Olen vastuullinen, käytän maskia

Torstai 2.4.2020 klo 7.21 - Kauko Niemi

Maskien käyttäminen on herättänyt paljonkin keskustelua. Ainakin kolmea eri rintamaa on liikkeellä.

Nyt heti alkuun painotan, ettei tämä blogini ole millään lailla tieteellinen totuus, niin kuin ei mikään muukaan koronavirukseen liittyvä asia tällä hetkellä. Olen vain lukenut kymmeniä artikkeleita ja tutkimuksia asiasta. Minulla useita oikein hyviä aasialaisia tuttavia, jotka valistavat maskikulttuurista, mikä on Euroopassa kokolailla päinvastaista kuin Aasiassa. Euroopassa kuvitellaan maskin suojaavan itseään, kun taas Aasiassa maskia käytetään toisten suojelemiseen omilta pöpöiltä, siis muiltakin kuin vain koronalta

Vaikuttaa kuin viranomaisten vähättelevä asenne olisi peittelyä huonosta valmistautumisesta. Maskit loppuivat alta aikayksikön ja huoli heräsi, etteivät maskit riitä terveydenhuollon henkilöstölle.

Viranomaisten kanta on jotenkin kaksijakoinen. Jos maskista ei ole hyötyä, niin miksi sitten huolestua terveydenhoitohenkilöiden maskien riittävyydestä.

Länsimaiset viranomaiset ovat myös jakaneet tietoa, että maskista voi olla haittaa väärin käytettynä. Toki näin voi olla, mutta lähes kaikesta on haittaa väärinkäytettynä. Sähköliedestäkin voi olla haittaa, jos se jätetään täysillä päälle kahdeksi viikoksi.

Viranomaisten haittapuheet ovat ontuvia ja näiden puheiden sijaan olisi kerrottava kuinka maskia käytetään oikein. Koronan jälkeen olisi syytä käynnistää laajat maskitreenit ja rakentaa oikea maksikulttuuri länsimaihin. Mallia voi ottaa Kiinasta ja muista Aasian maista.

Vaikka korona häviäisi lopullisesti niin pian tulee seuraava virus ja sen jälkeen seuraava virus ja näiden välillä on vuosittaiset influenssat ja lukuisat muut räkätaudit.

Lehdet ovat täynnä juttuja maskeista puolesta ja vastaan, jopa useita niin sanottuja  ”tutkimuksia” joissa statistiikalla todistellaan maskien roolia koronatartunnoissa, jopa kuolleisuudessa. Totuutta ei vielä tiedä kukaan.

Lähes kaikkien maskia käsittelevien väittämien puolesta ja vastaa rakentuu jonkinmoiseen insinööritieteeseen, lääkinnälliseen tutkimustyöhön. Mikä on koronan koko, kuinka pitkälle se lentää, mikä on oltava turvaväli. Kaikki ratkaistaan paino ja pituusmitoilla, tai kappalemäärillä sekä minuuteilla.

Länsimaisten tutkijoiden mukaan maskilla ei yksinään ole suurta merkitystä, mutta yhdessä muiden keinojen kanssa se voi olla hyödyllinen.

Kiinan tartuntatautiviraston pääjohtaja George Gao antoi viime viikolla haastattelun Science-lehdelle. Hän vastasi muun muassa kysymykseen siitä, mitä virheitä muut maat ovat tehneet epidemian torjunnassa.

Hänen mukaansa paha virhe Yhdysvalloissa ja Euroopassa on ollut se, etteivät ihmiset käytä maskeja. Tämä virus leviää pieninä pisaroina ja lähikontaktissa. Pisaroilla on hyvin tärkeä rooli. Pitää käyttää maskia, koska suusta lentää puhuessa aina ulos pisaroita.

Tässä onkin se ratkaiseva kulttuurillinen ero. Länsimaissa ihminen näkee maskiasian vain siinä valossa – suojeleeko se minua. Aasialainen ottaa vastuun itselleen, ettei tartuta toista. Ettei vaan olisi länsimaissa pelkkä ulkonäkökysymys?

Meidän jokaisen suusta ja nenästä lentää hengitettäessä todella kauas mitä milloinkin 0,5 - 2 m - röhimisestä puhettakaan. Yskäsyssä bakteereita ja viruksia lentää yli 100 km/t nopeudella ja riippuu pisaran ominaisuudesta kuinka kauas.

Helsingin Musiikkitalon konsertissa levisi koronaa useisiin ihmisiin muutamalla yskäisyllä. Oikealla maskikulttuurilla valtaosa lentävistä viruksista olisi pysähtynyt. eivät varmaankaan kaikki mutta valtaosa.

Et voi keskustella kenenkään kanssa, etteikö suustasi lentäisi aina jotain. Olemme täysin vastuuttomia sillä hetkellä, kun vaikkapa neuvotteluhuoneessa ääneen valitamme kuinka on ollut nuhaa, mutta nyt se on jo menossa ohitse. Aasialaisessa kulttuurissa tällainen henkilö käyttää maskia, kunnes on varmistunut, ettei levitä tautiaan muihin. Olkoonkin se korona tai mikä tahansa flunssa.

Sitten kun kävelen portaita tai kannan painavia ostoskasseja niin huohotuksen voimalla suusta lähtevien virusten matka moninkertaistuu. Olet aina vastuussa mitä levität ja kuinka paljon ja kuinka pitkälle.

Maski on myös normaalissa oloissa ja hyvässä kulttuurissa erinomainen yleinen varoitusmerkki, kuinka lähelle kannattaa toista mennä. Maski on myös erinomainen mekaaninen muistutus, etten koskettele kasvojani.

Ja jos joku sairas maskiton tulee ja aivastaa päin näköä, niin siihen ei tosiaan minunkaan maski silloin auta, vaan todennäköisesti sairastun. Koronaisia ihmisiä on nyt paljon, jotka eivät tiedä kantavansa virusta ja levittävät sitä.

Korona saisi nyt opettaa uutta kulttuuria myös itsekeskeisille länsimaisille ihmisille ja kääntää ajatus täysin ympäri. Olen vastuullinen ja suojaan tartuttamasta muita. Toivottavasti näemme maskeja jokaisen kausi-influessan aikana.

Sosiaalinen etäisyys kasvaa, mutta kuinka pitkäksi

Lauantai 28.3.2020 klo 13.56 - Kauko Niemi

Sosiaalista etäisyyttä rajoitetaan nyt voimakkaasti ja tulevaisuus näyttää mille tasolle etäisyys koronaviruksen jälkeen palaa ja milloin. Sitä ei pysty kukaan sanomaan, mutta varmaa on, ettei täysin entiselleen enää palata.

Liikemaailmassa sosiaalinen etäisyys asettuu kulttuureista riippuen hyvinkin erilaisiin mittasuhteisiin. Vastuu ilmastonmuutoksesta on ollut jo pitkään jarruttamassa matkustamista ja se tulee joka tapauksessa jatkumaan, mutta hallitusti, toisin kuin nyt muutamassa viikossa vyön alle iskenyt terveyspandemia.

Karu totuus on vain se, että viimeistään nyt on selvinnyt, että luonnon voimien kanssa ei neuvotella. Ne on hyväksyttävä ja toimittava sen mukaan.

Esimerkiksi ennen koronaa hoidettu myyntityö muuttaa muotoaan. Sosiaalinen etäisyyden lisääntyminen on hyväksyttävä ja löydettävä uusia tehokkaita toimintamalleja melko pikaisesti. Niitähän on jo vähäisessä käytössä. Valitettavasti vain teknisestä näkökulmasta katsottuna. Etätöitä tehdään jo paljon. Kokouksia ja tapahtumia välitetään verkossa. Neuvotteluja käydään verkossa.

Siis teknisesti meillä on jo jonkin verran mahdollisuuksia, osaamista, kokemusta ja tiettyyn rajaan asti kapasiteettia. ja viimepäivät ovat kartuttaneet kokemusta ja ehkä muokannut asenteitakin.

Kun puhutaan sosiaalisesta kanssakäymisestä ja viestinnästä, myyntityöstä verkossa, niin tekniikka on välttämätön väline ja todellista etäisyyttä tai läheisyyttä rakennetaan kuitenkin viestien sisällöillä, uudenlaisella kommunikointikulttuurilla.

Hyvä ystäväni, joka on toiminut parisenkymmentä vuotta kolmen eri suomalaisten yrityksen alihankintehtävissä, ihmettelee parhaillaan eurooppalaisten yhteistyökykyä. Yksinkertaisenkin tiedon saaminen kestää monen hätistelyn tuloksena useita päiviä. Tällainen ei tulisi kuuloonkaan kiinalaisissa yrityksissä.

Ei ole siis pelkkä hinnoittelukysymys, että kiinaiset ovat vallanneet alihankkijamarkkinat, vaan he ovat jo kulttuurillisesti osanneet rakentaa sopivaa ja toimivaa sosiaalista etäisyyttä.

Eurooppalaiset luovat tässä tapauksessa itse kaukaista ja vaikeaa verkottumista. Ja kun tulevaisuudessa asioidaan yhä enemmän verkossa, niin sielläkin kommunikaation on tapahduttava aivan kuten lounaspöydässä käytettiinpä mitä tekniikkaa tahansa.

Pohjimmiltaan on kyse myös asenteesta. ”Kaiken maailman kyselijöitten sähköpostia taas tuutintäydeltä vähätellen ei synny tulosta.” Ja tällä en tosiaankaan tarkoita, että tulevaisuudessa rakennettaisiin sosiaalista etäisyyttä sähköpostilla, vaan verkkojen yli jollakin ja monenlaisella tavalla.

Asennetasolla tulee olemaan suuria ongelmia vaikkapa etelä-eurooppalaisissa kulttuureissa. Niissä mikään asia ei tapahdu sovitusti ilman henkilökohtaista kohtaamista ja sitten kohtaamisen jälkeen kaikki kuitenkin järjestyy. Kulttuurillisesti esimerkiksi Suomella on reipas etumatka tekniseen verkostoitumiseen verrattuna vaikkapa Italiaan ja Espanjaan.

Sosiaalisen etäisyyden säilyttämisessä kauppamiehenkin on opittava kommunikoimaan yhtä luontevasti kirjoittamalla ja puhumalla sekä visualisoimalla.

Valmiuksien miettiminen on nyt enemmän kuin ajankohtaista. Kuinka muutamme myyntitapaa, mitä tahansa toimintatapaa ja kuinka seuraamme tuloksia ja ennen kaikkea kuinka tuotamme vaikuttavaa ja puhuttelevan kiinnostavaa verkkosisältöä, joka elää ajassa tässä ja nyt.

Sisällöksi ei nyt enää riitä; kunhan nyt jotain vanhaa mainosmateriaalia tai moneen kertaan käytettyjä arkistokuvia ja videoita. Valmiuksien on noustava samalle tasolle, yhtä helpoksi ja nopeaksi kuin vaikkapa matkajärjestelyjen.

Verkkokommunikaation hyvä ja huono puoli on, että siitä jää lähes aina dokumentti. Kommunikaation rehellisyys ja todenperäisyys tulevat korostumaan ja niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota sisällön tuotannossa. Puppusanageneraattorit on säädettävä uudelleen.

Nythän kukaan ei tiedä millainen on sosiaalinen etäisyys nykyisen tilanteen rauhoituttua. Sen tiedämme, että uusien ajatusten kehittäminen ei ole koskaan liian aikaista. Tekninen kehitys on hyvässä vauhdissa. Tosin siinäkin on paljon kehittämistä, ennen kuin ollaan siinä pisteessä, ettei kukaan huomaa verkon yli tapahtuvien yhteyksien olemassaoloa, kun keskitytään asiaan.

Kuinka usein oletkaan ollut tilanteessa, että hetki vielä, kun yritetään saada nämä yhteydet päälle. Tai paremminkin voisi kysyä, oletko koskaan ollut tilanteessa, ettei tekniikkaa rukoiltaisi toimimaan.

Todellinen haaste sosiaalisen etäisyyden hallinnassa on kuitenkin asennoituminen ja sisällöin tuotanto tulevina vuosina.

Ja kenellä olisi ensimmäisenä tullut ensimmäisen mieleen, että kuoro tekee virtuaalisen esityksen tällä tasolla. Näitä ja monia muita putkahtelee esiin, kun olemme ennakkoluulottomia.

 

 

 

 

 

Tarpeetonta koronasyyllisten etsintää

Perjantai 20.3.2020 klo 11.35 - Kauko Niemi

Kun sama viesti löytyy copy/pastattuna useammasta mediasta ja vielä useammasta someviestistä, niin ollaan lietsomassa sukupolvien välistä eripuraa liki sotaa.

Läheiset tuskailevat: Suomen ”kurittomat” yli 70-vuotiaat uhmaavat korona­ohjeita – ”Kuin kirppuja paimentaisi”

Koko korona tapauksesta näyttää nyt löytyvän syyllinen. Yli 70 -vuotias henkilö. No en kiellä etteikö tällaista olisi voinut tapahtua live elämässä, mutta veikkaukseni on, että todennäköisesti muutamina yksittäistapauksina. Ovatko nämä oikeita ilmaisuja tässä tilanteessa - riskiryhmän mummot tekevät, mitä huvittaa. Kaikkiko?

Näin tapahtuu kaikkien ohjeiden kohdalla ja kaikissa ikäryhmissä. josta ei ainakaan median tai meidän korttelipoliisien pidä ottaa oikeuksia omiin käsiimme.

Yhdessäkään artikkelissa en nähnyt kuvituksena todellista tilannetta. Siis toimituksen kuva-arkistosta oli vaan revitty vanhalta näyttävä henkilö takaa päin. Sen verran toimituksen itsevarjelun vaistoa, ettei kuvasta tunnisteta syyllistä.

Kyse on kuitenkin kaiken aikaa ollut lähikontaktien välttämisestä. Kadut ovat olleet varsin tyhjiä eikä ole ollut mitään ongelmaa pysyä metrin päässä toisesta ihmisestä. Liike on lääke tällaisessakin tilanteessa ja ne jotka pystyvät ulkoilemaan on ennen kaikkea hyväksi mielenrauhalle sekä fyysiselle kunnolle. Kunhan siis pysyvät erossa muista ihmisistä.

Olen aivan varma, että nämä ulkoilevat vanhukset jäävät sisään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen todistettu koronavirus tartunta kuusesta on todistetusti tapahtunut.

Ketä ja mitä tällainen syyllistäminen palvelee näinkin vakavassa tilanteessa. Syyllistäminen tarttui jo pääministeri Sanna Marinikin. ”Jos eivät suositukset tehoa, niin meillä on järeämpiäkin keinoja.” Joukkueenjohtajalla tulee olla muitakin keinoja käytettävissä kuin uhkailu.

Minulla on laaja kaveripiiri ja pakko sanoa, etten ole törmännyt yhteenkään todelliseen tapaukseen, missä läheiset olisivat joutuneet paimentamaan yli 70 vuotiaita kuin kirppuja. Täysin tuulesta temmattua klikkihakuisuutta, jota tilanteeseen sopimattomilla sanoilla boostataan.

Huudellaan epämääräisesti vanhusten vastuuta, vaikka pitäisi huudella median vastuuta. Pitäisi myös perätä viranomaisten vastuuta millaisia sanoja puhuessaan käyttävät – kun virkamies sanoo torstaisessa tiedotustilaisuudessa, että kyllä vanhus saa liikkua kotona, niin onhan se kokolailla käsittämätöntä. Siis ohjeistusko tarkoittaa, että vanhuksella on lupa mennä vessaan.

Tuttavani kysyy facebookissa kokolailla osuvasti tilannetta - kun suomalaisia käsketään, komennetaan ja velvoitetaan niin minkälaista lopputulosta odotatte? Meidän sukupolvemme uskoo järkipuhetta ja hyvin perusteltuja sääntöjä ei poukkoilevaa komentelua.

Alunalkujaan koko ohjeistus lähti sivuraiteelle, kun käytettiin ilmaisua karanteenin omainen. Miksei heti määritelty lähikontaktien välttämistä, jota sitten jouduttiin selittelemään mennen tulle mitä se karanteenin omainen käytännössä tarkoittaa.

Wikipedia kertoo, että karanteeni on pakkoeristys, tyypillisesti vaarallisen tarttuvan taudin leviämisen estämiseksi. Sana tulee luultavasti Ranskasta, sillä ”40” on ranskaksi ”quarante”, joka sitten muuttui italian kielessä muotoon quarantena, lähde? joka tarkoitti 40 päivän odotusaikaa ennen pääsemistä Dubrovnikin kaupunkiin mustan surman aikana. Karanteenissa on tarkoitus pitää henkilö tai eläin karanteenissa niin kauan, että mahdolliset taudit puhkeavat. Näin estetään taudinkantajien liikkuminen alueelle.

Jos vanhukset oltaisiin pistetty karanteeniin, olisi siitä luonnollisesti seurannut tarve organisoida noin 800 000 ihmiselle välttämättömät päivittäiset elämisen tarpeet tavalla tai toisella. Täysin mahdoton savotta. Joten perustuvaa laatua virheellinen sanavalinta ottaa mukaan sana karanteeni.

Vahinko on tapahtunut ja aiheuttanut laajasti väärästä syystä syntynyttä syyttelyä ja uhkailua, jolle tällaisessa tilanteessa ei olisi ollut tarvetta. Näiden otsikoiden jälkeen tuskin kukaan pyytää anteeksi ja koko soppa jää elämään omaa elämäänsä. Vanhempi sukupolvi on nyt syyllinen hautaan asti, kun eivät ymmärrä sääntöjä. Tällainen railo ei rakenna yhteiskunnassa mitään hyvää.

Pelon, tuskan ja epätietoisuuden keskellä viestinnän merkitys kasvaa arvoon arvaamattomaan. Vahva totuus, että sanat saavat merkityksen vastaanottavan päässä korostuu moninkertaisena. Ja etenkin kun sanat saavuttavat nyt niin valtavan määrän epätietoisia ja tulevaisuudesta huolestuneita päitä.

Salaamisella ja väärillä tiedolla ei rakenneta luottamusta. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut sairaanhoitopiireille viranomaisohjeen olla kertomatta julkisuuteen alueellisia tietoja koronaviruksen takia tehohoidossa olevien ihmisten määrästä, kerrotaan sairaanhoitopiireistä. Ohje välitettiin johtajaylilääkäreille viime viikolla. Ministeri Krista Kiuru änkytti tiedotustilaisuudessa kysymyksen tehohoitopotilaiden määrästä ohi.

Salailu voi johtaa turhiin huhuihin ja epäilyksiin siitä, että viranomaiset piilottelevat todellista tilannetta. Tai siis johtaa, satavarmasti. On jo johtanut. Heikentävät kansalaisten uskoa siihen, että viranomaisten ohjeet ja käskyt perustuvat faktoihin.

Miksi?

Kuuntele myös - Niinistön mukaan häntä kiusaa kahtiajako nuoriin ja vanhoihin ja käsitys siitä, että yli 70-vuotiaita oltaisiin sulkemassa suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

PS. 20.3.15:00 Nyt olen kuullut ensimmäisen uskottavan tapauksen

Nyt on pöhinää kaikille

Perjantai 13.3.2020 klo 12.27 - Kauko Niemi

Tällä hetkellä maailmasta ei puutu pöhinää. Mitä se pöhinä sitten tarkoittaakaan missäkin tilanteessa? Vuoden 2013 eittämätön muotisana oli pöhinä. Sitä markkinoitiin jonkinmoisena ikään kuin hyveenä, että nyt kyllä tapahtuu.

Sittemmin on osoittautunut, että pöhinästä on ollut myös paljon haittaa, kun on vain pöhisty ilman todellista kytköstä itse toimintaan. Itse miettisin useamman kerran tämän sanan käyttöä asiallisissa tilanteissa.

Mitä pöhinä sitten on? Se on varsin tunnettu termi amfetamiinin ympärillä. Kuinka moni haluaa oikeesti pöhistä ja rakentaa toiminnallisia kytköksiä huumeisiin?

Sanakirja kertoo pöhinän olevan yleishyödytöntä pyöriskelyä, oleilua, hengailua, touhuilua ilman erityistä päämäärää. Kuinka monen yrityksen arvoihin halutaan liitettävän pöhinän alkuperäisiä merkityksiä.

Tämän blogini lopuksi paljastan mitä ja miten voi menestyä täysin ilman pöhinää.

 

Suurin pöhinä ilman muuta tänään ja jopa kuukausien ajan käydään korona-viruksen ympärillä. Ainoa varma asia on viruksen Suomenkin valloitus ja se jälkeen jälkiviisastelu mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä jättää tekemättä.

Koronan tauksessa täyttyvät monet määritelmät pöhinästä kuten yleishyödytöntä pyöriskelyä, oleilua, hengailua, touhuilua ilman erityistä päämäärää. Päämäärättömyys toki johtuu, ettei maailmassa ole ainuttakaan asiantuntijaa, joka pystyisi satasella sanomaan mistä on kyse ja kuinka korona käyttäytyy.

Kriisiviestinnän asiantutija Katleena Kortesuo luonnehtii osuvasti Ei oon totta palstallaan, että Suomi elää johtamistyhjiössä. Kukaan ei ota johtajuutta, vaan kaikki vilkuilevat toisiinsa. Jospa joku muu tekisi ratkaisuja? Ratkaisuja odotellessa

Suomi pohtii, Suomi selvittää, Suomi pitää yhteyttä, Suomi perustaa työryhmän. Suomi pöhisee.

Maailmalla olisi kuitenkin käytännön esimerkkejä, ei taudin nujertamisesta vaan sen leviämisen estämisestä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Hong Kong. Siellä on 110 todettua tapausta. Kuitenkin Suomen pääkaupunkiseudun  kokoisella alueella asuu 7,4 miljoonaa ihmistä.

Rajoitukset tulivat välittömästi voimaan. Hengitysmaskit ilmestyivät heti kasvoille ja ihmiset ymmärsivät mitä tässä pöhinässä pitää tehdä.

Korona-pöhinän postiivinen ilmentymä on vuodesta 1944 lähtien tuotannossa oleva korona-peli. Keski-Suomalainen valmistaja sanoo, että kaikki päivällä valmistetut korona-laudat ja -nappulat ovat illalla myyty. Kysyntä on nyt niin kovaa kun sattui joutumaan pöhinän keskelle.

 

Toinen iso pöhinä viime aikoina on ollut Euroviisut. Jos en olisi tiennyt lehtiä lukiessani ja somea selatessa mistä on kyse, en oikein mistään olisi tajunnut, että kirjoittelu koski yhtä ja samaa tapahtumaa. Niin olivat arviot äärilaidasta toiseen.

Kaikki kirjoittelu täytti pöhinän määritykset erittäin hyvin - yleishyödytöntä pyöriskelyä, oleilua, hengailua, touhuilua ilman erityistä päämäärää.

No päämääränä on tietysti Euroviisujen voitto, mutta mitä on silloin oikeasti voitetaan. Pöhinästä päätellen kukaan ei oikein tiedä onko voitettu musiikkikilpailu, ulkonäkökilpailu, show-kilpailu, perinne-kilpailu, artisti-kilpailu, byro/lava-kilpailu?

Jos ja kun tällaisen pöhinän keskelle joutuisi ainakin yritysmaailmassa olisi syytä viheltää peli poikki ja tarkentaa määrittää mistä oikein kilpaillaan, eikä vaan pöhistä.

 

Tampereen yliopistolla vihellettiin tosiaan peli poikki, kun pöhinällä rakennettiin kikkakolmosia, joilla ei ollut tukevaa pohjaa yliopistolliseen perustyöhön ja perusarvoihin. Fiinimmin sanottuna brändin rakentamisesta vastuussa ollut henkilö sai potkun ja nyt otetaan uutta todellisempaa otetta Tampereen yliopiston ja teknisen korkeakoulun osaamisen ja kulttuureiden vahvaan ja toimivaan yhdistämiseen.

Tampereella mentiin pöhinästä pöhinään, joka alkoi hermostuttaa sekä siellä työskenteleviä, että hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herliniä.

Tampereen yliopiston rekrytointi-ilmoituksessa pöhistiin ja siinä yliopisto haki viestintäasiantuntijaa. Ilmoituksessa tehtävään haettiin "monikanavaisen tarinankerronnan huippuosaajaa", jolla on supervoimia ja joka luo sanoitusta ja visualisointia. Täydellistä – pöhinätarinoita.

 

Yritystason pöhinää parhaimmillaa on Espanjassa ja Suomessa toimiva assaripalveluja tarjoava Wannado. Toinen perustajista Irina Viitala pöhisee yrityksen nettisivuilla merirosvona. Sopisi paremmin lasten lakritsimainokseen.

Samainen Viitala iloitsee nyt somessa kuinka meidän Wannadolla on ekat yyteet.  Olen vähän tohkeissani asiasta, koska sellaisten järjestäminen Suomessa on tehty tosi hankalaksi.

Ihan noin vaan et päädy tilanteeseen, jossa olet yt-neuvotteluita järjestävä taho! #kokeile

Välihuomautuksena sanottakoon, että Wannadon viimeiset julkiset, punasävyiset  tilinpäätöstiedot ovat vuodelta 2017.

Viitala jatkaa somessa - yt on kuitenkin positiivinen juttu! Se terveyttää yrityksen toimintaa ja parin suljetun oven jälkeen avaa useita uusia ovia.

Näin siis nautittavaa yt-pöhinää merirosvomeiningillä iloisista potkuista.

Mutta sitten se lupaamani esimerkki menestyksestä ilman pöhinää. Siis ihan vaan erinomaisella ja vakuuttavalla tekemisellä.

Suomalainen, nuori vaatesuunnittelija Anna Isoniemi tekee niin vakuuttavaa vaatesuunnittelua ilman pöhinää, että maailman jätti Adidas otti häneen yllättäen ja varoittamatta yhteyttä. Nyt hän on suunnitellut Adidakselle uuden vaatemalliston.

Isoniemi ei pöhissyt Ylen Aamu-tv:ssäkään mistään kikkakolmosista, saati muodin pintaliidosta. Hän kertoi tutustuneensa Adidaksen arkistoihin ja historiaan, loi ammentamalleen kulttuurille uuden ilmeen. Anna Isoniemen, 29, ajatukset, tapa suhtautua tekemisiin on niin syvää ja nöyrää - haaveilen, että saan tuoda oman visioni esiin. Pöhinästä ei tietoakaan.

 

Astiankuivauskaappi tyrannisoi keittiön

Perjantai 6.3.2020 klo 14.33 - Kauko Niemi

Tiedostan oman ikäiseni turhakkeen, joka vaikuttaa jopa asuntojen suunnitteluun, vaikkei sitä arjessa tarvitsisikaan. Itselläni ei ole ollut keittiössäni kuivauskaappia 20 vuoteen, eikä kertaakaan ole ollut sitä ikävä. Silti itse suunnitelemani oma keittiöni on toteutettu puhtaasti kuivauskaapin ehdoilla.

Suomalaisella astiankuivauskaapilla on niin hieno ja syvälle suomalaiseen sieluun iskostunut historia ja kansainvälisesti arvostettu, ettei sitä vieläkään kyseenalaisteta missään vaihteessa.

Kotitalousopettaja Maiju Gebhardin Työtehoseurassa vuosina 1944–45 kehittelemä astiankuivauskaappi mullisti keittiön rutiinit. Gebhard tutustui Ruotsissa pöydällä pidettävään astiankuivaustelineeseen.

Ruotsalaiset kuivasivat astiat telineestä pyyhkeellä ja nostivat ne sitten kaappiin.

Gebhard oivalsi asentaa kuivausritilä astiakaappiin ja sijoittaa kaapin tiskipöydän päälle. Astiat saattoi siten nostaa tiskauksen jälkeen kaappiin valumaan ja kuivumaan.

Kaikki kunnioitus Maijulle, mutta tuntuu kuin kukaan ei olisi vuosikymmenten aikana huomannut, että keittiöön kun keittiöön on ilmestynyt astianpesukone, jossa on myös kuivausominaisuus. Käsittämätöntä miten joku asia saa näin myyttisen aseman.

Asunnot suunnitellaan perinteisen keittiön ehdoilla ja niin että keittiössä olisi kuivauskaappi. Mistään ei juurikaan löydy asuntoja, jotka olisivat suunniteltu sellaiselle keittiölle, jossa ei olisi yläkaappeja.

Arkkitehdit suunnittelevat asuntoja, joiden keittiöihin tulee poikkeuksetta ”kuivauskaapillinen” yläkaapisto – ainakin tilankäytöllisesti. Muut vaihtoehdot ovat tämän jälkeen vähissä.

Muoti on kuitenkin ajautumassa avokeittiöihin ja silloinhan on mitä suurimmalla syyllä panostaa siihen, ettei keittiö näytä keittiöltä, vaan osa viihtyisää ja ennen kaikkea toimivaa oleskelutilaa. Siis osa oleskelutilan kalustusta.

Millä lihaksella sitten nostan kuivauskaapin turhakkeeksi? Kaikesta suuhunpantavastani 98 prosenttia valmistan omassa keittiössäni ja kone kuivaa pesemiään astioita noin joka toinen päivä.

20 vuotta sitten oman keittiöni suunnittelussa etsin muun muassa vimmatusti astianpesukoneiden ja keittiökalustevalmistajien yhteistyötä. Vaan ei löytynyt. Päivittäisten käyttöesineiden ei tarvitse olla jossakin tietyssä järjestyksessä tietyn kaapin hyllyllä. Vaan olisin halunnut työntää astianpesukoneen korin suoraan keittiön kaappiin.

Jos nyt sitten on tarvetta koreilla ja  näyttää vitriinissä tiettyjä lasia, niin ne voi muutaman kerran vuodessa sinne asetella ihan käsinkin.

Yläkaapit keittiössäni seisovat nyt täysin tyhjänpanttina pölyyntymässä. En ole ainakaan viiteen vuoteen ottanut tavaroita ylähyllyiltä enkä laittanut mitään ylähyllyille. Taaskin omatunto kolkuttaa, että sieltä pitäisi pyyhkiä pölyt.

Ylähyllyille ei ole asiaa ilman taloustikkaita, eikä mene montaakaan vuotta, kun tikkaidenkin käyttö on riskaabelia kaikella tavalla näinkin vanhalle miehelle.

Keittiöni toiminnallisuus on muokkautunut väärän suunnittelun ja toteutuksen takia niin että käyttötavarat ovat asettuneet alakaappeihin, saarekkeeseen. välikaappeihin ja yläkaappien alahyllyille.

Syyllisiä en tässä asiassa etsi. Oman asuntoni ostin ilman keittiötä, jonka sitten suunnittelin ja urakoin itse erillisenä projektina. Tila itsessään, putki- ja sähkövedot osoittautuivat kuitenkin perinteisen keittiön perikuvaksi, eivätkä antaneet periksi kovinkaan luoville ratkaisuille. 

Intuitioni antaa nyt kertoa minulle, että ihmisten tarve ja maku muuttuvat, pian halutaan muutoksia myös keittiöihin, vastaamaan nykyaikaista, avointa elämän tyyliä. Muutoksen on vain alettava arkkitehdeistä ja asuntorakentajista.

 

 

 

Luulotautia on ollut aina ja tulee aina olemaan

Lauantai 29.2.2020 klo 10.22 - Kauko Niemi

Ja taas pöllähti julkisuuteen terveydenhoidon kummallisuus, missä on myös helppo tapa piiloutua byrokratian taakse potilaan kustannuksella. Kansankielellä luulosairaus, nykyisin fiinimmällä termillä sama asia on toiminnallinen häiriö, jolla voidaan välttää sairauteen liittyvät luokitukset ja velvollisuudet.

Työterveyslaitoksen ylilääkäri Markku Sainio kuvaa Ylen jutussa kuinka lääkäreiden koulutus on sitä, että joku elimistössä on rikki ja sitä pyritään korjaamaan tai lääkkeillä kääntämään parempaan. Toiminnallisessa häiriössä se ajatus onkin hermostossa, ymmärryksessä, ajattelussa ja suhtautumisessa, jotka eivät ole ihan sitä ydintä lääketieteessä, mutta terveydenhuollossa kyllä.

Asian julkinen keskustelu on tervetullutta. Erityisen tervetullutta ainakin niiden keskuudessa, jotka vaikkapa sairastavat vakavan hankalaa Kroonista väsymysoireyhtymää, ME, ja he tuskin jaksavat odottaa asenteiden muuttumista ja avun saamista kymmentä vuotta.

Jopa 15–30 prosentilla sairaaloiden ja terveyskeskusten potilaista on oireita, joille ei löydy selkeää lääketieteellistä selitystä. Sydämentykytystä, vatsakipuja, voimakasta väsymystä, unettomuutta, nivelkipuja, ahdistuksen tunnetta – lista on pitkä ja se koskee kaikkia lääketieteen erikoisaloja. Listaan voi lisätä myös julkisuudessa pyörivät sisäilmaongelmat.

Julkisia ulostuloja on viimepäivinä ollut useampiakin. Ensimmäisenä Finnradio.fm julkaisi koulutettu kokemusasiantuntija Jonna Strandénin haastattelun. Hänen näkemyksensä ja kokemuksensa ei jätä arvailuja missä jamassa väsymysoireyhtymää sairastavien hoitokulttuuri on tällä hetkellä.

Finnradion jälkeen Yle on julkaissut kolme juttua, joka liippaavat luulosairautta tavalla tai toisella.

Helsingissä näitä toiminnallisiksi häiriöiksi kutsuttavia oireita on hoidettu kohta vuoden päivät toiminnallisten häiriöiden poliklinikalla. Klinikka on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainoa. Apua ei siis ole saatavissa kovinkaan helposti ja laajasti. Lääkärikunta jakautuu asiassa puolesta ja vastaan.

Huoliteoriaa, kuten Yle asiaa nimittää, kauppaavat voimakkaasti esiin kaksi instituutiota: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL sekä Työterveyslaitos eli TTL. Ne ovat merkittävimmät suomalaisten terveyden eteen toimivat tahot, joiden kannanottoja terveydenhuollossa seurataan tarkasti.

Tästähän helposti seuraa byrokratian rattaissa, etteivät lääkärit hoida luulotautia, koska sitä ei ole määritelty viralliseksi taudiksi missään. Sitä rikkimennyttä asiaa ihmisessä ei ole konkreettisesti olemassa ja vakuutusyhtiötkään eivät korvaa sairauteen kuulumattomia asioita.

Ylen laajassa sisäilmaselvityksessä ei juurikaan löytynyt esimerkiksi näyttöä Suomen viralliselle huoliteorialle sisäilmasairauksissa. Virallisten tahojenkin olisi nyt viimeistään ryhdyttävä tarkistamaan kantojaan niin että toimitaan potilaan hyväksi eikä byrokratian hyväksi.

On täysin turhaa hurskahtelua, etteikö nosebo ja plasebo olisi aina läsnä tavalla tai toisella jokaisessa sairaustapauksessa. Huoletonta sairastelijaa ei ole olemassa.

Plasebo on positiivinen uskomus vaikutuksesta. Kun ihmiselle annetaan tehotonta lumelääkettä, puhutaan empaattisen asiallisesti ja hän kokee saavansa siitä apua, kyse on plasebosta. Nosebossa taas kielteinen mielikuva aiheuttaa haitallista tunnetta.

Plasebo vaikutus alkaa aina jo lääkärin käyttäytymisestä potilasta kohtaa ilman ensimmäistäkään pilleriä. Itselläni on erinomainen kokemus, kun akillesjänteeni jouduttiin putsaamaan ja kolmen kuukauden keppilinkuttelu sai polven kipeytymään.

Onneksi itse kohtasin sen henkisesti kypsän ja osaavan lääkärin. Kuvataan polvet ja varmistetaan mikä on tilanne. Lääkärin mukaan harvalla kolmekymppisellä on noin siistiä polvea kuin minulla. Lopetin turhaan varomasta ja kävelemästä luonnottomasti ja pian häipyivät polvikivut ilman särkylääkkeitä.

Lue myös tämä

 

 

 

 

 

 

Jlmastointi

 

Tilaisuus tekee bittivarkaan

Lauantai 22.2.2020 klo 17.00 - Kauko Niemi

Vanha sanonta pitää erityisen hyvin paikkansa etenkin nykyisessä teknistyvässä yhteiskunnassa. Voisi myös täydentää vanhaa sananlaskua niin, että varkaat tekevät tilaisuuksia.

Se into millä parannamme maailmaa uudella tekniikalla, tuppaa unohtamaan tai ei osata tiedostaa valtavia riskejä, mitä tekniikka tuo tullessaan. Itsekin olen ollut sadoissa tilaisuuksissa, missä on esitelty uusia, hienoja työtapoja. Uusia hienoja tietojen hyödyntämiskeinoja. Kertaakaan en muista, että keskusteluihin olisi noussut se tilanne, kun tiedot joutuvat vääriin käsiin tai tietoja tarkoituksellisesti käytettäisiin ihan muihin tavoitteisiin.

Tokihan käytetään paljon palkattuja hyvis-hakkereita, jotka testaavat mistä järjestelmä vuotaa ja kuinka se vuotaa. Jotkut yritykset maksavat melkoisia summia niille, jotka osoittavat heikkoja tai vuotokohtia tekniikassa.

Kokonaan eri asia on sitten ne tapaukset, joissa virallisilla oikeuksilla vuodetaan tietoja. Tarkoitusperä voi olla vaikka vain uteliaisuus, taloudellinen hyöty tai vaikkapa kostonhimo.

Traagisesti kuolleen nuorukaisen äitiä kohtasi järkytys, kun hänelle selvisi poikansa kuolemaa koskevien yksityisasioiden levinneen perhepiirin ulkopuolelle. Kävi ilmi, että viisi sairaanhoitajaa oli käynyt katsomassa hänen kuolleen poikansa potilastietoja perusteettomasti. Kaksi hoitajaa oli lukenut tietoja moneen otteeseen.

Papereista näkee, että siellä on tongittu ja paljon. Yksi ihminen oli käynyt katsomassa pojan tietoja seitsemän kertaa. Siellä on ihan vietetty aikaa. Yövuorossakin oli useita tunteja luettu pojan tietoja. Näitä tietoja sitten juoruiltiin turuilla ja toreilla.

 

Ja tällaisia viimepäivien otsikoita:

Hakkerit ryöstivät valtion kassan - 2,6 miljoonan puhallus yhtä numeroa vaihtamalla

Hakkerit iskivät hotelliketjuun – julkkisten ja 10 miljoonan muun tiedot vuosivat nettiin

Sotilaiden puhelinten tiedot kaapattiin helpolla konstilla – kauniiden naisten someprofiilit riittivät

Tietomurrossa kähvellettiin noin 145 miljoonan ihmisen arkaluontoisia henkilötietoja - Kiina kiistää armeijansa osallisuuden.

Parhaillaan Suomessa herättää suurta huolta uusi lakiesitys. Uusi laki keräisi suomalaisten geenitiedot Kelan rekisteriin. Useat genetiikan asiantuntijat ovat huolissaan valmistelussa olevasta genomitietorekisteristä.

Tavoitteena on kerätä suomalaisten geeniperimä valtiolliseen rekisteriin, jotta sitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kansantautien ehkäisyssä. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan rekisteriä ylläpitäisi siis Kela.

Yhdeksän alan asiantuntijaa arvioi, että rekisteristä ei ole juurikaan hyötyä potilaille.

Asiantuntijoiden mukaan kyse on isosta uudistuksesta, josta ei ole käyty riittävää yhteiskunnallista keskustelua. Rekisterissä nähdään uhkia jopa ihmisoikeuksille. Asiaa verrataan tilanteeseen, jossa koko kansalle tehtäisiin isyystesti.

Ylen julkaisemassa artikkelissa asiantuntijat sanovat, että Ihmisiltä ei pidä kerätä DNA-näytteitä tai tutkia heidän geenejään tai käsitellä, säilyttää tai jakaa genomitietoa eteenpäin ilman heidän vapaaehtoisesti antamaansa nimenomaista lupaa, joka on voitava myös peruuttaa.

Jos Suomi poikkeaa edellä mainitusta maailman yleislinjasta, voitaisiin Suomen nähdä liittyvän Kiinan, Ruandan ja Kuwaitin kaltaisten “edelläkävijämaiden” joukkoon. Kuwaitissa tosin jouduttiin luopumaan kansallisen genomitietokannan perustamisesta, kun sen katsottiin kajoavan liikaa yksilön oikeuksiin.

Mitä todella tapahtuisi ihmisoikeuksille sinä päivänä, kun nämä tiedot vuotavat tavalla tai toisella julkisuuteen. Näinhän kuitenkin tulee käymään joko teknisesti tai joku vetää välistä. Tässä tapauksessa ei pidä luottaa hyväuskoisuuteen.

Suuret teleoperaattorit keräävät ja myyvät tietoa, kuinka ihmiset liikkuvat. Tämä ei siis perustu siihen onko sinulla kännykässäsi paikannus päällä tai ei. Se perustuu siihen samaan televerkkojen paikannustietoon, johon poliisilla on mahdollisuus saada lupa rikoksia selvittäessään.

Suomessa viime kesänä Helsingin kaupunki kokeili Telian mobiiliverkkodatan käyttöä Ed Sheeranin konserttien yhteydessä. Raportista selviää muun muassa, että kahteen Malmin lentokentällä järjestettyyn konserttiin saapui osallistujia kaikkiaan 247 eri kunnasta.

Raportista ei tietenkään näy yksittäisten henkilöiden kulkureittejä, mutta kokonaisuus syntyy kuitenkin yksittäisten ihmisten seuraamisesta televerkkotasolla. Tieto yksittäisistä ihmisistä on joka tapauksessa olemassa.

Tässä tapauksessa Telian tuotteessa hyvää on datan tuotteistaminen niin, että sitä voi käyttää rikkomatta yksityisyydensuojaa ja esimerkiksi kunnat ja kaupungit voivat kehittää toimintaansa sen mukaan missä ihmiset liikkuvat.

Huolenaiheena tässäkin on se, että ihmisten digitaalinen jalanjälki on valtava ja ymmärrys siihen johtavista asioista tavattoman vähäinen.

Sitten on sitä jokapäiväistä verkkojen väärinkäyttöä, missä yksittäisen ihmisen muutaman tonnin menetykset tuntuvat pieniltä paitsi menettäjästä. Vedätystä löytyy joka alalla vaikkapa järjestäytyneen rikollisuuden hivuttautuminen eurooppalaisille ruokaväärennösmarkkinoille.

Italian mafia on havainnut, että esimerkiksi oliiviöljyä, mozzarellaa, lihaa tai viiniä väärentämällä voi ansaita enemmän kuin huumekaupalla. Ainakin riski jäädä kiinni on paljon pienempi ja rangaistukset monin verroin lievempiä.

Elintarvikehuijaukset antavat järjestäytyneelle rikollisuudelle mahdollisuuden myös jatkumorikollisuuteen kuten rahanpesuun ja veronkiertoon ja siellä sitten verkkojen ja pankkien rooli nouseekin arvoon arvaamattomaan.

Kaikesta huolimatta uskon, että tekniikka vie asioita eteenpäin, kunhan muistetaan uuden hurmassa olla kriittisiä bittiemme jakelussa ja turvaamisessa. Eikä tarkoituksenani ole pelotella ketään. On vain hyvä tiedostaa. Itsellenikin on monta pyhää asiaa, vaikkapa se ettei kännykässäni ole paikannus päällä kuin vain ja ainoastaan silloin kun yksittäinen sovellus sitä tarvitsee – vaikkapa parkkimaksua maksaessani.

 

Taksit kurvasivat ojasta allikkoon

Lauantai 15.2.2020 klo 11.54 - Kauko Niemi

Tällä hetkellä ei ole epäillystäkään, etteikö taksi-liikenne olisi tavattoman syvässä luottamuspulassa. Luottamuksen menettämistä ei korjata yhdessä yössä, nykymenolla ehkä ei koskaan. Ennen asiakas saattoi ryöstää taksin, nyt taksi saattaa ryöstää asiakkaan, kuvailee vanha taksikonkari,

Koko taksi-liikenteen perusominaisuuteen kuuluu se, että ani harva käyttää sitä omalla rahallaan ja siksi kulut ja kulttuuri ei nyt ole niin nuukaa paljonko se maksaa ja kuka rahat lopulta saa.

Koko toimialasta noin 90 prosenttia maksavat yritykset ja Kela. Omalla rahalla maksavia on siis marginaalinen osuus. Tämä osuuden joukkovoima olisi tarkkana, kuinka toimitaan ja kuinka rahalle saisi vastinetta.

Itse kuulun niihin nuukapieruihin, jolle taksikyyti tuntuu kohtuuttomalta. Kuulun myös niihin, joka osaa järjestää aikataulunsa niin, ettei kiireen takia tarvitse hypätä kyytiin kuin kyytiin. Tämä vain taustatiedoksi, että osaat asettaa tämän blogin oikeaan kontekstiin.

Tämän berneriläisen taksiuudistuksen jälkeen olen käyttänyt kerran taksia ja silloinkin hyvän ystäväni, taksiyrittäjän palvelua. Pari muuta kertaa olisin päässyt helpommalla ja nopeammin taksilla, mutta en uskaltanut käyttää. Pahaa pelkään, etten ole ainoa lajissani.

Taksi-bisnestä elättävän Kelan uusi pääjohtaja Outi Antila sanoo Uuden Suomen haastattelussa, että Kelan piikkiin laitetaan myös sellaista, mikä ei sinne kuulu. Yksi tällainen on taksiuudistus, joka vei pitkänmatkan potilailta mahdollisuuden käyttää samaa taksikyytiä sairaalareissun meno- ja tulomatkalla.

Nyt yksi taksi suhaa Sulkavalta Kuopioon ja toinen Kuopiosta Sulkavalle, ja molemmat posottavat mahdollisesti ilman kyytiläistä tyhjinä takaisin.

Antilan mukaan tässä ei ole järkeä, ei ihmisen, kustannusten eikä ympäristön kannalta. Hän huomauttaa, että aiemmin meno-paluumatkalta paluukyydistä korvattiin vain odotusaika, mutta kyytiläinen pääsi samalla kyydillä takaisin. Nyt korvattavana on koko matka.

Antila sanoo myös, että STM yritti taksilain valmisteluvaiheessa kertoa liikenne- ja viestintäministeriölle, miten elävä elämä toimii maakuntien potilaskyydeissä.

Hän lupaa Kelan arvioivan taksikäytännöt vielä uudestaan siinä vaiheessa, kun nykyhallitus on korjannut taksilakia ja Kelan sopimukset tulevat taksipalveluissa katkolle vuoden 2021 lopussa.

Kuka haluaa sekaantua millään tavalla toimintaan, missä taksikuskit tappelevat asiakkaista sekä tappelevat keskenään siis aivan konkreettisesti nyrkein ja ennen kaikkea ilmiannoin.

Verottajalle tulleet lukuisat vihjeet taksialan ongelmista ovat johtamassa isoon valvontaprojektiin vielä tämän vuoden aikana - onneksi.

Vihjeitä on tullut laidasta laitaan, osa asiakkailta ja osa ilmeisesti alan sisältä. Alalla on noin 1 300 sellaista yrittäjää, jotka eivät ole lainkaan rekisteröityneet verovelvollisiksi. Temppuja ja porsaanreikiä löytyy nykyisessä järjestelmässä, kuinka näin voi tapahtua.

Taksilla matkustaminen on kallistunut Tilastokeskuksen mukaan puolessatoista vuodessa keskimäärin 13 prosenttia. Taksiuudistusta pitäisi nyt korjata, mutta näyttää, ettei siihen suuria haluaja löydy edes teknisesti saati henkisesti. Luottamuksen palautusta tavalla tai toisella ei siis ole tiedossa.

Itse olen nyt sen verran perehtynyt asiaan, etten ikinä ottaisi taksia tolpalta. Voin toki seisoa tolpalla, mutta auton valitsisin sen taksiyhtiön sovelluksella, josta on vähiten huonoja kommentteja liikkeellä.

Todella sääli niitä asiallisia, rehellisiä ja kohtelijaita kuskeja/yrittäjiä, joiden niskaan rapa roiskuu turhaan.

 

Millaisella ymmärryksellä seuraan Yhdysvaltain vaaleja

Lauantai 8.2.2020 - Kauko Niemi

Olen niin moneen kertaan paasannut, tehnyt omaa sisäistä arviointia siitä, kuinka sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Vaikkapa yksi tämän hetkinen muotisana - tarina? Minä en löydä tuolle sanalle muuta merkitystä kuin joku tarinoi eli puhuu puuta-heinää, jolla ei totuuden kanssa ole mitään tekemistä.

Ajatus nousi voimakkaasti taas pintaan, kun seuraa yhdysvaltalaisten vaalikamppailua. Mukana on asioita, joita suomalaisen on pikaotsikoinnin perusteella todella vaikea ymmärtää. Sehän vaan johtuu siitä, ettei minulla ole lähimainkaan riittävästi tietoa, saati omakohtaista ymmärrystä amerikkalaisesta mielenmaisemasta.

Toki olen käynyt siellä parikymmentä kertaa. Käynnit ovat olleet yhtä lukuunottamatta työmatkoja. Nukutaan ja ollaan passattavina hotelleissa. Kaiken pitää näyttää hienolta ja äveriäältä. Päivän ohjelmat ovat virallisia, hyvin rajattuja ja suunniteltuja. Mitä nyt hotellin hississä kysytään tuppisuu suomalaiselta – onko kaikki hyvin? Kun en aurinkoisella small talk -ilmeellä heti tervehtinyt iloisesti hissiin tulijaa.

Olen työskennellyt yhteensä 17,5 vuotta amerikkalaisissa organisaatioissa ja tavannut melko usein ihan aitoja amerikkalaisia bisnessmiehiä. Pieniä viboja ajatusmaailmasta olen tosin heiltäkin saanut, kun yksi tiesi tulleensa Helsinkiin, muttei tiennyt missä maassa tällainen kaupunki sijaitsee. Toinen kysyi, onko Suomi tiheämmin asuttu, kun mennään pohjoiseen. Täällähän on vain pelkkää metsää.

Senkin olen lukenut, että eri osavaltioissa on hyvinkin erilaiset näkemykset maailman menosta. Hyvinkin erilaista lainsäädäntöä ja uskonnollisuutta. Yksiä, samanlaisia amerikkalaisia ei ole.

Kokemukseni ja viitetaustani amerikkalaisuudesta on siis varsin heiveröinen ja teen varmaan omituisia tulkintoja vaikkapa presidentti Trumpin sanoista.

Kuuntelin juuri erästä haastattelua, jossa tavallinen amerikkalaisnainen esitti näkemystään siitä, ettei kukaan amerikkalainen halua, että julkinen valta puuttuisi, saati määräisi heidän yksyiselämäänsä ja tekemisiään. He eivät missään tapauksessa halua elää sellaisissa sosialistisissa maissa kuten esimerkiksi Norja ja Suomi, missä valtio puuttuu jokaiseen asiaan.

Asiaa vahvisti toinen haastateltava, maanviljelijä Keski-lännestä. Jos minulle sattuisi jotakin pahaa, niin en voisi kuvitellakaan, että saisin apua vaikkapa poliisilta. Poliisit ovat niin kaukana ja aina pitää pärjätä itse ja siksi minulla on aina ase mukanani.

Jos tällaisia viitetaustoja löytyy kovasti paljon, niin Trumpin hokema Amerikka ensin saa varmasti aivan toisenlaisen ja erittäin hyväksyttävän merkityksen useiden vastaanottajien päissä, kuin minun päässäni, jolle yhteistyö on kaiken toimivan lähtökohta.

Paljon on minulla opittavaa, jotta amerikkalaisen presidentin vaalikampanjan viestit saisivat päässäni oikean merkityksen. Yksikään ehdokas ei tietenkään osoita sanojaan minulle, mutta olisi kiva ymmärtää miksi joku sanoo niin kuin sanoo.

Ja nyt kun on päästy kampanjoinnissa alkuun, niin päästiinpä heti todistamaan Iowan jälkeen, että tärkeämpää on se miltä näyttää kuin mitä on. Tiettävästi yhtään ääntä ei hukattu, mutta ohjelmointiongelma aiheutti täydellisen, joidenkin mukaan demokraattien peruuttamattoman katastrofin.

Jännäksi menee joka tapauksessa. Ja senhän olemme jo nähneet, että siitä ei tule presidenttiä, joka saa kansalta eniten ääniä. Ja kukaan äänestäjä ei voi salata omaa kantaansa, koska hän seisoo äänestyskokouksessa julkisessa rivissä osoittaen kannatustaan. Tasan menneet äänet sitten ratkaistaan kolikkoa heittämällä.

Jatkossa on mielenkiintoista seurata saako Trump vastustajakseen 38 vuotiaan nuoren miehen vai 78 vuotiaan kaiken kokeneen ja kaiken nähneen vaarin, vai peräti naisen?

Minut roolini on tietysti pysyä vain coolina näissä kekkereissä. Oppia ymmärtämään miksi amerikkalaiset käyttäytyvät niin omituisesti kuin ne minun mielestäni käyttäytyvät.

 

 

Yhteinen hyvä on kadoksissa

Lauantai 1.2.2020 klo 12.53 - Kauko Niemi

Jos minun nyt pitää valita suomenmestarit vastakkainasettelussa, niin valintani melko helppo. Työmarkkinaosapuolet saisivat tämän tittelin.

Neuvotteluja ei käydä lainkaan vaan pelkkää ylikärjistettyä riitelyä minuuteista ja centeistä. Arvovaltataistelua, jonka tavoitteena ei ole löytää yhteistä voittoa ja edistymistä. Syyllisiä ovat molemmat osapuolet omissa poterooissaan. Ikään kuin toisiinsa täysin kyllästynyt pariskunta, joka nalkuttaa pikkuasioista päivästä toiseen ja vetää välistä aina kun mahdollista.

Jokaisella on myös oikeus kuulua liittoihin tai olla kuulumatta – sekä työntekijöillä että yrityksillä. Olla lakossa tai tehdä töitä. Tämäkin näyttää nyt kärjistyvän entistä enemmän tässä vastakkainasettelussa ja ideologisessa taistelussa. Uhkailu ei ole tätä päivää sen enempää yritysmaailmassa kuin junioriurheilussakaan.

Kuka ylipäätään voisi kuvitella, että päähän potkimalla muka löytyisi yhteinen huippuinnostus ja tekemisen meininki ja halu? Vuosien varrella nokkapokka on vain kiivastunut ja tämän palauttaminen vie vuosia, ennen kuin oltaisiin tilanteessa missä maamme tuottavuus oikeasti ja innostavasti kasvaisi, eikä vain exeliä pyörittämällä näyttäisi tilastollisesti kasvavan.

Nyt pitää kehittää mittareita, joilla työn laatua ja tuloksellisuutta mitataan, eikä käytettyjä minuutteja. Ja kaikki se on huonoa johtamista, mikä ei näy tekijöiden arvostuksessa.

Ymmärrän oikein hyvin vaikkapa Kotkamillsin huumaa muovittoman kuppikartongin menestyksen. Tehtaanjohtaja sanoo, että meillä työtahti on niin kova, että jos alkaisimme lukea kikyn pykäliä, työn tuottavuus heikkenisi.

Miksi ja millä kokemuksella sitten näin pahasti hermostun tämän hetkisestä menosta?  Enkä näe juurikaan valoa tunnelin päässä.

Elämäni ensimmäinen työpaikka opetti kahdeksassa kuukaudessa shokkina päin näköä mitä on ammattiyhdistys käytännössä. Eikä se näytä kovin paljon muuttuneen.

Maalaispoikana toimin maalaisjärjellä. Sokerijuurikkaat piti harventaa silloin kun kasvusto oli harvennuskunnossa. Missään ei ollut määritelty ennakkoon, milloin heinähommat tehdään. Luonto hoiti asian jonakin vuonna aikaisemmin jonakin vuonna myöhemmin muttei koskaan sateella. Hommat hoidettiin silloin kun niiden aika kulloinkin oli ja muodostui otollinen hetki. Tämä pinttymä on kasvanut tiukasti selkärankaani.

Koulujen jälkeen aloitin hommat Helsingissä. Ensimmäisessä työpaikassa vastuullani oli tietyömailla käytettävien varoitusvilkkujen toiminnan tarkistus ja loppuviritys sekä pakkaaminen toimituskuntoon. Edeltäjäni oli saanut potkut, kun oli pistänyt tyhjiä laatikoita Norjan toimitukseen - ”tehokkuuden nimissä”, eikä urakat kussut.

Olin ollut noin neljä päivää töissä, kun kahvitauko ei keskeyttänyt juuri valmistuvaa vilkkua, vaan viritin loppuun ja ajattelin pitää sen jälkeen kahvitauon. Viiden hengen lähetystö tuli ilmoittamaan, ettei kahvitunnilla sopinut tehdä töitä. Samalla he ilmoittivat, että työpäivä loppuu klo 16:00 ja käsienpesuaika alkaa 15:56. Ruuvimeisselit tippuvat kädestä ja siitäkin tulee pitää kiinni.

Meitä oli kaksi kaveria samassa huoneessa ja tämä vanha mies opetti minua tavoille sekä- työ että elämäntavoille. Hän muisti toistaa moneen kertaan, kuinka hän ei ole antanut pojalleen rahaa koulutukseen. Silloinhan hänestä tulisi herra. Muutoinkin herraviha tuntui olevan vallalla ja sen kautta olemiseni alkoi käydä aika tukalaksi.

Lupauduin näet menemään työkeikalle Kemiöön. Saman projektin takia yrityksen teknologiajohtaja vieraili siellä samaan aikaan. Asioiden helpottamiseksi lyöttäydyin hänen Saabinsa kyytiin. Tämä sitten tulkittiin herrojen kanssa vehkeilyksi ja montaa juttukaveria ei tämän jälkeen työmaalta löytynyt. Asiaa vauhditti, etten liittynyt mihinkään liittoon. Näin alkoi minun elämäni työmarkkinatuntemus kantapään kautta.

Tämän kokemuksen jälkeen seurasikin 20 vuoden työelämä, missä ei tullut vastaan ainuttakaan ammattiyhdistysajatusta suunnasta eikä toisesta. Enkä myöskään itse kuulunut mihinkään liittoon. Parhaimmillaan tekemisiäni mitattiin työn laadulla ja palkkaneuvottelut kytkeytyivät kehitys- ja arviointikeskusteluin. Jos työn tulokset ylittivät tavoitteet niin siitä seurasi pyytämättä palkankorotus, eikä siitä tarvinnut neuvotella missään pöydässä.

Ensimmäisen kerran siis jouduin, pääsin, what ever, puntaroimaan ammatillisesti järjestäytymistäni 20 vuoden työrupeaman jälkeen. Tuolloin liityin alan työntekijäliittoon käytännön toimien helpottamiseksi. Minkäänlaisia aatteellisia intohimoja ei tuolloin ollut puoleen eikä toiseen.

Käytännössä tämä merkitsi, että palkkakehitykseni pysähtyi seuraaviksi 20 vuodeksi liiton määräämälle kulloisellekin tasolle, eikä sillä ollut juurikaan mitään kytköstä työn määrään tai laadullisiin tuloksiin.

Muistaakseni en koskaan ole ollut lakossa, mutta lomautettuna kylläkin.

Tulevaisuus osoittaa kuinka millenium-ikäluokka suhtautuu tilanteeseen, koska heille oma kehitys ja arvostus ovat tärkeämpiä kuin kiky-minuutit.

 

 

 

 

Myyttien otteessa

Lauantai 25.1.2020 klo 20.26 - Kauko Niemi

Törmäämme joka päivä mitä kummallisimpiin myytteihin, jotka elävät sitkeästi ympärillämme, joita emme kyseenalista ja uskomme asioiden olevan niin kuin jo isovanhempamme tai joku muu auktoriteetti meille niin vannottivat.

Heti kättelyssä on sanottavat, että myyteissä voi olla sekä positiivisuutta että negatiivisuutta.

Parhaillaan puhuttaa moninaiset myytit susien vaarallisuudesta. Fakta on kuitenkin THL:n tilastojen mukaan eläinten hyökkäyksien ja puremien vuosina 1998–2015 aiheuttamat kuolemat: Ampiainen 23, koira 21, nautaeläimet 12, hevonen 8, kissa 3, karhu 1, kyy 1, mehiläinen 1, pässi 1 ja susi nolla. Että siinä se suden vaarallisuusmyytti.

Ehkä maailman suurin, voimakkain ja vaikutusvaltaisin myytti toteutui viime perjantaina. Kiinalaisen kalenterin mukaan alkoi rotan vuosi.

Kiinalainen horoskooppi perustuu 12 eläinmerkkiin, jotka toistuvat 12 vuoden sykleissä. Jokaisella vuodella on oma horoskooppieläimensä, jonka ominaisuuksien uskotaan heijastuvan vuoden tapahtumiin ja sen aikana syntyneiden ihmisten luonteeseen.

Rotan vuonna syntyneet ihmiset tunnetaan vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvasta viehätysvoimastaan. Mutta viileyteen kääriytynyt viehätysvoima kätkee heidän sisuksiinsa äärimmäistä aggressiivisuutta ja suorasukaisuutta. sekä muutamia muita ominaisuuksia.

Ja tähän myyttiin kiinalaiset uskovat enemmän tai vähemmän niin kuin me itse kukin horoskooppeihin. Huomautettakoon, että kiinalaiset kalenteristaan huolimatta käyttävät ihan samanlaista kalenteria arkisessa elämässään kuin me suomalaisetkin.

Kiinalaisen uudenvuoden myytti on kuitenkin toiminnaltaan vertaansa vaille lohikäärmetansseineen. Se on myytti missä kunnon sukulaiset kokoontuvat ja nauttivat yhteisen uuden vuoden aterian. Niinpä kiinalaisesta uudesta vuodesta muodostuu vuoden vilkkain matkustusrumba maailmassa.

Kiinan rautateiden alettua myymään lippuja uuden vuoden matkustajille, ovat siinä nettijärjestelmät kovilla, kun tehdään luokkaa kaksi miljoonaa lippuostosta tunnissa.

Perheet ja tuttavat tapaavat toisensa ja voidaan sanoa, että tämä myytti on perin positiivinen. Paitsi juuri tänä vuonna, kun ei tarvittaisi yhtään korona-viruksen kantajaa mihinkään suuntaan.

Sitten meillä on varsin sitkeitä myyttejä, jotka vain elävät vuodesta toiseen. Osin elävät senkin takia, että niitä elätetään tietoisen harkitusti. Pari viikkoa sitten suomalainen myytti Timo Soini vedätti mediaa mennen tullen. Soinilla oli näennäisesti uusi kirja, siis muutama sivuinen pamfletti populismista, missä ei ollut ainuttakaan uutta asiaa uutisoitavaksi. Puhdasta myytin ylläpitoa.

Ravinto- ja ruokakulttuurissa elää paljon myyttejä ja uskovaisia löytyy joka lähtöön. Oliskohan mitään niin terveellistä kuin suomalainen ruisleipä. Sen terveysvaikutuksiin uskovat lähes kaikki.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsa hylkäsi liki kymmenen vuotta sitten kaikki suomalaiset ruisleivän terveysväitteet yhtä lukuunottamatta. Ainoan hyväksytyn terveysväitteen mukaan ruislesekuitu edistää vatsan toimintaa. Joten jos saat riittävästi kuituja muualta, niin voit huoletta jättää ruisleivän omaan arvoonsa.

Yle julkaisi muutama viikko sitten laajan artikkelin synnytykseen liittyvistä myyteistä. Raivoava synnyttäjä, kauhuissaan istuskeleva iskä, yhtä tuskaa ja muutama muu myytti – Suomen kokenein doula eli synnytystukihenkilö haluaa nujertaa harhaluuloja näistä myyteistä.

Ennen kuin omakohtaista kokemusta mahdollisesti tulee, käsitys synnytyksestä muodostuu luetun, kuullun ja nähdyn perusteella – oli se todellista tai fiktiota.

Monet myytit perustuvat siihen, mitä näemme. Jos esimerkiksi katsomme televisiota, näemme synnytyskohtauksia, jotka ovat hektisiä ja hallitsemattomia, draamallisesti liioiteltuja.

Aika usein kannattaa pysähtyä ja selvittää asioiden myyttisyysaste, ennen kuin lähtee riemusta kiljuen myyttien matkaan.

 

Ja taas pukkaa sotea

Maanantai 20.1.2020 klo 14.12 - Kauko Niemi

Ministeri Krista Kiurulla on jätti urakka edessään. Hänen viikonlopulla julkituomat Sote-aikataulut tämän vuoden aikana tuntuvat aivan huikeilta, hieman utopistisilta. Tai ei oikeastaan, kun ei tarkkaan tiedetä mitä Sote tässä Kiurun tapauksessa tarkoittaa.

Kiuru sanoi viime perjantaina, että viime hallituskauden harjoitus oli varsin kunnianhimoinen. Siksi nyt on pakko ottaa rönsyt pois. Hallitus on vahvasti sitoutunut sellaiseen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen, joka on mahdollista saada eduskunnassa läpi. Olemme joutuneet suhteuttamaan toiveita ja tarpeita aikaisemmin esitetystä siihen, mikä on mahdollista. Siis mitään laaja-alaista sotea tuskin on luvassa.

Kiuru lupasi rahaakin peräti 190 miljoonaa euroa Soten alueelliseen kehitystyöhön. Perjantaina avattiin Soteuudistus.fi-sivusto, jonka toivotaan olevan uudistuksen tärkein asiantuntijaviestinnän kanava.

Soteuudistus.fi kokoaa sote-uudistukseen liittyvän tiedon yhteen paikkaan. Sivustolla esitellään uudistuksen kokonaisuutta ja sen etenemistä.

Sote-uudistuksen verkkosivusto on suunnattu ensisijaisesti uudistuksen valmistelijoille ja muille sen parissa työskenteleville ammattilaisille. Sivustoa ylläpitää sosiaali- ja terveysministeriö ja mukana ovat myös valtiovarainministeriö, sisäministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Sote-uudistuksen ajankohtaisasiat päivittyvät etusivulle uutisina ja kolumneina. Sivustolta löytyvät sote-uudistuksen yleisesittely ja aikataulu sekä tietoa palvelujen kehittämisestä ja uudesta sote-rakenteesta.

Kiurun ansioksi on laskettava, että sote-uudistus ei olisikaan mitään salatiedettä, vaan ovia pidetään ainakin rakosillaan moneen suuntaan.

Viime viikolla Helsingissä järjestettiin seminaari täydentävien hoitojen haasteista ja mahdollisuuksista. Siellä oli myös avoimuuden ja yhteistyön henkeä ilmassa.

Suomen sosiaali- ja terveysministeriön Asiakkaat-yksikön johtaja Jaska Siikavirta selvitti tilannetta, joka on varsin alkutekijöissään. Hallitusohjelmassa linjattu selvitystyö täydentävien hoitojen sääntelymahdollisuuksien kartoittamiseksi on tällä hetkellä aikataulutettu vuosille 2021- 2022.

Ilman täydentävien hoitojen niputtamista kokonaisuuteen, jää sote vain sairaanhoidon rahastuskoneeksi sen sijaan, että hoidettaisiin nopeasti vanhentuvan kansakunnan terveyttä.

Siikavirta oli varsin avoin ja näytti ymmärtävän, ettei tällainen työ onnistu virkamiestyönä peräkammarissa. Hän painotti useaan otteeseen laajan yhteistyön tärkeyttä ja toivoi, että satapäinen seminaariväki tulee mukaan tavalla tai toisella selvitystyöhön.

Nythän koko terveyden ja sairaudenhoito on sirpaloitunut todella pieniksi palasiksi, jota byrokratia vielä kiilaa entisestään. Ja voimakkaat vastakkainasettelut ovat jumiuttaneet kaiken järkevän yhteistyön viimeiset kymmenen vuotta.

Kansanterveyden näkökulmasta ja myös terveydenhoidossa toteutuvan turvallisen valinnanvapauden vuoksi on tärkeää arvioida kaikkien hoitojen ja hoitajien paikka koko järjestelmässä. Ruotsi saanee laajan näkemyksensä lainsäädännön voimaan ensi vuodenvaihteessa.

Ruotsin esitys sallii kaikkien sairauksien oireiden ja erilaisten vaivojen ja kipujen lieventämiseen liittyvät toimenpiteet myös muille kuin terveydenhuollon ammattihenkilöille. Vakavien sairauksien hoitamista (parantamistarkoituksessa) ei sallittaisi eikä minkään sairauden hoitamista (parantamistarkoituksessa) sallittaisi, kun kyseessä on alle 15- vuotias lapsi tai raskaana oleva nainen. Alle 8-vuotiaiden lasten ja joidenkin vakavien sairauksien hoitaminen on kielletty Ruotsin nykyisessä potilasturvallisuuslaissa.

Terveydenhuollossa tarvitaan lisää hoitavia käsiä ja inhimillistä läsnäoloa. Ihminen kun on paljon muuta kuin vatsakipu yleislääkärin vastaanotolla klo 9-9.15 tai haimasyöpä huoneessa 2.

Terveydenhoito ja sairaudenhoito kun ovat kovin eri asioita väheksymättä kumpaakaan. Niin kovasti kun toivoisi vaikka sellaista ajattelua, että liike on lääke. Sitten vain laajalla yhteisymmärryksellä katsottaisiin millaista liikettä ja miten pystyvät eri osapuolet tarjoamaan ihmisen terveyden ylläpitämiseksi. Se olisi jopa kustannustehokasta, kun personal trainer, hieroja ja lääkäri olisivat kaikki samalla lähtöviivalla.

Toivoa sopii että ministeri Kiurun viime päivien laajemmat ulostulot tarkoittaisivat oikeasti avoimempaa lähestymistä kuin vain lainsäätämistä rahanhimoisten terveysjättien kurissapitämiseksi.

 

Tutkittua tietoa mennen tullen

Lauantai 11.1.2020 klo 16.46 - Kauko Niemi

Nopea nettihakuni kertoo, että aivan lähiaikoina suomalaisissa lehdissä on julkaistu 2218 uutista, joissa käsitellään tai perustuvat johonkin tutkimukseen. Sisällöstä en tietenkään ole varma, sillä tuollaista määrää uutisia ei pysty lukemaan saimaan sällikään, mutta tutkimus on kova sana.

Medialukutaidon näkökulmasta tutkimus-sanana on varmasti yksi eniten väärinkäytetty sana suomen kielessä. Tutkimus, selvitys, kysely, gallup, mittaus, tieteellinen tutkimus, mielipidemittaus, tai mitä niitä nyt onkaan ymmärtämättä mitä ne käytännössä tarkoittavat. Ja tuskin ymmärtävät käyttäjät itsekään.

Vähän niin kuin ennen vuodenvaihdetta media esitteli bulgarialaismummo Baba Vangan ennusteet vuodelle 2020: hän povaa tälle vuodelle vedenpaisumusta, Putinin murhayritystä ja Trumpin kuuroutumista.

Edellisessä blogissani nostin esiin tapauksen, missä tutkimusväitteillä virallisessa terveydenhoidossa ei ole mitään perää.  Ben Furmanin omalla palstallaan julkaisema ihmettely - Duodecimin Masennuksen Käypä hoito-suosituksesta.

Furman tarkisti viitteet. Löysin netistä kaikki kymmenen artikkelia ja luki huolella jokaisen artikkelin yhteenvedon ja johtopäätökset. Yllätyksekseni jouduin toteamaan, että yksikään näistä kymmenestä artikkelista ei puhunut väitteen puolesta, jotkut eivät liittyneet aiheeseen mitenkään ja jotkut puhuivat vastakkaista kieltä.

Juuri julkaistu Ylen puolueiden kannatusmittaus ja sen tulkinta ei saa myöskään kovinkaan korkeita pisteitä.

Journalistikonkari Antti-Pekka Pietilä kommentoi mittausta osuvasti. Ennen kuin kukaan repii pelihousujaan tai vetää voitonlippua salkoon, kannattaa perehtyä Ylen puolueiden kannatusmittauksen taustatietoihin.

”Joulun ja uuden vuoden juhlakauden vuoksi mittausta varten haastateltujen määrä oli tällä kertaa tavallista pienempi, alle 1500 henkilöä, joten myös mittauksen virhemarginaali on tavanomaista leveämpi eli suurimpien puolueiden lukemissa +/-2,5 prosenttiyksikköä, kuvailee Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja kannatusmuutoksia.

Näin ollen demarien, keskustan, kokoomuksen ja vihreiden kannatuksen muutokset ovat virhemarginaalin sisällä. Kansalaisten todellisen tiedonsaannin turvaamiseksi olisi toivottavaa, että mediat huomioisivat mittauksen taustatiedot omissa kommenteissaan.

Niin sanottuja tutkimuksia voidaan pitää arveluttavina keppihevosina, kun jätetään tarkemmat tulkinnat tekemättä ja rakennetaan viestit vain tutkimus-sanan varaan. Kuulostaahan se niin luotettavalta, kun on oikein tutkittu.

Jopa tieteellisissä tutkimuksissa on vaaransa. Tutkimuksia tehdään niin tolkuttoman pienistä yksityiskohdista. Tutkimus sinänsä voi olla ihan tarkka ja relevantti yksityiskohta, mutta kukaan ei tiedä eikä ota vastuuta siitä, kuinka se vaikuttaa kokonaisuuteen.

Tämä tulee esiin jatkuvasti terveyttä, hyvinvointia ja ravitsemusta käsittelevissä tutkimuksissa. Elävä olento ei koskaan ole yhden yksittäisen asian varassa, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on suunnittelemassa tutkitun tiedon teema vuotta. Ei voi muuta kun toivottaa teemavuodella 2021 mitä parhainta menestystä tässä valemaailmassa.

Teemavuosi 2021 kutsuu kaikkia mukaan tutustumaan hyvien tietolähteiden monipuolisuuteen aina tutkimustiedosta ja tilastoista erilaisiin selvityksiin ja analyyseihin asti sekä hyödyntämään tietoa omassa toiminnassaan ja kiinnostuksensa mukaan.

Tutkittua tietoa, sen näkyvyyttä ja hyödynnettävyyttä edistetään monin eri tavoin.

Ei muuta kuin kaikkea menestystä totuudessa pysymiseksi.

 

 

 

Sote syntyy huonosti lääkärin määräyksenä

Sunnuntai 5.1.2020 klo 10.42 - Kauko Niemi

Millähän reseptillä hoidettaisiin terveydenhuollon sisäisen asenneilmasto ja etenkin johtamiskulttuuri terveeksi? Ennen kuin mitään sotehimmeliä lopullisesti rakennetaan, perustan pitäisi olla jouhevassa kunnossa.

Helsingin Sanomien mielenkiintoisessa artikkelissa asiantuntijat todistelevat toimivaa trendiä nimeltä mukavuus, being nice. Nyt on trendikästä olla ystävällinen.

Huutava pomo tai opettaja, määräävä lääkäri on reliikki menneisyydestä. Nykyajan johtajat tietävät, ettei parasta tulosta tehdä käskyttämällä. Lapsia opetetaan jo päiväkodeissa tunnistamaan omia vahvuuksia ja olemaan muille ystävällinen.

Ja jos asiantuntijoita uskoo, mukavuuden nousu on vain hyvä asia. Ihmiskunnalle se on jopa kohtalonkysymys. Terveydenhuolto ei voi jäädä tämän trendin ulkopuolelle, koska hyvä luottavainen mieli on kaiken paranemisen perusedellytys ennen pillereitä.

Emeritusprofessori Jaakko Valvanne lähti auttamaan vanhustenhoito-ongelmia. Valvanne kiteyttää korjausohjelman kolmeen asiaan: asenteeseen, ammattitaitoon ja johtamiseen. Hyvä hoiva lähtee siitä, että vanhukset ovat oman elämänsä subjekteja eivätkä objekteja. Jos johtaminen on kunnossa, pienelläkin henkilöstömäärällä voi saada aikaan paljon hyvää.

Tapaninpäivänä avautui kansalaisaloite käypähoitosuositusten sisällöistä. Aloitteen tavoite on saattaa Käypä hoito -työryhmät viranomaisvalvonnan alaisuuteen. Lisäksi Käypä hoito -työryhmien asiantuntijalääkäreiden taloudelliset sidonnaisuudet lääketeollisuuteen on kiellettävä, ja kiellon toteutumista tulee tehokkaasti valvoa viranomaisten toimesta.

Nythän käypähoitosuositukset eivät ole myöskään pelkkiä suosituksia vaan jopa määräyksiä, joiden pohjalta lääkäreiden toimintaa Valvira voi rajoittaa lähes mielin määrin.

Asiaa kuvaa erityisen hyvin Ben Furmanin omalla palstallaan julkaisema ihmettely. Luin Duodecimin Masennuksen Käypä hoito-suosituksesta seuraavan väitteen:

”Noin kaksi kolmasosaa masennuslääkettä säännöllisesti käyttävistä saa selvän vasteen ja noin 40-50%:lla oireet häviävät melko täydellisesti noin 6-8 viikon aikana.”

Furman jäi pohtimaan, että mistä ihmeestä suosituksen laatijat ovat näin yltiöpositiivisia lukuja löytäneet. Katsoin tarkemmin. Väitteen tueksi oli listattu peräti 10 tieteellistä artikkelia, joiden perusteella näytön aste oli arvioitu vahvaksi.

Furman tarkisti viitteet. Löysin netistä kaikki kymmenen artikkelia ja luin huolella jokaisen artikkelin yhteenvedon ja johtopäätökset. Yllätyksekseni jouduin toteamaan, että yksikään näistä kymmenestä artikkelista ei puhunut väitteen puolesta, jotkut eivät liittyneet aiheeseen mitenkään ja jotkut puhuivat vastakkaista kieltä.

Furmanin löydöksen pohjalta kansalaisaloitteelle on selkeä tarve. Siis aiheesta kun aiheesta on varmaan tehty ja julkaistu 5000 tutkimusta ja sitten joku valitsee itselle ja kavereille sekä bisnekseen sopivat tutkimukset niin sanotuiksi perusteluiksi. Kas siinä on valmis käypähoitosuositus.

Tällaisiin perusteluihin pohjautuvien suositusten pohjalta lääkärit sitten tekevät 15 minuutin työrupeamia per potilas sikäli mikäli potilas pääsee ylipäätään vastaanotolle.

Helsinki maksaa nyt alkaneena vuonna tonnin kuussa ylimääristä saadakseen lääkäreitä terveyskeskuksiin. Tosin raha ei ole ratkaissut aiemmissakaan kokeiluissa. Lääkärit kokevat, etteivät pysty tekemään työtään kunnolla eikä potilaille jää riittävästi aikaa. Potilaat ovat monisairaita ja heillä on usein muitakin kuin lääketieteellisiä ongelmia.

Lääkärit ovat naulittu byrokratiaan ja huonoon johtamiseen sekä monissa tapauksissa täysin vanhentuneisiin käypähoitosuosituksiin

Käypähoitosuositukset ja lääkäripula eivät suinkaan ole ainoa sote-alan ongelma. Koko toimialan johtaminen ja asenneilmasto eivät tue positiivista paranemista.

Yle:n laaja ja perusteellinen artikkeli sairaanhoitajien joukkopaosta antaa kylmää kyytiä johtamiselle.

Johtaminen on vanhanaikaista. Siitä voisi käyttää termiä neuvostoliittolainen. Henkilöstöä ei kuunnella isoissa päätöksissä, vaan ne runnotaan läpi, kokenut sairaanhoitaja Sari Äkäslompolo sanoo artikkelissa.

Aiemmin syksyllä keskustelua herätti esimerkiksi Pohjois-Karjalan sote-palveluista vastaavan Siun soten toimitusjohtajan Ilkka Pirskasen tiukkasanainen videotervehdys henkilöstölle. Siinä toimitusjohtaja penäsi tulosvastuuta lähiesimiehiltä ja kyseenalaisti, ovatko oikeat henkilöt oikeissa tehtävissä, jos parempaa tulosta ei synny.

Yksittäisenä tapauksena kaverini kertoi juuri lääkärissä käynnistään. Kaverini on maailman hiljaisin ja rauhallisin mies. Etelä-Suomesta pohjoiseen keikkaa heittänyt lääkäri ilmoitti vastaanotolla, että hän poistaa aiemman lääkärin määräämän lääkkeen.

Ystäväni alkoi penätä perusteluja moiseen päätökseen. Lääkäri kiepsahti tuoliltaan ylös, käveli ovelle, avasi oven ja ilmoitti, että teidän vastaanottoaikanne on nyt päättynyt. Huolehtivaista asennetta kerrakseen, jos joku haluaa tietää, miksi joku lääkäri on määrännyt jotakin ja nyt se otetaan pois.

Kukahan hoitaisi ensimmäiseksi koko toimialan asennevammat kuntoon, ennen kuin rakennetaan lisää byrokratiaa, jonka taakse voidaan suojautua ja sulkeutua entistä tiukemmin.

 

 

Kolme klikkausta on liikaa ihmiselle

Perjantai 13.12.2019 klo 17.59 - Kauko Niemi

Kun vuonna 1998 aloin täysipäiväisesti toimia sähköisten palvelujen parissa, jo tuolloin statistiikka heti paljasti, että kolme klikkausta on liikaa.

Hierarkkisen ja hyvin jäsennellyn WOW-palvelun kävijätilastot osoittivat nopeasti, että jutun lukukerrat jäivät vaatimattomiksi, jos avaaminen vaati yli kaksi klikkausta. WOW oli Talentumin ja Soneran yhteisyritys.

Ihminen on mieleltään hätäinen. Aivan liian hätäinen. Tähän kun yhdistetään laiskuus ja piittaamattomuus, on tulos jopa katastrofaalinen. Sehän näkyy ja tuntuu päivittäin somepalveluissa. Kirjoitetaan suoraan mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa ilman että harkittaisiin tai arvioitaisiin pätkääkään nähdyn viestin sisältöä.

Somessa hätäiset ihmiset myös paljastavat yllättävän helposti omia asenteitaan. Jotkut jopa tietoisen harkitusti. Näin hätäisyyttä hyödyntävät henkilötasolla muun muassa poliitikot. Yksittäisten kavereiden ruoka- ja juomatottumukset ovat helposti näkyvissä. Samoin paljastuu poliittinen suuntautuneisuus sekä koko asennemaailma.

Markkinointi perustuu suurimmalta osalta ansoihin, missä hätäisen ihmisen heikkoutta käytetään härskisti hyväksi. Viimeisin esimerkki vaikkapa Black Friday.

Sinulla on päivä aikaa saada 70 prosentin alennus tuotteesta, jota et edes tarvitse. Tekee vaan mieli ja menet ja ostat, kun halvalla saa ja vain tänään. Totuus on toinen. Mustan perjantain alennukset olivat vuonna 2018 keskimäärin 16 prosenttia. Samoja tuotteita myytiin parin kuukauden marginaalilla samoilla hinnoilla, jopa halvemmalla.

Tänä vuonna Gigantti pisti palvelun nimissä asiakkaansa nettijonoon. En odottanut 12 minuuttia, eikä kuplastani löydy yhtään ihmistä, jota nettijonotus olisi kiehtonut.

Jos hätäilysi, oman mielen manipulointi ei ole hallinnassasi ja suunnittelet aloittavasi osakesäästämistä, niin suosittelen ensin kurssia, missä saat hätäilysi hallintaan. Pörssikurssien keikuttelu kuuluu pelin henkeen ja silloin ei piensijoittajan kannata hötkyillä.

Markkinakoneistot seuraavat sinua, jos annat niiden teknisesti mahdollisuuden seurata. Kuinka usein hotellihuonetta varatessasi, saat tiedon, että juuri tätä huonetta on tällä hetkellä yksi kappale jäljellä, siis juuri tuona tarvitsemasi yönä.

Ja kuinka usein huipputarjous päättyy puolilta öin ja sinulla ei ole mitään mahdollisuutta saada sen jälkeen huippualennusta. Kas kuinka ollakaan seuraavana päivänä kampanjalle on tarjolla jatkoaika. Ja parin viikon kuluttua hinta on edullisempi ilman mitään hätäilytarjouksia.

Koneet seurasivat minua, kun etsin sopivaa lentoa Helsingistä Wieniin. Ensimmäinen hinta oli 224 euroa. Tietojärjestelmät huomasivat, että minulla oli tietty sama aikataulu ja että tosissaan tarvitsin tuon lennon. Kyse ei enää ollutkaan niin sanotusta dynaamisesta hinnoittelusta lentokoneiden täyttöasteiden mukaan, vaan maksimihinta ko lentoa tarvitsevalta. Muutamien nettihakujen jälkeen hinta olikin jo  356 euroa.

Tämän jälkeen kadotin tietoni eli salatulla yhteydellä asetin olinpaikakseni Dublinin ja kas, lennon hinta Helsingistä Wieniin oli 162 euroa, jonka sitten ostin ja käytin.

Vanha sanonta sanookin, että hätäillen tulee vain kusipäisiä lapsia. Todelliset huijarit tämän tietävät ja liki pakottavat hätäisen ihmisen tekemään päätöksensä heti. Silloin kun jollakin tavallisen asian päätöksellä on jonkun toisen asettama kiire per heti, niin kellojen pitäisi soida. Todellinen kiire on vain sairaalaan, kun sydämesi pysähtyy.

Hyvä esimerkki on vaikkapa koirien pentukauppa. Miten voi olla mahdollista jatkuvista varoituspuheista huolimatta ja tuomioistuinten päätöksistä huolimatta, että pentutehtailu jatkuu aina vaan voimakkaana?

Ihminen kun saa koirakuumeen, niin se söpö koiranpentu on saatava heti ja tarjouksia ovat netit pullollaan. Oikea aika päätöksestä järkevään pennun saantiin vastuulliselta kasvattajalta on noin 10 kuukautta. Sama tilannehan on myös helposti autokuumeen kanssa. Uusi auto on saatava heti vaikka vanhalla pääsisi aivan hyvin paikasta A paikaan B.

Jos nyt olet ostamassa mitä tahansa konetta ja vanha koneesi on toimintakuntoinen tai jos ei ole niin käytä ystäväsi pakastinta julkisia pesuloita tms. Harkitse rauhassa mitä ominaisuuksia oikeasti tarvitset.

Valitse sopivat vaihtoehtoiset tuotteet. Tee reilusti nettihakuja ja muodosta itsellesi se hinta, jonka olet valmis maksamaan valitsemistasi toiminnoista ja sen jälkeen olet valmis tekemään päätöksen hätäilemättä ja faktoihin perustuen ja lankeamatta myyntimiehen painostukseen, kun sopivan hintainen paketti osuu kohdallesi. Eikä varmasti harmita.

 

 

Miksi pitää hymyillä vaikka olisi paskat housuissa

Lauantai 7.12.2019 klo 10.16 - Kauko Niemi

Viime päivinä on jouduttu tulkitsemaan monellakin taholla varsin epämääräistä viestintää, kehon kieltä ja arvioimaan viestien uskottavuutta ja luotettavuutta.

Keskeisin henkilö tällä hetkellä tietysti on ollut pääministeri Antti Rinne ja hänen ympärillään koko hallitus ja erityisesti Keskustapuolueen suhmurointi.

Painotan ettei minulla ole mitään puoluepoliittista tarkoitusperää, koska en ole millään tavalla sitoutunut poliittisesti mihinkään suuntaan. Omat päätökseni olen tehnyt aina asioiden pohjalta en puolueen tai henkilön kannatuksen pohjalta. Ja otan tähän viestintäpohdinnalliseen ajatteluun myös muita tahoja.

Antti Rinteen kohdalla viestintä on aina ollut tavattoman epämääräistä ja vaikeasti ymmärrettävaä ja vähemmän kiinnostavaa. Viestintää, joka jättää miettimään, jos ylipäätään jaksaa – usein miten ei – kuinka asia pitäisi tulkita ja onko se totta.

Viime tammikuussa monen koukeron ja pihtailun jälkeen selvisi, ettei Rinteellä ollutkaan van pelkkää flunssaa. Siinä vaiheessa luottamuspeli oli jo hävitty. Sellaista oliota ei maapallolla olekaan, joka kahden kuukauden kuluttua pystyy ilmoittamaan olevansa täysin terve ja ottamaan vastaa puolueen puheenjohtajuuden lisäksi pääministeriyden.

Rinne pystyi, mutta kuka sellaiseen oikeasti uskoo. Samaan aikaan televisiossa esiintyy kalpea ja erittäin väsyneen näköinen mies. Se mitä todellisuudessa tapahtuu ja mitä poliittisissa kulisseissa tapahtuu, selviää sitten joskus, jos avoin, luotettava ja johdonmukainen viestintä pääsee esiin.

Pääministeri Rinteen viestejä sekoitti myös se ymmärtämättömyys, ettei pääministeri voi ajatella ääneen. Tässä maailmassa usein on tärkeämpää se kuka sanoo kuin mitä sanoo. Kun rivipolitiikko aukaisee suunsa niin se on joku viesti. Pääministerin viesti on itseasiassa aina jo teko.

Ylen juuri tekemän kyselyn mukaan suomlaisista enemmistö ajattelee, että hallituskriisi ja siitä seurannut ero ovat Rinteen oma syy.

Kun pysytään politiikan viestinnän parissa ja katsotaan juuri ilmestyneitä Ylen mittaustuloksia, niin miksi Jussi Halla-aho vetää rakoa muihin. Halla-aholla on hyvin opetellut läksyt hallussa. Siinä missä Petteri Orpo räksyttää kaiken aikaa ja huutelee väliin, Halla-aho on vakuuttavasti hiljaa ja vastaa sivistyneesti, kun kysytään. Moneen se tekee vaikutuksen, vaikka juuri nyt olisikin eri mieltä itse asiasta. Huomenna gallupeissa ja äänestyksissä astuu esiin mielikuva asiansa osaavasta henkilöstä. Niin mikähän se asia oikein olikaan?

Ulkoinen esiintyminen luo viestille kehyksen. Jos kehys on tehty jotakin tiettyä yksittäistä asiaa varten, sitä on harvinaisen työlästä näytellä koko loppuelämän uskottavasti yötä päivää. Siksi kannattaakin muodostaa luonnollinen kehys, jota ei tarvitse näytellä, vaan se muodostuu sisäsyntyisesti tilanteen ja tunteiden mukaan aitona voimana itse asialle.

Hyppään ajankohtaiseen viihdemaailmaan. Miksi Antti Tuisku myi stadionin täyteen puolessa tunnissa ja toinen kattauskin on täyttymässä hyvää vauhtia.

Tuiskua en sinänsä tunne enkä hänen musiikkiaan juurikaan tunne, mutta nyt stadionkeikan promootio haastattelut antoivat rehellisen ja vilpittömän kehyksen hänen toiminnastaan. ”Kyllä mie tosissani pelkäsin tätä päätöstä.”

Saara Aaltoa pidän lauluteknisesti parempana artistina ja häntä olen kahdesti kuullut ihan livenä. Minulle Saara ei ole mitenkään ulkoisesti vakuuttava. Sama hymy, opeteltu tai aito, tilanteesta riippumatta. Kellään ihmisellä esiintymisessä tai haastatteluissa ei voi aina olla sisällöstä ja tilanteesta riippumatta täydellistä. Se ei ole uskottavaa.

Itsellänikin on ihan käytännön kokemusta yli 20 vuotta kuorosta. Kuoro jos mikä on vaikea instrumentti, kun muutaman kymmenen henkilön pitäisi välittää yhtenäistä viestiä ulkoisella olemuksellaan ja omalla stemmallaan ja laulun sanomalla.

Kait kuorojen yleisin visuaalinen ohje onkin, että pitää hymyillä ja olla iloisen näköinen. Hymyillä vaikka olisi paskat housuissa.

Itse mietin monesti mikä olisi lopputulos, jos kuoro rakentaisi selkeän mielikuvatarinan laulusta ja jokainen sisäistäisi sen vaikka yhteisessä työpajassa. Tarkka yhteinen mielikuva millaisesta punatukkaisesta tytöstä me oikein lauletaan. Varmasti välittyisi yhtenäisempi kehys laulettavalle viestille.

Jokainen henkilökohtaisesti esitetty viesti saa aina kehyksensä haluisitpa sitä tai et. Somessa kehys rakentuu jopa tietämättäsi siitä millaisia päivityksiä teet ja millaisista päivityksistä tykkäät niin kutsuttu henkilökohtainen algoritmisi.

 

 Lue myös

Elämää ei voi näytellä

Väärin käytetty sana

Sunnuntai 1.12.2019 klo 9.39 - Kauko Niemi

Kukahan on keksinyt sanan vaihtoehtohoito. Sanan merkityksen ajaminen yleiskielen sanaksi terveysmarkkinoilla on taustalla oltava rahanhimoinen lääketeollisuus tai mustasukkainen lääkärikunta.

Mietitäänpä mitä vaihtoehto oikeasti tarkoittaa. Viralliset lähteet sanovat, että vaihtoehto on valittavana oleva mahdollisuus, ehdotus tms, joista yhden valitseminen sulkee pois kaikki toiset.

Vaihtoehdoton hoito ei tule sanan varsinaisessa merkityksessä koskaan onnistumaan. Kirjaimellisesti voisi asian nähdä vaikka niin, että joudut sairaalaan, lääkärin ja hänen lääkkeensä hoidettavaksi, niin tämän valinnan lisäksi ei ole muita vaihtoehtoja.

Omaiset ja ystävät eivät saa tulla sinua katsomaan ja paijaamaan, koska se olisi vaihtoehtoista hoitoa, jopa puoskarointia. Etenkin jos mukana kulkisi jotain hyvänmielen herkkuja.

Toki esimerkkini on liioiteltu, mutta niin ovat liioiteltuja suurin osa niistä kummallisista arvosteluista, joilla vaihtoehtohoito ammutaan alas, vaikka kyseessä ovatkin täydentävät hoidot.

Oikea ja luonnollinen marssijärjestys olisi vielä se, että lääkärit tapauksesta riippuen aloittaisivat hoidot luonnonmukaisilla menetelmillä, joita sitten täydennetään lääkkeillä vasta tarvittaessa. Toki jokainen ymmärtää, että katkennut jalka pitää operoida heti.

Virossa ja Keski-Euroopassa lääkereillä on koulutus ja tietämys niin sanotuista luontaistuotteista ja hyödyntävät sitä myös kokonaisvaltaisessa, vaihtoehdottomassa ajattelussaan.

Asennevammasta kertoo sekin, että työn alla olevaa lakia täydentävistä hoidoista kutsutaan jo nyt puoskarilaiksi. Jossakin vaiheessa sitten tiedämme mikä on terveyden vaalimista ja ylläpitoa, ihmisen luonnonmukaisten toimintojen vahvistamista, täydentävää hoitoa ja mikä sitten puoskarointia. Puoskarointi sanalla on erittäin paha arvolataus. Minulle puoskarointi ja raiskaus ovat arvolataukseltaan kuta kuinkin samanlaisia.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Viime viikolla ilmestyi uusi kirja. Pauliina Arvan Täydentävät hoidot tuo kaivattuja näkökulmia kiisteltyyn aiheeseen.

Kirjoittaja analysoi julkisuudessa näyttäytyvää ristiriitaa ja vastakkainasettelua täydentävän ja virallisen hoitamisen välillä. Hän pohtii mahdollisuutta, että vastakkainasettelu olisi keinotekoinen, sillä suomalaiset käyttävät luontevasti molempia. He eivät yleensä käytä vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä vaihtoehtona virallisen terveydenhuollon palveluille, vaan täydennyksenä ja lisänä.

Moniäänisyys ja uudet näkökulmat auttavat avoimeen dialogiin erilaisia hoitofilosofioita edustavien ryhmien kesken, mikä hyödyttää kansalaisia, lääkäreitä, hoitajia, terapeutteja ja muita sote-alan ammattilaisia.

Yliopistot ovat myös heräämässä. Helsingin, Tampereen ja Turun yliopiston sekä Yhdistävä Lääketiede ry järjestävät tammikuussa alan ammattilaisille seminaarin.

Seminaarissa esitellään suomalaista täydentävien hoitojen tutkimusta, näiden hoitomuotojen roolia ja merkitystä ihmisten arjessa sekä täydentävien hoitojen sääntelyä Pohjoismaissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö kertoo suunnitelmistaan täydentävistä hoidoista ja eri vaikuttajaryhmät esittävät näkemyksiään niistä.

Itse olen vuosien mittaan painottanut aina, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Poliittisessa retoriikassa tätä käytetään menestyksekkäästi hyväksi. Lääketieteessä missä ihmisiä pelotellaan sairauksilla jopa kuolemalla, uppoaa helposti mikä sana tahansa, jolle rakennetaan tietoisesti vääristynyt merkitys.

Ja tähän loppuun huikean hieno suora lainaus Juha Hurmeen, sanojen mestarin, kolumnista Ylen sivuilla

Sanat ovat fyysisiä esineitä, limaisen lihan tuottamia ääniaaltoja tai näiden äännähdysten taltiointia tuhansia vuosia vanhoilla, sopimusvaraisilla merkeillä jollekin alustalle. Siksi sanoja pitää koko ajan tarkistaa, koska ne muiden fyysisten esineiden tavoin mädäntyvät, lahoavat, hukkuvat hälyyn, turpoavat sateessa, ruostuvat, homehtuvat, tylsyvät, keräävät pölyä ja vanhentuvat käyttökelvottomiksi.

 

Suomenkielen sanakirja:

Vaihtoehto - Kukin valittavana oleva mahdollisuus, ehdotus tms., joista yhden valitseminen sulkee pois toiset

valinnan mahdollisuus.

Esimerkiksi: Monivalintatehtävän vaihtoehdot. Oikea, väärä, ainoa vaihtoehto. Harkita useaa vaihtoehtoa. Asunnonvälittäjä tarjosi, esitti minulle pari(a)kin vaihtoehtoa valittavaksi. On olemassa toinenkin vaihtoehto ratkaisuksi. Valita kahden vaihtoehdon välillä. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alistua, alistuminen. Oli suostuttava, vaihtoehto(j)a ei ollut.

 

Hyväksymisen ja ymmärtämisen rajat tiukoilla

Lauantai 23.11.2019 klo 10.08 - Kauko Niemi

Oma suhtautumiseni asioihin tietenkin ratkaisee kaiken, kuinka vakavasti asioihin suhtautuu. Juuri tarkastetun väitöskirjan mukaan pessimisti ei pety vaan kuolee.

Tietenkin asioiden ja tapahtumien luonne sävyttää tilanteita arvopohjaisesti. Omaa arvomaailmaa lähellä olevia asioita käsittelee päässään luonnollisesti suuremmalla tunteella kuin itselle arvottomia asioita.

Monista asioista selviää pienin vaurioin, kun sivuuttaa ja unohtaa koko homman. Siinä lajissa olen vuosien saatossa ollut aika mestari ja ymmärtänyt muuttaa suhtautumistani omaksi ja muiden onneksi.

Nyt on pakko tunnustaa, ettei aina onnistu. Tällä hetkellä on ainakin kolme ihmistä, joiden tekemisiin, sanomisiin ja mielipiteisiin tartun mielessäni aivan liian suurella intesiteetillä. Enkä tunnu pääsevän kovinkaan helpolla yli.

Donald Trump, Päivi Räsänen ja Juhani Knuuti.

Donald Trump, kuitenkin suurvallan presidentti, on kuin 12-vuotias, joka on päästetty lennonjohtotorniin painelemaan nappuloita. Näin luonnehtii Yhdysvaltain hallinnon sisäpiiriläinen. Koneet menevät kentällä sikin sokin ja osa koneista yrittää kuumeisesti päästä pois kentältä.

Trumpin kohdalla olen jo täysin menettänyt toivoni tuohon ihmiseen ja siitä seuraa, etten oikein siedä yhdysvaltalaisia ja heidän systeemejään. Sillä kaiken järjen mukaan Trump olisi pitänyt pystyä erottamaan tehtävästään.

Jos niin suuri osa kansasta hyväksyy Trumpin jatkavan, niin asenneilmasto tuossa valtakunnassa ei saa hyväksyntää minun päässäni. En kuitenkaan ole täysin ummikko amerikkalaiselle menolle. Olenhan ollut töissä 17,5 vuotta amerikkalaisissa organisaatioissa ja tiedän ja tunnen jonkin verran heidän ajatusmaailmaansa.

So what? En haluasi ainakaan toistaiseksi matkustaa Yhdysvaltoihin, koska en tuntisi oloani siellä kotoisaksi enkä turvalliseksi. Matkustamisen Unkariin ja Puolaan jätän sovinnolla väliin samoista syistä.

Entäs sitten lahkolainen Päivi Räsänen. Yksikään mormoni ja jehovalainen ei onnistuisi saamaan ääntään läpi ikään kuin evlut kirkon päällepäsmärinä, niin kuin Räsänen on onnistunut hämäämään sekä mediaa että ihmisiä. Vastuutonta toimintaa niin sanotulta uskovaiselta ihmiseltä.

Jokainen saa uskoa ihan mihin tahansa ottamatta oikeutta omiin käsiin. Eikä minulla ole ketunhäntää kainalossa oman vakaumukseni puolesta. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen selventää asiaa monipuolisesti Helsingin Sanomien haastattelussa kuinka lakia tulkitaan.

Toiviainen sanoo, että uskonnonvapauden varjolla ei saa loukata tiettyyn ihmisryhmään kuuluvia.

Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa. Näissä tuntemissamme pyhissä kirjoissa sanotaan, että on ihan oikein tappaa kokonaisia kansoja. Jos lyömme toisia tällaisilla Raamatun tai Koraanin lauseilla, silloin käytämme Toiviaisen mielestä väärin pyhien kirjojen sanaa.

Toivon vilpittömästi että Räsäsen kohdalla tehdään jokaisessa julkaisussa täysin selväksi, että Räsänen edustaa lakia hipoen vain ja ainoastaan omaa itseään.

Lääketieteen maalittajana on onnistunut ihan kohtuullisesti turkulainen Juhani Knuuti. Hän on määritellyt ihan itse lääketieteellisen totuuden, jota ei ole edes tutkimuspohjaisesti olemassakaan.

Lääketiede ja terveys tutkimukset muuttuvat jatkuvasti sekä yleisellä tasolla että etenkin yksilötasolla. Joka päivä löydät useita julkaistuja tutkimuksia, jotka tukevat tai kumoavat entisiä tutkimuksia.

Knuutin luoma ikioma myytti lääketieteellisestä totuudesta on yhtä suurta huijausta kuin ne maalittamiset, joihin Knuuti on ryhtynyt pönkittääkseen omaa mielikuvituksellista asemaansa.

Knuutin kohdalla median tulisi avata silmänsä samoin kuin Räsäsenkin kohdalla. Tehdä roolit selväksi kuka sanoo ja mitä sanoo.

Ehkä olen hätäinen – näillekin kolmelle ärsytykselleni löytynee aikanaan ihan ymmärrettävä ratkaisu.

 

 

 

Pakko on paras opettaja

Sunnuntai 17.11.2019 klo 11.32 - Kauko Niemi

Vaikka suurta muotia ovatkin erilaiset muutoskurssit ja -koulutukset, niin keskiverto ihminen taitaa muuttua ja muuttaa käytöstään vasta pakon edessä.

Kun ihminen on selkä seinää vasten, niin aika yllättäen hänestä löytyy kekseliäisyyttä ja ennen kaikkea rohkeutta tehdä ja kokeilla uutta selvitäkseen tilanteesta. Toki luontainen laiskuus on hyvä lahja, kun osaa sitä oikein käyttää,

Näin sitä maailmaa muutetaan tänään. Olevien ja tulevien Postin lakkoviikkojen aikana loputkin paperipostin käyttäjät miettivät tosissaan mihin niitä paperikirjeitä tarvitaan - no ei välttämättä mihinkään. Suuri osa rohkaistuu ja kokeilee ja jos kokeilu onnistuu, niin muutosvastarinta on murrettu.

Kun suuri määrä kokeilee, osa onnistuu ja muuttaa käytäntöjään pakon edessä.  Tämän jälkeen ei ole töitä sen enempää Postille kuin Postin henkilökunnallekaan.

Mitään suurta digiloikkaa tuskin nytkään tapahtuu muualla kuin iltapäivälehtien otsikoissa. Muutosvirta kuitenkin voimistuu ja joka tapauksessa verkossa asiointi on paljon paljon helpompaa, kun antaa itselleen periksi. Erityisesti jos on periaatteessa nettiasiointia vastaan.

Varma-yhtiön asiakaskysely paljastaa, että kolmannes 80–85-vuotiaista käyttää verkkopalveluita. Sehän tuossa ikäryhmässä jo melkoisen hyvä määrä.

Varma selvitti 80–85-vuotiaiden eläkkeensaajien näkemyksiä asiakaspalvelusta sekä älylaitteiden käytöstä. Tulosten mukaan tämä ikäryhmä on älylaitteiden ja verkkopalveluiden käytössä vahvasti jakautunut ryhmä.

Vastaajista 60 prosenttia ilmoitti, että ei käytä internettiä tai verkkopalveluja, 34 prosenttia käyttää ja 7 prosenttia vastasi, että voisi ajatella käyttävänsä. Naisista 28 prosenttia käyttää tai voisi käyttää verkkopalveluja ja miehistä 41 prosenttia.

Verkkopalveluista erilainen asiointi, kuten laskujen maksaminen nousi merkittävimpänä esille. Siis kukapa haluaisi enää paperilaskuja edes ikäihmisistä.

Toisena vastaajat mainitsivat erilaisia harrastuksia, kuten kirjojen ja lehtien lukeminen tai kuuntelu, musiikin kuuntelu ja pelaaminen. Verkkopalveluita käytetään myös yhteyden pitämiseen läheisiin.

Toisaalta vastauksissa näkyi, että jokin harrastus voi johdattaa aktiiviseksi verkkopalvelujen käyttäjäksi. Kysymyksessä ovat siis yli kasikymppiset.

Totuuden nimissä on sitten niitäkin ihmisiä, joilla ei ole tekniikkaa riittävästi asioiden hoitoon, vaikka melkein puhelimella kuin puhelimella pääsee asioitansa hoitamaan. Kirjastoissa on vapaasti käytettävää tekniikkaa kunhan hoitaa tietoturvan julkisissa laitteissa.

Yksi suurimpia nettiasioinnin pakkokouluttajia tässä lakkotilanteessa on Kela. Ennen Postilakon alkamista Kelan edustaja vakuutteli, että lakon aikainen asiointi heidän kanssaan onnistuu kaikkein parhaiten netin kautta. Puhelinpalvelu tulee ruuhkautumaan ja kaikkia tarvittavia dokumentteja ei ole siirrettävissä. Toimipisteet ovat toki auki ja jonotusajat tavattoman pitkiä.

Tuoreessa digitaalista kyvykkyyttä mitanneessa tutkimuksessa Kelan nettipalvelut kuuluu viiden parhaan julkisen toimijan joukkoon.

Verohallinto ja Väestörekisterikeskus aloittivat Kansallinen ekoteko -kampanjan Suomi.fi-viestien markkinoimiseksi.

Nyt on hyvä hetki siirtyä sähköiseen viestintään, ne toteavat tiedotteessaan, mutta eivät suinkaan vetoa postilakkoon vaan ympäristöasioihin.

Kun ottaa Suomi.fi-viestit käyttöön marraskuun loppuun mennessä, ensi vuoden verokortti ei enää tule paperipostissa kotiin vaan verokortista saa ilmoituksen omaan sähköpostiinsa heti, kun se on OmaVero-palvelussa.

Postilakon ehkä suurimman asiointiongelman muodostaa terveydenhuolto, jonka nettipalvelut toimivat vain osittain. Itse käytän Kantaa varsin joustavasti. Kaikki varaukset terveyskeskukseen hoituu hyvin. Samoin kun erilaiset konsultaatiokyselyt ja tarkistukset. Mutta sitten kun siirrytään HUS:n palveluiden pariin, niin samalla siirrytään paperipostiin, vaikka monet paperilla olevat asiat näkyvät aikanaan Kannassakin.

Digiaikaan siirtyminen tulee kiihtymään myös median kautta. Useat näköislehdet ovat nyt luettavissa vapaasti. Tosin näköislehti on vain digiaikaan siirtymisen totutteluvaihe paperin välttämiseksi.

Ennustajaksi en rupea, mutta uskon tuhansien, jopa kymmenientuhansien saavan potkua tästä lakosta ja löytävän itsensä digimaailmasta.

Koira on fiksumpi kuin insinööri, muttei silti saa virallista asemaa

Perjantai 8.11.2019 klo 14.40 - Kauko Niemi

Tutkijat ovat hyvin kiinnostuneita muun muassa kipukoirista. Tutkimuksissa on selvinnyt, että koira tunnistaa hajun vain kymmenen hajumolekyylin perusteella. Tarkimmatkin insinöörin kehittämät laitteet tarvitsevat tunnistamiseen yli miljardi molekyyliä.

Taas on se aika vuodesta, kun liki parisenkymmenlle hauvelille myönnetään sankarikoiran arvonimi.

Kennelliitto myöntää Sankarikoira-arvoja koirille, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut. Koira voi saada Kennelliiton kunniamaininnan myös muista sankariteoista.

Nämä sankarit astuvat estradille joulukuun alussa. Todennäköisesti heistä ei kovinkaan moni tiedä miksi pitää kävellä salamavalojen räiskeessä. Ehkä joku saa herkkupalan palkkioksi.

Joka tapauksessa he ovat olleet aloitteentekijöinä onnettomuuksien etkoilla ja pelastaneet reilun 20 ihmisen hengen. Fakta on kuitenkin se, ettei heillä kellään ole tästä kunniasta huolimatta virallista asemaa.

Sitten kun itse epäilen sisäilmaongelmien johtuvan kosteuden synnyttämästä homeesta, en ala hajottamaan koko huushollia vaikka se vakuutusyhtiölle sopisikin paremmin kuin rajaaminen tietylle alueelle.

Tämän rajauksen tekee homekoira paremmin kuin yksikään insinöörin kehittämä mittari. Tässäkään tapauksessa koiralla ei ole virallista asemaa ongelmakohdan määrittelyssä.

Ehkä kaikkein virallisin ja tunnustetuin asema koiralla on opaskoiraroolissa. Suomessa on tällä hetkellä noin 200 opaskoiraa auttamassa näkövammaisten elämää. Opaskoirat koulutetaan Opaskoirakoulussa. Tällä hetkellä koirajono on noin puolisen vuotta.

Poliisi ja Tulli eivät tulisi toimeen päivääkään ilman koiraa. Tullilla on huumekoirien lisäksi ruokakoiria ja rahakoiria. Monen rattijuopon karkumatka metsään kiven taakse poliisia piiloon on naurettavaa. Koiralle se on helppo nakki, kun se jäljittää muutamassa minuutissa piiloutujan.

Tullin koiratoiminta täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Tulli koulutti ja otti käyttöön ensimmäiset neljä huumausainekoiraa vuonna 1969. Ne saivat heti runsaasti tehtävää, sillä huumausaineiden tuonti oli tuolloin kasvussa. Koirien määrä kasvoi tämän jälkeen. Tällä hetkellä koiria on Tullilla noin 50.

Suomen poliisilla on näitä kuonotyöskentelijöitä noin 260, jotka ovat 210 koiranohjaajan hallussa. Poliisilla on sekä partiokoiria että erikoiskoiria.

Partiokoirat ovat monikäyttökoiria: ne saavat koulutuksen hallittavuuteen, voimankäyttöön, jäljestämiseen, henkilöetsintään sekä esine- ja rikospaikkaetsintään. Erikoiskoirista tuoreinta ajatusta edustaa rahakoirat. Ne on opetettu tunnistamaan setelien hajun, ja ne etsivät rahakätköjä rakennuksista ja maastosta.

Pahimmin vastakkain iskevät insinöörit ja koirat terveydenhuollossa. Terveydenhuollossa koira pystyy moniin sellaisiin asioihin, joihin mikään mittari ei kykene.

Koira pystyy reagoimaan diabetes-potilaan tilaan, kun verensokerin arvot heittelevät liikaa. Yhtään ihmisen keksimää mittaria ei ole olemassa, joka pystyisi tulkitsemaan onko ihmisellä syöpää. Koira pystyy siihenkin.

Varsin mielenkiintoinen tapaus missä koira haistaa ihmisen kehosta kivusta kieliviä välittäjäaineita – kipukoira on kroonisen kivun kanssa elävälle todellinen hengenpelastaja.

Vantaalla koira oppi nopeasti, ja kävi ilmi, että se tunnistaa tulevan kivun hajun perusteella. Koulutuksen jatkuessa kipukohtausta ennakoivat varoitukset alkoivat tulla yhä aikaisemmin.

Kipukohtaus on koirillekin hyvin stressaava tilanne, ja ne tekevät kaikkensa, että sitä ei tulisi. Kun koirat haistavat kivun, ne varoittavat, kunnes tapahtuu riittävästi kivun estämiseksi.

Välillä koiralle riittää pelkkä asennon korjaaminen. Toisinaan tarvitaan lämpötyynyä tai kipulääkettä. Kivun ennakoitavuuden ansiosta lääkkeiden käyttö on vähentynyt.

Kun koira varoittaa kivun tulosta, lääkkeitä ei tarvitse enää syödä varmuuden vuoksi.

Koirien hajuaistin hyödyntämisessä vain mielikuvitus ja asenne ovat rajana.