Olen kateellinen virolaisten digielämän tunnistautumiselle

Lauantai 1.10.2022 klo 17:04 - Kauko Niemi

Passi.jpg

 

Suomen viranomaiset kertoi pari viikkoa sitten luovansa pohjan uudelle digitaaliselle henkilöllisyystodistukselle. Digitaalinen henkilöllisyystodistus tulee passin ja henkilökortin rinnalle ja sen uskotan parantavan kansalaisen omien tietojen hallintaa.

Henkilöllisyystodistus vaatii uutta lainsäädäntöä, jotka koskevat uusia viranomaisen tuottamia digitaalisen asioinnin palveluita ja näiden tuottamiseen sekä käyttöön liittyviä muutoksia. Nämä olisivat uusia henkilöllisyyden ja henkilötietojen osoittamiseen sekä sähköiseen tunnistamiseen tarkoitettuja ratkaisuja.

Käytännössä kyse on älypuhelimeen ladattavasta sovelluksesta, jolla henkilö voi todistaa ikänsä kaupan kassalla tai bubin ovella, henkilöllisyytensä postin pakettipisteellä tai tunnistautua sähköisesti kirjautuessaan verkkopalveluihin. Sovellus on määrä ottaa käyttöön vuoden kuluttua, syyskuussa 2023.

Käytännössä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voi ottaa käyttöön henkilö, jolla on poliisin myöntämä passi tai henkilökortti. Digitaalinen henkilöllisyystodistus ei kuitenkaan korvaa edellä mainittuja analogisia henkilöllisyystodistuksia eikä digitaalista henkilöllisyystodistusta ole kenenkään pakko ottaa käyttöön.

Lainsäädäntö lähtee siitä, että digitaalinen henkilöllisyystodistus on vapaaehtoinen eikä ketään velvoiteta sen käyttöön – ei yksilöitä eikä palveluntarjoajia.

Mutta miksi ihmeessä sitä nyt tarvitaan kaikkien muiden lisäksi. Minulla on nyt ajokortti, jolla aikoinaan selvisi kokolailla pitkälle, mutta nykyisin se käytännössä kelpaa vain poliisille, joka tarkistaa minun ajokelpoisuuden. Minulla on poliisin myöntämä virallinen henkilökortti, jolla selviää aika pitkälle. Tosin jokin aika sitten siitäkin otettiin pois Kelaominaisuus, joten tarvitset nykyisin fyysisesti erillisen kelakortin.

Minulla on myös passi, tosin juuri vanhentunut ja en ole jaksanut jonottaa uusimista useita kuukausia, eikä ole suunnitelmia matkustaa henkilökortin kelpaavuusalueen ulkopuolelle. Vai olisikohan todellinen syy yksinkertaisesti haluttomuus lähteä etsimään koronaa Suomen rajojen ulkopuolelta ja saastuttamaan maapalloamme. Ja olenhan sittenkin tyypillinen, keskiverto suomalainen, jolle ihanne lämpötila on + 14 astetta.

Digitaalinen henkilöllisyystodistus ja ulkomaalaisen digitaalinen asiointiväline eivät korvaa passia tai henkilökorttia vaan tulevat asioinnissa niiden rinnalle. Ulkomaalaisen asiointiväline on käytettävissä vain sähköisissä asioinnissa. Luonnollisen henkilön tunnistusvälineellä puolestaan tarkoitetaan laitetta, jonka avulla mahdollistetaan digitaalinen tunnistautuminen niille, jotka eivät halua tai joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta käyttää digitaalista henkilöllisyystodistusta. Ota tästä nyt selvää.

Olen kahden pankin asiakas ja voinen käyttää pankkivarmennusta sähköisen asioinnin yhteydessä. Tosin pankkien varmennusta en ole juurikaan käyttänyt, vaikka niitä on ollut reilu 20 vuotta käytössä. Paitsi tietysti silloin kun asioin omassa pankissani. Pääsääntöisesti käytän mobiilivarmennetta.

Uudessa systeemissä puhelinsovelluksen lisäksi mahdollistettaisiin vaihtoehtoinen tunnistusväline sellaisille henkilöille, jotka eivät voi tai halua käyttää mobiilisovellusta.

Uuden henkilöllisyystodistus-sovelluksen taustajärjestelmä on integroitu väestötietojärjestelmään sekä poliisin henkilökortti- ja passirekisteriin ja se käyttää Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluita.

Pientä odotuksen toivoa on ilmassa, josko kyseinen menetelmä otettaisiin käyttöön EU alueella, niin silloin asioinnit vaikkapa Italiassa, Espanjassa ja muissa EU-maissa helpottuisivat. Ilmeisesti edelleenkään en pysty sähköisiin allekirjoituksiin muuten kuin erillisen palvelun kautta. Näinhän joudun tekemään vaikkapa taloyhtiön hallituksen kokousten pöytäkirjojen kanssa.

Päämääränä on siis tilanne, jossa palveluissa asioivilla henkilöillä olisi mahdollisuus esittää viranomaisen vahvistama henkilöllisyys sekä henkilöllisyyteen liittyviä vahvistettuja tietoja erilaisissa asiointitilanteissa ja hallita itse omia tietojaan myös digitaalisessa ympäristössä.

 

Mutta palaanpa tuohon otsikkoon. Suomessa sähköisen henkilökortin käyttö on jäänyt lapsipuolen asemaan. Lähes puolella miljoonalla suomalaisella ei ole myöskään verkkopankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta, joiden avulla vahva tunnistautuminen ylipäätään onnistuisi.

Suomessa kehitetystä sähköisestä henkilökortista luotiin Virossa arkea helpottava menestystarina. Virossa pärjää ilman pankkitunnuksia, koska siellä sähköinen henkilökortti toimii varmennekorttina ja porttina digitaalisiin palveluihin. Sikäläisellä id-kortilla ja sen mobiiliversioilla voi sekä tunnistautua että tehdä digitaalisen allekirjoituksen. Korttia käyttää 99 prosenttia täysi-ikäisistä virolaisista.

Suomessa syntynyt sähköinen henkilökortti kopioitiin Virossa id-kortiksi ja siitä tehtiin heti pakollinen. Virossa kortittomat eivät joudu maksamaan sakkoja, mutta he ovat käytännössä kädettömiä. 1,3 miljoonan asukkaan Virossa id-kortilla hoidetaan lähes kaikki, myös äänestäminen. Lähinnä häät ja avioero vaativat käynnin virastossa. Korttiin voi liittää myös monia kaupallisia palveluja ja se on voimassa kerrallaan viisi vuotta. Uusiminen maksaa 25 euroa.

Vuoden kuluttua Suomeen tuleva henkilöllisyystodistus on yksi lisä monien joukossa. Vaikka ihmiset sitä lataisivatkin, niin mikään ei pakota palveluntarjoajia ottamaan sitä käyttöön. Veikkaan ettei digitaalinen asiointi mullistu vuoden kuluttua.

Hyvältä kuitenkin vaikuttaa, että asiointitilanteessa henkilö voi entistä paremmin itse päättää, mitä tietoja jakaa. Esimerkiksi kaupassa ikää tarkistettaessa olisi mahdollista näyttää vain ikä koko henkilötunnuksen sijaan. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen myöntäjän ei olisi mahdollista seurata, miten sitä käytetään.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantainaista 3.10.2022 alkaen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, passi, digitaalinen henkilöllisyystodistus, henkilökortti. ,

Pelolla johtaminen tuottaa aniharvoin tulosta

Perjantai 23.9.2022 klo 8:54 - Kauko Niemi

Meikku_valot_IMG_1174.jpg

 Meilahdessa heiluu

Onkohan mikään toimiala niin sekaisin kuin terveydenhoito? Sairaanhoitajat ovat taistelleet asemastaan jo reilu puoli vuotta ilman minkäänlaista yhteisymmärrystä palkasta saati työoloista. Asiaa hoidetaan kaikkein byrokraatisemmalla tavalla, lakimuutoksella, eikä minkään näköistä yhteisymmärrystä ole näköpiirissä. Tähän kun on vielä sekoittunut kohtuumäärä puoluepolitiikkaa niin sekoilut sen kun lisääntyvät.

Vaikutus kokonaisuudessaan on alan imagolle merkittävä. Iso määrä sairaanhoitajia vaihtaa alaa jopa niin, että hakevat omien virallisten oikeuksiensa perumista. Hoitajapula pahenee pahenemistaan ja vetovoimaa ei tässä tapauksessa kasvateta euroja laskemalla.

Ammattikorkeakouluja odotti syksyn yhteishaussa ikävä yllätys. Sairaanhoitajaksi haluavien hakijoiden määrä romahti suomenkielisissä opinnoissa toissa vuodesta 1 239:llä ja viime vuodesta 369:llä. Yhteensä sairaanhoitajakoulutukseen haki 2 511 ihmistä.

Hakijoiden määrä on vähentynyt suomenkielisiin hoitajien koulutusohjelmiin aina vuodesta 2016 lähtien. Pudotus hakijamäärissä on ollut yli 40 prosenttia.

Sitten sairaudenhoidon toimialla rajoitetaan lääkärien toimivaltuuksia ilman ensimmäistäkään potilasvahinkoilmoitusta tai valitusta. Tapausten taustalla on usein oppikiistoja ja valituksen tekijät eivät suinkaan ole potilaita vaan kollega-lääkäreitä. Ja niitäkin tapauksia, joissa asiankäsittelyssä asiantutijana käytetään valituksen tehnyttä lääkäriä. Piiri pieni pyörii.

Kaikki tällaiset myrkyttävät ilmapiiriä ja ruokkivat alalla vallitsevaa byrokraattista nokkimisjärjestystä. Viimeisin terveyskeskuskäyntini oli puistattava kokemus, joka maalaa hyvin kuvaa millaisessa ilmapiirissä alalla töitä tehdään.

Absoluuttisen tunteetonta terveyskeskuksen toimintaa. Jos lääkäri olisi huoneensa 54 edessä mihin minut ohjattiin, sanonut minulle inhimillisesti huomenta / moi ja kertonut, että toimenpide tapahtuukin tuossa kulman takana voisitko siirtyä sinne vielä hetkeksi odottamaan.

Vai olisiko lääkäriä voitu syyttä tällaisesta tunteellisesta käyttäytymisestä lumehoitamisesta ja puoskaroinnista. Vai olisiko lääkärin arvovalta ja asiakassuhde kärsinyt arvovaltakolauksen. No ei ainakaan minun silmissäni. Nyt olin siis joku työ numero XX - vartalon ihopaise, äkämä tai ajos.

Vuosia on kiistelty terveydenhoitojärjestelmä Apotista. Apotin peruslähtökohta on mielestäni varsin hankala, josta on tavattoman vaikea löytää todellista vastuunkantajaa. Oy Apotti Ab:n näet omistavat HUS Helsingin yliopistollinen sairaala, Helsinki, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymä, Inkoo, Siuntio ja Loviisa (sekä Lapinjärvi osana Loviisaa).

Oma sisäpiiri syö omasta kuormasta ja kukapa uskaltaa kaveria arvostella, saati vaatia muutoksia ja parempaa toimintaa. Vihdoin ja viimein 619 lääkäri ryhdistäytyi ja tekivät yhteisen valituksen Apotista. Ylen mukaan on useita lääkäreitä, jotka eivät uskaltaneet allekirjoittaa yhteistä valitusta. Sen verran tiukassa painostuksessa lääkäreitä pidetään.

Helsingin Sanomat sai puolestaan kyselyynsä lääkäreiltä 240 vastausta, joista käy selville, että Husissa on useita Apotin takia lopettaneita lääkäreitä. Niitäkin lääkäreitä on jo useita, jotka ovat irtisanoutuneet ja ottaneet uuden viran alueelta missä ei käytetä Apottia.

Ylen juttu on suorastaan karmeaa luettavaa. Useat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kertovat Ylelle, kuinka Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) sekä Apotti-yhtiö pyrkivät rajoittamaan asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apottiin liittyvää kriittistä keskustelua.

Pääosin lääkäreiltä kerätyt kertomukset ja kommentit liittyvät puhutteluihin, tiukkoihin ohjeisiin, joiden mukaan Apottia ei saa kritisoida, sekä pelon ilmapiiriin, jonka vuoksi monet ovat pysyneet hiljaa.

 

Apotti kertoo sivuillaan, kuinka potilaiden elämää on helpotettu Apotin myötä syntyneellä viestintäkanava Maisalla. Minulla ei tietenkään ole kokemusta Apotista, mutta kokemusta Maisasta on. Sen peruslogiikkaa en ole sisäistänyt ja siksi käyttö on kokeilua ja arvausta. Vaikka olenkin buumeri, on minulla tietoa ja kokemusta sadoista erilaisista järjestelmistä, mutta Maisa ei ole se, joka ihastuttaisi ja loisi sujuvan suhteen terveydenhoitoon. Valitettavasti vähemmän kokeneet tietotekniikan käyttäjät ja samalla enemmän terveyspalveluja tarvitsevat tuskin ilosta hurraavat. Maisa on kuin Minun autoni, Mytoyota-palvelu. Palvelun pääviesti kertoo missä minun autoni on. Enkö muka tiedä.

Mitään hyvää ei rakenneta tiukalla byrokratialla ja pelon ilmapiirillä. Tuskin on toista toimialaa, joka on läpeensä hierarkkinen alkaen jo siitä, että kuinka moni potilas uskaltaa kertoa lääkärille todellisen tilanteensa, vaikka ravintolisien käytöstä. En minä ainakaan uskaltaisi sanoa, että syön 100 ug D-vitamiinia joka päivä, kymmenkertaisen määrän suositukseen verrattuna. Pian saisin lukea Oma-Kannasta yksittäisen lääkärin näkemyksen puoskaroinnista ilman minun omaa kokemuspohjaa.

Nyt kun tämän pelottelun ja sekamelskan päälle rakennetaan vielä yksi byrokratiakerros ei toimivaa ratkaisua ole tiedossa. Kaiken siivouksen voisi aloittaa Valviran ja THL:n siivouksella. Etenkin jos perustavoitteena olisi lääkärien tietotaidon ja kokemuksen ohjaaminen yksilöllisen potilaan parhaaksi. Putinismi ei kuulu nykypäivän terveydenhoitoon. Tiedossa on terveyssota vai ”operaatio.”

Tämä on kuultavissa ääniversiona finnRadio.fm sivuilla 26.9.2022 alkaen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: finnradio.fm, HUS, Apoti, sairaanhoitaja, terveyskeskus, Valvira, THL,

Mitä hautajaisilla halutaan viestiä

Perjantai 16.9.2022 klo 13:00 - Kauko Niemi

Risti_KN213276.jpg

Lähipäivinä taitaa loppua musta painoväri, kun media revittelee hautajaisilla. Maanantaina kuningatar Elisabethin ja tiistaina Vesa-Matti Loirin viralliset hautaan siunaustapahtumat.

Onko kyse muistamisesta, kunnioittamisesta, vainajan toiveista, näyttäytymisestä, kuulumisesta joukkoon, näyttelemisestä, pelkästä rituaalista vai mitä hautajaisilla viestitään tai halutaan viestiä?

Sittenhän pyörii myös pilakuva, missä suntio ja pappi ihmettelevät kun ei ole ensimmäistäkään saattajaa, vaikka vainajalla on yli 2000 kaveria facebookissa.

Koskettavin toteamus kohdallani olivat papin sanat, kun hyvin läheisen ystäväni uurna laskettiin hautaan – kuolemaa sietää niin kauan, kun se ei tule omasta ovesta sisään. Fyysisesti läheisin kuoleman kokemukseni on ollut puolimetriä viimeisestä henkäyksestä.

Viime viikkoisessa blogissani ihmettelin elinaikaodotteen lyhenemisestä ja nyt sitten päästiinkin yllättäen itse asiaan.

Maanantaiset ja tiistaiset tilaisuudet ovat varmasti ainutlaatuiset. Britanniassa kaikkien arvostama henkilö tuskin saa maanantaina mitään inspiroivia hetkiä, sillä protokollat määrittävät millin tarkasti, kuinka edetään ja aivan varmasti jokainen asia oli myös etukäteen suunniteltu ja päätetty.

Nyt jo tiedämme, kuinka Britanniassa lähipiiri pukeutuu, kuka saa käyttää minkäkinlaista asua, eikä niillä määrittelyillä ole paljoakaan tekoa itse vainajan yksityisen ajattelun kanssa. Eikä liion samisykköjen kannata tehdä mediassa omia tulkintojaan kenenkäkin nappirivistön salaisista viesteistä. Kaiken tämän seremonian säestämänä toki voi ja kannattaakin muistella huikean pitkää kuningattaren tasapainoista uraa.

Ainakin kaksi on pidätetty Britanniassa, jotka ovat huudelleet muuta kuin mitä yleinen mielipide ja brotokolla sallii.

Johanneksen kirkossa, Helsingissä tiistaina onkin jo sitten kovasti paljon eri tunnelma, kun Vesa-Matti Loiri saa viimeisen siunauksen. Tilaisuus ehdittiin jo lanseerata poikkeuksellisena, kaikille avoimena. Kirkkoon olisi mahtunut reilut 2000 ihmistä seuraamaan tilaisuutta.

Nyt kuitenkin omaiset toivovat, että siunaustilaisuus vietetään vain läheisten ja tilaisuuteen kutsuttujen kesken. Omaiset toivovat, että myös tiedotusvälineet kunnioittaisivat tilaisuuden yksityistä luonnetta, eikä kirkkotilassa sisällä kuvattaisi.

Varmaa olisi ollut, että jos kirkko olisi ollut täpötäyttä, olisi myös some ollut pullollaan kuvia tilaisuudesta – olinhan siellä minäkin. Vaikka olisi kerran elämässään nähnyt Loirin vilaukselta livenä.

Loirin kuolemalla ehdittiin jo keräämään poliittisia irtopisteitäkin ehdottamalla valtiollisia hautajaisia. Valtiovalta on nyt edustettuna kutsuttujen joukossa niin kuin presidentin puoliso Jenni Haukiokin. Loiria on muisteltu sivutolkulla. Kuinka moni oikeasti tunsi ja tiesi muuta kuin ulkokuoren ja sen monet eri ilmentymät. Ne vaan eivät ole hautajaisten keskeisintä sanomaa.

Hautajaisia toki ylipäätään leimaa merkittävästi millaiseen uskonnolliseen yhteisöön vainaja on kuulunut. Kirkkojen säännöt ja kaavat ovat melko tarkkoja ja jokaisella omansa. Suomalaisen Evlut kirkon kaavassa on jonkin verran joustoa. Ainakin jos haluaa täyttää kaikki mahdolliset musiikkipaikat ja itse musiikin sisältökin kannattaa aina tarkistaa ja hakea hyväksyntä seurakunnalta.

Muutama vuosi sitten olin siunaustilaisuudessa, missä soi harmonikka. Ei kovin yleinen, mutta vainajan koko elämässä ei ollut kovinkaan montaa päivää ilman haitaria.

Mieleeni on jäänyt myös työ- ja harrastuskaverini viimeinen matka ilman kirkollisia seremonioita, missä tuhka ripoteltiin mereen. Minne käy tuulen ilmassa tie – oli minun lauluosuuteni veneessä.

Evlut kirkko on monitulkintaisuudellaan saattaa tuottaa seurakuntakohtaisesti tai jopa pappi-kohtaisesti vääntöä viimeiselle matkalle. Valitettava tilanne tapahtui pari kuukautta sitten kun siunausta toimittava pappi oli niin juovuksissa, että siunaustilaisuus piti keskeyttää.

Itse olin viime viikolla ystävän äidin uurnanlaskutilaisuudessa. Vainaja oli ollut kaikki 89 vuotta kirkon jäsen, mutta eläessään vakaasti sitä mieltä, ettei halua kirkollista seremoniaa. Niinpä seurakunnalta saatiin lupa vain laskea tuhkauurna maanlepoon.

Tilaisuus oli pieni ja kaukana perinteisistä hautajaisista. Luettiin muutama vainajan kirjoittama runo ja yksi laulu. Tunnelma oli kertakaikkisen aito ja erilaisen teeskentelemätön. Ulkopuolisenakin pystyin aistimaan ne keskustelut, joita kuolemaa odotellessa oli käyty.

Sittenhän on niitäkin, joka eivät kuulu kirkkoon, mutta viime hetkellä haluavatkin kirkollisen seremonian. Järjestelyt vaativat joustavuutta seurakunnalta ja papilta.

Toisen elämää arvostaen ja kunnioittaen voidaan tehdä paljon muutakin kuin käydä ostamassa pieneksi hetkeksi kallis kukkalaite. Viime perjantaina klo 12:00 Suomen taksiautoilijat pysähtyivät minuutiksi ja nousivat autoistaan minuutiksi kunnioittamaan Asikkalan taksimurhan uhria. Vaikuttava, vilpitön ja laaja operaatio.

Helmikuussa 2020 Jörn Donnerin siunaustilaisuudessa kappelissa arkkuun sai kiinnittää post it -lappuja. Donner käytti aina paljon post it -lappuja, kun hänellä oli paljon muistettavaa. Kaikki saivat laittaa kappelissa arkkuun lapun ja kirjoittaa terveisensä Jörnille. Tässäkin toteutettiin vainajan tahtoa, joka oli kieltänyt kukat.

Valitettavan harvat keskustelevat aidon rehellisesti viimeisistä toiveista silloin kun ajatus vielä kulkee. Tai sitten lähtö tulee niin pikavauhdilla, ettei ole ollut mahdollisuuksia keskustella. Huonoin vaihtoehto on siinä vaiheessa ryhtyä googlaamaan, kuinkas nyt edetään tai toteuttaa tiukasti uskonnollista kaavaa. Lopputulemana on tilaisuus muiden joukossa, missä aitous ja läsnäolo ovat poissa.

Toki hautajaiset ovat usein niitä tilaisuuksia, missä tavataan harvemmin nähtyjä sukulaisia.  Donnerin kaikki lapset olivat ensi kertaa fyysisesti koolla isänsä hautajaisissa. Mutta kaikkein nolointa on vetää tällaiset juhlat näyttävästi överiksi, vaikka olisi millainen sankari arkussa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona maanantai 19.9.2022 alkaen FinnRadio.fm -kanavalla

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kuningatar Elisabeth II, Vesa-Matti Loiri, hautajaiset,

Mikäs menee pieleen - kuolemme nuorempana kuin aiemmin

Lauantai 10.9.2022 klo 8:18 - Kauko Niemi

hietaniemi.jpg

 

Elinajanodote on Yhdysvalloissa yksi teollisuusmaiden alhaisimpia. Maailmanpankin tilastojen mukaan korkeimmat lukemat ovat Hongkongissa ja Japanissa, 85 vuotta, ja Singaporessa 84. Suomessa elinajanodote oli vuonna 2020 Duodecimin mukaan 82 vuotta.

Kun vuonna 2019 syntyneen yhdysvaltalaisen eliniäksi arvioitiin keskimäärin 79 vuotta, oli luku viime vuonna enää 76,1 vuotta.

Nyt väännetään kättä eri tahojen välillä syistä, mitkä vaikuttavat näinkin suureen muutokseen ja näin lyhyellä ajalla. Helpoin syyllinen on tietysti korona ja joidenkin mukaan korona-rokotukset.

Entäs sitten muut elämäntavat, jotka näyttävät väistämättä johtavan lihavuuteen. Mikä ei Yhdysvalloissa ole harvinaisuus. Toki lihavuuden olemuksia nimenomaan terveyden kannalta on monia. Tilastoissa onkin usein eritelty ylipainoisuus ja lihavuus.

Suomessakin ylipainoisten osuus väestöstä on 62 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Nuorisolääkäri, dosentti Silja Kosola, on huolestunut nuorisostamme. koululaisten keskuudessa meillä on parhaillaan kaksi pandemiaa yli muiden: lihominen ja mielenterveysongelmat. Näin siis Kosola Kimppakyyti-ohjelmassa.

Näin puolestaan THL raportoi suomen tilannetta. Suomalaisista 2–16-vuotiaista tytöistä 18 prosenttia ja pojista 29 prosenttia on ylipainoisia (ml. lihavuus). Lihavia on samanikäisistä tytöistä 4 ja pojista 9 prosenttia.

Nuorista eli 18–29-vuotiaista aikuisista ylipainoisia (ml. lihavuus) on naisista 35 ja miehistä lähes puolet, eli 47 prosenttia. Samanikäisistä naisista lihavia on 19 ja miehistä 17 prosenttia.

Yli 30-vuotiaista suomalaisista aikuisista ylipainoisia (ml. lihavuus) on 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Lihavia on naisista 28 ja miehistä 26 prosenttia. Lähes joka toinen (46 %) mies ja nainen on vyötärölihava, mikä enteilee sisäelinten rasvoittumista.

Vuodesta 1999–2000 vuoteen 2017–maaliskuuhun 2020 liikalihavuuden esiintyvyys Yhdysvalloissa kasvoi 30,5 prosentista 41,9 prosenttiin. Samaan aikaan vakavan liikalihavuuden esiintyvyys nousi 4,7 prosentista 9,2 prosenttiin. (NHANES, 2021)

Liikalihavuuteen liittyviä sairauksia on paljon riippuen tietysti lihavuuden luonteesta. Merkittävä ero onko rasva kertynyt jalkoihin vai sisäelinten ympärille.

Lihavuuden arvioidut lääketieteelliset kustannukset Yhdysvalloissa olivat lähes 173 miljardia dollaria vuonna 2019. Lihavia aikuisia sairastavien sairaanhoitokustannukset olivat 1 861 dollaria korkeammat kuin terveen painoisten ihmisten vuosittaiset hoitokulut.

Kysäisin mielipidettä Antti Heikkilältä, jonka mielipiteet ovat ennustaneet tämän kehityksen jo vuosia, mutta hänet on teilattu moneen kertaan. Vastaus oli lyhyt - tuo on johdonmukainen seuraus vallitsevien suositusten takia.

Heikkilä on aiemmin julkaissut muun mussa - tilastojen mukaan Yhdysvalloissa 2016 mennessä yhtään ihmistä ei ole kuollut vitamiineihin eikä lisäravinteisiin. Kukaan ei ole kuollut myöskään 32 vuotena ennen tuota aikaa, jolloin tätäkin asiaa on alettu rekisteröidä. Vuositasolla USA:ssa kuolee lääkkeiden sivuvaikutuksiin arvioiden noin 150 000 ihmistä.

Kaksi suurinta huoltahan tässä menossa on, että ratkaisuksi tarjotaan piikkiä ja pilleriä. Ja toisaalta kuinka tarkkaan seurataan erilaisia suosituksia ja ohjeistuksia suhteessa tapahtuviin pitkäaikaisiin muutoksiin. Jos ne ovat kaksi eri maailmaa, joita rahoittaa elintarvike- ja lääketeollisuus, ollaan varsin heikolla pohjalla.

Ehkä vielä jonakin päivänä kuulemme tuon Yhdysvaltain jyrkän kehityksen todelliset syyt. Ainakin jos elinajanodotukset laskevat vielä koronan helpottaessakin.

 

Tämä blogi on kuultavissä ääniversiona www.finnradio.fm kanavalla 12.9.2022 alkaen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, elinaikaodote, Antti Heikkilä, Silja Kosola, korona, ylipaino, lihavuus

Kilpailuviettini on pettynyt urheiluun

Perjantai 2.9.2022 klo 11:59 - Kauko Niemi

2400kake.jpg

 Olenhan minäkin toki ajanut fillarilla Helsingistä Venetsiaan ja juossut ensimmäisen maratonini kolmen päivän varoitusajalla ilman kilpailua

Onkohan sellaista päivää, ettei uutisissa olisi jotakin urheilullista katastrofia. Viime aikoina ryöpytyksessä ovat olleet naisleijonat.

Eikä se suinkaan ole pelkästään joku kilpaileva joukkue. Suomen Olympiakomitean sekoilut olivat ja lienee ovat edelleen selvittämistä vailla ja jääkiekkojoukkue Jokereiden peliä pelataan enemmän kulissien takana kuin jäällä.

Moni muistaa Lahden doping-käryt ja sadat yksittäiset doping-käryt sen jälkeenkin. Kilpailukuntoa pitää virittää keinolla millä hyvänsä, vaikka tuottaisi pidemmällä aikajaksolla elimistölle mitä tahansa ongelmia.

Norjassa on parhaillaan suuria ongelmia, koska Norjan laki estää 15–18-vuotiaiden urheilijoiden dopingtestaamisen ilman heidän vanhempiensa lupaa.  Norja ei tämän myötä täytä kansainvälisen antidopingkoodiston vaatimuksia ja doping-kierteet alkavat jo varhaisteini-iässä.

Urheilu ja lajit, jossa raha liikkuu enemmän ovat myös alttiita selvemmin dopingille ja muille välistävedoille. Eri maissa kulttuuri taustasta johtuen lajit vaihtelevat. Myös vedonlyönnin vilpit ja järjestetyt ottelut ja rahastaminen ei ole vierasta sekään.

No viimeaikaisista urheilu-uutisista löytyy toki positiivisiakin asioita. Wilma Murto olisi voinut tyytyä tuulettamaan varmaa kultamitaliaan jo silloin, kun rima keikkui mitoissa 480. Huippu-urheilijan kilpailuvietti hannasi kuitenkin vastaan: miksei kokeilla vielä 485:ttä, kun kerran kulki? Ja yli meni, niin että heilahti!

Itse en ole koskaan ollut urheilun sisäpiirissä ja siksi tämäkin blogi on pelkkää ulkopuolista ihmettelyä. Minä olin koulussakin se, joka viimeksi valittiin joukkueeseen, kun kaikkien piti olla urheilutunnilla kuitenkin joukkueessa. Siis minun kilpailuviettini ei herätä ketään eikä mitään. Paljon mukavampaa on olla tasavertoinen muiden kanssa. Ja joukkuelajeista ainoa, missä olen ollut pitkään aktiivinen, on kuorolaulu. Siellä kun ei kilpailtu yksilöllisesti kuka vetää korkeimmalta ja kuka kovimmalla volyymilla.

Erittäin ristiriitaisia ajatuksia herättää omassa ajattelussa se, että olen aina pitänyt ja arvostanut urheilua kategoriassa – reipas, reilu, terveellinen ja yhteiskykyä kasvattava.

Näin ei sittenkään taida olla. Doping-käry Suomessa haulla Google antaa liki 16000 vastausta. Kun haet urheilun riita, niin saat luettavaksesi 1,8 miljoonaa Suomenkielistä juttua.

Silloin kun kilpailuvietti ei ole hallinnassa, tapahtuu pahoja. Tämä koskee sekä kilpailijoita, vanhempia, valmentajia että joukkuejohtajia ja urheilun hallinnointia ja rahoitusta. Kilpailuvietin raja on hiuksen hieno, missä se alkaa kääntyä tekijöitään vastaan.

Mielikuvani urheilusta on ollut siis täysin vinksallaan. Sitä huolestuttavampi tilanne on mitä nuoremmissa porukoissa ylitetään kilpailuvietin terve haamuraja. Rajan pitäisi tulla vastaan silloin, kun häviäminen jossakin jättää pahan mielen pitkäksi aikaa.

Urheilu ja etenkin kilpaurheilu herättää suuria tunteita. Urheilu ja seuratoiminta ovatkin otollisia paikkoja riitojen syntymiselle. Ristiriitatilanteita aiheuttavat esimerkiksi erilaiset näkemykset arvokilpailuihin pääsystä tai jäsenyyteen liittyvissä asioissa sekä sopimusrikkomukset. Tällaisia tapauksia varten on oikein jouduttu perustamaan oma oikeusturvalautakunta.

Kilpaileminen on persoona- ja temperamenttikohtainen kysymys, sanoo Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen, KIHU:n urheilupsykologi Niilo Konttinen Ylen haastattelussa.

Hänen mukaan jo lapsista huomaa, että toiset lapset ovat jopa pieninä hyvin kilpailuhenkisiä ja kilpailevat lähes kaikesta mahdollisesta. Toiset sen sijaan suhtautuvat huomattavasti rauhallisemmin tämmöisiin tilanteisiin. Kilpailuhalun takana voi olla myös persoonallisuuden piirre, elämyshakuisuus. Kilpailemisen kautta me saamme erilaisia elämyksiä. Toisille se on tärkeämpää kuin toisille.

Vanhempien vastuu korostuu tässäkin tapauksessa. Lasten vanhemmat saattavat olla kilpailuhenkisempiä kuin lapsi itse ja silloin lasta viedään. Vippaskeinot nuorilla saattavat syntyä ei pelkästään valmentajien johdatuksella vaan todellakin vanhempien halusta "tukea" lapsen menestystä rikkauksiin ja vaurastumista ja kunniaa perheelle.

Ehkä minun arvostusasteikko urheilua kohtaan laskee muutaman pykälän. Keskityn enemmänkin kilpailemaan itseni kanssa omilla tavoitteillani. Tässäkin toki voi mennä täysin harhaan, jos omien tavoitteiden lähtökohtana on hakea muiden kunnioitusta ja arvostusta. Oma ja terve kilpailuvietti tuottaa vain sisäistä tyytyväisyyttä ja tasapainoa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavilla 5.9.2022 alkaen

 

Lisää aiheesta:

 

En pelkää, että urheilu loppuu

Jokerit ei pääse SM-liigaan

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kilpailuvietti, urheilu, doping,

Some on osoittanut konkreettisesti vaarallisen kehityksensä

Lauantai 27.8.2022 klo 11:29 - Kauko Niemi

kannykielto.jpgHeti kättelyyn painotan, että olen kyllä muodostanut itselleni selkeän kannan Sanna Marinista ihmisenä, Sanna Marinista pääministerinä, pääministeri-instituutiosta ja niihin en nyt ota kantaa tässä blogissani. Eikä sinun kannata yrittää tulkita minun kantoja, mutta tapaukset ja niiden ympärillä jatkuva kuohunta on syytä ottaa opiksi. Tosin menemällä faceeni ja katsomalla päivityksiäni, niin asiasta ei ole tulkinnanvaraa.

Se, mitä voimme muuttaa on oma asenteemme. Elämässä 10 prosenttia on sitä mikä tapahtuu meille. 90 prosenttia on sitä, miten me reagoimme siihen.

En yhtään ihmettele, että on yhä enemmän tilaisuuksia, joiden kutsuissa ilmoitetaan, ettei tilaisuudesta saa somettaa. Enkä yhtään ihmettele, vaikka jonkun ajan kuluttua tilaisuuksiin ilmestyisi kännykkänarikka. Ihmisiin kun ei valitettavasti voi täysillä luottaa.

Itsekin opettelen joka päivä kuvankäsittelyä ja nyt minulla on jo käsitys siitä, kuinka tavattoman helppoa kuvien manipulointi on ihan tavalliselle tallaajallekin. Itse olen pyrkinyt pitäytymään kuitenkin melkolailla totuudessa.

Koskaan ei voi arvata mitä kuville tapahtuu. Kuinka ne irrotetaan alkuperäisestä kontekstista ja mikä onkaan sitten lopulta täysin vinksallaan oleva visuaalinen kerronta yhtä kuvaa väärin käytettynä. Yksi kuva valehtelee tässä tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa.

Maailma on pullollaan julkkistyrkkyjä ja muitakin tyrkkyjä, jotka hinnalla millä hyvänsä haluaa olla esillä keinoja kaihtamatta. Kaikkein ikävintähän tässä on huomata, että media lähtee täysillä tällaiseen mukaan. Some ja media sekoittuvat keskivertoihmisen silmissä ja ajtuksissa. Katleena Kortesuon tuore kirja juuri ennen Marin-kohuja – Median kuolema – on täynnä vakavasti otettavaa pohdintaa. Medialukutaitoa on peräänkuulutettu jo vuosia, mutta nyt se vasta tosi tärkeää onkin.

Oma periaatteeni on ollut, etten julkaise somessa kuvia muista ihmisistä. Minulla on facessa noin 5000 kuvaa ja montaakaan kuvaa siellä ei ole bileistä, tuttavista tai kavereista. Kaikki kuvat enemmän ja vähemmän tietoisesti harkittuja. Minulle ei ole lainkaan tärkeää kenen seurassa olen milloinkin ollut. Enkä halua itse tulla tyrkylle kenenkään sivuille – en edes pääministerin.

Mitäs kun lapsesi tai lapsenlapsesi on vuosien päästä jossakin merkittävässä asemassa ja media kaivaa kuinka hänellä oli jo lapsena omituinen tapa olla potalla. Entä kun kaverisi lähipiirille paljastuu asioita, joista et itse mitenkään ole tietoinen tai ymmärtänyt. Olen julkaissut toki muutaman vaikkapa kuorokuvan konserttipaikalta ja olettanut, että kuorolaisen lähipiiri on tietoinen kyseisestä konsertista ja tietää että Ville laulaa basso-rivissä. Siis julkaissut selvittämättä jokaiselta kuorolaiselta erikseen kuvan mahdollisesti aiheuttamaa reaktiota.

Herkkä asia on myös paikantaminen kaikissa eri muodoissaan. Sinuahan ja tekemisiäsi seurataan, jos sen sallit, metrin tarkkuudella kaiken aikaa ja paikkakin vaikuttaa algoritmiisi. Itse käytän tietyssä määrin tekniikkaa, joka on estänyt reilusti yli 100 000 seurantayritystä. Osin myös hankaloittanut elämää, vaikkapa niin, etten näe Ylen suoria uutislähetyksiä tietokoneen ruudulta. Mutta eihän se hirveästi haittaa, kun muutaman minuutin kuluttua näen ne Areenasta, jos enää kiinnostaa.

Bilekuvat tai jopa synttärikuvat voivat paljastaa aivan vääriä asioita. Kaverisi lähipiiri voi hyvin ryhtyä ihmettelemään miten sinä olet kuvassa Klippanilla vaikka sanoit olevasi Talissa keilaamassa. Siis älä koskaan julkaise kaveristasi kuvia, joista selviää kuvauspaikka. Tai olet päämisterin vessassa Kesärannassa vaikka piti olla luontoa kuvaamassa Kirkkonummella.

Kuvista pitää miettiä muutakin, kuin onko huulet hyvin ja näytänkö nuorelta vai vanhalta. Kokonaan oma tarinansa on sitten ne tyrkyt, jotka tietoisesti käyttävät jokaisen tilanteen hyväkseen toisten kustannuksella keinoja kaihtamatta. Aina kun sellaisen mahdollisuuden tarjoat kaikista tekijänoikeuksista huolimatta.

Näitähän nyt tulevaisuudessa vaanii jokaisella nurkalla. Lyöttäydytkö porukkaan, vaikka olisi pääministeri vai ei, on harkinnan arvoinen asia. Jo tapahtuneen painoarvo muuttuu ajan myötä ja sitä et hevin pysty muuttamaan, oikomaan tai saamaan anteeksi.

Kaiken kaikkiaan viimeaikaisista tapahtumista kannattaa ottaa opiksi. Sabina Särkän tissit eivät ihan heti maailmaa mullista. Ympärillämme satavarmasti pyörii jatkuvasti viestejä, joita on muokattu ja mukaeltu Putinin pajassa. Niihin höyrähtäminen on jo kokonaan toista luokkaa. Niin sanottu vaikuttajamarkkinointi on kova sana tuotteissa, politiikassa ja eiköhän sitä ole jo aikoja testattu erilaisissa uskonnollisissa ryhmissä ja somekuplissa.

Tervettä epäilyä nyt peliin ja laajempaa näkemystä ja ymmärrystä kuin - onks mun huulet hyvin - omiin tekemisiin. Äläkä pakahduta toisia omilla luuloillasi.

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm kanavalla  29.8.2022 klo 10:00 ja 19:00 alkaen

Kännykällä otetusta kuvasta voi jäljentää kotiavaimesi

Pääministeri Marin ja Sabina Särkän rinnat – tätä on uuden ajan politiikka

LASITALOSSA EI OLE MITÄÄN VIKAA (polemis.fi)

Mediatutkija pääministeri Marinista

Anni Vuohijoki pitää Sanna Marinin bileporukkaa huolestuttavana

Kännykkäkielto ravintoloihin

Vallan vahtikoira ei ole erehtymätön

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Sanna Marin, pääministeri, kännykkäkielto, tyrkkyjulkkis, mitä tietoja jaat, some-vastuu

Kun ihminen potilaana on unohtunut

Perjantai 19.8.2022 klo 14:45 - Kauko Niemi

Terveyshyrra.jpg

 

Terveyden onnenpyärää pyöräyttämällä monen kierroksen jälkeen olet aina voittanut saman palkinnon

Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama selvitys uudenlaisen omalääkärimallin toteuttamisesta valmistui. Tavoitteena oli arvioida ja kuvata, miten omalääkärimallia voisi toteuttaa yhdessä hoitotakuun kanssa sekä edistää näin hoidon saatavuutta ja jatkuvuutta.

Onkohan mikään muu toimiala kuin terveydenhuolto niin monimutkainen, päällekkäinen, byrokraattinen ja niin täynnä erilaisia intressejä ja oppikiistoja, toimimattomia tietojärjestelmiä, joita vahditaan pilkuntarkasti ota tai jätä mentaalilla.

Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että terveydenhoito sanaa ei saisi tässä yhteydessä käyttää lainkaan, vaan sairaudenhoito olisi oikeampi sana. Toki molemmat ovat tuikitarpeellisia. Terveydenhoidossa tavoitteen pitäisi olla lääkkeetön, terve elämä. Sairaudenhoidossa turvaudutaan operaatioihin ja pillereihin. Kumpikaan ei ole prioriteetiltään toista edellä.

Jos hoidettaisiin terveyttä, niin sairaudenhoidon kustannukset olisivat huomattavasti pienemmät. Tai kuten viimeaikaiset arviot kertovat, että vanhustenhoidon heikko taso kuormittaa sairaaloita. Vanhukset menevät päivystykseen, kun eivät pärjää yksin kotona. Kokonaisuus ei ole hallinnassa.

Juuri julkistetun selvityksen mukaan vahva tieteellinen näyttö osoittaa, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu paranee ja sairastuvuus sekä kuolleisuus vähenevät merkittävästi. Samalla terveydenhuollon palveluiden kokonaistarve ja -kustannukset pienenevät ja potilastyytyväisyys paranee.

Suomessa on kokeiltu erilaisia omalääkärimalleja vuosien aikana. Ne ovat kuitenkin kariutuneet työn hallitsemattomuuteen, mikä on aiheutunut rakenteellisesta perusterveydenhuollon heikosta resursoinnista, liian suurista vastuuväestöistä ja työsopimusten työajattomuudesta.

Nyt omalääkäri terminä vaihtuisi hoidon jatkuvuusmalliksi ja siinä vahvistettaisiin potilaan oikeutta omaan lääkäriin ja hoitajaan. Ajatus on kaunis, mutta se vaatii todella vahvaa luonnollista ”puoskarointiakin” ja ymmärtämistä, että sairas ihminen on se, jonka hyväksi kaikki toimivat, ei niin kuin byrokratia vaatii. Lumevaikutus on erittäin suuri, kuinka lääkäri ja potilas tulevat toimeen ja ennen kaikkea luottavat toisiinsa.

Itselläni viimeisin terveyskeskuskäynti oli niin surkuhupaisa, että jos kyseinen lääkäri nimettäisiin minun omalääkäriksi niin ei olisi mitään yhteistä tulevaisuutta. Toisaalta lääkärit ovat niin tiiviissä puristuksessa, että heidän osaamistaan rajoitetaan byrokratian keinoin. He voivat hoitaa vain ”laillistettuja” sairauksia ja poikkeuksia vahtii Valvira aina jopa lääkärin oikeuksia rajoittamalla. Malli istuu huonosti tiiviiseen potilas/lääkärisuhteeseen, jossa potilaan kokemuspohjalla pitää olla painava merkitys ja arvo.

Tuoreessa selvityksessä ryhmä ehdottaa ratkaisuksi hoidon jatkuvuusmallia. Potilaan oikeutta henkilökohtaiseen hoidon jatkuvuuteen vahvistettaisiin muuttamalla lainsäädäntöä. Keskeisenä elementtinä on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus, jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä.

Hoidon jatkuvuusmalli on aiemmin kokeilluista malleista lähimpänä sellaista sovellettua listautumismallia, jossa listautuminen tapahtuu tietylle lääkärille tai lääkäri-hoitaja-työparille. Selvityksen tekijöiden mukaan sote-järjestelmästä tulee myös kokonaistaloudellisesti edullisempi tämän alkuinvestointeja vaativan strategisen muutoksen myötä.

Selvityksen tekijät korostavat, että Suomen nykyisen perusterveydenhuollon vahvuus on moniammatillisuus ja terveyskeskusten laaja-alaisuus. Sen sijaan potilas-lääkärisuhteen jatkumattomuus on selvä heikkous.

Nyt esitetty ajatus ei sinänsä ole uutta. Sitähän rakenneltiin kymmenisen vuotta sitten ja toteutus hiipui omaan mahdottomuuteensa. Suositukset eivät enää riitä, ne eivät ole 20 vuoteen johtaneet mihinkään. Terveyskeskusten toiminta on pitkäaikaisessa häiriötilassa. Terveydenhuollon kokonaiskustannukset karkaavat käsistä, hoito on epäyhdenvertaista ja vastoin vahvaa tieteellistä näyttöä. Ja tämän kaiken päälle käynnistyvät nyt sote-alueiden hallintohimmelit.

Kuvio ei tule olemaan helppo eikä tapahdu sormia napsauttamalla. Vinoutuneet asenteet muuttuvat hitaasti, jopa monia oppikiistojakin on muutoksen jarruina.

Selvitysryhmä korostaa, että Suomeen tarvitaan selvästi lisää sekä lääkäri- että hoitajavakansseja. Kyse ei ole suurista investoinneista suhteessa terveydenhuollon menoihin, ja investointi tuottaa tieteellisen näytön mukaan moninkertaiset säästöt.

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 22.8.2022 alkaen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveys, omalääkäri, hoidon jatkuvuus, terveyskeskus, lääkäri,

Sähkönkulutukseni on laskenut 60 prosenttia

Perjantai 12.8.2022 klo 20:38 - Kauko Niemi

IMG_E35981.JPG

 

Minun henkilökohtainen energiakriisini alkoi vuonna 2014. Tuolloin meni vaihtoon viimeiset vuonna 2001 hankitut kodinkoneet. Tuolloin alkoi myös voimakkaampi siirtymä järkevään sähkönkäyttöön. Siis jo 8 vuotta ennen tämän hetken kriisiytymistä.

Nyt kun vertaan vuoden 2014 ja vuoden 2021 kulutustani niin pudotusta on tasan 60 prosenttia.

Tietenkään minun yhden ihmisen talouteni ei maailmaa pelasta, mutta osoitus, että lyhyelläkin aikajaksolla voi saada paljon aikaan. Jos kaikki Suomen kotitaloudet puolittaisivat sähkönkulutuksensa, olisi talkoilla jo suuri merkitys.

Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä, että sähköä olisi yllin kyllin tarjolla huolettomaan pilkkahintaan. Maamme sähkönkulutuksesta noin 40 prosenttia kuitenkin kuluu tavalla tai toisella asumisessa. Siis pieninä puroina tuulisina, aurinkoisina, sateisina ja pilvisinä päivinä.

Pieniä puroja on helpompi ruopata parempaan kuntoon kuin suuria valtameriä tai odottaa Putinin ja muiden kahjojen leppymistä. Vakaan sähkönhinnan ajat ovat nyt historiaa.

Viime päivinä on uutisoitu tapauksista, joissa on tehty omatoimisia energiaratkaisuja. Yle uutisoi Mika Kurun vesivoimalasta. Hänen maillaan sattuu olemaan noin 70–80 vuotta sähköä tuottanut vesivoimala. Sen voimin on pyöritetty aikoinaan niin myllyä kuin sahaa. Nykyään vesivoimalasta tulee sähköä ympäri vuoden Kurun perheen sekä hänen äitinsä koteihin ja puusepänverstaaseen. Ylijäämä menee Parikkalan Valolle.

Kaskilan maitotilalla Punkaharjulla on tämän kesän aurinkoiset päivät otettu erityisellä ilolla vastaan. Valoisat pitkät päivät nimittäin tietävät ilmaista sähköä tilalle, jossa sitä kuluu noin 160 000 kilowattituntia vuodessa.

Varastohallin katolle kesän alussa asennetut 260 aurinkosähköpaneelia ovat tuottaneet muutamassa kuukaudessa jo yli 20 000 kilowattituntia sähköä.

Monet aurinkopaneelien omistajat ovat alkaneet myydä sähköä. Ilmiö on uusi, sillä tätä ennen aurinkopaneelit on sähköyhtiöiden mukaan hankittu lähinnä oman kodin tarpeisiin. Tämän vuoden aikana yksityisten sähköntuottajien sopimusmäärät ovat moninkertaistunet.

Tätä blogiani varten tiedustelin Museoviraston halukkuutta lähteä mukaan energiatalokoisiin ja löysätä lupakäytäntöjään. Ulla Salmelan vastaus Museovirastosta on ympäripyöreä puppusanageneraattorilla tuotettua teksti ilman mitään konkretiaa. Museovirastolta ja muilta paikallisilta viranomaisilta ei ole luvassa lähiaikoina mitään merkittäviä helpotuksia.

EU on voimakkaasti ajamassa rakennusteollisuuden huomiota rakennuskohtaiseen energiantuotantoon.

Tekniikka on kysynnän takia kehittynyt varsin verkkaisesti. Nyt on odotettavissa markkinoiden selvää kasvua ja sitä kautta tekniikan kiihtyvää kehitystä. Lupaavia näyttöjä on jo siitäkin, että ikkunat toimisivat aurinkokennoina. Aurinkokennojen ominaisuudet sekä ulkonäkö kehittyvät voimakkaasti. Ehkä niinkin hyvin, että Museovirastokin pystyisi kurkottamaan poterostaan.

Tuleva talvi kääntää mielipiteitämme viimeistään silloin kun sähkölasku ilmestyy ruudulle hyväksyttäväksi tai pahimpien skenaarioiden toteutuessa sähkökatkojen muodossa. Tai kun asunnon lämpötila alkaa laskea sietorajan alle.

Siirtymä uuteen aikaan on kuitenkin hallittavissa ja sitä auttanee osaltaan ilmaston lämpeneminen, mikä puolestaan onkin jo paljon suurempi ongelma.

Palaan vielä tähän omakohtaiseen ja vapaaehtoiseen sähkönkulutuksen laskuun. Eittämättä suurin tekijä on kodinkoneiden vaihto uusiin, kun olivat 14 vuoden elinkaarensa päässä. En ostanut alennusprosentteja, vaan parasta mahdollista energialuokkaa ja käytettävyyttä. Veikkaan, että korkeampihinta on nyt jo maksettu takaisin.

Jonkinmoinen merkitys on myös joka päivä käytössä olevalla induktioliedellä. Kaiken suuhunpantavan teen omassa keittiössäni ja siksi se on käytössä päivittäin. Käsin en tiskaa mitään, eikä minulla ole edes kuivauskaappia.

Pikkuhiljaa valaistus on siirtynyt ledi-kantaan ja se ohjaus osin automatisoitunut. Syttyy kun olen hollilla ja sammuu poistuessani. ”Viihdekaappini” sähkösyöttö on aina poissa kun ei ole käyttöä. Samoin muutama muukin sähkönsyöttö tai latauspiste käynnistyvät älyrasian ja kännykän avulla.

Sähköyhtiö Helen tarjoaa innostavan seurantamahdollisuuden. Pakkop tunnustaa, että sen verran koukuttavan informatiivinen tuo Helenin appi on, että vähintään kuukausittain tulee tarkkailtua, että kuinkas meni.

Säästö prosenteissa on siis hurja, mutta yhden ihmisen taloudessa rahassa mitattuna se ei tee minua miljonääriksi, mutta suosittelen jokaista miettimään omia prosenttejaan ja ratkaisujaan.

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 15.8.2022

Lisää aiheesta:

Myös Suomi hyötyy aurinkopaneeleista, vaikka aurinko ei paista Espanjan malliin

Aurinkopaneelien tuottamasta sähköstä saa nyt moninkertaisen hinnan aiempaan verrattuna

Tiilikaton korvaaja

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, sähkönkulutus, Helen, Museovirasto,

Asiallinen ja orietti

Perjantai 5.8.2022 klo 16:33 - Kauko Niemi

IMG_E3550.JPG

 

Tiesitkö, että olen asiallinen ja orientti? Olen kyllä muutakin kuten vaikkapa - vastaanotolla melko virkeän oloisena.

Tämän virallisempia kuvauksia minusta ei voi lausua, ovathan nämä  Kanta-palvelussa olevia lääkärin lausuntoja minusta. Siis aivan yhtä virallisia kuin se että keuhkoputkissa ei ole havaittavia ongelmia. Nyt kun selailin omia tietojani vuosien varrelta, niin suurta ihmetystä herättää, että sinne on kirjattu myös sellaisia asioita, joista lääkäri ei ole sanonut halaistua sanaa, silloin kun olemme olleet livenä naamat vastakkain.

Herää myös epäillys millaista tietoa on kirjattu Kantaan, joita ei näytetä minulle Omakannassa.

Kanta ja Omakanta ovat se paikka missä on syvintä sisäistä tietoa meistä jokaisesta. Muutaman kerran kannattaa tutkia mitä siellä todella on ja millaisia lupia tiedon jakeluun kannattaa antaa.

Kanta on noussut taas esiin kahdestakin syystä. Siellähän on meidän koronarokotusdokumentti, jos sellaisen olet rokotuttamalla hankkinut. Mutta vieläkin keskeisempi asia ovat ne muutokset, joita Kantaan on suunnitteilla.

Tarkoitus olisi avata Kantaa myös omille mittauksille. Siis rannekkeistasi ja älykelloista, vaaoista ja kaiken maailman muistakin mittareista syntyvä tieto ohjautuisi Kantaan tai vastaavaan tietopankkiin. Toki joissakin tapauksissa siitä saattaisi olla hyötyä hoitohenkilökunnalla. Riski on vain aivan valtava, että tiedot valuisivat vääriin paikkoihin ja pian olisit menettänyt yksityisyytesi ja kaiken maailman lääketehtaat, elintarviketeollisuus ja muut konsultit kertoisivat kuinka sinut pitää elää.

Nyt tähän suunnitelmaan ovat tuoneet näkemyksensä Euroopan tietosuojaneuvosto ja Euroopan tietosuojavaltuutettu.

Nämä kaksi tahoa antoivat heinäkuun puolivälissä yhteisen lausuntonsa Euroopan komission eurooppalaista terveysdata-avaruutta koskevasta ehdotuksesta nimeltä EHDS (European Health Data Space). Sillähän pyritään mahdollistamaan terveystietojen turvallinen vaihto, käyttö ja uudelleenkäyttö sekä edistämään Euroopan terveysunionin luomista.

Neuvoston ja valtuutetun mukaan tällainen tietojen toissijainen käyttö on määritelty ehdotuksessa liian laveasti, minkä vuoksi on olemassa riski ymmärtää väärin tietosuojaan liittyvät avainsäännökset. Lopputuloksena kansalaisen nykyisin nauttimien suojausten pelätään heikentyvän. Erityisesti varoitetaan älylaitteiden myötä lisääntyvän ei-lääketieteellisen terveystiedon käytöstä.

Kukahan tätäkin asiaa lobbaa ja kenenkähän etua siinäkin ajetaan?

Varoittava esimerkkihän tulee vaikkapa Yhdysvalloista. Facebookin emoyhtiö Meta Platforms sekä Yhdysvaltain suuret sairaalat loukkasivat yksityisyydensuojaa käyttämällä seurantatyökalua, joka lähettää terveystietoja Facebookille.

Jokaisen suomalaisen kannattaisi tutkia Omakantaa ja siellä olevia tietoja. Koronan saattelemana viime vuonna Omakantaa käytti 3,8 miljoonaa suomalaista. Sieltä saattaa löytyä yllättäviäkin merkintöjä, jotka ovat aika usein inhimillisiä virheitä.

Kelan ylläpitämässä valtakunnallisessa tietokannassa on noin 2,7 miljardia asiakirjaa. Ne eivät synny sinne millään automaattisella generaattorilla tai algoritmilla, vaan terveydenhoidon ammattilaisten näpyttelemänä. Taitaa sittenkin olla joitakin Apotin suosituksia, joita lääkäreiden tulisi ymmärtää.

Sinä et voi estää tietojen kirjaamista, mutta voit hakea muutosta tietoon tai ilmaisuun. Sellainenkin tapaus on tullut esiin, että henkilön tietoihin oli kirjattu – potilaalla on alkoholistin habitus – kyseinen potilas on absolutisti. Inhimillistä myös se, että kirjaukset menevät vahingossa väärän henkilön kantaan - eräässä tapauksessa henkilö löysi tiedoistaan diabeteksen, vaikkei koskaan ole diabetestä sairastanut.

Suomessa Kantaan kirjataan kaikki terveydenhoitotiedot riippumatta käytkö kunnallisessa vai yksityisessä hoidossa terveyskeskuksessa tai työterveyslääkärillä.

Sinä voi määrittää kuinka tietojasi jaetaan ja voit myös nähdä kenelle on jaettu. Siinäkin etunsa ja haittansa näkeekö toinen yksikkö mitä toinen on tehnyt ja mihin tulokseen tullut. Tiedothan ovat ensisijaisesti tietoa lääkäriltä lääkärille ikään kuin omalääkäri-järjestelmä, paitsi tulkinnat saattavat vaihdella, joskus jopa pettää.

Sinä voit myös kirjata oman hoitotahtosi. Sitä eivät näköjään lääkärit omassa suuressa viisaudessaan lue. Siitäkin on minulla kokemuksia, kun epäilyn pohjalta, tarkemmin tutkimatta kirjoitetaan lääkeresepti.

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 8.8.2022

Lisää aiheesta:


Potilas joutui hengenvaaraan väärän lääkkeen takia

Omakantaan kirjataan joskus hämmentäviä asioita

Varattu aika 08:30

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kanta, Omakanta, European Health Data Space, Finnradio.fm,

Kuuntelen, kirjoitan ja luen

Sunnuntai 31.7.2022 klo 16:06 - Kauko Niemi

Luuri.jpg 

Jotenkin sitä ihminen ajautuu tiedostamatta omaan moodinsa, kunnes pysähtyy ja ryhtyy arvioimaan omaa tilaansa. Olen todennäköisesti koko lailla sivuraiteella valtavirrasta.

Minulle kirjoittaminen on paljon, paljon helpompaa kuin puhuminen. Siksi varmaan olen ajautunut kirjoitushommiin. Minusta ei koskaan tullut myyntitykkiä tai muutakaan sanataiteilijaa. Minusta tuli hiljainen tekijä, kirjoittaja eli toimittaja. 

Toimittajantyössä tykkäsin myös siitä, että se oli niin asiakeskeistä. Olin todella surkea klikkiotsikoiden vääntämisessä, vaikka aloitin sähköisten uutisten tuotannon ehkä ensimmäisenä Suomessa jo 1991 ja täysipäiväisesti 1998. Siitä varmaan johtuu, että lähinnä kuuntelen esimerkiksi tv-ohjelmia.

Ylen Aamu-tv saattaa olla auki jossakin taustaikkunassa joko tietokoneella tai puhelimessa. Minulle ei synny mitään lisäarvoa nähdä samoja ihmisiä samassa studiossa aamusta toiseen. Eikä oikeastaan kiinnosta sekään minkä näköinen on joku asiantuntija. Riittää kun kuulen heidän viestinsä ja näkemyksensä johonkin ajankohtaiseen asiaan. 

Tiedän ja olen jopa kerran tunnistanut livenä, minkä näköinen on Sanna Marin. Se riittää. Katsomalla uutisia lisäarvo olisi ainoastaan millaiset vaatteet Sannalla on päällään.

Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että minulla on kotona ollut televisio auki yhden kerran viimeisen 2,5 vuoden aikana. Mielestäni tiedän kuitenkin melko hyvin mitä sota- tai koronarintamilla ja yleensäkin tapahtuu. Eikä tarvitse istua sohvalla sohvaperunana.

Kun televisio on pysynyt kiinni, eikä se ole tuottanut suurtakaan tuskaa, niin tietokoneen ruudun kautta katsomuuteeni kasvattaa oikein tehokkaasti adblogger apuohjelma. Sen käyttö varmistaa ettei esimerkiksi Maikkarin suoria ohjelmia näytetä minulle lainkaan. 

Yle puolestaan estää suorien ohjelmien näyttämisen, koska käytän vpn-tietoturvaohjelmaa. Yle perustelee ratkaisuaan täysin perusteettomasti tekijänoikeuksilla. Kuitenkin samoja ohjelmia voi sitten katsoa Areenasta hetken kuluttua. 

Katselun riemua rajoittaa myös jatkuva videoiden tyrkyttäminen. Minua ärsyttää jo sekin, että videoiden äänet ovat täysillä, kun niitä käynnistää. Ja enhän minä muista millä volyymissa laitteeni sitten ovatkaan. Voisiko video kuitenkin alkaa jotenkin hiljaa ja sievästi.

Tunnustan, että videomaailmassa olen täydellinen boomeri. Videoiden informaatioarvo on aniharvoin hyvä, kun sillä pyritään vain ensisijaisesti saamaan huomiota laadusta puhettakaan. Lyhyitä pätkiä, jotka eivät kerro mitään asiaa tai ylipitkiä jaaritteluja. Jonkun kuvaajan naurunräkätys pärähtää ensimmäisenä, kuva heiluu ja tärisee ikään kuin ei koskaan olisi kuultukaan jostain vakaamista. Ja videossakin ääni on yhtä tärkeä kuin liikkuva kuva.

Pahaa pelkään, että lukeminenkin pikkuhiljaa rapistuu, siis kirjojen lukeminen. Tai ehkä on jo kovassa rapistumisvaiheessa. Kirjat vahvistavat asemiaan kuuntelulla. Äänikirjat ovat kehittyneet huimasti ja erityisesti lukijat pystyvät jo luomaan hyvän kuuntelutunnelman. Äänikirjojen liikkeellelähtö on vain ollut jotenkin hidasta.

Kirjojen kuuntelu on oivaa, koska sitä pystyy luureilla tai napeilla toteuttamaan melkein missä vain. Ainoa paikka missä itse en siihen pysty on luonto kaikkine herkkine äänineen. Mutta muuten lenkkeillessä, siivotessa, kauppareissuilla jne. 

Kuuntelu on siis kovasana – kuunnella televisiota ja kuunnella kirjoja. Kuunteluhan on kaiken hedelmällisen kanssakäymisen peruslähtökohta. Kuuntelemalla opit uutta ja puhumalla toistat vain asioita, joita jo tiedät.

Katsominen kasvattaa vain typerään epäolennaiseen, ulkonäkökeskeisyyteen. Miltä mikäkin näyttää, eikä mikä on todellisuus.

Kirjoittamistakin kannattaisi harjoittaa viestinnässä - enemmän kuin pelkkiä hymiöitä. Kirjoittaessa on aina hiukan enemmän aikaa miettiä mitä onkaan sanomassa ja kenelle ja kuinka, kuin pelkkää höpöttämistä päästäkseen porukan keskipisteeksi. 

Ja tietenkin tämänkin voit kuunnella Finnradio.fm 3.8.2022 alkaen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kuuntele, kirjoita, lue, hiljaisuus, toimittaja, video, MTV#, Yle, vpn, adblogger,

Uutiset - Juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021

Lauantai 23.7.2022 klo 21:41 - Kauko Niemi

Kierrätys on kestävän kehityksen kannalta olennaista toimintaa, joka kuuluu meidän jokaisen velvollisuuksiin. 

Nyt olen löytänyt toimialan, missä kierrätys on viety huippuunsa. Se on media, missä uutisena julkaistaan parinvuoden takaisia juttuja. Toki sitten loppuun on vaivihkaa lisätty, että juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021. Juttu on  muutamalla adjektiivilla maustettu ja liioiteltu ikään kuin tähän päivään.

Niin ja aidossa journalismissa adjektiivin saa lisätä juttuun vain päätoimittajan suostumuksella.

Nyt olen jo aika usein tottunut siihen, että ensimmäiseksi kurkkaan jutun loppuun ja varmistan kuinka vanhaa kamaa tämä oikein onkaan. Miksei ensijulkaisupäivää näytetä heti alkuun, silloin voisi päätellä, että tämän julkaisun jälkeen on tehty ainakin kaksi tutkimusta, joista on myös uutisoitu. Näin voisi ymmärtää kokonaisuuden, kuinka asiassa on edetty.

Yle Areena täytti juuri 15 vuotta. Onneksi olkoon! Areenan kohdalla asia on harvinaisen selvä kaikki sisältö, myös aamun uutiset ovat arkistokamaa. Jos joku asia vielä kiinnostaa jälkikäteen, niin se löytyy Areenasta. Reilua peliä jopa helppoa, jos sattuu ymmärtämään Ylen ohjelmien luokituksen ja hakukriteerit. Suosituimmat, Tämäkin saattaa kiinnosta sinua – ei juurikaan auta.

Aika monta kertaa minulle on käynyt niin, että kuuntelen autoradiosta jotakin mielenkiintoista asiaa alusta, lopusta tai keskeltä ja sitten yritän löytää ohjelman Areenasta, jotta voisin kuunnella kokonaan. Aika monta kertaa en Areenan haulla sitä valitettavasti löydä mutta googlettamalla kyllä.

Mutta takaisin tuohon kierrätykseen. Ymmärrän oikein hyvin, ettei millään medialla ole niin paljon hyviä toimittajia, että pystyisi tuottamaan nettisivuilleen jatkuvaa juttuvirtaa uusista ennen julkaisemattomista asioista ja hyvä niin. Tällöinhän juttuvirtaan olisi pakko tuottaa täysin mitättömiä ilmiötä - kuinka joku tyrkkyjulkkis oli tänään pukeutunut kauppareissullaan. 

Kierrätyksen huipentumia ovat sitten nekin jutut, jotka mediatalo julkaisee kymmenessä aluelehdessään ja niiden nettisivuilla. Osalla paikallisjulkaisuista ne ovat netissä vapaasti luettavissa ja osa tunnusten takana, ainakin silloin kun alueellinen aviisi on maksullinen.

Paperisen median siirtyminen sähköiseksi on ollut jo 20 vuoden taistelu ja organosointi, jossa kokeillaan ja testataan mitä kummallisempia toimintatapoja ja rakennetaan mitä kummallisempia mielikuvia. Kuitenkin taustalla pitäisi olla journalistiset periaatteet ja palvella lukijoita. Palvella niin hyvin, että lukija olisi valmis niistä maksamaan

Sähköiset julkaisut ovat kuitenkin ajanut arvostettujakin medioita ärsyttävään nettijournalismiin. Malliesimerkkinä Helsingin Sanomat. Vaikea on enää erottaa pyöriikö ruudulla Iltis vai Hesari vai Seiska. Siksi itse esimerkiksi lopetin Hesarin 45 vuotta putkeen kestäneen maksullisen tilauksen. Ensin paperisen sitten sähköisen.

Kierrätyksessä ei sinänsä ole mitään pahaa ja kasvava osa ihmisistä katsoo ja lukee uutisia ja ohjelmia silloin heille parhaiten sopii ja eniten kiinnostaa. Tämä on joka tapauksessa tulevaisuus. Kierrätetyt jutut vaan pitää reilusti osoittaa, ettei kyseessä ole Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vaan Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump. Mitä tapahtuu nyt ja mitä tapahtui eilen.

Yle on ollut Areenallaan oikeilla jäljillä jo pitkään ja samaa selkeää jakoa toivoisi muidenkin toteuttavan – olkoonkin avatun juttuvaraston muoto tai nimi mikä tahansa. Pääasia ettei kierrätyksellä huijata lukijoita muka suurella uutisellisuudella, aktiivisuudella ja aina paikalla -mentaalilla. 

 

PS. 

Kierrätyksen tärkeys - Minulla on henkilökohtaisesti kahdeksan kierrätysastiaa. Yhdeksäs on tietokoneiden roskakori, joka on ehdottomasti eniten käytössä oleva kierrätysastia. Paperikeräyspussukka pitää tyhjentää nykyään ehkä kahdesti vuodessa, kun paperilehtiä tulee vain silloin tällöin, yksi tilattuna ja kaksi jäsenyyden perusteella.

Yhden ihmisen taloudessa kierrätys on muutoin helpohkoa mutta aikaa vievää. Ennen tämän blogin kirjoitusta piti huuhdella tölkkejä puhtaaksi, jotka näillä keleillä rupeaisivat helposti haisemaan. Se verran harvakseltaan jäteastiat täyttyvät minun taloudessani. 

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 25.7.2022 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, media, uutinen, kierrätys, uutisten toisto, Yle, Yle Areena, Helsingin Sanomat,

Historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta

Sunnuntai 17.7.2022 klo 19:20 - Kauko Niemi

Tallottukirkko_KN225354.jpg

Näkemyksistämme riippuen voimme tulkita
naapurimme yhteiseloa rauhana tai potkuna
maamme keskeisintä rakennusta kohtaan

Maailman rauha -patsas joudutaan pian siirtämään pois Hakaniemenrannasta Kruunusillat-pikaraitiotien rakentamisen tieltä. Patsas varastoidaan ja sen paikalle rakennetaan jalkakäytävä. Rakennus­töiden päättyessä patsas on Helsingin Taidemuseon mukaan tarkoitus palauttaa lähelle nykyistä paikkaa.

Nyt aika ei ollut kovinkaan otollinen nostaa Moskovan kaupungin Helsingin kaupungille lahjoittama pronssiveistosta tikunnokkaan. Patsas joka paljastettiin 14. tammikuuta 1990, kaksi kuukautta Berliinin muurin murtumisen jälkeen ja etenkin nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Tällä välinkin patsas on herättänyt mielipiteitä. Vuonna 2008 se valittiin sekä kolmanneksi rumimmaksi että kolmanneksi rakastetuimmaksi helsinkiläiseksi patsaaksi sanomalehtien lukijaäänestyksissä. Yritettiinhän patsas myös räjäyttää vuonna 2010, mutta yritys epäonnistui

Tällä kertaa some ja yleisönosastot ovat olleet pullollaan lähinnä negatiivisia mielipiteitä varustettuna suosituksilla, ettei sitä enää koskaan tuotaisi näkyviin varastostaan.

Meillä on toinenkin naapurimaan yhteiseloa muistuttava patsas Etelä-Satamassa.  Tämä Rauhanpatsas on Helsingin Kaivopuistossa sijaitseva kuvanveistäjä Essi Renvallin veistos. Se pystytettiin YYA-sopimuksen 20-vuotismuistomerkiksi vuonna 1968.

Pronssinen veistos esittää naishahmoa, joka katselee pohjoiseen Eteläsataman suuntaan ja on hieman jalustasta irrallaan pienen terästuen varassa. Kuvanveistäjä Renvallin mukaan hahmo on rauhan hengetär, joka ”sodan jälkeen palaa uuden rauhanomaisen sydämen saatuaan uudistuneena maan päälle”.

Tämän rauhanpatsaan pystytettiin Suomen kansa rauhanomaisen rinnakkaiselon ja Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vertauskuvaksi 6.4.1968. Hahmon ulkonäössä on vaikutteita muinaisen Egyptin taiteesta ja roomalaista voitonjumalatar Victoriaa esittävistä veistoksista. Lisäksi Renvall käytti mallina omia kasvojaan.

Kyselin somessa ihmisiltä pitäisikö tämäkin patsas räjäyttää tai vähintään siirtää pois näkyviltä. Vastaanotto oli minun ystäväpiirissä tavattoman vaisu, vaikka hävitysvaateita onkin yleisesti ollut ilmassa.

Entä kaikki Venäjästä kertovat muistot? Asioiden näkemykset ja tulkinnat muuttuvat tahallisesti tai tahattomasti ajan myötä niin kuin näissäkin patsasesimerkeissä. Historiaa emme voi muuttaa, mutta historian tulkinta vaihtelee kulloisenkin ajan mukaan. Arvostettu suomalainen historioitsija Juha Sihvola on maininnut kolme syytä perehtyä historiaan.

Historiassa on ajateltu toisin kuin nykyisin, joten menneisyyden tutkiminen opettaa arvioimaan ajatteluamme kriittisesti. Lisäksi historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta. Kolmanneksi se voi opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan, se kun on johtanut vahvojakin ihmisiä sattuman armoille.

Historiaa on siis turhaa yrittää muuttaa saati rakentaa uusiksi nykyajattelun mukaista historiaa. Se ei ole totta, eikä edusta muutaman vuoden kuluttua enää yhtään mitään.

Akateemiselle tieteelle tyypillisesti historiantutkimuksessa ovat eri aikoina vallinneet ja tutkimusta ohjanneet erilaiset suuntaukset, koulukunnat, akateemisen kirjoittamisen käytännöt, kiinnostuksen kohteet sekä yhteiskuntaa koskevat käsitykset. Siten aikasidonnaisuus on tyypillistä historiantutkimukselle (ja -kirjoitukselle); jokaisen sukupolven sanotaankin kirjoittavan historian uudelleen. Historiantutkimuksen aikasidonnaisuus johtuu osaksi myös siitä, että jälkikäteen tiedämme mitä tuli tapahtumaan.

Eiköhän se vain ole reilua, että patsaat ovat paikallaan, vaikka joku tekee sotarikollisena tavattoman rumaa epäinhimillistä jälkeä, toivottavasti vain tällä hetkellä. Tuhoa sitten tutkitaan ja tulkitaan aikanaan omalla tavallaan. Toki voimme olla juhlimatta soittokuntineen vuosittain patsaiden juurella ja olla kukittamatta historiallisia sankareita. Historia on osa meitä.

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 18.7.2022 klo 15:00 alkaen

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, rauha, muistomerkit, historia, historian tulkinta, Essi Renwall, aikasidonnaisuus,

Miksi me menemme niin helposti halpaan

Maanantai 11.7.2022 klo 9:03 - Kauko Niemi

Alennus.jpg

 

Ostatko sinä tuotteita ja palveluita vai prosentteja? Eikö meistä kuluttajista löydy sen vertaa jämäkkyyttä, että saisimme jotain rotia kauppojen hintaveivaamiseen. Esimerkiksi urheiluvälinekaupalla on jatkuva ale – jopa tulevan alennuskampanjan ennakkoalennus.

Jatkuvien alennusprosenttien lisäksi ihmisten päätöstä kiihdytetään rajoitetulla ajalla – tarjous on voimassa keskiyöhön asti ja popup-ikkunassa juoksevat minuutit. Ja sekin sama kampanja vielä paremmilla ehdoilla sitten toistuu taas seuraavana viikonloppuna.

Onko meidän pakko hyväksyä tällaista jatkuvaa kusetusta. Onneksi viranomaiset hieman ryhdistäytyivät, kun kuluttaja-asiamiehen mukaan Maskun Kalustetalo johtaa markkinoinnissaan kuluttajia harhaan ja nyt yritykselle esitetään miljoonan euron seuraamusmaksua.

Selvitysten mukaan Maskun markkinoinnissaan ilmoittamat alehinnat on laskettu sellaisista hinnoista, joita yritys ei todellisuudessa ole tuotteistaan perinyt. Huonekaluja on myyty alennus- tai tarjoushinnoilla noin 80–90 prosenttia niiden kokonaismyyntiajasta.

Masku ei todellakaan ole ainoa, joka ihan härskisti harhauttaa kuluttajia. Löytyisikö tai voisiko muodostua kuluttajien jonkinlainen somekanava, joka varoittaisi, vertailisi hinnoittelua. Nettipalvelut kuten Hintavertailu, Hintaopas, Vertaa.fi, Hinta.fi ja muut ovat jotenkin puolitiessään ja kauppiaitten armoilla mitä tietoa myyjät antavat loppujen lopuksi  julkaistavaksi.

Itse luokittelen 70 prosentin huijareiksi yritykset, jotka pyörittävät tuon luokan alennuksia jatkuvana virtana ja pitävät asiakkaita pilkkanaan. Rehellisesti ajateltuna todellisella hinnalla ei ole mitään merkitystä kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hintanumerot lätkäistään, jotta pystytään lain sallimissa rajoissa pyörittämään prosentteja. Huijareiden kanssa ei ole kiva asioida.

Toki kaikki kunnia niille yrityksille, jotka pitävät hintakuria yllä ja jälleenmyyjien liikkumarajat ovat säädeltyjä esimerkkinä vaikkapa Apple ja onhan niitä toki muitakin.

Unohda hätäily ja kiire. Jos tarjousprosentit ovat tänään tosi kovat, niin hetken päästä ne ovat vielä kovemmat tai niin sanottu normaalihinta on muutettu suuntaan tai toiseen. Kiireellä sorrut vain vietäväksi markkinoinnin tyrkkykelkkaan.

Tavalliselle kuluttajalle ei ole kovin työlästä muodostaa itselleen tavoitehintaa tarvitsemalleen tuotteelle. Nettihauilla vaikka ympäri maailmaa saa melko hyvän käsityksen mikä on kullekin tuotteelle sopiva käypähinta ja jos hinta on liian korkea, voi tinkiä toiveistaan, jopa tuotteesta.

Itse hankin pari kovalevyä valokuvien varmuuskopioiden säilytykseen. Tiesin, että kuvaustahdillani hankintaan olisi aikaa noin vuosi. Selasin tarjontaa ja samalla hintoja. Muodostin tietyn kokoiselle kovalevylle hintatason, johon ryhdyin vertaamaan erilaisia kampanjoita kaikessa rauhassa eri puolilla maailmaa.

Kesti reilut viisi kuukautta ja markkinoille ilmestyi ominaisuuksiltaan riittävä kovalevy ja hinta reilusti alle tavoitehintani. Olin valmis tekemään kaupat suomalaisen kauppiaan kansa. Kun menin kauppaan, niin kovalevyjä ei ollutkaan hyllyssä hintalappuineen, vaan ne löytyivät jostakin takahuoneesta pienen hymyn kera.

No miksen pistä kuviani pilveen. Niitä on vain niin tuhottoman paljon, että pilvitilaa pitää ostaa jatkuvasti lisää ja sitten ollaan siinä kierteessä, että toisi kalliiksi tulee.

Odotan sitä päivää, kun ihmisten manipulointi mitään merkitesemättömillä prosenteilla loppuu. Kait me jatkuvan huijauksen kohteena olevat pystymme muodostamaan jonkinlaisen me-too eli prosentit helvettiin –kampanjan ja rauhoittamaan tuollaiset maskumaiset vedätykset.

Tämä on ajojahtia, Maskun perustaja Toivo ”Topi” Sukari kuvailee mediassa, mutta loukkaantunut Sukari raottaa koko totuutta sanomalla, että muut huonekaluliikkeet toimivat samalla tavalla.

Toki joskus voi tulla eteen sellainenkin tilaisuus, että ostopäätös on tehtävä nopeasti, mutta silloinkin voi käyttää arkista harkintaa, eikä ostaa prosentteja ja saada kylkiäisenä jonkun tuotteen tai palvelun.

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 11.7.2022 alkaen

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, alennusmyynti, alennuskampanjat, kuluttaja-asiamies, Masku, Toivo Sukari, seuraamusmaksu, huijari,

Matkustamisen täydellinen epävarmuus

Maanantai 27.6.2022 klo 13:48 - Kauko Niemi

Lufthansa_KN225410.jpg

Millähän aikataululla turismi tai matkustaminen kaiken kaikkiaan palaa entiselleen vai palaakohan koskaan. Se on suuri kysymysmerkki monelle maalle ja yritykselle, jotka elävät ja ovat vuosia eläneet turismin varassa.

Kohenemisen pitäisi käynnistyä ensimmäiseksi matkustuspalveluista, mutta kovin vaikuttaa vaisulta. Juhannusaattona ilmoitin tuttavalleni, että noudan hänet Helsinki-Vantaan kentältä ja kuljetan hänet majoituspaikkaan. Näin sitten tapahtuikin, mutta 5,5 tuntia myöhässä.

Hänen viivästyksensä kehittyi vaihtokentällä Muchenissä. Vajaa tunti ennen siirrettyä aikaa ollut varmuutta, jotta lennetäänkö tätä lentoa lainkaan. Peruutus toistamiseen. Lufthansa oli onnistunut saamaan töihin tuolloin lentojen solmukentälle kaiken kaikkiaan kolme virkailijaa.

Uteliaana olen seurannut muutaman päivän Helsinki-Vantaan saapuvaa liikennettä. Paljoa en erehdy, jos teen yhteenvedon, että noin 30 prosenttia lennoista on peruttu tai myöhässä.

Lähtisinkö matkalle, jos en voisi luottaa, että lento olisi edes suurin piirtein aikataulussaan. Monet päästä päähän yhteydet ovat lisäksi vaihtojen varassa ja riski tuplaantuu jostain ylimääräisestä yöstä jossakin ennalta arvaamattomassa, vieraassa paikassa.

Lentoyhtiöiden täysi uudelleenjärjestely ei tule olemaan mikään päivän tai viikon ilmoitusasia, saati markkinointilupaus. Faktat näkyvät joka hetki lentoasemien ilmoitustauluilla ja edelleen nettisivuilla punaisena.

Kalusto on mahdollisesti käytössä muualla, vuokralla pitkillä sopimuksilla, eikä ole sopivaa kalustoa juuri tähän hätään. Epävarmuus edellyttäisi parempaa palvelua, mitä olisi tarjolla myöhästymisien, peruutusten tilalle. Sitä ei pystytä tarjoamaan henkilökunnan vajeen ja lakkoilujen takia.

Lentoliikennettä varjostaa myös se, ettei voi olla varma minkä maan ilmatilassa saa milloinkin lentää. Suomesta rakennettiin huikeaa solmukohtaa Aasian lennoille ja päästiinkin jo pitkälle. Tuskin kukaan arvasi, että pian Venäjän ilmatilan käyttö loppuu. Avautumista on turha odottaa tähän hätään.

Korona aika opetti ja rohkaisi epävarmuuden sietämiseen. Ihmiset sanoutuvat irti rohkeammin kuin vakaana aikana. Tämä näkyy ja tuntuu lentoasemien kaikissa pisteissä ja jopa tuntien jonotuksissa. Samoin se näkyy ja tuntuu lentoyhtiöiden työjärjestelyissä. Sama juurisyy kuin terveydenhoito- ja ravintola-alalla.

Epävarmuus kasvaa myös lentolippujen samoin kun junalippujen hinnoitteluissa. Uusia asioita keksitään ja vanhoja kierretään. Juhannuksen uutiset varoittelivat matkakustannuksista ja mitä kaikkea niin saattaa nyt sisältyä.

Saksanrautatiet ovat ajaneet itsensä myös hankalaan tilanteeseen myydessään hetkessä 7 miljoonaa alennuslippua. Nyt kapasiteetti ei riitä todellisessa tilanteessa. Ei des seisomapaikkoihin. Tilannetta hankaloittaa vielä sekin että monet lentoyhteydet ovat rautatie-etäisyydellä. Kun juna on kaksi tuntia myöhässä, niin millehän lennolle sitä sitten ehtiikään.

Suomen rautatiet takkusi jopa 13 tunnin viiveellä juhannuksen paluuliikenteessä myös Suomessa, mutta syyksi selitettiin ratatyöt. Entä jos oli jatkomatkalla lentäen johonkin pidemmälle.

Nyt taitaa olla niin, että koronan rajoitukset matkustamiselle ovat enää muinainen jälkijäänne Aasiaa lukuun ottamatta. Paluu luotettavalle matkustustasolle vie vielä paljon aikaa, jopa vuosia. Siis sille, että tiedän varmasti illalla olevani varatussa majapaikassani, kun aamulla lähdet laukkujesi kanssa liikkeelle.

Matkalle tuskin kannattaa lähteä ennen kuin on selvittänyt matkavakuutukset ja niiden korvaukset silloin kun matka ei onnistu ovelta ovelle sovitussa aikataulussa ja kovasti kiinnostaisi myös ennakkoon tarkka tieto paljonko matkani loppusumma tulee lopulta olemaan.

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 28.6.2022 alkaen

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, matkustaminen, lentoliikenne, matkaperuutus, myöhästyminen, Lufthansa, rautatiet

Kaiken minkä ihminen rakentaa, se on rikottavissaa

Lauantai 18.6.2022 klo 12:48 - Kauko Niemi

alaota_IMG_44492.jpg

 Porrassiivojalta Helsingissä varastettiin kolmasti ilmurikärryt, kunnes hän kiinnitti ihmisten tiedoksi, ettei niitä saa ottaa. Varkaudet loppuivat.

Pysähdyin miettimään laajan somekeskustelun jälkeen kuinka kummallista välistä vetäjien aikaa elämmekään. Ihminen ei oikeastaan ota omaehtoista vastuuta mistään tekemisistään – ainoastaan oma näkökulma ja oma hyöty ratkaisevat.

Onko aina ollut näin – ei ole. Onko sääntö-Suomi vuosien saatossa kasvattanut meidät siihen, että jos joku asia ei ole kielletty niin se on sallittu. Kuinkahan paljon menee turhaa aikaa ja rahaa uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Uusi toiminta syntynee helposti, mutta väärinkäytösten minimointi onkin jo oma kokonaisuutensa.

Somessa käytiin myös mielenkiintoista keskustelua luutalukoista ja kuinka sitä aikoinaan käytettiin. Luutalukon käyttö oli aikoinaan maaseudulla melko yleistä. Kun talo jäi tyhjäksi ulko-ovelle laitettiin merkiksi pönkä, joka yleisesti oli luuta tai harja.

Minäkin olin siinä onnellisessa tilanteessa, etteivät avaimet unohtuneet koskaan kotiin. Minulla ei vain ollut koskaan kodin avaimia. Taisihan lapsuudenkodissani olla pääovessa kuitenkin toimiva lukko, mutta hankalaahan se olisi ollut, jos jokaiselle olisi pitänyt monistaa avain. Siis käytössä oli luutalukko. Ilman luutaa joku oli kotona ja luuta ovella talo oli tyhjä. Ja siihen luotettiin.

Eikä se ollut suurikaan yllätys, joku koditon kiertolainen vaikkapa Kiiskisen Tauno oli nukkumassa aamulla tuvan lattialla. Tauno kutsuttiin aamukahville ja hän saattoi jäädä ruokapalkalla useammaksi päiväksi töihin ja jatkoi sen jälkeen matkaansa.

Tuota luottamusta ei ole nyt olemassa. Minun asunnon ovessa tietysti viimeistä huutoa oleva lukko ja samalla avaimella toimiva toinen eli turvalukko. Siis asunnon ja porrashuoneen välillä. Asunnossani on kaksi turvakameraa, joiden tulkintoja voin tarkistaa puhelimellani. Porraskäytävän ulko- ja pihaovet ovat aina lukittuina samoin kun sisäpihalle johtavan porttikongin portti.

Näin ovat siis turvallisuusnormit ja käytännöt muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä. Veikkaan kuitenkin, että perustietämys siitä, ettei toisen omaisuutta saa ottaa omaan käyttöön ei ole juurikaan muuttunut vaan muutos on tapahtunut vastuunkantokyvyssämme.

Parhaillaan jumissa on ajokorttilaki, joka sallisi ajokortin 17-vuotiaille. Nuorison vastuunottokyky näyttäisi olevan kuitenkin melko huono ja nyt halutaan saada lisää tietoa 17-vuotiaiden onnettomuusalttiudesta, ennen kuin asia etenee. Näyttää myös siltä. että vastuu kortista ja sen käytöstä siirtyisi Traficomilta perheille. Siirto olisi erittäin suositeltavaa.

Siitäkin nuorison vastuullisuus on kovin kaukana, kun jengi kadulla hyökkää kimppuun ja varastaa toiselta jonkin kovasti halutun merkkivaatteen.

Vastuullisuus on pelkkää sanahelinää esimerkiksi yritysten viestinnässä. Se kasvattaa meidät myös siihen, ettei sitä vastuuta tarvitse niin kovin tarkkaan tulkita, saati miettiä. Kyllähän se sitten lakituvassa nähdään, kuka on syyllinen - tuskin ainakaan minä. Tai jos olen, on lakia tulkittu väärin.

Lain mukaan minä olen vastuussa omasta terveydestäni ja hyvinvoinnistani. Ei minun tarvitse napsia lääkärin määräämiä statiineja tai muitakaan pillereitä. Siis niitä, joita lääkäri on käypähoitosuosituksen perusteella luulon ja tiiedon ristiriidassa reseptiin kirjoittanut.

Kuinka moni oikeesti on ottanut vastuun hyvinvoinnistaan liikkumalla, oikealla ravinnolla ja hyvillä unilla ja palautumisella – siis lääkkettömällä elämällä - aniharva kunhan vain seurataan muotidieettejä, lääketehtaiden maksettuja tutkimuksia ja sorrutaan ruokateollisuuden synnyttämään riippuvuuteen.

Vastuun ja luottamuksen kasvattaminen ei ole yhden yön juttuja. 50-60 vuodessa luutalukko on vaihtunut moninkertaiseen huipputekniseen lukitukseen. Jos ei asiaan kiinnitetä huomiota perheissä varhaiskasvatuksessa, kouluissa tilanne vain pahenee ja vastuuttomuus tulee kasvamaan hankaliin mittasuhteisiin.

Hyvän parisuhteen tunnistaa kahdesta asiasta: tavasta olla vuorovaikutuksessa ja tavasta riidellä. Näin tiivistää psykoterapeutti Niina Niemeläinen.

– Parisuhde on kuin yhteisyritys, jossa katsotaan samaan suuntaan, mutta kuitenkin muistetaan, että meistä jokainen voi olla vastuussa vain itsestämme ja omista tekemisistämme. Emme voi muuttaa toista.

Näistä ajatuksista ja itsestään on kunkin hyvä aloittaa, äläkä missään tapauksessa odota ministeriöiden piperrettyjä määrityksiä vastuullisuudesta, joita sitten Valvira vahtii.

Tämän blogin äänimersio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 19.6.2022 alkaen

 

 Lisää aiheesta:

New Yorkin sydän on rikki

Vihapuheen salliminen on tien alku – sen päässä odottaa väkivalta

Nainen vedätti 700 000 eroa yhteiskunnalta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, vastuullisuus, luutalukko, ajolorttilaki, terveys, hyvinvointi, riippuvuus, parisuhde,

Ihmisen määrittelemä - niin söpö ja niin sairas

Tiistai 14.6.2022 klo 12:00 - Kauko Niemi

Mopsi.jpg

Toukokuun alkupuolella tehtiin harvinaisen järkevä peruutus takavasemmalle, kun jo pitkälle suunniteltu toimintamalli lasten fitness-kilpailusta peruttiin valtaisan älämölön takia. Kerrankin kansan some- ja muukin huutelu tuotti järkevän tuloksen.

Ylen haastatteleman fitness henkilön mukaan poseeraus on tärkeä taito fitnessissä, koska oikeilla asennoilla saadaan kovalla työllä treenatut lihakset näkyville mahdollisimman edustavasti lavalla. Esteettistä vaikutelmaa korostetaan lavalla säihkyvillä bikineillä, meikillä, rusketuksella, kampauksella ja huikeilla korkokengillä.

Siis kaikki tähtää miltä näyttää! Olishan se karmeaa, jos lapsen koko elämän täyttäisi ajatus miltä minä näytän. Pullistelut, ravinto ja pukeutuminen terveyden uhallakin saisi elämässä kaikkein tärkeimmän etusijan.

 

Parhaillaan tulee tuutintäydeltä tietoa tämän hetken missiehdokkaista, joiata sitten joku valitaan 17. syyskuuta Suomen kauneimmaksi. Miksei valita Suomen luonnollisin ja tervein nainen.

Ensimmäinen kauneuskilpailu Suomessa järjestettiin vuonna 1919 ja voittaja oli Rauha Aaltonen Porista. Varsinainen Miss Suomi -kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1931.

Vuonna 1941 oli tarkoitus valita Miss Suomi, mutta kilpailun vaatimattoman tason vuoksi titteliä muutettiin Miss Messuhalliksi ja voittajaksi tuli Sanelma Pesonen (myöh. Vuorre).

Vuodesta 1962 kisat ovatkin sitten olleet ohjelmatoimistojen ja tv-kanavien rahankeruulinkoja.

Kuka sitten määrittää ja millä perusteella kilpailun säännöt. Toinen ihminen määrittää toisen ihmisen kauneuskriteerit ja mitkä asiat muodostavat kauneuden kokonaisuuden. Melkoisen outoa toimintaa, kun tissien ja takapuolen koko ohjaa toimintaa. Käynnistäkääpä nyt joku me too -kampanja, jolla saadaan sama lopputulos kuin lasten fitness-kilpailuille.

Ihmisen mieltymyksillä ja määrityksillä tuppaa olemaan usein huonoja seurauksia. Maailman koirajalostusta ohjaa pääsääntöisesti koiran ulkonäkö. Ja kun sellainen tylppäkuonoinen söpöliini pärjää kisoissa. Sen pennut ovat paljon arvokkaampia ja kalliimpia kuin niiden, jotka eivät ihmisen määrittelemällä ulkomuodollaan pärjää.

Paitsi että kuonot ovat nyt niin jalostettuja, ettei henki enää kulje. No meidän söpöläinen vain korisee ja viihdyttää meitä, vaikka kyse on hengen ahdistuksesta ja terveyden äärirajoille rääkkäämisestä.

Nyt sitten pakon edessä on jouduttu hitusen myöntämään, että ihmisen määritykset ja arvostelukyky pettivät pahoin ja jalostukseen on saatu jo vihdoin ja viimein rajoituksia.

Koirien jalostus on aikoinaan lähtenyt koirien tehtävistä, ei ulkonäöstä. On ajavia, paimentavia, laumanvartijoita, noutavia ja ties mitä, sillä koiralla on sellaisia ominaisuuksia, joihin ihminen ei ikinä kykene, eikä esimerkiksi laittoman rahan löytäminen vaadi ulkonäöltä yhtään mitään kunhan hajuaisti ja muu vainu toimii.

Itsekin olen vuosikymmenet henkilökohtaisesti mennyt todella halpaan, kun en ole selvittänyt millaisia terveydellisiä ja toiminnallisia vaikutuksia lihaksistolla on ihmisen kokonaisterveyteen ja sen eri osa-alueisiin. En ole tähän tietoon törmännyt yhdenkään kuntosalin materiaaleissa. Yksikään lääkäri ei ole ottanut asia puheeksi.

Oma, ensimmäinen kuntosalikäyntini oli erittäin vastenmielinen. Siellä vertailtiin paljonko rautaa nousee ja seinillä olevat peilit näyttivät ulkonäkömuutoksia, kun vain muisti aina vähän väliä peilille pullistella.

Nyt vasta on pikkuhiljaa alkanut valjeta lihasten merkitys terveyteen aina aineenvaihduntaan asti ja löytyä syitä miksi lihaksiakin pitää hoitaa ei ulkonäön vaan ja ainoastaan terveyden takia.

 

Tämän äänimersio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 15.6.2022 lähtien

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, fitness, miss Suomi, ulkonäkö, koira, kuntosali, lihasterveys,

Rahoitetaan soteuudistus sokeriverolla

Keskiviikko 25.5.2022 klo 13:30 - Kauko Niemi

Sokeri_risti_KN213658.jpg

Meillä on huikea armeija viranomaisia, tutkijoita, lääkevalmistajia, elintarviketeollisuuden lobbareita, jotka vahtivat jokaista milligrammaa jokaisesta vitamiini- ja hivenainetuotteessa. Pienikin määrä ”väärää” ainetta nostaa ison hulabaloon. Media ja median ihannoimat asiantuntijat tahkoavat uhkia ilmaan ja pelottelevat jopa kuoleman vaaroilla. Vaikka jokainen voi käydä labrassa ilman lääkärin määräystä mittauttamassa arvot ja pitoisuudet, niin luulo muuttuu tiedoksi.

Mutta samaan piperryksen aikaan terveyden kokonaisuudesta ei kukaan hiiskahda mitään ja kuka tahansa, koska tahansa saa myydä ja ostaa valkoista tappavaa ainetta, sokeria mielin määrin. Ruoka- ja juomateollisuus saa käyttää sokeria addiktoimaan ihmiset ja käyttämään juuri haluttuja tuotteita uudestaan ja uudestaan vakavin seurauksin. Sokerilla, alkoholilla, tupakalla ja huumeilla ei käytännössä ole suurtakaan eroa ihmisen terveydelle.

Soteuudistusta ja sen rahoitusta sekä toimintatapoja pähkitään ylintä valtionjohtoa myöten yksittäisenä ongelmana, kuinka saataisiin jatkuvasti kasvava sairaiden joukko riittävän nopeasti hoitoon pienin kustannuksin. Kukas onkaan miettinyt kokonaisuutta miksi sairauskeskusten jonot sen kun vain kasvavat vaikka palvelu nopeutuu.

Moni saattaa muistaa yhdysvaltalaisen sisällissodan terveyden ja sokeriteollisuuden välillä. Tämän sodan voitti sokeriteollisuus. Nyt lasketaan, että Yhdysvalloissa lihavuudesta aiheutuvien sairauksen hoito maksaa 147 miljardia dollaria vuodessa. Summa on kymmenen prosenttia Yhdysvaltojen kaikista sairausmenoista.

THL:n määrittelee tällä hetkellä erikseen ylipainoisuuden ja lihavuuden. Minäkin kuulun tähän 63 prosentin ylipainoisten porukkaan. Olen toki tietoinen asian vaaroista ja tsemppaan kaiken aikaa ja mittaan muutoksia.

Suomalaisista 2–16-vuotiaista tytöistä 18 prosenttia ja pojista 29 prosenttia on ylipainoisia (ml. lihavuus). Lihavia on samanikäisistä tytöistä 4 ja pojista 9 prosenttia.

Nuorista eli 18–29-vuotiaista aikuisista ylipainoisia (ml. lihavuus) on naisista 35 ja miehistä lähes puolet, eli 47 prosenttia. Samanikäisistä naisista lihavia on 19 ja miehistä 17 prosenttia.

Yli 30-vuotiaista suomalaisista aikuisista ylipainoisia (ml. lihavuus) on 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Lihavia on naisista 28 ja miehistä 26 prosenttia. Lähes joka toinen (46 %) mies ja nainen on vyötärölihava.

Lihavuus lisää riskiä sairastua lukuisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, astmaan, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, dementiaan, masennukseen, uniapneaan, kihtiin, sappi- ja haimasairauksiin sekä useisiin syöpäsairauksiin. Vuosittainen kuolleisuus näissä sairauksissa on vuositasolla noin 6000 henkilöä. Ei ihan pärjännyt koronalle, mutta ei kaukanakaan.

Juuri julkaistu suomalainen tutkimus on löytänyt valitettavan yhteyden lasten synnynnäiseen sydäntautiin ja äidin diabetekseen.

Näiden edellä mainittujen lukujen muodostamisessa käytetään painoindeksiä. Joka ei tietenkään ole yksiselitteinen asia ja totuus yksilötasolla. Jos olet koko elämäsi käynyt hoitamassa lihastesi terveyttä kuntosalilla tai olet hoikka ja sisäelimiesi ympärillä on runsaasti niin sanottua viskeraalirasvaa. Terveellisen lihaskunnon omaavan painoindeksi on yläkantissa, mutta laihan kantama sisäelinrasva on suuri riski, jota painoindeksi ei kerro. Nämä asiat selviävät vain kunnollisella kehonkoostumusmittauksella.

Vaarallinen rasvamaksa on Suomen yleisin maksasairaus, joka on jo noin miljoonalla suomalaisella. Joka viidennellä maksan rasvoittuminen on edennyt maksatulehdukseksi ennen kuin se todetaan. Rasvamaksa on nykyään myös lasten yleisin maksasairaus Suomessa, eikä sillä ole yhteyttä yleiseen luuloon liiallisesta alkoholin käytöstä.

Taustalla on liiallisen sokerin ja hiilihydraattien insuliiniresistenssi.

Lihavuus on myös monen diabeetikon taustalla. Suomessa on noin 450 000 diagnosoitua hoidossa olevaa diabeetikkoa: noin 50 000 tyypin 1 ja noin 400 000 tyypin 2 diabeetikkoa. Lisäksi 50 000 - 100 000 suomalaista sairastaa tietämättään tyypin 2 diabetesta.

Näiden monien asioiden takana on sokerin liiallinen käyttö. Suomalaiset käyttävät 2-4 kertaa liikaa sokeria. Entä jos otetaan heti käyttöön reipas lisätynsokerin vero ja sillä rahoitettaisiin uusia sotejärjestelyjä. Sen jälkeen järkeviä säädöksiä sokerin käyttöön etenkin ruokateollisuudessa. Niin että asiaa vahditaan ja säädellään vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin nyt valvotaan lisäravinteiden käyttöä.

Olemmehan pystyneet säätelemään liikennekuolemia, tupakkakuolemia, alkoholikuolemia miksemme muka pystyisi ohjaamaan sokerikuolemia.

Ja lopun kaikkein tärkein neuvo on – älä yhdistä tähän keskusteluun ulkonäkökysymyksiä, niillä ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa.

Ääniversio löytyy Finnradio.fm sivulta

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, sokeri, insuliiniresistenssi, sokerivero, sairauskeskus, soteuudistus, ylipaino, lihavuus, rasvamaksa, diabetes,

Ota tai jätä - asiakastyytyväisyydestä viis

Perjantai 13.5.2022 klo 20:30 - Kauko Niemi

Windows11.JPG

 

Joskus aikoinaan tuntui siltä, että tuotteita ja palveluita tehtiin asiakkaille. Tuotteita, joista kannatti maksaa, koska ne helpottivat elämää. Nyt yhä useammin on tunne – ota tai jätä. Tällainen on meidän tuote tai palvelu, jos ei kiinnosta, niin ei voi mitään.

Varmasti yksi suurimmista vaikuttajista on ollut Facebook. Sehän ei liiemmin ole kysellyt mitä tai miten sinä haluaisit palvelua käyttää. Meni useita vuosia ennen kuin ihmiset tajusivat, ettei se olekaan mikään uudenaikainen sähköposti. Koko idea on koukuttaa sinut joidenkin asioiden ympärille ja sitten ruokkia ihmisen riippuvuutta.

Viestisi näytetään noin 10 prosentille kavereistasi. Jos jakaisit saman viestin sähköpostilla, niin se menisi kaikille kavereillesi tykkäisivät ne asiasta sitten tai ei.

Itse kun olen työelämässäni kypsynyt aikaan ja paikkaan sidottuun uutisellisuuteen, niin tuntuu kovin oudolta, että jollekin sanomani on jaettu ilmeisesti viikkoja myöhemmin kuin toisille. Ainakin reaktioista päätellen. Tai siis vasta sitten kun julkaisu on saanut riittävästi tykkäyksiä ja kommentteja facen äly päättelee, että tämä saattaa kiinnostaa laajemminkin.

Tiesithän että sinulla on käytössäsi kaksi erilaista näkymää faceen tykätyimmät, jota sinulle siis normaalisti tyrkytetään. Jossakin vaiheessa sitten pystyikin vaihtamaan – viimeisimmät ja kas näkymä onkin täysin erilainen. Minulla on viimeisimmät kirjamerkkinä ja seuraan sitä. Tällöin tosin jää väliin monen kaverin paljon suosiota saaneet julkaisut. Vaihtoehdot ovat vähissä ota tai jätä.

Oura on tullut rytinällä markkinoille. Suomalaisyrityksen Suomenkielinen ohjeistus on ollut melko vaatimatonta – ota tai jätä meiningillä. Keskustelupalstat paljastavat jopa sellaisiakin tapauksia, joissa henkilö on korvannut älykellonsa Ouran sormuksella. Ouralla mitataan pääsääntöisesti unta ja palautumista, jotka sinänsä ovat vointisi ja terveytesi kannalta vähintään yhtä tarkeitä kuin käyttämäsi ravinto.

Ouran ota tai jätä -mentaali ihmetyttää kovasti, sillä kyseessä on uusi ideologia. Toisaalta tekniikan istuttaminen niinkin pieneen tilaan kuin sormus on saattanut tuottaa rajoituksia ja sitten on eletty toivossa, että jonakin päivänä sormus tekee enemmän.

 

Tällä hetkellä pahaa pelkään, että Microsoft on siirtymässä ota tai jätä moodiin. Käytän Microsoftin selainta vain yhden asian hoitamiseen, enkä suostu antamaan sille muiden neljän käyttämien selainten kirjamerkkejä tai muutakaan informaatiota ristiin.

Mikrosoftin Edge-selaimen vauhkoontuminen päivitettäessä ja välillä muutenkin on aivan käsittämätöntä. Se on heittäytymässä pääselaimeksi ja heti useiden pop-ikkunoiden jälkeen on saanut torjuttua sen aloilleen.

Entäs sitten Microsoftin käyttöjärjestelmämuutos windows 10 pykälää suuremmaksi.  Itse en ole juurikaan asiaan vielä perehtynyt muuten kuin joka päivä tuohon kuvan osoittamaan viestiin. Minun kumpikaan kone ei ole yhteensopiva uuden käyttöjärjestelmän kanssa – todennäköisesti suorittimen teho ei riitä.

Huhut ja kokemukset eivät ole kovinkaan maarittelevia. Onko niin, että Microsoft toteuttaa tässä vaiheessa ota tai jätä -temppunsa. Itse olen myös pitkään miettinyt, että jos näillä koneilla en voi käyttispäivityksiä tehdä, niin uudet koneeni eivät ehkä olekaan windows-koneita. Kuinkahan moni muu miettii samaa ratkaisua. Tämä vaatii ainakin minulta vielä jonkinmoista selvittelyä, mutta täysin käsittämätöntä, jos tässä vaiheessa joudun ota tai jätä -ratkaisuun.

 

Toki voi käydä toisinkin päin kuten Applella näyttää nyt tapahtuvan. Apple on pitänyt tiukasti kiinni Lightning langallisesta yhteydestään. Siis kaikin tavoin epästandardista liittymästä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ensi vuoden jälkipuoliskolla omena-tuotteissa onkin usb-c liittymä.

Toinenkin asia Applen kohdalla on kuvien tallennusmuoto heif, joka on teknisesti parempi kuin jpeg, mutta se ei ole yhteensopiva sosiaalisessa mediassa käytettävien kuvien kanssa.

Kyllä nörttivaarikin kuten minä voi olla vuosikymmenten vanki ainakin vanhoilla ajatustasolla. Toisaalta kaikki asiani ovat jossakin sähköisessä muodossa. Viimeinen paperikalenterini on vuodelta 1995. Kaiken tiedon uudelleen käsittely ei ole ihan mikään pikkujuttu, jos meinaa niitä vielä joskus löytää, jopa käyttää.

Siis vanhoilla käyttäjillä pitäisi olla joku arvo uuden tekniikan tuonnissa markkinoille. Toki on niinkin radikaaleja keksintöjä, joista alkaa kokonaan uusi elämä.

Kuva ja videomuokkauksissa ollaan jo siinä pisteessä, ettei luotettavaa kuvamateriaalia enää ole olemassakaan. Tekoäly muokkaa jo kasvoistasi ja kropastasi halutunlaisia ja sinä sen kun jatkat sokerin syömistä muitta mutkitta. Paitsi jos pitääkin jossain vaiheessa näyttäytyä ihan livenä.

Tämän blogin alkusysäyksen antoi viimeviikkoinen päivitysten runsaus, joiden joukossa oli yksi liki kaksituntien aherrus ja yksi kolmetuntinen aherrus.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 16.5.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Facebook, Oura, Mickrosoft, tykkäykset,

Kaikki oli arvattavissa helpommin - ainakin netissä

Perjantai 6.5.2022 klo 20:28 - Kauko Niemi

 Totta.jpg
Sinua on varoitettu varmaan kymmeniä kertoja vaarallisista hakkereista. Joku on varmaan ihan selkeästi mennyt helppoon ja pian huomannut, että tililtä katosi tonneja tai kallista ja superhyvää tuotetta ei koskeen toimitettu mutta rahat menivät. Suomessakin näitä tapauksia on noin puolen miljoonan euron arvosta.

Edellä mainitut tapaukset ovat sikäli helppoja, että tiedät tasan tarkkaan mitä on tapahtunut ja huijaus on jäänyt kertaluoteiseksi. Entäs kun erikoisoperaatio alkaa jo vuosia ennen kuin se näkyy millään tavoin käytännön aktiviteettina. Siis markkinoidaan ja manipuloidaan ihmismieliä haluttuun suuntaan. Sitä tapahtuu nyt harvinaisen voimakkaasti kaikenlaisilla valheellisilla tiedoilla ja tahallisen tietoisilla painotuksilla.

Venäjä on ollut mestari tässä lajissa jo vuosia erikoisoperaatioineen. Se on pysynyt luomaan haluttuja ristiriitatilanteita ja saanut jopa länsimaita kiistelemään keskenään halutulla tavalla. Venäjän kansa on valtaosin tehokkaasti aivopesty. Todistetusti suuri määrä olemattomien ihmisten kaveripyyntöjä suomalaisillekin on kotoisin jostakin rajan takaa.

Korona sai liikkeelle mitä kummallisempia salaliittoteorioita. Saimaan sällikään ei enää ottanut selvää mihin ne kaikki hölmöydet perustuivat ja saivat voimaa taakseen ihan järkevienkin ihmisten kannanotoissa.

Niin sanottujen somevaikuttajien rooli on kasvanut huolestuttavasti. Toki siellä on mukana ihan asiallisten asioidenkin edistäjiä. Harva ihminen vain oikeesti arvioi viestien sisältöä, kunhan vaan seuraa ja pikku hiljaa alkaa salakavalasti ollakin samaa mieltä ja levittää sanomia.

Viimeaikaiset uutiset alkavat vilkuttamaan varoitusvaloja näistä iholle hiljaa asettuvista vaaroista. Mitä tapahtuukaan Twitterissä jos Elon Musk saa vallan ohjata maailman sananvapautta ja rakentaa vaikuttamiselle uudet normit.

Yle nosti ansiokkaasti esiin kuinka asiat saavat aivan käsittämättömiä mittasuhteita kuten huhtikuussa 2019 Länsi-Tampereella missä levisi pelkoa herättävä huhu. Kaksi alakouluikäistä lasta oli raiskattu – ja tekijä oli vapaana.

Rikosta seuraavana päivänä poliisi kertoi tutkivansa Tampereen tapauksia. Tiedossa ei ollut mitään sellaista, minkä perusteella olisi aihetta yleisempään pelkoon, poliisi tiedotti. Kyse oli ihonvärin mustamaalaamisesta

Ylen jutussa "Marko" on yksi suomenkielisen Twitterin aktiivisista maahanmuuttajien rikollisuutta jakavista keskustelijoista. Marko kieltäytyi esiintymästä "Ylen vedätyksenä" pitämässään jutussa, eikä Yle tiedä varmasti hänen oikeaa nimeään.

Marko käy tilillään yhteiskunnallista keskustelua rikoksista, mutta valikoiden – kiinnostus rajautuu lähes täysin tekijän ihonvärin mukaan. Se johtuu hänen mukaansa siitä, että "valtamediat" tarkoituksellisesti peittelevät maahanmuuttajataustaista rikollisuutta.

 

Median on todella katsottava myös peiliin. Suomi putosi maailman lehdistönvapausindeksin kakkossijalta viidenneksi. Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittain laatima indeksi julkaistiin viime viikolla.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan median polarisaatio uhkasi merkittävästi lehdistönvapautta viime vuonna. Järjestön pääsihteeri Christophe Deloire varoittaa etenkin niin sanotusta "Fox News -mallista", jossa media houkuttelee yleisöä jyrkillä mielipiteillä. Mallin lisääntyminen mediassa on kuolemanvaara demokratioille, koska malli horjuttaa yhteiskuntien sisäisen harmonian ja suvaitsevan julkisen keskustelun perustaa.

Järjestön mukaan sosiaalisessa mediassa leviävä disinformaatio kiihdyttää myös sitä, että ihmiset jakautuvat mielipiteiltään ääripäihin.

Aktiivisen toimittajaurani aikana jäi myös liian usein mielikuva siitä – kuka meistä toimittajista uskaltaa sen pahimmin ilmaista.

 

Katri Saarikiven mielestä nykyhetki vaatiikin meiltä aivan uudenlaisia resilienssin taitoja, koska uhat ovat osin uusia. Hän kirjoittaa tuoreessa kolumnissaan kuinka luottamus on meihin sisäänrakennettu. Kyberresilienssin kannalta tärkeää on oppia tarkemmin havaitsemaan, milloin luottamusta manipuloidaan.

Tieteelliseen menetelmään tutustunut osaa puolestaan paremmin arvioida, onko vaikkapa netissä esitetyille väitteille oikeaa perustaa, tai kuinka luotettava muiden levittämä tutkimus on.

 

Nyt on siis oikea hetki paitsi olla varovainen tiedon suhteen mitä meille tyrkytetään, niin myös oppia jokapäiväistämään, ettei kaikki erikoisasiantuntijan sanomiset ole totta. Taustalla voi olla jonkun tahon erikoisoperaatio. Vähän niin kuin ostaisit joka viikko uuden television, kun hintahuijaus kertoo, että viikon erikoiskampanja tarjoaa juuri nyt 70 prosentin alennuksen. Ja mikä onkaan se oikea hinta.

Ja muista myös jokainen kuva ja video on äärettömän helposti manipuloitavissa, muokattavissa, yhdistettävissä pois alkuperäisestä yhteydestä. Yhtä helppoa nykyisin kuin paskan puhuminen kautta aikojen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 9.5.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Lisää aiheesta:

”Kaikki sotilaamme eivät ymmärrä kuolemansa tarpeellisuutta”

Johanna Vehkoon esille tuomat valeuutiset, vihapuheet ja vaientamiset toivat sananvapauspalkinnon

Venäjä mustamaalaa nyt Suomea

Venäjä maalittaa suomalaista mediaa

Ano Turtiainen kertoi Venäjän tv:ssä "globalistien" vallankaappauksesta Suomessa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, valeuutiset, uutisten manipulointi, Elon Musk, Yle, Ihonvärin mustamaalaaminen, toimittajat ilman rajoja, lehdistön vapaus, Ktri Saarikivi, totta vai ei,

Olen vihdoin valinnut poliittisen linjani

Lauantai 30.4.2022 klo 15:05 - Kauko Niemi

Vaalit_1A4A4520.jpg

 

Olen valinnut loppuelämäni poliittisen linjani ja muunkin kanssakäymisen linjani. Ne jotka eivät osaa kuunnella eivätkä osaa tai halua keskustella, ovat kovin heikoilla minun valinnoissani.

Tähän mennessä olen esimerkiksi äänestyksissä valintani tehnyt asioiden pohjalta puolueista välittämättä ja lopuksi arponut asiaa kannattavien keskuudesta sen äänestysnumeron, jonka olen äänestyslippuun piirtänyt. Nyt siis arpajaisetkin jäävät pois, kun ehdokaskarsintaa teen kaiken aikaa. Räksyttäjät, oman ainoan hyväksyttävän asian ajaminen kapeasta näkökulmasta ei enää minulle riitä. Eikä sekään, että onks mun tukka hyvin.

Viime viikolla ryhdistäydyin myös somessa ja poistin yhden keskusteluketjun, joka alkoi sauhuta ilman että sillä olisi ollut mitään yhteyttä alkuperäiseen kuvaan ja tekstiin.

Miten se onkaan mahdollista, että huutamalla ja räyhäämällä pärjää ainakin tarkasti ajoitetun hetken. Toisista piittaamatta saa tehdä ja räksyttää utopistisia asioita ja jopa päästä vielä hetkelliseen suosioon. Putin tosin ei räksytä kuten Trump ja tekee asioita hiljaa hiuttamalla ja huomaamatta. Sekin on yksi tie tyranniaan.

Parhaillaan Turussa ihmetellään kuuinka Turun kaupunki on antanut Venäjän diplomaateille käyttöön kesä¬mökin ja kirkon kaupungin parhailta paikoilta. Kukaan ei tunnu tietävän miten asia on hoitunut, mutta Turun kaupunki on maksanut venäläisten puolesta vuokraa alueen omistajille.

Myös Turun keskustassa Venäjän pääkonsulaatin vieressä sijaitseva talo on ollut konsulaatin käytössä jo 1980-luvun lopulta tai 1990-luvun alusta lähtien. Talo on osa Luostarinmäen suojeltua museoaluetta. Se on toiminut vuodesta 2002 lähtien Moskovan patriarkaatin alaisena ortodoksisena kirkkona. Tästäkään rakennuksesta venäläiset eivät ole maksaneet vuokraa museo¬alueen omistajalle eli Turun kaupungille. HS:n mukaan ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, miten rakennus päätyi venäläisille.

Ranskan presidentin viikon takaiset vaalit ja vaalihistoria valotti melko hyvin räksytyskulttuuria. Marin Le Pen yritti kolmannella kierroksellaan siivota sanojaan sekä itseään. Sehän toikin selvää saalista, mutta suurella osaa ranskalaisista on kuitenkin sen verran poliittista muistia, ettei auttanut voittoon.

Le Penin räksytys yltää vuosikymmenten taakse isän perintönä. Tällä kertaa kampanjoinnissa jätettiin tuo historiallinen sukunimi kokonaan syrjään kampanjoinnissa. Vain ”ihmisläheinen” Marin oli ehdokkaana, joka pukeutui hempeisiin väreihin ja siivosi suunsa. Auttoi vain hiukan.

Le Penin yrityksestä on monia arvioita. Yksi parhaimmista Helsingin Sanomien Heikki Aittokosken katsaus tilenteeseen, joka päättyy havainnollisesti Jean-Jacques Rousseaun ajatukseen. Hän oli 1700-luvun radikaali valistusfilosofi, joka tosin pilkkasi valistusta. Hän oli pienen ihmisen asialla ja hallitsi kaunan kielen:

”Kaikki ylevät puheet yhteiskunnasta, oikeudenmukaisuudesta, laista, toisten puolustamisesta, heikkojen auttamisesta, filosofiasta ja järjen edistysaskelista ovat vain ovelien poliitikkojen tai alhaisten imartelijoiden keksimiä houkuttimia, joiden avulla alistetaan yksinkertaisia.”

Kotomaassa en uskalla ennustaa kovinkaan pitää ja arvostettua taivalta Ano Turtiaiselle. Hänen kielenkäyttönsä on suomalaisessa politiikassa vertaansa vaille. Siistimmällä suulla hän olisi ehkä voinut jatkaa puolustusvaliokunnassa. Turtiaista ei haluttu salaisen turvallisuustiedon äärelle.

Tapaus Tuomioja on myös herättänyt monenkinlaisia arvioita. Oman tiensä kulkijoita on aina arvostettu, mutta jos oma tie ei risteydykkään julkisen tien kanssa sopivassa kohtaa, niin sanomistahan siitä tulee. Pitäisikö Tuomiojan kulkea uskollisesti vain omaa tietä omissa oloissaan?

Tuomioja on joka tapauksessa julkisesti törmännyt etuajo-oikeutetulle tielle ja ansainnut ainakin rikesakot.

Onkohan maailmassa montaakaan tapausta, joissa mikään ääriryhmä olisi saanut ansaitun, historiaa pysyvästi muuttaneen voiton rehellisellä ja avoimella yhteistyöllä.

Parempi olla hiljaa ja antaa ihmisten luulla että on tyhmä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 2.5.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lisää aiheesta:

Nyt jos koskaan olisi syytä pysyä sovussa

Kun maahanmuuttajien asioista väitellään sosiaalisessa mediassa, väittelyssä ovat usein mukana kaikki muut paitsi maahanmuuttajat itse.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, politiikka, poliittinen puolue, Heikki Aittokoski, Helsingin Sanomat, Marin Le Pen, vaaalit

Vanhemmat kirjoitukset »