerran siis jouduin, pääsin, what ever, puntaroimaan ammatillisesti järjestäytymistäni 20 vuoden työrupeaman jälkeen. Tuolloin liityin alan työntekijäliittoon käytännön toimien helpottamiseksi. Minkäänlaisia aatteellisia intohimoja ei tuolloin ollut puoleen eikä toiseen.

Käytännössä tämä merkitsi, että palkkakehitykseni pysähtyi seuraaviksi 20 vuodeksi liiton määräämälle kulloisellekin tasolle, eikä sillä ollut juurikaan mitään kytköstä työn määrään tai laadullisiin tuloksiin.

Muistaakseni en koskaan ole ollut lakossa, mutta lomautettuna kylläkin.

Näillä kokemuksilla ja taustatiedoilla on kokolailla vaikeaa ymmärtää näiden viime päivien työmarkkinateatterin syvällisintä olemusta, saati ottaa kantaa puolesta tai vastaan. Järjestäytyminen toi minulle henkilökohtaisesti kuitenkin pysähtyneisyyden ajan koko työuraani ajatellen.

Katsotaan nyt sitten huomenna tiistaina ja keskiviikkona, kuinka teatterin esiriippu sulkeutuu ja missä tunnelmissa siirrytään väliaikakuohareille.

Tämän päiväisen tuoreen kyselyn mukaan Hallituksen esitystä vastustaa 46 prosenttia, ja sitä kannattaa 41 prosenttia Suomen kansasta. 

Hyvän kokemuksen myötä mieli muuttuu täysin vajaassa tunnissa

Tiistai 25.7.2017 klo 9:49 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Vanhanaikainen kun olen, niin itsepalvelupesulan käyttö ei ole kuulunut palvelukokemuksiini. Minulla on ollut tunne, että pitää vähintään olla sukankutimet mukana, kun sinne menee aikaansa tuhlaamaan.

Kotona pesukoneeni on pieni ja hajoaa ihan millä seuraavalla pesukerralla tahansa. Eikä sillä voisi muutoinkaan pesaista mattoja. Toki mattojen pesu yleisillä pesupaikoilla on kauniina kesäpäivänä mukavaa puuhaa, etenkin jos kantti kestää jättämään matot valumaan ja kuivumaan muutamaksi tunniksi.

Kun sitä kaunista kesäpäivää on nyt saanut odottaa jo liian pitkään, niin päätin kokeilla Suomen ensimmäistä tasopesuria Konalan 24.pesulassa. Samalla otin pari muutakin hankalaa mattoa matkaan, josko nekin saisi pestyä samalla.

Hooverilla ei kuitenkaan tarvinnut vääntää

Nopea silmäys elämäni ensimmäiseen itsepalvelupesulaan. Kaikkihan näytti aivan loogiselta, kuivuri, eri kokoisia koneita, mattokoneita, mattojen kuivauskaappeja, ja sitten tuo kovapohjaisille matoille tarkoitettu tasopesuri.

Kanssapesijäni tiesi kertoa, että kaikki kestävät puolituntia. Hups mullahan tulee kiire tehdä kauppaostokset seinän takana olevassa k-kaupassa.

Toisen koneellisen maksoin puhelimella ja toisen kortilla lähimaksuna. Kolikoita ei tietenkään ole käytössä.

Minun suurikokoinen sisalmatto ei liene niin kovapohjainen, kun tasokone sen haluaisi olevan. Sainkin sitten koetestata palvelukonseptin ihan viimeisen päälle. Matto jäi koneeseen ja luukku/seinä kiinni. Soitin päivystysnumeroon.

Pääsin nopeasti ohjeiden mukaan yhteisymmärrykseen koneessa olevan yhden nappulan kanssa. Ja näyttö paljasti, että taustalla on jokin windows härpäke, joka saattoi koneen alkutilaan.

Toisella yrittämällä asetin maton huolellisemmin rullalle ja samoin huolellisemmin koneen mitattavaksi. Mittaus on sikäli tärkeä, että pesun hinta määräytyy maton koon mukaan. Nyt kone teki niin kuin pitikin

Kaikki matot olivat kuivuusasteeltaan sylissä autoon kannettavia ja parvekkeella loppukuivattavavia.

Reilussa tunnissa ihmisen mieli muuttuu täysin. Enkä edelleenkään tarvitse sukankutimia pesureissulleni. Palvelukokemus ei todellakaan ole kytketty ihmiseen. Kassaan, joka opetellusti toistaa ilman mitään tunnetta jo 268 kertaa – hyvää päivänjatkoa.

Pois oppinen ja tapojen muuttaminen on työlästä

Sunnuntai 24.4.2016 klo 11:51 - Kauko Niemi,

Lappuliisat ovat ilmeisesti saaneet jonkinmoiset laser-mittarit käyttöönsä ja pistävät ihmiset kuriin liian lähelle suojatietä paikoitettaessa.

15 vuotta Etu-Töölössä asuneena tämän asian kanssa ei ole ollut ongelmia, paitsi nyt kun reilun  viikon sisällä sain kaksi 60 euron huomautusta. Enkä ole tosiaan ainoa. Aivan varmuudella löydän koska tahansa Helsingin keskustasta suojatien edessä laputetun auton.

Suojatie olkoon liikennevalvonnan erityissuojelussa. Päätin myös ryhdistäytyä ja muuttaa käytöstäni suojateiden kohdalla enemmän Ruotsin ja Viron suuntaan, missä suojatiellä oleva henkilö on suojassa.

Kun kerran ryhdyn harrastamaan sisäistä kontrollia, niin otin toisenkin asian tarkkailulistalle. Se on helppo ja yksinkertainen – vilkun käyttö aina kun siihen on tarvetta ja riittävän aikaisin.

Vanhojen huolimattomien tapojen sisäinen kitkeminen ei yllättäen olekaan kovin helppoa. Vuosikymmenten rutiineilla vilkku vilkkuu, jos vilkkuu. Aikeissa oleva jalankulkijalle ei meinaa riittää kohteliaisuutta ja turvallisuutta.

Ajatellaanpa viime torstaina ja perjantaina suoritettua ylinopeusmaratonia. Poliisin haaviin jäi 4800 autoilijaa. Olen kokolailla varma että näistä kukaan ei ollut tietämätön poliisin valvonnasta.

Poliisilta tuli infoa tuutin täydeltä päivä tolkulla. Jopa niinkin tarkkaa tietoa, että missä tötterössä kamerat milloinkin olivat.

Ihminen ajaa vain liikennevirrassa ajattelematta sen enempää liikennettä. Rutiinit ja tottumukset ohjaavat enemmän kuin liikennemerkit.

Mitä minun kokeellisessa, sisäisessä liikennekurikampanjassa on sitten tapahtunut näiden reilun kahden viikon aikana.

Kehitys on ollut yllättävänkin positiivista. Vilkun käyttö on jo varmaan noin 85 prosenttista ja suojatiekäyttäytyminen hieman nihkeämpää. Ei vaan tee havaintoja tarpeeksi aikaisin ihmisten aikeista.

Eilen tein mielessäni sisäistä raporttia ja päivän aikana oli kolme huonoa vilkkucasea ja kaksi suojatiecasea. Aika hyvin kuitenkin. Ja painotettakoon ettei yhdessäkään eilisessä tapauksessa ollut vaaratilannetta, en vain muistanut näyttää vilkkua kaistaa vaihtaessa puolityhjällä kadulla.

Suosittelen kokeilemaan. Ota vain yksi tai kaksi asiaa kerrallaan ja käytäntö todistaa kuinka kuuliainen kuski oikein oletkaan.

Joustavuutta vai jääräpäisyyttä

Sunnuntai 20.12.2015 klo 12:36 - Kauko Niemi

Poliittisen kulttuurin ja työtapojen muutos tuottaa hankaluuksia. Sipilän työtavat kohtaavat vastarintaa ja aiheuttavat melkoista hämminkiä poliittisessa kentässä.

Asia mikä on aivan varma nykymaailmassa ei voi tehdä kiveen hakattuja suunnitelmia neljäksi vuodeksi kerrallaan. Siinä ajassa maailman meno on muuttunut niin moneen kertaan, että ollaan auttamattomasti pudottu kyydistä. Tämä on hyvin selkeästi nähtävissä nyt.

Erityisen selkeästi putoaminen konkretisoitui edellisen hallituksen aikana, joka teki hyvin yksityiskohtaisen ohjelman ja piti siitä kiinni kynsin hampain. Se näytti poliittisesti topakalta, näinhän tehtiin Kekkosen aikanakin, mutta maailma muuttui tuona aikana moneen kertaan ja Suomi jäkätti paikallaan.

Muutokset eivät ole politiikassa hyväksyttäviä, koska leimaudutaan takinkääntäjiksi. Ehkä paras vaalilupaus olisikin luvata muuttua nopeammin kuin muu maailma. Pääsääntöisesti kaikkia asiat luvataan tehdä eri tavalla kuin aikaisemmin ja nokkelammin sekä tehokkaammin kuin yksikään muu valtio tällä planeetalla.

Juha Sipilä on kyllä melko selkeästi ilmoittanut, että suunnitelmia muutetaan, jos ja kun parempia vaihtoehtoja ehdotetaan tilalle. Tämä on kyllä viisautta ja peräisin yritysmaailmasta, mutta ei näköjään sovi poliittiseen kenttään ainakaan vielä.

Opetus, jota amerikkalaiset esimieheni opettivat jo 80-luvun alussa. On parempi tehdä ja kokeilla kymmentä asiaa, vaikka niistä kahdeksan epäonnistuisi. Silti tuloksena on kaksi onnistumista – puolen enemmän kuin vatvoa yhtä asiaa loputtomiin, niin että se varmasti on oikein.

Politiikassa tosin asiat ovat vaikutukseltaan kovin monimutkaisia tai ainakin ne on nyt sellaisiksi tehty ennen normien purkuja. Muutosten valmistelut näyttäisivät tällä hetkellä ontuvan jonkin verran. Aina ei tiedetä, mitä kaikkea todella seuraa, paitsi hallituksen pisteiden laskua, niin kuin tämän päiväinen Helsingin Sanomien selvitys osoittaa.

Tilanne ei voi jatkua neljää vuotta kerrallaan muuttumattomana. Toisaalta se ei voi jatkua niinkään, että lonkalta heitetään ilmaan asioita niin kauan kuin suomalaiset eivät osaa minkään idean pohjalta jatkojalostaa asioita, vaan ainoa osaamistaso on ampua kaikki liikkuva alas.

Kuka tässä sote-näytelmässä oli uskottava

Lauantai 7.11.2015 klo 10:45 - Kauko Niemi

Tällaisten poliittisten sote-kiemuroiden jälkeen jää miettimään kuka puhui totta ja kuka ei. Ja nyt en ota kantaa mitä agendaa kukakin ajoi tässä teatterissa. Sisällöllisesti tässä näytelmässä taitaa potilas kuolla ennen kuin lääkärit pääsevät sitä hoitamaan.

Aleksander Stubbin tyylilaji on menettänyt uskottavuutensa jo jonkin aikaa sitten. Puheautomaatti, puppusanageneraattori tuottaa jokaiseen tilanteeseen saman sisältöisen viestin. Meillä on monta hyvää vaihtoehtoa valittavana. Kaikki on hyvin ja mikään ei tee kipeää. Todellisuushan ei näin mene.

Pääministeri Juha Sipilä meni taas toiseen laitaan. Hänen uhkaileva tyylilajinsa ei myöskään ollut oikeassa suhteessa sisältöön. Mutta se ei vesittänyt niin paljon uskottavuutta kuin Stubbin tyhjä höttö, jossa oli selvästi vääristelyä mukana.

Kokoomuksen twiittailua en pidä pahana, paitsi kun sitä vakavassa asiassa käytetään propaganda-aseena. Kyllä neuvottelujen kulusta pitää kertoa – asiallisesti.

Tämän näytelmän jälkeen arvioni on, että keskustan kannatus ei juurikaan muutu, kokoomus menettää kannatustaan ja Soinin täysin väsähtänyt viestintä ei pysäytä Perussuomalaisten alamäkeä.

Veikkaukseni on myös, että Aleksander Stubb saa seuraavassa puheenjohtajavaalissa hyviä kilpailevia vaihtoehtoja. Miehen sanat ja aikaansaannokset eivät ole oikeassa suhteessa.

Stubb on kohdannut hyvän puhujan dilemman. Ensin innostutaan suunnattomasti ja kun puhe jatkuu vaikka ajatus katkeaa, niin silloin alkaa uskottavuus karista.

Kadonneita, hyviä esiintyjiä olen kohdannut paljon monikansallisissa organisaatioissa. Lavalle tulla tupsahtaa tähtiesiintyjä ja saa kuulijat ekstaasiin sanomatta mitään todellista. Jonkin ajan kuluttua miehestä tai naisesta ei kuulu mitään. Hän on tehtävänsä suorittanut.

Organisaation näkökulmasta tehtävä oli vain herättää ja innostaa porukka ruusujen unesta.

Kun seuraavan kerran kuuntelet vaikkapa jonkun henkilön lausumia kiitoksia. Kysy itseltäsi ketä hän oikeasti kiittää ja mistä konkreettisesta asiasta. Jos ei saa vastausta, niin kiitoksilla ei ole sisältöä eikä tarkoitusta. Kyllä me olemme hyviä!

Palkitusta Kutsuplus -ideasta puuttuu innostus

Perjantai 18.9.2015 klo 9:10 - Kauko Niemi

Helsingissä toimiva Kutsuplus –palvelu toimii tänään mielenilmaisupäivänä lähes ainoana julkisena liikennepalveluna. Palkittu palvelu saa varmaan olosuhteiden pakosta uusia kokeilijoita, mutta se tuskin riittää innostamaan, pelastamaan palvelun tulevaisuutta.

Paraskaan innovaatio ei ruoki itse itseään vaan vaatii innostavaa viestintää, pöhinää ympärilleen. Onko tässä Aalto-yliopiston kehittämässä hienossa liikennepalvelussa perusvaroitus suomalaisesta insinöörityöstä, joka ei lähde lentoon.

Kutsu Plus on mielenkiintoinen innovaatio bussiliikenteen ja taksin välimuoto, jonka toiminnanohjaus perustuu nykyaikaiseen verkkopalveluun. Normaalia pienemmät kuljetusvälineet ovat ketteriä pääkaupungin liikenteessä. Kohderyhmänä on ollut yksityisautoilijat. Saada yksityisautoilijat innostumaan julkisten palvelujen käyttöä.

HSL luonnehti palveluidean lähtökohtia - vuonna 2011 haluttiin tarjota vaivatonta, luotettavaa, mukavaa ja joustavaa asiakaskokemusta tyyliin ’juuri sinulle sopiva kyyti’.

CXPA Finlandin raati valitsi yksimielisesti Kutsuplus palvelun vuoden asiakaskokemuksen voittajaksi. ”Kysyntäohjautuva Kutsuplus on ainutlaatuinen maailmassa ja vaatinut näin poikkeuksellisen vahvaa visiota, ymmärrystä asiakkuuskokemuksesta ja asiakkaiden käyttäytymisestä", perusteli raadin puheenjohtaja valintaa, CXPA Finlandin toiminnanjohtaja Sirte Pihlaja.

Kutsuplus-pikkubusseja on nyt liikenteessä 15 kappaletta. Autojen määrää oli tarkoitus alun perin lisätä 45:een viime vuoden aikana. Sittemmin tavoite siirtyi, ja HSL:n budjetissa varaudutaan uusiin autoihin vasta vuodelle 2016, josko silloinkaan. Nyt nimittäin selvitellään koko innovaation alasajoa.

Kiinnostuksensa innovaatiosta on myös esittänyt Uber-paineissa toimiva taksiliikenne.

Taloudelliset laskelmat eivät ole kulkeneet lainkaan toivotulla tavalla. Kutsuplus on kallis veronmaksajalle, sillä jokaisesta matkasta veronmaksajan tuki on 39,80 euroa. Matkustajamäärät ovat jääneet vaatimattomiksi.

Omakohtaisena kokemuksena, keskustassa asuvana ja auton omistavana voin sanoa, että Kutsuplus on toteutuksena kiinnostanut erittäin paljon koko sen elinajan. Kuitenkaan en ole koskaan edes kokeillut. En näe periaatteessa palvelussa mitään vikaa, mutta mistään ei ole tullut sitä kokeilun kipinää.

Vihdoin ja viimein rekisteröidyin palveluun ymmärtääkseni mistä oikeasti on kyse, kun en oikein ymmärrä mistä kyytiin pääseen ja missä pääsee pois. En tunne keskustan pysäkkejä, koska kävelen, pyöräilen ja potkulautailen keskustassa.

Tämän viikkoinen kokeilu tappoi viimeisenkin innostukseni. Tylsääkin tylsemmät insinöörisivut, jotka eivät innostaneet. Ensimmäinen matkasuositus antoi vastaukseksi käyttää bussia 66 (ei Kutsuplus) ja matkasta puolet kävelyä. Matka aika liki sama kun olisin kävellyt koko matkan paikasta A paikkaan B.

Ruotsi on taitava

Sunnuntai 24.5.2015 klo 12:58 - Kauko Niemi

Yhtään tahtia en osaa Ruotsin Eurovisio-laulusta näin yhden katselukerran jälkeen. Musiikissa ei minulle ollut mitään vaikuttavasti mieleenpainuvaa.

Ruotsi on kuitenkin älyttömän taitava käärimään kokoispaketin, joka puree laajaan joukkoon ketään ärsyttämättä. Ruotsi osaa tämän muussakin kuin viidhebisneksessä.

Todelliset sankarit eivät korosta itseään. Suomen TV-kommentaattori yritti useampaankin kertaan haukkua ruotsalaisen Månsin esiintymisasua salipaidaksi. Asu oli aivan varmasti testattu, tutkittu, mietitty ja kokonaisuuteen koko kisojen parhaiten sovitettu. Asu ei ole erillinen elementti ja vielä vähemmän se on yksittäinen mielipidekysymys, kun rakennetaan kokonaisuutta.

Esityksen viestin on oltava kokonaisuus ja tämän ruotsalainen viihdeteollisuus osaa erittäin hyvin ja voittonsa ansaitsee kilpailussa, missä itse musiikki ja laulu ovat vain osatekijöitä. Yksittäiset palaset tai kikkailut eivät varasta huomiota kokonaisuudelta. Etenkään sellaiset, joilla jaetaan jyrkästi mielipiteitä.

Viime öisen kilpailun positiivista antia oli järjestäjien antama tila viime vuotiselle voittajalle  Conchita Wurstille. Sujuvasti esiintynyt Conchita rakensi hyvin jatkuvuutta Guinessin ennätysten kirjaankin nyt päässeelle maailman vanhimmalle musiikkiohjelmalle.

Wien selvitti illan tyylikkäästi muutamaa tietoliikenne häikkää lukuunottamatta. Isäntämaalle olisi suonut edes yhden armopisteen, kun muutenkin pisteet näyttivät menevän enemmän tai vähemmän naapureille.

Ylhäältä annettua

Sunnuntai 14.12.2014 klo 11:50 - Kauko Niemi

Ylhäältä annetut komennot, määräykset toteutetaan juuri ja juuri rimaa hipoen. Ei synny mitään lisäarvoa suorittavassa portaassa, kun kukaan ei ole sydämestään asian takana.

Oikeassa olemisen tarve on nykyisin niin voimakas, ettei synny rakentavaa yhteistyötä, todellista aivoriihtä, missä ideat jalostuisivat. Ja kun ihminen ei pysty ymmärtämään ja tunnustamaan omaa rajallista tietomääräänsä, syntyy vain riitoja eikä rakentavaa yhteistyötä. Näin eletään nyt Suomessa, toimitaan organisaatioissa, kuihdutaan kuppikunnissa.

En oikeastaan tunnista juurikaan yhtään tapausta, missä ylhäältä annetut käskyt ja määräykset tuottaisivat huipputuloksia. Käskyt ja määräykset ajavat puolustuslinjalle, mukaan lähtijöitä on vain sellaisissa tapauksissa, kun joku hiffaa oman etunsa täyttyvän.

Poliittinen pattitilanne ja koko maamme talous rypee nyt yhteistyökyvyttömyydessä. Nousu käynnistyy sinä päivänä kun joku innostuu jatkokehittämään toisen puolueen avointa aloitetta.

Juha Sipilän gallupluvut osoittavat, että hän edes näennäisesti kuuntelee, jopa yrittää ymmärtää vastapelureita ja jopa tekee kehittämisehdotuksia. Gallup-menestyksen takana tuskin on kovinkaan paljon keskustalaista aatemaailmaa.

Ylhäältä kaikessa viisaudessa annetut säännöt ja rajoitukset ovat ajaneet byrokratian vastaiseen taisteluun, mikä sekään ei edistä mitään, ei ainakaan yhteistyöhön.

En oikeastaan tunnista juurikaan yhtään tapausta, missä joku viisas itämään tietäjä tulee ja sanoo mitä pitää tehdä ja laskuttaa sen jälkeen 700.000 euroa. Olen työskennellyt organisaatiossa, missä tämän päivän guru Jari Sarasvuo kertoi viisauksiaan organisaationi yläkertaan, mutta alakerrassa en havainnut piirunkaan vertaa muutosta. Vain hymähtelyjä.

Kukaan ei ole niin viisas, eikä kellään ole niin paljon tietämystä, että voisi saada ryhmänsä toimimaan ylhäältä annetuilla mielipiteillä ja käskyillä. Menestyksen salaisuus on tunnustaa oma rajallisuus ja ottaa vastaa ideoita menestyksen raaka-aineeksi kaikilta tasoilta.