Kaikki oli arvattavissa helpommin - ainakin netissä

Perjantai 6.5.2022 klo 20.28 - Kauko Niemi

Edellä mainitut tapaukset ovat sikäli helppoja, että tiedät tasan tarkkaan mitä on tapahtunut ja huijaus on jäänyt kertaluoteiseksi. Entäs kun erikoisoperaatio alkaa jo vuosia ennen kuin se näkyy millään tavoin käytännön aktiviteettina. Siis markkinoidaan ja manipuloidaan ihmismieliä haluttuun suuntaan. Sitä tapahtuu nyt harvinaisen voimakkaasti kaikenlaisilla valheellisilla tiedoilla ja tahallisen tietoisilla painotuksilla.

Venäjä on ollut mestari tässä lajissa jo vuosia erikoisoperaatioineen. Se on pysynyt luomaan haluttuja ristiriitatilanteita ja saanut jopa länsimaita kiistelemään keskenään halutulla tavalla. Venäjän kansa on valtaosin tehokkaasti aivopesty. Todistetusti suuri määrä olemattomien ihmisten kaveripyyntöjä suomalaisillekin on kotoisin jostakin rajan takaa.

Korona sai liikkeelle mitä kummallisempia salaliittoteorioita. Saimaan sällikään ei enää ottanut selvää mihin ne kaikki hölmöydet perustuivat ja saivat voimaa taakseen ihan järkevienkin ihmisten kannanotoissa.

Niin sanottujen somevaikuttajien rooli on kasvanut huolestuttavasti. Toki siellä on mukana ihan asiallisten asioidenkin edistäjiä. Harva ihminen vain oikeesti arvioi viestien sisältöä, kunhan vaan seuraa ja pikku hiljaa alkaa salakavalasti ollakin samaa mieltä ja levittää sanomia.

Viimeaikaiset uutiset alkavat vilkuttamaan varoitusvaloja näistä iholle hiljaa asettuvista vaaroista. Mitä tapahtuukaan Twitterissä jos Elon Musk saa vallan ohjata maailman sananvapautta ja rakentaa vaikuttamiselle uudet normit.

Yle nosti ansiokkaasti esiin kuinka asiat saavat aivan käsittämättömiä mittasuhteita kuten huhtikuussa 2019 Länsi-Tampereella missä levisi pelkoa herättävä huhu. Kaksi alakouluikäistä lasta oli raiskattu – ja tekijä oli vapaana.

Rikosta seuraavana päivänä poliisi kertoi tutkivansa Tampereen tapauksia. Tiedossa ei ollut mitään sellaista, minkä perusteella olisi aihetta yleisempään pelkoon, poliisi tiedotti. Kyse oli ihonvärin mustamaalaamisesta

Ylen jutussa "Marko" on yksi suomenkielisen Twitterin aktiivisista maahanmuuttajien rikollisuutta jakavista keskustelijoista. Marko kieltäytyi esiintymästä "Ylen vedätyksenä" pitämässään jutussa, eikä Yle tiedä varmasti hänen oikeaa nimeään.

Marko käy tilillään yhteiskunnallista keskustelua rikoksista, mutta valikoiden – kiinnostus rajautuu lähes täysin tekijän ihonvärin mukaan. Se johtuu hänen mukaansa siitä, että "valtamediat" tarkoituksellisesti peittelevät maahanmuuttajataustaista rikollisuutta.

 

Median on todella katsottava myös peiliin. Suomi putosi maailman lehdistönvapausindeksin kakkossijalta viidenneksi. Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittain laatima indeksi julkaistiin viime viikolla.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan median polarisaatio uhkasi merkittävästi lehdistönvapautta viime vuonna. Järjestön pääsihteeri Christophe Deloire varoittaa etenkin niin sanotusta "Fox News -mallista", jossa media houkuttelee yleisöä jyrkillä mielipiteillä. Mallin lisääntyminen mediassa on kuolemanvaara demokratioille, koska malli horjuttaa yhteiskuntien sisäisen harmonian ja suvaitsevan julkisen keskustelun perustaa.

Järjestön mukaan sosiaalisessa mediassa leviävä disinformaatio kiihdyttää myös sitä, että ihmiset jakautuvat mielipiteiltään ääripäihin.

Aktiivisen toimittajaurani aikana jäi myös liian usein mielikuva siitä – kuka meistä toimittajista uskaltaa sen pahimmin ilmaista.

 

Katri Saarikiven mielestä nykyhetki vaatiikin meiltä aivan uudenlaisia resilienssin taitoja, koska uhat ovat osin uusia. Hän kirjoittaa tuoreessa kolumnissaan kuinka luottamus on meihin sisäänrakennettu. Kyberresilienssin kannalta tärkeää on oppia tarkemmin havaitsemaan, milloin luottamusta manipuloidaan.

Tieteelliseen menetelmään tutustunut osaa puolestaan paremmin arvioida, onko vaikkapa netissä esitetyille väitteille oikeaa perustaa, tai kuinka luotettava muiden levittämä tutkimus on.

 

Nyt on siis oikea hetki paitsi olla varovainen tiedon suhteen mitä meille tyrkytetään, niin myös oppia jokapäiväistämään, ettei kaikki erikoisasiantuntijan sanomiset ole totta. Taustalla voi olla jonkun tahon erikoisoperaatio. Vähän niin kuin ostaisit joka viikko uuden television, kun hintahuijaus kertoo, että viikon erikoiskampanja tarjoaa juuri nyt 70 prosentin alennuksen. Ja mikä onkaan se oikea hinta.

Ja muista myös jokainen kuva ja video on äärettömän helposti manipuloitavissa, muokattavissa, yhdistettävissä pois alkuperäisestä yhteydestä. Yhtä helppoa nykyisin kuin paskan puhuminen kautta aikojen.

 

Lisää aiheesta:

”Kaikki sotilaamme eivät ymmärrä kuolemansa tarpeellisuutta”

Johanna Vehkoon esille tuomat valeuutiset, vihapuheet ja vaientamiset toivat sananvapauspalkinnon

Venäjä mustamaalaa nyt Suomea

Venäjä maalittaa suomalaista mediaa

Ano Turtiainen kertoi Venäjän tv:ssä "globalistien" vallankaappauksesta Suomessa

Olen vihdoin valinnut poliittisen linjani

Lauantai 30.4.2022 klo 15.05 - Kauko Niemi

 

Olen valinnut loppuelämäni poliittisen linjani ja muunkin kanssakäymisen linjani. Ne jotka eivät osaa kuunnella eivätkä osaa tai halua keskustella, ovat kovin heikoilla minun valinnoissani.

Tähän mennessä olen esimerkiksi äänestyksissä valintani tehnyt asioiden pohjalta puolueista välittämättä ja lopuksi arponut asiaa kannattavien keskuudesta sen äänestysnumeron, jonka olen äänestyslippuun piirtänyt. Nyt siis arpajaisetkin jäävät pois, kun ehdokaskarsintaa teen kaiken aikaa. Räksyttäjät, oman ainoan hyväksyttävän asian ajaminen kapeasta näkökulmasta ei enää minulle riitä. Eikä sekään, että onks mun tukka hyvin.

Viime viikolla ryhdistäydyin myös somessa ja poistin yhden keskusteluketjun, joka alkoi sauhuta ilman että sillä olisi ollut mitään yhteyttä alkuperäiseen kuvaan ja tekstiin.

Miten se onkaan mahdollista, että huutamalla ja räyhäämällä pärjää ainakin tarkasti ajoitetun hetken. Toisista piittaamatta saa tehdä ja räksyttää utopistisia asioita ja jopa päästä vielä hetkelliseen suosioon. Putin tosin ei räksytä kuten Trump ja tekee asioita hiljaa hiuttamalla ja huomaamatta. Sekin on yksi tie tyranniaan.

Parhaillaan Turussa ihmetellään kuuinka Turun kaupunki on antanut Venäjän diplomaateille käyttöön kesä¬mökin ja kirkon kaupungin parhailta paikoilta. Kukaan ei tunnu tietävän miten asia on hoitunut, mutta Turun kaupunki on maksanut venäläisten puolesta vuokraa alueen omistajille.

Myös Turun keskustassa Venäjän pääkonsulaatin vieressä sijaitseva talo on ollut konsulaatin käytössä jo 1980-luvun lopulta tai 1990-luvun alusta lähtien. Talo on osa Luostarinmäen suojeltua museoaluetta. Se on toiminut vuodesta 2002 lähtien Moskovan patriarkaatin alaisena ortodoksisena kirkkona. Tästäkään rakennuksesta venäläiset eivät ole maksaneet vuokraa museo¬alueen omistajalle eli Turun kaupungille. HS:n mukaan ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, miten rakennus päätyi venäläisille.

Ranskan presidentin viikon takaiset vaalit ja vaalihistoria valotti melko hyvin räksytyskulttuuria. Marin Le Pen yritti kolmannella kierroksellaan siivota sanojaan sekä itseään. Sehän toikin selvää saalista, mutta suurella osaa ranskalaisista on kuitenkin sen verran poliittista muistia, ettei auttanut voittoon.

Le Penin räksytys yltää vuosikymmenten taakse isän perintönä. Tällä kertaa kampanjoinnissa jätettiin tuo historiallinen sukunimi kokonaan syrjään kampanjoinnissa. Vain ”ihmisläheinen” Marin oli ehdokkaana, joka pukeutui hempeisiin väreihin ja siivosi suunsa. Auttoi vain hiukan.

Le Penin yrityksestä on monia arvioita. Yksi parhaimmista Helsingin Sanomien Heikki Aittokosken katsaus tilenteeseen, joka päättyy havainnollisesti Jean-Jacques Rousseaun ajatukseen. Hän oli 1700-luvun radikaali valistusfilosofi, joka tosin pilkkasi valistusta. Hän oli pienen ihmisen asialla ja hallitsi kaunan kielen:

”Kaikki ylevät puheet yhteiskunnasta, oikeudenmukaisuudesta, laista, toisten puolustamisesta, heikkojen auttamisesta, filosofiasta ja järjen edistysaskelista ovat vain ovelien poliitikkojen tai alhaisten imartelijoiden keksimiä houkuttimia, joiden avulla alistetaan yksinkertaisia.”

Kotomaassa en uskalla ennustaa kovinkaan pitää ja arvostettua taivalta Ano Turtiaiselle. Hänen kielenkäyttönsä on suomalaisessa politiikassa vertaansa vaille. Siistimmällä suulla hän olisi ehkä voinut jatkaa puolustusvaliokunnassa. Turtiaista ei haluttu salaisen turvallisuustiedon äärelle.

Tapaus Tuomioja on myös herättänyt monenkinlaisia arvioita. Oman tiensä kulkijoita on aina arvostettu, mutta jos oma tie ei risteydykkään julkisen tien kanssa sopivassa kohtaa, niin sanomistahan siitä tulee. Pitäisikö Tuomiojan kulkea uskollisesti vain omaa tietä omissa oloissaan?

Tuomioja on joka tapauksessa julkisesti törmännyt etuajo-oikeutetulle tielle ja ansainnut ainakin rikesakot.

Onkohan maailmassa montaakaan tapausta, joissa mikään ääriryhmä olisi saanut ansaitun, historiaa pysyvästi muuttaneen voiton rehellisellä ja avoimella yhteistyöllä.

Parempi olla hiljaa ja antaa ihmisten luulla että on tyhmä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset.

Lisää aiheesta:

Nyt jos koskaan olisi syytä pysyä sovussa

Kun maahanmuuttajien asioista väitellään sosiaalisessa mediassa, väittelyssä ovat usein mukana kaikki muut paitsi maahanmuuttajat itse.

 

Työterveydessä olin asiakas ja terveyskeskuksessa olen alamainen

Perjantai 22.4.2022 klo 15.19 - Kauko Niemi

Onneksi nämä asiat ryöpsähtivät nyt julkiseen keskusteluun, kun Mika Salminen avasi suunsa ja lyttäsi työterveyshuollon. Samaan aikaan sairaanhoitajien edunvalvonta ja työolosuhteet ovat olleet pinnalla joka päivä jopa pakkolakia myöten. Nyt olisi painavan keskustelun aika - eikä vain kinaamista siitä, onko Salminen oikeassa vai väärässä.

Sote-toiminnassa on oikeaa ja hyväksyttävää vain tervehtyvä ihminen. Enemmän tai vähemmän sairas ihminen ei ole noussut juurikaan keskusteluun tässä mylläkässä. Eikä se ole noussut pramille vuosia kestäneessä sote-politikoinnissakaan.

Eiköhän olisi parasta rakentaa soteuudistus, missä monimutkaiset rakenteet ja byrokratia jätetään kakkoseksi. Kaiken lähtökohta on ihminen, jonka terveyttä ensisijaisesti edistetään ja jos sattuu sairastumaan, niin hoidetaan mahdollisimman hyvin terveeksi. Toki kaikki maksaa ja sekin on sitten jossakin vaiheessa huomioitava mausteena tässä sopassa, kun tiedetään todelliset tavoitteet ja rehdit toimintatavat.

Työterveydenhoidossa tunsin vuosia itseni asiakkaaksi. Minua kuunneltiin ja toimittiin asiallisen nopeasti. Kerrottiin mitä asiakkaan pitääkin tietää. Vuosien varrelta en muista yhtään vitutus-käyntiä. Sen sijaan terveyskeskuskäynnit ovat liki poikkeuksetta olleet alistavaa alamaisen viranomaistoimintaa.

Itse harrastan laajasti terveydenhoitoa ja käytän liki päivittäin terveyttä tukevia tuotteita ja hoitoja. Siis yritän ottaa vastuun terveydestäni. Seuraan ja mittaan sekä opin sitä kautta. Elän toistaiseksi tavoitteeni mukaista lääkkeetöntä elämää ja välillä lunttaan Antti Heikkilän kirjasta tai muualta mitä se Lääkkeetön elämä milloinkin tarkoittaa.

Nykyisin olen käyttänyt myös yksityisiä lääkäripalveluja ikään kuin perssonal traineria terveeseen elämään. Viimeinen lääkärikäynti kesti keskusteluineen kaksi tuntia. Yhtään lääkärin määräystä en ole sokkona hyväksynyt, ennen kuin se on minulle ymmärrettävästi avattu.

Mittauksista ollaan montaa mieltä. Laboratoriotestit näyttävät minulle yhtä luotettavasti kuin lääkärillekin mikä on D-vitamiini- tai varastorautatasoni ja monet muutkin. Erilaisten häppäsvärkkien absoluuttiseen totuuteen en minäkään luota eikä tarvitsekkaan. Seuraan muutosta, kun muutan elämääni, niin kuinka se näkyy mittauksissa. Palauttavan unen haku on kestänyt nyt parisen vuotta ja tuloksia alkaa näkymään.

Viimeinen käyntini terveyskeskuksessa osoitti selkeästi sen mentaliteetin mikä siellä vallitsee. Sisäänmennessä vastaanottovirkailija selaa paperinippua ja löytää, että tämän kertainen lääkäri ottaa vastaan huoneessa 59. Menen hyvissä ajoin istumaan ovensuussa olevaan tuoliin.

Huoneeseen tulee nuorehko valkotakkinen nainen, poistuu, tulee hetken kuluttua uudelleen, poistuu ja vielä kolmannenkin kerran ja poistuu. Ilme ei värähdä, olen ainoa odottava henkilö koko käytävällä. Muutaman minuutin jälkeen tulee vastaanottohenkilö ja huhuilee käytävän päästä – onko täällä lääkäri X:lle odottavaa henkilöä. Vastaanotto tapahtuukin huoneessa 37.

Olin siis ainoa henkilö käytävällä ja eikö virkailija todellakaan muistanut kenet ohjasi väärään paikkaan 10 minuuttia aikaisemmin. Entä tuo lääkäri, joka kävi kolmasti huoneessaanja ohitti minut 10 cm päästä. Eikö hän olisi voinut moikata ja sanoa, että katsotaan se sun näppysi tuossa kulman takana – ei – arvovaltahan siinä olisi kärsinyt, jos alamaista olisi puhutellut ohi virkabyrokratian. Ihan varmasti kaikki osapuolet tiesivät kuka odottaa ketäkin.

Entäs sitten se melko tuore kerta, kun lääkäri lukee sanaakaan sanomatta päätteeltään ensimmäiset 10 minuuttia todennäköisesti minun tietojani. Tai mistäs minä tiesin, vaikka olisi pelannut tetristä. Nuosee äkkiä topakkana ylös ja alkaa kertomaan, kuin raision markkinointijohtaja millaista levitettä minun pitää käyttää. Muttei kysynyt eikä tarkistanut käytänkö leipää lainkaan, saati levitettä. No onneksi jäi vielä 5 minuuttia aikaa tarkistaa se asia, minkä takia olin varannut tämän ajan 7 viikkoa aikaisemmin.

Olen miettinyt sellaista testiä, että varaan ajan terveyskeskukseen ja vastaanotolla alan tingata kuinka voin nykyiseen kuntooni verrattuna vielä parantaa omaa vastustuskykyäni. Entä jos kootaan 100 hengen ryhmä ja varataan tiettynä päivänä kaikki Helsingin terveyskeskukset ja esitetään tuo oleellinen terveyskysymys. Silloinhan noita paikkoja voisi nimittää terveyskeskuksiksi.

Näiden kokemusten jälkeen taidan kannattaa Aki Lindenin omalääkäri-järjestelmää, jos ei parempaa saada aikaan. Hänen mukaansa Suomessa on kolme terveydenhuoltojärjestelmää: maksuton ja jonoton työterveyshuolto, maksullinen ja jonoton yksityissektori – sekä maksullinen ja ruuhkautunut terveyskeskus.

Mika Salmiselle annan tällä kertaa pisteet, että asioita nousee keskusteluun. Tosin pelkkä kinaaminen yksityinen sairaudenhoito bisneksenä, vastaan verorahoilla ylläpidettävän turbo-byrokratia välillä, ei tuota parempaa lopputulosta.

Teknisestihän sairaudenhoidon osaaminen on Suomessa hyvää, kunhan se tehtäisiin joustavaksi ja mahdolliseksi, eikä jokaisella toimijalla olisi useita yksittäisiä päällepäsmäreitä. Lisäksi liki jokaiseen tulokselliseenkin hoitoon löytyy virallinen valittaja oppiriitoineen. Veikkaan, että käynnissä oleva sote-uudistus vain monimutkaistaa asioita entisestään.

 

 Lisää aiheesta:

Itsemittausten uusimpaan trendiin kuuluu laitteet eteisvärinän mittaukseen

Muotoseikat ratkaisevat

 

 

 

 

Päässäni rakentuu algoritmi sinusta

Torstai 14.4.2022 klo 21.12 - Kauko Niemi

Mark oli varsin fiksu jätkä, kun tajusi, että jokainen ihminen muodostaa oman kuvan jokaisesta kaveristaan ja kohtaamastaan ihmisestä. Zukkerberg vain älysi pistää tekoälyn asialle ja muodostaa meidän käyttäytymisestämme niin kutsutun algoritmin, joka ohjaa mitä sinulle facessa näytetään, jotta olisit tyytyväinen ja koukutettu.

Olen vuosikymmenet hokenut, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Niin saavat myös kuvat ja eleet. Tämä hokema johtuu siitä, että koko työurani ajan piti miettiä kenelle kirjoittaa, mitä vastaanottaja mahdollisesti ymmärtää tekstistä ja millainen viitetausta mahdollisesti auttaa ymmärtämään.

 Se millaisia tunteita juttuni herätti minussa itsessäni, eivät läheskään aina olleet samoja mitä lukijoilla. Jopa täydellisiä fiaskoja, vaikka olisi ollut kaikki faktat käytettävissä.

Nykyisin tämä vastaanottajasta muodostuva algoritmi korostuu päivittäin somessa ja vieläpä moninkertaisena. Vain sillä erotuksella, että asiakokonaisuus katoaa ja yksityiskohdat nousevat pintaan. Jokainen kun löytää helposti viestistä omaa kuplaansa vahvistavan asian, jota sitten alkaa pyörittämään. Ja asiallista keskustelua ei synny kokonaisuudesta vaan väittelyä epäolennaisista pikku nyansseista.

Viimeisin esimerkki vaikkapa jakamani Sanna Ukkolan kolumni Karita Mattilasta. Minun päässäni algoritmi Mattilasta alkoi muodostua huikeana esiintyjänä ja vielä huikeampana sopraanona vuosien takaa Porvoossa. Silloin kohtasin Mattilan ensimmäisen kerran livenä. Beethovenin yhdeksäs livenä pysäytti ja muina solisteina Monika Groop, Matti Salminen ja Raimo Sirkiä.

Algoritmin rakentuminen on jokaisen päässä kokonaisuus ja yksittäinen asia vaikkapa seksuaalisuus tai millaisesta peniksestä kukakin tykkää, ohjaa kokonaisuutta. Mattilan peruuttamattomat viestit somessa rakentaa erilaista algoritmia minun päässäni kuin Metropolitanin tai Teatro Real -oopperoiden johdon päässä. Se mihin suuntaan Mattila itse haluaa ihmisten päässä muodostuvaa algoritmiaan ohjailla, on täysin kiinni hänen viestinnästään ja julkisista tekemisistään, jotka Mattilan tasolla valuvat aina julkisesti pramille.

Mattilan twiitti Ukkolan kolumnin jälkeen osoitti, ettei some ole oikein hänen hallussa. Ja toisaalta 60-vuotiaan naisen seksuaalisuus ja siitä keskustelu ja kommentointi on oikein hyvä asia esimerkiksi sellaisessa artikkelissa, jonka keskeinen sisältö nojaa asiantuntemukseen, muttei erillisinä twiitteinä, jotka saavat merkityksen yksittäisen vastaanottajan päässä ja eri tilanteissa.

Tällä hetkellä seuraan suurella mielenkiinnolla erään suomalaisen poliitikon algoritmin rakentumista päässäni. Hänellä on joku vimmattu tavoite, jota en vielä tiedä, mutta varmasti kohta selviää. Hänen viestinsä määrä on moninkertaistunut. Viesteissä ei viitata sanallakaan perinteiseen politiikkaan tai puolueisiin. Kaikkien sisältö on ihmisläheisyys ja julkisuuteen valutetaan tavaton määrä jopa perheen asioita. Aika paljastaa kuinka tämän henkilön algoritmi ja uskottavuus minun päässäni sitten kehittyy.

Minulla on monta ystävää, joiden säätelemä algoritmi päässäni on tarkentunut. Kukaan heistä ei ole varsinaisesti valehdellut tai julkaissut väärennettyä totuutta. Useiden kohdalla vuosienkaan keskustelut eivät ole muodostaneet samaa fiilistä kuin heidän liki päivittäinen seuranta facessa. Mitä ja miten kommentoidaan ja mistä kukakin tykkää. Uskonnollisuus ja poliittinen ajattelu ja moni muu rakentuu ja paljastuu pikkuhiljaa tahtomattaan ja tietämättään. Muutamalle olen asiasta kertonutkin ihan naamatusten ilman naamakirjaa, kuinka paljon monipuolisemman ja inhimillisemmän kuvan olekaan sinusta muodostanut.

Tasapainoiselle ihmiselle on helpointa olla rehellinen itselleen ja eritoten olla heiluttelematta omaa toisten päässä syntyvää algoritmia. Jatkuva roolissa eläminen on rasittavaa, näytellä jotakin koko elämänsä.

Omilla roolin mukaisilla sanomisilla on kokonaisuuden toiston kannalta pieni merkitys, koska niitä tulkitaan niin monella eri tavalla, eri tavalla jokaisessa päässä. Jonakin päivänä rakennettu pilvilinna sitten hajoaa ja se vasta sattuukin – kun minä niin yritin.

Ihmiset ovat pahoja ja ilkeitä. Ei vaan ne ymmärtävät asioita eri tavalla. Ilkeys tulee pääsääntöisesti kuvaan vasta sitten kun valeroolit paljastuvat.

Itse vaan olen niin laiska, vaikka päässäni on ihan mielenkiintoisia algoritmeja, niin edelleen tuputan samoja asioita kaikille, vaikka matille pitäisi lähettää eri viesti kuin maijalle. Koneellisesti sen näin tekee Markin face.

 

 

 

 

 

 

 

Vallankumous on vaikeaa, mutta vallan kumous helppoa

Perjantai 1.4.2022 klo 16.42 - Kauko Niemi

Punaista näyttää uudelle normaalille. Uusi normaali ei ole pelkkä ilmoitusasia, eikä missään tapauksessa tapahdu yhdessä yössä

Valta on ihmeellinen asia. Sen varjolla voidaan tehdä suunnattomasti pahaa toisille. Sen varjolla voidaan juonia vaikka mitä, kunnes onneksi nykyaikainen tekniikka ja sen avaamat tiet mahdollistavat tietojen vuotamiset ja paljastumiset.

Juuri tällä hetkellä on harvinaisen paljon valtataisteluita suuria ja pieniä. Suurin tietysti Ukrainan tilanne. Siinä Putin yrittää vallankumousta ja jos ihmetellään asiaa tiedonkulun kannalta, niin teetättää suunnatonta ja kallista työtä pitää koko kansa hiljaisena. Muuttaa lakeja, jotta suunsa aukaisseet saadaan tuomittua hiljaiseksi. Lisäksi suuri määrä tekniikan muutoksia tiedon rajoittamiseksi.

Miljoonien todellisuudesta tietämättömien venäläisten valheellisten mielikuvien rakentaminen tulee kalliiksi ja vaatii aivan liian paljon viattomien ihmisten henkiä. Lopputulosta ei tiedä kukaan. Suuressa kuvassa sama voi toistua myös Kiinassa, missä valvonta ja sääntely ulottuu jo kaikkialle ja yksilötasoille.

Mutta kun siirrytään pienempiin ja kotoisempiin keisseihin, niin niitäkin riittää aivan liiankin kanssa. Yhdessä yössä syntyy muka uusi normaali. No tuskin ruokateollisuudessakin kestää vuosia ennen kuin tiedämme varmasti kuinka ihmiskehot reagoivat uusiin, teollisesti prosessoituihin ruoka-aineisiin ja niissä käytettäviin lisäaineisiin.

No sitten urheilu ei olekaan ollut reilua ja rehtiä niin kuin on annettu ymmärtää. Jos Jan Vapaavuori olisi nyt reilu ja rehti mies, niin hän siirtyisi syrjään Olympiakomitean puheenjohtajuudesta. Jos asioita hoidetaan Vapaavuoren johdolla vuosikymmenten takaisella äijämeiningillä pienessä suljetussa piirissä nurkan takana ja sen jälkeen hyssytellen kaverin hyväksi.

Jos Vapaavuori oikeasti kuvitteli, etteivätkö tuollaiset asia missään vaiheessa vuotaisi julkisuuteen, niin näinhän saattoi käydä viimeksi Kekkosen aikana vuosikymmeniä sitten. Ei enää nykyaikana. Urheilun sponsorisotkuille ja hyvä veli -kerhoille on saatava loppu. Lopun hyvä aloitus on Vapaavuoren siirtäminen syrjään. Vapaavuori itse ei ole kokenut, että hänen omaa luottamusta olisi suoraan kyseenalaistettu.

Viime viikolla Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi Olympiakomitealta selvityksen, miten epäasialliseen käyttäytymiseen on puututtu. Ministeriö ei ota kantaa itse Mika Lehtimäen tapaukseen. Selvitys tulee toimittaa 13.4.2022 mennessä.

 

Entäs millaista peliä on pelattu alkoholin etämyynnin kanssa peräti 16 vuotta. Poliittista ja viranomaispeliä. Ei kestä päivänvaloa muutaman virkamiehen kekseliäisyys ja sen jälkeen politiikkojen omalaatuinen suojelu.

Iltalehti on uutisoinut viime päivinä, miten väitetty alkoholin etämyyntikielto tupsahti Suomeen muutaman virkamiehen keksintönä ja miten kyseenalaisin keinoin viranomaiset ovat ylläpitäneet kiistanalaista tulkintaa.

Lupa- ja valvontavirasto Valviran edeltäjän STTV:n ylitarkastaja Rainer Pätsi ehti jo julistautua syylliseksi etämyyntikiellolle. Hänen jälkeensä erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön (STM) hallitusneuvos Ismo Tuominen on julistanut julkisuudessa ja eduskunnalle virkavastuulla etämyyntikieltoa sekä pelotellut etämyyjiä rikostutkinnoilla.

Iltalehden mukaan keskeisessä roolissa etämyynnin oikeustilan epäselvyyden takana on Annika Saarikko. Hän väitti perhe- ja peruspalveluministerinä viime kaudella, että korkeimman oikeuden Visnapuu-tuomion mukaan “kaikkien alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti on jo eduskunnan juuri hyväksymän uuden alkoholilain mukaan kiellettyä.” Nyt Saarikko ei anna haastatteluja medialle.

Asia on nyt noussut julkisuuteen ja melko varmana lopputulemana totuus paljastuu aikanaan, kun vuotajia alkaa astua julkisuuteen ja oikeaa tietoa tihkuu tietoisuuteen. Suomessakin siirrytään EU:n mukaiseen alkoholijuomien etämyyntiin hapuilevien ja keksittyjen lakitulkintojen jälkeen.

 

Tuo etämyyntikielto johdattelikin jo Valviran ovelle, jonka toimintatapaa on voinut ihmetellä jo vuosia. Valvira painottaa, ettei se aloita oma-aloitteisesti selvityksiä, vaan silloin kun Valviralle tehdään kantelu. Mutta kuinka helppoa onkaan löytää sisäpiiristä asiantunteva kantelija ja saada taas selvitysruletti pyörimään. Viimeistäänkin Lääkäriliitto ”suostuu” kantelijaksi. Kaiken huippu on vuosia kestänyt oppikiista kilpirauhashoidosta.

Tuorein päätös tuli helmikuussa, jolloin kuopiolainen lääkäri Ville Pöntynen hävisi hallinto-oikeudessa, eikä saanut lääkärinoikeuksiaan takaisin. Yksikään potilas ei ole koskaan valittanut Pöntyseltä saamastaan hoidosta, vaan valittajat ovat Valviran sisäpiiriläisiä.

Oikeuskäsittelykin oli vähintään kummallinen. Valviran johtaja Tarja Holi on osallistunut asian käsittelyyn esteellisenä. Pöntyselle ei näytetty käsittelyn pohjana olevia asiakirjoja ja käsittelyssä käytetään Valviran sisäisiä asiantuntijoita.

Avoimuudesta tuskin voidaan puhua. Valvira on organisaatio, jonka toimintatavat pitäisi pikaisesti ottaa puolueettomaan käsittelyyn, ennen kuin koko luottamus valuu viemäriin.

 

50 miljoonalla immuniteettitalkoot

Lauantai 26.3.2022 klo 11.51 - Kauko Niemi

 

Kahdessa vuodessa, kun oikein tosissaan olisi yritetty, olisi mitä todennäköisemmin pystytty kasvattamaan ihmisten vastustuskykyä koronaa ja muitakin pöpöjä vastaan ja pitkällä tähtäimellä pienentämään sairaanhoidon kuormitusta.

Mutta ei sanallakaan vihjaistu siihen suuntaa. Viranomaisten rajoituksia, sääntöjä, rokotuksia ja kemiaa tuputettiin hirveällä määrällä rahaa. Mitäs jos immuniteetin kasvattamiseen olisi käytetty 50 miljoonaa eroa? Tarjottu erilaisia mittauksia, että totuus olisi tullut käsin kosketeltavaksi.

Tässä vaiheessa painotan, etten vastusta rokotuksia enkä varovaisuutta, saati vastuuta omasta ja muiden terveydestä. Tämä blogi ei perustu kuin osittain faktoihin mutta sitäkin enemmän maalaisjärkeeni ja omiin tuntemuksiini.

Jos olisi pakottamatta ja tyrkyttämättä kerrottu ymmärrettävää ja motivoivaa faktatietoa immuniteetin mekanismeista ja sitten keinoista, joita kannattaa kokeilla. Kahdessa vuodessa olisi ehtinyt tapahtua paljon. Omakohtaisesti olen tulkinnut, että minun kroppani pistää muutoksia hanttiin noin kuusi viikkoa ennen kuin muutokset alkavat tapahtumaan. Kaksi korona vuotta olisi ollut oikein sopiva aika, kun ihmiset ajattelivat joka tapauksessa terveyttään.

Siis ei missään tapauksessa mitään viikoittaista lööppijournalismia toistellen jatkuvasti samoja reijolaatikaisia ja pekkapuskia. Pohjois-Karja-projektikin on jo moneen otteeseen osoitettu rasvaiseksi kuplaksi.

Oikeassa tieteessä kaikki muuttuu ja kumoaa vanhat käsitykset sekä jokaisella ihmisellä on omanlaisensa immuniteetti koostuen ihmisen kokonaisuudesta. Yhden leipäviipaleen muuttaminen toiseksi ei tarkoita juurikaan mitään. Kuvittelen, että maailmalta löytyisi tutkimuksia immuniteetin kasvattamisesta kokonaisvaltaisemmin kuin yhden vitamiinin tai ruoka-aineen merkityksen kautta.

Viime viikolla pohdittiin neljännen rokoteannoksen pelisääntöjä. THL on suositellut tähän saakka neljänsiä annoksia vain niille 12 vuotta täyttäneille, joiden immuunipuolustus on voimakkaasti heikentynyt. Jos tällainen heikentynyt-määritys pystytään tekemään, niin jollakin täytyy olla syvällisempää ja konkreettisempaa tietoa immuunipuolustuksen heikkoudesta.

Onkos kukaan esittänyt missään yhteydessä vakavissaan immuunipuolustuksen vahvistamista keinolla millä hyvänsä. Entä jos tarjottaisiin yli 30 rasvaprosentin omaaville henkilöille ilmaista laboratoriotestipakettia ja tiedettäisiin mitkä kaikki asiat ovat jo ehtineet mennä pieleen. Tai jotain vastaavaa – vaikkapa ylenpalttinen sokerin rajaaminen elintarvikkeissa samoin kun erilaiset säilöntäaineet ja muu kemia.

Omakohtaisesti minulle tapahtui jotain merkittävää 11 vuotta sitten kolmen peräkkäisen ylipitkän flunssan jälkeen. Kun ei voinut pahemmaksikaan mennä, lopetin kausirokotteet, aloin päivittäisen d-vitamiinin 100 ug käytön (jatkuu edelleen) ja lopetin totaalisesti kaiken maailman buranoiden käytön. Tämän jälkeen ei ole ollut yhtään flunssaa, eikä toistaiseksi koronaakaan. Koronapiikkejä olen ottanut kolme. Faktaa ei minullakaan ole, muuta kuin d-vitamiinitasoni on näinä vuosina noussut 62:sta 173:een. Kipulääkkeiden lopettaminen saattaa viitata vatsan terveellisempään bakteerikantaan, jolla monien tutkimusten mukaan on hallitseva merkitys terveyteemme, jopa aivojemme toimintaan.

Suomessa aikuisväestöstä on ylipainoisia 62 prosenttia- eli kohta kaksi kolmasosaa. Itse kuulun tähän joukkoon (rasvan suhteellisella osuudella mitattuna). Koronan takia tehohoitoon joutuneista 94 prosenttia oli ylipainoisia. Ylipaino lisännee myös kolmentoista eri syövän riskiä. Kaikesta huolimatta ylipaino on suurimalle osalle ihmisiä enempi vain ulkonäkökysymys. Lööpit sekä ennen ja jälkeen somekuvat kertovat kuinka monta numeroa pienempiä vaatteita laihduttaja käyttää, eikä juurikaan mitään tietoa terveydellisistä muutoksista.

Nopeilla vippaskonsteilla painoa pudottavat sekoittavat vain hormonitoiminnan. Näin todistelee pitkään asiaan perehtynyt lääkäri Taija Somppi kirjassaan Parantavat hormonit. Hormonaalisesti tasapainoton elimistö ei immuniteettia kasvata ja saattaa olla yksi laaja ongelma-alue.

Pelkällä painonpudotuksella ei tietenkään ratkaista korona immuniteetin heikkoutta tai vahvuutta, eikä muitakaan vastustuskykyongelmia. Kuinkas onkaan sitten unen kautta syntyvä palautuminen ja stressiputken katkaisu jokaisena yönä. Kuinka on henkinen tasapaino. Onko jatkuva lääkitys päällä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Painonpudotus on toki hyvä aloitus, kunhan tekee oikealla tavalla.

Immuniteettitalkoiden ongelmana on tietenkin se, että maamme sairaudenhoidon lähtökohtana on löytää yksi oire ja määrätä siihen lääke 15 minuutissa. Itse juurisyyt veisivät liikaa aikaa. Tähän kaavaan immuunivasteen kartoittaminen ja kasvattaminen mahtuu huonosti. Kuitenkin uusin rokotesuositus pystytään määrittelemään immuunivajeisille.

Immuniteetistä on paljon tietoa yleisellä tasolla ja etenkin yksittäiset tuotekauppiaat kertovat kuinka jokainen pilleri tai pulveri kasvattaa immuniteettia. Harvoin kuitenkin avataan sitä mekanismia ja ymmärrystä - kuinka?

Immuniteetti tulee latinan sanasta immunitas, joka tarkoittaa koskemattomuutta. Laajasti katsoen immuniteettiin lasketaan kaikki kehon puolustus- ja suojajärjestelmät infektioita vastaan.

Elämän kannalta keskeistä on torjua ympäristöstä tunkeutuvia bakteereita, viruksia, alkueläimiä ja matoja. Immuniteetin täydellinen pettäminen johtaa yksilön kuolemiseen infektiotauteihin, ellei tila ole lyhytaikainen tai hoidettavissa.

Lopeta ainakin supersiisteys ylenpalttisilla kemiallisilla kodin puhdistusaineilla ja ole iloinen jokaisesta lapsesi luontoleikistä ja likaisista käsistä.

 

 

Otetaanpa tietoturva nyt astetta vakavammin

Lauantai 19.3.2022 klo 8.55 - Kauko Niemi

Muuttuvat asuntomarkkinat

Lauantai 12.3.2022 klo 20.40 - Kauko Niemi

 

Myytävien asuntojen todellisuudesta väännetään kättä mikä on stailattua ja mikä on totta. Onneksi alkaa löytyä rehellisyyttä ja leimataan selkeästi stailatut kuvat. Pettymys on suuri jos myyntikuvat ja todellisuus ovat kaukana toisistaan.

* * *

 

Oma rakas harrastukseni on kestänyt jo 35 vuotta. Ensimmäiset, reilut 10 vuotta se oli täysiaikaista ilta-, yö- ja viikonlopputyötä. Se jälkeen enempi sopivaan tilaisuuteen kytkettyä uteliaisuutta, kunnes netti palautti sen päivittäiseksi seurannaksi. Asuntomarkkinoiden seuranta.

Tästä huolimatta minulla nyt on menossa vasta 11. asunto. Osa niistä on ollut jopa koteja, eikä pelkkiä asuntoja. Siis en mikään intohimoinen muuttaja en ole ollut, mikä johtunee siitä, että on ollut riittävästi tietoa. En ole kertaakaan retkahtanut valheellisiin ja mielikuvituksellisiin stailauksiin tai koneella tehtyihin kuviin.

Esimerkiksi auton myynti-ilmoitus on minulle dokumentti, johon kuluttajana on voitava luottaa. Automainokset eivät juurikaan kiinnosta, enkä ole niitä muutamaan vuoteen seurannutkaan, mutta tiedän, milloin on kyse ladattavasta hybridistä, jossa on neljä ovea ja isolla rahalla voin ostaa kaiken maailman lisukkeita. Ja jokaisella autolla pääsee paikasta A paikkaan B. Tai ainakin minä olen päässyt omalla autolla vuodesta 1972 lähtien.

Tällä hetkellä olen täysin avoin ja valmis ostamaan uuden asunnon, jos sellainen osuisi kohdalle. Itselläni on viisi tiukkaa kriteeriä, joista en jousta. Paikkakunnalla ei ole niinkään suurta väliä, kunhan on Suomessa. Lähimmät ihmiset asuvat 100 km Helsingistä kolmeen eri suuntaan, enkä tällä maininnalla millään tavoin halua ala-arvioida niitä lukuisia hyviä pääkaupunkiseudulla asuvia ystäviäni.

Mutta sitten kun pitäisi löytää uusi asunto. Kenenkään kotia en halua ostaa ja  törmää tällaisiin puppusana ilmoitusteksteihin.

 

Keskeinen sijainti sekä yhdistelmä tyyliä ja tasokkuutta tekevät kohteesta houkuttelevan sinulle, joka haluat nauttia yksilöllisestä elämänlaadusta. Ylellisyyttä on myös se, että arkiset toimet sujuvat helposti ja vaivattomasti.

Tämä on paikka, josta et malttaisi edes lähteä ja jonne on aina ihana palata. Juuri sellaisia koteja me suunnittelemme ja toteutamme, jotta sinä voit nauttia läheistesi kanssa arjen merkityksellisistä hetkistä lempipaikassasi – elämäsi kaupunkikodissa.

Koti on maailman tärkein paikka. Se on usein myös arvokkain hankintamme: kallein kukkarolle ja vieläpä mittaamattoman arvokas sydämelle. Siksi me rakennamme sinulle kodin laadukkaasti, turvallisesti ja vastuullisesti.

 

Huoneistot-sivulta pääset tutustumaan huoneistopohjiin. Kun lähetät varauspyynnön tai liityt jonoon tai haluat etuilijaksi, asuntomyyntimme on sinuun yhteydessä. Miten ihmeessä voin tietää pätkääkään asunnosta yhtään mitään ennen kuin näen pohjan ja yksityiskohdat minun viidelle kriteerille. Ilman pohjakuvaa en pysty myöskään arvioimaan saisiko siitä remontoimalla mieleistään.

Muutaman kerran olen ilmoittautunut tuollaisille listoille ja saanut jonnen joutavaa automaattipostia. Nykyisen asuntoni hankinnassa tutustuin noin 120 asunnon pohjakuvaan ja sen jälkeen asuntojen muihin yksityiskohtiin, mikäli pohjakuva antoi sen suuntaisia viitteitä ja lupauksia.

Asuntomarkkinoilla on nyt tapahtumassa moninkertainen nurmijärvi-ilmiö verrattuna mitä se oli muutamia vuosia sitten. Kolme tuttavaperhettä muutti Jyväskylään ja monta muutakin pois pääkaupunkiseudulta edullisempaan, turvallisempaan ja rauhallisempaan paikkaan. Yksi tuttavani muutti Australiaan ja on suomaisyhtiössä töissä niin kuin silloinkin kun asui Helsingissä.

Hypridityö syntyi koronan myötä pysyväksi elämänmuodoksi. Pienimuotoisessa kyselyssä Linkedinissä lähes puolet vastaajista haluaa tehdä etätöitä 3-4 päivää viikossa. 26 prosenttia ei halua enää palata toimistolle ja 4 prosenttia taas toivoo, että etätyöputki nyt lopultakin päättyy.

Lehtiartikkelissa koko elämänsä Helsingissä asunut nuori henkilö muutti Tampereelle ja työpaikka on edelleen Helsingissä. Kerran pari viikossa voi matkustaa Helsinkiin, jos on tarve. Asunto on kuitenkin puolet edullisempi kuin Helsingissä. Entäs mitä viitteitä antaa tamperelainen kiinteistövälittäjä, joka myi helmikuussa yhden viikon aikana 46 käytettyä asuntoa Tampereella. Tai viime viikkoinen Tampereen Koskikeskuksessa järjestetty tilaisuus, missä oli tarjolla yli 7000 työpaikkaa. Tai  entisen Hartwall Areenan luhistuttu iso osa tapahtumista siirtyy Nokia-areenalle Tampereelle.

Tampere on vain yksi esimerkki. Muita vastaavia löytyy ja tosiasiahan on Helsingin muuttotappio suomenkielisessä väestössä oli viime vuonna 1044 henkilöä.

Maailman tämän hetken rauhattomuus, nopeasti etenevä ilmastomuutos ja jo muuttunut hybridityö ja perinteinen rantalomamatkailun hiipuminen muuttavat asumisen ja vapaa-ajan arvoja ja asuntomarkkinoita. Hypon viime torstainen ennuste kertoo asuntojen hintakehityksen hiipuvan tänä vuonna noin 1,4 prosenttiin ja myyntiaikojen pidentyvän. Viime vuuonna asuntojen hinnat nousivat reilut 4 prosenttia.

Tuskin monenkaan uuden asunnon etsijän kriteereistä löytyisi nyt 20 minuutin kävelymatka Stockmannille, kuten minulla oli reilu 20 vuotta sitten.

Lisää aiheesta;

Digistailaus – mikä on totta ja mikä ei

Digistailauksessa asunto sisustetaan virtuaalisesti. Lopputulos on usein niin realistinen, että ensikatsomalta voi olla vaikea hahmottaa todellisuutta.

 

Iltalehti – Näin asuntosi menisi kaupaksi - Leikkimielinen testi, kuinka asuntosi koettaisiin asuntomarkkinoilla

Minä sain nykyisestä asunnostani tuossa testissä 38 pistettä. Huh huh! Asuntosi on varsinainen timantti, ehdotonta priimaa. Jos päättäisit sen myydä, saisit varmasti sievoisen summan eikä myyntiin kuluisi juuri aikaa. Mutta kannattaako tuollaisesta helmestä edes luopua?

 

 

 

Kolmas mylläkkä toden sanoo

Lauantai 5.3.2022 klo 11.19 - Kauko Niemi

 

Viime viikolla pohdiskelin mielen mylläköitä ja vaikka nyt saataisiin korona ja Putin edes jollakin tasolla kuriin, niin todellista sopeutumista vaatii meiltä jokaiselta ilmastonmuutos. Siihen sopeutuminen sitten viekin enemmän aikaa kuin pari vuotta. Tosin jo nyt olemme osittain myöhässä ja muutos on nopeampaa mihin luonto ja ihmiset kykenevät täysin sopeutumaan.

Viime viikolla jäi pahasti sodan jalkoihin hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC:n raportti, joka on varsin murheellista luettavaa. Lue silti! Ainakin niille, jotka paukuttavat edelleen muka ainoalla oikealla tiellä ja paasaavat seuraavan kvartaalin huikealla talouskasvulla, jota maapallomme ei kestä.

Raportin selväsanainen viesti on, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmiseen ja luontoon ovat aiemmin uskottua nopeampia ja kaoottisempia ja että osa niistä on jo väistämättömiä. Siksi on samaan aikaan hillittävä lisälämpenemistä ja alettava sopeutua vahinkoihin. Vahinkoja ovat esimerkiksi ruuantuotannon ongelmat, helleaallot, vesipula, äärisäät, taudit sekä pakolaisaallot ja konfliktit.

Jos kukaan ei pysähdy tuon listan lukemisen jälkeen, vaan jatkaa miettimistä miltä minä näytän ensi viikolla uusissa muotivaatteissa, niin sopeutuminen saattaa aikanaan koskettaa todella kovaa ja syvältä.

Vähin mitä nyt voin suositella on ryhtyä seuraamaan virallisia tutkimuksia ja raportteja ja luomaan itselle realistista tilannekuvaa ja ymmärrystä mitä on tapahtumassa. Oikea käsitys ei synny istumalla viikonloppua Mannerheimintiellä tukkimassa liikennettä Eduskuntatalon ohitse kuten nyt lauantaina. Keinovalikoima on syytä muuttaa ärsyttämisestä vaikuttamiseen.

IPCC:n raportin mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat laajoja ihmisryhmiä sekä vaikuttavat laajasti luontoon ja alueisiin. Helleaallot, kuivuus ja metsäpalot ovat yleistyneet ympäri maailman, mikä vaikuttaa kaikkiin luonnon ekosysteemeihin. Lisäksi ruokaturva ja vesiturvallisuus ovat heikentyneet. Tiedeyhteisön mukaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin vuodelle 2030 on vaikea päästä päätetyillä nykytoimilla. Vaikutukset ja riskit ovat monimutkaisia ja niitä on vaikea ennakoida täsmällisesti.

Tiedeyhteisön viesti on selkeä: ilmastonmuutos ei ole jossain tulevaisuudessa vaan on jo aiheuttanut peruuttamattomia muutoksia. Tarvitaan ajattelun ja järjestelmien muuttamista niin, että ilmastonmuutokseen sopeutumisesta tulee osa kaikkea päätöksentekoa niin kotimaassa, EU:ssa kuin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Mitä pidemmälle hillintä- ja sopeutumistoimia lykätään, sen kalliimmaksi toimet tulevat niin inhimillisesti, luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta kuin taloudellisestikin tarkasteltuna.

Metsätaloudessa lisääntyvät kuivuus-, myrsky- ja tuholaisriskit. Maataloudessa voidaan saada etujakin, mutta sääheilahtelut ja tuholaiset uhkaavat tehdä ne tyhjiksi. Ja loppujen lopuksi taas tarvitaan lisää kemiaa tuholaisten torjuntaan ja kadotamme luomuruoan.

Ratkaisuksi IPCC ehdottaa monessa kohtaa luonnon omien prosessien tukemista: maaperää elvyttävää ja monipuolista maataloutta, hiilinieluja ja veden kiertoa vahvistavaa suojelutoimintaa, kestävää metsätaloutta ja kaupunkien vihertämistä helteiden viilentämiseksi. Esimerkiksi Helsingin tiukkaakin tiukempi nykyrakentaminen ei ole mitenkään linjassa tulevaisuuden kanssa. Sitten on aikanaan turha surkutella ihmispakoa väljemmille ja siedettävimmille alueille.

Aikaikkuna sopeutumiselle on nyt yllättävän lyhyt. On muutettava elämäntapa, kaupungit ja talousjärjestelmät pohjia myöten, jotta luonnonvarojen käyttö palaisi kestävälle uralle. Pystymmekö me pinnalliset ja mukavuudenhaluiset ihmiset siihen ennen kuin viimeisen pakon edessä.

Ovathan korona ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan tietyllä tapaa olleet opettavaisia uuteen ja vakavaan tilanteeseen.

Lisää aiheesta:
Luontoa ei voi rajata turvaan ihmiseltä

Mielen mylläkät jatkuvat, sisältö vaihtui

Perjantai 25.2.2022 klo 10.46 - Kauko Niemi

Ulkoministeriö valaistuna Ukrainan väreihin 24.2.2022

Ihmismieli on nyt kovilla etenkin nyt kun yhden ihmisen mieli prakasi pahemman kerran.

Ihmisen mieltä on koeteltu koronan voimin jo kaksi vuotta. Aivan liian epämääräistä tietoa tulvii tuutin täydeltä asioista, joista ei ole olemassa todellista faktaa. Nyt kun koronaintohimot ja niiden myötä syntyneet sepitykset ovat selvinneiden totuuksien myötä alkaneet hiipua, niin uusi viestinnällinen tsunami ilmestyi areenalle. Emme saaneet edes lyhyttä luovaa taukoa.

Vain muutamaa tuntia ennen Venäjän torstaiaamuna aloittamia sotatoimia arvostamani kollega Terho Puustinen kirjoitti ylipitkän tilannepäivityksensä Facebookiin. Ylipitkän facebook-mittarilla mitattuna, mutta sisällöllisesti asialliset perustelut kasvattivat tekstimäärää. Pelkät heitot sieltä sun täältä on nyt pitkälti kynnyskysymys meidän henkiseen kehittymiseemme.

Terho Puustinen kirjoittaa: Jokaisen vastuullisena itseään pitävän suomalaisen on hyvä miettiä, millaisia tietoja ja ajatuksia levittää toisille ihmisille. Edistääkö se juttu, mikä mieleeni juuri juolahti, rauhallisuutta ja luottamusta vai toivottomuutta ja levottomuutta? Antaudunko tiedostamattani huonoja tarkoituksia edistävän tahon viestinviejäksi? Toiminko Kremlin propagandan välittämien kuvien ja tunnelmien kaikukammiona? Levitänkö hätääntyneiden suomalaisten viestejä kavereilleni ja toistanko synkkiä uutisia lapsilleni?

Tuossa kohtaa jokaisen kannattaisi pysähtyä miettimään omaa osuuttaan vastuullisuudesta ja oman henkisen tasapainon kehittämistä.

Koronan kohdalla viestintä horjui ja sekoili monin tavoin ja toivottavasti lähivuosina syntyvät arviot opettavat meitä millä perusteilla suuriin ihmisjoukkoihin voidaan vaikuttaa silloin kun totuudesta ei ole vielä mitään varmaa tietoa. Pakottamalla oletettujen ja keksittyjen tarinoiden kautta ei synnytä luottamusta ja kasvata vastuullisuutta yksilötasolla. Koronan kohdalla STM:n käytös oli keksittyä ja alle kaiken arvostelun.

Kun unohdetaan nämä kaksi tiedon hullunmyllyä, jotka tuottavat mielin määrin ja tuutin täydeltä faktatonta tietoa. On se somehömppä ja huono medialukutaito ajan mittaan vaarallista ihmisen mielelle.

Omakohtainen ihmiskokeeni oli varsin antoisa. Koe, jossa sataprosenttisesti uutisnargomaani lähtee aamulla liikkeelle ilman ensimmäistäkään uutissivuston avaamista – siis täysin tyhjällä päällä, avoimena. Kutsuin sitä voittajatunniksi. Kuulin ja näin sekä koin asiat avoimesti. Voittajatuntihan tosin toteutetaan yleensä kellon herätyksellä ennen muiden ”laiskojen” heräämistä. minun tuntini alkoi silloin kun heräsin.

Hieno puolivuotinen kokeiluni päättyi koronaan. Aamulla piti tarkistaa, onko ulkona liikkuminen sallittua. Jatkossa pitää tarkistaa onko Putinin pommiuhka akuutti Helsingissä. Totta kai nämä ovat omassa päässäni muodostuneita, median ja somen kasvattamia harhakuviani, joista oman hyvinvoinnin ehdoilla pitäisi päästä eroon.

Varsin mielenkiintoisen ihmiskokeen toteutti toimittaja Julia Thurén. Hän tilasi mittalaitteen, teippasi elektrodit rintaan ja alkoi somettaa.

Hän oli juuri lukenut eräältä keskustelupalstalta monta sivullista vitsailua naisten hakkaamisesta. Sitä ennen hän oli viettänyt Twitterissä pitkän tovin selaillen saivartelua siitä, että jos fossiilimainonta kiellettäisiin, somen käyttökin pitäisi kieltää, sillä some kuluttaa sähköä. Toki hän scrollaili myös koronadenialistien pitkiä selostuksia siitä, miten Suomi yritetään luovuttaa lääkeyhtiöiden hallintaan.

Myöhemmin kävi ilmi, että hänen sydän todella hakkasi tavallista kovempaan tahtiin tuona maanantai-iltana. Elimistön stressitasot olivat koko illan punaisella. Itsekin huomaan aamuisessa verenpaineen mittauksessani, kuinka paineet nouset sillä kolmannella mittauksella, jolloin olen ehtinyt avata keittiön pöydällä olevan tablettini.

Samoja oireita kuin Julia Thurén ovat monet kokeneet vielä senkin jälkeen, kun ovat viettäneet viikkotolkulla somepaastoa.

Korona huutelut nyt hieman helpottavat, mutta rakas naapurimme huutelee ja toivottavasti vain ja ainoastaan huutelee. Nyt kannattaa todella tiedostaa kuinka stressitasoihin kannattaa ja voi suhtautua, jotta henkilökohtainen palautuminen ehtisi tapahtua yön aikana. Ja kuinka pitää kurissa niiden nousun heti heräämisen jälkeen.

En missään tapauksessa halua luokitella tietomylläköitä pahaksi. Ilman somea en tietäisi sukulaisistani ja kavereistani yhtään mitään. Eristäytyminenkin tuottaa stressiä. Jossakin kulkee hyvinvoinnin kultainen keskitie. Sitä kannattaa nyt etsiä ihan henkilökohtaisesti, eikä luottaa viiteen väärään temppuun.

 

Lisää aiheesta:

https://yle.fi/uutiset/3-12340313

 

 

Haalistuneet olympiarenkaat

Sunnuntai 20.2.2022 klo 8.04 - Kauko Niemi

Tällä kerralla Pekingin kisoissa en yltänyt minkään tasoiseen olympiahuumaan. Enkä ole juurikaan kuullut kavereidenkaan hehkutuksia. Mikään intohimoinen penkkiurheilija en toki ole muutenkaan heikohkon kilpailuviettini takia. Pekingin olympialaisissa kilpailtiinkin kolmessa kategoriassa – talviurheilussa, Kiinan ihmisoikeuksissa ja median hömppäuutisissa.

Oman ongelmansa muodostaa myös oma laiskuuteni etsiä sellaisia sopivia kanavia katsella tai kuunnella kisoja ilman että pitäisi istua sohvaperunana ja tuijottaa jotakin tv-kanavaa siis siitä televisiovastaanottimesta. Kuten edellisessä blogissani jo valistinkin, niin Yle ja maikkari ovat evänneet minulta suorat lähetykset netissä. Minun tietokoneiden asetukset kun eivät ole heidän kanssaan yhteensopivia.

Yle jakoi Pekingin olympialaisten mediaoikeudet Suomessa Discovery Finlandin kanssa. Discovery esittää kisoista yksinoikeudella jääkiekkoa televisiossa ja digikanavissa. Siis radiosta sai kuunnella jos kiinnosti.

Olen sataprosenttisesti sitä mieltä, että liike on lääke. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei olympialiike ole oikein minkäänlainen lääke oikein mihinkään.

* * *

Uiguurit ovat Kiinan Xinjiangissa ja Keski-Aasian valtioissa asuva kansa, josta on viime vuosina luettu paljon ikäviä uutisia. Islaminuskoisia uiguureja on lähetetty Kiinassa vankileireille “uudelleenkoulutettavaksi”, heidän sananvapauttaan ja vapaata liikkuvuuttaan on rajoitettu ja tärkeitä kulttuurisia paikkoja tuhottu. Kiinan tavoite vaikuttaa Amnestyn mukaan olevan se, että uiguurit hylkäisivät uskontonsa ja kulttuurinsa.

* * *

Aloitin jo ennen kisoja kuuntelemaan äänikirjaa – Totaalinen poliisivaltio, tutkimusmatka Kiinan valvontakoneiston uumeniin. Kirja luo niin häijyjä tunteita, että se piti keskeyttää jatkuvasti. Mielipaha ja verenpaineeni kohosivat liikaa. Voidaanko ihmisiä oikeasti käsitellä tuolla tavalla.

Korona on tarjonnut sekä olympialaisten järjestäjille ja mitä todennäköisemmin koko Kiinalle erinomaisen syyn kaiken kattavaan kuplautumiseen, seurantaan ja erittäin kapeisiin näkökulmiin.

Kisojen avajaiset näytettiin ainakin kahtena eri versiona. Kansainvälinen versio oli erilainen kuin kiinalaisille näytetty super-versio suurine johtajineen. Toisaalta poliittinen paine kisojen isäntämaata kohtaan on saanut pääsponsorit vähentämään olympialaisiin liittyvää näkyvyyttään länsimaissa.

Venäjän ja Ukrainan jännite ei myöskään ole jäänyt paitsioon. Ukrainalainen Skeleton-kelkkailija Vladyslav Heraskevych kohautti, kun mies näytti laskunsa jälkeen tv-kameroille kylttiä, jossa lukee ”Ei sotaa Ukrainassa”. Sääntöjen mukaan urheilijat eivät saa antaa poliittisia lausuntoja olympialaisissa.

Kaikkiin kisoihin kuuluvat dopingkohut eivät jääneet vaisuiksi tälläkään kertaa kun vaikkapa 15-vuotiaan, venäjäläisen taiturin testeistä löytyi kolmenlaista sydänlääkettä. Tapauksessa on keskusteltu ja tullaan vielä pitkään keskustelemaan moraalista. Tiesikö tämä lapsi, mitä isoisän juomalasissa oikeasti on ollut. Kaiken kaikkiaan dopingtulkinnat ovat hämmentäviä. Taitoluistelijat selvittäköön lapsiurheilijoiden aseman ja koko lajin pelisäännöt ihan alusta asti uudelleen ilman venäläistä asiantuntijuutta.

Kaiken tämän politisoinnin ja varsinaisen urheilun väliin mahtuu sitten melkoinen määrä media-hömppää. Tähän toki osasyynä on kiinalaisittain terästetty koronakupla, ettei urheilijoita olla päästy henkilökohtaisesti haastattelemaan tiukkojen eristystoimien takia.

Kaiken maailman somepäivityksistä revitään lööppejä ja otsikoita ilman että pystyttäisiin tarkistamaan taustoja.

* *  *

Jasmi Joensuun kämppään sataa vedet sisään: ”Luulin, että reissussa ei voi mennä enempää pieleen”

Huomasitko tätä tv:ssä? Suomalaistähden pinna paloi täysin – näin hän selittää raivokohtaustaan

Ruotsalaistoimittaja vihjaili huijauksesta naisten hiihdossa – venäläistähti latasi: ”Miksi et vaadi alusvaatteitani tarkastettavaksi?”

William Poromaa kertoi Aftonbladetille, että elämä olympiakylässä on kaukana lemmenlomasta.

* * *

Toki olympialaisissa on myös kilpailtu ja suomalaisittain oikein hyvällä menestyksellä. Mitaleja ennakoitua enemmän. Näiden kisojen suomalaissankariksi nousi ehdottomasti Iivo Niskanen kolmella mitalillaan, vaikka jättikin kisat ikään kuin kesken. Suomi voitti Pekingin kisoista kahdeksan mitalia. Jääkiekon naisleijonillekin pronssia, vaikka kuukauden verran markkinoitiin täyttä fiaskoa. Miesten jääkiekkokullasta puhettakaan.

Iivolle menee irtopisteet myös hänen käyttäytymisestään omine tunteineen ja omine esiintymisineen, jotka ovat olleet tyylikästä katsottavaa ja jopa uskottavaa. Ensimmäisen pronssin jälkeen Iivoa haukuttiin vaitonaiseksi, mutta jos tunne oli se mikä oli, niin miksi pitäisi näytellä yhtään mitään.

Pekingin olympialaiset piti olla Kiinan imagon kasvattaja, mutta nyt paistoi niin pahasti ja rumasti läpi, ettei mielikuvaa hevin paikata millään tempuilla. Olympiarenkaat haalistuivat melkoisesti.

 

Lisää aiheesta:

Analyysi: Kylmää jauhelihakastiketta "ydinvoimalan" varjossa – Pekingin kisoista jäi hapan jälkimaku, joka liittyy ihmisoikeuksiin vain hatarasti

 

 

Ontuvat selitykset Ylellä

Perjantai 11.2.2022 klo 14.48 - Kauko Niemi

 

Kas kun en huomannut viime viikolla samaa kuin mitä Yle huomasi. Tekijänoikeuksissa ilmeisesti tapahtui todella suuria muutoksia, kun Yle päätti sulkea Areenan kautta välitettävät suorat uutislähetykset vedoten tekijänoikeuksiin.

Tätä ongelmaa ei ole ollut ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen, kun olen Ylen ajankohtaislähetyksiä katsellut tai pääsääntöisesti kuunnellut tietokoneen tai tabletin kautta. Nyt minulla on ollut korona-aikana tasan yhden kerran auki se ”tavallinen televisio.”

Yle otti selvästi toimintamallia Meta-konsernista. Ei turhia selittelyjä käyttäjille – ota tai jätä – ihan miten haluut, me tehdään niin kuin meille parhaiten/helpoimmin sopii.

Ruudulle ilmestyi musta kieltomerkki ja teksti – Jotain meni pieleen, yritä hetken kuluttua uudestaan. Viesti ei kerro käyttäjälle muuta kuin Ylellä ehkä on jotakin teknistä häikkää, kokeillaan kohta. Selvittelyjen jälkeen minusta siinä pitäisi olla teksti – valitettavasti emme pysty paikantamaan sinua.

MTV3:n, Maikkarin viesti on selkeä. Virhe ladattaessa mainoksia. Kytkethän mainonnanesto-ohjelman (adblockerin) pois päältä, jotta voit katsella videoita. Sisältömme ovat maksuttomia mainonnan ansiosta. 

Ensimmäinen vastaus Yleltä oli - Hei, kiitos yhteydenotosta. Jos teillä on käytössä VPN palvelu, esim. F-securen Freedome, ottakaa se pois päältä.

Omalla kohdallani vpn on estänyt 113000 seurantayritystä ja estänyt 2265 epäluotettavaa sivustoa. Vaihtaisinko nämä tietoturvaluvut Ylen uutisiin - no en! Oman tietoturvan on syytä olla sata kertaa tärkeämpi kuin yhdenkään uutisen.

Paikannus on minulle aivan keskeinen tietoturva-asia, kuten nuo luvutkin jo osoittavat. Olen todella huolellisesti käynyt kaikki sovellukseni läpi mikä sovellus voi käyttää ja mikä sovellus saa käyttää paikannustietojani ja missä tilanteessa. Joskus voi sitten jälkikäteen julkisesti kertoa käyneensä Kälviän kirkolla.

Lisäkyselyihin Yle vastaa. Sisältöjen jakelua rajoittavat tekijänoikeussopimukset, jotka sitovat Yleä. Maarajattujen sisältöjen tekijänoikeuksien haltijat edellyttävät, että Yle valvoo tehtyjen jakelusopimusten toteutumista.

Areena pyrkii estämään VPN käyttöä koska sen avulla voidaan kiertää Areenan  tekijänoikeuksia ulkomailla.

Teknisesti ei ole mahdollista erottaa välityspalvelimien käyttäjiä toisistaan eikä tunnistaa, mistä maasta VPN-palvelun käyttäjä Areenaan saapuu. Siksi Areenan käyttö VPN-palvelun kautta ei lähtökohtaisesti ole mahdollista.

Se miksi suorat eivät nyt näy mutta tallenteet näkyvät johtuu Ylen mukaan siitä, että vpn esto ei pysty kaikkea käyttöä tunnistamaan. Suorat ja tallenteet ovat Yle:llä omissa järjestelmissään ja nyt tuo suorien lähetysten tekniikka päivitettiin ja VPN esto parani.

Miten tämä oikotie nyt palvelee lainpykäliä. Väärät temput oikeaan asiaan.

 

* * * *

 

Voi te rakkaat ulkosuomalaiset ja maailmalla matkustavat suomalaiset Espanjassa, Italiassa, Briteissä, jenkkilässä ja ties missä. Oletteko todella kiertänyt lakia haitaksi asti.

Tottakai Ylen pitää noudattaa lakia ja valoa tekijänoikeuksia. Siitä ei ole epäillystäkään. Nyt jää miettimään millaista tekijänoikeutta rikon, jos loman loppuessa katsoisin millaista säätä Anniina Valtonen lupaa minun paluupäiväksi.

Tämä tulkintani tarkoittaa, että onko vpn-blokkaus lähelläkään oikea tapa toteuttaa tekijänoikeussäännöksiä vai onko se teknisesti yksinkertaisin ja halvin pistää toimeksi tuosta vain, yhtenä perjantaina. Entäs sitten, kun Anniinan ennusteet voi kuitenkin katsoa myöhemmin. Kuinka ja missä menevät tekijänoikeuksien tulkinnat.

Nyt eivät Ylen keinovalikoima ja lain noudattaminen tainneet ihan kohdata.

Ja kuten tuossa aiemmin mainitsin, niin Ylen tyylilajin valinta muistuttaa uhkaavasti Metan viestinnällistä tyylilajia ainakin tässä tapauksessa. Ota tai jätä. Meta Facebookeineen nousi huimaan menestykseen, kun ei asettunut minkäänlaiseen ruotuun asiakkaiden huomioimisessa. Nyt on Metan kohdalla kuitenkin ilmassa sietorajan uudelleen asetuksia.

Meta uhoaa nyt, ettei se rupea muokkaamaan palvelujaan Euroopan unionin esittämällä tavalla, vaan lopettaa ainakin Facebookin ja Instagramin palvelut Euroopassa. Eli jos se ei saa täysin vapaasti touhuta omien ehtojensa mukaan.

Tiukka uho tuskin toteutuu, sillä Eurooppa toi Metalle viime vuonna neljäsosan koko yhtiön liikevaihdosta, yli 29 miljardia dollaria. Palvelut Facebook ja Instagram kyllä jatkavat toimintaansa Euroopassa – tavalla tai toisella.

Viime tiistaina allekirjoitettiin viiden miljoonan sopimus, jolla Suomessa kehitetään verkkoturvallisuuden kansalaistaitojen koulutuspaketti kaikkiin EU jäsenmaihin. Medialukutaito on tärkeä, ettet ole kenenkään vietävissä. Tehtiin sitten niin tai näin verkkoturvallisuudesta ja luottamuksesta ei pidä antaa periksi missään tilanteessa.

 

 Lisää aiheesta:

Otteluraportti matsista Yle vs. poistetut videot – mitä kriisiviestinnän opit sanovat?

 

 

Pakon edessä on huono vaihtoehto

Lauantai 5.2.2022 klo 11.52 - Kauko Niemi

 Työsuhteissa ei enää tavoitella "kultakelloa"
Työurien pituus muokkaa työsuhdetta, jonka pienetkin asiat puidaan helposti julkisuudessa

Tosi harva työntekijä enää tavoittelee työuraltaan kultakelloa, sitä vuosikymmenten palvelun symbolia. Pakon edessä syntyy harvoin todellisia tuloksia. Työurat eivät paljoa paina ja ylenpalttinen kunnioitus ja nöyristely eivät kuulu nykymenoon.

Toki hyvääkin voi tapahtua, mutta miksi vasta pakon edessä. Osuuspankkiin tehtiin tämän vuoden toisella viikolla kyberhyökkäys. Eli kuormitettiin pankin verkkopankkitoimintaa niin paljon, että palvelu tukkeutui ja jouduttiin sulkemaan useiksi tunneiksi. Asiakkaiden tiedoilla tai rahoilla ei onneksi ollut vaaraa.

Tuon operaation jälkeen pankin verkkopankki toiminta nopeutui ainakin minun kaistallani useita kymmeniä prosentteja. Ennen hyökkäystä kirjautuessa joutui odottelemaan tuskastuttavan pitkiä aikoja ja sietämään epävarmuutta – teinköhän jotain väärin, meniköhän koodit varmasti oikein.

Tämä oli myönteinen kehitys pikku pakon edessä. Miten meni Hesburgerilla, Espresso Housella sekä Mustilla ja Mirrillä? Luvattoman huonosti. Luvattoman huonosti, jos tilanteet tulivat yrityksille sisäisinä yllätyksinä. Jos sen vertaa ei osata haistella, kysellä tai tulkita sisäistä ilmapiiriä, että lasketaan tilanne laukeamaan julkiseksi.

Tänä päivänä ei ole juurikaan mitään rajaa haukkua työnantajaa julkisesti ja erityisesti sen jälkeen, kun lyhyt tai pitkä työsuhde on päättynyt. Tätä sitten boostaavat vielä työsuhteessakin olevat. Tiedot vuotavat jokaisesta raosta ja se pitää huomioida ja varautua julkiseen ryöpytykseen, joka saattaa olla kohtuutontakin nykyisessä somemaailmassa.

Hesburger pahoitteli julkisesti johtamisessa tapahtuneita virheitä. Onneksi ei jäänyt julkiseksi anteeksipyynnöksi.

Yritys avasi henkilöstölle anonyymin palautekanavan ja perusti palvelupuhelimen, josta henkilöstö saa tukea työsuhdeasioissa. Hesburgerin mukaan tänä keväänä henkilöstölle tehdään ulkopuolisen toimijan toteuttama kyselytutkimus, jolla selvitetään syksyn ja talven aikana tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta henkilöstön jaksamiseen ja hyvinvointiin.

Monissa organisaatioissa kyllä tehdään sisäisiä selvityksiä, jotka ei kuitenkaan aina johda mihinkään. Itsekin olen vastannut moniin sisäisiin kyselyihin, mutten huomannut mitään vaikutusta.

Kahvilaketju Espresso House sulkee kohun keskelle joutuneen keskuskeittiönsä. Yhtiön tiedotteen mukaan keittiö suljetaan välittömästi ja sen tilalle ollaan avaamassa uutta keittiötä kevään aikana.

Yhtiö sanoo yrittäneensä parantaa keittiön työoloja ja ruoan käsittelyn laatua viime kesästä lähtien, mutta sulkee keskuskeittiön välittömästi sen jälkeen, kun Yle kertoi muun muassa keittiön ja sen työntekijöiden huonoista työoloista. Yötöitä 190 tuntia kuussa, ruskeaa vettä hanasta, kuskaamista kesärenkailla pakkasilla – Espresso Housen keskuskeittiön työntekijät kertovat kokemuksistaan.

Melkoisen tuore pörssiyhtiö Musti ja Mirri löysi itsensä myös julkisista kanavista. Maajohtaja Timo Tervo on Iltalehden mukaan yllättynyt viime päivinä tulleen kritiikin laajuudesta. Hänen mukaansa henkilöstön kiire on noussut esille aiemminkin, muttei tällaisessa mittakaavassa. Nykyisen viestintäkentän mittakaava saattaa tai useimmiten todella yllättää.

Mustissa ja Mirrissä on tehty säännöllisesti työtyytyväisyyskyselyjä, joita ei siis ole osattu tai haluttu tulkita asiallisesti siinä tilanteessa, kun kannattavuus ja pörssikurssi on ykkösseurannassa. Nyt ketjun johdolle virtaa vihaviestejä.

Suomen parhaita työpaikkoja selvittävän ja listaavan Great Place to Workin (GPTW) ja työnhakupalvelu Duunitorin marraskuussa 2021 toteuttama tutkimus selvittää suomalaisten kokemuksia työpaikoilla.

Suomalaisen työelämän tila -tutkimuksen perusteella vain 39 prosenttia suomalaisista kokee työpaikkansa hyväksi ja asioiden, kuten hyvän viestinnän, osallistumisen ja kehittymismahdollisuuksien toteutuvan omalla työpaikallaan.

Tulos on linjassa konsulttiyhtiö McKinseyn tuoreen tutkimuksen kanssa, jonka mukaan 40 prosenttia työntekijöistä suunnittelee vaihtavansa työtä seuraavien 3–6 kuukauden aikana ja 75 prosenttia henkilöstöstä on ”avoin uudelle”.

Eiköhän ne julkiset kaunopuheet yrityksen arvoista toteudu vasta sen jälkeen, kun toteuttajat tekevät töitään innolla ja antaumuksella. Jos ajatellaan työelämän jatkuvuutta ja kaarta, niin nämä ilmiöt tulevat varmasti kasvamaan yhä lyhenevien työrupeamien seurauksena. Kenenkään ei kannata olla rahan takia toisten kiusattavana. Eikä se liki pakko ole toiminut koronatoimissakaan.

 

 

 

Rajanvetoa Räsäsellä

Lauantai 29.1.2022 klo 13.05 - Kauko Niemi

 

Monin verroin jännittävämpää kuin yhdetkään vaalit tai yksikään television saippuasarja on Päivi Räsäsen viime maanantaina alkanut oikeudenkäynti. Voiko oikeesti ihmisten sepittämiä tarinoita eli raamattua ja vastaavia käyttää oikeuden päätöksessä minkään arvoisena lähteenä, todisteena siitä mitä on nykylain valossa tapahtunut.

Räsäsen esitutkinta aloitettiin valtakunnan syyttäjän toimesta. Oikeudenkäynnissä on kyse sananvapaudesta ja siitä, kuinka sitä voidaan käyttää uskonnollisissa julkaisuissa ja mielipiteissä.

Tuomioistuin joutuu tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa ottamaan kantaa siihen, voiko Raamatun siteeraaminen olla rikos.

Raamattu ei voi olla maalaisjärjellä ajateltuna rikosoikeudellisesti totta. Kukaan ei tiedä raamatun tarinoiden todellisuutta. Niihin vaan uskotaan syystä tai toisesta. Toiset uskovat vakaammin ja toiset kevyemmin ja toiset ei lainkaan. Todistettua faktaa ne eivät missään tapauksessa ole. Niiden tarinoiden varjolla on helpotettu joidenkin ihmisten elämää tai päinvastoin saatettu joidenkin ihmisten elämä helvetilliseksi. Jotkin ihmiset ovat hyödyntäneet tarinoita ja onnistuneet nousemaan jumalasta seuraavaksi omine etuineen.

Tämähän on tyypillistä lopputulemaa aivan samalla tavalla, jota koemme joka päivä nykyään somessa. Eri asioiden uskovaiset julistavat omaa uskoaan kaikelle kansalle. Eikä millään ole oikeaa ja laillista todellisuusperää.

Tässä yhteisessä maailmassamme, missä elämme, on kaikkiaan 138 eri uskonnollista ryhmittymää. Uskonto tarkoittaa uskoa ja siihen liittyvää pyhyyden kokemusta, joka on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina (yhteisöllisinä) tapoina ja (palvonta)menoina.

Jokaisella on omat tarinansa, omat kirjansa, omat tulkintansa ja sääntönsä. Näiden keskinäisistä tulkinnoista ja todellisuudesta ei juurikaan käydä oikeutta, mutta sotia on käyty sitäkin enemmän surullisin seurauksin. Ehkä aika moni afganistanilainen ihminen miettii parhaillaan mistä saisi leipämurusen ja onkohan se meidän jumala nyt tosissaan.

Nyt tässä Räsäsen prosessissa toivoisi lopputuleman näyttävän, ettei tarinoilla ja niiden tulkinnoilla voi ratsastaa silloin kun tulkitaan lakia. Jos Räsäsen raamatuntulkinnat hyväksytään lakituvassa, niin seuraus tulee olemaan katastrofaalinen. Kyllä ihminen keksii raamattua lukemalla mitä temppuja tahansa ja hakee tarinoista oikeutta tekosilleen. Syntyy raamattu-hakkerointia.

Aiemminkin olen todennut, että näillä kirjoituksillani en ole puolesta tai vastaan uskonnollisuutta, jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta Raamattuun, Tuntemattomaan sotilaaseen tai Muumipeikko Hattivattien saarella. Mutta keppihevosena niitä ei pidä käyttää lakia rikkoessaan.

Päivi Räsänen on taitava politiikko ja manipulaattori. Hän sai laumoittain ihmisiä eroamaan kirkosta, vaikkei hänellä ole osaa eikä arpaa suomalaiseen kansankirkkoon, vaan edustaa omaa lahkoaan, joka tekee omia tulkintojaan raamatusta ja nyt myös Suomen lainsäädännöstä.

Viime maanantainen oikeudenistunto ja sen lieveilmiöt osoittivat selkeästi kuinka Päivi Räsäsen esiintyminen ja puheet olivat huolellisesti käsikirjoitettuja lain näkökulmasta. Räsäsen uskonnollinen paatos oli tällä kertaa jätetty siivouskomeroon. Seuraavan kerran asiaa käsitellään 14.2.2022.

Räsästä tuskin tullaan tuomitsemaan, mutta rajojen selkeyttäminen on paikallaan. Toivottavasti tämä nyt alkanut oikeudenkäynti vetää selvemmät rajat tarinoiden tulkinnoille, vaikka maanantainen käsittely olikin varsin sekava. Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi Iltalehdessä mistä on kysymys. Siis siitä missä asiayhteydessä ja millä tavalla ilmaisuja käytetään. Ei tämä asia ole nytkään sen monimutkaisempi ulkopuolisin silmin tarkasteltuna.

Päivi Räsänen on joka tapauksessa hävinnyt taistelunsa homoja vastaan. Tiede ja valtavirrat ihmisten ajattelussa eivät tue Räsästä ja hänen kannattaisi olla raapimatta tulitikkuja ja olla jo hiljaa koko asiasta.

 

 

PS.
Valtionsyyttäjä Anu Mantila määritteli heti oikeusistunnon aluksi Ylen raportin mukaan mistä oikeudenkäynnissä ei ole kyse.

Me emme keskustele teologiasta ja Raamatun tulkinnasta. Me emme keskustele siitä, miten Raamattua voi ja saa tulkita. Emme myöskään keskustele tasa-arvoisesta avioliittonäkemyksestä.

Hän sanoo, että oikeudessa ei myöskään keskustella siitä, ovatko Räsäsen lausumat olleet kristinuskon mukaisia.

Syyttäjän mukaan oikeudenkäynnissä on kyse seuraavista asioista;

– Ovatko Räsäsen lausumat sellaisia muiden perusoikeuksia loukkaavia? Ovatko ne halventavia ja muita loukkaavia riippumatta siitä, ovatko ne löydettävissä Raamatusta?

– Täällä ei ole kyse Räsäsen tai toisen osapuolen tulkinnasta ymmärtää oikeudenkäyntiä. Pelkkä Raamatun lauseiden siteeraaminen ei ole rikos.

Omien mielipiteiden ilmaiseminen voi olla rikos, vaikka ne kuinka perustuisivat Raamatun tulkintaan.

Kyse on siitä, miten Raamattua käytetään.

 

 

Lisää aiheesta:

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2019/8/18/31190

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2021/7/24/38756

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2019/11/23/32342

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2010/10/15/107

 

Aluevaalit tukevat vain byrokratiaa

Perjantai 14.1.2022 klo 16.02 - Kauko Niemi

Näyttää siltä, että Suomessa ollaan täysin tietämättömiä siitä, mitä EU:ssa on päätetty kokonaisvaltaisesta terveydenhoidosta jo 14 v sitten. Näin päättelevät Amplian Taija ja Jani Somppi kirjassa Parantavat hormonit. Olisiko nyt suurten muutosten yhteydessä syytä miettiä terveyttä enemmän kokonaisuutena, eikä vain sitä missä ja minkälaisessa rakennuksessa istuu päivystävä lääkäri ja mistä saadaan tarvittavat rahat.

Euroopan unionin komission ehdotuksesta on nimittäin tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös 23.10.2007 (N:o 1350/2007/EY), jonka 24 kohdan mukaan: ”Ohjelmassa olisi tunnustettava, miten tärkeää on omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen, ja sen mukaisissa toimissa olisi otettava tarvittaessa huomioon täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä.”

On tärkeää muistaa, että Euroopan unionin tasolla on todellakin otettu asiaan kantaa kyseisellä päätöksellä siten, että EU:n jäsenvaltioiden tulisi omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen, joka huomioi myös lääkkeettömän hoidon mahdollisuuden ihmisten hoitamisessa.

Mikäli henkilöllä on jokin lääkehoito, voidaan siihen ottaa rinnalle myös lääkkeetön hoito, jota voidaan kutsua myös rinnakkaishoidoksi. Näin tehdään jatkuvasti esimerkiksi Saksassa ja monissa muissa EU-maissa paitsi Suomessa ilkutaan puoskaroinnista.

EU:n päätöksen mukainen täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede tulee ottaa tarvittaessa käyttöön, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä. EU:n päätöksessä on huomioitavaa, että lauseessa on sana tai, eli täydentävien ja vaihtoehtoisten lääketieteen menetelmistä ei välttämättä tarvitse olla tieteellistä tutkimusnäyttöä, vaan niiden sallittavuuteen riittää myös kliininen näyttö eli kokemus peräinen näyttö hoidon vaikuttavuudesta.

Monesta hoitomuodosta, kuten kalevalaisesta jäsenkorjauksesta tai osteopatiasta on vuosikymmenien, jopa yli sadan vuoden kokemusperäistä näyttöä, kiinalaisesta lääketieteestä puolestaan tuhansien vuosien kokemusperäistä näyttöä jo ennen varsinaista tieteellistä näyttöä.

Kuinka moni nyt ehdolla oleva vaaliehdokas aikoo edistää Euroopan Unionin päätöstä suomalaisessa terveydenhoidossa? Edistäminen olisi yksi kynnyskysymyksistä uudistuvassa SOTE-tulevaisuudessa. Paitsi ettei tämä tule esille missään. Ei siis missään. Vaalikoneet pyörittävät ja tyrkyttävät patavanhoillisia byrokratiamalleja. Todennäköisesti copy/paste-tuotantoa kuntavaalien koneista.

Kuten jo edellisessä blogissani kirjoitin, että olen onnellinen, ettei minulla ole äänioikeutta. Eikä minulle ole senkään kirjoituksen jälkeen asiat juurikaan valjenneet. Päätin kuitenkin yrittää sivistää itseäni vaalikoneilla ja tein hakuja kolmella koneella ja kahdella eri paikkakunnalla – Espoo ja Oulu.

Ylen vaalikone valitsi minulle espoolaisena puolueen, mutta ei yhtään sopivaa ehdokasta kyseisestä puolueesta. Ehdotetuista viidestä eniten samaa mieltä kanssani olevasta ehdokkaista kaikki olivat eri puolueista. Sopivin espoolainen ehdokas oli 81 prosenttisesti kanssani samaa mieltä.

Ylen koneella ehdokasvalinta Oulusta. Viidestä kärkinimestä kaikki eri puolueista. Eniten samaa mieltä oleva ehdokas sielläkin 81 prosenttisesti kannallani. Ja sopivin puolue 81 prosenttisesti samaa mieltä kuin minä. Oulussa minun valitsemassani valtuustossa olisi suurin puolue eri puolue kuin Espoossa.

Hesarin koneesta Espoossa kolme kärkinimeä kaikki eri puolueista. Kolme sopivinta ehdokasta olivat kaikki 83 % samaa mieltä kuin minä ja kaikki eri puolueista. Kaikkein kauimpana oleva ehdokas on 52 prosenttia kanssani samaa mieltä.

Iltalehden koneen tuloksissa kaikki viisi kärkinimeä olivat samasta puolueesta. Olikohan maksettu mainos? Samoin kolme huonoimmin sopivaa samasta, mutta eri puolueesta kuin kärkinimet.

Kolme vaalikonetta ja tuloksissa ei ainuttakaan ahaa-löydöstä terveydenhoidon parantamisesta. Koneiden kysymysten asettelu tukee vain vanhaa poliittista copy/paste-jargoniaa. Vähän kuin Kokoomuksen mainoskampanja.

Kokoomuksen kampanja on herättänyt arvailuja puoleen jos toiseen. Fakta on se, ettei sydän ole oikealla – näin sen määrittelee Wikipedia - Sydän on elin, joka pumppaa verta isoon ja pieneen verenkiertoon. Kaikilla kehittyneemmillä lajeilla on sydän. Nisäkkäiden sydän sijaitsee rintaontelossa keuhkojen välissä välikarsinassa. Ihmisen sydän on hiukan kallellaan vasemmalle ja sen massasta suurin osa on kehon vasemmalla puolella. Aikuisen ihmisen sydän painaa noin 250–350 g, mutta hyväkuntoisen urheilijan sydän voi painaa enemmänkin.

Siis kokoomuksen oppien mukaan minäkin olisin vasenkätinen. Toki hiirellä teen samat temput sekä oikealla että vasemmalla kädellä yhtä sujuvasti – siis puolueeton. Mutta ajattelu on erittäin vaarallisen vastuutonta nimenomaan terveydenhuollossa.

Onhan siellä tapahtunutkin, että potilaalta on amputoitu vasen jalka, joka oli terve ja oikea, kipeäjalka jäi paikoilleen. Terveydenhuollossa on erittäin tärkeää, että oikea ja vasen ei mene sekaisin. Politiikassa se nyt ei ole niin nokon nuukaa.

Hyvinvointialueet ovat maallikon silmissä pelkkää politikointia ja ei ole mitään viitteitä, että sairaudenhoitoa, itse toiminnan ydintä kehitettäisiin yksittäisestä pilleristä kokonaisvaltaisempaan suuntaan.

 

Jonkinlainen sopu kyllä syntyy

Lauantai 8.1.2022 klo 22.40 - Kauko Niemi

 

Tällä viikolla alkaa historian ensimmäisten aluevaalien ennakkoäänestys. Valitettavasti kuvan jonossa ei ole innokkaita äänestäjiä, vaan jonottajia korona-testiin. Koronakin näyttelee jonkinlaista osaa vaaleissa.

Otsikon mukainen näkemys on varsin yleinen, kun kuuntelee ja lukee erilaisia kommentteja hyvinvointialueiden hallinnon muodostamisesta. Sekavuudella ja näkemyseroilla ei tunnu olevan rajaa. Millainen sopu sitten tämän vuoden aikana syntyykään, kun ensi vuoden alusta alkavat hyvinvointialueet toimia.

Nyt olen onnellinen, että asun Helsingin alueella ja minulla ei ole äänestysoikeutta. Ja miksi onnellinen? Nämä olisivat todennäköisesti elämäni ensimmäiset vaalit, jotka olisin jättänyt väliin. Minulle äänestys on niin tärkeä osa demokratiaa, että olen tähän asti ollut täysin varma miksi äänestän jotakuta ehdokasta. Jos minulla olisi ollut oikeus, olisi nämä todennäköisesti todellakin ollut elämäni ensimmäiset väliin jääneet vaalit.

Lueskelin useita sivuja pitkän ministeriön strategiapaperin ja yritin ymmärtää kuinka asiassa edetään. Tavattoman fiiniä tekstiä tuotettuna puppusanageneraattorilla. Kaikki on mahdollista kun vain jonkinlainen sopu syntyy eri kuntien ja kaupunkien välillä.

Aika monesti miettinyt, että onko kyseessä vuosien mittaan syntynyt poliittinen pakkomielle, vain syntyisikö ihan oikeasti jotakin toiminnallista hyvää kahdella ikään kuin päällekkäisellä mallilla. Entä jos lakkautettaisiin kunnat ja kaupungit ja siirrettäisiin kaikki toiminnot aluehallinnoille. Ainakin byrokratiaa saataisiin vähennettyä.

Olisiko uusista toimintatavoista ja tekniikoista löytynyt ratkaisuja. Näinhän tapahtui Sotkamossa, missä vuoteen ei ole ollut ruuhkia eikä jonoja terveyskeskuksessa ja pääosin kaikki ovat tyytyväisiä. Samaa on yritetty muuallakin Suomessa mutta surkein lopputuloksin.

Sotkamolainen lääkäri avasi haastattelussa ihan perusasioita. Hän on toiminut lääkärinä samassa paikassa vuosikymmenet ja tuntee ja tietää tapaukset, joten etähoidon on mahdollista onnistua, kun tunnetaan ja tiedetään kulloinenkin tapaus. Tätä tietoa ei synny silloin kun lääkäri lukee vain kannasta mitä edellinen lääkäri on joskus kirjoittanut jossakin tapauksessa.

Jos hyvinvointialueilla on tavoitteena rakentaa huipputehokkaita ja kustannuksia säästäviä terveystuotantolinjoja, joissa mitataan kuinka monta ongelmallista asiakasta saadaan tunnissa läpi ja kuinka pienillä kustannuksilla. Silloin on unohtunut ihan perusasia – henkisen tai fyysisen hoidon tarpeessa oleva yksilöllinen ihminen.

Palokuntien kohdalla tilanne saattaa olla hieman helpompi. Kun talo palaa niin se pitää sammuttaa ammattitaidolla kohteen mukaan.

Suuri epätietoisuus vallitsee päässäni myös sen suhteen mikä on se paras kombinaatio, joka pitäisi äänestyksessä syntyä. Kuinka suuri osa tulevien hyvinvointialueiden hallinnosta pitäisi olla terveyden ja hyvinvoinnin osaajia ja mikä osuus politiikkaa. Pelkkään polotikointiin en jaksa uskoa, vaikka se lainsäädännöllisesti ja rahoituksellisesti onkin erittäin tärkeää.

Poliitikon valinta on myös puolueen valinta. Sitä en ole koskaan tehnyt enkä haluaisi nytkään tehdä. Poliitikko tuskin tässäkään tapauksessa ajattelee ensisijaisesti muuta kuin omaa ja puolueensa saavuttamaa asemaa. Yle aloitti juuri mielenkiintoisen juttusarjan. Yle selvittää, ovatko poliitikkojen vaalikeskusteluissa esittämät väitteet tosia, epätosia vai siltä väliltä.

Helsinki onnistui keplottelemaan ulos koko muutoksesta. Onko se hyvä vai huono, sitä ei tiedä kukaan. Omakohtaisesti vain tiedän, ettei itselläni ole yhtään tosimyönteistä kokemusta terveyskeskuskäynneistäni. En ole kertaakaan kohdannut samaa henkilöä kahdesti. Homma alkaa aina alusta ja päätyy johonkin ”kokeiluun.”

Tämä blogini on täynnä kysymysmerkkejä ja ihmettelyjä. Sinä joka olet ymmärtänyt mitä kaikkea hyvää muutos tuo tullessaan, niin sinun pitää äänestää ja pitää yllä demokraattisen päätöksenteon perusasetelmaa.

Ehkä nämä asiat selkenevät minullekin jossakin vaiheessa ja saattaa olla etten ole ainut ihmettelijä tässä maassa ja tässä tilanteessa.

 

 

 

 

Voidaanko prosenttiluvulla ohjata ihmisen ostohysteeriaa loputtomasti

Sunnuntai 2.1.2022 - Kauko Niemi

 

Maailman suurin shoppailupäivä - sinkkujen päivä – aloittaa nykyään jo Suomessakin ostoskiiman heti lokakuun puolivälin jälkeen. Alennusmyynneistään tunnettua Sinkkujen päivää on vietetty Kiinassa jo 1990-luvulla. Singles' Day on alun perin kiinalainen juhla. Toisin kuin ystävänpäivänä, nyt lahjoja ei osteta muille, vaan itselle: tarkoituksena on juhlistaa sinkkuja. Sinkku-hetki on siis marraskuun 11. päivänä.

Juuri kun on päästy sinkuista eroon marraskuun viimeinen perjantai onkin sitten jo täysillä odottamassa mustine hintoineen. Black Friday -tarjoukset jatkuvat suoraan siitä mistä mihin sinkkutarjoukset jäivät.

Musta perjantai prosentit vaihtuvat välittömästi jouluprosenteiksi aina joulupäivään asti, jolloin alkavat netissä alennusmyynnit ja tapaninpäivänä kaupoissa ja taas jopa 70 prosentin alennuksia. Mielenkiintoisen poikkeuksen teki ennen uutta vuotta uhkailuillaan kamerakauppa Rajala, joka ilmoitti, että hinnat nousevat tammikuussa – ilman mainintaa prosenteista.

Pian alkavat ystävänpäivän alennukset ja niitä seuraa seuraavat alennusmyynnit ja kausialennusmyynnit ja pian ollaankin taas sinkkujen päivässä. Varsinaiset kausialennusmyynnit vaihtuvat siis jatkuviin kampanjoihin ei välttämättä kaupoissa, sillä korona-aikana nettikauppa on kasvanut 50 prosenttia.

Tuntuu käsittämättömältä, että ihmisiä voidaan jatkuvasti manipuloida prosenteilla, vaikka oikean vertailukelpoisen hinnan voi hahmottaa netissä kohtuullisen helposti ja melko nopeasti. Päätöksen nopeustarvetta puolestaan sekoitetaan onnistuneesti prosenttitarjousten päätösten ajankohdalla, joka päättyy tänään 20:00. Tosin saattaa taas jatkua muutaman päivän jälkeen. En millään jaksa uskoa, että tämä jatkuisi loputtomiin.

Suomessa laki kieltää ennen kampanjointia nostamasta hintoja, jotta alennusprosentit näyttäisivät suuremmilta, vaikka lopullinen myyntihinta olisikin liki sama kuin ”normaalihinta”. Lakipykälää on hankala valvoa ja viimesyksyiset selvitykset antoivat ymmärtää, että hinnoittelu ei ollut kaikilta osin lain ja hyvien tapojen mukaista.

Sitä jää myös miettimään, kuinka suuri työ kaupoille on vaihtaa satojen eri tuotteiden tiedot kampanjasta toiseen. Vai hoituuko asia muutamassa sekunnissa vakiopohjilla ja tekoälyllä.

Itselläni on hankintalistalla yksi kodinkone. Asialla ei ole kiire, niin kuin minun hankinnoilla ei yleensäkään. Jaksan hyvin seurata ja odottaa useampia kuukausia. Toki ymmärrän, jos jääkaappi brakaa niin silloin on toimittava nopeasti. Vaatekauppojen kampanjointiin en ota kantaa, koska sitä en tunne, en seuraa, eikä kiinnosta.

Parhaillaan seuraamalleni tuotteelle ei löytynyt otollista hetkeä sen enempää sinkkupäivänä kuin mustana perjantaina eikä joulumyynnistäkään. Joten seuraan tilannetta edelleen.

Hintahaarukoinnin olen tehnyt netissä eri hintavertailukoneilla ja etsinyt referenssejä Amazonista ja muista kansainvälisistä nettikaupoista. Siis olen valmis tekemään ostopäätöksen heti kun sopiva tarjous tulee kohdalle. Vastasin juuri kodinkoneliikkeitä koskevaan markkinatutkimukseen, siis sellaiseen vanhanaikaiseen, kuinka sitoutunut olen tiettyihin liikkeisiin ja suosittelisinko ystävilleni. Loppukommenttiin kirjoitinkin, että valitsen aina ensin tuotteen ja sillä ei ole juurikaan väliä, mistä kaupasta sen lopulta ostan.

Mielenkiintoista on seurata kuinka kauan ihmisten manipulointia prosenteilla ja kiireen luomisella pystytään jatkamaan, eli nykyisellä kampanjoinnilla viikosta toiseen kampanjan nimeä vaihtamalla. Ihmisillä olisi jo nyt helpot ja nopeat keinot selvittää, mikä minkäkin tuotteen käypä hinta on. Itse tuotteiden ominaisuuksista netin kautta ei ole myöskään mitään puutetta. Veikkaan, että ihmiset kyllästyvät tähän menoon aika nopeasti.

Jonakin päivänä syntyy netissä se ”kikkakolmonen”, jonka kautta ihmiset luovat hintatietoisuuden valmistellessaan ostopäätöstään ja siihen loppuu prosenttikikkailu. Tai jokohan kohta jatkuva hintaheilunta avaa tinkijöiden suut? Sekin taito kannattaa jo treenata.

 

 

 

 

 

 

Toinen koronajoulu 2021

Lauantai 25.12.2021 klo 17.44 - Kauko Niemi

 

Tämän vuoden joulu tuli ja meni, joulunaika toki jatkuu ja pian olemme vuodessa 2022, joka alkaa melko tiukoilla rajoituksilla. No ainahan joulu on tullut ja mennyt. Joskus työläästi joskus helposti, jopa nautinnollisesti.

Joillekin tämä joulu oli jo toinen piloille mennyt joulu. Mikä sitten on piloille mennyt joulu. Varmaankin sellainen täysin erilainen, kuin mihin on vuosikymmenet tarkkojen perinteiden ja muodollisuuksien säätelemänä tottunut. Joulupukki-ilmoituksiinkin tuli tänä vuonna uusi muoto – Reipas – Raitis – Rokotettu.

Joillekin kuten minulle nämä kaksi mennyttä joulua ovat hieman helpottaneet elämää ja muutoshaluja ja asettaneet hyvät ja huomaamattomat viralliset ohjeet joulun suunnattomasta sähläämisestä luopumiselle.

Itse aloitin tietoisen luopumisen jo noin 25 vuotta sitten, kun luovuin joulukuusesta. Minun joulukuusiperinnehän jountuu lapsuuteen. Jo kesällä kuljettiin metsissä ja tehtiin jouluarvioita kuusista. Keleistä riippuen kuusi haettiin muutamaa päivää ennen joulua sulamaan. Sisälle se saatiin tuoda aikaisintaan aatonaattoiltana.

Tämän takia varmaan en ole koskaan riemastunut jouluhulinasta, joka taitaa alkaa nykyisin jo marraskuun alussa. Ettei vaan jo lokakuun puolella. Joku fiksu tosin hieman helpotti ahdistusta, kun keksi kutsua marraskuun valoja kausivaloiksi. Sitten jollakin aikajänteellä samaiset kausivalot muuttuvat vaivihkaa jouluvaloiksi.

Markkinathan ovat asiaa venyttämällä venyttäneet. Ajanjaksoon on leivottu sinkkujen päivä sekä musta perjantai omine huipputarjouksineen. Tosin jotkut selvitykset olivat aika varmoja, että hintoja hilattiin ennakkoon ylös, jotta lain mukaan voidaan tarjoilla huikeita alennusprosentteja. Nopeat innostujat saattoivat mennäkin halpaan, vaikka todellinen hintataso selviää muutamassa minuutissa googlaamalla.

Apu-lehti on kaivellut arkistoja ja löytänyt artikkeleita, kuinka joulu tuli liian aikaisin jo 130 vuotta sitten.  Onneksi itse kuulunkin enemmistöön, sillä Markus Neuvonen pitää Ylen haastattelussa esiintyneitä todellisia jouluihmisiä lopulta vähemmistönä. Juhlien venyttäminen, koska se on kivaa, ei myöskään tunnu hyvältä ajatukselta.

Lahjalla on silloin suurin vaikutus, kun sitä vähiten odottaa. Joulu ei siis pohjimmiltaan tue tätäkään krääsäkauppaa. Mitä se joulu sitten olikaan muutama päivä sitten? Olisiko se ollut pysähtymistä, hiljenemistä, läsnäoloa muutamien tärkeiden ihmisten kanssa. Olisiko tämä sittenkin sen oikean joulun konsepti.

Joululla on myös sanomansa, mutta vain osalle maailman ihmisistä. No miksei kaikille? Maailmassa on keksitty kautta ajankulun monenlaisia tarinoita. Joulun tarina lapsen syntymästä on yksi tarina muiden joukossa. Joulun syvimmät juuret ovat talvipäivänseisahduksessa ja monet kiinalaiset perheet söivät yhteisen illallisen viime viikon tiistaina tietämättä kristillisestä joulusta yhtään mitään.

Voin vain kuvitella millaista mahtaa olla perheessä, jossa ei uskota Jeesuksen tarinaan ja asutaan vaikkapa Suomessa ja lapset käyvät koulussa missä kaverit vouhottavat joulusta ja lahjoista. Minulta loppuisivat ainakin selitykset kesken.

Joulumusiikki on oma lajinsa ja sitä kieltämättä on ikävä. Ei sitä kauppojen tekopirteää pimpeli pompeli musaa, vaan liveä. Nyt kun on ollut - ainakin minulla - kahden vuoden totaalitauko. Olenhan itse kuoroihmisenä kokenut harvinaisen monta kertaa sen sakean tunnelman, kun laulaa sadoille ihmisille. Pikaisen pohdinnan tuloksena uskon laulaneeni 22 vuoden aikana noin tuhannelle ihmiselle jokaisena jouluna.

Erään konsertin jälkeisenä aamuna yllätyin, kun ei mitenkään läheinen työkaverini tuli halaten kiittämään konsertista. Hän oli saanut murrosikäisen poikansa houkuteltua konserttiin ja konsertin jälkeen herkistyneet äiti ja poika olivat jutelleet henkeviä kahteen asti yöllä. Asiallinen puheyhteys oli ollut tätä ennen poikki jo reilun vuoden. Siinä oli laulajalle joululahjaa kerrakseen

Jos tässä olen nyt niskoitellut joulua ja jouluperinteitä vastaan, niin tuon vuosikymmeniä jatkuneen kuusettomuuden lisäksi olen häivyttänyt paisti lahjaboomia, niin myös vaihtanut jouluherkut enempi terveysperusteiseen arkiruokaan. Toki on alle viisi lahjaa tullut tänä vuonnakin ostettua.

Korona on ohjannut mielestäni toimintaa oikeaan suuntaan. Ja jos ennustajaukoksi ryhdyn niin vaikuttaa siltä, että se on kouluttamassa meitä samaan suuntaan myös ensi jouluna.

Luottavaista ja sopeutuvaista Uutta Vuotta kaikille!

Pääministeriyden nuorennusimagon rakentaminen liian rivakkaa

Perjantai 10.12.2021 klo 8.55 - Kauko Niemi

Mistä me muistamme Sanna Marinin muutaman vuoden kuluttua – bilettämisestä. Mistä me muistamme presidentti Martti Ahtisaaren – liukkaista kengistä. Mistä me muistamme Ilkka Kanervan – tekstiviesteistä. Mistä me muistamme Ahti Karjalaisen – missähän kunnossa tänään. Mistä me muistamme Matti Vanhasen – naisseikkailuista.

Ihmisen pr-imago rakentuu pitkälti tekojen mukaan. Selityksillä tekoja ei hevin käännetä jos ei ole todellista näyttöä

Vaikka Sanna Marin kuinka selittäisi, että hänellä on myös yksityiselämä, niin se ei nyt vaan ole niin. Hän on nukkuessaankin pääministeri, eikä sitä titteliä voi jättää tuulikaappiin työpäivän päätteeksi. Eikä tilannetta pelasta se, että viimeaikaiset tekoset täyttävät kaikki laillisuuden piirteet ja periaatteet.

Pääministeriys edustaa kansakunnan johtajuutta ja sitä kautta uskottavuutta ja luotettavuutta, esimerkkiä on hankala rakentaa, jos puhuu toista ja tekee toista ja joutuu jälkikäteen selittämään tekosiaan.

Kaksi oikeusoppinutta totesi Ylen Aamu-tv:ssä, ettei pääministerin toimintaan korona-altistuneena liity suuria laillisuuskysymyksiä, vaikka esimerkillisenä sitä ei voida pitää. "Kyllä tässä on aika paljon tekemällä tehtyä kohua, mikä ei ole suomalaisessa mediajulkisuudessa mitenkään poikkeuksellista viime kuukausina ja vuosina.

Medialla on toki iso osansa tässäkin paisuttelussa. Tosin taitava viestittelijä ja hänen esikuntansa pystyisivät tämänkin hanskaamaan. Tai parhaassa tapauksessa oppimaan ensimmäisestä kerrasta. Nyt vaan jatkuu ja jatkuu.

En ole puolustamassa patavanhoillista pääministerikulttuuria, vaikka olenkin patavanhoillinen boomeri. En myöskään ota kantaa poliittisin perustein. Olen puolustamassa sellaista muutosta, missä uskottavuus ja luottamus kantavat viestejä ja saavat myönteistä suhtautumista ja muutosta aikaan.

Viestinnän näkökulmasta katsottuna on tietysti positiivista, että Marin on rehellinen ja somettaa mennen tullen. Kysymys kuuluukin, että onko some se luotettava kanava, jossa tilanteen voi viestinnällisesti hallita. Ja se kanava missä ansaitaan yli viiden miljoonan ihmisen usko ja luottamus.

Seuraava isompi kysymysmerkki onkin sitten puolueen suhtautuminen Marinin valitsemaan linjaan. Hätäisten kommenttien päästelyssä on nyt melko tiukat jarrut päällä. SDP menetti Ylen kyselyssä kakkospaikkansa Perussuomalaisille. Tämä hienoinen muutos pistettiin hallitusvastuun piikkiin. Näinhän on aina käynyt normaalistikin. Tulevat kannatuskyselyt paljastanee enemmän.

Esille noussee myös tai on jo noussut asetelma suhtautuminen miehiin ja naisiin. Miehet muka saavat ja ovat kautta aikojen saaneet örveltää miten tahtovat, mutta naiset eivät. Tämä keskustelu ei kuitenkaan johda mihinkään suuntaan, jotta mikä on pääministerin rooli ja tehtävä demokraattisessa valtiossa.

Pääministerin, oli sitten kuka tahansa, on tiedostettava nykyaikana, että hänen tekemisensä ja sanomisensa tulevat aina julki hyvässä sekä pahassa. Niitä ei voi piilotella, eikä luokitella yksityisiin tai julkisiin. Sen mukaan on sitten elettävä ja toimittava ja valinta on syytä aina tehdä etukäteen, ettei tarvitse selitellä.

Marin ei ollut ainut harkitsematon ministeri. Samassa tilaisuudessa olivat myös elinkeinoministeri Mika Lintilä ja puolustusministeri Antti Kaikkonen. Kumpikaan ei vältellyt julkisia tilaisuuksia viikonloppuna virallisista varoituksista huolimatta. Luetun ja kuullun ymmärtäminen on kovin heikolla tasolla.

* Aikataulullisesti Marin, Lintilä, Kaikkonen altistuivat perjantaina
* Marin meni lauantaina ystävien kanssa ravintolaan ja jatkoi miehensä kanssa yökerhoon
* Sunnuntaina Marinin koronatesti (negatiivinen)
* Sunnuntaina Lintilä meni katsomaan salibändiottelua
* Sunnuntaina Kaikkonen osallistui keskustanuorten 75-vuotisjuhlaan.
* Itsenäisyyspäivänä Marinin toinen testi (negatiivinen)

Ajoituksellisesti tapahtumat eivät varsinaisesti liittynyt itsenäisyyspäivään, eikä sen niin sanottuun pakolliseen juhlimiseen.
Media vain jauhoi asiaa itsenäisyyspäivänä, kun ei linnanjuhliakaan ollut, johon olisi energiansa uponnut.

 

Lisää aiheesta:

Ei näytä eikä tunnu oikealta, että pääministeri joraa yökerhossa

Viestintäkouluttaja kuvailee Sanna Marinin Facebook-kirjoitusta osa-anteeksi­pyynnöksi: jätti asioita mainitsematta

 

 

Media matkii somea ja esittää muuta

Perjantai 3.12.2021 klo 16.13 - Kauko Niemi

 

Kenellekään ei varmasti ole epäselvää, että some on täynnä mitä erilaisimpia mielipiteitä ja muunneltua totuutta. Joissakin tapauksissa toki yhden ihmisen kohdalla saattaa olla ihan todellistakin, muttei se kuitenkaan juurikaan muuta maailman menoa.

Voit esimerkiksi seurata kahta täysin erilaista Facebookia – suosituimmat ja viimeiset. Viimeisimmät eli tuoreimmat-otsikko on yleensä jossakin sivummalla. Suosituimmat on tavallaan se originaali face, jolla koukutetaan käyttäjät algoritmin tuottaman mielenkiinnon mukaan. Ihminenhän tykkää, jos hänestä tykätään. Itse arvostan kyllä enemmän niitä päivityksiä, jotka saavat peukkujen sijaan paljon asiallisia kommentteja. Jokaisesta kommentista oppii, yhtä arvokasta kuin keskusteluissa kuunteleminen.

Miksi ihmeessä media haluaa matkia somea, jolla rakennetaan epämääräistä tiedonkulkua ilman oikeaa ja luotettavaa tietoa. Jahdataan vain tykkäämisiä. Oikeesti median pitäisi jahdata selkeää somesta erottautumista kaikin keinoin ja ennen kaikkea informatiivisuutta ja luotettavuutta.

”Kuinka monta ihmistä tarvitaan yhden laatujutun tekemiseen? Tämä kiinnosti mediakeisari Rupert Murdochia vuonna 2007 kun hän oli ostamassa perinteistä The Wall Street Journal -lehteä.” Näin aloittaa Kauppalehdessä julkaistun kolumninsa Eero Vassinen. Sehän on selvää, ettei yhden toimittajan näkemys voi olla vedenpitävästi puolueeton.

Suomalaisessa uutismediassa on kaksi huolestuttavaa trendiä | Kauppalehti

Vassinen jatkaa, että henkilövetoisuus on uutisjuttujen viihteellistymisen näkyvimpiä oireita. Laiskuudessaan toimituksissa naamioidaan kevyt henkilöhaastattelu uutiseksi. Taustatyötä ei jakseta tehdä kunnolla, koska se todennäköisesti vain pilaisi klikkejä ja tilauksia ajamaan haettavaa raflaavaa kommenttia.

Vassinen esittää asian kiltisti. Kevyet henkilöhaastattelut ovat tyrkkyjulkkisten tuputtamaa postia.

Tuosta intoutuneena laskin tämän blogin kirjoituspäivän Ilta-Sanomien ja Iltalehden turhien julkkisten tyrkkyjutut: Ilta-Sanomat 17 ja Iltalehti 15. Sehän on nopeaa ja helppoa toimittamista, kun ei tarvitse kuin ottaa vastaan materiaalia ja syöttää pienillä viilauksilla järjestelmään arkistokuvien kera. Tai useimmissa tapauksissa uusi kuvakin tulee mukana.

Toinen helppo ja nopea tapa on julkaista suureellisesti uudelleen joku rikosjuttu ja kertoa viimeisessä kappaleessa, että poliisi on saanut tapauksen esitutkinnan valmiiksi.

Jos minä innokkaana luontokuvaajana seuraisin vaikka Facebookin suosituimmat luontokuvat, minulle näytettäisiin 90 prosenttisesti auringonlaskukuvia. Ihmiset peukuttavat värejä, vaikka kuvan viesti ja informaatioarvo, jopa tekninen toteutus olisivat tasan nolla.

Kun seuraan Facbookin viimeisimpiä, kohtaan todella hienoja oivalluksia ja tapahtumia, joita luonnossa kohdataan aniharvoin. Niistä oppii aina uutta, vaikkei kuva olisi saanut kuin pari peukkua, eikä koskaan päässyt koneen rakentamalle suosituimmuuslistalle.

Olen oppinut myös tuntemaan paremmin monia ystäviäni, kun näen heidän suhtautumisensa asioihin – niitähän ei minulle näytettäisi, jos seuraisin vain suositumpia.

Näin se rakentuisi mielenkiintoinen mediakin aikaan ja paikkaan sidottua sekä ennen julkaisematonta tarkistettua tietoa. Media, joka tarjoaisi selkeää lisäaroa. Siitä olisin valmis maksamaan jonkinmoisen tilaushinnankin. 50 vuoden Hesarin tilausputki katkesi tänä syksynä.

Tuossa aiemmin referoin iltapäivälehtiä, joissa viihteellisyys ja klikkijouralismi rehottaa somen jatkeena. Mutta kun menen Yle Arenaan, olen täysin hukassa. Sekin matkii someilmiötä.  Arena suosittelee tai tarjoaa eniten katsottuja. On todella vaikea löytää jotain ohjelmaa, josta kuulin pätkän vaikkapa autossa.

Arena ei ole vielä koskaan onnistunut suosittelemaan minulle sellaista ohjelmaa, johon olisin tarttunut. Ison pajan algoritmit eivät löydä minua - pitäisikö sanoa onneksi. Mutta jos en yläkulman suurennuslasilla löydä jotakin niin sitten menee hankalaksi.

Jos media haluaa erottautua somesta, mikä olisi tärkeää, niin aikaan ja paikkaan sidotut uutiset oikeilla faktoilla ilman ylenpalttista viihteellisyyttä on ainoa tie erottautua.

Lopuksi lainaan vielä Vanniset asiallisen hyvää kolumnia – ”loppujen lopuksi laadukkaassa uutismediassa ei ole kyse mistään muusta kuin sen tekijöiden määrästä ja laadusta. Media jaksaa juhlapuheissa korostaa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Sitä ei voi lunastaa ilman sisällöntuotannon laatua.”

Nyt ollaan jo valitettavan myöhässä. Nykyisen tilanteen korjaaminen vie aikaa ja vaatisi varmaan ison rahatukon lisäksi myös somen vastakohtaista media algoritmia, joka ohjaisi toimintaa muilla kriteereillä kuin klikkien määrällä ja artikkelin lukuajalla.