Koronakoirapäätös sopii hyvin STM:n vastuunpakoiluun

Keskiviikko 3.3.2021 klo 20:50 - Kauko Niemi

Tulli valmisteli ja koulutti koiria kahdeksan kuukautta. Ensin koirat tekivät harjoituksia hajuerotteluradalla anonymisoiduilla näytteillä. Sen jälkeen koirat harjoittelivat lentokentällä, jossa niiden oli tarkoitus tunnistaa taskussa tai laukussa oleva näyte.

Näytteet olivat koronapotilaiden vaatteita ja pyyhkäisynäytteitä, jotka oltiin saatu Hus Helsingin yliopistolliselta sairaalalta. Verrokkeina oli vastaavia tekstiilejä ja näytteitä, jotka eivät sisältäneet koronavirusta.

Koirat tekivät yhteensä 400 harjoitusta. Niiden perusteella ohjaajat sanovat, että koirat oppivat tunnistamaan positiivisen näytteen negatiivisesta noin 90 prosentin varmuudella.

Koirien kyvykkyydestä käyttää kuonoaan ei ole minkäänlaista epäilyä. Rahakoira on paljastanut ensimmäisen toimintavuotensa aikana 1,3 miljoonaa euroa laitonta rahaa. Tullin ruokakoira Aino paljasti 10 kuukaudessa 1 700 kiloa kiellettyjä liha- ja maitotuotteita. Tuhansien talojen homevaurioita on pystytty korjaamaan taloudellisesti, kun koira on paikantanut, missä ongelma piilee. Erilaisia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Poliisi ei tulisi päivääkään toimeen ilman koiria. Eikä näiden toimintaa ole tieteellisesti osoitettu. Ne vain ovat käytännön työssä lyömättömiä, tavattoman taitavia ja kertakaikkisen hyödyllisiä.

Nyt kuitenkin lääkintöneuvos Anni Virolainen-Julkunen STM:stä kertoo, että lakipykälästä jätettiin pois maininta koronakoirista, koska menetelmästä ei ole lääketieteellistä tutkimusnäyttöä. STM on mestari laatimaan mitä ihmeellisimpiä sääntöjä ja määräyksiä, joita noudattamalla ei synny ”virheitä” eikä joudu vastuuseen.

Koirat jäävätkin yllättäen käyttämättä tilanteessa missä kaikki luovat keinot olisivat enemmän kuin tarpeen koronan hillitsemiseksi.

Sääntösuomi on toiminut tähän asti melko hyvin ja ennustettavasti, vaikka sitä onkin aika ajoin pilkattu pikkumaisesta nipottamisesta. Ja ihan kamalasta nipottamisesta vaikkapa Italian ja Espanjan näkökulmasta tarkasteltuna.

Jos nyt koronan myötä siirrytään uudelle tasolle, ettei mitään voida tehdä tai toteuttaa, ennen kuin siihen on pystytty osoittamaan tieteellinen näyttö, pysähtyy kaikki kehitys siihen paikkaan. Tieteellisten näyttöjen saaminen kun kestää aivan liian kauan.

Korostan nyt, että tieteellistä näyttöäkin tarvitaan joskus jossakin asiassa, mutta niin ei vain voida kaikkia asioita hoitaa. Kaikkea ei voida edes mitata ja arvottaa, etenkin kun liikutaan tunnetasoilla. Ja toinen äärilaita on sitten pelkät uskomukset. En nyt ole missään tapauksessa niitäkään kannattamassa. Kun tehdään kymmenen päätöstä ja niistä on kaksi oikeaa, se on yksi oikea päätös enemmän kuin, että hierottaisiin ja jauhettaisiin yhtä päätöstä kuukausi ja vuositolkulla tieteellisin menetelmin oikeaksi.

Valitettavasti tämä koira-asiakin näyttää johtavan sylttytehtaalle STM:ään. Eikä STM:n ja Avin nokkapokka yhtään loivenna asiaa. Mitään ei tehdä, johon ei ole laadittu suositusta tai määräystä. Lääkäri ei voi hoitaa potilaitaan muuten kuin STM ja sen alaisten määrittelimillä tavoilla, vaikka potilaan kannalta olisi muita hyväksi koettuja keinoja. Onhan tämä tietysti kirjallista vastuun pakoilua ja hoitovirheiden välttelyä, kun ketään ei voida syyttää silloin kun on virallisia ohjeita noudatettu.

Joka ainoalla sairaustapauksella on aina jonkin asteinen lumevaikutus. Jo lääkärin puheet ja hoitohenkilökunnan käytös synnyttää sellaisen ja se aina ja ihan varmasti vaikuttaa tervehtymisprosessiin. Ja vaikka kuinka ihaltaisiin ja palkittaisiin juhani knuuteja, niin he ovat väärässä väittäessään, että vain tieteellisellä näytöllä on merkitystä.

Meidän jokaisen mielihyvähormonien toiminta on yksilöllistä. Tämä tarkoittaa, että synnynnäinen endorfiinin, dopamiinin, oksitosiinin ja serotoniinin perustuotanto vaihtelee ihmisten välillä paljon. Ei ole viitearvoja eikä siis puutostilojakaan. Tietoakin puuttuu ja mittaamaan ei pystytä. Tehkäämme myös hyväksi koettuja asioita ja kokeilkaamme innolla uusia asioita käytännössä ja ottakaamme niistä oppia jokapäiväiseen elämäämme.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 7.3.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Lue myös:

 Valvirassa käydään oppikiistaa ja rajoitetaan lääkäreiden oikeuksia. 

Susi - on sana, jonka merkitys pysyy ja voimistuu

Lauantai 27.2.2021 klo 12:38 - Kauko Niemi

Onkohan suomenkielessä yhtään muuta sanaa kuin susi, jonka äärimmäinen negatiivisuus on kantanut, jopa syventynyt ilman merkittäviä perusteita maailman muuttuessa ympärillä ilman mitään syytä.

Aikoinaan törmäsin ohjelmistoyritykseen, joka oli hyödyntänyt suden, siis eläimen, käytöstä ja mallintanut sen panssarivaunujen ”laumaohjaukseen”.

Luulisi että viestinnän- ja kielen tutkijat kiinnostuisi arvioimaan, miten yhden sanan merkitys voi olla voimakas ja miksi merkitys on säilynyt vuosisatoja. Siitä voisi oppia paljon myös nykyaikaiseen viestintään.

Susi lampaan vaatteissa on Aisopoksen muistiin kirjaama satu ja siihen viittaava sanonta. Satu elää tänäkin päivänä, kun niin kilttiä ja rehtiä näyttelevä ihminen tekee julmia temppujaan ja vaikkapa pettää ja vetää jatkuvasti välistä.

Hyvän ja pahan vastakkainasettelu löytää juurensa myös raamatusta. Suden ja lampaan asettaminen vastakkain on tapahtunut esimerkiksi Jesajan kirjassa. Ja muuallakin uskonnollisessa viestinnässä susi on luokiteltu julmaksi pedoksi.

Kun mediassa harvase päivä riidellään sudesta ja sen oikeutuksesta, oikeasti kysymyksessä näyttää olevan maailmankatsomusten törmäys. Lumijokelainen Aku Ahlholm osoitti tämän kuun alussa tarkastetussa väitöstutkimuksessaan, miten maailmankatsomukset törmäävät susiuutisoinnissa. Aitoa keskustelua ei synny, koska ihmiset elävät eri sosiaalisissa todellisuuksissa.

Susiuutisissa haastatellaan yleensä viranomaisia ja tutkijoita. Haastatelluista 30 % on viranomaisia, 20 % tutkijoita, 11 % ympäristöjärjestöjen edustajia, 8 % metsästäjiä, 7 % ns. sivullisia, 4 % eläintenomistajia (mm. poronhoitajia) ja 3 % poliitikkoja. Loput ovat muita asiantuntijoita, kuten eläinlääkäreitä, järjestöjen edustajia tai muita toimijoita. Suomessa viranomainen on tavallisesti poliisi ja Ruotsissa ympäristöviraston tai lääninhallituksen edustaja. Toimittajat arvottavat ääniä eri tavoin.

Tänä vuonna on jo tähän mennessä suomalaisessa mediassa julkaistu 91 sutta käsittelevää juttua. Ei nyt ihan koronan tasolle yllä, mutta osoittanee kuitenkin suden tuiki keskeistä merkitystä maassamme, vaikka ani harva ihminen on nähnyt sutta muualla kuin satukirjassa.

Itse olin muutama vuosi sitten maastopyörävaelluksella Lieksassa. Kohtasin paikallisen erämiehen, joka oli 43 vuotta kolunnut paikallisia metsiä ja erämaita. Hän ei ollut kertaakaan kohdannut sutta ja karhunkin vain kolmasti. Ihminen ei osaa niin hiljaa ja varovasti liikkua, etteivätkö villieläimet osaisi väistää.

Susi- ja karhukuvat netissä ovat pääsääntöisesti otettu kuvauskojuista ja järjestetyillä syöteillä.

Susi jo syntyessään. Fiat sai tutaa aikoinaan uuden autonsa mainoskampanjastaan – Petojen sukua. Kansan keskuudessa viesti oli susi jo syntyessään. Ja paljon on muitakin tuotteita, jotka ovat susia. Usein kuulee ilmaisun susiruma, jolla tarkoitetaan äärimmäistä rumuutta. Vaikka terve susi edustaa oikeesti äärimmäistä kauneutta.

Susi siis eläimenä on petoeläin. Susi ja peto yhdistelmänä herättää voimakkaita tunteita. Tarinoiden ja myyttien ruokkima susiviha on johtanut lajiin kohdistuvaan vainoon ympäri maailman. Myös Suomesta laji oli vaarassa kadota ihmisen takia, eikä se ole turvassa vieläkään.

Sudella ei ole luontaisia vihollisia, mutta ihminen on vainonnut sitä kautta aikojen. Miksi? Erilaiset myytit ja tarinat ovat ruokkineet susivihaa. Ehkä äärimmäistä pahuutta edustaa se, että voivat nälkäisinä syödä toisiaan.

Varsin kuvaavaa oli viime syksynä suden metsästystä vaativa kansalaisaloitteen kohtalo. Se keräsi vajaassa viikossa tarvittavat äänet. Onkohan mitään muuta kansalaisaloitetta pidetty näin tärkeänä. Aloitteen saaminen eduskuntaan vaatii siis vähintään 50 000 kannattajaa. Suden vastustajia löytyy siis joka niemestä ja notkosta pelkällä tunnepohjalla. Aloitteen käsittely eduskunnassa valiokuntakäsittelyineen tullee ajankohtaiseksi aikaisintaan ensi syksynä.

Suomen susikanta väheni vuosien 2006 ja 2014 välillä 40 prosentilla ilmeisesti salametsästyksen johdosta. Tällä hetkellä maamme susikanta on 216-246 yksilöä. Suomessa on siis 0,00073 sutta neliökilometrillä.

Kaikki on kovin suhteellista. Suden ei tiedetä vahingoittaneen ihmistä Suomessa vuoden 1882 jälkeen.

Sen sijaan;

Vuonna 2019 Suomessa ihminen surmasi 65 toista ihmistä. Vuonna 2019 ihminen murhasi itsensä 746 kertaa.

Vuonna 2019 alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi 1 718 henkeä.

Vuonna 2019 tapahtui 4 002 henkilövahinkoon johtanutta tieliikenneonnettomuutta. Onnettomuuksissa kuoli 211 ja loukkaantui 5 013 ihmistä. Joka neljännessä kuolonkolarissa oli alkoholi osallisena asiaan.

Ja korona on aiheuttanut tähän mennessä Suomessa 734 ihmisen kuoleman (23.2.2021).

Kaikki on niin suhteellista!

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 28.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Medialukutaitoa hämmentää itse media

Lauantai 20.2.2021 klo 18:17 - Kauko Niemi

Maailmasta ei löydy sellaista rohveettaa, joka pystyisi opettamaan nykytilanteessa luotettavaa medialukutaitoa. Siis sellaista, että lukija heti tajuaisi onko kyseessä luotettava, faktoihin perustuvaa, aikaan ja paikkaan sidottua journalismia vai somen kuplaantuneita mielipiteitä.

Medialla tulisi olla tällä hetkellä yksinkertaisen selkeänä tavoitteena erottautua täysin sekä teknisesti että etenkin sisällöllisesti somen välittämistä viesteistä. Eikä kenelläkään olisi epäselvää, kuinka luettuun, kuultuun tai katsottuun viestiin tulisi suhtautua. Olipa sitten oma viitekehys mikä tahansa.

Siinäkään ei enää näytä olevan suurta eroa, kun somessa joku juttu kiertää jaossa ties kuinka monetta kierrosta ja kuinka monetta vuotta. Medialla raflaavat ostikot ja sitten lopussa kerrotaan, että tämä julkaistu aiemmin silloin ja silloin. Radiossa ja tv:ssä uusintoja on ollut pitkään, mutta onhan ne kuitenkin reilusti kerrottu uusinnoiksi.

Onhan se jotenkin työlästä ensin selvittää, milloin asia on tapahtunut. Kun on 20 vuoden toimittajakokemuksella tottunut siihen, että uutinen on aina aikaan ja paikkaan sidottu. Medialukutaitoa sekin, kun tuttava kertoo innoissaan jostakin, vaikkapa ”uudesta” terveysuutisesta ja sitten pitää toppuutella – olethan nyt varmasti huomannut, että tämä on julkaistu jo 2016. Sen jälkeen kaikki alan tutkimukset ovat jo muuttuneet ja muuttaneet käsitystä vaikkapa D-vitamiinista.

Tämän päivän teknologia mahdollistaa paljon ja pitääkin mahdollistaa kaikkea uutta. Se ovat osoittaneet mm. Facebook, Google ja muut somejätit omine algoritmeineen. Niiden toimintamallit ovat täysin erilaiset kuin journalistiset periaatteet ja siksi niitä ei kannattaisi suoraan matkia, jos todella haluaa erottautua somesta. Siinä missä facebook tyrkyttää kuplaasi eniten tykättyä, niin median pitää tyrkyttää tuoreinta.

Tekniikkaa toki pitää mediankin hyödyntää ja sillä saa paljon aikaiseksi, muttei mallintaa somejättejä. Tai sisällön kustannuksella vain jahdata klikkejä ja pelata voittajaa pelkällä statistiikalla. Itse käyn painia parhaillaan esimerkiksi Hesarin tilauksen kanssa. Lähes joka päivä v-käyrä nousee, kun kokee tulleensa petetyksi. Esimerkkinä vaikkapa - Kaikki muuttui hetkessä – ja itse jutussa mikään ei muuttunut.

Varsin tuore kirja on oikeutetusti varoittava sormi pystyssä. Taloustoimittaja, tietokirjailija Juha-Pekka Raeste on kirjoittanut Ylen MOT:n toimittajan Hannu Sokalan kanssa kirjan - 50 maailman vaarallisinta yritystä.  Kirja tuo esille kuinka teknojätit saavat käyttää valtaansa lähes miten haluaa. Maailman suurimpia vaikuttajia ja niiden seuraamuksia ei oikein kukaan seuraa ja pysty rehellisesti raportoimaan. Putinistakin tiedetään tarkemmin. 

Ylen kehityspäällikkö Kari Haakanan mukaan riippuvuus ulkoisista alustoista on todella ongelmallista. Facebook voisi esimerkiksi rajoittaa sille kriittisen jutun leviämistä, ja ulkopuoliset eivät koskaan saisi tietää sitä. Lisäksi toimitus ei hakukoneissa tai sosiaalisen median alustoilla pysty vaikuttamaan jutun jatkokäyttöön tai julkaisukontekstiin, mikä Haakanan mukaan lähestyy jo toimituksellisen päätösvallan luovuttamista ulkopuoliselle yritykselle.

Todella osuvan ja suorasanaisen kritiikin esittää Tuija Siltamäki Ylen viime viikkoisessa kolumnissaan - Pyydän, lakataan lässyttämästä sananvapaudesta ja aletaan vaahdota mediakritiikistä.

Siltamäki on Ylioppilaslehden päätoimittaja, jota hävettää olla töissä näin typerällä alalla. Kuten hän itsensä esittelee kolumninsa lopussa. No vähän hävettää minuakin kehityksen suunta 20 vuoden toimittajakokemuksella.

Siltamäki aloittaa kolumninsa - Suomalaisessa journalismissa on jokunen hauska erityispiirre. Yksi niistä on moraalinen omahyväisyys. Sananvapauden mallimaa, sanotaan. Siis Suomi.

Jatkossa hän kuvaa konkreettisesti kuinka media-ala syö itseään sisältä käsin. Tilanne ei tietenkään ole helppo tässä taloudellisessa tilanteessa, mutta se ei tule paranemaan ainakaan sillä, että ollaan amerikkalaisten teknologiayritysten armoilla niitä matkien. Arvostus syntyy olemalla selkeästi parempi ja luotettavampi suomalaisen tiedon ja suomalaisen näkökulman tuottajana ja jakelijana.

Siltamäki kiteyttää kolumnissaan - Mitä vähemmän on lehtiä ja toimittajia, sitä vähemmän on moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia. Mitä useampaa lehteä yhä pienempi porukka väsää, sitä vähemmän on persoonallisia näkökulmia ja luovuutta.

Pakkoyrittäjä-freelancereiden taas ei kannata nähdä "sisältöjen" eteen yhtään enemmän vaivaa kuin on pakko, koska palkkio ei kuitenkaan kompensoi vaivannäköä.

Lopputuloksena syntyy huonoja juttuja. Ketään ei kiinnosta lukea huonoja juttuja, joten tilaajamäärät laskevat, talous menee kuralle ja taas on aika vahvistaa toimintaa leikkaamalla. Näin Siltamäki, johon näkemykseen on helppo yhtyä.

Jos minä nyt tällä hetkellä tekisin epätieteellisen kokeen ja keräisin samasta aiheesta tekstejä mediasta ja somesta, niin veikkaukseni on, että harva ihminen pystyy erittelemään niitä juoruiksi ja jornalistisiksi tuotteiksi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 21.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Esimerkkejä huijatuksi tulemisesta

Helsinkiläisellä lähiöllä on salaa rakennettu identiteetti, joka valkenee vain ilmasta katsottuna – Nyt arkkitehti kertoo, miksi päätyi ratkaisuun, jota kukaan ei maan tasalta näe

Maailman supertähdet matkaavat syrjäisen metsätien päähän tapaamaan suomalaista gurua, jonka ”taikanäpit” tekevät ihmeitä

Kuluttaako sinunkin ilmalämpö­pumppusi piilosähköä, vaikkei olisi päällä? Tämä kikka voi säästää kymmeniä euroja

Keväinen koirankakka jää kakkoseksi

Lauantai 13.2.2021 klo 16:33 - Kauko Niemi

Nyt tulee historian ensimmäinen kevät, kun ei tarvitse kinata ja kiihkoilla koirankakoista. Nyt paljastuu tuhansia kertoja suurempia ongelmia ja tuhansia kertoja laajemmalla alueella kuin koirankakka kotikadulla.

Tänä keväänä paljastuu lumien sulaessa tuhansia vahingossa pudonneita tai huolimattomasti heitettyjä korona-maskeja ja muuta ulkoilujätettä ja eväspaketteja.

Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskela painottaa, että ylipäätään roskaantumisessa jokaisen pitäisi ottaa huomioon oma rooli ja vastuu.

Koskelan mukaan yhteiskuntaamme on pesiytynyt asenne, että kunnalla / kaupungilla on velvollisuus huolehtia asukkaiden roskista, ja asukkailla taas on oikeus hankkiutua eroon tuottamistaan roskista mahdollisimman nopeasti ja helposti. Tämä tarkoittaa monille, että jos lähimmälle roska-astialle on yli 50 metriä, niin roskan saa heittää maahan. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että vastuu tuottamistaan roskista säilyy niin kauan kuin se on asianmukaisesti hävitetty eli niin, ettei siitä aiheudu ympäristöhaittaa. Jos lähimpää roska-astiaa ei ole näkyvissä, tulee roska kantaa mukanaan, kunnes sellainen löytyy. Tämän on jokaisen velvollisuus. Jos tähän ei pysty, ei pidä tuottaa roskaa. Kaupunki ei voi asentaa roska-astioita ympäri kaupunkia 50 metrin välein, tämä olisi kaupunkikuvallisesti todella epäesteettisen näköistä.

Entäs sitten kun lähdetään varsinaiseen luontoon? Metsähallituksen hoitamien kaikkien valtion suojelualueiden ja asiakaspalvelupisteiden kokonaiskäyntimäärä vuonna 2020 oli 9,2 miljoonaa käyntiä. Tästä kansallispuistojen käyntimäärä oli lähes neljä miljoonaa. Kaikkien maastokohteiden käyntimäärä kasvoi edellisestä vuodesta 17 prosenttia, kansallispuistojen 23 prosenttia.

Metsähallituksen mukaan ensikertalaisten retkeilijöiden ja luonnosta monin eri tavoin nauttivien asiakasryhmien, kuten maastopyöräilijöiden ja nuorten määrät ovat kasvaneet. Tämä kaikki on aivan mahtavaa, jos vain jaksetaan kantaa eväspaperit ja tyhjät juomatölkit takaisin metsästä. Puhettakaan lasisista pulloista, jotka särkyessään aiheuttavat luonnon eläimille vahinkoa.

Helsingin yliopiston kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälän mukaan Ylen haastattelussa tavallisimmat siniset maskit ovat pääosin muovia, tarkemmin sanottuna polypropyleenia, minkä hajoaminen on varsin hidasta. Se on noin 500 vuotta kestävä prosessi. Eikä tämäkään vielä riitä. 500 vuoden päästä maskit ovat hajonneet mikro- ja nanomuovihiukkasiksi, jotka jatkavat ympäristössä omaa elämäänsä vielä paljon pidempään. Hajotessaan maskit päätyvät mikromuoveiksi ja kulkeutuvat usein vesistöihin ja sitä kautta kaloihin ja myös ihmisiin.

Yhdessä tupakan tumppien kanssa olemme hyvin pian mikromuovilla kyllästettyjä ohmisolentoja. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen kaikilta rannoilta löytyy jo mikromuoveja. Ei siis ole suurimpien asutuskeskusten yksinoikeus.

Olkaamme jokainen tästä hetkestä eteenpäin puistokummeja. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on erityinen puistokummiohjelma. Ja ainakin Keravan kaupungilla on samanniminen ohjelma, ehkä muillakin paikkakunnilla.

Armi Koskelan mukaan Helsingissä on virallisesti puistokummiksi ilmoittautuneita vapaaehtoisia kaikkiaan tällä hetkellä 1483 henkilöä. Määrä vaihtelee helpostikin, sillä puistokummeissa on paljon ryhmiä, ja kun joku ryhmä lopettaa tai uusi aloittaa, saattaa määrä muuttua usealla kymmenellä. Viime vuonna näistä koronan sotkuisista jälkiseurauksista johtuen puistokummien määrä lisääntyi ennätysmäisesti noin 400, kun normaalina vuonna määrä lisääntyy noin 50 – 80 uudella puistokummilla.

Jotkut puistokummit keräävät roskia ympäristöstään päivittäin ulkoilun tai koiran lenkityksen yhteydessä, jolloin tuntimäärät voivat olla useita satoja vuodessa. Toiset taas tekevät toimintaan vain muutaman tunnin vuodessa.

Suuri huoli on todellakin laajat ulkoilualueet, missä ei vakituista siivousta ole. Sieltä poistetaan rojuja vain ilmoitusten perusteella. Tämän blogin kuvan olen ottanut espoolaisesta metsästä ja ilmoittanut siitä Espoon kaupungille.

Jokainen varmasti vierastaa ajatusta, että ryhtyisi käsin noukkimaan vaikkapa maskeja maasta. Heitän haasteen niille valmistajille ja kauppiaille, joiden valikoimissa on niin sanottuja roskapihtejä. Nyt jos koskaan on imagon nostamisen sauma ja aika kampanjoida hyvän puolesta ja tehdä sellaisia tarjouksia, että tänä keväänä olisi suomalaisten käytössä vähintään puolimiljoonaa roskapihtiä.

Retkietiketti

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Yllytyshullu ihminen yllättää nopeasti

Lauantai 6.2.2021 klo 12:32 - Kauko Niemi

Tällä hetkellä odotan digimaailman syövereissäni eniten kevään kunnallisvaaleja ja niiden yllätyksiä. Tuntuu jopa ihmeeltä, jos mikään ryhmä ei onnistu sotkemaan perinpohjaisesti perinteistä kunnallisvaalikulttuuria ennen huhtikuun 18. päivää.

Todellisilla asioilla ei tule olemaan vaaleissa suurtakaan merkitystä. Tosin vaalipuheilla ei ole aiemminkaan ollut suurta kytköstä todellisen elämän kanssa. Nyt hetkellinen yllytyshulluus leimahtaa milloin tahansa ja sen mahdollistaa netti niin nopeasti, ettei kukaan mahda eikä ehdi tehdä minkäänlaisia korjausliikkeitä asioiden edetessä.

Agitaattori voi olla yksittäinen ehdokas, mutta todennäköisesti se on kuitenkin joku ryhmä. Ryhmä pystyy laajemmin lietsomaan nopeasti asioita, joita yllytyshullu kansa lähtee ilman ensimmäistäkään ajatusta seuraamaan. Ja kun mennään innokkaasti tunteen vallassa, unohtuvat mahdolliset seuraukset, vastuusta puhumattakaan.

Pimeä porukka, joka käyttää sinistä krakaa ja jopa persutkin Jussi Halla-ahon salamyhkäisyydellä muistuttavat enemmänkin ryhmiä, jotka taistelevat koronaa vastaan. Rajat kiinni ja Suomessa saa olla vain suomalaiset ja varmaan myös toisin päin. Suomalaisia ei saa päästää matkustamaan ja paljastaa kansainvälistä kulttuuria ja elämäntapoja, jotta suomalaisuus ei pääsisi rönsyilemään ja saamaan vaikutteita muualta maailmasta.

Pimeä porukka, Sinimustat, ei ilmeisestikään saa puoluestatusta ennen vaaleja. Yhdistys näet lakkauttaisi maahanmuuton. Se perustaisi rekisterin, jolla seurattaisiin ulkomaalaistaustaisen väestön määrää. Rekisteriin kirjattaisiin ihmisten etnisyys, kieli ja uskonto. Se myös rajoittaisi tapaa, jolla media kertoo suomalaisuudesta ja perhe-elämästä.

Tällaiset ryhmät, jotka eivät kanna vastuuta tekemisistään, voivat luoda yllytyshulluutta ja saada netissä aikaan mitä ihmeellisintä käytöstä ja sotkea perinteiset vaalikuviot.

Hyvässä muistissa on mitä Trump sai aikaan jatkuvilla twiiteillään. Tämä siis yhden miehen show. Miehen, jonka kohdalla viestit pääsivät julkisuuteen aseman takia. Onhan mediallekin tärkeämpään kuka sanoo kuin mitä sanoo.

Trumpin yllytyshullu kannattajajoukko päätyi sitten käsittämättömään loppuratkaisuun mikä ei ollut kenenkään hallussa.

Päättyvällä viikolla Suomen tämän vuoden valtiopäivien avajaispuheessaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti myös yllytyshulluuden esille.

”Moni varmaan muistaa valokuvan vajaan kuukauden takaa: mies, kainalossaan Yhdysvaltain kongressin puhemiehen puhujapönttö ja hämmentynyt hymy huulillaan. Mies, viiden lapsen isä, oli tullut kaukaa näyttämään mielipidettään. Kotioven sulkiessaan hän tuskin osasi kuvitella, että poissaolo voi venähtää hyvin pitkäksi. Poseeratessaan valokuvaan hän ei näyttänyt tajuavan osallistuvansa kapinaan, ja siten rikkovansa oman ja perheensä elämän.”

”Tämä tarina on kova. Hetken huuma tai tunne siitä, että minähän vain menin ja olin siinä kun muutkin, joukossa tai sen jatkeena, ei puolustukseksi riitä. Eikä sekään, että yllyttivät”, Niinistö sanoi.

Netin yllytyshulluus ei suinkaan koske vain intohimoista politiikkaa. Hyvä ja täysin puskista tullut esimerkki on viime viikkoisesta pörssimaailmasta. Missä nuorten kapinallisten joukko heilutti aivan selittämättömällä tavalla vanhoja pörssikäytäntöjä mennen tullen. Osansa sai suomalainen Nokiakin.

Toistaiseksi tutkitaan, ylitettiinkö pörssimiljonäärien tappiokamppailussa laillisuuden rajat. Todennäköisesti ei. Normaalit toimintamallit ja viestintätekniikat vain mahdollistivat tällaisen yllätyksen. Varmasti mietitään, kuinka jatkossa tällainen voidaan estää. Tosin siihen mennessä on jo keksitty seuraava kepponen.

Tuorein esimerkki Yllytyshulluudesta ja netin vimmaisesta käyttäytymisestä tulee Ruotsista. Viisi vuotta sitten Facebookiin perustettu Pink Room -ryhmä on kasvanut nopeasti yhdeksi Ruotsin suosituimmista “kaikkien ei-miesten” keskustelualustoista. Sillä on lähes 160 000 jäsentä.

Ryhmän ylläpitäjille alkoi sadella varoituksia siitä, että ryhmässä julkaistu sisältö rikkoo Facebookin yhteisönormeja. Valitukset koskivat erityisesti miehiin kohdistuvaa vihapuhetta.

Ylläpito sai lopulta kolmen päivän kuluessa varoituksen sadoista julkaisuista ennen kuin Facebook sulki Pink Roomin.

Nostan suomalaiselle sivistykselle pipoani, jos onnistumme viemään kunnallisvaalikampanjat ja itse vaalit läpi ilman ongelmia. Ihminen kun vain tuppaa käyttäytymään verkossa ihan eri tyyppinä kuin kasvotusten. Valtaosalle on myös tahallaan tai tahattomasti ja vastuuttomasti täysin epäselvää millaisen merkityksen hänen sanansa saavat vastaanottajan päässä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 7.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa) 

Salailu on terveydenhuollon perussairaus

Lauantai 30.1.2021 klo 11:54 - Kauko Niemi

 Onkohan mitään muuta toimialaa, kun terveydenhuolto, missä viestintä on niin kieroutunutta ja omituista salailua kuin sen on. Viestinnän tutkijoille erinomainen kenttä selvittää koko ketjun toiminnallisuus.

Elämäni aikana olen kohdannut vain yhden lääkärin, joka ilmeisemmin oli tavattoman rehellinen tai ainakin sen tuntuinen. Hän totesi kerrankin, että tietysti tässä nyt pitäisi kirjoittaa sinulle lääkettä, mutta en usko, että se nopeuttaisi kohdallasi paranemista. Lääkärin ennuste ilman lääkettä piti täsmälleen paikkansa. Hän osoitti osaamisensa, eikä toteuttanut viranomaismääräyksiä.

Kaikki muut kohtaamani lääkärit puhuvat jotain jargoniaa – eihän tuo kuitenkaan ymmärrä – en ainakaan joudu vastuuseen sanomisistani – näinhän asia pitää virallisesti esittää -mentaalilla. Ja tilanne muuttuu todella hankalan uhkaavaksi, kun alkaa kysellä luontaishoitojen arvioita tässä tilanteessa.

Ja kerrankin Mehiläisen lääkäri kysyi tulenko hakemaan kokeiden tulokset vai postitetaanko ne sinulle. Kerroin että näen ne kyllä Omamehiläinen nettipalvelusta. Lääkäri, vanhempi herra, valahti täysin punaiseksi ja rupesi kyselemään, mitä kaikkea minä sieltä netistä oikein näen. Jotain suuria salaisuuksia hän oli minusta sinne kirjoittanut, kun noin pelästyi. Näin sen tulkitsin.

Salamyhkäisyys kukoistaa, kun lukee vaikka parin viime viikon uutisia. Koronarokotteet ovat jo aivan omassa luokassaan, joista ei ota saimaan sällikään selkoa kuka vedättää ja ketä. Luottamus ei ainakaan kasva. Nyt ihmetellään, että mihin rokotteet katosivat, vaikka oli ennakkoon jo maksettu satoja miljoonia AstraZenecalle. Totuus selvinnee sitten joskus. Oliko tuote niin huono, että se vaati jatkokehittelyä. Vetikö joku välistä ja monia muita vaihtoehtoja. Joka tapauksessa AstraZenecan virallinen vastaus on, että se leikkaa tuotantoaan 60 prosenttia.

Viimepäivien eipäs juupas -leikkiä. HUSissa tehdään edelleen laittomia ostoksia ainakin kymmenillä miljoonilla vuodessa – Toimitusjohtajan mukaan tilanne on täysin kestämätön. Mutta tähänkin on nyt keksitty lääke siis korona.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) katsoo, että suorahankinnat ovat hankintalain mukaisia, jos ne ovat välttämättömiä ja kiireellisiä. Koronavirusepidemian torjumiseksi tehdyt hankinnat ovat Suomen koronatestausstrategian mukaisia kiireellisiä toimenpiteitä yleisvaarallisen tartuntataudin torjumiseksi, toteaa Hus tiedotteessa. Kuka sanoo ja mitä, aina löytyy selitys.

Uuden tietojärjestelmän hankinnan parin viikon takaisessa uutisoinnissa silmiini tarttui, ettei uudesta hankkeesta saa antaa lausuntoja ulkopuolisille. Avoimen viestinnän negatiivinen perikuva.

Nämä julkisilla rahoilla toteutettu salailu ei ole kuitenkaan mikään uusi tai koronan boostaama ilmiö. Pitkänlinjan, arvostettu tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoitti vuonna 2016 seuraavaa;

Erikoislääkäri sanoi, että on paljon syytä epäillä, että sairastuminen johtui rokotteesta, mutta…

”Mutta?”, kysyn. Nyt erikoislääkäri valpastuu ja sanoo, että jos kirjoitan asiasta sanaakaan, hänen nimensä ei missään tapauksessa saa tulla esiin. Miksi? Erikoislääkäri muuttuu levottomaksi.

– Kai sinä tiedät, mitä tapahtuu, jos tällaisesta asiasta puhuu julkisesti? Joudut median ja bloggareiden hampaisiin. Sinut tuomitaan epäluotettavaksi ja työnantajakin hermostuu.

Ymmärsin lääkärin huolen. Ei kukaan halua sellaista omalle kohdalleen. Mutta eikö se kertonut jonkin olevan aivan kummallisella tavalla vialla. Tokihan lääkärin olisi voitava puhua epäillystä rokotehaitasta ilman julkisen lynkkauksen pelkoa. Kaikki lääkärit tietävät, että rokotteista syntyy joskus haittoja. Ei mikään lääke tai rokote ole vain joko sataprosenttisesti hyvä tai sataprosenttisesti paha. Näin Kaaron kokemuksella.

Toki terveyden kieli on monimutkaista ja lääkärin ja tavallisen ihmisen välinen kommunikointi ei ole kaikkein helpointa. Lääketieteen sanakirja on paisunut jo yli 45 000 sanan eepokseksi ja massiiviseksi paisunutta Lääketieteen termit -sanakirjaa on jälleen viime päivinä päivitetty vaivaisilla 680 uudella termeillä. Entä niiden sisältö?

Terveydenhuollon viestinnän perussairaus on kuitenkin asenne ilmasto. Lääkärit eivät voi tunnustaa erehdyksiään. Ei edes niitä, jotka eivät ole suoraan heidän kontollaan.

Jokainen tietää, että uudet tutkimukset muuttavat jatkuvasti tulkintoja ja tuovat jatkuvasti uutta tietoa. Ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa lääkärille tunnustaa, että tämän hetkisen tiedon mukaan kannattaa kokeilla tätä tai tätä. Sehän olisi normaalia elämää ja tiedonkulkua. Eikä kiemurrella omituisilla ja sekavilla tarinoilla vanhentuneista käsityksistä. Ikään kuin mikään ei olisi oikeasti muuttunut.

Viimepäivien uutisoinnissa on ollut mukana, kuinka edelleen tehdään aivan turhia umpilisäkkeen leikkauksia. Siis käsitys luonnon turhakkeesta vuodelta kivi ja kirves, vaikka tuoreet tutkimukset osoittavat jopa sen tarpeellisuuden.

Lievemmän umpilisäketulehduksen hoito on tehokasta ja turvallista myös pelkästään tablettimuotoisella antibiootilla. Kansainvälisesti merkittävä tutkimustulos tarkoittaa, että lievä tulehdus ei mahdollisesti vaadi edes sairaalahoitoa. Tulos on jatkoa uraauurtavalle, Turusta johdetulle tutkimukselle, joka on jo lähtenyt muuttamaan umpilisäketulehduksen hoitokäytäntöjä.

Korona vuonnakin on kerrottu varmoina asioina asioita, joista ei ole minkään tason varmaa tietoa.  Vuosi sitten maskit olivat vaarallisia. Nyt ei ilman niitä pidä liikkua missään. Koronasta saatava tieto muuttuu jatkuvasti ja sen mukaan pitää myös tehdä suosituksia ja päätöksiä ja ennen kaikkea muuttaa niitä. Eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävää tai pelätä oman kaikkitietäväisyyden ja auktoriteettiaseman heikkenemistä.

Oman auktoriteettiaseman puolustaminen ajaa järkyttäviinkin taisteluihin potilaiden kustannuksella. Tätä linjaa edustaa hallinnolliset kaikkitietävät viranomaiset kuten Valvira, joka ei pysty tunnustamaan liki kymmenen vuotta jatkunutta kilpirauhassotaa. Ja ainoa häviäjä tässä sodassa on ollut kilpirauhaspotilas.

Vain avoimuus kasvattaa luottamusta ja uskottavuutta. Ja tässähän on jäänyt kokonaan käsittelemättä lääkäreiden ”jatkokoulutus”, josta vastaavat taloudellista voittoa tavoittelevat lääketehtaat.

Kulissipeli ei voittanut Minskin MM-lätkäkisoja

Lauantai 23.1.2021 klo 13:09 - Kauko Niemi

Taas on puhkeamassa yksi kupla. Liian usein joku jäärä varjelee omaa egoaan ja vallanhimoaan, kunnes tilanne ajautuu omaan mahdottomuuteensa. Tällä kertaa se oli kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja, sveitsiläinen Rene Fasel.

Fasel on istunut samalla pallilla jo vuodesta 1994. Edes Sveitsin jääkiekkomenestys ei ole ollut vipuvartena näin pitkälle rupeamalle. Erityisesti viime vuosina sveitsiläistä ovat ympäröineet kohut ja korruptiosyytökset. Fasel kävi halaamassa ja lohduttamassa hyvää ystäväänsä, Valkovenäjän diktaattoria Aljaksandr Lukashenkaa. Olihan kisapaikka jo aiheuttanut melkoisen pyörityksen ja piste i:n päällä oli monivuotisen pääsponsorin, Skodan vetäytyminen kisoista.

Tässä siis päärooleissa näyttelivät kaksi vanhaa jäärää Lukashenka ja Fasel omiin pusseihinsa. Fasel menee vaihtoon joka tapauksessa ensi syksynä.

Reilu viikko sitten afrikkalaisessa Ugandassa oli presidentinvaalit ja 36 vuotta valtaa itselleen kahminut Yoweri Museveni on hallinnut maataan presidenttinä vuoden 1986 vallankaappauksesta alkaen. 76-vuotias Museveni halusi kaikin keinoin varmistaa voiton myös tämän vuoden vaaleissa.

Maan poliisi on esimerkiksi pidättänyt vastaehdokkaan Bobi Winen ja käyttänyt koronarajoituksia estämään opposition kokoontumiset. Wineä kannattava viestintä haluttiin estää myös digitaalisissa kanavissa, joten maassa estettiin teknisin keinoin sosiaalisen median palveluiden ja pikaviestinten käyttö. Ja tuskin olivat vaalihuoneistojen ovet sulkeutuneet, kun julistettiin Musevenin voittaneen.

Venäjän tilanne tulee olemaan varsin omituinen, mielivallan alkutahdit naputeltiin viime viikolla. Putin istuu vallassa loppuelämänsä itse kehittelemän lakimuutoksen turvin. Ja eihän näitä ylipitkiä jääräpäitä tarvitse hakea sen kauempaa kuin kotoisesta Tamminiemestämme.

Saksakin kipuilee parhaillaan vallanvaihdon kanssa. Siellä taas aika on ajanut hallintotyylin ohi. Nyt kun uusia valintoja yritetään tehdä 16 vuotta vanhoilla metodeilla, niin nuoriso ei olekaan valmis historiallisiin ratkaisuihin.

Vastaavaa ilmiötä tapaa usein myös yritysmaailmassa. Aika ajaa palvelujen ja tuotekehityksen ohitse ja mistäs muustakaan se johtuu kuin jääräpäisestä johtamisesta. Vain silloin kun avoimesti myöntää virheet ja ongelmat, vain silloin pystyy aidosti kehittymään. Ettei vaan olisi ollut Nokiankin omahyväisyys siellä pohjalla, kun muut ajoivat oikealta ja vasemmalta ohitse.

Kaikkitietävä ja taitava itseään täynnä olevan jäärän kaikki energia menee oman aseman pönkittämiseen ja henkilökohtaisen aseman turvaamiseen. Usein normaalin elämän ja asiakastarpeiden ymmärtämisen puute ajaa ihan ikiomaan kuplaan.

Niinhän sitä sanotaan, että kenenkään ei pitäisi tehdä samaa hommaa 4-5 vuotta kauempaa. Ajan kanssa sorrutaan vanhaan tuttuun ja tehdään aina samalla tavalla ja todellisuudessa kuitenkin odotetaan erilaista tulosta. Näin pääsee tapahtumaan etenkin, jos viivan alla ei ole selkeitä merkkejä muutospaineesta.

Vuosien vieriessä ja etenkin kymmenien vuosien vieriessä aniharva ihminen pystyy muuntautumaan aina uudesta ja uudestaan. Tähän voisi ottaa seurantaan vaikka Teslan Elon Muskin. Kuinka pitkään hän pystyy löytämään aina uusia näkökulmia milloin mihinkin. Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Musk on ollut Teslan johdossa 18 vuotta ja on nyt maailman rikkain mies. Teslan markkina-arvo nousi parisen viikkoa sitten ensimmäistä kertaa yli 800 miljardiin dollariin eli yli 659 miljardiin euroon. Teslan osakkeet käyvät kaupaksi vaikkei yhtiö juurikaan jaa osinkoja.

Miten sitten voitaisiin päästä eroon jääristä ja ylläpitää jatkuvaa ja järkevää kehitystä. Pitäisikö ainakin osa työtehtävistä muuttaa määräaikaisiksi. Silloin kaikki tietäisivät reilusti ja tasapuolisesti, että homma on viiden vuoden kuluttua katkolla. Toki hyvä tekijä voidaan palkata tai valita uudelleen samaan tehtävään. Tosin useimmissa tapauksissa hommien vaihto olisi viisaampaa.

Tosin suomalaisessa julkishallinnossa on jo näitä määräaikaistehtäviä, eikä ne nyt järin suuria hurraahuutoa ole saaneet. Tosin niiden poliittisuus ja muu virkavehkeily ei anna tilaa luovaan kehitykseen.

Milla kokemuksella ja näkemyksellä sitten tällaista asiaa oikein pohdin. Omalla kohdallani on vain hyviä kokemuksia. Itse olin viimeiset 20 työvuottani mediatalo Talentumin palveluksessa ja tuona aikana viidessä eri tehtävässä sekä printin että sähköisten palveluiden puolella. Tuntui oikein hyviltä rupeamilta ja hypätä hommasta toiseen ja oppia aina vain uutta.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 25.1.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Some ei ole enää entisensä

Lauantai 16.1.2021 klo 12:50 - Kauko Niemi

Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaiken mitä ihminen pystyy kehittämään ja rakentamaan, ihminen voi myös sen särkeä. Näinhän tietty tapahtuu käytännössä lähes poikkeuksetta tai ainakin vähintäänkin merkittäviä väärinkäytöksiä.

Kuka olisi internetin kehityksen ja kasvun vuosina 1990 luvulla uskonut, että maailmaa parantavan, riippumattoman ja vapaan internetin käytön tuhoamisen aloittaa Yhdysvaltain istuva presidentti. Vai pitäisikö todeta, että maailmassa on aina käynyt niin, että huipulle kivunneet asiat ovat romahtaneet ja nyt on Yhdysvaltojen vuoro luopua maailman johtoasemastaan.

Täysin vapaa internet ja sen luomat some-palvelut ovat nyt ison muutoksen edessä, kun vapaus ja vastuu eivät kulkeneetkaan käsikädessä. Syyttömiä eivät suinkaan ole isot somepalvelujen tarjoajat. Heidän toimintatapa on suosinut erilaisten kuplien rakentamista, joiden touhujen määrittämistä ja rajoja ei kukaan ole kyseenalaistanut ennen Washingtonin tapahtumia.

Trump on johtanut maataan twitterillä ja selvästi myös yllytti hyökkääjiä saapumaan Washingtoniin ja olemaan enemmän tai vähemmän aktiivisia.

Pian suuret some-yritykset joutuivat pakon edessä puuttumaan peliin, mitä kaikkea heidän palvelussaan saa tehdä ja mitä ei. Nyt ollaankin pyhän pietarin portilla ja kukaan ei varmasti tiedä mitä tapahtuu ja miten. Kyse on siis sekä tekniikasta että sisällöstä. Varmasti tulee koskettamaan meitä jokaista tavalla tai toisella.

Monet asiat ovat teknisesti helppoja sen kun vedetään piuhat irti. Toki sattuu ainakin jonkin verran budjettipomojen sydämiin. Hyvä esimerkki on juuri tapahtunut Parler reaktio.

Parler on erityisesti Yhdysvaltain äärioikeiston ja Trumpin ydinkannattajien suosima somekanava, koska se ei ole kitkenyt vihapuhetta samaan tapaan kuin Twitter ja Facebook. Amazon lopetti parin päivän varoituksella pilvipalvelujen myynnin Parlerille, joten Parlerin toiminta hiljeni ainakin toistaiseksi. Muutamaa päivää aiemmin Google ja Apple poistivat Parlerin sovelluskaupoistaan.

Tapaus osoittaa kuinka yksinkertaisesti ja nopeasti tilanne voi teknisesti muuttua suuntaan tai toiseen piuhat irroittamalla.  Parlerissa ovat toimineet aktiivisesti myös ne ääriliikkeet, jotka hyökkäsivät Yhdysvaltain kongressiin.

Facebook on sössinyt omistamansa Whatsupin kanssa ja ilmi on tullut, että Facebook käyttäisi Whatsup-käyttäjien tietoja myös Facebookin toiminnassa. Uudet käyttöehdot ovat parhaillaan käyttäjien hyväksyttävänä – ota tai jätä periaatteella. Facebookilla ei ole tosin ollut muutoinkaan tapana kysellä käyttäjien mielipiteitä yhtään mistään.

Whatsup ehti jo heti vuodenvaihteen jälkeen kehua, kuinka sen WhatsAppissa soitettiin uudenvuodenaattona globaalisti 1,4 miljardia ääni- ja videopuhelua, joka on uusi ennätys. WhatsApp-puhelujen määrä kasvoi yli 50 prosentilla verrattuna vuotta aiempaan.

Joukkopako Whatsupista on jo käynnistymässä ja se muuttanee tai ainakin avaa mahdollisuuksia teleoperaattoreiden eri pelikentillä. Viime viikolla sovelluskauppojen kärkipaikalle liilasivat Signal, Microsoft teams ja Telegram Messenger. Kaikki siis Whatsupin kilpailijoita.

Ehdottomasti tekniikkaa kinkkisempi kenttä on sisältö. Kuka saa sanoa ja mitä. Tapaus Trump olisi jo pitänyt ottaa haltuun paljon aikaisemmin eikä viimeisessä paniikissa.

Some-palveluita rakennettiin ajatukselle, että täysi sananvapaus nostaa esiin parhaat ajatukset ja vapauttaa ihmiskunnan varjoihin kätkeytyvän vallan ja rahan kahleista.

Erityisen kiinnostuneena asiaa nyt seuraa media, missä vastuu julkaisuista on aina ollut päätoimittajalla. Somessa tilanne tulee olemaan hankala. Suuret some-yhtiöthän ovat julistaneet olevansa vain alustantoimittajia, mutta rahankiilto silmissä ovat algoritmeineen olleet pitkälti ohjaamassa millainen sisältö pääsee parhaiten esille, tietenkin rahan ehdoilla.

Nyt nousee suurena ongelmana myös politusoituminen. Viimeaikaiset päätökset kytketään tavalla tai toisella poliittisiksi.

Nyt kääntyy tavalla tai toisella uusi somelehti historiassa. Entinen meno ei voi jatkua sellaisenaan. Monta uutta saumaa avautuu myös erilaisille teleoperaattoreille paitsi tekniikassa, niin myös sisällöissä suoraan tai alihankintoina.

Lisää aiheesta:

Väkivalta kiihdyttämöt saatava aisoihin

Trumpin potkiminen somesta oli PR-temppu, jolla on vaikutuksia sinunkin internetiisi – 6 asiaa jotka sinun pitää tietää

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 17.1.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Minusta on hyvää vauhtia tulossa kelpo ateisti

Torstai 7.1.2021 klo 21:15 - Kauko Niemi

Huomaan, että olen kiihtyvää vauhtia kasvamassa, siis muuttumassa ateistiksi. Nimittäin puolueateistiksi. Kirkko jääköön rauhaan tällä kertaa. Poliittisista puolueista on kasvamassa pelkkien omien kupliensa räyhääjiä, vaikka niiden pitäisi ajaa meidän äänestäjien yhteistä hyvää toimintakykyä ja hyvinvointia tänään ja tulevaisuudessa hieman eri puoluepainotteisilla keinovalikoimilla.

Tietenkin yksi hyvä keino tämän kehitykseni pysäyttämiseksi on lopettaa poliittisten puolueiden seuraaminen ja antaa ääni ensi keväänä puhtaasti vaikkapa ulkonäön perusteella, joka sekin on yksi selkeä kriteeri. Kenellä isoimmat tissit tai hauikset.

Sauli Niinistö peräänkuulutti uudenvuoden puheessaan oikeasuhtaisuutta: ilman vastuuta ei ylläpidetä oikeuksiakaan. Peukutus tälle viisaalle ilmaisulle.

Niinistön viisauden takana on täydellinen esimerkki, kun hänet valittiin presidentiksi.  Hän oli kansalaisryhmittymän ehdokas, eikä suoraan minkään puolueen ehdokas. Hän ei jäänyt kiitollisuuden velkaa yhdellekään puolueelle. Mielellään jättäisin poliittisen puolueen väliin tulevissa kunnallisvaaleissakin ja antaisin ääneni jollekin luotettavalle ja sitoutumattomalle järjen äänelle, enkä jonkun puolueen sisäiselle räyhäämiselle.

Puolueiden kuvottavuus syntyy, kun ei pystytä keskustelemaan asioista asioina eri näkökulmista ja niiden merkityksistä. Eri näkemyksiä kyllä pystytään käytännössä yhdistämäänkin. Nyt puolueet pystyvät vain mölisemään ja menemään puoluetasolla jopa henkilökohtaisuuksiin unohtaen itse asia. Toimitaan jatkuvasti jotakin vastaan eikä jonkin puolesta.

Politiikko voisi ottaa oppia vaikka nuorten MM jääkiekon pronssia voittaneen Matias Mäntykivi, 19 kommentista - kun pelataan logolle rinnassa eikä nimelle selässä, peli voitetaan!.

Koronan hoitaminen tai minkä muun kriisin tahansa kuten tällä hetkellä ilmastokriisin pitää varautua etukäteen. Kriisissä ei voi luottaa poliitikkoon, kuvaa hyvin Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Anna-Liina Kauhanen.

Kauhanen kirjoittaa, että koronan aikana virologit joutuivat myös politikoimaan, sillä poliitikon dna:ssa on haluttomuus tehdä ikäviä päätöksiä. Edes ministerit eivät ole tottuneita eivätkä halukkaita aina ajamaan yleistä etua, vaan poliitikko painottaa jonkin tietyn ryhmän etuja. Virologia ei kuitenkaan aina jättänyt poliitikoille vaihtoehtoja.

Poliitikkojen olisi ymmärrettävä tieteen tulokset ja tehtävä niistä johtopäätökset, vaikka päätökset olisivat epäsuosittuja, jatkaa Kauhanen. Silti kovin usein poliitikot päättävät niin kuin kovaäänisimmät vaativat ja jolla saa parhaita tuloksia puolueelle. Enemmistökin voi kuitenkin olla väärässä. Paine voi johtaa paitsi vääriin päätöksiin myös siihen, että päätöksiä ei saada tehtyä lainkaan.

Vaarallisinta demokratialle ja yhteiskunnan selviytymiselle on rikkoa kovaäänisimpien vaatimuksesta hiljaisempien oikeuksia. Kun kriisi vyöryy päälle, valmis vastuunjako, lait ja toimintamallit auttavat selviytymään. Pandemian taittamisessa välttämätöntä on myös yhteistyö yli rajojen.

Suomessa on toivon mukaan ensi keväänä myös vakaita ja valistuneita äänestäjiä, jotka eivät  lähde populistien kelkkaan.

Viime vuodelta on aivan riittävästi esimerkkejä siitä, kuinka puolueiden oma etu ajaa kaiken edelle. Ja Yhdysvaltojen niin sanotusta demokratiasta on jäljellä enää puolueiden toimimaton kahtiajako. Trumpin viimeisten puhelujen nauhoitukset osoittavat millä tolalla Yhdysvalloissa ollaan ja millaista esimerkkiä sieltä otetaan.

Toki ymmärrän, että ideaalitapauksessa puolue ajaa teoriassa jotakin asiaa tai linjaa ja mitä useampi on ajamassa, niin sitä suurempi mahdollisuus on saada edes jotakin aikaiseksi. Mutta kun lukee vaikka Helsingin Sanomien kuukausiliitteen Katri Kulmunin haastattelun, niin puolueiden sisäiset väännöt ovat todella kaukana yhteiskunnan yhteisen hyvän kehittämisestä.

Myötätuntoa Kulmunille tuli muiden eduskuntapuolueiden kollegoilta. Omien kanssa oli toisin. Poliitikon omassa ryhmässä vallitsee aina kilpailu, ja siellä ajatus liikkui jo eteenpäin. Eikä tämä ole suinkaan Keskustapuolueen yksinoikeus.

Minulla ei ole koskaan ollut yhdenkään poliittisen puolueen jäsenkirjaa ja toivottavasti ei tulekaan. Se ohjaisi aivan liian tiukasti ajatuksia johonkin vallalla olevaan, jopa keksittyyn ja markkinoinnin suuntaan. Olen puhtaasti asioiden pohjalta varmaan elämäni aikana äänestänyt kaikkia puolueita jossakin vaiheessa tai jossakin vaaleissa. Paitsi yhtä, jonka esittämät näkökannat eivät millään tavalla istu minun sisäiseen arvomaailmaani.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 10.1.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Tutustumisen arvoisia juttuja

Brexit – temppu ja miten se tehtiin

Suomen vitsikkäin puolue

Todellisuuden ja tarun raja hämärtyy

Lauantai 2.1.2021 klo 13:08 - Kauko Niemi

 En voi olla jatkamatta marraskuun puolivälin blogiani – kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Britanniassa näet kuohuu, kun videolla perinteistä joulupuhetta pitävä kuningatar puhuu ensin vessapaperipulasta, prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin muutosta sekä prinssi Andrew'sta, ja näyttää sitten hyppäävän pöydälle esittämään Tiktok-tanssia.

Kyseessä on kuitenkin niin sanottu deepfake-video, eli se on väärennetty tekoälyn avulla. Tässä kyseisessä tapauksessa liioittelu on niin yliampuvaa, että keskiverto ihminen ymmärtää sen olevan jotain muuta kuin todellista.

Tosiasiahan on se, että tekniikka ja deepfake-videoiden teko ei ole enää ongelma. Niitä alkaa olla tarjolla ihan normaalille ihmiselle. Netistä löytyy jo palvelu, joka noukkii somesta sinun kasvokuvia ja tekoäly sijoittaa kasvosi oikein muotoiltuna seksikohtaukseen, jotka et todellisuudessa ole kokenut.

Asiahan ei tietenkään olekaan tekninen kysymys. Brittiläinen Cannel 4 ilmoittaa, että se haluaa tuoda julki ja tietoisuuteen tällaisten videoiden olemassaolon. Valistustavoite voi olla hyvä median näkökulmasta, mutta nykyisessä somemaailmassa helposti täysin hallitsemattomissa.

Kuinka monta miljoonaa ihmistä nyt esimerkiksi ajattelee, että Cannel 4:n sisältöön ei voi luottaa enää, koska se osaa tehdä tuollaista ja väärentää todellisuuden.

Aiemmin tänä vuonna julkaistiin myös video missä Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama piti puheen kiroillen ja haukkuen Donald Trumpin.

Nyt liikutaan aivan arvaamattomilla vesillä. Suhtautumiset ja deepfake-videoiden hyödyntäminen on paljon muutakin kuin hurttia huumoria. Vaikka se toki on sitäkin.

Osa ihmisistä ei vaan pysähdy miettimään onko se totta vai ei. Mielikuviin jää asia, jolla ei ole mitään yhteistä totuuden kanssa. Ja pian on saman henkisiä väärennöksiä liikkeellä ja salaliitoteoriat ovat jo vauhdilla kypsymässä.

Yle:n uutisen mukaan deepfake-videoiden määrä on lisääntynyt vuodessa 250 prosenttia. Viimeisten 12 kuukauden aikana tällaisia manipuloituja videoita on tunnistettu yli 60 000 kappaletta.

Tällaisella materiaalilla saadaan pahaa aikaiseksi todella nopeasti ja oikaisu on lähes mahdotonta. Mitäpä jos hieman ennen kevään kunnallisvaaleja nostetaan väärennetyllä videolla kohu jonkun ehdokkaan ympärille. Siis pahimman kilpailijan ympärille. Se oikaiseminen kestäisi yli vaalien ja vahinkoa ei ehdittäisi korjata.

Jos ja kun media käyttää uutta tekniikkaa klikkien keräämiseen, niin kannattaa muistaa, ettei yhtä temppua voida pitää erillisenä asiakana, joka ei muka rakentaisi yksittäisen median luotettavuutta pitkällä aikajänteellä.

Ihmiset kyllä katsovat lavastettuja ja näyteltyjä tarinoita telkkarista ja netistä koko ajan, mutta eivät silti tajua, että totenakin esitettyjä asioita voidaan lavastaa ja näytellä. Alkaisi olla aika ottaa vakavasti medialukutaidon lisääminen johonkin koulutuksen vaiheeseen.

Paitsi videot, niin tänä jouluna on puhuttanut myös Yhdysvaltain presidentin virallinen joulukuva. Melkoisella varmuudella se on tehty kolmesta eri kuvasta. Viesti on tässäkin asiassa melkoisen selvä. Donald ja Melania Trump eivät ole viettäneet yhteistä joulua. Asiaa vahvistaa lisäksi Ivanka Trumpin joulukuva, josta puuttui Melania Trump.

Jos nyt asia alkaa kiinnostamaan enemmänkin, kannattaa sivistää itseään vaikkapa Johanna Vehkoon Valheenpaljastajan käsikirjalla. Kirjan ideana on tarjota faktantarkistuksen ja lähdekritiikin työkaluja, jotka auttavat määrittelemään, onko jokin verkossa liikkuva asia totta vai tarua.

Vehkoon mukaan disinformaatio eli tahallisesti ja misinformaatio eli tahattomasti levitetty väärä tieto hakeutuu tällä hetkellä sellaisille kanaville, joissa ihmisetkin ovat. Esimerkiksi sosiaalisen median käyttö on siirtynyt yksityisille kanaville, ryhmäkeskusteluja harrastetaan enemmän ja WhatsAppista on muodostunut yhä suositumpi pikaviestintäväline – näissä paikoissa lymyävät myös valeuutiset ja huhut.

Lopuksi vain totean, että älä anna pelkän ensitunteesi ratakaista mikä on totta ja mikä ei.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 4.1.2021 ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Ennustajaukko miettii epävarmaa tulevaisuutta

Perjantai 25.12.2020 klo 15:03 - Kauko Niemi

Jälkiviisaus on niin helppoa ja epäluotettavaa, kun joku ilmaisee, että tätähän minä ennustin jo viime vuonna. Kuitenkaan ei ole mitään dokumentteja. Siksi kirjoitan nyt julkisesti ajatuksia tulevasta.

Oikein mielelläni tunnustan vuoden kuluttua, että olin väärässä tai jopa täysin väärässä. Tai sitten viittaan tähän blogiini, että näin tuli arvioituakin. Siis arvioitua, sillä nämä eivät perustu mihinkään laajaan tutkimukseen tai muuhunkaan faktaan. Puhtaasti vain minun intuitioon, joka on joskus oikeassa ja sitten taas toiste ihan pielessä.

Korona on keskuudessamme koko ensi vuoden. Rokotukset hillitsevät jonkin verran, mutta ihmiset eivät malta ottaa asiaa riittävän vakavasti ja viruksen uudet versiot livahtavat keskuuteemme. Kolmas, neljäs ja ties monesko versio ensi vuoden aikana koetaankaan.

Itse en tee mitään suunnitelmia sen enempää kuin tänäkään vuonna ja näin ei tarvitse pettyä, eikä perua matkoja tai ennakkoon ostettuja lippuja.

Ensi vuosi on todellinen koetinkivi matkailulle ja sen ympärillä pyörivälle taloudelle. Siinä ei auta, että Finnairin lentokoneruokia myydään supermarketissa. Ravintolat ovat myös tosipaikan edessä. Ei vain sen takia, että asiakasrajoitteet jatkuvat tavalla tai toisella koko vuoden, vaan ihmiset ovat taas oppineet tekemään hyvää ja terveellistä ruokaa ja jopa nauttimaan luovuudestaan omassa keittiössä.

Kahden vuoden koronasta pitäisi selkeästi paljastua, ettei yksittäisellä valtiolla ole mitään mahdollisuutta selvitä globaalissa maailmassa missä tarvitaan maksimaalista yhteistyötä tällaisten yllätyksellisten asioiden selvittämiseksi ja torjumiseksi. Tämän saavat Britit pian kokea käytännön elämässään.

Suomalainen kaupan grand old Stockmann ei selviä hengissä. Stockmannilla ei ole enää mitään mikä kannattelisi sitä vaikeuksien yli. Nyt ei enää locatiokaan. Palvelu, jota vielä jotkut arvostavat hiipui ja samat tuotemerkit eivät kannattele, joita saa jokaisesta peltomarketista ja nettikaupasta. Stockmann on nyt normaali ostoskeskus ja ongelmia tulee olemaan muillakin ostoskeskuksilla. Korona on opettanut ja opettaa tehokkaasti edelleen ensi vuonnakin nettikaupankäyntiä. Koronan kurittama outlet-kylä Kaakkois-Suomessa siirtyi jo yrityssaneeraukseen.

Ensi vuoden yksi pelottavimmista asioista Yhdysvaltain sisällissota. Toistaiseksi sotaa käydään fyysisesti paikallistasoilla ja suunsoitollisesti kaikkialla. Fyysiset yhteenotot lisääntyvät ja poikkeustilan julkistaminen on ollut viime päivinä viittä vaille valmis.  Poikkeustilaa ei suinkaan harkita koronan takia, vaikka tilanne ei ole lainkaan hallinnassa.

Kostonhimoisen, harhaluuloisen ja salaliittoteorioihin kallellaan olevan Trumpin katkeruus voi purkautua ihan millä arvaamattomalla tavalla tahansa. Etenkin kun hänen syytesuojansa poistuu presidenttikauden jälkeen.

Rallimaailmassa tapahtuu muutoksia merkkikohtaisen kärkipaikan valloituksessa.  Toyota rallitalli menettää asemansa. Uudelle tallipäällikölle Jari-Matti Latvalalle on ehdottomasti tärkeämpää päästä itse lööppeihin, kuin motivoida kuskeja ja tekniikan kehittäjiä ylivoimaisiin suorituksiin.

Suora lainaus Tampereen yliopiston professori Janne Seppäseltä - Olen seurannut nyt jonkin aikaa somekeskusteluja Al-holista haetuista lapsista ja heidän äideistään. Tässä maassa käydään nyt ankaraa yhteiskunnallista kamppailua, jossa käyttövoimana on viha. Se suuntautuu kaikkia niitä kohtaan, jotka yrittävät pitää yllä jonkinlaista inhimillisyyttä, suhteellisuudentajua ja kokonaisnäkemystä tarjolla olleista vaihtoehdoista. Monet kommentoijat menevät todella primitiiviselle tasolle puhuessaan "ihmissaastasta". Oikeistopopulistiset poliitikot valjastavat tämän vihan käyttövoimakseen ja lietsovat sitä. Tämä on helvetin vaarallinen kehityskulku.

Pirullinen populismi muuttuu pahuudeksi, niin kuin yksi kommentoija osuvasti sanoo.

Politiikka muuttuu merkittävästi ja kevään kuntavaalit tulevat olemaan osoitus, kuinka politiikkaa ei enää tehdä kuntien ja kaupunkien yhteiseksi hyväksi, vaan sitä tehdään vain ja ainoastaan yhden puolueen häikäilemättömän pyrkyryyden ehdoilla. Erityisesti tässä ennusteessani toivoisin olevani täysin väärässä.

Toki ensi vuosi tuo onnellisia hetkiä, jos vain ymmärtäisimme mitä se onni on. Suomalaissyntyinen onnellisuustutkija Emma Seppälä paljastaa Helsingin Sanomien haastattelussa selkeästi onnellisuuden perusteet.

Seppälän mukaan on olemassa kahdenlaista onnellisuutta. Ensinnäkin on onnea, jota ihminen saa täyttäessään itsekkäitä halujaan.

”Ruokaa, seksiä, mainetta, valtaa, huumeita, alkoholia, rokkia, rahaa ja vaikkapa Instagram-kuvan tykkäyksiä. Sitä on hedonistinen ja materialistinen onnellisuus.”

Kun hedonistista onnea kerää osakseen, mielihyvähormonit ryöpsähtävät aivoissa mutta katoavat nopeasti. Sen vuoksi iloa tuovia piikkejä janoaa jatkuvasti lisää.

Alituinen asioiden tavoitteleminen oman itsen kustannuksella ajaa ihmisen taistele tai pakene -tilaan, joka on pitkään jatkuessaan uhka terveydelle.

Jatkuva suorittaminen saa ajatukset vaeltelemaan ja vaikeuttaa hetkessä elämistä. Se vie meitä kauemmas onnellisuudesta.

Kun olemme läsnä nykyhetkessä eli ajattelemme sitä, mitä parhaillaan teemme, olemme tutkimusten mukaan onnellisimmillamme riippumatta siitä, tuoko tekeminen iloa vai ei. Lisäksi läsnäolo lisää karismaa muiden silmissä.

Hyvää Uutta Vuotta ja ollaan läsnä.

Ennustamisen olemuksesta laaja artikkeli Helsingin Sanomissa. (tilaajille) Voit tedä oman ennusteesi ja osallistua kilpailuun, jonka voittaja selviää vuoden kuluttua.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 28.12.2020 ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Korona on toiminut muutosvoimana

Lauantai 19.12.2020 klo 19:49 - Kauko Niemi

Nyt on pakko jatkaa tämän kuun alussa kirjoittamaani blogia muutoksesta. Ilman koronaa ei valitettavasti olisi tapahtunut mitään merkittävää. Siis vain pientä hivuttautumista suuntaan tai toiseen.

Useampikin viime päivinä julkaistu tutkimus näyttäisi viittaavan siihen suuntaan, että koronasta on ollut paljon hyötyä. Ihmiset ovat joutuneet, onnistuneet, saaneet pysähtyä miettimään asioita, eikä paahtaa rutiinilla ja ympäristöpaineilla entiseen tahtiin.

Yritysasiantuntijat ovat aina sanoneet, että yrityksen suurimmat virheet tapahtuvat silloin, kun ollaan tyytyväisiä toimintaan. Tyytyväisyys hidastaa ja tappaa uuden kehitysksen ja tarpeelliset muutokset.

Muistan kun oli 1990-luvun lopulla haastattelemassa erästä Nokian johtajaa. Tuolloin alkoi olla selkeitä viitteitä Applen tulosta matkapuhelinmarkkinoille. Keskustelun viesti oli selvä. Nokialla oltiin varmoja, että he ovat noin 5 vuotta edellä tekniikassa, eikä Apple voi koskaan saada sitä etumatkaa kiinni. Tyytyväisyys ja varmuus paistoi, eikä ollut epäilystäkään muusta vaihtoehdosta. Todellisuus oli toinen, eikä 5 vuoden etumatka suojannut lainkaan.

Muutos on välttämätöntä, mutta miksi se on niin vaikeaa tehdä vapaaehtoisesti, kuten tuossa joulukuun alun blogissani mietiskelin. Muutoksen nopeus ja suuruus vaikuttavat merkittävästi kuinka sen koemme.

Vuosi koronan kanssa on osoittanut, että nopeus on ollut tässä tapauksessa monelle sietämätöntä. Monelle elämän tilanteen mukaan myös suuruus on koetellut pinnaa. Ja sekin kannattaa istuttaa tulevaisuuden realiteetteihin, että kun kaikki eivät ole pystyneet mukautumaan tilanteeseen, niin ensi joulunakin pähkimme samojen asioiden kanssa – ovatko etäisyydet kunnossa.

Pikkuhiljaa alkavat kuitenkin paljastua, että vuosi on tuonut paljon hyvää, nöyryyttä ja yhteisöllisyyttä, kun on ollut aikaa pysähtyä ja miettiä ihan perusasioita.

Ylen tuoreen selvityksen mukaan Suomalaisista 86 prosenttia on tyytyväisiä elämäänsä. Luku on suurempi kuin vuosi sitten. Lisäksi samaisen tutkimuksen mukaan yli kolmannes suomalaisista uskoo, että vuoden päästä onnellisuus omassa elämässä on lisääntynyt.

Yle on myös uutisoinut aiemmin, että myös huolestuneisuus on vähentynyt tänä vuonna: omasta terveydestä, läheisistä, toimeentulosta ja työssäjaksamisesta erittäin huolestuneiden osuus on pudonnut merkittävästi, alle kymmeneen prosenttiin, edellisiin vuosiin verrattuna.

Kriisit ja onnettomuudet saavat kansalaiset puhaltamaan yhteen hiileen. Sosiaalipsykologian tohtorikoulutettava Jennifer de Paola Helsingin yliopistosta uskoo, että yhteistyötä tehdään kansainvälisen kriisin aikana enemmän, ja se vaikuttaa myös ihmisten onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen. Kiitollisuus ja auttamishalu ovat osa onnellisuuden kokemusta.

Jyväskylän yliopiston selvityksessä 72 prosenttia kokee, että koronalla on ollut positiivisia vaikutuksia perheen lasten ja vanhempien välisiin suhteisiin. Toki uusi nopeasti muuttunut tilanne on aiheuttanut lyhytaikaisia ongelmia päivittäisissä järjestelyissä.

Viime viikolla julkaistu Sitran selvitys osoittaa myös, että koronaviruspandemia rajoituksineen on saanut suomalaiset tekemään terveellisempiä ja kestävää kehitystä tukevia valintoja arjessaan.

Sitran kyselyyn vastanneista 32 prosenttia kertoi muun muassa raivanneensa kotejaan ja ostaneensa enemmän kotimaista ruokaa. Sen sijaan kotimaanmatkailu ja maallemuutto eivät osoittautuneet kyselyn valossa niin suosituiksi ilmiöiksi, kuin olisi voinut kuvitella, kertoo Kestävä arki -projektin johtaja Markus Terho Sitrasta.

Sitra tulkitsee myös vahvasti, että osa muutoksista tulee jäämään myös käytäntöön, vaikka pandemia saataisiin nujerrettua.

Suurin kysymys onkin nyt, että kannattaako panna jatkuvasti hanttiin. Vuosikin näyttää olevan ihmiselle todella lyhyt aika tehdä pysyviä muutoksia. Aina kannattaa muistaa, etteivät muutoksien tarvitse olla pysyviä ja iankaikkisia. Aina voi palata takaisin vanhaan tai sitten tehdä vieläkin suuremman ja paremman muutoksen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 21.12.2020 ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Kun maskivääntö alkaa helpottamaan, niin rokote vääntö kasvaa

Lauantai 12.12.2020 klo 12:39 - Kauko Niemi

Kävin eilen kaupassa ja vastaan tuli siis kaupan sisällä yksi henkilö ilman maskia. Viranomaisten selkeä sekoilu maskeista ja samoin julkituodut puolesta ja vastaan niin sanotut tieteelliset ja ristiriitaiset tutkimukset aiheuttivat niin sekavan sopan, josta ei ottanut tolkkua saimaansällikään. Muutama päivä sitten kasvomaskia ehdotettiin jopa vuoden turhakkeeksi.

Nyt näyttää samanlaiselta korona rokotteen kanssa. Rokotusvastaisuus on kasvanut viime keväästä ja tämä on pitkälti viestinnällinen ongelma. Ei ole selkeää faktaa tarjolla, miten korona-rokote on saatu valmiiksi näin lyhyessä ajassa. Ja etenkin kun koko koronan olemus ja käyttäytyminen ovat samaan aikaan hakusessa.

Jokainenhan tekee oman yksilöllisen päätöksen rokotuksesta pääasiassa omien tunteiden ja kokemustensa perusteilla. Meillä harvoilla on niin paljon faktatietoa ja kykyä ymmärtää sitä, että voisimme tehdä oman päätöksemme ilman tunteita. Faktat voi olla myös hieman liian voimakas ilmaisu tässä tapauksessa, missä ensimmäiset piikit on annettu vasta muutama päivä sitten.

Immuniteetista tai haittavaikutuksista ei siis ole olemassa käytännön tietoa. Sekin pitää muistaa, että kun ensimmäinen sivuoire ilmaantuu, niin sekin on yksilöllistä. Se että Britanniassa kaksi on saanut jo allergiaoireita, ei tarkoita, että kaikki saisivat. Ja rokotekehittäjien testit ovat osoittautuneen turvalliseksi testiryhmällä, ei tarkoita, että se olisi tasan yhtä turvallinen sadoille miljoonille muille ihmisille.

Jäitä hattuun, silmät ja korvat auki – realismia peliin.

Jyrkemmän kannan otan vain sitä vastaan, että korona-rokotteesta tulisi pakollinen jokaiselle. Vaikka näin asetunkin yksilön vapauden kannalle, en missään tapauksessa puolusta yhtäkään salaliittoteoriaa. Se on vain jo laissa määrätty, että jokainen on viimekädessä vastuussa omasta terveydestään. Sellaista lakimuutosta en kannata. Samalla Suomen kielestä pitäisi poistaa ilmaisu – lääkärin määräys.

Kokemukseen pohjaavaa päätöksentekoa on myös melko helppo ymmärtää vaikkei niillä olisi juuri mitään yhteyttä korona-rokotteeseen. Jos lähipiirissä on narkolepsiatapauksia tai hpv-rokotteen vaikeita nuorten saamia jälkiseuraamuksia, on täysin selvää, että tarkkaavaisuus on heillä tapissa uusien rokotteiden kohdalla.

Itse olen sen ikäinen, että olen kaikkien yleisimpien rokkojen immuniteettia hankkinut sairastamalla ne luontaisella tavalla. Olen hankkinut myös kaiken maailman rokotteita mitä nyt yleensä on suositeltu vaikkapa matkustellessa. Mitään sivuoireita en ole koskaan saanut.

Kausirokotteistakaan en omasta mielestäni ole saanut sivuoireita, mutta ihmettelin pitkään niiden äärettömän heikkoa tehoa omalla kohdallani. Rokotteista huolimatta kolmekin pitkää flunssaa. Kun pahemmaksi ei voi mennä, niin päätin kokeilla omalla vastuullani mitä tapahtuu, jos jätän piikin ottamatta. Nyt on kulunut vajaa kymmenen vuotta ilman syyspiikkiä ja ilman ainuttakaan kausiflunssaa. Näin se on toiminut minun kohdallani, mutta en lähde lietsomaan joka syksyistä piikkiä vastaa. Varmaan on niitäkin, jotka saavat siitä avun. Vain kokeilemalla tietää.

Se mikä ihmetyttää, ettei virallinen taho edistä immuniteetin ja vastustuskyvyn kasvattamista luontaisin keinoin. Sehän ei olisi keneltäkään pois – paitsi ehkä lääkefirmoilta.

Juuri tällä hetkellä kiertää melko arvovaltainen paperi, jolla yritetään suostutella eri maiden viranomaisia nostamaan D-vitamiinin suositusarvoa luontaisen vastustuskyvyn kasvattamiseksi. Nähtäväksi jää syntyykö uusia, virallisia suosituksia tämän pandemian aikana vai vasta seuraavan, joka tulee melkoisella varmuudella.

Rokotevastaisuus ei ole mikään uusi ilmiö sen enempää hyvässä kuin pahassakaan.

– Jos ihmisen elimistöön laitetaan jotain uutta, niin moni suhtautuu siihen tunteenomaisesti suurella epäluulolla ja sen takia tämä rokotevastaisuus on koronan osalta jossain määrin ymmärrettävämpää kuin perinteisten ja tunnettujen rokotteiden osalta, arvioi psykiatri Hannu Lauerma Ilta-Sanomien haastattelussa.

Lauerma sanoo, että – ’musta tuntuu’ on erittäin huono perustelu monelle asialle, mutta sillä tavalla ihminen on rakentunut. Hyvin pienet ja hyvin suuret todennäköisyydet ovat asioita, jotka eivät ole ihmisillä oikein hallussa.

Nyt pitäisi kaikkien tahojen olla viestinnässä tarkkoina. Se että rokotusmyönteisyyttä on ryhdytty kauppaamaan kuin mitä tahansa muotitavaraa presidenttien ja julkkisten voimin, saa itselläni niskavillat pystyyn. Veikkaan, että monella muullakin. Liioittelevia puolesta ja vastaan juttuja mediassa. Eihän tämä ole mitään markkinahumua ja hulluja päiviä. Uskottavuutta ammutaan nyt alas, jos faktat jäävät julkkisten suuhun asetettujen sanojen ja mielipiteiden varjoon.

No entä itselläni kyllä vai ei. Jonkinlaista vaalean vihreää valoa. Mutta en ole rynnimässä ensimmäisten joukossa, vaikka ikäni puolesta siihen olisikin todennäköisesti kohtuullisen hyvät mahikset. Jaksan oikein hyvin noudattaa korona-suosituksia edelleen, käyttää maskia, pitää etäisyyksiä, jättää väliin kaikki ne tilaisuudet ja tapahtumat missä useampi ihminen viipyilee saman aikaisesti samassa sisätilassa.

Jo muutama viikko osoittaa tarjolla olevien rokotteiden turvallisuuden tositilanteessa. Pääasia, että korona saadaan kuriin ja on syytä toivoa, että rokotteella olisi vihdoin merkittävä teho nujerruksessa ja turhat riehumiset jäisivät netissä enempi syrjään.

Valtioneuvoston päätös rokotuksista

Ilman rokotetta korona ei häviä - HS

Miten alle vuodessa kehitetty rokote voi olla turvallinen - HS

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.12.2020 ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Muutos - pieni vai suuri, nopea vai hidas

Lauantai 5.12.2020 klo 13:31 - Kauko Niemi

Tunnistat varmasti sen tilanteen, kun Facebook on tehnyt sinulta kysymättä muutoksen palvelun käytöstä. Koneeltasi kuuluu ääneen kiroamista – mitä helvettiä ne taas ovat menneet tekemään. Miksi taas pitää muuttaa ja häiritä käyttäjiä. Kuitenkin viikon kuluttua huomaat, että tämähän olikin hyvä muutos

Menet ruokakauppaasi ja siellä on myllätty hyllyjä uuteen uskoon. Maski pullottaen, otsa punaisena paahdat henkilökunnan luo ja uhoat mihinkähän ihmeeseen olette piilottaneet taatelit. Nehän ovat aina olleet tuossa hyllyn päässä.

Ajat töihin autollasi ahdasta katua pitkin, jota ole käyttänyt viimeiset viisi vuotta. Melko lähelle on rakennettu uusi väljempi katu, joka rikkoisi rutiinisi. Ja onhan siellä tehokas liikenteen seuranta ja nopeuskameratkin häiritsemässä ja sekoittamassa.

Tuntuu niin turvallisen tutulta, kun radion soittolista toistaa lempibiisejäsi tuon tuostakin. Joululaulutkin kilisevät taas samalla tavalla kuin viimeiset 50 vuotta. Ei kyllästytä, kun on vuoden huili välissä. Spotyfy rakentaa sinulle tutun turvalliset listat.

Taas on aika miettiä jokavuotista uuden vuoden lupausta. Olenhan minäkin aina tehnyt ja koskaan en ole pystynyt toteuttamaan muutosta. Tipaton tammikuu on monelle aivan liian suuri elämänmuutos hetkellisesti.

Sitten kun olet rutiinien orja. Rutiini toki vapauttaa mielen päätöksenteosta ja suunnittelusta: ei tarvitse miettiä jokaista askelta tietyn asian tekemisessä, koska tekee sen aina samalla tavalla samassa tilanteessa. Tuttua ja turvallista jopa helppoa arkielämää päivästä toiseen.

Netti on täynnä ohjeita ja koulutusta, kuinka teet asioista rutiineja ja toisaalta kuinka pääset eroon rutiineista. Mitä nopeammassa aikataulussa muutos suuntaan tai toiseen pitäisi tehdä sitä suurempaa tuskaa se tuottaa ihmispoloiselle. Emme pystykään elämään niin sanottua normaalia elämää. Mikä sitten onkaan normaalia kenellekin.

Pienessä mittakaavassa järkyttävän nopeita muutoksia tapahtuu jatkuvasti, joihin rutinoituneen ihmisen on tavattoman vaikea sopeutua – äkilliset sairaudet, onnettomuudet.

Laajassa mittakaavassa olemme tänä vuonna nähneet ja kokeneet koronan myötä kuinka sopeutumaton ihminen yhtenä lajina on luonnon muutosten edessä. Kaipaamme ja hoemme paluuta normaaliin. Olemme kykenemättömiä muuttumaan ja muuttamaan käyttäytymistämme edes vuoden aikajänteellä.

Tällä hetkellä asiantuntijat kertovat, kuinka elämä muuttuu koronarokotteen myötä: Pikapaluuta entiseen ei näköpiirissä - pitäisikö olla?

Pakotettuna olemme ottaneet käyttöön uutta tekniikkaa, oppineet uusia työtapoja, huomanneet ettei tarvita niin paljon kalliita toimistotiloja. Etäopetus tuli jäädäkseen. Mutta miksei ilman pakkoa – koska emme halua muuttua. Tai emme viitsi muuttua.

Pian puhuu myös raha. Terveydenhuollon kustannuksissa tulee väistämättä raja vastaan jossain vaiheessa, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki. Pandemian hoitamiseksi oli nyt otettava velkaa, mutta niin tuskin voidaan tehdä joka vuosi seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Ehkä ihmisrodun pitää ottaa uusi kurssi myös ilmastonmuutoksen suhteen. Nythän keskusteluissa pyöritään vain kuinka ihmisten pitää hillitä ilmastonmuutosta muuttamalla toimintaansa

Entä jos lähtökohtana olisikin, että ilmasto muuttuu joka tapauksessa. Ihminen ei näet pysty hallitsemaan, määräämään tai ohjaamaan luontoa. Ihminen on vain pieni osa luonnon kokonaisuutta ja monimuotoisuutta siinä missä korona-viruksetkin.

Ja nyt haettaisiin muutosta, kuinka eletään jatkuvissa myrskyissä ja tulvissa, kun joudutaan kaikki toiminta pistämään aina joksikin aikaa pakettiin. Kuinka toimitaan lapin bisneksen kanssa, kun hiihtäminen ja laskettelu loppuu. Kuinka kaavoitetaan ja korjataan, kun merenpinta on pysyvästi reilun metrin nykyistä korkeammalla. Mitä syödään, kun pölyttäjät käy vähiin ja luonnon ruoka hupenee.

Suuria muutoksia, joihin ihmisen tekeminen ei riitä, vaan niihin on sopeuduttava.

Ja vaikkei tämä skenaario toteutuisi, niin aina löytyy myös niitä ihmisiä, joille muutos on mahdollisuus. Uusi sauma nähdä asioita uudella tavalla ja irtautua vanhasta. Kannattaa treenata.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 7.12.2020 ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Bullshit Friday

Tiistai 1.12.2020 klo 9:19 - Kauko Niemi

Jos sinä maksat 635 euroa 60 prosentista. Mihin sinä käytät tuota 60 prosenttia lähitulevaisuudessa? Näinkin nurinkurisesti asian voisi esittää, kun katseli Black Friday -kampanjoita ja joulumarkkinoiden alkamista.

Hintavertailu.fi:n kyselyn mukaan tänä vuonna 44 prosenttia suomalaisista aikoi tehdä Black Friday -ostoksia ja kuluttaa keskimäärin jopa 635 euroa. Yli puolet, 57 prosenttia Hintavertailun kyselyyn osallistujista ei silti luottanut juurikaan tai lainkaan Black Fridayn tarjouksiin ja alennuksiin.

BF - Black Friday on siis hyvää vauhtia muuttumassa Bullshit Friday:si

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on törmännyt kahteen kyseenalaiseen käytäntöön, kun puhutaan Black Fridaysta tai vastaavista alennuskampanjoista.

Nostetaan hinta hetkellisesti korkealle, jotta voidaan sitten myydä tuotetta alennettuun hintaan. Luodaan ikään kuin keinotekoinen mielikuva alennuksesta.

Toinen tapa on, että tuote on säännöllisesti – sanotaan että viikon – tarjouksessa, sitten kaksi päivää niin kutsuttuun normaalihintaan, joka on tuplankin isompi (tarjoushintaan verrattuna), sitten taas viikon tarjouksessa.

Aiempina vuosina on tullut esiin myös se, että normaalihinta on lain mukaan vasta oikea hinta, jos sillä on tehty tietty määrä kauppoja. Lakia kiertäen kauppoja on syntynyt, kun henkilökunta on ostanut tuotteita.

Black Friday -ostospäivään liittyvä kyseenalainen markkinointi on huomattu myös Hintaopas.fi-nimisessä hintavertailupalvelussa.

Viime vuonna Black Fridayn keskimääräinen alennusprosentti oli 4,5. Tuolloin lähes joka kymmenennen tuotteen hintaa nostettiin Black Fridayn alla ja laskettiin sitten isompien alennusprosenttien saavuttamiseksi.

Yritykset liikkuvat nyt vaarallisen liukkaalla alustalla. Vanhanaikaisen prosenttimielikuvan pystyy jo melko hyvin ja nopeasti arvottamaan ja vertailemaan. Tämä taito on lisääntynyt merkittävästi koronavuonna, kun nettikauppa ja -asiointi on kasvanut merkittävästi.

Verkkoon on tullut lukuisia hintavertailupalveluita ja tarkistamalla ja vertaamalla suurten nettikauppojen hintoja on ostaja helposti ja melko nopeasti kartalla mikä on kunkin tuotteen käypähinta ja ovatko tarjoukset oikeasti hyviä vai huonoja.

Jos nyt päätät ostaa D-vitamiinia Black Friday hintaan, niin kolmen euron hintaero ei juuri hetkauta, vaikka alennusprosentti olisi huikeat 30 prosenttia. Mutta jos päätät ostaa kalliimman puoleisen matkapuhelimen tai tabletin tai jopa tolkuttoman suuren television. Tällöin kannattaa tutustua asiaan jo ainakin pari kuukautta aiemmin ja rakentaa itselleen sopiva käypähinta, eikä sokaistua prosentteihin.

Tällainen markkinointi syö uskottavuutta ja yritykset rakentavat lyhyillä ja kyseenalaisilla tempuilla höttöistä pohjaa koko Black friday-markkinoinnille. Jokainen tietää kuinka nopeasti petetyksitulemisen kokemukset leviävät verkossa. Positiivista ja luotettavaa yrityskuvaa ei voi rakentaa, jos jatkuvasti narahtaa hinnoittelussa.

Toki ymmärrän ja tuen tuottavaa liiketoimintaa terveeltä pohjalta, mutta en valheellisilla mielikuvilla. Itselläni on jo muutamia yrityksiä boikottilistalla. Yritykset, jotka harvase päivä myyvät tuotteita 60 – 70 prosentin alennuksella. Tällaiset yritykset ovat huijareita tai sitten johtaminen on niin tolkuttoman huonoa, etteivät hankinta ja myynti kohtaa taloudellista tasapainoa. Nämä joutavatkin kuolla pois.

Unohda prosentit ja luo itsellesi käypähinta. Käypähinta muodostuu parissa illassa siinäkin tapauksessa, vaikka astianpesukone hajoaa ja pitäisi saada uusi mahdollisimman nopeasti tilalle. Kotimaiset hintavertailusivut ovat käyttökelpoisia. Aina kannattaa piipahtaa vaikkapa Amazonin sivuilla sekä vertailla hintoja eri maissa.

Pian tiedät, onko hinta nousussa vai laskussa ja mikä on oikea taso. Maitokauppareissulla ei kannata mielijohteessa ostaa 75 tuumaista kolmen tonnin televisiota, jota myydään puoleen hintaan. Kauppa ei ole rehellinen.

Itselläni parhaillaankin kaksi hankintaa, jotka olen valmis tekemään heti kun euromääräinen hinta saavuttaa tavoitellun tason. Joko alennuksina tai kilpailutilanteen takia markkinahinta vaan laskee, niin kuin usein tuppaa käymään. Kyllä minä jaksan odottaa. Toki joskus tulee tilanteita, missä investointi tulevaan kannattaa tehdä per heti, mutta sillä ei olekaan mitään tekemistä mustien perjantaiden tai sinkkupäivien kanssa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Lääkkeetön elämä

Lauantai 28.11.2020 klo 12:48 - Kauko Niemi

Lääkäri on tuputtanut (en ymmärrä tässä yhteydessä sanaa määräys) jo kahdesti minulle lääkettä varmuuden vuoksi. Siis varmuuden vuoksi. Ajattelin josko kokeilisin ja nyt olen varma, että olen saanut neljänlaisia sivuoireita, joita on lueteltu lääkepakkauksen tolkuttoman pitkässä, 81 cm pitkässä listassa – samma på Svenska - sekä yhden oikeinkin hankalan sivuoireen, jota ei ole listalla.

On aika taas kokeilla lääkkeetöntä elämää ja testata mikä muuttuu. Antaa elimistölle luonnollinen rauha toimia. Ja jos varmuuden vuoksi pilleri tuottaa loppuelämäksi omituista oireilua, niin ehdottomasti on parempi lähteä sitten kertaheitolla taivaalliselle vaellukselle. Tämän olen myös ilmoittanut Kanta-palvelun oma-tahto osuudessa.

Heti kättelyssä sanon, etten ole Antti Heikkilä, enkä toimi Antti Heikkilän kätyrinä. Tuo Heikkilän parjatun ja maanrakoon hakatun kirjan nimi vaan on niin tavoittelemisen arvoinen asia joka ikisen ihmisen elämässä. Toki olen kirjankin lukenut ja tullut lopputulokseen, ettei älämölö voi johtua kirjan sisällöstä vaan aivan muista pikkusieluisuuksista ja niiden hallinnasta.

Lääkkeetöntä elämää ei Suomessa pysty kukaan toteuttamaan kuin omaehtoisesti niin pitkään, kun virallinen taho pitää täydentävien ja tukihoitojen asemaa puoskarointina. Niin pitkään kun, lääkärien on toimittava suomalaisen byrokratian narunukkeina, eikä käytännön kokemuksen kartuttamana ja monipuolisen koulutuksen vahvistamana asiantuntijoina.

Itse en koe olevani mikään uppiniskainen vastarannan kiiski tai salaliitoteorioiden keksijä. Olen iloinen jokaisesta hyödyllisestä lääkeannoksesta ja vihainen jokaisesta varmuuden vuoksi määrätystä antibiootti- tai muusta lääkekuurista.

Viime viikolla Yle julkaisi mielenkiintoisen artikkelin perustuen filosofian maisteri Anna Kinnusen pian julkaistavasta väitöskirjasta. Kuinka suomalaisen mielenterveystyön historia on synkkä. Vuosikymmeniä se perustui ajatukseen rodunjalostuksesta. Ihmisten harhaluuloisuutta siis ihan terveydenhoidon huipulla.

Vielä tänäänkin yksi ajan ilmiöistä onkin juuri medikalisaatio. Se tarkoittaa esimerkiksi elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lääketieteellistämistä. Medikalisoitunut elämänhallinta masennus- ja unilääkkeineen on iso bisnes, mutta ei kuitenkaan uusi ilmiö, kuvailee Kinnunen.

Muutama viikko sitten nousi esille apteekkarien huikeat ansiot. Tuossa keskustelussa puolustuksella oli selkeä kanta asiaan. Ihmiset haluavat pillereitä ja sen takia ne menevät lääkäriin, että saisivat pillereitä. Asian käänteinen puoli on kuitenkin siinä, ettei suomalainen lääkäri voi juurikaan ”määrätä” muuta kuin pillereitä, eikä täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja.

Mutta palaan alussa mainitsemaani kokemusasiantuntemukseeni. Minulle ”loppuelämäkseni” määrätyn varmuuden vuosi lääkkeen ohjepaperissa on eritelty 51 mahdollista haittavaikutusta saatesanoilla – niin kuin kaikilla lääkkeillä, niin tälläkin saattaa olla seuraavia haittavaikutuksia. 51 mahdollista haittaa on hirveä määrä mahdollisuuksia varmuuden vuoksi.

Varmuuden vuoksi aloitin puolella annoksella, joka riitti jo lyhyessä ajassa osoittamaan viisi erilaista haittavaikutusta ja mikään ei ole mennyt alkuinnostuksen jälkeen ohitse.

Kokemusasiantuntemukseni pohjalta on paljastettavissa, ettei ihminen tarvitse arkisessa elämässään myöskään käsikaupan buranoita eli kipulääkkeitä. Lääkkeetöntä elämää sekin parhaimmillaan. Itse en ole ottanut ainuttakaan yhdeksään vuoteen. Toki päätäni on särkenyt ja hartioitani kolottanut tuntikausien tiekkarilla istuminen.

Usko tai älä säryt menevät kyllä ohitse ilman pillereiden napostelua – ulkoilua, venyttelyjä, hierontaa, kropalle luonnollista liikettä jne, jne.  Näin et tapa turhaan pahoja ja hyviä bakteereitasi ja samalla heikennä luonnollista vastustuskykyäsi. Näin uskon 9 vuoden kokeilun jälkeen.

Korona-ajan lääkevaikutuksista Ylen artikkelissa valotetaan, kuinka itsehoidossa on myös omat haittansa. Koska kipulääkettä saa reseptivapaasti, halvalla ja helposti, niitä myös syödään todella paljon.

Hyvinkin pienellä parasetamoliyliannostuksella, etenkin alkoholin kanssa, voi olla hyvin vakavia haittoja.

Ja kaikkea näitä ihmiset napsivat aivan huolettomasti ja tuhoavat terveyttään. Toki kannattaa kuunnella ja erityisesti oppia kuuntelemaan kehon kieltä ja joskus voi toki oikeastikin tarvita jokun buranan.

Ja lopuksi Pekka Juntin omakohtaisesta blogista - Maito kait olisi minut tappanut;
Olemme niin paatuneita sosialidemokraatteja, että olemme ulkoistaneet terveytemme yhteiskunnan hoidettavaksi.

Jos on vaivaa, menemme lääkäriin – emme ruokakaapille, lenkille tai nukkumaan.

Liian moni ei ota vastuuta itsestään, vaikka kannattaisi. Sillä kun perusasiat ovat kunnossa, arkireppu kevenee. Terveydenhoitomenot laskevat. Kaikki voittavat.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma 30.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa

Lauantai 21.11.2020 klo 16:21 - Kauko Niemi

Kuvankäsittelyohjelmat ovat pitkään olleet taitavissa käsissä varsin monipuolisia, joilla kuvia on tehostettu, kun ei ole pätkääkään välitetty totuuden mukaisesta dokumentaarisuudesta.

Vanha perinteinen PhotoFinlandia sai melkoisen arvostelyryöpyn tulosten julkistusten jälkeen. Kommenttien perussävy oli, ettei kuvilla ole juurikaan yhteyttä valokuvaustaitojen kanssa. Pitäisikö koko kilpailun nimi muuttaa KuvaFinlandiaksi? Kameran osuus jää kovin vähäiseksi tämän vuoden kilpailukuvissa.

Mainoskuvien manipuloinnit ovat niin itsestään selviä, ettei niiden tulkinnoissa välttämättä ole ollut vääriä ongelmia. Paitsi silloin kun kuvien luomat mielikuvat tuotteista ovat todellisuuden kanssa kokonaan eri planeetoilta.

Kuvien käsittely on nyt hiljaa hiipimässä ihan tavallisen kännykän käyttäjän arsenaaliin. Kun ennen kuvaa pidettiin dokumentaarisena elementtinä totuudesta ja sanottiin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tänään on todettava, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

Mietipä vaikka auringonlaskun kuvaa sosiaalisessa mediassa. Kun postaat mahdollisimman luonnonmukaisen kuvan, saa kuva kymmen tykkäystä. Jos taas säädät oranssien ja punaisten värien nupit kaakkoon, niin johan satelee tykkäyksiä.

Sehän on jokaisen ihmisen sisäänrakennettu halu tulla huomioiduksi ja siihenhän koko sosiaalisen median imuteho perustuu. Miksi et siis käyttäisi ylivärjättyjä kuvia. Etenkin kun kuvien muokkaus voi tapahtua helposti suoraan kännykässä. Ja jättää tulkinta katsojan silmiin.

Entäs kun siirrytään askelta kehittyneimpiin suorituksiin tai annetaan kuvien tulkinta koneen tehtäväksi. Ja sehän on varmaa, että huijarit markkinoinnissa kuin tavallisessa elämässä varmasti käyttävät kuvamanipulaatioita taitavasti hyväkseen. En luottaisi enää kuvat todistavaan voimaan.

Surkuhupaisa esimerkki koneen tulkinnasta tuli viime viikolla, kun viestintäasiantuntija Katleena Kortesuo päivitti kuinka kiva saada pyytämättä ventovierailta ihopainotteisia kuvia.

Hän oli vetämässä pariakin webinaaria, niin eikös joku laittoi Instagramissa kiitoksensa. Onneksi Instagram osasi varoittaa: tuhma kuva oli sumennettu, ja tekoäly varoitti, että kuvaa ei kannata klikata auki.

Kyseisessä tapauksessa kiittäjä oli ottanut kuvakaappauksen Kortesuon webinaarista, ja tekoäly tulkitsi hänen naamansa dick piciksi. Vastaavia konetulkintoja tulee melko usein. kun kone laskee vain paljaan ihon prosentuaalisen osuuden kokko kuvasta. Muista siis kuvasuhteet, kun seuraavan kerran lähettelet tissi- ja pippelikuvia.

Kuvan käsittelyssä siirrytään parhaillaan kokonaan uudelle tasolle, kun vaikkapa Adoben Photoshopin uusimman version ominaisuuksissa ei enää parannella värejä, terävyyksiä, lisäillä elementtejä toisista kuvista tai vaihdella taustoja jne.

Nyt ohjelma muuttaa hyvin yksinkertaisilla toimenpiteillä ulkonäkösi nuoremmaksi tai vanhemmaksi. Muuttaa lantiosi kapeammaksi, lantion sopivan pyöreäksi ja tissit suuremmiksi. Ja kaikki tämä ilman botoksia parilla napin painalluksella.
(oma kuvani tuossa blogin alussa on muokattu vain yhtä säätöä käyttäen)

Kokonaan eri asia on sitten se tilaisuus, kun joudut kuvia nähneiden kanssa kasvotusten, jolloin silmä ei ole saanut käskyjä muutoksista. Onpa noloa, kun henkilö ei tunnista sinua.

Ylen kolumnissa jyväskyläläinen toimittaja, kuvaaja Johanna Malinen ottaa osuvasti kantaa.

Malinen tuo esiin, kuinka yleensä kuvia pyritään manipuloimaan mahdollisimman huomaamattomasti, koska räikeää kuvanmuokkausta pidetään nolona. Tämä käy ilmi esimerkiksi siitä, kuinka julkkisten kuvanmuokkauksista uutisoidaan. Valoja, varjoja ja kontrasteja muuttavat filtterit ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä tapoja muokata kuvista esteettisiä, mutta kehon ja kasvojen muotoihin kajoamista pidetään seuraajien huijaamisena.

Siitä, millaisia tunteita omien kuvien muokkaaminen aiheuttaa, ei juuri puhuta, koska kuvia muokataan salaa. Miltä sitten tuntuu nähdä älypuhelimen ruudulla itsestään paranneltu versio?

Kun Malinen vertaa muokkaamaansa kuvaa alkuperäiseen, hänelle tulee yhtäkkiä vähän paha mieli. On yllättävää huomata, kuinka omalle keholle sokeutuu parissa minuutissa. Ennen kuvanmuokkaussessiota olin alkuperäiseen kuvaan tyytyväinen, mutta äkkiä löydän itsestäni monta “epäkohtaa”, joista en ollut aiemmin tietoinen.

Helsingin Sanomat testasi kolmea kuvanmuokkausohjelmaa. Kolmea sovellusta vertaillessa huomaa nopeasti, miten niiden ominaisuudet keskittyvät pitkälti samoihin elementteihin.

Vaikka kuvamuokkausohjelmat mahdollistavat ulkonäöllä leikittelyn ja radikaalienkin muutosten tekemisen, ne ohjaavat käyttäjiään samaan suuntaan. Hyvältä näyttäminen vaikuttaa tarkoittavan hoikkaa vartaloa, tasaista ihoa ja symmetrisiä kasvoja.

Sovelluksiin jää äkkiä koukkuun ja kuvien käsittelystä on vaikeaa päästää irti. Miltä näyttäisin, jos kaventaisin kasvojani hieman lisää? Mitä jos huuleni olisivat vielä vähän paksummat?

Nyt ollaan siinä pisteessä, että herää kysymys, onko kaunistellun kuvavirran keskellä edes mahdollista tunnistaa, mikä on aitoa. Erilaiset ulkomuotoa silottelevat filtterit ja kaunistellut kuvat kiihdyttävät ulkonäköstressiä.

Kuvan kaikinpuolinen rooli on nyt muuttumassa vauhdilla ja se kannattaa jokaisen tiedostaa kaikissa eri kuvatilanteissa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma 23.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Onko sinun positiivisuusasetuksesi kohillaan

Lauantai 14.11.2020 klo 10:54 - Kauko Niemi

Pari vuotta sitten nousi otsikoihin Jaana Venkula, sosiaalipsykologi, valtiotieteen lisensiaatti, vapaa tutkija, kouluttaja ja konsultti, joka uskoo tekemisen voimaan. Hänen väitteensä on, että ensin on teko, ja tekemisen kautta syntyy ilo.

Venkula sanoo, että positiivisuus pitäisi kieltää. Nyt on tullut jopa positiivista psykologiaa. Ihmiset teeskentelevät olevansa positiivisia ja siitä seuraa vain huonoa.

On myös todettu, että positiivinen elämänasenne auttaa kohtaamaan haasteita ja ottamaan riskejä. Liiallisena annoksena tsemppaaminen voi kuitenkin johtaa negatiivisten tunteiden kieltämiseen eli toksiseen positiivisuuteen.

Venkulan ehdottama positiivisuuden kieltäminen nyt tuskin onnistuisi, mutta melkoinen liuta koulutusta, muuta ohjeistusta ja paljon erilaisia metodeja on olemassa positiivisen ajattelun kehittämiseksi. Syytä on tiedostaa, ettei kukaan pysty mekaanisesti näyttelemään positiivisuutta loputtomiin ja siksi se on vaarallista peliä.

Ei ole pitkääkään aikaa, kun nuori nainen lehtiotsikoiden mukaan paloi puhki ja tunnusti kaiken. Hän oli kerännyt valtavan joukon someseuraajia ja rakentanut kadehdittavan elämäntarinansa. Paitsi että pääosa päivityksistä oli tehty sairaalan vuoteelta.

Millaisilla positiivisuusasetuksilla elämää sitten pitäisi säätää. Se on täysin yksilökohtaista, opittua ja koettua. Kunhan se ei vain ole ulkopuolisista paineista syntynyttä, keksittyä suorittamista nupit kaakossa.

Viime viikkojen aikana on puhuttu paljon amerikkalaisesta unelmasta. Donald Trumpin asetukset olivat täysillä. Taisivat kylläkin kiertyä ihan jengoiltaan.

Itse olen työskennellyt yli 17 vuotta amerikkalaisissa organisaatioissa ja aina vain olin huulipyöreänä mitä ihmeellisimmistä asioista, jotka tuntuivat olevan itsestään selvyyksiä suuren veden takana.

Viime viikolla radiossa oli haastateltavana nuori ”amerikkalaismies” tosin ollut Suomessa 10 vuotiaasta lähtien ja käynyt kaikki koulunsa Suomessa. Hänen ajatuksenjuoksunsa avasi monta asiaa amerikkalaisesta unelmasta.

Vaikka hän sanoikin olevansa hyvin suomalainen, niin jatkuvasti tulee kaveriporukassa naureskelua hänen yltiöpositiivisuudestaan. Se on sitä hänen amerikkalaisuuttaan, joka kumpuaa jostakin syvältä sisältä verenperintönä.

Hänen mukaansa unelma on vilpitön usko johonkin asiaan ja sen ympärille sepitetty tarina on tuotu julkisesti esiin, siis kuinka se toteutuu. Näin syntyy sisäänleivottu amerikkalainen unelma, joka löytyy lähes jokaiselta amerikkalaiselta.

Kyllä tämä nuorimies ymmärsi hyvin Trumpin toiminnan mekanismin, eikä siinä ollut mitään vierasta niin kuin siinä on ollut perisuomalaisille. Tosin hänenkin arvion mukaan Trumpin positiivisuusasetukset eivät olleet realistisia ja hän ajautui valheiden linjalle saadakseen unelmansa läpi.

Tuossa amerikkalaisessa unelmassa taustalla lienee se tosiasia, että alitajunta ohjaa käytöstäsi ja tekee valintoja tietoisen mielen ulkopuolella. Ongelma syntyy siinä kuinka saat alitajuntasi uskomaan unelmiisi. Kasvuympäristöllä on merkittävä rooli asiassa. Puhut uskottavasti itsesi kanssa, etkä hae hetkellistä helpotusta valittamisesta.

Jokaisella on kokemuksia vaikkapa laihduttamisesta. Alitajuntasi tuskin alkaa yhteistyöhön, jos suorittamisen tavoitteena on vain ulkonäkö. Jos mielikuva syntyy konkreettisella tavalla vaikkapa jonkun sairauden karkottamisesta, lähtee alitajunta ohjaamaan toimintaasi näin tärkeässä asiassa.

Ja jos laihduttaessasi puhut itsellesi kieltomuodossa vaikkapa, että olen laihiksella enkä saa syödä kinkkuvoileipää enkä juoda olutta. Toteutuu Alitajunnan voima -kirjan mukaan kaikkein pahin. Alitajuntasi ei näet ymmärrä kieltomuotoja – ei sanaa. Kinkkuvoileipä ja olut pyörivät vain päässäsi, kunnes olet jääkaapilla.

Hidasta elämää blogissa Pauliina Flang tuo esiin tärkeän asian, että tunteet ovat kaikki samanarvoisia. Ilo, rakkaus ja viha sekä pelko ovat yhtä arvokkaita. Silti me helposti miellämme ne eriarvoisiksi. Saatamme ajatella, että positiivisuuteen ei kuulu viha, pelko tai syyllisyys. Se miten käyttäytyy ilossa tai vihassa, näyttäytyy vain eri tavoin. Ilo voi pahimmillaan kääntyä maaniseksi toiminnaksi tai viha voi pahimmillaan kääntyä toista satuttavaksi toiminnaksi. Ääripäät ovat aina vaarallisia tässäkin asiassa.

Mieti missä asennossa sinun positiivisuusasetukset ovat nyt ja muista että niitä voi ja pitääkin säätää. Pääasia ettet vedä nuppeja kaakkoon tai käy kuin Trumpille.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma 16.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Kaikkia terveysasioita ei pidä sijoittaa samalle aikajanalle

Lauantai 7.11.2020 klo 20:18 - Kauko Niemi

Asia tuli mielenkiintoisesti esille, kun kaverini Antti Ylikojala vertaili Facebook-seinällään kahta esitystä vastustuskyvyn parantamisesta ja mikrobien elämästä. Kiintoisa aihe etenkin näin vaikeassa koronan vaiheessa.

Vaihtoehtoisten hoitojen kohuprofeetaksi nousseen Maria Nordinin Instagram-päivityksessään hän kertoo 15.10.2020 julkaistussa päivityksessä siitä, miten hyvään vastustuskykyyn (tai siis vastaanottokykyyn) voi vaikuttaa mm. välttelemällä käsienpesua ja pintojen desifiointia, sekä koskettelemalla ihmisiä.

Nordin ei vain sijoita periaatteessa hyvää asiaa minkäänlaiseen aikakontekstiin. Meillä vaan sattuu olemaan liikkeellä tavallista hankalampi pöpö ja juuri nyt ei ole se hetki, kun vastustuskykyä vahvistettaisiin koskettelemalla muita ihmisiä.

Nordinin pitäisi selkeästi asettaa ehdotuksensa ja toimenpiteensä oikeaan aikajanaan. Neuvoessaan välttämään käsienpesua ja muita vastustuskykyyn vaikuttavia asioita, hän olisi pitänyt ilmaista, että nyt kun aloittaa koronan huomioiden niin vastustuskyky on parempi, kun seuraava pöpökierros tulee joskus kolmen neljän vuoden kuluttua.

Samoista asioista puhunut Journalisti Johanna on aikaikkunassaan realisti. "Käsiä onkin syytä pestä huolellisesti joka käänteessä, mutta muun ihon pesemiseen kannattaisi suhtautua nykyistä kriittisemmin. Jokainen pesukerta nimittäin hävittää iholta myös joukoittain niitä hyviä bakteereja, jotka päivystävät ihon pinnalla, suojellakseen ihmistä taudinaiheuttajilta ja muulta ikävältä. Näitä vartiosotilaita kannattaa suojella"

Aika helposti ymmärrettävää, eikö totta? Koko ohjelman kannatta kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/audio/1-50609048

Ilman realistista ja oikeaa aikaikkunaa saa myös kärjistyshaluisen median niskaansa ja jopa viranomaiset. Sen Nordin ja muutama muukin terveysvaikuttaja on saanut kokea, vaikka periaatteessa puhuisi kuinka hyvää ja hyödyllistä asiaa, mutta väärässä aikaikkunassa.

Vastustuskyky kun ei synny likimainkaan samassa ajassa, kun korona tappaa tuhansia. Ne ovat tässä hetkessä täysin eri asioita ja kannattaa elää sen mukaan.

Journalisti Johannan aikajänne on oikea ja Nordinin täysin väärä tähän hetkeen, kun puhutaan pöpöistä ja niiden vaikutuksesta. Kun puhutaan meidän 2-3 kilon bakteerikombosta ja siitä aikataulusta, jona bakteerikantaamme pystyisimme muokkaamaan, jos sattuisimme onnistumaan.

Vähän niin kuin sanoisin kaverille, että olen säästänyt asuntoa ja ajattele ensi kuussa minulla on miljoona kasassa. Kaverikin innostuu ja alkaa säästämään myös, mutta pettyy ensi kuussa, kun hänellä ei olekaan sitä miljoonaa. En vain muistanut kertoa, että olen jo säästänyt 20 vuotta.

Terveyden kehittämisessä tapahtuu yhdessä yössä ihmeitä vain sairaaloiden leikkaussaleissa. Kannattaa tutkia ja kuunnella oman kropan muutosalttiutta. Kuinka kauan oma keho panee mitä tahansa muutosta hanttiin. Se on varsin arvokas tieto.

Omalla kohdallani esitän arvioksi kuutta viikkoa. Kun laihdutat ensimmäiset 2-3 kiloa, pääosin nestettä lähtee helposti ja sitten kuuden viikon päästä vähenevät kilot ovat vasta todellista painonpudotusta. Tietenkin sillä edellytyksellä, että jaksat jatkaa muuttunutta elämääsi.

Tällä hetkellä olen kuin Maria Nordin harvoin flunsassa tai sairaana. Mutta se ei johdu, että nyt korona-aikana huolettomasti halaisin ihmisiä ja kahlaisin kaikki kivat tilaisuudet hankkiakseni vastustuskykyä.

Vaan se johtunee suurimmalta osin siitä, että yhdeksän vuotta sitten lopetin turhien buranoiden popsimisen, jotka tappavat sekä hyvät että huonot bakteerit. En ole tarvinnut antibiootteja, joiden jäljiltä bakreetikantamme tervehtyminen joidenkin tutkimusten mukaan kestää jopa kolme vuotta.

Sen sijaan popsin 100 u D-vitamiinia päivässä (tämän hetken mittaus 168) ja muita tukiaineita sekä yritän elää muutenkin terveellisesti vältellen turhia kemikaaleja ja luontoa kunnioittaen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 9.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Minulta puuttuu fanittamisen taito

Lauantai 31.10.2020 klo 18:02 - Kauko Niemi

Viimeistään silloin kun avasin twitter-tilin tajusin, ettei minulla tullut mieleeni ainuttakaan henkilöä, jota olisin halunnut jatkuvasti seurata, siis tavallaan fanittaa. Ja nyt en käytä twitteriä lainkaan. Toisin päin ajateltuna aikoinaan tuli vastaan karu totuus – kun minulla on todella nopeat yhteydet ympäri maailmaa, niin vasta nyt ymmärrän, kuinka vähän minulla on sanottavaa maailmalle.

Tuon twitter-päihkäilyn aikaan toki mietin ja ymmärsin, että jos olisin edelleen aktiivinen toimittaja ja työkseni pitäisi seurata Donald Trumpia tai Sanna Marinia, niin totta kait olisin työni takia heitä seurannut. Mutta kun minä haluan seurata eri päivinä erilaisia asioita, niin henkilön seuraaminen tuntuu lähinnä kyttäilyltä tai jopa vakoilulta. Sellaista tunnetilaa en halua vahvistaa.

Onneksi professuuria Jyväskylän yliopistossa hoitava Kaarina Nikunen, joka on suomalaisen fanitutkimuksen uranuurtajia, sanoo Ylen haastattelussa, että on niitäkin, jotka eivät fanita ketään missään elämänsä vaiheessa. Heillä on erilainen elämänasenne ja jotain muuta tärkeää. Fanitushan on harrastuksen tapainen asia, jonka ympärillä puuhastellaan ja ollaan usein myös sosiaalisia.

Fanisuhteisiin liittyy voimakkaita tunteita: ihastumisen ja rakastumisen tunteita. Joku puhuttelee, tuntuu itsen kaltaiselta ja häneen voi samastua. Ehkä minulla ei sitten ole tarvetta samaistua sen enempää Donald Trumpiin kuin Madonnaankaan.

Sanaa fani käytettiin ilmeisesti ensimmäisen kerran yhdysvaltalaisessa lehdistössä 1800-luvulla kuvaamaan ammattilaisjalkapallojoukkueiden kannattajia. Nimitys on lähtöisin englannin sanasta fanatic eli kiihkoilija.

Suomessa fani-termiä on käytetty lehdistössä ainakin 1960-luvulta lähtien kuvaamaan musiikkiyhtyeiden ihailijoita. Toisaalta sana fani juontuu latinankielisestä temppeliä tarkoittavasta sanasta fanum ja sen johdannaisesta fanaticus, joka voidaan kääntää jumalan innoittamaksi tai temppelinpavelijaksi.

Fanius on aiemmin leimattu julkisuudessa ja tutkimuksessa oireena, joka kertoo yksilön psyykkisistä häiriöistä tai yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista. Yleinen mielikuva faniudesta sisältää kaksi stereotyyppiä: pakkomielteisen yksilön sekä hysteerisen ryhmän. Fanireaktiot saatetaan kiivaudessaan nähdä hysteerisinä ja järjettöminä. Kun fanius nähdään oletetun sosiaalisen kyvyttömyyden oireena. On "hulluja keräilijöitä" tai "villiintyneitä konserttiyleisöjä" ja nehän on tietenkin helppo ymmärtää vaarallisina.

Eikö minulla sitten koskaan ilmekään värähdä. Toki värähtää. Olen matkustanut todella monenlaisissa paikoissa. Nauttinut erilaisista asioista, oppinut paljon uutta, mutta en ole koskaan elämässäni matkustanut samaan paikkaan kahta kertaa, sen takia, että se oli niin kiva paikka. Minusta ei ole tullut Lontoo-fania eikä Lauterbrunner-fania, vaikka kummassakin on ollut todella hienoja ja henkeä salpaavia hetkiä.

Olen ollut konserteissa, oopperassa ja tapahtumissa kananlihalla ihokarvat sojolla ja monta kertaa tippa silmässä. Siis ihan kaiken maailman tunteet pinnassa. Silti en ole halunnut toistoa hinnalla millä hyvänsä missä päin maailman kolkkaa tahansa. Puhettakaan että menisin kahdesti samaan konserttiin tai katsoisin saman leffan monena toistona.

Kävin Finlandia-talolla kuuntelemassa perulaista tenori  Juan Diego Flórezia livenä, koska hänen tenoriäänensä kilahtaa minun korvissani taivaalliselta. Haluaisin toki kuulla tällä hetkellä myös Jonas Kaufmannia. Vaikka koronan jälkeen näenkin hänen kalenterinsa netistä, niin silti en aio matkustaa mihinkään häntä varta vasten kuuntelemaan. Jos tulee Helsinkiin niin varmasti sitten menen.

Radion kuuntelun painajainen ovat soittolistat. Taivas varjele, kun ajat autolla Lappiin matkalla on moneen otteeseen vaihdettava kanavaa toistojen välttämiseksi.

Kevyessäkin musiikissa minun tunteeni tunnistavat ensimmäiseksi melodian kauneuden, jos sitä ei ole, en käytännössä kuule mitään. Sen todisti Me naiset testi, missä piti yhdistää 15 suomalaista biisiä sanoituksen pohjalta. Yhtään en tiennyt kaksi arvasin oikein.

Toki fanittaminen kuuluu ennen kaikkea nuoruuteen. Ehkä minäkin silloin vähän fanitin ja pidin Nuffield traktoria parempana kuin Massey Fergusonia.

Kyllähän tiettyjen brändien ihannointi ja käyttäminen on tietynlaista fanittamista. Törmäsin tuolla yhdellä nettikirppiksellä kangaskassiin, josta pyydettiin 35 euroa. Ryhdyin heti laskemaan, että hyvänen aika mullahan on yli 30 kangaskassia siis tonnin edestä kasseja. Muttei yhtään Marimekon kassia. Ja kun tulin asiasta tietoiseksi, niin tuolla kadullahan on joka toisella Marimekon kangaskassi, mutten ymmärrä miksi?

Psykologi ja psykoterapeutti Riitta Ylikomin mukaan ihminen etsii luonnostaan kohteita erilaisille tunteilleen. Joskus kohteet löytyvät lähempää, joskus kauempaa.

On ihan tavallista etsiä esikuvia, ihmisiä, joita voi ihailla ja ehkä myös jäljitellä. Idolilta voi oppia jotain, hänen kauttaan voi kokea elämyksiä ja samastua sellaiseen elämään, jota itse ei ehkä voi elää, mutta josta voi haaveilla.

Siis fanittakaamme hyvällä omalla tunnolla – ken siihen pystyy!

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 2.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)