Kerropa mihinkäs olet menossa soittamaan

Tiistai 12.11.2024 klo 11.46 - Kauko Niemi

 

Uutisen yksi perusasia on, että asia on tuore sekä aikaan ja paikkaan sidottu. Tällä hetkellä on vain pakko selvittää ihan aidonkin median jutuista – onko se uusi vai pikauusinta viiden vuoden takaa. Itse aloitan lukemisen päiväyksestä, milloin juttu on oikeasti julkaistu. Valitettavan usein se tieto löytyy jutun viimeiseltä riviltä.

Samoinhan se menee tavallisten ihmisten puheissakin. Kerrotaan tämän päivän totuutena vuosia vanhoja mielipiteitä siitäkin huolimatta, että välillä on julkaistu päteviä tutkimuksia ja selvityksiä, joilla vanha luulo on menettänyt merkityksensä.

Facebook on sekoittanut täysin ajankohtaisen tiedonvälitykset. Sen algoritmit eivät vähätkään välitä julkaisuajankohdasta. Kun sinulla on 500 kaveria ja julkaiset jonkun sinulle mielenkiintoisen tiedon, niin se näytetään samana päivänä noin parille kymmenelle kaverillesi.

Ja jos joku kaverisi osoittaa parin viikon kuluttua olevansa kiinnostunut julkaisemastasi asiasta, saatetaan sen se näyttää hänelle totaalisen myöhässä.

Tietenkin voit hyödyntää asiaa toisinkin päin. Kun et ikinä tykkää vaikkapa ravintolakuvista ja niiden ruoka-annoksista, niin muutaman kuukauden kuluttua sinulle ei niitä enää näytetä. Tästä minulla on selkeitä omakohtaisia kokemuksia.

Tämä minun henkilökohtainen neurologinen ongelmani välttelee myös vaikkapa Yle Arenan kuuntelua. Nehän ovat vanhoja. Silti suosittelen kuuntelemaan vaikkapa Näistä levyistä en luovu - Roman Schatz.

Tällä hetkellä en oikein tiedä kuinka ja mistä löytää esimerkiksi kiinnostavia kulttuuritapahtumia, etupäässä musiikkia – siis kulttuuria ja taidetta. Nyt tulen tietoiseksi konsertista, kun näen kehuja eilisillan konsertista, tosin mahdollisuuden menettäneenä pahasti myöhässä. Jostain viimekesäisestä stadionkonsertisa kyllä kirjoitettiin – Hesari jopa yli 30 juttua.

Kulttuurin rahoja leikataan hallituksen innolla ja Purran saksilla, joten kansaa vedotaan ostamaan lippuja ja rahoittamaan tapahtumia. Kunhan vaan tietäisi etukäteen mitä tapahtuu missäkin ja milloin. Etukäteisyydellä tarkoitan vaikkapa tulevaa iltaa, kun sattuikin olemaan aikaa, enkä tarkoita reilun puolenvuoden päästä olevaa huipputaidokasta ja kallista konserttia tummine juhlapukuineen.

Vuosia sitten erilaiset tapahtumakalenterit olivat oikein käyttökelpoisia. Nyt niidenkin sisältöä ohjaa raha. Jos nyt haluni ja aikatauluni tekisivät tilaa ensi viikon torstai-illalle, niin mistä löytäisin helpoimmin tarjonnan? Muuten kuin kahlaamalla kymmenien tapahtumatalon sivuja, seurakuntien sivuja tai muiden ryhmien sivustoja.

Tuttavani Veikko päivitti Facebookiin - mitä parhainta kansalaispalvelua: Kaupunginorkesterin soittajat Jenny Villanen, huilu ja Noora Van Dok, fagotti Kontulan kirjastossa. Toivekappaleiden konsertti. Tämä on enemmän kuin luxusta. Eikä eliittiä näkynyt, paikalla oli yli sata kuulijaa. Mistä tällaisenkin tapahtuman tiedot tulisivat eteeni.

Facen tapahtumakalenteri on toki laaja ja ilman mitään loogista järjestystä, mutta vielä en ole oppinut kuinka hakukriteerit toimivat. Tiedän esimerkiksi, että joulukuun 1. päivä on Helsingin Laulun konsertti Temppeliaukion kirkossa, mutten saa sitä facen haun kautta esille, vaikka tapahtuma löytyy pitkän kahlauksen jälkeen epäloogisessa järjestyksessä olevalta listalta.

Ehkä tämäkin haaste selviää jonakin päivänä ja pääsen kärryille, kuinka voin supportoida kulttuuria ja lohduttaa itseäni nautinnollisella tavalla.

 

 

 

Ota tai jätä

Keskiviikko 16.10.2024 klo 21.47 - Kauko Niemi

 

Somealustat ovat tehneet algoritmeineen melkoista kehitystyötä tietotekniikan maailmassa.

Enennen vanhaan palveluja ja ohjelmistoja kehittävät yritykset olivat kiinnostuneita käyttäjien haluista, kyseltiin käyttäjien mielipiteitä ja tarpeita ja ne huomioitiin tuotekehittelyssä. Jopa sellainen termi kuin asiakastyytyväisyys vilisi yritysten viestinnässä.

Oletteko ikinä törmänneet tähän termiin Elon Muskin tai  Mark Zuckerbergin lähestyessä X:n tai Facebookin käyttäjiä. Ota tai jätä. Tai oikeammin rakennetaan käyttäjien mentaalinen riippuvuussuhde.

Aikoinaan kerrottiin, että ensi viikolla tulevassa päivityksessä saat sellaisia ja tällaisia uusia ominaisuuksia, joita käyttäjät ovat halunneet. Nyt vain ihmettelet, että onko minun koneessani joku vika vai onko joku se kaapannut, kun mikään ei ole entisellään. Siellähän olikin viime yönä päivitys.

Itse en salli taustalla tapahtuvia automaattisia päivityksiä. Kun manuaalisesti päivitän, pystyn kohtuullisen helposti tunnistamaan syyllisen toimimattomuuteen. Reilu viikko sitten Oura-sormuksen sovellus päivittyi ja kehua repostelivat kuinka kaikki toiminnat paranevat. Valitettavasti päivityksen jälkeen mikään ei muuttunut paitsi reilua viikkoa myöhemmin yllättäen näytettiinkin ihan erilaista näkymää.

Adobe on mestari mullistamaan käyttäjän rutiineita ja kokemuksia. Alkuviikon päivitys ei enää toiminutkaan työkaluvalikon kautta ja kuvia avattaessa uusinta versiota ei näytetä lainkaan. Salapoliisin työ käynnistyi.

Päivityksistä ja 35 vuoden kokemuksesta päätellen voisin ennustaa, että Microsoftilla ei ole kovinkaan helppoa pitää palettiaan kasassa. Tekoälyä pukataan miljardeilla dollareilla jokaiseen rakoon. Sovellukset näyttävät erilaisilta windows 10 ja 11 koneilla sekä vielä erilaisimmilta kännykässä. Jopa selain vaatii täysin arvaamattomasti kesken käyttöä kirjautumaan Mikrosoft-tilille.

Microsoftin nykyjohto ottaa oppia Trumpilta ja uhoaa, ettei Aplella ole mitään mahdollisuuksia pärjätä heidän kanssaan. Tivin uutisten mukaan Sijoittajat seuraavat tekoälykilpaa huolestuneina. Yhtiö on kaatanut tekoälykehitykseen valtavia summia rahaa, ja investoinut tekoälyfirma OpenAI:hin miljardeja dollareita. Tekoälybuumi nostikin yhtiön osakekurssin kesällä kaikkien aikojen ennätykseen 467 dollariin, mutta tuon jälkeen osake on laskenut jo 12 prosenttia.

Ota tai jätä tilanne koskettaa läheltä monia ihan tavallisia ihmisiä, jotka käyttävät pilvipalveluita. Entäs, kun jonakin päivänä ilmoitetaan, että pilvi sataa nyt maahan ja toiminta lopuu 3 kuukauden kuluttua. Monihan ei edes tiedä missä pilvessä niitä tietoja onkaan.

Tai kun ilmoitetaan, että ensi kuusta lähtien tuhat kuvaa pilvessämme ovat maksuttomia ja loput puolimiljoonaa kuvaa maksaa näin paljon. Ota tai jätä.

Nykyisin yli 40 prosenttia maailman verkkosivuista pyörii Wordpress-alustan varassa. Wordpress-yhteisö on nyt kaaoksessa: perustaja laittaa käyttäjät vannomaan, ettei heillä ole mitään tekemistä kilpailijan kanssa.

Lokakuun 9. päivä sivustolle ilmestyi Tivin uutisen mukaan uusi ruutu rastitettavaksi, jossa käyttäjän pitää luvata, että hänellä ei ole mitään tekemistä WP Enginen kanssa. Ota tai jätä. Jos ruutuun ei laita rastia, ei käyttäjä myöskään pääse kirjautumaan sisälle Wordpress.orgiin – siis omille nettisivuilleen.

Asiakastyytyväisyys eli käyttäjien halut ja tarpeet vähät painaa tilanteissa, missä pitää takoa rahaa ja olisihan se ihan kohtuuttoman hidastakin kerätä kaiken maailman turhaa tietoa. Maailmassa riittää ottajia ja jättäjiä.

Nämä ovat siis boomerin arvioita, joka on viimeiset 43 vuotta seurannut joka päivä tietotekniikan kehitystä.

 

 

 

 

 

 

Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy

Tiistai 1.10.2024 klo 8.50 - Kauko Niemi

Mielenkiintoinen aukioloaika

tässä putiikissa etenkin kun 

toimijat asuvat samassa

rakennuksessa

Muutaman kerran Italiassa vierailleena hermo petti, kun koskaan ei tiennyt tarkalleen milloin mitäkin tapahtui. Usein miten piti odottaa. Joskus taas korvaa lotkauttamatta liittyä täyteen menoon mukaan.

Nyt kuitenkin murehdin ja mietin miten voisin vapauttaa itseni puoliksi italialaiseksi. Mitä hiton väliä sillä on, olenko ajoissa vai myöhässä – siis kohtuullisesti. Pitäisikö aavistaa tai ymmärtää mikä on sopivaa. Ja jopa ikuisen myöhästyjän kanssa voisi myönteisesti kohdata toisenkin kerran.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun asiasta paasaan, mutta nyt tuli taas kelattua pari kierrosta, joissa vaikutus kasvoi aivan tolkuttoman suureksi. Kohta pitää mennä terapeutille.

Minulla oli aamutapaaminen kello 09.30. Kyse oli vaan tarpeesta päästä ovesta sisään, johon minulla ei ole avainta. Aamuvirkkuudesta huolimatta laitoin herätyskellon päälle 07.00, jotta varmasti en myöhästyisi. Herätyskellohan en elämäni aikana juurikaan ole käyttänyt. Sisäinen kelloni on kovin tarkka.

Kuinkas sitten kävikään. Herään ”varmuuden vuoksi” sisäisen kellon rytmittämänä 04.10, eikä tietoakaan uudelleen nukahtamisesti. Oura ja muut vimpaimet todistivat, ettei yö ollut levon ja palautumisen kannalta kaksinen. Ominaisuuksiini kun kuuluu, ettei torkkuvaihe kytkeydy päälle, ennen kuin illalla.

Pari oikein hyvin mennyttä yötä ja sama toistui taas, kun aamulla oli kokous ja hyvin ehdin ajoissa paikalle, mutta yönaikainen palutuminen ja siitä seurannut virkeys eivät montaa pistettä saaneet.

Kummassakaan tapauksessa ei olisi tapahtunut mitään katastrofia, vaikka olisin jopa hieman italialaiseen tyyliin ”myöhästynyt.”

Muistan kun kerran kuoron keikalla meidät vietiin johonkin korkean mäen päälle konserttiin laulamaan. Olimme, tai ainakin minä olin hermostuksissa, kun konsertin alkamisajaksi oli ilmoitettu 19.30. Bussi pääsi perille vasta tuohon samaan aikaan. Salissa istui suomalaisittain ajateltuna enää neljä ihmistä.

Meille kerrottiin, ettei mitään hätää valmistautukaan ihan rauhassa ja sitten astuimme 25 minuuttia ”myöhässä” stagelle ja suomalaiselle yllätys - sali oli viimeistä istumapaikkaa myöten täynnä.

Kyllä eläkeläisen jännittämiselle pitäisi joku raja löytyä, mutta miten alitajuntaan voisi istuttaa selkeän viestin – so what tai suomeksi jotenkin – entäs sitten.

 

Lisää aiheesta:

Iän myötä moni kadottaa erään nukkumiseen liittyvän taidon

Supervanhuksen salat

 

 

 

Olen tietomontun pohjalla

Tiistai 24.9.2024 - Kauko Niemi

 

Nyt kun olen muutaman vuoden tietoisesti rajoittanut netin riemua ja markkinointia, on aika yrittää järkevästi miettiä mistä ja miten tulisi löysätä rajoituksiani.

Mittani täyttyi aikoinaan, kun postiini tuli noin 700 roskapostia viikossa, puhelin soitoista 99 prosenttia oli pelkkää huuhaata ja menin mihin tahansa, niin pian alkoi tulla tyrkkyjä ravintoloista ja muista palveluista. Ja enhän minä niitä koskaan yks kaks yllättäen tarvinnut.

Vaihdoin reilut parikymmentä vuotta käytössäni olleen sähköpostiosoitteeni. Se ei ollutkaan mikään yhdenyön helpponakki. Se kun oli joka paikassa kertomassa minusta, myös virallisissa palveluissa ja piti käydä muuttamassa.

Samalla piti tarkistaa puhelinnumeroni ja kieltää lupa jakaa numeroani. Onekkaimmissa tapauksissa sain puhelinnumeron poistettua kokonaan. Ja nykyään jätän aina asiat hoitamatta, jos puhelinnumero on pakollinen.

Suosittelen isoa muutosta Traficomille. Iso askel tietoturvan saralla olisi uusi sääntely, missä puhelinnumero olisi saman arvoinen tieto kuin sosialiturvatunnus ja pankkitunnus. Puhelinumeroa ei käytettäisi minkään asioinnin pakollisena tietona.

Käytän useita selaimia, jotta selainten muistissa olevia tietoja ei voida vaihdella ja kaupitella keskenään. Ja pääsääntöisesti kaikki Googlen palvelut ja haut ovat mustalla listalla.

Sovelluksilta on kielletty minun paikantaminen. Joissakin tapauksissa sallittu vain käytettäessä, jotten eksyisi metsään tai tietäisin millaisen lenkin olen tepastellut.

Kaikilla laitteillani on käytössä Adblocker-ohjelmat, jotka estävät maksetut mainokset sekä vpn-ohjelmat. Ne taas estävät julistamasta missä oikeasti olen.

Osa Ylen ohjelmista jää netin kautta näkemättä, kun he eivät pysty paikantamaan minun olinpaikkaani. Mainoksia pyörittävät kaupalliset kanavat valittavat mustalla pohjalla, että jotain meni pieleen. Toki ymmärrän oikein hyvin, ettei minulle näytetä ohjelmia, kun ei voi näyttää mainoksiakaan.

Nyt kun seurailen statistiikkoja, niin reilusti yli satatuhatta mainosta on minulta estetty ja seurantayrityksiä estetty samaa luokkaa , jopa enemmän näiden vuosien aikana.

Nyt on tunnustettava, että aika usein tulee vastaan uutisia tai kavereiden julkaisuja, kuinka hieno konsertti oli eilen illalla. Konsertti, josta minulla ei ollut aavistustakaan tai miten vaikuttava tapahtuma ja harvinaisia esiintyjiä oli lavalla. Juuri sellaisia, jota olisin halunnut nähdä. En ole esimerkiksi löytänyt sopivaa konserttia kuullakseni vaikkapa Musiikkitalon uusia urkuja, vaikka halu on suuri.

Olen siis syvällä tietomontun pohjalla ja nyt vaatisi varovaista harkintaa, kuinka ovea voisi hieman raottaa sopivia tietovuotoja varten. Toistaiseksi ratkaisua en ole keksinyt.

Ruokamainoksia en tarvitse enkä missään tapauksessa halua. Vaate- ja muotimainoksia en halua, enkä ole pätkääkään kiinnostunut. Tiedän tasan tarkkaan, milloin tarvitsen uudet kumisaappaat. Tiedän, milloin tarvitsen uuden kahvikoneen tai uuden auton ja nettihauilla löydän tarjonnan ja käypähinnan ympärimaailman.

 

 

Lisää aiheesta – puhelin on ylivoimaisesti heikoin lenkki tämän hetkisessä tietoturvassa

 

Ulkomailta tulee entistä enemmän huijaussoittoja

Pohjois­savolaisen paris­kunnan saamalle puhelin­soitolle tuli hintaa 40 000 euroa

Nyt huijaussoitot tulevat täältä

Pankit voimattomia ”muuli­tilien” kanssa

Nyt huijarit tyhjentävät pankki­tilisi tällä tavalla

 

 

 

 

Näetkö ohjelmia televisiostasi ensi vuonnakin

Sunnuntai 15.9.2024 klo 13.23 - Kauko Niemi

 

Suomesta löytyy noin 200 000 televisiota, joiden toiminta päättyy viimeistään ensi kesäkuun lopussa, Silloin viimeisetkin tv-lähetykset siirtyvät teräväpiirtoaikaan. Siis koteihin tulee vain niin sanottuja HD-lähetyksiä sekä kaapeli- että antenniverkoissa.

Muutokset alkavat jo pian, tämän vuoden marraskuussa. Ensimmäisenä työ tehdään antenni-tv-verkossa tiistaina 19.11.2024. Muutostyön päätyttyä kotitalouksien on tehtävä tv-vastaanottimiin uusi kanavahaku. Silloin löytyvät ohjelmat eri paikasta tai ei löydy lainkaan.

Yle:n lähetykset siirtyvät lopullisesti uuteen aikaan ensi vuoden maaliskuun lopussa. Muut tv-verkot seuraavat ja kaikki lähetykset Suomessa ovat teräväpiirtoajassa kesäkuun lopussa.

Nythän Ylen lähetyksiä voi seurata sekä teräväpiirtona että vanhemmalla SD-tekniikalla lähetettyinä. Teräväpiirrossa sekä kuvan että äänen laatu on selkeästi parempi.

Ja kun se HD ensi vuonna on ainoa vaihtoehto, ei kannata kuvan laatua pähkäillä, vaan varmistaa, että kotona oleva telkkari kykenee sitä näyttämään. Valitettavasti kaikki ei pysty.

Omalla kohdallani nykyinen 32 tuumainen taulu näköjään siihen pystyy. Aikoinaan aprillipäivästä huolimatta 1.4.2011 klo 15:11 ostin ja maksoin maltaita koneesta, jolla pystyn 13,5 vuoden päästä katsomaan ohjelmatarjontaa, jos nyt kiinnostavaa ohjelmaa sattuisi tulemaan. Kannatti siis aikoinaan investoida moderniin tekniikkaan.

Hieman olen nyt kyllä yllättynyt, että telkkarini onkin teknisesti näin ajantasalla.

Vaikka minulla tekniikka onkin nyt kunnossa, niin suhteeni televisioon on hyvin kaksijakoinen. Viimeisen 4,5 vuoden aikana se on ollut auki vain yhden kerran. Tuttavani ollessa kyläilemässä hän halusi katsoa jotakin jalkapallo-ottelua.

Minulta ei siis kannata udella yhdenkään tv-sarjan viimeisiä tapahtumia. Ettei vaan olisi Kauniit ja Rohkeat viimeinen näkemäni tv-sarja omasta televisiosta.

Onhan minulla siis saman kokoinen tietokoneen näyttöpääte kuin tuo televisioni. Joskus sitten eksyn kanaville. Tietokoneeni vpn-asetukset kuitenkin blokkaa Yle:n ohjelmista valtaosan pois, kun se ei tiedä olenko Suomessa vai ihan jossain muualla. Tietokoneeni adblocker-ohjelma varmistaa, ettei minulle näytetä mitään maksettuja mainoksia. Minulla ole mitään asiaa tietokoneellani kaupallisille kanaville.

Kaksijakoisuutta ja tekniikkapainotteisuutta korostanee sekin, että olen kouluaikanani koonnut yhden toimivan television komponentti komponentilta. Sain säkillisen komponentteja Helkamalta ja niistä syntyi ihan toimiva vastaanotin. Veljeni perhe eli vuosia sen armoilla.

Kun nyt noin 170 000-230 000 televisiota menee vaihtoon, onhan siinä kodinkonekauppiailla hyvä sauma kampanjoida ja kasvattaa bisnestään. Ja jokainen tietää, että korkealaatuisempi HD-ääni ”vaatii” hyvät akustiset lisävarusteet, jotka maksavat saman verran kuin itse televisio.

Trendikästä - kiitos ei

Perjantai 30.8.2024 klo 14.14 - Kauko Niemi

Tavattoman kiinnostava näkökulma, mistä julkaistiin kymmenes ja viimeinen jakso Yle Areenassa viime maanantaina. Olisin kuvitellut, että aihe olisi kantanut vaikka kuinka pitkälle. Mutta kun pitää olla trendikäs.

Kuka ihmeessä jaksaa lukea jatkuvasti mikä on muotia, mikä trendikästä. Kuinka tyrkkyjulkkis pukeutui eilisellä kauppareissulla ja kuinka Sanna näyttäytyi tietyn laukkunsa kanssa jossakin, mihin hänellä ei ollut oikeasti mitään muuta asiaa.

Tuo otsikko on voimistunut minun elämässäni viimeiset 25 vuotta kiihtyvällä vauhdilla ja viime vuosina jopa selkeästi ohjannut toimintaani ja etenkin ostoksiani.

Jo 17 vuotta sitten, kun tein autokaupat, ilmoitin autokauppiaalle, ettei sitten takaikkunassa eikä rekisterikilvessä ole mitään autokaupan mainosta. Ja jos on, niin minun mainospaikka maksaa 0,41 euroa kilometriltä. Ei ollut kylttejä eikä tarroja. Ja itse nypläsin irti kaikki ylimääräiset muut merkit, jotka kertoivat auton ominaisuuksista. Niin kuin muistakin autoistani.

Kameran hihnasta, kun en raaskinut vaihtaa uutta hihnaa, olen maalannut pimentoon kameran tyypin. Sehän kertoisi liikaa minusta kuvaharrastajana ja käyttämästäni rahasta.

Vaatehankinnoissani aivan keskeinen valintakriteeri on nykyisin tekstitön, trenditön, muoditon, mutta hyvä ja käytännöllinen vaate. Siksi aloitan vaateostokseni netin jälkeen Mujissa. Sen kamppeet ovat käytännöllisiä ilman mitään leimaamista.

Siis välttelen viimeiseen asti tilannetta, että joku tekisi muka päteviä johtopäätöksiä elämästäni ulkoisin leimojen mukaan ja tavastani toimia tai pyrkiä julkisuuteen kepulikonsteilla ja rahan voimalla.

Trendikästä – ei kiehdo – kiitos ei!

Toki on tilanteita, joissa toisten kunnioittaminen vaatii harkintaa ja tilannetajua. Ja sitten on niitä pinttyneitä ajatuksia, joita ei esimerkiksi uskonnollista syitä pystytä välttämään.

Ruotsissa esimerkiksi esitetään lakia, ettei isän tarvitse saattaa tytärtään kirkon alttarille ja luovuttaa jo vuosia yhdessä eläneelle sulhaselle. Täyttä teatteria.

Yle ulkokuorrutti lähetyksiään ja poisti puvut urheiluruudusta. Mitä vaikutusta sillä on urheilutuloksiin ja niistä uutisointiin. Tämä on varmasti keskeisin syy, että kuuntelen uutiset mieluummin radiosta. Siis asiat asioina, eikä kuorrutettuna joillakin trendeillä.

Huomaan myös, että netissä, youtubessa jne nautin musiikista, joissa se itse musiikki ja sen tulkinta on pääasia ja esittäminen stagella sivuseikka.

No älkää pelästykö – tuskin vielä tulen kenenkään hautajaisiin pyjamahousuissa. Ovathan ne tällä hetkellä niin tavattoman trendikkäät.

 

 

 

Lisää aiheesta:

Pihalla somesta, vanhoissa vaatteissa, heviä korvissa

Tuotteen käyttö on lopetettava välittömästi

Puvut katosivat Ylen Urheiluruudusta – tästä on kyse

Ikoninen hääperinne halutaan kieltää Ruotsissa

Eetu innostui omavaraisuudesta

 

 

Millainen asiakassuhde pitäisi olla yrityksen tyrkyttämisellä ja palvelulla

Sunnuntai 18.8.2024 klo 12.47 - Kauko Niemi

Viime päivinä olen joutunut useampaan otteeseen useamman yrityksen niin kutsutun asiakaspalvelun kanssa painimaan ja selvittelemään kuinkas jatketaan.

Mielikuvani on nyt muodostunut sellaiseksi, että jaksetaan tyrkyttää mennen tullen, mutta kun rahat ovat siirtyneet, niin asiakaspalvelulla ja -tyytyväisyydellä ei juurikaan ole merkitystä. Mitä nyt joku tekoälychatti muka palvelee, muttei pysty vastaamaan juurikaan mihinkään yksittäiseen kysymykseen kuin ympäripyöreästi.

Olen aina kun vain mahdollista käyttänyt nettiostosten toimituksiin Matkahuollon palvelua. Onhan se myös minulle lähin pakettipiste. Mutta viimeaikoina valintaani ei ole noudatettu. Ja siellä kauempana olevan ison pisteen kosketusnäyttö on viallinen. Vain hyvällä tsäkällä saa noutokoodin syötettyä.

Mistään en kuitenkaan löydä minkäänlaista yhteydenottokanavaa, että voisin edes ilmoittaa heidän viallisesta laitteestaan, saati tiedustella miksi he käyttävät mielivaltaansa juoksuttaessaan minua. Tilausvahvistuksessa paikka on jo vaihdettu, vaikka paketti on tulossa vasta viikon kuluttua.

Tapaus Toyota tykyttää MyToyota nettipalvelua. Rekisteröin innoissani autoni valmistusnumeroa myöten. Siellä ohjeistetaan muun muassa kuinka voin päivittää Toyota-auton älypalveluita ja karttoja. Pariin kertaan olen yrittänyt noudattaa ohjeita onnistumatta.

Näin vastaa Toyota - Valitettavasti Yaris-mallin kohdalla MyT-sovellus ja sen palvelut eivät ole saatavilla autossasi. Palveluiden saatavuuteen liittyy auton malli sekä ajankohta, jolloin auto on valmistettu.

Auton karttapäivityksiä varten ehdottaisimme ottamaan yhtetyyä Toyota-liikkeeseen, jossa voidaan tarkastaa ajoneuvon järjestelmä ja varmentaa yhteyden toimivuus, sekä onko autoon karttapäivitysten saaminen mahdollista.

Tyylistä ja kieliasusta päätellen yksikään ajatteleva ihminen ei Toyotalla ole huolehtimassa asiakkaista. Kolmasti olen autolla eksynyt, kun olen käyttänyt auton navigointia.

Miksi minä voin netissä kuitenkin rekisteröityä MyToyota-palveluun ja miksi tätä asiaa ei ilmoiteta sivulla heti kättelyssä, ettet voi käyttää tätä palvelua?

Postilta tuli parikin vastausta, mutta kumpikaan ei kertonut millä periaatteella postinjakelua suoritetaan. Sain lähetyksen, jossa vastaanottajan nimi oli täysin väärä. Katuosoite ja huoneistonumero oikein. Postinumero väärä. Täysin tekaistu kokonaisuus. Onneksi lähettäjä pyysi anteeksi ja lupasi poistaa väärennetyn nimen rekisteristään.

Olen jo vuosia käyttänyt kahta pankkia. Tarvittaessa olen siirtänyt rahaa toisesta pankista toiseen muitta mutkitta. Siirrot ovat näkyneet satoja kertoja välittömästi, paitsi yhtenä päivänä reilu viikko sitten mennessäni tankkaamaan autoani. Tiedustelin OP-pankista mikä on nyt yks kaks muuttunut?

Kiitos viestistäsi. Jokainen suoritettava maksu on yksilöllinen ja maksun perille menoon vaikuttavat niin lähettävän pankin kuin vastaanottavan pankin maksunkäsittely.

OP:ssa maksuja käsitellään SEPA-alueella ensisijaisesti sepa-pikasiirtoina. Tällöin maksut ovat saajilla sekunneissa. Aina sepa-pikasiirto ei kuitenkaan ole mahdollinen ja tällöin maksu välitetään tavallisena sepa-maksuna. Tällöin maksu menee saajalle joko saman päivän aikana tai seuraavana pankkipäivänä riippuen ajankohdasta milloin maksu on maksettu.

Yllä olevat aikataulut koskevat normaalia tilannetta. Mikäli maksua joudutaan tarkastelemaan tarkemmin, voi maksun käsittelyssä mennä pidempi aika. OP:lla on velvollisuus seurata maksuliikennettä sen varmistamiseksi, että emme välitä maksuja meitä velvoittavan lainsäädännön, viranomaisohjeistuksen tai riskienhallinnallisten linjaustemme vastaisesti.

Tuskin tämäkään on elävän, OP-pankin työntekijän ajatuksella laadittu vastaus yksittäiseen kysymykseeni.

Entäs kun on sivuilla selkeä palautelomake ja ihminen vastaa, niin kaikki toimii. Näin tapahtui Kuluttajaneuvonnan sivuilla. Tiesin heti mitä teen ja kerron ja millaisia liitteitä mukaan. Jäin odottamaan viikon sisällä luvattua vastausta, joka tulikin seuraavan päivänä. Vastauksen jokainen lause koski minun esittämääni tapausta huijari nettikaupasta. Nyt kahden viikon päästä latvialaisen kaupan.fi nettisivu ei enää toiminut. Kiitos!

Älkää pyytäkö palautetta – ainakaan suositteletko tätä. Tehkää oikean palautteen antaminen yhtä helpoksi kuin tuotteen siirtäminen ostoskoriin ja kehittäkää robottinne vastaamaan kysymykseen, eikä lähettämään puppusanageneraattorilla tuotettua tekstiä. Se on luotettavaa ja toimivaa asiakaspalvelua.

 

 

 

 

 

 

 

Tekoälyä pukkaa

Maanantai 29.7.2024 klo 20.42 - Kauko Niemi

 Tämän aidon kuvan voi ottaa kahtena päivänä vuodessa mikäli silloin sattuisi paistamaan aurinko. Minulle ideasta kuvaamiseen kesti 2,5 vuotta, jolloin vaakasuorat varjot muodostavat marimekko kuvion Stadionin pintaan.Kuvattu 2015

Adobe, Microsoftin selain ja monet muut ohjelmistot saavat päivityksiä melkein päivittäin. Yhteinen piirre on älyn kasvattaminen sovelluksissa. Kehityssuunta, jota ei voi välttää.

Päivityksen jälkeen hyppii houkutusruutuja silmille, kuinka homma hoituu nyt ja näin helposti kuvat näyttävät ihan toisenlaisilta ja kaikki eivät edes ymmärrä kuinka syväväärennettyjä ne ovatkaan.

Rajansa on tietysti kaikella. Innokkaana valokuvauksen harrastajana taistelen itseni kanssa siitä, kuinka paljon kuvia on syytä muuttaa, korjailla, värittää ja antaa katsojalle edelleen vaikutelma ”dokumentin” aitoudesta.

Tottakai ”dokumentin” voi muuttaa taiteeksi, mutta tehtäköön asia selvästi ymmärrettäväksi. Dokumentti voi sinällään olla taidetta, kun kuvaushetki, kuvakulma ja muut elementit ovat kohdillaan ja tekniikka oikein säädetty. Itselläni yhden kuvausidean toteuttaminen pisimmillään kesti 2,5 vuotta. Parhaillaan kerään kuvia mielenkiintoiseen sarjaan. Pääkuva puuttuu. Toki rahalla tai ympäripuhumalla voisin sen lavastaa ja ottaa vaikka ensi yönä. Odotan kuitenkin luomua.

Jokainen on kokenut kuinka auringonlaskukuvat saavat enemmän peukutuksia, kun niiden värejä on reippaasti ”korostettu” ihan hyvällä omallatunnolla. Meitsiekuvat ajetaan filttereiden läpi julkisuuteen ja niin ovat vuosien vaot ja rypyt kadonneet.

Kyllä – minäkin käsittelen kaikki julkaisemani kuvat. Tavoitteena on toistaa mahdollisimman luonnollinen tilanne. Saatan poistaa kuvasta sellaisia elementtejä, jotka eivät vaikuta kuvan informaatioarvoon. Sellaisia voi olla oma varjo, sähköpylväs tai muu taustalla oleva elementti, jota en riittävän älykkäänä kuvaajana tajunnut välttää kuvaushetkellä.

Oma lajinsa ovat ne kameran säädöt, joka jäivät vahingossa päälle, silloin kun et kuvannut täysautomaatilla. Niitäkin toki pystyy korjaamaan ja pitääkin korjata photoshoppaamalla.

Uusimassa Photoshop-päivityksessä voisin muuttaa muutamassa sekunnissa sinun vaatteittesi värit ja määrittää muutamalla kehotuksella uuden taustan – terkkuja vaan täältä Pariisista.

Nyt ollaankin jo sillä alueella, missä kuvan dokumenttiarvo on menetetty. Joskushan toki sellaisiakin kuvia tarvitaan, mutta tehtäköön tavalla tai toisella selväksi mistä on kysymys. Olenko minä ottanut tuollaisen kuvan vain onko se tekoälyn vääntämä.

Nyt siis alkaa sinnikäs tekoälyn opiskelu - sinullakin. Vaikket sitä koskaan käyttäisikään, niin taito on hyvä olla hyppysissä ja hyvä on ymmärtää toistenkin kuvista kuinka aitoja ne oikeasti ovat. Ovatko naapurin kuvat dokumenteja vai taidetta vai tekoälyn tuotoksia.

 

 

Lisää aiheesta:

Voiko älyä ihan oikeasti tehdä

 

 

Sittenkin mieluummin verkkokaupasta kuin tyrkyttäjältä

Sunnuntai 21.7.2024 klo 14.22 - Kauko Niemi

Ahkerana verkkokauppa-asikkaana koen, että yksi suurimpia jarruja kehityksessä on logistiikka. Kuinka sujuvasti ja luotettavasti tavara kulkee kauppiaalta/valmistajalta/keskusvarastosta ostajalle. Kun ihminen ostaa tuotteen, niin tietenkin hän haluaisi sen heti käyttöönsä.

Tällä hetkellä toimitukset ja toimitustavat ovat niin sekavia, viipyleviä ja huonosti informoituja. Seurantasovellukset eivät anna rehellistä kuvaa todellisesta tilanteesta. Tilanteesta, josta ei oikein kukaan ole varma. Ani harvoin törmää kauppiaaseen, joka ottaa täyden vastuun myös kuljetuksesta. Homma ja vastuu siirretään kuljetusorganisaatiolle.

Tilasin pari tuotetta eurooppalaisesta nettikaupasta. Seurantalinkki paljasti, että tuotteet tulevat kuinkas muuten kuin Kiinasta. Kestää ja kestää, kunnes yhtenä päivänä tuotteeni ovat Vantaalla.

Matka Vantaalta kestää liki viikon Helsingin Kamppiin. Saan tekstiviestin Node ja kuusi numeroa. Kuka lähettää ja mitä tarkoittaa. Seurantalinkistä selviää, että tuote on toimitettu Lidl Kamppiin.

Lidl:n tiloissa on kolmen yrityksen lokerikot. Saamani koodi ei kelvannut kenellekään. Sitten selvittelemään kenen lokerikossa tuote mahtaisikaan olla.

Ei ollut Budbee, eikä ollut Postin, vaan Matkahuollon. Koodi ei kelvannut, vaan kävin selvittämässä face-to-face Matkahuollon virkailijan kanssa. Hän lähetti uuden koodin ja kas luukku aukesi ja oikea paketti löytyi.

Tästä casesta puuttui lähes kaikki oleellinen ja täsmällinen tieto ja tämä puutos ei ollut ainutkertainen. Tai ilmoitetaan, että toimitus tapahtuu kotiinkuljetuksella klo 12 – 18.00. Odotat kuusi tuntia ja saat tiedon, että toimitus siirtyykin huomiselle.

Esimerkkini ei juurikaan innosta helppoihin nettiostoksiin. Toki kaikki eivät ole näin takkuisia. Kuitenkin liian moni. Tuntuu kuin kunnioitettaisiin postien satavuotista historiaa ja yritetään sähköistää sitä. Sehän ei onnistu.

Tilaan tiettyjä tuotteita Kuopiosta. Kun teen tilauksen vaikkapa sunnuntai-iltana myöhään, niin tuotteet ovat olleet 99 prosenttisesti tiistaina alkuiltapäivästä parin korttelin päässä lokerikossa noudettavissa ilman yllätyksiä. Kaiken kaikkiaan verkko-ostoksistani noin 90 prosenttia etenee oletusten ja lupausten mukaan.

Suomalaisen verkkokaupan alakulo jatkuu edelleen. Tämä käy ilmi Vilkas Groupin ylläpitämästä verkkokauppaindeksistä.

Vuoden toisella neljänneksellä suomalaisen verkkokaupan euromääräinen myynti laski 30 prosenttia vuodentakaisesta. Myös ensimmäisellä neljänneksellä laskua oli noin 30 prosenttia.

Verkkokauppaindeksi seuraa muun muassa erikoistavarakauppaa, joka on välittömästi tai välillisesti sidoksissa rakennusalaan, missä alakulo jauhaa.

Suomalainen verkkokauppa on tällä hetkellä vuoden 2019 tasolla.

Kyllä nettikauppa on samanlainen kuin fyysinen kauppa. Kun olet kassalla maksanut, niin pitää olla selkeä varmuus, että saat tai tiedät, kuinka saat tuotteen. Tai olisiko mahdollista hoitaa maksu vasta kun olet saanut tuotteen käteesi. Siis rahat olisivat jossakin jäädytettyä kunnes olet saanut tuotteen.

Koira on lyömätön vaaliase

Sunnuntai 14.7.2024 klo 20.28 - Kauko Niemi

 

Jokos koirallasi on oma sometili, jolla pääset kampanjoimaan seuraavissa vaaleissa ja välittämään sympaattisia viestejäsi kaikelle kansalle.

Tokiossa valittiin uusi kuvernööri viikko sitten. Japanilaisten mukaan henkilökohtaiset julkisuustemput ovat ohittaneet vakavan kampanjoimisen ennennäkemättömällä tavalla: lähes alastomia naisia ​​vihjailevissa asennoissa, lemmikkejä, tekoälyhahmo ja mies harjoittelee golfswingiä.

Japanissa some-kampanjointi on vielä suhteellisen uutta, joten ehdokkaat käyttävät perinteisiä vaalitelineitä kaduilla mainostaakseen itseään. Tilapäiset mainostaulut pystytetään vain hetkeksi kampanjakauden aikana, ja ne ovat arvokasta esittelytilaa kaupungissa, joka on jo ennestään täynnä mainoksia. Onnistuisiko Suomessa saada tilaa vaalitelineistä muulle kuin ehdokkaan omalle pärställe?

Tällä kerralla mainostilaa ovat vuokranneet myös ei-ehdokkaat ja se on aiheuttanut melkoista närää. Vaalitoimistot ovat saaneet paljon vihaisia puheluita ja viestejä. Äänestäjien mielestä se oli törkeää ja epäkunnioittavaa muita vakavasti kilpailevia ehdokkaita kohtaan.

Kuvernöörin vaaleissa oli ennätykselliset 56 ehdokasta, mukaan lukien nykyinen kuvernööri Yuriko Koike, joka voitti ja pääsi kolmannelle nelivuotiskaudelle. Monet ehdokkaista olivat reunahahmoja tai vaikuttajia, jotka halusivat syystä tai toisesta itselleen enemmän näkyvyyttä. Tokio, 13,5 miljoonan asukkaan kaupunki, on ylittänyt poliittisen ja kulttuurisen vallan Japanissa. Sen budjetti vastaa joidenkin maiden budjettia, ja sen politiikka vaikuttaa kansalliseen hallitukseen.

Koiran käyttäminen julkisuuden hankinnassa on jo varsin yleistä. Itse olen seurannut koirauutisointia päivittäin noin 15 vuotta. Suomen mediassa oli esimerkiksi tänään tarjolla 770 juttua, jossa oli mukana sana koira.

Miksi seuraan koirauutisointia? Ylläpidän Facebook-tiliä – hauva – kaikki koirista. Päivitän noin kolme juttua päivässä. Ryhmällä on ollut tänä vuonna parhaana kuukautena 1,5 miljoonaa kävijää.

Kymmenen vuotta sitten median juttuvirta tarkoitti koiran hyvinvointiin, koulutukseen, kasvatukseen ja koiranäyttelyihin ja muihin tapahtumiin liittyvää uutisointia.

Tällä hetkellä yli puolet median uutisista on julkkisten ja sometyrkkyjen mitäänsanomattomia asioita ja koiran avustuksella julkisuuteen päässeiden henkilöiden näkyvyyden kasvattamista.

Toki jokaisen tulevan vaaliehdokkaan kannattaa jo heti aloittaa symppiskampanja ja sitten vaalien koittaessa kaikki pääsevät rapsuttamaan hauvaa ja ainakin sen verran emäntää/isäntää, että numero jää mieleen.

En usko sepityksiin

Sunnuntai 16.6.2024 klo 17.57 - Kauko Niemi

Vuoden aikana olen surrut ja tunnelmoinut neljä kertaa hautajaisissa. Viikonloppuna olin taas kirkkosalissa tosin keskellä iloisten nuorten konfirmaatiotilaisuutta. Yhtään vihkitilaisuutta eikä muutakaan uskonnollista tilaisuutta ole vuoden aikana osunut kohdalle. Kirkoissa olen toki käynyt kuuntelemassa hienoa musiikkia.

Olen kuuliainen kirkollisveronmaksaja, mutten niin sanottu uskovainen, joka eläisi sepitettyjen kirjatarinoiden tiukoissa kahleissa, saati uskoisi niihin ja tarinoiden todellisuuteen ja käyttäytyisi niiden mukaan huomioimatta muiden ihmisten tuntoja ja tarpeita.

Kuinkahan monta kevättä on riidelty siitä, voidaanko tai pitääkö laulaa – jo joutui armas aika. Jos tuon laulun nimi olisi joku muu kuin Suvivirsi, niin se melko varmasti kelpaisi siihen hetkeen, kun koulu loppuu ja alkaa armas loma-aika. Uskonto on pilannut hyvän laulun.

Meistä moni on osallistunut kirkossa hautajaisiin ja vihkitilaisuuksiin. Harva kuitenkaan tietää sitä tiukkaa kaavaa, jonka mukaan tilaisuudet toteutetaan. Tilaisuuden puheet sävyineen ja valittu musiikki viestivät ja luovat tunnelmaa.

Itse olen ollut laulamalla ollut melkoisen monta kertaa luomassa tuota tunnelmaa. Omalla kohdallani on ollut vain yksi kerta, kun kanttori ennakkoharjoituksissa ilmoitti, ettei tätä laulua voida esittää vihkitilaisuudessa, koska se on elokuvamusiikkia.

Kaunis, rauhallinen sävelmä ei siis muka olisi sopinut uskonnollisten sääntöjen mukaan kyseiseen tilaisuuteen. Ilmoitin kanttorille, että tämä on nuorenparin toive ja te voitte keskustella heidän kanssaan valinnasta – minä en ota kantaa asiaan. Tämän jälkeen en kuullut asiasta mitään ja lauloin elokuvamusiikkia vihkitilaisuudessa. Enkä kuullut jälkeenpäin yhtään moitetta lauluvalinnasta.

Viikonlopun konfirmaatiotilaisuuden naispappi johti lämminhenkisesti tilaisuutta ja avasi mitä kaikkea saaristossa pidetyllä rippileirillä tapahtuikaan. Siis muistattehan vuosia sitten käydyn uskonsodan, ettei nainen voi olla pappi. Mielestäni usein miten sympaattisemmin kuin mies.

Tällä hetkellä kirkko tappelee ketkä saavat mennä naimisiin. Sepitetyssä kirjassa on kuulemma kaksi pientä mainintaa asiasta. Jos kaksi ihmistä tykkää toisistaan, jopa rakastavat toisiaan, niin mitä väliä sillä on miltä heidän haarojen välinsä näyttää? Jokin aika sitten kirkkomme kirkolliskokous ei päässyt kovinkaan rakentavaan lopputulokseen. Herätysliikkeet käyttävät kokoaan suurempaa valtaa kirkolliskokouksessa, joka päättää muun muassa kirkon avioliittokäsityksestä. Samat ihmiset olleet päättämässä jo kymmeniä vuosia.

Olen ollut aika monta kertaa budhalaisessa temppelissä seuraamassa heidän virallista seremoniaa. Olen ollut ortodoksisen kirkon palveluksessa sekä ortodoksisessa kastetilaisuudessa.

Koulujen uskonnonopetus pitää muuttaa. Kenellekään ei ole mitään hyötyä kertoa tulkintoja sepitetyn raamatun sisällöstä. Uskonnonopetuksessa hyötyä olisi siitä tiedosta ja tavoista, mitä eri uskontokunnat toteuttavat. Jo yksinkertaisesti kansainvälisissä tehtävissä toimivat henkilöt pystyisivät huomioimaan mitä yhteistyökumppanin uskonnolliset rituaalit vaativat ja sallivat.

Tai kuten nyt viikonlopun konfirmaatiotilaisuuden jälkeen päivänsankarin konfirmaatiokahvit, johon läheisimmät ja parhaat arkiystävät eivät saaneet lupaa tulla yksityiseen kotiin. Heidän vanhemmillaan ei varmastikaan ollut käsitystä, ettei kotona kahvi- ja ystävien tapaamisessa millään muodoin käsitellä enää uskon asioita. Ei rukoilla, eikä veisata virsiä.

Toukokuun lopulla Ylen ykköskolumnissa Amani Al-mehsen valistaa kuinka Suomessa on hiljaista ja näkymätöntä väkivaltaa, jota ei tunnisteta. Kohtaamasi kohteliaan tytön käytöksen takana voikin olla painostava ja vahingoittava ympäristö, jonka ongelmiin valtaväestön feminismi ei uskalla tarttua. Suomessa asuvan henkilön olemista ja tekemistä vahditaan ja ohjataan tuolta jostain jopa tuhannen kilometrin päästä.

Uskonnonvapaus on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa. Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Yhdistyneitten kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ja Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Ajatuksen, uskonnon ja elämänkatsomuksen vapaus koskee sekä uskonnollisia että ateistisia käsityksiä.

Lisää aiheesta:

Huoltaja vaatii Suvivirren veisaamisesta hyvitystä

Sara naitettiin tahtomattaan serkulle

Yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta

 

 

Helsingin hiipuminen ei ole yllätys

Maanantai 10.6.2024 klo 19.12 - Kauko Niemi

 Helsingin kauppatori keskiviikkona 17.4.2024

Minulle ei tullut kovinkaan suurena yllätyksenä, että Helsingin ydinkeskustan kävijämäärät ovat laskeneet miljoonilla.

Ydinkeskustakäyntien määrä Helsingissä on laskenut vuodesta 2019 vuoteen 2023 yli 31 miljoonalla, selviää Helsingin kaupungin teettämästä tarkastelusta.

Päivätasolla Helsingin ydinkeskustan kävijämäärä on neljän vuoden tarkastelujakson aikana laskenut lähes 86 000:lla.

Vuosina 2019–2023 Helsinki on menettänyt huomattavan paljon alle neljä tuntia kestäneitä asiointikäyntejä, vuositasolla yli 19 miljoonaa asiointia.

Näin kokemusasiantuntijan silmin, kun tarkastelen omaa valokuvausarkistoani, niin olen perustanut jo vuonna 2006 kansion nimeltään – Tyhjä Helsinki. Kansiossani on nyt 291 kuvafilettä Helsingistä missä ei ole autoja eikä kävelijöitä.

Siis minulla soivat hälytyskellot jo 18 vuotta sitten. Etenkin kun minulla on kuvia vaikkapa Madridista, missä ei ole havaittavissa mitään eroa liikenteessä iltapäivällä 16.00 tai aamulla 04.00 välillä.

Tietenkin yö- ja nukkumarauhan suhteen asia on ihan ok, kun ei ole väliä nukkuuko Töölössä vai Teuvalla.

Vuonna 2017 marraskuun alussa toteutin face-kavereiden innoittamana kuva-projektin – Dansing on the street. Tarvitsin tyhjää katua kulisseiksi. Tietenkin sen piti olla Helsingin paraatipaikka, Eduskuntatalon edusta.

Suunnittelin lähteväni kuvauspaikalle aamulla neljän kieppeillä. Aikatauluni hieman kippasi ja ensimmäisen kuvan otin 5.51 ja viimeisen 6.28. Kaikessa rauhassa sain touhuta keskellä Manskua. Vain muutamaa kulkuneuvoa piti väistää. Reilussa puolessa tunnissa siunaantui 257 kuvafilettä. Onneksi en ollut Madridissa, ei mitään mahiksia.

Vuonna 2020 toukokuussa olin keskustassa aamukävelyllä kamerani kanssa. Otin lukuisia kuvia teemalla – vain yksi. Jokainen kuva Helsingin keskustan julkisista ja tunnetuista paikoista niin että kuvassa oli vain yksi ihminen. Mahiksia riitti mennen tullen. Tämä kierros tapahtui kello 7.30 – 09.00 välillä Helsingin ytimessä.

Minun sisälläni on sykkinyt selkeä näkemys Helsingin hiipuvasta keskustasta ilman tutkittua faktatietoakin. Siksi on ollut vaikea ymmärtää niitä suunnitelmia ja puheita tietulleista ja pääväylät bulevardeiksi, ettei kukaan enää vahingossa eksy omalla kulkuneuvolla ytimeen. Helsinki on päättänyt häätää huoltoasemat pois kaupungin keskustasta. Jos nyt eksytte tänne niin muistakaa tankata Espoossa tai Vantaalla.

Omalla kohdallani kotikaupunkini Helsinki nosti minun asukaspysäköintimaksua vuoden sisällä 445 prosenttia. Hybridiautosta ei saa enää helpotusta ja muutenkin hinnat nousivat. Ja kotikadulla kuukausi sitten olin pysäköinyt puolimetriä liian lähelle suojatietä, joten tämän vuoden autoni säilytyssaldoni kadulla on nyt 780 euroa.

 

PS. kovin hiljaa on ollut media näinkin suuresta muutoksesta, josta toipuminen vie vuosikymmeniä. Muutos ei tapahdu palmuja istuttamalla kesäterasseille.

 

 Lisää aiheesta:

Minun asukaspysäköintini kallistuu vuoden sisällä 445 prosenttia

 

 

 

Oikein hyvä puhelintietojen inventaario ja opettavainen treeni

Keskiviikko 5.6.2024 klo 15.12 - Kauko Niemi

 

Sunnuntaina iltapäivällä päädyinkin ostamaan uuden puhelimen. Se ei suinkaan ollut heräteostos, vaan olin hankkinut toisen sim-kortin jo reilu puoli vuotta sitten ja sen jälkeen seurannut kohtuullisen aktiivisesti puhelinmarkkinoita. Paljon harkintaa mukana ilman kiirettä.

Tiesin että odotettavissa saattaisi olla melkoinen jumppa. Saman merkkiset puhelimet käskettiin kuitenkin sijoittaa vierekkäin ja sitten vaan siirretään tiedot uuteen luuriin.

Olin tottelevainen ja kun ilmoitettiin, että siirto kestää 18 minuuttia, niin voin tehdä sen ihan tässä saman tien. Tosin uuteen luuriin olikin saatavissa käyttispäivitys – siis toiset 18 minuuttia. Itse tietojen siirto kesti sitten reilut 10 minuuttia.

Oliko tämän jälkeen kaikki valmista ja uuden puhelimen käyttö jatkuisi muitta mutkitta. No onneksi ei ollut jo tietoturvan takia.

Minulla on kännykässäni 66 sovellusta, joista kaksi putosi pois tarpeettomina. Kaikki muut piti avata yksitellen ja päivittää ja aika monessa piti virkistää ja tehdä myös muita säätöjä.

Se oli oikein opettavainen prosessi ja hyvä tarkistuskierros. Muutenhan sitä kännykän elämää ei tulisi kovankaan helposti tarkistettua näin kokonaisvaltaisesti.

Tietoturvan kannalta kaikissa rahansiirtoa ja maksuja hoitavissa sovelluksissa olikin oikein perusteelliset koukerot ja varmennukset. Tosin kolmen tunnin kuluttua ostoksesta maksoin jo sujuvasti Helsinki-Vantaan lentoaseman paikoituksen kännykällä nettipalvelun kautta ja pääsin ulos.

Kaikki pankkipalvelut ja Mobilepay vaativat useamman varmistuskierroksen sekä korttitietojen uudelleen syöttämiset. Sitten muistin, että minulla on puhelimessa OP:n kortin luotto-ominaisuudet ja nyt olisi hyvä lisätä pankkikorttiominaisuudet. Mitäs järkeä on ostaa pullaa luotolla ja maksaa siitä pankille korkoa – credit.

OP ei pankkikorttia juurikaan suosittele. Selkeää vastausta en pankilta saanut mikä asiassa mätti. Vasta neljännen yrittämän jälkeen haluni toteutuivat ja tunti sen jälkeen pankilta tuli viesti, että pankkikorttiominaisuus on nyt toteutunut. Tai fiinimmin kuten pankki sen sanoo – debit.

Sovellusten päivityksiä, tutkimista ja hiomista kesti 2,5 päivää muiden hommien ja lyhyehkön maakuntamatkan ohessa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällainen huoltopäivitys kannatti tehdä. Nyt kaikki on ajantasalla ja puhelimen käyttö yhtä tuttua kuin ennen vaihtoa.

Tämä on varmistanut myös sen tärkeän seikan, ettei vieressä seisova huijari voi kopioida taskussasi olevan puhelimen tietoja. Kokonaiskuva puhelimesta ja sen käytöstä kasvoi merkittävästi.

Mitä sitten tapahtuu vanhalle puhelimelleni? Siinä on virallinen numero, jota käytän niissä tilanteissa, missä puhelinnumero on pakollinen kenttä, jotta voi hoitaa asioita. Tätä puhelinta en muuhun käytä. Saatan toki silloin tällöin tarkistaa onko muisti täyttynyt mainoksista ja muista höpö höpö viesteistä.

Sitten kun organisaatiot ja yritykset lopettavat kaikilla mahdollisilla keinoilla puhelinnumeroiden keräämisen ja voin hoitaa asiani ilman numerojakoa, niin voin myydä sen pois. Tosin en tälläkään hetkellä vastaa numeroihin, jotka eivät ole minun osoitekirjassa ja sen kerron ihan selkeästi vastaajaviestissäni. Yksikään myyntimies ei ole jättänyt soittopyyntöä - onneksi.

 

 

Logistiikan uudet tuulet antavat odottaa

Perjantai 24.5.2024 klo 17.36 - Kauko Niemi

Milloinkahan koittaa nettikauppaasiakkaalle sellainen hetki, että hänen päättäessään tilata jonkun tuotteen, hän pystyy arvioimaan tai jopa tietämään todellisen toimitusajankohdan. Nyt vaan on helpompi piipahtaa kaupassa kuin odottaa päivätolkulla tullako vai eikö tulla.

Luvattoman usein saksalaiselta nettikauppiaalta tulee tavara nopeammin kuin kotimaiselta toimittajalta.

Itse olen ihan vakio nettikauppa-asiakas ja kokemusasiantuntija ja pakko sanoa, ettei moneen vuoteen ole tapahtunut mitään merkittävää parannusta toiminnassa, saati jotain aivan uutta ja mullistavaa.

Paitsi, että olet mennyt huomaamattomasti helppoon ja maksettua tuotetta ei ole olemassakaan, saati että se toimitettaisiin ostajalle. Huijaukset kyllä kehittyvät, joita tekoäly vain kiihdyttää.

Todellisia muutoksia tai täysin uusia tekniikoita ei vain ilmesty mistään suunnasta. jos vaikka esimerkkinä Suomen Posti. Sen historia alkaa vuodesta 1638, jolloin kenraalikuvernööri Pietari Brahe perusti postilaitoksen Ruotsin valtakunnan itäiseen osaan Suomeen.

Postin toimintaperiaate ei ainakaan ulkopuolisin silmin ole juurikaan muuttunut. Minua ei yhtään kiehdo, että paikkoja ja palveluja muutetaan muka moderniksi vaihtamalla englanninkielisiksi. Eikä auta sekään, että autoja maalataan moderniksi ja mainostetaan kuinka pienipäästöisiä ne ovat.

Pari viikkoa sitten lähetin paketin Outokumpuun. Toki ostin helppokoodin netistä torstaina ja kiikutin paketin postiin ja tarkistin ”sanakirjasta” että varmasti työnnän sen oikeaan reikään. Ostaessani annettiin ymmärtää, että paketti olisi määränpäässä maanantaina. Ennuste tuli varmaan jostain ihanne-exelistä.

Omapostiin sain kaikkiaan 15 merkintää paketin kulusta ja sen, että pakettini oli ehtinyt maanantaina Vantaalle ja määränpäähänsä keskiviikkona. Olisikohan ollut suurtakaan eroa vuoteen 1683?

Tuolta samalta reitiltä on useampia kokemuksia, kun tilailen ravintolisiä Kuopiossa sijaitsevasta Sinun Apteekista. Heillä kaava toimii aina samalla tavalla. Kun tänään teen tilauksen alkuiltapäivästä ja valitsen kuskiksi Matkahuollon, niin paketti on noudettavissa huomenna iltapäivällä. Kerran on käynyt niin, että lähikaupan lokerikko oli täynnä ja nouto piti tehdä 4 minuuttia kauempaa olevasta lokerikosta.

Viime keskiviikkoiltana myöhään tilasin sukkia ja perjantaiaamuna 08.30 ne olivat noudettavissa nurkan takana. Tästä peukutus menee Karkelon Sukalle ja DBScenkerille.

Eroa on siis siinä, että vanhat kaavat toimivat toisilla paremmin kuin toisilla.

Sitten hajosi kuivausrumpuni. Ilmankin olisi tietysti normaalioloissa pärjännyt, mutta kattoremontin takia taloyhtiön kuivaustila ei ole käytössä. Reilun kuukauden ja kahden huoltokäynnin jälkeen Bosh päätti toimittaa uuden koneen. Takuuhan oli vielä voimassa.

Päätöksen myötä sain tiedon, että kuljetusta hoitava Hakonen saa koneen heiltä tiistaina ja ottavat yhteyttä ja sopivat toimitusajankohdan. Tiistai tuli ja tuli seuraavakin tiistain ja lähetin viestin – kestääkö vielä kauan. No eipä kestänyt kuin hetki kun Hakoselta tuli oikein fiksun oloinen nettiosoite, missä sain valita ajat ja tavat.

Heillä oli oikein sivistynyt järjestelmä tilanteen seuraamiseen ja fiksut, kohteliaat ja osaavat nuoret miehet olivat koneen kanssa sovitusti oven takana. Tässäkään tapauksesta kehittyneestä nettisysteemistä ei ollut apua asiakkaan ajansuunnitteluun, kun käynnistyminen vaati kuitenkin hoputusta.

Nämäkin kaikki tuoreet kokemukseni osoittavat, ettei vanhojen toimintamallien puleeraminen nettivetoiseksi tuo varmuutta asiakkaalle toimitusajankohdasta. Tuntien, päivien jopa viikkojen epämääräinen odottelu muuttuu vasta sitten kun logistiikassa syntyy upouusia toimintamalleja ja tekniikoita. Fakta tietenkin on, että netissä pystyy paremmin selvittämään tuotteiden ominaisuudet, hinnat ja saatavuudet.

 

Taiteen merkittävä tyyssija Etu-Töölössä

Lauantai 18.5.2024 - Kauko Niemi

 Ateljeehuoneiston suuri ikkunapinta näkyy vain korttelipihalle

Tänään vietämme Jalo Sihtolan (Aaltonen) 142 vuotissyntymäpäivää. Paitsi, että hän oli insinööri, niin hän oli erittäin merkittävä ja vaikutusvaltainen taiteen mesenaatti.

Monikaan ei tiedä, että Sihtola oli Etu-Töölössä sijaitsevan asuinkerrostalon perustajajäsen yhdessä muiden mussa Väinö Tannerin kanssa ja siksi talon ylimmässä kerroksessa sijaitsee ateljeehuoneisto, missä eri taiteilijat ovat nyt yhtäjaksoisesti tuottaneet taidetta jo 111 vuotta.

Tietämättömyys johtunee pitkälti siitä, ettei ateljeen valoisa lasiseinä/ikkuna ole julkisesti nähtävissä ja ihmeteltävissä. Se avautuu rauhalliselle korttelipihalle piilossa katseilta.

Vuonna 2003 As Oy Temppelikatu 1 seinään kiinnitettiin Jalo Sihtolan muistolaatta. Tuolloin Ester ja Jalo Sihtolan säätiö oli lahjoittanut Ateneumille, Jyväskylän ja Imatran taidesäätiöille noin 1200 taideteosta. Helsingissä Ateneum pystytti lahjoituksen kunniaksi laajan näyttelyn näistä töistä ja näyttely sai nimekseen Insinöörin Rakkaus.

Kuinkas tällainen nimi? Jalo Sihtola oli peruskoulutukseltaan insinööri. Yleisen käsityksen mukaan insinöörin rakkaus suuntautuu aina koneisiin ja laitteisiin. Näin ei käynyt Sihtolan vapaa-ajan kanssa. Kaikki tarmo ja into suuntautui taiteeseen.

Leipätyönään hän työskenteli metsäteollisuuden parissa. Hän toimi aluksi myyntitehtävissä ja myöhemmin Enso-Gutzeitin Tainionkosken ja Kaukopään tehtaiden paikallisjohtajana. Professorin arvo hänelle myönnettiin 1967.

Mitä sitten tapahtui 76 neliöiselle ateljee-huoneistolle? Ateljee oli talon omistuksessa ja talo vuokrasi sitä taiteilijoille. Vuonna 2007 Jenny ja Antti Wihurin rahasto osti ateljeen tarjotakseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville taiteilijoille mahdollisuuden työskennellä Helsingissä.

Taloyhtiön hallinnassa vuosien 1915–2005 aikana ateljeessa työskentelivät Mikko Oinonen, Verner Thomé, Aimo Kanerva, Carolus Enckell ja Matti Kujasalo.

 

Ateljeen taiteilijat

Jalo Aaltosen (vuodesta 1918 Sihtola) aloitteesta A-rapun ullakkokerrokseen rakennettiin ateljeehuoneisto, jota edelleen vuokrataan taiteilijoille:

Mikko Oinonen 1915-1920

Werner Thomé 1920-1953

Aimo Kanerva 1953-1991

Carolus Enckell 1991-2002

Matti Kujasalo 2003 - 2007

 

Arvokkaan ja nyt priimakuntoisen talon vintillä on siis syntynyt suomalaista huipputaidetta. Pisimpään ateljeessa asuivat ja työskentelivät Lahdessa syntynyt Aimo Kanerva 38 vuotta ja alajärveläinen Werner Thome 33 vuotta. Kanerva pysyi Suomen taidemaailman huipulla paitsi taiteellaan niin myös omapäisyydellään ja hän muun muassa edusti Suomea Venetsian biennaalissa vuonna 1960. Thome oli impressionistinen valomaalari, jonka maalausten aiheena olivat muun muassa rantanäkymät ja lapset. Hän kokeili myös pointillismia.

Vuodesta 2008 lähtien ateljeen omistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto on valinnut taitelijan aina vuoden mittaiselle jaksolle. Nyt siellä asuu ja työsketelee kuvataiteilija Michal Czinege Nurmeksesta. Periaatteena on siis Helsingin ulkopuolella asuva suomalainen taiteilija.

Nykyisin ateljeehuoneiston lisäksi taiteilija saa kannustusapurahan (500€/kk) elin-, matka- ja materiaalikustannusten kattamiseksi. Valituksi tuleminen ja residenssituen maksaminen edellyttää työskentelyä ja asumista residenssissä myönnetyn residenssijakson ajan. Taiteilijan kumppani tai perhe voi tarvittaessa muuttaa ateljeehen taiteilijan kanssa.

Michal Czinege on nyt 12. Wihurirahaston valitsema taiteilija ja seuraava valitaan tulevana syksynä.

Reilut sata vuotta on syntynyt merkittävää taidetta Etu-Töölössä. Tänään lauantaina Temppelikatu 1:ssä ei järjestetä synttäripippaloita, sillä taloa pidetään priimakunnossa ja suurista peruskorauksista toistaiseksi viimeisin, vesikaton uusiminen ja sen alusrakenteiden tarkistus on parhaillaan käynnissä. Ehkäpä sitten vuodenkuluttua toukokuussa on aika viettää Jalo Sihtolan syntymäpäivää kuvataiteen merkeissä.

Eikä tarvitse kuin ylittää katu ja ollaankin jo musiikkitaiteen ytimessä. Vieressä talossa on näet Sibeliusakatemian N-talo.

Minulla on ingressiä ikävä

Lauantai 11.5.2024 klo 19.05 - Kauko Niemi

 

Minulla on ikävä ihan sitä oikeaa ingressiä. Siis muutaman lauseen kokonaisuus, joka paljastaa minulle reilusti ja rehellisesti onko kyseessä minua kiinnostava asia. Nyt luen artikkelin loppuun ja huomaan, että se oli julkaistu jo vuosi sitten ja saanut paljon klikkejä – eli oli ollut muka suosittu.

Ingressi olisi ihan välttämätön median jutuissa. Vasta kolmas selaamani media viime keskiviikkona kertoi otsikossa, että Suomi pääsi Euroviisuissa finaaliin.

Hyvä myyjäkin aloittaa kunnon ingressillä. Ja nyt olen taistellut päivätolkulla tietotekniikan kanssa, kun tyrkyttäminen ja informointi menevät täysin sekaisin. Vain kunnon kirjassa selviää vasta lopussa oliko hovimestari murhaaja.

Ingressi eli johdate on tekstin, kuten esimerkiksi sanomalehtiartikkelin, alussa otsikon jälkeinen mutta varsinaista leipätekstiä edeltävä johdatteleva teksti. Ingressin tarkoitus on kertoa otsikkoa syvemmin, mitä aikaan ja paikkaan sidottu juttu sisältää. Hyvä ingressi toimii yleiskuvauksena ja houkuttelee asiasta kiinnostuneen lukijan lukemaan kirjoituksen. Tällaista vaan kohtaa valitettavan harvoin, kun pusketaan uutta juttua putkeen – mitä viestii Erikan vasemman napin asento tässä tapauksessa - mitä joku Sanna on maininnut somessa.

Uutisen oikea rakenne muistuttaa kärjellään seisovaa kolmiota, josta tuli muodon standardi 1890-luvulta alkaen. Tässä muodossa uutisen tärkeimmät faktat ja osapuolet kuvataan lyhyesti otsikossa ja ennen kaikkea ingressissä, ja uutista syvennetään sen jälkeen. Näitä asioita on tosiaan ikävä ainakin meikäläisellä boomerilla ja uutisnarkomaanilla.

Valitettavasti nykyisin saatava statistiikka on melkeimpä pääsyyllinen kehitykseen. Klikkaukset ja kuinka kauan jutussa on käytetty aikaa eivät ole millään tavoin relevantteja mittareita lukijan tyytyväisyyteen tai valmiuteen maksaa uutispalvelusta. Tätä todistavat vaikkapa usein toistuvat uutiset median toiminnan supistumisesta ja irtisanomisista. Toki pakko on muuttua, mutta nyt oikea suunta on perinteisellä medialla pahasti hakusessa ja toimivalle muutokselle ei ole järin paljon aikaa. Nyt vain kuluja karsimalla pysytään pinnalla.

Itse aloitin jo 90-luvun lopulla ”klikkijournalismin” ja pakko on tunnustaa, kuinka statistiikka pysäytti miettimään, miksi joku juttu sai enemmän klikkejä kuin toinen ja vaikea oli pidättäytyä tekniikan ohjauksesta eli klikkiotsikoinnista.

Ingressin ymmärtäminen olisi tarpeen muillekin kun medialle. Ajattelin siivota ja tarkistaa oman ja Microsoftin suhteeni, kun esimerkiksi kolmella laitteellani sähköpostit näytetään eri tavoilla. Ja selvisihän se, että kolmella eri käyttiksellä ja vuosien varrella kertyneillä eri sähköpostiversioilla tilanne on kokolailla sekava.

Kuvittelin, että Microsoftin tukisivuilta saisi avun toimenpiteisiin, kun ”ingressissä” määrittelisi laitteen, ja ohjelmistot. Mitä vielä! Tukisivu ei suinkaan aloittanut neuvonnalla vaan tyrkyttämisellä. Osta tämä, lataa tämä, osta tämä ja sitten seitsemän selatun sivun jälkeen selvisi, etten voi lisätä iPhone puhelintani Microsft-tililleni Windows 10 käyttöjärjestelmäisessäni koneessani.

Olisiko tuon voinut sanoa heti ”ingressissä”? No mutta toinen koneeni on jo Windows 11, muttei iPhonen liittäminen sitäkään kautta ole vielä selvinnyt. Näin minä näen edelleen samat sähköpostit kolmessa eri muodossa.

Tolkuton höpöttely, tuputtaminen ja tyrkyttäminen lisääntyy kaiken kaikkiaan markkinoinnissa inhottavalla vauhdilla, eikä ”ingressistä” ole tietoakaan. Ettei vaan olisi tekoälyn massatuotosta.

Suoramarkkinoinnin asiantutija Timo Jäppinen tiivistää asiallisesti blogissaan. 1) Lupaa tärkein hyötysi otsikossa tai ensimmäisessä kappaleessa. 2) Kiinnitä lukijan huomio heti markkinointikirjeesi alussa. Avaus tärkeimmällä hyödyllä on hyvä. Lyhyt, ytimekäs teksti, johon kiteytyy tärkeimmät hyödyt. Siis ingressi!

Jäppisen suosituksessa - avaa tärkeintä hyötyäsi heti. Tämä on tärkeä askel. Monet kirjoittajat aloittavat hyvin, mutta unohtavat jatkaa aiheesta. Tai he kiinnittävät huomion otsikolla, mutta palaavat aiheeseen vasta parin kolmen kappaleen jälkeen. Lukijan huomio on jo menetetty! Yritä täsmentää tärkeintä hyötyäsi heti, niin pidät lukijan kiinnostuksen yllä.

Ja sittenhän ovat vielä ne oikeat puppusanageneraattorilla huiputtajat. 25. toukokuuta valitaankin Vuoden törkein viherpesumainontaa toteuttava Vuoden Huiputus.

 

Lisää aiheesta:

Näin laadit hyvän markkinointikirjeen

Uutismedian tulisi ottaa lisävastuuta somekeskusteluista

 

 

 

 

 

 

 

Sano hyviä sanoja

Perjantai 3.5.2024 klo 16.45 - Kauko Niemi

Yhdeksän vuotta sitten ihastuin Samuli Edelmanin esittämään lauluun - Jokainen teko. Pysäyttävin viesti siinä on parin säkeistön loput.

 

Jos sä annat mulle ruusun - On se viikon päästä jo roskaa

Jos sanot hyvän sanan - Ei se katoa koskaan

 

Tämä ajatus sen kun voimistuu edelleen. Miksi kauppaamme hetkessä roskaksi muuttuvia teko, ei kun anteeksi leikkokukkia. Samanlainen operaatio kuin pikamuoti. Tämä pinttynyt tapa elää sitkeästi, eikä siitä päästä eroon.

Parhaillaan kukkakauppiaat ovat huolissaan yleistyneestä tavasta laskea arkulle vain yksi kukka suruvihkon sijaan. Kukkakauppiaat syyttävät nyt seurakuntia siitä, että yhden kukan ohjeistus leviää kulovalkean tavoin ympäri Suomen.

Evankelisluterilaisen kirkon papisto kummastelee kukkakauppiaiden vetoomusta ja sitä, että papistoa syytetään asiasta. Papiston mukaan omaisella on vapaus tehdä siten, miten he itse toivovat ja hyvältä tuntuu.

Itse olen saattanut vuoden aikana kaksi läheistäni ja kaksi hyvää tuttavaani viimeiselle matkalle ja tiedän sata varmasti, että se yksi ruusu on kaikissa tapauksissa roskaa, mutta joku saattaa muistaa ne laulut siunaus ja muistotilaisuuksissa ja ne kuvaamani kuvat hetkistä, jolloin ajatusten sekavuus ei ole tuottanut päässä selkeitä tapahtumavirtoja.

Jörn Donnerin viimeinen tahto toteutui, kun hänen siunaustilaisuudessa ei ollut ainuttakaan kukkaa. Siellä sanottiin hyvät sanat kirjoitettuna tarralapulle arkulle, jotka jäivät pysyvästi, eivätkä katoa koskaan. Donner oli tarralappujen suurkuluttaja. Jatkuvasti pompahtaneet uudet ideat ja ajatukset hän kirjoitti tarralapulle, ennen kuin ehtivät unohtua.

Tämän blogin kuvan olen siis ottanut toukokuussa 2015. Kävin ostamassa tuon ruusun ja valmistauduin kuvaamiseen viikon kuluttua, kun ruusu nuokahtaa, muttei ole vielä täyttä roskaa. Aikatauluni muuttuikin vikkelästi, sillä ruusu oli kuvauskunnossa jo kolmen päivän kuluttua.

Olen myös pysähtynyt miettimään leikkokukkien ekologisuutta. Ainakin silloin iso hollantilainen rekka-auto on pysähtyneenä kukkakaupan edessä. Metritolkulla kylmätilaa ja hyllyt täynnä kukkasia. Ylen radio-ohjelmassa kukka-asiantuntija selvitti toimintaa ja mainitsi, että esimerkiksi tulppaanin myyntikuntoon saattaminen kestää nelisen vuotta.

Tuttavan tuttu nuorimies valmistelee tulevan kesänä järjestettäviä häitään. Ensimmäinen kukkakauppa tarjosi morsiuskimppua ja pois heitettävää pikkukimppua yhteishintaan 850 euroa.                

Ei, ei – en vihaa kukkia, kunhan ne ovat luomua ja kasvavat omilla ehdoillaan. Luonnon monimuotoisuus ja kiertokulku tarvitsee kukkia. Pörriäiset tarvitsevat kukkia. Linnut tarvitsevat pörriäisiä. Meille tärkeät vitamiinit marjoissa syntyy kukinnan tuloksena. Kannattaa mennä luontoon ja ihailla kukkia ja kaupanpäällisiksi taustamusiikkina linnunlaulua.

Minulle kestävimmät pihamuistot ovat Mikkelin ja Naantalin asuntomessuilta. Luomupihat kuhisivat pörriäisiä. Niitä ei tarvitse koneilla kohotella tai leikellä, eikä järin paljoa kastellakaan.

Entäs kun mennään suurten taiteilijoiden kulisseihin. Maailman ykkösviulisteihin kuuluva Anna Sofia Mutter kielsi Suomen vierailullaan kuvaamisen, eikä haastattelujakaan herunut medialle. Olin Musiikkitalon ”takaovella” kun hän poistui keikalta mustaan mersuun. Taiteija siirtyy autoon ja kukkapuska jäi saattajille

Samassa salissa kapellimestari Antonello Manacorda vie konsertin loputtua saamansa kukat suoraan orkesterin nuorelle huilistille ja maailman kuulu pianisti repäisi välittömästi kukkapuskan auki ja jakoi kukan kerrallaan orkesterin jäsenille.

Maailma muuttuu ja tavat muuttuvat. Kukattomuuteen ei kannata etsiä syyllisiä sen enempää seurakunnista kuin mistään muustakaan. Joillekin kukka saattaa merkitä paljon ja joillekin ei mitään.

 

 

Voiko älyä ihan oikeasti tehdä

Perjantai 19.4.2024 klo 11.51 - Kauko Niemi

 

Tekoälyn kehitystä seurataan jo ehkä enemmän kuin Ukrainan sotaa. Ainakin kun selaa päivittäistä uutistarjontaa. Selkeää kantaa ei tietenkään pystytä muodostamaan ja liikutaan arvailujen kentillä. Kahden päivän aikana suomalaisessa mediassa on julkaistu ainakin 506 tekoälyä käsittelevää artikkelia.

Tilanne vähän samanlainen kuin 90-luvun alussa, kun internet alkoi mullistaa tiedonkulkua ja tarjoilla uusia mahdollisuuksia matti meikäläisille sitä mukaa kun kukin asiasta innostui. Kuka nyt vaikkapa uskaltaisi hoitaa pankkiasioita verkossa,oli päivän epäily. Kuinkas kävi?

Itselläni tuli pari kuukautta sitten todiste, kuinka on käynyt. Tilanne, jossa minun piti hoitaa pankkiasiaa fyysisessä pankissa. Asian hoitaminen kesti useita tunteja kolmen päivän aikana. Karu totuus.

Halusitpa tai et, niin tämän vuoden loppuun mennessä olet käyttänyt tekoälyä, sillä tekoälypiirteitä ja ominaisuuksia tulee jokaiseen pieneenkin laitteeseen, nettiselaimiin, puhelimiin, lähes kaikkiin sovelluksiin.

Itse olen Adoben maksava asiakas. Minulle tyrkytetään jatkuvasti Photoshopin tekoälymahdollisuuksia. Se vaan on äärettömän helppoa ottaa kaunis maisemakuva ja käskeä tekoälyä sijoittamaan kuvaan kaunis punainen mökki. Kuvan totuuden kannalta sillä ei ole mitään roolia. Saatan toki käyttääkin, sitten kun jonkun kuvan pohjalta teen abstraktin taideteoksen.

Selkeä tulema tekoälyn kanssa on ainakin sama kuin internetissä aikoinaan. Mahdollisuuksia käytetään ja luodaan sekä hyvässä että pahassa. Tekoälyn kohdalla on jo nähty useita tapauksia, missä huijareiden tekosia on vain melko vaikea erottaa totuudesta. Aleksander Stubb sekä Vladimir Putin ovat olleet feikkivideon kautta julkisuudessa. Iranin kansalle näytetään valheellisia videoita, kuinka hyvin pärjäämme Israelia vastaan.

Tietoturvayhtiö WithSecuren tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen on Ilta-Sanomien artikkelin mukaan kertonut, millaisia uhkia tekoälyn nopea yleistyminen tuo tullessaan. Englantilaisessa University College London -yliopistossa luennoidessaan Hyppönen pohti käsillä olevaan tekniikkaan liittyviä vaaroja.

Hyppönen mainitsi suurimmiksi tekoälyn aiheuttamiksi tietoturvauhiksi deepfaket eli syväväärennökset, sarjahuijaukset eli deepscamit, itse itseään kehittävät haittaohjelmat sekä tietoturva-aukkoja etsivän tekoälyn.

Hyppönen kansantajuisti aluksi tekoälyn hyvin kouriintuntuvalla tavalla: kyse on tekniikasta, joka ”tietää” asioita siten, että se osaa laittaa sanoja peräkkäin perustuen siihen, miten ne yleensä kielessä asettuvat.

Tekoäly on väsymätön ja sitä on hyödynnetty jo erilaisissa viestintätilanteissa. Tekoälyn voi laittaa keskustelemaan muiden kanssa ja näin teki Aleksandr Zhadan. Hän hyödynsi tekoälyä keskustellakseen yli 5000 naisen kanssa, joista hän toivoi löytävänsä itselleen naisen. Näin lopulta kävi ja hän tapasi näiden keskustelujen avulla tyttöystävän. Eräässä tapauksessa kiihkeä, jatkuva rakkaudellinen keskustelu johti iäkkään suomalaisnaisen tilin tyhjentämiseen.

Tekoäly tuottaa toki paljon hyvää ja avaa uusia mahdollisuuksia. Suomessa on jo radioasemia, joiden uutiset lukevat tekoäly. Yritysten kalliit rutiinit ja työprosessit voidaan pelastaa tekoälyllä.

Varsin tervettä on se uteliaisuus, mitä ihmiset kokeilevat hyvinkin monimuotoisesti. Pyytävät kirjoittamaan omaa elämänkertaa, ottamaan nuoruuden kuvia, selvittämään hyviä hiihtopaikkoja jne jne. Tällaisten kokeilujen kautta oppii ymmärtämään tekoälyn mahdollisuuksia, kun tietää lähtökohdat ja faktat. Kunhan sitten muistaa vetää rajat totuuden ja harhautuksen välille.

Facebookin avoimissa julkaisuissa tekoälyä kokeilee ilman intohimopainotuksia suuntaan tai toiseen Risto Linturi. Häntä kannattaa seurata ja tehdä jopa perässä.

Sinä päivänä, kun tekoälyllä on sepitetty uusi versio sepitteellisestä raamatusta, ollaan äärimmäisen vaikeassa tilanteessa, kuka uskoo mihinkin. Maailman kaikkeuden sodista valtaosa on tulosta uskontojen välisistä tulkinnoista, jotka eivät perustu mihinkään todellisuuteen. Kuka hallitsee tuolloin tekoälyä ja sen seurauksia.

 

Lisää aiheesta;

Tekoäly teki parempaa kahvia

Tiukan monipuoliset ovat Adoben ohjeet

Tekoälyn murheet

Yhä uskottavampia verkkohuijauksia

 

Paljonko kulttuuri vaikuttaa nettipalveluihin

Perjantai 12.4.2024 klo 20.03 - Kauko Niemi

Kuinka usein maan tavat ja kulttuurit näkyvät ja tuntuvat valmistettavissa tuotteissa tai palveluissa?

Ihmisethän niitä tuotteita ja palveluita suunnittelevat ja tekevät ja jossain taustalla melko varmasti vaikuttavat tyylilajit, joissa on totuttu elämään. Mielikuvatasolla saavutetaan jo usein päätöksiä, ettei tuon maalaista autoa osta tai tuon maalaiset tuotteet ovat kaikki epäluotettavia.

Pysähdyn miettimään kyseistä asiaa, kun olen käyttänyt japanilaista Canon kameraa ja sen eri versioita vuosikymmenten ajan. Huomasin juuri, että kameraan on tullut uusi ohjelmistopäivitys uusine ominaisuuksineen muutama kuukausi sitten.

Canon ei vaan vaivaudu ilmoittamaan uusista ominaisuuksista mitään. Kuuliaisesti olen rekisteröinyt aina joka ikisen kameran ja kakkulan. Heillä pitäisi olla oikotie asiakkaan tyydyttämiseen, mutta ei kun tuputetaan tietoa uusista tuotteista.

Näiden monien käyttövuosien jälkeen minulla ei ole mitään ahaa elämyksellisiä pikkusovelluksia Canonin kuvien käsittelyn joustavoittamiseksi tietokoneella. Kytken vanhanaikaisesti vain muistikorttia koneeseen. Ja juuri sain ilmoituksen, että syksyllä loppuu heidän ilmainen 10 G pilvipalvelu. No sinnehän mahtuisi minun ja kenen tahansa ammattilaisen tyylillä noin 450 otosta, eli ahkeran päivän otokset.

Pysytäänpä vielä japanilaisella taustalla. Omistan Toyota auton, tosin sen verran iäkkään, ettei siinä varmaankaan ole kaikkia hienouksia kuskin houkuttelemiseksi. Olen pariin kertaan yrittänyt päivittää sitä, muttei taitoni ole siihen riittäneet.

MyToyota palvelu tarjoaa ensimmäiseksi auton sijaintia. Jos ja kun olen auton ainoa käyttäjä, niin ehkä kuitenkin muistan mihin olen milloinkin autoni jättänyt.

Hyvänä esimerkkinä vaikkapa se miksi en käytä autoni navigointia. Se aloitetaan kirjoittamalla hierarkkisesti maa, kaupunki, katu ja sen numero. Ja tämän jälkeen minut on ohjattu ainakin kolmasti väärään paikkaan. Yleensä annetaan katuosoite ja kone tarkistaa onko Möttösentie 4 useita ja antaa sinulle valittavaksi se oikea.

Ehkä sitten seuraavassa Toyotassani ollaan jo helpommalla tasolla, jopa päivityksissä. Päivityksiin en pystynyt tälläkään viikolla, vaikka katselin useita ohjevideoita ja chättäilin asiantuntijoiden kanssa.

Esimerkkini ovat kaksi suurta kansainvälistä japanilaista yritystä, joissa varmasti vältetään kaikin mahdollisin keinoin sitoutumista mihinkään paikallisuuteen, uskontoon, aatteellisuuteen tai kulttuuriin. Japanilaiseen kulttuurin olen pariin otteeseen tutustunut ja ihastunut kuinka reilun viikon työreissulla suurin aikatauluheitto oli kaksi minuuttia.

Amerikkalaisuudessa taas huomaat, ettei asiakkaan mielipiteellä ole mitään väliä eikä merkitystä, kunhan saadaan bisnes pyörimään keinolla millä tahansa. Facebook, X, Instagram ja Youtube etunenässä.

Mitä pienempiin palveluihin mennään tai jopa yksittäisten ihmisten sivuihin alkaa näkyä mitä ihmeellisempiä ratkaisuja, joita on vaikea tulkita ja käyttää. Afrikkalaisilla, arabeilla ja aasialaisilla on ajattelussa selkeitä eroja sekä hyvässä että pahassa ja ymmärrys saattaa joutua tiukille.

Kokonaan oma maailma on taas virkamiesten ja poliittisesti ohjattujen palvelujen tarjonta. Yleensä hankalan monimutkaisesti käytettäviä. Kokonaan oma maailmansa on sitten ne osin valheelliset sisällöt houkuttelevasti tarjoiltua. Tuskinpa luottaisin yhteenkään venäläiseen sivustoon.

Kannattaa oppia tulkitsemaan tarjontaa myös näistä näkökulmista ja olla hereillä muutenkin kuin yksittäisten sanojen ja lauseiden suhteen.

 

 

 

 

Nyt väännetään uteliaisuuden voimalla

Perjantai 5.4.2024 klo 14.55 - Kauko Niemi

 

Terveyskirjaston mukaan uteliaisuus on ihmisiä liikuttava ja eteenpäin vievä vahvuus. Uteliaisuus elämää ja sen ilmiöitä kohtaan pitää mielen virkeänä ja motivoi etsiytymään uuden tiedon äärelle.

Uteliaisuuden herääminen on erittäin keskeistä oppimisen kannalta ja se on aivoille palkitsevaa. Uteliaisuus pitää sinut virkeänä ja elinvoimaisena, koska haluat tutustua uusiin ihmisiin, etsiä tietoa ja lukea.

Uteliaisuuteen liittyy läheisesti rohkeus kokeilla ja ottaa selvää sekä oppimisen ilo uusia asioita kohtaan. Uteliaisuutta on esimerkiksi myönteinen kiinnostus toisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan kohtaan.

Siis ilman terveellistä uteliaisuutta meidän jokaisen kehitys hidastuu ja jopa pysähtyy. Hallitsemattoman uteliasuus tuottaa tuhoja ja nykytermin mukaan kuplaannuuttaa itse kunkin, kun totuuden ja sepittelyn selkeästi määritelty raja hämärtyy.

Vaikuttaminen, markkinointi ja media hyödyntävät hallitsematonta uteliaisuuttamme jo täysillä. Lääke- ja elintarviketeollisuus pelottelevat meitä jopa kuolemalla, jos emme käytä heidän tuotteitaan. Oikein luettuna pitäisi kiinnittää huomio sanoihin voi, saattaa jne. Sanoihin, joita julkaisuissa on pakko käyttää ettei joudu vastuuseen sanomisistaan.

Aikoinaan media palveli lukijaansa kertomalla otsikossa ja ingressissä mistä asiasta on kyse ja jos asia lukijaa kiinnosti, niin hän luki jutun loppuun tuntematta tulleensa petetyksi. Tämän hetken median hyödyntää satasella ihmisen uteliaisuutta ja tarjolla on vain niin sanottuja klikkiotsikoita. Niillä puolestaan saadaan statistiikka näyttämään hyvältä. Paskaakaan välittämättä lukijan palvelusta.

Miksi Veikkauksen pitää julistaa lottovoittajan paikkakunta. Enempää vahingollista uteliaisuutta tuskin pystyisi luomaan. Suorastaan törkeää uteliaisuuden hyväksikäyttöä.

Uteliaisuutta pidetään kuitenkin myös vahingollisena. Jos tungettelee liikaa, ylittää toisen rajat. Näinhän tapahtuu kaiken aikaa nettipalveluissa, jotka seuraavat sinua askel askeleelta ja rakentavat algoritmin sinusta ja sinun kiinnostuksistasi.

Tirkistelevä uteliaisuus ei ole hyväntahtoista myöskään naapureiden tai tuttavien välillä. Siihen ei tietenkään tarvitse suostua, vaan itseään on hyvä suojata ja olla kertomatta asioistaan liikoja. Eikä netissäkään kannata ihan kaikkea kertoa. Muista – mitäs se minulle kuuluu!

Uteliaisuuteen perustuva ja sitä hyödyntävä sekä hyödyllinen että vahingollinen toiminta on äärimmäisen vaikea hallita. Selkeitä rajoja kun ei ole, niin päästään ja voidaan tehdä mitä tahansa omien hyvien tai huonojen tarkoitusperien saavuttamiseksi. Uteliaisuuden käyttövoima on kuitenkin huikea.

Psykoterapeutti Leena Piikoski huomauttaa Voi Hyvin lehden artikkelissa, että liika uteliaisuus voi loukata toista, ja silloin luottamus menetetään herkästi. Jos ystävä kyselee liian tarkkoja yksityiskohtia tai neuvoo pyytämättä, on hyvä pysähtyä miettimään, haluaako itse asiassa avautua tälle ihmiselle.

”Neuvoa kannattaa vasta, kun toinen pyytää sitä. Ystävyyssuhteissa moni kaipaa pikemminkin kuuntelijaa kuin neuvonantajaa. Jos toinen alkaa sen sijaan analysoida ja terapoida, hän saattaa olla pohjimmiltaan kiinnostuneempi omasta tulkinnastaan kuin toisen kokemuksesta.”

Uteliaisuus on ihmisen kehityksen keskeisen tärkeä käyttövoima, mutta toisaalta huolestuttava vaikuttaja, kun erilaiset manipulaatiot annetaan vaikkapa tekoälyn jatkuvaan muokkaukseen. Kun totuus ja sepittelyt sekoavat.

 

Lisää aiheesta:

Miksi on tärkeää olla utelias?