Kilpailuviettini on pettynyt urheiluunPerjantai 2.9.2022 klo 11.59 - Kauko Niemi
Olenhan minäkin toki ajanut fillarilla Helsingistä Venetsiaan ja juossut ensimmäisen maratonini kolmen päivän varoitusajalla ilman kilpailua Onkohan sellaista päivää, ettei uutisissa olisi jotakin urheilullista katastrofia. Viime aikoina ryöpytyksessä ovat olleet naisleijonat. Eikä se suinkaan ole pelkästään joku kilpaileva joukkue. Suomen Olympiakomitean sekoilut olivat ja lienee ovat edelleen selvittämistä vailla ja jääkiekkojoukkue Jokereiden peliä pelataan enemmän kulissien takana kuin jäällä. Moni muistaa Lahden doping-käryt ja sadat yksittäiset doping-käryt sen jälkeenkin. Kilpailukuntoa pitää virittää keinolla millä hyvänsä, vaikka tuottaisi pidemmällä aikajaksolla elimistölle mitä tahansa ongelmia. Norjassa on parhaillaan suuria ongelmia, koska Norjan laki estää 15–18-vuotiaiden urheilijoiden dopingtestaamisen ilman heidän vanhempiensa lupaa. Norja ei tämän myötä täytä kansainvälisen antidopingkoodiston vaatimuksia ja doping-kierteet alkavat jo varhaisteini-iässä. Urheilu ja lajit, jossa raha liikkuu enemmän ovat myös alttiita selvemmin dopingille ja muille välistävedoille. Eri maissa kulttuuri taustasta johtuen lajit vaihtelevat. Myös vedonlyönnin vilpit ja järjestetyt ottelut ja rahastaminen ei ole vierasta sekään. No viimeaikaisista urheilu-uutisista löytyy toki positiivisiakin asioita. Wilma Murto olisi voinut tyytyä tuulettamaan varmaa kultamitaliaan jo silloin, kun rima keikkui mitoissa 480. Huippu-urheilijan kilpailuvietti hannasi kuitenkin vastaan: miksei kokeilla vielä 485:ttä, kun kerran kulki? Ja yli meni, niin että heilahti! Itse en ole koskaan ollut urheilun sisäpiirissä ja siksi tämäkin blogi on pelkkää ulkopuolista ihmettelyä. Minä olin koulussakin se, joka viimeksi valittiin joukkueeseen, kun kaikkien piti olla urheilutunnilla kuitenkin joukkueessa. Siis minun kilpailuviettini ei herätä ketään eikä mitään. Paljon mukavampaa on olla tasavertoinen muiden kanssa. Ja joukkuelajeista ainoa, missä olen ollut pitkään aktiivinen, on kuorolaulu. Siellä kun ei kilpailtu yksilöllisesti kuka vetää korkeimmalta ja kuka kovimmalla volyymilla. Erittäin ristiriitaisia ajatuksia herättää omassa ajattelussa se, että olen aina pitänyt ja arvostanut urheilua kategoriassa – reipas, reilu, terveellinen ja yhteiskykyä kasvattava. Näin ei sittenkään taida olla. Doping-käry Suomessa haulla Google antaa liki 16000 vastausta. Kun haet urheilun riita, niin saat luettavaksesi 1,8 miljoonaa Suomenkielistä juttua. Silloin kun kilpailuvietti ei ole hallinnassa, tapahtuu pahoja. Tämä koskee sekä kilpailijoita, vanhempia, valmentajia että joukkuejohtajia ja urheilun hallinnointia ja rahoitusta. Kilpailuvietin raja on hiuksen hieno, missä se alkaa kääntyä tekijöitään vastaan. Mielikuvani urheilusta on ollut siis täysin vinksallaan. Sitä huolestuttavampi tilanne on mitä nuoremmissa porukoissa ylitetään kilpailuvietin terve haamuraja. Rajan pitäisi tulla vastaan silloin, kun häviäminen jossakin jättää pahan mielen pitkäksi aikaa. Urheilu ja etenkin kilpaurheilu herättää suuria tunteita. Urheilu ja seuratoiminta ovatkin otollisia paikkoja riitojen syntymiselle. Ristiriitatilanteita aiheuttavat esimerkiksi erilaiset näkemykset arvokilpailuihin pääsystä tai jäsenyyteen liittyvissä asioissa sekä sopimusrikkomukset. Tällaisia tapauksia varten on oikein jouduttu perustamaan oma oikeusturvalautakunta. Kilpaileminen on persoona- ja temperamenttikohtainen kysymys, sanoo Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen, KIHU:n urheilupsykologi Niilo Konttinen Ylen haastattelussa. Hänen mukaan jo lapsista huomaa, että toiset lapset ovat jopa pieninä hyvin kilpailuhenkisiä ja kilpailevat lähes kaikesta mahdollisesta. Toiset sen sijaan suhtautuvat huomattavasti rauhallisemmin tämmöisiin tilanteisiin. Kilpailuhalun takana voi olla myös persoonallisuuden piirre, elämyshakuisuus. Kilpailemisen kautta me saamme erilaisia elämyksiä. Toisille se on tärkeämpää kuin toisille. Vanhempien vastuu korostuu tässäkin tapauksessa. Lasten vanhemmat saattavat olla kilpailuhenkisempiä kuin lapsi itse ja silloin lasta viedään. Vippaskeinot nuorilla saattavat syntyä ei pelkästään valmentajien johdatuksella vaan todellakin vanhempien halusta "tukea" lapsen menestystä rikkauksiin ja vaurastumista ja kunniaa perheelle. Ehkä minun arvostusasteikko urheilua kohtaan laskee muutaman pykälän. Keskityn enemmänkin kilpailemaan itseni kanssa omilla tavoitteillani. Tässäkin toki voi mennä täysin harhaan, jos omien tavoitteiden lähtökohtana on hakea muiden kunnioitusta ja arvostusta. Oma ja terve kilpailuvietti tuottaa vain sisäistä tyytyväisyyttä ja tasapainoa.
Lisää aiheesta:
En pelkää, että urheilu loppuu
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kilpailuvietti, urheilu, doping, |
Some on osoittanut konkreettisesti vaarallisen kehityksensäLauantai 27.8.2022 klo 11.29 - Kauko Niemi
Se, mitä voimme muuttaa on oma asenteemme. Elämässä 10 prosenttia on sitä mikä tapahtuu meille. 90 prosenttia on sitä, miten me reagoimme siihen. En yhtään ihmettele, että on yhä enemmän tilaisuuksia, joiden kutsuissa ilmoitetaan, ettei tilaisuudesta saa somettaa. Enkä yhtään ihmettele, vaikka jonkun ajan kuluttua tilaisuuksiin ilmestyisi kännykkänarikka. Ihmisiin kun ei valitettavasti voi täysillä luottaa. Itsekin opettelen joka päivä kuvankäsittelyä ja nyt minulla on jo käsitys siitä, kuinka tavattoman helppoa kuvien manipulointi on ihan tavalliselle tallaajallekin. Itse olen pyrkinyt pitäytymään kuitenkin melkolailla totuudessa. Koskaan ei voi arvata mitä kuville tapahtuu. Kuinka ne irrotetaan alkuperäisestä kontekstista ja mikä onkaan sitten lopulta täysin vinksallaan oleva visuaalinen kerronta yhtä kuvaa väärin käytettynä. Yksi kuva valehtelee tässä tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa. Maailma on pullollaan julkkistyrkkyjä ja muitakin tyrkkyjä, jotka hinnalla millä hyvänsä haluaa olla esillä keinoja kaihtamatta. Kaikkein ikävintähän tässä on huomata, että media lähtee täysillä tällaiseen mukaan. Some ja media sekoittuvat keskivertoihmisen silmissä ja ajtuksissa. Katleena Kortesuon tuore kirja juuri ennen Marin-kohuja – Median kuolema – on täynnä vakavasti otettavaa pohdintaa. Medialukutaitoa on peräänkuulutettu jo vuosia, mutta nyt se vasta tosi tärkeää onkin. Oma periaatteeni on ollut, etten julkaise somessa kuvia muista ihmisistä. Minulla on facessa noin 5000 kuvaa ja montaakaan kuvaa siellä ei ole bileistä, tuttavista tai kavereista. Kaikki kuvat enemmän ja vähemmän tietoisesti harkittuja. Minulle ei ole lainkaan tärkeää kenen seurassa olen milloinkin ollut. Enkä halua itse tulla tyrkylle kenenkään sivuille – en edes pääministerin. Mitäs kun lapsesi tai lapsenlapsesi on vuosien päästä jossakin merkittävässä asemassa ja media kaivaa kuinka hänellä oli jo lapsena omituinen tapa olla potalla. Entä kun kaverisi lähipiirille paljastuu asioita, joista et itse mitenkään ole tietoinen tai ymmärtänyt. Olen julkaissut toki muutaman vaikkapa kuorokuvan konserttipaikalta ja olettanut, että kuorolaisen lähipiiri on tietoinen kyseisestä konsertista ja tietää että Ville laulaa basso-rivissä. Siis julkaissut selvittämättä jokaiselta kuorolaiselta erikseen kuvan mahdollisesti aiheuttamaa reaktiota. Herkkä asia on myös paikantaminen kaikissa eri muodoissaan. Sinuahan ja tekemisiäsi seurataan, jos sen sallit, metrin tarkkuudella kaiken aikaa ja paikkakin vaikuttaa algoritmiisi. Itse käytän tietyssä määrin tekniikkaa, joka on estänyt reilusti yli 100 000 seurantayritystä. Osin myös hankaloittanut elämää, vaikkapa niin, etten näe Ylen suoria uutislähetyksiä tietokoneen ruudulta. Mutta eihän se hirveästi haittaa, kun muutaman minuutin kuluttua näen ne Areenasta, jos enää kiinnostaa. Bilekuvat tai jopa synttärikuvat voivat paljastaa aivan vääriä asioita. Kaverisi lähipiiri voi hyvin ryhtyä ihmettelemään miten sinä olet kuvassa Klippanilla vaikka sanoit olevasi Talissa keilaamassa. Siis älä koskaan julkaise kaveristasi kuvia, joista selviää kuvauspaikka. Tai olet päämisterin vessassa Kesärannassa vaikka piti olla luontoa kuvaamassa Kirkkonummella. Kuvista pitää miettiä muutakin, kuin onko huulet hyvin ja näytänkö nuorelta vai vanhalta. Kokonaan oma tarinansa on sitten ne tyrkyt, jotka tietoisesti käyttävät jokaisen tilanteen hyväkseen toisten kustannuksella keinoja kaihtamatta. Aina kun sellaisen mahdollisuuden tarjoat kaikista tekijänoikeuksista huolimatta. Näitähän nyt tulevaisuudessa vaanii jokaisella nurkalla. Lyöttäydytkö porukkaan, vaikka olisi pääministeri vai ei, on harkinnan arvoinen asia. Jo tapahtuneen painoarvo muuttuu ajan myötä ja sitä et hevin pysty muuttamaan, oikomaan tai saamaan anteeksi. Kaiken kaikkiaan viimeaikaisista tapahtumista kannattaa ottaa opiksi. Sabina Särkän tissit eivät ihan heti maailmaa mullista. Ympärillämme satavarmasti pyörii jatkuvasti viestejä, joita on muokattu ja mukaeltu Putinin pajassa. Niihin höyrähtäminen on jo kokonaan toista luokkaa. Niin sanottu vaikuttajamarkkinointi on kova sana tuotteissa, politiikassa ja eiköhän sitä ole jo aikoja testattu erilaisissa uskonnollisissa ryhmissä ja somekuplissa. Tervettä epäilyä nyt peliin ja laajempaa näkemystä ja ymmärrystä kuin - onks mun huulet hyvin - omiin tekemisiin. Äläkä pakahduta toisia omilla luuloillasi. Kännykällä otetusta kuvasta voi jäljentää kotiavaimesi Pääministeri Marin ja Sabina Särkän rinnat – tätä on uuden ajan politiikka LASITALOSSA EI OLE MITÄÄN VIKAA (polemis.fi) Mediatutkija pääministeri Marinista Anni Vuohijoki pitää Sanna Marinin bileporukkaa huolestuttavana Vallan vahtikoira ei ole erehtymätön
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Sanna Marin, pääministeri, kännykkäkielto, tyrkkyjulkkis, mitä tietoja jaat, some-vastuu |
Kun ihminen potilaana on unohtunutPerjantai 19.8.2022 klo 14.45 - Kauko Niemi
Terveyden onnenpyärää pyöräyttämällä monen kierroksen jälkeen olet aina voittanut saman palkinnon Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama selvitys uudenlaisen omalääkärimallin toteuttamisesta valmistui. Tavoitteena oli arvioida ja kuvata, miten omalääkärimallia voisi toteuttaa yhdessä hoitotakuun kanssa sekä edistää näin hoidon saatavuutta ja jatkuvuutta. Onkohan mikään muu toimiala kuin terveydenhuolto niin monimutkainen, päällekkäinen, byrokraattinen ja niin täynnä erilaisia intressejä ja oppikiistoja, toimimattomia tietojärjestelmiä, joita vahditaan pilkuntarkasti ota tai jätä mentaalilla. Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että terveydenhoito sanaa ei saisi tässä yhteydessä käyttää lainkaan, vaan sairaudenhoito olisi oikeampi sana. Toki molemmat ovat tuikitarpeellisia. Terveydenhoidossa tavoitteen pitäisi olla lääkkeetön, terve elämä. Sairaudenhoidossa turvaudutaan operaatioihin ja pillereihin. Kumpikaan ei ole prioriteetiltään toista edellä. Jos hoidettaisiin terveyttä, niin sairaudenhoidon kustannukset olisivat huomattavasti pienemmät. Tai kuten viimeaikaiset arviot kertovat, että vanhustenhoidon heikko taso kuormittaa sairaaloita. Vanhukset menevät päivystykseen, kun eivät pärjää yksin kotona. Kokonaisuus ei ole hallinnassa. Juuri julkistetun selvityksen mukaan vahva tieteellinen näyttö osoittaa, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu paranee ja sairastuvuus sekä kuolleisuus vähenevät merkittävästi. Samalla terveydenhuollon palveluiden kokonaistarve ja -kustannukset pienenevät ja potilastyytyväisyys paranee. Suomessa on kokeiltu erilaisia omalääkärimalleja vuosien aikana. Ne ovat kuitenkin kariutuneet työn hallitsemattomuuteen, mikä on aiheutunut rakenteellisesta perusterveydenhuollon heikosta resursoinnista, liian suurista vastuuväestöistä ja työsopimusten työajattomuudesta. Nyt omalääkäri terminä vaihtuisi hoidon jatkuvuusmalliksi ja siinä vahvistettaisiin potilaan oikeutta omaan lääkäriin ja hoitajaan. Ajatus on kaunis, mutta se vaatii todella vahvaa luonnollista ”puoskarointiakin” ja ymmärtämistä, että sairas ihminen on se, jonka hyväksi kaikki toimivat, ei niin kuin byrokratia vaatii. Lumevaikutus on erittäin suuri, kuinka lääkäri ja potilas tulevat toimeen ja ennen kaikkea luottavat toisiinsa. Itselläni viimeisin terveyskeskuskäynti oli niin surkuhupaisa, että jos kyseinen lääkäri nimettäisiin minun omalääkäriksi niin ei olisi mitään yhteistä tulevaisuutta. Toisaalta lääkärit ovat niin tiiviissä puristuksessa, että heidän osaamistaan rajoitetaan byrokratian keinoin. He voivat hoitaa vain ”laillistettuja” sairauksia ja poikkeuksia vahtii Valvira aina jopa lääkärin oikeuksia rajoittamalla. Malli istuu huonosti tiiviiseen potilas/lääkärisuhteeseen, jossa potilaan kokemuspohjalla pitää olla painava merkitys ja arvo. Tuoreessa selvityksessä ryhmä ehdottaa ratkaisuksi hoidon jatkuvuusmallia. Potilaan oikeutta henkilökohtaiseen hoidon jatkuvuuteen vahvistettaisiin muuttamalla lainsäädäntöä. Keskeisenä elementtinä on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus, jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä. Hoidon jatkuvuusmalli on aiemmin kokeilluista malleista lähimpänä sellaista sovellettua listautumismallia, jossa listautuminen tapahtuu tietylle lääkärille tai lääkäri-hoitaja-työparille. Selvityksen tekijöiden mukaan sote-järjestelmästä tulee myös kokonaistaloudellisesti edullisempi tämän alkuinvestointeja vaativan strategisen muutoksen myötä. Selvityksen tekijät korostavat, että Suomen nykyisen perusterveydenhuollon vahvuus on moniammatillisuus ja terveyskeskusten laaja-alaisuus. Sen sijaan potilas-lääkärisuhteen jatkumattomuus on selvä heikkous. Nyt esitetty ajatus ei sinänsä ole uutta. Sitähän rakenneltiin kymmenisen vuotta sitten ja toteutus hiipui omaan mahdottomuuteensa. Suositukset eivät enää riitä, ne eivät ole 20 vuoteen johtaneet mihinkään. Terveyskeskusten toiminta on pitkäaikaisessa häiriötilassa. Terveydenhuollon kokonaiskustannukset karkaavat käsistä, hoito on epäyhdenvertaista ja vastoin vahvaa tieteellistä näyttöä. Ja tämän kaiken päälle käynnistyvät nyt sote-alueiden hallintohimmelit. Kuvio ei tule olemaan helppo eikä tapahdu sormia napsauttamalla. Vinoutuneet asenteet muuttuvat hitaasti, jopa monia oppikiistojakin on muutoksen jarruina. Selvitysryhmä korostaa, että Suomeen tarvitaan selvästi lisää sekä lääkäri- että hoitajavakansseja. Kyse ei ole suurista investoinneista suhteessa terveydenhuollon menoihin, ja investointi tuottaa tieteellisen näytön mukaan moninkertaiset säästöt.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveys, omalääkäri, hoidon jatkuvuus, terveyskeskus, lääkäri, |
Sähkönkulutukseni on laskenut 60 prosenttiaPerjantai 12.8.2022 klo 20.38 - Kauko Niemi
Minun henkilökohtainen energiakriisini alkoi vuonna 2014. Tuolloin meni vaihtoon viimeiset vuonna 2001 hankitut kodinkoneet. Tuolloin alkoi myös voimakkaampi siirtymä järkevään sähkönkäyttöön. Siis jo 8 vuotta ennen tämän hetken kriisiytymistä. Nyt kun vertaan vuoden 2014 ja vuoden 2021 kulutustani niin pudotusta on tasan 60 prosenttia. Tietenkään minun yhden ihmisen talouteni ei maailmaa pelasta, mutta osoitus, että lyhyelläkin aikajaksolla voi saada paljon aikaan. Jos kaikki Suomen kotitaloudet puolittaisivat sähkönkulutuksensa, olisi talkoilla jo suuri merkitys. Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä, että sähköä olisi yllin kyllin tarjolla huolettomaan pilkkahintaan. Maamme sähkönkulutuksesta noin 40 prosenttia kuitenkin kuluu tavalla tai toisella asumisessa. Siis pieninä puroina tuulisina, aurinkoisina, sateisina ja pilvisinä päivinä. Pieniä puroja on helpompi ruopata parempaan kuntoon kuin suuria valtameriä tai odottaa Putinin ja muiden kahjojen leppymistä. Vakaan sähkönhinnan ajat ovat nyt historiaa. Viime päivinä on uutisoitu tapauksista, joissa on tehty omatoimisia energiaratkaisuja. Yle uutisoi Mika Kurun vesivoimalasta. Hänen maillaan sattuu olemaan noin 70–80 vuotta sähköä tuottanut vesivoimala. Sen voimin on pyöritetty aikoinaan niin myllyä kuin sahaa. Nykyään vesivoimalasta tulee sähköä ympäri vuoden Kurun perheen sekä hänen äitinsä koteihin ja puusepänverstaaseen. Ylijäämä menee Parikkalan Valolle. Kaskilan maitotilalla Punkaharjulla on tämän kesän aurinkoiset päivät otettu erityisellä ilolla vastaan. Valoisat pitkät päivät nimittäin tietävät ilmaista sähköä tilalle, jossa sitä kuluu noin 160 000 kilowattituntia vuodessa. Varastohallin katolle kesän alussa asennetut 260 aurinkosähköpaneelia ovat tuottaneet muutamassa kuukaudessa jo yli 20 000 kilowattituntia sähköä. Monet aurinkopaneelien omistajat ovat alkaneet myydä sähköä. Ilmiö on uusi, sillä tätä ennen aurinkopaneelit on sähköyhtiöiden mukaan hankittu lähinnä oman kodin tarpeisiin. Tämän vuoden aikana yksityisten sähköntuottajien sopimusmäärät ovat moninkertaistunet. Tätä blogiani varten tiedustelin Museoviraston halukkuutta lähteä mukaan energiatalokoisiin ja löysätä lupakäytäntöjään. Ulla Salmelan vastaus Museovirastosta on ympäripyöreä puppusanageneraattorilla tuotettua teksti ilman mitään konkretiaa. Museovirastolta ja muilta paikallisilta viranomaisilta ei ole luvassa lähiaikoina mitään merkittäviä helpotuksia. EU on voimakkaasti ajamassa rakennusteollisuuden huomiota rakennuskohtaiseen energiantuotantoon. Tekniikka on kysynnän takia kehittynyt varsin verkkaisesti. Nyt on odotettavissa markkinoiden selvää kasvua ja sitä kautta tekniikan kiihtyvää kehitystä. Lupaavia näyttöjä on jo siitäkin, että ikkunat toimisivat aurinkokennoina. Aurinkokennojen ominaisuudet sekä ulkonäkö kehittyvät voimakkaasti. Ehkä niinkin hyvin, että Museovirastokin pystyisi kurkottamaan poterostaan. Tuleva talvi kääntää mielipiteitämme viimeistään silloin kun sähkölasku ilmestyy ruudulle hyväksyttäväksi tai pahimpien skenaarioiden toteutuessa sähkökatkojen muodossa. Tai kun asunnon lämpötila alkaa laskea sietorajan alle. Siirtymä uuteen aikaan on kuitenkin hallittavissa ja sitä auttanee osaltaan ilmaston lämpeneminen, mikä puolestaan onkin jo paljon suurempi ongelma. Palaan vielä tähän omakohtaiseen ja vapaaehtoiseen sähkönkulutuksen laskuun. Eittämättä suurin tekijä on kodinkoneiden vaihto uusiin, kun olivat 14 vuoden elinkaarensa päässä. En ostanut alennusprosentteja, vaan parasta mahdollista energialuokkaa ja käytettävyyttä. Veikkaan, että korkeampihinta on nyt jo maksettu takaisin. Jonkinmoinen merkitys on myös joka päivä käytössä olevalla induktioliedellä. Kaiken suuhunpantavan teen omassa keittiössäni ja siksi se on käytössä päivittäin. Käsin en tiskaa mitään, eikä minulla ole edes kuivauskaappia. Pikkuhiljaa valaistus on siirtynyt ledi-kantaan ja se ohjaus osin automatisoitunut. Syttyy kun olen hollilla ja sammuu poistuessani. ”Viihdekaappini” sähkösyöttö on aina poissa kun ei ole käyttöä. Samoin muutama muukin sähkönsyöttö tai latauspiste käynnistyvät älyrasian ja kännykän avulla. Sähköyhtiö Helen tarjoaa innostavan seurantamahdollisuuden. Pakkop tunnustaa, että sen verran koukuttavan informatiivinen tuo Helenin appi on, että vähintään kuukausittain tulee tarkkailtua, että kuinkas meni. Säästö prosenteissa on siis hurja, mutta yhden ihmisen taloudessa rahassa mitattuna se ei tee minua miljonääriksi, mutta suosittelen jokaista miettimään omia prosenttejaan ja ratkaisujaan. Lisää aiheesta: Myös Suomi hyötyy aurinkopaneeleista, vaikka aurinko ei paista Espanjan malliin Aurinkopaneelien tuottamasta sähköstä saa nyt moninkertaisen hinnan aiempaan verrattuna
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, sähkönkulutus, Helen, Museovirasto, |
Asiallinen ja oriettiPerjantai 5.8.2022 klo 16.33 - Kauko Niemi
Tiesitkö, että olen asiallinen ja orientti? Olen kyllä muutakin kuten vaikkapa - vastaanotolla melko virkeän oloisena. Tämän virallisempia kuvauksia minusta ei voi lausua, ovathan nämä Kanta-palvelussa olevia lääkärin lausuntoja minusta. Siis aivan yhtä virallisia kuin se että keuhkoputkissa ei ole havaittavia ongelmia. Nyt kun selailin omia tietojani vuosien varrelta, niin suurta ihmetystä herättää, että sinne on kirjattu myös sellaisia asioita, joista lääkäri ei ole sanonut halaistua sanaa, silloin kun olemme olleet livenä naamat vastakkain. Herää myös epäillys millaista tietoa on kirjattu Kantaan, joita ei näytetä minulle Omakannassa. Kanta ja Omakanta ovat se paikka missä on syvintä sisäistä tietoa meistä jokaisesta. Muutaman kerran kannattaa tutkia mitä siellä todella on ja millaisia lupia tiedon jakeluun kannattaa antaa. Kanta on noussut taas esiin kahdestakin syystä. Siellähän on meidän koronarokotusdokumentti, jos sellaisen olet rokotuttamalla hankkinut. Mutta vieläkin keskeisempi asia ovat ne muutokset, joita Kantaan on suunnitteilla. Tarkoitus olisi avata Kantaa myös omille mittauksille. Siis rannekkeistasi ja älykelloista, vaaoista ja kaiken maailman muistakin mittareista syntyvä tieto ohjautuisi Kantaan tai vastaavaan tietopankkiin. Toki joissakin tapauksissa siitä saattaisi olla hyötyä hoitohenkilökunnalla. Riski on vain aivan valtava, että tiedot valuisivat vääriin paikkoihin ja pian olisit menettänyt yksityisyytesi ja kaiken maailman lääketehtaat, elintarviketeollisuus ja muut konsultit kertoisivat kuinka sinut pitää elää. Nyt tähän suunnitelmaan ovat tuoneet näkemyksensä Euroopan tietosuojaneuvosto ja Euroopan tietosuojavaltuutettu. Nämä kaksi tahoa antoivat heinäkuun puolivälissä yhteisen lausuntonsa Euroopan komission eurooppalaista terveysdata-avaruutta koskevasta ehdotuksesta nimeltä EHDS (European Health Data Space). Sillähän pyritään mahdollistamaan terveystietojen turvallinen vaihto, käyttö ja uudelleenkäyttö sekä edistämään Euroopan terveysunionin luomista. Neuvoston ja valtuutetun mukaan tällainen tietojen toissijainen käyttö on määritelty ehdotuksessa liian laveasti, minkä vuoksi on olemassa riski ymmärtää väärin tietosuojaan liittyvät avainsäännökset. Lopputuloksena kansalaisen nykyisin nauttimien suojausten pelätään heikentyvän. Erityisesti varoitetaan älylaitteiden myötä lisääntyvän ei-lääketieteellisen terveystiedon käytöstä. Kukahan tätäkin asiaa lobbaa ja kenenkähän etua siinäkin ajetaan? Varoittava esimerkkihän tulee vaikkapa Yhdysvalloista. Facebookin emoyhtiö Meta Platforms sekä Yhdysvaltain suuret sairaalat loukkasivat yksityisyydensuojaa käyttämällä seurantatyökalua, joka lähettää terveystietoja Facebookille. Jokaisen suomalaisen kannattaisi tutkia Omakantaa ja siellä olevia tietoja. Koronan saattelemana viime vuonna Omakantaa käytti 3,8 miljoonaa suomalaista. Sieltä saattaa löytyä yllättäviäkin merkintöjä, jotka ovat aika usein inhimillisiä virheitä. Kelan ylläpitämässä valtakunnallisessa tietokannassa on noin 2,7 miljardia asiakirjaa. Ne eivät synny sinne millään automaattisella generaattorilla tai algoritmilla, vaan terveydenhoidon ammattilaisten näpyttelemänä. Taitaa sittenkin olla joitakin Apotin suosituksia, joita lääkäreiden tulisi ymmärtää. Sinä et voi estää tietojen kirjaamista, mutta voit hakea muutosta tietoon tai ilmaisuun. Sellainenkin tapaus on tullut esiin, että henkilön tietoihin oli kirjattu – potilaalla on alkoholistin habitus – kyseinen potilas on absolutisti. Inhimillistä myös se, että kirjaukset menevät vahingossa väärän henkilön kantaan - eräässä tapauksessa henkilö löysi tiedoistaan diabeteksen, vaikkei koskaan ole diabetestä sairastanut. Suomessa Kantaan kirjataan kaikki terveydenhoitotiedot riippumatta käytkö kunnallisessa vai yksityisessä hoidossa terveyskeskuksessa tai työterveyslääkärillä. Sinä voi määrittää kuinka tietojasi jaetaan ja voit myös nähdä kenelle on jaettu. Siinäkin etunsa ja haittansa näkeekö toinen yksikkö mitä toinen on tehnyt ja mihin tulokseen tullut. Tiedothan ovat ensisijaisesti tietoa lääkäriltä lääkärille ikään kuin omalääkäri-järjestelmä, paitsi tulkinnat saattavat vaihdella, joskus jopa pettää. Sinä voit myös kirjata oman hoitotahtosi. Sitä eivät näköjään lääkärit omassa suuressa viisaudessaan lue. Siitäkin on minulla kokemuksia, kun epäilyn pohjalta, tarkemmin tutkimatta kirjoitetaan lääkeresepti. Lisää aiheesta:
Omakantaan kirjataan joskus hämmentäviä asioita
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kanta, Omakanta, European Health Data Space, Finnradio.fm, |
Kuuntelen, kirjoitan ja luenSunnuntai 31.7.2022 klo 16.06 - Kauko Niemi
Jotenkin sitä ihminen ajautuu tiedostamatta omaan moodinsa, kunnes pysähtyy ja ryhtyy arvioimaan omaa tilaansa. Olen todennäköisesti koko lailla sivuraiteella valtavirrasta. Minulle kirjoittaminen on paljon, paljon helpompaa kuin puhuminen. Siksi varmaan olen ajautunut kirjoitushommiin. Minusta ei koskaan tullut myyntitykkiä tai muutakaan sanataiteilijaa. Minusta tuli hiljainen tekijä, kirjoittaja eli toimittaja. Toimittajantyössä tykkäsin myös siitä, että se oli niin asiakeskeistä. Olin todella surkea klikkiotsikoiden vääntämisessä, vaikka aloitin sähköisten uutisten tuotannon ehkä ensimmäisenä Suomessa jo 1991 ja täysipäiväisesti 1998. Siitä varmaan johtuu, että lähinnä kuuntelen esimerkiksi tv-ohjelmia. Ylen Aamu-tv saattaa olla auki jossakin taustaikkunassa joko tietokoneella tai puhelimessa. Minulle ei synny mitään lisäarvoa nähdä samoja ihmisiä samassa studiossa aamusta toiseen. Eikä oikeastaan kiinnosta sekään minkä näköinen on joku asiantuntija. Riittää kun kuulen heidän viestinsä ja näkemyksensä johonkin ajankohtaiseen asiaan. Tiedän ja olen jopa kerran tunnistanut livenä, minkä näköinen on Sanna Marin. Se riittää. Katsomalla uutisia lisäarvo olisi ainoastaan millaiset vaatteet Sannalla on päällään. Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että minulla on kotona ollut televisio auki yhden kerran viimeisen 2,5 vuoden aikana. Mielestäni tiedän kuitenkin melko hyvin mitä sota- tai koronarintamilla ja yleensäkin tapahtuu. Eikä tarvitse istua sohvalla sohvaperunana. Kun televisio on pysynyt kiinni, eikä se ole tuottanut suurtakaan tuskaa, niin tietokoneen ruudun kautta katsomuuteeni kasvattaa oikein tehokkaasti adblogger apuohjelma. Sen käyttö varmistaa ettei esimerkiksi Maikkarin suoria ohjelmia näytetä minulle lainkaan. Yle puolestaan estää suorien ohjelmien näyttämisen, koska käytän vpn-tietoturvaohjelmaa. Yle perustelee ratkaisuaan täysin perusteettomasti tekijänoikeuksilla. Kuitenkin samoja ohjelmia voi sitten katsoa Areenasta hetken kuluttua. Katselun riemua rajoittaa myös jatkuva videoiden tyrkyttäminen. Minua ärsyttää jo sekin, että videoiden äänet ovat täysillä, kun niitä käynnistää. Ja enhän minä muista millä volyymissa laitteeni sitten ovatkaan. Voisiko video kuitenkin alkaa jotenkin hiljaa ja sievästi. Tunnustan, että videomaailmassa olen täydellinen boomeri. Videoiden informaatioarvo on aniharvoin hyvä, kun sillä pyritään vain ensisijaisesti saamaan huomiota laadusta puhettakaan. Lyhyitä pätkiä, jotka eivät kerro mitään asiaa tai ylipitkiä jaaritteluja. Jonkun kuvaajan naurunräkätys pärähtää ensimmäisenä, kuva heiluu ja tärisee ikään kuin ei koskaan olisi kuultukaan jostain vakaamista. Ja videossakin ääni on yhtä tärkeä kuin liikkuva kuva. Pahaa pelkään, että lukeminenkin pikkuhiljaa rapistuu, siis kirjojen lukeminen. Tai ehkä on jo kovassa rapistumisvaiheessa. Kirjat vahvistavat asemiaan kuuntelulla. Äänikirjat ovat kehittyneet huimasti ja erityisesti lukijat pystyvät jo luomaan hyvän kuuntelutunnelman. Äänikirjojen liikkeellelähtö on vain ollut jotenkin hidasta. Kirjojen kuuntelu on oivaa, koska sitä pystyy luureilla tai napeilla toteuttamaan melkein missä vain. Ainoa paikka missä itse en siihen pysty on luonto kaikkine herkkine äänineen. Mutta muuten lenkkeillessä, siivotessa, kauppareissuilla jne. Kuuntelu on siis kovasana – kuunnella televisiota ja kuunnella kirjoja. Kuunteluhan on kaiken hedelmällisen kanssakäymisen peruslähtökohta. Kuuntelemalla opit uutta ja puhumalla toistat vain asioita, joita jo tiedät. Katsominen kasvattaa vain typerään epäolennaiseen, ulkonäkökeskeisyyteen. Miltä mikäkin näyttää, eikä mikä on todellisuus. Kirjoittamistakin kannattaisi harjoittaa viestinnässä - enemmän kuin pelkkiä hymiöitä. Kirjoittaessa on aina hiukan enemmän aikaa miettiä mitä onkaan sanomassa ja kenelle ja kuinka, kuin pelkkää höpöttämistä päästäkseen porukan keskipisteeksi.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kuuntele, kirjoita, lue, hiljaisuus, toimittaja, video, MTV#, Yle, vpn, adblogger, |
Uutiset - Juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021Lauantai 23.7.2022 klo 21.41 - Kauko Niemi Kierrätys on kestävän kehityksen kannalta olennaista toimintaa, joka kuuluu meidän jokaisen velvollisuuksiin. Nyt olen löytänyt toimialan, missä kierrätys on viety huippuunsa. Se on media, missä uutisena julkaistaan parinvuoden takaisia juttuja. Toki sitten loppuun on vaivihkaa lisätty, että juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021. Juttu on muutamalla adjektiivilla maustettu ja liioiteltu ikään kuin tähän päivään. Niin ja aidossa journalismissa adjektiivin saa lisätä juttuun vain päätoimittajan suostumuksella. Nyt olen jo aika usein tottunut siihen, että ensimmäiseksi kurkkaan jutun loppuun ja varmistan kuinka vanhaa kamaa tämä oikein onkaan. Miksei ensijulkaisupäivää näytetä heti alkuun, silloin voisi päätellä, että tämän julkaisun jälkeen on tehty ainakin kaksi tutkimusta, joista on myös uutisoitu. Näin voisi ymmärtää kokonaisuuden, kuinka asiassa on edetty. Yle Areena täytti juuri 15 vuotta. Onneksi olkoon! Areenan kohdalla asia on harvinaisen selvä kaikki sisältö, myös aamun uutiset ovat arkistokamaa. Jos joku asia vielä kiinnostaa jälkikäteen, niin se löytyy Areenasta. Reilua peliä jopa helppoa, jos sattuu ymmärtämään Ylen ohjelmien luokituksen ja hakukriteerit. Suosituimmat, Tämäkin saattaa kiinnosta sinua – ei juurikaan auta. Aika monta kertaa minulle on käynyt niin, että kuuntelen autoradiosta jotakin mielenkiintoista asiaa alusta, lopusta tai keskeltä ja sitten yritän löytää ohjelman Areenasta, jotta voisin kuunnella kokonaan. Aika monta kertaa en Areenan haulla sitä valitettavasti löydä mutta googlettamalla kyllä. Mutta takaisin tuohon kierrätykseen. Ymmärrän oikein hyvin, ettei millään medialla ole niin paljon hyviä toimittajia, että pystyisi tuottamaan nettisivuilleen jatkuvaa juttuvirtaa uusista ennen julkaisemattomista asioista ja hyvä niin. Tällöinhän juttuvirtaan olisi pakko tuottaa täysin mitättömiä ilmiötä - kuinka joku tyrkkyjulkkis oli tänään pukeutunut kauppareissullaan. Kierrätyksen huipentumia ovat sitten nekin jutut, jotka mediatalo julkaisee kymmenessä aluelehdessään ja niiden nettisivuilla. Osalla paikallisjulkaisuista ne ovat netissä vapaasti luettavissa ja osa tunnusten takana, ainakin silloin kun alueellinen aviisi on maksullinen. Paperisen median siirtyminen sähköiseksi on ollut jo 20 vuoden taistelu ja organosointi, jossa kokeillaan ja testataan mitä kummallisempia toimintatapoja ja rakennetaan mitä kummallisempia mielikuvia. Kuitenkin taustalla pitäisi olla journalistiset periaatteet ja palvella lukijoita. Palvella niin hyvin, että lukija olisi valmis niistä maksamaan Sähköiset julkaisut ovat kuitenkin ajanut arvostettujakin medioita ärsyttävään nettijournalismiin. Malliesimerkkinä Helsingin Sanomat. Vaikea on enää erottaa pyöriikö ruudulla Iltis vai Hesari vai Seiska. Siksi itse esimerkiksi lopetin Hesarin 45 vuotta putkeen kestäneen maksullisen tilauksen. Ensin paperisen sitten sähköisen. Kierrätyksessä ei sinänsä ole mitään pahaa ja kasvava osa ihmisistä katsoo ja lukee uutisia ja ohjelmia silloin heille parhaiten sopii ja eniten kiinnostaa. Tämä on joka tapauksessa tulevaisuus. Kierrätetyt jutut vaan pitää reilusti osoittaa, ettei kyseessä ole Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vaan Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump. Mitä tapahtuu nyt ja mitä tapahtui eilen. Yle on ollut Areenallaan oikeilla jäljillä jo pitkään ja samaa selkeää jakoa toivoisi muidenkin toteuttavan – olkoonkin avatun juttuvaraston muoto tai nimi mikä tahansa. Pääasia ettei kierrätyksellä huijata lukijoita muka suurella uutisellisuudella, aktiivisuudella ja aina paikalla -mentaalilla.
PS. Kierrätyksen tärkeys - Minulla on henkilökohtaisesti kahdeksan kierrätysastiaa. Yhdeksäs on tietokoneiden roskakori, joka on ehdottomasti eniten käytössä oleva kierrätysastia. Paperikeräyspussukka pitää tyhjentää nykyään ehkä kahdesti vuodessa, kun paperilehtiä tulee vain silloin tällöin, yksi tilattuna ja kaksi jäsenyyden perusteella. Yhden ihmisen taloudessa kierrätys on muutoin helpohkoa mutta aikaa vievää. Ennen tämän blogin kirjoitusta piti huuhdella tölkkejä puhtaaksi, jotka näillä keleillä rupeaisivat helposti haisemaan. Se verran harvakseltaan jäteastiat täyttyvät minun taloudessani.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, media, uutinen, kierrätys, uutisten toisto, Yle, Yle Areena, Helsingin Sanomat, |
Historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitustaSunnuntai 17.7.2022 klo 19.20 - Kauko Niemi
Näkemyksistämme riippuen voimme tulkita
naapurimme yhteiseloa rauhana tai potkuna
maamme keskeisintä rakennusta kohtaan
Maailman rauha -patsas joudutaan pian siirtämään pois Hakaniemenrannasta Kruunusillat-pikaraitiotien rakentamisen tieltä. Patsas varastoidaan ja sen paikalle rakennetaan jalkakäytävä. Rakennustöiden päättyessä patsas on Helsingin Taidemuseon mukaan tarkoitus palauttaa lähelle nykyistä paikkaa. Nyt aika ei ollut kovinkaan otollinen nostaa Moskovan kaupungin Helsingin kaupungille lahjoittama pronssiveistosta tikunnokkaan. Patsas joka paljastettiin 14. tammikuuta 1990, kaksi kuukautta Berliinin muurin murtumisen jälkeen ja etenkin nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Tällä välinkin patsas on herättänyt mielipiteitä. Vuonna 2008 se valittiin sekä kolmanneksi rumimmaksi että kolmanneksi rakastetuimmaksi helsinkiläiseksi patsaaksi sanomalehtien lukijaäänestyksissä. Yritettiinhän patsas myös räjäyttää vuonna 2010, mutta yritys epäonnistui Tällä kertaa some ja yleisönosastot ovat olleet pullollaan lähinnä negatiivisia mielipiteitä varustettuna suosituksilla, ettei sitä enää koskaan tuotaisi näkyviin varastostaan. Meillä on toinenkin naapurimaan yhteiseloa muistuttava patsas Etelä-Satamassa. Tämä Rauhanpatsas on Helsingin Kaivopuistossa sijaitseva kuvanveistäjä Essi Renvallin veistos. Se pystytettiin YYA-sopimuksen 20-vuotismuistomerkiksi vuonna 1968. Pronssinen veistos esittää naishahmoa, joka katselee pohjoiseen Eteläsataman suuntaan ja on hieman jalustasta irrallaan pienen terästuen varassa. Kuvanveistäjä Renvallin mukaan hahmo on rauhan hengetär, joka ”sodan jälkeen palaa uuden rauhanomaisen sydämen saatuaan uudistuneena maan päälle”. Tämän rauhanpatsaan pystytettiin Suomen kansa rauhanomaisen rinnakkaiselon ja Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vertauskuvaksi 6.4.1968. Hahmon ulkonäössä on vaikutteita muinaisen Egyptin taiteesta ja roomalaista voitonjumalatar Victoriaa esittävistä veistoksista. Lisäksi Renvall käytti mallina omia kasvojaan. Kyselin somessa ihmisiltä pitäisikö tämäkin patsas räjäyttää tai vähintään siirtää pois näkyviltä. Vastaanotto oli minun ystäväpiirissä tavattoman vaisu, vaikka hävitysvaateita onkin yleisesti ollut ilmassa. Entä kaikki Venäjästä kertovat muistot? Asioiden näkemykset ja tulkinnat muuttuvat tahallisesti tai tahattomasti ajan myötä niin kuin näissäkin patsasesimerkeissä. Historiaa emme voi muuttaa, mutta historian tulkinta vaihtelee kulloisenkin ajan mukaan. Arvostettu suomalainen historioitsija Juha Sihvola on maininnut kolme syytä perehtyä historiaan. Historiassa on ajateltu toisin kuin nykyisin, joten menneisyyden tutkiminen opettaa arvioimaan ajatteluamme kriittisesti. Lisäksi historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta. Kolmanneksi se voi opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan, se kun on johtanut vahvojakin ihmisiä sattuman armoille. Historiaa on siis turhaa yrittää muuttaa saati rakentaa uusiksi nykyajattelun mukaista historiaa. Se ei ole totta, eikä edusta muutaman vuoden kuluttua enää yhtään mitään. Akateemiselle tieteelle tyypillisesti historiantutkimuksessa ovat eri aikoina vallinneet ja tutkimusta ohjanneet erilaiset suuntaukset, koulukunnat, akateemisen kirjoittamisen käytännöt, kiinnostuksen kohteet sekä yhteiskuntaa koskevat käsitykset. Siten aikasidonnaisuus on tyypillistä historiantutkimukselle (ja -kirjoitukselle); jokaisen sukupolven sanotaankin kirjoittavan historian uudelleen. Historiantutkimuksen aikasidonnaisuus johtuu osaksi myös siitä, että jälkikäteen tiedämme mitä tuli tapahtumaan. Eiköhän se vain ole reilua, että patsaat ovat paikallaan, vaikka joku tekee sotarikollisena tavattoman rumaa epäinhimillistä jälkeä, toivottavasti vain tällä hetkellä. Tuhoa sitten tutkitaan ja tulkitaan aikanaan omalla tavallaan. Toki voimme olla juhlimatta soittokuntineen vuosittain patsaiden juurella ja olla kukittamatta historiallisia sankareita. Historia on osa meitä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, rauha, muistomerkit, historia, historian tulkinta, Essi Renwall, aikasidonnaisuus, |
Miksi me menemme niin helposti halpaanMaanantai 11.7.2022 klo 9.03 - Kauko Niemi
Ostatko sinä tuotteita ja palveluita vai prosentteja? Eikö meistä kuluttajista löydy sen vertaa jämäkkyyttä, että saisimme jotain rotia kauppojen hintaveivaamiseen. Esimerkiksi urheiluvälinekaupalla on jatkuva ale – jopa tulevan alennuskampanjan ennakkoalennus. Jatkuvien alennusprosenttien lisäksi ihmisten päätöstä kiihdytetään rajoitetulla ajalla – tarjous on voimassa keskiyöhön asti ja popup-ikkunassa juoksevat minuutit. Ja sekin sama kampanja vielä paremmilla ehdoilla sitten toistuu taas seuraavana viikonloppuna. Onko meidän pakko hyväksyä tällaista jatkuvaa kusetusta. Onneksi viranomaiset hieman ryhdistäytyivät, kun kuluttaja-asiamiehen mukaan Maskun Kalustetalo johtaa markkinoinnissaan kuluttajia harhaan ja nyt yritykselle esitetään miljoonan euron seuraamusmaksua. Selvitysten mukaan Maskun markkinoinnissaan ilmoittamat alehinnat on laskettu sellaisista hinnoista, joita yritys ei todellisuudessa ole tuotteistaan perinyt. Huonekaluja on myyty alennus- tai tarjoushinnoilla noin 80–90 prosenttia niiden kokonaismyyntiajasta. Masku ei todellakaan ole ainoa, joka ihan härskisti harhauttaa kuluttajia. Löytyisikö tai voisiko muodostua kuluttajien jonkinlainen somekanava, joka varoittaisi, vertailisi hinnoittelua. Nettipalvelut kuten Hintavertailu, Hintaopas, Vertaa.fi, Hinta.fi ja muut ovat jotenkin puolitiessään ja kauppiaitten armoilla mitä tietoa myyjät antavat loppujen lopuksi julkaistavaksi. Itse luokittelen 70 prosentin huijareiksi yritykset, jotka pyörittävät tuon luokan alennuksia jatkuvana virtana ja pitävät asiakkaita pilkkanaan. Rehellisesti ajateltuna todellisella hinnalla ei ole mitään merkitystä kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hintanumerot lätkäistään, jotta pystytään lain sallimissa rajoissa pyörittämään prosentteja. Huijareiden kanssa ei ole kiva asioida. Toki kaikki kunnia niille yrityksille, jotka pitävät hintakuria yllä ja jälleenmyyjien liikkumarajat ovat säädeltyjä esimerkkinä vaikkapa Apple ja onhan niitä toki muitakin. Unohda hätäily ja kiire. Jos tarjousprosentit ovat tänään tosi kovat, niin hetken päästä ne ovat vielä kovemmat tai niin sanottu normaalihinta on muutettu suuntaan tai toiseen. Kiireellä sorrut vain vietäväksi markkinoinnin tyrkkykelkkaan. Tavalliselle kuluttajalle ei ole kovin työlästä muodostaa itselleen tavoitehintaa tarvitsemalleen tuotteelle. Nettihauilla vaikka ympäri maailmaa saa melko hyvän käsityksen mikä on kullekin tuotteelle sopiva käypähinta ja jos hinta on liian korkea, voi tinkiä toiveistaan, jopa tuotteesta. Itse hankin pari kovalevyä valokuvien varmuuskopioiden säilytykseen. Tiesin, että kuvaustahdillani hankintaan olisi aikaa noin vuosi. Selasin tarjontaa ja samalla hintoja. Muodostin tietyn kokoiselle kovalevylle hintatason, johon ryhdyin vertaamaan erilaisia kampanjoita kaikessa rauhassa eri puolilla maailmaa. Kesti reilut viisi kuukautta ja markkinoille ilmestyi ominaisuuksiltaan riittävä kovalevy ja hinta reilusti alle tavoitehintani. Olin valmis tekemään kaupat suomalaisen kauppiaan kansa. Kun menin kauppaan, niin kovalevyjä ei ollutkaan hyllyssä hintalappuineen, vaan ne löytyivät jostakin takahuoneesta pienen hymyn kera. No miksen pistä kuviani pilveen. Niitä on vain niin tuhottoman paljon, että pilvitilaa pitää ostaa jatkuvasti lisää ja sitten ollaan siinä kierteessä, että toisi kalliiksi tulee. Odotan sitä päivää, kun ihmisten manipulointi mitään merkitesemättömillä prosenteilla loppuu. Kait me jatkuvan huijauksen kohteena olevat pystymme muodostamaan jonkinlaisen me-too eli prosentit helvettiin –kampanjan ja rauhoittamaan tuollaiset maskumaiset vedätykset. Tämä on ajojahtia, Maskun perustaja Toivo ”Topi” Sukari kuvailee mediassa, mutta loukkaantunut Sukari raottaa koko totuutta sanomalla, että muut huonekaluliikkeet toimivat samalla tavalla. Toki joskus voi tulla eteen sellainenkin tilaisuus, että ostopäätös on tehtävä nopeasti, mutta silloinkin voi käyttää arkista harkintaa, eikä ostaa prosentteja ja saada kylkiäisenä jonkun tuotteen tai palvelun.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, alennusmyynti, alennuskampanjat, kuluttaja-asiamies, Masku, Toivo Sukari, seuraamusmaksu, huijari, |
Matkustamisen täydellinen epävarmuusMaanantai 27.6.2022 klo 13.48 - Kauko Niemi
Millähän aikataululla turismi tai matkustaminen kaiken kaikkiaan palaa entiselleen vai palaakohan koskaan. Se on suuri kysymysmerkki monelle maalle ja yritykselle, jotka elävät ja ovat vuosia eläneet turismin varassa. Kohenemisen pitäisi käynnistyä ensimmäiseksi matkustuspalveluista, mutta kovin vaikuttaa vaisulta. Juhannusaattona ilmoitin tuttavalleni, että noudan hänet Helsinki-Vantaan kentältä ja kuljetan hänet majoituspaikkaan. Näin sitten tapahtuikin, mutta 5,5 tuntia myöhässä. Hänen viivästyksensä kehittyi vaihtokentällä Muchenissä. Vajaa tunti ennen siirrettyä aikaa ollut varmuutta, jotta lennetäänkö tätä lentoa lainkaan. Peruutus toistamiseen. Lufthansa oli onnistunut saamaan töihin tuolloin lentojen solmukentälle kaiken kaikkiaan kolme virkailijaa. Uteliaana olen seurannut muutaman päivän Helsinki-Vantaan saapuvaa liikennettä. Paljoa en erehdy, jos teen yhteenvedon, että noin 30 prosenttia lennoista on peruttu tai myöhässä. Lähtisinkö matkalle, jos en voisi luottaa, että lento olisi edes suurin piirtein aikataulussaan. Monet päästä päähän yhteydet ovat lisäksi vaihtojen varassa ja riski tuplaantuu jostain ylimääräisestä yöstä jossakin ennalta arvaamattomassa, vieraassa paikassa. Lentoyhtiöiden täysi uudelleenjärjestely ei tule olemaan mikään päivän tai viikon ilmoitusasia, saati markkinointilupaus. Faktat näkyvät joka hetki lentoasemien ilmoitustauluilla ja edelleen nettisivuilla punaisena. Kalusto on mahdollisesti käytössä muualla, vuokralla pitkillä sopimuksilla, eikä ole sopivaa kalustoa juuri tähän hätään. Epävarmuus edellyttäisi parempaa palvelua, mitä olisi tarjolla myöhästymisien, peruutusten tilalle. Sitä ei pystytä tarjoamaan henkilökunnan vajeen ja lakkoilujen takia. Lentoliikennettä varjostaa myös se, ettei voi olla varma minkä maan ilmatilassa saa milloinkin lentää. Suomesta rakennettiin huikeaa solmukohtaa Aasian lennoille ja päästiinkin jo pitkälle. Tuskin kukaan arvasi, että pian Venäjän ilmatilan käyttö loppuu. Avautumista on turha odottaa tähän hätään. Korona aika opetti ja rohkaisi epävarmuuden sietämiseen. Ihmiset sanoutuvat irti rohkeammin kuin vakaana aikana. Tämä näkyy ja tuntuu lentoasemien kaikissa pisteissä ja jopa tuntien jonotuksissa. Samoin se näkyy ja tuntuu lentoyhtiöiden työjärjestelyissä. Sama juurisyy kuin terveydenhoito- ja ravintola-alalla. Epävarmuus kasvaa myös lentolippujen samoin kun junalippujen hinnoitteluissa. Uusia asioita keksitään ja vanhoja kierretään. Juhannuksen uutiset varoittelivat matkakustannuksista ja mitä kaikkea niin saattaa nyt sisältyä. Saksanrautatiet ovat ajaneet itsensä myös hankalaan tilanteeseen myydessään hetkessä 7 miljoonaa alennuslippua. Nyt kapasiteetti ei riitä todellisessa tilanteessa. Ei des seisomapaikkoihin. Tilannetta hankaloittaa vielä sekin että monet lentoyhteydet ovat rautatie-etäisyydellä. Kun juna on kaksi tuntia myöhässä, niin millehän lennolle sitä sitten ehtiikään. Suomen rautatiet takkusi jopa 13 tunnin viiveellä juhannuksen paluuliikenteessä myös Suomessa, mutta syyksi selitettiin ratatyöt. Entä jos oli jatkomatkalla lentäen johonkin pidemmälle. Nyt taitaa olla niin, että koronan rajoitukset matkustamiselle ovat enää muinainen jälkijäänne Aasiaa lukuun ottamatta. Paluu luotettavalle matkustustasolle vie vielä paljon aikaa, jopa vuosia. Siis sille, että tiedän varmasti illalla olevani varatussa majapaikassani, kun aamulla lähdet laukkujesi kanssa liikkeelle. Matkalle tuskin kannattaa lähteä ennen kuin on selvittänyt matkavakuutukset ja niiden korvaukset silloin kun matka ei onnistu ovelta ovelle sovitussa aikataulussa ja kovasti kiinnostaisi myös ennakkoon tarkka tieto paljonko matkani loppusumma tulee lopulta olemaan.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, matkustaminen, lentoliikenne, matkaperuutus, myöhästyminen, Lufthansa, rautatiet |
Kaiken minkä ihminen rakentaa, se on rikottavissaaLauantai 18.6.2022 klo 12.48 - Kauko Niemi
Porrassiivojalta Helsingissä varastettiin kolmasti ilmurikärryt, kunnes hän kiinnitti ihmisten tiedoksi, ettei niitä saa ottaa. Varkaudet loppuivat. Pysähdyin miettimään laajan somekeskustelun jälkeen kuinka kummallista välistä vetäjien aikaa elämmekään. Ihminen ei oikeastaan ota omaehtoista vastuuta mistään tekemisistään – ainoastaan oma näkökulma ja oma hyöty ratkaisevat. Onko aina ollut näin – ei ole. Onko sääntö-Suomi vuosien saatossa kasvattanut meidät siihen, että jos joku asia ei ole kielletty niin se on sallittu. Kuinkahan paljon menee turhaa aikaa ja rahaa uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Uusi toiminta syntynee helposti, mutta väärinkäytösten minimointi onkin jo oma kokonaisuutensa. Somessa käytiin myös mielenkiintoista keskustelua luutalukoista ja kuinka sitä aikoinaan käytettiin. Luutalukon käyttö oli aikoinaan maaseudulla melko yleistä. Kun talo jäi tyhjäksi ulko-ovelle laitettiin merkiksi pönkä, joka yleisesti oli luuta tai harja. Minäkin olin siinä onnellisessa tilanteessa, etteivät avaimet unohtuneet koskaan kotiin. Minulla ei vain ollut koskaan kodin avaimia. Taisihan lapsuudenkodissani olla pääovessa kuitenkin toimiva lukko, mutta hankalaahan se olisi ollut, jos jokaiselle olisi pitänyt monistaa avain. Siis käytössä oli luutalukko. Ilman luutaa joku oli kotona ja luuta ovella talo oli tyhjä. Ja siihen luotettiin. Eikä se ollut suurikaan yllätys, joku koditon kiertolainen vaikkapa Kiiskisen Tauno oli nukkumassa aamulla tuvan lattialla. Tauno kutsuttiin aamukahville ja hän saattoi jäädä ruokapalkalla useammaksi päiväksi töihin ja jatkoi sen jälkeen matkaansa. Tuota luottamusta ei ole nyt olemassa. Minun asunnon ovessa tietysti viimeistä huutoa oleva lukko ja samalla avaimella toimiva toinen eli turvalukko. Siis asunnon ja porrashuoneen välillä. Asunnossani on kaksi turvakameraa, joiden tulkintoja voin tarkistaa puhelimellani. Porraskäytävän ulko- ja pihaovet ovat aina lukittuina samoin kun sisäpihalle johtavan porttikongin portti. Näin ovat siis turvallisuusnormit ja käytännöt muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä. Veikkaan kuitenkin, että perustietämys siitä, ettei toisen omaisuutta saa ottaa omaan käyttöön ei ole juurikaan muuttunut vaan muutos on tapahtunut vastuunkantokyvyssämme. Parhaillaan jumissa on ajokorttilaki, joka sallisi ajokortin 17-vuotiaille. Nuorison vastuunottokyky näyttäisi olevan kuitenkin melko huono ja nyt halutaan saada lisää tietoa 17-vuotiaiden onnettomuusalttiudesta, ennen kuin asia etenee. Näyttää myös siltä. että vastuu kortista ja sen käytöstä siirtyisi Traficomilta perheille. Siirto olisi erittäin suositeltavaa. Siitäkin nuorison vastuullisuus on kovin kaukana, kun jengi kadulla hyökkää kimppuun ja varastaa toiselta jonkin kovasti halutun merkkivaatteen. Vastuullisuus on pelkkää sanahelinää esimerkiksi yritysten viestinnässä. Se kasvattaa meidät myös siihen, ettei sitä vastuuta tarvitse niin kovin tarkkaan tulkita, saati miettiä. Kyllähän se sitten lakituvassa nähdään, kuka on syyllinen - tuskin ainakaan minä. Tai jos olen, on lakia tulkittu väärin. Lain mukaan minä olen vastuussa omasta terveydestäni ja hyvinvoinnistani. Ei minun tarvitse napsia lääkärin määräämiä statiineja tai muitakaan pillereitä. Siis niitä, joita lääkäri on käypähoitosuosituksen perusteella luulon ja tiiedon ristiriidassa reseptiin kirjoittanut. Kuinka moni oikeesti on ottanut vastuun hyvinvoinnistaan liikkumalla, oikealla ravinnolla ja hyvillä unilla ja palautumisella – siis lääkkettömällä elämällä - aniharva kunhan vain seurataan muotidieettejä, lääketehtaiden maksettuja tutkimuksia ja sorrutaan ruokateollisuuden synnyttämään riippuvuuteen. Vastuun ja luottamuksen kasvattaminen ei ole yhden yön juttuja. 50-60 vuodessa luutalukko on vaihtunut moninkertaiseen huipputekniseen lukitukseen. Jos ei asiaan kiinnitetä huomiota perheissä varhaiskasvatuksessa, kouluissa tilanne vain pahenee ja vastuuttomuus tulee kasvamaan hankaliin mittasuhteisiin. Hyvän parisuhteen tunnistaa kahdesta asiasta: tavasta olla vuorovaikutuksessa ja tavasta riidellä. Näin tiivistää psykoterapeutti Niina Niemeläinen. – Parisuhde on kuin yhteisyritys, jossa katsotaan samaan suuntaan, mutta kuitenkin muistetaan, että meistä jokainen voi olla vastuussa vain itsestämme ja omista tekemisistämme. Emme voi muuttaa toista. Näistä ajatuksista ja itsestään on kunkin hyvä aloittaa, äläkä missään tapauksessa odota ministeriöiden piperrettyjä määrityksiä vastuullisuudesta, joita sitten Valvira vahtii.
Lisää aiheesta: Vihapuheen salliminen on tien alku – sen päässä odottaa väkivalta |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, vastuullisuus, luutalukko, ajolorttilaki, terveys, hyvinvointi, riippuvuus, parisuhde, |
Ihmisen määrittelemä - niin söpö ja niin sairasTiistai 14.6.2022 klo 12.00 - Kauko Niemi
Toukokuun alkupuolella tehtiin harvinaisen järkevä peruutus takavasemmalle, kun jo pitkälle suunniteltu toimintamalli lasten fitness-kilpailusta peruttiin valtaisan älämölön takia. Kerrankin kansan some- ja muukin huutelu tuotti järkevän tuloksen. Ylen haastatteleman fitness henkilön mukaan poseeraus on tärkeä taito fitnessissä, koska oikeilla asennoilla saadaan kovalla työllä treenatut lihakset näkyville mahdollisimman edustavasti lavalla. Esteettistä vaikutelmaa korostetaan lavalla säihkyvillä bikineillä, meikillä, rusketuksella, kampauksella ja huikeilla korkokengillä. Siis kaikki tähtää miltä näyttää! Olishan se karmeaa, jos lapsen koko elämän täyttäisi ajatus miltä minä näytän. Pullistelut, ravinto ja pukeutuminen terveyden uhallakin saisi elämässä kaikkein tärkeimmän etusijan.
Parhaillaan tulee tuutintäydeltä tietoa tämän hetken missiehdokkaista, joiata sitten joku valitaan 17. syyskuuta Suomen kauneimmaksi. Miksei valita Suomen luonnollisin ja tervein nainen. Ensimmäinen kauneuskilpailu Suomessa järjestettiin vuonna 1919 ja voittaja oli Rauha Aaltonen Porista. Varsinainen Miss Suomi -kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1931. Vuonna 1941 oli tarkoitus valita Miss Suomi, mutta kilpailun vaatimattoman tason vuoksi titteliä muutettiin Miss Messuhalliksi ja voittajaksi tuli Sanelma Pesonen (myöh. Vuorre). Vuodesta 1962 kisat ovatkin sitten olleet ohjelmatoimistojen ja tv-kanavien rahankeruulinkoja. Kuka sitten määrittää ja millä perusteella kilpailun säännöt. Toinen ihminen määrittää toisen ihmisen kauneuskriteerit ja mitkä asiat muodostavat kauneuden kokonaisuuden. Melkoisen outoa toimintaa, kun tissien ja takapuolen koko ohjaa toimintaa. Käynnistäkääpä nyt joku me too -kampanja, jolla saadaan sama lopputulos kuin lasten fitness-kilpailuille. Ihmisen mieltymyksillä ja määrityksillä tuppaa olemaan usein huonoja seurauksia. Maailman koirajalostusta ohjaa pääsääntöisesti koiran ulkonäkö. Ja kun sellainen tylppäkuonoinen söpöliini pärjää kisoissa. Sen pennut ovat paljon arvokkaampia ja kalliimpia kuin niiden, jotka eivät ihmisen määrittelemällä ulkomuodollaan pärjää. Paitsi että kuonot ovat nyt niin jalostettuja, ettei henki enää kulje. No meidän söpöläinen vain korisee ja viihdyttää meitä, vaikka kyse on hengen ahdistuksesta ja terveyden äärirajoille rääkkäämisestä. Nyt sitten pakon edessä on jouduttu hitusen myöntämään, että ihmisen määritykset ja arvostelukyky pettivät pahoin ja jalostukseen on saatu jo vihdoin ja viimein rajoituksia. Koirien jalostus on aikoinaan lähtenyt koirien tehtävistä, ei ulkonäöstä. On ajavia, paimentavia, laumanvartijoita, noutavia ja ties mitä, sillä koiralla on sellaisia ominaisuuksia, joihin ihminen ei ikinä kykene, eikä esimerkiksi laittoman rahan löytäminen vaadi ulkonäöltä yhtään mitään kunhan hajuaisti ja muu vainu toimii. Itsekin olen vuosikymmenet henkilökohtaisesti mennyt todella halpaan, kun en ole selvittänyt millaisia terveydellisiä ja toiminnallisia vaikutuksia lihaksistolla on ihmisen kokonaisterveyteen ja sen eri osa-alueisiin. En ole tähän tietoon törmännyt yhdenkään kuntosalin materiaaleissa. Yksikään lääkäri ei ole ottanut asia puheeksi. Oma, ensimmäinen kuntosalikäyntini oli erittäin vastenmielinen. Siellä vertailtiin paljonko rautaa nousee ja seinillä olevat peilit näyttivät ulkonäkömuutoksia, kun vain muisti aina vähän väliä peilille pullistella. Nyt vasta on pikkuhiljaa alkanut valjeta lihasten merkitys terveyteen aina aineenvaihduntaan asti ja löytyä syitä miksi lihaksiakin pitää hoitaa ei ulkonäön vaan ja ainoastaan terveyden takia.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, fitness, miss Suomi, ulkonäkö, koira, kuntosali, lihasterveys, |
Rahoitetaan soteuudistus sokeriverollaKeskiviikko 25.5.2022 klo 13.30 - Kauko Niemi
Meillä on huikea armeija viranomaisia, tutkijoita, lääkevalmistajia, elintarviketeollisuuden lobbareita, jotka vahtivat jokaista milligrammaa jokaisesta vitamiini- ja hivenainetuotteessa. Pienikin määrä ”väärää” ainetta nostaa ison hulabaloon. Media ja median ihannoimat asiantuntijat tahkoavat uhkia ilmaan ja pelottelevat jopa kuoleman vaaroilla. Vaikka jokainen voi käydä labrassa ilman lääkärin määräystä mittauttamassa arvot ja pitoisuudet, niin luulo muuttuu tiedoksi. Mutta samaan piperryksen aikaan terveyden kokonaisuudesta ei kukaan hiiskahda mitään ja kuka tahansa, koska tahansa saa myydä ja ostaa valkoista tappavaa ainetta, sokeria mielin määrin. Ruoka- ja juomateollisuus saa käyttää sokeria addiktoimaan ihmiset ja käyttämään juuri haluttuja tuotteita uudestaan ja uudestaan vakavin seurauksin. Sokerilla, alkoholilla, tupakalla ja huumeilla ei käytännössä ole suurtakaan eroa ihmisen terveydelle. Soteuudistusta ja sen rahoitusta sekä toimintatapoja pähkitään ylintä valtionjohtoa myöten yksittäisenä ongelmana, kuinka saataisiin jatkuvasti kasvava sairaiden joukko riittävän nopeasti hoitoon pienin kustannuksin. Kukas onkaan miettinyt kokonaisuutta miksi sairauskeskusten jonot sen kun vain kasvavat vaikka palvelu nopeutuu. Moni saattaa muistaa yhdysvaltalaisen sisällissodan terveyden ja sokeriteollisuuden välillä. Tämän sodan voitti sokeriteollisuus. Nyt lasketaan, että Yhdysvalloissa lihavuudesta aiheutuvien sairauksen hoito maksaa 147 miljardia dollaria vuodessa. Summa on kymmenen prosenttia Yhdysvaltojen kaikista sairausmenoista. THL:n määrittelee tällä hetkellä erikseen ylipainoisuuden ja lihavuuden. Minäkin kuulun tähän 63 prosentin ylipainoisten porukkaan. Olen toki tietoinen asian vaaroista ja tsemppaan kaiken aikaa ja mittaan muutoksia. Suomalaisista 2–16-vuotiaista tytöistä 18 prosenttia ja pojista 29 prosenttia on ylipainoisia (ml. lihavuus). Lihavia on samanikäisistä tytöistä 4 ja pojista 9 prosenttia. Nuorista eli 18–29-vuotiaista aikuisista ylipainoisia (ml. lihavuus) on naisista 35 ja miehistä lähes puolet, eli 47 prosenttia. Samanikäisistä naisista lihavia on 19 ja miehistä 17 prosenttia. Yli 30-vuotiaista suomalaisista aikuisista ylipainoisia (ml. lihavuus) on 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Lihavia on naisista 28 ja miehistä 26 prosenttia. Lähes joka toinen (46 %) mies ja nainen on vyötärölihava. Lihavuus lisää riskiä sairastua lukuisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, astmaan, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, dementiaan, masennukseen, uniapneaan, kihtiin, sappi- ja haimasairauksiin sekä useisiin syöpäsairauksiin. Vuosittainen kuolleisuus näissä sairauksissa on vuositasolla noin 6000 henkilöä. Ei ihan pärjännyt koronalle, mutta ei kaukanakaan. Juuri julkaistu suomalainen tutkimus on löytänyt valitettavan yhteyden lasten synnynnäiseen sydäntautiin ja äidin diabetekseen. Näiden edellä mainittujen lukujen muodostamisessa käytetään painoindeksiä. Joka ei tietenkään ole yksiselitteinen asia ja totuus yksilötasolla. Jos olet koko elämäsi käynyt hoitamassa lihastesi terveyttä kuntosalilla tai olet hoikka ja sisäelimiesi ympärillä on runsaasti niin sanottua viskeraalirasvaa. Terveellisen lihaskunnon omaavan painoindeksi on yläkantissa, mutta laihan kantama sisäelinrasva on suuri riski, jota painoindeksi ei kerro. Nämä asiat selviävät vain kunnollisella kehonkoostumusmittauksella. Vaarallinen rasvamaksa on Suomen yleisin maksasairaus, joka on jo noin miljoonalla suomalaisella. Joka viidennellä maksan rasvoittuminen on edennyt maksatulehdukseksi ennen kuin se todetaan. Rasvamaksa on nykyään myös lasten yleisin maksasairaus Suomessa, eikä sillä ole yhteyttä yleiseen luuloon liiallisesta alkoholin käytöstä. Taustalla on liiallisen sokerin ja hiilihydraattien insuliiniresistenssi. Lihavuus on myös monen diabeetikon taustalla. Suomessa on noin 450 000 diagnosoitua hoidossa olevaa diabeetikkoa: noin 50 000 tyypin 1 ja noin 400 000 tyypin 2 diabeetikkoa. Lisäksi 50 000 - 100 000 suomalaista sairastaa tietämättään tyypin 2 diabetesta. Näiden monien asioiden takana on sokerin liiallinen käyttö. Suomalaiset käyttävät 2-4 kertaa liikaa sokeria. Entä jos otetaan heti käyttöön reipas lisätynsokerin vero ja sillä rahoitettaisiin uusia sotejärjestelyjä. Sen jälkeen järkeviä säädöksiä sokerin käyttöön etenkin ruokateollisuudessa. Niin että asiaa vahditaan ja säädellään vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin nyt valvotaan lisäravinteiden käyttöä. Olemmehan pystyneet säätelemään liikennekuolemia, tupakkakuolemia, alkoholikuolemia miksemme muka pystyisi ohjaamaan sokerikuolemia. Ja lopun kaikkein tärkein neuvo on – älä yhdistä tähän keskusteluun ulkonäkökysymyksiä, niillä ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, sokeri, insuliiniresistenssi, sokerivero, sairauskeskus, soteuudistus, ylipaino, lihavuus, rasvamaksa, diabetes, |
Ota tai jätä - asiakastyytyväisyydestä viisPerjantai 13.5.2022 klo 20.30 - Kauko Niemi
Joskus aikoinaan tuntui siltä, että tuotteita ja palveluita tehtiin asiakkaille. Tuotteita, joista kannatti maksaa, koska ne helpottivat elämää. Nyt yhä useammin on tunne – ota tai jätä. Tällainen on meidän tuote tai palvelu, jos ei kiinnosta, niin ei voi mitään. Varmasti yksi suurimmista vaikuttajista on ollut Facebook. Sehän ei liiemmin ole kysellyt mitä tai miten sinä haluaisit palvelua käyttää. Meni useita vuosia ennen kuin ihmiset tajusivat, ettei se olekaan mikään uudenaikainen sähköposti. Koko idea on koukuttaa sinut joidenkin asioiden ympärille ja sitten ruokkia ihmisen riippuvuutta. Viestisi näytetään noin 10 prosentille kavereistasi. Jos jakaisit saman viestin sähköpostilla, niin se menisi kaikille kavereillesi tykkäisivät ne asiasta sitten tai ei. Itse kun olen työelämässäni kypsynyt aikaan ja paikkaan sidottuun uutisellisuuteen, niin tuntuu kovin oudolta, että jollekin sanomani on jaettu ilmeisesti viikkoja myöhemmin kuin toisille. Ainakin reaktioista päätellen. Tai siis vasta sitten kun julkaisu on saanut riittävästi tykkäyksiä ja kommentteja facen äly päättelee, että tämä saattaa kiinnostaa laajemminkin. Tiesithän että sinulla on käytössäsi kaksi erilaista näkymää faceen tykätyimmät, jota sinulle siis normaalisti tyrkytetään. Jossakin vaiheessa sitten pystyikin vaihtamaan – viimeisimmät ja kas näkymä onkin täysin erilainen. Minulla on viimeisimmät kirjamerkkinä ja seuraan sitä. Tällöin tosin jää väliin monen kaverin paljon suosiota saaneet julkaisut. Vaihtoehdot ovat vähissä ota tai jätä. Oura on tullut rytinällä markkinoille. Suomalaisyrityksen Suomenkielinen ohjeistus on ollut melko vaatimatonta – ota tai jätä meiningillä. Keskustelupalstat paljastavat jopa sellaisiakin tapauksia, joissa henkilö on korvannut älykellonsa Ouran sormuksella. Ouralla mitataan pääsääntöisesti unta ja palautumista, jotka sinänsä ovat vointisi ja terveytesi kannalta vähintään yhtä tarkeitä kuin käyttämäsi ravinto. Ouran ota tai jätä -mentaali ihmetyttää kovasti, sillä kyseessä on uusi ideologia. Toisaalta tekniikan istuttaminen niinkin pieneen tilaan kuin sormus on saattanut tuottaa rajoituksia ja sitten on eletty toivossa, että jonakin päivänä sormus tekee enemmän.
Tällä hetkellä pahaa pelkään, että Microsoft on siirtymässä ota tai jätä moodiin. Käytän Microsoftin selainta vain yhden asian hoitamiseen, enkä suostu antamaan sille muiden neljän käyttämien selainten kirjamerkkejä tai muutakaan informaatiota ristiin. Mikrosoftin Edge-selaimen vauhkoontuminen päivitettäessä ja välillä muutenkin on aivan käsittämätöntä. Se on heittäytymässä pääselaimeksi ja heti useiden pop-ikkunoiden jälkeen on saanut torjuttua sen aloilleen. Entäs sitten Microsoftin käyttöjärjestelmämuutos windows 10 pykälää suuremmaksi. Itse en ole juurikaan asiaan vielä perehtynyt muuten kuin joka päivä tuohon kuvan osoittamaan viestiin. Minun kumpikaan kone ei ole yhteensopiva uuden käyttöjärjestelmän kanssa – todennäköisesti suorittimen teho ei riitä. Huhut ja kokemukset eivät ole kovinkaan maarittelevia. Onko niin, että Microsoft toteuttaa tässä vaiheessa ota tai jätä -temppunsa. Itse olen myös pitkään miettinyt, että jos näillä koneilla en voi käyttispäivityksiä tehdä, niin uudet koneeni eivät ehkä olekaan windows-koneita. Kuinkahan moni muu miettii samaa ratkaisua. Tämä vaatii ainakin minulta vielä jonkinmoista selvittelyä, mutta täysin käsittämätöntä, jos tässä vaiheessa joudun ota tai jätä -ratkaisuun.
Toki voi käydä toisinkin päin kuten Applella näyttää nyt tapahtuvan. Apple on pitänyt tiukasti kiinni Lightning langallisesta yhteydestään. Siis kaikin tavoin epästandardista liittymästä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ensi vuoden jälkipuoliskolla omena-tuotteissa onkin usb-c liittymä. Toinenkin asia Applen kohdalla on kuvien tallennusmuoto heif, joka on teknisesti parempi kuin jpeg, mutta se ei ole yhteensopiva sosiaalisessa mediassa käytettävien kuvien kanssa. Kyllä nörttivaarikin kuten minä voi olla vuosikymmenten vanki ainakin vanhoilla ajatustasolla. Toisaalta kaikki asiani ovat jossakin sähköisessä muodossa. Viimeinen paperikalenterini on vuodelta 1995. Kaiken tiedon uudelleen käsittely ei ole ihan mikään pikkujuttu, jos meinaa niitä vielä joskus löytää, jopa käyttää. Siis vanhoilla käyttäjillä pitäisi olla joku arvo uuden tekniikan tuonnissa markkinoille. Toki on niinkin radikaaleja keksintöjä, joista alkaa kokonaan uusi elämä. Kuva ja videomuokkauksissa ollaan jo siinä pisteessä, ettei luotettavaa kuvamateriaalia enää ole olemassakaan. Tekoäly muokkaa jo kasvoistasi ja kropastasi halutunlaisia ja sinä sen kun jatkat sokerin syömistä muitta mutkitta. Paitsi jos pitääkin jossain vaiheessa näyttäytyä ihan livenä. Tämän blogin alkusysäyksen antoi viimeviikkoinen päivitysten runsaus, joiden joukossa oli yksi liki kaksituntien aherrus ja yksi kolmetuntinen aherrus.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Facebook, Oura, Mickrosoft, tykkäykset, |
Kaikki oli arvattavissa helpommin - ainakin netissäPerjantai 6.5.2022 klo 20.28 - Kauko Niemi ![]() Sinua on varoitettu varmaan kymmeniä kertoja vaarallisista hakkereista. Joku on varmaan ihan selkeästi mennyt helppoon ja pian huomannut, että tililtä katosi tonneja tai kallista ja superhyvää tuotetta ei koskeen toimitettu mutta rahat menivät. Suomessakin näitä tapauksia on noin puolen miljoonan euron arvosta.
Edellä mainitut tapaukset ovat sikäli helppoja, että tiedät tasan tarkkaan mitä on tapahtunut ja huijaus on jäänyt kertaluoteiseksi. Entäs kun erikoisoperaatio alkaa jo vuosia ennen kuin se näkyy millään tavoin käytännön aktiviteettina. Siis markkinoidaan ja manipuloidaan ihmismieliä haluttuun suuntaan. Sitä tapahtuu nyt harvinaisen voimakkaasti kaikenlaisilla valheellisilla tiedoilla ja tahallisen tietoisilla painotuksilla. Venäjä on ollut mestari tässä lajissa jo vuosia erikoisoperaatioineen. Se on pysynyt luomaan haluttuja ristiriitatilanteita ja saanut jopa länsimaita kiistelemään keskenään halutulla tavalla. Venäjän kansa on valtaosin tehokkaasti aivopesty. Todistetusti suuri määrä olemattomien ihmisten kaveripyyntöjä suomalaisillekin on kotoisin jostakin rajan takaa. Korona sai liikkeelle mitä kummallisempia salaliittoteorioita. Saimaan sällikään ei enää ottanut selvää mihin ne kaikki hölmöydet perustuivat ja saivat voimaa taakseen ihan järkevienkin ihmisten kannanotoissa. Niin sanottujen somevaikuttajien rooli on kasvanut huolestuttavasti. Toki siellä on mukana ihan asiallisten asioidenkin edistäjiä. Harva ihminen vain oikeesti arvioi viestien sisältöä, kunhan vaan seuraa ja pikku hiljaa alkaa salakavalasti ollakin samaa mieltä ja levittää sanomia. Viimeaikaiset uutiset alkavat vilkuttamaan varoitusvaloja näistä iholle hiljaa asettuvista vaaroista. Mitä tapahtuukaan Twitterissä jos Elon Musk saa vallan ohjata maailman sananvapautta ja rakentaa vaikuttamiselle uudet normit. Yle nosti ansiokkaasti esiin kuinka asiat saavat aivan käsittämättömiä mittasuhteita kuten huhtikuussa 2019 Länsi-Tampereella missä levisi pelkoa herättävä huhu. Kaksi alakouluikäistä lasta oli raiskattu – ja tekijä oli vapaana. Rikosta seuraavana päivänä poliisi kertoi tutkivansa Tampereen tapauksia. Tiedossa ei ollut mitään sellaista, minkä perusteella olisi aihetta yleisempään pelkoon, poliisi tiedotti. Kyse oli ihonvärin mustamaalaamisesta Ylen jutussa "Marko" on yksi suomenkielisen Twitterin aktiivisista maahanmuuttajien rikollisuutta jakavista keskustelijoista. Marko kieltäytyi esiintymästä "Ylen vedätyksenä" pitämässään jutussa, eikä Yle tiedä varmasti hänen oikeaa nimeään. Marko käy tilillään yhteiskunnallista keskustelua rikoksista, mutta valikoiden – kiinnostus rajautuu lähes täysin tekijän ihonvärin mukaan. Se johtuu hänen mukaansa siitä, että "valtamediat" tarkoituksellisesti peittelevät maahanmuuttajataustaista rikollisuutta.
Median on todella katsottava myös peiliin. Suomi putosi maailman lehdistönvapausindeksin kakkossijalta viidenneksi. Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittain laatima indeksi julkaistiin viime viikolla. Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan median polarisaatio uhkasi merkittävästi lehdistönvapautta viime vuonna. Järjestön pääsihteeri Christophe Deloire varoittaa etenkin niin sanotusta "Fox News -mallista", jossa media houkuttelee yleisöä jyrkillä mielipiteillä. Mallin lisääntyminen mediassa on kuolemanvaara demokratioille, koska malli horjuttaa yhteiskuntien sisäisen harmonian ja suvaitsevan julkisen keskustelun perustaa. Järjestön mukaan sosiaalisessa mediassa leviävä disinformaatio kiihdyttää myös sitä, että ihmiset jakautuvat mielipiteiltään ääripäihin. Aktiivisen toimittajaurani aikana jäi myös liian usein mielikuva siitä – kuka meistä toimittajista uskaltaa sen pahimmin ilmaista.
Katri Saarikiven mielestä nykyhetki vaatiikin meiltä aivan uudenlaisia resilienssin taitoja, koska uhat ovat osin uusia. Hän kirjoittaa tuoreessa kolumnissaan kuinka luottamus on meihin sisäänrakennettu. Kyberresilienssin kannalta tärkeää on oppia tarkemmin havaitsemaan, milloin luottamusta manipuloidaan. Tieteelliseen menetelmään tutustunut osaa puolestaan paremmin arvioida, onko vaikkapa netissä esitetyille väitteille oikeaa perustaa, tai kuinka luotettava muiden levittämä tutkimus on.
Nyt on siis oikea hetki paitsi olla varovainen tiedon suhteen mitä meille tyrkytetään, niin myös oppia jokapäiväistämään, ettei kaikki erikoisasiantuntijan sanomiset ole totta. Taustalla voi olla jonkun tahon erikoisoperaatio. Vähän niin kuin ostaisit joka viikko uuden television, kun hintahuijaus kertoo, että viikon erikoiskampanja tarjoaa juuri nyt 70 prosentin alennuksen. Ja mikä onkaan se oikea hinta. Ja muista myös jokainen kuva ja video on äärettömän helposti manipuloitavissa, muokattavissa, yhdistettävissä pois alkuperäisestä yhteydestä. Yhtä helppoa nykyisin kuin paskan puhuminen kautta aikojen.
Lisää aiheesta: ”Kaikki sotilaamme eivät ymmärrä kuolemansa tarpeellisuutta” Johanna Vehkoon esille tuomat valeuutiset, vihapuheet ja vaientamiset toivat sananvapauspalkinnon Venäjä maalittaa suomalaista mediaa Ano Turtiainen kertoi Venäjän tv:ssä "globalistien" vallankaappauksesta Suomessa |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, valeuutiset, uutisten manipulointi, Elon Musk, Yle, Ihonvärin mustamaalaaminen, toimittajat ilman rajoja, lehdistön vapaus, Ktri Saarikivi, totta vai ei, |
Olen vihdoin valinnut poliittisen linjaniLauantai 30.4.2022 klo 15.05 - Kauko Niemi
Olen valinnut loppuelämäni poliittisen linjani ja muunkin kanssakäymisen linjani. Ne jotka eivät osaa kuunnella eivätkä osaa tai halua keskustella, ovat kovin heikoilla minun valinnoissani. Tähän mennessä olen esimerkiksi äänestyksissä valintani tehnyt asioiden pohjalta puolueista välittämättä ja lopuksi arponut asiaa kannattavien keskuudesta sen äänestysnumeron, jonka olen äänestyslippuun piirtänyt. Nyt siis arpajaisetkin jäävät pois, kun ehdokaskarsintaa teen kaiken aikaa. Räksyttäjät, oman ainoan hyväksyttävän asian ajaminen kapeasta näkökulmasta ei enää minulle riitä. Eikä sekään, että onks mun tukka hyvin. Viime viikolla ryhdistäydyin myös somessa ja poistin yhden keskusteluketjun, joka alkoi sauhuta ilman että sillä olisi ollut mitään yhteyttä alkuperäiseen kuvaan ja tekstiin. Miten se onkaan mahdollista, että huutamalla ja räyhäämällä pärjää ainakin tarkasti ajoitetun hetken. Toisista piittaamatta saa tehdä ja räksyttää utopistisia asioita ja jopa päästä vielä hetkelliseen suosioon. Putin tosin ei räksytä kuten Trump ja tekee asioita hiljaa hiuttamalla ja huomaamatta. Sekin on yksi tie tyranniaan. Parhaillaan Turussa ihmetellään kuuinka Turun kaupunki on antanut Venäjän diplomaateille käyttöön kesä¬mökin ja kirkon kaupungin parhailta paikoilta. Kukaan ei tunnu tietävän miten asia on hoitunut, mutta Turun kaupunki on maksanut venäläisten puolesta vuokraa alueen omistajille. Myös Turun keskustassa Venäjän pääkonsulaatin vieressä sijaitseva talo on ollut konsulaatin käytössä jo 1980-luvun lopulta tai 1990-luvun alusta lähtien. Talo on osa Luostarinmäen suojeltua museoaluetta. Se on toiminut vuodesta 2002 lähtien Moskovan patriarkaatin alaisena ortodoksisena kirkkona. Tästäkään rakennuksesta venäläiset eivät ole maksaneet vuokraa museo¬alueen omistajalle eli Turun kaupungille. HS:n mukaan ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, miten rakennus päätyi venäläisille. Ranskan presidentin viikon takaiset vaalit ja vaalihistoria valotti melko hyvin räksytyskulttuuria. Marin Le Pen yritti kolmannella kierroksellaan siivota sanojaan sekä itseään. Sehän toikin selvää saalista, mutta suurella osaa ranskalaisista on kuitenkin sen verran poliittista muistia, ettei auttanut voittoon. Le Penin räksytys yltää vuosikymmenten taakse isän perintönä. Tällä kertaa kampanjoinnissa jätettiin tuo historiallinen sukunimi kokonaan syrjään kampanjoinnissa. Vain ”ihmisläheinen” Marin oli ehdokkaana, joka pukeutui hempeisiin väreihin ja siivosi suunsa. Auttoi vain hiukan. Le Penin yrityksestä on monia arvioita. Yksi parhaimmista Helsingin Sanomien Heikki Aittokosken katsaus tilenteeseen, joka päättyy havainnollisesti Jean-Jacques Rousseaun ajatukseen. Hän oli 1700-luvun radikaali valistusfilosofi, joka tosin pilkkasi valistusta. Hän oli pienen ihmisen asialla ja hallitsi kaunan kielen: ”Kaikki ylevät puheet yhteiskunnasta, oikeudenmukaisuudesta, laista, toisten puolustamisesta, heikkojen auttamisesta, filosofiasta ja järjen edistysaskelista ovat vain ovelien poliitikkojen tai alhaisten imartelijoiden keksimiä houkuttimia, joiden avulla alistetaan yksinkertaisia.” Kotomaassa en uskalla ennustaa kovinkaan pitää ja arvostettua taivalta Ano Turtiaiselle. Hänen kielenkäyttönsä on suomalaisessa politiikassa vertaansa vaille. Siistimmällä suulla hän olisi ehkä voinut jatkaa puolustusvaliokunnassa. Turtiaista ei haluttu salaisen turvallisuustiedon äärelle.Tapaus Tuomioja on myös herättänyt monenkinlaisia arvioita. Oman tiensä kulkijoita on aina arvostettu, mutta jos oma tie ei risteydykkään julkisen tien kanssa sopivassa kohtaa, niin sanomistahan siitä tulee. Pitäisikö Tuomiojan kulkea uskollisesti vain omaa tietä omissa oloissaan? Tuomioja on joka tapauksessa julkisesti törmännyt etuajo-oikeutetulle tielle ja ansainnut ainakin rikesakot. Onkohan maailmassa montaakaan tapausta, joissa mikään ääriryhmä olisi saanut ansaitun, historiaa pysyvästi muuttaneen voiton rehellisellä ja avoimella yhteistyöllä. Parempi olla hiljaa ja antaa ihmisten luulla että on tyhmä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset. Lisää aiheesta: Nyt jos koskaan olisi syytä pysyä sovussa
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, politiikka, poliittinen puolue, Heikki Aittokoski, Helsingin Sanomat, Marin Le Pen, vaaalit |
Työterveydessä olin asiakas ja terveyskeskuksessa olen alamainenPerjantai 22.4.2022 klo 15.19 - Kauko Niemi ![]() Minä olen nyt sitä ikäluokkaa, jolla on kokemusta kahdenlaisesta sairaudenhoidosta sekä terveydenhoidosta. Lapsena koin jopa senkin, että koko perhe tunsi ja kävi samalla lääkärillä. Lääkäri tunsi ja tiesi tausta ja kokonaisuuden oikein hyvin. Ja nyt puhun omista tuntemuksistani ja siitä mitä olen kokenut, enkä rahasta enkä politiikasta, joilla näitä asioita tänä päivänä pyöritetään luukulta toiselle. Hoitohenkilökunnan asenteella on myös ratkaiseva merkitys paranemisen lopputulokseen.
Onneksi nämä asiat ryöpsähtivät nyt julkiseen keskusteluun, kun Mika Salminen avasi suunsa ja lyttäsi työterveyshuollon. Samaan aikaan sairaanhoitajien edunvalvonta ja työolosuhteet ovat olleet pinnalla joka päivä jopa pakkolakia myöten. Nyt olisi painavan keskustelun aika - eikä vain kinaamista siitä, onko Salminen oikeassa vai väärässä. Sote-toiminnassa on oikeaa ja hyväksyttävää vain tervehtyvä ihminen. Enemmän tai vähemmän sairas ihminen ei ole noussut juurikaan keskusteluun tässä mylläkässä. Eikä se ole noussut pramille vuosia kestäneessä sote-politikoinnissakaan. Eiköhän olisi parasta rakentaa soteuudistus, missä monimutkaiset rakenteet ja byrokratia jätetään kakkoseksi. Kaiken lähtökohta on ihminen, jonka terveyttä ensisijaisesti edistetään ja jos sattuu sairastumaan, niin hoidetaan mahdollisimman hyvin terveeksi. Toki kaikki maksaa ja sekin on sitten jossakin vaiheessa huomioitava mausteena tässä sopassa, kun tiedetään todelliset tavoitteet ja rehdit toimintatavat. Työterveydenhoidossa tunsin vuosia itseni asiakkaaksi. Minua kuunneltiin ja toimittiin asiallisen nopeasti. Kerrottiin mitä asiakkaan pitääkin tietää. Vuosien varrelta en muista yhtään vitutus-käyntiä. Sen sijaan terveyskeskuskäynnit ovat liki poikkeuksetta olleet alistavaa alamaisen viranomaistoimintaa. Itse harrastan laajasti terveydenhoitoa ja käytän liki päivittäin terveyttä tukevia tuotteita ja hoitoja. Siis yritän ottaa vastuun terveydestäni. Seuraan ja mittaan sekä opin sitä kautta. Elän toistaiseksi tavoitteeni mukaista lääkkeetöntä elämää ja välillä lunttaan Antti Heikkilän kirjasta tai muualta mitä se Lääkkeetön elämä milloinkin tarkoittaa. Nykyisin olen käyttänyt myös yksityisiä lääkäripalveluja ikään kuin perssonal traineria terveeseen elämään. Viimeinen lääkärikäynti kesti keskusteluineen kaksi tuntia. Yhtään lääkärin määräystä en ole sokkona hyväksynyt, ennen kuin se on minulle ymmärrettävästi avattu. Mittauksista ollaan montaa mieltä. Laboratoriotestit näyttävät minulle yhtä luotettavasti kuin lääkärillekin mikä on D-vitamiini- tai varastorautatasoni ja monet muutkin. Erilaisten häppäsvärkkien absoluuttiseen totuuteen en minäkään luota eikä tarvitsekkaan. Seuraan muutosta, kun muutan elämääni, niin kuinka se näkyy mittauksissa. Palauttavan unen haku on kestänyt nyt parisen vuotta ja tuloksia alkaa näkymään. Viimeinen käyntini terveyskeskuksessa osoitti selkeästi sen mentaliteetin mikä siellä vallitsee. Sisäänmennessä vastaanottovirkailija selaa paperinippua ja löytää, että tämän kertainen lääkäri ottaa vastaan huoneessa 59. Menen hyvissä ajoin istumaan ovensuussa olevaan tuoliin. Huoneeseen tulee nuorehko valkotakkinen nainen, poistuu, tulee hetken kuluttua uudelleen, poistuu ja vielä kolmannenkin kerran ja poistuu. Ilme ei värähdä, olen ainoa odottava henkilö koko käytävällä. Muutaman minuutin jälkeen tulee vastaanottohenkilö ja huhuilee käytävän päästä – onko täällä lääkäri X:lle odottavaa henkilöä. Vastaanotto tapahtuukin huoneessa 37. Olin siis ainoa henkilö käytävällä ja eikö virkailija todellakaan muistanut kenet ohjasi väärään paikkaan 10 minuuttia aikaisemmin. Entä tuo lääkäri, joka kävi kolmasti huoneessaanja ohitti minut 10 cm päästä. Eikö hän olisi voinut moikata ja sanoa, että katsotaan se sun näppysi tuossa kulman takana – ei – arvovaltahan siinä olisi kärsinyt, jos alamaista olisi puhutellut ohi virkabyrokratian. Ihan varmasti kaikki osapuolet tiesivät kuka odottaa ketäkin. Entäs sitten se melko tuore kerta, kun lääkäri lukee sanaakaan sanomatta päätteeltään ensimmäiset 10 minuuttia todennäköisesti minun tietojani. Tai mistäs minä tiesin, vaikka olisi pelannut tetristä. Nuosee äkkiä topakkana ylös ja alkaa kertomaan, kuin raision markkinointijohtaja millaista levitettä minun pitää käyttää. Muttei kysynyt eikä tarkistanut käytänkö leipää lainkaan, saati levitettä. No onneksi jäi vielä 5 minuuttia aikaa tarkistaa se asia, minkä takia olin varannut tämän ajan 7 viikkoa aikaisemmin. Olen miettinyt sellaista testiä, että varaan ajan terveyskeskukseen ja vastaanotolla alan tingata kuinka voin nykyiseen kuntooni verrattuna vielä parantaa omaa vastustuskykyäni. Entä jos kootaan 100 hengen ryhmä ja varataan tiettynä päivänä kaikki Helsingin terveyskeskukset ja esitetään tuo oleellinen terveyskysymys. Silloinhan noita paikkoja voisi nimittää terveyskeskuksiksi. Näiden kokemusten jälkeen taidan kannattaa Aki Lindenin omalääkäri-järjestelmää, jos ei parempaa saada aikaan. Hänen mukaansa Suomessa on kolme terveydenhuoltojärjestelmää: maksuton ja jonoton työterveyshuolto, maksullinen ja jonoton yksityissektori – sekä maksullinen ja ruuhkautunut terveyskeskus. Mika Salmiselle annan tällä kertaa pisteet, että asioita nousee keskusteluun. Tosin pelkkä kinaaminen yksityinen sairaudenhoito bisneksenä, vastaan verorahoilla ylläpidettävän turbo-byrokratia välillä, ei tuota parempaa lopputulosta. Teknisestihän sairaudenhoidon osaaminen on Suomessa hyvää, kunhan se tehtäisiin joustavaksi ja mahdolliseksi, eikä jokaisella toimijalla olisi useita yksittäisiä päällepäsmäreitä. Lisäksi liki jokaiseen tulokselliseenkin hoitoon löytyy virallinen valittaja oppiriitoineen. Veikkaan, että käynnissä oleva sote-uudistus vain monimutkaistaa asioita entisestään.
Lisää aiheesta: Itsemittausten uusimpaan trendiin kuuluu laitteet eteisvärinän mittaukseen
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, työterveyshuolto, terveyskeskus, sote, Antti Heikkilä, Mika Salminen, sairaanhoitaja, |
Päässäni rakentuu algoritmi sinustaTorstai 14.4.2022 klo 21.12 - Kauko Niemi
Olen vuosikymmenet hokenut, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Niin saavat myös kuvat ja eleet. Tämä hokema johtuu siitä, että koko työurani ajan piti miettiä kenelle kirjoittaa, mitä vastaanottaja mahdollisesti ymmärtää tekstistä ja millainen viitetausta mahdollisesti auttaa ymmärtämään. Se millaisia tunteita juttuni herätti minussa itsessäni, eivät läheskään aina olleet samoja mitä lukijoilla. Jopa täydellisiä fiaskoja, vaikka olisi ollut kaikki faktat käytettävissä. Nykyisin tämä vastaanottajasta muodostuva algoritmi korostuu päivittäin somessa ja vieläpä moninkertaisena. Vain sillä erotuksella, että asiakokonaisuus katoaa ja yksityiskohdat nousevat pintaan. Jokainen kun löytää helposti viestistä omaa kuplaansa vahvistavan asian, jota sitten alkaa pyörittämään. Ja asiallista keskustelua ei synny kokonaisuudesta vaan väittelyä epäolennaisista pikku nyansseista. Viimeisin esimerkki vaikkapa jakamani Sanna Ukkolan kolumni Karita Mattilasta. Minun päässäni algoritmi Mattilasta alkoi muodostua huikeana esiintyjänä ja vielä huikeampana sopraanona vuosien takaa Porvoossa. Silloin kohtasin Mattilan ensimmäisen kerran livenä. Beethovenin yhdeksäs livenä pysäytti ja muina solisteina Monika Groop, Matti Salminen ja Raimo Sirkiä. Algoritmin rakentuminen on jokaisen päässä kokonaisuus ja yksittäinen asia vaikkapa seksuaalisuus tai millaisesta peniksestä kukakin tykkää, ohjaa kokonaisuutta. Mattilan peruuttamattomat viestit somessa rakentaa erilaista algoritmia minun päässäni kuin Metropolitanin tai Teatro Real -oopperoiden johdon päässä. Se mihin suuntaan Mattila itse haluaa ihmisten päässä muodostuvaa algoritmiaan ohjailla, on täysin kiinni hänen viestinnästään ja julkisista tekemisistään, jotka Mattilan tasolla valuvat aina julkisesti pramille. Mattilan twiitti Ukkolan kolumnin jälkeen osoitti, ettei some ole oikein hänen hallussa. Ja toisaalta 60-vuotiaan naisen seksuaalisuus ja siitä keskustelu ja kommentointi on oikein hyvä asia esimerkiksi sellaisessa artikkelissa, jonka keskeinen sisältö nojaa asiantuntemukseen, muttei erillisinä twiitteinä, jotka saavat merkityksen yksittäisen vastaanottajan päässä ja eri tilanteissa. Tällä hetkellä seuraan suurella mielenkiinnolla erään suomalaisen poliitikon algoritmin rakentumista päässäni. Hänellä on joku vimmattu tavoite, jota en vielä tiedä, mutta varmasti kohta selviää. Hänen viestinsä määrä on moninkertaistunut. Viesteissä ei viitata sanallakaan perinteiseen politiikkaan tai puolueisiin. Kaikkien sisältö on ihmisläheisyys ja julkisuuteen valutetaan tavaton määrä jopa perheen asioita. Aika paljastaa kuinka tämän henkilön algoritmi ja uskottavuus minun päässäni sitten kehittyy. Minulla on monta ystävää, joiden säätelemä algoritmi päässäni on tarkentunut. Kukaan heistä ei ole varsinaisesti valehdellut tai julkaissut väärennettyä totuutta. Useiden kohdalla vuosienkaan keskustelut eivät ole muodostaneet samaa fiilistä kuin heidän liki päivittäinen seuranta facessa. Mitä ja miten kommentoidaan ja mistä kukakin tykkää. Uskonnollisuus ja poliittinen ajattelu ja moni muu rakentuu ja paljastuu pikkuhiljaa tahtomattaan ja tietämättään. Muutamalle olen asiasta kertonutkin ihan naamatusten ilman naamakirjaa, kuinka paljon monipuolisemman ja inhimillisemmän kuvan olekaan sinusta muodostanut. Tasapainoiselle ihmiselle on helpointa olla rehellinen itselleen ja eritoten olla heiluttelematta omaa toisten päässä syntyvää algoritmia. Jatkuva roolissa eläminen on rasittavaa, näytellä jotakin koko elämänsä. Omilla roolin mukaisilla sanomisilla on kokonaisuuden toiston kannalta pieni merkitys, koska niitä tulkitaan niin monella eri tavalla, eri tavalla jokaisessa päässä. Jonakin päivänä rakennettu pilvilinna sitten hajoaa ja se vasta sattuukin – kun minä niin yritin. Ihmiset ovat pahoja ja ilkeitä. Ei vaan ne ymmärtävät asioita eri tavalla. Ilkeys tulee pääsääntöisesti kuvaan vasta sitten kun valeroolit paljastuvat. Itse vaan olen niin laiska, vaikka päässäni on ihan mielenkiintoisia algoritmeja, niin edelleen tuputan samoja asioita kaikille, vaikka matille pitäisi lähettää eri viesti kuin maijalle. Koneellisesti sen näin tekee Markin face.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Zukkerberg, algoritmi, Karita Mattila, Sanna Ukkola, Raimo Sirkiä, Monica Group, Matti Salminen, Metropolitan, Teatro Real, seksuaalisuus, |
Verkkokauppa ei olekaan enää mikään pieni sivujuonneLauantai 9.4.2022 klo 9.34 - Kauko Niemi Koronan myötä suomalaisista on tullut vaativia verkkokaupan asiakkaita. Korona on mullistanut suomalaisten tavan tehdä ostoksia: verkkokauppa on juurruttanut lopullisesti paikkansa suomalaisten ostokäyttäytymisessä. Suomalaisten huomattava enemmistö edellyttää nyt, että verkko-ostaminen sujuu helposti. Useampi kuin seitsemän kymmenestä suomalaisesta kertoo arvostavansa toimivaa verkkokauppaa enemmän kuin ennen, paljastaa tuore, valtakunnallinen teknologiayhtiö Qvikin kuluttajakysely. Koronan rajoitukset olivat verkkokaupan kehityksen merkittävä boosteri. Jopa nekin shoppailusta niin tykänneet henkilöt joutuivat turvautumaan useissa tapauksissa nettiin puhettakaan niistä, jotka silloin tällöin tekivät ostoksia netissä pakosta tai laiskuuttaan. Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden aikana 73 prosenttia suomalaisista on ostanut tai tilannut tuotteita verkon kautta. Kaiken kaikkiaan 80 prosenttia suomalaisista on ylipäätään joskus käyttänyt nettikauppaa. Meistä jokainen on varmasti ärsyyntynyt joskus vaikeaselkoisesta nettikaupasta ja etenkin niistä, jotka yrittävät kalastaa useampia tuotteita ostoskoriin ja sekoittaa koko ostostapahtuman hallinnan. Todellisuudessa yksikään verkkokauppa ei voi tietää mitä asiakas on oikeasti hakemassa. Pelkkää tyrkytystä. Varmasti yksi haasteellisimpia toimialoja on ruokaostosten verkkokauppa. Kun viimeksi kävin Kaaren Prismassa, niin hyllyjen välissä oli keskipäivällä ehkä enemmän nettitilausten kerääjiä kuin suoria asiakkaita. He kyselivät toisiltaan – mitähän tämä tarkoittaa. Itse olen kahdesti kokeillut ruokatarvikkeiden tilausta netistä ja kumpikin kerta meni täysin pieleen. Pakettiin oli työnnetty täysin käsittämättömiä korvaavia tuotteita. Kuten vaikkapa maksa korvattu karjalanpaistilla. Henkilökohtaisesti keräämiäni tuotteita ei ikinä joudu ostoskotiin lukematta tuoteselostetta tai tietämättä sen sisältöä. Ruokanettikaupan uusin tulokas on norjalainen Oda. Tuntuu järkevältä, ettei tuotteita asetella hyllyyn ja sitten taas kerätään hyllystä. Tavara lähtee suoraan varastosta ilman välivaiheita. Aika näyttää onko tämä tulevaisuuden suunta. Vaateiden nettikauppa asettaa myös haasteita ainakin minunlaiselle, muhkuraisen bodyn omaavalle henkilölle ja vaatiikin kaupalta selkeitä mittoja kamppeiden koosta. Nyt julkistetun selvityksen mukaan verkkokaupoilta odotetaan laadukasta palvelua aina kotiovelle asti. Kuluttajien mielestä verkkokaupoissa esimerkiksi toimitusta ja noutoa koskevat vaihtoehdot ovat puutteellisia. Tämä harmitti miltei joka toista vastaajaa. Myös verkkotilausten seurattavuus on suomalaisille nyt tärkeää. Lähes joka viides kyselyyn vastanneesta arvostaa nyt sitä, että tilauksen etenemistä ja toimitusta voi seurata helposti. Sehän on selvääkin selvempi, ettei kukaan järjestä omaa päivittäistä aikaansa niin, että pystyy odottamaan tilaamiaan mannaryynejä neljää tuntia. Fyysinen kuljetus onkin se yksi suurimmista nettikaupan pullonkauloista. Erityisesti luottamus niihin aikoihin, joita on luvattu. Noutolokerikot pelastavat usein tästäkin pälkähästä Uusia tekniikoita on toki otettu käyttöön ja kopioitu woltilta. Pystytään näkemään missä kuljetus vaeltaa. Tosin nekään ei tuota täydellisesti suunniteltua mielenrauhaa. Tämä nettikaupan osa-alue on veikkaukseni mukaan edelleen se jossa tapahtuu vielä paljon. Tuore kysely osoittaa, että verkkokauppa kiinnostaa, vaikka yhteiskunta on palaamassa vapaaseen menoon. Lähes puolet kyselyn vastaajista uskoo tekevänsä aiempaa enemmän ostoksia verkossa myös korona-ajan jälkeen. Edellisessä tutkimuksessa, kaksi vuotta sitten, hieman yli kolmannes oli tällä kannalla. Puolet kyselyn vastaajista on tänä vuonna tehnyt enemmän ostoksia verkossa kuin aiemmin. Itselleni tyypillinen nettiostos, jota en missään nimessä menisi kauppoihin katselemaan ja ihmettelemään, on jokin laite tai kone. Sellaisen ostaminen saattaa kestää puolikin vuotta. Kun olen päättänyt mitä ostan, niin haarukoin sille sopivan hinnan. Verkkokauppojen hinnat vaihtelevat ainakin viikoittain. Kotimaisten ja ulkomaisten nettikauppiaiden hinnoittelusta pystyy kuitenkin nopeasti haarukoimaan minulle käypähinnan. Tuorein esimerkkini kun viime vuoden lopulla tuli selväksi, että valokuvani tarvitsevat vajaan vuoden sisällä lisää tallennustilaa, aloin seuraamaan tilannetta. Viime viikolla erään ketjun tarjous osui maaliin. Tuotteita oli nettikaupan mukaan myös muutamassa ketjun myymälässä. Menin myymälään ja hyllyssä ei kyseistä tuotetta ollut, mutta tinkaamisen jälkeen takahuoneesta löytyi ja säästin 103 euroa. Nyt lopetan seurannan – toki vieläkin edullisempia saattaisi tulla vastaan ja säästää kolme euroa lisää.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, nettikauppa, Qvik, Prisma, Oda, |
Vallankumous on vaikeaa, mutta vallan kumous helppoaPerjantai 1.4.2022 klo 16.42 - Kauko Niemi
Punaista näyttää uudelle normaalille. Uusi normaali ei ole pelkkä ilmoitusasia, eikä missään tapauksessa tapahdu yhdessä yössä Valta on ihmeellinen asia. Sen varjolla voidaan tehdä suunnattomasti pahaa toisille. Sen varjolla voidaan juonia vaikka mitä, kunnes onneksi nykyaikainen tekniikka ja sen avaamat tiet mahdollistavat tietojen vuotamiset ja paljastumiset. Juuri tällä hetkellä on harvinaisen paljon valtataisteluita suuria ja pieniä. Suurin tietysti Ukrainan tilanne. Siinä Putin yrittää vallankumousta ja jos ihmetellään asiaa tiedonkulun kannalta, niin teetättää suunnatonta ja kallista työtä pitää koko kansa hiljaisena. Muuttaa lakeja, jotta suunsa aukaisseet saadaan tuomittua hiljaiseksi. Lisäksi suuri määrä tekniikan muutoksia tiedon rajoittamiseksi. Miljoonien todellisuudesta tietämättömien venäläisten valheellisten mielikuvien rakentaminen tulee kalliiksi ja vaatii aivan liian paljon viattomien ihmisten henkiä. Lopputulosta ei tiedä kukaan. Suuressa kuvassa sama voi toistua myös Kiinassa, missä valvonta ja sääntely ulottuu jo kaikkialle ja yksilötasoille. Mutta kun siirrytään pienempiin ja kotoisempiin keisseihin, niin niitäkin riittää aivan liiankin kanssa. Yhdessä yössä syntyy muka uusi normaali. No tuskin ruokateollisuudessakin kestää vuosia ennen kuin tiedämme varmasti kuinka ihmiskehot reagoivat uusiin, teollisesti prosessoituihin ruoka-aineisiin ja niissä käytettäviin lisäaineisiin. No sitten urheilu ei olekaan ollut reilua ja rehtiä niin kuin on annettu ymmärtää. Jos Jan Vapaavuori olisi nyt reilu ja rehti mies, niin hän siirtyisi syrjään Olympiakomitean puheenjohtajuudesta. Jos asioita hoidetaan Vapaavuoren johdolla vuosikymmenten takaisella äijämeiningillä pienessä suljetussa piirissä nurkan takana ja sen jälkeen hyssytellen kaverin hyväksi. Jos Vapaavuori oikeasti kuvitteli, etteivätkö tuollaiset asia missään vaiheessa vuotaisi julkisuuteen, niin näinhän saattoi käydä viimeksi Kekkosen aikana vuosikymmeniä sitten. Ei enää nykyaikana. Urheilun sponsorisotkuille ja hyvä veli -kerhoille on saatava loppu. Lopun hyvä aloitus on Vapaavuoren siirtäminen syrjään. Vapaavuori itse ei ole kokenut, että hänen omaa luottamusta olisi suoraan kyseenalaistettu. Viime viikolla Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi Olympiakomitealta selvityksen, miten epäasialliseen käyttäytymiseen on puututtu. Ministeriö ei ota kantaa itse Mika Lehtimäen tapaukseen. Selvitys tulee toimittaa 13.4.2022 mennessä.
Entäs millaista peliä on pelattu alkoholin etämyynnin kanssa peräti 16 vuotta. Poliittista ja viranomaispeliä. Ei kestä päivänvaloa muutaman virkamiehen kekseliäisyys ja sen jälkeen politiikkojen omalaatuinen suojelu. Iltalehti on uutisoinut viime päivinä, miten väitetty alkoholin etämyyntikielto tupsahti Suomeen muutaman virkamiehen keksintönä ja miten kyseenalaisin keinoin viranomaiset ovat ylläpitäneet kiistanalaista tulkintaa. Lupa- ja valvontavirasto Valviran edeltäjän STTV:n ylitarkastaja Rainer Pätsi ehti jo julistautua syylliseksi etämyyntikiellolle. Hänen jälkeensä erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön (STM) hallitusneuvos Ismo Tuominen on julistanut julkisuudessa ja eduskunnalle virkavastuulla etämyyntikieltoa sekä pelotellut etämyyjiä rikostutkinnoilla. Iltalehden mukaan keskeisessä roolissa etämyynnin oikeustilan epäselvyyden takana on Annika Saarikko. Hän väitti perhe- ja peruspalveluministerinä viime kaudella, että korkeimman oikeuden Visnapuu-tuomion mukaan “kaikkien alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti on jo eduskunnan juuri hyväksymän uuden alkoholilain mukaan kiellettyä.” Nyt Saarikko ei anna haastatteluja medialle. Asia on nyt noussut julkisuuteen ja melko varmana lopputulemana totuus paljastuu aikanaan, kun vuotajia alkaa astua julkisuuteen ja oikeaa tietoa tihkuu tietoisuuteen. Suomessakin siirrytään EU:n mukaiseen alkoholijuomien etämyyntiin hapuilevien ja keksittyjen lakitulkintojen jälkeen.
Tuo etämyyntikielto johdattelikin jo Valviran ovelle, jonka toimintatapaa on voinut ihmetellä jo vuosia. Valvira painottaa, ettei se aloita oma-aloitteisesti selvityksiä, vaan silloin kun Valviralle tehdään kantelu. Mutta kuinka helppoa onkaan löytää sisäpiiristä asiantunteva kantelija ja saada taas selvitysruletti pyörimään. Viimeistäänkin Lääkäriliitto ”suostuu” kantelijaksi. Kaiken huippu on vuosia kestänyt oppikiista kilpirauhashoidosta. Tuorein päätös tuli helmikuussa, jolloin kuopiolainen lääkäri Ville Pöntynen hävisi hallinto-oikeudessa, eikä saanut lääkärinoikeuksiaan takaisin. Yksikään potilas ei ole koskaan valittanut Pöntyseltä saamastaan hoidosta, vaan valittajat ovat Valviran sisäpiiriläisiä. Oikeuskäsittelykin oli vähintään kummallinen. Valviran johtaja Tarja Holi on osallistunut asian käsittelyyn esteellisenä. Pöntyselle ei näytetty käsittelyn pohjana olevia asiakirjoja ja käsittelyssä käytetään Valviran sisäisiä asiantuntijoita. Avoimuudesta tuskin voidaan puhua. Valvira on organisaatio, jonka toimintatavat pitäisi pikaisesti ottaa puolueettomaan käsittelyyn, ennen kuin koko luottamus valuu viemäriin.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Ville Pöntynen, Valvira, Tarja Holi, kilpirauhashoito, Alkoholin etämyynti, Iltalehti, Annika Saarikko, Rainer Pätsi, Ismo Tuominen, Jan Vapaavuori, Vladimir Putin, Ukraina, vallankumous, valta |


Heti kättelyyn painotan, että olen kyllä muodostanut itselleni selkeän kannan Sanna Marinista ihmisenä, Sanna Marinista pääministerinä, pääministeri-instituutiosta ja niihin en nyt ota kantaa tässä blogissani. Eikä sinun kannata yrittää tulkita minun kantoja, mutta tapaukset ja niiden ympärillä jatkuva kuohunta on syytä ottaa opiksi. Tosin menemällä faceeni ja katsomalla päivityksiäni, niin asiasta ei ole tulkinnanvaraa.









Mark oli varsin fiksu jätkä, kun tajusi, että jokainen ihminen muodostaa oman kuvan jokaisesta kaveristaan ja kohtaamastaan ihmisestä. Zukkerberg vain älysi pistää tekoälyn asialle ja muodostaa meidän käyttäytymisestämme niin kutsutun algoritmin, joka ohjaa mitä sinulle facessa näytetään, jotta olisit tyytyväinen ja koukutettu.
