Poliittinen ennustaminen

Perjantai 3.2.2023 klo 15:43 - Kauko Niemi

 

Olin lähdössä viikko sitten viikonlopuksi taas uusiin maisemiin ulkoiluttamaan kameraani. Ja kun joutuu jättämään vaatekaapin kotiin, niin pitää ottaa selkoa millaisissa olosuhteissa viikonloppua sitten vietän.

Keskiviikkona iltapäivälehdet riemuiten julkaisivat jopa kelivaroituksiaan lauantaiksi ja maanantaiksi, kun rankat sadealueet pyyhkäisevät Suomen ylitse. Siis jotain tuulen ja sateen kestävää reppuun.

Tosin luottoennustajani yr.no näyttää samaan aikaan vain paria pisaraa lauantaille ja sekin ajoittuu vain kahden tunnin marginaaliin.

Lauantaiaamuna ulkoiluilma näyttäytyy livenä oikein hyvältä ja muutama hiutalointi norjalaisten aiemmin ilmoittamaan aikarakoon. Netistä luen sitten, että Suomen yli liikkuu sadealue. Sadealueen pitäisi meteorologin arvion mukaan kulkea maan yli päivän aikana.  Sademäärät jäävät kuitenkin melko vähäisiksi, sillä lunta tulee yleisesti noin 2–5 senttimetriä. Kelivaroituksista ei enää halaistua sanaa.

Tämähän on ollut siis kolme päivää ennusteilla revittelyä, kun tiedetään, että monet ihmiset seuraavat säätä ja suunnittelevat omia toimiaan, ainakin ulkona tapahtuvia sään mukaan.

Säätä siis ennustetaan vaihtelevalla menestyksellä liioitellen ja vähätellen ja kaikkea siltä väliltä. Tuskin kukaan uskoo satasella sääennusteisiin. Kävelin lauantai-illan lenkillä mitä mukavimmassa kelissä samalla kun Ilta-Sanomat revitteli - Kasvoille vihmoo lunta ja tuuli hipoo myrskylukemia – lauantai-iltana tuuli voi olla puuskissa vaarallisen voimakas. Ja maanantaiksi ennustettu lumimyräkkä ajokelivaroituksineen toteutui minulle ulkoiluna liki D-vitamiinia tankaten.

Minusta olisi asiallista ryhtyä puhumaan myös politiikasta ennustamisena. Riikka Purra ennustaa Suomen eroavan EU:sta. Suomen ja Ruotsin ennustetaan liittyvän Natoon. Donald Trump ennustaa lopettavansa Ukrainan sodan vuorokaudessa.

Ennustamisella kun ei näet tarvitse olla todellisuuden kanssa suurtakaan yhtäläisyyttä, ei ainakaan tarkkaa ajankohtaa, siksi ennustaa sanan käyttö olisi oikein sopiva politiikan uutisoinnissa ja raportoinnissa.

Eivätkä poliitikot tiedä itsekään mikä on totta ja mikä ei. Eivätkä tiedä mikä on realistista ja mikä ei. Sen kun ennustellaan ja muutetaan ennustetta kulloisenkin tilanteen mukaan itselle sopivaksi. USA:n ja Kiinan ennustetaan olevan sodassa vuonna 2025.

Vai olisikohan sittenkin parempi ilmaisu povaaminen. Povaamisella tarkoitetaan näet yleensä asiakkaalle maksua vastaan tai itselle suoritettua tulevaisuuteen katsomista, kun taas ennustamisella voidaan tarkoittaa enteiden tulkitsemista, jolla voi olla myös uskonnollinen ulottuvuus.

Wikipediassa käsitellään Philip E. Tetlockin yli 20 vuotta kestäneistä tutkimuksista kertovasta kirjasta "Superennustajat, Ennustamisen taito ja tiede" (Terra Cognita) politiikan ja talouden alan ennustajat jakautuivat tilastollisesti kahteen ryhmään. Toinen ei onnistunut sattumaa paremmin ja toinen onnistui hieman paremmin.

Tetlockin jatkotutkimuksessa 2 800 vapaaehtoista osallistui hankkeeseen, jossa vastattiin täsmällisiin kysymyksiin kuten leviävätkö Venäjän protestit tai romahtaako kullan hinta tai nouseeko Nikkei yli 9 500 pisteen. Joukosta nousi esiin 58 henkilöä, jotka suoriutuivat 60 prosenttia paremmin kuin muut vastaajat.

Tetlockin mukaan nämä ennustajat ovat älykkäitä ja monipuolisesti maailmaa seuraavia ihmisiä, mutteivät kuitenkaan huippuälykkäitä. Sen sijaan kyse on heidän toiminnastaan ja heidän asenteestaan. He ovat aktiivisesti kiinnostuneita asioista, jotka ovat ristiriidassa heidän maailmankuvansa kanssa – eli ovat hyvin avarakatseisia.

He myös testaavat hypoteesejaan, ovat numerotaitoisia, laskevat todennäköisyyksiä, toimivat ryhmissä ja seuraavat onnistumistaan sekä ovat valmiita myöntämään virheensä. "Heillä on todellinen mitattava taito arvioida, millä todennäköisyydellä suurten panosten tapahtumat toteutuvat kolmen kuukauden, kuuden kuukauden, vuoden, tai puolentoista vuoden kuluttua”, Tetlock kirjoittaa.

Ennustustaito ei ole salaperäinen, syntymässä saatu lahja. Se syntyy erityisistä tavoista ajatella, kerätä informaatiota ja päivittää uskomuksia.

Tältä pohjalta saamme lähiviikkoina kuulla mitä erilaisimpia ennusteita ja kohdata kaiken maailman povareita, joista sitten pitäisi valita joku jollakin perusteella.

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 6.2.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

 

Lisää aiheesta:

Tutkijan huomio Suomen EU-eroa koskevista puheista SK-blogissa: ”Näin voitaisiin katsoa, bluffaavatko eniten kokoomus, sosialidemokraatit vai perussuomalaiset” | Uusi Suomi

 

 

Osaatko annostella lääkettä oikein

Perjantai 27.1.2023 klo 17:47 - Kauko Niemi

Nautinnon huipentuma - lapioit säkillisen sokeria ja pääset pariksi tunniksi numeroidulle paikalle istumaan ja katsomaan leffaa, eikä kukaan häiritse.

Sanotaan että liike on lääke ja nyt on arvioitu, että tämän lääkkeen väärä annostelu maksaa Suomessa vuosittain jo yli kolme miljardia euroa. Samaan aikaan piperrellään kaiken maailman sotekuvioiden parissa lääketehtaiden suosiollisella avustuksella.

Sitten on toinen äärilaita, joka ottaa tätä lääkettä runsaita yliannostuksia. Jo aikoinaan huippu-urheilija Paavo Nurmi kärsi verenkiertohäiriöistä ja sai aivoveritulpan, mikä sekä katkeroitti häntä että toi esiin inhimillisen puolen. Hän perusti 1968 nimeään kantavan säätiön, joka rahoittaa sydän- ja verisuonitautien sekä yleisen kansanterveyden tutkimusta.

Tuorein esimerkki liika-annostelusta on ”julkkiskuntoilija” Toivo Sukari. Hän kertoi medialle vointinsa romahtamisesta. Sukarin mukaan kaksi päivää pallolaajennusten jälkeen, hän palasi urheana töihin ja kävi kahdeksan kilometrin kävelylenkillä. Seuraavana aamuna hänet vietiin tajuttomana sairaalaan.

Liike on kuitenkin tuiki tärkeä päivittäinen lääke ihan jokaiselle ja konkreettisesti sen teho paljastuu myöhemmällä iällä jaksamisena ja terveyden ylläpitäjänä. Liikkeen määrä ja laatu voi ja pitääkin vaihdella, mutta mittarina pitää käyttää elimistön palautumista rasituksesta,  eikä maratonien määrää tai askelien määrää tai muutakaan tarkkaa määrää, joka pitää elimistön tietynlaisessa hälytystilassa ja kuluttaa enemmän kuin rakentaa.

Kaikkein pahinta on nykyilmiö, että liikuntaa ja fyysistä kuntoa arvioidaan ulkonäön perusteella. Ennen ja jälkeen kulttuuria – siis muutaman viikon kikka kolmosen jälkeen – esitellään muutosta samalla sivulla Ukrainan sodan vaiheiden kanssa. Mitään hyvää pysyvää ei oikeesti ole tapahtunut, joka vaikuttaisi kenenkään vointiin ja terveyteen 30 vuoden päähän. Jokainen lihava ei ole sairas ja jokainen laiha ei ole terve. Näkökulman pitää olla vain terveys ja hyvinvointi.

Liikkumattomuus lisää riskiä useille kansansairauksille, kuten tyypin 2 diabetekselle ja sydän- ja verisuonisairauksille. UKK-instituutti on huolestunut terveydenhuollon kulujen lisäksi esimerkiksi vaikutukset tuloverojen menetykseen, maksettuihin työttömyysturvaetuuksiin ja ikääntyneiden koti- ja laitoshoidon kustannuksiin.

UKK instituutti on huolestunut siitä, että yleensä kun arvioidaan huonojen elintapojen aiheuttamia kustannuksia, lasketaan vain terveydenhuollon kuluja, muttei esimeriksi heikentävää vaikutusta työikäisen väestön tuottavuuteen tai veronmaksukykyyn.

Puolustusvoimien tilastot näyttävät, että vuoden 2021 varusmiesten kestävyyskunto oli mittaushistorian toiseksi huonoin. Tilastot alkavat vuodesta 1975. Fyysinen kunto on niin huono, että se alkaa näkyä monilla toimialoilla. Esimerkiksi poliisin, Rajavartiolaitoksen ja tiettyjen terveydenhuollon ammattilaisten palkkaaminen alkaa olla vaikeaa. Asia hoidetaan siten, että tehdään kaikenlaisia taikatemppuja, muutetaan kriteereitä, jotta saadaan tarpeeksi väkeä alalle

Joulukuussa julkaistiin uusimmat Move-mittauksen tulokset, ja ne pidemmälle katsottuna ovat lähes lohduttomia.

Noin 40 prosentilla suomalaisista viidennen ja kahdeksannen luokan oppilaista fyysinen toimintakyky on niin heikolla tolalla, että aivan tavallisesta arjesta suoriutuminen on uhattuna. Tähän kun niputetaan vielä fyysisen ja henkisen kunnon riippuvuussuhde, niin jotain pitäisi jo tehdä. Puheet työurien pidentämisestä ja eläkeiän nostamisesta voidaan unohtaa, jos väellä loppuu kunto viisikymppisenä.

Muutamassa vuosikymmenessä aikuisten lihavuus Suomessa on kaksinkertaistunut ja huolestuttavasti lisääntynyt lapsilla vielä jyrkemmin. Paitsi liikkumattomuus, niin kauppojen hiilihydraattihyllyt ovat tämän taustalla.

Maassamme on 1,2 miljoonaa kansalaista, joilla ylipainoa on enemmän kuin 15 kiloa. Koko väestöstä 62 prosenttia on ylipainoisia ja ennusteet näyttävät, että vajaan 10 vuoden kuluttua ylipainoisia on 72 prosenttia koko väestöstä.

Tämän tason liikapaino aiheuttaa samoja sairauksia kuin liikkumattomuus, mutta niiden lisäksi monia muitakin sairauksia, muun muassa yli kymmentä syöpätyyppiä.

Riikka Suominen kirjoittaa lääkärilehden kolumnissaan, että Helsingissä kaupunki on valistanut, että 80 prosenttia pienistä lapsista liikkuu liian vähän. Mutta kampanjan viesti on epämääräinen. Miksei voi suoraan neuvoa: ”Lopeta kyyditys, anna kaikkien lasten kävellä”?

Niin miksi emme hoida asioita kävellen. Hyötyliikunta on merkittävä osa liikkumista, jopa sekin, että nousee sohvalta ja ottaa jääkaapista kaljapullon, eikä huuda, että voisitko kulta tuoda vielä yhden kaljan jääkaapista.

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 30.1.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

 Lisää aiheesta:

 Pasi alkoi uida päivittäin – 46 kiloa ja selkäkivut hävisivät

Oireeton valtimo­tauti on niin yleinen, ettei sitä kannata seuloa, sanoo sydän­lääkäri – Tällainen on suomalaisten sala­kavala tappaja

Terveysvaroitus autoihin

Laihtuminen voi sysätä uusiin ongelmiin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eivätkö mitkään tutkimukset pysty muuttamaan D-vitamiinin merkitystä

Lauantai 14.1.2023 klo 12:43 - Kauko Niemi

Olen jo vuosia odotellut, että lukuisten D-vitamiinitutkimusten jälkeen jossain virallisissa kuplissa alkaisi kellot soimaan ja tarkistettaisiin käypähoitosuositukset tämän vitamiinin osuudelta.

Siis jotain muuta kuin 10 ug päivässä tätä merkittävää vitamiinia. Iho tuottaa D3-vitamiinia UVB-säteilyn avulla, joten D-vitamiinit ovat vain tapauskohtaisesti vitamiineja. Tuotto on vähäistä esimerkiksi, jos on paljon sisätiloissa, elää lähellä maapallon napa-alueita tai elää savusumuisella alueella. Myös tumma ihonväri, peittävien vaatteiden ja aurinkorasvan käyttö altistavat D-vitamiinipuutokselle estämällä UVB-säteilyn pääsyä ihoon. 

En muista lukeneeni yhtään tutkimusta tai muutakaan artikkelia, jossa liian suuri määrä D-vitamiinia (siis 10 ug/päivä) olisi aiheuttanut käyttäjälleen ongelmia. Toisaalta olemme varsin erilaisia ja elämme kovin eri tavoin suhteessa auringon tarjoamiin mahdollisuuksiin vaikutta D-vitamiinitasoihimme.

Viime viikolla jälleen kerran julkaistiin tutkimus, jonka mukaan säännöllisesti D-vitamiinivalmistetta käyttävien joukossa havaittiin vähemmän melanoomatapauksia kuin niillä, jotka eivät käyttäneet D-vitamiinia. D-vitamiinia säännöllisesti käyttävillä ihosyöpäriski oli myös lääkärin tekemän riskiarvion mukaan merkittävästi matalampi. Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan toteuttamaan tutkimukseen osallistui lähes 500 henkilöä, joilla oli todettu kohonnut riski sairastua ihosyöpään. Tulokset julkaistiin Melanoma Research -lehdessä.

Toinenkin tutkimus tuli ulos viime viikolla, jonka mukaan maahanmuuttajataustaisilla lapsilla on Suomessa kohonnut autismiriski. Yhdeksi selitykseksi on esitetty äidin raskausaikaista D-vitamiininpuutosta. Suomessa on aiemmin todettu D-vitamiininpuutoksen olevan yleistä maahanmuuttajanaisilla.

Kyseisessä tutkimuksessa kerättiin vuosina 2019–2020 vuoden ajalta kaikkien lähes 500:n autismi- ja kehityshäiriö-päiväkeskuksessa käyneiden 3–6-vuotiaiden potilaiden tiedot. Potilaiden vanhemmat olivat kotoisin 75 eri maasta. Korkean autismiriskin taustalla ei tutkimuksen mukaan siten voi olla yksittäiseen lähtöalueeseen liittyvä geneettinen riski.

Minä liikun paljon ulkona, mutta useimmiten luonnossa, joten kesälläkin pitkähihainen paita päällä. Enkä muista, että olisin koskaan viettänyt aikaani biitseillä. Mistä voisin saada D-vitamiinini muualta kuin purkista. Tuttavani elävät saman auringon alla, syövät samaa ruokaa ja napsivat saman verran purkista D3-vitamiinia. Silti heidän verestä mitatut D-vitamiiniarvot ovat kovasti erilaiset.

Eli pillerisuosituksilla ei ole sinänsä mitään todellista arvoa, jos tosissaan jahdataan terveyttä ja hyvää vastustuskykyä. Ainoa pätevä tapa on mittauttaa verikokeella D-vitamiinin taso (S-D-25) nmol/l.

Suomessa D-vitamiinia saadaan siis varastoon kesäaikaan, mutta sen pitoisuus laskee pimeinä talvikuukausina eivätkä kesän aikana kertyneet varastot yksinään riitä ylläpitämään pitoisuutta riittävänä. Esimerkiksi Espanjassa, missä ei luulisi olevan puutetta auringosta, siellä lääkäriltä voi saada mittausten perusteella  reseptin, jolla saa pistoksena 1000 ug. Se on kuukauden annos kerrallaan ja samaan aikaan ei sitten tietenkään oteta lisää purkista. Ehkä vähän sama mekanismi kuin että suomalaiset saavat kesällä koko vuoden annoksen. Paitsi ettei se suomalaisille riitä. Samalla espanjalaisten lääkäreiden käsitys, että suuren annokset olisivat jotenkin vaarallisia, ei siis pidä paikkaansa.

D-vitamiini on pikkuhiljaa muodostunut minulle uskonasiaksi. Omakohtaisesti D-vitamiini on ollut kuvioissa mukana nyt 12 vuotta. Vuonna 2010 olin kolmessa tosi pitkässä flunssassa. Tuolloin päätin, ettei pahemmaksi voi mennä, jos tee isoja kokeiluja vastustuskyvyn hyväksi. Lopetin flunssa rokotukset, samoin lopetin kaikki käsikaupan särkylääkkeet ja aloin syömään D-vitamiinia 100 ug päivässä kesät talvet.

Tuon jälkeen en ole sairastanut ”oikeaa” flunssaa. Yrityksiä on kyllä ollut matkassa. Kurkun kutinaa, nenän vuotamista ja jotain käheyttä, muttei koskaan kuumetta. Yrityksiä sanaa käytän, koska vuorokautta pidempään ei yksikään tapaus ole kestänyt edes lievänä. Koronaa vielä odottelen tai en ainakaan tiedä sellaista sairastaneeni.  Koronan kohdalla olen kuuliaisesti kyllä ottanut rokotteet.

Mitään muita oireiluja ei ole ilmestynyt, jotka viittaisivat liialliseen D-vitamiinin käyttöön ja seurantamittauksia olen tehnyt omaehtoisesti ja omalla rahalla vähintään joka toinen vuosi. Viimeisin mittaus viime marraskuussa – 184 nmol/l.

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 16.1.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

 

 Köytännön kokemusta mittauksella:

Tuossa varsinaisessa blogissani mainitsen D-vitamiiniarvokseni marraskuun mittauksessa 184 nmol/l.
Tuon jälkeen sekoitin yhteen purkkiin 50 ta 100 ug pillereitä ja sitten sattuman kauppaa otin päivittäin jompaa kumpaa. Muus sen takia, etten tuntenut tarpeelliseksi edelleen kasvattaa tuota veri arvoa.
Muutos kolmen kuukauden jälkeen 142 nmoi/l osoittanee, että lasku vuoden pimeimpään aikaan on aika herkässä.

 

Virallista valehtelua

Perjantai 6.1.2023 klo 9:14 - Kauko Niemi

 

Vuodenvaihde oli taas se hetki, kun maailmalle levitettiin virallisia valheita yllin kyllin. Valtioiden päämiehet pitivät virallisia puheitaan, joita on sitten ruodittu mikä on totta, mikä propagandaa ja mikä suoranaista valehtelua. Virallisessa valehtelussa esimerkiksi Putin pärjäsi valehtelussa oikein hyvin eikä ollut missään nimessä ainut pärjääjä.

Suomalaisen median tulkinta Putinin puheesta oli, että siitä oli yksi asia, joka piti paikkaansa.

Varsin huonosti virallisessa valehtelussa pärjäsi oma presidenttimme Sauli Niinistö. Tosin Niinistön sanavalinnoistakin jaksettiin vääntää tulkintoja päivätolkulla. Osaltaanhan nekin sitten vääntyivät liki valheeksi, kun keksimällä keksittiin mitä Sauli tarkoitti vaikkapa - Paha kun on taitava löytämään sen kaikkein löysimmän. Siihen löytyi runsaasti vaihtoehtoja. Sanat kun saavat merkityksen vastaanottajan päässä.

Politiikka kaiken kaikkiaan on varmasti se toimiala missä virallista valehtelua tapahtuu jatkuvasti. Seuraava puolivuotta saakin kuunnella valheita korvat punaisina.

Yhdysvalloissa maan voimakkaasti jakautunut kulttuuri jo suosii valehtelua tai ainakin reipasta liioittelua. Tätä kirjoitettaessa kongressi ei ole ollut sataan vuoteen niin sekaisin kuin nyt. Viralliseksi valehtelun teki hyvin ansiokkaasti presidentti Donald Trump. Tosin Trumpkin taitaa jäädä reilusti kakkoseksi republikaanien marraskuussa valitulle kongressiedustajalle George Santosille.

Santos on nyt jäänyt kiinni taustoistaan valehtelemisesta. Hän tunnusti värittäneensä totuutta koulutuksestaan, työurastaan ja omaisuudestaan. Lisäksi hän on antanut harhaanjohtavia tietoja muun muassa juutalaisuudestaan ja avioliitostaan. Hän sanoo vain koristelleensa ansioluetteloaan. Hän valehteli myös koulutuksensa.

Kotimaisessa politiikkatotuudessa varsin kummallisia piirteitä syntyi vaikkapa Wille Rydmanin tapauksen, missä ulkopuoliset syystä tai toisesta luovat valheellista totuutta. Viralliset laintulkitsijat eivät kuitenkaan nähneet tapauksessa mitään lainvastaista.

Tämän tapauksen aktivisteilta löytyy taustalta mitä kummallisimpia koukeroita. Naisryhmä on jo aiemmin osallistunut vastaavaan mustamaalaamiseen. Yhdellä Helsingin Sanomien Wille Rydman -paljastusjutun kirjoittaneista toimittajista, Samuli Suonpäällä, on raskas rikostausta. Suonpään rikokset ovat jatkuneet vuosien ajan, ja hänellä on tuomiota lukuisista törkeistä rikoksista. Helsingin Sanomien ylin johto ei kuitenkaan pidä toimittajansa rankkaa rikostaustaa ongelmana vaan liputtaa täyttä luottamusta. Ehkä se on Hesarin tämän hetken toimituksellinen linjaus.

Politiikan ulkopuolelta näin vai noin -mestariluokkaan kuuluu Elon Musk. Hänen kohdallaan ei vain kukaan kerkeä tajuta onko kyseessä suoranaisesti virallinen valehtelu. Hän vain vaihtaa mielipidettään niin sukkelasti, ettei kukaan ehdi perässä. Silloinkin kun kyseessä on vaikka 44 miljardin Twitter-kauppa.

Entäs vaikkapa saksalaislääkäri, joka sai kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeustuomion myönnettyään yli 4 000 henkilölle laittomasti poikkeusluvan olla käyttämättä kasvomaskia koronapandemian aikana.

Naislääkäri oli myöntänyt lupia eri puolille Saksaa ihmisille, joita ei koskaan ollut tavannut tai tutkinut.

Sosiaalisessa mediassa pikavauhtia suursuosioon noussut yhdysvaltalainen Liver King, oikealta nimeltään Brian Johnson, jäi vastikään kiinni steroidien käytöstä.

Kanteessa sanotaan, että Johnson johti asiakkaitaan harhaan ja ostamaan tuotteitaan valheellisin keinoin. Johnson on väittänyt, että elinten syöminen ja muutenkin vahvasti lihaa painottava ruokavalio on avittanut häntä valtavien lihasten ja onnellisuuden saavuttamisessa.

Johnson on myynyt yrityksensä kautta elintarvikkeita ja lisäravinteita, jotka perustuvat hänen mainostamaansa ruokavalioon ja elämäntyyliin.

Todellisuudessa mies kuitenkin käytti valtavien lihasten saavuttamiseen suuria määriä anabolisia steroideja. Johnson käytti kuukaudessa peräti 11 000 dollaria steroideihin omien ja näyttävien lihastensa kasvattamiseen.

Näiden kaupallisten virallisten valehtelijoiden joukkoon olen jo aiemminkin liittänyt kiinteistövälittäjät, jotka stailaamalla tai digistailaamalla johtavat asiakkaitaan kauas todellisuudesta. Lainsäädäntöä pitäisi näissä tapauksissa muuttaa niin, että muunneltutotuus pitäisi selkeästi mainita aineistossa.

Virallinen valehtelu on minusta varsin vakavaa. Sitä kohtaa ja joutuu sietämään nyt seuraavat kuukaudet mennen tullen koko tulevan kevään, kun vaalikoneistot pääsevät pian vauhtiin.

 

 

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 9.1.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

Lisää aiheesta:

Putinin valheverkkoon on uinut monta kalaa

Brändäämisen voimaa

Perjantai 30.12.2022 klo 10:08 - Kauko Niemi

Pysähdyin miettimään kuinka minua hyödynnetään ilmaiseksi liikkuvana mainoksena ja myyntimiehenä. Käytän erästä tuotetta ja nyt valmistaja tarjoaa omalla nimellään varustettuja vaatteita, jos houkuttelen viisi ihmistä hankkimaan samanlaisen tuotteen.

Ei niin kun mahdu ajatus- eikä arvomaailmaani ryhtyä myyntimieheksi ja saada kamppeita, joissa edelleen toimisin yrityksen liikkuvana mainosmaskottina ilman palkkaa. Mihin ihmeeseen perustuu tällainen ajattelu. Selvennettäköön vielä, että olen erittäin tyytyväinen käyttämääni tuotteeseen.

Seuratessani kirppispalstoja niin siellä myydään vaikkapa Marimekon kangaskasseja 20 – 25 eurolla. Minulla on hieman yli 20 kangaskassia, joista en ole maksanut senttiäkään ja pärjään oikein hyvin päivittäisillä kauppareissuilla ja muissakin asioinnissa, eikä tarvitse ostaa edes 25 sentin muovipussakoita.

Automaailmastani löytyy tähän brändi-aiheeseen myös esimerkkejä. Aikoinaan oli muotia brändätä autokauppoja liimaamalla kaupan tarra takaikkunaan ja sitten rekisterikilven pidikkeeseen autokaupan nimi.

Vuosikymmeniä sitten menin vastaanottamaan uutta autoani ja kaupassa ilmoitin etten vastaanota autoa, ennen kuin tuo teippi on poistettu takaikkunasta. Siitä viisastuneena sen jälkeen olen ennakkoon ilmoittanut, että kaikista ylimääräisistä mainoksista laskutan kilometrien mukaan. Ei ole tyrkytetty.

Vajaa vuosi sitten tein kohtuullisen suuren kamerainvestoinnin. Teknisesti viimeistä huutoa. Mutta kameran mukana tulleessa mustassa kaulahihnassa koreilee suurilla valkoisilla kirjaimilla kameran tyyppimerkintä. Tyhmempikin pystyy heti katsomaan minkä hintaisella kameralla kuvaan. Ensitöikseni ennen kuin ehdin ottamaan ensimmäistäkään koeotosta, kaivoin mustan tussin ja töhersin mallinumerot mustiksi piiloon.

Jos tuo tussi sitten alkaa jollakin sateella mustaamaan vaatteitani, niin pitää vain mennä ostamaan väritön ja hajuton hihna, kun ei ole tarvetta esiintyä mannekiinina. Noin kalliilla kameralla noin surkeita kuvia.

Sehän on tietty täysin ymmärrettävää, että urheilijan hihassa tai puntissa loistaa erilaisia bränditunnuksia. Urheilijathan saavat siitä sievoisia sopimuksen mukaisia summia. Siis osan toimeentuloistaan, kun palkintorahoilla ei kuitenkaan pärjäisi.

Tavallisen kaduntallaajan vaatteiden kohdalla asia on jo hieman mutkikkaampaa, kun brändinimet on kudottu, neulottu osaksi itse tuotetta. Jälkikäteen neulotut lippulaput pystyy sentään saksimaan irti.

Sen sijaan, että juoksisin brändien perässä putiikista toiseen, niin nykyisin valikoituukin käyttövaatteiden hankinta yhä useammin Lidl:n harvakseltaan pyöriviin tarjouksiin tai sitten Kampin ostarilla olevaan Muji-liikkeeseen. Siellä oikein käyttömukavia vaatteita, ilman ainuttakaan brändiviestiä.

Ymmärrän toki, että brändin rakentaminen yritykselle, tuotteelle tai palvelulle on mielekästä ja jotkut ovat jopa onnistuneet ylihinnoittelemaan tuotteitaan brändin varjolla, mutta miksi näin tapahtuu? Kait joillakin ihmisillä on vain niin polttava tarve osoittaa omat mieltymyksensä julkisesti. Kait siihen nyt kuitenkin some riittäisi.

Onhan minullakin ollut kaksi saman merkkistä polkupyörää. Ne vain ovat kestäneet ja toimineet moitteettomasta. Onhan minulla nyt toinen saman merkkinen ja mallinen auto, mutta kun en ole 17 vuoden aikana senttiäkään maksanut korjauskuluja – ainoastaan kerran vuodessa tehty vuosihuolto on riittänyt. Ei ole kyse brändistä vaan toimivasta ja taloudellisesta siirtymästä paikasta A paikkaan B.

Kameramaailmassakin olen pysynyt samassa merkissä omaa laiskuuttani, kun ei ole viitsinyt merkkiä vaihtaessa opetella kymmeniä ja taas kymmeniä säätöjä. Ja onhan kameramaailman valinnoissa aina mukana myös yhteensopivuus olemassa olevan kaman kanssa.

Windows-puhelinten jälkeen valitsin iPhonen. Senkin valinta perustui niihin moniin teknisiin teksteihin ja juttuihin, joiden pohjalta kyseenalaistin android-puhelinten tietorvan.

Kun nyt tähyilen keittiöni koneistusta, niin sieltä löytyy seitsemän konetta, joista neljä on saman merkkistä, mutta siis täysin eri toimintoisia. Siinäpä varmaan minun alitajuntaista brändi-valintaa. Mutta en niidenkään kohdalla odota, että joku vierailija alkaisi kehua, että onpas sinulla tyylikäs astianpesukone.

Enkä muista, että olisiko koskaan ollut jonkun hankinnan yhteydessä voimakkaita mielihaluja ostaa jonkun tietyn merkkisiä tuotteita, siitäkin huolimatta, ettei niiden toiminta täysin vastaisikaan minun tarpeitani.

 

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 2.1.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

Lisää aiheestaa:

Brändi

Ulkonäkö vaikuttaa kouluarvosanoihin

Kun nuori meni politiikkaan alkoi keskustelu hänen pukeutumisestaan

Somejulkkis Andrew Tate leveili Greta Thunbergille suuripäästöisillä autoillaan

Ansioluettelon koristelua

 

 

 

 

 

 

 

Hätähousujen synkkä vuodenvaihde

Sunnuntai 25.12.2022 klo 9:34 - Kauko Niemi

Taas elämme hetkeä, kun perinnepaistokset torttuineen saa niin monet meistä voimaan pahoin. Pahoin todellakin, sillä olemme juuri oppineet ketoilun jalon taidon. Samalla iso osa meistä hätäisistä ihmisistä suunnittelee huikeita uuden vuoden lupauksia – kuinka noudatammekaan terveellisiä elämäntapoja.

Ja kun todellisuus koittaa, niin uuden vuoden lupauksia noudatetaan pari viikkoa, jonka aikana kroppamme ei edes huomaa, eikä reagoi millään tavalla, saati sitten parista joulutortusta. Ryhdytäänpä seuraamaan muutoksiamme kaikessa rauhassa  vuositasolla. Silloin havahdumme todellisiin muutoksiin ja niiden merkityksiin. Mikä onkaan tämän joulun tilanne viime jouluun verrattuna.

Kovasti usein surkuttelemme, kun tämän päivän askeltavoite ei täyttynyt. Kuinkas se sitten täyttyy keskimäärin vuositasolla. Tuskin on suurtakaan merkitystä, jos yhtenä päivänä jää tuhat askelta puuttumaan ja toisena taas ylittyi parilla tuhannella.

Tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa potilaiden omien aktiivisuusrannekkeiden tietoja kerättiin neljä vuotta. Tutkimukseen osallistui 6 000 keskimäärin 57-vuotiasta miestä ja naista, jotka jakoivat aktiivisuusrannekkeidensa tiedot tutkijoille. Osallistujat kävelivät keskimäärin 7 700 askelta päivässä nelivuotisen seurannan aikana.

Analyysin perusteella riski sairastua uniapneaan, ruokatorven refluksitautiin tai vakavaan masennukseen oli seurannan aikana pienempi osallistujilla, jotka ottivat vähintään 8 200 askelta päivässä. He myös lihoivat muita vähemmän. Mitä enemmän askeleita sitä voimakkaampia olivat terveysvaikutukset.

Myös diabetes ja korkea verenpaine kehittyivät epätodennäköisemmin osallistujille, jotka liikkuivat keskimääräistä enemmän, mutta hyödyt sai jo 8 000–9 000 päivittäisellä askeleella eikä lisäliikunta vahvistanut yhteyttä.

Tämänhän toki ymmärsi jo vuosikymmeniä sitten UKK-instituutti Suomessa ja julisti terveystavoitteeksi 10000 askelta päivässä. Joillekin se on pyhä luku edelleen ja mitä tuo tuore tutkimus kertoo, ei se ole vuositasolla lainkaan huono.

Oura herätti minut muutama päivä sitten todellisuuteen. Se tuotti minulle päättyvän vuoden vuosiraportin sormuksen keräämien tietojen pohjalta. Minulle kertyi 2.185.293 askelta, siis reilut 6000 joka päivä, vastaa 37 maratonia vuoden aikana. Vajavaiseksi jää siis tuon tutkimuksen ja UKK-instituutin mukaiset terveysvaikutukset. Tässäkään asiassa ei pidä tuijottaa yhteen asiaan ja harmitella ettei elokuun 14. päivänä tullut käveltyä enempää. Vaan mikä oli vuoden kokonaisuus. Kokonaisuus, johon mahtui yhtä sun toista.

Ouran vuosiraportti toki osoittaa, että suurin päivittäinen ja viikoittainen vaihtelu oli kohdallani nimenomaan aktiviteeteissa ja mikä tärkeintä, suhteessa lepoon ja palautumiseen. Ourahan rakentaa päivittäisen aktiviteettitavoitteen sen mukaan, kuinka hyvin olen nukkunut ja palautunut. Siinäpä pohjaa uuden vuoden lupaukselle. Ja erityisesti monipuolistaa aktiviteetteja.

Päähuomioni viime vuosina onkin ollut nukkumisessa. Kun koko elämäni olen elänyt täysin väärällä asenteella – vain laiska tarvitsee paljon unta. Päättyvä vuosi antaa jo toivoa terveempään suuntaan. Keskiverto vuorokauden uni oli 8 tuntia 9 minuuttia. Määrä on ihan ok, mutta laadussa on vielä parantamista. Sykkeeni laskee tavattoman myöhään ja palauttavia tunteja kertyy kokolailla liian vähän. Uuden vuoden lupauslistalle ainakin nykyistä aiemmin punkkaan.

Oikotietä ei löydy onneen lukemalla jonkun terveysgurun yhden asian julistusta iltapäivälehdestä. Pitää vain testailla ja oppia tuntemaan itseään paremmin. Ja ennen kaikkea ymmärtää, että elimistömme pistää aikansa hanttiin kaikkea muutosta ennen kuin antaa periksi. Uuden vuoden lupausten tulokset alkavat siis näkyä vasta joskus helmi – maaliskuussa tai sen jälkeen. Paitsi jos lupaus on jokin ulkopuolinen – vaikkapa tipaton vuosi 2023. Tämän seurantaan ei tarvita elimistön muutoksia.

Tietojen keruuseen on tarjolla monenlaisia tuotteita. Absoluuttista totuutta ne eivät tarjoa eikä niidenkään yksittäisistä luvuista pidä mieltään pahoittaa. Epätarkatkin mittaukset antavat osviittaa muutoksista, mihin suuntaa kannattaa edetä.

Muutama perinteinen pipari ja pari torttua jouluna, ei siis mitenkään romahduta kenenkään vuositason hyviä tai huonpka keskiarvoja. Yksittäisillä murehtimisilla saattaa kuitenkin olla suurikin vaikutus alitajunnan voimaan, jonka ohjaamana teet ratkaisuja toimintaasi lyhyelläkin ajanjaksolla.

 

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 26.12.2022 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

Jokos pelkkien klikkien sijaan ryhdytään ajattelemaan lukijoita

Torstai 15.12.2022 klo 19:23 - Kauko Niemi

 

Pieniä viitteitä on ilmassa, että media olisi taas kiinnostunut lukijoistaan, eikä vain markkinointiosastoille tuotetusta statistiikasta, joka saattaa näyttää hyvältä muttei kerro totuutta lukijoista.

Itse törmäsin päivittäiseen verkkostatistiikkaan jo vuonna 1998. Sitkeästi tehtiin journalistisin periaattein juttuja WOW:n sivuille, mutta tuolloin statistiikalla tutkittiin lähinnä verkkopalvelun toimivia rakenteita. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä WOW oli 10 vuotta aikaansa edellä, eikä saavuttanut nettikansaa.

Tuohon aikaan ihminen sieti kaksi klikkausta, mutta kolmas oli jo liikaa ja juttu jäi lukematta. Kieltämättä statistiikka kyllä houkuttelee tekemään melkein mitä vaan, kun palaute on välitöntä ja vähintäänkin mainostilakauppiaat ovat erittäin innostuneita klikeistä. Paperilehden aikaan tehtiin harvakseltaan lukijatutkimuksia, joiden tarkkuus oli suuntaa antava.

Tosin vielä tänäkin vuonna minua on lähestytty lehden mediatutkimuksilla. Mutta enhän minä mitään mediaa käytä vakituisesti päivästä toiseen. Minähän etsin uutisaiheita, eikä sillä ole väliä mikä media sen on julkaissut, kunhan on tehnyt asiallisen jutun ilman turhia liioitteluja.

Viime viikon lumisadejutut olivat taas sellaista kuraa, että mitähän sanoja ja adjektiivejä käytettäisiin sitten ihan oikean myrskyn tullessa. Monesti olenkin miettinyt, että tekisin olemassa olevista mediajutuista sellaisia versiota, joissa adjektiivien käyttö olisi kielletty. Uutisoitaisiin vain itse asia – onko tuulen nopeus 15 m/s vai 29 m/s. Nyt ei muodostunut suurtakaan eroa Helsingin lumisateelle ja Ukrainan sodalle.

Qatarin jalkapallon MM kisoissa oli sensaatio, kun Marokko lähetti Portugalin maitojunalla kotiin. Onkos se nyt muka sensaatio, jos parempi voittaa. Näinhän kaikissa kilpailuissa tuppaa käymään, että paras voittaa. Sensaatio tulee pramille, jos voitto on ostettu tai muuten järjestetty. Toki sekin olisi ollut mahdollista qatarilaisissa kisoissa.

Media on ajautunut maalailuillaan niin päin seinää, että ilmaisut ja adjektiivit loppuvat kesken. Kohta nähdään super-hyper moukarointia, kun sataa lunta ihan normaalisti enemmän kuin kaksi senttiä.

Helsingin Sanomat aloitti kesällä 2022 hankkeen, jossa se kehitti verkon uutisotsikoitaan. Taustalla oli niin lukijoilta kuin toimituksen sisältä tullut palaute, jossa paheksuttiin “pitkiä klikkiotsikoita”. Näin asian ilmaiseen Helsingin Sanomien päätoimittaja Laura Saarikoski Suomen lehdistössä.

Ajatus on erinomainen, että klikkiotsikoita ryhdytään karsimaa. Valitettavasti minä en kuitenkaan ole tuota muutosta Hesarin kohdalla vielä toistaiseksi huomannut.

Sen sijaan olen huomannut ja kiitollisuudella vastaanottanut Ylen ison muutoksen uutistarjonnassa. Uutiset lyhyesti ja selkeä luokittelu antaa nopeasti lukijalle kuvan kuinka maapallo makaa. Parina päivänä olen tietoisesti kahlannut läpi koko Ylen uutisvirran, enkä löytänyt otsikoista yhtään liioittelevaa adjektiivia, enkä yhtään tyhjääkin tyhjempää tyrkkyjulkkista.

Hesarin lukemisen olen jättänyt myöhään iltapäivään, kun en halua pilata päivääni heti aamusta. Hesarin uutisten pääsisältö rakentuu negaation kautta pettureista, murhaajista ja muista pahantekijöistä. Veikkaan että maailmassa tapahtuu myös merkityksellisiä hyviä asioita.

Joka tapauksessa kummankin siirto on varsin oikeaan suuntaan – kiitos heräämisestä. Kilpaillaan lukijoista oikeilla uutisilla ja tarkistetuilla tiedoilla, eikä keksimällä ja somesta noukituilla kaiken maailman tarinoita ja värittämällä niitä. Toimittajan kaikkein tärkein tiedostamisentaso on, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan eli lukijoiden päässä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavilla 19.12.2022 alkaen

Lisää aiheesta:

Toimituksellinen sisältö ja markkinointi sekaisin

Mediapolitiikkaa tarvitaan demokratian suojaamiseen

 

 

 

 

Puhelimesta on hyvää vauhtia tulossa ihmisen kaukosäädin

Perjantai 9.12.2022 klo 17:49 - Kauko Niemi

 Tältä näyttivät minun itsenäysyypäivän vastaanotto Ylen kanavalla, kun olin tietoturvallinen

Ihmisen kaukosäätimellä ohjataan ihmisen mielihaluja, tunteita, egoa ja syötetään kokonaisuus, missä sinusta on lypsetty kaikki mahdollinen tieto. Pian ollaan siinä tilanteessa, ettei mitään asiaa pysty hoitamaan, ennen kuin olet luovuttanut kaukosäätimessäsi olevat tiedot ulkopuolisille tahoille.

Pysähdy miettimään hetkeksi, kuinka asiat hoituvat, jos olet vaikkapa muutaman viikon ilman puhelinta. Kannattaa vaikka testata. Tai pahimmassa tapauksessa puhelimesi varastetaan. No niitä kuoria saa toki muutamilla satasilla minkä värisenä tahansa. Mutta ne tiedot, joita kuljetat mukanasi ja joiden varassa olet asioitasi hoitanut tai kaikkein pahimmassa tapauksessa, joku ryhtyy käyttämään tietojasi omiin tarkoituksiinsa.

Hyytävä varoitus annettiin jalkapallon MM-kisavieraille, sillä Qatarissa vaani vakava turvallisuusuhka. Saman tyyppisiä varoitusviestejä liikkuu myös Kiinassa, missä kansalaisia pidetään kurissa ja komennossa.

Eurooppalaiset tietosuojaviranomaiset varoittavat Qatarin jalkapallon MM-kisoihin matkustavia qatarilaisista Hayya- ja Ehteraz -sovelluksista. Viisumin korvaava Hayya ja koronasovelluksena toimiva Ehteraz aiheuttavat viranomaisten mukaan vakavia tietosuoja- ja turvallisuusriskejä.

Välttämättömät viranomaisten vaatimat tiedot eivät asiantuntijoiden mukaan  jääneet puhelimeesi, vaan ne kopioituivat Qatarin viranomaisten käytettäväksi.

Kiinassa Uigureiden elämästä kertova kirja paljastaa melkoisia koukeroita ja vastakoukeroita, joilla ihmiset voivat ylipäätään soittaa turvallisesti vaikkapa perheenjäsenilleen paljastamatta omaa sijaintiaan ja muuta statustaan.

Oman sijainnin paljastaminen on varmaan yksi ensimmäisiä asioita, jota kannattaa harkita hyvinkin tarkkaan. Yleensä sovelluskohtaisesti pystyt määrittämään mikä sovellus saa käyttää paikannusta mikä ei. Tai mikä sovellus saa käyttää paikannusta vain silloin, kun ko sovellusta käytetään.

Huomioitakoon, että viranomainen saa hätätapauksessa ihan toista kautta sijaintisi selville, jos puhelin on ylipäätään päällä.

Omalla kohdallani törmäsin perin kummalliseen tilanteeseen, kun tietoturvan takia käytän vpn- ohjelmaa, joka ei paljasta sisaintiani. Tästä seuraa, etten tietokoneella voi katsoa Ylen suoria ohjelmia. Maksan kuitenkin Yle-veron. Yle perusteli minulle käytäntöään tekijänoikeuksilla. Näinhän se ei voi olla, sillä voin katsoa ohjelmia jälkikäteen Areenasta. Millaiset tekijänoikeuden rajoittivat, etten voinut koneeni ruudulta seurata esimerkiksi Itsenäisyyspäivän vastaanottoa.

Suomessa ollaan innolla valmistelemassa sähköistä tunnistautumista puhelimella, jonka jälkeen pankki ja muut tunnistautumistavat jäänevät historiaan. Tuon jälkeen puhelimesi on todellinen kaukosäädin, joka tietää kaiken sinusta. Sinulla saattaa olla jopa asunnon säädöt ja lukitukset puhelimessa, joten pidähän kaukosäätimestäsi jatkuvasti erittäin tarkkaa huolta.

Itse olen lopettanut vastaamisen sellaisiin numeroihin, jotka eivät ole puhelimeni osoitekirjassa. Ja vielä hieman pidemmälle vietynä puhelimeni ei edes hälytä ”vieraista” puhelimista tuleviasoittoja ja sitten osoitekirjassani on muutamia kymmeniä numeroa nimellä -Älä vastaa.

Vastaajani kertoo selvästi, etten vastaa tuntemattomiin numeroihin ja jätä vastaajaan tieto. Yksikään puhelinmyyjä tai huijari ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana pyytänyt soittamaan. Eikä vastaamattomuus ole muutenkaan aiheuttanut minulle ainuttakaan ongelmaa.

Viime viikolla Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell oli näyttävästi esillä viestillä, että vastaamattomuudesta on tullut ongelma. Ongelmaa, jos sellaista syntyy, rakentavat viranomaiset ja yritysten markkinointimiehet. Viime vuonna suomalaiset menettivät virallisten tilastojen mukaan verkkorikollisille 47 miljoonaa euroa ja tänä vuonna ylitetään tuo summa reilusti.

Seuraava askeleeni onkin siirtyä kahden puhelimen käyttöön. Puhelin omalla numerollaan, jolla hoidan kaikki viralliset kirjautumiset ja pakolliset puhelinnumerot nettikaupoissa ja muissa asioinnissa. Tässä puhelimessa ei sitten ole mitään henkilökohtaisia tietoja eikä muitakaan käyttäytymiseeni liittyviä tietoja.

Molempien puhelinten eri numerot ovat salaisia ja paikannus- ja muut tiedot tarkasti säänneltyjä. Aika näyttää meneekö elämä tällä mallilla liian hankalaksi ja monimutkaiseksi. Ajatusmallina ei pitäisi olla suuria vaikeuksia, jos viralliset asiat hoidetaan porstuassa ja henkilökohtaiset asiat olohuoneen sohvalla. Lupaan kertoa kokemuksistani.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavalla 12.12.2022 alkaen

 

 Lisää aiheesta:

Vastaamattomuudesta muodostuu ongelma

Toimi näin kun puhelin katoaa

4 000 suomalaisen tietoja myydään netissä

 

 

 

 

Prosenttikapina

Torstai 1.12.2022 klo 21:35 - Kauko Niemi

Voitaisiinko yhdessä ja laajalti ryhtyä viljelemään ajatusmallia siitä, että kaikki kauppiaat, jotka tarjoavat yli 15 prosentin alennuksia, ovat täysiä huijareita. Silloin tuote on hinnoiteltu jo alun perin huijarimaisilla marginaaleilla. Pistetään pystyyn prosenttikapina.

Ainoastaan siinä tapauksessa suurempi alennus on ymmärrettävissä, kun liike vaikkapa lopettaa ja tilan on oltava tyhjänä ensi viikolla. Tuolloin kannattanee myydä jopa tappiolla mielummin kuin roudata kaatopaikalle.

Tämän vuoden mustalla viikolla yli 20 prosenttia alennuksista olivat huijauksia. Miksi ihmeessä menemme tuollaiseen helppoon. Prosenteilla ei ole mitään muuta merkitystä kuin saada meidät liikkeelle ja pahimmassa tapauksessa saada vielä jopa ostamaan.

Jokainen ihan varmasti ymmärtää, että hinta 114 euroa on halvempi kuin hinta 140 euroa vaikkei muistaisi tai ymmärtäisi yhtään mitään prosenttilaskusta. Verratkaamme loppuhintoja, siis kuinka paljon joudumme maksamaan mukaan lukien toimituskulut silloin kun ostamme nettikaupasta. Vain tällöin tiedämme, onko loppuhinta edullisempi mustalla viikolla kuin muina aikoina.

Itsekin sain eräältä tuotevalmistajalta viime viikkoina monta viestiä kuin nyt jos koskaan on ainut kertainen tilaisuutesi. Olen melko vakituinen tuotteiden käyttäjä ja siksi meninkin heidän jälleenmyyjän sivuille katsomaan tilannetta. Jälleenmyyjän normaalit hinnat olivat selkeästi edullisemmat kuin nuo mustan viikon ainutkertaiset supertarjoukset. Ei ole helppo arvata syntyikö kauppoja – no ei syntynyt.

Minulla on ollut pienimuotoista prosenttikapinaa jo useamman vuoden ajan. Aika usein suostun nettiostosten yhteydessä vastaanottamaan kaupan viestejä, josko löytyisi jotain muutakin hyvää. Sitten kun yritetään huijata ja luotto menee, niin perun nämä viestit. Viime viikolla tein kolmen yrityksen viestien peruutusta, enkä usko että koskaan palaan uudelleen asiakkaaksi.

Hyvä esimerkki on vaikkapa Pohjoismaiden suurin urheilukauppa XXL. Alussa aikoinaan se tuntui monipuoliselta, tuli käytyä ja ostettua. Pian alennusprosentteja oli enempi kaupan kuin tarvitsemiani t-taitoja tai collage-housuja. Koin tulleeni täysin huijatuksi ja katkaisin kaikki viestit ja käynnit. Tätä kirjoittaessa piti oikein käydä hakukoneella varmistamassa, onko kyseinen putiikki vielä pystyssä. Näyttää olevan.

Meillä on käytössämme myös netissä toimivia hintavertailuja, joilla voi hakea totuutta lopullisesta hinnasta. Siihen kun vielä lisää Amazonin hinnoittelun eri puolilta maailmaa, niin on koko lailla oikealla hehtaarilla. Toki kympin vitaminipurkin takia tuskin kannattaa montaa päivää uhrata aikaa tietääkseen saako sen jostain 10 senttiä halvemmalla.

Aletuotteiden keskimääräinen alennusprosentti oli yhden hintakoneen, Hintaoppaan mukaan tänä vuonna -4,72. Marraskuun 1. päivään verrattuna hinta laski 40 prosentilla tuotteista. Noin viidesosalla tuotteista (21 prosenttia) hinta nousi Black Fridayna marraskuun alkuun verrattuna. 87 prosenttia tuotteista on ollut mahdollista saada tänä vuonna samaan hintaan tai halvemmalla kuin Black Fridayna. Vain 13 prosenttia tuotteista oli perjantaina halvimmillaan koko vuoden tasoon nähden. Siinä aidot perusteet prosenttikapinaan.

Vuoden alusta tulee voimaan uusi laki ja kauppiaiden pitää alennuskampanjan yhteydessä ilmoittaa myös alin hinta, jolla tuotetta on myyty edeltävän 30 päivän aikana.

Lain muutoksella pyritään kitkemään sellaista alennus­kikkailua, jolla tuotteen hinta nostetaan hetkeksi ylös, jotta alennus­prosentti saadaan näyttämään mahdollisimman suurelta. Taustalla on EU-direktiivi, joka on jo voimassa useissa muissa EU-maissa. Uusi laki ei koske ainoastaan Black Fridayta, vaan kaikkia muitakin alekampanjoita.

Uusi laki saattaa kitkeä vain törkeimpiä tapauksi. Prosenttikapinaksi siitä ei ole. Jos tuloksellista prosenttikapinaa haluamme, on siihen muodostuttava laajaa mainehaittaa yritykselle ja sen toimintatavalle. Ei todellakaan riitä, että minä lopetan, jonkun yrityksen palvelut.

Vähintäinkin pitäisi perustaa somepalveluihin prosenttikapinaryhmiä, joissa jokainen pääsee ”esittelemään ja kehumaan” näitä löytämiään prosenttihuijauksia.

Tämä on kuultavissa ääniversiona finntadio.fm kanavilla 5.12.2022 alkaen

 

Ihminen häviää aina luonnolle

Keskiviikko 23.11.2022 klo 18:59 - Kauko Niemi

 

Kukapa meistä ei olisi omissa pikku päissäimme miettinyt ilmastoasioita. Minäkin mietin harva päivä, mutta en lopeta miettimistäni syvään masennukseen. Enhän minä tiedä eikä kovin moni muukaan tiedä totuutta 1,5 asteesta ja kuinka tuo lämpötilan muutos pidetään aisoissa. Vai tarvitseeko?

Päivittäin törmää myös politikointiin. Ne uutiset eivät sytytä, jos joku ryhmä valjastaa näin vakavan asian omien etujen ajamiseen olipa nyt sitten joku vihreä tai elokapinointi tai joku muu.

Vaikutusvaltaisimmatkaan ihmiset eivät kykene ohittamaan omia etujaan yhteisen hyväksi. Tämä tuli varsin selvästi esille viime viikolla, kun Egyptissä päättyneen YK:n ilmastokokouksen tulokset olivat kaikkien asiantuntijoidenkin mielestä selvä pettymys.

Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, emeritusprofessori Markku Ollikainen luonnehti kokouksen tuloskokonaisuutta huonoksi kompromissiksi.

Ilman hyvinvoipaa luontoa olisimme nykyistäkin huonommassa tilanteessa. Egyptin ilmastokokouksen epäonnistuminen ei saisi toistua YK:n luontokokouksessa joulukuussa.

Minun ajatteluni perustuu siihen, että ihminen häviää aina satavarmasti luonnolle. Tähän perustuu myös minun ajatuksenjuoksu ilmasto-ongelmista. Luonnon ei tarvitse kinata kenenkään kanssa ja hakea teennäisiä kompromisseja tuottavuuden takaamiseksi seuraavilla kvartaaleilla.

Luonto elää tai kuolee ja mukautuu niihin tilanteisiin mitä on tarjolla. Luonto vain muuttaa toimintaansa sen mukaan mitkä ovat kasvun edellytykset eikä juurikaan anele apua tai jatkoaikaa muka viisaalta ihmiseltä. Etenkään välistävetäjiltä.

Viime viikolla maapallon väkiluku ylitti kahdeksan miljardin ihmisen rajan. Kaikkien näiden ihmisten pitäisi saada päivittäisen ravintonsa. Ja mistäs muualta se saadaan kuin luonnosta.

Tiedämme hyvin, että joka vuotista ylikulutuspäivää vietetään maailman laajuisesti nykyisin jo elokuussa. Tuolloin maapallon uusiutuvat luonnonvarat ovat vuositasolla käytetty. Meillä Suomessahan ylikulutuspäivä on jo keväällä. Pörräävät lentsikat kuljettaa meille kuitenkin herkkuja ympäri maailman ja nautiskellen pysymme hengissä. Samalla nuo lentsikat saastuttavat ilmaa ja ilmaston lämpenevä kierre sen kun kasvaa.

Kun ajattelemme maapallomme kehitystä, niin erilaiset ihmisten keksimät fyysiset rajat eivät ole niin kamalan vanha keksintö. Ihmiset vaeltelivat ja asettuivat sinne missä luonto tarjosi ruokaa ja toimeentuloa.

Olen tavattoman kiitollinen siitä perinnöstä tuolta ajalta eli Suomen jokamiehen oikeuksille liikkua luonnossa. Monessa maassa luonnossa liikkuminen ei olekaan itsestään selvyys vaan vaatii maanomistajan luvan. Rajoja pitää noudattaa ja kunnioittaa.

Sitten kun haen Amppareista uutista maamme itärajan aidasta, niin saan vastaukseksi liki 150 median julkaisemaa artikkelia/uutista uuden raja-aidan rakentamisesta. Eikä yhtään vähemmälle huomiolle jäänyt Trumpin muuri Mexicon rajalla.

Vuosisatojen saatossa rajojen vakiinnuttaminen synnytti myös sodat. Parhaillaan Venäjä ja Ukraina ovat erimielisiä rajoista. Jokainen vahtii omaa reviiriään ja jopa rauhanomainen rajan ylitys vaatii monimutkaisia toimenpiteitä.

No mitä merkitystä tällä kaikella on ilmastokysymyksiin. Vanhat kaavat tuppaavat vain toistumaan enemmän tai vähemmän voimakkaina. Jonakin päivänä, kun luonto on pilattu niin pahasti, ettei se pysty ruokkimaan meitä kaikkia kahdeksaa miljardia ihmistä, niin silloin alkavat erilaiset vaellukset, joita ei pitele aidat eikä muurit.

Yksikään ihminen ei kykene elämään aavikolla eikä vedenpeittämällä maa-alueella. vaan ihmisen on lähdettävä etsimään itselleen paikkaa, missä luonto tarjoaa tavalla tai toisella ravintoa elämiseen ja turvaa olemiseen.

87 prosenttia suomalaisista kokee luonnon erittäin tai melko tärkeäksi elämässään. (Sitran kysely 11.2021) Siis ei mikään marginaaliryhmä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavilla 28.11.2022 alkaen

Lisää aiheesta

Ilmasto unohtui ilmastohallitukselta

Taas hallitus kinaa luonnonsuojelusta

Suomen ensimmäinen ilmasto-oikedenkäynti

Taas pelkkää politikointia

 

Livekeikkojen sietämätön epävarmuus

Perjantai 18.11.2022 klo 18:57 - Kauko Niemi

 

Tänä vuonna ja nyt loppuvuonna etenkin on uutisoitu runsaasti peruuntuneista keikoista tai kokonaisista kiertueista. Esimerkiksi monet amerikkalaisyhtyeen ovat joko lykänneet kauan sitten julkistettuja Euroopan-kiertueitaan vuodella tai parilla tai sitten peruneet ne kokonaan.

Perumisille on toki monia syitä. Alalla on pula työntekijöistä ja kustannukset ovat kohonneet, mutta tulot eivät. Ala elää koronan jälkeisessä epävarmuuden kierteessä. Epävarmuudessa oleva yleisö osta lippunsa viimetingassa ja korona kummittelee edelleen, joten moni vakituinenkin konsertissa kävijä jättää edelleen liput kokonaan ostamatta.

Amerikkalainen Behemothin Nergal totesi taannoin Forbesille antamassaan haastattelussa, että vaikka yhtye teki juuri suurimman kiertueensa Amerikassa yhdessä Arch Enemyn kanssa, se ei ollut taloudellisesti kovin kannattavaa. Joidenkin mielestä kuulostaa oudolta, kun Anthrax perui Euroopan-kiertueensa logististen ja taloudellisten haasteiden vuoksi. Yli 20 vuoden uran tehnyt yhdysvaltalaisyhtye Animal Collective ilmoitti lokakuun alussa peruuttavansa Euroopan-kiertueensa kohtuuttomiksi nousseiden kulujen takia.

Ruotsalainen Deathstars on ilmoittanut peruvansa tammi-maaliskuuksi suunnittelemansa Euroopan-kiertueen. Bändi on jo aiemmin siirtänyt kiertueen ajankohtaa, mutta nyt bändi tiedottaa peruvansa kiertueen kokonaan.

Lamb of God ja Kreator -metalliyhtyeiden keikat myös siirtyvät. Bändien oli määrä esiintyä Helsingissä Jäähallissa ja Oulussa 21. ja 22. päivä marraskuuta. Nyt Helsingin esiintyminen on siirretty ensi vuoteen päivämäärälle 18. helmikuuta 2023. Oulun-keikka on peruttu kokonaan.

 

Seuraavaksi olisi syytä miettiä, olisiko paikallaan peruuttaa enempi musiikilliseen suuntaan. Muistan eräänkin Helsingin Stadionkeikan, jota etukäteen hehkutettiin, että konserttiin tuodaan rekvisiittaa 56 rekka-autollista. Jokainen tietää, ettei sellainen tule kovinkaan halvaksi.

Toinen ääripää on tietysti vaikkapa klassisen musiikin konsertti Helsingin Musiikkitalossa tai missä tahansa musiikkitalossa. Tapahtuma keskittyy mahdollisimman hyvään ja korkeatasoiseen musiikkinautintoon ilman ainuttakaan värivaloa.

Jostain siltä väliltä on vaikkapa Savonlinnan oopperajuhlat, missä näyttämön koko ja rakenne eivät kestä suuria ja monimutkaisia rakenteita ja aitoutta lisää ulkopuolelta kuuluva lokkien kirkuna. Olavinlinna on kuitenkin jatkuvasti loppuunmyyty.

Niinhän sitä sanotaankin, että ennen artisti lauloi laulun nyt hän esittää biisin. Mitäs jos kevyellä puolellakin keskityttäisiin enemmän musiikin laatuun kuin musiikin hämäämiseen kalliilla ulkokuorikikkailulla. Voihan se toki olla että fanit on jo opetettu tavoille, mistä pakittaminen on vaikeaa. Mutta jos pikkuhiljaa kuitenkin.

 

Tämän syksyn suomalainen pakansekoittaja on ollut tapahtumajärjestäjän RH Entertainmentin konkurssi. Esimerkiksi The Manhattan Transfer -yhtyeen 50-vuotisjuhlakiertueen konsertit Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa jouduttiin perumaan. Tosin Tampere-talon nopeus ja nokkeluus onnistui peruuttamaan peruutuksen.

Epäonni jatkui kuitenkin ja The Manhattan Transfer ilmoitti muutamaa tuntia ennen konserttia, että sen maanantai-illaksi kaavailtu Tampere-talon konsertti peruuntuu sairastapausten vuoksi.

Konkurssin takia laulaja Katri Helenan joulukonserttikiertue muuttuu. Koko kiertue ei ole vaarassa. Kiertueen seitsemän viimeistä konserttia on RH Entertainmentin järjestämiä. Neljä ensimmäistä, niillä ei ole mitään tekemistä Rh Entertainmentin kanssa.

Ilkka ”Danny” Lipsasen 80-vuotiskiertue on meneillään parhaillaan ympäri Suomen. Ylivieskasta 14. lokakuuta alkanut kiertue huipentuu joulukuun alussa Helsingin Kulttuuritalolle. Alunperin Helsingin jäähalliin suunniteltu päätöskonsertti siirtyi pienempiin tiloihin hitaasti sujuneen lipunmyynnin vuoksi. Ja Pieksämäen ja Kokkolan konsertit on jouduttu perumaan kokonaan.

Tällainen epävarmuuden oravanpyörä ei voi tietenkään pyöriä loputtomiin. Kulukuri ja lippujen käypähinnoittelu löytänee tasapainon nautinnon suhteen jollakin aikavälillä. Ilman muutoksia menneeseen verrattuna se tuskin onnistuu.

Tämä on kuultavissa ääniversiota Finnradio.fm kanavalla 21.11.2022 alkaen

 

Palvelua hyvässä ja pahassa

Perjantai 11.11.2022 klo 13:11 - Kauko Niemi

Tuntuuko sinusta hyvältä, kun joku passaa sinua? Minulle se on tavattoman vastenmielistä asettua jonkun yläpuolelle ja odotta häneltä toimenpiteitä minun hyväksi. Itse voin kyllä passata jotakin, jos hän on oikeasti ja rehellisesti palvelun tai auttamisen tarpeessa, mutten rahasta.

Aiemmin kirjoitin elämäni toistaiseksi epämiellyttävimmästä hotellivisiitistä Madridin Ritzissä. Se on varmasti ihan kannattava, toimiva, ja monen toiveet täyttävä paikka. Minä vaan olin ihan väärää kohderyhmää ja sain kokea sen luissa ja ytimissäni.

Mitä se palvelu sitten ihan oikeasti on muuta kuin yritysten hokemaa niin sanottua lisäarvoa. No tietysti se on jokaiselle ihmiselle erilainen kokemuspohjainen tilanne. Wikipedia kertoo, palvelun tarkoittavan taloustieteessä aineettoman hyödykkeen tuotantoa asiakkaalle. Hmm mutta jos ei tarvitse tällaista aineetonta hyödykettä.

Palvelut määritellään yleensä suhteessa konkreettisiin hyödykkeisiin, jolloin niillä voidaan nähdä olevan seuraavat neljä erityispiirrettä:

    Palvelut ovat ainakin osaksi aineettomia.

    Palvelut ovat prosesseja tai toimintasarjoja.

    Palvelut kulutetaan (tai koetaan) samanaikaisesti kun niitä tuotetaan.

    Käyttäessään palveluja asiakas itse osallistuu palvelutapahtuman tuottamiseen.

No miksi nyt ryhdyin pohtimaan palvelua ja sen merkitystä keskellä pimeyttä ja lunta odotellessa. Lähinnä varmaan, että kohtasin hyvää palvelua DNA:n Kampin myymälässä ja toisaalta olen pitkään pohtinut syitä, miksi minun on niin tavattoman vastenmielistä olla ravintolassa passattavana.

Joskus olen kohdannut loistavaa palvelua, kun myyjä on todennut, ettei tämä etsimäsi tuote sovellu sinun tarpeisiisi - ei kannata ostaa. Mikseivät kaikki myyjät tarkista, että ostettava tuote varmasti ratkaisee ostajan tarpeet. Ei muuta kuin viivakoodia kassakoneeseen ja kortti vinkumaan.

Tuon DNA:n kohdalla minulla tuli taloyhtiön päätöksen kautta ainutlaatuinen tilaisuus parantaa nettiyhteyttäni ja nostaa sen nopeutta. Virallisesti tilanne päivittyy tulevan joulukuun alussa, mutta hiljaisten signaalien tulkinnoilla arvelin, että se olisi jo teknisesti valmis. DNA:n nuorimies tarkisti henkilöllisyyteni ja osoitteeni ja kertoi tavattoman selkeästi mitä minulla on nyt tarjolla ja miksi en voi sitä hoitaa itse netissä. Sopimushan siitä syntyi ja kaikki pelasi niin täsmällisesti kuin tämä myyntimies kertoi. Ja lisäpisteet tulivat siitä, ettei hän tyrkyttänyt yhtään mitään muuta. Palvelutapahtuman tuottaminen molemmin puolin oli just eikä melkein. Käväsin seuraavana päivänä kauppareissulla kiittämässä häntä.

Niin monesti olen miettinyt, paitsi tuolla Ritzissä, miksi menen ABC:n seisovaan pöytään mieluummin kuin valkoisella liinalla peitetyn pöydän ääreen. En vaan tunne mitään tarvetta, kaipuuta tai mielihyvää olla muodollisesti passattavana. Passausta, joka näkyy laskun loppusummassa rahana toteutuksesta riippumatta.

Minähän voisin ihan hyvin mennä vaikka keittiöön auttamaan ja samalla toteamaan, että annoksen raaka-aineet ovat luvatun laatuisia. Yhteistyö kokin kanssa tuottaisi paljon mielihyvää toisen auttamisesta, eikä laskun loppusumman tarvitsisi olla yhtään pienempi. Siis tehtävänkuvien mukaiset muodollisuudet ei ole minulle palvelua.

Tällä hetkellä on kaksi toimialaa, joilla palvelu on erittäin pahasti hakusessa ja tulevaisuudessa tapahtuu paljon. Media ja verkkokauppa. Tai jos median tavoitteena on palvella lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita vain viihteellisestä lifestyle-elämästä tyrkkyjulkkiksia markkinoimalla, niin sittenhän palvelu pelaa. Sehän näkyi selvääkin selvemmin viime viikon verokoneissa.

Mutta jos median lähtökohtana olisi välittää journalistisen periaatteen mukaista puolueetonta ja luotettavaa tietoa, niin sitten ei juurikaan niitä lukijoita palvella.

Nettikaupat ovat toistaiseksi todellisessa pulassa. Kokonaisuudesta on vaikea erottaa sitä osuutta, kun ei oikein tiedä tuleeko se vaiko ei se tule ja milloin se tulee. Logistiikka näyttää olevan tavattoman vaikeasti hallittava ja yhteensovitettava asia, ainakin sillä tasolla, että voisi asiakkaana mitenkään olla mukana palvelun tuottamisessa.

Nettikaupan kokonaispaketti on eittämättä se tulevaisuuden suurin haaste. Niin että se tuntuu oikeasti hyvältä ja luotettavalta alusta loppuun.

Tämä on kuultavissa ääniversiona 14.11.2022 alkaen www.finnradio.fm kanavalla

 

 

 

 

Minun asukaspysäköintini kallistuu vuoden sisällä 445 prosenttia

Perjantai 4.11.2022 klo 10:49 - Kauko Niemi

 Tällaisten kuvien kuvaaminen Helsingissä ei ole työlästä eikä sattumanvaraista

Helsinki, missä asun, on kovaa vauhtia ajamassa asukkaitaan patikoimaan. Toki päämäärätön kuljeskelu kävelyalueilla on ihan mukavaa, jos ei tarvitse hoitaa mitään asioita, eikä kanniskella painavia tavaroita kaukana paikoitettuihin autoihin. Se vaan ei ole realistista ja parhaimmillaankin nautittavaa vain kesäaikana.

Onko Keskuskadusta tai Iso-Roobertinkadusta muodostunut jotakin ylitse muiden – no ei ole. Onko autoton Aleksi noussut arvoon arvaamattomaan – no ei ole – pikemminkin päinvastoin.

Positiivisin muutos lienee Baana Kansalaistorilta Ruoholahteen. Ennen etätöiden alkamista sitä käytti miljoona fillaristia vuodessa. Ja nyt suunnitellaan Baanan päälle asuinkerrostaloja. Kuka haluaa sen jälkeen liikkua kenenkään kellarissa.

Viime tiistaisessa kaupunkiympäristölautakunnan kokouksen esityslistalla oli kohta, jonka mukaan Pohjois- ja Eteläesplanadille lisättäisiin kävelyalueita. Alustavien suunnitelmien mukaan tämä tapahtuisi siten, että kummankin kadun ajoradalta otettaisiin toinen kaista kevyen liikenteen käyttöön. Ei ihan vielä päätetty.

Korona toi etätyöt enemmän ja vähemmän pysyviksi. Se muutti lopullisesti asenteita, ettei tarvitse asua mahdollisimman sujuvalla etäisyydellä työpaikasta. Asunnon valinnassa on paljon enemmän vapauksia ja ennen kaikkea säästömahdollisuuksia, kun toteuttaa vaikkapa nurmijärvi-ilmiötä.

Omalla kohdallani kotikaupunkini Helsinki nostaa asukaspysäköintimaksua vuoden sisällä 445 prosenttia. Luovunko autosta vai muutanko pois? Jos näistä pitäisi valita jompi kumpi, niin muutan pois. Helsingin keskustan kuihtuminen on niin konkreettista, etten tunne menettäväni yhtään mitään. Ehkä kuitenkin pitää olla hätiköimättä ja katsoa onko koronan jälkeistä paluuta tapahtumassa.

Toisaalta asukaspysäköintiin on tulevina vuosina luvassa lisää reiluja korotuksia. Että mistäkö minun huimat prosentit tulevat? Tämän vuoden alussa kaupunki keksi poistaa 50 prosentin alennuksen bensa/hybridiautoilta ja sitten tulevassa vuodenvaihteessa päästäänkin jo 720 euron vuositasolle.

Hulppeita korotuksia lätkäistiin myös Helsingin julkiseen liikenteeseen. Bussit, junat, ratikat ja metrot kallistuvat kaksinumeroisilla prosenttiluvuilla. Ei siis paljoa lohduta luopua autosta ja siirtyä julkisten käyttöön.

Erittäin postitiivistä toki on se, jos ihmiset siirtyvät kävelemään ja säästämään energiaa ja samalla kohottamaan terveyttään. Siihen en kuitenkaan usko, että Helsingin kaupunki olisi suuressa viisaudessaan ryhtynyt tätä kautta pienentämään sairaanhoitokulujaan.

Helsingin keskusta kuihtuu ja hiipuu. Metrolla pääsee viiden minuutin välein aina uuteen ostoskeskukseen, missä samat liikkeet samassa järjestyksessä samoilla alennuskampanjoillaan siis samaan aikaan kun Aleksanterinkadulla ei juurikaan ostoskasseja näy.

Mikä on syy ja mikä seuraus? Se selviää vasta muutaman vuoden kuluttua, mutta pahaa pelkään, että kuihtuminen jatkuu. Helsingin ongelman ovat myös niin sanotut ooppera-asunnot. Keskustan asunnot, joissa ei asuta vakituisesti lainkaan. Niitä käytetään vain hotellien korvikkeena Helsingin reissuilla.

Muutaman vuoden sisällä selviää myös Helsingin vetovoima suhteessa Turkuun ja Tampereeseen. Tässä kolmikosta Tampere näyttäisi olevan hyvinkin vetovoimainen ja se on jo mallikkaasti muutaman kerran kampittanut Helsingin. Tampere on myös sijainniltaan keskeinen.

Eikä ole mikään harvinaisuus sekään, että asutaan ja tehdään etätöitä Tampereella ja piipahdetaan kerran tai kahdesti viikossa työpaikan toimistossa Helsingissä. Asuminen Tampereella on niin paljon edullisempaa, että budjetti sietää tarvittavat matkat Helsingin toimistoon.

Koronavuodet ovat tutustuttaneet suomalaiset myös moniin kotimaisiin paikkakuntiin ja keskuksiin sekä avanneet niitä pinttyneitä mielikuvia, jotta Suomessa olisi vain yksi asumiskelpoinen paikka – Helsinki. Tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden tammi-helmikuun aikana kuntien välisiä muuttoja tehtiin 39 956. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 Kuntien välisessä muuttoliikkeessä Helsingin (1 044 henkilöä) ja Espoon (602 henkilöä) muuttotappiot olivat määrällisesti Suomen suurimmat.

Tämä on kuultavissa ääniversion Finnradion kanavalla 7.11.2022 alkaen

https://www.finnradio.fm/podcast.html

https://www.finnradio.fm/

 

Lisää aiheesta

Helsinki ei pääse 10 vetovoimaisemman kunnan joukkoon

Turku on niin hidas

Maailman paras bines-malli

 

 

 

 

 

Rakastatko vahtia ihmisiä, että he varmasti noudattavat byrokratian luomia sääntöjä

Perjantai 28.10.2022 klo 13:03 - Kauko Niemi

Sääntösuomessa näyttää olevan lukuisia haluttuja ammatteja, missä intohimon kohteena näyttäisi olevan toisten ihmisen vahtiminen ja olla päällepäsmärinä. Oman työelämä aikana suurimman nautinnon toivat hommat, missä sai luoda ja keksiä jotain uutta, jopa löytää uutisia. Edelleenkin nautintoa tuottaa löytäessäni uusia ja yllättäviä näkö- ja kuvakulmia valokuvausharrastuksessani.

Julkisessa hallinnossa ja politiikassa näyttäisi nykyään olevan varsin sekavaa kuka vahtii ja ketä ja kuinka kauan. Ehkä siinä päällepäsmäämisessä tuntee olevansa selkeästi toisten yläpuolella, vaikka asioita pitäisi hoitaa mieluummin yhdessä ja yhteisymmärryksessä hyvään lopputulemaan.

Korona kiehautti valtavan sääntö tsunamin, josta ei oikein kukaan ottanut tolkkua. Jotkut oikein miettivät omaa vastuutaan taudin levittämisessä.

Oulussa pelataan omituista peliä, kun nykyinen kaupunginjohtaja Päivi Laajala ei hakenut jatkoa nykyiselle pestilleen. Hakuajan päätyttyä hän julisti suostuvansa, jos häntä pyydettäisiin virkaan ja kun toinen hakukierros alkoi Laajala ilmoitti virallisesti hakevansa virkaa.

Oulusta ei ole pitkääkään matkaa Kittilään, missä vuosia taisteltiin kuka saa päättää ja mistä. Kisaa käytiin myös oikeussalissa.

Rautalammin kunnanjohtaja valittiin Ruokolahden kunnanjohtajaksi. Anu Sepponen sai loppulliset potkut tehtävästä reilun kahden vuoden jälkeen olematta päivääkään uudessa tehtävässään Ruokolahdella.

Mitenkäs se menikään Lohjalla. Lohjan kaupunginjohtajan valinta sai uuden käänteen sen jälkeen, kun keväällä kaupunginjohtajaksi valittu, S-ryhmän hotelliketju Sokotelia aiemmin johtanut Jarkko Härmälä ilmoitti yllättäen erostaan neljän kuukauden jälkeen. Härmälän lisäksi Lohjan kaupunginjohtajan virkaa oli hakenut keväällä muun muassa entinen pääministeri Antti Rinne.

Rakentavan yhteistyön voimaan ei päästy Helsingissäkään Jan Vapaavuoren aikana, eikä näytetä pääsevän nykyisin Olympiakomiteassakaan.

Byrokratian voittokulkua ei ole ainoastaan kunta ja kaupunkisektoreilla. Tulemme näkemään aivan varmasti melkoista vahtimista uusilla aloittavilla hyvinvointialueilla. Koko terveydenhoitoala on tarkkaakin tarkempaa vahtimista, kuka saa tehdä ja mitä.

Uudet sote-alueet ovat tulossa voimaan muutaman kuukauden päästä. Tuoreessa Mediuutisissa Tapani Kyrki epäilee toteutuviksi parin viime vuoden aikana sotesta kuuluneet useat varoitukset: vastuut ovat epäselviä ja ohjeistukset ovat levällään. Lisämausteen soppaan heittää alan tulehtuneet työmarkkinat.

Olen itse juuri lukenut kaksi hyvinvointiartikkelia, joissa kummassakin oli onnellinen loppu ja terveys palannut arkeen. Kummassakin artikkelissa mainittiin kuinka lääkäri vihjaisi kokeilemaan tiettyjä muutoksia.

Lääkäri voi siis vain vihjata sellaisistakin hoidoista, jolla ei ole lääketieteellistä näyttöä, mutta hänellä itsellään on kokemusperäistä näyttöä jopa tuhansista potilaista. Jos lääkäri olisi virallisesti lääkärin oikeuksilla ”määrännyt”, niin ei aikaakaan, kun vahtimestarit THL:stä ja Valvirasta olisivat puuttuneet asiaan byrokratian vallalla täysin piittaamatta onnistuneesta lopputulemasta.

Politiikan kentällä saamme ensi kevääseen mennessä nähdä mitä kummallisempia välistävetoja ja toisten sanomisien ja tekemisten vahtaamista, kun omien tekemisten voima ei muuten riitä seuraavissa vaaleissa.

Ylen kolumnissa Raisa Omaheimon ihmettelee osuvasti: Miksi kansanedustajat vastustavat argumentteja, joita kukaan ei ole edes esittänyt? Mediassa ja eduskunnan lehterillä keskustelua translaista on leimanneet vääristely, väärinymmärrykset ja tutkitun tiedon paikkansapitävyyden kieltäminen. 

Vastuu ja vapaus taistelussa pahasti häviölle on jäämässä vastuu. Vastuu sanomisista ja tekemisistä. Kaikilla pitää olla vapaus sanoa ja tehdä mitä tahna ilman että ottaisi vastuuta omasta käytöksestään.

Mitä enemmän rakennamme byrokratiaa ja sääntöjä kuinka saa puhua ja kuinka saa kohdata asioita ja kanssaihmisiä sitä vähemmän tarvitsee miettiä inhimillistä vastuuta tekemisistään. Saati että tehtäisiin asioita yhdessä, rakentavassa ja positiivisessa hengessä yhteiseksi hyväksi.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavall 31.10.2021 alkaen

Lisää aiheesta

Näin woke-hulluus levisi yliopistoihin

Kansanedustaja Mikko Kärnä sai tuomion kunnianloukkauksesta

Kunnianloukkausten poliisitutkinta on epäjohdonmukaista, kertoo tutkimus

Maalittaminen halutaan rikoslakiin - karu totuus on, ettei vastaavia rikoksia tutkita nytkään

Olli Soraista epällään lahjuksen vastaanottamisesta ja esitetään vangittavaksi.

 

 

 

 

Olen biohakkeri

Perjantai 21.10.2022 klo 11:22 - Kauko Niemi

 

Kyllä ihan varmasti olen biohakkeri. Muutamat ovat kysyneet suoraan miksi sinun pitää mitata kaikkea ja toiset vihjailevat kysymyksillään mitä järkeä noissa mittaamisissa on, vaikka hyvin tietävät minun olevan vekotinhullu ja mututiedon vihaajana.

Usein mietin ihmisten elämää millaista se olisi esimerkiksi liikenteessä, missä ei mitattaisi jatkuvasti esimerkiksi nopeutta. Kuinka moni luulisi ajavansa nopeusrajoitusten mukaan. Kuinka moni luulee elävänsä terveellisesti mittaamatta terveyttään. Sillä on valtava ero, jos lääkäri etsii mittaamalla sairautta, jotta voisi sitä varten määrätä pillereitä tai sinä mittaat terveyttä ja seuraamalla teet elämäsi valintoja elääksesi lääkkeetöntä elämää.

Jokainen voi toteuttaa biohakkerointia terveyden ja suorituskyvyn edistämiseksi ja sairauksien ennaltaehkäisemiseksi tavalla, jossa käytetään itsensä mittaamista ja erilaisia teknologisia välineitä. Ajattelun täydellistä vääristymää on se, että muutamat tahot nimittelevät tällaista jopa puoskaroinniksi.

Eiköhän meistä lähes jokainen ole biohakkeroinut joskus, kun on mitannut kuumetta työntämällä mittarin kainaloonsa, tehnyt koronatestejä, käyttänyt vaakaa ja jopa 30 prosenttia suomalaisista kärsii korkeasta verenpaineesta ja olisi syytä seurata jatkuvasti painettaan mittaamalla ja tehdä jotakin muuta kuin popsia pillereitä tietämättä missä mennään.

Meidän julkinen terveydenhoitokin tekee biohakkerointia valtavan hyvällä menestyksellä organisoidessaan rintasyöpäseulontoja, suolistosyövän seulontoja, kohdun kaulaosan syövän seulontoja. Ei voi olla mitään pahaa, jos ihminen omalla kustannuksellaan seuraa terveyttään ja oppii muuttamaan terveyttään parempaan suuntaan.  Jos terveydenhoitobyrokratia olisi säästäväinen se lyöttäytyisi biohakkereiden kaveriksi jopa rahoittaen ihmisten terveyden mittaamista.

Biohakkerointiin kuuluu ruokavalion optimointia, lisäravinteiden käyttöä ja joskus esimerkiksi pätkäpaastoa. Stressiä biohakkeroinnissa pyritään tietoisesti vähentämään esimerkiksi meditoimalla ja liikkumalla luonnossa. Biohakkeroinnissa voidaan kiinnittää huomiota myös työpaikan ilmanlaatuun, valaistukseen ja ergonomiaan.

Biohakkeri kerää ruokailustaan, unestaan ja liikkumisestaan dataa ja toistaa mittauksia saadakseen tietoa toimenpiteidensä ja niiden hienosäädön vaikutuksia.

Kaikkein tärkeintä on nimenomaan seurata muutosta, eikä kytätä yhden suorituksen tai yön yksittäisiä lukuja. Esimerkiksi käyttämäni laitevalmistajat Oura ja Withtings tuottaa hyviä pitkän välin trenditietoja. Oura-sovelluksen aloituksessa ovat kolmen tärkeimmän asian 8 viikon trendit heti näkyvissä (aloituskuva). Yleensä voit myös tehdä muistiinpanoja ohjelmaan – mikä meni pieleen suurien heittojen kohdalla. Trendit ovat kuitenkin tärkeämpiä, kuin yksittäiset poikkeamat. Oura tekee myös yhteenvedon kolmen kuukauden välein.

Biohakkerit myös tutkituttavat esimerkiksi D-vitamiinitasoaan, B12-vitamiinitasoaan, matala-asteisen tulehduksen tasojaan ja geeniperimäänsä. Laboratoriotestejä biohakkerit teettävät usein yksityisesti ilman lääkärin lähetettä. Esimerkiksi Puhti tarjoaa sopuhintaan 30 erilaista markkeria. Hieman kalliimmalla löydät vaikkapa Biohakkerit.fi sivuilta kattavan paketin ja nettikurssin tulosten tulkintaan.

Itse olen nyt vasta vuosikymmeniä pahasti myöhässä herännyt, kuinka tärkeää on sellainen yö, jolloin palaudun. Omalla kohdallani nukkumista ohjasi enempi ajatus, että vain laiskat nukkuvat 8 tuntisia öitä. Ouran sormus vasta paljasti, ettei minulla ole koskaan palautumisen kannalta tärkeää syvää unta klo 02:00 jälkeen, ei sitten koskaan. Siis ainoa vaihtoehto saada riittävästi palauttavaa syvää unta, on mennä aikaisemmin nukkumaan. Ouran suositus kahden vuoden kokemuksella on nukkumaanmenoaikani tällä hetkellä 21:15 – 22:15 ja tämä hakkerointitieto toimii ja on käytössä.

Suurin osa meistä on jonkinlaisella dietillä elämänsä aikana. Pahin virhe painonpudotuksessa on, että panoa putoaa lihaksista. Ja ihanne se, että dietin aikana paino ei putoaisi lainkaan. Rasva lähtisi ja painavaa, terveellistä lihasta tulisi tilalle. Ja pelkällä mittanauhalla et myöskään saa hakkeroitua nestetasapainoasi. Näitäkin voit hakkeroida jo koti mittauksilla tai sitten vaikkapa Bodymajan tarkalla kehon koostumusanalyysillä ilman ajanvarauksi tai jonotuksia ihan kohtuuhinnalla.

Biohakkerointiin käytettävät laitteet kannattaa myös miettiä kohtuu huolellisesti. kilpaurheilijoille suunnitellut kellot eivät välttämättä ole parhaita tavalliselle tallaajalle. Ennen kaikkea tutki sovellusta, kuinka se kerää ja mitä tietoa ja kuinka se esittää trendit ja muutokset.

Biohakkereiden ja viranomaisten yhteistyöllä saataisiin paljon hyvää aikaan keräämällä tarkkoja trenditietoja, joita ei ikinä saada millään kyselytutkimuksilla.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaista 24-10.2022 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Mittaaminen on ainut tapa verenpaineen selvittämiseen, sillä paineen kohoaminen ei yleensä tunnu voinnissa miltään

Julkisin varoin tehtävää biohakkerointia

Näin tapahtuu kun hakkeroit itsellesi enemmän unta

 

 

 

Nettiturvallisuuteen ei tarvita insinööritutkintoa

Lauantai 15.10.2022 klo 13:59 - Kauko Niemi

Jos sinua lyödään lekalla päähän, huomaat se melko nopeasti. Tietoverkoissa olet seurannassa ja vaikuttaminen ja hyökkääminen tapahtuu huomaamattasi vakavin seurauksen.

Suomessa tuskin on montaakaan netinkäyttäjää, joka ei olisi joutunut jonkinlaisen häiriköinnin kohteeksi. Tässäkin pätee vanha totuus – kaiken mitä ihminen rakentaa sen pystyy särkemään. Siis yhtään täysin luotettavaa tietotekniikkajärjestelmää ei maailmassa ole, eikä tule olemaan.

Kenenkään ei pidä hävetä tätä normaalia tilannetta ja vaieta asiasta - No kun minä olen niin avuton ja huono näissä nettihommissa. Näin kasvatat kaiken maailman hakkereille aina vaan lisää mahdollisuuksia ja annat heille lisää aikaa inhottavaan ja rikolliseen puuhasteluun. Tai rehellisyyden nimissä saattaa olla näitä nettirakkaushuijauksia, joista tapauskohtaisesti voi olla parempi rajoittaa tiedon jakelua.

Heitä heti häpeä nurkkaan ja kerro ja varoita heti ystäviäsi ja tuttujasi, millaista soopaa on liikkeellä ja tee huijareiden tie hankalammaksi. Tälläkin hetkellä on melko paljon erilaisia huonolla Suomen kielellä liikkuvia viestejä, joiden linkkien avaaminen johtaa nopeasti ties mihin. Pahimmassa tauksessa jopa raha liikahtaa paikasta toiseen. Suomalaiset ovat menettäneet virallisten arvioiden mukaan ainakin 13 miljoonaa euroa vääriin käsiin todellisuudessa paljon enemmän. Tuore uutinen kertoo pariskunnasta, joka menetti 45.000 euroa. Ja toinen uutinen viikolta, missä 83 vuotias meni pankin nimissä tehtyyn huijaukseen ja menetti 64.000 euroa.

Niin kuin jo mainitsin kaikissa ohjelmissa ja systeemeissä on vikoja ja hakkerin mentäviä reikiä. Sinun ei tarvitse olla it-ammattilainen, kun saat tosi paljon aikaiseksi ihan vaan päivittämällä käyttämäsi koneet ja sovellukset. Itse olen päivittänyt tällä viikolla 32 sovellusta ja kolme konetta. Vähintäänkin yhtä monta tirtoturvareikää olen siis tukkinut.

Jos haluat edes pikkuisen lisää turvaa, niin sitäkin voi hankkia ilman it-tutkintoa. Tietoturvaohjelmat koneellasi kuntoon ja ajan tasalle. Minulle Adblocker ilmoitti tällä viikolla, että ohjelma on estänyt 10.000 mainoksen näyttämisen minulle. Vaikkeivat mainokset nyt suoranaisesti olekaan vahingollisia paitsi lompakollesi. Ne palvelevat tietojen kalastajia ymmärtämään kuinka sinua voi helpoiten vedättää.

Tietoturvaohjelmistoni (F-secure) statistiikka näyttää, että se on estänyt koneideni pääsyn 2377 haitalliselle sivustolle ja estänyt noin 120.000 seurantayritystä. Isoja lukuja muutaman vuoden ajalta yhdeltä ihmiseltä.

Sinuahan siis seurataan ja paikannetaan jatkuvasti missä menet ja keitä tapaat ja sitten tekoäly muodostaa sen niin sanotun algoritmin ja tietojenkalastajatkin tietävät mitkä asiat sinuun vetoavat ja syöttävät sellaisia ansoja. Ei suinkaan ole pakko antaa ohjelmien paikantaa sijaitiasi. Asetuksista vaan paikannukset pois ja sitten niille lupa vain käytettäessä, joita todella tarvitset, vaikkapa löytääksesi Pihtiputaalle.

Selaimilla on taipumus tallentaa muistiinsa mitä olet selaillut – muka helpottaakseen seuraavia hakuja. Itse olen tehnyt sellaisen ratkaisun, että Facebookia käytän vain yhdellä selaimella, enkä samalla selaimella tee mitään muuta. Googlen Chrome selainta en käytä lainkaan, koska en luota Googleen sen enempää kuin Metaverseenkään  ja pankkiinkin menen selaimella, jolla ei sitten tehdä yhtään mitään muuta.

Kaiken tämän jälkeen en missään tapauksessa vannota, ettenkö voisi mennä halpaan ja joutua hakkereiden uhriksi. Se on ihan yhtä todennäköistä kuin korona-tartunta. Tälläkin viikolla olen saanut ainakin kolme viestiä, joiden taustalla ei ollut puhtaita jauhoja.

Suuret kiitokset tuttavalleni, joka avoimesti kertoi menneensä halpaan. Tämä Facebook-päivitys keräsi lukuisia kommentteja erilaisista muiden kokemista tapauksista. Todella hyvää valistusta ja häpeän heittämistä nurkkaan.

Tuttavani sai kaveripyynnön ihailemaltaan taiteilijalta. Hyväksynnän jälkeen taiteilijalta alkoikin tulla ystävällisiä viestejä, joihin tuttavani vastaili. Viestien sävy alkoi kuitenkin vähitellen muuttua asiallisesta kovin tuttavalliseksi, suorastaan äiteläksi. Seuraavaksi tuli videopuhelu, jossa hän näki taiteilijan kasvot, mutta puhelu katkesi nopeasti. Tämä toistui muutaman kerran. Viestit näyttivätkin tulleen Puolasta.

Seuraavaan Puolan-viestiin tuttavani vastasi vain, että olen nyt keskustellut oikean taiteilijan kanssa ja tämä hulluus loppuu nyt tähän.

Potkin (kuvaannollisesti) itseäni takamukseen, miksen reagoinut varoituskellojen kilinään nopeammin ja katkaisssut viestittelyä alkuunsa. Kuulunko aikuisena naisena huijareiden lempikohderyhmään?

Jälkiviisauden kajossa tuttavani teki itselleen ja meille kaikille ohjeet vastaisen varalle. Nämä esimerkiksi ovat varoitussignaaleja:

1. Lähestyminen tuntuu epätodennäköiseltä.

2. Et ole kuullut ihmisestä vuosiin tai olette lähinnä hyvänpäivän tuttuja ja yhtäkkiä tulee ylen tuttavallinen viesti.

3. Tuntemasi ihmisen kirjoitus/puhe/tyyli vaikuttaa oudolta.

4. Sinulta pyydetään puhelinnumeroa tai osallistumaan joihinkin ihmearpajaisiin.

5. Jos et ole varma, onko viestittelijä oikea henkilö, soita tai ota muuten selvää. Lopeta viestittely.

Tähän hyvään listaan lisäisin vielä sen, että ”tarjous” on ainutkertainen, jos tekee päätöksen per heti.

 

Viime torstaina Traficomin Cyperturvallisuuskeskus järjesti tunnin keskustelutilaisuuden, missä pohdittiin monestakin näkökulmasta näitä tietoturva-asioita ja jopa melko kansantajuisesti. Tuo tunti kannatta uhrata ja katsoa opiksi ja ojennukseksi. Jätä vaikka seuraavat sohvaperunat katsomatta.

Tuossa bodcastissa todettiin todella myönteisenä kehityksenä, että asioista on ryhdytty keskustelemaan ja varoittelemaan. Se vie asioita eteenpäin ja vaikka kaikkien ohjeiden mukaan teet heti ilmoituksen omalle pankillesi tai rikosilmoituksen poliisille, niin kannatta ilmoittaa myös Traficomin Cyberturvallisuuskeskukselle ja tuttaville sekä ystäville. Muiden varoittaminen on joukkovoimaa, jolla pidetään nettiturvallisuutta paremmin aisoissa.

Yksityiset henkilöt, yritykset ja organisaatiot voivat ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin Kyberturvallisuuskeskukselle niihin kohdistuneista tietoturvaloukkauksista, kuten tietojen kalastelusta tai palvelunestohyökkäyksistä, sekä näiden loukkausten yrityksistä.

Tämä blogi on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 17.10.2022 alkaen

Traficomin  Ilmoituslomake häiriöiden ilmoittamiseen

Traficomin Cyberturvallisuuskeskuksen tunnin kestävä tietoturvapaketti 

( nähtävissä myös Youtube-kanavalla)

 

Lisää aiheesta;

Neuvoja salasanan hallintasovelluksen käyttöönottoon | Kyberturvallisuuskeskus

Rikollisten salainen ase

Tunnista digihuijaus

Neuvoja salasanan hallintasovelluksen käyttöönottoon

Tarkkana +44- ja +49-numeroiden kanssa – näin suomalaisia huijataan nyt

 

Tyrkyttäminen yleistyy holtittomasti

Perjantai 7.10.2022 klo 11:13 - Kauko Niemi

Olen hyvin herkkä ja allerginen tyrkyttämiselle. Joku on allerginen pajulle tai lepälle, minä en, joten olemme hyvin erilaisia näissä asioissa. Jopa niin erilaisia, että joku ostaa puhelinmyyjältä melkein mitä vaan. Minun puhelin ei tällä hetkellä edes hälytä soittajaa, jonka numeroa ei ole osoitekirjassani. Tyrkky-puheluista saisin todella äärimmäisen vakavan allergiakohtauksen.

Tyrkyttää haulle google antaa sekunnissa 152.000 tulosta, joten paljon on asiaa suomen kielelläkin pohdittu ja puitu. Juttuja löytyy puolesta ja vastaan. Suomalaiset ovat vaan niin huonoja tyrkyttämään itseään – näyttäisi olevan yksi menestyksen kulmakiviä.

Sivityssanakirja valaisee asiaa näin - tarjota itsepäisesti, innokkaasti, tuputtaa.

Esimerkiksi: Otin ryypyn, kun tyrkyttämällä tyrkyttivät. Henkivakuutusta tyrkyttävä asiamies. Hän on aina tyrkyttämässä mielipiteitään.

Mikä nyt laukaisi tällaisen monille niin itsestään selvän asian pohdinnan? No Siemensin vaatteiden kuivausrummun nikottelu. Rumpu ei saanutkaan kosteutta tiivistettyä ja poistettua vetenä. Se kun oli saanut tarpeekseen minun muodista niin kaukana olevista nukkavierukuteistani. Tosin tämä tapahtui jo toisen kerran parin vuoden sisällä lauhduttimen nukkaantuminen, jota ei käyttäjä itse pääse avaamaan.

Ilmoitin sähköpostitse ongelmasta BSH Kodinkoneet Oy:lle. Pian tuli selvitys eli vataus sähköpostiini. Oli kyllä yritetty soittaakin, mutta puhelimeni ei siis hälyttänyt. Sitten kilahti tekstiviesti ja sähköpostiini viesti, että tekisin huoltovarauksen. Ja ei aikaakaan, kun en reakoinut, tuli viesti, että minun koneelleni on varattu huoltoaika.

En pistänyt rikkaakaan ristiin, kunnes ehdotetun päivän edellisenä iltana tuli viesti, että Aku tulee hoitamaan homman ja linkki mistä voin seurata Akun liikkeitä. Tosin illalla en testannut linkkiä, olisinko nähnyt josko Aku olisi ollut jossakin kaljalla.

No miksi en tulkinnut tätä aktiivisuutta tyrkyttämiseksi? Siksi että jokaisen viestin heti alussa minulle tarjottiin päätösvalta selkeästi ja näkyvästi, eikä missään muutaman klikkauksen jälkeen pienellä jossakin alakulmassa – peru – muuta vaihtoehdot olivat kaikkien viestien ensimmäiset rivit ja linkit ennen kuin mitään muuta asiaa alettiin selvittää. Tyylilaji ratkaisi palveluksi eikä tyrkyttämiseksi.

Minun tyrkkylistalle nousevat myös sellaiset tuotteet, joiden nimi on läpeensä tyrkytetty adjektiiveillä. Vaikka vitamiini, josta normaali saimaan sällikään pysty tietämään onko tuotteessa todella jotakin erikoista muihin tuotteisiin verrattuna. Nimi väännetään tupla-, super- , tripla-, vaikka vaikuttavan aineen määrä olisi ihan sama kuin muidenkin tuotteissa.

Tyrkkyjulkkikset ovatkin sitten jo kokonaan oma heimonsa. Tuossa alussa mainitsin, etteivät suomalaiset osaa tuoda itseään esiin. Mikä ero on sitten itsensä markkinoinnilla ja tyrkyttämisellä. Jos tuo esiin omaa osaamistaan ja taitoja, niin ollaan ihan reilulla tiellä. Sitten kun ollaan esillä keinolla millä hyvänsä, ollaankin jo tyrkyn puolella.

Minulla on tuolla facessa hauva-ryhmä, missä on noin 10 000 asiallista koiraihmistä. Kolmesta viiteen päivitystä päivässä vaatii melkoisen paljon uutisten, tiedotteiden ja tapahtumien selaamista. Muutaman vuoden takaiseen verrattuna uutisvirta valitettavasti painottuu tyrkkyjulkkiksiin. Kun eivät olilla ominaisuuksillaan pääse julkisuuteen, niin otetaan koira avuksi – kuinka hänen koiransa pissasi ties mihin. Näitä riittää, vaikka ihan tavallistenkin ihmisten koirat tekevät ihan samoja hauskoja ja arkisia temppuja.

Facebook onkin ihan niitä pahimpia tyrkyttäjiä. Sinulle tyrkytetään niitä päivityksiä, joista on eniten tykätty. Facen perussäädöillä näet aina vain niitä samoja kerta toisensa jälkeen. Sinulla on mahdollisuus ottaa käyttöön kaksi täysin erilaista facea. Itselläni, selaimella käytettäessä on kirjamerkkinä aina viimeisimmät. Silloin näytetään todella aikajärjestyksessä viimeisimmät päivitykset, eikä tyrkytetä niitä mistä muut tykkäävät.

Valitettavasti muutamat yrittävät muka matkia facea – vaikkapa Yle. Yle ottaa ja suosittelee, eli tyrkyttää minulle Areenasta jotakin. Yksikään suositus ei ole vielä onnistunut ja tuskin Ylellä on mitään algoritmia, millä se voisi tietää minun milloisenkin kiinnostuksen.

Tyylilaji ratkaisee, jokaisen markkinamiehen ja -naisen pitää ymmärtää, ettei ole hyväksyttävää ottaa kohteelta päätösvaltaa pois tai jopa tunkeutua toisen kotiin – ei edes pitäisi yrittää.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 10.10.2022 alkaen

Olen kateellinen virolaisten digielämän tunnistautumiselle

Lauantai 1.10.2022 klo 17:04 - Kauko Niemi

 

Suomen viranomaiset kertoi pari viikkoa sitten luovansa pohjan uudelle digitaaliselle henkilöllisyystodistukselle. Digitaalinen henkilöllisyystodistus tulee passin ja henkilökortin rinnalle ja sen uskotan parantavan kansalaisen omien tietojen hallintaa.

Henkilöllisyystodistus vaatii uutta lainsäädäntöä, jotka koskevat uusia viranomaisen tuottamia digitaalisen asioinnin palveluita ja näiden tuottamiseen sekä käyttöön liittyviä muutoksia. Nämä olisivat uusia henkilöllisyyden ja henkilötietojen osoittamiseen sekä sähköiseen tunnistamiseen tarkoitettuja ratkaisuja.

Käytännössä kyse on älypuhelimeen ladattavasta sovelluksesta, jolla henkilö voi todistaa ikänsä kaupan kassalla tai bubin ovella, henkilöllisyytensä postin pakettipisteellä tai tunnistautua sähköisesti kirjautuessaan verkkopalveluihin. Sovellus on määrä ottaa käyttöön vuoden kuluttua, syyskuussa 2023.

Käytännössä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voi ottaa käyttöön henkilö, jolla on poliisin myöntämä passi tai henkilökortti. Digitaalinen henkilöllisyystodistus ei kuitenkaan korvaa edellä mainittuja analogisia henkilöllisyystodistuksia eikä digitaalista henkilöllisyystodistusta ole kenenkään pakko ottaa käyttöön.

Lainsäädäntö lähtee siitä, että digitaalinen henkilöllisyystodistus on vapaaehtoinen eikä ketään velvoiteta sen käyttöön – ei yksilöitä eikä palveluntarjoajia.

Mutta miksi ihmeessä sitä nyt tarvitaan kaikkien muiden lisäksi. Minulla on nyt ajokortti, jolla aikoinaan selvisi kokolailla pitkälle, mutta nykyisin se käytännössä kelpaa vain poliisille, joka tarkistaa minun ajokelpoisuuden. Minulla on poliisin myöntämä virallinen henkilökortti, jolla selviää aika pitkälle. Tosin jokin aika sitten siitäkin otettiin pois Kelaominaisuus, joten tarvitset nykyisin fyysisesti erillisen kelakortin.

Minulla on myös passi, tosin juuri vanhentunut ja en ole jaksanut jonottaa uusimista useita kuukausia, eikä ole suunnitelmia matkustaa henkilökortin kelpaavuusalueen ulkopuolelle. Vai olisikohan todellinen syy yksinkertaisesti haluttomuus lähteä etsimään koronaa Suomen rajojen ulkopuolelta ja saastuttamaan maapalloamme. Ja olenhan sittenkin tyypillinen, keskiverto suomalainen, jolle ihanne lämpötila on + 14 astetta.

Digitaalinen henkilöllisyystodistus ja ulkomaalaisen digitaalinen asiointiväline eivät korvaa passia tai henkilökorttia vaan tulevat asioinnissa niiden rinnalle. Ulkomaalaisen asiointiväline on käytettävissä vain sähköisissä asioinnissa. Luonnollisen henkilön tunnistusvälineellä puolestaan tarkoitetaan laitetta, jonka avulla mahdollistetaan digitaalinen tunnistautuminen niille, jotka eivät halua tai joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta käyttää digitaalista henkilöllisyystodistusta. Ota tästä nyt selvää.

Olen kahden pankin asiakas ja voinen käyttää pankkivarmennusta sähköisen asioinnin yhteydessä. Tosin pankkien varmennusta en ole juurikaan käyttänyt, vaikka niitä on ollut reilu 20 vuotta käytössä. Paitsi tietysti silloin kun asioin omassa pankissani. Pääsääntöisesti käytän mobiilivarmennetta.

Uudessa systeemissä puhelinsovelluksen lisäksi mahdollistettaisiin vaihtoehtoinen tunnistusväline sellaisille henkilöille, jotka eivät voi tai halua käyttää mobiilisovellusta.

Uuden henkilöllisyystodistus-sovelluksen taustajärjestelmä on integroitu väestötietojärjestelmään sekä poliisin henkilökortti- ja passirekisteriin ja se käyttää Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluita.

Pientä odotuksen toivoa on ilmassa, josko kyseinen menetelmä otettaisiin käyttöön EU alueella, niin silloin asioinnit vaikkapa Italiassa, Espanjassa ja muissa EU-maissa helpottuisivat. Ilmeisesti edelleenkään en pysty sähköisiin allekirjoituksiin muuten kuin erillisen palvelun kautta. Näinhän joudun tekemään vaikkapa taloyhtiön hallituksen kokousten pöytäkirjojen kanssa.

Päämääränä on siis tilanne, jossa palveluissa asioivilla henkilöillä olisi mahdollisuus esittää viranomaisen vahvistama henkilöllisyys sekä henkilöllisyyteen liittyviä vahvistettuja tietoja erilaisissa asiointitilanteissa ja hallita itse omia tietojaan myös digitaalisessa ympäristössä.

 

Mutta palaanpa tuohon otsikkoon. Suomessa sähköisen henkilökortin käyttö on jäänyt lapsipuolen asemaan. Lähes puolella miljoonalla suomalaisella ei ole myöskään verkkopankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta, joiden avulla vahva tunnistautuminen ylipäätään onnistuisi.

Suomessa kehitetystä sähköisestä henkilökortista luotiin Virossa arkea helpottava menestystarina. Virossa pärjää ilman pankkitunnuksia, koska siellä sähköinen henkilökortti toimii varmennekorttina ja porttina digitaalisiin palveluihin. Sikäläisellä id-kortilla ja sen mobiiliversioilla voi sekä tunnistautua että tehdä digitaalisen allekirjoituksen. Korttia käyttää 99 prosenttia täysi-ikäisistä virolaisista.

Suomessa syntynyt sähköinen henkilökortti kopioitiin Virossa id-kortiksi ja siitä tehtiin heti pakollinen. Virossa kortittomat eivät joudu maksamaan sakkoja, mutta he ovat käytännössä kädettömiä. 1,3 miljoonan asukkaan Virossa id-kortilla hoidetaan lähes kaikki, myös äänestäminen. Lähinnä häät ja avioero vaativat käynnin virastossa. Korttiin voi liittää myös monia kaupallisia palveluja ja se on voimassa kerrallaan viisi vuotta. Uusiminen maksaa 25 euroa.

Vuoden kuluttua Suomeen tuleva henkilöllisyystodistus on yksi lisä monien joukossa. Vaikka ihmiset sitä lataisivatkin, niin mikään ei pakota palveluntarjoajia ottamaan sitä käyttöön. Veikkaan ettei digitaalinen asiointi mullistu vuoden kuluttua.

Hyvältä kuitenkin vaikuttaa, että asiointitilanteessa henkilö voi entistä paremmin itse päättää, mitä tietoja jakaa. Esimerkiksi kaupassa ikää tarkistettaessa olisi mahdollista näyttää vain ikä koko henkilötunnuksen sijaan. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen myöntäjän ei olisi mahdollista seurata, miten sitä käytetään.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantainaista 3.10.2022 alkaen

Pelolla johtaminen tuottaa aniharvoin tulosta

Perjantai 23.9.2022 klo 8:54 - Kauko Niemi

 Meilahdessa heiluu

Onkohan mikään toimiala niin sekaisin kuin terveydenhoito? Sairaanhoitajat ovat taistelleet asemastaan jo reilu puoli vuotta ilman minkäänlaista yhteisymmärrystä palkasta saati työoloista. Asiaa hoidetaan kaikkein byrokraatisemmalla tavalla, lakimuutoksella, eikä minkään näköistä yhteisymmärrystä ole näköpiirissä. Tähän kun on vielä sekoittunut kohtuumäärä puoluepolitiikkaa niin sekoilut sen kun lisääntyvät.

Vaikutus kokonaisuudessaan on alan imagolle merkittävä. Iso määrä sairaanhoitajia vaihtaa alaa jopa niin, että hakevat omien virallisten oikeuksiensa perumista. Hoitajapula pahenee pahenemistaan ja vetovoimaa ei tässä tapauksessa kasvateta euroja laskemalla.

Ammattikorkeakouluja odotti syksyn yhteishaussa ikävä yllätys. Sairaanhoitajaksi haluavien hakijoiden määrä romahti suomenkielisissä opinnoissa toissa vuodesta 1 239:llä ja viime vuodesta 369:llä. Yhteensä sairaanhoitajakoulutukseen haki 2 511 ihmistä.

Hakijoiden määrä on vähentynyt suomenkielisiin hoitajien koulutusohjelmiin aina vuodesta 2016 lähtien. Pudotus hakijamäärissä on ollut yli 40 prosenttia.

Sitten sairaudenhoidon toimialla rajoitetaan lääkärien toimivaltuuksia ilman ensimmäistäkään potilasvahinkoilmoitusta tai valitusta. Tapausten taustalla on usein oppikiistoja ja valituksen tekijät eivät suinkaan ole potilaita vaan kollega-lääkäreitä. Ja niitäkin tapauksia, joissa asiankäsittelyssä asiantutijana käytetään valituksen tehnyttä lääkäriä. Piiri pieni pyörii.

Kaikki tällaiset myrkyttävät ilmapiiriä ja ruokkivat alalla vallitsevaa byrokraattista nokkimisjärjestystä. Viimeisin terveyskeskuskäyntini oli puistattava kokemus, joka maalaa hyvin kuvaa millaisessa ilmapiirissä alalla töitä tehdään.

Absoluuttisen tunteetonta terveyskeskuksen toimintaa. Jos lääkäri olisi huoneensa 54 edessä mihin minut ohjattiin, sanonut minulle inhimillisesti huomenta / moi ja kertonut, että toimenpide tapahtuukin tuossa kulman takana voisitko siirtyä sinne vielä hetkeksi odottamaan.

Vai olisiko lääkäriä voitu syyttä tällaisesta tunteellisesta käyttäytymisestä lumehoitamisesta ja puoskaroinnista. Vai olisiko lääkärin arvovalta ja asiakassuhde kärsinyt arvovaltakolauksen. No ei ainakaan minun silmissäni. Nyt olin siis joku työ numero XX - vartalon ihopaise, äkämä tai ajos.

Vuosia on kiistelty terveydenhoitojärjestelmä Apotista. Apotin peruslähtökohta on mielestäni varsin hankala, josta on tavattoman vaikea löytää todellista vastuunkantajaa. Oy Apotti Ab:n näet omistavat HUS Helsingin yliopistollinen sairaala, Helsinki, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymä, Inkoo, Siuntio ja Loviisa (sekä Lapinjärvi osana Loviisaa).

Oma sisäpiiri syö omasta kuormasta ja kukapa uskaltaa kaveria arvostella, saati vaatia muutoksia ja parempaa toimintaa. Vihdoin ja viimein 619 lääkäri ryhdistäytyi ja tekivät yhteisen valituksen Apotista. Ylen mukaan on useita lääkäreitä, jotka eivät uskaltaneet allekirjoittaa yhteistä valitusta. Sen verran tiukassa painostuksessa lääkäreitä pidetään.

Helsingin Sanomat sai puolestaan kyselyynsä lääkäreiltä 240 vastausta, joista käy selville, että Husissa on useita Apotin takia lopettaneita lääkäreitä. Niitäkin lääkäreitä on jo useita, jotka ovat irtisanoutuneet ja ottaneet uuden viran alueelta missä ei käytetä Apottia.

Ylen juttu on suorastaan karmeaa luettavaa. Useat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kertovat Ylelle, kuinka Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) sekä Apotti-yhtiö pyrkivät rajoittamaan asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apottiin liittyvää kriittistä keskustelua.

Pääosin lääkäreiltä kerätyt kertomukset ja kommentit liittyvät puhutteluihin, tiukkoihin ohjeisiin, joiden mukaan Apottia ei saa kritisoida, sekä pelon ilmapiiriin, jonka vuoksi monet ovat pysyneet hiljaa.

 

Apotti kertoo sivuillaan, kuinka potilaiden elämää on helpotettu Apotin myötä syntyneellä viestintäkanava Maisalla. Minulla ei tietenkään ole kokemusta Apotista, mutta kokemusta Maisasta on. Sen peruslogiikkaa en ole sisäistänyt ja siksi käyttö on kokeilua ja arvausta. Vaikka olenkin buumeri, on minulla tietoa ja kokemusta sadoista erilaisista järjestelmistä, mutta Maisa ei ole se, joka ihastuttaisi ja loisi sujuvan suhteen terveydenhoitoon. Valitettavasti vähemmän kokeneet tietotekniikan käyttäjät ja samalla enemmän terveyspalveluja tarvitsevat tuskin ilosta hurraavat. Maisa on kuin Minun autoni, Mytoyota-palvelu. Palvelun pääviesti kertoo missä minun autoni on. Enkö muka tiedä.

Mitään hyvää ei rakenneta tiukalla byrokratialla ja pelon ilmapiirillä. Tuskin on toista toimialaa, joka on läpeensä hierarkkinen alkaen jo siitä, että kuinka moni potilas uskaltaa kertoa lääkärille todellisen tilanteensa, vaikka ravintolisien käytöstä. En minä ainakaan uskaltaisi sanoa, että syön 100 ug D-vitamiinia joka päivä, kymmenkertaisen määrän suositukseen verrattuna. Pian saisin lukea Oma-Kannasta yksittäisen lääkärin näkemyksen puoskaroinnista ilman minun omaa kokemuspohjaa.

Nyt kun tämän pelottelun ja sekamelskan päälle rakennetaan vielä yksi byrokratiakerros ei toimivaa ratkaisua ole tiedossa. Kaiken siivouksen voisi aloittaa Valviran ja THL:n siivouksella. Etenkin jos perustavoitteena olisi lääkärien tietotaidon ja kokemuksen ohjaaminen yksilöllisen potilaan parhaaksi. Putinismi ei kuulu nykypäivän terveydenhoitoon. Tiedossa on terveyssota vai ”operaatio.”

Tämä on kuultavissa ääniversiona finnRadio.fm sivuilla 26.9.2022 alkaen

 

 

Mitä hautajaisilla halutaan viestiä

Perjantai 16.9.2022 klo 13:00 - Kauko Niemi

Lähipäivinä taitaa loppua musta painoväri, kun media revittelee hautajaisilla. Maanantaina kuningatar Elisabethin ja tiistaina Vesa-Matti Loirin viralliset hautaan siunaustapahtumat.

Onko kyse muistamisesta, kunnioittamisesta, vainajan toiveista, näyttäytymisestä, kuulumisesta joukkoon, näyttelemisestä, pelkästä rituaalista vai mitä hautajaisilla viestitään tai halutaan viestiä?

Sittenhän pyörii myös pilakuva, missä suntio ja pappi ihmettelevät kun ei ole ensimmäistäkään saattajaa, vaikka vainajalla on yli 2000 kaveria facebookissa.

Koskettavin toteamus kohdallani olivat papin sanat, kun hyvin läheisen ystäväni uurna laskettiin hautaan – kuolemaa sietää niin kauan, kun se ei tule omasta ovesta sisään. Fyysisesti läheisin kuoleman kokemukseni on ollut puolimetriä viimeisestä henkäyksestä.

Viime viikkoisessa blogissani ihmettelin elinaikaodotteen lyhenemisestä ja nyt sitten päästiinkin yllättäen itse asiaan.

Maanantaiset ja tiistaiset tilaisuudet ovat varmasti ainutlaatuiset. Britanniassa kaikkien arvostama henkilö tuskin saa maanantaina mitään inspiroivia hetkiä, sillä protokollat määrittävät millin tarkasti, kuinka edetään ja aivan varmasti jokainen asia oli myös etukäteen suunniteltu ja päätetty.

Nyt jo tiedämme, kuinka Britanniassa lähipiiri pukeutuu, kuka saa käyttää minkäkinlaista asua, eikä niillä määrittelyillä ole paljoakaan tekoa itse vainajan yksityisen ajattelun kanssa. Eikä liion samisykköjen kannata tehdä mediassa omia tulkintojaan kenenkäkin nappirivistön salaisista viesteistä. Kaiken tämän seremonian säestämänä toki voi ja kannattaakin muistella huikean pitkää kuningattaren tasapainoista uraa.

Ainakin kaksi on pidätetty Britanniassa, jotka ovat huudelleet muuta kuin mitä yleinen mielipide ja brotokolla sallii.

Johanneksen kirkossa, Helsingissä tiistaina onkin jo sitten kovasti paljon eri tunnelma, kun Vesa-Matti Loiri saa viimeisen siunauksen. Tilaisuus ehdittiin jo lanseerata poikkeuksellisena, kaikille avoimena. Kirkkoon olisi mahtunut reilut 2000 ihmistä seuraamaan tilaisuutta.

Nyt kuitenkin omaiset toivovat, että siunaustilaisuus vietetään vain läheisten ja tilaisuuteen kutsuttujen kesken. Omaiset toivovat, että myös tiedotusvälineet kunnioittaisivat tilaisuuden yksityistä luonnetta, eikä kirkkotilassa sisällä kuvattaisi.

Varmaa olisi ollut, että jos kirkko olisi ollut täpötäyttä, olisi myös some ollut pullollaan kuvia tilaisuudesta – olinhan siellä minäkin. Vaikka olisi kerran elämässään nähnyt Loirin vilaukselta livenä.

Loirin kuolemalla ehdittiin jo keräämään poliittisia irtopisteitäkin ehdottamalla valtiollisia hautajaisia. Valtiovalta on nyt edustettuna kutsuttujen joukossa niin kuin presidentin puoliso Jenni Haukiokin. Loiria on muisteltu sivutolkulla. Kuinka moni oikeasti tunsi ja tiesi muuta kuin ulkokuoren ja sen monet eri ilmentymät. Ne vaan eivät ole hautajaisten keskeisintä sanomaa.

Hautajaisia toki ylipäätään leimaa merkittävästi millaiseen uskonnolliseen yhteisöön vainaja on kuulunut. Kirkkojen säännöt ja kaavat ovat melko tarkkoja ja jokaisella omansa. Suomalaisen Evlut kirkon kaavassa on jonkin verran joustoa. Ainakin jos haluaa täyttää kaikki mahdolliset musiikkipaikat ja itse musiikin sisältökin kannattaa aina tarkistaa ja hakea hyväksyntä seurakunnalta.

Muutama vuosi sitten olin siunaustilaisuudessa, missä soi harmonikka. Ei kovin yleinen, mutta vainajan koko elämässä ei ollut kovinkaan montaa päivää ilman haitaria.

Mieleeni on jäänyt myös työ- ja harrastuskaverini viimeinen matka ilman kirkollisia seremonioita, missä tuhka ripoteltiin mereen. Minne käy tuulen ilmassa tie – oli minun lauluosuuteni veneessä.

Evlut kirkko on monitulkintaisuudellaan saattaa tuottaa seurakuntakohtaisesti tai jopa pappi-kohtaisesti vääntöä viimeiselle matkalle. Valitettava tilanne tapahtui pari kuukautta sitten kun siunausta toimittava pappi oli niin juovuksissa, että siunaustilaisuus piti keskeyttää.

Itse olin viime viikolla ystävän äidin uurnanlaskutilaisuudessa. Vainaja oli ollut kaikki 89 vuotta kirkon jäsen, mutta eläessään vakaasti sitä mieltä, ettei halua kirkollista seremoniaa. Niinpä seurakunnalta saatiin lupa vain laskea tuhkauurna maanlepoon.

Tilaisuus oli pieni ja kaukana perinteisistä hautajaisista. Luettiin muutama vainajan kirjoittama runo ja yksi laulu. Tunnelma oli kertakaikkisen aito ja erilaisen teeskentelemätön. Ulkopuolisenakin pystyin aistimaan ne keskustelut, joita kuolemaa odotellessa oli käyty.

Sittenhän on niitäkin, joka eivät kuulu kirkkoon, mutta viime hetkellä haluavatkin kirkollisen seremonian. Järjestelyt vaativat joustavuutta seurakunnalta ja papilta.

Toisen elämää arvostaen ja kunnioittaen voidaan tehdä paljon muutakin kuin käydä ostamassa pieneksi hetkeksi kallis kukkalaite. Viime perjantaina klo 12:00 Suomen taksiautoilijat pysähtyivät minuutiksi ja nousivat autoistaan minuutiksi kunnioittamaan Asikkalan taksimurhan uhria. Vaikuttava, vilpitön ja laaja operaatio.

Helmikuussa 2020 Jörn Donnerin siunaustilaisuudessa kappelissa arkkuun sai kiinnittää post it -lappuja. Donner käytti aina paljon post it -lappuja, kun hänellä oli paljon muistettavaa. Kaikki saivat laittaa kappelissa arkkuun lapun ja kirjoittaa terveisensä Jörnille. Tässäkin toteutettiin vainajan tahtoa, joka oli kieltänyt kukat.

Valitettavan harvat keskustelevat aidon rehellisesti viimeisistä toiveista silloin kun ajatus vielä kulkee. Tai sitten lähtö tulee niin pikavauhdilla, ettei ole ollut mahdollisuuksia keskustella. Huonoin vaihtoehto on siinä vaiheessa ryhtyä googlaamaan, kuinkas nyt edetään tai toteuttaa tiukasti uskonnollista kaavaa. Lopputulemana on tilaisuus muiden joukossa, missä aitous ja läsnäolo ovat poissa.

Toki hautajaiset ovat usein niitä tilaisuuksia, missä tavataan harvemmin nähtyjä sukulaisia.  Donnerin kaikki lapset olivat ensi kertaa fyysisesti koolla isänsä hautajaisissa. Mutta kaikkein nolointa on vetää tällaiset juhlat näyttävästi överiksi, vaikka olisi millainen sankari arkussa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona maanantai 19.9.2022 alkaen FinnRadio.fm -kanavalla