Tälläkin viikolla ainakin 46000 vierasta

Keskiviikko 15.7.2015 klo 21.19 - Kauko Niemi

Tavalliselle kaupunkiasukkaalle, kuten minulle erilaiset tilaisuudet luovat oman persoonallisen leimansa kesäiseen katukuvaan.

Viime viikolla oli Helsinki Cup. Parinkymmentätuhatta nuorta jalkapalloilijaa täyttivät ainakin kaikki pääkaupunkiseudun jalkapallokentät.

Viime viikolla tuossa naapurissa, Finlandia-talossa kokoontuivat maailman keskeiset vaikuttajat Venäjää lukuun ottamatta.

Tällä viikolla on suurin risteilyvierailijoiden sesonki. Maanantaina Helsingin satamissa oli yhteensä kuusi risteilijää ja yli 9000 vierasta valtasi kaupungin.

Parhaillaan on menossa kansainvälisin tapahtuma, mitä Suomessa on koskaan järjestetty. Osallistujia yli 21000 ja he tulevat 53 eri maasta.

Nämä kaikki ovat hyvinkin eriluonteisia ja näyttäytyvät eri tavoin katukuvassa. Yhteistä on kaikille se, että Suomesta jää jonkinlainen mielikuva jokaiseen päähän. Mielikuva suomalaisesta järjestelykyvystä tuottaa lisää tapahtumia, jos tämän kertainen kokemus oli positiivinen. Myös yksittäisiä vierailuja, jos jotain jäi näkemättä.

Helsinki Cup pyörii jo omalla painollaan. Osallistujat ovat sen verran nuoria, ettei heitä juurikaan näkynyt katukuvassa. Lasten voittamisen paineet olivat sen verran kovia, ettei leikkiin ollut aikaa eikä syytä. Uimastadion oli paikka, missä pienet palloilijat kävivät runsain mitoin saunassa ja uimassa.

Etyin juhlakokous näkyi vain mediassa, missä taitettiin peistä Suomen päätöksestä pitää venäläiset poissa kokouksesta. Yhtään liikennekatkoa en havainnut. Yhtään mustien autojen letkaa en nähnyt. Yhtään helikopteria en nähnyt enkä kuullut taivasta turvaamassa. Yhtään ylimääräistä lippua en nähnyt edes Finlandia-talolla. Tummapukuiset sedät ja tädit olivat kuin kusi sukassa. No varmaan Helsingin parhaiden hotellien kalleimmat sviitit ja huoneet olivat hyvin myytyjä.

9000 risteilyvierasta yhtenä päivänä, on iso määrä Helsingin kokoiselle kaupungilla. Koko viikon risteilyturistien saldo on 25000. Hehän viipyvät vain päivän ja aiempien haastattelujen mukaan osa ei edes tiedä mihin kaupunkiin tällä kertaa pysähdyttiin. Silti parisenkymmentä bussia jonottaa Sibelius-monumentille ja Temppeliaukion kirkkoon. Risteilijäturistit tuovat kohtuullisesti rahaa päivän visiitillään. Hehän eivät ole köyhiä eivätkä kipeitä.

Tapahtumista ylivoimaisin on Gynaestrada. Se on värikäs iloinen. Kaupungilla on 15 esiintymislavaa, joissa on yli 700 esitystä. Tapahtumassa on nuoria ja vanhoja, joka viides on mies. Voimistelijoita kun ovat, niin hyvä fyysinen kunto näkyy vaikkapa siinä, että suurin joukoin kävellään Pasilan Messukeskuksesta kaupungille. Osallistujat eivät kilpaile mistään, vaan ovat mukana rakkaudesta lajiin. Silti tiistaista huippuesitystä sveitsiläinen joukkue oli hionut ohjelmaansa neljä vuotta.

Tämä on niin iso ponnistus järjestäjille ja näyttäisi onnistuvan erinomaisesti ja se heille suotakoon. Ja tuohan tapahtuma pääkaupunkiseudulle 30 miljoonaa euroa.

Itse lähden tänään fillaroimaan Temppeliaukion kirkon, Kansallismuseon ja Finlandiatalon kolmiosta ja sillä aikaa kun käynnistän SportTrackeria kännykässäni, ehtii jo kolme porukkaa kysyä tietä haluamaansa paikkaan. Tällainen on kesäinen Helsinki tänään.

Millaisen henkisen selfien otit

Tiistai 7.7.2015 klo 8.39 - Kauko Niemi

Taas on julkistettu eurooppalaisia onnellisuustutkimuksia ja meillä suomalaisilla menee pirun hyvin ja onnellisia ollaan. Aina se ei kuitenkaan siltä näytä. Vaikkapa lukemalla tämän onnellisuustutkimuksen kommentteja.

Onnellisuus ja tyytyväisyys ovat niin pienestä kiinni. Kun vain asetat itsellesi realistiset tavoitteet. Tavoitteet ja niiden toteutuminen on sellainen henkinen selfie, ettei siihen tarvitse kerjätä kehuja keneltäkään. Kun saavutat tavoitteesi, niin tiedät onnistuneesi, sanoipa kuka tahansa mitä tahansa. Voit olla tyytyväinen ja onnellinen.

Toki se tavoite voi olla joskus jotenkin pielessäkin, pääasia että huomaat se itse ja maltat korjata.

Nyt en puhu yltiökapitalistisita tavoitteista omakotitalosta järvenrannalla ja pihassa Tesla. Näyttämisestä muille. Vaan sisäisistä tavoitteista, jotka ohjaavat päivittäisiä valintoja tai edistymistä harrastuksissa. Tavoite on huonokaikuinen sana. Parempi ilmaisu voisi olla selkeä, riittävän voimakas mielikuva, joka ohjaa alitajuntasi toteuttamaan mielikuvaasi.

Heräsin aamulla aivan normaalisti – liian aikaisin – muka. Enhän minä ole aamun heräämistavoitteita asettanut. Saan herätä silloin kun haluttaa ja ainakin näin kesäaikaan.

Menin katsomaan aamukilot. Muutos oli oikean suuntainen jo neljättä viikkoa, vaikka päivittäin heitteleekin ylös ja alas. Minua ei absoluuttinen lukema riemastuta eikä masenna. Suunta ratkaisee ja se jatkaa kohti tavoitetta ja siitä syntyy hyvä mieli.

Mittasin myös verenpaineeni pitkästä aikaa. Kolmen mittauksen keskiarvo oli erinomaisella tasolla, minun tavoitteisiini verrattuna. Tavoitteen lähtökohtana ovat ne kolme verenpainereseptiä, joita lääkärit ovat minulle vuosien saatossa kirjoittaneet ja joita en ole koskaan lunastanut. Varmasti minulla ja lääkäreillä on ollut samat tavoitteet, mutta toteuttamisen konstit ovat erilaiset. Ja taas oli tämäkin päivä korkealla onnellisuusluokituksessa.

Ruokakaupassa terveystavoitteet ohjaavat ostoksia.

Huikean valokuvaidean luoma tavoite/mielikuva saattaa toteutua vasta kahden vuoden kuluttua. Voi olla että jostakin kaverista kuvassa ei ole mitään ihmeellistä, mutta itse olen tyytyväinen ja onnellinen että sellaisen tavoitteen pystyin oman ajattelun ja pitkän oppimisen kautta toteuttamaan. Lopputuloksesta olen tosi onnellinen muiden sanomisista ja vähättelyistä huolimatta.

Ilman suuntaa ja tavoitteita elät muiden ihmisten kommenttien ja palautteiden varassa. Tänään sait mielestäsi huonon kommentin, vaikka toinen ajatteli parastasi – verrattuna mihin? Näin tuli pahapäivä. Huomenna tekemisiäsi ei noteerata kuinkaan. Mistä tiedät oliko päivä hyvä vai huono? Et mistään.

 

Kylläpä ovat Expertin järjestelmät solmussa

Maanantai 6.7.2015 klo 7.56 - Kauko Niemi

Kun ostaa tuotteen ja saa oikean tuotteet ja oikealla hinnalla, niin luulisi että kuitissakin olisi oikea tuote ja oikea takuuaika. Näin ei kuitenkaan ollut.

Ensimmäisellä kerralla, kun henkilökohtaisesti kävin asiaa oikomassa, niin selityksenä oli järjestelmien keskinäinen ymmärtämättömyys ja ratkaisuksi tarjottiin pian tulevaa korjattua kuittia sähköpostitse.

Toisella kerralla, kun henkilökohtaisesti kävin asiaa oikomassa, niin asia oli hoidossa jossakin tuotehallintaryhmässä ja kuitin pitäisi tulla kohtapuoliin. Tosin mitään tarkkaa aikalimiittiä ei suostuttu antamaan.

Kolmannella kerralla, kun henkilökohtaisesti vaivauduin Stockmannin alakerran Expert-myymälään, niin myyjä sanoi, ettei hänellä ole valtuuksia hoitaa asiaa. Paikalle haettiin myymäläpäällikkö.

Myymäläpäällikkö alkoi selittämään, että heillä nyt järjestelmät laahaa perässä, kun ennen oli 2500 tuotetta ja nyt on yli 7000 tuotetta. Onko se minun, asiakkaan vika, etteivät teidän järjestelmät pysy perässä? Ei kuulemma ole.

Myymäläpäällikön mukaan ei sillä ole väliä mitä siinä kuitissa ja takuutodistuksessa lukee, kun näillä tuotteilla on se tietty takuu kaksi vuotta, vaikka takuutodistuksessa nyt lukeekin yksi vuosi. Ja takuutodistuksessa on saman valmistajan, toisen tuotteen tuotenumero.

Oletko sataprosenttisen varma, ettei jonakin päivänä tulisi eteen, etten saisikaan ostamalleni tuotteelle takuuehtoihin sisältyvää palvelua? Eikö minulla asiakkaana ole oikeus saada kuitti ja takuutodistus, jotka ovat ihan oikein? Kyllä sinulla on oikeus saada oikeat paperit.

Ja jälleen kerran kirjoitettiin kaikki tiedot ruutupaperille ja luvattiin lähettää sähköpostilla uusi, oikeat tiedot sisältävät dokumentit.

Kauppa tehtiin 23.5.2015 Stockmannin uudessa Expert-myymälässä. Kohta tämä tapaus viettää kaksikuukautta täyttäviä synttäreitään. Sähköposti ei ole tuonut ratkaisua asiaan. Liekö syynsä Expert-ketjun hajoamisella jokin aika sitten? Montakohan it-asiantuntijaa tarvitaan tuottamaan yksi oikea kuitti? Ainakin suositan tarkistamaan mitä Expertin kuiteissa nykyisin kirjoitellaan.

Työ tekijäänsä opettaa

Keskiviikko 20.5.2015 klo 22.09 - Kauko Niemi

Yleensä en menneitä haikaile, mutta kun näitä työelämän muutoksia joka päivä seuraa, niin jotenkin tulee mieleen mitkä asiat ovat työelämässä opettaneet eniten.

Perusvireen loi luonnollisesti maatalon ympäristö ja sen askareet. Töitä tehtiin silloin kun töiden aika oli. Luonto kun ei odottanut, eikä ihmetellyt, josko sulla olisi nyt inspiraatio päällä. Yhtenä kesänä sain palkkaa sokerijuurikkaan harventamisesta. Oliskohan ollut pennin metri. Se oli tavallaan kiertotie siihen, että sain ensimmäisen oman polkupyöräni.

Seuraava maksullinen aherrus oli koulun viimeisenä kesänä. Sain mennä kesätöihin enkä pellolle. Kodinkonekaupan takapihalla asensin noin 400 autoradiota paikoilleen säiden armoilla. Hienoa hommaa kun sai tutustua arvokkaisiin autoihin ja hienoihin radioihin, joihin minulla ei koskaan olisi ollut varaa.

Ensimmäinen vakituinen työpaikkani opetti minulle varmasti kaikkein eniten työelämästä. Tehtävänäni oli virittää tietyömaiden varoitusvilkkuja. Pitihän niiden palaa ja olla sammuksissa tietyn ajan. Lopputestaus ja sitten pakettiin.

Ensimmäisellä työviikolla sain nootin. Tietenkin tein homman loppuun ja vilkun pakettiin ja sitten kahvitunnille. ”Lähetystö tuli kuitenkin ilmoittamaan, että kahvitunti alkaa tasan kello 14:00 oli työtilanne mikä tahansa, niin meisseli putoaa kädestä. Ja käsienpesuaika alkaa 15:55, eli jonottaminen kellokortille ja heti 16:00 ulos.

Jonkun ajan kuluttua jouduin saman yrityksen komennukselle Kemiöön rakentamaan Suomen ensimmäistä koenavettaa, missä lehmien parret erotettiin sähköpaimenilla. Noottia tuli tästäkin, kun matkustin Kemiöön yrityksen teknisen johtajan kanssa. Olin alkanut veljeilemään herrojen kanssa.

Siinä vaiheessa kun samassa huoneessa oleva vanhempi mies kertoi, ettei anna rahaa pojalleen koulua varten, koska hänestä tulisi herra, tunsin oloni niin vaivautuneeksi ja hankin seuraavan työpaikan. Kahdeksan kuukautta teki selväksi nokkimisjärjestykset, joihin en todellakaan soveltuisi.

Vaikka olinkin muutaman radion sukulaisille rakentanut ja ihan väritelkkarinkin väsännyt, niin alkoi tuntua, etteivät ”kolvihommat” kuitenkaan kiinnosta riittävästi.

Olin suomalaisittain toimivassa amerikkalaisessa yrityksessä. Kulttuuri antoi kuitenkin vapauksia yrittää ja kehittää. Pian huomasin menneen kuusi vuotta joka ikinen ilta opiskelemassa markkinointia ja viestintää. Ja siirtyneeni tekniseltä puolelta viestintään.

Seuraava amerikkalaisorganisaatio olikin täydellinen vastakohta ensimmäiselle työpaikalleni. Ylityöt kuuluivat luontaisetuihin. Seurattiin pääsääntöisesti vain sovittuja tavoitteita ja niiden toteutumista. Välillä viikossa oli liki 80 tuntia välillä varmaan alle 30 tuntia. Kehitys ja arviointikeskusteluissa kahdesti vuodessa tuli kehut tai tuomio. Kuitenkin ymmärrettävässä ja perustellussa muodossa, eikä mielipiteellisinä ilmaisuna pärstäkertoimen mukaan.

Se oli reilua ja kertaakaan en pyytänyt palkankorotusta, vaikka niitä tulikin 5,5 vuoden aikana seitsemän kertaa. Tuolloin en ymmärtänyt mitään yleiskorotuksista tai yleisistä työehtosopimuksista.

Työn sisältö on kuitenkin se, joka ratkaisee. Oma luovuus, ideointi ja niiden toteutus riittävällä vapaudella ajoi seuraavaan työpaikkaan huomattavasti pienemmällä palkalla. Oma into ja halu toteuttaa jotain uutta johti siihen, että olin saman organisaation palveluksessa viidessä eri tehtävässä, keskimäärin vajaa viisi vuotta kussakin. Kaikki tehtävämuutokset olivat täydellisiä muutoksia, ei mitään tittelimuutoksia joissa hommat jatkuvat entisellään ja sininen kynä vaihtui vihreään kynään.

Uskon että jokainen näistä vaiheista on opettanut tekijäänsä melkoisesti, vaikkei sitä ihan joka päivä arkisessa aherruksessa huomannutkaan. Voiton vei vastuullinen vapaus ja uteliaisuus uuden oppimiseen.

Kohtasin ensimmäisen puhetta ymmärtävän koneen kotonani

Tiistai 24.3.2015 klo 20.02 - Kauko Niemi

En ole ollut tietoinen, että työjuhtana toimiva Dell pöytäkoneeni ymmärtää puhetta. Eilen iltapäivällä näet tapahtui jotain, kun käynnistin koneen torkkutilasta. Mikään kolmesta selaimesta ei päästänyt internetiin paitsi niille sivuille, joiden tunnus alkoi https://. Siis kaikki http:// -osoitteet jäivät pimentoon.

Mitään päivityksiä ei ollut tietääkseni tehty. Sillä en anna koneen automaattisesti päivittää, sillä päivitysten jälkeen liian usein tulee jotain häikkää ja haluan tietää mistä häikkä mahdollisesti johtuu.

Tuntitolkulla tutkin koneen sielunelää yksin ja ääneti. Mitä nyt muutama vi**u pääsi sujahtamaan vahingossa kuin torstaisen hernekeiton jälkimainingeissa.

Seuraavaksi tabletti esiin ja siinä kaikki oli kunnossa. Pääsin YLE:n sivuille, Amppareihin jne lukemaan uutisia. Seuraavaksi vertasin koneiden internet-asetuksia. Ero oli vain siinä, että tabletti käyttää windowsin palomuuria ja virustorjuntaan ja pöytäkone käyttää Norman vastaavia kilkkeitä.

Poistin palomuurin käytöstä, ei mitään vaikutusta, paitsi kyllästyin koko hommaan ja suljin koneet.

Tänä aamuna soitan Norman tekniseen tukeen ja haukuin koneen kuullen mitä kaikkea koneeni pihistääkään. Tuen kanssa keskustelun lopputulema on, että varminta on asentaa koko Security-paketti uudestaan. Ystävällinen tukihenkilö löysi järjestelmästään aktivointiavaimeni ja lupasi lähettää loputkin ohjeen sähköpostilla 2-3 minuutin kuluttua.

Jäin odottamaan sähköpostia – 3 min, 5 min ei kuulu. Jatkan sellaisia hommia, joissa ei tarvitse suojaamattomia sivuja. Ja kas kaikki internet-sivut alkoivatkin aueta yks kaks yllättäen. Odottelin ohjeita ja tulivathan ne 45 minuutin kuluttua, joita en tietenkään toteuttanut.

Soitin tukihenkilölle uudelleen ja hän vakuutti, ettei Norman päässä ole tehty mitään päivityksiä tai muutakaan aktiviteettia.

Lopputulema on vain yksinkertaisesti se, että koneeni kuuli minun uhoni puhelimeen ja päätti lopettaa kiusaamisen? Koneeni ymmärtää siis puhetta!

 

Klassinen musiikki ei tee itseään tykö

Maanantai 9.3.2015 klo 11.06 - Kauko Niemi

Olen yhä varmempi ajatuksestani, että klassisen musiikin vetovoimattomuuteen vaikuttavat klassisen musiikin tekijät itse. Kaikki asiat tehdään roolien kautta. Koko elämä on roolia.

Viimeisin pysähdys kohdallani on tuorein Rondo –lehti. Se yksi viimeisistä paperille painetuista lehdistä, jonka olen omalla rahalla tilannut. Kansijutun esillepano on vastenmielinen, jopa niin vastenmielinen, etten halunnut lukea koko juttua.

Kuvituksena on sellaista luonnottomuutta, jota saa aikaan vain pitkällisellä studiotyöskentelyllä ja vielä pitkällisemmällä photoshoppaamisella. Miksi ihminen nimeltään Tiina-Maija Koskela ei voi kertoa tarinaansa ihmisenä. 

Jos tämä on se kuva, jota halutaan välittää ulospäin oopperasta ja klassisesta musiikista, niin ei ole ihme jos sitä vältellään mieluummin kuin ihastutaan. Kaikki musiikin hienous ja sen tekijät tarjoillaan teennäisen roolituksen kautta. Olisin innolla kohdannut Koskelan kyökin pöydän äärellä inhimillisenä ihmisenä, joka kovan työn, osaamisen ja erehtymisen jälkeen on saanut laulettavakseen vaativaa Wagner-musiikkia.

Monelle visiitti oopperaan tai klassiseen konserttiin muodostuu ahdistavaksi, kun yleisökin tepsuttelee rooleissaan. Kysehän pitäisi olla musiikin rentouttavasta ja nautinnollisesta vaikutuksesta eikä ennalta sovittujen askelmerkkien toteuttamisesta ja solmioon hirttäytymisestä.

En nyt missään tapauksessa tarkoita kaljapullojen kanssa katsomoon menemistä, vaan luonnollisia kohtaamisia ja antautumista musiikille. Vapaa-ajan viettoa parhaimmillaan. Sitä kautta on mahdollista löytää uusia yleisöjä ”korkeakulttuurille.”

Toimittajiako saa tappaa, jos eivät tee haluamaasi tuotetta

Perjantai 27.2.2015 klo 13.30 - Kauko Niemi

Small talkia parhaimmillaan vai pahimmillaan – tapan sinut. Näyttää ja tuntuu siltä kuin kuka tahansa saa tappaa kenet tahansa ja ihan mistä syystä tahansa. Suomalaista tyhjänpuhumista. Tulilinjalla ovat ainakin toimittajat.

Eilen Helsingin Sanomat kirjoitti kuinka oikeuden virkailija lähetteli toimittajalle puukotusviestejä. Kuluttaja-lehden 1/2015 päätoimittaja Mervi Itkonen kirjoittaa pääkirjoituksessaan – Sanoa saa, uhkailla ei. Ikonen kirjoittaa kuinka lakimies soittaa loputtomia puheluita, kirjelmöi jatkuvasti ja yrittää ilmeisesti uuvuttamalla saada lehteä perumaan epäedullisen testituloksen.

Ja kokonaan oma lukunsa on se mitä tapahtui Pariisissa. Siellä ei enää pelkästään uhkailtu.

Kerran propagandapäällikkönä ollessani kävin napakkaa keskustelua esimieheni kanssa median tavoista toimia ja mikä media oikeastaan on – se on tuote siinä missä kännykkä, kamera, auto tms.

Media tekee omaa tuotekehittelyään, jota toimittajat sitten toteuttavat siitä tiedon raaka-aineesta jota heille tyrkytetään tai tiedon raaka-aineesta, jota he hankkivat itse. Yritys, poliitikko, tms on siis vain raaka-aineen alihankintasuhteessa mediaan.

Minä tahansa tuotteen alihankintasuhde ei toimi pitkään, jos raaka-aineen alihankkija toimittaa kaiken aikaa väärää, tai virheellistä raaka-ainetta.

Esimieheni tuntui ymmärtäneensä tämän vertauksen, kunnes keskustelun päätteeksi hän sanoi; voisitko nyt kuitenkin soittaa sinne Hesarin toimitukseen ja sanoa, että tämä tiedotteemme pitää julkaista ensi torstaina.

Kuinka moni Applen muotoilija on saanut tappouhkauksen, kun kännykästä ei tehtykään juuri sellaista kuin ostaja halusi. Kuinka moni Audin suunnittelija on saanut tappouhkauksen, kun takavalot eivät olleetkaan sellaiset kuin olin vaatinut.

 

Kuka perustaisi käypähinta-palvelun?

Lauantai 3.1.2015 klo 11.28 - Kauko Niemi

Millaisia prosentteja ostit - saitko mitään tavaraa kaupanpäällisiksi? Onkos tuo -70% visuaalisesti kauniimpi kuin -40%. Kumpi kannattaa ostaa? Ostavatko ihmiset vain prosentteja. Eiliset uutiset antoivat ymmärtää, että juuri alkaneissa alennusmyynneissä on tänä vuonna vilkkaampaa kuin vuosi sitten, koska haastatellun kauppiaan mukaan ihmiset ovat hintatietoisempia. Ettei vaan olisi myrskysään ansiota, että ihmiset viihtyvät enempi sisällä.

Tietääkö kukaan paitsi kassajärjestelmä, minkä hintaisia tuotteet ovat? Ystäväni kirjoitti Facebook-päivityksessään löydöstään. ”Olen haaveillut pitkästä lämpimästä untuvatakista ja odottanut alemyynteihin asti. Tänään löysin sen, täyteen hintaan, (tietenkin, en koskaan löydä mitään alennusmyynneistä), joten tiedän ainakin kaupan alkuperäisen hinnan. Kysyin vielä kassalta eikö tästä saa mitään alennusta ,mutta ei, myyjä vastasi että tämä myydään täydellä hinnalla, jonka olin toki valmis maksamaan. Kas kummaa, annoin kanta-asiakaskorttini, jolla ei saa mitään alennusta, ikinä, ja hinnasta tippui 33% pois! Myyjäkin oli ihan ihmeissään nähdessään summan kassakoneella - ja minulla entistä parempi mieli!”

Alennusprosentit pitää virallisesti laskea viimeksi olleesta normaalista myyntihinnasta. Mikäs temppu se on nostaa hintoja ennen alennusmyyntiä ja ilmoittaa sitten roimista alennuksista. Näin todennäköisesti teki kodinkoneliike, jonka alennettu tuote viime viikolla oli kolme euroa kalliimpi kuin hinta kuukausi sitten olleessa ilmoituksessa. Kukaanhan ei pysty tätä peliä valvomaan.

Ihmisten hintatietoisuus kasvaa toki selailemalla kansainvälisiä nettikauppoja ja siitähän suomalaiset kauppiaat ovat huolissaan. Eilisten kommenttien mukaan nettikaupat ajavat tilanteen siihen, että alennusmyyntejä pitää järjestää useammin. Nettikaupoissahan on usein lyhyitä, päivän tai viikonlopun tarjouksia. Juhlapyhät näyttävät olevan erityisen otollisia näille tarjouksille, kun on aikaa istua koneen ääressä.

Kuka perustaisi nyt käypähinta nettipalvelun. Hintavertailu-sivustot jättävät asian puolitiehen.

Itse olen joissakin tapauksissa toteuttanut käypähinta-periaatetta. Esimerkiksi uusin keittiön lieden ja uunin. Olin määritellyt tekniset ja toiminnalliset minimiominaisuudet. Asettanut näille käypähintarajan, vertailemalla hintatasoja eri kaupoissa ja verkkokaupoissa. Sitten kesti vuosi ja kolme kuukautta, kun vastaan tuli kolmenpäivän tarjous, jossa kummankin yksikön kohdalla käypähintani alittui melkein 200 eurolla. Samalla periaatteella hoitui uuden fillarin hankinta viimesyksynä.

Näitä tapauksia on kohdallani useampiakin. Ja jos tämän hetken myrsky kaataisi puun autoni päälle ja se menisi lunastukseen, niin minulla olisi käypähinta valmiina uudelle kulkupelille.  

Kielletään sana haaste

Maanantai 24.11.2014 klo 10.33 - Kauko Niemi

Suomenkielestä pitää kieltää sana haaste. Tämän jälkeen alkaa tapahtua niin taloudessa kuin kokoomuksessakin.

Haaste-sanan sisältö on tällä hetkellä – asiat ovat päin persettä, eikä ole harmainta aavistusta kuinka ne hoidetaan. Aika hoitaa.

Haaste tuntuu hienolta. Ikään kuin kaikki olisi ratkaistu, vaikkei mitään ole tehty, eikä tiedossa kuinka tehdään. Haaste on positiivinen ilmaisu avoinna olevaan ratkaisemattomaan ongelmaan. Haasteella vain petämme itseämme. Rakennamme niitä Niinistönkin viittaamia vääriä mielikuvia. Positiivista haastetta ei olekaan, eikä todellisuudessa tarvitse luoda todellisia, konkreettisia päätöksiä ja ratkaisuja.

Sipilällä ei ole haasteita vaan hänellä vaihtoehtoja. Hänellä on jopa sadan kohdan konkreettinen lista tekemisistä. Oli ne sitten oikeita tai vääriä, mutta konkreettisia ja uskottavia.

Stubilla ei ole ongelmia lainkaan, vaan haasteita ja jokainen, ainakin jokainen suomalainen tietää tasan tarkkaan, etteivät asiat ole näin helppoja ja yksinkertaisia. Meille ollaan ylimielisiä tai valehdellaan.

Haaste on valitettavasti levinnyt pienempiinkin yksiköihin kuin valtiolliselle tasolle. Pienissäkin organisaatioissa ja yhteisöissä otetaan vastaan haasteita. Ei tiedetä mitä pitäisi tehdä tai ei osata ja haasteella on helppo ratsastaa ja ohittaa koko ongelma, kunnes se muuttuu tulevaisuudessa vieläkin suuremmaksi haasteeksi. Hoitamattomaksi ongelmaksi.

Kokeillaan ainakin vuosi, ettei kukaan käytä sanaa haaste, vaan esittää heti ja tässä konkreettisen ratkaisun ongelmaan ja kuinka se toteutetaan ja millä aikataululla se on valmis.

Suomalaisessa koiramaailmassa kuohuu

Perjantai 17.10.2014 klo 15.50 - Kauko Niemi

Suomeen on ilmestynyt Koiraliitto, joka on alkanut hämmentää koirakenttää. Koiraliiton osoite on selvääkin selvempi. Katkeransävyiset kirjoittelut Suomen Kennelliittoa kohtaan eivät anna kohteen epäilykselle tilaa. Motiivit vaan jäävät kovin epäselviksi.

Tapa, jolla Koiraliitto on liikkeellä, on vähintäänkin kyseenalainen, vaikka asia olisi kuinka hyvä. Nimettömänä puskista ampuminen ei kuulu nykyaikaan. Koiraliitolla ei ole myöskään ymmärrystä sen enempää tekijänoikeuksista kuin hyvistä tavoistakaan. Kaikki netissä oleva aineisto ei ole kopioitavissa eikä jaettavissa.

Koiramaailma vaikkapa vain Suomessa on niin laaja ja monisäikeinen, että sen asiallinen hanskaaminen vaatisi huikeat resurssit, osaamisen ja avoimen kanssakäymisen. Mitkään seikat eivät Koiraliiton kohdalla tue tämän suuntaista etenemistä. Temppu jäänee julkiseksi provokaatioksi ja keskustelun herättäjäksi.

Keskustelua toki tarvitaan ja myös Kennelliiton asemasta ja toiminnasta. Ja kyse ei ole vain Suomen kennelliitosta. Kennelliitot ja niiden organisoimat koiranäyttelyt ovat koirien hyvinvoinnin kannalta ristiriitaisia.

Monet kasvattajat eivät suostu myymään sinulle pentua, ellet sitoudu osallistumaan näyttelyihin ja kasvattamaan kennelin karriaarilistaa.

Koirien niin sanottu jalostustoiminta on tähdännyt aivan liikaa koirien menestymiseen näyttelyissä ja haluttujen ominaisuuksien korostaminen koirien terveyden kustannuksella. Vääristynyttä ja koirien terveydelle vahingollista siitostyötä tehdään jalostuksen nimissä.

Asiaan on toki vihdoin herätty ja nyt käytetään miljoonia euroja koirien geenitutkimuksiin, jotta vakava sairauskierre saataisiin katkaistua. Maailmassa Kennelliitot ovat astuneet esiin näennäistukeakseen tutkimusta, mutta toisella kädellä ruokkivat kilpailumenestykseen perustuvaa sisäsiittoisuutta ja rotukohtaisten ominaisuuksien ylikorostumista.

Joulukuussa Helsingin Messukeskuksessa on helppo kohdata myös koiramaailman nurja puoli. Jakkupukukoodiin pukeutuneita, katkeria, kyynelehtiviä ihmisiä, joita tuomarit ovat muka kohdelleet kaltoin.  Koirien, ihmisten määritelmien mukaisia turkkivirheitä on värjätty piiloon. Yli-innokkaille koirille on syötetty jopa rauhoittavia.

Koirat ovat yksi maailman sairaimmista eläinroduista ja kaiken takana on ihminen.

PS: tämän kirjoituksen jälkeen www.koiraliitto.fi on poistanut sisällön näkyvistä, mutta mainitsee, että "Saatamme palata huomenna normaalin palvelun merkeissä."

Helsingin Energia tekee itellat

Lauantai 30.8.2014 klo 10.57 - Kauko Niemi

Helsingin kaupungin energialaitos yhtiöitetään ensi vuoden alussa ja nimeksi tulee Helen Oy. Veikkaan että Helsingin energia tekee itellat.

Kun nimessä ei ole mitään viitettä toimintaan, niin sellaisia markkinointirahoja ei ole keksittykään, joilla tällainen nimi brändätään vaikkapa halutuksi energiayhtiöksi.

Tässä tapauksessa kaikki mielikuvat johtavat johonkin helenaa lähellä olevaan ihmiseen. Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Vaikka sana tuleekin alkukirjaimista, niin ulkopuolisen on vaikea hahmottaa yhtymäkohtaa.

Olen ollut vuosia Helsingin Energian asiakas ja saanut vuosia asiakaslehden Helen. Nimi sinänsä on ollut esillä jo pitkään, mutta tuntuu vahingolta joka kerta kun siihen törmää.

Helsingin Energialaitoksella on sinänsä hyvää palvelua laajaa neuvontaa ja asiantuntemusta ja kohtuullisen hyvää asiakasviestintää. Hinnoista en nyt niin tarkalleen tiedä. Niin kuin ei moni muukaan. Sähköyhtiön vaihtaminen ei ole saanut tuulta purjeisiin kuten vaikka teleyhtiöt. Sähkön hinnan rakenne ei ole kaikille yksiselitteinen kilowatteineen ja siirtohintoineen. Ja kun kuukausilasku on kuitenkin sen verran pieni, ettei maksa vaivaa.

Helen nimeä tullaan karttamaan jo senkin takia, että sen käyttö on yksinkertaisesti liian vaikeaa – sain viestin Heleneltä, Helenestä, menen käymään Helenessä – ei kun Helenellä ei kun . .  Helena Heikkinen Heleneltä päivää, haluaisin keskustella teidän sopimuksestanne – anteeksi kuka ja mistä.

Posti muutti nimensä nimivillitysten kulta-aikana Itellaksi ja palaa seitsemän vuoden harharetken jälkeen takaisin Postiksi. Siis tämä yritys, joka työkseen kuljettaa paperista tai sähköistä postia.

Lue myös - huomaa julkaisupäivä 2007

Minä itellatan sinulle kirjeen

Gigantti manipuloi asiakkaiden tuotearvosteluja

Perjantai 4.7.2014 klo 17.31 - Kauko Niemi

Asiakkaiden tuote- ja palveluarvostelut ja palautteet hyvässä ja pahassa ovat aina niitä joita seuraan aina ennen lopullista ostopäätöstä.

Tätä arvokasta tietoa löytyy paljonkin paitsi kauppojen omilta sivuilta niin myös Facebook-kavereilta ja yleisiltä keskustelupalstoilta. Ja jos tätä palautetta ei löydy niin voi aina heittää pallon ilmaan ja kysellä kokemuksia.

Näitä arvioita voi peilata kuorutettua mainoshelinää vastaan ja arvioida millainen se todellisuus mahtaakaan olla.

Nyt vastaani tuli omituinen tilanne, missä Gigantti hylkäsi kirjoittamani arvion tuotteesta. Arvioni oli yltiöpositiivinen ja jo sen takia hieman epäuskottava. Viimeisessä lauseessa kuitenkin annoin neutraalia palautetta ja se ei sitten kelvannutkaan Gigantille.

Ensimmäinen arvostelutekstini:

”Kuivaa tulee
Tämä on nyt kolmas kuivausrumpu samasta tuoteperheestä - Siemens - Bosh - Siemens. Laite toiminut moitteettomasti ja kylppäriä kuumentamatta. Vaikuttaa että kuivaus on huomattavasti hellävaraisempaa aiempiin verrattuna. Nukkasihdissä on selkeästi vähemmän "jätettä" kuin aiemmassa kuivurissa. Tällä kertaa Gigantin verkkokauppa toimi minuutin tarkkuudella ja tiesin kaiken aikaa missä mennään. Koneen luukussa on iso "mainosteksti" jonka poistamiseen en ole saanut vielä vastausta sen enempää myyjältä kuin maahantuojaltakaan.”

Poistin tuon viimeisen lauseen ja kas arvioni hyväksyttiin heti. Tutkin Gigantin palautesääntöjä. Niissä ei suoraan sanota, että tuotearvioiden pitää olla vain positiivisia, ennen kuin ne julkaistaan. Säännöt kertovat että vain hyväksytyt arviot pääsevät kuukausiarvontaan.

Tulkintani on se, ettei Gigantin sivuilla oleviin tuotearvioihin voi luottaa. Gigantti ei itse peukaloi varsinaisia tekstejä, mutta jättää yritykselle epämiellyttävät arviot julkaisematta.

Sinänsä sääli, että tällaisen pienen manipuloinnin takia pitää ryhtyä epäilemään koko yrityksen toimintaan. Olen kuitenkin vajaan vuoden sisällä ostanut Gigantin nettikaupasta tuotteita 2985,90 eurolla. Ja tuo viimeisen ostoksen prosessi oli juuri niin hyvä kuin verkkokauppa tällä hetkellä voi olla. Parempaan on pystynyt vain Adobe.

Mikä se rakennemuutos oikein onkaan

Sunnuntai 27.4.2014 klo 12.50 - Kauko Niemi

Rakennemuutos ei ole tuunaamista, missä vanhoihin tapoihin ja menetelmiin vaihdetaan uutta väriä, varjellaan perinteitä, pidetään kiinni vaan siitä mitä osataan ja mikä on minulle edullista. Ja politiikassa ei synny mitään merkittävää, kun lähtökohtana on äänestäjän tämän hetkinen hyysääminen.

Suhteutan omaa rakennemuutostani vaikkapa Itellan rakennemuutokseen, jolloin voi arkipäivän toiminnoissa kohdata pienen ihmisen rakennemuutoksen ja miettiä tämän skaalautuvuutta suurempiin kokonaisuuksiin.

Viimepäivien uutiset ovat kertoneet kuinka Itella Postin jakajien yt-neuvottelut päättyivät maalis­huhtikuun vaihteessa 495 vakituisen jakajan irtisanomiseen.  Potkuja perustellaan postin määrän vähenemisellä.

Lehtien ja kirjeiden jakelu väheni viime vuonna yli sadalla miljoonalla kappaleella, kun esimerkiksi laskut ovat siirtyneet verkkopankkien e-laskuiksi. Potkujen jälkeen jakelureitit ovat pidentyneet ja nyt valitetaan, ettei päivittäistä postinkantoa ehditä hoitaa joka päivä. Pitäisikö oikeesti säilyttää tämä iän ikuinen päivittäinen rakenne?

Itellalle tämä ei pitäisi olla yllätys ja varmasti melko helppo laskea kuinka paljon paperiposti vähenee.  Kunhan ei vain aseta arvioita lineaariselle käyrälle.

Oma rakennemuutokseni tarkoittaa joka päivä johonkin digitaaliseen värkkiin, ohjelmistoon, palveluun tutustumista tiedon ja taidon tasolla, aika usein myös kokeilemista. Siitäkin huolimatta että kuulun ikäryhmään, joka ei kuuleman osaa käyttää uusia palveluita.

Reilut kolme vuotta sitten kävin systemaattisesti läpi kaikki ne tahot, joiden kanssa olen tekemisissä ja lopetin yhteistyön niiden kanssa, jotka eivät pystyneet lähettämään e-laskua.

Nyt minä saan yhden paperilaskun kuukaudessa. Tämäkin alkaa olla katkolla. Tällä perusteella minulle riittäisi oikein hyvin postinkanto kerran kuukaudessa. Se muu posti, joka tulee luukusta, on pääsääntöisesti postin kantamia mainoksia. Näitäkään ei tarvitse tulla joka päivä, josko koskaan.

Puolitoista vuotta sitten lopetin viimeisen painetun uutislehden tilaamisen. Nyt kuljetan paperia jätepaperikeräykseen pussukan, ehkä joka kolmas viikko tai harvemmin. Jos kaikki tekisivät tämän rakennemuutoksen, niin säästäisimme taloyhtiöisen kustannuksia melkoisesti ja vielä enemmän luonnonvaroja.

Käytän melko paljon nettikauppoja. Tavarat tilaan pääsääntöisesti pakettiautomaatteihin ja saapumisilmoitus tulee sähköisenä viestinä, joten siihenkään en tarvitse enkä kaipaa kustia.

Minulle sopisi oikein hyvin paperipostin kanto kerran viikossa ja siinäkin on melko suuri ylimitoitettu varmuuskerroin.

Se missä käytän Postin palveluita, ovat lähettämäni paketit, kun olen myynyt tavaraa netti-palveluissa. Tilastot näyttäisivät muutaman viime vuoden aika syntyneen noin pari sataa kauppaa. Tuskin kertaakaan olen onnistunut etukäteen tietämään postituskuluja.

Rakennemuutosta tarvitaan Postin hinnoittelussa. Jos asiakas ei pysty etukäteen selkeästi löytämään palvelun hintaa, niin silloin ollaan hakoteillä. Liian monimutkaisissa rakenteissa, joita olisi syytä yksinkertaistaa.

Rajalan nettiharhautukset eivät nyt mene jakeluun

Maanantai 31.3.2014 klo 11.45 - Kauko Niemi

Otanpahan nyt esimerkiksi kamerakauppa Rajalan. Suureellisesti mainostettu Digiviikko alkoi tänään. Ajattelin tarkistaa, josko tarpeisiini löytyisi jotain vastinetta, mutta löysinkin vain Rajalan omia tarpeita, ei asiakkaan.

Minusta hyvä nettipalvelu antaa käyttäjälleen helposti ja nopeasti vastauksen hakemaansa tietoon. Mieluusti kahden, kolmen klikkauksen jälkeen. Eikä se johda käyttäjää kierrelleen ja kaarrellen johonkin ihan muualle. Mitä muut ovat katselleen – se ei oikeesti minua kiinnosta. Kaikki tällainen harhaanjohtaminen on ärsyttävää ja saa sulkemaan koko saitin.

Rajalan etusivu mainostaa juuri nyt Digiviikkoa, mutta minun viisauteni ei riitä löytämään yksinkertaisesti ja selkeästi mitä Digiviikko pitää sisällään. Mitkä tuotteet ovat Digiviikolla hinnoiteltu eri tavalla kuin normaalisti. Millaisia tuotepaketteja Digiviikko mahdollisesti tarjoaa.

Ei – näitä ei ole koostettu mihinkään. Satunnaisella selaamisella löydät tuotteiden joukosta sieltä täältä merkinnän Digiviikko, joka tarkoittanee normaalista poikkeavaa hintaa.  Tuotteen ominaisuuttahan Raja tuskin pystyy muuttamaan.

Hakukoneen haku ”Canon 5D” antaa ensimmäiseksi vastaukseksi – Tuotetta Canon 5D hakeneet ovat kiinnostuneita myös näistä. Totta kai ovat kiinnostuneet, koska haku antaa kaikkea muuta kuin Canon 5D. ja kone vain sorttaa eksyneiden sivustoja.

Hakukoneen haku Canon EOS 7D ei anna vastaukseksi 7D kameraa vaan kaikkea hilavitkutinta, jotka sopivat 7D kameraan. Listoja mitä muut 7D hakijat ovat katsoneen.  Itse kameran löydät vasta valikon > Canon > Digitaaliset järjestelmäkamerat kautta.

Ilmeisesti Canon 5D ei kuulu Digiviikon ohjelmaan. Rajala ilmoittaa hinnan olevan 3099 euroa ja normaalihinnan 3899 euroa. Tosin samaa tuotetta myydään 2700 eurolla ja alle 3000 euron monessa muussa kaupassa.

Mihin perustuukaan Googlen menestys. Yksinkertaisuuteen, yhteen hakukenttään ja oikeisiin vastauksiin. Jos hakisin Googlesta Canon 5D kameraan ja saisin vastaukseksi, että afrikkalaiset 5D tuotetta hakeneet ovat kiinnostuneita näistä bambun versoista. Jaksaisinko käyttää Google kymmeniä kertoja päivässä – en.

Suomen fiksuimman ihmisen valinta on helppo

Lauantai 15.3.2014 - Kauko Niemi

Jos minun pitäisi valita juuri nyt Suomen fiksuin ihminen, niin valinta olisi harvinaisen helppo. Hän on piispa Irja Askola.

Askolan eilen iltainen kommentointi Stradassa Kristuksen morsian elokuvaa ja tämän päivän Helsingin Sanomien haastattelu ovat sen tasoista kiihkotonta pohdintaa, että sitä soisi tulevan vastaan useamminkin.

Askolan ajatukset ovat laaja-alaisia, kiihkottomia, hyvin perusteltuja ja kaiken lisäksi selkeän ymmärrettäviä.

Askolan persoona riisuu ylilyönnit. Kummassakin esimerkkitapauksessa toimittajat pysyvät asiassa ilman äärimmäisyyksiin vietyjä kärjistyksiä. Ja se johtuu Irja Askolan persoonasta ja tavasta kohdata ihminen aidosti.

Itse olen kerran haastatellut häntä juttua varten. Tein kotiläksyni huomattavasti keskivertoa paremmin. Paremmin kuin vaikka ennen pääministerin haastattelua. Enhän voi mennä näin fiksun ihmisen pakeille valmistautumatta.

Omalla kohdallani hyvästä ennakkovalmistelusta huolimatta jäi itselleni epäselväksi pitääkö min teititellä vai voinko sinutella. Tämäkin ratkesi fiksulla tavalla. Istuin yksin odottelemassa sisään käynnissä. Askola tulee itse noutamaan minut työhuoneeseensa ja huikkaa iloisesti jo kaukaa, että sinä olet varmaan Kauko. Siinä selvisi sinutellaanko vai teititelläänkö.

Fiksuus kumpuaa aitoudesta. En ole kohdannut sellaisia viestejä, joissa Askola puhuisi itsensä pussiin. Tänään yhtä, huomenna toista – ota siitä nyt selvää mentaliteetilla. Askolan viesteihin ei ole sisällytetty puppusanagenaraattorilla tuotettua propagandamössöä, eikä piilotettu asioita rivien väliin.

Yritysviestinnän taktikoinnissa kun esimerkiksi lasketaan kuinka monta kertaa haastattelussa pystyy toistamaan yrityksen tietyt avainsanat. Lopputulos on luonnoton ja epäuskottava. Sellaisen haastattelun esillepano vaatii toimittajan rankkaa toimittamista. Ja yrityksen puolella alkaa peli - kuinka minä mieleni pahoitin.

Hot ass

Sunnuntai 9.2.2014 klo 22.05 - Kauko Niemi

Toyota vaihtoi vuosi sitten kuusi vuotta vanhaan Yarikseeni kustannuksitta oikean etupenkin. Pelkääjän puolen istuimen lämmitys kuumeni ja jopa sulatti reiän istuimeen. Sekä reiät kahteen kyydissä olleiden ihmisten takkeihin.

Toyota selitti tuolloin, että he haluavat tutkia mistä näin harvinainen vika voisi johtua. Tuolloin annettiin ymmärtää, ettei vastaavaa vikaa ole aiemmin tullut vastaan.

Penkinvaihto tapahtui sujuvasti heti kun uusi istuin oli saatu maahan. Samoihin aikoihin Huomattiin myös takeissa olevat reiät, joiden kuvat lähettiin Toyotalle. Mitään kannanottoa tai kommenttia heiltä ei takkien suhteen herunut.

Viime viikolla levisi maailman laajuisesti uutinen, että Toyotan penkinlämmittimet ovat palovaarallisia.

Otin yhteyttä Suomen Toyotaan, mistä asiakassuhdepäällikkö Rani Palmu selittää, ettei minun tapauksellani ja uudella tapauksella ole mitään yhteyttä, eivätkä he näin ollen palaa asiaan eikä takkien korvausasiaan.

Asiakkaana tietenkin minulle on aivan sama mistä syystä istuin palaa ja polttaa matkustajan vaatteisiin reikiä. Se vaan on minulle auton istuimen tekninen vika. Auton, jonka on valmistanut Toyota jossakin päin maailmaan. Luultavasti Ranskassa.

Kolme viikon otsikkoa pysähtyttää ja pistää miettimään

Perjantai 16.8.2013 klo 16.45 - Kauko Niemi

Näitä otsikoita on todella vaikea pukea sanoiksi. Olla ärsyttämättä ketään tai ärsyyntyä itse. Kyse on kuitenkin kehityksestä joka on vaarallinen pitkällä tähtäimellä ihmiselle itselleen ja lyhyellä tähtäimellä eläimille. Tässä kehityksessä ei ole voittajia.

MTV3: Löytöeläintaloista tullut käytettyjen lemmikkien kaatopaikkoja


YLE: Kertakäyttökanat ja -lampaat - uusi murhe kesäkissojen rinnalla


YLE: "Ihmisistä on tullut sietämättömiä"



Ihminen tarvitsee luonnon kanssakäymistä sekä fyysisen että henkisen hyvinvointinsa takia. Vuorovaikutus on välttämätön, eikä ihmisellä ole kykyä eikä oikeutta muuttaa luonnollista kehitystä, vaikka kuinka niin luulisi.

Lyhyellä aikajänteellä toki ihminen voi tehdä omia temppujaan hetkellisesti. Vieraantuminen luonnosta ja luonnonvoimista on tosiasia, kun eläimet esineellistetään. Niitä tulee ja menee – so what?

Milloinkahan tulee ensimmäinen tarjous kauppaan, kun ostat farkut saat kaupanpäälliseksi kissan. Jos sattuu olemaan tuhma kissa, niin heitä roskikseen – so what?

Ihmisen sietämättömyydestä Kimmo Saarisen mukaan joka toinen suomalainen on allerginen jollekin. Tilanne on käsittämätön.
Käytännössä immuunijärjestelmä pitää jotakin luonnon täysin harmitonta asiaa, kuten esimerkiksi koivun siitepölyä uhkana.

Mitäs tuosta nyt yhdestä allergiasta – apteekista saa kemiaa, jolla pärjää taas pari viikkoa ja jaksaa mennä shoppaileen koivuttomaan ostoskeskukseen.

Paperi on muuttunut vastenmieliseksi

Torstai 8.8.2013 klo 11.55

Ihminen muuttuu kun antaa muutoksen tapahtua. Pysähdyin tänään kahden paperin pariin miettimään mikä oikein mättää. Toinen paperi oli myöhässä reilut kaksi kuukautta ja toinen pari viikkoa. Kummassakin vaihtoehdossa ei ollut muita valintoja kuin hoitaa asia pois vastaamalla paperilla.

Vanhaa sanontaa mukaillen insinöörillä ei sellaista asiaa ole olemassakaan, jota ei voi ratkaista laskennallisesti. Minulla ei sellaista asiaa ole olemassakaan, jota ei voi hoitaa verkossa.

Muutos ajattelussa on tapahtunut pikkuhiljaa. Aikoinaan vaihdoin ST-pankin asiakkaaksi, kun heillä oli verkkopankki ja muut vasta suunnittelivat. Puhelinluettelo jäi käyttämättömäksi jo 90-luvulla. Muutama vuosi sitten siivosin kaikki yhteistyökumppanit ja palveluntarjoajat, jotka eivät pystyneet tarjoamaan e-laskua jne jne.

Omasta kokemuksestani tyrmään heti ne väitteet, että tämä olisi jotekin ikään sidottu asia.

Minulla on omituinen kasa paperia keittiön nurkassa, jota sitten joskus tsekkaan. Joskus tulee muun muassa sillä hetkellä, kun joku on lähettänyt paperisen kutsukortin, enkä ole siihen reagoinut, ennen kuin tulee puhelu tai muu sähköinen viesti ja kysytään osallistumistani. Minulta puuttuu papereiden käsittelyprosessi.

Palaan tämän päiväiseen. Kaksi lähetystä tarvitsee kaksi kuorta. Toinen pitää olla kuplapussi. Kaapista löytyy, mutta liimat ovat kuivuneet ja täytyy teipata. Sähköisestä osoitekirjasta pitää kaivaa osoitteet ja kirjoittaa kuoriin. Ensimmäinen kynä kuivunut, toinen toimii onneksi. Suuntaan päiväkävelylle postiin. Otan vuoronumeron ja odottelen viitisen minuuttia. Vuoroni tulee ja ystävällinen asiakaspalvelija ilmoittaa hinnaksi 2,55 euroa.

Se on yhdeksän prosenttia minun kuukausittaisesta kiinteähintaisesta nettiliittymän hinnasta ja kaksi asiaa hoidettu.

ps.

tänään käynnistyy kuoron viikkoharjoitukset ja kaikki nuotit järjestyksessä tabletilla.

Valokuvanäyttely verkossa - 100-vuotiaan silmin

Tiistai 6.8.2013 klo 13.07 - Kauko Niemi

Etu-TöölössaAsunto Osakeyhtiö Temppelikatu 1 täyttää tänä vuonna 100-vuotta. Asun itse tässä taloyhtiössä.

Olen dokumentoinut näkymiä, tunnelmia ja tapahtumia omista ikkunoistani. Helsinkiläiset ja muutkin talot ovat tuttuja kaikille ulkopuolelta, mutta harvoin löytyy dokumentointia miltä näyttää asuminen asunnosta ulospäin.  Nyt sadan vuoden kunniaksi olen koostanut kuvanäyttelyn nettiin.

Tämä näkökulma olisi myös erinomainen idea kiinteistövälittäjille. Miltä asuminen näyttäytyy, eli asunto, kun siellä eletään normaalia elämää. Talojen julkisivu on asujan silmissä vain kerran vuorokaudessa kaksi minuuttia, kun tulee kotiin.  Sillä ei ole mitään todellista arvoa omaan asumisviihtyvyyteen. Tämä on ollut perusajatuksenani näissä kuvissa.

As Oy Temppelikatu 1 on muun muassa kuuluisa legendaarisesta ateljeesta, missä esimerkiksi Aimo Kanerva työskenteli 38 vuotta. Yksi taloyhtiön perustajista oli Jalo Sihtola, joka keräsi yli 1200 kappaleen taidekokoelman. Kokoelma lahjoitettiin 10-vuotta sitten Ateneumille, Imatran ja Keski-Suomen taidemuseoille.

100-vuotis juhlissa 17.8.2013 paljastetaan taloyhtiön toinen muistolaatta, missä kerrotaan Väinö Tannerin asuneen taloyhtiössä.

Valokuvanäyttely – www.123kotisivu.fi/nervis

Kumpi on suurempi eläinsuojelurikos potkaista koiraa vai aiheuttaa sille loputonta kärsimystä

Keskiviikko 26.6.2013 klo 22.26 - Kauko Niemi

Tiistai-iltaisen dokumentin jälkeen tulee väistämättä mieleen, että artistin pitäisi maksaa syntyneet vauriot. Oikeus ja kohtuus olisi, että merkittävä osuus näyttelytuotoista, Kennelliiton ja rotujärjestöjen keräämistä maksuista pitäisi ohjata Hannes Lohen tutkimusryhmän rahoitukseen.

Ja jos rahaa ei muka riittäisi jälkien perkaamiseen, niin nostettakoon jäsen- ja näyttelymaksuja niin että riittää. Nythän on joka tapauksessa tehtävä radikaaleja siirtoja ja nopeasti. Ne siirrot, joita nyt muka virallisella tehdään, eivät paranna mitään, jossakin onnellisissa tapauksissa vain loiventaa eläinten tuskaa.

Toinen asia, joka tulee välttämättä mieleeni, on valmisteilla oleva eläinsuojelulaki. Suomi voi nyt näyttää esimerkkiä ja ohittaa lain voimalla sisäsiittoiset kuppikunnat.

Kun oikeus pohtii kuukausikaupalla onko kaupan parkkipaikalla koiraa potkinut ihminen syyllistynyt eläinrääkkäykseen, voi kasvattaja aiheuttaa tuleville koirille loputonta kärsimystä. Eivät tällöin ole asiat oikeassa suhteessa.

Toivoa sopii, että joku koiranomistaja veisi oman tapauksensa oikeuteen ja vaatisi tuomiota eläinrääkkäyksestä jo nykylain aikana. Taitaa ollakin turkistarhaus melko pientä eläinrääkkäystä.

Eläimen hyvinvointi on eläimen kokemus omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilastaan. Näin maa- ja metsätalousministeriön asettama Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta määritteli oman näkemyksensä eläinten hyvinvoinnista, jota tarjotaan pohjaksi lainvalmistelijoille.

Neuvottelukunnan yksi kolmesta pääalueesta on eläimen oikeus hyvään terveyteen ja toimintakykyyn. Jos ihminen tuottaa sellaisia yksilöitä, joiden aivot eivät mahdu pääkoppaan eivätkä eläimet pysty koko elämänsä aikana kunnolla hengittämään, on tämä minun mielestäni rangaistava teko siinä missä koiran potkiminen parkkipaikalla.

Vähin mitä koiraa hankkiva voi tehdä heti huomenna, pyytää kasvattajalta dna-terveyspassin ja selvittänyt muutenkin sukutaulun.

Muutos tapahtuu nopeimmin, kun ostajat tulevat tietoisiksi tulevista tuhansien eurojen terveyskuluista ja kääntävät myyjän markkinat ostajan markkinoiksi.

Jokaisen koiran hankkijan tulisi nähdä nämä kaksi dokumenttia.