Itsekkyyden kasvattama kilpailuvietti vääristää tasapainoisen elämän

Maanantai 6.7.2026 klo 12.42 - Kauko Niemi

Kilpailu vääristää hyvätkin asiat ja rakentaa ja korostaa itsekkyyttä. Itsekkyys on huolestuttava kehityssuunta yhteiskunnassa.

Ihminen käyttää hyväkseen urheilua, eläimiä ja kaikkea mahdollista kilpaillakseen asiassa kuin asiassa.

Miksi ihmeessä pitäisi olla paras, taitavin tai hienoin sekä rikkain. Miksi pitää suorittaa, päteä ja näyttää muille jotain ja keskittää koko elämä tähän yksilölliseen näyttämiseen keinolla millä hyvänsä kampittaen kaverinsa korostaen yksilöllisyyttä ja itsekkyyttä.

Nyt on tullut julki, että jopa 10  prosenttia koiranäyttelyiden koirista kärähtää dopingista. Olen melko varma, ettei yksikään koira halua hinnalla millä hyvänä olla näyttelyn paras. Vaan omistaja haluaa kunniaa ja ennen kaikkea korkeampaa hintaa pennuista, joiden emo on näyttelymenestyjä. Koira tuskin tuntee mitään poikkeavan suurta mielihyvää ollessaan korkeimmalla palkintokorokkeella.

Parhaillaan pelattava jalkapallon mestaruuskisat osoittaa ajan muuttuneen joukkuepelin yksilölliseksi kilpailusuoritukseksi. Pelejä selostetaan ja seurataan itsekkyyden kautta. Eipä juurikaan kuule arvioita joukkueen yhteistyön hienoudesta ja kehityksestä, vaikka kyseessä on nimenomaan joukkuelaji.

Jalkapallossa itsekkyydellä kerätään palkkapussiin vain huimia rahasummia ja itsekkyyden statusta menestyksen maksimoinniksi, vaikka kyse on joukkuelajista ja osaamisesta muiden kanssa.

Yksikään koira ei mieti sijoituksia näyttelyssä, kun se seuraa kotona omistajaansa huoneesta toiseen. Koira ei valitse kumppania ja halua jalostua näyttelyssä ulkonäöllä pärjääväksi voittajayksilöksi. Samalla kuitenkin luonnon mukainen terveys pettää, ja omistaja kehuu voittajakoiraansa sekä nostaa pentujen myyntihintaa. Tämä kehitys on jo kärjistynyt merkittäväksi sairaudeksi toimenpidetasolla.

Sellainen koira, joka ei ehkä loista kehissä tai harrastuksissa, mutta joka kantaa ihmistään hiljaisina päivinä on terapeutti neljällä tassulla. Se huomaa ahdistuksen ennen sanoja ja tulee viereen pyytämättä.

Itsekkyyden aika korostuu joka kulmalla ja jatkuvasti ja luo voimaa ilman rajoja nykyiseen pahoinvoivaan yhteiskuntaan. Lukusuosituksena esitän Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa – Itsekkyyden aika. Se avaa selkeästi monta asiaa, kuinka yltiöyksilöllisyys saa ihmisolennon voimaan pahoin.

Yltiöitsekkyys korostuu jatkuvasti myös päivittäin erilaisissa myyntitilanteissa. Harvoin, (omalla kohdallani vain kahdesti), kohtaa myyjän, joka tekisi aitoa ja rehellistä yhteistyötä asiakkaansa ”palvelussa.”. Tavoitteena kun on vain ja ainoastaan työnantajan asettamat tavoitteelliset rahasummat eivätkä aidosti tyytyväiset asiakkaat.

Viimeiseen asti toteutettu itsekkyyden trump-malli on kaikilla tavoin mielenkiintoinen. Sitä on seurattava mitä tuleman pitää. Palataanko yhteisöllisyyteen vai tapellaanko ja riidelläänkö tulevaisuudessa jatkuvasti jokaisesta pienestäkin asiasta epäaidoin tempuin.

 

Lisää aiheesta:

Jopa 10 prosenttia näyttelykoirista käryää dopingista

Onko presidentin tehtävä kumota jalkapallon tuomaripäätöksiä

 

Ratikat herättävät enemmän tunteita kuin todellista hyötyä

Perjantai 12.6.2026 klo 13.34 - Kauko Niemi

Turku ja Vantaa taistelevat raitiotievaunujen kohtalosta. Perusteluita löytyy puolesta ja vastaan. Raitiotievaunuihin jo tutustuneet Helsingin töölöläiset nousivat tällä viikolla barrikaadeille vastustamaan Topeliuksenkadun muuttamista ja mahdollisesti ratikkalinjan rakentamista kadulle.

Itäisen Helsingin Laajasalo saa totaalisesti uuden nopeamman yhteyden Helsingin keskustaan uudella sillalla aloitettavan ratikkaliikenteen ansiosta. Tässä selkeä matka-ajan voitto itä-helsinkiläisille.

Helsingissä uusimmat raitiotievaunut ovat selkeästi äänekkäimpiä kuin vanhemmat mallit. Uuden mallin tunnistaa vaikkapa Töölönlahden toiselta puolelta. Ratikan meteli onkin yksi selkeimmistä inhokeista kaupunkiasukkaille. Sitähän tuo viikon takainen töölöläinen tapahtumakin toi esiin.

Arkielämän kasvavaa äänimassaa ei tietenkään osata toistaiseksi arvioida Turussa ja Vantaalla. Kehäratikka Helsinki – Vantaa – Espoo on myös uusi yllättäjä liikenteessä. Se on jo ehtinyt aiheuttaa kohtuuttoman useita kolareita. Ehkä siihen vielä totutaan sopuisasti. Tai suunnitellaan turvallisuusparannuksia reitille.

Itse asun Etu-Töölössä ja kiinnostunut asuntomarkkinoista. Olen seurannut alueen asuntomarkkinoita useamman vuoden hyvinkin tarkkaan. Sekä Oikotiellä että Etuovessa on Etu-Töölö-hakuvahti. Nyt vuoden sisällä Etu-Töölön myytävistä asunnoista 64-68 prosenttia sijaitsee kaduilla missä on ratikka-liikennettä. Tosin samat kadut ovat myös muutenkin vilkasliikenteisiä. Melua siis riittää.

Kaupunkilainenkin hakee selvästi rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Tämä näkyy paitsi myyntikohteiden määrässä, niin myös asuntojen neliöhinnoissa ja pidemmissä myyntiajoissa. Tottumaton ja tietämätön menee halpaan.

Tämä on hyvä huomioida sekä Turussa että Vantaalla. Ratikan kanssa ei kannata rakentaa kilpaa asuntoja kiskojen viereen. Toisaalta suuresti ihmettelen, etteikö ratikoiden rautamelua pystytä mitenkään hiljentämään. Tai kuten jo aiemmin mainitsin, niin jopa uusimmat vaunut ovat meluisempia kuin vanhat.

 

 

Kontaktien joulusiivoamista

Torstai 18.12.2025 klo 15.57 - Kauko Niemi

Jos nyt et saanut tarpeeksesi joulun siivoamisesta, niin suosittelen myös keskeisten kontaktien siivoamista koneeltasi ja puhelimeltasi. Hyvä tapa tietysti on, että kaikissa laitteissa ovat samat tiedot samassa muodossa. Ainahan se ei tietenkään onnistu.

Omassa kontaktikannassani oli 756 kontaktia ja nyt 724 ja toivon mukaan mahdollisimman oikeilla tiedoilla. Jos et saanut joulukorttiani sähköpostillani, niin tietosi eivät ole kannassani oikein. Ja jos se on mielestäsi ok, niin kaikki on kunnossa. Jos taas haluat minun päivittävän tietosi omaan kantaani, niin lähetä ajanmukaiset tiedot sähköpostiini kauko.niemi@outlook.com.

Tämähän ei ole mikä tahansa tarkistus. En ole moneen vuoteen esimerkiksi vastannut puheluihin, joiden numeroa eivät ole osoitekirjassani. Ja nyt en ole ainakaan pariin vuoteen saanut häirikköpuheluita, enkä turhia kaupustelijoita. Vastaajani toki kertoo kuinka pitää käyttäytyä, jos on tärkeää asiaa ja hommat hoidetaan.

Tämän vuoden aikana olen saanut 22 puhelua tuntemattomista numeroista, siis pari puhelua kuukaudessa, joissa ei ole myöskään jätetty mitään viestiä. Kolme puhelua viestillä, joihin olen toki vastannut. Siis kohtuullisen rauhallista, eikä yhtään huijauspuhelua ole päässyt korvaan asti.

Tämän vuoden joulusiivouksessani on nyt poistunut siis 32 numeroa. Suurin syy on ikäluokka kysymys. Ystäviäni on siirtynyt eläkkeelle ja samalla on häipynyt oikeat numerot ja oikeat sähköpostiosoitteet. Näitä muuttuneita tietoja toki mielelläni päivitän, jos niin haluat ja ilmoitat muuttuneet tiedot.

Hyvää alkavaa vuotta ja vilkasta, luotettavaa ja rehellistä viestintää!

 

 

Lisää rikoksentorjuntapalkintoja

Tiistai 2.12.2025 klo 21.27 - Kauko Niemi

 

Poliisin rikosilmoitustilastojen mukaan tietoverkkoavusteisten petosten uhrit ovat tänä vuonna menettäneet lokakuun loppuun mennessä noin 73,9 miljoonaa euroa. Osa poliisille ilmoitetuista menetetyistä varoista onnistutaan palauttamaan pankkien monitoroinnin ja viranomaisyhteistyön avulla.

Rikolliset käyttävät hyväkseen luotettujen tahojen nimeä ja pyrkivät luomaan kiireen tai paniikin tunteen, jotta uhri tekisi hätäisiä päätöksiä. Tämä tunnelma on helpohko luoda puhelimessa. Paljon helpompi kuin esimerkiksi sähköpostissa. Viestinlukijalla on mahdollisuus pysähtyä ja harkita sekä tarkistaa muutamaan kertaan mistähän onkaan kyse.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin, Keskusrikospoliisin ja teleoperaattorien yhteistyössä kehittämä tekninen ratkaisu huijauspuheluiden estämiseksi on voittanut vuoden Euroopan rikoksentorjuntakilpailun. Kilpailun tulokset julkaistiin Kööpenhaminassa marraskuun lopulla.

Toivottavasti seuraavan rikoksentorjunnan kilpailun voittaa taho, joka kehittää erilaisten palvelujen rekisteröintimenetelmän missä ei käytetä puhelinnumeroa lainkaan. Puhelinnumero on tässä tapauksessa asetettu liki samaan asemaan kuin sosiaaliturvatunnus.

Itse olen kylmän rauhallisesti keskeyttänyt varmaan kymmeniä nettiasiointeja, joissa puhelinnumerokenttä on merkitty pakolliseksi. Pitäkää tunkkinne.

Netissä tulee vastaan vaikkapa joku mielenkiintoinen ja tarpeellinen tuote, josta saa lisätietoja lomakkeella, missä puhelinnumero on pakollinen kenttä. Kiitos ei.

Minulle on tullut tämän vuoden aikana 11 puhelua tuntemattomasta numerosta, joihin en tietenkään ole vastannut. Kolmeen olen soittanut takaisin, kun vastaajaan on jätetty selkeä viesti asiasta ja soittajasta.

Toki edelleen on useita melko keskeisiä palveluita, jotka perustuvat puhelinnumeroon. Tämän olen ratkaissut ottamalla toisen virallisen liittymän eli puhelinnumeron. Sitä numeroa en sitten muuhun käytäkään.

Veikkaukseni on, että tänä vuonna huijarien saalin ylittää sata miljoonaa euroa. Todella tuntuu pahalta kun vanha eläkeläinen menetti jokin aika sitten kaikki säästönsä 44 tuhatta euroa.

 

Lisää aiheesta

Puhelinnumerot piiloon

Kukas kehtaa kulkea turkiksissa

Maanantai 28.7.2025 klo 19.20 - Kauko Niemi

Tätä karvahattua ei ole tarhattu, eikä supikoiraa kasvatettu bisnesmielessä.

Pian näitäkään ei ole enää tarjolla. Tämän aidon harvinaisuuden voisin nyt myydä hintaan 49.950 €

Helteiden päätyttyä alkaa tiukka vääntö suomalaisesta turkistarhauksesta. Kahden vuoden siirtymäajan jälkeen muun muassa minkin maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on kiellettyä koko EU:ssa.

Suomi aikoo kuitenkin hakea poikkeuslupaa minkin kasvatuksen jatkamiseksi. EU:n jäsenmaa voi hakea poikkeuslupaa yhteiskunnallisesti painavista syistä. Ja mitähän ne painavat suomalaiset syyt mahtavatkaan olla.

Turkisalan etujärjestö Fifur on julkaissut vuoden 2024 koskevia tilastoja. Niiden valossa alan laskusuunta jatkuu.

Suomessa kasvatettiin yhteensä 0,8 miljoonaa turkiseläintä vuonna 2024. Tämä tarkoittaa, että kasvatettujen turkiseläinten määrä on Suomessa 10 vuodessa romahtanut jättimäisesti: jäljellä on enää 17 prosenttia vuoden 2015 tuotannosta, jolloin Suomessa kasvatettiin vielä 4,7 miljoonaa turkiseläintä vuodessa. Sinikettujen tuotannosta on jäljellä enää 10 prosenttia.

Asiaahan puidaan pitkälti vain liiketaloudellisesta näkökulmasta. Eläinrääkkäys ja eläinsuojelu hiertää vain pikkuisen siinä sivussa.

Todellista tarvetta turkiksille ei kuitenkaan ole. Kukaan ei joudu paleltumisvaaran uhriksi, jos ei käytä minkkiturkkia. Kuka ylipäätään kehtaa kulkea turkiksissa.

Voihan tilanne valitettavasti ajan mittaan kehittyä ikäväänkin suuntaan. Kun turkismateriaalia on vaikea saada ja siitä muodostuu tuhottoman kallista materiaalia, joillekin syntyy näytön paikka kulkea turkiksissa ja rolex-kello ranteessa.

Suomi on tosin saanut aiemminkin jatkoaikaa. Vuonna 2019 Suomi sai poikkeusluvan supikoiran kasvatukselle, kun laji lisättiin EU:n vieraslajilistalle.

Pian käynnistyvä poikkeuslupaprosessi olisi syytä käydä luonnonsuojelun näkökulmasta, kun lopputuotteelle ei ole elämisen kannalta todellista tarvetta.

Mikäli Suomi saa maana poikkeusluvat, niin sen jälkeen jokaisen tarhan on saatava vielä omakohtainen kaupallinen jatkolupa. Suomessa on tällä hetkellä toistasataa minkkitarhaa. Yli puolet lintuinfluenssan vuoksi suljettuna olleista tarhoista on jo palannut takaisin tuotantoon.

Tietovuoto muuttaa muotoaan

Maanantai 14.7.2025 klo 20.23 - Kauko Niemi

Aikoinaan erittäin vakava termi tietovuoto on nyt menettänyt merkityksensä. Nykyään tieto vuotaa jo ennen kuin se on edes kunnolla syntynytkään.

Virallisesti tietovuoto tarkoittaa salassa pidettävän tiedon levittämistä ulkopuolisille. Tietovuodon tekevä henkilö yleensä hakkeroi yrityksen tai palvelun tietokannan ja julkaisee siellä olevaa tietoa.

Tietovuotajilla on yleensä hirvittävä tarve päästä julkisuuteen hyvällä tai pahalla – jopa rikollisia temppuja käyttäen. Tosin some palvelee näitä itsensä tyrkyttäjiä melkoisen tehokkaasti.

Vuonna 2003 tapahtui muun muassa Irak-vuoto koskien pääministeri Paavo Lipposen kaupankäyntiä Yhdysvaltain johtajien kanssa. Tämähän johti muun muassa pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon. Tietovuoto pyöri viikkotolkulla mediassa.

Lipposen muutkin puuhastelut ovat vuotaneet viime aikoina julkisuuteen vastikään julkaistun kirjan myötä.

Vuonna 1972 tapahtui korkeantason Zavidovo-vuoto koskien Kekkosen ja Brežnevin keskustelua Suomen ja Euroopan talousyhteisön vapaakauppasopimuksesta.

Aikoinaan Julian Assange perusti vuotoja helpottavan WikiLeaks-sivuston, jonka tarkoituksena oli luoda ihmisille mahdollisuus vuotaa salaisia poliittisia tai kaupallisia dokumentteja julkisuuteen ilman kiinnijäämisen pelkoa. Siis helpottaa salatun tiedon kulkua. Näin rehellistä reittiä ei hyväksytty ja Assangen loppuelämä kului enemmän tai vähemmän lusimisena.

Tänään mikään tieto ei pysy salassa, eikä sillä sinänsä ole väliäkään. Se mitä Donald Trump tänään vuotaa suustaan on jo huomenna merkityksetöntä, sillä tieto on jo muuttanut merkittävästi muotoaan ja sisältöään. Vuoto ei ole enää tietovuotoa vaan yhden miehen merkityksetöntä höpinää, jonka lopullisesta lopputulemasta ei ota selvää saimaansällikään.

Trumpin jälkeen pohdimme tekoälyn roolia tietovuodoissa. Tekoälyä emme pysty enää väistämään. Kuinka tieto vuotaa ja kuinka rehellisesti tekoälyn saattelemana.

Tekoäly muovaa toimintaympäristöämme ja todellisuuttamme jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla, ja sen vaikutukset heijastuvat meihin kaikkiin. Vaikka itse ei koskisi yhteenkään tekoälytyökaluun, joutuu astumaan informaatiotodellisuuteen, jossa tekoäly on tavalla tai toisella mukana kaikessa.

You Tube muuttaa parhaillaan omia säännöksiään, kun jo liian merkittävä osuus videoista on tekoälyllä tuotettua. YouTuben säännökset edellyttävät jo nyt, että palveluun ladattu sisältö on ”alkuperäistä” sekä ”autenttista”, mikä ei monestikaan sovellu kuvaamaan tekoälyllä tuotettuja videoita. Meistä harva edes tajuaa, kuinka video on syntynyt.

Oikea ja rehellinen tieto takaisi avoimen ja luotettavan demokratian. Nyt on asennoiduttava uudelleen Trumpin jälkeiseen tekoälyaikaan. Paluuta vanhaan kulisseissa syntyneen tiedon vuotoihin ei enää ole.

Autoteollisuudessa tuulee, saattaapi pian jopa myrskytä

Keskiviikko 28.5.2025 klo 13.47

 

Autoteollisuus on vauhdilla kehittänyt kaiken maailman oheistekniikka, jos ei todelliseen tarpeeseen, niin ainakin imagon kasvattamiseksi. Auto on vuosikymmenet ratkaissut perustarpeet siirtyä sujuvasti paikasta A paikaan B ja kuljettaa tarvittavat tavarat mukana ilman ”tekoälyäkin.”

Elon Musk keksi kuinka hänestä tulee hetkessä maailman rikkain mies Teslan, sähköauton näennäisten ominaisuuksien varjolla. Jos Teslan ominaisuudet olisivat olleet auton peruskäytön takia aivan pakollisia, niin Muskin osaamattomuus politiikassa ei olisi Teslan myyntiä romahduttanut. Teslan myynti on laskenut tänä vuonna 46 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Viestipalvelu X:llä on ongelmia ja avaruuden valloitus koki toissapäivänä katastrofin kolmannen kerran peräkkäin. Pelkät puheet eivät siis riitä. Ja nyt rakoilee Trumpin suhdekin.

Kiinalaiset sähköautot ovat puolestaan Kiinan tie vahvistaa maan dominanssia maailman kaupassa. Vahvat epäilyt leijuvat ilmassa, kuinka Kiinan valtio tukee autoteollisuuttaan ja kiinalaiset sähköautot hinnoitellaan valtion rahoituksella edullisiksi, liki samaan hintaluokkaan kuin perinteiset polttomoottoriautot maailmalla.

Euroopan kukoistava autoteollisuus voihkii pahasti kiinalaisten perässä.

Olen tutustunut pariin kiinalaiseen malliin ja pakko on sanoa, että kiinalainen ajattelu ja logiikka ei oikein avautunut minulle, joka haluaa yksinkertaisesti ajaa paikasta A paikkaan B ilman koristeluja ja tiedon sekamelskaa sekä tietoturvallisesti.

Tuli myös vuosientakainen tietoturvattomuus mieleeni. Varkaat kulkivat lentoaseman pitkäaikaisen parkkipaikan läpi. Ottivat rekisterit muistiin. Menivät tuolloin täysin avoimeen Traficomin rekisteriin ja ottivat pitkään matkoilla olevien osoitteet ja loput onkin helppo arvata.

Tällä hetkellä sähköautot tulevat toki edullisemmaksi käyttää kuin besiinikäyttöinen. Ilmaston jatkuva lämpeneminen on sähköautoilulle jopa eduksi. Sähköautojen lisäominaisuudet automaattiohjaukset tms ovat enemmän huijausta ja superimagon rakentamista kuin todellisten jokapäiväisten tarpeiden tyydyttämistä.

En ole toistaiseksi törmännyt kertaakaan sellaisiin uutisiin, joissa liikenneväylien ja katuyhteyksien suunnittelussa huomioitaisiin tekoälyllä varustettujen, jopa itseohjautuvien autojen tarpeet. Ei edes Helsingissä, vaikka yksityisautoilun sodankäyntiä on harjoitettu jo vuosia. Tiet ja kadut ovat tyhmiä ja autot älykkäitä. Keitä sellainen kokonaisuus palvelee.

En nyt yhtään epäile, etteikö tällainen kehitys olisi tarpeen, mutta lähivuosina tarpeettomat vitkuttimet eivät ratkaise tervejärkisen autonostajan päätöksiä. Ehkä jo 50 vuoden kuluttua. Tai voihan se olla, että kuka nyt 50 vuoden kuluttua haluaa omistaa autoa, kun todella nopeita ja halpoja siirtymisiä voi joustavasti saada kaiken maailman auto-wolteilta.

VTT on parhaillaan tutkimassa, kuinka tekoälyä voidaan hyödyntää tilannetietoisten palveluiden kehittämisessä. Esimerkiksi liikennevälineissä tekoälyn avulla voidaan mitata matkustajakokemusta, lisätä matkustusmukavuutta ja ennaltaehkäistä häiritsevää käyttäytymistä. Tulevaisuudessa tämä voi johtaa liikennejärjestelmiin, jotka parantavat julkisenliikenteen matkustuskokemusta ja lisäävät joukkoliikenteen merkitystä liikenneratkaisuna.

50 vuoden kuluttua voi olla myös tilanne, että autossa todella tarvitaankin tekoälytoimintoja. Ennusteethan arvioivat, että tuolloin noin puolet ihmisistä on lukutaidottomia. Jonkunhan täytyy ymmärtää mihin ollaan matkalla ja se on silloin tekoäly.

 

 

 

Minun mielestäni

Perjantai 11.4.2025 klo 19.16 - Kauko Niemi

 

Asialliseen keskusteluun törmää valitettavasti yhä harvemmin. Parin sanan jälkeen keskustelu muuttuu jo mielipiteiden väliseksi kinaksi ja väittelyksi.

Tällä hetkellä Ilmiö on saanut suhteettomat mittasuhteet. Kotimainen vaalikeskustelu, siis vaaliväittely ja koko maailman kapellimestarina tässä ärsyttävässä kehityksessä on Donald Trump. Somealustat tekoälyn voimalla tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet suunsoittajille.

Trump on antanut rasistisiksi tai naisvihamielisiksi luonnehdittuja lausuntoja sekä esittänyt lukuisia virheellisiä, harhaanjohtavia ja salaliittoteorioiksi luonnehdittuja väitteitä. Vuonna 2024 hänet todettiin siviilioikeudenkäynneissä syylliseksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön, kunnianloukkaukseen ja kirjanpitorikokseen, mikä teki hänestä ensimmäisen Yhdysvaltain presidentin, joka on tuomittu rikoksesta.

Vanha toteamushan pitää kuitenkin edelleen paikkansa ainakin minun mielestäni - valhe ei muutu todeksi, väärästä ei tule oikeaa ja paha ei muutu hyväksi vain siitä syystä, että enemmistö hyväksyy sen.

Äänestäminenkin oli tällä kertaa minulle tavattoman vaivalloista, johon ei oikein löytynyt apua edes vaalikoneista. Kinaajiin ja väittelijöihin en halua luottaa, eikä tyyli sovi yhteisten asioiden parhaaksi ratkaisumalliksi valtuustoissakaan. Onneksi ehdokkailla on paljon omia mielipiteitä, jotka eivät ole naulittu puolueen sanomisiin.

Vuosikymmenten toimittajatyö opetti perinpohjaisesti, ettei mihinkään tietoon kannata luottaa, ennen kuin asiasta on paljastunut useampia näkökulmia. Itse keskustelisin siis useista eri näkökulmista, ennen kuin muodostan jostakin asiasta mielipiteeni ja senkin mielipiteeni olen valmis muuttamaan asiallisten keskustelujen jälkeen. Vaikka haukuinkin somea, niin toki sieltä putkahtaa esiin uusia näkökulmia jopa enemmän kuin virallisesta mediasta

Minun joka ikinen blogi on minun sen hetkinen mielipide jostakin ajankohtaisesta aiheesta, jonka jokainen medialukutaitoisen ihmisen pitäisi ymmärtää. Samoin kun ymmärtää mikä selkeä ero on kolumnilla, pääkirjoituksella, uutisella, taustajutuilla, lukijan mielipiteellä jne.

Mielipide on siis yksilön subjektiivinen näkemys jostain asiasta. Mielipiteiden syntyyn vaikuttavat esimerkiksi koti, kasvatus, koulu, ystävät, asuinpaikka ja harrastukset. Myös media, kulttuuri esimerkiksi kirjat, elokuvat ja pelit sekä mainonta vaikuttavat mielipiteisiin.

Omien mielipiteiden ilmaisu toki voi lisätä monien ihmisten itseluottamusta ja voi samalla joissakin tapauksissa nostaa heidän uskottavuuttaan muiden silmissä.

Kimmo Päivärinta erottelee toisistaan arkimielipiteen ja perustellun mielipiteen. Arkimielipide perustuu vähäiseen tietoon, mielikuviin, uskomuksiin tai jopa vääriin käsityksiin. Ne voivat myös olla "juuri tähän hätään keksittyjä". Perusteltu mielipide taas nojaa jonkinlaiseen tietoon, jolla mielipidettä perustella

Keskustelu on siis kahden tai useamman ihmisen välistä ajatustenvaihtoa. Keskustelussa osapuolet toimivat yhteistyössä ja keskittyvät yhteiseen aiheeseen vuoropuhelun kautta.

Keskustelu voi vaihdella hyvin järjestyneestä täysin kaoottiselta vaikuttavaan. Järjestyneessä keskustelussa kukin osapuoli pitää vuorollaan puheenvuoronsa, jolloin muut kuuntelevat. Perheenjäsenten ja läheisten ystävysten väliset keskustelut voivat olla paljon tunnepitoisempia, ja niihin liittyy keskeyttelyä, päällepuhumista ja kiusoittelua.

Väitteellä taas tarkoitetaan asiaa, mikä on totta tai mikä on faktaa, vaikkakin sitä ei voida todistaa todeksi, taikka muut eivät uskoisi väittämään. Väite on varmana esitetty toteamus, toisin kuin tosiasia, mikä on subjektiivisesta tiedosta ja/tai tulkinnasta riippumaton asia.

Käsitykset vuorovaikutuksesta ovat tavattoman erilaiset eri ihmisten ja eri asioiden kohdalla. Pieni ripaus kohteliaisuuttakaan ei tekisi pahaa asioiden saamiseksi hyvään lopputulokseen. Sunnuntaisissa vaaleissa äänestäminen tarkoittaa joka tapauksessa myös demokratian ja vuorovaikutuksen kannatusta.

 

 

Lisää aiheesta:

Ota käyttöön kaksi yksinkertaista keinoa laadukkaampaan ajatteluun

 

 

 

 

 

Puhelinnumerot piiloon

Sunnuntai 23.2.2025 klo 12.56 - Kauko Niemi

Maailma on muuttunut

Digihuijaukset lisääntyivät viime vuonna reippaasti, kertoo Finanssiala. Joko alkaisi olla aika tehdä reippaita muutoksia ja asettaa puhelinnumero samaan turvaluokkaan kuin sosiaaliturvatunnus.

Finanssialan selvityksen mukaan eniten rahaa menetettiin tietojenkalasteluhuijauksissa, joissa verkkorikollisten haaviin päätyi vajaat 32 miljoonaa euroa. Summa kasvoi 160 prosenttia. Yrityksiä tehtiin lähes 110 miljoonan arvosta, missä on kasvua edellisvuodesta lähes 40 prosenttia.

Parhaillaan on menossa ainakin kaksi isoa huijausta. Saat viestin, jonka lähettäjätunnuksena on ”Ulosotto”. Viestissä on linkki, jonka kautta pyydetään kirjautumaan ja maksamaan lasku.

Linkki ei vie Ulosottolaitoksen sähköisen asioinnin verkkosivulle, vaan huijaussivustolle. Ja tämän tyyppiset väärät linkit ovat todella yleisiä huijauksissa tänään.

40 vuodessa rikolliset ovat muuttuneet aiempaa ammattimaisemmiksi ja ahneemmiksi. Näin ajattelee Antero Rytkölä, Ylen haastattelussa. Isona muutoksena hän näkee kyberrikollisuuden syntymisen.

Kärjistäen hän toteaa, että konnat eivät enää ”viitsi” tehdä kilikalikeikkaa, eli kaupan ikkuna rikki ja varastetaan. Nyt osa rikoksista tehdään tietokoneella kotisohvalla istuen.

Uusimmat huijaukset alkavat puhelinsoitolla. Soittaja ei kuitenkaan ole aito ihminen, vaan tekoäly, joka imitoi ihmisen puhetta uskottavasti ja jaksaa soittaa vaikka minuutin välein. Aiemmin on kerrottu, että puhelut ovat hyvin ammattimaisia ja sävyltään kohteliaita, mikä on omiaan hälventämään uhrin epäluuloja. Näistä puheluista varoitetaan nyt ympäri maailmaa.

Nykyisin ei alkuunkaan riitä vanhanaikaisesti ajateltuna puhelinnumeron salaaminen. Aivan liian yleistä on toimittaa asioita tai liittyä kanta-asiakkaaksi ja siinä yhteydessä edellytetään puhelinnumerokentän pakollista täyttöä. Miksi? Itse jo muutaman vuoden olen jättänyt asiat hoitamatta, jos puhelinnumero on pakollinen ilman että siihen olisi jokin looginen toiminnallinen syy.

Selitykseksi ei sitten riitä, ettei numeroa käytetä väärin. Jonakin päivänä se on hakkeroitu tai vuotanut huijareiden aseeksi.

Aikoinaan hyvä esimerkki vaikkapa Traficomin kaikkien saatavilla olevat tiedot. Jopa niin pitkälle vietynä, että lentoaseman parkkihalleista tarkistettiin ketkä olivat matkoilla ja sitten Traficomilta osoitetiedot rekisterinumeron perusteella ja toimeksi.

Seuraavaksi itse varmaan käyn läpi kaikki asiakkuudet ja jäsenyydet ja poistan niistä kaikki turhat tiedot. Jos ei voi poistaa, niin sitten eroan.

Puhelinnumero on erittäin tärkeä ja käyttökelpoinen monessakin tapauksessa, erityisesti hätätilanteissa ja perheen kontaktoinnissa. Nyt olisi oikea hetki rajoittaa sen turhaa julkista käyttöä jopa lakisääteisesti. Samoin kuten sosiaaliturvatunnuksen kohdalla. En halua pelotella vaan lisätä tietoisuutta.

Lisää aiheesta:

Osaatko tunnistaa huijausviestejä

Tekstiviestihuijarit taas liikkeellä

 

 

 

 

 

Kenellä on oikeus määrittää ulkonäköä

Lauantai 28.12.2024 klo 17.29 - Kauko Niemi

Joulun aikana tuli käsittämättömiä, aina rasismiin asti ulottuvia näkemyksiä ja kommentointia Lucia tapahtumasta. Folkhälsan pohtii rikosilmoituksen tekemistä Lucia-neidon saamista rasistisista viesteistä. Poliisi on jo aloittanut asian esiselvittelyn.

Toisaalta maailmaa parantava uutinen tuli Hollannista. Se on maa, joka ensimmäisenä lopettaa missikilpailut.

Veikkaukseni on, että viiden vuoden kuluttua missikisat ovat harvassa, toivottavasti ei missään. Samaan hyssyyn voitaisiin miettiä vakavasti kaikkien muidenkin ulkonäköön perustuvien tapahtumien lopettaminen. Ihan kärkikastissa itsenäisyyspäivän vastaanotto nykymuodossaan  presidentinlinnassa.

Saman tien kiellettäisiin koirien näyttelyt, jotka ovat johtaneet eläinten sisäsiittoisuuteen ja suuriin terveydellisiin ongelmiin. Koira rassukat kun eivät mahda mitään ihmisen määrittelemille ulkomuodolle eli muka ominaisuuksille.

Ihmisten kohdalla  keksityillä ulkonäkökriteereillä tuotetaan tuskaa etenkin nuorille naisille, kun asetetaan tiukkoja normeja ulkonäölle, joilla ei ole yhteyttä terveyteen ja hyvinvointiin tai ylipäätään sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Tällaiset keinotekoiset määritelmät synnyttää rasismia, kateutta, henkistä kärsimystä. Osa selviää näistä keksityistä henkisistä paineista ja osa ei.

Kun siirrytään yksittäisen henkilön tasolta laajempiin kokonaisuuksiin, niin synnytetään vihaa, rasismia. Heikennetään yhteistyötä ja tuloksellisuutta.

Juuri julkaistun Yrittäjägallupin  perusteella puolet yli 10 henkilöä työllistävistä yrityksistä on palkannut maahanmuuttajan. 5–9 henkilöä työllistävissä yrityksissä jo kolmannes on työllistänyt maahanmuuttajan.

Maahanmuuttajan palkkaaminen on kehittänyt yrityksiä. Esimerkiksi henkilökunnan asenteet ovat muuttuneet suvaitsevammiksi.

Yrityksen kyky palvella erilaisia asiakkaita on melko selvästi vahvistunut maahanmuuttajan palkkauksen seurauksena. Myös työyhteisön ilmapiiri on parantunut, samoin henkilökunnan kyky kehittää uusia ratkaisuja sekä yrityksen kyky löytää tarvitsemansa osaajat.

Suomalainen yritys ei menesty, jos sillä ei ole rehellisen toimivaa käsitystä ja osaamista erilaisista kulttuureista, eri värisistä ja eri kokoisista ihmisistä. Tämä ajatus ei vain etene nykyhallituksen ajatuksissa.

Koiramaailmassa esimerkiksi Suomen Agilityliitto uudistaa koiran mittaamiseen liittyviä toimintamalleja vuodenvaihteesta alkaen. Koiria voidaan mitata tarkemmin ja monipuolisemmin ja määrittää sääntötyöryhmän esityksen mukaisesti.

Mitä väliä on koirankaan koolla tai näöllä, kun se pystyy ensimmäisen virkavuotensa aikana paljastamaan 1,2 miljoonan euron arvosta laitonta rahaa. Mitä väliä on koiran koolla tai ulkonäöllä, kun se pystyy pelastamaan pienen pojan hengen lumikasan sisältä. Mitä väliä on koiran koolla tai ulkonäöllä, kun se pystyy paimentamaan isoja eläinlaumoja turvallisesti.

Nyt tietysti ihmettelet, miksi rinnastan missikisat ja koiranäyttelyt. Koiranäyttelystä ei ole mitään hyötyä koiralle. Omistaja sitä vastoin saa paremman hinnan pennuista, jos emo on sopivasti jalostettu ja menestynyt ihmisten luomien normien viidakossa.

Ihminen sattuu syntymään enemmän tai vähemmän kauniina. Ainakin silloin kun kauneutta määritellään missinormein, mutta takuuvarmasti luonnollisena. Tai mistä minä tiedän millaista missijalostusta maailmalla jo tehdään jopa terveyden kustannuksella. Elämän varrella kaikkien pitäisi olla missejä, mikä synnyttää tolkuttomia henkisiä paineita täysin turhasta asiasta.

Koko maailma seuraamaan Hollantia!

 

 

 

 

 

 

Otan osaa

Maanantai 18.11.2024 klo 17.06 - Kauko Niemi

. . . ja vielä 100 metriä niin ensimmäinen maraton on kasassa . . . .

Hetket joka eivät unohdu. Meillä jokaisella on hetkiä elämässä, jotka ovat jääneet erityisen syvälle mieleen- suuria ja pieniä. Ne ovat tilanteita missä ei toisteta opittuja fraaseja eikä muoti-ilmiöitä. Tuskin kenellekään syntyy ainutlaatuista fiilistä ravintolaan mennessä, kun kattaukset ovat millin tarkkaa kirjakieltä ja tarjoilijan liikehdintä tarkasti opittua neljän tähden käyttäytymistä.

Mieleen eivät hevin painaudu muodolliset onnittelut sen enempää surunvalittelutkaan, jotka eivät millään tavoin ole tilannekohtaisia, eivät kohdistu sanojan ja kohteen väliseen tilanteeseen. Huumori ja kohteliaisuus ovat toki aina omalla tavallaan mukana kokonaisuudessa.

Pian Helsinkiin muuttoni jälkeen lähdin minua reilusti nuoremman sukulaiskaverini ohjauksessa Kantakrouviin kaljalle. Hän marssi edellä ja tervehti reippaasti pokea. Poke sen sijaan pysäytti minut ja pyysi nähdä papereitani. ”Otan osaa” Ja ojensi ajokorttini takaisin. Olin tuolloin 24-vuotias ja oikein tyytyväinen mieleen painuneesta kommentista.

Sain postissa jokin aika sitten ison A4 kokoisen kirjeen tunnetulta ja edelleen yhteistyössä olevalta taholta. Saapunut posti, eikä nettiviesti pysäytti, sillä siihen oli nykypäivänä nuoltu ihan oikea postimerkki. Nimeni ja osoitteeni olivat kirjoitettu käsin kaunokirjoituksella. Pysäytti miettimään ainakin noin 15 minuutiksi - mitäs nyt. Pohdintani, onko sisällä hyviä vai huonoja uutisia. Sisältö oli positiivinen.

Tulevana keskiviikkona 20.11 viettää 84 vuotissyntymäpäiväänsä 21 vuotta kansliapäällikkönä toiminut Juhani Korpela – elämäni asiallisimmat onnitteluni! Aikoinaan olin toimittajana haastattelemassa Liikenne-ja viestintäministeriön kansliapäällikköä hänen työhuoneessaan. Politikointi tai julkisuustyrkky ei ollut tilaisuudessa mukana millään tasolla. Sitten tuli tilanne, missä halusin tarkempia tietoja haastattelun aiheesta. Korpela nousi, meni useiden korkeiden paperipinojensa luokse, raotti yhtä pinoa noin puolesta välistä, selasi muutaman paperin suuntaansa ja vetäisi ulos yhden paperin. Tässä ovat nuo kysymäsi faktat. Voit ottaa tämän paperin mukaasi, kunhan palautat sen minulle. Tuskin olisi googlekaan tuohon pystynyt ja mikä täydellinen luottamuksen osoitus. Tietenkin palautin paperin jo seuraavana päivänä ministeriöön.

Ennen ensimmäistä virallista ajokorttiani olin toki traktorikuskina ollut jo vuosia jokaisella kotitaloni saralla. Muutaman kerran kortittomana pojuna kuskannut autolla mummon kirkkoon. No sitten 18 vuotta täytettyäni inssinajossa jännitti ihan hirveästi, mutten huomannut itse suuriakaan mokia. Kun ajo oli ohi ja en heti kuullut viereiseltä penkiltä lopputulosta, niin hädissäni kysäisin – saanko korttia? ”Kukas sen sitten saa, jos et sinä.”

Muutamina kesinä polkaisin fillarilla 750 km pohjoiseen loman viettoon. Yhtenä kesänä olin varannut hotellihuoneen Oulun Cumuluksesta. Ensimmäiseksi kysyin nuorelta, palvelualttiilta naiselta infotiskiltä onko teillä lukittavaa, turvallista varastoa/tallia polkupyörälle, sillä huomenna on vielä ajettavaa reilut 150 km. Valitettavasti ei ole. No voinko viedä pyörän huoneeseeni. Joo kyllä, mutta vaihdan Teille isomman huoneen, että mahdutte paremmin. Aamulla tulin fillarin kanssa hissistä aulaan. Sama vastaanottovirkailija töissä ja huudahti iloisesti heti – nukuitteko hyvin? Ymmärtäväisen joustavaa toimintaa hetkessä.

Kuoron kanssa kävin muutaman kerran Italiassa. Yhdellä keikalla keskellä päivän porinoita menimme porukalla lounaalle tyypilliseen italialaiseen ravintolaan ilman mitään ennakkosuunnitelmia. Kesken kaiken - mitäs jos lauletaan yksi laulu? Mikäs laulu lauletaan. Valikoiduksi tuli paikallisen säveltäjän Bepi De Marzi – Signore delle Cime, joka toki kuului tämän matkan ohjelmistoon. Ravintolan tarjoilija, keski-ikäinen mies oven pielessä laulun kuultuaan nosti kätensä sydämelle ja itki vuolaasti koko laulun ajan. Osui ja upposi.

Aika monta elämäni joulua olen viettänyt lasketellen alpeilla. Eräänä jouluna päätin lentoasemalla, etten osta tupakkaa. Päätös on voimassa vieläkin. Tosin painoni lähti nousuun ja seuraavan jouluna päätin samassa paikassa lentoasemalla – nyt lähtee läskit. Seurauksena 24 kilon painonpudotus 8 kuukaudessa. Vuosi tuosta eteenpäin monivuotinen työkaverini Timo Poropudas ehdotti, että juostaanpa ylihuomenna Helsinki city maraton. Ehdotus tuntui todella täysin kahjolta, vaikka juuri olinkin fillaroinut Helsingistä Venetsiaan. Timon aiempi liikunnan tuki ja perustelut olivat vaikuttavia. Juokse niin pitkälle kuin jaksat ja sitten tiedät, kuinka pitkälle jaksat ja kuinka hyvä on juoksukuntosi. Jaksoin koko 42 km maratonin. Jos Timon perusteluissa olisi ollut pätkääkään uhoa, syyllistämistä, negatiivisuutta olisi minun juoksut juostu, mutta nyt tiedän ja uskon enemmän kuin hyvin, että liike on lääke.

Haydn: Trumpet Concerto In E Flat - Ii Andante on minun elämäni muistoissa ainutlaatuisin musiikki. Ainutlaatuiseksi se muodostui, kun olin istunut autossa yksinäni puolisen tuntia ja sen jälkeen avaan autosta ensimmäisen äänen ja se on juuri tämä, jopa tilanteeseen sopiva. Autoni oli sairaalan pihalla, enkä pystynyt sitä ajamaan. Olin tullut sairaalasta ulos, missä olin hetkeä aikaisemmin isäni vieressä hänen viimeisen henkäyksen hetkenä. Tilanne ei tullut yllätyksenä, mutta tuli ainutlaatuisena kokemuksena, joka ei ikinä toistu.

 

 

 

 

 

 

 

Ota tai jätä

Keskiviikko 16.10.2024 klo 21.47 - Kauko Niemi

 

Somealustat ovat tehneet algoritmeineen melkoista kehitystyötä tietotekniikan maailmassa.

Enennen vanhaan palveluja ja ohjelmistoja kehittävät yritykset olivat kiinnostuneita käyttäjien haluista, kyseltiin käyttäjien mielipiteitä ja tarpeita ja ne huomioitiin tuotekehittelyssä. Jopa sellainen termi kuin asiakastyytyväisyys vilisi yritysten viestinnässä.

Oletteko ikinä törmänneet tähän termiin Elon Muskin tai  Mark Zuckerbergin lähestyessä X:n tai Facebookin käyttäjiä. Ota tai jätä. Tai oikeammin rakennetaan käyttäjien mentaalinen riippuvuussuhde.

Aikoinaan kerrottiin, että ensi viikolla tulevassa päivityksessä saat sellaisia ja tällaisia uusia ominaisuuksia, joita käyttäjät ovat halunneet. Nyt vain ihmettelet, että onko minun koneessani joku vika vai onko joku se kaapannut, kun mikään ei ole entisellään. Siellähän olikin viime yönä päivitys.

Itse en salli taustalla tapahtuvia automaattisia päivityksiä. Kun manuaalisesti päivitän, pystyn kohtuullisen helposti tunnistamaan syyllisen toimimattomuuteen. Reilu viikko sitten Oura-sormuksen sovellus päivittyi ja kehua repostelivat kuinka kaikki toiminnat paranevat. Valitettavasti päivityksen jälkeen mikään ei muuttunut paitsi reilua viikkoa myöhemmin yllättäen näytettiinkin ihan erilaista näkymää.

Adobe on mestari mullistamaan käyttäjän rutiineita ja kokemuksia. Alkuviikon päivitys ei enää toiminutkaan työkaluvalikon kautta ja kuvia avattaessa uusinta versiota ei näytetä lainkaan. Salapoliisin työ käynnistyi.

Päivityksistä ja 35 vuoden kokemuksesta päätellen voisin ennustaa, että Microsoftilla ei ole kovinkaan helppoa pitää palettiaan kasassa. Tekoälyä pukataan miljardeilla dollareilla jokaiseen rakoon. Sovellukset näyttävät erilaisilta windows 10 ja 11 koneilla sekä vielä erilaisimmilta kännykässä. Jopa selain vaatii täysin arvaamattomasti kesken käyttöä kirjautumaan Mikrosoft-tilille.

Microsoftin nykyjohto ottaa oppia Trumpilta ja uhoaa, ettei Aplella ole mitään mahdollisuuksia pärjätä heidän kanssaan. Tivin uutisten mukaan Sijoittajat seuraavat tekoälykilpaa huolestuneina. Yhtiö on kaatanut tekoälykehitykseen valtavia summia rahaa, ja investoinut tekoälyfirma OpenAI:hin miljardeja dollareita. Tekoälybuumi nostikin yhtiön osakekurssin kesällä kaikkien aikojen ennätykseen 467 dollariin, mutta tuon jälkeen osake on laskenut jo 12 prosenttia.

Ota tai jätä tilanne koskettaa läheltä monia ihan tavallisia ihmisiä, jotka käyttävät pilvipalveluita. Entäs, kun jonakin päivänä ilmoitetaan, että pilvi sataa nyt maahan ja toiminta lopuu 3 kuukauden kuluttua. Monihan ei edes tiedä missä pilvessä niitä tietoja onkaan.

Tai kun ilmoitetaan, että ensi kuusta lähtien tuhat kuvaa pilvessämme ovat maksuttomia ja loput puolimiljoonaa kuvaa maksaa näin paljon. Ota tai jätä.

Nykyisin yli 40 prosenttia maailman verkkosivuista pyörii Wordpress-alustan varassa. Wordpress-yhteisö on nyt kaaoksessa: perustaja laittaa käyttäjät vannomaan, ettei heillä ole mitään tekemistä kilpailijan kanssa.

Lokakuun 9. päivä sivustolle ilmestyi Tivin uutisen mukaan uusi ruutu rastitettavaksi, jossa käyttäjän pitää luvata, että hänellä ei ole mitään tekemistä WP Enginen kanssa. Ota tai jätä. Jos ruutuun ei laita rastia, ei käyttäjä myöskään pääse kirjautumaan sisälle Wordpress.orgiin – siis omille nettisivuilleen.

Asiakastyytyväisyys eli käyttäjien halut ja tarpeet vähät painaa tilanteissa, missä pitää takoa rahaa ja olisihan se ihan kohtuuttoman hidastakin kerätä kaiken maailman turhaa tietoa. Maailmassa riittää ottajia ja jättäjiä.

Nämä ovat siis boomerin arvioita, joka on viimeiset 43 vuotta seurannut joka päivä tietotekniikan kehitystä.

 

 

 

 

 

 

Näetkö ohjelmia televisiostasi ensi vuonnakin

Sunnuntai 15.9.2024 klo 13.23 - Kauko Niemi

 

Suomesta löytyy noin 200 000 televisiota, joiden toiminta päättyy viimeistään ensi kesäkuun lopussa, Silloin viimeisetkin tv-lähetykset siirtyvät teräväpiirtoaikaan. Siis koteihin tulee vain niin sanottuja HD-lähetyksiä sekä kaapeli- että antenniverkoissa.

Muutokset alkavat jo pian, tämän vuoden marraskuussa. Ensimmäisenä työ tehdään antenni-tv-verkossa tiistaina 19.11.2024. Muutostyön päätyttyä kotitalouksien on tehtävä tv-vastaanottimiin uusi kanavahaku. Silloin löytyvät ohjelmat eri paikasta tai ei löydy lainkaan.

Yle:n lähetykset siirtyvät lopullisesti uuteen aikaan ensi vuoden maaliskuun lopussa. Muut tv-verkot seuraavat ja kaikki lähetykset Suomessa ovat teräväpiirtoajassa kesäkuun lopussa.

Nythän Ylen lähetyksiä voi seurata sekä teräväpiirtona että vanhemmalla SD-tekniikalla lähetettyinä. Teräväpiirrossa sekä kuvan että äänen laatu on selkeästi parempi.

Ja kun se HD ensi vuonna on ainoa vaihtoehto, ei kannata kuvan laatua pähkäillä, vaan varmistaa, että kotona oleva telkkari kykenee sitä näyttämään. Valitettavasti kaikki ei pysty.

Omalla kohdallani nykyinen 32 tuumainen taulu näköjään siihen pystyy. Aikoinaan aprillipäivästä huolimatta 1.4.2011 klo 15:11 ostin ja maksoin maltaita koneesta, jolla pystyn 13,5 vuoden päästä katsomaan ohjelmatarjontaa, jos nyt kiinnostavaa ohjelmaa sattuisi tulemaan. Kannatti siis aikoinaan investoida moderniin tekniikkaan.

Hieman olen nyt kyllä yllättynyt, että telkkarini onkin teknisesti näin ajantasalla.

Vaikka minulla tekniikka onkin nyt kunnossa, niin suhteeni televisioon on hyvin kaksijakoinen. Viimeisen 4,5 vuoden aikana se on ollut auki vain yhden kerran. Tuttavani ollessa kyläilemässä hän halusi katsoa jotakin jalkapallo-ottelua.

Minulta ei siis kannata udella yhdenkään tv-sarjan viimeisiä tapahtumia. Ettei vaan olisi Kauniit ja Rohkeat viimeinen näkemäni tv-sarja omasta televisiosta.

Onhan minulla siis saman kokoinen tietokoneen näyttöpääte kuin tuo televisioni. Joskus sitten eksyn kanaville. Tietokoneeni vpn-asetukset kuitenkin blokkaa Yle:n ohjelmista valtaosan pois, kun se ei tiedä olenko Suomessa vai ihan jossain muualla. Tietokoneeni adblocker-ohjelma varmistaa, ettei minulle näytetä mitään maksettuja mainoksia. Minulla ole mitään asiaa tietokoneellani kaupallisille kanaville.

Kaksijakoisuutta ja tekniikkapainotteisuutta korostanee sekin, että olen kouluaikanani koonnut yhden toimivan television komponentti komponentilta. Sain säkillisen komponentteja Helkamalta ja niistä syntyi ihan toimiva vastaanotin. Veljeni perhe eli vuosia sen armoilla.

Kun nyt noin 170 000-230 000 televisiota menee vaihtoon, onhan siinä kodinkonekauppiailla hyvä sauma kampanjoida ja kasvattaa bisnestään. Ja jokainen tietää, että korkealaatuisempi HD-ääni ”vaatii” hyvät akustiset lisävarusteet, jotka maksavat saman verran kuin itse televisio.

Tekoälyä pukkaa

Maanantai 29.7.2024 klo 20.42 - Kauko Niemi

 Tämän aidon kuvan voi ottaa kahtena päivänä vuodessa mikäli silloin sattuisi paistamaan aurinko. Minulle ideasta kuvaamiseen kesti 2,5 vuotta, jolloin vaakasuorat varjot muodostavat marimekko kuvion Stadionin pintaan.Kuvattu 2015

Adobe, Microsoftin selain ja monet muut ohjelmistot saavat päivityksiä melkein päivittäin. Yhteinen piirre on älyn kasvattaminen sovelluksissa. Kehityssuunta, jota ei voi välttää.

Päivityksen jälkeen hyppii houkutusruutuja silmille, kuinka homma hoituu nyt ja näin helposti kuvat näyttävät ihan toisenlaisilta ja kaikki eivät edes ymmärrä kuinka syväväärennettyjä ne ovatkaan.

Rajansa on tietysti kaikella. Innokkaana valokuvauksen harrastajana taistelen itseni kanssa siitä, kuinka paljon kuvia on syytä muuttaa, korjailla, värittää ja antaa katsojalle edelleen vaikutelma ”dokumentin” aitoudesta.

Tottakai ”dokumentin” voi muuttaa taiteeksi, mutta tehtäköön asia selvästi ymmärrettäväksi. Dokumentti voi sinällään olla taidetta, kun kuvaushetki, kuvakulma ja muut elementit ovat kohdillaan ja tekniikka oikein säädetty. Itselläni yhden kuvausidean toteuttaminen pisimmillään kesti 2,5 vuotta. Parhaillaan kerään kuvia mielenkiintoiseen sarjaan. Pääkuva puuttuu. Toki rahalla tai ympäripuhumalla voisin sen lavastaa ja ottaa vaikka ensi yönä. Odotan kuitenkin luomua.

Jokainen on kokenut kuinka auringonlaskukuvat saavat enemmän peukutuksia, kun niiden värejä on reippaasti ”korostettu” ihan hyvällä omallatunnolla. Meitsiekuvat ajetaan filttereiden läpi julkisuuteen ja niin ovat vuosien vaot ja rypyt kadonneet.

Kyllä – minäkin käsittelen kaikki julkaisemani kuvat. Tavoitteena on toistaa mahdollisimman luonnollinen tilanne. Saatan poistaa kuvasta sellaisia elementtejä, jotka eivät vaikuta kuvan informaatioarvoon. Sellaisia voi olla oma varjo, sähköpylväs tai muu taustalla oleva elementti, jota en riittävän älykkäänä kuvaajana tajunnut välttää kuvaushetkellä.

Oma lajinsa ovat ne kameran säädöt, joka jäivät vahingossa päälle, silloin kun et kuvannut täysautomaatilla. Niitäkin toki pystyy korjaamaan ja pitääkin korjata photoshoppaamalla.

Uusimassa Photoshop-päivityksessä voisin muuttaa muutamassa sekunnissa sinun vaatteittesi värit ja määrittää muutamalla kehotuksella uuden taustan – terkkuja vaan täältä Pariisista.

Nyt ollaankin jo sillä alueella, missä kuvan dokumenttiarvo on menetetty. Joskushan toki sellaisiakin kuvia tarvitaan, mutta tehtäköön tavalla tai toisella selväksi mistä on kysymys. Olenko minä ottanut tuollaisen kuvan vain onko se tekoälyn vääntämä.

Nyt siis alkaa sinnikäs tekoälyn opiskelu - sinullakin. Vaikket sitä koskaan käyttäisikään, niin taito on hyvä olla hyppysissä ja hyvä on ymmärtää toistenkin kuvista kuinka aitoja ne oikeasti ovat. Ovatko naapurin kuvat dokumenteja vai taidetta vai tekoälyn tuotoksia.

 

 

Lisää aiheesta:

Voiko älyä ihan oikeasti tehdä

 

 

Helsingin hiipuminen ei ole yllätys

Maanantai 10.6.2024 klo 19.12 - Kauko Niemi

 Helsingin kauppatori keskiviikkona 17.4.2024

Minulle ei tullut kovinkaan suurena yllätyksenä, että Helsingin ydinkeskustan kävijämäärät ovat laskeneet miljoonilla.

Ydinkeskustakäyntien määrä Helsingissä on laskenut vuodesta 2019 vuoteen 2023 yli 31 miljoonalla, selviää Helsingin kaupungin teettämästä tarkastelusta.

Päivätasolla Helsingin ydinkeskustan kävijämäärä on neljän vuoden tarkastelujakson aikana laskenut lähes 86 000:lla.

Vuosina 2019–2023 Helsinki on menettänyt huomattavan paljon alle neljä tuntia kestäneitä asiointikäyntejä, vuositasolla yli 19 miljoonaa asiointia.

Näin kokemusasiantuntijan silmin, kun tarkastelen omaa valokuvausarkistoani, niin olen perustanut jo vuonna 2006 kansion nimeltään – Tyhjä Helsinki. Kansiossani on nyt 291 kuvafilettä Helsingistä missä ei ole autoja eikä kävelijöitä.

Siis minulla soivat hälytyskellot jo 18 vuotta sitten. Etenkin kun minulla on kuvia vaikkapa Madridista, missä ei ole havaittavissa mitään eroa liikenteessä iltapäivällä 16.00 tai aamulla 04.00 välillä.

Tietenkin yö- ja nukkumarauhan suhteen asia on ihan ok, kun ei ole väliä nukkuuko Töölössä vai Teuvalla.

Vuonna 2017 marraskuun alussa toteutin face-kavereiden innoittamana kuva-projektin – Dansing on the street. Tarvitsin tyhjää katua kulisseiksi. Tietenkin sen piti olla Helsingin paraatipaikka, Eduskuntatalon edusta.

Suunnittelin lähteväni kuvauspaikalle aamulla neljän kieppeillä. Aikatauluni hieman kippasi ja ensimmäisen kuvan otin 5.51 ja viimeisen 6.28. Kaikessa rauhassa sain touhuta keskellä Manskua. Vain muutamaa kulkuneuvoa piti väistää. Reilussa puolessa tunnissa siunaantui 257 kuvafilettä. Onneksi en ollut Madridissa, ei mitään mahiksia.

Vuonna 2020 toukokuussa olin keskustassa aamukävelyllä kamerani kanssa. Otin lukuisia kuvia teemalla – vain yksi. Jokainen kuva Helsingin keskustan julkisista ja tunnetuista paikoista niin että kuvassa oli vain yksi ihminen. Mahiksia riitti mennen tullen. Tämä kierros tapahtui kello 7.30 – 09.00 välillä Helsingin ytimessä.

Minun sisälläni on sykkinyt selkeä näkemys Helsingin hiipuvasta keskustasta ilman tutkittua faktatietoakin. Siksi on ollut vaikea ymmärtää niitä suunnitelmia ja puheita tietulleista ja pääväylät bulevardeiksi, ettei kukaan enää vahingossa eksy omalla kulkuneuvolla ytimeen. Helsinki on päättänyt häätää huoltoasemat pois kaupungin keskustasta. Jos nyt eksytte tänne niin muistakaa tankata Espoossa tai Vantaalla.

Omalla kohdallani kotikaupunkini Helsinki nosti minun asukaspysäköintimaksua vuoden sisällä 445 prosenttia. Hybridiautosta ei saa enää helpotusta ja muutenkin hinnat nousivat. Ja kotikadulla kuukausi sitten olin pysäköinyt puolimetriä liian lähelle suojatietä, joten tämän vuoden autoni säilytyssaldoni kadulla on nyt 780 euroa.

 

PS. kovin hiljaa on ollut media näinkin suuresta muutoksesta, josta toipuminen vie vuosikymmeniä. Muutos ei tapahdu palmuja istuttamalla kesäterasseille.

 

 Lisää aiheesta:

Minun asukaspysäköintini kallistuu vuoden sisällä 445 prosenttia

 

 

 

Oikein hyvä puhelintietojen inventaario ja opettavainen treeni

Keskiviikko 5.6.2024 klo 15.12 - Kauko Niemi

 

Sunnuntaina iltapäivällä päädyinkin ostamaan uuden puhelimen. Se ei suinkaan ollut heräteostos, vaan olin hankkinut toisen sim-kortin jo reilu puoli vuotta sitten ja sen jälkeen seurannut kohtuullisen aktiivisesti puhelinmarkkinoita. Paljon harkintaa mukana ilman kiirettä.

Tiesin että odotettavissa saattaisi olla melkoinen jumppa. Saman merkkiset puhelimet käskettiin kuitenkin sijoittaa vierekkäin ja sitten vaan siirretään tiedot uuteen luuriin.

Olin tottelevainen ja kun ilmoitettiin, että siirto kestää 18 minuuttia, niin voin tehdä sen ihan tässä saman tien. Tosin uuteen luuriin olikin saatavissa käyttispäivitys – siis toiset 18 minuuttia. Itse tietojen siirto kesti sitten reilut 10 minuuttia.

Oliko tämän jälkeen kaikki valmista ja uuden puhelimen käyttö jatkuisi muitta mutkitta. No onneksi ei ollut jo tietoturvan takia.

Minulla on kännykässäni 66 sovellusta, joista kaksi putosi pois tarpeettomina. Kaikki muut piti avata yksitellen ja päivittää ja aika monessa piti virkistää ja tehdä myös muita säätöjä.

Se oli oikein opettavainen prosessi ja hyvä tarkistuskierros. Muutenhan sitä kännykän elämää ei tulisi kovankaan helposti tarkistettua näin kokonaisvaltaisesti.

Tietoturvan kannalta kaikissa rahansiirtoa ja maksuja hoitavissa sovelluksissa olikin oikein perusteelliset koukerot ja varmennukset. Tosin kolmen tunnin kuluttua ostoksesta maksoin jo sujuvasti Helsinki-Vantaan lentoaseman paikoituksen kännykällä nettipalvelun kautta ja pääsin ulos.

Kaikki pankkipalvelut ja Mobilepay vaativat useamman varmistuskierroksen sekä korttitietojen uudelleen syöttämiset. Sitten muistin, että minulla on puhelimessa OP:n kortin luotto-ominaisuudet ja nyt olisi hyvä lisätä pankkikorttiominaisuudet. Mitäs järkeä on ostaa pullaa luotolla ja maksaa siitä pankille korkoa – credit.

OP ei pankkikorttia juurikaan suosittele. Selkeää vastausta en pankilta saanut mikä asiassa mätti. Vasta neljännen yrittämän jälkeen haluni toteutuivat ja tunti sen jälkeen pankilta tuli viesti, että pankkikorttiominaisuus on nyt toteutunut. Tai fiinimmin kuten pankki sen sanoo – debit.

Sovellusten päivityksiä, tutkimista ja hiomista kesti 2,5 päivää muiden hommien ja lyhyehkön maakuntamatkan ohessa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällainen huoltopäivitys kannatti tehdä. Nyt kaikki on ajantasalla ja puhelimen käyttö yhtä tuttua kuin ennen vaihtoa.

Tämä on varmistanut myös sen tärkeän seikan, ettei vieressä seisova huijari voi kopioida taskussasi olevan puhelimen tietoja. Kokonaiskuva puhelimesta ja sen käytöstä kasvoi merkittävästi.

Mitä sitten tapahtuu vanhalle puhelimelleni? Siinä on virallinen numero, jota käytän niissä tilanteissa, missä puhelinnumero on pakollinen kenttä, jotta voi hoitaa asioita. Tätä puhelinta en muuhun käytä. Saatan toki silloin tällöin tarkistaa onko muisti täyttynyt mainoksista ja muista höpö höpö viesteistä.

Sitten kun organisaatiot ja yritykset lopettavat kaikilla mahdollisilla keinoilla puhelinnumeroiden keräämisen ja voin hoitaa asiani ilman numerojakoa, niin voin myydä sen pois. Tosin en tälläkään hetkellä vastaa numeroihin, jotka eivät ole minun osoitekirjassa ja sen kerron ihan selkeästi vastaajaviestissäni. Yksikään myyntimies ei ole jättänyt soittopyyntöä - onneksi.

 

 

Logistiikan uudet tuulet antavat odottaa

Perjantai 24.5.2024 klo 17.36 - Kauko Niemi

Milloinkahan koittaa nettikauppaasiakkaalle sellainen hetki, että hänen päättäessään tilata jonkun tuotteen, hän pystyy arvioimaan tai jopa tietämään todellisen toimitusajankohdan. Nyt vaan on helpompi piipahtaa kaupassa kuin odottaa päivätolkulla tullako vai eikö tulla.

Luvattoman usein saksalaiselta nettikauppiaalta tulee tavara nopeammin kuin kotimaiselta toimittajalta.

Itse olen ihan vakio nettikauppa-asiakas ja kokemusasiantuntija ja pakko sanoa, ettei moneen vuoteen ole tapahtunut mitään merkittävää parannusta toiminnassa, saati jotain aivan uutta ja mullistavaa.

Paitsi, että olet mennyt huomaamattomasti helppoon ja maksettua tuotetta ei ole olemassakaan, saati että se toimitettaisiin ostajalle. Huijaukset kyllä kehittyvät, joita tekoäly vain kiihdyttää.

Todellisia muutoksia tai täysin uusia tekniikoita ei vain ilmesty mistään suunnasta. jos vaikka esimerkkinä Suomen Posti. Sen historia alkaa vuodesta 1638, jolloin kenraalikuvernööri Pietari Brahe perusti postilaitoksen Ruotsin valtakunnan itäiseen osaan Suomeen.

Postin toimintaperiaate ei ainakaan ulkopuolisin silmin ole juurikaan muuttunut. Minua ei yhtään kiehdo, että paikkoja ja palveluja muutetaan muka moderniksi vaihtamalla englanninkielisiksi. Eikä auta sekään, että autoja maalataan moderniksi ja mainostetaan kuinka pienipäästöisiä ne ovat.

Pari viikkoa sitten lähetin paketin Outokumpuun. Toki ostin helppokoodin netistä torstaina ja kiikutin paketin postiin ja tarkistin ”sanakirjasta” että varmasti työnnän sen oikeaan reikään. Ostaessani annettiin ymmärtää, että paketti olisi määränpäässä maanantaina. Ennuste tuli varmaan jostain ihanne-exelistä.

Omapostiin sain kaikkiaan 15 merkintää paketin kulusta ja sen, että pakettini oli ehtinyt maanantaina Vantaalle ja määränpäähänsä keskiviikkona. Olisikohan ollut suurtakaan eroa vuoteen 1683?

Tuolta samalta reitiltä on useampia kokemuksia, kun tilailen ravintolisiä Kuopiossa sijaitsevasta Sinun Apteekista. Heillä kaava toimii aina samalla tavalla. Kun tänään teen tilauksen alkuiltapäivästä ja valitsen kuskiksi Matkahuollon, niin paketti on noudettavissa huomenna iltapäivällä. Kerran on käynyt niin, että lähikaupan lokerikko oli täynnä ja nouto piti tehdä 4 minuuttia kauempaa olevasta lokerikosta.

Viime keskiviikkoiltana myöhään tilasin sukkia ja perjantaiaamuna 08.30 ne olivat noudettavissa nurkan takana. Tästä peukutus menee Karkelon Sukalle ja DBScenkerille.

Eroa on siis siinä, että vanhat kaavat toimivat toisilla paremmin kuin toisilla.

Sitten hajosi kuivausrumpuni. Ilmankin olisi tietysti normaalioloissa pärjännyt, mutta kattoremontin takia taloyhtiön kuivaustila ei ole käytössä. Reilun kuukauden ja kahden huoltokäynnin jälkeen Bosh päätti toimittaa uuden koneen. Takuuhan oli vielä voimassa.

Päätöksen myötä sain tiedon, että kuljetusta hoitava Hakonen saa koneen heiltä tiistaina ja ottavat yhteyttä ja sopivat toimitusajankohdan. Tiistai tuli ja tuli seuraavakin tiistain ja lähetin viestin – kestääkö vielä kauan. No eipä kestänyt kuin hetki kun Hakoselta tuli oikein fiksun oloinen nettiosoite, missä sain valita ajat ja tavat.

Heillä oli oikein sivistynyt järjestelmä tilanteen seuraamiseen ja fiksut, kohteliaat ja osaavat nuoret miehet olivat koneen kanssa sovitusti oven takana. Tässäkään tapauksesta kehittyneestä nettisysteemistä ei ollut apua asiakkaan ajansuunnitteluun, kun käynnistyminen vaati kuitenkin hoputusta.

Nämäkin kaikki tuoreet kokemukseni osoittavat, ettei vanhojen toimintamallien puleeraminen nettivetoiseksi tuo varmuutta asiakkaalle toimitusajankohdasta. Tuntien, päivien jopa viikkojen epämääräinen odottelu muuttuu vasta sitten kun logistiikassa syntyy upouusia toimintamalleja ja tekniikoita. Fakta tietenkin on, että netissä pystyy paremmin selvittämään tuotteiden ominaisuudet, hinnat ja saatavuudet.

 

Taiteen merkittävä tyyssija Etu-Töölössä

Lauantai 18.5.2024 - Kauko Niemi

 Ateljeehuoneiston suuri ikkunapinta näkyy vain korttelipihalle

Tänään vietämme Jalo Sihtolan (Aaltonen) 142 vuotissyntymäpäivää. Paitsi, että hän oli insinööri, niin hän oli erittäin merkittävä ja vaikutusvaltainen taiteen mesenaatti.

Monikaan ei tiedä, että Sihtola oli Etu-Töölössä sijaitsevan asuinkerrostalon perustajajäsen yhdessä muiden mussa Väinö Tannerin kanssa ja siksi talon ylimmässä kerroksessa sijaitsee ateljeehuoneisto, missä eri taiteilijat ovat nyt yhtäjaksoisesti tuottaneet taidetta jo 111 vuotta.

Tietämättömyys johtunee pitkälti siitä, ettei ateljeen valoisa lasiseinä/ikkuna ole julkisesti nähtävissä ja ihmeteltävissä. Se avautuu rauhalliselle korttelipihalle piilossa katseilta.

Vuonna 2003 As Oy Temppelikatu 1 seinään kiinnitettiin Jalo Sihtolan muistolaatta. Tuolloin Ester ja Jalo Sihtolan säätiö oli lahjoittanut Ateneumille, Jyväskylän ja Imatran taidesäätiöille noin 1200 taideteosta. Helsingissä Ateneum pystytti lahjoituksen kunniaksi laajan näyttelyn näistä töistä ja näyttely sai nimekseen Insinöörin Rakkaus.

Kuinkas tällainen nimi? Jalo Sihtola oli peruskoulutukseltaan insinööri. Yleisen käsityksen mukaan insinöörin rakkaus suuntautuu aina koneisiin ja laitteisiin. Näin ei käynyt Sihtolan vapaa-ajan kanssa. Kaikki tarmo ja into suuntautui taiteeseen.

Leipätyönään hän työskenteli metsäteollisuuden parissa. Hän toimi aluksi myyntitehtävissä ja myöhemmin Enso-Gutzeitin Tainionkosken ja Kaukopään tehtaiden paikallisjohtajana. Professorin arvo hänelle myönnettiin 1967.

Mitä sitten tapahtui 76 neliöiselle ateljee-huoneistolle? Ateljee oli talon omistuksessa ja talo vuokrasi sitä taiteilijoille. Vuonna 2007 Jenny ja Antti Wihurin rahasto osti ateljeen tarjotakseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville taiteilijoille mahdollisuuden työskennellä Helsingissä.

Taloyhtiön hallinnassa vuosien 1915–2005 aikana ateljeessa työskentelivät Mikko Oinonen, Verner Thomé, Aimo Kanerva, Carolus Enckell ja Matti Kujasalo.

 

Ateljeen taiteilijat

Jalo Aaltosen (vuodesta 1918 Sihtola) aloitteesta A-rapun ullakkokerrokseen rakennettiin ateljeehuoneisto, jota edelleen vuokrataan taiteilijoille:

Mikko Oinonen 1915-1920

Werner Thomé 1920-1953

Aimo Kanerva 1953-1991

Carolus Enckell 1991-2002

Matti Kujasalo 2003 - 2007

 

Arvokkaan ja nyt priimakuntoisen talon vintillä on siis syntynyt suomalaista huipputaidetta. Pisimpään ateljeessa asuivat ja työskentelivät Lahdessa syntynyt Aimo Kanerva 38 vuotta ja alajärveläinen Werner Thome 33 vuotta. Kanerva pysyi Suomen taidemaailman huipulla paitsi taiteellaan niin myös omapäisyydellään ja hän muun muassa edusti Suomea Venetsian biennaalissa vuonna 1960. Thome oli impressionistinen valomaalari, jonka maalausten aiheena olivat muun muassa rantanäkymät ja lapset. Hän kokeili myös pointillismia.

Vuodesta 2008 lähtien ateljeen omistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto on valinnut taitelijan aina vuoden mittaiselle jaksolle. Nyt siellä asuu ja työsketelee kuvataiteilija Michal Czinege Nurmeksesta. Periaatteena on siis Helsingin ulkopuolella asuva suomalainen taiteilija.

Nykyisin ateljeehuoneiston lisäksi taiteilija saa kannustusapurahan (500€/kk) elin-, matka- ja materiaalikustannusten kattamiseksi. Valituksi tuleminen ja residenssituen maksaminen edellyttää työskentelyä ja asumista residenssissä myönnetyn residenssijakson ajan. Taiteilijan kumppani tai perhe voi tarvittaessa muuttaa ateljeehen taiteilijan kanssa.

Michal Czinege on nyt 12. Wihurirahaston valitsema taiteilija ja seuraava valitaan tulevana syksynä.

Reilut sata vuotta on syntynyt merkittävää taidetta Etu-Töölössä. Tänään lauantaina Temppelikatu 1:ssä ei järjestetä synttäripippaloita, sillä taloa pidetään priimakunnossa ja suurista peruskorauksista toistaiseksi viimeisin, vesikaton uusiminen ja sen alusrakenteiden tarkistus on parhaillaan käynnissä. Ehkäpä sitten vuodenkuluttua toukokuussa on aika viettää Jalo Sihtolan syntymäpäivää kuvataiteen merkeissä.

Eikä tarvitse kuin ylittää katu ja ollaankin jo musiikkitaiteen ytimessä. Vieressä talossa on näet Sibeliusakatemian N-talo.

Nyt väännetään uteliaisuuden voimalla

Perjantai 5.4.2024 klo 14.55 - Kauko Niemi

 

Terveyskirjaston mukaan uteliaisuus on ihmisiä liikuttava ja eteenpäin vievä vahvuus. Uteliaisuus elämää ja sen ilmiöitä kohtaan pitää mielen virkeänä ja motivoi etsiytymään uuden tiedon äärelle.

Uteliaisuuden herääminen on erittäin keskeistä oppimisen kannalta ja se on aivoille palkitsevaa. Uteliaisuus pitää sinut virkeänä ja elinvoimaisena, koska haluat tutustua uusiin ihmisiin, etsiä tietoa ja lukea.

Uteliaisuuteen liittyy läheisesti rohkeus kokeilla ja ottaa selvää sekä oppimisen ilo uusia asioita kohtaan. Uteliaisuutta on esimerkiksi myönteinen kiinnostus toisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan kohtaan.

Siis ilman terveellistä uteliaisuutta meidän jokaisen kehitys hidastuu ja jopa pysähtyy. Hallitsemattoman uteliasuus tuottaa tuhoja ja nykytermin mukaan kuplaannuuttaa itse kunkin, kun totuuden ja sepittelyn selkeästi määritelty raja hämärtyy.

Vaikuttaminen, markkinointi ja media hyödyntävät hallitsematonta uteliaisuuttamme jo täysillä. Lääke- ja elintarviketeollisuus pelottelevat meitä jopa kuolemalla, jos emme käytä heidän tuotteitaan. Oikein luettuna pitäisi kiinnittää huomio sanoihin voi, saattaa jne. Sanoihin, joita julkaisuissa on pakko käyttää ettei joudu vastuuseen sanomisistaan.

Aikoinaan media palveli lukijaansa kertomalla otsikossa ja ingressissä mistä asiasta on kyse ja jos asia lukijaa kiinnosti, niin hän luki jutun loppuun tuntematta tulleensa petetyksi. Tämän hetken median hyödyntää satasella ihmisen uteliaisuutta ja tarjolla on vain niin sanottuja klikkiotsikoita. Niillä puolestaan saadaan statistiikka näyttämään hyvältä. Paskaakaan välittämättä lukijan palvelusta.

Miksi Veikkauksen pitää julistaa lottovoittajan paikkakunta. Enempää vahingollista uteliaisuutta tuskin pystyisi luomaan. Suorastaan törkeää uteliaisuuden hyväksikäyttöä.

Uteliaisuutta pidetään kuitenkin myös vahingollisena. Jos tungettelee liikaa, ylittää toisen rajat. Näinhän tapahtuu kaiken aikaa nettipalveluissa, jotka seuraavat sinua askel askeleelta ja rakentavat algoritmin sinusta ja sinun kiinnostuksistasi.

Tirkistelevä uteliaisuus ei ole hyväntahtoista myöskään naapureiden tai tuttavien välillä. Siihen ei tietenkään tarvitse suostua, vaan itseään on hyvä suojata ja olla kertomatta asioistaan liikoja. Eikä netissäkään kannata ihan kaikkea kertoa. Muista – mitäs se minulle kuuluu!

Uteliaisuuteen perustuva ja sitä hyödyntävä sekä hyödyllinen että vahingollinen toiminta on äärimmäisen vaikea hallita. Selkeitä rajoja kun ei ole, niin päästään ja voidaan tehdä mitä tahansa omien hyvien tai huonojen tarkoitusperien saavuttamiseksi. Uteliaisuuden käyttövoima on kuitenkin huikea.

Psykoterapeutti Leena Piikoski huomauttaa Voi Hyvin lehden artikkelissa, että liika uteliaisuus voi loukata toista, ja silloin luottamus menetetään herkästi. Jos ystävä kyselee liian tarkkoja yksityiskohtia tai neuvoo pyytämättä, on hyvä pysähtyä miettimään, haluaako itse asiassa avautua tälle ihmiselle.

”Neuvoa kannattaa vasta, kun toinen pyytää sitä. Ystävyyssuhteissa moni kaipaa pikemminkin kuuntelijaa kuin neuvonantajaa. Jos toinen alkaa sen sijaan analysoida ja terapoida, hän saattaa olla pohjimmiltaan kiinnostuneempi omasta tulkinnastaan kuin toisen kokemuksesta.”

Uteliaisuus on ihmisen kehityksen keskeisen tärkeä käyttövoima, mutta toisaalta huolestuttava vaikuttaja, kun erilaiset manipulaatiot annetaan vaikkapa tekoälyn jatkuvaan muokkaukseen. Kun totuus ja sepittelyt sekoavat.

 

Lisää aiheesta:

Miksi on tärkeää olla utelias?

 

 

Keskustelu journalismista on oikein tervetullutta

Torstai 28.3.2024 klo 18.24 - Kauko Niemi

Sepittelyä vai faktaa?

Toivottavasti tämä vilkas keskustelu ja monipuolinen kirjoittelu journalismin olemuksesta ja roolista jatkuisi ainakin tämän vuoden loppuun. Nyt löytyy jo satoja juttuja Matti Kuuselan sepittelyistä Aamulehdessä tosijuttujen kanssa sulassa sovussa.

Näiden keskustelujen jälkeen aika monella median kuluttajalla saattaisi olla terveempi käsitys, kuinka ja millä kriteereillä artikkelit ja uutiset syntyvät. Ja voidaanko julkaistuihin juttuihin täysin puolueettomasti luottaa. Kun asiallinen palaute siirtyy lukijoille, sillä on paljon suurempi merkitys, kun toimitusten ja toimittajien keskinäisellä huutelulla.

Nyt en etsi syyllisiä, enkä pyri tulkitsemaan mitä olisi tai ei olisi saanut tai pitänyt kirjoitta ja julkaista. Nyt kannatan avointa ja ymmärrettävää keskustelua koko kansan keskuudessa ja nimenomaan journalismista.

Tällaista keskustelua ei ole riittävästi käyty ja tavallisen tallaajan luottamuksella somen ja journalismin välillä ei ole suurtakaan eroa. Arvokeskustelusta hyötyy eniten ja tarvitsee eniten media tai sitten se menettää lukijansa sekä mainostajansa. Tämä luisuva alamäkikehityshän on jo hyvässä vauhdissa.

Ajatukseni perustuu puhtaasti kokemusasiantuntijuuteeni. Olin ennen eläkkeelle siirtymistäni 19,5 vuotta viidessä eri toimituksellisessa tehtävässä ja sitä ennen 17 vuotta aidan toisella puolella viestimässä medialle yritysten maailman ylivoimaisesti parhaita tekoja.

Milloin tahansa matkani varrella keskustelu siirtyi toimitukselliseen työhön, muiden kuin kollegoitten kanssa, aniharvoin tuli vastaan asiallista tietämystä median työprosesseista. Toimittaja kun kirjoittaa mitä haluaa ja sitten se vaan julkaistaan. Jos erehdyin sanomaan vaikkapa mitä puoluetta äänestin, niin sittenhän se muka näkyi kaikissa jutuissani.

Kohun aiheuttanut Matti Kuusela ihmettelee ääneen, miten on mahdollista, etteivät ihmiset ymmärrä tällaista. Hän siis liihottelee omissa maailmoissaan, eikä tunne kohderyhmäänsä.

Kaduntallaajan tietämys niin sanotun journalismin periaatteista on aivan liian vähäistä, jotta hän pystyisi asiallisesti kritisoimaan tai perustelemaan lehden tai palvelun tilauksen lopettamista. Niin että sillä olisi vaikuttava viesti median päättäjille.

Näitä tieto/ymmärtämisaukkoja kannattaa todella paikata kiireen vilkkaa, kun on alkuun päästy. Laaja ja monipuolinen asioiden esilletuominen rakentaa luottamusta medialle. Ainakin niille medioille, jotka haluavat luottamuksella ja journalistisilla periaatteilla rakentaa tulevaisuuttaan ja erottautua somen puhtaasta mielipidemaailmasta.

Esille on noussut myös rahan rooli median toimituksen ja markkinoinnin välillä. Kuuliaisemmat varoittavat nyt merkinnällä - kaupallinen yhteistyö. Aikoinaan vähänkin toimituksellista taittoa muistuttavasta maksetusta jutusta/mainoksesta piti löytyä selkeä ilmaisu, että kyseessä on mainos, eikä toimituksellinen teksti.

Journalismin tutkija Pauliina Penttilä kirjoitti ansiokkaasti asiasta Suomen Kuvalehdessä maaliskuun puolivälin jälkeen, kuinka suomalaisilla on raadollinen näkemys journalismista: se on bisnestä.

Kun tutkijat kysyivät mediayleisöltä, miten paljon eri henkilöillä tai tekijöillä on vaikutusvaltaa median toimintaan, kolmen kärki oli tyly: 1) liiketoiminnan johtajat, 2) liiketaloudelliset tavoitteet, 3) yrityksen omistaja.

Toimitukset väittävät toisin. Kun sama kysymys esitettiin päätoimittajille, he nostivat kärkeen Journalistin ohjeet, etiikan, uutistoiminnan resurssit ja aikataulupaineet. Ristiriita yleisön ja toimitusten näkemyksissä piirtyy esiin tutkimusraportissa Luottamusta rakentamassa, luottamusta kokemassa.

Medialla ja yleisöllä on siis ristiriitainen ja luottamusta nakertava käsitys tästäkin asiasta. Pahasti harhaanjohtava pitkälle viety analytiikka, joka ohjaa entistä voimakkaammin klikkijournalismiin.

Toivottavasti tämä Aamulehden toimituksellisesta kriittinen kirjoittelu avaa silmiä ja ymmärrystä sekä avaa median toimintatapoja ymmärrettävään muotoon. Se on pitkäjänteistä luottamuksen rakentamista, eikä klikkien laskemista tänään höpö höpö julkkisten siivittämänä.

 

 

Lisää aiheesta:

Kolme cowboyta ratsastaa

Journalismin pitää olla totta

Päätoimittajat teilaavat sepittelyt

Olli Seuri selittää

Aamulehti palauttanee osan jutuista verkkoon tarkistuksen jälkeen