Näyttävällä julkisuudella voi olla varjopuolensa

Keskiviikko 24.7.2024 klo 17.40 - Kauko Niemi

Reilu vuosikymmen sitten suurella julkisuudella ja poikkeavan erikoisilla tuotteilla järkytettiin linja-autobisnestä. Nyt vuosien viestintäkaari on johtanut suoriin otsikointiin. Aikoinaan uhottiin koko alan suuria muutoksia. Syntyi raikuvan punaisten, kaksikerroksisten linja-autojen Onnibus-maailma.

Tuskin monikaan suomalainen välttyi tästä rummutuksesta ja tuskin monikaan suomainen jäi ihmettelemään, kun maantiellä tuli vastaan tai ohitti julmettu punainen kulkuneuvo. Viesti uudesta bussista, joka muuttaa kaiken, meni perille. Ehkä liiankin hyvin. Ja olihan onnibussi nimi suomalaisen vanhankansan suosima nimitys linja-autosta.

Kolmen suomalaismiehen vuonna 2012 perustama suomalainen uber riitautui, kun yksi perustajista alkoi veljeillä skottimiljonääri Sir Brian Souterin kanssa. Pian Skotlantilaisella sijoitusyhtiöllä oli enemmistö Onnibusista. Vuonna 2018 omistus siirtyi lahtelaiselle Koiviston autolle. Ostokset jatkuivat ja nyt Koiviston autolla on noin 70 prosentin markkinaosuus linja-autojen kaukoliikenteessä.

Onnibus-yhtiön omaperäisyys syntyi siitä, kun se panosti tietojärjestelmiin ja liiketoiminnan analytiikkaan – ja hinnoitteli lippunsa toisin kuin muut. Kilpailijoiden matkalippujen hinnat perustuivat lähinnä matkan pituuteen, Onnibusin hinnoittelu pohjasi kysyntään.

Lipunmyyntiohjelmisto huomioi ajoneuvon täyttöasteen, ajankohdan ja monia muita muuttujia. Niiden perusteella ohjelmisto päätteli, mikä olisi kullakin hetkellä oikea hinta, jotta linja-auto täyttyisi mahdollisimman kannattavasti. Mikään ei kuulemma ollut niin kallista kuin ajaa tyhjällä autolla.

Reilun 10 vuoden omaperäinen ja jatkuvasti julkisuudessa ollut tarina on tehnyt tehtävänsä. Median otsikoissa komeilee nyt suoraan kuinka Onnibus on tyrinyt, kolaroinut, aiheuttanut kriittisiä tilanteita liikenteessä.

Aikaisemmin olisi otsikoitu kuinka linja-auton rengas savusi ja sitten jossakin sivulauseessa ehkä mainittu, että kyseessä oli lahtelaisen Koiviston Auton bussi.

Julkisuus toimii sekä hyvässä, että pahassa. Viimeaikaiset Onnibusin törttöilyotsikot pistää jo heikkohermoisimmat miettimään uskaltaako kiivetä noin korkealle heittoistuimelle.

 

Lisää aiheesta:

Onnibus oli aiheuttaa suuren onnettomuuden Nelostiellä – Järjetön teko tallentui videolle

Liisa istui Onnibussissa matkalla isovanhempiensa luokse – havahtui kovaan pamaukseen ja isoon savupilveen

Ihmisten päät kääntyivät sekunnissa, kun Onnibus jyräsi betonista läpi Helsingissä – Kaikki tallentui videolle

Onnibus - Lippuhinnat hämmästyttävät: samalla bussilla lyhyt matka on kalliimpi kuin pitkä

 

 

 

 

 

Sittenkin mieluummin verkkokaupasta kuin tyrkyttäjältä

Sunnuntai 21.7.2024 klo 14.22 - Kauko Niemi

Ahkerana verkkokauppa-asikkaana koen, että yksi suurimpia jarruja kehityksessä on logistiikka. Kuinka sujuvasti ja luotettavasti tavara kulkee kauppiaalta/valmistajalta/keskusvarastosta ostajalle. Kun ihminen ostaa tuotteen, niin tietenkin hän haluaisi sen heti käyttöönsä.

Tällä hetkellä toimitukset ja toimitustavat ovat niin sekavia, viipyleviä ja huonosti informoituja. Seurantasovellukset eivät anna rehellistä kuvaa todellisesta tilanteesta. Tilanteesta, josta ei oikein kukaan ole varma. Ani harvoin törmää kauppiaaseen, joka ottaa täyden vastuun myös kuljetuksesta. Homma ja vastuu siirretään kuljetusorganisaatiolle.

Tilasin pari tuotetta eurooppalaisesta nettikaupasta. Seurantalinkki paljasti, että tuotteet tulevat kuinkas muuten kuin Kiinasta. Kestää ja kestää, kunnes yhtenä päivänä tuotteeni ovat Vantaalla.

Matka Vantaalta kestää liki viikon Helsingin Kamppiin. Saan tekstiviestin Node ja kuusi numeroa. Kuka lähettää ja mitä tarkoittaa. Seurantalinkistä selviää, että tuote on toimitettu Lidl Kamppiin.

Lidl:n tiloissa on kolmen yrityksen lokerikot. Saamani koodi ei kelvannut kenellekään. Sitten selvittelemään kenen lokerikossa tuote mahtaisikaan olla.

Ei ollut Budbee, eikä ollut Postin, vaan Matkahuollon. Koodi ei kelvannut, vaan kävin selvittämässä face-to-face Matkahuollon virkailijan kanssa. Hän lähetti uuden koodin ja kas luukku aukesi ja oikea paketti löytyi.

Tästä casesta puuttui lähes kaikki oleellinen ja täsmällinen tieto ja tämä puutos ei ollut ainutkertainen. Tai ilmoitetaan, että toimitus tapahtuu kotiinkuljetuksella klo 12 – 18.00. Odotat kuusi tuntia ja saat tiedon, että toimitus siirtyykin huomiselle.

Esimerkkini ei juurikaan innosta helppoihin nettiostoksiin. Toki kaikki eivät ole näin takkuisia. Kuitenkin liian moni. Tuntuu kuin kunnioitettaisiin postien satavuotista historiaa ja yritetään sähköistää sitä. Sehän ei onnistu.

Tilaan tiettyjä tuotteita Kuopiosta. Kun teen tilauksen vaikkapa sunnuntai-iltana myöhään, niin tuotteet ovat olleet 99 prosenttisesti tiistaina alkuiltapäivästä parin korttelin päässä lokerikossa noudettavissa ilman yllätyksiä. Kaiken kaikkiaan verkko-ostoksistani noin 90 prosenttia etenee oletusten ja lupausten mukaan.

Suomalaisen verkkokaupan alakulo jatkuu edelleen. Tämä käy ilmi Vilkas Groupin ylläpitämästä verkkokauppaindeksistä.

Vuoden toisella neljänneksellä suomalaisen verkkokaupan euromääräinen myynti laski 30 prosenttia vuodentakaisesta. Myös ensimmäisellä neljänneksellä laskua oli noin 30 prosenttia.

Verkkokauppaindeksi seuraa muun muassa erikoistavarakauppaa, joka on välittömästi tai välillisesti sidoksissa rakennusalaan, missä alakulo jauhaa.

Suomalainen verkkokauppa on tällä hetkellä vuoden 2019 tasolla.

Kyllä nettikauppa on samanlainen kuin fyysinen kauppa. Kun olet kassalla maksanut, niin pitää olla selkeä varmuus, että saat tai tiedät, kuinka saat tuotteen. Tai olisiko mahdollista hoitaa maksu vasta kun olet saanut tuotteen käteesi. Siis rahat olisivat jossakin jäädytettyä kunnes olet saanut tuotteen.

Koira on lyömätön vaaliase

Sunnuntai 14.7.2024 klo 20.28 - Kauko Niemi

 

Jokos koirallasi on oma sometili, jolla pääset kampanjoimaan seuraavissa vaaleissa ja välittämään sympaattisia viestejäsi kaikelle kansalle.

Tokiossa valittiin uusi kuvernööri viikko sitten. Japanilaisten mukaan henkilökohtaiset julkisuustemput ovat ohittaneet vakavan kampanjoimisen ennennäkemättömällä tavalla: lähes alastomia naisia ​​vihjailevissa asennoissa, lemmikkejä, tekoälyhahmo ja mies harjoittelee golfswingiä.

Japanissa some-kampanjointi on vielä suhteellisen uutta, joten ehdokkaat käyttävät perinteisiä vaalitelineitä kaduilla mainostaakseen itseään. Tilapäiset mainostaulut pystytetään vain hetkeksi kampanjakauden aikana, ja ne ovat arvokasta esittelytilaa kaupungissa, joka on jo ennestään täynnä mainoksia. Onnistuisiko Suomessa saada tilaa vaalitelineistä muulle kuin ehdokkaan omalle pärställe?

Tällä kerralla mainostilaa ovat vuokranneet myös ei-ehdokkaat ja se on aiheuttanut melkoista närää. Vaalitoimistot ovat saaneet paljon vihaisia puheluita ja viestejä. Äänestäjien mielestä se oli törkeää ja epäkunnioittavaa muita vakavasti kilpailevia ehdokkaita kohtaan.

Kuvernöörin vaaleissa oli ennätykselliset 56 ehdokasta, mukaan lukien nykyinen kuvernööri Yuriko Koike, joka voitti ja pääsi kolmannelle nelivuotiskaudelle. Monet ehdokkaista olivat reunahahmoja tai vaikuttajia, jotka halusivat syystä tai toisesta itselleen enemmän näkyvyyttä. Tokio, 13,5 miljoonan asukkaan kaupunki, on ylittänyt poliittisen ja kulttuurisen vallan Japanissa. Sen budjetti vastaa joidenkin maiden budjettia, ja sen politiikka vaikuttaa kansalliseen hallitukseen.

Koiran käyttäminen julkisuuden hankinnassa on jo varsin yleistä. Itse olen seurannut koirauutisointia päivittäin noin 15 vuotta. Suomen mediassa oli esimerkiksi tänään tarjolla 770 juttua, jossa oli mukana sana koira.

Miksi seuraan koirauutisointia? Ylläpidän Facebook-tiliä – hauva – kaikki koirista. Päivitän noin kolme juttua päivässä. Ryhmällä on ollut tänä vuonna parhaana kuukautena 1,5 miljoonaa kävijää.

Kymmenen vuotta sitten median juttuvirta tarkoitti koiran hyvinvointiin, koulutukseen, kasvatukseen ja koiranäyttelyihin ja muihin tapahtumiin liittyvää uutisointia.

Tällä hetkellä yli puolet median uutisista on julkkisten ja sometyrkkyjen mitäänsanomattomia asioita ja koiran avustuksella julkisuuteen päässeiden henkilöiden näkyvyyden kasvattamista.

Toki jokaisen tulevan vaaliehdokkaan kannattaa jo heti aloittaa symppiskampanja ja sitten vaalien koittaessa kaikki pääsevät rapsuttamaan hauvaa ja ainakin sen verran emäntää/isäntää, että numero jää mieleen.

Ota tai jätä

Perjantai 5.7.2024 klo 17.07 - Kauko Niemi

 

Meta on käytännössä opettanut tehokkaasti ja maailmanlaajuisesti yrityksiä muuttamaan toimintatapojaan välittämättä asiakkaan tarpeista, tottumuksista tai mielihaluista pätkääkään. Kaikki temput tähtäävät vain omaan taskuun.

Ota tai jätä – me teemme vain omasta näkökulmastamme kannattavaa bisnestä – seuraa meitä sinäkin boomeri, jos haluat selvitä hengissä. Meta ei ole pätkääkään välittänyt mitä ja koska sinulle tarjotaan – juuri tänään tyrkytettiin hyvän juhannuksen toivotusta.

Nyt olen käyttänyt Microsoftin Windows käyttöjärjestelmiä 32 vuotta joka ikinen päivä sekä työntekoon että harrastuksiin. Nykyisin hoitelen hommiani kolmella laitteella. Pääkoneeni Windows 10, tabletti Windows 11 ja puhelin iPhone.

Olen jo pidemmän ajan tiennyt Microsoftin uhitteluista lopettaa windows 10 ja sitä vanhempien käyttöjärjestelmien tuki. Muutaman kerran viikossa saan huomautuksen, ettei kymppikonettani pystytä päivittämään uuteen windows 11 käyttöjärjestelmään.

Nyt sitten lävähti näytön täydeltä, että tämän koneen tuki loppuu syksyllä 2025. Tämä ilmoitus oli niin totaalinen, eikä tyhmälle käyttäjälle annettu vaihtoehtoja skipata sitä. Oikeassa yläkulmassa ei ollut sulkuruksia ikkunan sulkemiseksi ja kaikki muut toiminnot olivat häivytetty. Lue tai muistuta uudestaan olivat ainoat vaihtoehdot. Jopa kuvakaappaus estettiin. Siis olen varmasti saanut ilmoituksen.

Kokemukseni windows 11 eivät windows-kiimaani kasvata. Minulta on viety pois monia oikoteitä ja käyttöä helpottavia esiasetuksia tai ainakin niin tehokkaasti piilotettu, etten niitä ole löytänyt. Johtunee lähtökohtaisesti, etten aktiivisesti käytä kaikissa mahdollisissa tilanteissa Microsoftin pilvipalvelua enkä Edge-selainta, enkä Bing hakukonetta.

Oma päätökseni tulevasta koneistuksestani, jolla ei nyt ole kovinkaan kiire, noudattanee yleistä linjaa. Uhkailuista huolimatta Statcounter kertoo Windows 11 -käyttöjärjestelmän markkinaosuuden laskeneen huomattavasti. Korkeimmillaan Windows 11:n suosio oli helmikuussa 2024 28,16 prosentin osuudella. Nyt markkinaosuus tipahti 25,65 prosenttiin. Windows 10 on ylivoimainen reilun 70 prosentin osuudella. Microsoft joutunee vielä muutamaan kertaan miettimään ottaako vai jättääkö.

Vuonna 1992 siirryin Applesta Windowsiin, sillä suurin osa käsiteltävästä materiaalista ei ollut yhteensopivaa näiden kahden maailman välillä. Nyt taitaa olla tilanne toisin päin, kun suurin osa käsiteltävästä materiaalistani on kuvia ja puhelimellakin kuvaan vain raw- versioita, jotka vaativat aina käsittelyä ennen julkaisua. Ja yhteensopivuus windows 11 kanssa ei päätä huimaa.

Tosin kameroitteni ja Windowsin välissä on toinen Microsoftin kanssa Metalta mallia ottava yritys Adobe. Maailman laajuisesti kuvankäsittelyn kärkiyritys tekee parhaillaan omapäisiä ratkaisuja ja synnyttää maailmanlaajuista vihaa. Verkosta löytyy huikeita kommentteja, jotka eivät näytä Adobea paljoakaan häiritsevän.

Itsellänikin windows 10 maailmassa jokainen Adoben päivitys ilmoittaa, että päivitys epäonnistui. Paitsi kun teen sen tietyssä järjestyksessä, niin onnistuu.

Microsoftilta ja Adobelta on nöyryys kadonnut ja asiakkailta viedään vaihtoehdot. Toki taustalla on varmasti ongelmia kääntää vanhaa, olemassa olevaa tekniikkaa tekoälymaailmaan. Silti uskoisin asiakastyytyväisyyden painavan vaakakupissa melkoisen paljon viimeistään siinä vaiheessa, kun tekoälystä on laajaa ja todellista hyötyä päivittäisissä työprosesseissa.

 

 

Lisää aiheesta:

 

Microsoft ilmoittaa häpeilemättä voittavansa

Käyttäjän näkemys Adoben toiminnasta ja yli 3000 kommenttia

Taloudellinen vahvuus ei tarvitse aiakkaiden nöyristelyä

Metaa varoitettiin käyttäjän valinnanvapauden rajoittamisesta

 

 

 

 

 

 

 

Pienten Puolesta Pyörällä Pariisiin

Perjantai 28.6.2024 klo 12.58 - Kauko Niemi

Kohta mennään

Suomalaiset Team Rynkeby -ryhmät kokoontuivat tänään Helsinkiin ja lähtivät pyöräillen kohti Pariisia. Tapahtumalla kerätään varoja Sylva ry:n ja Aamu Suomen Lasten Säätiön kautta. Varoilla tuetaan syöpää sairastaneiden lasten ja nuorten, ja perheidensä, toimintaa sekä tieteellistä tutkimusta hoitojen kehittämiseksi.

Helsingin Narinkkatorilta suunnattiin tänään ensin Vuosaaren satamaan ja sieltä laivalla Travemundeen, mistä reilun tuhannen kirometrin matka jatkuu polkien Pariisiin.

Suomesta tapahtumaan osallistuu seitsemän Team Rynkeby -ryhmää. Kaukaisimmat ovat jo polkeneet alkuviikosta Oulusta, Pohjanmaalta ja Turusta. Iäkkäimmät liki 70 vuotta. Helsingin, Espoon ja Vantaan ryhmät ovat päässeet hieman helpommalla.

Lasten auttaminen on pääasia. Vaikka rahaa kerätään, niin itse pyöräilijä ei näitä sponsorirahoja käytä. Jokaiselle polkijalle reissu maksaa omasta pussista noin viisituhatta euroa.

Tänä vuonna hyväntekeväisyyshankkeeseen Team Rynkebyhyn osallistuu 1 971 kuntopyöräilijää ja 521 huoltotiimiläistä, jotka ovat jakautuneet 63 paikalliseen joukkueeseen 9 eri maassa. Nämä kaikki päätyvät yhtäaikaa Pariisiin. Team Rynkeby tekee yhteistyötä Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Färsaarilla, Islannissa, Saksassa, Sveitsissä ja Belgiassa.

Liikennejärjestelyjen ja turvallisuuden takia esimerkiksi kaikki suomaiset joukkueet ovat suunnitelleet omat reittinsä, jolloin polkijaryhmä pysyy kohtuullisen pienenä. Belgian puolella on yksi napakka nousu, jonka kautta kaikki suomalaiset huristavat.

Vuosi sitten tapahtumaa tuki 4 500 sponsoria, jotka antoivat oman panoksensa joko rahalahjoituksen muodossa tai tarjoamalla projektin toteuttamisen kannalta hyödyllisiä luontoissuorituksia.

Vuonna 2023 tapahtuma lahjoitti kaiken kaikkiaan  9,1 miljoonaa euroa vakavasti sairaita lapsia auttaville organisaatioille. Tässä siis mukana suomalaiset Sylva ry  2023: 235,641 € ja Aamu Suomen Lasten Säätiö 549,828 €.

Näin toteutuu vastuullisuus, yhteistyön kehittäminen ja terveys.

 

 

En usko sepityksiin

Sunnuntai 16.6.2024 klo 17.57 - Kauko Niemi

Vuoden aikana olen surrut ja tunnelmoinut neljä kertaa hautajaisissa. Viikonloppuna olin taas kirkkosalissa tosin keskellä iloisten nuorten konfirmaatiotilaisuutta. Yhtään vihkitilaisuutta eikä muutakaan uskonnollista tilaisuutta ole vuoden aikana osunut kohdalle. Kirkoissa olen toki käynyt kuuntelemassa hienoa musiikkia.

Olen kuuliainen kirkollisveronmaksaja, mutten niin sanottu uskovainen, joka eläisi sepitettyjen kirjatarinoiden tiukoissa kahleissa, saati uskoisi niihin ja tarinoiden todellisuuteen ja käyttäytyisi niiden mukaan huomioimatta muiden ihmisten tuntoja ja tarpeita.

Kuinkahan monta kevättä on riidelty siitä, voidaanko tai pitääkö laulaa – jo joutui armas aika. Jos tuon laulun nimi olisi joku muu kuin Suvivirsi, niin se melko varmasti kelpaisi siihen hetkeen, kun koulu loppuu ja alkaa armas loma-aika. Uskonto on pilannut hyvän laulun.

Meistä moni on osallistunut kirkossa hautajaisiin ja vihkitilaisuuksiin. Harva kuitenkaan tietää sitä tiukkaa kaavaa, jonka mukaan tilaisuudet toteutetaan. Tilaisuuden puheet sävyineen ja valittu musiikki viestivät ja luovat tunnelmaa.

Itse olen ollut laulamalla ollut melkoisen monta kertaa luomassa tuota tunnelmaa. Omalla kohdallani on ollut vain yksi kerta, kun kanttori ennakkoharjoituksissa ilmoitti, ettei tätä laulua voida esittää vihkitilaisuudessa, koska se on elokuvamusiikkia.

Kaunis, rauhallinen sävelmä ei siis muka olisi sopinut uskonnollisten sääntöjen mukaan kyseiseen tilaisuuteen. Ilmoitin kanttorille, että tämä on nuorenparin toive ja te voitte keskustella heidän kanssaan valinnasta – minä en ota kantaa asiaan. Tämän jälkeen en kuullut asiasta mitään ja lauloin elokuvamusiikkia vihkitilaisuudessa. Enkä kuullut jälkeenpäin yhtään moitetta lauluvalinnasta.

Viikonlopun konfirmaatiotilaisuuden naispappi johti lämminhenkisesti tilaisuutta ja avasi mitä kaikkea saaristossa pidetyllä rippileirillä tapahtuikaan. Siis muistattehan vuosia sitten käydyn uskonsodan, ettei nainen voi olla pappi. Mielestäni usein miten sympaattisemmin kuin mies.

Tällä hetkellä kirkko tappelee ketkä saavat mennä naimisiin. Sepitetyssä kirjassa on kuulemma kaksi pientä mainintaa asiasta. Jos kaksi ihmistä tykkää toisistaan, jopa rakastavat toisiaan, niin mitä väliä sillä on miltä heidän haarojen välinsä näyttää? Jokin aika sitten kirkkomme kirkolliskokous ei päässyt kovinkaan rakentavaan lopputulokseen. Herätysliikkeet käyttävät kokoaan suurempaa valtaa kirkolliskokouksessa, joka päättää muun muassa kirkon avioliittokäsityksestä. Samat ihmiset olleet päättämässä jo kymmeniä vuosia.

Olen ollut aika monta kertaa budhalaisessa temppelissä seuraamassa heidän virallista seremoniaa. Olen ollut ortodoksisen kirkon palveluksessa sekä ortodoksisessa kastetilaisuudessa.

Koulujen uskonnonopetus pitää muuttaa. Kenellekään ei ole mitään hyötyä kertoa tulkintoja sepitetyn raamatun sisällöstä. Uskonnonopetuksessa hyötyä olisi siitä tiedosta ja tavoista, mitä eri uskontokunnat toteuttavat. Jo yksinkertaisesti kansainvälisissä tehtävissä toimivat henkilöt pystyisivät huomioimaan mitä yhteistyökumppanin uskonnolliset rituaalit vaativat ja sallivat.

Tai kuten nyt viikonlopun konfirmaatiotilaisuuden jälkeen päivänsankarin konfirmaatiokahvit, johon läheisimmät ja parhaat arkiystävät eivät saaneet lupaa tulla yksityiseen kotiin. Heidän vanhemmillaan ei varmastikaan ollut käsitystä, ettei kotona kahvi- ja ystävien tapaamisessa millään muodoin käsitellä enää uskon asioita. Ei rukoilla, eikä veisata virsiä.

Toukokuun lopulla Ylen ykköskolumnissa Amani Al-mehsen valistaa kuinka Suomessa on hiljaista ja näkymätöntä väkivaltaa, jota ei tunnisteta. Kohtaamasi kohteliaan tytön käytöksen takana voikin olla painostava ja vahingoittava ympäristö, jonka ongelmiin valtaväestön feminismi ei uskalla tarttua. Suomessa asuvan henkilön olemista ja tekemistä vahditaan ja ohjataan tuolta jostain jopa tuhannen kilometrin päästä.

Uskonnonvapaus on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa. Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Yhdistyneitten kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ja Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Ajatuksen, uskonnon ja elämänkatsomuksen vapaus koskee sekä uskonnollisia että ateistisia käsityksiä.

Lisää aiheesta:

Huoltaja vaatii Suvivirren veisaamisesta hyvitystä

Sara naitettiin tahtomattaan serkulle

Yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta

 

 

Helsingin hiipuminen ei ole yllätys

Maanantai 10.6.2024 klo 19.12 - Kauko Niemi

 Helsingin kauppatori keskiviikkona 17.4.2024

Minulle ei tullut kovinkaan suurena yllätyksenä, että Helsingin ydinkeskustan kävijämäärät ovat laskeneet miljoonilla.

Ydinkeskustakäyntien määrä Helsingissä on laskenut vuodesta 2019 vuoteen 2023 yli 31 miljoonalla, selviää Helsingin kaupungin teettämästä tarkastelusta.

Päivätasolla Helsingin ydinkeskustan kävijämäärä on neljän vuoden tarkastelujakson aikana laskenut lähes 86 000:lla.

Vuosina 2019–2023 Helsinki on menettänyt huomattavan paljon alle neljä tuntia kestäneitä asiointikäyntejä, vuositasolla yli 19 miljoonaa asiointia.

Näin kokemusasiantuntijan silmin, kun tarkastelen omaa valokuvausarkistoani, niin olen perustanut jo vuonna 2006 kansion nimeltään – Tyhjä Helsinki. Kansiossani on nyt 291 kuvafilettä Helsingistä missä ei ole autoja eikä kävelijöitä.

Siis minulla soivat hälytyskellot jo 18 vuotta sitten. Etenkin kun minulla on kuvia vaikkapa Madridista, missä ei ole havaittavissa mitään eroa liikenteessä iltapäivällä 16.00 tai aamulla 04.00 välillä.

Tietenkin yö- ja nukkumarauhan suhteen asia on ihan ok, kun ei ole väliä nukkuuko Töölössä vai Teuvalla.

Vuonna 2017 marraskuun alussa toteutin face-kavereiden innoittamana kuva-projektin – Dansing on the street. Tarvitsin tyhjää katua kulisseiksi. Tietenkin sen piti olla Helsingin paraatipaikka, Eduskuntatalon edusta.

Suunnittelin lähteväni kuvauspaikalle aamulla neljän kieppeillä. Aikatauluni hieman kippasi ja ensimmäisen kuvan otin 5.51 ja viimeisen 6.28. Kaikessa rauhassa sain touhuta keskellä Manskua. Vain muutamaa kulkuneuvoa piti väistää. Reilussa puolessa tunnissa siunaantui 257 kuvafilettä. Onneksi en ollut Madridissa, ei mitään mahiksia.

Vuonna 2020 toukokuussa olin keskustassa aamukävelyllä kamerani kanssa. Otin lukuisia kuvia teemalla – vain yksi. Jokainen kuva Helsingin keskustan julkisista ja tunnetuista paikoista niin että kuvassa oli vain yksi ihminen. Mahiksia riitti mennen tullen. Tämä kierros tapahtui kello 7.30 – 09.00 välillä Helsingin ytimessä.

Minun sisälläni on sykkinyt selkeä näkemys Helsingin hiipuvasta keskustasta ilman tutkittua faktatietoakin. Siksi on ollut vaikea ymmärtää niitä suunnitelmia ja puheita tietulleista ja pääväylät bulevardeiksi, ettei kukaan enää vahingossa eksy omalla kulkuneuvolla ytimeen. Helsinki on päättänyt häätää huoltoasemat pois kaupungin keskustasta. Jos nyt eksytte tänne niin muistakaa tankata Espoossa tai Vantaalla.

Omalla kohdallani kotikaupunkini Helsinki nosti minun asukaspysäköintimaksua vuoden sisällä 445 prosenttia. Hybridiautosta ei saa enää helpotusta ja muutenkin hinnat nousivat. Ja kotikadulla kuukausi sitten olin pysäköinyt puolimetriä liian lähelle suojatietä, joten tämän vuoden autoni säilytyssaldoni kadulla on nyt 780 euroa.

 

PS. kovin hiljaa on ollut media näinkin suuresta muutoksesta, josta toipuminen vie vuosikymmeniä. Muutos ei tapahdu palmuja istuttamalla kesäterasseille.

 

 Lisää aiheesta:

Minun asukaspysäköintini kallistuu vuoden sisällä 445 prosenttia

 

 

 

Oikein hyvä puhelintietojen inventaario ja opettavainen treeni

Keskiviikko 5.6.2024 klo 15.12 - Kauko Niemi

 

Sunnuntaina iltapäivällä päädyinkin ostamaan uuden puhelimen. Se ei suinkaan ollut heräteostos, vaan olin hankkinut toisen sim-kortin jo reilu puoli vuotta sitten ja sen jälkeen seurannut kohtuullisen aktiivisesti puhelinmarkkinoita. Paljon harkintaa mukana ilman kiirettä.

Tiesin että odotettavissa saattaisi olla melkoinen jumppa. Saman merkkiset puhelimet käskettiin kuitenkin sijoittaa vierekkäin ja sitten vaan siirretään tiedot uuteen luuriin.

Olin tottelevainen ja kun ilmoitettiin, että siirto kestää 18 minuuttia, niin voin tehdä sen ihan tässä saman tien. Tosin uuteen luuriin olikin saatavissa käyttispäivitys – siis toiset 18 minuuttia. Itse tietojen siirto kesti sitten reilut 10 minuuttia.

Oliko tämän jälkeen kaikki valmista ja uuden puhelimen käyttö jatkuisi muitta mutkitta. No onneksi ei ollut jo tietoturvan takia.

Minulla on kännykässäni 66 sovellusta, joista kaksi putosi pois tarpeettomina. Kaikki muut piti avata yksitellen ja päivittää ja aika monessa piti virkistää ja tehdä myös muita säätöjä.

Se oli oikein opettavainen prosessi ja hyvä tarkistuskierros. Muutenhan sitä kännykän elämää ei tulisi kovankaan helposti tarkistettua näin kokonaisvaltaisesti.

Tietoturvan kannalta kaikissa rahansiirtoa ja maksuja hoitavissa sovelluksissa olikin oikein perusteelliset koukerot ja varmennukset. Tosin kolmen tunnin kuluttua ostoksesta maksoin jo sujuvasti Helsinki-Vantaan lentoaseman paikoituksen kännykällä nettipalvelun kautta ja pääsin ulos.

Kaikki pankkipalvelut ja Mobilepay vaativat useamman varmistuskierroksen sekä korttitietojen uudelleen syöttämiset. Sitten muistin, että minulla on puhelimessa OP:n kortin luotto-ominaisuudet ja nyt olisi hyvä lisätä pankkikorttiominaisuudet. Mitäs järkeä on ostaa pullaa luotolla ja maksaa siitä pankille korkoa – credit.

OP ei pankkikorttia juurikaan suosittele. Selkeää vastausta en pankilta saanut mikä asiassa mätti. Vasta neljännen yrittämän jälkeen haluni toteutuivat ja tunti sen jälkeen pankilta tuli viesti, että pankkikorttiominaisuus on nyt toteutunut. Tai fiinimmin kuten pankki sen sanoo – debit.

Sovellusten päivityksiä, tutkimista ja hiomista kesti 2,5 päivää muiden hommien ja lyhyehkön maakuntamatkan ohessa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällainen huoltopäivitys kannatti tehdä. Nyt kaikki on ajantasalla ja puhelimen käyttö yhtä tuttua kuin ennen vaihtoa.

Tämä on varmistanut myös sen tärkeän seikan, ettei vieressä seisova huijari voi kopioida taskussasi olevan puhelimen tietoja. Kokonaiskuva puhelimesta ja sen käytöstä kasvoi merkittävästi.

Mitä sitten tapahtuu vanhalle puhelimelleni? Siinä on virallinen numero, jota käytän niissä tilanteissa, missä puhelinnumero on pakollinen kenttä, jotta voi hoitaa asioita. Tätä puhelinta en muuhun käytä. Saatan toki silloin tällöin tarkistaa onko muisti täyttynyt mainoksista ja muista höpö höpö viesteistä.

Sitten kun organisaatiot ja yritykset lopettavat kaikilla mahdollisilla keinoilla puhelinnumeroiden keräämisen ja voin hoitaa asiani ilman numerojakoa, niin voin myydä sen pois. Tosin en tälläkään hetkellä vastaa numeroihin, jotka eivät ole minun osoitekirjassa ja sen kerron ihan selkeästi vastaajaviestissäni. Yksikään myyntimies ei ole jättänyt soittopyyntöä - onneksi.

 

 

Logistiikan uudet tuulet antavat odottaa

Perjantai 24.5.2024 klo 17.36 - Kauko Niemi

Milloinkahan koittaa nettikauppaasiakkaalle sellainen hetki, että hänen päättäessään tilata jonkun tuotteen, hän pystyy arvioimaan tai jopa tietämään todellisen toimitusajankohdan. Nyt vaan on helpompi piipahtaa kaupassa kuin odottaa päivätolkulla tullako vai eikö tulla.

Luvattoman usein saksalaiselta nettikauppiaalta tulee tavara nopeammin kuin kotimaiselta toimittajalta.

Itse olen ihan vakio nettikauppa-asiakas ja kokemusasiantuntija ja pakko sanoa, ettei moneen vuoteen ole tapahtunut mitään merkittävää parannusta toiminnassa, saati jotain aivan uutta ja mullistavaa.

Paitsi, että olet mennyt huomaamattomasti helppoon ja maksettua tuotetta ei ole olemassakaan, saati että se toimitettaisiin ostajalle. Huijaukset kyllä kehittyvät, joita tekoäly vain kiihdyttää.

Todellisia muutoksia tai täysin uusia tekniikoita ei vain ilmesty mistään suunnasta. jos vaikka esimerkkinä Suomen Posti. Sen historia alkaa vuodesta 1638, jolloin kenraalikuvernööri Pietari Brahe perusti postilaitoksen Ruotsin valtakunnan itäiseen osaan Suomeen.

Postin toimintaperiaate ei ainakaan ulkopuolisin silmin ole juurikaan muuttunut. Minua ei yhtään kiehdo, että paikkoja ja palveluja muutetaan muka moderniksi vaihtamalla englanninkielisiksi. Eikä auta sekään, että autoja maalataan moderniksi ja mainostetaan kuinka pienipäästöisiä ne ovat.

Pari viikkoa sitten lähetin paketin Outokumpuun. Toki ostin helppokoodin netistä torstaina ja kiikutin paketin postiin ja tarkistin ”sanakirjasta” että varmasti työnnän sen oikeaan reikään. Ostaessani annettiin ymmärtää, että paketti olisi määränpäässä maanantaina. Ennuste tuli varmaan jostain ihanne-exelistä.

Omapostiin sain kaikkiaan 15 merkintää paketin kulusta ja sen, että pakettini oli ehtinyt maanantaina Vantaalle ja määränpäähänsä keskiviikkona. Olisikohan ollut suurtakaan eroa vuoteen 1683?

Tuolta samalta reitiltä on useampia kokemuksia, kun tilailen ravintolisiä Kuopiossa sijaitsevasta Sinun Apteekista. Heillä kaava toimii aina samalla tavalla. Kun tänään teen tilauksen alkuiltapäivästä ja valitsen kuskiksi Matkahuollon, niin paketti on noudettavissa huomenna iltapäivällä. Kerran on käynyt niin, että lähikaupan lokerikko oli täynnä ja nouto piti tehdä 4 minuuttia kauempaa olevasta lokerikosta.

Viime keskiviikkoiltana myöhään tilasin sukkia ja perjantaiaamuna 08.30 ne olivat noudettavissa nurkan takana. Tästä peukutus menee Karkelon Sukalle ja DBScenkerille.

Eroa on siis siinä, että vanhat kaavat toimivat toisilla paremmin kuin toisilla.

Sitten hajosi kuivausrumpuni. Ilmankin olisi tietysti normaalioloissa pärjännyt, mutta kattoremontin takia taloyhtiön kuivaustila ei ole käytössä. Reilun kuukauden ja kahden huoltokäynnin jälkeen Bosh päätti toimittaa uuden koneen. Takuuhan oli vielä voimassa.

Päätöksen myötä sain tiedon, että kuljetusta hoitava Hakonen saa koneen heiltä tiistaina ja ottavat yhteyttä ja sopivat toimitusajankohdan. Tiistai tuli ja tuli seuraavakin tiistain ja lähetin viestin – kestääkö vielä kauan. No eipä kestänyt kuin hetki kun Hakoselta tuli oikein fiksun oloinen nettiosoite, missä sain valita ajat ja tavat.

Heillä oli oikein sivistynyt järjestelmä tilanteen seuraamiseen ja fiksut, kohteliaat ja osaavat nuoret miehet olivat koneen kanssa sovitusti oven takana. Tässäkään tapauksesta kehittyneestä nettisysteemistä ei ollut apua asiakkaan ajansuunnitteluun, kun käynnistyminen vaati kuitenkin hoputusta.

Nämäkin kaikki tuoreet kokemukseni osoittavat, ettei vanhojen toimintamallien puleeraminen nettivetoiseksi tuo varmuutta asiakkaalle toimitusajankohdasta. Tuntien, päivien jopa viikkojen epämääräinen odottelu muuttuu vasta sitten kun logistiikassa syntyy upouusia toimintamalleja ja tekniikoita. Fakta tietenkin on, että netissä pystyy paremmin selvittämään tuotteiden ominaisuudet, hinnat ja saatavuudet.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 27.05.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Taiteen merkittävä tyyssija Etu-Töölössä

Lauantai 18.5.2024 - Kauko Niemi

 Ateljeehuoneiston suuri ikkunapinta näkyy vain korttelipihalle

Tänään vietämme Jalo Sihtolan (Aaltonen) 142 vuotissyntymäpäivää. Paitsi, että hän oli insinööri, niin hän oli erittäin merkittävä ja vaikutusvaltainen taiteen mesenaatti.

Monikaan ei tiedä, että Sihtola oli Etu-Töölössä sijaitsevan asuinkerrostalon perustajajäsen yhdessä muiden mussa Väinö Tannerin kanssa ja siksi talon ylimmässä kerroksessa sijaitsee ateljeehuoneisto, missä eri taiteilijat ovat nyt yhtäjaksoisesti tuottaneet taidetta jo 111 vuotta.

Tietämättömyys johtunee pitkälti siitä, ettei ateljeen valoisa lasiseinä/ikkuna ole julkisesti nähtävissä ja ihmeteltävissä. Se avautuu rauhalliselle korttelipihalle piilossa katseilta.

Vuonna 2003 As Oy Temppelikatu 1 seinään kiinnitettiin Jalo Sihtolan muistolaatta. Tuolloin Ester ja Jalo Sihtolan säätiö oli lahjoittanut Ateneumille, Jyväskylän ja Imatran taidesäätiöille noin 1200 taideteosta. Helsingissä Ateneum pystytti lahjoituksen kunniaksi laajan näyttelyn näistä töistä ja näyttely sai nimekseen Insinöörin Rakkaus.

Kuinkas tällainen nimi? Jalo Sihtola oli peruskoulutukseltaan insinööri. Yleisen käsityksen mukaan insinöörin rakkaus suuntautuu aina koneisiin ja laitteisiin. Näin ei käynyt Sihtolan vapaa-ajan kanssa. Kaikki tarmo ja into suuntautui taiteeseen.

Leipätyönään hän työskenteli metsäteollisuuden parissa. Hän toimi aluksi myyntitehtävissä ja myöhemmin Enso-Gutzeitin Tainionkosken ja Kaukopään tehtaiden paikallisjohtajana. Professorin arvo hänelle myönnettiin 1967.

Mitä sitten tapahtui 76 neliöiselle ateljee-huoneistolle? Ateljee oli talon omistuksessa ja talo vuokrasi sitä taiteilijoille. Vuonna 2007 Jenny ja Antti Wihurin rahasto osti ateljeen tarjotakseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville taiteilijoille mahdollisuuden työskennellä Helsingissä.

Taloyhtiön hallinnassa vuosien 1915–2005 aikana ateljeessa työskentelivät Mikko Oinonen, Verner Thomé, Aimo Kanerva, Carolus Enckell ja Matti Kujasalo.

 

Ateljeen taiteilijat

Jalo Aaltosen (vuodesta 1918 Sihtola) aloitteesta A-rapun ullakkokerrokseen rakennettiin ateljeehuoneisto, jota edelleen vuokrataan taiteilijoille:

Mikko Oinonen 1915-1920

Werner Thomé 1920-1953

Aimo Kanerva 1953-1991

Carolus Enckell 1991-2002

Matti Kujasalo 2003 - 2007

 

Arvokkaan ja nyt priimakuntoisen talon vintillä on siis syntynyt suomalaista huipputaidetta. Pisimpään ateljeessa asuivat ja työskentelivät Lahdessa syntynyt Aimo Kanerva 38 vuotta ja alajärveläinen Werner Thome 33 vuotta. Kanerva pysyi Suomen taidemaailman huipulla paitsi taiteellaan niin myös omapäisyydellään ja hän muun muassa edusti Suomea Venetsian biennaalissa vuonna 1960. Thome oli impressionistinen valomaalari, jonka maalausten aiheena olivat muun muassa rantanäkymät ja lapset. Hän kokeili myös pointillismia.

Vuodesta 2008 lähtien ateljeen omistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto on valinnut taitelijan aina vuoden mittaiselle jaksolle. Nyt siellä asuu ja työsketelee kuvataiteilija Michal Czinege Nurmeksesta. Periaatteena on siis Helsingin ulkopuolella asuva suomalainen taiteilija.

Nykyisin ateljeehuoneiston lisäksi taiteilija saa kannustusapurahan (500€/kk) elin-, matka- ja materiaalikustannusten kattamiseksi. Valituksi tuleminen ja residenssituen maksaminen edellyttää työskentelyä ja asumista residenssissä myönnetyn residenssijakson ajan. Taiteilijan kumppani tai perhe voi tarvittaessa muuttaa ateljeehen taiteilijan kanssa.

Michal Czinege on nyt 12. Wihurirahaston valitsema taiteilija ja seuraava valitaan tulevana syksynä.

Reilut sata vuotta on syntynyt merkittävää taidetta Etu-Töölössä. Tänään lauantaina Temppelikatu 1:ssä ei järjestetä synttäripippaloita, sillä taloa pidetään priimakunnossa ja suurista peruskorauksista toistaiseksi viimeisin, vesikaton uusiminen ja sen alusrakenteiden tarkistus on parhaillaan käynnissä. Ehkäpä sitten vuodenkuluttua toukokuussa on aika viettää Jalo Sihtolan syntymäpäivää kuvataiteen merkeissä.

Eikä tarvitse kuin ylittää katu ja ollaankin jo musiikkitaiteen ytimessä. Vieressä talossa on näet Sibeliusakatemian N-talo.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 20.05.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

Minulla on ingressiä ikävä

Lauantai 11.5.2024 klo 19.05 - Kauko Niemi

 

Minulla on ikävä ihan sitä oikeaa ingressiä. Siis muutaman lauseen kokonaisuus, joka paljastaa minulle reilusti ja rehellisesti onko kyseessä minua kiinnostava asia. Nyt luen artikkelin loppuun ja huomaan, että se oli julkaistu jo vuosi sitten ja saanut paljon klikkejä – eli oli ollut muka suosittu.

Ingressi olisi ihan välttämätön median jutuissa. Vasta kolmas selaamani media viime keskiviikkona kertoi otsikossa, että Suomi pääsi Euroviisuissa finaaliin.

Hyvä myyjäkin aloittaa kunnon ingressillä. Ja nyt olen taistellut päivätolkulla tietotekniikan kanssa, kun tyrkyttäminen ja informointi menevät täysin sekaisin. Vain kunnon kirjassa selviää vasta lopussa oliko hovimestari murhaaja.

Ingressi eli johdate on tekstin, kuten esimerkiksi sanomalehtiartikkelin, alussa otsikon jälkeinen mutta varsinaista leipätekstiä edeltävä johdatteleva teksti. Ingressin tarkoitus on kertoa otsikkoa syvemmin, mitä aikaan ja paikkaan sidottu juttu sisältää. Hyvä ingressi toimii yleiskuvauksena ja houkuttelee asiasta kiinnostuneen lukijan lukemaan kirjoituksen. Tällaista vaan kohtaa valitettavan harvoin, kun pusketaan uutta juttua putkeen – mitä viestii Erikan vasemman napin asento tässä tapauksessa - mitä joku Sanna on maininnut somessa.

Uutisen oikea rakenne muistuttaa kärjellään seisovaa kolmiota, josta tuli muodon standardi 1890-luvulta alkaen. Tässä muodossa uutisen tärkeimmät faktat ja osapuolet kuvataan lyhyesti otsikossa ja ennen kaikkea ingressissä, ja uutista syvennetään sen jälkeen. Näitä asioita on tosiaan ikävä ainakin meikäläisellä boomerilla ja uutisnarkomaanilla.

Valitettavasti nykyisin saatava statistiikka on melkeimpä pääsyyllinen kehitykseen. Klikkaukset ja kuinka kauan jutussa on käytetty aikaa eivät ole millään tavoin relevantteja mittareita lukijan tyytyväisyyteen tai valmiuteen maksaa uutispalvelusta. Tätä todistavat vaikkapa usein toistuvat uutiset median toiminnan supistumisesta ja irtisanomisista. Toki pakko on muuttua, mutta nyt oikea suunta on perinteisellä medialla pahasti hakusessa ja toimivalle muutokselle ei ole järin paljon aikaa. Nyt vain kuluja karsimalla pysytään pinnalla.

Itse aloitin jo 90-luvun lopulla ”klikkijournalismin” ja pakko on tunnustaa, kuinka statistiikka pysäytti miettimään, miksi joku juttu sai enemmän klikkejä kuin toinen ja vaikea oli pidättäytyä tekniikan ohjauksesta eli klikkiotsikoinnista.

Ingressin ymmärtäminen olisi tarpeen muillekin kun medialle. Ajattelin siivota ja tarkistaa oman ja Microsoftin suhteeni, kun esimerkiksi kolmella laitteellani sähköpostit näytetään eri tavoilla. Ja selvisihän se, että kolmella eri käyttiksellä ja vuosien varrella kertyneillä eri sähköpostiversioilla tilanne on kokolailla sekava.

Kuvittelin, että Microsoftin tukisivuilta saisi avun toimenpiteisiin, kun ”ingressissä” määrittelisi laitteen, ja ohjelmistot. Mitä vielä! Tukisivu ei suinkaan aloittanut neuvonnalla vaan tyrkyttämisellä. Osta tämä, lataa tämä, osta tämä ja sitten seitsemän selatun sivun jälkeen selvisi, etten voi lisätä iPhone puhelintani Microsft-tililleni Windows 10 käyttöjärjestelmäisessäni koneessani.

Olisiko tuon voinut sanoa heti ”ingressissä”? No mutta toinen koneeni on jo Windows 11, muttei iPhonen liittäminen sitäkään kautta ole vielä selvinnyt. Näin minä näen edelleen samat sähköpostit kolmessa eri muodossa.

Tolkuton höpöttely, tuputtaminen ja tyrkyttäminen lisääntyy kaiken kaikkiaan markkinoinnissa inhottavalla vauhdilla, eikä ”ingressistä” ole tietoakaan. Ettei vaan olisi tekoälyn massatuotosta.

Suoramarkkinoinnin asiantutija Timo Jäppinen tiivistää asiallisesti blogissaan. 1) Lupaa tärkein hyötysi otsikossa tai ensimmäisessä kappaleessa. 2) Kiinnitä lukijan huomio heti markkinointikirjeesi alussa. Avaus tärkeimmällä hyödyllä on hyvä. Lyhyt, ytimekäs teksti, johon kiteytyy tärkeimmät hyödyt. Siis ingressi!

Jäppisen suosituksessa - avaa tärkeintä hyötyäsi heti. Tämä on tärkeä askel. Monet kirjoittajat aloittavat hyvin, mutta unohtavat jatkaa aiheesta. Tai he kiinnittävät huomion otsikolla, mutta palaavat aiheeseen vasta parin kolmen kappaleen jälkeen. Lukijan huomio on jo menetetty! Yritä täsmentää tärkeintä hyötyäsi heti, niin pidät lukijan kiinnostuksen yllä.

Ja sittenhän ovat vielä ne oikeat puppusanageneraattorilla huiputtajat. 25. toukokuuta valitaankin Vuoden törkein viherpesumainontaa toteuttava Vuoden Huiputus.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 13.05.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Näin laadit hyvän markkinointikirjeen

Uutismedian tulisi ottaa lisävastuuta somekeskusteluista

 

 

 

 

 

 

 

Sano hyviä sanoja

Perjantai 3.5.2024 klo 16.45 - Kauko Niemi

Yhdeksän vuotta sitten ihastuin Samuli Edelmanin esittämään lauluun - Jokainen teko. Pysäyttävin viesti siinä on parin säkeistön loput.

 

Jos sä annat mulle ruusun - On se viikon päästä jo roskaa

Jos sanot hyvän sanan - Ei se katoa koskaan

 

Tämä ajatus sen kun voimistuu edelleen. Miksi kauppaamme hetkessä roskaksi muuttuvia teko, ei kun anteeksi leikkokukkia. Samanlainen operaatio kuin pikamuoti. Tämä pinttynyt tapa elää sitkeästi, eikä siitä päästä eroon.

Parhaillaan kukkakauppiaat ovat huolissaan yleistyneestä tavasta laskea arkulle vain yksi kukka suruvihkon sijaan. Kukkakauppiaat syyttävät nyt seurakuntia siitä, että yhden kukan ohjeistus leviää kulovalkean tavoin ympäri Suomen.

Evankelisluterilaisen kirkon papisto kummastelee kukkakauppiaiden vetoomusta ja sitä, että papistoa syytetään asiasta. Papiston mukaan omaisella on vapaus tehdä siten, miten he itse toivovat ja hyvältä tuntuu.

Itse olen saattanut vuoden aikana kaksi läheistäni ja kaksi hyvää tuttavaani viimeiselle matkalle ja tiedän sata varmasti, että se yksi ruusu on kaikissa tapauksissa roskaa, mutta joku saattaa muistaa ne laulut siunaus ja muistotilaisuuksissa ja ne kuvaamani kuvat hetkistä, jolloin ajatusten sekavuus ei ole tuottanut päässä selkeitä tapahtumavirtoja.

Jörn Donnerin viimeinen tahto toteutui, kun hänen siunaustilaisuudessa ei ollut ainuttakaan kukkaa. Siellä sanottiin hyvät sanat kirjoitettuna tarralapulle arkulle, jotka jäivät pysyvästi, eivätkä katoa koskaan. Donner oli tarralappujen suurkuluttaja. Jatkuvasti pompahtaneet uudet ideat ja ajatukset hän kirjoitti tarralapulle, ennen kuin ehtivät unohtua.

Tämän blogin kuvan olen siis ottanut toukokuussa 2015. Kävin ostamassa tuon ruusun ja valmistauduin kuvaamiseen viikon kuluttua, kun ruusu nuokahtaa, muttei ole vielä täyttä roskaa. Aikatauluni muuttuikin vikkelästi, sillä ruusu oli kuvauskunnossa jo kolmen päivän kuluttua.

Olen myös pysähtynyt miettimään leikkokukkien ekologisuutta. Ainakin silloin iso hollantilainen rekka-auto on pysähtyneenä kukkakaupan edessä. Metritolkulla kylmätilaa ja hyllyt täynnä kukkasia. Ylen radio-ohjelmassa kukka-asiantuntija selvitti toimintaa ja mainitsi, että esimerkiksi tulppaanin myyntikuntoon saattaminen kestää nelisen vuotta.

Tuttavan tuttu nuorimies valmistelee tulevan kesänä järjestettäviä häitään. Ensimmäinen kukkakauppa tarjosi morsiuskimppua ja pois heitettävää pikkukimppua yhteishintaan 850 euroa.                

Ei, ei – en vihaa kukkia, kunhan ne ovat luomua ja kasvavat omilla ehdoillaan. Luonnon monimuotoisuus ja kiertokulku tarvitsee kukkia. Pörriäiset tarvitsevat kukkia. Linnut tarvitsevat pörriäisiä. Meille tärkeät vitamiinit marjoissa syntyy kukinnan tuloksena. Kannattaa mennä luontoon ja ihailla kukkia ja kaupanpäällisiksi taustamusiikkina linnunlaulua.

Minulle kestävimmät pihamuistot ovat Mikkelin ja Naantalin asuntomessuilta. Luomupihat kuhisivat pörriäisiä. Niitä ei tarvitse koneilla kohotella tai leikellä, eikä järin paljoa kastellakaan.

Entäs kun mennään suurten taiteilijoiden kulisseihin. Maailman ykkösviulisteihin kuuluva Anna Sofia Mutter kielsi Suomen vierailullaan kuvaamisen, eikä haastattelujakaan herunut medialle. Olin Musiikkitalon ”takaovella” kun hän poistui keikalta mustaan mersuun. Taiteija siirtyy autoon ja kukkapuska jäi saattajille

Samassa salissa kapellimestari Antonello Manacorda vie konsertin loputtua saamansa kukat suoraan orkesterin nuorelle huilistille ja maailman kuulu pianisti repäisi välittömästi kukkapuskan auki ja jakoi kukan kerrallaan orkesterin jäsenille.

Maailma muuttuu ja tavat muuttuvat. Kukattomuuteen ei kannata etsiä syyllisiä sen enempää seurakunnista kuin mistään muustakaan. Joillekin kukka saattaa merkitä paljon ja joillekin ei mitään.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 06.05.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

 

Nupit kaakossa

Perjantai 26.4.2024 klo 10.40 - Kauko Niemi

Maailmanmenossa näyttää olevan kaiken kaikkiaan nupit kaakossa. Etenkin ne kuuluvat olevan videopätkissä. Miksi, sitä en todellakaan ymmärrä.

Ainoa tilanne missä uskallan klikata videon käyntiin, on silloin, kun olen yksin kotona ja päässäni ovat vastamelukuulokkeet. Kaikissa muissa tapauksissa käynnistän videot vasta kun olen varmistanut, että laitteeni on mykistetty. Ja varmaan 90 prosenttisesti videoista katsonkin mykistettynä.

Myönnän toki ihan avoimesti, että videonpätkillä on tavattoman suuri merkitys tämän hetken viestinnässä ja siksi luulisikin, että niiden kokonaisviestiin ja laatuun satsattaisiin ihan tosissaan.

Olen seurannut liki 25 vuotta joka päivä videon merkitystä isossa ylläpitämässäni facebook-ryhmässä – hauva/kaikkikoirista. Siellä videoihin reagoidaan useissa tapauksissa tuhansia kertoja.  Pelkkä teksti jää kymmeniin reaktioihin ja tosi laadukas kuva asiallisella tekstillä jää aina alle tuhanteen reaktioon. Hauvan paras video on saanut 16000 rektiota ja sen asioista hauva tavoitti parhaana 28 päivän jaksona 1,5 miljoonaa ihmistä.

Tuossa olevat luvut todistavat videon voiman täysin omaehtoisessa, ei-kaupallisessa ympäristössä. Siis sellaisten mölyävien videoiden, jotka heiluvat ja tärisevät ja kaikkein rasittavimmissa tapauksissa kuvaaja nauraa räkättää kohdassa, mikä ei mielestäni ole mitenkään erityisen hauska.

Puhuttelevan ja laadukkaan videon tai mikä esityksen tahansa laadukas tuottaminen vaatii osaamista ja aikaa. Osaamista yhdessä sekä kuvallisessa että äänellisessä kerronnassa.

Varsin usein törmää kuvan ja äänen kombinaatioon, jotka ovat eri paria. Veikkaan, että tapauksissa, missä joku säveltää biisin, luo musiikillista tunnelmaa sydämensä pohjasta, niin esittelyvideon kuvamateriaali tuotetaan hyvinkin tarkasti samaan tunnelmaan.

Entäs sitten toisin päin. Joku onnistuu kuvaamaan nykyaikaisilla huippukameroilla videon, joka pitäisi saada kaiken lisäksi nopeasti jakoon. Silloin syöksytään vain johonkin tekijänoikeusvapaaseen jumputus saitille ja liitetään pätkä jotakin ääntä videoon. Lopputuleman kuva ja ääni eivät tue samaa viestiä ja tunnelmaa.

Veikkaanpa vielä, että tavoitteellinen äänituotanto on vaikeampaa kuin videotuotanto. Ainakin minun korvilleni, kuten tuossa alussa kerroin. Ja jopa se äänen voimakkuuskin merkitsee paljon kokonaistunnelmaan heti kättelyssä.

Kiitokset menevät tällä kertaa Ylen palveluille. Ne näet muistaa, millä voimakkuudella viimeksi kuuntelin. Tässäkin palvelussa oli aikoinaan jonkinmoinen välivaihe, jolloin voimakkuudet olivat aina maksimissa ja nupit kaakossa. Onneksi ei enää.

Tämän vuoden alussa törmäsin kaikkien aikojen kuvan ja äänen epäsuhtaan. Helsinki Lux tarjoili Senaatintorilla Tuomiokirkon erilaisia valoefektejä. Uusi setti putkeen ja valojen lisäksi ainakin 120 desibelillä helvetillistä jumputusta. En mitenkään ymmärtänyt kokonaisuutta vai oliko se sittenkin, joku helvetin lähettämä viesti Jumalan huoneeseen, jota en ymmärtänyt. Ympäristö oli joka tapauksessa Suomen kulttuurihistoriallinen pyhättö, missä ihmiset pysähtyvät hiljentymään.

Oma maailmansa on sitten myös erilaiset lyhytvideot, joita eri alustat hyödyntävät. Ja joista vain harvoista ehtii saada mitään tolkkua ennen kuin viidennen katselukerran jälkeen. Mutta kun ihminen on niin malttamaton, että kyllähän se viisi sekuntia saa riittää. Ja saahan julkaisija komeita lukuja katselukertoihin.

Kuvan ja äänen yhteistuotannollinen viestinnän seuraava suuri kehitysaskel on tekoäly. Sille voi kertoa ja tunnelmoida millaista ääntä tähän videoon halutaan, jotta kuvan ja äänen kokonaisuus saavuttaisi tavoiteltavan lakipisteen ilman, että nupit pitää olla kaakossa.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 29.4.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

 

Videoita metsästetään jopa rahan voimalla

 

Voiko älyä ihan oikeasti tehdä

Perjantai 19.4.2024 klo 11.51 - Kauko Niemi

 

Tekoälyn kehitystä seurataan jo ehkä enemmän kuin Ukrainan sotaa. Ainakin kun selaa päivittäistä uutistarjontaa. Selkeää kantaa ei tietenkään pystytä muodostamaan ja liikutaan arvailujen kentillä. Kahden päivän aikana suomalaisessa mediassa on julkaistu ainakin 506 tekoälyä käsittelevää artikkelia.

Tilanne vähän samanlainen kuin 90-luvun alussa, kun internet alkoi mullistaa tiedonkulkua ja tarjoilla uusia mahdollisuuksia matti meikäläisille sitä mukaa kun kukin asiasta innostui. Kuka nyt vaikkapa uskaltaisi hoitaa pankkiasioita verkossa,oli päivän epäily. Kuinkas kävi?

Itselläni tuli pari kuukautta sitten todiste, kuinka on käynyt. Tilanne, jossa minun piti hoitaa pankkiasiaa fyysisessä pankissa. Asian hoitaminen kesti useita tunteja kolmen päivän aikana. Karu totuus.

Halusitpa tai et, niin tämän vuoden loppuun mennessä olet käyttänyt tekoälyä, sillä tekoälypiirteitä ja ominaisuuksia tulee jokaiseen pieneenkin laitteeseen, nettiselaimiin, puhelimiin, lähes kaikkiin sovelluksiin.

Itse olen Adoben maksava asiakas. Minulle tyrkytetään jatkuvasti Photoshopin tekoälymahdollisuuksia. Se vaan on äärettömän helppoa ottaa kaunis maisemakuva ja käskeä tekoälyä sijoittamaan kuvaan kaunis punainen mökki. Kuvan totuuden kannalta sillä ei ole mitään roolia. Saatan toki käyttääkin, sitten kun jonkun kuvan pohjalta teen abstraktin taideteoksen.

Selkeä tulema tekoälyn kanssa on ainakin sama kuin internetissä aikoinaan. Mahdollisuuksia käytetään ja luodaan sekä hyvässä että pahassa. Tekoälyn kohdalla on jo nähty useita tapauksia, missä huijareiden tekosia on vain melko vaikea erottaa totuudesta. Aleksander Stubb sekä Vladimir Putin ovat olleet feikkivideon kautta julkisuudessa. Iranin kansalle näytetään valheellisia videoita, kuinka hyvin pärjäämme Israelia vastaan.

Tietoturvayhtiö WithSecuren tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen on Ilta-Sanomien artikkelin mukaan kertonut, millaisia uhkia tekoälyn nopea yleistyminen tuo tullessaan. Englantilaisessa University College London -yliopistossa luennoidessaan Hyppönen pohti käsillä olevaan tekniikkaan liittyviä vaaroja.

Hyppönen mainitsi suurimmiksi tekoälyn aiheuttamiksi tietoturvauhiksi deepfaket eli syväväärennökset, sarjahuijaukset eli deepscamit, itse itseään kehittävät haittaohjelmat sekä tietoturva-aukkoja etsivän tekoälyn.

Hyppönen kansantajuisti aluksi tekoälyn hyvin kouriintuntuvalla tavalla: kyse on tekniikasta, joka ”tietää” asioita siten, että se osaa laittaa sanoja peräkkäin perustuen siihen, miten ne yleensä kielessä asettuvat.

Tekoäly on väsymätön ja sitä on hyödynnetty jo erilaisissa viestintätilanteissa. Tekoälyn voi laittaa keskustelemaan muiden kanssa ja näin teki Aleksandr Zhadan. Hän hyödynsi tekoälyä keskustellakseen yli 5000 naisen kanssa, joista hän toivoi löytävänsä itselleen naisen. Näin lopulta kävi ja hän tapasi näiden keskustelujen avulla tyttöystävän. Eräässä tapauksessa kiihkeä, jatkuva rakkaudellinen keskustelu johti iäkkään suomalaisnaisen tilin tyhjentämiseen.

Tekoäly tuottaa toki paljon hyvää ja avaa uusia mahdollisuuksia. Suomessa on jo radioasemia, joiden uutiset lukevat tekoäly. Yritysten kalliit rutiinit ja työprosessit voidaan pelastaa tekoälyllä.

Varsin tervettä on se uteliaisuus, mitä ihmiset kokeilevat hyvinkin monimuotoisesti. Pyytävät kirjoittamaan omaa elämänkertaa, ottamaan nuoruuden kuvia, selvittämään hyviä hiihtopaikkoja jne jne. Tällaisten kokeilujen kautta oppii ymmärtämään tekoälyn mahdollisuuksia, kun tietää lähtökohdat ja faktat. Kunhan sitten muistaa vetää rajat totuuden ja harhautuksen välille.

Facebookin avoimissa julkaisuissa tekoälyä kokeilee ilman intohimopainotuksia suuntaan tai toiseen Risto Linturi. Häntä kannattaa seurata ja tehdä jopa perässä.

Sinä päivänä, kun tekoälyllä on sepitetty uusi versio sepitteellisestä raamatusta, ollaan äärimmäisen vaikeassa tilanteessa, kuka uskoo mihinkin. Maailman kaikkeuden sodista valtaosa on tulosta uskontojen välisistä tulkinnoista, jotka eivät perustu mihinkään todellisuuteen. Kuka hallitsee tuolloin tekoälyä ja sen seurauksia.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 22.4.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta;

Tekoäly teki parempaa kahvia

Tiukan monipuoliset ovat Adoben ohjeet

Tekoälyn murheet

Yhä uskottavampia verkkohuijauksia

 

Paljonko kulttuuri vaikuttaa nettipalveluihin

Perjantai 12.4.2024 klo 20.03 - Kauko Niemi

Kuinka usein maan tavat ja kulttuurit näkyvät ja tuntuvat valmistettavissa tuotteissa tai palveluissa?

Ihmisethän niitä tuotteita ja palveluita suunnittelevat ja tekevät ja jossain taustalla melko varmasti vaikuttavat tyylilajit, joissa on totuttu elämään. Mielikuvatasolla saavutetaan jo usein päätöksiä, ettei tuon maalaista autoa osta tai tuon maalaiset tuotteet ovat kaikki epäluotettavia.

Pysähdyn miettimään kyseistä asiaa, kun olen käyttänyt japanilaista Canon kameraa ja sen eri versioita vuosikymmenten ajan. Huomasin juuri, että kameraan on tullut uusi ohjelmistopäivitys uusine ominaisuuksineen muutama kuukausi sitten.

Canon ei vaan vaivaudu ilmoittamaan uusista ominaisuuksista mitään. Kuuliaisesti olen rekisteröinyt aina joka ikisen kameran ja kakkulan. Heillä pitäisi olla oikotie asiakkaan tyydyttämiseen, mutta ei kun tuputetaan tietoa uusista tuotteista.

Näiden monien käyttövuosien jälkeen minulla ei ole mitään ahaa elämyksellisiä pikkusovelluksia Canonin kuvien käsittelyn joustavoittamiseksi tietokoneella. Kytken vanhanaikaisesti vain muistikorttia koneeseen. Ja juuri sain ilmoituksen, että syksyllä loppuu heidän ilmainen 10 G pilvipalvelu. No sinnehän mahtuisi minun ja kenen tahansa ammattilaisen tyylillä noin 450 otosta, eli ahkeran päivän otokset.

Pysytäänpä vielä japanilaisella taustalla. Omistan Toyota auton, tosin sen verran iäkkään, ettei siinä varmaankaan ole kaikkia hienouksia kuskin houkuttelemiseksi. Olen pariin kertaan yrittänyt päivittää sitä, muttei taitoni ole siihen riittäneet.

MyToyota palvelu tarjoaa ensimmäiseksi auton sijaintia. Jos ja kun olen auton ainoa käyttäjä, niin ehkä kuitenkin muistan mihin olen milloinkin autoni jättänyt.

Hyvänä esimerkkinä vaikkapa se miksi en käytä autoni navigointia. Se aloitetaan kirjoittamalla hierarkkisesti maa, kaupunki, katu ja sen numero. Ja tämän jälkeen minut on ohjattu ainakin kolmasti väärään paikkaan. Yleensä annetaan katuosoite ja kone tarkistaa onko Möttösentie 4 useita ja antaa sinulle valittavaksi se oikea.

Ehkä sitten seuraavassa Toyotassani ollaan jo helpommalla tasolla, jopa päivityksissä. Päivityksiin en pystynyt tälläkään viikolla, vaikka katselin useita ohjevideoita ja chättäilin asiantuntijoiden kanssa.

Esimerkkini ovat kaksi suurta kansainvälistä japanilaista yritystä, joissa varmasti vältetään kaikin mahdollisin keinoin sitoutumista mihinkään paikallisuuteen, uskontoon, aatteellisuuteen tai kulttuuriin. Japanilaiseen kulttuurin olen pariin otteeseen tutustunut ja ihastunut kuinka reilun viikon työreissulla suurin aikatauluheitto oli kaksi minuuttia.

Amerikkalaisuudessa taas huomaat, ettei asiakkaan mielipiteellä ole mitään väliä eikä merkitystä, kunhan saadaan bisnes pyörimään keinolla millä tahansa. Facebook, X, Instagram ja Youtube etunenässä.

Mitä pienempiin palveluihin mennään tai jopa yksittäisten ihmisten sivuihin alkaa näkyä mitä ihmeellisempiä ratkaisuja, joita on vaikea tulkita ja käyttää. Afrikkalaisilla, arabeilla ja aasialaisilla on ajattelussa selkeitä eroja sekä hyvässä että pahassa ja ymmärrys saattaa joutua tiukille.

Kokonaan oma maailma on taas virkamiesten ja poliittisesti ohjattujen palvelujen tarjonta. Yleensä hankalan monimutkaisesti käytettäviä. Kokonaan oma maailmansa on sitten ne osin valheelliset sisällöt houkuttelevasti tarjoiltua. Tuskinpa luottaisin yhteenkään venäläiseen sivustoon.

Kannattaa oppia tulkitsemaan tarjontaa myös näistä näkökulmista ja olla hereillä muutenkin kuin yksittäisten sanojen ja lauseiden suhteen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 15.4.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

 

 

 

Nyt väännetään uteliaisuuden voimalla

Perjantai 5.4.2024 klo 14.55 - Kauko Niemi

 

Terveyskirjaston mukaan uteliaisuus on ihmisiä liikuttava ja eteenpäin vievä vahvuus. Uteliaisuus elämää ja sen ilmiöitä kohtaan pitää mielen virkeänä ja motivoi etsiytymään uuden tiedon äärelle.

Uteliaisuuden herääminen on erittäin keskeistä oppimisen kannalta ja se on aivoille palkitsevaa. Uteliaisuus pitää sinut virkeänä ja elinvoimaisena, koska haluat tutustua uusiin ihmisiin, etsiä tietoa ja lukea.

Uteliaisuuteen liittyy läheisesti rohkeus kokeilla ja ottaa selvää sekä oppimisen ilo uusia asioita kohtaan. Uteliaisuutta on esimerkiksi myönteinen kiinnostus toisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan kohtaan.

Siis ilman terveellistä uteliaisuutta meidän jokaisen kehitys hidastuu ja jopa pysähtyy. Hallitsemattoman uteliasuus tuottaa tuhoja ja nykytermin mukaan kuplaannuuttaa itse kunkin, kun totuuden ja sepittelyn selkeästi määritelty raja hämärtyy.

Vaikuttaminen, markkinointi ja media hyödyntävät hallitsematonta uteliaisuuttamme jo täysillä. Lääke- ja elintarviketeollisuus pelottelevat meitä jopa kuolemalla, jos emme käytä heidän tuotteitaan. Oikein luettuna pitäisi kiinnittää huomio sanoihin voi, saattaa jne. Sanoihin, joita julkaisuissa on pakko käyttää ettei joudu vastuuseen sanomisistaan.

Aikoinaan media palveli lukijaansa kertomalla otsikossa ja ingressissä mistä asiasta on kyse ja jos asia lukijaa kiinnosti, niin hän luki jutun loppuun tuntematta tulleensa petetyksi. Tämän hetken median hyödyntää satasella ihmisen uteliaisuutta ja tarjolla on vain niin sanottuja klikkiotsikoita. Niillä puolestaan saadaan statistiikka näyttämään hyvältä. Paskaakaan välittämättä lukijan palvelusta.

Miksi Veikkauksen pitää julistaa lottovoittajan paikkakunta. Enempää vahingollista uteliaisuutta tuskin pystyisi luomaan. Suorastaan törkeää uteliaisuuden hyväksikäyttöä.

Uteliaisuutta pidetään kuitenkin myös vahingollisena. Jos tungettelee liikaa, ylittää toisen rajat. Näinhän tapahtuu kaiken aikaa nettipalveluissa, jotka seuraavat sinua askel askeleelta ja rakentavat algoritmin sinusta ja sinun kiinnostuksistasi.

Tirkistelevä uteliaisuus ei ole hyväntahtoista myöskään naapureiden tai tuttavien välillä. Siihen ei tietenkään tarvitse suostua, vaan itseään on hyvä suojata ja olla kertomatta asioistaan liikoja. Eikä netissäkään kannata ihan kaikkea kertoa. Muista – mitäs se minulle kuuluu!

Uteliaisuuteen perustuva ja sitä hyödyntävä sekä hyödyllinen että vahingollinen toiminta on äärimmäisen vaikea hallita. Selkeitä rajoja kun ei ole, niin päästään ja voidaan tehdä mitä tahansa omien hyvien tai huonojen tarkoitusperien saavuttamiseksi. Uteliaisuuden käyttövoima on kuitenkin huikea.

Psykoterapeutti Leena Piikoski huomauttaa Voi Hyvin lehden artikkelissa, että liika uteliaisuus voi loukata toista, ja silloin luottamus menetetään herkästi. Jos ystävä kyselee liian tarkkoja yksityiskohtia tai neuvoo pyytämättä, on hyvä pysähtyä miettimään, haluaako itse asiassa avautua tälle ihmiselle.

”Neuvoa kannattaa vasta, kun toinen pyytää sitä. Ystävyyssuhteissa moni kaipaa pikemminkin kuuntelijaa kuin neuvonantajaa. Jos toinen alkaa sen sijaan analysoida ja terapoida, hän saattaa olla pohjimmiltaan kiinnostuneempi omasta tulkinnastaan kuin toisen kokemuksesta.”

Uteliaisuus on ihmisen kehityksen keskeisen tärkeä käyttövoima, mutta toisaalta huolestuttava vaikuttaja, kun erilaiset manipulaatiot annetaan vaikkapa tekoälyn jatkuvaan muokkaukseen. Kun totuus ja sepittelyt sekoavat.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 8.4.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Miksi on tärkeää olla utelias?

 

 

Keskustelu journalismista on oikein tervetullutta

Torstai 28.3.2024 klo 18.24 - Kauko Niemi

Sepittelyä vai faktaa?

Toivottavasti tämä vilkas keskustelu ja monipuolinen kirjoittelu journalismin olemuksesta ja roolista jatkuisi ainakin tämän vuoden loppuun. Nyt löytyy jo satoja juttuja Matti Kuuselan sepittelyistä Aamulehdessä tosijuttujen kanssa sulassa sovussa.

Näiden keskustelujen jälkeen aika monella median kuluttajalla saattaisi olla terveempi käsitys, kuinka ja millä kriteereillä artikkelit ja uutiset syntyvät. Ja voidaanko julkaistuihin juttuihin täysin puolueettomasti luottaa. Kun asiallinen palaute siirtyy lukijoille, sillä on paljon suurempi merkitys, kun toimitusten ja toimittajien keskinäisellä huutelulla.

Nyt en etsi syyllisiä, enkä pyri tulkitsemaan mitä olisi tai ei olisi saanut tai pitänyt kirjoitta ja julkaista. Nyt kannatan avointa ja ymmärrettävää keskustelua koko kansan keskuudessa ja nimenomaan journalismista.

Tällaista keskustelua ei ole riittävästi käyty ja tavallisen tallaajan luottamuksella somen ja journalismin välillä ei ole suurtakaan eroa. Arvokeskustelusta hyötyy eniten ja tarvitsee eniten media tai sitten se menettää lukijansa sekä mainostajansa. Tämä luisuva alamäkikehityshän on jo hyvässä vauhdissa.

Ajatukseni perustuu puhtaasti kokemusasiantuntijuuteeni. Olin ennen eläkkeelle siirtymistäni 19,5 vuotta viidessä eri toimituksellisessa tehtävässä ja sitä ennen 17 vuotta aidan toisella puolella viestimässä medialle yritysten maailman ylivoimaisesti parhaita tekoja.

Milloin tahansa matkani varrella keskustelu siirtyi toimitukselliseen työhön, muiden kuin kollegoitten kanssa, aniharvoin tuli vastaan asiallista tietämystä median työprosesseista. Toimittaja kun kirjoittaa mitä haluaa ja sitten se vaan julkaistaan. Jos erehdyin sanomaan vaikkapa mitä puoluetta äänestin, niin sittenhän se muka näkyi kaikissa jutuissani.

Kohun aiheuttanut Matti Kuusela ihmettelee ääneen, miten on mahdollista, etteivät ihmiset ymmärrä tällaista. Hän siis liihottelee omissa maailmoissaan, eikä tunne kohderyhmäänsä.

Kaduntallaajan tietämys niin sanotun journalismin periaatteista on aivan liian vähäistä, jotta hän pystyisi asiallisesti kritisoimaan tai perustelemaan lehden tai palvelun tilauksen lopettamista. Niin että sillä olisi vaikuttava viesti median päättäjille.

Näitä tieto/ymmärtämisaukkoja kannattaa todella paikata kiireen vilkkaa, kun on alkuun päästy. Laaja ja monipuolinen asioiden esilletuominen rakentaa luottamusta medialle. Ainakin niille medioille, jotka haluavat luottamuksella ja journalistisilla periaatteilla rakentaa tulevaisuuttaan ja erottautua somen puhtaasta mielipidemaailmasta.

Esille on noussut myös rahan rooli median toimituksen ja markkinoinnin välillä. Kuuliaisemmat varoittavat nyt merkinnällä - kaupallinen yhteistyö. Aikoinaan vähänkin toimituksellista taittoa muistuttavasta maksetusta jutusta/mainoksesta piti löytyä selkeä ilmaisu, että kyseessä on mainos, eikä toimituksellinen teksti.

Journalismin tutkija Pauliina Penttilä kirjoitti ansiokkaasti asiasta Suomen Kuvalehdessä maaliskuun puolivälin jälkeen, kuinka suomalaisilla on raadollinen näkemys journalismista: se on bisnestä.

Kun tutkijat kysyivät mediayleisöltä, miten paljon eri henkilöillä tai tekijöillä on vaikutusvaltaa median toimintaan, kolmen kärki oli tyly: 1) liiketoiminnan johtajat, 2) liiketaloudelliset tavoitteet, 3) yrityksen omistaja.

Toimitukset väittävät toisin. Kun sama kysymys esitettiin päätoimittajille, he nostivat kärkeen Journalistin ohjeet, etiikan, uutistoiminnan resurssit ja aikataulupaineet. Ristiriita yleisön ja toimitusten näkemyksissä piirtyy esiin tutkimusraportissa Luottamusta rakentamassa, luottamusta kokemassa.

Medialla ja yleisöllä on siis ristiriitainen ja luottamusta nakertava käsitys tästäkin asiasta. Pahasti harhaanjohtava pitkälle viety analytiikka, joka ohjaa entistä voimakkaammin klikkijournalismiin.

Toivottavasti tämä Aamulehden toimituksellisesta kriittinen kirjoittelu avaa silmiä ja ymmärrystä sekä avaa median toimintatapoja ymmärrettävään muotoon. Se on pitkäjänteistä luottamuksen rakentamista, eikä klikkien laskemista tänään höpö höpö julkkisten siivittämänä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 1.4.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Kolme cowboyta ratsastaa

Journalismin pitää olla totta

Päätoimittajat teilaavat sepittelyt

Olli Seuri selittää

Aamulehti palauttanee osan jutuista verkkoon tarkistuksen jälkeen

 

 

 

 

 

Kannattaisiko myyjän kuitenkin olla kohteliaan rehellinen

Perjantai 22.3.2024 klo 12.38 - Kauko Niemi

Viime aikoina julkisuuteen on tullut useita asiakkaan vedätystyyppisiä tapauksia. Minun silmääni on erityisesti osunut elektroniikkaa kauppaavia yrityksiä. Toki niiden nettikaupoista olen eniten tavaraa hankkinutkin. Ruokahankinnat netin kautta lopetin ensimmäiseen tilaukseeni.

Gigantti lienee kärjessä. Sen vedätyksiä on tullut julki melko monta ja melko härskejä. Parhaillaan viranomaiset vääntävät kättä Verkkokauppa.comin kanssa 856.000 euron uhkasakon vauhdittamana siitä ollaanko säädöksiä noudatettu oikein vai omia tarkoitusperiä palvellen. Kuinka asiakastietoja on säilytetty, sekä et voi ostaa Verkkokauppa.comin netistä, jos et ole rekisteröity kanta-asiakas.

Elektroniikkakauppiaat toimivat mielenkiintoisessa maailmassa. Vain harva asiakas tuntee ja tietää riittävän tarkasti haluamiaan tuotteita, saati edes omia tarpeitaan. Vielä harvempi hahmottaa millaisia lisäpalveluita tai lisälaitteita niihin kannattaa hankkia. Ja kun asiakkaalla näyttäisi olevan boomerin verran ikää, niin tietämystä nettimaailmasta sitä vähemmän ja sellaista kannattaa lypsää kasvavien boonusten toivossa. Ikäni puolesta kuulun tähän lypsykarjasakkiin.

Itselleni tuli ”tarve” hankkia yksi 60 euron hintaluokassa oleva mokkura. Hankintatyöni alkaa tietenkin nettihauilla. Päädyin tulokseen, että Suomessa sitä löytyy Powerista. Tosin myymäläsaatavuus vain Porissa. Pitkin Eurooppaa löytyisi, mutta toimituksineen loppuhinnassa on vain muutamien eurojen heitto. Pysyn tällä kertaa Suomessa.

Kun tuotetta ei ole Powerin nettipalvelusta tilattavissa, niin sieltä löytyy kuitenkin palvelu, missä voi pyytää ilmoitusta, kun tavaraa on taas saatavana. Sellaisen viestipyynnön sitten jätinkin, koska asialla ei ollut hengen hätää.

Parin viikon päästä sainkin taas viestin, että tuotetta on saatavissa. Sähköposti, jonka luin iltapäivällä oli tullut aamulla ja kun menin nettikaupan sivuille, paljastui että tuote on tilapäisesti loppu. Powerin asiakaspalvelu ilmoitti kylmän rauhallisesti, että todennäköisesti saapuneet tuotteet ehdittiin jo myydä. Olikohan tuotetta tilattu myyntiin vain yksi kappale?

Eipä muuta kuin uusi ilmoituspyyntö vetämään. Parin viikon päästä aamulla seitsemän jälkeen huomasin, että Powerin sähköposti-ilmoitus oli tullut 03.15 yöllä. Säntäsin heti verkkokaupan sivulle ostamaan tuotteen. Kas kummaa tuote oli tilapäisesti loppu ja asiakaspalvelijan kommentti sanasta sanaa sama kuin edelliselläkin kerralla. Mitään uutta vastausta ei henkilöltä tullut, saati halua selvittää mistä on kysymys. En usko, että tämän tuotteen paras myyntiaika olisi aamuyöstä.

Pitäkää tunkkinne. Kolmatta ilmoituspyyntöä en lähettänyt. Sitten eräänä päivä huomasinkin, että nyt tuotetta olisikin muka saatavissa. Pääkaupunkiseudulla jopa kahdessa myymälässä ja nouto varauksesta jopa 30 minuutissa.

Seuraavana päivänä olin menossa Helsingistä länteen, niin en varannut vaan ostin tuotteen ja se noudon Espoon myymälästä. Tilausvahvistuksessa luvattiin vielä ilmoittaa erikseen, milloin tuote on valmis noudettavaksi.

Tekstiviesti-ilmoitus ei tullut 30 minuutin kuluttua vaan seuraavan päivänä.

Hei mahtavia uutisia. Tilauksesi on nyt noudettavissa. Tule PUHELINOSASTOLLEMME, myyjämme auttavat sinua tilauksesi kanssa. Muista henkilöllisyystodistus. Terveisin Power.

Nyt pysähdyin miettimään miksi puhelinosastolle pitäisi mennä. Tuotteella ei ollut pienintäkään tekemistä puhelinten kanssa. Normaalisti tilatut tuotteet noudetaan Kassa/noutopisteestä.

Kuuliaisena miehenä menin puhelinosastolle. Siellä alkoikin välittömästi kuulustelu kenen teleoperaattorin palveluja käytän ja millaisia tietoturvapalveluita käytän. Tässä vaiheessa melkein sydän pysähtyi, kun myyjä katsoo päätteeltään, että liittymäsi hinta on niin hyvä, etten pysty parempaan. Myyjä vaan ihmetteli ääneen, kuka tarvitsee kotonaan noin suurta nopeutta ja ohjaa minut kassalle noutamaan ostamani tuotteen. Koko homma paistoi niin läpi ainakin minulle.

Parhaillaan selvittelen, että onko tietosuoja kohdillaan, jos kuka tahansa myyntimies katselee päätteeltään minkälaisella ja hintaisella nettiliittymällä hoitelen asioitani kotona. Mitä muita tietoja kauppatavarana minusta siellä tarjoillaan? Voinko kieltää tällaisten tietojen levittämisen ja käytön? Operaattorillani DNA:lla ei ollut yksiselitteistä vastausta. Pitää kysyä Kilpailu ja kuluttajavirastosta.

Niin ja puolituntia noudon jälkeen sain Powerilta kaksi viestiä, että tilauksi on nyt noudettavissa.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 25.3.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

Lisää aiheesta

Suomalaisten verkko-ostaminen kutistui

 

 

 

Terveyttä vai kauneutta etsimässä

Perjantai 15.3.2024 klo 14.41 - Kauko Niemi

Tuossa tuokiossa 70 prosenttia suomalaisista on ylipainoisia, siis virallisten ja viranomaisten mittareiden mukaan. Minäkin olen yksi niistä, joilla on rasvaa rakenteissa aivan liikaa.

Toistaiseksi minulla ei ole varmaa tietoa mitä kaikkea terveysvaikutuksia rasvaisuuteni on aiheuttanut. Siitä olen satavarma, ettei ylipainoni tuota minulle mitään ulkonäköongelmia. Olen aina rantakunnossa – ainakin omasta mielestäni, paitsi etten tykkää viettää aikaani biitsillä.

Toisin päin ajateltuna minulle lihava ihminen ei ole ruma eikä kaunis, kunhan on luonnollinen. Usein jään vaan miettimään, että toivottavasti hän pärjää. Toivottavasti ylipaino ei ole aiheuttanut mitään sairauksia. Ylipainolla tuppaa vaan olemaan kaikenlaisia elimistöä liikaa kuormittavia riskitekijöitä. Tosin laihallakin saattaa olla sisäelinrasvaa.

Tuoreessa Global Burden of Disease -tutkimuksessa tarkasteltiin, miten paljon kakkostyypin diabetes, eli sokeritauti, yleistyi Suomessa alle 25-vuotiailla nuorilla vuodesta 1990 vuoteen 2019.

Suomessa kakkostyypin diabeteksen esiintyvyys kasvoi 285 prosenttia. Se tarkoittaa sitä, että sairastavien nuorten määrä lähes nelinkertaistui. Kakkostyypin diabetesta sairastaa Suomessa noin 470 nuorta 100 000 ihmistä kohden. Luku on huolestuttava ja lähes aina tautia on edeltänyt ylipaino.

Tilanteeseen ei auta mikään virallinen lautasmalli. Eikä yhtään se, että houkutellaan pudottamaan painoa ulkonäkösyillä. Kesäksi rantakuntoon. Tosin Yleisesti hyväksytyt ravinto-ohjeet eivät ole tehtykään laihdutukseen. Ne ovat poliittinen päätös, mutta kaikilla pitää olla mahdollisuus syödä terveellisesti.

Näitä ulkonäkökauppiaitahan riittää mennen tullen. Elintarviketeollisuus viis veisaa lautasmalleista, eikä ihmisten terveydestäkään muuten kuin lainsäännösten perusteella. Lainsäädäntöön voisi lisätä reilun sokeriveron. Ja media pelottelee taudeilla ja kuolemalla, muka asiantuntijoita haastatellen.

Me kaikki olemme yksilöitä ja erilaisia, emmekä pääse terveellisiin tuloksiin millään lyhytaikaisilla yleisillä tempuilla. Pahin lopputulos painonpudotuksesta on lihasten häviäminen ja läskin jääminen. Ihannetilanne, ettei paino putoakaan, koska lihakset kasvavat ja läski lähtee.

Tästä blogistani meinasikin tulla keskusteleva podcast, kun näitä tietoja etsiskellessäni tuttavani, terveydestä kiinnostunut Janne lähetti viestissä linkin ihannepainolaskuriin. Laskurin on kehittänyt Muutos.net. Tartuin laskuriin ja ei järin suurta yllätystä, kun minun pitäisi hävittää painoa, niin mieluusti läskiä, vähintään 9 kiloa. Eikä kestäisi kuin 124 päivää.

Kotivaakani osaa arvioida jollakin trendiluotettavuulla häviääkö läskiä vai lihasta. Monissa paikoissa, kauppakeskuksissa löytyy Bodymaja palvelu kunnon laitteella ja sieltä saa tarkkaa tietoa jopa sisäelinrasvoista.

Ja sitten tähän podcast osioon;

Heh… tää on aika hyvä

Joo oon seurannut näitä muuttujia aika pitkään - parasta, ettei kaupata ulkonäköä, vaan terveyttä.

Terve ihminenhän on kaunis. Hänellä on virheetön iho ja hyvä ryhti. Nämä asiat ovat terveyden kannalta tärkeämpää kuin esimerkiksi lievä ylipaino. Kyllä niitä sopii kaupata. Se miten niihin päästään on monesti arveluttavaa.

No tosiaan hyvä ryhti on ennen kaikkea terveyskysymys. Kauneuden takia sitä ei kannata havitella

Jos ihminen on terve, hän on yleensä kaunis, mutta kaunis ihminen voi olla myös sairas.

No kauneus katsojan silmissä - arvostan persoonallisuutta - olkoon sitten jonkun mielestä kaunis tai ruma - mitä lienee tarkoittakaan ja millä mittareilla.

Olen vuodesta -69 harrastanut aktiivisesti urheilua ja liikuntaa. Olen tavannut lukuisia harrastajia tänä aikana. Keskusteluista päätellen jokainen heistä treenaa harrastuksestansa riippuen siihen sopivaa vartalotyyppiä. Voimailijat hakevat lihasta, kestävyystyyppisellä liikunnalla uskotaan keskivartalon kaventuvan. Itsekin olet sanonut, että tavoittelet kapeampaa uumaa. Antti Heikkilä on sanonut, että ainoa liikunta, josta on terveydellistä hyötyä ja joka on tieteellisesti todistettu, on yli 65-vuotiaiden voimaharjoittelu. Kaikki silti haluavat ainakin toissijaisesti muokata kehoaan. Onko se kauneuden kaipuuta. Se on kumminkin katsojan silmissä, kuten sanoit

Heikkilän ajatus on ihan ymmärrettävä ja koen sen itsekin oikein hyvin. Seurauksena siitä on jaksaminen liikkua ja erittäin tärkeä tasapainon hallinta, muttei ulkonäkö.

Se ei ole Heikkilän ajatus vaan hänen ulostuoma fakta. Antin ajatus on se, että kun noudattaa hänen dieettiään ja treeniä pysyy kauniina ja nuorekkaana!

 

Jokainen siis päättäköön ja toimikoon sen mukaan, haluaako pysyä terveenä vai poseerata ulkonäöllään. Terveys on pitkäaikaista ja poseeraus hetkellistä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 18.3.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

 

Lisää aiheesta:

Voisit olla laihempi

Pikaruoka aiheuttaa paitsi lihomista, myös tulehdusta aivoissa

Väsyttääkö ja pätkiikö muisti? Ratkaisu epämääräisiin oireisiin voi olla yksinkertainen | Kauneus ja Terveys (eeva.fi)

 

Kuka olisi oikea jäätanssin joukkueenjohtaja

Perjantai 8.3.2024 klo 13.56 - Kauko Niemi

 Näillä keleillä 70.000 suomalaista tarvitsi lääkärin hoitoa päättyvänä talvena

Kokonaisuus taisi unohtua päättyvän talven jäätansseissa. Taitaa olla kokonaisuus kateissa myös työmarkkinaneuvotteluissakin.

Pohditaan nyt kuitenkin talven jäätanssia, jonka valmentajasta ei ole selkeää tietoa. Ylen saamien tietojen mukaan liukastumisten aiheuttamat sairaanhoitokustannukset Suomessa olisivat jopa 1,4 miljardia vuodessa. Joka vuosi noin 70 000 ihmistä liukastuu Suomessa niin pahoin, että joutuu turvautumaan lääkärin apuun.

Kaupanpäällisiksi runsaasti kipuilua, perheiden arjen sekoilua, joillekin jopa loppuelämän ongelmia.

Kukahan tässä pelissä onnistuu säästämään eniten. Kukahan tienaa eniten ja kukahan onnistuu vetämään välistä. Etenkin kun kokonaisuutta ei mieti kukaan. Kuinkahan monta lapiollista sepeliä saisi 1,4 miljardilla? Rautakangen saa Puuilosta 22,50 eurolla. Sellaisen kauniin punaisen ostin juuri tuttavalleni syntymäpäivälahjaksi. Tosin kangen lisäksi lahjaan sisältyi pihajäiden murskaaminenkin.

Hyvinvointialueiden ahdinko paisuu paisumistaan, eikä ne tarvitsi yhtään ylimääräistä katkennutta kättä tai nyrjähtänyttä nilkkaa hoidettavakseen etenkin kun tämän hetken arvioiden mukaan yli 100 terveysasemaa on sulkemassa ovensa.

Sosiaali- ja terveysministeriön kyselyssä kartoitettiin loka-marraskuussa 2021 hyvinvointialueen näkemyksiä sairaalaselvityksen taustaksi. Siinä kysyttiin muun muassa, liittyykö henkilöstön saatavuuteen epätervettä kilpailua. Alueista vain neljä ei nähnyt ongelmia vuokratyövoiman käytössä.

Keikkafirmat haalivat julkisen puolen lääkäreitä palkkalistoilleen myydäkseen heitä takaisin kalliimmalla, selviää tuosta ministeriön teettämästä kyselystä.

Helsingin kaupunki myöntää epäonnistuneen paikoin lumen auraamisessa ja muussa talvikunnossapidossa tänä talvena. Ongelma ei ole se, etteivätkö auraajat tekisi työtään hyvin, Helsingin kaupungilta arvioidaan. Teitä ei hoideta silloin kuin on hoitotarve olisi, vaan sen mukaan, kuinka monta senttiä lunta on satanut.

Pitäisikö liukkaudeneston ohjaus siirtää hyvinvointialueiden vastuulle. Heidän tavoitteenaan voisi olla mahdollisimman vähän liukastumisesta johtuvia hoitokuluja.

Helsingissä talvikunnossapitoon käytetään vuosittain 55 euroa asukasta kohden. Eniten asukasta kohden käyttää rahaa Lahti, 67 euroa. Vähiten taas Pori, vain 16 euroa.

Jotta kokonaisuus ei hämärtyisi entisestään, niin pitää muistaa, että kaupunkien jalkakäytävien liukkauksista vastaa kukin kiinteistö omalta osuudeltaan.

Somen ja muiden sähköisten kanavien myötä liukkauksista ilmoitetaan, vaaditaan, haukutaan entistä enemmän. Kaupunkien edustajien mukaan se on myönteistä kehitys, kunhan maltetaan pitää joku raja arvostelussa.

Some mahdollistaa toki myös tiedottamisen. Turun kaupunki on kehittänyt kuntalaisille palveluja, joiden avulla voi seurata katujen talvikunnossapitoa aiempaa paremmin. Esimerkiksi kännykällä voi lähes reaaliajassa seurata, mitkä kadut on hiekoitettu ja aurattu tai missä on liukasta. On huomattu, että liukkaus saattaa muuttua jopa alle tunnissa, vaikka katu olisi juuri hiekoitettu.

Liukkaudesta aiheutuvia kustannuksia syntyy todella monissa paikoissa. Toiminnallisia vastuita samoin. Mutta onkohan kukaan ja koskaan miettinyt kokonaisuutta. Ainakin niin ettei hiekoittajia palkita suurista kustannussäästöistä ja samaan aikaan suljeta terveyspalveluita kustannussyistä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 10.3.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Suomesta katoamassa yli 100 terveysasemaa

Näin paljon suurimmat kaupungit käyttävät liukkauden estoon

Näin keikkalääkärit vedättävät